-
DC ilmoitti San Diegossa aloittavansa kaikkien ikinä julkaistujen Batman-tarinoiden uudelleenjulkaisun Batman Chronicles -sarjana. Aika hurja projekti. Melkeinpä tekisi mieli ruveta keräämään. Olisi kyllä aika hieno, varsinkin, jos toteuttaisivat sen Marvelin Essentials-tyyliin.
-
Siis KAIKKIEN koskaan julkaistujen Bat-tarinoiden, ei edes pelkästään nimikkolehden ja Detectiven?! Hulluja ovat, mitenkähän pitkälle mahtavat päästä. Mutta todellakin, niitä kronikkoja olisi kyllä aiheellista keräillä.
-
Tuolla sanotaan:
Starting in 2005, DC will begin its own ambitious reprint project, Batman Chronicles, a trade paperback collection which will reprint every Batman story ever printed in chronological order, starting with Detective Comics #27, and including stories from Batman, World's Finest Comics and everywhere else that Batman appeared. During he question and answer period, Wayne said that the idea behind the Chronicles is to keep them as a line of relatively inexpensive softcovers.
Eli tuosta saa sen käsityksen, että tosiaan kaikki.
Kiva, että toteuttavat tuon vielä halpana pehmokantisena, eikä Archive-tyyliin. Jättävät vieläpä mahdollisuuden auki muiden DC-sankareiden kronikoille. Teräsmies olisi ainakin hieno. Mutta tämän menestys vaikuttaa tuleviin paljon.
Ai niin. Linkki tähänkin: http://newsarama.com/forums/showthread.php?s=&threadid=16030
-
Niin. Sellasena Essential-tyylisenä n. 500-sivuisena kokoomana homma etenisi ihan jouhevasti. Varsinkin, jos julkaisutahti olisi hyvä (kerran kuussa). Tosin hinnan pitäisi olla tosi alhainen. Tuskin kukaan muu kuin tosifani haluaa pistää kuukausittaiseen pokkariin kahtakymppiä.
-
Niin se varmaan on.
Saavat kyllä aika kauan sitä julkaista. Toisaalta kyllä varmaan vielä 40-lukukin menee aika nopeesti jos ois 500-sivuisia paketteja. Eikös Lepiksen lehdet ilmestyny sillon vielä harvemmin kun kerran kuussa (6 tai 8 krt) ja ainakin Detectivessä oli muitakin sankareita kun Batmania.
-
Saavat kyllä aika kauan sitä julkaista. Toisaalta kyllä varmaan vielä 40-lukukin menee aika nopeesti jos ois 500-sivuisia paketteja. Eikös Lepiksen lehdet ilmestyny sillon vielä harvemmin kun kerran kuussa (6 tai 8 krt) ja ainakin Detectivessä oli muitakin sankareita kun Batmania.
Detective Comics ilmestyi alusta lähtien kerran kuussa, mutta siinä ei tosiaan ollut Batmania kuin yksi n. 10-sivuinen (aluksi alle, myöhemmin vähän päälle) tarina. 70-luvulla Batman-tarinoiden sivumäärät olivat nousseet vasta n. 15 sivuun per lehti, joten jos antologioista unohdetaan Robinin ja muiden Bat-perheeseen kuuluvien sooloseikkailut, ei Detectiven Bat-juttuihin loppujen lopuksi hirveästi sivuja kulu.
Batmanin nimikkolehti ilmestyi 50-luvun alkupuolelle asti vain joka toinen kuukausi, mutta yksi lehti saattoi sisältää neljäkin tarinaa. Sivumäärä oli ensin 68, kunnes putosi 52:een ja sitten 36:een.
World's Finest ilmestyi aluksi 4 kertaa vuodessa, sitten joka toinen kuukausi. Se sisälsi ensi alkuun yleensä yhden Batman- ja yhden Teris-tarinan (n. 12 sivuisia), kunnes 50-luvulla sivumäärää tiputettiin rankasti (100 => 76 => 68 => 36), ja samalla kätevästi naitettiin sankarit seikkailemaan yhden tiimijutun verran per lehti.
Täältä (http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/listat.html) muuten löytyy listat Detectiven ja nimikkolehden Bat-jutuista.
Eli eli, pikaisella laskutoimituksella vois päästä tulokseen, että yhden 40-luvun vuoden Batman-tarinat saattais hyvinkin mahtua yhteen 500-sivuiseen kirjaan. Ehkei se niin mahdotonta olekaan... Mutta toisaalta tuo everywhere else that Batman appeared antaisi kyllä ymmärtää että mukaan otettaisiin myös Bat Familyn jäsenten soolojutut ja ylipäätään kaikki tarinat joissa Batman vilahtelee, myöhemmin tietty myös JLA:n tarinat. Siitähän sivumäärä lisääntyy taas kummasti.
-
Luulen, että selkeät ryhmäseikkailut (JLA ja oliko se Outsiders?) jätetään välistä. Luultavasti kuitenkin team-upit on mukana. Ja kai ne laskee mukaan myös sanomalehtisarjat.
Mutta hitaaksi tahti rupeaa käymään tosissaan varmaan vasta 60-luvulla.
Eikös Action Comics ollut antologialehti Detectiven tapaan? Ja jos niin oliko se pitkään?
-
DC ilmoitti San Diegossa aloittavansa kaikkien ikinä julkaistujen Batman-tarinoiden uudelleenjulkaisun Batman Chronicles -sarjana.
Sulaa hulluutta!!! Kuka haluaisi vieraannuttaa Gotham Cityn synkkään kostajaan kiintyneet sarjakuvan ystävät julkaisemalla uudelleen esimerkiksi tällaisia ikimuistoisia klassikoita...
Batman #124 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/07206180254.124.GIF)
Batman #134 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/07206180254.134.GIF)
Batman #140 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/07206180254.140.GIF)
Batman #143 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/07206180254.143.GIF)
Batman #158 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/07206180254.158.GIF)
Batman #162 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/07206180254.162.GIF)
Detective Comics #241 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.241.GIF)
Detective Comics #275 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.275.GIF)
Detective Comics #277 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.277.GIF)
Detective Comics #282 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.282.GIF)
Detective Comics #293 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.293.GIF)
Detective Comics #306 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.306.GIF)
Detective Comics #322 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.322.GIF)
Detective Comics #326 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.326.GIF)
Aivan liian surrealistista meikäläisen makuun...
-
Detective Comics #241 (http://image2.milehighcomics.com/istore/images/fullsize/24038627564.241.GIF)
The Rainbow Batman…
…miksei kukaan jaksa olla yllättynyt…
-
Entä jos Frank Miller olisikin ollut täysin väärässä, Yön ritarin paluu surkea floppi ja Sateenkaari-Lepis olisi se ainoa oikea Bätmään, jonka hulvattomia surrealistis-humoorisia seikkailuja Warren Ellisit, Garth Ennisit ja Pat Millsit rientäisivät kilvan kirjoittamaan?
-
Entä jos Frank Miller olisikin ollut täysin väärässä, Yön ritarin paluu surkea floppi ja Sateenkaari-Lepis olisi se ainoa oikea Bätmään, jonka hulvattomia surrealistis-humoorisia seikkailuja Warren Ellisit, Garth Ennisit ja Pat Millsit rientäisivät kilvan kirjoittamaan?
Hirvittävää! Karmivampaa kuin kuolleeksi julistetun Sue Dibnyn seksuaalinen hyväksikäyttö ruumishuoneella... :o
-
Rainboy Creature on kyllä loistava pahis ainakin kannen perusteella! Meinasin pissiä housuun, kun näin. Sen verran huvitti...
8)
-
Minä ainakin olisin ehkä eniten innoissani juuri noista Anonyymin esittelemistä klassikoista. Niissä oli paljon enemmän ideaa kuin nykyisissä Lepis-tarinoissa. Jos verrataan niitä vaikkapa Hushiin.
-
Sulaa hulluutta!!! Kuka haluaisi vieraannuttaa Gotham Cityn synkkään kostajaan kiintyneet sarjakuvan ystävät julkaisemalla uudelleen esimerkiksi tällaisia ikimuistoisia klassikoita...
Parasta vuosikertaa... aah...
Timo
-
Bat-Hound Ace!?! Ei ole tainnut seikkailla Bat -lehdissä viime aikoina...
Olisi kyllä mainio homma jos tuo julkaisusuunnitelma pitää.
Joku mainitsi nuo Marvelin Essentiaalit. Itse hommasin melko vasta Essential Avengers vol. 2. Painojälki oli kyllä välillä aika suttuista. Mustavalkoisuus häiritsi jostakin syystä poikkeuksellisen paljon. Ehkä juuri tämän aikakauden supersankari -sarjakuvat ovat vain tarkoitettu luettavaksi nimenomaan väreissä, en tiedä...
-
Bat-Hound Ace!?! Ei ole tainnut seikkailla Bat -lehdissä viime aikoina...
Itse asiassa... Alan Grant käsikirjoitti Acen uudestaan Lepiksen kaveriksi Batmanin numerossa 464 vuonna -91. Siitä lähtien koira asusteli Batmanin luolassa en-tiedä-mihin-asti, ja olipa se joskus mukana partioimassakin.
Myös Bat-Mite on nähty 90-luvulla Batmaneissa, niinkuin moni muukin 60-luvun happoluomus. MIKÄÄN ei pysy unohduksissa ikuisesti. Tuskin edes Rainbow Creature.
-
Kun nyt puhutaan Batmanista, niin sanokaapas mielipiteenne Jim Aparosta, jonka piirrosjälkeä näkyi aika paljon yhteen väliin Suomessa ilmestyneissä tarinoissa.
Oletteko ikinä tavanneet tyyppiä jonka naama olisi kuin Aparon piirtämä?
Mitä äijälle on muuten tapahtunut, en muista nähneeni ikinä hänen kynän jälkeään missään muualla?
-
Jim Aparolla oli tosiaan hyvin tunnistettava tapa piirtää pärstä. Minä tykkäsin Aparon jäljestä yleensä ottaen ihan kohtalaisesti, varsinkin 80-luvulla mies oli vedossa. Viimeisissä kuukausittaisissa Batmaneissään (n. vuodelta -93) jälki oli sen sijaan jo aika suttuista. Myöhempiä kuvituksiaan en ole nähnyt.
Aparon viime aikojen hiljaisuus johtunee tosiaan lähinnä iästä. Ja Batmanin parissahan se ura kului, muutaman muun supersankarin lisäksi. Muille kuin DC:lle (ja Charltonille ennen sitä) tehdyistä töistä en ainakaan minä ole kuullut.
-
Ja Charltonille Aparo teki Mustista!
Katos vaan! Ja Tynnisen sivujen (http://mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/) mukaan niitä on julkaistu suomeksikin, numeroissa 8-9/81!
Samaiset sivut muuten väittävät Aparon kuvittaneen myös Ratsupoliisi Kingiä ainakin yhden tarinan verran (Mustanaamio 18/81).
-
Eivät väitä enää eli typo korjattu ;)
-
Aparo on ihan hyvä kuvittaja. Kuuluu omassa listassani niihin klassisiin kuvittajiin, joilla kuvitus on aina peruslaatua, eli yleensä tietää, mitä saa, jos tekijänä on Aparo.
Viime viikolla harkitsin, että pitäisikö taas ostaa Kuolema kulkee suvussa, mutta jätin toistaiseksi väliin.
Klassisista kuvittajista puheen ollen, ostin eilen neljä Sarjakirjaa pääosassa Teräsmies. Aimo annos siis Curt Swania ja kumppaneita. Vähän jo aloittelin ja hyvää on ollut. Tuntuu, että nää tarinat paranee vaan vanhetessaan.
-
Viime viikolla harkitsin, että pitäisikö taas ostaa Kuolema kulkee suvussa, mutta jätin toistaiseksi väliin.
Tjaa... Moneenko kertaan olet sen jo ostanut? ;)
Minä olen ostanut kahdesti, ensin suomeksi ja sitten englanniksi kun alkuperäiset lehdet tulivat halvalla vastaan.
-
Tää ois ollu toinen kerta. Toiseen kertaan ostin myös mainitsemani Sarjakirjat.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi ei kannata koskaan karsia kokoelmaa ja ajatella, että ei niitä enää lue.
-
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi ei kannata koskaan karsia kokoelmaa ja ajatella, että ei niitä enää lue.
Niin hyvin totta.
-
Olin samaa mieltä kunnes lahjoitin Maailman vahvin Nalle -kokoelmani edelleen.
-
Eipä näytä näissä olevan. Tässä on siis Sarjakirjat 74, 88, 108 ja 115 (uusinta 47:sta).
Mutta olen senkin varmaan jossain vaiheessa lukenut.
-
Saiko Welzu sen sarjakirjan jossa ekassa sarjassa Luthor on Teris ja Clark on konna? Se oli minusta hyvä tarina.
Nostalgiaa! Eikös tuo olekin se moniosainen juttu, jonka lopussa konnaksi ryhtynyt Kent heitti veivinsä?
-
Sekään ei ollut moniosainen mutta konna Clark heitti joo vitoset.
Useampaan lukuun jaettu stoori joka tapauksessa, mikäli en aivan väärin muista...
Sattuisiko Jukka tai joku toinen amerikkalaisia tusinasarjiksia ahmiva henkilö tietämään, kuka olikaan se eläkkeelle vetäytynyt supersankari Erik Larsenin kuvittamassa Hämäri-sekoilussa kesällä 1991? Siis nimenomaan se hahmo, jonka pikkutytön Hämähäkki ja Wolverine onnistuivat pelastamaan konnajoukon kynsistä...
-
Se oli Kapteeni Marvel.
EDIT: Eikä edes Marvel Comicsin Kapteeni Marvel, vaan alkuperäinen Fawcettin luomus Billy Batson, joka taitaa olla nyttemmin DC:n omistama hahmo jollen väärin muista. Wolverinen heitto "herra Beckistä" viittasi Marvelin alkuperäiseen piirtäjään C.C. Beckiin. Ja Billy oli orpo.
Netistähän tuokin löytyi niinkuin kaikki...
-
Jukka tiesi lunttaamattakin...
En nyt hoksaa edesmenneistä hahmoista muita kuin Deathin, joka vieraili ainakin Rick Jonesin häissä siinä loistavassa Hulk-tarinassa vuonna -96.
-
No joo, myönnän... ;D
-
Palataas aiheeseen. Pari päivää sitten DC julkisti kevään tpb-julkaisuohjelmansa ja siellähän komeili myös Batman Chroniclesin ensimmäinen numero.
Toisaalta se oli kyllä pettymys. Kokooma sisältää Detective Comicsin numerot 27-37 sekä Batman ykkösen. Sivuja onkin vaivaiset 192. Tällä tahdilla julkaisu kestäisi varmaan vuosikymmeniä.
Hinta 15 dollaria. Mitähän se on Suomessa? 20 euroa? Saapi nähä viittiikö ostaa. Toisaalta voisi kannatuksen vuoksi ostaakin, jos vaikka innostuisivat julkaisemaan myös Superman Chroniclesia (ja muita).
Tässä linkki uutiseen, niin voitte jo ruveta laatimaan kauppalistaa: http://www.newsarama.com/forums/showthread.php?s=&threadid=21592
-
Buried Alien... Toihan on ihan hauska. :)
Kaikki tietää vastauksen mutta sanon nyt kuitenkin että sehän on Barry Allen eli Salama.
-
Mi9stä saa ostettua suomen kielellä alkuperäistä yön ritaria ja saako sitä yksissä kansissa jossaa on kai8kki jaksot
-
Ei sitä vissiin saa enää suomeksi, mutta englanniksi saa kyllä.
-
Suomessa ilmetyi muistaakseni neljänä spesiaalinumerona koko Yön ritari, yksissä kansissa siis ei ole kaupan - suomeksi. Noita numeroita on toisinaan tullut vastaan Huuto.netissä ja divareissa, mutta aika harvinaista herkkua taitavat olla.
-
Batman nro. 1/1987 Yön ritari
Batman nro. 2/1987 Voitokas yön ritari
Batman nro. 3/1987 Yön ritarin metsästys
Batman nro. 4/1987 Yön ritarin tappio
Noista löytyy Yön ritari -stoori suomeks. Huudossa noista saa maksaa lähemmäks 10 euroa kappale, jossain divarissa tais olla noi kaikki paketissa 20 euroa.
-
Noista löytyy Yön ritari -stoori suomeks. Huudossa noista saa maksaa lähemmäks 10 euroa kappale, jossain divarissa tais olla noi kaikki paketissa 20 euroa.
Helsingissä Kampintorin antikvariaatissa taisi olla hyllyssä. Kunto oli vain kohtalainen, mutta kelpaavat lukukappaleiksi.
-
no onko se niin hyvä kun väittävät eli oonko jääny paljosta paitsi kun en oo lukenu sitä
ja mitä mieltä ootte yön ritari iskee jälleen sarjakuvasta
Olin pitkään sitä mieltä että se on maailman paras sarjakuva. Enää en ole varma kun en ole vuosiin lukenut sitä, mutta pitäis. "Iskee jälleen"-jatko-osa on ihan eri tyylilajissa kuin alkuperäinen Yön Ritari.
-
no onko se niin hyvä kun väittävät eli oonko jääny paljosta paitsi kun en oo lukenu sitä
ja mitä mieltä ootte yön ritari iskee jälleen sarjakuvasta
Se on parempikin ja olet jäänyt paljosta paitsi. Muistan vieläkin, miten hitaasti vuosi 1987 kituutti eteenpäin jatko-osia odotellessa. Kannattaa maksaa vähän enemmänkin tästä eepoksesta.
"Iskee jälleen"-jatko-osa oli kerrassaan kurja tekele, se kannattaa jättää divarin hyllyyn.
-
<snip>"Iskee jälleen"-jatko-osa oli kerrassaan kurja tekele, se kannattaa jättää divarin hyllyyn.
Jaa-a, itse pidin kyllä. Väritys oli tavallisesta poikkeava ja teos oli visuaalisesti muutenkin jännittävä. Teräsmiehen ja Ihmenaisen rakastelukohtaus oli suorastaan maata ja Maata järisyttävä. Ja suuni loksahti kyllä auki, kun se pääkonna paljastui... traaginen rakkaustarina sekin tavallaan.
-
Jaa-a, itse pidin kyllä. Väritys oli tavallisesta poikkeava ja teos oli visuaalisesti muutenkin jännittävä. Teräsmiehen ja Ihmenaisen rakastelukohtaus oli suorastaan maata ja Maata järisyttävä. Ja suuni loksahti kyllä auki, kun se pääkonna paljastui... traaginen rakkaustarina sekin tavallaan.
Jaa milloinkas iskee jälleen on julkaistu?
-
Kolmisen vuotta sitten. Eli 2002. Muistaakseni kolmi-osainen. En ole lukenut, mutta en suosittele, että sinäkään luet. Kirpparilla istä selailin, ja mietin, että miten joku voi piirtää NÄIN huonosti.
Frank Miller=Maailman huonoin piirtäjä.
-
Kolmisen vuotta sitten. Eli 2002. Muistaakseni kolmi-osainen. En ole lukenut, mutta en suosittele, että sinäkään luet. Kirpparilla istä selailin, ja mietin, että miten joku voi piirtää NÄIN huonosti.
Frank Miller=Maailman huonoin piirtäjä.
Pitänee kirjastosta kattoa että löytyykö (Millerit kyllä löytyy).
-
Frank Miller=Maailman huonoin piirtäjä.
Se on taidetta, nuori mies.
-
Se on taidetta, nuori mies.
Parasta Milleriä on DD, Elektra (ei Elektra Elää alppari), Juo eiku Tuomari ja Wolvie.
-
Parasta Milleriä on ... Tuomari ja Wolvie.
Mikä? ???
-
Se on taidetta, nuori mies.
Mä sulle kuule kohta näytän, että mikä on taidetta... ;)
-
Mikä? ???
Kyllä Frank on muistaakseni myös Tuomaria tehnyt ja myös Wolvien minialbumin jossa Wolvie teki selvää Marikon isästä (vai olikos se isäpuoli).
-
Kyllä Frank on muistaakseni myös Tuomaria tehnyt ja myös Wolvien minialbumin jossa Wolvie teki selvää Marikon isästä (vai olikos se isäpuoli).
Luulin että Tuomarin ja Wolverinen kimppaseikkailu, huh.
Joo, Miller on piirtänyt Wolverinen minisarjan joka julkaistiin suomeksi erikoisjulkaisuna v. 1986. Käsikirjoitus oli Chris Claremontin. Millerin Tuomaria en kyllä saa päähäni, lieneekö sellaista. Ellet sitten tarkoita Daredeviliä, jossa Tuomarikin esiintyi (Sarjakuvalehti 5/90).
-
Luulin että Tuomarin ja Wolverinen kimppaseikkailu, huh.
Joo, Miller on piirtänyt Wolverinen minisarjan joka julkaistiin suomeksi erikoisjulkaisuna v. 1986. Käsikirjoitus oli Chris Claremontin. Millerin Tuomaria en kyllä saa päähäni, lieneekö sellaista. Ellet sitten tarkoita Daredeviliä, jossa Tuomarikin esiintyi (Sarjakuvalehti 5/90).
Onhan Tuomari ja Wolvie muutaman yhteiseikkailun seikkailleet (ei mitään maata järisyttäviä vaan tasoa ok).
Se on ainakin yksi.
-
Onhan Tuomari ja Wolvie muutaman yhteiseikkailun seikkailleet (ei mitään maata järisyttäviä vaan tasoa ok).
Se on ainakin yksi.
Millerin tekeminä?
Mikä on yksi?
-
Millerin tekeminä?
Mikä on yksi?
Siis se 5/90 Sarjis. Play.com myy Millerin Punisher Essentialia.
-
Mitä huumeita täällä käytetään? Mullekin! :D
Ai niin ja lapset hiljaa ku aikuset juttelee.
-
Siis se 5/90 Sarjis. Play.com myy Millerin Punisher Essentialia.
Siellä on virhe. Niinku Joe jo ehätti kertoa niin toi Essential sisältää Tuomarin ensiesiintymiset Marvel-universumissa. Mukana on mm. Daredevilit 182-184 eli just toi Sarjis 5/90. Siinä se Millerin osuus olikin, loput Essentialista on muilta tekijöiltä.
Ja Wolverine ei esiinny Sarjiksessa 5/90.
Mitä huumeita täällä käytetään? Mullekin! :D
;D
-
Siinä on virhe. Toi Essential sisältää Tuomarin ensiesiintymiset Marvel-universumissa. Mukana on mm. Daredevilit 182-184 eli just toi Sarjis 5/90. Siinä se Millerin osuus olikin, loput Essentialista on muilta tekijöiltä.
Ja Wolverine ei esiinny Sarjiksessa 5/90.
;D
Ainoa Juo eiku Tuomari minkä omistan on eka Suomessa julkaistu sarjiksessa julkaistu Tuomari ja DD:tä omistan muutaman.
Oletkos ihan varma ettei Wolvie esiinny siinä edes yhden kuvan verran?
-
Oletkos ihan varma ettei Wolvie esiinny siinä edes yhden kuvan verran?
Olen.
Ainoa Juo eiku Tuomari minkä omistan on eka Suomessa julkaistu sarjiksessa julkaistu Tuomari ja DD:tä omistan muutaman.
Nyt tää meitsin lukemisenymmärtämisongelma rupee olemaan jo niin paha että taidan luovuttaa.
-
Olen.
Nyt tää meitsin lukemisenymmärtämisongelma rupee olemaan jo niin paha että taidan luovuttaa.
Eikös Sarjiksen palstalla ollut Wolvien kuvaa?
Ei se Tuomari ole Milleriä ja DD:nikin taitavat olla Millerittömiä.
-
Eikös Sarjiksen palstalla ollut Wolvien kuvaa?
No en jaksa tarkistaa mutta jos se on sun käsityksesi tiimiseikkailusta, niin johan nyt.
Ei se Tuomari ole Milleriä ja DD:nikin taitavat olla Millerittömiä.
Malja sille.
-
No en jaksa tarkistaa mutta jos se on sun käsityksesi tiimiseikkailusta, niin johan nyt.
Malja sille.
Minä mitään seikkailuista ole puhunut Wolvien kohdalla puhunut S 5/90.
Ei niissä Millereissä mitään vikaa ollut, kaikki hyviä seikkailuja (tai ainakin suurin osa).
-
Frank Miller=Maailman huonoin piirtäjä.
Frank Miller=Paras
Lasse=Nyt väärässä
-
Minä mitään seikkailuista ole puhunut Wolvien kohdalla puhunut S 5/90.
Sarjakuvalehti 5/1990:ssä ei ole ainuttakaan kuvaa Wolverinesta. Ei enää turhaa hölötystä.
-
mikä tekee dkr:Stä niin hyvän
DKR:llä ilmeisesti tarkoitat Dark Knight Retunsia. Nyt saattaa vastaus jäädä vajaaksi kun viime lukukerrasta on niin kauan, mutta yritetään. Ensin täytyy palata sarjan julkaisuvuoteen 1986. Samana vuonna ilmestyi Watchmen ja Howard Chaykinin The Shadow-minisarja Blood and Judgement. Supersankarisarjakuva eli murrostaan.
- Kerronta. Miller kuljettaa DKR:ssä monta juonta yhtäaikaa, hyppii jopa ruutu kerrallaan juonesta toiseen, ja kaikki on sopusuhtaisessa paketissa.
- Teema. Vanha kostaja palaa, ja pohtii motiivejaan. Käy ilmi että Batman ei olekaan rikosten torjuja vaan niiden aiheuttaja. Samalla pohditaan yhteiskunnan rakennetta ja väkivallan syitä. Nykyaikana nämä pohdinnat ei ole mitään ihmeellisiä, mutta 1986 mennessä semmoista ei oltu paljoa harrastettu. Ja onhan se vähän keittiöfilosofiaa, mutta iski nuorena.
- Väkivalta. Itse en ollut vielä sellaista siihen päivään mennessä nähnyt. Murtuvien luiden ratina ja iskujen vaikutuksen kerronta oli karmivan yksityiskohtaista.
Siinä suurimmat, jatketaan.
-
kumpi on parempi dkr vai gothamin varjot
Paluu.
-
kumpi on parempi dkr vai gothamin varjot
Eihän noita voi edes mainita samassa lauseessa! Gothamin varjot on homovitsejä pullollaan oleva camp-julkaisu! (Jos omistaisin kuvanlukijan, kuvalukisin vitsit "Hauskin sarjakuvaruutu"-keskusteluun.)
-
kumpi on parempi dkr vai gothamin varjot
Gothamin varjot. Dark Knight Retursin Jokeri jäi vähän tuhnuksi omasta mielestäni.
-
Tarkoitatko onko tulossa suomeksi vai yleensä? Jos jälkimmäinen, niin ensimmäinen numero lehdestä All-star Batman and Robin the boy wonder ilmestyi joku aika sitten ja lehti jatkaa ilmestymistään 6 viikon välein. Kirjoittajana Miller ja piirtäjänä Lee. Kai tämä sitten ensi vuonna tulee suomeksikin (?). Miller on myös tekemässä pidempää albumia Lepakkohemmosta, mutta sen valmistumisesta ei ole mitään aikataulua.
-
tarkoitin suomeksi ja onko tulosssa jatkoa yön ritarille
No johan sille tuli.
-
Eikö Yön Ritari iskee jälleen riittäny, pitäskö olla vielä Yön Ritari palaa jälleen osa 2.?
Veli just vastasi että All-star Batman and Robin the boy wonder ehkä tulee suomeksi (ajatuksin pelottaa).
Dark Knight ei ole mitä ilmeisimmin tulossa suomeksi, mikä on harmi ja sääli. Että eiku divariin.
-
Dark Knight ei ole mitä ilmeisimmin tulossa suomeksi
...uudestaan. Niitä neljää osaa eli Batman 1-4/87 näkyy tasaisin väliajoin huuto.netissä eikä se hinta nyt niin älyttömäksi yleensä nouse kun ottaa lehtien legendaarisuuden huomioon. Halvimmillaan kaikki neljä osaa on irronnut kympillä, jos on ollut valmis tinkimään kunnosta.
Jos siis on valmis hieman säästämään viikkorahastaan ja omaa niin paljon kärsivällisyyttä että jaksaa opetella huuto.netin toimintaperiaatteet (tai jos on alaikäinen niin pyytää vanhempiaan opettelemaan ne), voi kuka tahansa hankkia Millerin Yön ritarit hyllyynsä, suomen kielellä.
vastakkaa ny joku
Toisaalta kärsivällisyys taitaa olla se viimeinen asia mitä nykyihmiseltä kannattaa odottaa.
-
Noi Batman lehden numerot oli pari kuukautta sitten myynnissä kulkukatin pojassa muistaakseni 10 euroa kappale, mutta ostin englanninkielisen Dark Knight Returnsin Fennica Comicsista, koska hintaa oli vain 18 euroa ja koko tarinakin on samoissa kansissa.
-
Luinpa vihdoin ja viimein Starlinin ja Wrightsonin The Cultin. Tuotahan ruinattiin aikoinaan suomeksi kovasti ja melkein oli jo tulossakin. Sitten muistan että Detective C. totesi jossain vaiheessa olevansa loppujen lopuksi tyytyväinen ettei sitä suomennettu. Perusteluissa hän totesi mm. että sarjassa oli Lepikselle kyhätty vielä isompi kärry kuin Yön Ritarissa. (Ehkä jotain järkevämpiäkin perusteluja oli, mutta toi jäi mieleen.)
Odottelin tietysti koko ajan että missä se kärry tulee. Viimeisessä jaksossa tuli. Ja jestas, kyllä muuten olikin aika pirunmoinen vekotin, ehkä "pientä" liioittelua oli havaittavissa.
Hupaisaa muuten, että periaatteessa sekä Yön Ritarissa, The Cultissa että myöskin Batman vs. Predatorissa on samantapainen ratkaiseva kohtaus. [spoiler]Batman vetäytyy nuolemaan haavojaan saatuaan selkäänsä ylivoimaiselta viholliselta, ja rakentelee itselleen julmentunmoisen panssarivaunun (Predatorissa haarniskan). Sitten B kaasuttelee takaisin taisteluun ja voittaa itsestäänselvästi. Kaikkein väljähtyneimmältä ratkaisu tuntui Cultissa, liian helpolta. Henkisesti murtunut mies hankkii isolla rahalla isoja aseita, ja on taas ykkönen. Höh.[/spoiler]
Ihan hyvä juttu kuitenkin, piti otteessaan parinsadan sivun kestonsa ajan. Aika veristä meininkiä mutta pitihän Berni Wrightsonin päästä piirtämään kauhunäkyjä kun kerran semmoisista on tunnettu. Ois tän voinu suomeksikin 90-luvulla tuoda.
-
Huomasin tänään lähikaupan lehtihyllyllä, että sinne oli vähin äänin ilmaantunut 100-sivuinen pokkari Batmania. Aluksi ehdin jo ilahtua, että siinähän on vanha kunnon piirretty Batman, vaan ei ollutkaan. Tarinat perustuivatkin tähän uudempaan piirrettyyn.
Onko joku muu ostanut tätä lehteä? Itse oli pakko ottaa se uteliaisuudesta mukaan, vaikken tuosta uudesta piirretystä olekaan kuullut muuta kuin negatiivisia asioita. Tai ehkä ostin sen juuri siksi.
Kun joidenkin tyyppien hahmosuunnittelun jättää huomiotta, tarinat on piirretty ihan mukavasti. Jokeri näytti jopa ihan hyvältä silloin, kun piti suunsa kiinni. Ei valitettavasti tapahtunut kovin usein. Bruce Wayne on välillä liikaa animaatio- Jackie Chanin näköinen, tosin vähemmän sarjakuvassa kuin itse piirretyssä.
Tarinat eivät olleet mielestäni kovin hyviä, mutta perheen nuorimmille ne nyt varmaan muutenkin on suunnattu. Ne olivat jotenkin pinnallisia ja melkein joka tarinan loppuun ympätyt Brucen vanhempien suremiskohtaukset tuntuivat päälle liimatuilta. Sarjaa varten keksitty aasialainen naisetsivä ei kiinnostanut yhtään eivätkä Pingwiinin kabukikätyrit auenneet.
Positiivisena yllätyksenä tuli se, ettei Jokeri ollut ollenkaan niin huono, kuin kaikki olivat sanoneet ja Arnold Wesker oli loppujen lopuksi hyvin saman näköinen kuin edellisessäkin animaatiosarjassa.
Hinta (5,95€) oli ehkä hieman liikaa tällaisesta julkaisusta, mutta mikäs siinä. Mitäs mieltä muut tästä ovat, jos olette lukeneet? Entä onko näitä tulossa lisää?
-
Tarinat eivät olleet mielestäni kovin hyviä, mutta perheen nuorimmille ne nyt varmaan muutenkin on suunnattu...
On se kummallista kuinka etenkin silloin jos kyseessä on lapsille suunnattu juttu, unohdetaan tarinaan panostaminen tyystin. Sitten ne harvat nilviöt jotka yrittävät kertoa lapsillekin kunnollisia tarinoita ovat juhlittuja persoonia ja ihmetyksen aiheita, vaikka moisen pitäisi olla normaali lähtötilanne ja odotus. Kummallista, sanon minä.
-
Olet toki oikeassa, mutta tässä tapauksessa lasten aliarvioiminen ei kummastuta yhtään. Kyseessä on sentään perustavanlaatuinen julkaisu, jonka ainoa tarkoitus on tehdä rahaa sen kummempia miettimättä.
-
Siis mikä versio on kyseessä? Tuskin siis se ekaan 90-luvun (?) alun animaatioon perustuva, josta suomessakin ilmestyi jokusen vuoden lehti. Sen jälkeen Batmanillä on kuitenkin ollut aika montakin eri animaatiosarjaa. Oisko uusi Batman Strikes... No mutta pitää mennä kattomaan ite, että uskoo...ja ehkä ostaakin se. Toivottavasti tämä poikii sitten myös Teräsmiehen, JLA:n ja ehkä jopa Teini Titaanienkin animaatioiden sarjakuvasovituksia tänne päin.
-
Minä kyllä pidin ja eihän nuo Battiksen normaalit tarinakuviotkaan niin kauhean omaperäisiä ole, pikemminkin spessuissa sitten räväytetään. Brucea oli ainakin nuorennettu roimasti ja kaikki musankuunteluskeidat otettu mukaan. Rikollisia oli myös ulkonäöllisesti laitettu uuteen uskoon, etenkin Arpinaama näytti ihan omituiselta - ei edes borsalinoa saatikka muutenkaan gangsteriluukkia, näytti pikemminkin Punakallon harmaantuneelta versiolta. Jokeri oli kyllä HULLUN näköinen. Pingviinin hiusten väri oli ellottava. Muuten piirrosjälki oli kyllä aika veikeää.
-
Teen Titans tv-sarja oli alussa riemastuttavaa pöhköilyä, nyt muuttunut tavanomaisempaan suuntaan.
Teini Titaanit saivat Cartoon Networkin puolelta kirvestä kalloonsa. Eli viides tuotantokausi jäi sitten viimeiseksi.
-
Kotimatkalla sitten ostin minäkin. Vielä en ole ehtinyt lukea, mutta ihan hyvältä näyttää (vaikka ei niin hyvältä kuin sen ekan animaation sarjakuva). Vähän sameat on sivut, mutta se taitaa johtua paperista...Mutta tässähän voisi kai teoriassa toivoa, että ensi vuonna sitten elokuvan tullessa Teris saa oman pokkarinsa.
-
Häh? Onko toi Batmanin animaatiosarja sitten jotenkin ajankohtainen? Alkaako se tulla telkkarista täälläkin?
Vai tarkoititko sitä, että Batmanin animaatiosarja yleensäkin on uusi USA:ssakin? Sillähän ei kai meidän kannalta ole väliä, ainakin jos osoittautuu, että nää sarjat meneekin kakaroihin kuin karkki.
-
Ahaa. Onkos tää Batman sitten ainoa noista Johnny DC:n sarjoista, joka on pokkarina? Outoa... Mutta onhan ne Egmontilla pienentänyt (ja suurentanutkin) muitakin viime aikoina julkaistuja sarjoja, joten ei toi kai ongelma olisi...(pitää aina toivoa, että jos sittenkin).
Eikun ei. Lukeehan noissa Teris-kokoomissakin, että "manga-size super specatacular!". Siis on pokkarikoossa sekin. Näköjään osia 1-2 ei oo siellä enää saatavilla...
-
Tuo suomenkielinen pokkari on isompi ku amerikkalainen. Kummatkin nähneenä voin kommentoida.
-
Ostin, luin ja inhosin. Ei ihme ettei tätä ole mainostettu missään, nolottaa varmaan Egmonttiakin. En muista ikinä lukeneeni näin huonoja Batman-tarinoita. Vaikka tehdäänkin lapsille niin kyllä kirjoittajalla pitäisi olla edes jonkinlainen taju siitä miten Bat-maailman hahmot toimivat. Ja piirtäjän olisi hyvä osata piirtää Batmanin asu lepakon eikä minkä lie mutanttimöykyn näköiseksi. Eikä tää ollut suunnattu kaikenikäisille niinkuin takakannessa väitettiin. Se varhaisempi animaatiolehti sen sijaan oli.
Huoh. Nyt kun ärtymys on purettu, esittäisin semmoisen kysymyksen jenkkilehtiä seuraaville, että onko Arpinaaman kielenkäyttö normalisoitu muuallakin kuin suomennoksista? Eli p ei enää muuta g:ksi niinkuin vuosina 1990-91.
-
Luettu on. Tai oikeastaan luin jo viime viikolla, mutta nyt vasta ehin kommentoimaan.
Mun mielestä tää oli loppujen lopuksi aika hyvä. Ei tosin yllä alkuperäisen sarjan tasolle, mutta omana juttunaan meni ihan hyvin. Tykkäsin vielä siitä, kun tarinat olivat yksittäisiä.
Jos lisää tulee, niin kyllä minä ainakin luen. Teriksestä tykkäisin kyllä enempi.
-
Njoo, olihan se ihan jees. Jokeri oli aika vänkän näköinen ja pointsit kuvittajalle Claire Forlanin näköisestä typystä Bane-tarinassa. Kyllähän tää tämmösenä välipalahuttuna menee.
-
Tuollainen juttu, ei lähdettä.
Iltalehti on varmaankin löytänyt journalistisen esikuvansa: Nuo sitaatit löytyvät eräästä Ain't It Cool Newsin WonderCon-reportaasista (http://www.aintitcool.com/display.cgi?id=22455).
-
Miller on vissiin kiskonut taas pari pottua lepakkojuomaa tauluun ja antanut sitten lausuntoja sarjakuvahemmoille kuin vain parin promillen herkistämä jenkkiuroo osaa.
-
Tästä käytiin heti sarjakuvablogeissa valtavaa keskustelua... Eräskin kommentti minusta kuvasi oikein hienosti koko alan touhua yleensäkin: "MITÄ? Onko Miller tullut HULLUKSI? Tämähän on täysin ÄLYTÖNTÄ!! Siis kyllähän minä SITTEN ymmärtäisin, jos kyseessä olisi TERÄSMIES, mutta..."
-
Chuck Dixonhan käsikirjoitti jonkun vastaavan, mutta pienkustantamo päätti hyllyttää tuotteen.
Perusteluna ennakointi jostain JyllandsPostenMuhammed-kiistasta. Tämä siis jo viime kevät/kesänä.
Miller on kyllä tunnettu suorasanaisuudestaan, joten saas nähdä.
-
Miller on kyllä tunnettu suorasanaisuudestaan, joten saas nähdä.
Kuulemma äijä on suunnitellut tämänkaltaista projektia jo todella kauan ja höpissyt vastaanvanlaisia jo 90-luvun alussa. Joten saapi tosiaan nähdä.
-
Hitleriähän on vetänyt turpiin myös Battler Britton, Kapteeni Amerikka ja useat muut.
Ei tuo Batman idea nyt niin tyhmältä kuulosta. Al- qaida ansaitseekin saada turpiin.
-
En viitsinyt ensimmäisenä sanoa, kun ajattelin että siitä saattaisi joku provosoitua, mutta Batman terroristijahdissa kuulostaa oikein perinteitä kunnioittavalta, kun se noin kuvataan.
Jenkit vain vetivät herneitä sieraimiin, koska propaganda-sanaa voi käyttää vain "pahisten" toiminnan kuvaamiseen, sankarit levittävät vapautta, demokratiaa ja harrastavat informatiivista tiedotusta.
-
Chuck Dixonhan käsikirjoitti jonkun vastaavan, mutta pienkustantamo päätti hyllyttää tuotteen.
Perusteluna ennakointi jostain JyllandsPostenMuhammed-kiistasta. Tämä siis jo viime kevät/kesänä.
Siitä on kohta jo kaksi vuotta. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=979.0)
Otto: tunnen kiusausta lähetttää tämän keskustelun ICQ-loki Kvaakin foorumille
Rami: Sehän vaikuttaisi tahalliselta provosoinnilta. Hyvä idea!
Otto: high five!
(Otosta ja Ramista tuli myöhemmin Jyllands Postenin toimittajia.)
Tietysti oleellinen ero on se, että Miller tuskin vaivautuisi tekemään mitään Geneerinen Sadomasomies vs. Bin Laden -sarjakuvaa, vaan teokselle antaa oikeutuksen se, että viestiä kuljettaa aito amerikkalainen ikoni.
Sikäli kuin nyt mikään voi antaa oikeutusta sille kauhealle sotkulle, mitä Frank Miller nykyään kutsuu sarjakuvataiteeksi (http://www.newsarama.com/WonderCon2006/DCU/ASBR_Cv4.jpg).
-
Se on niin sääli, ettei nyky-Mikki Hiiri ole enää laisinkaan näin isänmaallis -aktiivinen. Loppuisi Iraniltakin ydinpommilla uhittelu kertalaakista ja Frank Millerkii saisi ihan rauhassa laappia mustetta paperille omassa kammiossaan.
(http://www.geocities.com/SoHo/Museum/9859/61/43-10-19.jpg)
-
Tässä se nyt on! (http://www.poe-news.com/forums/sp.php?pi=1001129877)
-
Frank Miller lukee ajatuksiaan amerikkalaisesta patriotismista syyskuun 11. päivänä - ja nostattaa samalla sopivasti hypeä uudelle projektilleen:
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=5784518
-
Grant Morrison kommentoi Millerin projektia jo jokin aika sitten:
Batman vs. Al Qaeda! It might as well be Bin Laden vs. King Kong! Or how about the sinister Al Qaeda mastermind up against a hungry Hannibal Lecter! For all the good it's likely to do. Cheering on a fictional character as he beats up fictionalized terrorists seems like a decadent indulgence when real terrorists are killing real people in the real world. I'd be so much more impressed if Frank Miller gave up all this graphic novel nonsense, joined the Army and, with a howl of undying hate, rushed headlong onto the front lines with the young soldiers who are actually risking life and limb 'vs' Al Qaeda.
http://www.newsarama.com/dcnew/Batman/Morrison/Morrison_Batman.html
-
Juuri mikään ei ole niin säälittävää kuin supersankarit mättämässä tosielämän konnia turpaan. Mitä ihmeen iloa siitä on? Eihän niille kuinkaan käy! Eikä Batman edes asu oikeassa, vaan mielikuvituskaupungissa. Miksi ss:iä pitää sotkea todellisuuden kanssa? Sehän saa sankarit vain näyttämään -mikäli mahdollista– entistäkin epäuskottavimmilta.
Mulla ei ole kyllä ollut minkäänlaista kunnioitusta Frank Milleriä kohtaan enää vuosiin. Grant Morrison on oikeassa.
-
Eikä Batman edes asu oikeassa, vaan mielikuvituskaupungissa. Miksi ss:iä pitää sotkea todellisuuden kanssa?
Miten sen nyt ottaa. Gotham City on yleisemminkin käytetty New Yorkin liikanimi. Mutta jos se sivuutetaan, niin et taida olla lainkaan Marvelin sankareiden ystävä. Nehän nyt ainakin seikkailevat oikeasti olemassa olevissa kaupungeissa ja muutenkin Marvelilla on ollut tavallisempaa viitata todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin kuin DC:llä.
-
Tiedän, että Gotham City on ikäänkuin New Yorkin vertauskuva. Marvelin kaupungit taasen toimittavat lähinnä lavasteiden virkaa. No, hälläväliä.
En ole muutenkaan korporatiivisten, loputtomiin jatkuvien ja ikuisesti muuttumattomien franchise-supersankarien ystävä. Enpä niitä kyllä vihaakaan, mutta aika vähän jaksavat enää viittä vaille nelikymppisenä kiinnostaa. Poikkeuksena Authorityn ja Planetaryn kaltaiset uutuudet sekä jossain määrin Batman, joka on oikeastaan ainoa psykologisesti uskottava sankari. Ja Batmaninkin kohdalla lähinnä Elseworld, jota ei mahda enää olla olemassakaan.
Eniten mua siis mättää todellisen maailman sotkeminen supersankarien fantasiamaailmaan. Se luo sovittamattoman ristiriidan, särkee illuusion ja tuhoaa sarjan sisäisen todellisuuden. "Realistinen" supersankarimaailmahan on paradoksi jo itsessään.
Saatika se, että patrioottinen propaganda on niin militanttia, naivia ja perämettästä muutenkin.
-
Eniten mua siis mättää todellisen maailman sotkeminen supersankarien fantasiamaailmaan. Se luo sovittamattoman ristiriidan, särkee illuusion ja tuhoaa sarjan sisäisen todellisuuden. "Realistinen" supersankarimaailmahan on paradoksi jo itsessään.
Tässä olet ihan oikeassa. Esim. WTC:n iskujen liittäminen Marvel-maailmaan oli vähän turha (vaikka jotenkinhan se piti tietenkin selittää, että yhtäkkiä Marvel-universuminkin New Yorkista lähti tärkeä maamerkki). Supersankarit kun olisivat sillä sekunnilla saaneet lentokoneet kiinni, kun ilmoitus kaappauksista tuli. No, tämäkin on tietenkin jotenkin ovelasti selitetty siellä varmaan.
-
Mutta olihan se sydäntäsärkevää kun Tohtori Doomkin itki...
-
Mutta olihan se sydäntäsärkevää kun Tohtori Doomkin itki...
WTC-tornien tuhoa? Miksi? Olisiko se itse halunnut räjäyttää ne? Vai itkikö se ilosta?
-
Ehkä sillä meni tuhkaa silmiin...
-
Eiköhän sillä kyynelehtimisellä tahdottu lähinnä etäännyttää mielikuvituspahiksia - jotka lehtien kannalta ovat lähes yhtä tärkeitä kuin sankarit itse - todellisen maailman pahiksista.
-
Salaliittohan se ol. Supperisantereille ja hyperrosvoille oli sanottu ennakkoon että tervetuloa kaikki aamiaiselle 11.09.2001 klo 08 - 10 Victor von Doomin linnaan / Yksinäisyyden linnakkeeseen. Mehua ja keksejä!
Siellä sitten mitään keksejä ollukkaan...
-
Mutta mehua kai ny kumminkin? Keksien pois jättämisen ymmärrän, net kun on niin kalliitakin, mutta mehu...se olisi jo liian julmaa!
Entäs, jos siellä OLIKIN keksejä, mutta vain yksi? Seuraisi kauhia tappelu...kuka muuten voittais jos keksistä tapeltais tosissaan?
-
Entäs, jos siellä OLIKIN keksejä, mutta vain yksi? Seuraisi kauhia tappelu...kuka muuten voittais jos keksistä tapeltais tosissaan?
Hmm. Tuossahan olisi jo ainesta suureen supersankari megacrossoveriin. Semmoseen "tämä juttu saa internetin halkeamaan" -sarjakuvatapaus, jota muistellaan vielä ensi viikollakin.
-
Kyllähän ne supersankarit ennen wanhaankin mättivät Hitleriä turpaan - meinaan vaan että on sitä ennenkin oltu...
-
No mutta nyt on ihan pakko saada tietää: miksi ne supersankarit eivät pysäyttäneet 9/11:ta? Siis ne Marvelin, käsittääkseni Gothamin kaksoistornit ovat vielä pystyssä...
Mutta ihan oikeasti, vaikka Frank Miller onkin yksi maailman yliarvostetuimmista sarjakuvantekijöistä, niin onhan se surullista nähdä mies ryömimässä patriotismin tietä kohti Abu Ghraibia lepakkoviitta harteillaan: 80-luvun supersankarin dekonstruktiosta Lynndie Englandin asetoveriksi. Hyvä saavutus, tähän ei kaikki pysty...
-
Mutta Doom itki kuulemma mahdollisesti siksi kun WTC:ssä oli Latverian lähetystö.
Niin tohtori Doom, tuo suuri humanisti ja Latverian kansan hyväntekijä kantaa tunnetusti huolta kansansa hyvinvoinnista kuin Kim-Il-Sung konsanaan.
Tai sit hää itki kun tornien mukana tuhoutui kassakaappi, jossa oli salakuvat Mister Fantastisen ja Mary Janen kuumilta treffeiltä. Seiska olis maksanut niistä paljon...
Mutta juu, siellä salaliittokesteillä tosiaan oli yks mehumuki vähemmän kuin oli kutsuttuja, joten porukka rupesi tappelemaan kuka jää ilman eikä kukaan hokannu laittaa edes telkkaria päälle.
Voe miksi, miksi on aina vain yksi "eeppinen" superisankari -juttu, jota sitten varioidaan. Esmes Millar oli "Red Son":ia kirjoitellessaan lukenut aivan liikaa Millerin Dark Knightiä ja Give me libertyä. Tod. näk myös Watchmeniä.
Batman mättää Teräsmiestä turpiin, hoh jaa. Mainio idea jäi täysin kesken.
-
Kipakeille oli ilmestynyt komea uusiopainosalppari Millerin & Macchuzellin (meniköhän tuo Macchu... nyt oikein ::) ) Batman: Ensimmäinen Vuosi sarjiksesta joka ilmestyi jo aikoinaan 1987 ihan lehtinäkin Suomessa. Ostin silti koska yksissä kansissa hyvällä painojäljellä kyseinen taideteos pääsee ansaitsemiinsa kuoseihin. Hieno juttu koska jo pitempään olen ihmetellyt kun Ruotsissa tuo oli jo vuosia sitten ilmestynyt tässä samaisessa kokooma-alpparimuodossa (A4-kokoisena myös siellä toki).
-
Normaalisti kiroan uusintajulkaisuja, eihän tämäkään ole kuin vasta 20 vuotta sitten ensimmäisen kerran julkaistu, mutta nyt en viitsi. Johtuu siitä, että vuosia luulin omistavani ko. alkuperäisjulkaisuina ja kun viimein uskoin, ettei minulla juuri noita kahta lehteä tosiaan enää ollutkaan, aloin jo kaipailemaan sen lukemista. Kun nyt on kesä kauneimmillaan, mikäs sen parempi kuin rentoutua ykköstason sarjakuvan seurassa.
-
Uutta Empirea menin ostamaan, mutta ei se ollutkaan vielä ilmestynyt. Ensimmäinen vuosi sen sijaan köllötti lehtihyllyllä iloisena yllätyksenä. Lienee julkaistu Batmanin oman spessun ISBN:n alla kun ei DC Spessu ole.
-
Tehdään sitä klassikkokirjoistakin uusintapainoksia, miksei sitten sarjakuvista... Ehkäpä muutama uusi lukijakin on ehtinyt jopa syntyä sitten ensipainoksen.
-
Tehdään sitä klassikkokirjoistakin uusintapainoksia, miksei sitten sarjakuvista... Ehkäpä muutama uusi lukijakin on ehtinyt jopa syntyä sitten ensipainoksen.
Hetki piti miettiä, koska en muista kenenkään heittäneen tätä argumenttia, enkä ole muutoinkaan ajatellut asiaa tästä kulmasta. Toisaalta en rinnasta sarjakuvien julkaisua kirjojen julkaisuun siitä yksinkertaisesta syystä, että sarjakuva lehtiformaatissa on rinnastettavissa ennemmin aikakausijulkaisuihin: se on myynnissä vähemmän aikaa, ja se on nopeasti luettava.
-
No joo, mutta eivätkös Jenkeissäkin tämä Eka vuosi ja Pimeä ritari saa jatkuvasti uusintapainoksia - miksei sitten meilläkin kerran kahdessakymmenessä vuodessa... Eikös tämä muuten ole albumi eikä lehti?
-
No joo, mutta eivätkös Jenkeissäkin tämä Eka vuosi ja Pimeä ritari saa jatkuvasti uusintapainoksia - miksei sitten meilläkin kerran kahdessakymmenessä vuodessa... Eikös tämä muuten ole albumi eikä lehti?
On ja siksipä me pilkkuja pisteiksi viilaavat oliot jaoimme sen omaksi aiheekseen.
-
Jenkeissä tehdään painoksia, koska lehti menee tasaisesti kaupaksi. Suomessa tehdään painoksia hieman eri perustein. Pääasia kuitenkin että menee kaupaksi, ostinhan minäkin sen, vaikkei tämä ensimmäinen kerta ole, kun tämän luin.
Mutta kyllä Ensimmäisen vuoden formaatti on nimenomaan lehti, albumista voidaan puhua sitten laadukkaamman ulkoasun (käytännössä kansien) tai suuremman sivukoon perusteella.
-
Pikkualbumi, minialbumi ::)
Mitenkäs, onko kukaan ehtinyt verrata siihen 1987 vuoden painokseen että onko tuo värittäjä kuitenkin sama vai onko tämä uudelleen väritetty? Entäs suomennos? Itse en vielä ole kerennyt kaivaa niitä vuoden -87 suomennettuja lehtiä esiin...kyllä ne jossain on mutta missä...
-
Pikkualbumi, minialbumi ::)
Jos joku onnistuu vakuuttamaan minut siitä, ettei tuo ole liimaselkäinen lehti, olen valmis kutsumaan seuraavaa Hämistä nidotuksi minialbumiksi...
Värit näyttävät kyllä erilaisilta, mutta varmaankin yksistään paperin laadun vuoksi, koska muutoin ne näyttävät oikeilta. Eli samalta kuin aikanaankin, eli ei pahinta 80-lukua, mutta haaleita ja keskenään riiteleviä.
Ja pahinta 80-lukua väritys on keltaisen ja vaaleanpunaisen iloisena sotkuna, jossa ei ollut merkitystä värittää kuvia sen mukaan, kuin kuvittaja ne oli tarkoitettanut, vaan satunnaisesti mielialan mukaan.
Värittäjille tuskin maksettiin pennin latiakaan 80-luvulla ja siksi varmaankin ruudut oli tapana aina toisinaan värittää yhtenäisellä, tasaisen keltaisella väripinnalla. Jos vielä helpommalla olisi tahdottu päästä, jokaisen sivun olisi voinut värittää yhdellä ja samalla värillä. Tai sarjakuvat olisi voinut painaa suoraan keltaiselle paperille ja jättää väritys kokonaan pois.
-
En jaksa kaivaa vanhoja lehtiä esiin, mutta suomennos ainakin näytti olevan sama. Riku Perälä kun ei liene Batmania kääntänyt enää aikoihin.
Minustakin tää julkaisu on lehti eikä albumi. Onneksi silti paperi oli laadukkaampaa kuin perussupersankarijulkaisuissa Egmontilla nykyään.
-
Alv ratkaisee. Lukeeko takakannessa alv 8 %? Jos lukee niin se on albumi.
Todennäköisesti. Ainakin lehtipiste luokittelee spessun albumeihin. Niin minäkin tein kun ostin ensimmäisen kerran DC- spesiaalin, hinta oli kuitenkin sen verran korkea, että albumiksi meni.
Nyt vaan kioskille hakemaan!
Joonas
-
Alv ratkaisee. Lukeeko takakannessa alv 8 %? Jos lukee niin se on albumi.
No pöh. Tuon logiikan mukaan mikä tahansa nidottu omakustanne voi olla albumi, jos sille vaan on hankittu ISBN.
-
Ei voi. Jos on liimaselkä, kyseessä on albumi. Jos on niitit, on lehti. Kyllä tämä albbarista käy, käsilläni on tosin vain kirjakauppaversio johon ei ole painettu hintaa ja alv -prosenttia kanteen.
Ladonta on uusittu, käännös (Riku Perälä) ja värit samat kuin ennen.
-
Ensimmäisen vuoden ALV on 8%.
Ja jos tuo on luokitteluperustelu, pyörrän aiemmat puheeni ja kieltäydyn edelleen nimittämästä tuota albumiksi.
-
Värit näyttävät kyllä erilaisilta, mutta varmaankin yksistään paperin laadun vuoksi, koska muutoin ne näyttävät oikeilta.
Ensimmäinen vuosi on alusta asti ollut olemassa kahtena eri väriversiona, alkuperäisenä lehtisarjana, jossa on "tavalliset" sarjakuvavärit (tasaisia pintoja) ja tänä kokoomalaitosversiona, jossa on hieman "maalauksellisemmat" värit. Suomessa julkaistut lehdet vuonna 1987 käyttivät ensimmäisiä, Jenkkien kokoomakirjat ovat kai aina olleet jälkimmäistä.
Mitä olette näistä väreistä mieltä, jotka ovat molemmat nähneet? Minä olen aina tätä albumiversiota vähän vierastanut, kyllä ne latteammat lehtivärit, etenkin mattapintaiselle paperille painettuna, tuntuvat jotenkin "oikeammilta" ja sarjaan paremmin istuvilta.
Hienoa että saatiin tämäkin klassikko suomeksi! Yksi parhaista supersankarisarjoista ikinä! Siispä luonnollinen kysymys kuuluu: missä viipyy Yön ritari...? :)
-
Joo, kyllä Dark Knight Returns on sellainen teos että ihmetyttää ettei se ollut ensimmäisten listalla kun tähän kovakantisten kokoomien buumiin alettiin...
Ostaisin varmasti vielä kovakantisenkin suomennosteoksen vaikka olisi jo NELJÄS erilainen versioni hyllyssä. Yksi on repeillyt, ERITTÄIn luettu ja sen näköinenkin engl.kielinen pehmeäkantinen kokooma (tämän hommasin aikoinaan ensimmäisenä), sitten löytyy vasta muutama vuosi sitten täyteen saamani divareista hommattu suomennettu neliosainen lehtisarja ja vielä Kvaak:in osto- ja myyntipalstan kautta hommattu kovakantinen engl.kielinen juhlavuosikokooma.
-
Hmmm...sivuhuomautuksena: pidän näköjään sanasta "hommattu" ::)
-
Mitä olette näistä väreistä mieltä, jotka ovat molemmat nähneet?
Kirjoitin juuri: "Pitäisi melkein päästä vertaamaan alkuperäistä tähän uuteen rinnakkain. Harmi, että olen joskus erehdyksessä luopunut niistä." Ja välähdyksenomaisesti mieleen iskeytyi muistikuva siitä, missä ne olivat. No niin, ostin siis tämän uusintapainoksen vahingossa, kun muistin ettei minulla enää alkuperäisiä lehtiä ollut ja teki mieli lukea tuo tarina.
Mutta verrataanpa nyt sitten niitä värejä: ero on aivan selvä ja vieläpä vanhan lehtiversion eduksi. Vaikka uudessakin on hyviä ratkaisuja, kokonaisuutena alkuperäinen väritys tukee kokonaisuutena paremmin Mazzucchellin kuvitusta ja on vieläpä monessa kohden rohkeampi.
Uusintapainoksen väritys tuntuu tuon toisen rinnalla latteammalta, vaikka meni aluksi minuunkin täysin, lähinnä suuren räjähdyksen kohdalla tajusin, että tämä näyttääkin erilaiselta.
-
Ostaisin varmasti vielä kovakantisenkin suomennosteoksen vaikka olisi jo NELJÄS erilainen versioni hyllyssä.
Kuulostaa tutulta. Minulla on Yön ritarista ja Ensimmäisestä vuodesta suomenkieliset lehdet, pehmeäkantiset jenkkikokoelmat, sekä nahkakantinen "The Complete Frank Miller Batman" jossa on molemmat (*) ja johon vielä San Diegossa onnistuin saamaan Millerin omistuskirjoituksen... ja vielä alkuperäisistä amerikkalaisista lehtiversioista yksi osa kummastakin.
Niinpä Ensimmäinen vuosi taitaa kyllä jäädä ostokynnyksen alapuolelle, mutta Yön ritari pistäisi kyllä vakavasti harkitsemaan - taas. Kun se on vaan niin hyvä!
(*) Yön ritarin ja Ensimmäisen vuoden ohella kirjassa on myös hoopo joulupukki-aiheinen "perus-Batman"tarina, kun siinä kerran piti olla kaikki Millerin silloiset Batmanit. Ihan hauska bonus sinänsä, mutta kauneusvirheen puolelle menee, että se on listattu kannessa yhdenveroisena noiden kahden klassikon kanssa. "The Complete Frank Miller Batman: Batman Year One - The Dark Knight Returns - Wanted: Santa Claus Dead Or Alive". Sheeesh...
-
On ja siksipä me pilkkuja pisteiksi viilaavat oliot jaoimme sen omaksi aiheekseen.
Voisin viilata pilkkua sen verran itsekin, että otsikonhan pitäisi olla muodossa Batman: Ensimmäinen vuosi uusintajulkaisu tai Batman - Ensimmäinen vuosi uusintajulkaisu, eikä niin kuin se nykyisellään on. ;)
Nyt taitaa jenkkilehdissä olla parempi laatu kuin Suomessa, mutta ero ei kuitenkaan ole niin huomattava.
On niillä minun mielestä eroa kuin yöllä ja päivällä.
-
Oh oh olipas mukava ylläri kun huomasin kyseisen läpyskän. Pakkohan se oli ostaa pois ja lukea heti kotiin päästyä. Mazzucchellin kuvitus on aivan loistavaa. Olen aina pitänyt hänen tavastaan piirtää realistisia hahmoja eikä mitään hormoni-nautoja.
Seuraavaksi Dark Nights Return tai Daredevil: Born again. Millerin parhaita tuotoksia.
-
Ensi kesänä olisi taas kiva lukea jotain aivotonta toimintaa. Kesä tylsiinnyttää.
-
Oon tän kanssa kahden vaiheilla. Jenkki-kokooma löytyy hyllystä ja kun en ole mikään Lepakkofani ei tee mieli ostaa tätä. Kuitenkin pitäisi kai periaatteesta kannattaa DC-lehtiä Suomessa...
Mutta ehdottoman hyvä tarinahan tuo on. Born Againin kanssa aivan loistavia. Harmi, että Miller ja Mazzucchelli eivät ole sen enempää tehneet yhteistyötä.
-
Liekö Mazzucchellia julkaistu Suomessa muuta kuin tuo Born Again, mikä lie käännös olikaan, ja tämä Ensimmäinen vuosi?
-
Liekö Mazzucchellia julkaistu Suomessa muuta kuin tuo Born Again, mikä lie käännös olikaan, ja tämä Ensimmäinen vuosi?
"Chiaroscuro", Ryhmä-X 6/1990.
-
"Chiaroscuro", Ryhmä-X 6/1990.
Tosiaan, tuo Enkeli-tarina oli mainio ja kuvituksenkin muistaa voimakkaasti.
Epäilen, että jos olisin vielä jossain muualla miehen kuvitusta nähnyt, se olisi jäänyt mieleen.
-
Niin no eihän hän ole tainnut tehdäkään supersankareista muutamaa yksittäistapausta lukuunottamatta kuin Daredeviliä (jota kai on vielä jonkin verran julkaisematta) ja Lepiksen ykkösvuoden.
-
Harmillisesti Wikissäkin viitataan niin leväperäisesti Marvelille tehtyihin töihin, että jää hieman epävarma olo, olivatko kaikki miehen työt nimenomaan Daredevileitä (ilmeisesti olivat, mutta kun kunnon listaus puuttuu):
"He started at Marvel Comics where, after a few various issues, he became the regular artist on Daredevil."
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Mazzucchelli
-
Miten unohdinkin ton Tähtien Sodan? Se on siis julkaistu numerossa 2/86 suomeksi.
-
Niin, ja sitten on Davidin piirrosjälkeä suomessakin julkaistussa Indiana Jones lehdessä....
-MTT
-
Myös toi Marvel Team-Up 7:n tarina on nähty suomeksi. Hämis 6/88 ja Ei pakopaikkaa -niminen lyhäri, jonka pääosassa on tavanomainen newyorkilainen pariskunta.
Ramin mainitsema Chiaroscuro on Marvel Fanfare 40. Aliarvostetun Ann Nocentin käsikirjoittama tarina.
-
Ruotsissa julkaistiin 3 jättialbumia nimeltään Läderlappen ja Robin jättealbum vuosina 1969-1971. Nämä olivat 68-sivuisia ja väreissä.
Käännettinkö näitä albumeita suomeksi? Etsin hyvänkuntoista ruotsinkielistä versiota vuodelta 1969 julkaistusta albumista.
-
Jos kyse on kovakantisista albumeista, yksi lienee suomennettu:
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/ejt/bat4_super.html
Teräsmieheltä tuli kaksi samaan formaattiin sopivaa kirjaa, joista toisessa oli mukana Batman.
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/ejt/bat3_super.html
-
Aikoinaan kuulin että olisi olemassa semmoinen Batmanista tehty sarjakuva, jossa Bruce Wayne olisi mukamas kuvitellut olevansa Batman ja oli todellisuudessa jossain mielisairaalassa.
Löytyisikö täältä henkilöitä, jotka sattuisivat tietämään mikä tuon sarjakuvannimi on?
Ja mahdollisesti löytyykö se koottuna jostain Batman albumista?
Kieli voi olla englanniksi tai suomeksi kumpana se vain löytyisi.
-
Muistaakseni hakemasi tarina on Bryan Talbotin kaksiosainen Mask. Se ilmestyi alunperin Batman: Legends of the Dark Knight -lehden numeroissa 39 ja 40. Löytyy myös kokoelmasta Batman: Dark Legends. Suomennoksista en tiedä.
-
Luultavasti kyse on juuri tuosta. Ei ole suomennettu. Mainio juttu, kannattaa hommata.
-
Miä tälle projektille kuuluu? Onko tullut mitää julkaisuaikatauluja yms.?
Kauankohan kestää, että sarja on valmis?
-
Tällä tahdilla se ei ole valmis ikinä.
Tuskinpa se on tarkoituskaan. Voisi olettaa, että tähtäävät Showcase-kirjojen alkuun. Siinäkin kyllä menee ihan tarpeeksi aikaa.
-
Tällä tahdilla se ei ole valmis ikinä.
Ikuisuusprojekti eli viimeisen osan lukevat jälkeläiset.
Tuo Rainbow-Batmanin kansi oli hauska mutta se oli kyllä pinkki eikä punainen (tosin kaikkihan tietävät nykyään että Batman on.........).
-
Teille uskossa heikoille:
Yön ritari tulee kovissa kansissa suomeksi heinäkuussa 2008, uuden elokuvan ensi-illan aikoihin.
Mistä olet tietosi saanut?
Menin sitten tilaamaan kyseisen opuksen englanninkielisenä, juuri ennenkuin tieto tuosta tuli. Tänään tuli Adlibrikseltä sähköpostia, että ovat laittaneet paketin postiin. No pääsenpähän lukemaan aikaisemmin. Ja luultavasti paljon halvemmalla.
Ja jos tuo suomenkielinen on oikein komea opus ja alkaa tehdä suomennosta mieli, niin voinhan aina pistää tuon englanninkielisen myyntiin. Mutta tuskinpa tulee näin tehtyä. Sillä englanniksihan se on alunperin tarkoitettukin lukea.
-
Olisi kyllä mukava yllätys, jos tämän vuoden DC-Spesiaaliessa julkaistaisiin tämä Holy Terror, Batman...
-
Koetin googlettamalla löytää tietoja, mutta uusimmatkin taisivat olla viime vuoden huhtikuulta. DC:hän ei kai ole vielä mitään virallista tästä ilmoittanut (mikä ei merkitse mitään), mutta Miller oli ainakin vuosi sitten tehnyt sarjasta yli puolet (100-120 sivua).
-
Nyt on vasta viisi Chroniclesia julkaistu ja silti vieläkin mainostavan kannessa julkaisevansa kaikki Batmanit kronologisessa järjestyksessä.
Tuolla vauhdillahan ero vain kasvaa kokoajan. Batmaneita tehdään nopeammin kuin tuota sarjaa julkaistaan.
Saisivat poistaaa tuon lupausken kaikista Batman tarinoista tuosta kannesta, jos noin hitaasti julkaisevat. Jos olisivat alkaneet julkaisemaan 500 sivuisia mustavalkoisia pokkareita joka kuukausi hintaan 10-15 dollaria, niin olisivat voineet tässä projektissa onnistuakkin.
-
Nyt kun eka tilaamistani Superman Chronicleseista tuli (ihme kyllä ei tullut vielä kolme muuta, vaikka samaan aikaan tilasin samasta paikasta), olen entistä vakuuttuneempi, että noiden tähtäimessä on nimenomaan Showcase eli Teriksen ja Lepiksen kohdalla ensimmäiset 20 vuotta tulisi Chronicleseissa. Tällä julkaisutahdilla siihen varmaan menee vähintään 40 vuotta, vaan ei se mitään. Hyvää on hyvä välillä odotellakin.
-
Tuskinpa se on tarkoituskaan. Voisi olettaa, että tähtäävät Showcase-kirjojen alkuun. Siinäkin kyllä menee ihan tarpeeksi aikaa.
Minkäslaisia kirjoja nuo Showcaset ovat? Minkä ajanjakson ne kattavat?
-
Showcase presents -sarja on samanlainen kuin Marvelin Essential-kirjat. Eli pehmeäkantisia, mustavalkoisia, reilu 500-sivuisia opuksia sarjakuvalehden kokoisena (eli n. B5). Niissä siis julkaistaan sarjaa järjestyksessä. Showcasessa esim. Batmanin ja Supermanin kirjat ovat julkaisseet johdonmukaisesti kaikkia hahmon omia tarinoita järjestyksessä eli Showcase Batmanissa on sekä Detective Comicsin että Batman -lehtien Lepakkomies-tarinat alkaen jostakin 50-luvun lopulta (tarkkaa vuotta en tiedä, mutta Superman Showcase alkoi vuodesta 1959).
Sarjasta on keskusteltu paljonkin täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4503.0.html).
-
Sarjasta on keskusteltu paljonkin täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4503.0.html).
Kiitos linkistä. Ei tyhmyyksissäni tullut mieleen käyttää hakua. ;)
-
Egmont on julkaissut Yön ritari -elokuvan ohessa samaa nimeä kantavan kovakantisen sarjakuvan. Saatavilla mm. Egmontin verkkokaupasta (http://www.egmontshop.fi/epages/egmont.axl/?ObjectPath=/Shops/egmont/Products/927E). Kyse ei ole elokuvan sarjakuvasovituksesta vaan eräs tärkeimpiä sarjakuvan kulmakiviä. Arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1082) on Kvaakin etusivulla.
Yön ritari on Frank Millerin paras työ ajalta jolloin hän ei ollut muuttunut parodiaksi miehestä, joka hän kerran oli. Millerin myöhempien vaiheiden ei kuitenkaan pidä vaikuttaa arvioon Yön ritarista. Se on yhtä väkevä kuin ilmestyessään.
On suorastaan häkeltävää, ettei kerronnan teho ole ajan myötä kadonnut. Kontrastina ensimmäinen Sin City (1991–1992, suom. 1992 ja 2005) on vuosien myötä veltostunut. Sin Cityssä Miller pelkisti kerronnan yhteen ainoaan, joskin tiiviisti kuljetettuun, tasoon. Tästä syystä sillä ei kuitenkaan ole kahden lukukerran jälkeen enää mitään annettavaa.
Toisin kuin usein väitetään, Millerin Batman ei ole Yön ritarissa psykoottinen, pakkomielteinen kylläkin. Vanha mies joutuu käyttämään kovempia keinoja pystyäkseen haastamaan itseään nuoremmat ja vahvemmat. Tämä aspekti näyttää monelta menneen täysin ohi.
Esimerkkinä aikakautensa elokuvista – joihin artikkelissa viittaan – parhain esimerkki lienee Sylvester Stallonen Cobra (1986). Samoin mainitsen sivumennen Yön ritarin sysänneen sarjakuvan Yhdysvalloissa kohti kuvittajavetoista markkinaa, Imagen syntyä ja romahdusta. Tietenkin kyse on laajemmasta viihdekentän muutoksesta, tärkeimpinä vaikuttajina toimintaelokuvat ja kirjallisuudessa mm. kyberpunk. Yön ritari toi kuitenkin tuon kehityksen kertarysäyksellä sarjakuvaan. Tämä muutti koko teollisuudenalan suunnan. Olkoonkin, että vaikutus oli tältä osin negatiivinen, näen Yön ritarin mm. tästä syystä tärkeämpänä kuin Alan Mooren Vartijat (Watchmen 1–12, 1986, suom. 2006).
Vastapainona Miller toimi myös positiivisessa mielessä esikuvana monille häntä seuranneelle tekijälle, jotka sittemmin tekivät vaikuttavampaa jälkeä kuin Miller, josta tuli suorastaan huolimaton töissään. Olivatko nämä valinnat lopulta vääriä? Sitä on vaikea väittää, nostihan Miller itsensä 1980-luvulla alan ykkösnimeksi. Moorea lukuun ottamatta muut saman tason nimet opittiin tuntemaan vasta 1990-luvun puolella.
Muokkausvaiheessa leikkasin pois seuraavan kappaleen, mutta toisin kuin normaalisti ylijäämämateriaalin kanssa, tahdoin liittää sen muokkaamattomana tässä yhteydessä:
Miller vakiinnutti Yön ritarissa esiintyneitä elementtejä saadessaan tilaisuuden uudistaa Batmanin tarinassa Ensimmäinen vuosi (Batman 404–407, 1987, suom. Batman 5–6/1987 ja 2007). Jälkikäteen on enää vaikea mieltää Yön ritaria uudistusta edeltäneen ajan Batman-hahmoksi. Toimitus, pääosin uudistuksesta vastannut Dennis O'Neil, tekijät Millerin jälkeen ja lukijat – äänestäessään Ihmepoika Robinin kohtalosta tarinassa Kuolema kulkee suvussa (Batman 426–429, 1988–1989, suom. 1–3, 1989) sovittivat sarjakuvatodellisuuden vastaamaan Yön ritarin maailmaa. Millerin työ ei pelkästään määritellyt hahmoa uusiksi. Se määräsi hahmon tulevaisuuden, jota kohden se kulki.
Luin samaan putkeen myös jatkon, eli Yön ritari iskee jälleen (The Dark Knight Strikes Again 1–3, 2001–2002, suom. 2002). Useimmat vihaavat jatkoa, koska kyseessä ei ole toisinto ensimmäisestä. Tämä tie olisi kuitenkin vain johtanut pahempaan pettymykseen. Nyt kyseessä on täysin eri teos, jonka tyyli ja tekniikat, niin kerronnan kuin kuvituksen osalta poikkeavat alkuperäisestä. Edes Teräsmiehen hahmoa hän ei kohtele kaltoin. Teräsmiehen viholliset hallitsevat tätä pelon avulla. Pelko itsessään on tietenkin Batmanin alaa. Alun tapahtumat ja lopun dialogi näiden hahmojen kesken liittyvät molemmat pelon karkoittamiseen vihalla.
Tietenkään jatko ei ole muuta kuin kokoelma selityksiä Yön ritarin taustamaailmalle, sankareiden poissaololle ja lopulta päätös sille. Sellaisena se ei koskaan olisi voinut nousta alkuperäisen rinnalle. Sitä ei myöskään tee Yön ritarin maailmaa pohjustava All-Star Batman and Robin Boy Wonder, jota on tuoreeltaan nähty DC-spesiaalin numeroissa.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun poikkesin voimakkaasti itselleni asettamasta ohjenuorasta, jonka mukaan arvostelujen tulee olla riittävän selkeitä myös satunnaisille vierailijoille, ei ainoastaan harrastajille. Kuinta teksti tällaisena toimi? Onko järkeä tuoda sitä tässä muodossa etusivulle ja avata pidemmälle täällä foorumin puolella? Kaikki kommentit ja kritiikki on tervetullutta. Tekstiä voi ruotia myös ilman sisällön kommentointia syvemmin täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7925.0.html).
-
Lapsekas ja asiantuntematon heittosi taannoin Pratchettista sai minut jokseenkin kypsymään niinkuhei-nillittäviin arviointeihisi. Ja Millerin Yön Ritarin Paluun kohdallakin lienet kuin Indiana Jones pyramidin varjossa. Jätä aikalaisarviot aikuisemmille.
Toki olen siinä samaa mieltä, että Millerin Batman on yksi viime vuosikymmenien merkittävimmistä teoksista. Muistan hyvin kun luin sen ensi kerran 80-luvulla, ensin lehtinä suomeksi, sitten kokoomana englanniksi. Huikea visio, joka lienee vaikuttanut(tai sitten päinvastoin)Robocop-elokuvan tyyliin vahvasti. Molemmat tulivat tai olivat teon alla suunnilleen samaan aikaan(YRP 1986 ja RC 1987). Hämärästi muistelen Verhoevenin ja Millerin sittemmin työskennelleen yhteisissä projekteissa vaihtelevalla menestyksellä.
Illodiini
-
Jätä aikalaisarviot aikuisemmille.
Mikäli "aikalaisarviossa" olit eri mieltä kanssani jostain asiasta, anna kuulua. Erityisesti juuri omat tulkintani ja arvioni muiden silmin tarkasteltuna kiinnostavat, ne kun ovat käytännössä tämän arvostelun pihvi. Ilman sitä panosta tämänkaltaisen arvostelun anti olisi lähinnä juonikuvauksen tiivistämistä ja painoasun kommentointia. Siihen tapaan homman voi hoitaa tavanomaisen julkaisun yhteydessä, Yön ritarin kaltaisen teoksen tapauksessa sellainen käsittely olisi riittämätöntä. Yleisesittelyn vetäminen yhtään yleisemmällä tasolla olisi jo kai Wikipedian referointia, ei oman tekstin tuottamista. Sellaiseen en suostuisi edes pyynnöstä.
Mitä mielipiteisiin tulee, tavoitteena ei tietenkään ole olla yhtä mieltä arvosteltavasta kohteesta tai sen merkityksestä. Mikäli sinua nyppii aikaisemmista teksteistäni se, että Terry Pratchett on mielestäni roskaa, joudut vain hyväksymään asian.
Pidetään jatkossa tämä ketju Yön ritariin liittyvässä keskustelussa, Pratchett ja muu asiaan liittymätön kuuluvat omiin ketjuihinsa.
-
Onpas hienosta sarjakuvasta tehty poikkeuksellisen ruma ja tyylitön kirja. Selailin sitä Akateemisessa ja hämmästelin ensin kantta ja sitten oheismateriaalisivujen jne. kuvitusta. Outoja, räikyviä värejä tyyliin DK Strikes Again. Eivät kuvasta ollenkaan tämän julkaisun sisältöä, minun mielestäni - ja voivat jättää asian harrastajankin tähän kirjaan tarttumasta.
Näissähän on varmaan menty joko jenkki- tai ainakin kansainvälisen formaatin mukaan, eikä kyse ole siis suomalaisista toimituksellisista valinnoista. Mutta hiukan ne ihmetyttävät silti.
Sarjakuvana olen itse tämän teoksen vannoutunut fani ja se löytyy hyllystä jo suomalaisena lehtiversiona (1987), trade paperbackinä 80-luvun lopulta ja vielä nahkakantisena deluxe-versiona. Harmittelin jo etukäteen ajatuksella, että jos tästäkin tulee kovakantinen suomi-laitos, niin noinkohan sekin täytyy vielä kokoelmiin saada. Miellyttävämmän näköisen laitoksen kohdalla houkutus olisi ollut suuri - mutta tämän toteutuneen oudot ratkaisut tekevät hyllyyn jättämisen itselleni valitettavan helposti.
(Mutta sarjan sisältö on toki täyttä rautaa, joten suosittelen ilman muuta tutustumista niille, joilla tätä ei vielä monena kappaleena itsellä ole).
-
Selailin sitä Akateemisessa ja hämmästelin ensin kantta ja sitten oheismateriaalisivujen jne. kuvitusta.
Kuten arvelitkin, valinnoista ei ole syyttäminen Egmontia. DC tarjoilee teosta tällaisenaan ja ainakin saksalaiset ovat saaneet omansa samanlaisena kuin suomalaisetkin.
Jaksojen välisivut ovat myöhempää Milleriä ja tyyliltään todellakin jatko-osan mukaisia. Itsekin hieman harmittelen asiaa, mutta kuittasin asian arvostelussakin niin, että oheismateriaali on merkityksetöntä.
Itse en ole koskaan omistanut muuta kuin vuoden 1987 lehtiversion. Salatut sodat, Valtakunta ja voima sekä muut uusintajulkaisut ovat olleet mielestäni kyseenalaisia, enkä niitä juuri ole noteerannut. Yön ritari ansaitsee uusintajulkaisun jo lähes siitäkin syystä, että se kuuluu suomennetun Vartijoiden rinnalle hyllyyn. Uusille lukijoille tämä lienee tajunnan räjäyttävää materiaalia, eikä haittaa vaikkei DC:n hahmoja ennestään tuntisikaan. Itsekin olin ennen vuotta 1987 lukenut vain satunnaisia DC-tarinoita, mutta Batman ja Teräsmies ovat käytännössä ikonien asemassa: niihin liittyy ennakkokäsityksiä, jotka takaavat Yön ritarille riittävästi momenttia jyrätä korvasta korvaan.
-
Arvostelu luettu.
En jaa kaikkia näkökohtia sillä vaikka Miller toki:Yön ritari saa muistamaan, miltä tuntuu kun sydän hakkaa sarjakuvaa lukiessa. Kerronta ja aiheen käsittely iskevät kuin lyönnit. Lukija ymmärtää Millerin sanoman. Ei kuitenkaan älynsä avulla. Lukija tuntee sen.
mutta se on paitsi lukijoiden älyn myös Millerin kirjoittajanlahjojen aliarviointia.
Millerin Yön ritari ja Moore Gibbonsin Vartijat ovat tunneituimmat ja näkyvimmät tekijät mutta eivät hyperbolesta huolimatta ainoita syitä trendimuutokseen. Se ettei Mike Grell, Gil Kane, Walter Simonson, Howard Chaykin ja moni, moni muu ole suomessa kovin tunnettuja ei tarkoita etteikö panos olisi ollut näkyvä.
Dark Knight returns uudisti Watchmenin ohella sarjakuvan muotoa myös genrerajojen yli mutta siinäkin on historiallisia edeltäjiä, vaikka myönnettävä on että nykyinen angloamerikkalainen alternativesarjakuva on enemmän velkaa Gibbonsin,Millerin ja Mooren julakiasuille kuin Eisnerien ja Crumbien.
Ja tarkoitan juuri fyysistä muotoa.
Prestige format oli uutta ja ihmeellistä, mutta ei enää.
Siinä arvostelu osuu oikeaan että Yön ritari on kestänyt ajan hammasta erittäin hyvin, jos kohta sen poliittinen ja yhteiskunnallinen sisältö, juuri ajankuvaltaan.. no, monet muistavat millainen kylmä sota oli ja aito ydinsodanuhka.
Ja tässä mielessä nykyisin monelle nuoremmalle lukijalle puhtaasti kerronnallinen elementti ilman mitään sen merkittävämpää.
Siinä mielessä Yön ritari iskee jälleen on itse asiassa täydellinen toisinto:
DK oli kylmän sodan fasististen arvojen tulkki ja keskittyi siihen mitä sarjakuvat olivat parhaimmillaan, ei vesitettyinä.
DK2 on täsmäpommien ja mediavyöytyksen jälkeisen terrorinvastaisen sodan fasististen arvojen tulkki ja keskittyy siihen mitä sarjakuvat myös olivat parhaimmillaan, ei vesittettyinä.
Molemmat ovat sisäisesti loogisia ja lajityyppin perehtyneelle täynnä hienoja ristiviittauksia.
Yön ritarin ilmeisisin rinnakkaisteos:Ensimmäinen vuosi omaa värimaailman joka kestää nykyisen painokäytännön paremmin, tämä kovakantinen on hieman turhan kirkas Yön ritari.
Burtonin elokuvien painotus on toki oikeutettu, mutta kontekstissa: se mikä niissä toimi tuli Milleriltä, tappavasta pilasta, O'Neill -Adams-Englehart-Rogersilta ei Burtonilta.
Ja koska Jiksi itse avasit väylän: Jos Sin cityllä ei ole enempää annettavaa kuin kaksi lukukertaa et ole keskittynyt lukemiseesi riittävästi.
Tai sitten sinua vaan ei voi auttaa.
Tasoja on, mutta aina ne eivät ole vain ne jotka näkyvät suoraan pintaan.
Mutta ehkä juuri Sin cityjen varjo saa painottamaan miten rikollisuus hallitsee Yön ritarissa, vaikka juuri näinhän ei ole...
-
mutta se on paitsi lukijoiden älyn myös Millerin kirjoittajanlahjojen aliarviointia.
Varsinaisesti tarkoitin sanoa täysin päinvastaista. Teknisenäkin suorituksena Yön ritaria voi tarkastella, mutta Miller onnistuu vetämään lukijan mukaansa tunnetasolla, mikä on kirjoittajanlahjojen osoitus jos mikä.
Lukijan puolelta katsottuna teknisesti taidokas työkin voi pahimmillaan olla hyvinkin puinen kokemus. Sitä Yön ritari ei todellakaan ole. Arvostelussa asia nostettiin esiin lähinnä siksi, ettei tässä ole taas yksi tosiharrastajien elitismiltä lemahtava teos, vaan vetävää tavaraa, mahdollisesti laajempaakin yleisöä ajatellen. Vaan ehkä on turha toive, että joku satunnainen lukija pystyisi sivuuttamaan sen, että kyse on supersankarista ja tarttuisi opukseen.
Millerin Yön ritari ja Moore Gibbonsin Vartijat ovat tunneituimmat ja näkyvimmät tekijät mutta eivät hyperbolesta huolimatta ainoita syitä trendimuutokseen.
Oikeassa olet, Vartijat mainittiin lähinnä siksi ettei suomalaislukijoilla juuri ole kosketuspintaa muihin nimiin, jotka mainitsit. Lisäksi tuo muutos on kiehtonut minua ensisijaisesti viihdeteollisuuden muutoksena. Erityisesti näin tarkasteltuna muutos ei olisi ollut yhtä voimakas ilman Yön ritaria. Hän ikään kuin antoi muutokselle kasvot samalla tavoin kuin William Gibson antoi kasvot kyberpunkille (mikä oli ensisijaisesti markkinamiesten termi, kirjallinen sisältö ja harrastajat jäivät sivustakatsojan rooliin samoin kuin sarjakuvamarkkinoilla).
Lisäksi lasken mainitsemistasi miehistä osan muutoksessa mukana olleisiin, ei Millerin tavoin muutosvoimaan itseensä. Mainitsemistasi nimistä Chaykin kuului itseoikeutetusti jälkimmäisiin, samaten Grell, Simonson on tulkinnanvarainen ja Kane ei sitten enää niinkään ellei tarkastelua tehdä laajemmassa kontekstissa. Itse näen rajuimman muutoksen alle viiden vuoden mittaisena, loppu on sitten momenttia siitä eteenpäin. Vastavoimakin kehityksellä oli mm. Vertigo-sarjojen muodossa.
mutta siinäkin on historiallisia edeltäjiä, vaikka myönnettävä on
Mjoo, tässä ollaan samaa mieltä, tiivistin suurinpiirtein saman asian yhdellä lauseella arvostelussa. Eli jotain uutta, jotain vanhaa...
Prestige format oli uutta ja ihmeellistä, mutta ei enää.
...mutta ajattelit ehkä asiaa vähän laajemmin. Tältä osin ollaan taas samalla linjalla, jenkkilukijoille formaatti oli käytännössä uusi, mutta he elivätkin kivikautta vessapaperilaatuisten lehtiensä kanssa. Sivuutin tällaisen trivian tarkoituksella arvostelussa, koska sillä ei enää ole lukijalle merkitystä, mitä nyt se selittää osaltaan miksi väritys toimii paremmin vuoden 1987 lehtinä (joka parhaan käsitykseni mukaan on lähempänä tuota prestige format -laatua kuin tämä kovakantinen versio).
Ja tässä mielessä nykyisin monelle nuoremmalle lukijalle puhtaasti kerronnallinen elementti ilman mitään sen merkittävämpää.
Tuo koskee toki mm. V niin kuin verikostoakin. Jos jotain hyvää pitää kylmän sodan aikana kasvamisesta löytää, niin tällaiset tarinat iskivät - ja iskevät edelleen - aivan eri tavoin kuin nuorempiin. Toisaalta onhan maailmankuva ja politiikka ehtinyt muuttua vaikkapa toisen maailmansodan tai Vietnamin sodan ajoista. Kuitenkin siihen aikaan sijoittuva kirjallisuus tai elokuvat (myös sinä aikana kirjoitetut, muuta kuin sotaa käsittelevät) ovat teemoiltaan edelleen kestäviä.
Burtonin elokuvien painotus on toki oikeutettu, mutta kontekstissa: se mikä niissä toimi tuli Milleriltä, tappavasta pilasta, O'Neill -Adams-Englehart-Rogersilta ei Burtonilta.
En kai minä niitä painottanut? Kyllähän yleiseen mielikuviin tv-sarjalla ja elokuvilla on suurempi vaikutus kuin itse lähdeteoksilla, siis sarjakuvalla, koskaan voisi olla. Burtonin elokuvat vakiinnuttivat siis tuon lähdeaineiston ketjun - joka menee järjestyksessä O'Neil-Adams, Yön ritari ja Tappavan pila - muovaaman mielikuvan. Harkitsin hetken, että olisin maininnut myös Bob Kanen ja Bill Fingerin, mutta tässä tapauksessa asia olisi ollut lähinnä kuriositeetti, joskin relevantti.
Ja koska Jiksi itse avasit väylän: Jos Sin cityllä ei ole enempää annettavaa kuin kaksi lukukertaa et ole keskittynyt lukemiseesi riittävästi.
No joo, ilmaisin ehkä itseni väärin kun puhuin tasoista, vaikkei Sin City ole erityisen monitasoinen. Kertojia Yön ritarissa on useita (sivuhenkilöt ja tv:n kautta puhuvat päät), Sin Cityssä kertoja oli päähenkilö ja kun kaveri otti osumaa niin että silmissä sumeni, tapahtumatkin katkesivat tajun palaamiseen saakka.
Sin City on tehokkaasti kirjoitettu ja hyvin etenevä, mutta ei vain kestä lukukertoja. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että Miller keskittyy muotoon (tämä oli siis aseen piippu -viittaus), sivut itsessään ovat väljiä (tekstiä saattaa olla paljon, mutta tapahtumia vähän) ja ruudut itsessäänkin ovat suuria. Tämän tuloksena syntyy efekti, että kerronta on hidasta (koska lukutahti hidastuu, vaikka sivuja käännelläänkin nopeammin). Eli lukija pystyy pureskelemaan tarinaa pidemmän aikaa sitä lukiessaan.
Toisella lukukerralla minulle jäi ainakin sellainen olo, ettei Sin Cityllä ollut enää mitään annettavaa, ainakaan siinä määrin että sillä olisi merkitystä. Siksi se tuntuu nykyisin umpitylsältä, mitä se ei itsessään ole. Puhtaasti subjektiivinen kokemus.
Mutta ehkä juuri Sin cityjen varjo saa painottamaan miten rikollisuus hallitsee Yön ritarissa, vaikka juuri näinhän ei ole...
Aika nerokas oivallus. Nyt jouduinkin analysoinnin kohteeksi itse. Täytyy myöntää, että kuvittelin kirjoittavani summausta juonesta satunnaiselle vierailijalle, mutta mielen taka-alalla olikin kenties juuri tämä.
En tiedä, arvostaako kukaan - tai edes huomaa - mutta siinä kohdassa arvostelua [spoiler]missä on kolme suht saman kokoista kuvaa asemoituna keskelle allekkain, ne tavallaan antavat viitteen yhdessä tekstin kanssa siitä, mitä tarinassa tapahtuu (huolimatta viimeisestä kuvasta).[/spoiler] Uskoisin, että vasta Yön ritarin kertaalleen lukeneet tajuavat asian, elleivät ole asiaan muutoin törmänneet.
-
En jaksanu lukee ketjua, mutta uijjui, tää on tullu!
Pakotan kaikki tutut ostamaan omakseen.
Tai ainakin lainaamaan jostain ja lukeen läpi.
-
Tämä tulee hankittua, vaikka lehdet ovatkin hyllyssä. Mutta onpa kyllä perhanan ruma kansi kokoelmalla!
Arvostelun lause "Yksikään toinen teos ei ole kestänyt aikaa kuten Yön ritari" tuntuisi vähemmän tyhmältä, jos sanan 'teos' eteen lisäisi edes 'supersankarisarjakuvan'.
-
Arvostelun lause "Yksikään toinen teos ei ole kestänyt aikaa kuten Yön ritari" tuntuisi vähemmän tyhmältä, jos sanan 'teos' eteen lisäisi edes 'supersankarisarjakuvan'.
Sen verran voin myöntyä, että lasken Asterix-seikkailut samaan sarjaan...
No joo, vakavasti puhuen: kun arvostelun ensimmäinen lause on määritellyt kyseessä olevan supersankarisarjakuva, oletin lukijoilla olevan sisälukutaitoa siinä määrin ettei asiaa tarvitse korostaa jokaisessa lauseessa. Etenkään kun siinä ensimmäisessä lauseessa sanat teos ja supersankarisarjakuva on yhdistetty näillä sanoilla: "genrensä, supersankarisarjakuvan, merkittävin teos"...
Mutta ei sillä, ei sen rajojen ulkopuoleltakaan kovin montaa teosta pysty kaivamaan. Uudelleenlukukertojen määrä on armoton mittari.
EDIT: Ensisijaisesti Yön ritari on loistavaa sarjakuvaa, toissijaisesti loistavaa supersankarisarjakuvaa. Eli mikäli lukija ymmärtää asian siten kuin sinäkin, ei väärinymmärrys olisi lainkaan paha. Sarjakuvasivistykseen Yön ritari ehdottomasti kuuluu, kyse kun on eräästä sarjakuvan ykkösteoksesta kautta aikojen.
-
Asiasta hyppykeppiin ja taas takaisin.
Luin uudelleen Yön ritari iskee jälleenin. Jonkin aikaa jo iti mielessä ajatus että ehkä sittenkin pidän sen kuvituksesta ja ehkä en kuitenkaan sillä onhan se nyt ihan roskaa.
Pidän kuin pidänkin ja nyt ei edes väritys puhko silmiään räikeydellään. Kaikenlaiseen sitä tietokoneväritykseen sitä tottuukin, joutuu siis mieltämään Lynn Varleyn olleen pikselispruuttansa kanssa aikaansa edellä. Yleisesti ottaen uudemman version kuvituksen ylenpalttinen rujous ja tyylittely vaan oli vielä alkuperäistä pari askelta edellä. Monta askelta jäljessä laadun kannalta, mutta hyvää siis kuitenkin.
-
Kaikenlaiseen sitä tietokoneväritykseen sitä tottuukin, joutuu siis mieltämään Lynn Varleyn olleen pikselispruuttansa kanssa aikaansa edellä.
Muistelisin, että tuo otettiin aikanaan vastaan hieman siihen tyyliin, ettei Varley hallinnut uutta tekniikkaa. Minusta tuo oli aika vähättelevä arvio alansa ammattilaisesta. Itse mielsin värityksen olevan linjassa Millerin tyylin kanssa, eikä siitä taatusti vahingossa tullut räikeää kuin se oli.
Millerin tyylistä en pitänyt lainkaan, mielestäni yhteistyö Klaus Jansonin kanssa on miehen parasta kautta.
-
Minua on Yön ritarin kokonaisuudessa aina hiukan ärsyttänyt se, miten tussaus muuttuu 2. ja 3. osan välissä. Kun ei ollut kuin neliosaisesta sarjasta kysymys, olisiko se nyt ollut liikaa pinnistetty, että se olisi saatu yhtenäiseksi. Miten päin se nyt meni, oliko se niin, että Klaus Janson tussasi kaksi ensimmäistä osaa ja siitä eteenpäin Miller itse, ainakin osittain?
Ja mainittakoon tässä vielä se jonkun muun minulle aikanaan huomauttama asia, joka oli sitä nolostuttavaa osastoa "olisihan tuo nyt pitänyt itsekin huomata": Yön ritarissa on vaihtelevaa ja monipuolista ruutukerrontaa, mutta: koko teos on aseteltu tiukkaan 4x4 ruudun kaavaan. Neljä riviä, neljä ruutua: ruuturajat noudattelevat aina näitä jakoviivoja, sillä lisäyksellä että ajoittain ne ulottuvat sivujen reunaan asti tai menevät vastaavan mitan toistensa päälle. Mutta mistään ei löydy esim. riviä, joka olisi jaettu kolmen ruudun kaavan mukaan, tai rajat vedetty täysin satunnaisesti. (Pikaselauksella löysin YHDEN sivun, joka poikkeaa tästä. Etsikää mikä se on?)
Kiinnostava valinta: Miller käytti samaa myös Elektra elää -albumissa; siitäkin löytää hyvin selvän gridin, jonka puitteissa ruudut on jaettu.
-
Miten päin se nyt meni, oliko se niin, että Klaus Janson tussasi kaksi ensimmäistä osaa ja siitä eteenpäin Miller itse, ainakin osittain?
Kolmannessa osassa näkyy vielä Jansonille tyypillistä, hyvin terävää viivaa, neljännessä ei juurikaan. Luulin aikanaan, että tämä oli samanlainen juttu kuin asun rintalogon muuttuminen kesken kaiken, olihan lehdissäkin Jansonin nimi jokaisen osan lopussa. Ilmeisesti taustalla oli kuitenkin ongelmia, koska niistä on maininta (http://www.comicbookdb.com/creator.php?ID=142) useammassakin Jansonin esittelyssä.
Yön ritarissa on vaihtelevaa ja monipuolista ruutukerrontaa, mutta: koko teos on aseteltu tiukkaan 4x4 ruudun kaavaan.
En tiedä, mikä kirjoittajia säännönmukaisuudessa viehättää, mutta se pitää kyllä aika hyvin kuvittajat kurissa. Ei siis mitään sattumaa, että kontrollifriikki Moore on harrastanut samaa.
Yön ritarissa asia on niin hyvin piilossa, ettei sitä meinaa hahmottaa lainkaan. Asia on helpompi tajuta vasta toisen osan lopussa tai kolmannessa osassa.
-
Jes! Onneksi ilmesty. Itsellleni ei ole kuin 2 osa tästä ja se on luettu varmaan 100 kertaa. Jos se Hulkin WWH tulisi niin tää vuosi on pitkään aikaan parasta supersankari meininkiä.
-
Toisin kuin usein väitetään, Millerin Batman ei ole Yön ritarissa psykoottinen, pakkomielteinen kylläkin. Vanha mies joutuu käyttämään kovempia keinoja pystyäkseen haastamaan itseään nuoremmat ja vahvemmat.
Eri mieltä. Vammautuneen ihmisen taskujen penkominen ilman yritystäkään auttaa, on aika psykoottista, samoin kuin sairaalakuntoon piestyn tyypin uudelleenpieksäminen.
Lapsekas ja asiantuntematon heittosi taannoin Pratchettista sai minut jokseenkin kypsymään niinkuhei-nillittäviin arviointeihisi.
Roskakirjailijoiden puolustamisessa ei ole mitään vikaa, sinä vain onnistut tekemään siitä jotenkin henkilökohtaista.
-
Ah täydellistä. Olen yrittänyt yön ritaria kalastella landelle lukemiseksi kirjakaupoista, mutta kun ei tahdo edes pääkaupunkiseudulta löytyä, niin tämä täyttää tuon aukon vallan mainiosti. Bonuksena vieläpä sitten se, etten ole näitä edes aikaisemmin todennäköisesti lukenut (toisin kuin yön ritarin).
Mahtaas tulla landereissu, kun on lukemisena sitten mukana lepakkomiestä ja Bukowskia...
-
Ah täydellistä. Olen yrittänyt yön ritaria kalastella landelle lukemiseksi kirjakaupoista, mutta kun ei tahdo edes pääkaupunkiseudulta löytyä, niin tämä täyttää tuon aukon vallan mainiosti.
Eikös Yön ritari ilmesty vasta 11.7? Täytyy poimia molemmat perjantaina mukaan.
-
Jos se Hulkin WWH tulisi niin tää vuosi on pitkään aikaan parasta supersankari meininkiä.
Uskokaa nyt immeiset hyvällä että se WWH on sangen pahaa kuraa...
-
Eikös Yön ritari ilmesty vasta 11.7?
Mä ainakin viime viikolla jo näin sitä yhdessä paikallisessa jäännöspainosalekirjakaupassa.
-
Roskakirjailijoiden puolustamisessa ei ole mitään vikaa, sinä vain onnistut tekemään siitä jotenkin henkilökohtaista.
Ja höpsistä.
Illodiini
-
Eikös Yön ritari ilmesty vasta 11.7? Täytyy poimia molemmat perjantaina mukaan.
Tjuu, kyllä minäkin jostain sain jo vakaan käsityksen, että pitäisi olla jo kauppojen hyllyillä. Saatan toki olla väärässäkin.
-
Eikös Yön ritari ilmesty vasta 11.7?
Tämä oli alkujaan ilmoitettu julkaisupäivä. Todellinen julkaisupäivä oli 7.7. eli sama päivä, kun arvostelu siitä lisättiin etusivulle. Arvostelu tosin oli valmiina jo lähes viikkoa aiemmin, mutta tällä kertaa jäin odottamaan julkaisuviikkoa, tosin julkaisupäivän uusi ajankohta yllätti minutkin.
EDIT: Tosiaan, enpä itsekään huomannut, että keskustelu karkasi Jätistä Yön ritariin. Ylläpito voinee leikellä viestit oikeaan ketjuun, jos parhaaksi näkee.
-
Jospa sitten palataan itse kirjaan...
Kyllä pitää sanoa, että on mainio kirja, ja todellakin tämän kuuluu modernin sarjakuvan merkkiteoksiin, ainakin supersankariluokassa. Ketjun kirjoitukissa on jo oleellinen sanottu, kuten myös mainiossa arvotelussa. Joten omat kehut vain näin lyhyesti.
Tarina toimii kuin häkä, piirrosjälki on todella mainiota ja kirjan lopussa oleva tekstiosa on hieno lisä tarinaan.
Egmont on tänä vuonna kyllä tehnyt todella hyvää työtä, ekana kovakantinen Tex ja nyt tämä. Olisi palkinnon paikka!
-
Tänään iltapäivällä kävin Turun Akateemisessa hakemassa viimeisen kappaleen Yön ritaria. Painos loppuu varmasti pian, jotenkin on sellainen kutina. Minulla on jo ennestään enkunkielinen laitos, mutta koska kaikki muutkin Frank Millerin suomennetut albumit löytyy, niin oli tämäkin pakko saada. Hyvä, että nämä sarjakuvan klassikot(esim. Vartijat) myyvät kuin häkä, jospa Egmont jatkaisi kovakantisten julkaisemista jatkossakin.
-
Vaikuttaa mielenkiintoiselta julkaisulta.
Voisipa tuon tilaillakin :)
Kasarijulkaisu jäänyt jostain syystä väliin itsellä ???
-
Hieno kirja, ja hienoa että klassikoiden julkaisu tämäntasoisina jatkuu. Ostin, vaikka hyllystä löytyvät vanha englanninkielinen TPB ja alkuperäiset 80-luvun Suomi-lehdet. Pieni osa ostopäätöksestä oli motiivi tukea tämmöistä julkaisutoimintaa, mutta vain pieni.
Hyvää työtä siis Egmontilta jälleen kerran. Odotamme innolla mitä julkaisuja tulevaisuus tuo tullessaan. ***KÖHhhAlanMoorenSwampThingkelpaisainakinmulleKÖHKÖH***
-
Kampintorin Antikvariaatissa muuten 21,50e. (En mä tätä kyllä mistään muualta löytänytkään.)
-
Pitihän se tilata egmontilta vaikken mikään supersankari-fani olekkaan, toivotaan ettei ole hirmuisessa rutussa...
ps. samalla tilasin willeriä.
-
Löysin Espoon Akateemisesta kirjakaupasta Yön ritarin.Tottakai ostin ja nyt sekin on luettu ja pidin tosi paljon ,jatkoa odotellessa..
-
Löysin Espoon Akateemisesta kirjakaupasta Yön ritarin.Tottakai ostin ja nyt sekin on luettu ja pidin tosi paljon ,jatkoa odotellessa..
Jatkoa ei kannata odotella, se on (valitettavasti) julkaistu myös suomeksi. Kauheinta kuraa, mitä Miller on pukannut. On suorastaan rikos mainita siitä samassa ketjussa tämän hienon teoksen yhteydessä. Hyi minua.
-
“Whatever Happened to the Caped Crusader?
Onko Bätmänille tulos täys' rebuutti kuten Tulevaisuuden Miehelle?
http://www.newsarama.com/comics/080727-didio-gaiman.html
-
Ja kannattiko viivytellä war against terror -aiheista tylytysmättöä niin pitkään, että Bushin hallinto on jo päättynyt ja ihmiset kurkkuaan myöten aihetta täynnä? Eikö hän ole puhunut tästä projektista jo vuodesta 2002 lähtien?? Olisi silloin ehkä ollut sopivampaa maaperää tämmöiselle kuin nyt
Siis nythän siitä on nimenomaan tullut jälleen ajankohtainen, kun Obama lakkauttaa Guantanamon gulagin ja täten altistaa USA:n ennennäkemättömälle terrorismin aallolle. Tarvitaan Frank Milleriä muistuttamaan ihmisiä siitä, että muslimiterroristit ovat kauhean vaarallisia, ainaski vaarallisempia kuin Jokeri!
-
Jännä on ajan riento! Kun tuosta hankkeesta ilmoitettiin 2006, niin Jenkeissä oli vielä pahin "terroristi siellä, terroristi täällä"-hysteria ja vallassa olivat valkoiset äärikristityt konservatiivit, kuka olisi tulloin edes arvata, että sotahullun Bushin seuraaja on fiksu ja maltillinen värillinen mies. Millerkin on tunnettu väkivallan "fasistinen" >:D ihailija ja konservatiivi, joten ei ihme, että hemmo paukutteli tulloin korskeana henkseleitään.
Mutta kyllä tuon propagandasarjiksen voisi julkaista, se olisi eriomainen tuon hysteerisen ajan kuva ja varmaan nykypäivänä sitä lukiessa heltiäisi aikamoiset naurut, tahattomat tietty, koska Miller ei ole koskaan tunnettu siitä, että hänen sarjiksensa olisivat huumoripitoisia (tosin tahaton komiikka poisjuljettuna)!
-
Miller mainitsee jo tässä radiohaastattelussa (http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=841850) marraskuulta 2002, että "seuraavassa projektissaan käsittelee 9/11:ä suoraan pulp fiction -keinoin". Kun mitään muutakaan ei ole ilmaantunut, niin oletan, että tämä on edelleen sen saman projektin viivästynyttä tulemista.
Mielenkiintoinen haastattelu muuten, muistuttaa kuinka paljon aika on muuttunut Millerinkin osalta: tuossa hän puhuu mielestäni hyvinkin järkevän ja perustellun oloisesti sarjakuvan tekemisestä, lähinnä ensimmäisestä Yön ritarista. Pitää oikein muistuttaa itselleen, että hetkinen, jo noiden lausuntojen hetkellä hänen uusin työnsä oli Dark Knight Strikes Again. D'oh...
-
LA Timesissa erinomainen juttu Batmanin kultaisista ajoista...
'Joker' creator Jerry Robinson reflects on Gotham and the golden age (http://latimesblogs.latimes.com/herocomplex/2009/05/joker-creator-jerry-robinson-reflects-on-gotham-and-the-golden-age.html)
-
Tämä (http://news.google.com/news/more?pz=1&ncl=dU1BUOuS0MSXSeMWTaMjNnL5c7pPM) näyttää olevan kesän sarjakuvatapaus Yhdysvalloissa.
Arvostelut ovat osin jopa ylistäviä. Grant Morrison ja Frank Quitely näyttävät osuneen napakymppiin.
Kansikuvakin on aivan ässä, kieltämättä.
-
Tätä sarjaa tuskin ihan heti tradena saa jos eka osa vasta ilmestyi?
Ja ilmestyyköhän tämä joka kkausi?
-
Komeat kengät kummallakin. Batmanillakin kunnon saappaat, eikä mitkään "sukat".
-
Tämä (http://news.google.com/news/more?pz=1&ncl=dU1BUOuS0MSXSeMWTaMjNnL5c7pPM) näyttää olevan kesän sarjakuvatapaus Yhdysvalloissa.
Onhan tuosta ollut puhetta jo pidempäänkin. Ja ihan ymmärettävistä syistä tällä kertaa tuosta on ollut puhetta:
[spoiler]Uusi Batman ja uusi Robin vihdoin hommissaan.[/spoiler]
Arvostelut ovat osin jopa ylistäviä. Grant Morrison ja Frank Quitely näyttävät osuneen napakymppiin.
Niin no, kenelläkään tuskin on ollut mitään merkittäviä odotuksia tämän suhteen.
Jos tuon tarina vielä osuu korkeammalle, kuin (olemattomat) odotukset antavat ymmärtää, en jotenkin voi vielä sanoa mitään suurta saavutettavan.
Pohjaan siis lähinnä siihen, miten lehteen liittyviin piirteisiin on osalla jenkkifoorumeista suhtauduttu:
Mielenkiinnolla, mutta ei kuitenkaan negatiivisesti tai erityisen positiivisesti.
Kansikuvakin on aivan ässä, kieltämättä.
Minusta tuo Robin on ärsyttävän näköinen. Sori kaikille.
[spoiler]Mikäli kyseessä on vielä Damian, niin ihmettelen tätä suhtautumista itsekin...pidän kyseisestä hahmosta.
[/spoiler]
Tätä sarjaa tuskin ihan heti tradena saa jos eka osa vasta ilmestyi?
Ja ilmestyyköhän tämä joka kkausi?
Pitäisi ilmestyä. Ainakin näin olen jenkkifanien puheista käsittänyt. Tosin vaikka ei ilmestyisikään, niin samapa tuo, kun DC tyrkyttää Batman aiheisia julkaisuja koko tästä kesästä hamaan ikuisuuteen vaikka kuinka paljon. Niiden kestoa on sitten vaikea sanoa tässä vaiheessa.
DC on kuitenkin viitannut useaan kertaan ylläreitä tulevaan ohjelmistoonsa koskien Batmaniä. Niin tarinallisesti kuin myös lehtien suhteen.
Kuulemma jotain isoa. Liittyneeköhän tähänkin julkaisuun? Paha sanoa. Se selvinee kuitenkin syksyyn mennessä.
Tradea ei kannata odottaa ihan heti. Tämä eka lehtikin taisi ilmestyä vasta tällä viikolla. Ainakin mitä kotisivujen mainoksista käsitin.
-
Karmee Batmobiili tuossa ekassa kannessa.
-
Minusta tuo Robin on ärsyttävän näköinen. Sori kaikille.
[spoiler]Mikäli kyseessä on vielä Damian, niin ihmettelen tätä suhtautumista itsekin...pidän kyseisestä hahmosta.
[/spoiler]
Sen habitus on sitten onnistunut piirtäjältä. Luin jostain haastattelusta Newsramasta että sen pitäiski olla ylimielisen ärsyttävä tai jotain tonne päin.
-
Eri mieltä. Vammautuneen ihmisen taskujen penkominen ilman yritystäkään auttaa, on aika psykoottista, samoin kuin sairaalakuntoon piestyn tyypin uudelleenpieksäminen.
Eri mieltä. Kuten on tiedossa, Batman ei ole yksiulotteinen sankari, niin kuin Teräsmies tms. Batman on sankari, jonka on pakko toimia rikollisin tavoin, ollakseen sankari. Tämähän selitettiin siinä Teräsmiehen muistelemassa dialogiassa, joka oli myös Millerin Batman & Ihmepoika Robin teoksessa, jossa se paljastui Vihreän Lyhdyn ja Batmanin väliseksi.
Vihreä Lyhty: "Sinä saat meidät näyttämään rikollisilta."
Batman: (nauraen) Tietenkin me olemme rikollisia. Me olemme aina olleet rikollisia. Meidän täytyy olla rikollisia.
Tämä on se asia, jota muut sankarit eivät Batmanin maailmassa ymmärrä.
Batmanille se taas on itsestään selvää. Ainoa tapa toimia. Ja koska muut sankarit eivät tätä ymmärrä, he ovat siirtyneet syrjään sankarin hommista.
Teknisenäkin suorituksena Yön ritaria voi tarkastella, mutta Miller onnistuu vetämään lukijan mukaansa tunnetasolla, mikä on kirjoittajanlahjojen osoitus jos mikä.
Etenkin alkuvaiheessa kyllä. Sitten "veteraanin viimeinen puhallus" näkökulma muuttuu alleviivaksi, ja lopulta kun se katoaa, sitä jää vähän kaipaamaan. Mutta Yön Ritari on silti alusta loppuun hyvä teos.
Vaan ehkä on turha toive, että joku satunnainen lukija pystyisi sivuuttamaan sen, että kyse on supersankarista ja tarttuisi opukseen.
Minä sain jopa isoisäni lukemaan Yön Ritarin, ja hän piti siitä. Etenkin niille jotka muistavat jotenkin Batmanin nuoruuudestaan, teos sopii erinomaisesti. Isoisäni oli lukenut Batman sarjakuvia joskus 60-70-luvulla, ja katsonut joskun verran sitä 60-luvun tv-sarjaa ja muuta Batmaniin liittyvää, josta hahmo oli tullut tutuksi. Lisäksi Zorron merkin näkeminen luonnollisesti auttoi asiaa. Hän piti ajatuksesta, että sankari vanhenee, siinä missä hänkin.
Sitä ei myöskään tee Yön ritarin maailmaa pohjustava All-Star Batman and Robin Boy Wonder.
Mutta minusta se on silti monella tapaa parempi kuin TDK2.
Jaksojen välisivut ovat myöhempää Milleriä ja tyyliltään todellakin jatko-osan mukaisia. Itsekin hieman harmittelen asiaa, mutta kuittasin asian arvostelussakin niin, että oheismateriaali on merkityksetöntä.
Minusta nuo välisivut näyttävät ihan hienoilta. Kyllä nuo minusta ovat ihan komeita, ja muutenkin parempia kuin monet Millerin omat kannet. Ne tekevät teoksesta vieläkin tuoreemman tuntuisen, ja omat hienoja koristeita.
Uusille lukijoille tämä lienee tajunnan räjäyttävää materiaalia, eikä haittaa vaikkei DC:n hahmoja ennestään tuntisikaan.
Eipä tuossa ole pahemmin Batmanin lisäksi muutenkaan muita DC-hahmoja.
Batmanin oman hahmo gallerian todennäköisesti tunnistaa kaikki vähääkään elokuvia katselleet, ja niiden lisäksi tuossa ei tainnut muuta kuin Teräsmies ja Vihreä Nuoli olla. Jason Toddin ja Dick Graysonin maininta voi lukijan hetkeksi sekoittaa, mutta nuokin voi luntata wikipediasta, eikä noilla ole muutenkaan merkitystä, ellei aio muitakin Batman tarinoita lukea.
Minusta on kuitenkin mielenkiintoista, että kaikki Yön Ritarissa (ja sen jatko-osassa) olleet piirteet lukuunottamatta kutakuinkin Batmanin vanhuutta, on myös nykyisessä Batmanissä, joten Millerin Yön Ritari ja muut Millerin Batmanit on tuollakin tapaa hyvä tapa aloittaa Batmanin lukeminen.
Millerin tyylistä en pitänyt lainkaan, mielestäni yhteistyö Klaus Jansonin kanssa on miehen parasta kautta.
Miller on parasta mustavalkoisena. Sen takia TDK2 ei toimi. Mutta siinäkin huomaa monessa kohtaa, että kyllä Miller piirtää osaa. Otetaanpa esimerkiksi TDK2:sen ensimmäisen numeron viimeinen sivu. Batman on anatomisine yksityiskohtineen upean näköinen. Ronin on kuitenkin osoitus Millerin kynän jäljen parhaimmista puolista.
-
Onko Millerin tekemä Ronin hyvä? en tiedä sarjasta muutakuin nimen eli joku mieluiten kertois.Ja tuliskohan sitä suomeksi?
Tästä voisi lohkaista omankin ketjun. Itse luin tuon sarjakuvan hiljattain ja kirjoitin siitä lyhyen arvostelun Luettua ketjuun.
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1414.msg292546.html#msg292546)
Minä kyllä pidin sarjakuvasta, joten suosittelen. Sarjis on mainio taidonnäyte Milleriltä, osoittaa että herra todella hallitsee välineensä.
Pitäisi muuten hommata tuo Yön Ritari suomeksi. Minulla on vain kolme numeroa alkuperäistä amerikkalaista sarjakuvaa, mikä on sinänsä kiva, mutta tarina on jäänyt minulle varsin epäselväksi.
-
Tämä on se asia, jota muut sankarit eivät Batmanin maailmassa ymmärrä. Batmanille se taas on itsestään selvää. Ainoa tapa toimia. Ja koska muut sankarit eivät tätä ymmärrä, he ovat siirtyneet syrjään sankarin hommista.
Batmanille se on itsestään selvää, koska hän on psykoottinen. All Starissa Batmanin sairaanloinen väkivallan ihailu on suorastaan vedetty överiksi.
-
Toisin kuin usein väitetään, Millerin Batman ei ole Yön ritarissa psykoottinen, pakkomielteinen kylläkin. Vanha mies joutuu käyttämään kovempia keinoja pystyäkseen haastamaan itseään nuoremmat ja vahvemmat. Tämä aspekti näyttää monelta menneen täysin ohi.
Eri mieltä. Kuten on tiedossa, Batman ei ole yksiulotteinen sankari, niin kuin Teräsmies tms. Batman on sankari, jonka on pakko toimia rikollisin tavoin, ollakseen sankari......
Tämä on se asia, jota muut sankarit eivät Batmanin maailmassa ymmärrä.
Batmanille se taas on itsestään selvää. Ainoa tapa toimia. Ja koska muut sankarit eivät tätä ymmärrä, he ovat siirtyneet syrjään sankarin hommista.
Batmanille se on itsestään selvää, koska hän on psykoottinen. All Starissa Batmanin sairaanloinen väkivallan ihailu on suorastaan vedetty överiksi.
mielenkiintoisia tulkintoja.
Itse en osaa mieltää Batmania muuksi kuin psykoottisen pakkomielteiseksi hahmoksi, arkkityypiksi jonka sankaruus on parhaimmillaankin antisankaruutta, vankan Nietschelaisen pyrrhistä sellaista.
Hahmon tausta on kolmekymmenluvulla ja sen aikaisessa pulpissa jonka sosiaalinen kuvasto ei ole ihan niin yksioikoinen kuin se nykyperspektiivista usein esitetään.
Rikollisuuden lähtökohdat ja ympäröivä sosisaalinen rakenne tiedostettiin aidosti paremmin kuin luullaan mutta niihin reagointi on erilaista.
Batman ei ole sankari. Batman on kosto, primitiivireaktio jota sivistys ja "normaali" elämä pyrkii kieltämään.
Batmanin maailma ei ole edes mustavalkoinen moraaliltaan vaan vain yönmusta.
Viattomia ei voi pelastaa mutta syyllisiä voi rankaista.
Väkivalta esitetään usein glorifioituna ja peräti ainoana tapana ratkaista ongelma. Tämä on yhteiskunnallista normiamme vastaan, mutta niin ikävää kuin sitä on sanoakin on asioita ja tilanteita joissa lajimme ei kykene käyttämään älyllistä, keskustelullista ratkaisua.
Mutta siinä missä normaaliyksilö pyrkii tilanteesta pois ja jättämään sen yhteiskunnan voimankäytöstä ja jälkihoidoista vastaaville tahoille Batman on se taho joka tieten tahtoen sukeltaa syvemmälle ongelmiin.
Muita vastaavia masokistisen armottomia hahmojahan ovat Punisher/Tuomari ja Rorschach, joiden maailmankuvan kutsuminen fasistiseksi on minusta aliarviointia.
tämän lohduttomuuden kuvaus on subtekstinä, joka peitetään moniin eri kerroksiin. Batmanissa on yksi sarjakuvan psykologisesti rikkaimpia, jos kohta monista häiritsevän alleviivaavia, hahmogallerioita.
Päähenkilön kokema trauma ja hänen itse aiheuttamansa tragedia ovat olleet monen analyysin kohteena enkä usko että ylempi oma räpellykseni osuu aivan maaliinsa.
Lisäyksiä ja uusia tulkintoja kaivataan lisää.
-
Tuohan on vain yksi tulkinta Batmanista. Monia on, ja suosikkini on 90-luvun tv-sarjan Batman. Siinä Batman oli vakavamielinen sankari, joka välitti myös vihollisistaan.
Frank Millerin Batmaniä minun on hankalampi sulattaa.
-
Viimeinen Batman-tarina on Egmontin uunituore, kovakantinen Batman-julkaisu (http://blogi.egmontkustannus.fi/2010/04/16/viimeinen-batman-tarina/).
Kyseessä on Neil Gaimanin kirjoittama, Andy Kubertin kuvittama ja Scott Williamsin tussaama tarina, joka kertoo Batmanin viimeisistä hetkistä – ja mitä sen jälkeen tapahtuu.
Aluksi en ollut päästä tarinaan sisälle, oli kuin Gaiman olisi vain sivuuttanut hahmon historian ja kirjoittanut mieleistään tarinaa. Oivallettuani koko homman jujun kolahti myös tarina kertarysäyksellä. Harvoin minulle on näin käynyt, mutta tämä oli jo toinen vastaava kokemus lyhyen ajan sisään, edellisen koin lukiessani Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910 -opusta.
Paljastamatta juonesta ja käsikirjoituksesta yksityiskohtia, perusajatus on hieman sama kuin Mark Millarin Kick-Ass-sarjakuvassa: Gaiman kertoo tarinan alkuosassa siitä, kuinka Batman voisi olla totta todellisessa maailmassa. Millarin tavoin Gaiman ei kuitenkaan ryhdy kuvainraastoon, vaan kirjoittaa tarinansa pääosin Batman-todellisuuuden lainalaisuuksien ehdoilla.
Tarinan jälkimmäinen osa kertoo puolestaan kuinka julkinen – populaarikulttuurin tunnettu hahmo – on samalla myös yksityinen: Batman on eri hahmo hieman sen mukaan, kuinka hahmon itse kukin kokee.
Aika kului mainiosti tarinan parissa, ainoa hieman vaivannut seikka oli pinnalle ajoittain nouseva metatekstuaalisuus, mutta ei sekään ehtinyt vähentämään tarinan arvoa.
Julkaisuna osa materiaalista on luonnoksia ja vanhan kierrätystä, joten loppupuolella ostaja kokee väistämättä saaneensa täytemateriaalia. Tästäkin huolimatta olen erittäin tyytyväinen julkaisuun ja minulle tämä oli aikoihin nautittavinta Gaiman-materiaalia, joka voitti minut puolelleen pienistä ennakkoluuloista huolimatta.
Tämä on taidokkaan kirjoittajan suuri ansio: kuvitella sellaista, mikä ei lukijan omassa mielikuvituksessa saattaisi syntyä ja kaiken lisäksi toteuttaa se paremmin kuin lukija siihen edes unissaan pystyisi.
Kenties tästä julkaisusta tulee samanlainen hitti Suomessa kuin Yhdysvalloissakin, minulla on ainakin sellainen tunne, että opuksella saattaa olla kulttiarvoa tulevina vuosina, joten hankkikaa nyt omanne, ettei myöhemmin tarvitse kuikuilla myynti-ilmoituksia!
-
Kenties tästä julkaisusta tulee samanlainen hitti Suomessa kuin Yhdysvalloissakin, minulla on ainakin sellainen tunne, että opuksella saattaa olla kulttiarvoa tulevina vuosina, joten hankkikaa nyt omanne, ettei myöhemmin tarvitse kuikuilla myynti-ilmoituksia!
Pöh! U.S.A.:ssa tarina oli vain hitti, koska se oli...
[spoiler]...ajankohtainen Batman lehtien ja Final Crisisin tapahtumien kannalta.[/spoiler]
Suomessa ei tarinaa sisäistetä. Tarina oli samalla sekä vastine Alan Mooren suomessakin nähdylle "Mitä tapahtuikaan tulevaisuuden miehelle?" kuin myös Post-IC vastine Adventure Comics #462:ssa nähdylle Earth-Two Batmanin hautajaisille. Ensimmäinen viite saattaa joillekin mennä jakeluun, mutta toinen menee niin ohi että räjähtää.
-
Luettuani viestini jälkeen opuksen rauhassa loppuun, totesin olleeni liian hätäinen nimittäessäni julkaisun loppupuolen oheistarinoita täytemateriaaliksi. Niistä Gaiman on johtanut Viimeisen Batman-tarinan ideat, joten seikkailut näyttäytyvät siinä mielessä hyvinkin keskeisinä, olkoonkin etteivät ne varmasti ole perinteisempien supersankaritarinoiden ystävien mieleen.
Suomessa ei tarinaa sisäistetä.
Huolimatta siitä, että kaanon – eli sarjakuvahahmon historia, jonka muodostavat kaikki sarjakuvatodellisuuden tapahtumat – on tärkeä kovan linjan harrastajille, se ei suinkaan ole supersankarisarjakuvan tärkein arvo.
Keskeisintä on hyvä tarina, joka on myös toteutettu taiten. Oman lisäarvon saa irti tuntemalla kaanonin, mutta hyvin kirjoitettu tarina toimii ilman taustatietoja.
Tämäkin toimii, koska minulle on vaikea hahmottaa DC:n sotkuista historiaa, eikä se ole minulle lainkaan tärkeää. Jos siitä satunnaisesti kiinnostun, kaikki tieto on saatavilla vaivattomasti. Esimerkin vuoksi hahmotan vain summittain, mitä tarkoitetaan mainitsemillasi asioilla, eikä myöskään Adventure Comics 462 tapahtumineen (http://en.wikipedia.org/wiki/Batman_%28Earth-Two%29) ollut minulle lainkaan tuttu.
Lisäksi näkisin julkaisun menestykseen syiksi DC:n lehtien ohimenevien tapahtumien sijaan ensisijaisesti Batmanin lisääntyneen näkyvyyden Yön ritari -elokuvan ansiosta sekä tekijöiden, erityisesti Gaimanin, nimen houkuttelevuuden. Aihe on sekin jo lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, jos Batman on edes välttävästi tuttu, vaikka sitten niiden elokuvien kautta.
-
Luettuani viestini jälkeen opuksen rauhassa loppuun, totesin olleeni liian hätäinen nimittäessäni julkaisun loppupuolen oheistarinoita täytemateriaaliksi.
Itseasiassa minusta "täytemateriaali" on parempi kuin itse päätarina. Siis olettaen että se on sama kuin eng.kiel. kokoelmassa, eli Gaimanin muut Batmanit. Tosin se Batman: Musta ja valkoinen projektista mukaan otettu pätkä oli jo tullut luettua. Tosin sekin oli parempi kuin itse päätarina.
Huolimatta siitä, että kaanon – eli sarjakuvahahmon historia, jonka muodostavat kaikki sarjakuvatodellisuuden tapahtumat – on tärkeä kovan linjan harrastajille, se ei suinkaan ole supersankarisarjakuvan tärkein arvo.
Kaanonista en vielä sanonut mitään. Se tässä ei ole ongelma. Tarinalla vain ei ole suomalaisille samanlaista media-arvoa kuin Jenkeissä. Eikä tarinalla ollut laadullisesti mitään tarjottavaa, puhumattakaan uutuuden viehätyksestä. Juuri ne "täytetarinat" ovat syyni hankkia tämä opus. Vaikka ne eivät olekaan parasta mahdollista Batmaniä, ne silti täydentävät Batman kokoelmaani.
Lisäksi näkisin julkaisun menestykseen syiksi DC:n lehtien ohimenevien tapahtumien sijaan ensisijaisesti Batmanin lisääntyneen näkyvyyden Yön ritari -elokuvan ansiosta sekä tekijöiden, erityisesti Gaimanin, nimen houkuttelevuuden. Aihe on sekin jo lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, jos Batman on edes välttävästi tuttu, vaikka sitten niiden elokuvien kautta.
Kyllä veikkaan, että ne lukijat kaikesta huolimatta ottavat mielummin divarista tai kirjastosta Millerin Yön Ritarin, joka on se ainoa oikea, ja myös media-arvoltaan korkeammassa asemassa oleva "viimeinen Batman tarina". Gaiman + Yön Ritari-elokuva - tarina - media-arvo = plusmiinusnolla.
Ja pitää ottaa huomioon realismi siinä, että supersankari sarjakuvan yleisö, etenkin näiden kovahintaisten kovakantisten, on suhteellisen marginaalista näin mangan vallankumouksen jälkeisellä ajalla. Siispä kaikin tavoin ajatus siitä että tästä tulisi "hitti" on vaunuja eteenpäin vievän hevosen yliarviointia.
-
oma 2 centtiä:
laitoin omat, aiemman kokemuksen aiheuttamat, asenteeni syrjään ja luin teoksen läpi:
Viimeinen Batman tarina -albumi tarjoaa samaa kuin edellinen Egmontin kovakantinen Batman julkaisu Batman & Ihmepoika Robin (Miller/Lee) eli uusille lukijoille "helposti lähestyttävän tarinan" = ei vaadi aiempien tapahtumien tuntemusta mutta sen tavoin tässä on paitsi valtava epäsuhta piirroksen ja käsikirjoituksen välillä myös käsikirjoituksen omatessa hyvän konseptin ja vasemmalla kertaalleen katkenneellä kädellä lääkityksessä kirjoitettu ylipitkä jaaritus tekstinä.
Molemmissa pyritään luomaan visio mitä Batman on ja mikä on arkkityypin merkitys: Miller on väkivaltaprovokaation vanki ja Gaiman kirjoittaa puhtasti satua.
Molemmat ovat näissä yleensä hyviä mutta yhdistelmä kompastuu kengännauhoihinsa.
Mikäli Batmanin hahmo kiinnostaa tämä kannattaa silti ostaa koska vaikka lafkan perustaja onkin toisen tekijän isä niin se että sarjakuvakoulun nimi on Kubertin sarjakuvakoulu ei ole aiheetonta.
Kuvitus on rikasta ja toimivaa.
Teksti ei.
Tarinankerronta ei vaadi uusia tuoreita ajatuksia vaan taitoa ja Gaiman on toki ammattikirjoittaja mutta kuten Miller- Lee
-parivaljakolla se että tuntee DCnsä etuperin ja takaperin ja osaa lainata muilta ei ole vielä tarina.
jos käyttää kuluneita kuvioita olisi ihan hauskaa että henkilöhahmoista saisi kiinnostavat tai keskenään eroavaiset.
Ei sitten väkisin.
Gaimanin voimannäytöiksi sarjakuvan saralla jää yhä mahtava Books of magic, Death sekä (minusta yliarvostettu) Sandman.
kahden numeron välityö ei edes kykene seisomaan omilla jaloillaan, taiteesta huolimatta.
Lisätarinat eivät minusta osoita tarinan ideoiden kypsymistä vaan sen että kirjoittajalla on tasan yksi asia sanottavana aiheesta mutta sanoo sen toistuvasti.
Ymmärrän toisaalta Egmontin kustannuspäätöksen, toisaalta en. tämä myy USAssa kuin häkä ja Gaiman on tunnettu ulkosarjakuvallisista ansioistaan(romaanit, elokuvasovitukset) ja formaatti sopii kirjakauppamyyntiin.
ja kun on lukenut aiemman Morrisonin sisällöllisesti ja draamallisesti superlatiivin kaaren....harmittaa.
Sisällön pitäisi ratkaista, ei formaatin tai näkyvyysarvon.
Piirrosjälki on jumalaista. Keskinkertaisesta tarinasta ei samaa voi parhaalla tahdollakaan voi sanoa samaa.
Surullista kyllä osaltaan valittu suomennoslinja takaa ettei Lepakkomies saa uusia faneja kuin englanninkielisiä sarjakuvia lukemalla ja elokuvien myötä.
Voihan olla että osa löytää vanhoja sarjakuvalehtiä divareista ja tajuaa mikä hahmon viehätys on.
Niitä yksilöitä jotka löytävät kaiken laadullisen tason Batman &Ihmepoika Robinista ja Viimeinen Batman tarina-albumista voi vain onnitella:
hienoa että on vähään tyytyväinen.
-
Yhdyn Curtiin kaikessa, jopa itseltäni mainitsematta jääneestä kuvituksesta. Sanoisin kuitenkin, että tämä ei ole Kubertin parasta antia. Lyhyen tarkastelun jälkeen se minusta oli, mutta sitten tajusin, että tämä johtuu oikeastaan Gaiman surkeasta tarinasta. Kuvitus pääsee edukseen tuossa sen takia.
Tarkemman tarkastelun jälkeen kuitenkin huomaan, että Kubert on selkeästi ottanut tässä tilaisuuden irti, ja piirtänyt asioita, joita ei yleensä nykyään pääsisi Batman tarinoissa piirtämään kovin usein. Esimerkkinä tästä Jokerin auto ja useamman hahmon vanhemmalta ajalta oleva ulkoasu sekä eri tarinoissa näkyvät erilaiset tulkinnat hahmoista. Kubert ottaa ilon irti.
Tämä on toki hyvä asia, jos sattuu olemaan nostalgikko, Batman historiafriikki tai/ja on aina miettinyt, miltä mikäkin asia näyttäisi Kubertin kynästä tulleena.
Itse en kuitenkaan tunnusta näistä piirteistä mitään. Näin ollen tarina jää kokoelmaksi Kubertin kuvituksellisia visioita koskien Batmaniä, mutta ei hyväksi tarinan kuvitukseksi.
Kubertin hyvästä tarinakuvituksesta mainittakoon Batman vs. Predator, X-Men, The Incredible Hulk, Ultimate X-Men ja Thor lehtiin/tarinoihin tehty kuvitus. Mainittu Batman & poika oli minusta parempi Batman tarina kuin tämä.
Morrison/Kubert tiimi on parempi kuin Gaiman/Kubert. Plussaa kuitenkin vielä annettakoon Scott Williamsin tussauksesta, joka täydentää hyvin Kubertia.
-
Tänään luin, ja minä ainakin pidin. Oikein mukavaa Batmania. Kissanainen sai kyllä turhan paljon ruutuaikaa. Lopun lepakkosignaali-juttu oli nerokas mielestäni. :)
Ja onhan se aina kivaa, kun on suomenkielistä Batmania.
-
Lopun lepakkosignaali-juttu oli nerokas mielestäni.
Näin oli. Todella fiksua kuvakerrontaa...
...kuten koko tarinakin. Luojan kiitos tällaisiakin supersankaritarinoita tehdään. Gaiman on valovuosia muita edellä ymmärryksessään siitä, miten sarjakuvaa kirjoitetaan ja tehdään.
Kuvien alluusiot kaikkiin aikaisempiin Batman-tarinoihin antavat syvyyttä, jonka takia tarinan voi lukea monta kertaa ahaa-elämysten kera.
-
Näin oli. Todella fiksua kuvakerrontaa...
...kuten koko tarinakin. Luojan kiitos tällaisiakin supersankaritarinoita tehdään. Gaiman on valovuosia muita edellä ymmärryksessään siitä, miten sarjakuvaa kirjoitetaan ja tehdään.
Kuvien alluusiot kaikkiin aikaisempiin Batman-tarinoihin antavat syvyyttä, jonka takia tarinan voi lukea monta kertaa ahaa-elämysten kera.
oletko sinä vakavissasi?
kyse ei ole edes siitä että olisi vain yksi ainoa batman-tarina jota voi kertoa, se ainoa oikea tapa.
Mutta siis herran tähden tämä ja Batman ja Ihmepoika robin ovat samalla viivalla.
periaatteessa hyvät tekijät mutta ei vaan toimi.
kävin kahdessa eri liikkeessä keskustelun aiheesta ja molemmissa tuomio oli aika pitkälti sama: olisi vaan pysynyt Sandman linjalla.
suora sitaatti, ja huom. tehty kun liikkeessä oli muitakin asiakkaita:
"hieno kuvitus mutta silkkaa scheissea"
molemmissa paikoissa ihmeteltiin kustannusratkaisua.
onkos tämänkin kohdalla meriselitys " yhteispainatus muiden pohjoismaiden kanssa"?
-
Mutta siis herran tähden tämä ja Batman ja Ihmepoika robin ovat samalla viivalla.
periaatteessa hyvät tekijät mutta ei vaan toimi.
Höpö höpö. Millerin kirja oli saastaa mutta tämä kyllä toimi minullekin. Ei mitään elämää suurempaa mutta mainio tunnelma ja loppu jätti hyvän olon.
-
okei, eli siis on saavutettu vaihe jossa mikä tahansa menee läpi.
tässä maassa julkaistaan selvästi ihan liian vähän sarjakuvia.
lähinnä siis koska ajoittaisista mielipide-eroista huolimatta olen suhtautunut Jiksiin, Lurkeriin ja Petteri Ojaan henkilöinä joilla on jonkinlainen perspektiivi, oma suhtautumisensa toki mutta silti.
itseä kun lähinnä harmittaa miksi julkaista juuri tämä nimenomainen teos eikä vaikka Grant Morrisonin viimeisimpiä tarinakaaria?
Salen ja Loebin Pitkää Halloweenia tai jos tämä tarina kerran kiinnostaa niin kannattaa lukea Brian Talbotin Batman Mask joka kertoo aika pitkälti saman tarinan -
paremmin
-
okei, eli siis on saavutettu vaihe jossa mikä tahansa menee läpi.
tässä maassa julkaistaan selvästi ihan liian vähän sarjakuvia.
Tietty jos vuodessa tulee yksi Batman-kirja niin sitä ei pääse vertailemaan muuhun uuteen Batman-matskuun, jos ei jaksa seurata Amerikka-julkaisuja. Uskon kyllä, että jenkeissä julkaistaan paljon parempaakin Batmania. Mutta siitä ei ollutkaan kyse. Itse pidin tästä. Milleri ei mennyt läpi.
-
joo ymmärrän tuota vasten.
on muutama metri batmaneja ja sitten niitä lehtiä päälle...
minulle eroa ei ollut koska molemmissa oli oikeasti hyvä konsepti idearunko pohjalla mutta kun toteutus käsikirjoituksellisesti , minulle, molemmissa kompastui kengännauhoihinsa ja junttasi pään ruman näköisesti asfalttiin.
-
Viimeinan Batman-tarina luettu,jäi vähän outo maku.Odotin paljon kun Neil kirjoittaa.
Kubertti oli mielestäni yllättävän vähän yksityiskohtia huomannut laittaa.
Tunnelman luonti alkusivuilta lähtien oli mielestäni vähän heikkoa.Ultimate sarjoissa mitä suomessakin on nähty niissä Kubert näytti kyntensä.Osasta kaupunki_maisemakuvista tuli mieleen All-star Batmanin kuvittaja Jim Lee.
Positiivista oli luonnossivujen näkyminen keskelläkirjaa,hyvä veto.'mini-tarinat' eli viimeisiä 20-sivua korsitavat tarinat olivat aika karuja.En pitänyt,jos olisin tiennyt millainen tarina oli luvassa en olisi välttämättä ostanut.Arvio:7+.
-
Kubertti oli mielestäni yllättävän vähän yksityiskohtia huomannut laittaa.
(...)
Osasta kaupunki_maisemakuvista tuli mieleen All-star Batmanin kuvittaja Jim Lee.
Mutta niitä (mieli)kuvituksellisia yksityiskohtiahan oli niin paljon, ettei niitä varmasti kukaan kaikkia edes huomaa!
Ja yksi "idis" oli juuri se, että Kubert matki varmaankin kymmeniä Batmanin eri kuvitustyylejä. Tämä oli niinkusten tarina kaikista tarinoista ja hahmoista.
-
Ja yksi "idis" oli juuri se, että Kubert matki varmaankin kymmeniä Batmanin eri kuvitustyylejä. Tämä oli niinkusten tarina kaikista tarinoista ja hahmoista.
Joo, ja Yön Ritari oli tarina jossa kerrottiin...tarina. Siksi se on parempi. Ja siksi tämä on huono. Yön Ritarissa ei matkittu mitään. Yön Ritarista matkittiin asioita. Matkitaan vieläkin, ja tullaan matkimaan jatkossakin. Tässä taas ei ole mitään mitä matkia.
-
Yön Ritarissa ei matkittu mitään.
Nytpä jäin mielenkiinnolla odottamaan Curtvilen vastausta tähän.
-
Yön Ritarissa ei matkittu mitään. Yön Ritarista matkittiin asioita. Matkitaan vieläkin, ja tullaan matkimaan jatkossakin. Tässä taas ei ole mitään mitä matkia.
Erohan on siinä että Millerin Dark Knight returns tuli aivan eri sarjakuvamaastoon mutta aivan oivaltavan originaali ei sekään ole.
kerrontatekniikoissa Miller lainasi tuolloin lännessä vähemmän tunnetuista sarjakuvallisista piireistä: Mangasta ja Bande Dessineesta, eritoten Prattista ja Kazuo Koikesta vaikkakin ne eivät ole ilmeisiä.
Median käyttö DKRssa on puolestaan Millerin studiokaverin Howard Chaykinin batmania edeltäneestä American Flagg-sarjakuvasta.
eritoten tv-ruutujen käyttö sarjakuvaruutuina.
Ja jos joku ei näe mitä on otettu Gil Kanen His name is...Savage! :sta ja Johnny Craigin koko tuotannosta niin näihin kannattaa tutustua.
Ja tietenkin...Kirby ja Eisner.
niin ja myös aiempi batman-kaanon.
Myöhemmän tuotannon Sin cityjen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään ottaen huomioon miten paljon Miller lainaa juurikin rikoselokuvista ja kirjallisesti Spillanen ja Chandlerin teksteistä.
Ilmestymisajankohtanaan Yön ritaria riepoteltiin alkuun, myi hyvin mutta karkean aggressiivinen puolifassistinen Batman ja auktoriteettia kumarteleva Teräsmies olivat monille liikaa ja tekivät sarjakuvasta sopimattoman lapsille ja enimmälle osalle aikuisia.
Mutta tässä ei ole mitään epänormaalia, uutta luodaan yhdistelemällä elementtejä vanhasta.
Yhä nykyäänkin voidaan luoda tuoreita, uusia klassikoita mutta valitettavasti ketjussa mainitut Vimmeinen Batman tarina ja Batman &Robin Ihmepoika eivät näihin lukeudu.
niissä on erinomainen kuvitus mutta tarina jättää parantamisen varaa molemmissa.
Niiden etu on että aina kun iskee itsekriittiinen vaihde omien tekstiräpellysten kanssa nämä voi selata ja todeta ettei olekaan niin kehno.
Kummankaan perusideassa ei ole mitään vikaa, mutta toteutus ja ryhmätyö ei toimi.
Ne ovat pahasti epäsuhdassa.
Neil Gaiman olsi täydellinen käsikirjoittaja Tim Burtonille ja molempien jälki paranisi, sisältäisi usemapia tasoja ja Miller olisi itse piirtäessään vähemmän sokea omille puutteilleen.
mutta kun ei niin ei.
Ehkä saadaan hyväkin Batman-suomennos.
ehkä jo 2012.
-
Manga
Bande Dessine
Pratt
Kazuo Koikesta
American Flagg
His name is...Savage!
Johnny Craig
Kirby
Eisner
aiempi batman-kaanon
Hah! Paasasit taannoin Manga osastolla samasta kun minä nyt, etkä näe ilmeistä:
Tuo ei ole matkimista. Se on yhdistämistä ja opitun soveltamista. Yritäpä sanoa samaa Viimeisestä Batmanistä. Gaiman menee muiden siivillä, Millerin soveltaessa vanhaa johonkin toiseen, ja muodostaa näin tuoreen kokonaisuuden.
Yhä nykyäänkin voidaan luoda tuoreita, uusia klassikoita mutta valitettavasti ketjussa mainitut Vimmeinen Batman tarina ja Batman &Robin Ihmepoika eivät näihin lukeudu.
niissä on erinomainen kuvitus mutta tarina jättää parantamisen varaa molemmissa.
B&R vaikuttaa kyllä Gaimanin kirjoituskoneen hakkaamiseen nähden mestariteokselta. Sen ainoat heikkoudet ovat uskottavuus, jo Yön Ritarissa selvien juonikuvioiden rautalangasta vääntäminen, hätäisesti suunniteltu tarinan kuljetus, idioottimainen sekä itseääntoistava dialogia ja turhamainen provottava kielenkäyttö sekä muu sensaation hakuisuus. Mutta klassikoksi tuota ei tosiaan voi lukea, sen liiallisen ohimenevän huomion haun vuoksi.
-
Täällähän on käyty jo mukavasti keskustelua Gaimanin sepustuksesta. Oma arvioni löytyy etusivulta (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1414).
-
Jatkoa ei kannata odotella, se on (valitettavasti) julkaistu myös suomeksi. Kauheinta kuraa, mitä Miller on pukannut. On suorastaan rikos mainita siitä samassa ketjussa tämän hienon teoksen yhteydessä. Hyi minua.
Joo en itsekkään pitänyt,kauheata kuraa :(
-
Pidän paljon 60-70-luvuilla julkaistuista Batman tarinoista. Batman no 6- 7.1969 julkaisija UK-lehdet. Todella kekseliäs kansi. Kantta ei myöskään pilata turhalla tekstillä. Tarina kertoo sokeitten iskuryhmästä. Vaivaa kaksi asiaa. Kuka kyseisen tarinan piirsi? Miten tarina loppuu? Valitettavasti minulla on tämä ainoa lehti.
(http://img405.imageshack.us/img405/2989/imgbatman0001.jpg) (http://img405.imageshack.us/i/imgbatman0001.jpg/)
Uploaded with ImageShack.us (http://imageshack.us)
-
Pidän paljon 60-70-luvuilla julkaistuista Batman tarinoista. Batman no 6- 7.1969 julkaisija UK-lehdet. Todella kekseliäs kansi. Kantta ei myöskään pilata turhalla tekstillä. Tarina kertoo sokeitten iskuryhmästä. Vaivaa kaksi asiaa. Kuka kyseisen tarinan piirsi? Miten tarina loppuu? Valitettavasti minulla on tämä ainoa lehti.
(http://img405.imageshack.us/img405/2989/imgbatman0001.jpg) (http://img405.imageshack.us/i/imgbatman0001.jpg/)
Uploaded with ImageShack.us (http://imageshack.us)
Piirtäjä taitaa olla Irv Novick ja kirjoittaja Frank Robbins. Nuo ovat kieltämättä hyviä.
-
Kuka kyseisen tarinan piirsi? Miten tarina loppuu? Valitettavasti minulla on tämä ainoa lehti.
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/lehdet.html
Jatkoa ei ole julkaistu Suomessa, tuo oli viimeinen Batman-lehden numero sillä erää.
-
Batman ja Lepakkomies lehti ilmestyivät siis hetken samaan aikaan 1969. Lepakkomies 1/70 " Huuto yössä " on eräitä suosikkejani. Mike Friedrichin hieno käsikirjoitusta täydentää Bob Brownin hieno taide.
-
Pariisin uusi muslimi-Batman, Nightrunner, herättää pahaa verta.
http://www.comicsalliance.com/2010/12/28/racists-batman-muslim-paris/
-
Pariisin uusi muslimi-Batman, Nightrunner, herättää pahaa verta.
http://www.comicsalliance.com/2010/12/28/racists-batman-muslim-paris/
kiitos linkistä.
tämä sitaatti ei ole 100% paikkansa pitävä, mutta hyvin, hyvin lähellä:
This is the only storytelling genre where it is not only allowed but practically required that all problems have solutions that can be found when people simply follow the better angels of their nature.
-
Pariisin uusi muslimi-Batman, Nightrunner, herättää pahaa verta.
http://www.comicsalliance.com/2010/12/28/racists-batman-muslim-paris/
Tämä oli mielenkiintoista tietää (vaikka taas niin jumalattoman pitkä kirjoitus, varsinainen eepos, etten jaksa ruudulta suoraan sanoen kokonaan lukea). Pitääkin katsoa josko lehteen/kokoomaan jossakin törmää ja lukea mistä on kyse. Sarjiksen ideahan on oikeastaan aika mainio.
-
Pitääkin katsoa josko lehteen/kokoomaan jossakin törmää ja lukea mistä on kyse. Sarjiksen ideahan on oikeastaan aika mainio.
Kookooma saa vielä odottaa reilusti. Laadusta en mene sanomaan mitään, mutta nuo Batman inch. kuviot vaikuttavat aika mielenkiintoiselta (en ole tosin lukenut kun ekan osan). Vaikkakin Iron Manissa taisi olla samantyyppinen kuvio, kun Tony Stark lähti pistämään repulsori teknologiaa julkiseen käyttöön. Tarina on vissiin vieläkin menossa, en tiedä kun en ole jaksanut vielä lehtiä lukea.
-
Karmee Batmobiili tuossa ekassa kannessa.
kiitos Petteri.
Juuri aasinsilta jota etsin.
Batmobiilit kautta aikain (http://graphjam.files.wordpress.com/2011/01/batmobile_page.jpg)
itse pidän enemmän vakioautoa muistuttavista.
-
Yön ritarin vastapeluri täys' pimeä ritari Jokeri (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1668)...
(http://www.kvaak.fi/images/articles/28102011140622-1.jpg)
Hassuja juttuja tekevillä hauskoilla klovneilla on suupielet yleensä maalattu alaspäin, karmeita juttuja tekevällä Jokerilla suupielet on (leikattu ja maalattu) ylöspäin...
-
Batmanilla on vielä hullumpi [spoiler]velipoika, joka puolestaan pukeutuu pöllöksi (http://www.newsarama.com/comics/spoiler-sport-scott-snyder-batman-10.html).[/spoiler]
Konnagalleriaa on kasvatettu viime aikoina; ilmeisesti on haluttu vähän vaihtelua.
-
Luin Jokerin. Kylmää kyytiä tarjolla.
http://routakoto.com/2012/12/03/jokeri/
-
Seuraavaksi kerron, miksi Parhaat tarinat ei koskaan ole ne parhaat tarinat. Syy summeerattuna: ihmiset.
http://routakoto.com/2012/12/07/batman-parhaat-tarinat/
-
Sitä parempaa Lepistä halloween-muodossa. Enteileehän tämä Long Halloweenia suomeksi, enteileehän?
http://routakoto.com/2012/12/15/batman-riivattu-ritari/
-
Oon Shimon kanssa päinvastaista mieltä kahdesta viime vuonna julkaistusta Batman-kovakantisesta. Sain tänään loppuun Parhaat tarinat ja siihen pääsin Riivattua ritaria paremmin sisään. Kummallista oikeastaan, sillä olihan Parhaat epätasaisempi. Joukossa oli esimerkiksi aiemminkin Suomessa julkaistu tarina jossa Jokerin kiinnijääminen toteutetaan kaikkea muuta kuin hahmon arvolle sopivasti.
Parhaiten taisi jäädä mieleen Lepakkomiehen hourailut armeijan kokeen jäljiltä sekä viimeinen tarina 24/7. Muutoinkin Batmanin ja Bruce Waynen ihmismäisyyden korostaminen oli hyvä teema kokoelmalle. Kun hahmolla ei ole supervoimia, ihmisyyskin on hyvä tuoda esiin silloin tällöin.
Riivattu ritari oli jokseenkin ontto tapaus. Vaikka Parhaat tarinat oli epätasaisempi, siellä tosiaan oli perustellun oloisia tarinoita mukana ja sopivat hyvin joukkoon. Mulla on kyllä se etu puolella että olen lukenut Batmania niin vähän, etten osannut valittujen tarinoiden tilalle mitään kaivata.
Mutta joo, täällä Kvaakissa on muutamaankin otteeseen törmännyt Long Halloweeniin. Kiinnostaisi minunkin tietää millainen se on, joten toivon minäkin että se joskus suomeksi tulisi.
-
Itse kiittelin hourailutarinan mukanaoloa, kun satuin tuon kokoelman lukemisen jälkeen tarttumaan Grant Morrisonin Batman-jatkumoon (se joka alkaa Batman and Sonista), ja siinä oli yhtenä lähtökohtana nimeenomaan kyseinen vanha juttu.
Mutta kyllähän tuon(kin) kokooman nimeksi paremmin olisi sopinut Batman - Epätasaiset tarinat. Pohjanoteeraus oli se tuore juttu, jossa Yön synkkä ritari nyyhki lelujunan äärellä jolloin Alfred komensi nukkumaan. Karmeeta luettavaa.
-
Mutta kyllähän tuon(kin) kokooman nimeksi paremmin olisi sopinut Batman - Epätasaiset tarinat. Pohjanoteeraus oli se tuore juttu, jossa Yön synkkä ritari nyyhki lelujunan äärellä jolloin Alfred komensi nukkumaan. Karmeeta luettavaa.
Jep, jos koki Jokeri vääryyttä kokoelmassa, voi samaa sanoa tosiaan Lepakkomiehestä. Tarinan lopetus oli hirveä. Muutoin se ei niin kauhea ollut, vaikka vähän minä ehdinkin arvella että vielä tämä lässähtää.
-
Pöllöjen hovi (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1918) on nyt luettu. Suosittelen!
-
Huokaus. Ihan mukavaa kun nykyisin tulee sarjakuvia mutta nyt tulee jo LIIKAA pienituloiselle pikkuihmiselle: Batmania, Somalian miestä, Sillagea jne. jne. Ihan solkenaan, huokaus, kovakantista kamaa 15-30 euron hintaan. Onneksi on kirjastot.
-
Huokaus. Ihan mukavaa kun nykyisin tulee sarjakuvia mutta nyt tulee jo LIIKAA pienituloiselle pikkuihmiselle: Batmania, Somalian miestä, Sillagea jne. jne. Ihan solkenaan, huokaus, kovakantista kamaa 15-30 euron hintaan. Onneksi on kirjastot.
Kyllä tarjonta nykyään tosiaan ylittää maksukyvyn, mutta eipä ollut herkkua reilut kymmenen vuotta sittenkään, kun vuodessa tuli ehkä pari-kolme ostettavaa sarjista.
A propos
Monta kertaa on muuten tehnyt mieli ottaa valokuva Akateemisen kirjakaupan sarjakuvahyllystä, kun se on niin komea!
-
Joo, kyllä minäkin otan mieluummin liikaa kuin liian vähän. Paljon mieluummin olen köyhä ja valinnanvaikeuksinen kuin rikas ja tylsistynyt.
-
Joo, kyllä minäkin otan mieluummin liikaa kuin liian vähän. Paljon mieluummin olen köyhä ja valinnanvaikeuksinen kuin rikas ja tylsistynyt.
Noh, voisihan se olla mukavinta olla rikas ja valinnanvaikeuksinen :)
-
Joo, siihen toki pyritään. Lottomiljoonia ja sarjakuvien uutta kultaista kautta odotellessa.
-
hetkonen, ei että asia vaikuttaisi minun kiinani riisin hintaan mutta siis bongasin arvostelusta:
Tarina jäi jännittävään kohtaan, mutta onneksi jatko-osa, Pöllöjen kaupunki, on tulossa jo tämän vuoden aikana. Odotukset sen suhteen ovat nyt erittäin korkealla.
siis Court of Owls on Pöllöjen hovi siinä mitään mutta millä logiikalla Night of the Owls on på finska Pöllöjen kaupunki?
Eli minä elän Turun yössä?
-
hetkonen, ei että asia vaikuttaisi minun kiinani riisin hintaan mutta siis bongasin arvostelusta:
siis Court of Owls on Pöllöjen hovi siinä mitään mutta millä logiikalla Night of the Owls on på finska Pöllöjen kaupunki?
Eli minä elän Turun yössä?
Eikös Court of Owlsin jatko-osa ole nimenomaan City of Owls, ja Night of Owls kokoaa muihin lehtiin hajaantuneita pöllöjuttuja?
-
Hmmm...tämän(kin) saisi huomattavasti huokeampaan hintaan engl.kielisenä yhdestä sarjisliikkeestä juuri hokasin...tiedän, olen tosi kamala ihminen ja pitäisi tukea suomalaista kustannustoimintaa mutta kun oma talous on kuitenkin etusijalla.
Keravan kirjaston sarjishylly on yhtä sekava kuin Suomalaisen kurjakaupan eli sieltä en osannut uutuus-sarjakuva-alppareita etsiä. I'm very irritated today muutenkin...sen ehkä huomaakin :laugh:
-
Kyllä. City of Owls on päätarina Night of the Owls nimisessä crossoverissa. Tarinan koko nimi siis kuuluu "Batman: Night of owls: City of owls. Night of Owls taas koostuu crossoverin tie-ineistä. Molemmat päättyvät lopulta samaan pisteeseen, eli City of Owls kokoelmassakin olevaan Batman Annualiin, joka kertoo erään vanhan konnan syntyhistorian uudelleen.
Tämä siis mikäli Wikipedia ei ole sekoittanut jotain.
Snyder:ilta on käsitykseni mukaan tulossa 2 muuta osaa Batman trilogiaansa.
DEATH OF THE FAMILY ei tietääkseni liity tähän trilogiaan, vaan se on erillinen juttu. Kai. En tiedä, kun en ole lukenut. Mutta aion kyllä nyt lukea.
Ei ole siis käsillä tietoa, että mikä on trilogian osien yhteinen tekijä.
Mutta Pöllöjen Hovi organisaation tarina, siis Pöllöjen Hovi ja Pöllöjen Kaupunki, muodostavat ensimmäisen osan.
Niin joo, ja sarjakuvissahan käsite trilogia on vähän monimutkaisempi. Se voi tarkoittaa kolmea kokoelmaa, kuutta kokoelmaa, kuutta lehteä, kolmea lehteä jne.
Eli se voi kulkea tarinakokonaisuuksien mukaan, tai periaatteessa ihan minkä tahansa logiikan mukaan.
Olettaisin, että Snyder puhuu tässä yhteydessä 6 kokoelmasta. En voi toki sanoa varmasti, mutta uskaltaisin löydä aiheesta sievoisen summan vetoa, koska aika harvoin tietääkseni trilogiat ovat kovin epäsymmetrisiä sarjakuvissa. Minun käsitykseni mukaan ei koskaan. Mutta nyt en kerkeä tarkistamaan asiaa.
-
Luettu aikoja sitten, mutta nyt kynäkin heilui. Tai näppis rapisi.
http://routakoto.com/2013/04/25/batman-pollojen-hovi/
-
Katsoin tuossa yksi päivä Frank Millerin piirroselokuvan Batman: Year one. Oli ihan hyvä elokuva ja loppua kohden todella jännittäväkin, mutta yksi asia jäi häiritsemään. Elokuvan sankareilla, komissario Gordonilla ja Batmanilla, ei ollut nännejä.
Miksi? Kahden ympyrän piirtäminen ei voi olla kovin vaikeaa. Nännejä ei sankarillisellle hahmolle toisaalta tarvita, koska massiiviset rintalihakset näyttävät selkeästi missä niiden kuuluisi olla. Eräässä kohtauksessa lihaksettomat gangsteripomot käyvät kylpylässä ja heillä on nännit. Saako roistoja kuvata ruumiillisesti eri tavalla kuin sankareita? Nännithän ovat feminiinisyyden jäänne meissä miehissä. Jälki niistä ajoista jolloin kohdussa olimme vielä kehittymässä naisiksi. Eikö maskuliinisella sankarilla, kuten Batmanilla saa olla mitään feminiinisiä piirteitä?
Kertokaa, mitä mieltä olette.
-
Syy on hyvin yksinkertainen. Tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=Vr6gACml4h0
-
Katsoin tuossa yksi päivä Frank Millerin piirroselokuvan Batman: Year one. Oli ihan hyvä elokuva ja loppua kohden todella jännittäväkin, mutta yksi asia jäi häiritsemään. Elokuvan sankareilla, komissario Gordonilla ja Batmanilla, ei ollut nännejä.
Miksi? Kahden ympyrän piirtäminen ei voi olla kovin vaikeaa. Nännejä ei sankarillisellle hahmolle toisaalta tarvita, koska massiiviset rintalihakset näyttävät selkeästi missä niiden kuuluisi olla. Eräässä kohtauksessa lihaksettomat gangsteripomot käyvät kylpylässä ja heillä on nännit. Saako roistoja kuvata ruumiillisesti eri tavalla kuin sankareita? Nännithän ovat feminiinisyyden jäänne meissä miehissä. Jälki niistä ajoista jolloin kohdussa olimme vielä kehittymässä naisiksi. Eikö maskuliinisella sankarilla, kuten Batmanilla saa olla mitään feminiinisiä piirteitä?
Kertokaa, mitä mieltä olette.
että olet parissa kohtaa tehnyt loikkauksia logiikassa.
Animaation tekijät ovat ottaneet Frank Millerin ja David Mazzuchellin sarjakuvasta sitten eri vapauksia, siinä molemmilla hahmoilla näet oli normaali anatomia, nännit mukaanluettuna.
Mitenkään tarinan pääasia ne eivät ole.
Batmanilla on inhimillisiä piirteitä, ei yksin maskuliinisia tai feminiinisiä.
Täytyykin kaivaa tuo elokuva netflixista tjs ja palata asiaan myöhemmin.
-
Höh. Minä kun jo odotin, että tässä ketjussa keskustellaan syväluotaavasti Joel Schumacherin kahdesta Lepakkomies-elokuvasta.
Olisi taas päässyt meuhkaamaan omilla mielipiteillään.
-
Sille aiheelle on jo ketju. Mutta koska olen jo kertonut jotain positiivista Schumacherista selvinpäin, minulla on oikeus syyttää häntä kaikesta maailman pahuudesta mikä on tapahtunut vuoden 1998 jälkeen.
"Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit."
Sopii hyvin Schumacheriin, tämä aforismi. Mutta se tästä aiheesta.
-
Pöllöjen hovi ei kiskaissut minua mukaansa aivan samoin kuin valtaosaa sen lukijoista.
Perusasetelma on mielenkiintoinen, mutta Snyder ei mielestäni saanut tunnelmaa ruuvattua aivan tarinan vaatimalle kireydelle. Osansa kritiikistä ansaitsee myös Capullo, joka harhautuu tarpeettomasti ilveilemään kasvojen ilmeillä, kun siihen ei olisi tarvetta.
Tutustuin Capullon jälkeen 1990-luvulla X-Force-lehden ansiosta ja aikanaan säälittelin, että Spawn-kauden aikana tämä alkuperäinen selkeälinjainen tyyli katosi McFarlanen jälkeä apinoidessa, vaikka toki mm. Suomessa julkaistut numerot olivat loppuaikoina jo varsin vetävän näköisiä.
-
No huh! Luulin jo, että olen ihan yksikseni vanhentunut tärvölle.
Pöllöjen hovi kun oli mielestäni läpikotaisen tyhjänpäiväinen tekele.
Taide huiteli kovin keskinkertaisin eväin. Kerronnan kuvakuljetus oli jäykkää ja elotonta. Tuollaista lue läpi ja unhoita jälkeä.
Tarina itsessäänkin oli varsin väsynyt. Siis salaseura, joka on varjoista hallinnut Gothamia kautta aikojen. Ilmeisesti jopa aikoja ennen Gothamia eli naamioheebot ovat kait sitten inkkareita tai jotain kolonisteja.
Jutulla ei oikein ollut mitään järjellistä pointtia. Seurue sairaita kakkiaisia oli rakentanut saatananmoisen katakombin Gothamin alle. Siellä sitten järjestettiin mielipuolisia ajojahteja, joissa Gothamin paremmista piireistä valikoidut uhrit riivattiin hengiltä. Toisaalta pöllösoturit niittailivat kaupungin kermaa myös katumaisemissa.
Välillä salamurhailtiin vähän satunnaisia todistajiakin, mutta eihän tuo nyt mitään, ihmisiähän katoaa koko ajan. Eikä kukaan Gothamissa muutenkaan kiinnitä huomiotaan pöllöhaarniskassa hiihteleviin veitsiniekkoihin.
Olisin toivonut Battikseltä myös vähän enemmän etsiväntyötä. Hiukan arkistojen läpikäyntiä ja sen sellaista. Vähän lihaa ohkaisen juonirungon ympärille, mutta ei.
Mitään pointtia tälle salamyhkäisellle vallassaololle/vallantavoittelulle ei tunnu löytyvän. Juonen käänteet ovat paikoitellen sen verran ällistyttäviä, että pelkään pahasti kirjoittajien kirjoittelevan itsensä umpisolmuun. Toisaalta juoni on samalla pidetty myös sen verran epämääräisenä, että ehkä millään ei olekaan mitään väliä.
Jokusen irtolehden lukaisin vielä noista sivujuonista. Kuvitus sen kuin vaan huononee, ja juoni säröilee entisestään.
Enpä tiedä jaksaako näitä lueskella jatkossa. No, jos loppupeli paljastuu ennennäkemättömän nerokkaaksi, niin kait sitten.
Ehkä kaikki olikin vain huiputusta, ja Jokeri on koko homman takana. :laugh:
-
Batman oli viimeksi tosihyvä joskus 80-90-lukujen taitteessa.
Pidin siitä kauhunsekaisesta Batmanista, The Cult, Gothic... juuri noilta ajoita.
Batman nousi uuteen kukoistukseensa hetkeksi kyllä vielä 90-luvullakin The Batman Adventures -lehdessä, siinä, joka oli piirretty sen animaatiosarjan tyyliin.
-
Minä en kyllä sitten ymmärrä yhtään teidän makuanne.
Morrisonista en jaksa taas jauhaa, mutta...
Hyvänen aika! Snyderhan on juuri sitä 90-luvun Batmaniä uudestaan!
-
Snyder on ihan sujuvaa ja pikkukivaa tekstiä rustaava ammattilainen. Pöllö-jutut olivat ihan ok, mutta Death of the Family oli jo heikompi esitys. Osin kyllä myös toimituksellisista syistä. Cross-over meni ihan turhaksi sillisalaatiksi ja menetti oheislehdissä tarpoessaan tehoaan.
90-luvun painostavan ja kauhuelementtejä hyödyntävän Batmanin kanssa Snyderillä ei kuitenkaan ole juurikaan (Pöllöjen Hovin katakombit poislukien) yhteistä. Morrisonin Bat-tarinat ovat mahtavuutta, mutta ne taas kuuluvat ihan omaan heimoonsa. Minäkin kaipaan sitä ysärin Battistä. Esim ne Kelly Jonesin kuvittamat jutut, ja jotkin Norm Brayfoglen tiukimmat jutut (en muista molempien käsikirjoittajia, mutta veikkaan Alan Grantin olleen Brayfoglen kaverina useassa hyvässä jutussa...). Ja tietenkin jo mainittu O'neill & Adams -parivaljakko toimi hyvin.
-
Ne Kelley Jonesin kuvittamat jutut oli kyllä mahtavia, se on totta!
Yllättävän vähän on kyllä itsellä tullut nykyisiin Bat-juttuihin perehyttyä. Kaiken olen ostanut, mitä suomeksi on saanut, mutta siihenpä se sitten on aikalailla jäänyt. Ja Pöllöjen Hovikin on yhä lukematta... no, jossakin vaiheessa.
-
Snyder yrittää päästä Wagnerin ja Grantin tasolle. Ei kyllä onnistu.
Ei sitä tiedä, voihan Snyderillekin tulla vaikka huono päivä ja alkaa jurnuttaa formaattisesti.
Wagnerin ja Grantin tasossa ollut mitään vikaa, Snyder on näyttänyt pystyvänsä samaan olematta kopioija.
Ikävä kertoa, mutta Batman ei jumahtanut vain yhteen muotoon ja aspektiin hahmoa. Mikä lienee isoin syy hahmon menestykseen, Batmanista on moneksi.
Itse olen ollut vanha jo vuosia sitten mutta tässä keskustelussa olen näkevinäni kritiiikin sijasta muutosvastarintaisuutta.
Ymmärrän sen toki, itsekin vihaan varsinkin Adam West kauden pieruhuumoriBatmania ja suhtaudun sen faneihin kuten hippeihin ja hipstereihinkin : avoimen halveksuvasti ja hiukan säälien.
-
Itse olen ollut vanha jo vuosia sitten mutta tässä keskustelussa olen näkevinäni kritiiikin sijasta muutosvastarintaisuutta.
Pöllöjen hovissa en kyllä itse huomannut mullistuttavia uudistuksia; johtoajatuksena kun tuntui olevan, että kirjoitetaanpas Battis-juttu, jossa ei ole ainoatakaan omaperäisyydellään kutkuttavaa ideaa.
Heti tekeleen luettuani jäinkin funtsimaan, että täytyykö minun nyt heti tarttua Batman Hush -absolute editioon. Hush I ja II kun olivat jääneet mieleeni suht positiivisina lukukokemuksina, niin graafisesti kuin myös kerronnallisesti.
Tai sitten en vaan ymmärrä Snyderin neroutta. Huomasin nimittäin, että tyyppihän on sama, joka rustaili American Vampiren. Tuonkin sarjan totesin aikanaan lukukelvottomaksi. Yawn! :sleepy:
-
Hush oli kyllä hyvä, itsenikin mielestä. Tosin en siitä kyllä muista enää paljoakaan, pitäisi lukeman uudestaan. Ja sitä jatko-osaa en tietääkseni ole koskaan lukenut. Mutta Jim Lee on kyllä tosiaan loistokas kuvittaja.
Kuten on myös Greg Capullokin, ja kun Pöllöjen Hovi nyt näin jakaa kansaa, odotan kyllä innolla sen lukemista. On vaan kaikensorttista muutakin luettavaa, osa odottanut paljon kauemmin... mutta sen siitä kai saa kun harrastelee asioita. Ulkoasussa en ainakaan vilkaisujen perusteella huomannut vikaa siinäkään tekeleessä, teksti on sitten toinen asia.
Tulikos niitä Kelley Jonesin piirrustamia Bat-tarinoita paljonkin? Itsellä on ne suomeksi julkaistut, plus se koko Vampyyri-Batman trilogia vai mikä onkaan, ja runsaasti muitakin muistan kyllä lukeneeni... mutta ei taida hyllystä löytyä. Voisi panostaa joskus, jos jostain löytää.
-
... itsekin vihaan varsinkin Adam West kauden pieruhuumoriBatmania ja suhtaudun sen faneihin kuten hippeihin ja hipstereihinkin : avoimen halveksuvasti ja hiukan säälien.
Mitäs vihapuheita Curt täällä lietsoo. Katsoisin telkkarista vaikkapa lauantai-iltaisin ehdottomasti mieluummin Adam Westin hupsuttelevaa ja rupsuttelevaa Batmania, kuin esimerkiksi jotain... no... jotain... jotain tangomarkkinoita.
-
Katsoisin telkkarista vaikkapa lauantai-iltaisin ehdottomasti mieluummin Adam Westin hupsuttelevaa ja rupsuttelevaa Batmania, kuin esimerkiksi jotain... no... jotain... jotain tangomarkkinoita.
Joo, pakko yhtyä kuoroon ja todeta että nykyisessä televisiotarjonnassa Adam Westit esittäytyisi vain ja ainoastaan edukseen.
Mutta minäpä en ikinä kanavasurffailekaan, joten samapa tuo.
-
Mitäs vihapuheita Curt täällä lietsoo. Katsoisin telkkarista vaikkapa lauantai-iltaisin ehdottomasti mieluummin Adam Westin hupsuttelevaa ja rupsuttelevaa Batmania, kuin esimerkiksi jotain... no... jotain... jotain tangomarkkinoita.
Minä en.
Kumpaakaan.
Osaan myös olla televisiotta.
Adam Westia katsoisin samalla riemulla kuin Monica Vittin "Modesty Blaise"a.
Saa niistä toki pitää, tämä on vapaa maa : saa olla aivokuollut jos tahtoo.
-
'Dark Knight: Boy Wonder' Nimikkeellä löytyy minisarja jonka kirjoittaa Miller. Kuvissa JimLee . En vaivautunut tutustumaan aiheeseen tarkemmin koska Miller oli puhunut jo 2011 kyseisen sarjan DC:een Relaughin yhteydessä tulevan.
Vuosi? -13 tietääkseni. Siksi kysynkin onko kellään mitään varmempaa tietoa milloin ilmestyy Millerin WonderBoy?
En osaa sanoa hankinko teosta. Varmasta ei aina tiedä.
-
'Dark Knight: Boy Wonder' Nimikkeellä löytyy minisarja jonka kirjoittaa Miller. Kuvissa JimLee . En vaivautunut tutustumaan aiheeseen tarkemmin koska Miller oli puhunut jo 2011 kyseisen sarjan DC:een Relaughin yhteydessä tulevan.
Vuosi? -13 tietääkseni. Siksi kysynkin onko kellään mitään varmempaa tietoa milloin ilmestyy Millerin WonderBoy?
En osaa sanoa hankinko teosta. Varmasta ei aina tiedä.
Tarkoitatko tätä:
http://www.dccomics.com/graphic-novels/all-star-batman-and-robin-the-boy-wonder-vol-1
Tuo on ilmestynyt suomeksikin. Löytyy ainakin Turun pääkirjastosta. Tuossa ei kyllä ole koko tarinaa. Ehkä loputkin julkaistaan suomeksi joskus?
Wikipedia kertoo (http://en.wikipedia.org/wiki/All_Star_Batman_%26_Robin,_the_Boy_Wonder#Dark_Knight:_Boy_Wonder) asiasta mm. seuraavaa:
After the series being on hiatus for nearly two years, DC Comics announced on April 2, 2010, that Miller and Lee would return to the series in 2011. Instead of falling under the "All Star" print, the series will be re-branded as Dark Knight: Boy Wonder, and would run for six issues, completing the story Miller originally intended to tell.[21] Although DC publicized the series as starting in February 2011, it has met with additional delays as Jim Lee focused his efforts on the new Justice League series, part of DC Comics' relaunch that began in September 2011.
-
Taisin ilmaista itseäni turhan sekavasti. En tarkoita Batman und BoyWonder All-Staria. Vaan täsämlleen tuota Wikipedia tekstiä. Nyt sain selvästi, ok?
Juu, tulisikin loput BatmanAllStarit tännekkin.
-
Juu, tulisikin loput BatmanAllStarit tännekkin.
Tulisi eka loput sarjasta englanniksikin...
Tosin aika kökköä kamaahan tuo on eli ei mikään iso suru että on vuosienkin jälkeen edelleenkin kesken.
-
Maku asioista ei voi kiistellä mutta kun minä teininä luin ekat AllStarBatmanit Dc-spesiaalista olin erittäin vakuuttunut. Nyt kun aikaa on kulunut ja lapsuuden lempitarinat vaikuttavat korneilta ja JRjR ei enään kiehdo.
Sitä on kuin aika kuluu.
-
Tosin aika kökköä kamaahan tuo on eli ei mikään iso suru että on vuosienkin jälkeen edelleenkin kesken.
Tarinallisesti, kyllä. Mutta mielestäni jo Jim Leen kuvituksen tähden hyvinkin lueskelemisen arvoista matskua.
-
Minusta Jim Leen Robin näyttää liian mustalaiselta.
Ja minusta pari partahaiventa ja tuima ilme ei tee Batmanistä Millerin Batmaniä...
Maku asioista ei voi kiistellä mutta kun minä teininä luin ekat AllStarBatmanit Dc-spesiaalista olin erittäin vakuuttunut.
Sitä on kuin aika kuluu.
Tässä te nyt näette! Kaikki teinit juovat alkoholia, ja ihan humalahakuisesti!
-
Luin Pöllöjen hovin loppuosan alkukielellä ja jatkoin Snynerin Jokeri-tulkinnalla.
Edellisellä sivulla todettiin Amerikan vampyyrin olleen lukukelvotonta kamaa ja sitä se on tämäkin. Kun ei kerran pystytä viemään loppuun asti visioita, kuten sankarien pysyvä vahingoittaminen, olisi parempi koettaa hakea ne säväykset toisaalta.
Lisäksi omia kasvojaan naamarin tapaan kantava Jokeri on vain ällöttävä idea. Hyh.
Minulle se oikea Batman seikkaili aikanaan varsin kauhusävytteisissä seikkailuissa Teräsmiehen jatkosarjana 1980-luvulla.
Keltainen soikea lätkä rinnassa kelpasi myös Tim Burtonin Batmanin kurvailla. Eli aivan kaikki maailman tyylitaju ei jäänyt 1980-luvulle...
-
Tarinallisesti, kyllä. Mutta mielestäni jo Jim Leen kuvituksen tähden hyvinkin lueskelemisen arvoista matskua.
Mielipidekysymyksiähän nämä on mutta mun mielestä Jim Leen kuvitus on hyvin synkassa Millerin kökön tarinankerronnan kanssa. Eli en siis arvosta Leen kuvitusta.
-
Mielipidekysymyksiähän nämä on mutta mun mielestä Jim Leen kuvitus on hyvin synkassa Millerin kökön tarinankerronnan kanssa. Eli en siis arvosta Leen kuvitusta.
Mielipidekysymys, toki. Mutta jos joku Leen kuvituksesta tykkää (kuten minä), voi tekele tarjota edes jotakin.
-
Noniin Pöllöjen hovi on nyt tilattuna ja cdonista tuli viesti että paketti on lähetetty. Nyt alkaa piinaava odotus.
-
Jokerista on tullut liian... liian... no, siis, liikaa. Onks' se enää edes ihminen?
Haluan Killing Joke(rin) takaisin!
-
Jokerista on tullut liian... liian... no, siis, liikaa. Onks' se enää edes ihminen?
Haluan Killing Joke(rin) takaisin!
Ovat ne sama ihminen, sehän siinä.
Jokerissa ja lepakkoisessa vastaparissaan itseä on aina viehättänyt Nietzscheläisyys.
Ei fasismi, ei suinkaan vaan:
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein.
Hirviötä on ja joskus Pimeys katsoo takaisin.
mutta uskoisin ymmärtäväni mitä tarkoitat ja miksi ajatus ahdistaa. se kertoo lähinnä hyviä asioita sinusta.
Minusta ne ovat mielenhäiriön näkymiä. Wittgensteinin lause ei aina päde.
-
Hirviötä on ja joskus Pimeys katsoo takaisin.
Pahoittelen offtopicia, mutta se on kuilu tai syvänne joka katsoo takaisin, ei suinkaan pimeys.
Aiheeseen palataksemme, Batman kumppaneineen on ainoa "Übermensch-sarjakuva" mitä itse tulee luettua. Kenties siksi että Batman on, jos ei nyt aivan tavallinen, niin ainakin kuolevainen, ja siksi kiinnostava.
Death Of The Familyn pitäisi kai ilmestyä kokoomana piakkoin, jiihaa! Sitä odotellessa on kyllä välillä ollut vaikeaa vältellä spoilereita.
-
Pahoittelen offtopicia, mutta se on kuilu tai syvänne joka katsoo takaisin, ei suinkaan pimeys.
Jep, siltikin 8ssa 10sta suomennoksessa se muuttuu nykyisin pimeydeksi.
Siinä on syynsä miksi minä yleensä pysyn alkukielessä mikäli sitä vähänkään osaan.
En spoilaa, kolisi itseen kovempaa kuin Death in the family.
-
Olen lukenut viime aikoina innolla Batman-tarinoita.
Knightfall-kokonaisuuden olin luokitellut asenteellisesti kategoriaan "lukematta potaskaa". Ilman tuoreinta Batman-leffaa tuskin olisin tähän nytkään tarttunut, mutta teki mieli tutustua Bane-hahmoon ihan sarjakuvahahmona. Tarinakaari olikin lohkaistu vakiolehden sivuilta ja vaikka burnoutin kokeva Lepis ja Azrael (joka Suomessa nähtiin matsaamassa Tuomaria vastaan ennen kuin Bruce otti taas ohjat) korjaamassa vahingot ei sitä uskottavinta osastoa ollutkaan, niin mieluusti tämän katsasti loppuunsa. Breyfogle oli valopilkku.
Vengeance of Bane -minisarjaan ja sen jatko-osaan oli tarttunut 90-luvun vetovoimaa. Naurettavasti toimitus on veltostellut täysin ja järjestään kaikki käytetyt espanjalaiset sanat on vähintään kerran kirjoitettu väärin. Hassusti vankilalle oli keksitty oiva nimi (vapaasti käännettynä "iso surku"), mutta englanniksi koko idea oli menetetty, kun se oli väännetty muotoon "Hard Rock" vaikka joku "Big Harm" tms. olisi ollut mainio.
No Man's Land oli myös melkoista hömppää. Lähtöidea Cataclysm-kokonaisuudessa oli avaruusötiäisten invaasion sijaan maanjäristys, mutta perinjuurin tajuton idea oli eristää Gotham siitä syystä, että jälleenrakentaminen tulisi kalliiksi. Siitähän se talous päinvastoin piristyy, kuten kuka hyvänsä peruskoululainen tietää. Batmanin elämä se taas oli kovaa, kun meinaavat järistyksen ravistelemat kattotiilet lipsua lenkkitossujen alla.
Grant Morrisonin Batman-juoksu ei ollut sen suuremmin tajunnan räjäyttävää materiaalia sen enempää kuin Batman ja poika -tarina, joka täällä ennätettiin nähdä. Psykologisen paineen alla murtuva Bruce ja alitajuntaan piilotettu backup-persoonallisuus sen sijaan niksauttaa lukijaltakin mielen raiteiltaan. Ei ehkä jokapojan juttu, mutta minuun tämä iski inhasta kuvituksesta huolimatta. J. H. Williams III -kuvittamat osuudet ovat tietysti täyttä rautaa.
Kvaakin muutoin mainio Lurker ei Jokeri-opuksen kohdalla tavoittanut perusideaa millään lailla (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1668) ja ehkä tästä johtuen se jäi minulta aikanaan katsastamatta - voi ISO SURKU! Azzarellon ja Bermejon vertahyytävä Jokeri on nimittäin supersankarimaailman ja todellisuuden välisen rajan rikotulla vodkapullolla murtava gansteritarina. Jokerin mielettömyys piirtyy todellisemmin ja julmemmin kuin konsanaan. Venäläistä rulettia itsensä kanssa pelaava Jokeri on Bermejon käsittelyssä hurja näky. Elokuva-Jokerin rinnalla tässä on viime vuosien parasta Batman-uusiokäsittelyä.
Jokerin jälkeen on vaikea suhtautua vaikkapa Through the Looking Glass -hupailuun. Onhan tämä kuvituspuolella hubaa, mutta muutoin Batmanin olisi voinut vaihtaa Hämikseen, kun ei kolkosta viittasankarista sen suurempaa kontrastia tähän irtoa.
-
Olen melko varma, että jos Morrisonin Batmanit olisivat kiellettyä lailla, nuoriso lukisi niitä ja saisi päänsä niillä sekaisin.
Mutta Morrisonin Batmanissähän on toki muitakin puolia.
Häntä voi syyttää toki kierrätyksestä, mutta hän myös oikeastaan kertoo varmaan kymmenen tarinaa yhdessä tarinassa.
Jos se ei ole siistiä että Batman hakkaa itsensä, historian sekä kiirastulen, itsensä, Saatanan, veljensä ja internetin, niin ei sitten mikään.
Aiheeseen palataksemme, Batman kumppaneineen on ainoa "Übermensch-sarjakuva" mitä itse tulee luettua. Kenties siksi että Batman on, jos ei nyt aivan tavallinen, niin ainakin kuolevainen, ja siksi kiinnostava.
Ööh. Green Arrow? Vigilante? Hawkeye? Iron Man? Black Widow? Watchmen? Blue Beetle? Kick-Ass? Human Target? Nemesis? Robin Hood? Zorro? Sandman (Wesley Dodds)? Question? Wildcat? Lex Luthor? Elektra? Mockingbird? Moon Knight? Nick Fury? Punisher? James Bond? Jonny Quest? James T. Kirk? Judge Dredd? Mustanaamio? Spirit? Arsène Lupin? The Cape? Green Hornet? Mcgyver?
Ja tässä vain siis omat suosikit, mitä tuli nopeasti mieleen.
-
Olen lukenut viime aikoina innolla Batman-tarinoita.
Kvaakin muutoin mainio Lurker ei Jokeri-opuksen kohdalla tavoittanut perusideaa millään lailla (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1668) ja ehkä tästä johtuen se jäi minulta aikanaan katsastamatta - voi ISO SURKU! Azzarellon ja Bermejon vertahyytävä Jokeri on nimittäin supersankarimaailman ja todellisuuden välisen rajan rikotulla vodkapullolla murtava gansteritarina. Jokerin mielettömyys piirtyy todellisemmin ja julmemmin kuin konsanaan. Venäläistä rulettia itsensä kanssa pelaava Jokeri on Bermejon käsittelyssä hurja näky. Elokuva-Jokerin rinnalla tässä on viime vuosien parasta Batman-uusiokäsittelyä.
Aijaa. Minuun tuo Lurkerin arvostelu taas aikoinaan vaikutti juuri päinvastoin, ja sai innostumaan lukemaan ko. Opuksen. Olen vähän eri mieltä arviosta, mielestäni se kuvaa erittäin osuvasti tarinaa ja sen fiilistä. En tiedä mitä perusideaa tarkoitat, mutta kyllähän Lurker tuossa kuvaa että kyseessä ei ole nimenomaan tavanomainen supersankaritarina vaan rikostarina: "Jokerilta ja muulta konnagallerialta, Crocilta, Pingviiniltä, Arvuuttajalta, on riisuttu pois tyypitellyt piirteet, nyt he ovat vain rumia miehiä tekemässä rumia asioita."
Mutta joka tapauksessa, hyvä että lopulta luit sen :) itse luin tuon long halloweenin ekaa kertaa eilen kun se tuli suomennettuna ja siitä pari riviä laitoin tuonne Egmontin 2013 ketjuun. Kyllä on tullut paljon laadukasta battista viime vuosina!
-
Kvaakin muutoin mainio Lurker ei Jokeri-opuksen kohdalla tavoittanut perusideaa millään lailla (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1668) ja ehkä tästä johtuen se jäi minulta aikanaan katsastamatta - voi ISO SURKU! Azzarellon ja Bermejon vertahyytävä Jokeri on nimittäin supersankarimaailman ja todellisuuden välisen rajan rikotulla vodkapullolla murtava gansteritarina. Jokerin mielettömyys piirtyy todellisemmin ja julmemmin kuin konsanaan. Venäläistä rulettia itsensä kanssa pelaava Jokeri on Bermejon käsittelyssä hurja näky. Elokuva-Jokerin rinnalla tässä on viime vuosien parasta Batman-uusiokäsittelyä.
Arvostelussa tuotiin esille juuri tuo hyvästijättö arjen todellisuudelle (tai siis kuvitellulle todellisuudelle, eihän tämä totta ole ollenkaan vaan kuviteltu tarina) ja lähtö ruman hulluuden maailmaan...
"Riipaisevin ruutu onkin se, jossa Jonny jättää entisen elämän taakseen: lattialle jäävät perheen valokuva ja kitara. Taakse jäävät arki ja järki, elämään tulee hektinen hulluus, joka ei Jokerin seurassa pidä koskaan taukoa."
Mitään supersankarimaailmaa en tarinasta löytänyt, totta.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/28102011140622-1.jpg)
-
Mitään supersankarimaailmaa en tarinasta löytänyt, totta.
Sanoin ehkä pahasti, kyllähän se perusidea sieltä tulee, ehkä hieman eri tavoin kuin sen itse koin.
Tämähän juuri on puhdasverinen Elseworlds-tarina, jossa Jokeri on todellisessa "meidän maailmassamme" kulkeva ihmishirviö, ei sarjakuvahahmo laisin.
-
minä nyt selvästi luen muutenkin supersankaritarinoita väärin ja ymmärrän mitä mitä Lurker arviossaan haki.
Syteen tai saveen minulle mielikuvitustakin käyttävä tarina sitoutuu todellisuuden osa-alueeseen näyttäen sen vaikkei se omaan elämänpiiriin kuuluisikaan.
Tavanomaisten rikostarinoiden ja tavanomaisten supersankaritarinoiden tavoin Jokeri vie sinne minne et osaa eikä kovin moni haluakaan mennä.
Todellisuus on paljon rumempikin vaikkei sinun todellisuutesi olisikaan.
Harley Quinnin tehtävä on olla semmoinen höpsö jota Jokeri on ollut ennen.
tätä en allekirjoita. Nykyisellään hahmoa on minusta käytetty paremmin kuin aikoihin ja tuotu jotain syvyyttäkin(heh).
Suututti monet tietty, mutta kun tämä Harley vaikuttaa oikeasti enemmän naiselta jolla on mielenterveydellisiä ongelmia kuin freesiltä hassuttelijatytöltä.
Varsinkin Jokerisuhdetta on käsitelty vallan mainiosti.
Ottakaa huomioon että näkemykseni Deadpoolistakin on muu kuin "se hauska tyyppi"
-
Täytyy kieltämättä myöntää, että vaikka pidin Jokeri kirjasta, niin olihan siinä olleet muut Gothamin rikolliset vähän liian karsittuja. Minä olen jo pitkään känyt erään kaverini kanssa keskustelua Pingviini hahmosta.
Kummatkin pidimme Burtonin tulkinnasta jossa oli erittäin hyvin ja mielenkiintoisella tavalla huomioitu lähdemateriaali, eli pre-crisis Pingviini. Hahmon viehätys oli tuo jokseenkin kieroutunut gentleman meininki, johon luonnollisesti yhdistyi kiehtovaa omituisuutta luova pingviinimäisyys.
Burtonin pingviiniä pidettiin liian raakana, kun taas sarjakuvien pingviiniä liian hölmönä. Lopputuloksena hahmosta tuli suoraan sanoen liian tylsä. Pingviini on siis jonkinlainen Gothamin mafiapomo sarjakuvissa. Jokerissa hän on juuri semmoinen kuin suurimmassa osassa Batman sarjakuvia. Ja se ei ole kivaa.
Onneksi Penguin: Pain and Prejudice antoi hieman toivoa.
Siinä nimittäin oli joukko raketti pingviinejä, jotka nousivat ilmaan.
Aivan kuten Burtonin Pingviini tulkinnassa.
Todellisuus on paljon rumempikin vaikkei sinun todellisuutesi olisikaan.
-------------
Nykyisellään hahmoa (Harley Quinn) on minusta käytetty paremmin kuin aikoihin ja tuotu jotain syvyyttäkin(heh).
Suututti monet tietty, mutta kun tämä Harley vaikuttaa oikeasti enemmän naiselta jolla on mielenterveydellisiä ongelmia kuin freesiltä hassuttelijatytöltä.
Varsinkin Jokerisuhdetta on käsitelty vallan mainiosti.
Ottakaa huomioon että näkemykseni Deadpoolistakin on muu kuin "se hauska tyyppi"
Niin, sinullahan on Curt aina tapana viedä hauska pois sanasta hauska.
Viet varmaan tikkarin hiekkalaatikon lapseltakin, ja annat tilalle kuokan, koska sille on suurempaa tarvetta "rumassa todellisuudessamme". Heh heh.
Yhdyn näkemykseesi. Mutta minusta Deadpool ja Harley ovat hyviä hahmoja siksi että ne ovat psykoloogisesti mielenkiintoisia, mutta myös siksi että niiden tarinat ovat viihdyttäviä ja hauskoja. Anteeksi, mutta en näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi tallentaa fiktioon maailmankaikkeuden julmuus. Meuhkaat toisaalla taiteen monipuolisuuden katoamisesta, mutta sitten itse pidät sarjakuvahahmoista, joista on karsittu kaikki haju, maku, monipuolisuus ja viehätys.
Voin samaistua helposti Deadpooliin, ja voin pitää Harleytä surullisena ja kompleksiivisena tapauksena, mutta se ei minusta tarkoita, että koko hommasta pitäisi karsia se hauskuus.
-
Yhdyn näkemykseesi. Mutta minusta Deadpool ja Harley ovat hyviä hahmoja siksi että ne ovat psykoloogisesti mielenkiintoisia, mutta myös siksi että niiden tarinat ovat viihdyttäviä ja hauskoja. Anteeksi, mutta en näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi tallentaa fiktioon maailmankaikkeuden julmuus. Meuhkaat toisaalla taiteen monipuolisuuden katoamisesta, mutta sitten itse pidät sarjakuvahahmoista, joista on karsittu kaikki haju, maku, monipuolisuus ja viehätys.
Voin samaistua helposti Deadpooliin, ja voin pitää Harleytä surullisena ja kompleksiivisena tapauksena, mutta se ei minusta tarkoita, että koko hommasta pitäisi karsia se hauskuus.
Nähdään molemmat asia monipuolisuuden karsintana mikä ei tarkoita 1:1 samaa aaltopituutta.
Fiktioon pitää tallentaa molemmat, maailman kauneus ja maailman kamaluus. Muuten kummankin arvo on nolla ja kumpaakaan ei osaa arvostaa tai pelätä.
Fiktion arvo on kertoa se mikä on faktaa mutta saarnaamatta ja osoittaa miten ainutkertaisuudestamme huolimatta olemme kaikii yhtä ja samaa ,nissä filosofissa abstraktioissa= hyvässä ja pahassa.
Hauskuutta ei ole nytkään karsittu Harleystakaan pois eikä Jokeristakaan.
Paras huumori saa nauramaan itselle ja sille kaikelle mitä pidämme "totena" huumori ja kauhu ovat niitä joiden koko idea on riipiä pois päällerakennetut valheet joita ylläpidetään ettei loukkaisi toisten tunteita.
näyttää se ristiriitaisuus mikä ympäröivässä todellisuudessa ja itsessä on.
Batmanin Jokeri ja Harley Quinn ovat Lepakkoimehen tavoin fiktionaalisia mutta niin ovat monet yhteiskunnallisetkin "vakavat" asiat "arjessa".
Narrin tehtävä on näyttää turhuus ja julmuus, saada nauramaan ja siten käsitellä asioita mutta ei lopettamaan ajattelua.
Se on fiktion tarkoitus, ei sementoida yksi malli jota ajaa eteenpäin.
Se on karkeasti yleistettynä uskontojen ja politiikan tehtävä.
Fiktion luokitteleminen yksinomaan viihteeksi ja viihteen lokerointi vain eskapismiksi jolla ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen on älyllistä köyhyyttä.
Se että Pingviinillä on rakettipingviinejä ja smokki ei estä häntä olemasta korruptoitunut perverssi. Se ei myöskään estä Pingviiniä toimimasta tilanteen niin sattuessa siten että auttaa Gothamia tai Batmania tai ventovierasta.
Kaksinaamaa vapaasti lainaten:asioilla on (vähintään) kaksi puolta.
"Sankari" voi tehdä täysin "väärin", "roisto" voi tehdä "oikein".
lapsilta pitää voida ottaa tikkari pois ja antaa kuokka tilalle siinä missä ottaa lapselta kuokka pois ja tikkari tilalle ja tulee olla mahdollista antaa ventovieraalle lapselle leikkikentällä tikkari omaamatta pedofiilisia taka-ajatuksia siinä missä sanoa kaupassa tikkaria kinuavalle jalkaa polkevalle lapselle että vanhempansa on oikeassa, se välittää sinusta ja se tikkari ei aina ole se paras ja tärkein asia mitä on.
Sekä sen lapsen että sinun on elettävä toiminnan tai sen puutteen mukaan otit sitten lapselta pois tikkarin tai tikarin.
Itselle lepakkomiehen sarjakuvien moraalimaisemaan on mahtunut asioita jotka sopivat omaan käsitykseen maailmasta kuin niitä jotka eivät. Osa on ollut palana sitä yhtälöä että on käsittänyt ympäröivän maailman olevan paljon laajempi ja oudompi kuin uskookaan.
päämäärä on ajatella itse, ei etsiä pelkkää tukea sille mitä on jo.
Hauska on silloin minusta hauskempaa vaikka joskus pelottaisikin se mille itse nauraa.
-
Nähdään molemmat asia monipuolisuuden karsintana mikä ei tarkoita 1:1 samaa aaltopituutta.
Tässä mielestäni erehdyt hieman. Yhdyn kaikkeen, nyt kun tarkensit mitä ajat takaa, mutta aiemmasta on saanut väärän vaikutelman. Tosin lisään, että minusta on joskus myös hyvä, että näytetään myös vain se ns. kauneus, koska täytyyhän meidän muistaa miksi se on kaunista. Siksi, koska kauniit asiat maailmassa esiintyvät yleensä rumien jälkeen, yksinään, eikä aina sopusoinnissa niiden kanssa.
-
Morrisonin Batman Incorporated jäi minulta ensimmäiseen numeroon ja viimeisenä tämä olikin hyvä lukea putkeen.
Ei voi kuin hämmästellä Morrisonin tavaramerkkimäistä tapaa vyöryttää tapahtumat hurjalla voimalla eteenpäin, ei siihen vielä ole ehtinyt turtua. Kuvittajastakin on saatu kaikki tehot irti.
Vaan mikä pakko [spoiler]Damian oli saattaa manan majoille. Vaan eivätpä sieltä entisetkään Batmanin apurit ole jääneet nousematta.[/spoiler]
-
Vaan mikä pakko [spoiler]Damian oli saattaa manan majoille. Vaan eivätpä sieltä entisetkään Batmanin apurit ole jääneet nousematta.[/spoiler]
On hyvää settiä sen ulkopuolellakin, sinä jonkin verran silti niitä lehtiä luet joten ei jää tuohon ja itselle tietystä siirappihenkisyydestäänkin huolimatta Batman & Nightwing #23 Peter J Tomasilta ja Patrick Gleasonilta on yksi syistä.
Ei mikään tyhjentävästi selittävä mutta hyvä veto kumminkin.
No Man's Land oli myös melkoista hömppää. Lähtöidea Cataclysm-kokonaisuudessa oli avaruusötiäisten invaasion sijaan maanjäristys, mutta perinjuurin tajuton idea oli eristää Gotham siitä syystä, että jälleenrakentaminen tulisi kalliiksi. Siitähän se talous päinvastoin piristyy, kuten kuka hyvänsä peruskoululainen tietää. Batmanin elämä se taas oli kovaa, kun meinaavat järistyksen ravistelemat kattotiilet lipsua lenkkitossujen alla.
Tässä olen vähän eri mieltä, mutta näenkin No Man's Landin paitsi idea-ja hahmovetoisena tarinankerrontana myös USA silmälasien läpi.
Suomessakaan peruskoululaisten eikä edes akateemisen loppututkinnon saaneiden kesken asia ei ole noin pihvi ainakaan näyttöjen valossa, mutta reaalisesti yhdysvalloissa?
Hurrikaani Katrinan maassa jossa tiedettiin missä kaupunki on ja tulvavallien tila?
Maassa jossa liittovaltio sulkee hallintonsa välttyäkseen velalta poliittisista syistä?
Tiedän kyllä No Man's land on 1999 ja esimerkkini vuosilta 2005 ja 2013 mutta toimintamalli ei ole missään määrin uusi kts.mm. osat Detroitia, North Brother Island ja eritoten Centralia (http://en.wikipedia.org/wiki/Centralia,_Pennsylvania)
-
Tässä olen vähän eri mieltä, mutta näenkin No Man's Landin paitsi idea-ja hahmovetoisena tarinankerrontana myös USA silmälasien läpi.
Ideatasolla kokonaisuudessa oli tosiaan paljon hyvää, kuten jengiytyminen ja tägeillä viestiminen.
Lopussahan Luthor olisi mieluusti rakentanut koko Gothamin uusiksi ja niinhän se menee, että ulkopuolisille kakkua jakamaan saapuville se jälleenrakennus on rahakasta touhua. Hieman Irak-kommentaaria tuossa suhteessa taisikin sujahtaa mukaan.
-
Lukaisin Pöllöjen kaupungin. Päätarina jatkoi siitä, mihin hovissa jäätiin, eikä Snyder/Cappullo pettänyt. Sen sijaan "tie-in"/Pöllöjen yö -tarinat (Victor Fries, Jarvis Pennyworth ja Harper Row) jäivät mielestäni hieman irrallisiksi, ja kokonaisuutena päätarina olisi mielestäni toiminut paremmin yhden kirjan pakettina ilman näitä. Nyt piti vähän selailla viime kevään opusta kun siihen viitattiin päätarinassa ja muutenkin palauttaa mieliin selailemalla aiempaa. Lisäksi kuvittajat olivat näissä täytetarinoissa kaukana Cappullosta, mielestäni.
Seuraavaksi sitten Joker ja Death of the Family?
-
Joker? Sehän julkaistiin jo.
-
Joker? Sehän julkaistiin jo.
Tästä puhuin.
-
Kunpa toi julkaistaiskin Suomessakin, kun We are not all living in America.
-
Tästä puhuin.
Ai, ei sillä ollut kyllä mitään tuommoista lisänimeä, kun viimeksi katsoin.
Eikä ole muuten eka kerta, kun eripaikoissa on ero nimi. Pöllöjen Hovissa ja Kaupungissa tai mitä ne osat nyt taas olikaan, oli samankaltainen juttu.
Hyvin kummallista, että internetin databasen eivät osaa tarkistaa kansista nimiä.
-
Eikös Court of Owlsin jatko-osa ole nimenomaan City of Owls, ja Night of Owls kokoaa muihin lehtiin hajaantuneita pöllöjuttuja?
Hmm.... Onkohan mahdollista että tuo Night of the owlskin nähtäisiin joskus suomeksi :-\?
-
Hmm.... Onkohan mahdollista että tuo Night of the owlskin nähtäisiin joskus suomeksi
Kaikkihan on mahdollista, mutta selailtuani kirjaa pitäisin sen suomentamista melko erikoisena ratkaisuna.
-
Kaikkihan on mahdollista, mutta selailtuani kirjaa pitäisin sen suomentamista melko erikoisena ratkaisuna.
Noniinhän se on että toivoa saa aina mutta eri asia toteutuuko se toivomus koskaan.
-
Pöllöjen kaupunki ei oikein vakuuttanut. Varsinkin loppuosassa ote vähän lösähti. Itse asiassa luulin, että tarina olisi tullut tässä päätökseen, mutta ei. Pöllöjen hovi oli kompakti ja jännittävä, mutta tässä oli nyt vähän vitsin venyttämisen makua. Ja viimeisen episodin, joka vaikutti kaiken lisäksi turhalta, kuvitus ei miellyttänyt. Sehän muistutti ihan mangaa... :o
-
Ja viimeisen episodin, joka vaikutti kaiken lisäksi turhalta, kuvitus ei miellyttänyt. Sehän muistutti ihan mangaa.
Siihen kannattaa alkaa totutella amerikkalaisen sarjakuvan suhteen. Samannäköistä tavaraa on jokapaikassa, ja kun ei ole, se on sitä geneeristä ja muovista roskaa. Sitten on toisinaan näitä poikkeuksia.
-
Pitkän pyhäinpäivän mainosteksteissä viitataan klassiseen Ensimmäiseen vuoteen. Onko sitä julkaistu suomeksi albumina tai muuten?
-
Pitkän pyhäinpäivän mainosteksteissä viitataan klassiseen Ensimmäiseen vuoteen. Onko sitä julkaistu suomeksi albumina tai muuten?
Parikin kertaa. Viimeksi joskus 5-6 vuotta sitten.
-
Pitkän pyhäinpäivän mainosteksteissä viitataan klassiseen Ensimmäiseen vuoteen. Onko sitä julkaistu suomeksi albumina tai muuten?
On, ensin lehtinä 1987 yön ritarin jälkeen numeroissa 5 ja 6 ja myöhemmin pienikokoisena pehmeäkantisena albumina 2007.
http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/publication.php?id=batman
-
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8394.0
-
Oukkei, pitää tuo vissiin hommata jostain.
-
Oukkei, pitää tuo vissiin hommata jostain.
Joissakin kirjakaupoissa saattaa vielä olla, mutta divareista löytynee helpommin.
Alpparista on tehty myös vähän ehkä liiankin uskollinen animaatio.
Tarinan tunnelma on hyvin voimakas, ja se onkin juuri sen ansio, ei niinkään itse tarina. Tuon jälkeen on hyvä siirtyä siihen kaikkien aikojen Batman tarinaan, eli Millerin Yön Ritariin. Miller on suorastaan nero näissä tunnelma jutuissa. Myös Yön Ritarista on animaatio. Kahdessa osassa tosin. Sarjakuva on helpompi löytää. Miller siis kertoi sekä Batmanin alun, että lopun.
http://www.youtube.com/watch?v=OPjyRz0YgI8
http://www.youtube.com/watch?v=lJGTDRwHtLs
http://www.youtube.com/watch?v=MUyQlvdbANQ
-
Nyt kun olen lukenut Knightfallin läpi ja olen n. puolessavälissä Knightquest Crusadea/Searchia niin täytyy sanoa että Jean-Paul Valleyllä oli "muutama" ruuvi hukassa eli olisi periaatteessa kuulunut itsekkin Arkhamiin.
-
Ostin divarista lehdykän nimeltä Yön ritari iskee jälleen. Frank Millerin nimi houkutteli. En meinaa ymmärtää siitä yhtään mitään. Onko tuo osa jotain isompaa kokonaisuutta? Entä onko sitä mahdollisesti julkaistu jossakin kovakantisessa koostekirjassa?
-
Ostin divarista lehdykän nimeltä Yön ritari iskee jälleen. Frank Millerin nimi houkutteli. En meinaa ymmärtää siitä yhtään mitään. Onko tuo osa jotain isompaa kokonaisuutta? Entä onko sitä mahdollisesti julkaistu jossakin kovakantisessa koostekirjassa?
Julkaistu Suomessa kolmiosaisena minisarjana 2002. Englanniksi saatavilla myös kokoomakirjana, ns. sarjakuvaromaanina nimellä Dark Knight Strikes Again.
Perunamaassa (http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/bats11.html) kerrotaan olennainen: "Vapaamuotoinen ja poikkeavan tyylinen jatko Millerin legendaariselle 80-luvun Yön Ritari -sarjalle. Varleyn tietokoneväritys."
-
Aika moni on kantanut Battiksn viittaa vuosien saatossa, Dick Grayson kahteen otteeseen (tosin eka stintti ei kauaa kestänyt), Roy Keane (oli lyhyt kesto myöskin) ja Jean-Paul Valley oli aika kauan.
-
Ostin divarista lehdykän nimeltä Yön ritari iskee jälleen. Frank Millerin nimi houkutteli. En meinaa ymmärtää siitä yhtään mitään. Onko tuo osa jotain isompaa kokonaisuutta? Entä onko sitä mahdollisesti julkaistu jossakin kovakantisessa koostekirjassa?
Ihmiset ei tunnu tuosta oikein tykkäävän, lähinnä kun on niin erilainen sen legendaarisemman Yön Ritarin kanssa. Itse kyllä pidin tuostakin, vaikka eihän se nyt samanlainen mullistaja olekaan.
Kannattaa ehdottomasti ostaa kaikki kolme osaa, jos saat käsiisi. Minkä osan noista sait? Muistaakseni niissä Egmontin julkaisemissa läpysköissä ei hirveän isolla sitä numerointia ollutkaan, mikä oli vähän epäselkeää jo aikoinaan... Mutta ekassa oli muistaakseni iso nyrkki kannessa, olikos toisessa sitten Batmanin pää ja kolmannessa... öh jotain muuta. En muista...
-
Jaaha, nyt kun tiesi etsiä, niin kolmonen näyttää olevan. Ilmankos tuossa ei tuntunut järkeä olevan. Kiitoksia vastauksista.
-
Ostin divarista lehdykän nimeltä Yön ritari iskee jälleen. Frank Millerin nimi houkutteli. En meinaa ymmärtää siitä yhtään mitään. Onko tuo osa jotain isompaa kokonaisuutta? Entä onko sitä mahdollisesti julkaistu jossakin kovakantisessa koostekirjassa?
Luitko sen ennen vai jälkeen alkuperäisen Yön Ritarin? Jos lukee ennen, ei avaudu, jos lukee jälkeen, tuskin pitää. Tai enpä nyt äkkiseltään keksi miksi joku voisi innostua. Se juuri lieneekin syy, miksi Miller ei ole nykyään terävimmillään. Ei oikein vaan löydä sitä juttua mistään näkökulmasta. Itsekin sanonut tuosta vain yhden kerran jotain positiivista, ja tuolloinkin puhuin Millerin viime vuosien tuotannosta kokonaisuutena.
-
Detective Comics #27 ilmestyi taas! Just'han se edellinen tuli ulos vuonna 1939.
http://www.craveonline.com/comics/reviews/627365-detective-comics-27-a-celebration-of-the-bat (http://www.craveonline.com/comics/reviews/627365-detective-comics-27-a-celebration-of-the-bat)
-
Luitko sen ennen vai jälkeen alkuperäisen Yön Ritarin? Jos lukee ennen, ei avaudu, jos lukee jälkeen, tuskin pitää. Tai enpä nyt äkkiseltään keksi miksi joku voisi innostua.
Eipäs yleistetä. :) Luin alkuperäisen kauan ennen jatko-osaa, joka mulle maittoi kovasti. Se on ihan omanlaisensa häröily ja sellaisena siitä pidän - en ole ehdottamassa, että Batmanin pitäisi muuten olla samankaltainen.
-
Eipäs yleistetä. :) Luin alkuperäisen kauan ennen jatko-osaa, joka mulle maittoi kovasti. Se on ihan omanlaisensa häröily ja sellaisena siitä pidän - en ole ehdottamassa, että Batmanin pitäisi muuten olla samankaltainen.
Sen ongelma onkin se, että tarinana sillä ei ole minkäänlaista merkitystä ilman ensimmäistä. Siinä ei ole edes mitään punaista lankaa, ja Batmanin rooli on pelkkä kehys ja siinä oletetaan, että tuntemattomilla hahmoilla pitäisi olla lukijalle jokin merkitys, vaikka niillä ei ole oikeastaan merkitystä edes Batmanin kannalta. Jos tarinan lukee ennen Yön Ritaria, se kehyskin katoaa.
Millerin Batman on huomattavasti monisyisempi, ja synkempi, ja lukijaa se hämmentää ilman Yön Ritaria. Vaikka tarinan ottaisikin pelkkänä häröilynä, se ei silti ole hyvä Batman tarina tai edes hyvä häröily Batman tarina, vaan jotain aivan kummallista tahattoman psykedeelistä sekameteli soppaa.
Toisaalta, vaikka sen liittääkin Yön Ritariin, se ei tuo siihenkään uutta syvyyttä, ja yrittäessäänkin tuoda sitä, se kompastuu juurikin piirrokselliseen puoleen ja ja vähintään yhtä suttuiseen kerrontaan.
Lisäksi useammat populaarikulttuuri viittaukset eivät aukea lukijalle, ja niiden merkitystä ei osaa yhdistää Batmaniin, eikä periaatteessa tarvitsekaan. Tosin ne ovatkin useimmiten melko vaivaannuttavia.
-
Batmanilla on lepattanut jo seitkytviis' vuotta...
Happy Birthday, Batman: Today Is The 75th Anniversary Of The Release Of His First Appearance In Detective Comics #27 (http://www.bleedingcool.com/2014/03/30/happy-birthday-batman-today-is-the-75th-anniversary-of-the-release-of-his-first-appearance-in-detective-comics-27/)
-
Kuolema kulkee perheessä (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2096) on arvioitu viimein Kvaakissa.
-
Tuli luettua. Oli jotenkin...typerä.
Lopussa tunsi itsensä jotenkin huijatuksi, vaikka ei odottanut tarinalta mitään.
Ei edes jännitettä. Sitä kyllä oli vähän.
Mutta...
[spoiler]...tarina ei tuntunut vievän Jokeria ollenkaan eteenpäin. Kokoajan tuntui että niin oli luvattu.[/spoiler]
-
Hyvää luettavaa oli, vaikka Pöllöjen Hovi oli selvästi parempi. Kansikuva oli mukavan originaali idealtaan.
-
Minusta Jim Leen Robin näyttää liian mustalaiselta.
Ja minusta pari partahaiventa ja tuima ilme ei tee Batmanistä Millerin Batmaniä...
Tässä te nyt näette! Kaikki teinit juovat alkoholia, ja ihan humalahakuisesti!
Dick Graysonhan on (osittain) mustalainen.
-
Dick Graysonhan on (osittain) mustalainen.
Hyvä kun otit tämän viestin esiin että voin korostaa pointtini:
Siksi sanoinkin että liian. Hän on kuitenkin kai vain osittain. Ja muutenkin tässä nyt korostetaan liikaa jotakin jos noin paljon näyttää.
Eikö riitä että hahmolla on sirkustausta ja hivenen samoja piirteitä ulkonäössä? Pitääkö ulkonäön olla vielä enemmän tuota jotta se ihan alleviivataan?
-
Neil Gaimanin Viimeinen Batman-tarina oli mielestäni hyvä kuvaus siitä, miten kaikki voisi Batmanin osalta päättyä. Jokainen kertoo omaa näkemystään siitä millaisena näki lepakkomiehen: toimii!
Kuvitus on hienon näköistä ja varmasti tarkoituksella paikoitellen hieman "unenomaisen" tyylistä. Itse tarinakin oli unenomainen kuten Gaimanilta voisi odottaa.
Kissanaiselle annettiin vähän turhan paljon ruututilaa. Olisin halunnut kuulla muitakin pahiksia vähän enemmän, esim. vanhoja konkaririkollisia kuten Arvuuttajaa, Jokeria ja Pingviiniä, jotka ovat huseeraaneet Bättiksen kanssa iät ja ajat. Alfredin näkökulma oli jokseenkin erikoinen ja parhain näistä yksittäisistä kertomuksista.
Tarinan alkupuoli oli oikein mallikkaasti etenevä. Tykkäsin sellaisesta pienestä yksityiskohdasta kun pahisten, jotka saapuvat paikalle, autoista. Kaksinaaman auto on aika sanoinkuvaamaton. ;D
Loppupuoli meni mielestäni liian imeläksi ja ne viimeiset replat olivat liian siirappiset ja hempeät. Mielestäni näistä aineksista olisi saanut aikaan vielä jotain suurempaa, kaikkea potentiaalia ei käytetty. Olisi ollut aika päheetä jos KAIKKI Batmanin tuttavat olisivat saaneet kertoa pienen, novellimuotoisen tarinansa viittavallusta (eikä pelkästään Kissanainen ja Alfred). Tarinat oltaisiin koottu jyhkeäksi sarjakuvaromaaniksi ja voila!
Mutta noin suuruudenhullu idea tuottaisi tietty liikaa vaivaa ja riskejä. Parempi siis tehdä hommasta pienimuotoisempi ja turvallisempi...
-
Salama ei koskaan iske kahdesti samaan paikkaan - paitsi joskus.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=10090.0;attach=28882)
-
Salama ei koskaan iske kahdesti samaan paikkaan - paitsi joskus.
Saat kyllä uteliaille selittää, mistä on kyse.
-
Saat kyllä uteliaille selittää, mistä on kyse.
Samankaltaisesta taiteellisesta näkemyksestä Moebiuksella ja Frank Millerilla.
-
Samankaltaisesta taiteellisesta näkemyksestä Moebiuksella ja Frank Millerilla.
Tarkoitin, että onko tuossa kuvaparissa taustalla jokin suuri salaisuus, vai pelkkä kunnianosoitus.
Tiedostonimestä toki näin, että Moebius on kyseessä, mutta pikaisella googletuksella en hoksannut missä yhteydessä tai milloin.
-
Huomasin itse tuon samankaltaisuuden. En tiedä, miltä vuodelta Moebiuksen kuva on - eli siis kumpi oli ensin. Sommitelma on hyvin samanlainen; voi olla aivan puhdasta sattumaa silti.
-
Huomasin itse tuon samankaltaisuuden.
Hyvin hoksattu, minä sen sijaan en hoksannut että laitoit kuvaparin Kvaakin Twitter-tilillekin. Ei toki ole sattumaa, mielenkiinnolla seurataan jatkoa.
-
Palstaa lukeneena tiedän mistä alppareista siis keskustellaan. Good, haluan ilmaista niistä mielipiteeni.
Frank Millerin Yön Ritari on erinomainen. Yksi parhaimmista Batmaneista koskaan/ yksi vaikuttavimmista sarjisromaaneista koskaan. Dialogi on täyteläisen tyylikästä ja loistavaa, tarina hyppysissään pitävä, sykähdyttävä ja monipuolinen, teemat ajatuksia herättäviä. Yön ritari on yksi niistä harvoista tarinoista jossa Robinkin menettelee.
Mitäpä muuta lisäämään. Millerin Ensimmäinen vuosi oli myös erittäin hyvä ja tunnelmallisesti tehty, karu ja synkkä teos.
Brian Azzarellon ja Lee Bermejon Jokeri oli taidokas, näyttävä ja hyytävä. Sarjis oltiin törkeän hienosti kuvitettu, kyllä kelpasi ihastella kuvia. Vaikka olenkin Jokerista Lurkerin kanssa samaa mieltä niin tässä tarinassa kelpuutin ehdottomasti tämän näkemyksen metkumaakaristamme. Azzarellon Jokeri on kuin vielä rujompi, kaoottisempi ja hirviömäisempi versio Heath Ledgerin Jokerista joka häviää tälle Jokerille. En pahemmin fanita Ledgerin tulkintaa mutta Azzarellon vimmattu versio kelpasi.
Tarina kulki hienosti Jokerin kätyrin näkökulmassa. Dialogi on suomeksi letkeämpi, olen lukenut tätä enkuksikin. Ainoa asia joka jäi häirimään, on Pingviini. Jokeri kutsuu Pingviiniä "Abneriksi" mutta Pingun etunimihän on Oswald? Ja Jokeri saa vähän liian vaivattoman tuntuisesti Pingviinin tiimiinsä...
Pöllöjen hovissa olen samalla kannalla kun Jiksi. Persoonaton tarina ei imaissut mukaansa missään kohtaa. Siitä ei innostunut yhtään. Tarina oli lattea: "tyhmä, tylsä, pettymys". Kakkososa Pöllöjen kaupunki ei herätä kiinnostusta vaikka ehkä kuitenkin luen senkin jos se ilmestyy joskus kirjastoon.
Death of the family oli toden totta, vielä kehnompi esitys kuin Pöllöjen hovi. Kuitenkin olen saanut vaikutelman, että Kuolema kulkee perheessä olisi (yli)arvostettu teos, jota ollaan menty vertaamaan Alan Mooren Killing Jokeen. Ihme juttu, sillä tylsiä ja tekosyvällisiä suoltava naamarinaama-Jokeri ei kolahda itselleni mitenkään. Makuja on tietty kullakin. Mielestäni sopisi Linnunpelättimen tyyliin paremmin tuo kasvojensa repiminen. Liika on liikaa.
Suomennos ei ollut parasta mahdollista. En tiedä, mikä mahtaa olla tällaisen replan kun "senkin sekopallo!" originaali mutta vähän tönköltä kuulostaa, ainakin suomeksi.
Batmankaan ei oikein vakuuttanut onttoine reploineen. Tarina junnasi koko ajan paikallaan eikä mitään varsinaista huippukohtaa tullut edes lopussa. Jokeri vain toistelee itseään Batmanin todetessa "oh my god!". Tunnetilani oli ärtyisä kun sain alpparin luettua.
Onko Batgirl muuten suomennettu yleensä Lepakkotytöksi vai pysyykö nimi suomenkielisissä tarinoissa kuitenkin Batgirlinä?
-
Näin stokkalla jo synkän voiton. Aika mellevä hinta, mietin. Mutta kun googlasin muiden liikkeiden vastaavia, oli stokka/Akateeminen melkein halvin.. Ostoon!
-
Batgirl-sarjakuvalehdessä Barbara on aika penska nykyään.
~20-vuotias kuten Nightwing ja Red Hood (kaikki Battiksen apurit ovat näemmä aloittaneet nuorina ja lähteneet vuoden/kahden päästä omille teilleen), nuorempi nykyään kuin 1970-luvulla Teris-BG-tarinassa jossa viriteltiin romanssia noiden välille.
Future's Endissä oli hieman aikuistuneempi.
-
Näin stokkalla jo synkän voiton. Aika mellevä hinta, mietin. Mutta kun googlasin muiden liikkeiden vastaavia, oli stokka/Akateeminen melkein halvin.. Ostoon!
Mainos: SS Libricon 40€.
-
Synkän voiton fiilistelyä Egmontilta:
Yliannostus synkkää ja kaunista silmäkarkkia (http://blogi.egmontkustannus.fi/2014/10/10/yliannostus-synkkaa-ja-kaunista-silmakarkkia-syksyn-satoa-osa-6/)
-
Synkän voiton fiilistelyä Egmontilta:
Yliannostus synkkää ja kaunista silmäkarkkia (http://blogi.egmontkustannus.fi/2014/10/10/yliannostus-synkkaa-ja-kaunista-silmakarkkia-syksyn-satoa-osa-6/)
Hyvää ja osuvaa tekstiä, olen monesta kohdasta samaa mieltä. Jovain, erinomaisen Pitkän pyhäinpäivän jatko-osa oli pakkohankinta. :-* Tykkäsin tästäkin osasta todella paljon!
Synkkä voitto on komea ja aivan pirun tunnelmallinen eepos. Se jatkaa edellistä tarinaa ja seilaa sitä hieman uudemmissa variaatioissa. Ja tietty uuttakin tulee mukaan mutta kokonaisuudessaan Pitkä pyhäinpäivä ja Synkkä voitto ovat melko samantyyppisiä (joka kallistuu plussan puolelle).
Tim Salen älyttömän upea ja tummanpuhuva kuvitus on aivan omaa luokkaansa. Mielestäni Synkässä voitossa kuvitus on vielä vaikuttavampaa lisääntyneen varjostuksen ja mustan käytön takia. Kuvituksen takia kertomuksen lukee hitaasti koska kuvista tahtoo nauttia. Etenkin muutamissa takauma-jaksossa on huikean hienot harmaat muistelma-ruudut.
Mitä puolestaan tulee tarinaan niin olin erittäin tyytyväinen muuan kuolleeksi luulemani hahmon palaamiseen sekä Kaksinaaman tarinan jatkolle. Batman on yrmy jermu kuten aina ja Alfredin replat ovat sopivan piikikkäitä. Kissanainen on viihdyttävä ja kakkososa sitoo ykkösen muutamat auki jääneet langat. Arvuuttajan rooli meni vähän yli hilseen enkä muutenkaan löisi sitä versiota lukkoon. Ja Pingviini ei myöskään tuntunut tarinan kannalta kovinkaan oleelliselta enkä ole erityisemmin pitänyt Loebin tulkinnasta sen hahmon suhteen. Tarinapuoli oli mukavan mutkikas (vaikka hahmoja on ehkä vähän yli tarpeen) mutta parastahan koko eepoksessa on loistavan synkkä tunnelma.
Hiphurraamisen paikka tuli silloin kun tajusi ettei Robinia ollutkaan (puuh, onneksi!) edes kovinkaan paljoa mukana. Kansikuva näytti hämäävän pelottavalta.
Vaan yksi asia olisi ollut hauskaa tietää:
[spoiler] Missä Gilda Dent mahtoi luuhata? Mitä tälle tapahtui? Ihmettelen vaan koska pyhäinpäivän lopussa sai rouva Dentistä tietynlaisen kuvan, jonka vuoksi veikkasin tätä jossain kohdassa mahdolliseksi osasyylliseksi Gothamin tietyille rikoksille.[/spoiler]
Synkkä voitto häviää vain pikkiriikkisen edeltäjälleen Pitkälle pyhäinpäivälle mutta on mahtava ja hieno Batman-tarina.
-
Vuosi nolla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2150) on nyt luettu ja arvioitu.
Luin myös tuon Synkän voiton ja arvostelu siitä ilmestynee huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Tässä vaiheessa paljastan vain, että olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla Tarun kanssa.
-
Suomennos ei ollut parasta mahdollista. En tiedä, mikä mahtaa olla tällaisen replan kun "senkin sekopallo!" originaali mutta vähän tönköltä kuulostaa, ainakin suomeksi.
Kun ensin luin tuon sekopallo-repliikin, niin ei se vielä haitannut, mutta sekopalloista puhuttiin myös Vuosi Nollassa ja Synkässä Voitossa...
-
Joskus on käytetty sekoboltsia joka minusta toimii paremmin.
-
Jeps, sekoboltsi voittaa sekopallon 1-0. Sekopallosta tuli mieleen nyhjätä yhdestä toisestakin käännöksestä:
Nimittäin Batmanin kutsumanimestä Lepis. En tiedä mutta luulen, että tämä yleensä Batmanin vihollisten käyttämä nimi käännetään varmaankin nimistä Batsy tai Bats. Batmania ei kait ole yleensä suomennettu Lepakkomieheksi (joku asiaan paremmin perehtyneistä viisaista valaiskoon) ja suomennetuissa tarinoissa puhutaan Batmanista, ei Lepakkomiehestä. Kukaan sarjiksessa ei kutsu Batmania Lepakkomieheksi, harvemmin edes Lepakoksi. Joten lempinimi Lepis tuntuu jotenkin liian väkisin väännetyltä ja väärältä...miksi tämä ollaan menty suomentamaan? Lepiksen toinen suomiversio Batski toimisi vähän paremmin.
Batgirlin suomentaminen Lepakkotytöksi on myös yksi suomennuksista joita en tule koskaan ymmärtämään. Jos Batman on Lepakkomiehen sijasta Batman niin pitäisi Lepakkotytönkin olla Batgirl. Mutta asialle on varmaan vähän myöhäistä mennä tekemään yhtään mitään.
-
Hankin kohta käyntikortteja joissa lukee nimen alla
"kärttyisä vanha ukko ja virallinen käännöksistä valittaja"
Mutta siis Batman on ollut lähinnä 70-luvun Lepakkomies, 60-luvun julkaisut olivat Batmaneja, toki niissäkin(tarkastaisin mutta ovat vintillä? Jonkun hyllyn rivissä 2 tai 3?) viitataan suomennettuun nimeen Lepakkomies, jota käytettiin myös kun seikkaili Teräsmiehen lehdessä suosittuna kakkossarjana.
Millerin Yön Ritarin Paluusta (1987) jota seurasivat ensimmäinen vuosi ja toinen vuosi kokonaisuudet lehti oli Batman ja sen Burtonin elokuvan hypetyksen myötä Batman vakiintui yleiskäyttöön.
1989 vuoden Batman hurmos oli aika mittavaa ja poiki meilläkin kulttuuriin niitä lieveilmiötään kuten Bat &Ryydin joka alunperin oli siis Batman ja Ryydman.
Täten kulttuurinen käyttöympäristö saneli kumpaa käytetään enemmän.
toki on aina kääntäjä- ja tapauskohtaista
Lepis on se Bats lyhennyksen/lempinimen yleisin suomennoskäännös.
Tässä tullaan tietty siihen suomen kielen Fingerpori-osastoonkin mutta asiaan vaikuttaa Lepakkotytön/Batgirlin kohdalla myös se että sanalla on yleinen(?) kaksoismerkitys, itse olen usein kesäisin joutunut täsmentämään lausettani "ulkona lepakoitten kanssa"
Molemmat ovat hyvää seuraa, toiset ovat yhtä karvaisia nisäkkäitä kuin minä ja toiset arvostavat naisia samalla tavalla kuin minä.
-
Kuten Curt sanoi niin Batman on aina suomennettu Lepakkomieheksi ja Batgirl Lepakkotytöksi ja Lepis on samanlainen lyhenne kuin Teris, Mustis, jne. Moni käyttää Battis lyhennettä nykyään ja Lepis tuntuu olevan unohtunut.
1950-luvulla Battiksen lehti oli pelkkä Lepakko ja sitten 1960-luvulla vaihtui Batmaniksi ja 1969 vaihtui Lepakkomieheksi (ilmeisesti julkaisija vaihtui) ja pysyi vuoteen 1986 saakka (1985 ei tullut ainuttakaan Lepakko-seikkailua perunamaan mukaan). Batman säästää tilaa kannessa verrattuna Lepakkomieheen ja suorempi yhteys leffoihin jne.
-
Nyt myös Synkkä voitto (http://kvaak.fi/index.php?articleID=2151) on arvioitu.
Mitä noihin käännösjuttuihin tulee, niin itse en ollut sekopalloon edes kiinnittänyt huomiota, mutta tottahan se on, että ei se kovin hyvältä kuulosta. Sekoboltsi on selvästi parempi.
Lepakkotyttöön liittyen voisivat nyt kääntää sitä tuoretta Lepakkonaista, sillä siinä tapauksessa ilmaisun kaksoismerkitys olisi täysin kohdallaan.
Sivuhuomautuksena mainitsen vielä käännöksistä, että eikö niitä voisi vain ajatella tulkintoina alkuperäisteoksista? Vähän niin kuin sarjisleffatkin, käännökset koettavat välittää tarinoiden pääpointit eikä kompromisseiltä/karsimisilta voida välttyä. En muista, että kukaan olisi ollut täällä julistamassa, ettei katso leffaversioita vaan lukee pelkästää alkuperäistarinoita, sillä leffoissa ei ole kaikki vivahteet kohdillaan.
-
DC:llä ollut puhetta Dark Knight Returnsin uudesta jatko-osasta, kynän varressa Frank-Pappa ja Scott Snyder.
http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=57514 (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=57514)
-
Lepakkomies-artisti Norm Breyfogle halvaantunut vasemmalta puolelta, rahaa kerätään hoitoon. (http://www.youcaring.com/medical-fundraiser/legendary-batman-artist-norm-breyfogle-stroke-fund/281723)
-
Mä oon just Cultia taas pitkästä aikaa lukemassa, kun ostin Comixologyn alesta. Viimeinen osa vielä jäljellä ja onhan tää hyvä. Suurimmaksi osaksi Bernin ansiosta.
-
Lukaisin muutama päivä sitten Egmontin julkaiseman albumin jolla on houkutteleva nimi: Batman - parhaat tarinat. Ehkä arvaattekin mitä teosta tarkoitan.
Luin myös kirjan alussa olevan Les Danielsin puheen ja perustelut valituille tarinoille. Joillakin oli ihan pätevät syyt olla mukana kootuissa "parhaissa" mutta enimmäkseen tarinat ovat keskinkertaisia tai sitten muuten vain kummallisia.
"Jokerin viisikantainen kosto" oli ihan mukiinmenevä loppua lukuunottamatta. [spoiler] Camoon! Ei ole MITÄÄN sen latteampaa kuin se että tyyppi yhtäkkiä kaatuu rähmälleen kesken matsin! [/spoiler] Ja se Steve Englehartin stoori sekä 24/7 ovat originallin Batmanin syntytarinan lisäksi hyviä. Täytyy vielä mainita että nauroin melodramaattiselle tarinalle "Robin kuolee aamunkoitossa" mutta ei se vielä tee tarinasta mieleistäni. Tarinan kohokohta oli se kun....[spoiler] Batman ja Robin lähtevät tutkimuskeskuksesta rauhallisin mielin kääntäen psykologille ja tämän avustajalle selkänsä. Batmanin käsi lepää Robinin harteilla. Psykologi aloittaa apulaiselleen tarkoitetun lauseensa (en muista ihan sanatarkalleen mutta suunnilleen näin se meni): "Niin, Batman on ehdottomasti mieleltään harvinaisen terve, paljon terveempi kuin useimmat meistä..."[/spoiler]
Loput tarinoista ovat melko mitäänsanomattomia. Kissanainen hyviksenä-tarina ja se junastoori jäivät jotenkin ärsyttämään.
Tietenkin koko opuksessa on kyse enimmäkseen mielipidekysymyksistä mutta itse en panisi mitään noista TOP 10 Batman-parhaisiin. Ja jos ideana oli esittää Batmanin kaikki eri vuosikymmenet niin kyllähän se alpparissa periaatteessa ihan toimii mutta sekin yritys jää vaisuksi.
-
Kieltämättä tuo Tarun mainitsema opus oli melkoinen pettymys. Jopa kansi oli hirveä.
-
Kissanainen hyviksenä-tarina.
Joka itseasiassa taisi olla silloisella Maa-2lla tapahtuva tarina.
-
Jos joku on lähdössä ihan justsillään Roomaan voi samalla käydä tarkistamassa miten Killing Joke- Tappava Pila vääntyy teatteriksi (http://www.ilmiogiornale.org/con-tetro-in-scena-a-roma-batman/)
-
Hulluja nuo roomalaiset!
-
Hulluja nuo roomalaiset!
Eivät välttämättä. Voisihan Tappava pila melkein vääntyäkin teatteriversioksi. Ihan justsillään äkisti mietittynä vähän hankalaa vaan kuvitella sitä teatterin parrasvaloissa niinkään iskevänä kokonaisuutena.
"When I saw what a black, awful joke the world was, I went crazy as a coot! I admit it! Why can't you?"
Hmm. Siitä saisi paremman sovituksen esim. synkkänä animaatioelokuvana (okei mutta visuaalisuudella sarjista se ei kyllä tulisi ikinä päihittämään). Ellen ihan väärin muista niin Jokerin ääninäyttelyn taannoin lopettanut Mark Hamill taisi uhota tekevänsä comebackin jos Tappavasta Pilasta tehtäisiin elokuva. Aijai, se jos jokin olisi komeaa.
-
"When I saw what a black, awful joke the world was, I went crazy as a coot! I admit it! Why can't you?"
Teatterimaiseltahan tuo kuulostaa... italiaksi.
"Quando ho visto quello che un nero, scherzo terribile che il mondo fosse, sono andato pazzo come folaga! Lo ammetto! Perché no?" (Google translation)
-
Kirjoitin pari riviä Batmanin seikkailusta kahden halloweenin välissä. Laitan arvostelun Routakotoonkin jahka ehdin, mutta nyt se killuu luettavana Aavetaajuudella.
http://aavetaajuus.fi/blog/lepakkomiehella-vuoden-putki-paalla/
-
Tänään uutisoitiin, että musta näyttelijä (http://www.comicbookresources.com/article/akinnuoye-agbaje-reportedly-cast-as-batman-villain-in-suicide-squad) esittää Killer Croc -hahmoa tulevassa DC-elokuvassa Suicide Squad.
En tunne hahmon myöhempää historiaa sen kummemmin, tästä kun muokattiin sittemmin aivoton rämehirviö, mutta aivan hahmon alkuhistoriaan suhteutettuna tämä on hienosti oivallettu roolitus.
Minulla ei ole mahdollisuutta selailla vuoden 1984 Teräsmies-lehtiä (Batman oli sen jatkosarjana), mutta muistaakseni vasta myöhemmällä iällä oivalsin kuinka krokotiilinnahkainen hahmo oli allegoria mustasta miehestä amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
Etnisestä taustasta en löytänyt viitteitä pikaisella haulla, mutta olettaisin että poikana Killer Crocia pahoinpidellyt sukulainen oli valkoinen, kun hoksottimet eivät aiemmin lyöneet yhteen.
Tuohon taustaan sopisi, mikäli Killer Croc olisi etsiseltä taustaltaan mustan ja valkoisen vanhemman poika, mistä se valkoisen etelän viha olisi lasta kohtaan juontunut.
Olihan niitä Batmanissakin katurikollisina niin valkoisia kuin mustia hahmoja, mutta tuossa yhteydessä hahmon taustahistoriasta muodostui entistä väkevämpi. Ja olihan se kamppailu Killer Crocin kanssa viemärissä 1984 (Teräsmiehen jatkosarja) hurjaakin hurjempi kohtaus.
-
Batman & Robin 23.4:ssa Waylon Jonesin huoltajana toimii tämän afroamerikkalainen täti. Ja ainakin Batman Wiki (http://batman.wikia.com/wiki/Killer_Croc) kertoo tädin pahoinpidelleen häntä.
-
Batman & Robin 23.4:ssa Waylon Jonesin huoltajana toimii tämän afroamerikkalainen täti.
Kiitos, arvelinkin että hahmo on nykyisin "avoimesti" musta. Tarinan tekoaikaan kun Comics Code – tai tuossa vaiheessa erityisesti toimituksen asenteet – rajoittivat yhteiskunnallisten ongelmien esiintuomista.
Tästä syystä kiinnosti, josko jollain sattuisi olemaan Teräsmies 5/1984 (ellei hahmon taustaa käyty tuossa numerossa, niin ei se monen lehden päässä ole) kohtuullisen vaivan päässä.
-
^En oo niin paljoo Croc-juttuja lukenu, mut oon aina pitäny sitä tummaihoisena.
BTW, Azzarello/Bermejon Jokerissa on hyvä ei-liskomainen Croc.
-
Tästä syystä kiinnosti, josko jollain sattuisi olemaan Teräsmies 5/1984 (ellei hahmon taustaa käyty tuossa numerossa, niin ei se monen lehden päässä ole) kohtuullisen vaivan päässä.
Mikäli en nyt aivan väärin muista, niin "krokotiilimiehen" taustaa käytiin läpi vasta numerossa 7/1984, lehteä en tosin enää omista...
-
Tästä syystä kiinnosti, josko jollain sattuisi olemaan Teräsmies 5/1984 (ellei hahmon taustaa käyty tuossa numerossa, niin ei se monen lehden päässä ole) kohtuullisen vaivan päässä.
Wikian mukaan alkuperää käsiteltiin Batman 359ssä (täällä TM 7/1984) ja ei tuossa (täällä nähdyssä) käsitelty taustaa kuin muutaman ruudun ajan ja siinä se nujakoi toisten lasten kanssa ja Täti Marcy nähtiin sitten Batman 471ssä.
-
Minua huvitti hiljattain DC-lehdissä 50-luvulla ollut suvaitsevaisuutta opettava sarjakuvasivu.
Äläs nyt, DC sai jonkinmoisen kunniamaininnan noiden sarjakuvien ansiosta.
-
RW:n versiot Tappavasta vitsistä ja Yön Ritarista ovat saaneet arvoisensa kohtelun kvaakin etusivulla. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2193)
-
^Aikaisemmin huhuttu Scott Snyderin osallisuus lienee jäänyt matkan varrelle.
Mut eiköhän tää Dark Knight III: Master Race ( ??? ) suomenneta oli se millaista kamaa tahansa.
-
Dark Knight 3 on tekeillä
http://www.comicbookresources.com/article/dc-comics-confirms-frank-millers-dark-knight-3-in-the-works
Mjoo, ei se ainakaan voi olla huonompi kuin herra Millerin Dark Knight Strikes Again.
-
Mjoo, ei se ainakaan voi olla huonompi kuin herra Millerin Dark Knight Strikes Again.
Et liene lukenut sarjakuvia, jotka Miller on tehnyt Strikesin jälkeen?
-
Makuasioistahan ihmiset kiistelevät maailman tappiin ja sen kiinnistysholkkiin asti.
Frankin torppaamiseen on omistettu oma ketjunsakin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7345.0.html) mutta itse olen löytänyt myös:
Et liene lukenut sarjakuvia, jotka Miller on tehnyt Strikesin jälkeen?
näistä enemmän tasoja kuin mitä suuri yleisö antaa arvoa.
keskeneräistä ei pitäisi ikinä arvioida mutta Batman ja Ihmepoika Robin on ainoa alisuoriutuja joukosta ja sekin keulii mm Viimeinen Batman- tarinan (Gaiman Kubert) ohi niin että viitta viuhuu.
Sinällään se ensimmäinen Dark knight returns muokkasi enemmän sarjakuvakenttää muuallakin kuin USAssa kuin yleensä tajutaankaan ja jatkonsa olikin ensimmäisiä korjaavia liikeitä sen itsensä vaikutuksiin myös.
Sen sijasta että olisi sama uudestaan eri paketissa se rinnastui tekijänsä kokemuksien myötä, nuori vihainen mies joka halusi aikuistaa lajityypin ja loi klassikon kasvoi katkeroituneeksi mieheksi joka kirjoitti hävittyjen taistelujen jälkeisestä toivosta.
Tämän johdosta viimeinen osa voi olla mitä vaan ja se yksin on mielenkiintoisempaa kuin mitä valtavirralla ja vastakulttuurilla keskimäärin on tarjota.
Kiitos RWn Batman on jälleen Suomessa paremmin edustettuna kuin muut supersankarit yhteenlaskettuna.
-
keskeneräistä ei pitäisi ikinä arvioida mutta Batman ja Ihmepoika Robin on ainoa alisuoriutuja joukosta ja sekin keulii mm Viimeinen Batman- tarinan (Gaiman Kubert) ohi niin että viitta viuhuu.
Holy Terror, Curtvile! Miksi Millerin camp-klassikkoa pitäisi verrata nimenomaan Gaimanin Batman-tarinaan? Ei kai se mitenkään arvostettu albumi ole?
-
Holy Terror, Curtvile! Miksi Millerin camp-klassikkoa pitäisi verrata nimenomaan Gaimanin Batman-tarinaan? Ei kai se mitenkään arvostettu albumi ole?
Ei niistä kumpikaan ole arvostettu, campia toki molemmat siitä rinnastus.
edit. ja myös siitä että molemmissa on erittäin nimekkäät tekijät jotka alittavat oman tasonsa ennen näkemättömällä pieteetillä.
-
Et liene lukenut sarjakuvia, jotka Miller on tehnyt Strikesin jälkeen?
Sin Cityä lukuun ottamatta olen yrittänyt vältellä miekkosen äärioikeistolaista patsastelua. Taisi se taannoin heittää Baden näköisen miehen pelastamaan maailman muslimeilta.
-
Dark Knight 3 on tekeillä
http://www.comicbookresources.com/article/dc-comics-confirms-frank-millers-dark-knight-3-in-the-works
*Tuskanhuutoa*
Miten tyyppi saa vielä töitä DCltä? Luulisi että ne oppisivat JOSSAIN vaiheessa.
-
Millerin seuraavaa mestariteosta odotellessa voi lukaista vaikka tuoreen Batman ja Robin -kirjan, joka on arvioitu nyt myös Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2199).
-
Sekä Batmanistä että Frank Milleristä on melko monta ketjua, joten en ollut ihan varma että missä tätä arvostelua mainostan... Päädyin sitten tähän ketjuun.
Batman & Ihmepoika Robin. (https://sarjakuvat.wordpress.com/2015/07/08/frank-miller-ja-jim-lee-batman-ihmepoika-robin/)
-
Kuvittajat on valittu Frank Millerin (ja Brian Azzarellon) seuraavaan Batman-projektiin...
DARK KNIGHT III: THE MASTER RACE Artists Announced (http://www.newsarama.com/25102-dark-knight-iii-the-master-race-artists-announced.html)
-
Kuvittajat on valittu Frank Millerin (ja Brian Azzarellon) seuraavaan Batman-projektiin...
DARK KNIGHT III: THE MASTER RACE Artists Announced (http://www.newsarama.com/25102-dark-knight-iii-the-master-race-artists-announced.html)
Kovia nimiä tekijäkaartissa, joten herää pieni toivon kipinä, että lopputulos ei ole täyttä tuubaa. Nyt sitten pelottaa, että se tulee olemaan keskinkertaisuudessaan mitäänsanomaton tekele. No, se näkee ken elää.
-
RW on julkaissut tuoreen version Pingviinin syntytarinasta ja se on nyt arvioitu Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2229).
-
Sekä Batmanistä että Frank Milleristä on melko monta ketjua, joten en ollut ihan varma että missä tätä arvostelua mainostan... Päädyin sitten tähän ketjuun.
Batman & Ihmepoika Robin. (https://sarjakuvat.wordpress.com/2015/07/08/frank-miller-ja-jim-lee-batman-ihmepoika-robin/)
Minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että arvostelu on juuri sinun laatimasi. Nimesi saisi näkyä tekstin ohessa. Lyhyt, mutta pätevä arvostelu.
-
Dan DiDio & Jim Lee kertoo Dark Knight: Master Racesta (http://www.comicbookresources.com/article/interview-didio-lee-on-dark-knight-3-vertigos-future-dcs-evolving-readership)
Miller osallistuu kuvituspuoleenkin:
I can't stress importantly enough -- Frank will also have interior pages in the books, and he'll also have covers, as well.
-
On jo aikakin, että Norm Breyfoglen taiteilemat tarinat julkaistaan yksissä kansissa.
Legends of the Dark Knight: Norm Breyfogle volume 1 on hämäävästi nimetty, sillä ei miehen kuvittamia seikkailuja julkaistu Legends of the Dark Knight -julkaisun sivuilla, vaan Detective Comics -lehdessä ja Batmanin omassa nimikkosarjassa.
Taitaa julkaisussa olla myös jokunen seikkailu, mitä täällä ei ole julkaistu mutta muutoin melko lailla kattavasti nuo täällä Pohjolassakin on esitetty.
Eivät nuo 1990-luvun Batman-lehdet aikanaan divareissa jaloissa pyörineet. Taisivat heppoisine kansineen tuhoutua monen varomattomamman lukijan käsissä.
-
Legends of the Dark Knight: Norm Breyfogle volume 1 on hämäävästi nimetty, sillä ei miehen kuvittamia seikkailuja julkaistu Legends of the Dark Knight -julkaisun sivuilla, vaan Detective Comics -lehdessä ja Batmanin omassa nimikkosarjassa.
Ei ole hämäävästi, sillä tuo on kyseisen kovakantisen formaatin nimi eikä siis viittaa samannimiseen lehteen. Teräsmiehellä sama sarja on nimellä Adventures of Superman by sejase.
-
Kiinnostaisi tietää kotimaisessa Batman-lehdessä julkaistujen/julkaisematta jääneiden tarinoiden osuus tuossa kirjassa. Kokoelmista kuitenkin löytyy jo kaikki 80-luvun loppupuolen/90-luvun alun Semic-Batmanit.
Breyfoglen kuvittamista tarinoista on jäänyt mieleen muutama hyvä sivuhenkilö. Syövyttävän miehen kostossa ja jossain Pingviini-tarinassa esiintyi tämä Dracula-viittainen hahmo. Pakkomielteinen suhtautuminen kuolemaan mutta muuten aika tavallinen rahan perässä juokseva rikollinen. Sitten oli rujot kasvonpiirteet omaava yksityisetsivä, joka esiintyi hullun pommimiehen tarinassa kirjaimellisesti puolitetun palkkionsa kanssa ja myös jossain toisessa tarinassa, josta muistikuvat ovat tällä hetkellä täysin hävinneet. Nähtiinkö näistä kumpaakaan jenkeissä muualla kuin näissä neljässä tarinassa? Mielestäni molemmissa oli potentiaalia vakituisiksi hahmoiksi.
(http://2.bp.blogspot.com/_B3KdGxEn__U/TDvTZ-7V6GI/AAAAAAAAJyI/k7-VzV13r6c/s1600/07-12-2010+01%3B38%3B35PM.jpg)
-
Vertaa täältä http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/kro-dc3.html
tätä
http://www.dccomics.com/graphic-novels/legends-of-the-dark-knight-norm-breyfogle
A
Batman annualeja ei kai suomeksi tullut.
-
Legends of the Dark Knight: Norm Breyfogle volume 1 näyttää tosiaan sisältävän aika paljon myös täällä julkaisematonta materiaalia, kiitos lähinnä DC 601-607 -jakson, josta ei täällä nähty yhtään tarinaa. Tuossa vielä muille kirjan hankkimista miettiville vertailtuna se, kuinka suuri osa kirjan sisällöstä on suomalaisille tuttua tavaraa:
DETECTIVE COMICS #579
DETECTIVE COMICS #582
DETECTIVE COMICS #583 BATMAN 7/90 - Kuume! (osa 1/2)
DETECTIVE COMICS #584 BATMAN 7/90 - Kuume! (osa 2/2)
DETECTIVE COMICS #585 BATMAN 2/89 - Rotanpyytäjä
DETECTIVE COMICS #586 BATMAN 2/89 - Rotanpyytäjä
DETECTIVE COMICS #587 BATMAN 1/91 - Yöihmisiä (osa 1/3) (kannessa: Syövyttävän miehen kosto)
DETECTIVE COMICS #588 BATMAN 1/91 - Yöihmisiä (osa 1/3) [Tarinasta on leikattu 1 sivu (s. 1)]
DETECTIVE COMICS #589 BATMAN 1/91 - Yöihmisiä (osa 1/3) [Tarinasta on leikattu 1 sivu (s. 1)]
DETECTIVE COMICS #590 BATMAN KLASSIKOT 1/91 - Batman Lontoossa
DETECTIVE COMICS #591 BATMAN 6/91 - Alkuasukas
DETECTIVE COMICS #592 BATMAN 1/90 - Pelko Osa 1
DETECTIVE COMICS #593 BATMAN 1/90 - Pelko Osa 2: Mielipuolen päiväkirja
DETECTIVE COMICS #594 BATMAN 6/91 - Ekstaasi
DETECTIVE COMICS #601
DETECTIVE COMICS #602
DETECTIVE COMICS #603
DETECTIVE COMICS #604
DETECTIVE COMICS #605
DETECTIVE COMICS #606
DETECTIVE COMICS #607
BATMAN ANNUAL #11 BATMAN 3/89 - Lemmenlintu
BATMAN ANNUAL #12
Pelko, Ekstaasi, Kuume! ja Yöihmisiä ovat muistikuvieni mukaan parasta Breyfoglea, Batman Lontoossa ja Rotanpyytäjä myös erittäin jees. Alkuasukkaasta ei ole mitään muistikuvia. Lemmenlintu on vähän outo ilmestys tuossa seurassa, sellainen romanttinen loppukevennys.
Tässä on vielä toinen lista, tällä kertaa Breyfogleista, jotka eivät kirjaan sisälly mutta ovat tulleet Semic-Batmanin lukijoile tutuksi:
Detective Comics 608 BATMAN 3/91 - Anarkiaa Gotham Cityssä Osa 1 - Kirjeitä toimitukselle
Detective Comics 609 BATMAN 3/91 - Anarkiaa Gotham Cityssä Osa 2 - Faktoja lepakoista
Detective Comics 610 BATMAN 2/91 - Lunta ja jäätä Osa 1 - Oodi Pingviinille
Detective Comics 611 BATMAN 2/91 - Lunta ja jäätä Osa 2 - Pahanilmanlintu
Detective Comics 612 BATMAN 5/91 - Kis, kis!
Detective Comics 613 BATMAN 4/91 - Roskaa
Detective Comics 614 BATMAN 4/91 - Katujen demonit
Detective Comics 616 BATMAN 8/91 - Laulavat kivet! [Tarinasta on leikattu 6 sivua (s. 2-5, 10, 22)]
Detective Comics 617 BATMAN 5/91 - Symbolien taistelu (kannessa: Voiko Jokeri olla elossa...!)
Detective Comics 618 BATMAN 9/91 - Voodoo-miehen mahti! Osa 1: Varjot lankeavat
Detective Comics 619 BATMAN 9/91 - Voodoo-miehen mahti! Osa 2: Uskon voima!
Detective Comics 620 BATMAN 10/91 - Voodoo-miehen mahti! Osa 3: Sankarin otteita!
Detective Comics 621 BATMAN 10/91 - Voodoo-miehen mahti! Osa 4: Tulikoe
Batman #458 - BATMAN SPESIAALI 1/92 - Yön hirviöt
Batman #459 - BATMAN SPESIAALI 1/92 - Lauantai-ilta elokuvissa
Batman #460 - BATMAN SPESIAALI 2/92 - Tytöt touhuavat
Batman #461 - BATMAN SPESIAALI 2/92 - Tytöt touhuavat
Listat kasattu perunmaan infojen avulla:
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/bat1991.html
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/tekijat.html
-
Kiitos listauksesta, KaiketsuZ. Perunamaa näytti taas suuren hyödyllisyytensä. Yllättävän sekaisessa järjestyksessä noita Detective Comicsin stooreja näemmä esitettiin Suomessa, miksiköhän? Luulisi, että seikkailujen taustatarinat muuttuisivat sillä tavalla omituisiksi. Minulla on suomalaiset lehdet, mutta en muista niistä muuta kuin että Breyfoglella on omaperäinen, rujon hieno piirrostyyli.
Meinasin jo kirjoittaa, että miksi et merkinnyt mukaan Teräsmies 5/88:ssa julkaistua Annual 11:n toista juttua, jonka Antti sanoi, mutta se ei näemmä ollut Breyfoglen, vaan George Freemanin piirtämä.
-
Yllättävän sekaisessa järjestyksessä noita Detective Comicsin stooreja näemmä esitettiin Suomessa, miksiköhän? Luulisi, että seikkailujen taustatarinat muuttuisivat sillä tavalla omituisiksi.
Noissa Batmaneissa taustatarinan osuus oli hyvin vähäinen. Ei juurikaan haitannut, vaikka tarinat luki väärässä järjestyksessä.
-
Tarinasta ei mitään muistikuvia mutta mieleen on jäänyt lehdessä ollut melko asiallinen artikkeli snuff-elokuvista, joka moralisoi muutamia kuuluisia gore-elokuvia mutta painotti kuitenkin sitä, että oikeiden snuff-elokuvien olemassaolosta ei ole todisteita.
Jännästi Batman 3/91 kansikuva kuuluu tarinaan Batman lontoossa, joka julkaistiin Batman klassikoissa 1/91. Nuorempana en tullut ihmetelleeksi sitä, että kannessa on Batman katselemassa Big Beniä ja alla teksti "Anarkiaa Gotham Cityssä!" :D Voi toki olla, että tämä on aivan tahallista huumoria toimitukselta...?
-
Yllättävän sekaisessa järjestyksessä noita Detective Comicsin stooreja näemmä esitettiin Suomessa, miksiköhän? Luulisi, että seikkailujen taustatarinat muuttuisivat sillä tavalla omituisiksi.
Jos ei ollut "crossover" Batman-lehden kanssa niin ei se haitannut. Teristäkin julkaistiin ns. miten sattuu.
-
Lukijaäänestyksen perusteella valitut 75 parasta tarinaa 75-vuotiaan Jokerin (http://goodcomics.comicbookresources.com/2015/08/02/75-greatest-joker-stories-master-list/) kolttosista.
Enää ei ole järkeä kysyä, montako on lukenut, kai nämä digitaalisina olisi pian läpi käyty.
-
On noista jotkut tulleet luettua. Last laughin listalla oloa pikkasen kummastelen.
-
Frank Millerin ja kumppaneiden Batman-uutuus on jo aivan nurkan takana... ::)
Details On Frank Miller's DARK KNIGHT III: THE MASTER RACE #1 Revealed (http://www.comicbookmovie.com/fansites/staypuffed/news/?a=123947)
-
Wikian mukaan Jason Todd oli/on punapää, ilmeisesti ainoa punapäänä esiintyminen on vanhempien kuoleman aikaan sillä Robinina ollessaan oli tummat hiukset.
-
Tämä on tärkeä uutinen tekijänoikeuksien tunnustamisen kannalta. Bill Finger saa nimensä mukaan Batmanin luojaksi Bob Kanen kanssa ainakin tulevaan elokuvaan sekä tv-sarjaan (http://www.ew.com/article/2015/09/18/batman-bill-finger-credit) ja mahdollisesti vastaisuudessakin.
DC Entertainmentin puheenjohtaja Diane Nelson sanoi:
Bill Finger was instrumental in developing many of the key creative elements that enrich the Batman universe, and we look forward to building on our acknowledgement of his significant role in DC Comics’ history.
MUOKS: Nyt huomasin, että stork ehti laittaa asiasta hetkeä aiemmin viestin Päivän planeetta -ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7040.msg453048.html#msg453048).
-
Nyrkkeilijä Tyson Fury oli Batman (http://www.iltasanomat.fi/nyrkkeily/art-1442981829762.html) Vladimir Klitshko -ottelun tiedotustilaisuudessa.
-
RW:n viimeisimmät Bat-kirjat on nyt arvioitu myös Viimeisimmät RW:n julkaisemat supersankaroinnit on arvioitu viimein myös Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2261).
-
Battis kävi 1940-luvun puolessavälissä (Batman vol 1 38) nudistileirillä mutta ainakaan esimerkkikuvan perusteella ei vaikuttanut muulta kuin joltain terveyshoitoialta.
-
Ei näy esimerkkikuvaa, eikä kyseisestä numerostakaan löydy mainintaa nudistileiristä.
Sarjakuvaharrastajan uni -ketjuun tuo sopisi: Batman lepattelemassa nudistileirillä. Olisi hyvä paikka jonkun superkonnan piiloutua!
-
Ei näy esimerkkikuvaa, eikä kyseisestä numerostakaan löydy mainintaa nudistileiristä.
Tässä on jonkinsortin kuva, http://ic.pics.livejournal.com/icon_uk/11800056/822954/822954_original.jpg (sikäli mikäli livejournal toimii).
B&R täysissä pukeissa ja miehillä pyyhkeet päällä.
-
B&R täysissä pukeissa ja miehillä pyyhkeet päällä.
Mutta nuohan ovat kreikkalaisia painijoita.
-
Mutta nuohan ovat kreikkalaisia painijoita.
Voi olla.
Aikamatkailu ei ollut tavatonta Batmanin kuvioissa 1940-50-luvulla. Vakiohahmo oli professori Nichols joka hypnotisoimalla siirsi Bruce Waynen ja Dick Graysonin haluttuun aikaan. Toisessa ajassa he sitten vaihtoivat Batmanin ja Robinin asuihin.
Tuossa poikamme olivat antiikin olympialaisissa, eivätkä nudistileirillä.
Nudistileiri oli eräällä foorumilla (https://scans-daily.dreamwidth.org/2696538.html) jossa käsiteltiin yhtä Battiksen naisystävistä (taas) nimeltää Patricia Powell.
-
Voi olla.
Miten niin "voi olla"? Siis ovat. Ks. Jukan edellinen viesti ja vaikka ao. blogijuttu.
http://bullyscomics.blogspot.com/2012/08/the-official-comic-book-panels-of-day_12.html
Nudistileiri oli eräällä foorumilla (https://scans-daily.dreamwidth.org/2696538.html) jossa käsiteltiin yhtä Battiksen naisystävistä (taas) nimeltää Patricia Powell.
Se oli vain kommentoijan vitsi, homosteluhuumoria.
-
Batman ja Robin: synnyimme tappamaan on hieno moraliteettitarina. Nautin pitkästä aikaa Lepakkomiehen lukemisesta. Batmanin perhe-elämää. Alfred on myös aivan loistava sivuhahmo tässä tarinassa.
-
Pari vuotta sitten tuli erinomainen Pöllöjen hovi, ja sitä seurasi Pöllöjen kaupunki, mikä ei ollut enään niin eriomainen. Ja muistelisin, että tarina jäi jotenkin kesken. Onko näille tullut jatkoa?
-
Pari vuotta sitten tuli erinomainen Pöllöjen hovi, ja sitä seurasi Pöllöjen kaupunki, mikä ei ollut enään niin eriomainen. Ja muistelisin, että tarina jäi jotenkin kesken. Onko näille tullut jatkoa?
On tullut jatkoa, mutta ei Suomessa eikä Batmanin omassa lehdessä. Batman-lehden tarina päättyi suomennettuun Pöllöjen kaupunkiin.
Night of the Owl (https://en.wikipedia.org/wiki/Night_of_the_Owls) –crossover eli monen lehden yhteisseikkailu tapahtuu Pöllöjen hovin aikana. Talon (http://www.amazon.com/Talon-Vol-Scourge-Owls-The/dp/1401238874)-niminen lehti ja sen kokoelmat jatkavat tarinaa Pöllöjen kaupungin jälkeen, siinä on sama kirjoittaja Scott Snyder.
-
Vaikuttaa vielä sekavammalta kuin Pöllöjen kaupunki... :)
-
Kummallakohan on ollut enemmän heiloja, Hämiksellä vai Battiksella? Tuntuu että Battiksen kohdalla loppuu sormet kesken kun niitä heiloja laskeskelee.
-
http://dc.wikia.com/wiki/Batman's_Love_Interests
http://spiderman.wikia.com/wiki/Category:Love_interests_of_Peter_Parker
Alterverset poislukien taitaa Battis viedä voiton vaikka muutama ns. kautta rantain ihastus (Wonder Woman, Black Canary, jne) poistettaisiin.
-
Kuvassa on Kissanainen kun kerran niin sanotaan, minusta siinä on toki Batgirl mutta kun kerran "uutisen" tekijä sanoo että siinä on Kissanainen niin sitten on.
-
Snyderin Batman, joka julkaistiin myös Suomessa, ei ollut lainkaan pöllömpi.
Sen sijaan Detective Comics New 52 -kaudella on iso pettymys. Tony Daniel jäi mieleen X-Forcen kuvittajana 90-luvulla, muttei koskaan siitä tasosta merkittävästi kehittynyt. Mies oli pahinta jopa Morrisonin huikeassa Batman-kokonaisuudessa.
En tiedä, miten tämä tästä kehittyy Danielin jälkeen, mutta ei tämän perusteella Detective Comics -osuuteen New 52:sta kannata rahojaan iskeä edes digitarjouksessa. Olisipa näissä digibundleissa ym. jokin muutaman ensimmäisen numeron aikana näkyvä katumusnappi, jota painamalla voisi peruuttaa koko satsin ja tulisi vaikka edes puolet rahoista takaisin.
-
Olisipa näissä digibundleissa ym. jokin muutaman ensimmäisen numeron aikana näkyvä katumusnappi, jota painamalla voisi peruuttaa koko satsin ja tulisi vaikka edes puolet rahoista takaisin.
Huonojen ostojen välttämiseksi kannattaa seurata kvaakkia, ja etenkin sen arvosteluja, silmä kovana. ;D
-
Huonojen ostojen välttämiseksi kannattaa seurata kvaakkia, ja etenkin sen arvosteluja, silmä kovana. ;D
Tai sitten käy jokaisen numeron kohdalla kattomassa previewsin netissä että näkee millaista jälkeä on jne.
-
Käynyt ihan "pieni" väritysmoka DCllä.
Eka kuva Silver StCloudista Jokerin 75-vuotiskirjasta ja toka alkup. lehdestä (Detective Comics #475). Tiedä muista DetCom #475sen uusinnoista.
-
Käynyt ihan "pieni" väritysmoka DCllä.
Siis huppari vaihtunut vihreään?
-
Siis huppari vaihtunut vihreään?
Ihonväriä sillä tietääkseni Ms StCloud ei ollut afroamerikkalainen.
Jos X-men tarkoittaa ihonväriä, alkuperäinen on turhan punakka. Uusi näyttää oikeammalta.
Ms StCloud on joissakin kuvissa myös pikkasen kellertävään päin väritetty.
Alkuun Ms StCloud oli kyllä väritetty suhtkoht oikein Jokerin kirjassa (DetCom 475 osuus) mutta sitten kun tapasi Rupert Thornen niin oli saanut kunnon rusketuksen jossain välissä.
-
Yritin pidättäytyä kommentoimasta, mutta en pysty.
väritetty suhtkoht oikein
Eihän se silloin ole oikein, jos sitä on korjattu. Tämä on vähän kuin, että onko Hulk oikeasti vihreä vai harmaa ja kumpi on oikein.
Lisäksi Silver nyt voi olla afroamerikkalainen geneettisesti puolet, neljäsosan tai kahdeksasosan ja ihonvärille on tarpeeton keksiä selitystä.
-
Eihän se silloin ole oikein, jos sitä on korjattu. Tämä on vähän kuin, että onko Hulk oikeasti vihreä vai harmaa ja kumpi on oikein.
Lisäksi Silver nyt voi olla afroamerikkalainen geneettisesti puolet, neljäsosan tai kahdeksasosan ja ihonvärille on tarpeeton keksiä selitystä.
Silver StCloudin etnisyydestä ei ole sen kummempaa kerrottu missään mutta alkup. lehdissä tämä oli vaaleaihoinen.
Battis kosii Ms StCloudia, http://static1.squarespace.com/static/5116d7aae4b085e20f7e3d3a/t/55e8cc46e4b0a47f4693382b/1441320013363/
-
Silver StCloudin etnisyydestä ei ole sen kummempaa kerrottu missään mutta alkup. lehdissä tämä oli vaaleaihoinen.
Onko sinusta Silver kuvan perusteella musta vai valkoinen, kun maailmakaan ei ole mustavalkoinen.
Mitä jos Silverin isovanhemmista toinen oli afroamerikkalainen/latinoamerikkalainen ts. hän on kahdeksasosan verran afroamerikkalainen/latinoamerikkalainen.
-
Mitä jos Silverin isovanhemmista toinen oli afroamerikkalainen/latinoamerikkalainen ts. hän on kahdeksasosan verran afroamerikkalainen/latinoamerikkalainen.
Olkoot vaikka sekoitus kaikista roduista tai vaikka muodonmuuttaja, alunperin oli piirretty valkoihoiseksi mutta Jokerin juhlakirjassa tämä oli uudelleenväritetty tummaihoiseksi jostain syystä.
End of discussion.
-
End of discussion.
Onko sulla käsillä sitä alkuperäistä julkaisua sekä toi uusintajulkaisu? Jos ei, niin en usko.
Ohessa on skannit kumpaisestakin ja kuten voit huomata, Silver st Cloudin ihonväri on täsmälleen sama kuin Rubert Thornenkin. Toisin sanoen, jos Rubert Thorne ei ole muuttunut jotenkin maagisesti tummaihoiseksi, niin kyse on vain siitä, että värittäjän näkemys ihonväristä on tämä. Tai tuossahan itse asiassa ollaan menossa illalla hämärässä valaistuksessa, joten todennäköisesti värittäjä on hakenut sitä. En kuitenkaan ole varma, kumpi on oikeampi näkemys, koska löysin vain tämän näytesivun kyseisestä julkaisusta kummallakin värityksellä.
-
Jokerin opuksessa molemmat ovat samalla värillä väritetyt (on synkkä ja myrskyinen yö) kunnes Thorne ns. potkaisee Ms StCloudn pellolle ja pari ruutua siitä StCloudin (ollessaan taivasalla) ihonväri on taas vaaleaja kun Hugo Strangen "haamu" kuristaa Thornea myös tämä on väritetty vaaleaihoiseksi (DetCom 476 alkup.) kun taasen Battis on vaaleaksi väritetty samana yönä ollessaan ulkona ensin jonkun byrokraatin huvilan ulkopuolella ja Gothamissa jahdatessaan Jokeria ja samalla sivulla StCloud on väritetty tummaksi ja vähän ennen loppua StCloud on taas vaalea (katulamppujen valossa).
Valikoivaa väritystä kun Battis (Jokerin lisäksi) pysyy "valkoisena" kun Rupert Thorne ja Silver StCloud ovat pääasiassa tummempaa sorttia samana.
Edit: Batman Strange Apparationsissa Battis on piirretty tummalla iholla (kuten Thorne ja StCloud) jahdatessaan Jokeria ja Greatest Joker Storiesissa ihonväri on kaikilla vaalea.
Eli valikoivaa väritystä.
-
Minusta Silver on ruskettunut eikä afro.
Kumminkin se vaihtelee julkaisun (alkup., uusinta, uusinnan uusinta, jne) mukaan ja kummasti se ihonväri on vaalea kun tapaa Battiksen tarinan loppupuolella. Tuskin Ms StCloud kävi solariumissa sen jälkeen kun Battis kävi visiitillä tarinan alussa ja Thornen tapaamisen välillä, jos kävi niin tekijät menneet turhan hienohelmaisuuden puolelle.
-
Mietin tuossa kirjahyllyä uudelleen järjestäessä (piti tehdä tilaa RW:n neljälle Batman-kirjalle), että miten Like aikoinaan julkaisi Batman - Musta ja valkoinen -albumit, kun oikeudet tuolloin kai kuitenkin olivat Egmontilla?
-
Ja tänä vuonna tulee Marvelia suomeksi sekä Egmontilta että Likeltä.
-
Eikös maailmalla nuo lisenssioikeudet lähtökohtaisesti pilkota siihen tyyliin, että voidaan myydä oikeudet eri firmoille formaattikohtaisesti ts. yksi julkaisee lehdet ja toinen kokoelmat?
-
Sopimuskohtaista.
Yhtä yleistä sääntöä l.lähtökohtaa ei sarjakuvan kohdalla tietääkseni ole. Tällä hetkellä RW:lla on DCn oikeudet mutta Marvelin (ja Imagen, Dark Horsen, Boom!in jne) kohdalla on enemmän vapautta.
Joskus ovat tekijäkohtaisiakin kuten vaikkapa mm. Hugo Prattin tuotanto.
Se juridiikasta.
Tuoreimmat lehtimuotoiset esitykset ameriikan ihmemaasta ovat tasaisen lupaavia. Detective comicsin numeroinnin paluu 900luokkaan selittää osaltaan mikä näissä voi olla joskus haastavaa.
Tynion IVn valinnat ja juonen perusidea on kovin looginen, joskin edellyttää Zero Yearin (nollavuosi) edes tietämistä, ja on enemmän Batmanin lepakkoperhe-lehti.
Koottu ryhmä on kyllä mainio ja rullaa selkeästi keskitason yllä, mikä kaksi lehteä kuussa tahdilla on melkoinen suoritus jo itsessään. Rebirthissä kun on muuten liikaakin keskinkertaista kerrontaa.
Lenkkimakkarassa ja maksalaatikossa ei ole vikaa, mutta jokapäiväisenä alkaa ajan kanssa tökkiä ja se aika lyhenee mitä tavanomaisempaa on.
Siihen nähden detective comics alkaa sangen vahvasti.
Batmanin Batman -niminen rebirthsarja sen sijaan on ylikeskitason. Tom King on nouseva kirjoittaja joka hitaasti vyöryttää kuviota eteenpäin. Ensimmäisen numeron lentokonekohtaus itsessään on melkoinen voimannäyttö. Se ei ole aivan napakymppi, mutta kaikessa "enemmän Christopher Nolan kuin Christopher Nolan" momentissaan onnistuu olemaan hyppäämättä hain yli on jo merkittävä saavutus.
David Finchin kuvitus on totutun pikkutarkan realistista, täpärästi patsatelun paremmalla puolen, mutta ensimmäisen kolmen numeron onnistuminen on tarinan, ei kuvituksen, ansiota.
Saa nähdä kuinka pitkälti on vain sitä tuttua muutoksen illuusiota, mutta ainakin Tom King on alkuun saanut hyvin uutta tai sen omaista, yhtä aikaa sekä elokuvallista että kirjallista, kerrontaa säilyttäen hahmon perusluonteen ja olemuksen.
Molempien sarjojen etu on se että edes hetkellisesti tulee olo että Lepakkomiehestä kerrotaan jotain uutta, uudella tavalla ja tuoreesta näkökulmasta. Kyynikko joka on vuosikuýmmeniä lukenut sarjakuvia torppaa tätä ajatusta ja odottaa paluuta status quohon.
Frank Miller teki sen uudistamisen jo muutamaan otteeseen (ja muodosti osaltaan uuden status quon) ja Grant Morrison uudisti molempia DCn lippulaivoja jalostaen niitä ei päin vastoin, joten pientä toivetta on että uskalletaan ottaa riskejä ja hyödyntää "nollaus"
(sinällään: Batman on koko ajan kulkenut omia latujaan, numeroinneista, New 52sta jne yms huolimatta. Ja on selkeästi firman kivijalka, niin taiteellisessa kuin kaupallisessakin mielessä)
Toivoa sopii että taso pidetään yllä ja johdetaan esimerkin kautta eikä jäädä vain hetkelliseksi nosteeksi.
-
Joskus ovat tekijäkohtaisiakin kuten vaikkapa mm. Hugo Prattin tuotanto.
Josta tosin perikunta on joutunut vääntämään kättä eri julkaisijatahojen kanssa: Hugo kun oli semmoinen käenpoika monella tapaa.
Lego-Batman -elokuva on tulossa. Siinä on moni lakihenkilö, konsultti sekä manageri saanut "ilmaisen lounaan" palkkansa lisäksi, kun aikoinaan on näiden kahden tuotemerkin välille väännetty yhteissopparia. Ensin peleihin ja animaatioihin, sitten Lego-elokuvaan ja nyt sitten Batman-filmiin. Palikkatesti sekin.
-
Kukaan muu ei sitten ole lukenut All*Star Batmania?
(https://67.media.tumblr.com/c52ee3a59351f91d86b82b93f9435347/tumblr_inline_odg06oi44z1qhg45e_540.jpg)
Snyder keskittyy tekemään kunnon vimmaista roadmovieta, rikotulla kerronnalla ja kun päätarinaa piirtää John Romita JR ja taustoittavaa Declan Shalvey ollaan hyvissä käsissä.
tämä on testosteronirunttausta isosti mutta ei toista Goddamn Batman:ia
vaan:
(https://66.media.tumblr.com/335431b2f7f73907d93dd7b54332098c/tumblr_inline_odg0ctm8QP1qhg45e_540.jpg)
perusidea on erittäin yksinkertainen :tuokaa minulle Alfredo Garcian pää Batmanilla ja Kaksinaamalla.
Taustalla on isompi kaari johon viitataan ja Shalvey näyttää olevansa enemmän kuin manttelinperijä. Piirroksessa ei hävitä kellekään
(https://67.media.tumblr.com/e415002e59f1911375e292fb997607d3/tumblr_inline_odg0bg2tzA1qhg45e_540.jpg)
Yhden numeron perusteella mahdoton sanoa onko kyseessä vain vähän keskivertoa parempi lepakkoilu vai tuleva klassinen batman tarina, taso on sitä jota sopii odottaa, ei alisuoriutumista.
Ensimmäinen puolitoista kilometriä n.800sta on peruslaadukasta toimintasarjakuvaa.
Koko lepakkoperhelinja huomioon ottaen paraikaa DCllä on silti hyvät perusteet joilla näyttää olevansa "talo jonka Lepakko rakensi".
-
Julkasisivat ensin Millerin All Starin loppuun.
-
Julkasisivat ensin Millerin All Starin loppuun.
Ei kai se julkaisijasta ole kiinni?
-
Eipä ole ei.
Dark Knight III: the Master Race tuntuu sekin vaan venyvän ja laajenevan, itse en sen perusteella mitä tiedän eli Millerin kässätessä DK3a ja osin piirtäessä sen maailmaan liittyviä taustatarinoita(ne minisarjikset) ja Jim Leen piirtäessä kuukausittaista Suicide Squadia pidättäisi hengitystä Millerin All Starin suhteen.
Ehkä jo 2020. Tai sitten ei.
-
Detective comics osa 4: Raivo, Batman - Evoluutio osa 1, Batman ja Robin 3 - Kuoleman kulku perheessä ja Arkham City on nyt arvioitu Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2358).
-
Garth Ennis ja Steve Dillon kaavailivat tekevänsä Batman sarjakuvan DClle.
Eipä tapahdu nyt lain.
-
Frank Millerhän sen selvitti, että paidan alla on kevlarliivi, ja ovaaliin tähdätään siksi ettei tähdätä päähän.
-
Frank Millerhän sen selvitti, että paidan alla on kevlarliivi, ja ovaaliin tähdätään siksi ettei tähdätä päähän.
Ei auttanut mustekalaa vastaan ja jos oli liivi alla niin ei ollu kyllä kovinkaan paksu liivi.
-
Olin kärsimättömänä valmiina jo kahdeksannen osan ilmestyessä... vain todetakseni, että DKIII on jossain vaiheessa venähtänyt yhdeksän osan mittaiseksi.
Kokonaismitta on edellisiin osiin verrattuna venynyt, mikä ei ole lopputulokselle hyväksi. Alku lähtee hiljalleen, suorastaan viipyillen käyntiin. Trilogian toinen osa aloitti ja alusti paremmin lyhyemmässä mitassa.
Se paras luita ruhjova Miller-tyyli tästä muutenkin puuttuu. Tämä on kiistatta juonivetoisin ja valitettavasti myös tylsin osa DK-trilogiaa. Itse perusjuoni ei ole kummoinenkaan, ja pullossa kasvaneiden kryptonilaisten rytyäminen ei sekään ole uusi juonikuvio. Edellisten osien dystopian tuntua ja suurempaa ideaa ei tästä löydy (ellei tästä vedetä jokin muslimiterroristiassosiaatio, mikä on helppoa sekin).
Ensimmäiset kaksi numeroa minun oli pakotettava itseni lukemaan puoliväkisin, mutta kuudennen numeron kohdalla huomasin jo olleeni täysin tarinaan uppoutunut, joten ei se nyt ihan täysin kurja ole.
Lukemista kuitenkin häiritsevät nuijat minitarinat, jotka paitsi kasvattavat kokonaismittaa myös luovat sellaista sarjakuvatapahtuman (event) henkeä.
En tunne taustoja, mutta minusta tuntui että päätarina on enemmän Azzarelloa ja nuo minit sitten Millerin ensisijainen panos. Minitarinoissa oli paljon sellaista keskimmäisen osan henkeä, mikä olisi hyvin saanut huokua päätarinan sivuiltakin.
Andy Kubert on pitkään lukeutunut inhokkeihini, mutta suoriutuu työstään moitteitta. Kuitenkin Kubert ei tarvittaessakaan saa irti millermaisuuksia, edes Klaus Janssonin tussaamana, mikä yhdessä Millerin tyyliä ulkoisesti mukailevan käsikirjoituksen kanssa vieraannuttaa lukijaa. Tämä mukamas on Milleriä, mutta ei sitten kuitenkaan.
Edeltävien osien intohimoa ei DKIII:ssa ole lainkaan, ja siitä syystä siinä ei ole mitään rakastettavaa, jos ei vihattavaakaan. Harrastajat tuskin koskaan tulevat vääntämään tämän tiimoilta puolesta ja vastaan kuin vielä trilogian keskimmäisestä osasta.
Minitarinoista täytyy kuitenkin huomauttaa, että lopetusnumerossa Miller esittää edelleen kykenevänsä kuvittamaan vanhalla tyylillään. Täytyy kai käydä joskus uudelleen nuo minitarinat lävitse, yhdessä vaiheessa ihmettelin tyylin olevan kuin Ronin-kaudelta kopioitu. Ehkä siellä oli joku tyylinvaihteluidea taustalla, mutta eiväthän ne kaikki olleet Milleriä.
-
Tom Kingin ja David Finchin Batman - Minä olen Gotham arvioitu Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2508).
-
Yön ritari III arvioitu hyllyy-blogissa:
https://hyllyy.wordpress.com/2018/06/05/arvio-yon-ritari-iii-herrakansa/
Itse en ole vielä saanut käteen, mutta odotukset on kovat! Eka yön ritari on klassikko, luettu useampaan kertaan läpi, mutta Yön Ritari II oli jäänyt lukematta, koska se ei aiemmin kiinnostanut ristiriitaisen vastaanoton takia. No, nyt tuota III:sta odotellessa sitten viimeinkin tartuin siihen, ja lukaisin sen läpi. Täytyy kyllä sanoa, että siitä tuli todella ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta tarina on suht. ok, mutta Millerin tyylittely menee todella överiksi siinä. Paikoin on kyllä todella hienoja ruutuja ja kuvitusta, mutta välillä on jopa häiritsevän karikatyyrimäistä ja anatomisesti heikkoa kuvausta. Lisäksi taustalla kuljetettavat uutislähetykset jne täytetauhka toki syventää päätarinaa, mutta siinäkin pomppiminen eri "kanavien" ja hahmojen välillä on turhan sekavaa. En nyt tosiaan ehkä yhdellä lukukerralla pääse kaikkien tarinan metatasojen ja viittausten tasolle, jos sellaisia edes on, mutta eipä kyllä kokonaisuus houkuttele palaamaan siihen uudelleenkaan. Täytyy sanoa, että jos tuo olisi kuvitettu hieman perinteisemmin ja Millerin aiempaan suoraviivaiseen tyyliin sekä jättäen vähän turhaa ylimääräistä monitasoista tarinankerrontaa vähemmälle, tuo olisi hyvä teos. Nyt siitä jää perustarinan lisäksi käteen vain Millerin storyboarding/kuvakerronta ja ruutujako, joka tuossakin on oikeasti ihan huipputasoa. Monta kertaa lukiessa tuli fiilis, että mahtava sivu ja aukeama on pilattu ala-arvoisella kuvituksella, jolla on koitettu sitten ehkä hakea lisätasoja kerrontaan.
Nyt vaan odottamaan että kesäloma koittaa ja saa tuon Herrakansan käteen.
-
Onkos jossain sanottu tuon Herrakansan painosmäärä?
-
Onkos jossain sanottu tuon Herrakansan painosmäärä?
Se on nykymenon mukainen eli pieni.
-
Nyt vaan odottamaan että kesäloma koittaa ja saa tuon Herrakansan käteen.
Noniin, nyt on kesälomalukemistona ollut uutta yön ritaria. Kyllähän tämä hyvä on, ehdottomasti parempi kuin kakkonen, mutta ei ykkösen rinnalle asti yllä, ei lähellekään. Tarinan kuljetuksessa Azzarello varmaan auttanut verrattuna kakkoseen (rauhoittanut ja selkeyttänyt kerrontaa) ja taide on Kubertin+Jansonin jäljiltä huippuluokkaa. Kakkosessa Millerin tyylittely meni aivan yli ja se alkoi jopa haitata kerrontaa kuten aiemmin mainitsin. Tässä myös muutamat Millerin kuvittamat tie-in tarinat menettelevät kuvituksen puolesta, kyllä Miller halutessaan piirtää osaa. Toki vanhat maneetit välillä pyrkivät esiin, mutta lähempänä tämä on Millerin kuvituksen osalta ykköstä kuin kakkosta. Päätarinan kuvitus tosiaan Kubertia ja etenkin siellä on upeita koko sivun kuvia tai aukeaman panorointeja.
Yksi juttu kummastuttaa ja hämmästyttää; kaikkien vaihtoehtoisten kansien tekijät kyllä luetellaan jokaisen numeron tekijätiedoisssa, mutta itse kansia ei ole sitten sisällytetty mukaan, vaikka tämä on olevinaan nk. ”Absolute edition”. Kokonaisuutena kuitenkin kyllä komea opus ja erittäin suositeltava!
-
Lyhyt arvio: esillepano on komea, kun tarinaa on sen nelisensataa sivua ja kirjan mitat absoluuttiset. Kuitenkin tarina ratkaisee, ja se on kunnianhimottomampi kuin kummassakaan aiemmassa osassa. Peruspahikset, perusuhka, tavallista kehnompia juonenkäänteitä joita en spoilaa... Siinä mielessä tämä oli pettymys lukea. Kyllästyin myös nopeasti siihen mitä lauseet on jaettu 1-2 sanaan per puhekupla, kun sarjiksen tyyliin sopi melkein aina perinteinen jämptiys. Kuvitus on kuitenkin mitä mainioin, selkeä parannus edellisosasta.
Oli kiva lukea, mutta toivottavasti enempää DK:ta ei tehdä. Millerillä ei vaikuta olevan enää mitään annettavaa Bat-mytologialle. Viimeinen kuva ja se teksti olivat paras mahdollinen loppu, ja sen soisi tarkoittavan oikeaa loppua.
-
Mä tykkäsin siitä, miten Kubert imitoi aika hyvin Milleriä. Tietenkin Janssonin tussaus auttoi.
Lisäksi ehkä jopa parasta antia olivat ne välitarinat eri piirtäjien tekeminä. Erityisesti ne, joissa Miller oli tekijänä näyttää aikamoista skaalaa: Janssonin tussaamat ovat melkein kuin paluuta 80-luvulle. Millerin omat lyijykynät ja tussaukset taas ovat paikoin jopa aikamoista harakanvarvasta tai ainakin kovin tyyliteltyä. Sitten taas Millerin tussaama John Romita jr.:n tarina on tosi hienoa jälkeä.
-
Paitsi Trump ja Putin niin myös Batman ja Jokeri ovat Euroopassa:
Batman – Europa Deluxe. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2543)
-
Paitsi Trump ja Putin niin myös Batman ja Jokeri ovat Euroopassa:
Batman – Europa Deluxe. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2543)
Ensinmainittu kaksikko aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin jälkimmäinen kaksikko.
-
Italiassa on ilmeisesti toimittu näin...
SLIPCASE – Il Cavaliere Oscuro di Frank Miller (http://www.rwedizioni.it/negozio/product/slipcase-il-cavaliere-oscuro-di-frank-miller-firmacopie-napoli-comicon)
Kaikista trilogian osista julkaistiin samanaikaisesti (?) Absolute-versiot, mutta se Romita nuoremman kuvittama tarina päätyikin lopulta samoihin kansiin alun perin jo 80-luvulla julkaistun neliosaisen klassikon rinnalle. Kronologisestihan tuo on tietysti ihan järkevä ratkaisu...
-
Lepakkomieskin on jo vahvasti vaari-ikäinen. Tasavuosia tulee pian taas täyteen.
http://www.bdangouleme.com/1350,batman-80-ans-un-genre-americain-demasque
-
Batman menee naimisiin
https://www.inverse.com/article/46598-batman-catwoman-marriage-gets-spoiled-tom-king
-
Batman menee naimisiin
https://www.inverse.com/article/46598-batman-catwoman-marriage-gets-spoiled-tom-king
Ei mennyt ja tuskin tulee menemäänkään ennenkuin DC taas tarvitsee boostia Battiksen myyntiin.
-
"Batman - Minä olen itsemurha" arvioitu Kvaakissa. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2576)
-
Otin urakakseni lukea kaikki Yön ritarit putkeen. Ennakkoon muistin, että ykkönen on klassikko, jonka lukemisesta on jo vuosikymmen. Hatarat muistikuvat siis. Kakkonen oli niin sekava, että en ymmärtänyt siitä mitään. Ja kolmonen tuli nyt luentaan ekan kerran. Antoisia olivat lukuhetket.
Ykkönen oli justiin niin hyvä kuin muistinkin. Aika hienosti tunnelmaa paisuteltiin rinnasteisesti nousevan rajuilman kanssa. Bruce Waynestä tuli lopullisesti Batman. Tykkäsin erikoisesti siitä, kuinka supersankarien ikääntymistä käsiteltiin. Ja saagan arkkikonnia. Monta konventiota rikottiin. Tuli tunne, että näinhän sen pitäisi mennä, jos supersankareita olisi olemassa. Ja vielä se, että enpä ollut ennen tajunnutkaan, kuinka paljon Miller on ottanut kuvitukseensa Hugo Prattilta. Ei siinä turhaan Corto Maltesessa kahinoitu.
Kakkonen oli... hmmmm... paljon parempi kuin muistin. Auttoi paljon, että oli ykkönen tuoreessa muistissa. Mutta sekava se oli edelleen. Ruutuihin tuotiin koko ajan hahmoja, joista ei pirukaan ota kaikista selvää. Supersankareita kun en erityisen hyvin tunne enkä ole piru, niin vain pienen osan statisteista tunnistin. Vähän sama tunne kuin lukisi sarjakuvaa kielellä, jota ei kovin hyvin hallitse. Ajoittain oli vaikea nähdä metsää puilta, mutta kun piti tarinan perusidean kirkkaana mielessä, niin kertomushan oli oikein hieno. En Millerin elämänvaiheita tarkkaan tunne, mutta tiedän hänen joutuneen hakatuksi muutamaan kertaan. En ihmettelisi, jos tarina olisi kirjoitettu toipumisen jälkimainingeissa, sillä niin pessimistinen oli maailmankuva. En tiedä miksi, mutta jotenkin verkkokalvoille on porautunut lähtemättömästi kohtaus, jossa Lex Luthor hakkaa Batmania. Nytkin se kohtaus tuntui vaikuttavimmalta: lentävät hampaat ja nuupallaan olevat lepakon korvat olivat suorastaan hellyttäviä. Eihän sarjakuvasankaria voi niin lyödä, että hampit lentävät. Se on peruuttamaton teko. Mutta Miller teki sen silti. Että joo, tykkäsin tästäkin, ja toivoisin, että se julkaistaisiin koostekirjana. Silti on sanottava, että ehkä tässä Miller haukkasi vähän isomman palan, kuin pystyi pureskelemaan.
Sitten vielä kolmososa. Kirjahan on komea ja massiivinen. Suorastaan pelotti tarttua siihen. Ja aih ja voih, olipa ikävää, että Miller ei ollut piirtänyt kaikkia osia. Ei läheskään. Ei mitään Kubertia ja muita vastaan, mutta kyllä tämä trilogia on niin henkilöitynyt Milleriin, että olisin suonut hänen toteuttavan homman loppuun asti yksin (jos ei nyt värittäjiä tms lasketa mukaan...). Tarina oli perusteiltaan hyvä. Taas tuli sama tunne kuin ykkösosassa, että näinhän tämän pitäisikin edetä, mikäli supersankareita olisi olemassa. Mutta sitten tuli pettymys,[spoiler] kun Batman herätettiin henkiin ja vielä nuorennettiin. Siinä ikään kuin palattiin siihen lähtötilanteeseen, jossa Batman oli ollut ennen ykkösosaa. Jopa ennen eläkkeelle jäämistään. Olisi ollut paljon riipaisevampaa, jos Batmanin olisi annettu jatkaa ikääntyneenä miehenä paikat hajalla ja kenties kuolla viimeisessä taistossa.[/spoiler] Nyt periaatteessa tehtiin kaikki edeltäneet tapahtumat turhiksi. Samalla tulin aika vakuuttuneeksi, että Yön ritaria ei enää ainakaan Millerin voimin tehdä. En oikein tiedä, mitä tästä kolmososasta ajattelisin. Komeaa sarjakuvaa se ainakin on. Joku jo mainitsikin, että ei tämä niin kunnianhimoinen ollut kuin kaksi edeltävää osaa. Ehkä juuri niin. Sellaista normihyvää supersankarikeitosta, joka toi trilogian kunnialla päätökseen.
Sitten vielä kysymys: onko RW:n Yön Ritari I julkaistu isommassa koossa kuin Egmontin vastaava? Tuntui niin kovin pieneltä Egmontin ykkönen verrattuna RW:n kolmoseen.
-
Se RW:n yön ritari I on hieman isompi kuin Egmontin, Deluxe kokoa kuten Tappava pila ja tämä Master Race.
-
Ok, pitääpä sitten harkita sen ostoa, jos sen vielä jostsin saa.
-
Ok, pitääpä sitten harkita sen ostoa, jos sen vielä jostsin saa.
https://www.sarjakuvakauppa.fi/batman-yon-ritari-deluxe.html
Saa sitä vielä.
-
Yön Ritari: Herrakansan arvostelu nyt etusivulla! (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2581)
-
Herran tähden tämä Herrakansa oli pitkästä aikaa sellaista suuren luokan supersankarointia, että lukemastaan oikein nautti. Kahden aikaisemman osan melkeinpä nihilismistä päästiin pienen matkan verran kohti valoa... Lepakko- ja Teräsmiehen välillä oli ihka aitoa toveruutta.
Tosin nämä hullut kuin pullosta tulleet -ideaa on käytetty muistaakseni muutaman kerran normisarjassakin.
Laran ymmärryksen herääminen oli kuvattu hienosti, loppusivu oli varsinkin mieleeni.
-
Ei ole tullut moneen vuoteen luettua Millerin lepakoita niin Master Race setin tultua hommasin samaan pakettiin ykkösen slipcase versiona. Nyt siis lukemaan sarja läpitte.
(https://lh3.googleusercontent.com/4a41apG4k2cHtfueRGoTaCYvXvtDkVHxkL3bCHMpMT2vqKGfV59213cnoOAb_f7XBN6Vg0bkiu4BIEZmQqwYmxBO2KF-GlmyoK9aQjg94JQneaninroWgq8EaZ8uf7PnODXNVqf-uw=w498-h884-no)
-
Uutta, Rebirth-uudistuksen jälkeistä, Batmania olen jossain puolittain silittänyt ja puolittain kurittanut.
Batman on sellaista DC-peruskauraa, että se pitäisi saada kohdilleen joka ikinen kerta. Silti se on monesti tämän vuosituhannen puolella mennyt syystä tai toisesta useammin vikaan kuin osunut kohdalleen.
Kun näitä lehtiä on useampi, niin täsmennetään, että nyt luetaan ihan Batman-nimikkosarjaa. The Flash -crossover numerossa 21 oli sellainen vedenjakaja, mistä lähtien minä olen jo kovasti tykännyt lehdestä.
Tätä seuraava War of Jokes and Riddles -tarinakokonaisuus oli mielestäni oikein mainio, vaikka moni sitä on haukkunut. Kuitenkin minusta ei niin ole väliksi kuinka järkeviä tarinat ovat, vaan kuinka järkeviä ne ovat siinä supersankaritodellisuudessa, mihin ne sijoittuvat.
Sen sijaan minua kalvaa kovasti Batmanin ja Kissanaisen suhde. Kun Teräsmiehen tapauksessa on hienoa, että hahmo on saanut perheen ja pojan, en mitenkään voi kuvitella, että Batmanista saataisiin irti mitään hyvää – poika Damian toki sopii oivasti Robinin rooliin – jos tämä vakiintuisi.
Sen sijaan lukijaa kiusataan kaikenlaisilla typeryyksillä, joista pahin on numero 37, jossa mennään tuplatreffeille Clarkin ja Loisin kanssa. Tekijöiltä tuntuu vallan unohtuvan, että minä MAKSAN näiden lukemisesta.
Tunnustan, että numero on hyvin kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu, MUTTA en tahdo lukea supersankareiden treffeistä. Tuollaiset pusuttelut pitäisi rajata teinien lehtiin.
Olen aikuinen ja haen Batmanista jännitystä ja väkivaltaviihdettä, en huumoria ja romanssia.
-
Detective Comics on Rebirth-uudistuksen jälkeen ollut todella kovatasoinen sarja ja, mikä hämmästyttävintä, on sitä peräti toistaiseksi kaikki lukemani 40 numeroa.
Kun on tottunut kuuden numeron, siis kokoelman, mittaisiin seikkailuihin, on nautinnollista lukea todella pitkää tarinakaarta.
Käsikirjoittaja, James Tynion IV, on tarttunut urakkaan itsevarmalla otteella. Alkuvaiheen hienoisen notkahtelun jälkeen tulee varmaa tasalaatua.
Tätä lukiessa on sellainen olo, että tällaista supersankaritarinoiden tulisi ollakin.
Sekin piristää, että Tynion vetää täysin omaa juttuaan, eikä Batmanin perusvihollisista ja muista rutiineista ole tietoakaan. Tämä antaa juoksulle omaleimaisen otteen.
EDIT: On tämä kuitenkin pitkän linjan lukijaa ajatellen palkitsevasti kiinni Batman-mytologiasta, mikä ikään kuin hyvittää tuon perinteisten vihollisten puutteen. Ja on siellä toki vanhoja hahmoja hyvien ja pahojen puolella, että ei kaikki nyt sentään uutta ole. Kuitenkin sellainen systeemiajattelu, linnunsilmänäkymä Batmanin toimintaan on hyvin tuoretta.
-
Alkuun DetCom oli Batman Family-lehti mutta muuttui (kohtuu äskettäin) sitten Battiksen team-upiksi.
-
Hieman tuo Tynion IV:n juoksun loppuhuipennus jää odotuksista. Tämähän se perinteinen kirous on, että loppu hieman läsähtää, kun paukut on jo seuraavissa toimeksiannoissa.
Silti hieno kokonaisuus, parempi kuin moni huonompi.
Itse tykkäsin paljon, paljon enemmän kuin Kingin Batman-sarjasta, joka toki on helpommin lähestyttävä selkeine, lyhykäisine tarinakokonaisuuksineen.
-
Batmanin teamup-lehti oli taas The Brave and the Bold.
Juu mutta tämä Rebirth DetCom oli pitkään Batman Family oikeastaan ja sitten vaihtui Battiksen team upiksi kun ollut Black Dynamoa, Two Facea, jne.
-
80 vuotta eikä meno ole hidastunut.
Onnea viittaritarin seuraavalle 80 vuodelle
-
Eipä tuo DetCom 1000 ole tähän mennessä ollut mitenkään erikoinen, samanlaista peruskauraa kuin Action Comics 1000.
Gotham City oli aika epäonninen 1990-luvun lopulla kun oli joukkotautia, maanjäristys (tiettävästi GC sijaitsi tuohon aikaan keskisessä USAssa) ja sitten eristys.
-
"Batman - Minä olen itsemurha" arvioitu Kvaakissa. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2576)
Pitkästä aikaa tartuin uudempaan supersankarituotantoon, eli tuohon, josta ei ilmeisesti ole täällä paljon keskusteltu. Enkä ihmettele miksi.
Positiivista oli että kirjan pystyi lukemaan, mutta mutta... tai no, graffakin oli ihan hyvää, niin kuin Juha tuossa arvostelussa toteaa. Ja piirtäjän arkkitehdin ammattitaito näkyy. Iso osa taustoista vaikuttaisi olevan tietokoneella generoitua ja jonkinlaisena erityispiirteenä runsas verkkoaidantojen piikkilankojen ja metalliportaikkojen esittely. Niitähän ei nimittäin Erkkikään tuossa mitassa käsipelillä virittelisi paikoilleen. Sitten siellä on se hieno aukeaman kokoinen Arkham Asylymin kuva (joka on vielä myöhemmin monistettu toiseenkin lehteen). Ruutujen duplikointia piirtäjä käyttää jonkin verran, mutta ei sentään aivan yhtä häiritsevästi kuin Maggy Garrisonin piirtäjä. Lopussa luulin että yksi vauhtiviiva oli jossain vaihheesssa syntynyt digitaalinen roska, koska valkoinen viiva oli niin kohlo ja pomppasi niin pahasti kokonaisuudesta eli muusta grafiikasta.
Kässäpuolella Batman tuntuu kyllä olevan niin loppuun kaluttu, että kymmeniin vuosiin siitä ei ole oikein saatu mitään irti. Ei tässäkään. Alpparin naurettava nimikin kyllä jo kertoo aika paljon. Kokonaisuuden kruunaa sen lässähtävä lopetus, eli se miten Bane yllättävän helposti kukistuu. Tuntuu että 50- 60- ja 70- luvulla kun näitä sarjiksia tehtiin vielä lapsille, käsikirjoituksissa oli paljon enemmän ideaa ja tarinoissa sisältöä. "Itsemurhassa" sankari eli Batman keskittyy vain olemaan jotenkin uhkaava ja mystinen ja pelottava. Lapsille se voisikin mennä läpi, mutta edes piltit tuskin arvostavat tämmöistä menoa muuten.
-
Onko kukaan indeksoinut/ristiintsekannut suomalaisia Batman-julkaisuja? Egmont ja RW on julkaisseet (ja julkaisuohjelmassa on) aika paljon uusintojakin 80-90 luvuilla (ja ehkä jopa 2000) julkaistuista. Ainakin yön ritari on tullut molemmilta, samoiten 1. Vuosi Egmontilta. Nyt on RW:llä julkaisuohjelmassa mm. Kuolema kulkee suvussa -saaga. Olen tässä haalinut vanhempia lehtijulkaisuja eikä tuplia välttämättä tarvisi, joten auttaisi, jos voisi jostain tsekata mitkä vuodet/numerot on jo kovissa kansissa julkaistu (tai julkaisuohjelmassa).
-
Onko kukaan indeksoinut/ristiintsekannut suomalaisia Batman-julkaisuja? Egmont ja RW on julkaisseet (ja julkaisuohjelmassa on) aika paljon uusintojakin 80-90 luvuilla (ja ehkä jopa 2000) julkaistuista. Ainakin yön ritari on tullut molemmilta, samoiten 1. Vuosi Egmontilta. Nyt on RW:llä julkaisuohjelmassa mm. Kuolema kulkee suvussa -saaga. Olen tässä haalinut vanhempia lehtijulkaisuja eikä tuplia välttämättä tarvisi, joten auttaisi, jos voisi jostain tsekata mitkä vuodet/numerot on jo kovissa kansissa julkaistu (tai julkaisuohjelmassa).
RW:n julkaisuista on aiemmin tullut suomeksi kovissa kansissa ainoastaan Yön Ritari, sanoisin. Pehmeissä kansissa tai lehtimuodossa on Batmaneista tullut aiemmin Kuolema kulkee suvussa, Tappava vitsi ja Gotham by Gaslight. Azzarellon ja Risson kirjasta osa on tullut DC-Spesiaaleissa.
-
Onko kukaan indeksoinut/ristiintsekannut suomalaisia Batman-julkaisuja? Egmont ja RW on julkaisseet (ja julkaisuohjelmassa on) aika paljon uusintojakin 80-90 luvuilla (ja ehkä jopa 2000) julkaistuista. Ainakin yön ritari on tullut molemmilta, samoiten 1. Vuosi Egmontilta. Nyt on RW:llä julkaisuohjelmassa mm. Kuolema kulkee suvussa -saaga. Olen tässä haalinut vanhempia lehtijulkaisuja eikä tuplia välttämättä tarvisi, joten auttaisi, jos voisi jostain tsekata mitkä vuodet/numerot on jo kovissa kansissa julkaistu (tai julkaisuohjelmassa).
Uusimmasta RW:n Batman tuotoksesta (Azzarello/Risso) on julkaistu Särkynyt kaupunki aiemmin DC-spesiaalissa 2-5/05. Egmont julkaisi kovakantiset All star Supermanit ja Batmanit, jotka jäivät DC-spesiaalissa kesken. Lisäksi DC-spesiaaalissa jätettiin Superman Birthright kesken (5/12 osaa julkaistiin) ja siihen ei ole kukaan sen jälkeen Suomessa palannut.
-
Kahlasin Snyderin New 52 -kokonaisuuden kokonaisuudessaan lävitse.
Silmäilin alusta saakka, ja kyllä yhä vieläkin ne suomennetut pöllöilyt ovat juoksun parasta antia.
Snyderillä on kokonaisuuden aikana grantmorrisonmaisia suuria ajatuksia. Eivät kuitenkaan niin suuren suuria, että jaksaisi oikein innostua.
Tahkosin kokonaisuutta pitkän matkaa ennen kuin oivalsin sarjan olevan visuaalisesti niin tylsä, etten tahtonut pysyä käsikirjoituksenkaan kanssa hereillä.
Greg Capullo on hionut ammattimaisuudessaan jäljestään kaiken persoonallisuuden pois. Spawn-kaudelta on jäänyt kuitenkin niitä ärsyttäviä mcfarlanemaisuuksia.
Kuvituksessa ei ole alun jälkeen yhtään säväyttävää kuvaa tai sivua.
Jos Kingin Rebirth-Batman ei ole yhtä tasalaatuista, niin on sitä hauskempi ollut lukea ja erityisesti katsella.
-
Azzarellon ja Risson Batman luettu. Olipa viihdyttävä paketti, todella tyylikästä meininkiä. Verrattuna Millerin Batmaneihin tässä ei ollut pääosassa niinkään itse päähenkilö, vaan häntä ympäröivät tapahtumat. Lukeminen oli tätä kautta soljuvaa. Kun en Batmaniin ole erityisen hyvin perehtynyt, niin välillä tuntui, että tarinat oli irrotettu suremmasta kontekstista, mikä haittasi jonkin verran lukemista. [spoiler]Esim. vilahtikos siellä nyt oikein Kissanainenkin. Ja pyörätuolissa! Miksi?[/spoiler] Ja olikohan vimppa tarina arvet julkaistu alkujaan tuossa formaatissa? En kauheasti tykännyt, kun aukeaman keskikohtaa sai kunnolla repiä, että näki, mitä ruuduissa tapahtui. Mutta oli tää niin hyvä, että pitää vissiin ittelle ostaa.
-
Ja olikohan vimppa tarina arvet julkaistu alkujaan tuossa formaatissa? En kauheasti tykännyt, kun aukeaman keskikohtaa sai kunnolla repiä, että näki, mitä ruuduissa tapahtui. Mutta oli tää niin hyvä, että pitää vissiin ittelle ostaa.
Juu, hyvä kokoelma!
Ja vika tarina on tosiaan julkaistu alunperin DC:n isokokoisessa Wednesday Comics -lehdessä.
Tuolla hitusen lisätietoa lehdestä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Wednesday_Comics (https://en.wikipedia.org/wiki/Wednesday_Comics)
PS. Ja vika tarinahan ei ole nimeltään Arvet – Arvet on se eka mustavalkoinen juttu.
-
Hyvää Batman-päivää kaikille!
(https://pbs.twimg.com/media/EFAWsoUWkAAf2KE?format=jpg&name=900x900)
-
Jassoo, on taas se aika vuodesta. Hyvää battis-päivää.
-
Jassoo, on taas se aika vuodesta. Hyvää battis-päivää.
Se oli eilen.
-
No mennyttä Battis-päivää sitten.
-
Minua rupesi niin ärsyttämään Jokeri-elokuvan aiheiset uutiset (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006260040.html) että päätin protestina tehdä vlogin Jokeri-aiheisesta sarjakuvasta. Suosittelen nahkasiiven, Vertigon ja kauhun ystäville Batman: Damned (https://youtu.be/r4siFGTFxd8) sarjakuvaa.
-
Suosittelen nahkasiiven, Vertigon ja kauhun ystäville Batman: Damned (https://youtu.be/r4siFGTFxd8) sarjakuvaa.
Tuonhan pitäisi ilmestyä suomenkielisenäkin vielä tämän vuoden puolella...
-
Julkaisin SarjakuvaTV:llä pari Batmaniin liittyvää pätkää. (https://www.youtube.com/channel/UCPYw-TuJoKiZxnkxoRp8qeQ) Eli kierroksen Angoulemen 80. juhlanäyttelyssä sekä DC:lle piirtäneen ja Batmaniakin tehneen Gene Ha:n minihaastattelun.
-
Tuonhan pitäisi ilmestyä suomenkielisenäkin vielä tämän vuoden puolella...
Mahtavaa. Löysin kyseisen RW kirjoituksen ja listassa oli myös Batman: White Knight, jossa on mielestäni erittäin tyylikästä kuvitusta. 8]
Wow, siis wow…. Jokeri elokuva saavutti miljardin kansainvälisessä lipunmyynnissä. Kuka olisikaan voinut uskoa, että Kauhea Kankkunen-elokuvatrilogian ohjaaja Todd Philips ohjaisi vuoden sarjakuvaelokuvan, jolla ei ole mitään tekemistä itse sarjakuvien kanssa! Senpä takia aion suositella neljä sarjakuvaa luettavaksi, jossa vihan harlekiini esiintyy.
(https://youtu.be/NKSi_31f5RM)
-
Batman: White Knight on niin kovassa maineessa, että lukaisin sen ihan siitä syystä.
Sean Murphy on toki pätevä kuvittaja, mutta käsikirjoitus ei ole mitenkään samalla tasolla. Kuittasin viat aluksi sen piikkiin, ettei tätä olisi toimitettu osaavasti, mutta jossain kolmannen numeron kohdalla tajusin, ettei tämä toimittamisesta huolimatta ole tämän parempi.
Ei tämä mitenkään huono Elseworlds-tarina ole, mutta perusideaa Jokerin ja Batmanin roolien kääntämisestä olisi voinut terävöittää. Helpoiten se olisi varmasti käynyt leikkaamalla kahdeksanosainen sarja kuuteen osaan. Nyt tässä on liikaa hahmoja, liikaa puhetta ja liikaa sivuraiteita.
-
Brian Azzarello ja Lee Bermejo ovat niin kova yhdistelmä, ettei paljoa ole tarpeen miettiä Damned-tarinan kohdalla.
Tajusin ensimmäisen numeron kohdalla, että tämä oli varmaan se tarina jossa pili vilahtaa. Eipä se kuitenkaan digitaalisena luettuna vilahtanut, joten en voinut pöyristyä tapahtuneesta.
Tarinassa on kertojanäänen ja yliluonnollisen yhdistelmästä johtuen voimakas Dark Knight, Dark City -fiilis (suom. "Lepakon seremonia", Batman 7/1991).
Tuli moneen otteeseen mieleen, kuinka hyvä tämä olisikaan, jos Azzarello olisi jättänyt kertojanäänen pois ja tarina olisi edennyt kyseiset sivut yksin visuaalisessa muodossa. Tietysti ymmärrän, että sellaiseen ratkaisuun on jopa Azzarellon tasoisen tekijän tapauksessa korkea kynnys.
Teksilaatikoiden pudottaminen ja tekstin länttääminen kuvityksen päälle oli ilmeisesti puoli askelta tähän suuntaan, mutta lopulta ratkaisu teki tekstistä vaikean lukea ja vähän se fontti visuaalisena elementtinä keskellää kuvaa häiritsi. Ei lisää tällaista.
Loppuratkaisua sanallakaan kommentoimatta voi sanoa, että tässä matka oli perillepääsyä tärkeämpää, hieman tuli jopa petetty olo koko keitoksesta. Siitä syystä hyvä, ettei tämä ollut yhtään pidempi. Tässä muodossa, näillä eväillä, just passelin mittainen tarina. Koska tiedän lukevani tämän vielä toistekin, ei ostopäätös kaduta, mutta raketteja ei tämän vuoksi ammuta.
-
Pilin vilahdus on korjattu digiversiossa ja myöhemmissä painoksissa (tekijät lienee selvisivät nuhtelulla).
-
Teräsmies-ketjussa lyttäsin Superman: Year One -tarinan – ja täysin syystä.
Sen kohdalla mietin, kuinka Frank Millerin kaltaisten vanhojen mestareiden töihin tulee tartuttua ikään kuin niiltä odottaisi vielä sitä viimeistä leimahdusta vaikka ura on jo kauan ollut loppuun hiipumista.
Dark Knight Returns: The Golden Child on lyhyttarina, joka kerrankin ei vain palkitsee kaikki odotukset vaan ylittää ne niin että hiukset vain lepattavat.
Ensinnäkin brasilialainen, vielä vähän nimettömämpi, Rafael Grampá on aivan MAH-TA-VA. Tämä ei jäljittele niinkään Millerin tyyliä, vaan sen henkeä. Grampán kuvituksessa voi nähdä vaikutteita Crumbin roisista, vaan ei rehevistä, hahmoista ja Otomon kasvoista. Grampá saa muistamaan, kuinka jännittäviltä Millerin työt silloin 80- ja 90-luvulla tuntuivat.
Jordie Bellaire värittää kauniisti, mahtavasti ja tähän vielä suosikkiylisanasi päälle.
Kaikista parasta Millerissä on, kuinka Milleriä se oikeasti onkaan. Kuinka monta kertaa tämän vuosituhannen puolella on lukenut parikymmentä sivua ja kuvitellut lukeneensa kolme kertaa enemmän. Kaikkiaan viitisenkymmentä sivua tuntuu kahdelta sadalta sivulta.
Tarinan katkaiseminen kesken (tämä on varmaan välijuonto johonkin DKR4-mittaluokan tarinaan) pudottaa tämän suurten klassikoiden taivaskanavalta, mutta jestas sentään miten lapsellisen innostavalta tämän lukeminen tuntuu. Miller lainaa monologin Ennisin Tuomarilta! Ja kohtauksen Byrnen Ihmenelosista! Darkseid ja Jokeri ovat Trumpin kampanjaorganisaatio!
Jos ei tajua Darkseidin edustavan Trumpin pahuutta, niin varmuuden vuoksi Miller heittää kehiin lopputappelun: Darkseid vs. Greta Thunberg! Kuvittelette varmaan, että Jiksi se nyt vaan juksaa. No, ei muuten juksaa!
Hirmuisen nautittavaa luettavaa. Voi kun tätä olisi paljon vielä edessä. Tämä herkku ei riitä nimittäin vielä sitten alkuunkaan.
-
Netissä on aina välillä vaikea tietää, milloin teksti on silkkaa ilakoivaa satiiria, joten vihjattakoon, että tämän täytyy olla sitä itseään!
Ihan vain varotoimena, ettei kukaan vahingossakaan ota tätä tosissaan.
-
Ihan vain varotoimena, ettei kukaan vahingossakaan ota tätä tosissaan.
Tosissani minä sen kirjoitin.
Ensimmäiset 9 sivua oli ihan täyttä kukkua, mutta jos katselee kuvia sen aikaa, niin siitä tukikohtasivusta lähtien se on ihan eri teos.
Täytyi ihan vielä katsoa kannesta, että se oli tosiaan Frank Miller eikä joku Frank Müller, tämä oli niin eri suunnassa kuin tuo ratsastussaappailta tuoksahtava Superman: Year One.
-
Kaikkiaan viitisenkymmentä sivua tuntuu kahdelta sadalta sivulta.
Ainakin tuon voi ymmärtää sekä kehuna että moitteena. :) Lainasin just kirjastosta DK3:n, selasin sen ja mietin jaksaisiko vaivautua...
-
Tosissani minä sen kirjoitin.
Wautsi wau! Nyt heitit kyllä yllättävän kierteen. Jota on kyllä vaikea uskoa, sillä onhan tuo sen luokan tuubaa, että sitä varten täytyy keksiä ihan uusi tuuba-asteikko.
Mutta uskottava se kai on.
-
Ainakin tuon voi ymmärtää sekä kehuna että moitteena. :) Lainasin just kirjastosta DK3:n, selasin sen ja mietin jaksaisiko vaivautua...
Jälkeenpäin katsoen tuntuu kovin unohdettavalta. Jos siinä olisi samaa kuin tässä Golden Child -jutussa, se olisi varmaan omalla tavallaan kiistelty klassikko kakkosen tavoin.
Wautsi wau!
Kirjoitan nyt kun kerran jostain Kvaakissa vielä syntyy mielipiteenvaihtoa.
Jos tuota oikeasti tasapuolisesti tahtoo käsitellä, niin kukkiihan siinä kerronnassa se oma Miller-korniutensa, ja monologia oli melko tuhdisti, mutta minulla se yhdistyi vanhaan Milleriin eikä myöhempään tunnen myötähäpeää -Milleriin.
Kuitenkaan enää harva, etenkään supersankaritarina, herättää tunnetason reaktioita, ja tämä sen teki. Tartuin opukseen asenteella, että luetaan nyt alta pois, mutta sen lukemisesta tuli nopeasti riemukkaan hauskaa tavalla jota sarjakuvien lukeminen joskus lapsena oli: "Älä nyt vielä pääty."
Tässä on kuitenkin selkeästi pyrkimys kulkea uuteen suuntaan. En olisi uskonut Milleristä enää löytyvän sellaista. Tästä syystä katson opusta mieluummin löytämäni hyvän kautta, lyömättä Milleriä silloinkin kun kultapoju olisi siihen antanut syyn.
Kenties riemastuttavinta oli opuksen ylilyövä propagandistinen ulottuvuus, joka näkyy Millerin scifi-jutuissa eri tasolla, mutta on tällä kertaa täysin yhdistettävissä DC:n hyllyttämään Batmanin terroristisotaan (Holy Terror). "Käydään nyt sitten kulttuurisotaa oikein kunnolla."
Darkseid oli yllättävä lisänsä, joka tuli vähän kuin niissä Giffen-DeMatteis JLI-jutuissa. Vuosien ajan minua on nyppinyt nämä hirmuiset pahikset, jotka kuvataan ylväinä ja ihailtavina, ellei muuta niin pelon kautta. Tässä uudet sankarit niistivät vanhaa ihan kunnolla ilman kunnioituksen häivää.
En oikeastaan koskaan muista nähneeni selviä lainoja muiden töistä, mutta tässä oli tosiaan ihan kuin Franklin Richards kohtaisi Mefiston ja Ennisin Tuomari tuumailemassa, kuinka rikollisia ajetaan kuin karjaa haluttuun suuntaan.
En ihastunut opukseen siksi että se olisi jotenkin omassa kategoriassaan täydellinen, vaan sen tasapainottoman viallisuuden vuoksi, vähän kuin DK2 aikanaan.
Kuvittajan mahtavuudesta en suostu keskustelemaan, mutta siitä varmaan ei tarvitsekaan.
-
Kuvittajan mahtavuudesta en suostu keskustelemaan, mutta siitä varmaan ei tarvitsekaan.
Juu, piirrostaiteesta ei löydy pahaa sanottavaa.
-
sitä varten täytyy keksiä ihan uusi tuuba-asteikko.
Minua on jo pitkään sekä häirinnyt että viehättänyt se että melkein mistä tahansa sarjakuvasta on mahdollista kirjoittaa vaikka kuinka paljon ääripään perusteltuja mielipiteitä sekä vastaann että puolesta. Sarjakuvassa on lähtökohtaisesti niin paljon tulkinnanvaraa ja tulkittavaa. Tulkinnanvaraa sikäli että lopullista konsensusta siitä millainen on hyvä sarjakuva tai sarjakuvan kaanonia ei ole vielä saatu aikaiseksi. Niinpä näkökulmasta ja lukijasta riippuen voidaan päästä hyvin erilaiseen elämykseen. Jiksi tuossa kuvasikin hyvin lähtökohtaansa. Toni ei. Toisaalta "tunnemme" Tonin maun hänen aiempien kirjoitustensa perusteella.
Tulkittavaa taas löytyy sekä tekstin että kuvien puolelta. Lienee todennäköiseltä että lukijalle jo nuorena kehittynyt tottumus tulkita sarjakuvaa (oletko lukenut strippejä, mangaa, bd:tä vai amerikkalaista kerrontaa) vaikuttaa siihen miten kertomukset ylipäätään aukeavat. Siis siitäkin huolimatta, vaikka myöhemmällä iällä olisi opeteltu lukemaan kaikkia erilaisia sarjakuvakoodeja.
Aloitin Herrakansaa (ja mietin jo että en lukisi pidemmälle). Ekan lehden perusteella se on aivan hirveä. Sanalla sanoen ruma, tyhmä ja sekava (jo yksinään mikä tahansa noista mielipiteistä saattaisi karkoittaa normaalilukijan).
Millerin piirrokset todellakin näyttävät aivan paskoilta (eikä Jansonin tussaus niitä pelasta). Minusta on äärimmäisen loukkaavaa, että joku esittää tosissaan moista taidetta luettavaksi. Joko Miller ei enää osaa piirtää, hän ei välitä tai mikä pahinta hän ei ymmärrä. Kaikissa näissä tapauksissa toimituksen olisi pitänyt puuttua asiaan.
Koska en tunne/muista kaikkea mitä hahmoille on aiemmin tapahtunut aloituksesta en ottanut oikein mitään tolkkua. Tunnistan toki tutut pukusankarit, mutta Battiksen paljastuminen naiseksi on sekin kuvattu niin sekavasti että sitäkään ei meinaa sarjakuvan kerronnasta hahmottaa. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että juttu on osa loputonta saagaa, jonka paloja on vain yritetty laittaa semmoiseen järjestykseen että se joka tuntee tarinan voisi kokea sen edes jotenki tuoreeksi. Koko ensimmäinen lehti perustuu kahteen turpasaunaan, Battis vastaan poliisit ja Ihmenainen vastaan kentauri, sekä irralliseen, täysin käsittämättömään ja kömpelyydessään lähes ylittämättömään tarinaan, joka lienee johdatus sille että ilmeisesti Atomi lähtee seikkailemaan Kandoriin.
Tämän perusteella tämä tyylilajin kertomuksissa on aina parempi, mitä enemmän tapellaan ja mitä salamyhkäisempiä ollaan. Eli tyylilajissaan Herrakansa on sitten varmaan hyvä? Tappelu on kuitenkin minusta usein tylsää ja salamyhkäisyys huonosti tehtynä ainoastaan vieroittaa tuotteesta.
Nyt sitten katsoin täältä ja huomaan/muistan Mikaelin kehuneen kirjan arvostelussaan ja Lurkerin kirjoittaneen näin:
Herran tähden tämä Herrakansa oli pitkästä aikaa sellaista suuren luokan supersankarointia, että lukemastaan oikein nautti.
Tämän perusteella aion lukea lisää, vaikka olenkin sitä mieltä että ainoastaan masokisti voi moisesta nauttia. Tai no, myönnän kyllä itsekin jollain kierolla tavalla nauttineeni DK:2n(ko se oli?) psykedelisestä värityksestä, mutta se on hieman eri asia. Ja tästä kolmosesta nimen omaan puuttuu se kajahtanut väritys. No, katellaan eteenpäin...
-
Minua on jo pitkään sekä häirinnyt että viehättänyt se että melkein mistä tahansa sarjakuvasta on mahdollista kirjoittaa vaikka kuinka paljon ääripään perusteltuja mielipiteitä sekä vastaann että puolesta. Sarjakuvassa on lähtökohtaisesti niin paljon tulkinnanvaraa ja tulkittavaa. Tulkinnanvaraa sikäli että lopullista konsensusta siitä millainen on hyvä sarjakuva tai sarjakuvan kaanonia ei ole vielä saatu aikaiseksi. Niinpä näkökulmasta ja lukijasta riippuen voidaan päästä hyvin erilaiseen elämykseen.
Toisinaan hämmästyn, kuinka eri tavoin joku/muut voivat jonkin lukemani sarjakuvan kokea, mutta sehän se on sitä harrastamisen suolaa, että niistä keskustellaan.
Tonin tuomio Golden Childistä tulee varmasti viimeistään Tähtivaeltajassa, mutta itse lukaisin tuon toiseen kertaan, ja pidin vieläkin enemmän.
Ensimmäisellä kerralla ajattelin tässä nyt olevan se sukupolvenvaihdos, jossa lapset ovat korvanneet vanhempansa, mutta Darkseidin etova, perverssi niljakkuus ei toimisi aikuishahmoja kohtaan.
Viimeisen sivun lisäksi juuri Jokeri ja Darkseid Trumpin kampanjatoimistossa on opuksen kirkastava ydinkohtaus, ja Jokerissa on samaa hykerryttävää hurvittomuutta kuin ensimmäisen Yön ritarin Reaganissa. On huimaa, kuinka tarkasti ajan hermolla tämä onkaan, ja Grampá vielä puristaa viimeiset sävelet irti.
Oli Millerin tekstilaatikoista mitä tahansa mieltä, minusta tuntui kuin hän olisi tätä ennen lukenut vanhoja juttujaan, ja niistä olisi jäänyt päälle se vanhan Millerin ääni.
Tunsin vielä toisellakin kerralla aitoa innostusta, joka ensimmäisessä viestissäni näytti tosiaan ihan sarkastiselta irvailulta, aito innostus kun ei kuulu internetin etikettiin.
Sen Ennis-lainaksi kuvittelemani kohtaus meni kuitenkin väärin, Ennisin Tuomari tuumii kuinka vihollisia ajetaan kuin karjaa, ja Miller kirjoittaa kuinka sitä harvennetaan kuin karjaa. Olipa kummallista törmätä näin tuoreeseen ja selvään valemuistoon.
-
Mahtaako vuosien -84&-85 teräsmiehissä julkaistut Lepakkomies seikkailut löytyä suomenkielisinä muussa formaatissa vai ainoastaan noissa kakkossarjana?
Ekku
-
Mahtaako vuosien -84&-85 teräsmiehissä julkaistut Lepakkomies seikkailut löytyä suomenkielisinä muussa formaatissa vai ainoastaan noissa kakkossarjana?
Ekku
Väittäisin että ne löytyy pääosin vain noista teriksistä. En kyllä ihan satavarma tästä ole. Joitain tarinoita lienee tullut mm. Tekijänä Neal Adams -kirjoista tai muista kokoomista.
-
Väittäisin että ne löytyy pääosin vain noista teriksistä. En kyllä ihan satavarma tästä ole. Joitain tarinoita lienee tullut mm. Tekijänä Neal Adams -kirjoista tai muista kokoomista.
Thanks Buddy. Enpä sitten taidakkaan myydä noita vuosikirjoja.
Ekku
-
Petterin sivuilta voi tutkia noita lehtien tarinoiden kronologisia julkaisuja:
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/lehdet.html
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/listat.html
Tukee aiempaa tulkintaani, mutta joku tietänee paremmin.
-
Batman-päivänä varmaan pitäisi yrittää sanoa jotain positiivista hahmoon liittyen... mutta Tom Kingin Batman on War of Jokes and Riddles -tarinasta (4. kokoelma) lähtien vetänyt niin keulaportti auki, että luovutan sarjan osalta toistaiseksi kokoelman 11 loppuun, eli numeroon 74.
Toivoin, että häähumun jäätyä jälkeen alkaisi parempi kausi mutta kun ei ala. Tyylittely ja high concept menevät tarinan edelle. Olisi kivempi lukea sellaista sopiviin palasiin annosteltua perustarinaa, kuin jotain hirmuisen kokoista keitosta.
James Tynion IV puolestaan jätti niin suuret saappaat Detective Comics -lehden puolella täytettäväksi, etteivät niitä pystyneet toiset täyttämäänkään.
Peter J. Tomasin numerot lähtevät kokoelmien osalta taas ykkösestä, mikä mukailee muiden DC-lehtien numeroiden nollaamista. Tartun tähän kokonaisuuteen vasta joskus myöhemmin, mutta ihmettelin syytä kokoelmien numeroinnin pyöräyttämistä taas ykköseen.
Tässä piti tarttua googleen, mikä rebootti nyt oikein olikaan kyseessä. No, kyse ei ollut uudelleenkäynnistyksestä lainkaan... joten miksi niitä edes piti nollata, kun ei sitä jatkoa ole edes brändätty erityisemmin. Taas kerran typerä, typerä juttu, joka vain vähentää sitoutumista.
Kumma, ettei kukaan alalla muista vanhaa perustotuutta, että mikä on "helppo ostaa on helppo myydä". Sarjakuvakauppiaitakin ahdistaa, että esim. New 52 -kokoelmista vain ja ainoastaan Batman myy.
-
Alfred Pennyworthilla oli tytär 1980-luvulla (ei kaiketi täällä nähty) mutta kuinkahan varma Alfredin isyys oli kun tyttären äiti Mademoiselle Marie oli myös Sgt Rockin kanssa aika intiimisti.
-
Three Jokers sai juuri päätöksensä, ja onhan se parasta Batmania vuosiin. Se on julkaistu Black Label -alamerkillä, josta ei aina tiedä ovatko tarinat jatkumoa vai eivät. Voi hyvinkin olla, selvinnee myöhemmin. Jatkoa Killing Jokelle. Väkivaltaa on normaalia enemmän.
Mulle ei kyllä kolissut tarina laisinkaan, kuvitus kylläkin. Näin kirjoitin painossa olevan Tähtivaeltajan uutispalstalle:
"Johnsin itsetarkoituksellinen kerronta tulvii ummetuksenkaltaista, väkisin väännettyä ”suurta draamaa”. Fabokin huolellinen ja pikkutarkka taide miellyttää kuitenkin silmää, joten ehkäpä tämä tulee selattua loppuun asti."
Jotenkin tuntuu kuin Geoff Johns kuvittelisi olevansa hyväkin Alan Moore -kopiokone, vaikka osaa matkia ainoastaan Mooren tyylin heppoisimmat pintatasot. Aito ymmärrys, äly, oivallus ja sisällön syvyys jäävät häneltä aina totaalisesti tavoittamatta.
Jos nyt näistä viimeaikaisista Moore-rahastuksista pitäisi joku nostaa ylitse muiden, niin se on kyllä Tom Kingin käsikirjoittama ja Jorge Fornésin kuvittama Rorschach. Tässä ei yritetä tehdä paperikopiota Mooren luomuksesta, vaan otetaan hänen kehittelemänsä hahmo ja leivotaan sen ympärille aidosti omintakeinen tarina.
Dekkarimaisesti etenevä sarja toimiikin varsin mainiosti, sillä toteutus tuo ilahduttavasti mieleen 1960- ja 1970-lukujen rosoiset, noir-henkiset rikosdraamat.
-
Jotenkin tuntuu kuin Geoff Johns kuvittelisi olevansa hyväkin Alan Moore -kopiokone, vaikka osaa matkia ainoastaan Mooren tyylin heppoisimmat pintatasot. Aito ymmärrys, äly, oivallus ja sisällön syvyys jäävät häneltä aina totaalisesti tavoittamatta.
Samankaltaiset kommentit Twitterissä arveluttivat, kun harkitsin ostamista.
Luotan kyllä ennemmin Tähtivaeltajaan, kun on aika punnita taalat taskussa, joten nyt voin rauhallisin mielin jättää tämän siihen, kun on edullisemmin tarjolla.
-
Three Jokers sai juuri päätöksensä, ja onhan se parasta Batmania vuosiin. Se on julkaistu Black Label -alamerkillä, josta ei aina tiedä ovatko tarinat jatkumoa vai eivät. Voi hyvinkin olla, selvinnee myöhemmin. Jatkoa Killing Jokelle. Väkivaltaa on normaalia enemmän.
Tuskin Blackit on samaa versumia ei-Blackien kanssa, toki mikään ei estä niiden lisäämistä kaanoniin myöhemmin (esim. Dark Metalin jälkivaiheissa).
-
Joo en sanonutkaan että se olisi Killing Joken veroinen, mutta vuosiin ei ole Mooren veroista ollut.
Suhteutin sanomasi toki siihen, että Geoff Johns kirjoittaa erinomaisen viihdyttävää, mutta ei mitenkään haastavaa tekstiä. Tämän ymmärsin olevan yleistunnelmat tästäkin.
Sarja varmasti on hyvää Batmania, mutta en ole vakuuttunut sen olevan täysihintaisen hyvä vs. tarjoushintaiset Batmanit.
-
Kenenkähän Battiksen vihulaisen kirjahyllystä on kyse.
-
Jeff Lemiren ja Andrea Sorentinon Jokeri-tarina Killer Smile epäilyttää aina siihen, kunnes se lyö korttinsa pöytään.
Ei tämä mikään mestariteos ole, päinvastoin hieman mieli kapinoi että tehdään supersankareilla niin kunnianhimoista materiaalia, että se toimisi paremmin ilman supereita, ehkä vielä sellaisena rajatapauksena, että geneerinen tappajaklovni yhdistyisi kuitenkin tunnetuimpaan narriin.
Kolmen osan mittaiseen minisarjaan eivät mahtuneet kaikki hajanaiset ideat, ja siksi lopussa on hieman sekopäinen, Jokerin omasta elokuvasta innoituksensa puolittain ammentava epilogi. Ehkä se vain herättää näkemään, että enemmän kokonaisuus on hajallaan kuin hiomaton. Kyllähän tämän tason tekijät ihan kiitettän tasoisen pikkupätkän ravistavat ihan vain hihastaan.
-
Edellisen jatkona meni sitten Three Jokers, eli Geoff Johnsin ja Jason Fabokin minisarja Brad Andersonin väreillä.
Kuvittajasta johtuen tässä oli ensimmäisen neljänneksen ajan sellainen takavuosien Earth One -fiilis, eli ammattimaisen tylsää.
Loppukaan ei lopulta anna kuin juuri sitä, mitä tältä voisi odottaa. Ehkä vähemmän Batmania lukenut jaksaisi vielä suhtautua tähän tutkielmana Jokerista tai sen mytologiasta.
En sano tätä niinkään, että yrittäisin pullistaa Bat-lukeneisuuttani – olen selvästi lukenut vähemmän kuin Kvaakin innokkaimmat – vaan sillä, että lopputuloksena on vähän sellainen tunteeton mashup eikä siinä lajissa Alan Mooren jälkeen ole oikeastaan monella jakoja.
Johns on perushyvä kirjoittaja, jonka Green Lantern -tarinoista olen nauttinut erityisen kovin ja hänellä paljon muutakin hyvää, mutta ei tämä muuta kuin solahda sinne perusviihdyttävän Bat-lukemiston keskelle.
Jos tuota edellisen viestin Lemiren Killer Smilea moitin liiallisesta kunnianhimoisuudesta, niin tätä voisi moittia päinvastaisesta. Opuksen perusidea oli jännittävämpi kuin teos itsessään.
Kahden Jokerin jälkeen ei tee mieli hetkeen tarttua tällaisiin jokereihin.
-
Jokeri on tällä hetkellä ns. kartalla eli uutta "sotaa" pukkaa.
-
Nyt tarjolla Tähtivaeltajablogissa:
1 x Batman
1 x Jokeri
1 x Wonder Woman
Kaikki Black Label -settiä.
Ja itse linkki meinas unohtua:
https://tahtivaeltajablogi.com/2021/07/07/sarjakuvat-sarjakuvavuosi-2020-amerikassa-osa-3-4/ (https://tahtivaeltajablogi.com/2021/07/07/sarjakuvat-sarjakuvavuosi-2020-amerikassa-osa-3-4/)
Jee jee!
-
Tuli taas luettua Tom Kingin Batman-sarjaa eteenpäin eli nyt jo hyvän matkaa siitä, kun häähumu on jo jäänyt taakse.
Tämä ei missään nimessä ole huonoa, mutta minun on vaikea oikein innostuakaan tästä. Koko ajan tuntuu siltä, että King työstää hieman liian älykästä, hieman liian suureellista ja se tekee siitä hieman liian raskaan lukea ja sitten täytyy jo vaihtaa taas toiseen sarjaan.
Kuvittajien puolesta tämä on ykköslaatua ollut koko ajan, siitä ei tietenkään kysettäkään. Hieman ehkä taas vaivaa, että jos lähtee lukemaan kokoelmia, niin siellä on välillä niitä Annual-julkaisuja silppuineen ja perussarjan huumoripläjäyksiä ts. aivan täytenumeroja, mitkä pirstaloivat lukukokemusta.
Tämä sopii sellaiseen, että kun pitkästä aikaa tekee mieli orientoida itsensä lukemaan supersankareita, niin kiskaisee sen aikaa, kunnes tuntuu että tekisi mieli lukea jotain sellaista, missä on enemmän tunnetta mukana.
-
Loikkasin yli koko tuon Tom Kingin loppujuoksun. Voisin arvata, mitä City of Bane -kokoelmassa, siis kahdessa kokoelmassa, voisi tapahtua.
Sen sijaan James Tynion IV kirjoitti ihan kirkkaasti parhaat Batman tarinat Detective Comicsin puolella, ja nimikkolehden puolella kokoelma Their Dark Designs eli Batman-lehden numerot 85-94 ei pettänyt.
On se kumma, että vaikka peruskuvioissa on sitä aina ennen nähtyä, niin hyvä kirjoittaja kiskaisee selkeästi ihan rutiineilla tarinan voiton puolelle. Ei tämä niin hyvää ole kuin ne Detective Comics -jutut, mutta kumman hyvin tämä nyt tuntuu itselleni menevän.
Sen sijaan on pakko vähän rutkuttaa, että miten voi olla mahdollista, että piirretään tuolla teknisellä tasolla, mitä nämä kuvittajat järjestään vetäisevät, mutta samalla tuotetaan noin kauhian huonoja vartaloita.
Koetan jotenkin ymmärtää, että Image-estetiikkaan jumahtaneille lukijoille on tarjottava pyllistys muutaman kerran numerossa, mutta Kissanaisella vääntyy välillä lantio aivan kuin pää kääntyy pöllöllä. Sellaiselle tottuu aina ummistamaan silmänsä, mutta nyt kun on ollut reilu tauko supersankareissa ja tässä lehdessä Kissanainen ja Batman styylaavat, niin voi että ne väännökset osuvat silmiin pahasti.
Ei silti, kyllä minä tätä vielä myöhemmin seuraavan kokoelman luen.
-
James Tynion IV parantaa kokoelmassa The Joker War (Batman 95-100), ja tässä pysyy hyvin myös visuaalinen ilme kohdallaan. Ja vaikka välillä Nightwingillä käy jalka koreasti, niin ihan kammottavia vartalonvääntelyitä ei ole. Edellisessä kokoelmassa nähtiin uusi vihollinen ja perinteinen kavalkadi Arvuuttajaa, Pingviiniä ja Jokeria. Tässä pääroolissa on, niin, oikeastaan nämä otsikot aika hyvin aina kertovat mistä on kyse.
Käsikirjoittajassa on mukavinta oikeastaan se, että hän selittää esim. Jokerin historian (mikä tapahtui tosin jo edellisessä numerossa) ikään kuin tarinan sisäistä logiikkaa noudattaen. Kun tätä ajattelin, niin ymmärsin miksi Tom Kingin juoksu ei oikein tahtonut iskeä sitten millään. Siinä on vähän liikaa metatekstiä, minkä yhdistän paremmin Grant Morrisoniin, joka taas siinä lajissa on tietysti kiistämätön ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Uusista hahmoista en niin välittänyt, tahdon vain klassikkohahmoja. Siis nuorimmillaan kolmekymmentä vuotta vanhoja.
Detective Comics -kokoelma Mythology (2019) kokoaa numerot 994-999. Tekijöinä Rebirth-Teräsmiehessä erinomaista työtä tehnyt Peter J. Tomasi ja omassa mielessäni Vihreään lyhtyyn yhdistyvä kuvittaja Doug Mahnke. Ja voe poijjaat, tämä sittennii ovvuaa hyvvää meeninkiä. Sanoisin ihan selkeästi, että tässä listaamistani kolmesta kokoelmasta paras koska sekä käsikirjoittajan ja kuvittajan rauhallinen tyyli miellyttää eniten. Juoni on taas selittämättä paras, riittävän hurjaa, riittävän perinteistä ja riittävästi uutta. Se riittääkin.
Black Label -kokoelma Last Knight on Earth (2021) on lisää Batmania, joka on selvästi kolmesta kokoelmasta huonoin. Tämä on puoleen väliin saakka ihan selkeästi vain Scott Snyderin ja Greg Capullon tähtistatuksella tehtyä, pelkistettyä ja ponnetonta vaihtoehtomaailmaa. Sitä on sata kertaa lukenut tällaisen tarinan, ja nyt tuli oikeasti paha huti.
Silti tekijät jotenkin kiskaisevat tämän puolivälissä nousuun, mutta ihan lopussa lässähtää uudestaan. Epätasaisuudestaan johtuen halpalaari-Batmania, ja suosittelen laittamaan täysihintaiset lantit parempaan Batmaniin, minkä ei pitäisi olla vaikea nakki.
-
Brian M. Bendis ja Nick Derington vetävät hienosti kevyempää ja koomisempaa päätä edustavan kokoelman Batman: Universe (2020).
Tämä ei sitten lainkaan sovi niille, jotka diggailevat enemmän sitä Miller-Morrison-päädyn psykoottista yli-ihmistä. Diggailen minäkin, mutta mukava tätä oli lukea. Hieman mennään hetken tunnelmasta toiseen, ja höpisevän inhimillistetty päähenkilö Bendis-puheluineen ei aina niin ollut makuuni, mutta kumman hyvin tämä kuitenkin viihdytti. Jos pääsee yli kaikesta tuosta ennalta varoittelemastani, niin ykkösviihdettä tämä kiistatta on.
Kenties sellaisena yleishuomiona voisin sanoa, että nykymuotoisen Marvelin pääarkkitehtina Bendis vetää täysin DC-kamaan nähden poikkeavaa materiaalia, ehkä jopa hieman varovaisesti, pitäytyen jossain DC-maailman ulkolaidalla ja luoden ennemmin omaa ja perussarjoista tietoisesti irrallaan pysyttelevää materiaalia.
Vertailun vuoksi varsinaisista DC-arkkitehdeistä keskeisen, eli Geoff Johnsin, ja taattua tyyliään kuvittavan Gary Frankin inhimillistetty Batman, eli kolmas Earth One -kokoelma (2021), on täyttä kukkua, mitä en ikimaailmassa kelpuuttaisi fyysisenä omaan kirjahyllyyni.
-
Batman's Grave (2021) kokoaa 12-osaisen minisarjan, joka alkoi juuri ennen Warren Ellisin ryvettymistä. Sarja jäi mieleen ensisijaisesti siitä syystä, että pohdin nähdäänkö sen loppua. DC ei ole omatunnostaan kuuluisa kustantaja, mutta on sekin laittanut tekijöitä hyllylle. Kohut vain tapaavat nekin olla kovin epätasa-arvoisia, ja tähtistatus takaa tunnetusti tähdille aina enemmän tasa-arvoa. Kokoelmaa lukiessa on vain vaikea välttyä mietteiltä, että paljonko tarinan pääpahaan ja lopetuskuvaan on mahtanut vaikuttaa ympäristön paineet.
Kun pakolliset tunnontuskailut on käynyt lävitse, kirjoittaa Ellis oikein nautittavaa settiä, vaikka kaukana parhaimmasta tiimiryhmiä kirjoittavasta Ellisistä ollaankin. Ja minisarja on aivan liian pitkä sille, että Bryan Hitch pääsee taiteilemaan komeaaa ränttätänttää kerran toisensa jälkeen. Ja taas. Ja taas. Usein mennään ihan sen varassa, että tarinaan on kirjoitettu persoonattomia vihollislaumoja Lepiksen pieksettäviksi, ja välillä pohdiskellaan löysästi suippokorvan otteita vertaamalla niitä poliisien menetelmiin.
Tulee mieleen Morrisonin kirjassaan esittämä tölväisy siitä, kuinka Tieteen kuvalehden uusimman numeron esittämät uutuudet päätyvät seuraavassa kuussa Ellisin käsikirjoituksiin. Tyyli kuitenkin saa Ellisin yhä edelleen vaikuttamaan siltä kuin tämä olisi ajan tasalla, vaikka entinen futuristi on ehtinyt jäämään pahasti jälkeen ihan jo kulutuselektroniikan villityksistä. Kun myös laajemman yleisön peruskäsitys ohjelmistotekniikasta on peruskovalla tasolla, Ellisin hakemalla hakema sanallinen älykkyys kompastelee pahasti. Ja sirpalekranaatti, joka räjähtää lepakkosirpaleiksi on ilmeisen tahaton nyökkäys Adam West -lepikselle. Mutta se tärkein, eli perusmalli on kunnossa: tykitetään vuoroin visuaalista ja sitten taas sanallista puolta. Ja kun puikoissa on Hitch, riittää kun antaa tälle riittävästi tilaa olla paras.
Hitch on ehkä hieman väsähtänyt parhaasta vedostaan, mutta harmillisesti silti Kevin Nolanin tussit antavat niin tukkoisen yleisilmeen, että helpotus on suuri Hitchin otettua kynien lisäksi myös tussit vastuulleen, mikä tuo sivuille kaivattua särmää. Eikä sitä räminää ja rytinää moni niin rutiinimaisen upeasti vetäise numerosta toiseen kuin Hitch itse.
Kummasti veteraanivärittäjiin lukeutuva Alex Sinclair on hirmuisen epätasainen, ja vuorottelee epäonnistuneen, omituisen kikkailun ja hyvän nykytason välillä. Toki on murhapaikalle vedetty oma värimaailma ihan syystä, mutta mitään ideaa en kyllä keksi siitä, että välillä on turvallisesti vedetty haaleaa vaaleaa ja sitten räikeästi silmiin koskevaa väriloistoa ja kimallusta kuin vanhoina päivinä. Unohtuiko, mitä oli edellisessä numerossa tehty? Jos taustalla oli jokin idea, niin mielestäni isommat kikkailut, kuten puun syyt ovessa ja sade mustaa taustaa vasten aloituksessa olivat yksinkertaisesti rumia harjoituksia, jotka olisivat saaneet jäädä vuosituhannen taitteeseen. Vähemmän nimekkäiden tekijöiden sarjaan voisi tällaisia sormiharjoituksia muutenkin säästellä. Väritys on pahimmillaan niin huonoa, että se vaikuttaa lukunautintoon.
Huonoksi tätä ei oikein voi moittia, mutta on tämä vähän sellainen kolmen ja puolen tähden vetäisy, että nimitasolla kaikki ovat kohdallaan, mutta orkesteri tuntuu lavalla krapulaisen väsyneeltä.
Lopulta Batman's Grave tarjoaa mestaritason tekijöiltä vain tasan sitä, mitä heiltä voi odottaa tähän tarttuessaan. Se ei minulle riittänyt, kun hintaa on 25 taalaa. Jollain oli kuitenkin pelastettava sunnuntaipäivä, koska aamupäivän appeiksi olin tarttunut tähän:
Batman: White Knight on niin kovassa maineessa, että lukaisin sen ihan siitä syystä.
Ja samasta syystä vielä Curse of the White Knight -kokoelman viime vuodelta. Olisin varmaan valinnut työviikon ainoan lepopäivän lukemistoksi jotain parempaa, kun vain olisin muistikuvieni sijaan kurkistanut, mitä mieltä olin ensimmäisestä valkoisesta ritarista.
Kuvitus tässä on niin komiaa, ettei tottakaan. Viat vain ovat pääosin samat, mitkä jo ensimmäiseen osaan olen kirjannut ylös. Hyviä ideoita on paljon, ja tosiaan ylenmääräisen paljon. Kunnolla toimitettuna näistä aineksista olisi terävöitetty oikein mainio Elseworlds-kiskaisu, mutta tässä muodossaan kaikki on vain roiskaistu yhteen könttään. Siksi tarina rönsyää ja kiipeää vielä lopuksi seinille. Kun tämän luulee jo loppuvan, Sean Murphy jatkaa vielä kaksi numeroa päälle.
Elseworlds-henkisessä erillistarinassa ei hirmuisesti säväytä paljastukset ja paljastamiset, vaikka joku fanipoikiin vetoava kulma toki on kolmiodraamalla Jokeri, Harley Quinn ja Batman.
Bob Harras on tunnetusti alan löysin toimittaja, joten mitään ryhtiliikettä ei varmasti tulla hänen päätoimittajakaudellaan DC:ssä näkemään. Tässäkään mielessä.
-
Batman Family (vol 1) päättyi oudosti, palstalla ja sarjakuva osuuden lopussa sanottiin että Demoni (eli Etrigan) esiintyisi seuraavissa numeroissa ja palstalla kerrottiin myös että Bat-Mite tekisi paluun numerossa 23 eli lopetuspäätös on tullut jonkun aikaa sen jälkeen kun viimeinen numerio oli painettu.
-
Batman Family (vol 1) päättyi oudosti, palstalla ja sarjakuva osuuden lopussa sanottiin että Demoni (eli Etrigan) esiintyisi seuraavissa numeroissa ja palstalla kerrottiin myös että Bat-Mite tekisi paluun numerossa 23 eli lopetuspäätös on tullut jonkun aikaa sen jälkeen kun viimeinen numerio oli painettu.
1970-luvun alkuperäisen Batman Family -lehden (eli tuo X-menin mainitsema Volume 1) taival päättyi osana DC:n suunnitteleman julkaisemiensa lehtien määrän ja niiden sivumäärän kasvattamisen perumista. Tämä suunniteltu kampanja tunnettiin nimellä "DC Explosion", ja peruutus ristittiin fanien suussa "DC Implosioniksi". Wikipedian (https://en.wikipedia.org/wiki/DC_Implosion) mukaan itse luontokin oli sarjakuvia vastaan: lumimyrskyt haittasivat jakelua ja ihmisten liikkumista. Lisäksi oli yleisempiä kansantalouden tason pulmia.
-
1970-luvun alkuperäisen Batman Family -lehden (eli tuo X-menin mainitsema Volume 1) taival päättyi osana DC:n suunnitteleman julkaisemiensa lehtien määrän ja niiden sivumäärän kasvattamisen perumista. Tämä suunniteltu kampanja tunnettiin nimellä "DC Explosion", ja peruutus ristittiin fanien suussa "DC Implosioniksi". Wikipedian (https://en.wikipedia.org/wiki/DC_Implosion) mukaan itse luontokin oli sarjakuvia vastaan: lumimyrskyt haittasivat jakelua ja ihmisten liikkumista. Lisäksi oli yleisempiä kansantalouden tason pulmia.
Joo mutta silti äkkilopetus kun tieto ei kirinyt tekijöille (tosin he olivat aikana ennen interwebbiä jokusen numeron perässä vaikka lehti ilmestyi jälikimmäisessä vaiheessa parin kkn välein).
-
Batman Family (vol 1) päättyi oudosti,
Itse asiassa se ei päättynyt. Batman Family myi ilmeisesti aika hyvin, mutta Lepiksen oma Detective Comics kompuroi ja se aiottiin lopettaa. Viime hetkellä Detective Comics päätettiin kuitenkin yhdistää Batman Familyyn. Outoa on se, että Batman Family siis jatkoi Detective Comicsin numeroinnilla. Osa noista (ainakin näköjään toi Etrigan) tuli ulos siis ihan ajallaan.
-
Itse asiassa se ei päättynyt. Batman Family myi ilmeisesti aika hyvin, mutta Lepiksen oma Detective Comics kompuroi ja se aiottiin lopettaa. Viime hetkellä Detective Comics päätettiin kuitenkin yhdistää Batman Familyyn. Outoa on se, että Batman Family siis jatkoi Detective Comicsin numeroinnilla. Osa noista (ainakin näköjään toi Etrigan) tuli ulos siis ihan ajallaan.
Loppui omana julkaisunaan sillä Etriganin ja Bat-Miten esiintymiset tulivat DetComin bannerin alla (toki kannessa luki myös Batman Family) ja 493sta lähtien oli vain DetCom banneri.
-
Batman by John Ridley (2021) on käytännössä Batmanin osuus Future State -minisarjasta, minkä olisi yhtä hyvin voinut todeta vaikka alaotsikossa. Lisäksi on sitten kaikkea muuta Ridleyn kirjoittamaa sälää.
Kokoelmassa on erikoista, että tekijät on listattu alussa putkeen, mutta ellei lukija tunnista (eikä mielestäni voi olettaa tunnistavan sen enempää kuin arvaavan/olettavan järjestyksen vastaavan tarinoita) eri tekijöitä, ei selvää ole myöskään kuka mitäkin on tehnyt. Tekijät tietysti kiinnostavat vain tiettyä lukijakuntaa, mutta on mielestäni tässä vain asetettu kirjadesign yli informatiivisuuden. Sellainen ylimääräinen alkusivu, jolla listataan tarinat tekijöideen kuuluu kuitenkin mielestäni ehdottomasti asiaan, niin lukijoiden kuin tekijöiden itsensä kannalta.
Future State -tulevaisuudessa uusi Batman on nykyinen Batwing, eli tällä Lepiksellä on perhe ja perheen mukana myös huolia. Tarinassa esitetään muka entistä synkempi Gotham, joka ei oikeasti ole sen synkempi kuin tavanomainen Gotham. Batwing ei myöskään ole sellainen kone kuin tuttu suippokorva, eli ajautuu ongelmiin tavoin, mitkä eivät menisi läpi Brucen tapauksessa.
Tässä periaatteessa olisi kaikki syyt perinteiselle Lepis-fanille vihata tarinaa, mutta totta puhuen nautin lukemisesta kovasti. Suositella en uskaltaisi, mutta sunnuntai alkoi mukavasti näin erilaisella Batman-tulkinnalla.
-
Olen lukenut hissukseen Batmaniä kokoelmina.
Peter J. Tomasin numerot lähtevät kokoelmien osalta taas ykkösestä, mikä mukailee muiden DC-lehtien numeroiden nollaamista. Tartun tähän kokonaisuuteen vasta joskus myöhemmin, mutta ihmettelin syytä kokoelmien numeroinnin pyöräyttämistä taas ykköseen.
Tomasin Detective Comics -sarjan ensimmäinen kokoelma, eli numerot juuri ennen numeroa 1 000 yhteen kokoava Mythology, oli hyvä aloitus. Jatko kulkee koko ajan sellaisella hienoisella rajalla, että periaatteessa niissä ei ole mitään vikaa, mutta silti ei oikein innosta panostamaan sen enempää aikaa tai rahaa.
Sen sijaan James Tynion IV kirjoitti ihan kirkkaasti parhaat Batman tarinat Detective Comicsin puolella, ja nimikkolehden puolella kokoelma Their Dark Designs eli Batman-lehden numerot 85-94 ei pettänyt.
Myös Tynionin Batman-lehden puolella kirjoittamat jutut ovat kulkeneet selkeästi mojovammin, ja ovat Tomasin kirjoittamaa rinnakkaissarjaansa nähden värikkäämpiä ja jännempiä, osin ehkä aluksi vierastamieni uusien hahmojen ansiosta. Taso pysyy vakaana, mikä on perussarjoissa tietysty hyvä juttu sekin.
-
Olen kytännyt monta vuotta että Batmanin Silver Age -seikkailuja julkaistaisiin oikein kunnon muodossa. Nyt tänään huomasin, kun taas ihan rutiininomaisesti tarkistin, että heinäkuussa pitäisi julkaistaman Batman: The Silver Age Omnibus Vol. 1.
Oi onnea! On mulla joitakin kokoelmia eli omnibuseja, tätä Showcase presents -sarjaa, mm. jotain mustavalkoista Batmania suurin piirtein tuolta ajalta, ja World's Finest (Teräsmies ja Batman yhdessä). Mutta olen odotellut samanlaisia julkaisuja kuin on tehty Golden Agesta ja Bronze Agesta. No nyt viimein toive toteutuu.
Eli mulle tulee joulu heinäkuussa!
-
Harvoin jaksan huonoin se-ja-se-listoja silmäillä, mutta mitkä 10 Batman-tarinaa sinä tahtoisit unohtaa (https://www.cbr.com/batman-comics-fans-want-to-forget/)?
Onko listalla jotain, joka ei sinne kuulu tai pitäisikö sille lisätä jotain?
Omassa tapauksessani poistaisin The Dark Knight Strikes Again -tarinan ja lisäisin Knightfall-kokonaisuuden.
-
Harvoin jaksan huonoin se-ja-se-listoja silmäillä, mutta mitkä 10 Batman-tarinaa sinä tahtoisit unohtaa (https://www.cbr.com/batman-comics-fans-want-to-forget/)?Omassa tapauksessani poistaisin The Dark Knight Strikes Again -tarinan ja lisäisin Knightfall-kokonaisuuden.
Mjoo, nämä olivat kaikki aika uusia, paitsi tuo JLA-esimerkki. En nyt kuitenkaan Knightfallia tuonne panisi, vaikka sen perusidea (uusi henkilö sonnustautuu sankarin mantteliin) ei ole mitenkään uusi ja tarinaa venytetään aivan jumalattomasti. Ehkä joku näistä vähän laiskemmista Elseworlds-viritelmistä voitaisiin unohtaa, mutta melkein unohdettuja ne jo ovatkin. Merirosvo-Batman ei jotenkin toiminut.
-
Harvoin jaksan huonoin se-ja-se-listoja silmäillä, mutta mitkä 10 Batman-tarinaa sinä tahtoisit unohtaa (https://www.cbr.com/batman-comics-fans-want-to-forget/)?
Onko listalla jotain, joka ei sinne kuulu tai pitäisikö sille lisätä jotain?
Omassa tapauksessani poistaisin The Dark Knight Strikes Again -tarinan ja lisäisin Knightfall-kokonaisuuden.
Nuo ovat ne huonot 82 vuoden ajalta? Oikeastiko?
Ihmiset eivät selvästikään ole lukeneet valtaosaa 1950-luvun coden jälkeisistä lepakko tarinoista.
Three jokers on alisuoriutuja ja All-star Batman and Robin on malliesimerkki siitä kun piirtäjä tekee klassikko kertomusta ja kirjoittaja raakaa parodiaa.
Itse koetan aktiivisesti unohtaa niitä typerimpiä vanhoja bättiksiä ja eritoten 60-luvun tv-sarjan innoittamia mutta niissä ei kai kymmenen riittäisi mihinkään.
Nykyään on perin vaikeaa muistaa että joskus 80-luvun alkupuolella Batman ei ollut suosittu saati DCn kivijalka. Tilauslistallani on sellainen 10-12 Batman nimikettä joista osaa tulee kaksi lehteä kuussa. Ja tietysti vierailee milloin missäkin joten mielipiteeni on ihan aavistuksen subjektiivinen.
Mutta toisin listalle enemmän vanhaa camp-osastoa.
-
No noista 3 Jokerista olen samaa mieltä (etenkin kun Jokeri on muutenkin ollut esillä turhan paljon), Battiksen ja Cattiksen naima-aikeet on siltä väliltä eli taas kiusattiin lukijoita noitten kahden naimisiinmenosta (lukijat ovat odottaneet sitä jo vuoskymmeniä) mutta muuten oli ihan ok tarina.
Itse lisäisin listalle nämä kaikki alkuperätarinat eli mitä Bruce Wayne teki vanhempien kuolemien ja ja Battiksen ensiesiintymisen välissä (DC aloitti taas yhden sarjan jossa kerrotaan mitä teki ja missä ja tuskin siinä sarjassa kerrataan seikkailuja Zatannan kanssa eli ollaan taas ristiriidassa aiemmin esiintulleiden tietojen kanssa).
-
Mutta toisin listalle enemmän vanhaa camp-osastoa.
Olisiko listassa se tausta-ajatus, että ilmaisultaan selvästi toiseen aikakauteen kuuluvat tarinat jätetään pois, koska vertailua ei pidetä mielekkäänä? En tiedä, eikä ole helppoa vetää sellaista rajaa, jonka vanhemmalle puolelle jäävät jutut saavat armon antiikkisuutensa vuoksi, ja jonka uudemmalla puolella vertailua voidaan tehdä ikään kuin samoista lähtökohdista. Jos rajan haluaa vetää, merkitsisin sen itse Dennis O'Neilin ja Neal Adamsin 1970-luvun alun tarinoihin, joissa tarinoiden perusluonnetta reivataan "vakavammaksi" ja kuvitus modernisoituu.
-
Yön Ritari iskee jälleen on paras Batman sarjakuva. Olen sanonut sen ennenkin, mutta nyt sitten puhun Hannun kanssa aiheesta pidempäänkin!
Sarjismiehet: Dark Knight Strikes Again (https://www.youtube.com/watch?v=Sji0iQUYTBI)
-
Kumma juttu (eli oikea ei tiennyt mitä vasen teki) kun Teriksen ja Batgirlin toisessa team-upissa (Superman vol 1 #279) Barbara Gordon (Earth-One) ei tiennyt että Bruce Wayne on Batman mutta sitten jonkin aikaa myöhemmin tiesikin.
Aika vähän Batgirl sai esiintymisiä ennen Crisista, n. 10 per vuosi.
-
Jos tänä vuonna ei tule Batman julkaisua, on viime Batman julkaisusta (Azzarellon & Risson "Batman" 2019) kulunut yli viisi vuotta. Aika kauan aikaa ollaan oltu ilman suomennettuja lepakkomiehen seikkailuja, muista DC sarjaista puhumattakaan. Harmi, ettei Egmont voi enää julkaista DC:n alppareita, klassikko seikkailuja olisi vielä paljon jäljellä.
-
Hyvää 85 vuotis syntymäpäivää Batman.
-
Ja juhlan kunniaksi myös Sarjismiehet puhuivat Batmanistä!
https://www.youtube.com/watch?v=Gi4tyRnX7VY (https://www.youtube.com/watch?v=Gi4tyRnX7VY)
-
Vaikka olisi tämän Sarjismiesten joulukalenterin luukun voinut laittaa johonkin toiseenkin ketjuun, niin laitetaan nyt tänne!
Eli Harley Quinnin animaatiosarjaan perustuvan, The Eat. Bang! Kill. Tour. -sarjakuvan esittely/arvostelu! (https://www.youtube.com/shorts/-4zPvTBwAf4)
-
Keräilyuutisissa tällä kertaa aiheena Batman-sarjakuvat. Marko Leppälän 10-sivuinen juttu. Kansi näyttää elokuvalehdeltä, mutta sisäsivuilla kuvitus on toki asianmukaista.