Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Neittis - 16.04.2005 klo 18:21:46
-
Siis minua on aina mietityttänyt tuo nyt-liitteen sarjakuva naisen kanssa. Miten Rosse oikein tekee sen kuvituksen, kun siinähän on valilla niin puupiirrosmaisia hahmoja, rastereja, selvästi piirrettyjä kohtia, valokuvia ja sellaisia 1800-luvun nostalgia kuvia. Ja entäs sitten se perspektiivi juttu? Esim. uusimmassa Nyt:ssä oleva liimaputkilon tekstit ovat perspektiivissä ja vieläpä "aaltoilevia," siis ne myötäilevät sitä putken muotoa.
Tehdäänkö ne tietokoneella? jos tehdään niin onko tuollaiseen jälkeen joku ohjelma, vai miksei sarjiksissa ole anti-alisingia, kirkkaita värejä tai brusheja tai vastaavia?
vai piirtääkö joku ihan oikeasti noin pikkutarkkaa viivaa?
Vai ovatko ne mies ja nainen oikeita ihmisiä joista otettuja valokuvia sitten muokataan ihan tunnistamattomiksi jollain contrast +500 säädöllä?
ps. Onhan se muuten suomalainen sarjakuva? Jos se ei oo niin tää on ihan väärällä alueella :-[
-
Tehdäänkö ne tietokoneella? jos tehdään niin onko tuollaiseen jälkeen joku ohjelma, vai miksei sarjiksissa ole anti-alisingia, kirkkaita värejä tai brusheja tai vastaavia?
ilmeisesti Stephané Rosse pitää viivat väreistä erillisinä, siksi niissä ei ole anti-aliasea. Kirkkaita värejä voi helposti välttää sillä että ei käytä niitä ;)
Tietokone on kyllä selvästi vahvasti mukana. Prosessi lienee monimutkainen.
vai piirtääkö joku ihan oikeasti noin pikkutarkkaa viivaa?
Ei sekään ihme olisi.
ps. Onhan se muuten suomalainen sarjakuva? Jos se ei oo niin tää on ihan väärällä alueella :-[
On se. Rosse on syntyisin Belgi (?) mutta asuu Suomessa. Käsikirjoittajat ovat suomalaisia.
Timo
-
Rosse kävi kertomassa työstään Lahden Muotoiluinstituutin sarjakuvalinjalaisille keväällä 2004. Hän kertoi mm. pyrkivänsä piirtämään mahdollisimman vähän. ;D Hänellä on koneellaan omista piirroksista koottu leikearkisto, josta hän kokoilee sarjakuvat. Samoja elementtejä voi nähdä eri stripeissä eri yhteyksissä käytettynä ja muokattuna. Sarjat siis kootaan pitkälti koneella. Tavoitteena on myös etteivät piirrokset "kuvittaisi" tekstiä liian kirjaimellisesti.
Lisäksi Rosse näytti Ranskan muistaakseni Picsou(Roope-Setä) -lehteen tekemiään 3D-grafiikalla toteutettuja sarjoja, jotka olivat hänen itsensä käsikirjoittamia. Astetta anarkistisempia kuin Naisen kanssa!
Ja Ranskasta on Rosse, ei Belgiasta. Äärimmäisen mukava mies!
-
Itselläni myös kiinnitti huomiota ensimmäisenä sarjakuvan ulkoasu, piirrokset olivat hyvin tarkkoja ja "vanhanaikaisia". En kyllä vuosilukuja muista mutta jos pelkkä line-art otetaan lukuun niin tuollainen tyylihän oli hyvin suosittu hamassa jenkkiläisten sanomalehtien menneisyydessä?
Pikkutarkkaa jälkeä piirtää ääärimmäisen moni ihminen. Se vain kuuluu tyyliin. Kuviahan sitten saa käsiteltyä nopeastikin jos on valmis alusta niiden vaatimalle viimeistelylle. Tai voihan tämän tehdä joka kerta eri tavallakin, en ole itse täysin selvillä mutta jäin nopeasti miettimään albumia lukiessani tyylin saloja.
Mutta niin, kaikki nuo tekstin myötäilyt ja kuvioinnit värityksessä onnistuvat Photoshopilla, mitään erillistä ohjelmaa johonkin tiettyyn asiaanhan ei vaadita.
Ajattelin kirjoittaa hiukan syvällisemmänkin mietinnän mutta huomasin että ei ole aineistoa nyt lähellä jota mietiskellä ja aihehan kun ei liittynyt siihen :P
Naisen kanssa -sarjan lukeminen vaati hiukan totuttelua, siinä piti pysyä mukana tavallaan jotta tajuaisi myös millä tavalla lukea. Nyt-liiteen pätkät jäivät mietityttämään aina (kun en vielä viikko sitten asunut pk-seudulla ja luin harvakseen tätä) mutta kun kirjastosta löytyi "Edelleen naisen kanssa" - ainakin-muistaakseni-tämän-niminen-kirja niin huumori ja totuuden siemenet alkoivat hahmottua.
-
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Naisen kanssa-kuvasarjasta katkesi terä vuosia sitten, ja nyt ryöstellään jo laarin pohjia (http://www.nemokustannus.fi/kirja/kirja_ylioppilasopas.htm).
-
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Naisen kanssa-kuvasarjasta katkesi terä vuosia sitten, ja nyt ryöstellään jo laarin pohjia (http://www.nemokustannus.fi/kirja/kirja_ylioppilasopas.htm).
myönnän että toi ole millään lailla tyylikästä mutta jotenkin mä en voi siitä niin hirveästi vihastuakaan, kiva jos pieni kustantamo on löytänyt jotain millä tekee rahaa. ne on urpoja jotka tuon ostaa.
-
Taidan olla outo, kun pidän kyseisestä sarjiksesta. Jotkut jutut menevät yli hilseen, mutta naisena saa ainakin nauraa itselleen. Albumeita taitaa olla kolme (?) ja mielestäni kuvitustyyli sopii tämänkaltaiseen "tieteelliseen pohdiskeluun".
-
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Naisen kanssa-kuvasarjasta katkesi terä vuosia sitten, ja nyt ryöstellään jo laarin pohjia (http://www.nemokustannus.fi/kirja/kirja_ylioppilasopas.htm).
On semmoisia laareja joissa ei ole pohjaa lainkaan, kaima.
Kävin (naisen kanssa) kitymarketissa ostoksilla, oli jotkin muinaisnorsumarkkinat... ja kun osti kaksi krem bonjour-levitettä sai kaupanpäällisenä Naisen kanssa -kirjan, jossa oli sarjisten välissä ruokaohjeita (miten tehdä eräästä nimeltä mainitsemattomasta levitteestä romanttisia leipiä ym)
En nyt muista albumin nimeä, se tuli laitettua johonkin... ei, se ei ollut jääkaapissakaan.
Naisen kanssa-sarjassa parasta on se että se ilmestyy suht harvoin, sitä jaksaa lukea. Myönnän fanittavani sarjaa, mutta nyt sarjassa vierailevat kuvittajat eivät useimmiten iske yhtään. Kaj Stenvall tosin onnistui hyvin.
-
Noteerasin minäkin Sestossa tuon Cräm Boujour -tarjouksen, mutta unohdin sen aktiivisesti. Ostin vain yhden Krääm bodzuurin, ettei tarvinnut ottaa tuota kirjaa.
Ovat muuten olleet harvinaisen kamalia nämä uudet jaksot joissa kuvataiteilijat yrittävät leikkiä sarjakuvantekijää. Onneksi - tai "onneksi" Rosse palaa työhönsä vuoden lopulla, ja tekijät lupaavat että sarja uudistuu totaalisesti.
-
En nyt muista albumin nimeä, se tuli laitettua johonkin... ei, se ei ollut jääkaapissakaan.
Pari kaappia sivuun, siinä tiskialtaan alla? Ai pahus, muovipussi lienee jo vaihdettu... ;)
-P.
-
Ovat muuten olleet harvinaisen kamalia nämä uudet jaksot joissa kuvataiteilijat yrittävät leikkiä sarjakuvantekijää. Onneksi - tai "onneksi" Rosse palaa työhönsä vuoden lopulla, ja tekijät lupaavat että sarja uudistuu totaalisesti.
Joillekin sarjakuvantekijät ei näytä kelpaavan sarjakuvantekijöiksi. Ilmeisestihän sarjisten teko on jotain mikä oikeilta kuvataiteilijoilta onnistuu kahvipaussin aikana.
-
Pidän Rossen jäljestä. Minulla on sellainen kuva, että kun kuukausiliite ajaa ne sarjat taitosta läpi, musta on liitettynä väreihin ja ääriviiva muhjautuu siinä mukana. Se siis ihan normaalisti rasteroituu niin kuin käy kaikille bittikarttakuville. Vaihtoehto olisi käyttää vektoreita tai tarkaa erillistä mustaa bittikarttaa. Mutta, ratkaisu sopinee tekijälle koska hän muutenkin hakee jäljessä sellaista moneen kertaan kopioidun oloista.
Minusta tämä uusin kokeilu on mielenkiintoinen. Nyttihän on hakenut ja tutkinut muutenkin sarjavalinnoillaan tämmöisiä taiteen ja populaarikulttuurin rajoja. Koomisinta siinä on että kuvataiteilijat ikään kuin esittävät, että he eivät tuntisi sarjakuvailmaisun keinoja. Pirtolakin. Propsina hänelle, että oli laittanut kuvastoon mukaan niinkin pelottavan asian kuin kuukautiset (ja tullut sensuroiduksi). Tästä tietämättömyyden ja osaamattomuuden näkökulmasta sarjat ovat siis tekotaiteellisia. Tietenkin tekijöille on sanottu että saa olla sekavaa ja kummallista ja sisältää symboliikkaa ja sen sellaista. Ja tästä näkökulmasta ne ovat siis tekotaiteellisia rahatöitä... Vain muutama on ollut mielestäni huono tai käsittämätön (en nyt jaksa tarkistaa), joten ne voi laskea aidoksi taiteeksi. :) Toisaalta monet näistä taiteilijajutuista kyllä myös löytävät sen sarjakuvan ja ei sarjakuvan rajan, että siinä mielessä kokeilu on tervetullut. (Se sarjan tekstihän on kuitenkin aina sitä samaa.)
-
Paskan marjat, Reima. Minusta nuo vierailevien "taiteilijoiden" töherrykset ovat olleet lähes järjestään suoraan sanottuna hirveetä sontaa.
Eikä herneitä nenään, sanon asiat vain niin kuin ne ovat. Oli kokeilun taiteellinen arvo miten korkea tahansa, kukaan ei nauti tuon sarjakuvan lukemisesta enää.
Suutari pysyköön lestissään Rosse sarjan piirtäjänä.
-
Kuin eilen sen Créme Bonjourin kirjoittaman "Viikonloppu naisen kanssa" albumin. Siinä oli kymmenen sarjakuvaa ja 26 voileipäohjetta. En voi suositella sänkylukemiseksi, koska nälkähän siinä tulee, perhana.
Kannesta saa tosiaan sellaisen kuvan että kirja olisi Cremen itsensä kirjoittama. Tekijänimet on sijoitettu sisäsivulle todella pienellä fontilla.
-
Tänään oli Mikkelin Citymarketissa joku tarjous, missä sai Naisen kanssa kirjasen, jos osti jotain tuotetta noin kolme kappaletta. Ehkä olisi pitänyt pysähtyä tarkemmin katsomaan, mistä oli kysymys.
-
Tänään oli Mikkelin Citymarketissa joku tarjous, missä sai Naisen kanssa kirjasen, jos osti jotain tuotetta noin kolme kappaletta.
"Osta kolme rullaa vessapaperia, saat neljännen kaupan päälle!"
-
Luin juuri BDGestistä, että Naisen kanssa ilmestyy kohta ranskaksi.
Albumin nimeksi tulee "La femme: leçons de choses". Kustantaja on Vent des Savanes.
En tiennytkään, että Rosse on piirtänyt aikoinaan Metal Hurlantiin. Kaksi taiteellisen näköistä albumiakin on ilmestynyt muinoin 80-luvulla. Heh, jälkimmäisen albumin kansi on kopioitu Z niin kuin Zorbulista.
http://www.bedetheque.com/serie-8945-BD-Epatant-Picasso-(L-).html (http://www.bedetheque.com/serie-8945-BD-Epatant-Picasso-(L-).html)
http://www.bedetheque.com/serie-15971-BD-N-comme-cornichon.html (http://www.bedetheque.com/serie-15971-BD-N-comme-cornichon.html)
Tuolta löytyy Rossen kuvittamaa melodraamaa (ranskaksi):
http://www.smartcucumber.com/07_calaveras/calav_01_nw.htm (http://www.smartcucumber.com/07_calaveras/calav_01_nw.htm)
ja tuolla on Rossen uraa ja työtapoja valottava haastattelu (ranskaksi):
http://www.ranska.net/interviews/?p=193 (http://www.ranska.net/interviews/?p=193)
Haastattelusta selviää mm. että Naisen kanssa-animaatio on ollut harkinnassa. Tietääkö kukaan miten vanha haastattelu on kyseessä ja miten projekti on edistynyt?
-
Luin juuri BDGestistä, että Naisen kanssa ilmestyy kohta ranskaksi.
Nyt se on ilmestynyt. Albumia on arvosteltu ranskankielisessä Blake, Jacobs ja Mortimer blogissa:
http://blake-jacobs-et-mortimer.over-blog.com/article-16758044.html (http://blake-jacobs-et-mortimer.over-blog.com/article-16758044.html)
Ihmettelevät kuinka monet Rossen piirroksista on kopsattu suoraan Blake & Mortimerista. Käsiksestä toteavat, että
"Tarinoiden huumori on nonsenseä, joka ei liity mitenkään piirroksiin. Moinen surrealismi näyttää olevan ominaista suomalaiselle sarjakuvalle."
Antavat linkin Aix en provencessä maalis- ja huhtikuussa pidettävään suomalaisen sarjakuvan näyttelyyn. Linkin takaa löytyy Rossen tokaisu:
"Uskon, että suomalaiset ovat maailman suurimpia surrealisteja"
Hyvä me!
-
Tästä äkkiä joku kirjoittamaan Iltasanomien palstalle kun taas saa ulkomailla hävetä olevansa suomalainen.
Mitäs häpeämistä tässä on? Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.
-
"Tarinoiden huumori on nonsenseä, joka ei liity mitenkään piirroksiin. Moinen surrealismi näyttää olevan ominaista suomalaiselle sarjakuvalle."
Hulluja nuo ranskalaiset!
-
Tämmöistä suomisurrealismia siis luvassa ranskalaisille:
http://www.bd-aix.com/expo-finlande.php
-
Itsekin olen monet kerrat ihmetellyt, onko juridisesti ok kopioida blake & mortmerista kokonaisia ruutuja.
Rosse tekee sen mielestäni todella hyvin. Toisessa Blake & Mortimer tiimissä on paikka auki kun piirtäjä kuoli kesken "30 hopearahan kirouksen". Yves Senteen vaan rohkeasti yhteyttä! Aikaa on käytettävissä ainakin 2 vuotta per albumi, mutta kyllä Rosse siitä selviää vuodessa.
-
... Toisessa Blake & Mortimer tiimissä on paikka auki kun piirtäjä kuoli kesken "30 hopearahan kirouksen"...
Mitä? Vieläkinkö Sternen paikalle etsitään uutta piirtäjää? Kuolemasta on jo puolitoista vuotta! Hitsin vimpula! Pitäisiköhän opetella ligne claire -piirtäjän otteet? Ja kaksi vuotta alppariin... tuollaisia aikataulujen pitäisikin olla!
-
Hehee. Jihuu. Tämän sivun http://www.bd-aix.com/expo-finlande.php mukaan "suomalainen sarjakuvaskene on yksi dynaamisimmista ja omaperäisimmistä mitä tältä mantereelta löytyy".
Kyl tää nyt pitäis vähintään Iltikseen saaha.
-
Kyl tää nyt pitäis vähintään Iltikseen saaha.
Eiköhän Tolvasen Juhani tuon hoida.
Timo
-
Naisen kanssa edustaa vain yhtä Rossen tyyleistä. Hän tekee myös ihan toisen näköistä 3D matskua Picsoulle, Ranskan Roope-setä -lehteen. Yksi ällistyttävän ammattitaidon osoituksista on juurikin laaja tyylivalikoima ja kyky valita oikea tyyli oikeaan paikkaan.
Rossella on varmasti hyvinkin harkitut syynsä, miksi on valinnut tähän sarjaan juuri tällaisen tunnistettavan pastissimaisen tyylin. Viimeistään, kun Nytissä oli niitä muita vierailevia piirtäjiä, selvisi varmaan kotikatsomossakin että kuinka paljon ko. sarjan huumorista perustuu lakoniseen piirrosjälkeen ja sen ristiriitaan höyhenenkeveiden, sarjakuvamielessä "epätoimivien" käsisten kanssa. Kenen tahansa muun piirtämänä jutut olisivat lukukelvottomia.
-
... Kenen tahansa muun piirtämänä jutut olisivat lukukelvottomia.
Liioittelua: luulenpa, että vaikkapa Armas Paskiaisen luennoimana tiedesarjana tämä voisi olla hyvinkin kelpoisaa luettavaa.
Mutta Rosse on ammattilainen ja osaa hommansa. Se on totta.
-
Viimeistään, kun Nytissä oli niitä muita vierailevia piirtäjiä, selvisi varmaan kotikatsomossakin että kuinka paljon ko. sarjan huumorista perustuu lakoniseen piirrosjälkeen ja sen ristiriitaan höyhenenkeveiden, sarjakuvamielessä "epätoimivien" käsisten kanssa. Kenen tahansa muun piirtämänä jutut olisivat lukukelvottomia.
Eikös nuo olleet jotain "oikeita" taiteilijoita eikä sarjakuvapiirtäjiä?
Mun mielestä tolla todistetiin se että kenestä tahansa ei ole sarjakuvataiteilijaksi vaikka olisikin tunnustettu taiteilija. Jos rahkeet ei riitä peruskuvituksen kelvolliseen tekemiseen, ruutujaon hyödyntämiseen jne perusasioihin niin ei siinä paljoa kultuuripiirien meriitit auta. Sarjan visuaalinen ilme vain huononi, stoorit oli sitä samaa höttöä kuin lähes aina muutenkin.
-
Minusta ensimmäinen Naisen kanssa -opus oli mainio, mutta sitten lähti homma väljähtymään, enkä nykyään enää jaksa sitä edes NYTistä lukea. Siis tekstejä, Rossen kuvat ovat toki edelleen hienoja.
-
Albumia on arvosteltu ranskankielisessä Blake, Jacobs ja Mortimer blogissa:
Kyseisessä blogissa on nyt julkaistu myös tuore Rossen haastattelu:
Stephane Rosse - Naisen kanssa piirtäjä (http://blake-jacobs-et-mortimer.over-blog.com/pages/Stephane_Rosse_dessinateur_La_Femme-369759.html)
Rossen uraa ja pyrkimyksiä ruoditaan perusteellisesti. Ihan lopussa kerrotaan, että tekijät ovat juuri vaihtaneet suomalaista kustantajaa! Tekeillä on 4. Naisen kanssa teos, joka on lähempänä kahvipöytäkirjaa kuin perinteistä sarjakuva-albumia.
-
Tässä on jotakin huvittavaa, että yksi Suomen suosituimmista sarjakuvista perustuu sellaisiin populaarialluusioihin, jotka suomalaisille ovat käytännössä täysin tuntemattomia.
-
Rossen pointti haastattelussa on, että jostain kauempaa se Jacobskin on klassiset tehokeinonsa hakenut. Mainitsee esim 1900-luvun alun jännitysromaanien kansikuvat.
Blaken ja Mortimerinsa lukeneet ovat itse asiassa huonommassa asemassa. Heillä kuvalainat tunnistuvat heti aivokuorella ja katselukokemus jää siten pinnalliseksi. Neitseellinen lukija joutuu sukeltamaan syvemmälle kollektiiviseen alitajuntaan asti ja kokee deja-vun kaivaessaan esiin liioitellun melodramaattiset eleet ja hämmästyksen jähmettämät ilmeet.
Tekstit ovat tarkoituksellisesti ristiriidassa kuvien kanssa. Kuvat antavat olettaa, että kyseessä olisi mielikuvituksellinen jännityskertomus.
Hieman sama juttu kuin Yannin ja Conradin Innommables: kuvat on piirretty humoristisella tyylillä, mutta tarinaa lukiessa ei tee mieli nauraa.
-
Jaaha joo, huonosta sarjakuvasta huono animaatio huonoon ohjelmaan. :P Ainoa hyvä ko. sarjassa on Rossen komea grafiikka. Ja nyt tämä tietysti toteutetaan Flashillä ns. limited animation -menetelmällä, jossa irtileikatut kuvat venyy, lilluu ja kelluu oudosti.
Timo
-
Hesari kertoo, että seuraavaksi valloitetaan Espanja (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Naisen+kanssa+-sarjakuva+ilmestyy+Espanjassa/1135249415422).
Naisen kanssa -sarjakuva ilmestyy tänä syksynä espanjaksi nimellä Con una mujer. Albumin kustantaa Alpha Decay.
Teppo Sillantauksen, Mikael Gyllingin ja kuvittaja Stéphane Rossen sarjakuva on ilmestynyt aiemmin myös ranskaksi.
Sarjakuvan kääntävät suomesta espanjaksi Dulce Fernandez Anguita ja José Antonio Ruiz. (HS 18.9.2009)
-
Onhan tuota norjaksikin jo ilmestynyt. Mutta niin on Fingerporiakin... (Kollektivet-lehti).
Liikaa, liikaa on riittävä annokseni...
-
Kaikki pikselikammoiset: vilkaiskaapa uuden Naisen kanssa -kokoelman lukujen alusta löytyviä suurennettuja kuvia. Melekosta!
-
Kaikki pikselikammoiset: vilkaiskaapa uuden Naisen kanssa -kokoelman lukujen alusta löytyviä suurennettuja kuvia. Melekosta!
Jooh, niistä sai jo ihottumaa silmiin. Minusta olisi hauska jutella suurennospäätöksen tehneen graafikon kanssa. Kiinnostaisi tietää, millaisia esteettisiä arvoja hän näkee suurennoksista. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään Roy Lichtensteinia...
-
Vahingoniloinen kansa odottaa skannausta/valokuvaa.
-
Vahingoniloinen kansa odottaa skannausta/valokuvaa.
Semmoista varten kirja pitäisi ostaa...
-
Katsotaan, josko ehtisin skannaamaan meitin kirjaston kappaleesta pari näytepalaa tänne.
-
Katsotaan, josko ehtisin skannaamaan meitin kirjaston kappaleesta pari näytepalaa tänne.
Muista laittaa riittävällä resoluutiolla!
-
Rauhoittukaas nyt. Selasin kirjakaupassa ko. teosta, ja totta tosiaan, ne suurennetut kuvat ovat rosoreunaisia. Ihan tarkoituksella, uskoisin, sillä on tämä niin roylichtensteinia, niin roylichtensteinia.
-
Lichtenstein ei tainnut keretä pikselien kanssa puljaamaan kun meni kuolemaan jo reilut 10 vuotta sitten. Sillon eivät pikselit olleet vielä niin isona vitsauksena. Sarjakuvarastereistaanhan kuuluisa hän oli.
Mutta toki se kuvanäyte pitäisi nähdä.
Timo
-
Lichtenstein ei tainnut keretä pikselien kanssa puljaamaan kun meni kuolemaan jo reilut 10 vuotta sitten.
Eikös ne olleet öljymaalauksia? En ole kylläkään livenä koskaan nähnyt.
-
Lichtenstein ei tainnut keretä pikselien kanssa puljaamaan kun meni kuolemaan jo reilut 10 vuotta sitten. Sillon eivät pikselit olleet vielä niin isona vitsauksena. Sarjakuvarastereistaanhan kuuluisa hän oli.
Mutta toki se kuvanäyte pitäisi nähdä.
Siihenhän minä viittasin, että suurennetuissa rastereista on tullut Lichtensteinin jälkeen ihan hyväksytty graafinen ilmaisukeino, etenkin jos se on tehty hyvin ja tarkoituksella mutta suuresti epäilen, että Naisen kanssa -albumin pikselisuurennokset eivät välttämättä kuulu samaan kategoriaan.
-
Ihan kamalan näköistä se jälki niissä uuden kirjan isoissa sivuissa on. Sitä ei oikein voi perustella millään taittajan taiteellisella ratkaisulla. Silmiin sattui.
Viime vuonna ilmestyneessä albumissa oli jo havaittavissa, että resoluutio ei noissa sivuissa riittänyt suuremmassa koossa julkaisemiseen.
Sivut ja yksittäiset ruudut on pidettävä siinä koossa missä kuvittaja on ne tehnyt, jos niissä ei ole riittävästi informaatiota.
Nemon julkaisemat kirjat olivat onnistuneita kokonaisuuksia. Ainoan pienen kosmeettisen virheen huomasin niistä... professorin pään ympärillä olevissa värihuiskauksissa oli joillakin sivuilla karkeampi resoluutio kuin toisissa. Mutta sarjakuvasivut oli oikein hyvännäköisiä.
Naisen kanssa on sarjakuvana omaa luokkaansa. Rosse on kuningas. Siksi harmittaa tällainen epätasainen kirja. Ei tee oikeutta lähtökohdalle.
-
Eikös ne olleet öljymaalauksia? En ole kylläkään livenä koskaan nähnyt.
Juu, mutta rasteri aikaansaatu puoliteknisin keinoin, muistaakseni kankaanpainantamenetelmin (seula jne), kun se ei ensikokeilujen jälkeen käsin töpöttämällä onnistunut.
Nykyään on tokivain jo nähty tyyppejä jotka maalaavat pikseleitä (isoja siveltimen levyisiä "pikseleitä" joista koostuu kauempaa katsottuna kuva), vrt pointillismi. Ehkä "pikselismi" olis uusi suuntaus? ::)
Timo
-
Pikselismi! Uusi taidesuuntaus on keksitty. Heh.
Joo, totta kai se on huijinkia, jos kuluttajalle myydään huonoa laatua. Painotekniset jutut näyttävät jäävän usein katveeseen, koska toimitustyö ei suoranaisesti sitä valvo. Vaikka pitäisi.
Tässä vielä koko lehdistötiedote, kun semmoinenkin näyttää netistä löytyvän.
LEHDISTÖTIEDOTE 18.9.2009
WSOY
Naisen kanssa ilmestyy Espanjassa
Teppo Sillantauksen ja Mikael Gyllingin sarjakuva Naisen kanssa ilmestyy tänä
syksynä espanjaksi nimellä Estar con una mujer. Albumin kustantaa Alpha Decay.
Sillantauksen ja Gyllingin parisuhdemyönteisestä pohdinnasta voi nauttia myös
animaationa Animatricks Festivaaliklubilla lauantaina 19.9 klo 21.00
Dubrovnikissa (Eerikikatu 11, Helsinki).
Vastikään on julkaistu uutuusteos Naisen kanssa - Greatest Hits (WSOY), joka
kokoaa yhteen parhaat opetukset vuosien varrelta. Mukana ovat parisuhteen
ydinkohdat, kuten yhdessä nukkumisen tärkeys, miehen kuvitelmat omasta
miehekkyydestään, yksityisalueet yhteisessä kodissa ja suhteet kumppanin
vanhempiin. Tekijät vastaavat siitä, että joka sana on totta ja ranskalaisen
taiteilijan Stéphane Rossen kuvitukset havainnollistavat opetukset.
Naisen kanssa on aiemmin ilmestynyt myös ranskaksi nimellä La Femme Lecons de
choses (Vent des Savannes, 2008). Sillantauksen ja Gyllingin sarjakuvia on
julkaistu eri lehdissä vuodesta 1995.
MIKAEL GYLLING
Arkkitehti Mikael Gylling (s. 1962) pitää omaa Molino Oy -suunnittelutoimistoaan
Helsingissä. Gylling on voittanut useita suomalaisia ja kansainvälisiä
arkkitehtuurikilpailuja. Gylling on toiminut opettajana myös Helsingin
teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla.
STÉPHANE ROSE
Kuvittaja Stéphane Rosse (s. 1962) on Ranskassa syntynyt mutta Suomessa vuodesta
1994 asunut kuvittaja, joka on Ranskassa asuessaan tehnyt kuvituksia lukusiin
ranskalaisiin lehtiin ja Suomessa mm. Helsingin Sanomiin ja Suomen Kuvalehteen.
TEPPO SILLANTAUS
Toimittaja, FM Teppo Sillantaus (s. 1962) työskentelee Helsingin Sanomien
Kuukausiliitteen toimitussihteerinä. Sillantaus on toiminut Helsingin Sanomissa
teatterikriitikona 1988-93 ja työskennellyt lehden eri osastoilla vuodesta 1994.
www.animatricks.net
www.alphadecay.org
LISÄTIETOJA
Tuotepäällikkö Emma Alftan, emma.alftan (at) wsoy.fi tai 050 528 6881
Foreign Rights Manager Meena Kaunisto, meena.kaunisto (at) wsoy.fi tai 040 825 5536
ARVOSTELUKAPPALEET
Tiedottaja Kirsi Aho, kirsi.aho (at) wsoy.fi tai 040 569 0777
-
Dear friends,
Having found your topics on the net I’d like to answer some of your questions –and critics.
Speaking of our last “opus”, the pixelisation stroke me too –as the most of you. It is to say that I had very few insights on that book. This was a deliberated choice from my part.
I’ve always been involved 120% on my books, taking sometimes real brawls with my publishers-printers and designers. I'm not the most popular person of the universe, to say the least: I think I have a duty towards my readers. For this book I thought I would let it go – well we had a real fight about the cover, but I suppose it’s due only to my congenital defiant spirit…
It has to be reminded that “Naisen Kanssa” was made for the daily press. The deadlines are tight, the paper is crappy. Therefore my artistic choices were always to keep the “resolution” as low as possible to meet the ends and means. This has led me to some artistic solutions of my owns. Comics is mostly from my pov about resolving “problems”.
We made a book last year “Nykyaikainen parisuhde värikuvina”. One of my best memories, great collaboration –perhaps the ultimate book for me where I could try the most advanced ideas in my field of design.
This book is different, I had no idea what it will look like. Plus, the designer took some liberties to rearrange my panels. And I think this is a fierce move. Wait, I can be critic too. But working myself mostly from outside sources I dig the interpretation of an interpretation.
But the pixelisation is a problem per se. I mean with that –is it bad graphics? Why can we tolerate bad res images on the net and not on books? Is it that the illusion of free access make us so critical –mind a juicy monthly fee from our telecom companies?
Anyway, “Naisen Kanssa” belongs for me now to the past. Mixed feelings about a serial that I made over 13 years. I remember meeting once in France a comics artist –Poïvet- a true genius, acclaimed by Alex Toth -yes sir! He made a daily strip for 15 years in a French newspaper “Juliette de mon Coeur” –kind of the “Bold and the Beautiful” before everybody had a TV. I said to him: “You’re a true master in every way” He answered: “Don’t even talk to me about it, I hated every second of it”. Kindly yours- hope you enjoyed the ride and see you in our next adventures. S.Rosse
-
Dear friends,
Speaking of our last “opus”, the pixelisation stroke me too –as the most of you.
Tässä malliksi yksityiskohta pikselöitymisestä. Pahimmillaan ilmiö on otsikkosivuilla. Varsinainen sarjakuva ei näytä yhtä pahalta.
-
Kirjastosetä-täti; tuosta kuvasta ei ole paljoa hyötyä ellei mukana ole esim. euron kolikkoa antamassa mittasuhteita. Skanneri kun tuppaa zuumaamaan.
-
Jotain voi tietysti päätellä viivan paksuudesta, jos sarjakuva on ennestään tuttu.
Jos tekijöillä homma on hanskassa, niin ihan sama kuinka paljon tsuumaa, pikseleitä ei näy.
-
Naisen kanssa: Greatest Hits (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1371) on arvioitu etusivulla.
Mikäli sarja olisi päättynyt 90-luvulla, se olisi nyt jo juhlittu klassikko. Sarja kuitenkin jatkui ja vitsi kului. Nyt sarja on liian tuore nostettavaksi klassikkojen asemaan, mutta liian vanha enää innostaakseen.
Uudet lukijat, mikäli sellaisia enää onkaan, löytänevät silti sarjan hauskuuden. Eri mieltä sitten voi aina olla, ovatko tässä sarjan parhaat palat, mielestäni ensimmäiset sarjat koonnut Naisen kanssa -kokoelma oli todellinen Greatest Hits.
-
Naisen kanssa-animaatioiden toinen kierros:
http://nyt.fi/aihe/naisenkanssa/ (http://nyt.fi/aihe/naisenkanssa/)
Sillantauksen haastattelu (http://nyt.fi/a1305943704872), jossa pohdintaa mm. mahdollisesta mobiilipelistä.
Noita albumeita tulee kirppareilta hommattua, etupäässä kuvituksen takia. Tuskinpa näitä tulis luettua jos kuvitus olis jonkun muun tekemää/tyylistä, mut tällaisena tää kama uppoaa kuin veitsi silmään.
-
Naiskanssailijoiden Kulta-Katriina mainos
on mojova.
(http://i67.tinypic.com/2llmyrr.jpg)
-
Huomasin saman. Myös sen, että ainakin osa hahmojen asennoista voisi olla ehkä mallinnettu vanhoista Teräspojista tai romanssisarjiksista (Vicky tms). En vaan jaksa kaivella. Nuorukainen kädet taskussa on kyllä aika Teräspoikaa.
Timo
-
Naisen kanssa on oivallinen esimerkki sarjakuvasta, josta aika on ajanut täysillä ohi. Enää sitä ei otettaisi Hesariin.
-
Rossen varhaistyö L'Epatant Picasso kiinnostaisi.
-
Naisen kanssa on oivallinen esimerkki sarjakuvasta, josta aika on ajanut täysillä ohi.
Aika oli ajanut siitä ohi jo hyvän aikaa ennen vuotta 2010 (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1371).