Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => Aiheen aloitti: tolppis - 06.04.2004 klo 16:10:56
-
Pökiö kysymys ja tuskin edes aiheen arvoinen kun ei täällä kuitenkaan kellään tule tästä mitään sanottavaa mutta yritetään edes...
Eli Punk-aiheisia ja- vaikutteisia sarjakuvia?
Tuli vaan mieleen kun tällainen Baker Street-kokoelma on tulossa. Guy Davis on nykyään eräs niistä taiteilijoista joiden työt kiinnostavat lähes poikkeuksetta ja tämän kyseisen "Punk meets Holmes" teoksen arvoa nostaa se että olen lukenut ainoastaan yhden osan tätä Tapiolan kirjastosta ja miettinyt että mikä se tällainen on ja löytyykö tätä lisää...?
No nyt löytyy.
http://www.ninthart.com/display.php?article=817
Ainoa mieleeni tuleva Punk-aiheinen sarjakuva on silloin tällöin (arvaatte kyllä...) Hellblazer koska John Constantinen menneisyyteenhän kuuluu tiiviisti Mucous Membrane bändinsä.
-
Miten olisi MAXin Peter Pank?
-
Tank Girl (http://www.twisted.org.uk/tg/) ainakin.
-
Omakustanteisissa punk/rock-lehdissä näkee joskus kaikenlaisia sarja- ja pilakuvia etc.
Laajemmalle levinneistä "punk-sarjakuvista" olen tutustunut vain niihin kahteen suomessa ilmestyneeseen Peter Pank albumiin ja siihen Hewlett & Martin kaksikon Tank girl albumiin. Kaikki kolme löytyvät myös omasta hyllystä.
Höh.. Justus ehtikin mainita tuon yhden sillä aikaa kun itse kirjoitin.
-
No tähän on kyllä pakko mainita Jaime Hernandezin Love & Rockets. Ja niistä nimenomaan ne Maggie ja Hopey-jutut.
Ja kyllähän toi punk vaikutti aika voimakkaasti suomessakin omakustanteiden muodossa, joita löytyy vieläkin aika kiitettävästi divareista ja kirpputoreilta. Eiköhän tältä laudalta löydy ainakin muutama kirjoittelija, jotka punkin innoittamina ovat ensimmäiset hommansa väsänneet..
-
Njaa - ettäkö Constantine hippi 60-luvulla? Varsin nuorena on Johnny-boy hipihipisheikkaillut, koska on nyt vasta 50-vuotias. Ettei menisi hahmo sekaisin Shade, the Changing Manin kanssa tässä.
Mutta punkkisarjakuvia niin, kotimaisiahan kyllä löytyy, vaikkapa Veli Ahosen pörröpäät Suuressa Kurpitsassa sekä omana lehtenään Morsian (yhdessä Kyky Ahosen kanssa) ja kokoelmalehdessä, jonka nimeä en taaskaan muista tähän hätään... Pienlehtiä oli 70/80-luvun taitteessa ihan käsittämätön määrä liikkeellä Suomessa.
Kallematti Wariksen Teräsbetonimetsä (1999?) on paras omakustannesarjis johon olen törmännyt, albumimittaisen eläinsarja/lähiöahistus/punkrokkitarinan päähenkilö on skunkrokkari Jake, kavereinaan mm. rotta-Ramon ja raivokas dobermanni Kill.
-
Elukka Juntusen Punk-akatemia!?
Timo
-
http://www.kvaak.fi/naytaarvostelu.php?articleID=249
-
Hankin hiljattain Love Street -minisarjan ja kyllä se Constantine siellä Friscossa vaikutti sen mukaan vuonna 1968.
HMM, merkillistä! Eikös Constantinen idea ole siinä, että hahmo ikääntyy ns. reaaliajassa? Ennisin tarinoissa 90-luvulla vietettiin Johnin nelikymmpispäiviä ja viime vuonna oli viisikymppiset. Love Streetissa John olisi ollut n. 15-vuotias.
Mutta mutta, mitäpä näistä, tokihan pieni aikajänteen venyttely on aina sallittua. Kyllähän Lucky Lukekin eli noin 100 vuotta ja hevonen myös.
-
Olen positiivisesti yllättynyt. Kiitos vastuksista. Heh, siis vastauksista, jätin tuon "vastuksen" tuohon vaikka heti huomasinkin koska se oli niin hieno kirjoitusvirhe. Ramble ramble.
Pankin muistankin mutten ole useaan vuoteen lukenut. Olisikohan aika muuttanut sitä silmissäni mieleenpainuvammaksi ja paremmaksi. Täytyy tsekata.
Ah ja Tank Girlin ja Love & Rocketsinkin tiedän. Tank Girl ei oikein ikinä iskenyt mutta Hernandezin Hope & co. jutut ovat aika mainioita. Pitäisiköhän alkaa kerätä?
Noista kotimaisista en ole kuullutkaan...Kunnaskin tehnyt tuommoosen? Oho. Täytyypä koluta jostakin.
-
No Kunnaxen Nyrok City Kollektion kuuluu toki jokaisen kodin kirjahyllyyn Raamatun ja Matti Nykäsen kolmen elämäkertateoksen väliin... Pertti Punkkarinen on pikku roolissa yhdessä varhaisessa NSityssä, vaan löytyyhän kolleksuunista myäs Punk-Irmeli hurjilla juhannusjuhlilla joissa juatiin simaa ja vastalypsettyä eläimen kermajoppia.
-
Hienoin aikalaiskuvaus kotimaasta, mitä tulee mieleeni on Tapani Rytöhongan "Oodi Kotkankalliolle" Se on julkaistu jossain Alphassa ja kertoo Kuopion punkeista joskus 70-80 lukujen vaihteessa. :'(
-
Meneekö itsestäänselvyyksien puolelle mainita Kivi Larmola, jolla lienee jokunen punk-vuosien muistelo katalookissaan...tosin koska tämäkin menee kauan sitten luettujen osastoon, muistan lähinnä vain sivun mittaisen novellin - jonka ekassa ruudussa punkki kävelee pesäpallomailoilla aseistautuneiden tötterötukkien väijytykseen ja joka päättyy sanoihin "kuollut kuin Elvis".
Bryan Talbotilla on joku 70-luvulla piirretty dekkariparodia, jossa rock n´roll -etsivä joutuu Lontoon punk-luolissa kehitellyn karmean salajuonen jäljille. Tämä on julkaistu jossakin ukon nuoruudentuotantoa esittelevässä kokoelmassa The Adventures of A Psychedelic Alchemist...tai sinne päin (CCC:stä löytyy, turkulaisille tiedoksi).
-
Jestas. Mistäköhän ihmeestä näitä nyt löytäisi...?
-
Kirjastossasi pitäisi olla ainakin Kunnaxen Nyrokkia sekä Juho Juntusen - www.juho.com - teoksia. Jos ei ole, valita.
-
Bryan Talbotilla on joku 70-luvulla piirretty dekkariparodia, jossa rock n´roll -etsivä joutuu Lontoon punk-luolissa kehitellyn karmean salajuonen jäljille.
Eikös nämä Talbotin 70-luvun puolivälin tuotokset ole jälkihippeilyä? Vaikka punkkiluolassa taisi kyllä käydä. Ainakin ko. alpparin alkupään jutut on himmeetä psykedeliaa. Hienoa toki! diudiu... :o 8) ???
Timo
-
Juu, hippeilyähän ne Talbotin stoorit olivat. Punk-stoorissa ei tätä uuden nuorisosukupolven ilmiötä muistaakseni kommentoitu yksiselitteisen ylistävästi. Mutta onpahan kuitenkin aikalaiskuvaus.
-
löytääkö kukaan netistä mitään muuta kuvaa, kun pelkän kannen tosta honour among punks- jutusta. edes yhtä sivua tai jotain ,että näkis vähän miten se on piirretty. onko joku tilannut sitä jostain ? mistä? ehkä täytyy vaan marssia suomalaiseen ja kysyä, josko ne hoitaisivat tuon tilauspuolen.
-
Tässä "Detroit Punkografiassa" (Lloyd Dangle, 1989) Suuri kurpitsa 2 / 1991 on minusta räyhäkkyyttä. Mutta onko se oikeasti noin lyhyt juttu (kuusi sivua)?
-
mulla on toi Honour among Punks. ei se mikään maailmaamullistava teos ole mutta ihan hilpeää luettavaa kuitenkin. ihan ok piirros vaikkei mitään virtuoosin kädenjälkeä, vähän luonnosmainen tyyli
tossa on pari sivua
http://www.komikwerks.com/ibook.php?ib=3
-
niin ja hoi, viime vuoden parhaita kotimaisia oli Tiitu Takalon Tyhmä tyttö -kokoelma (Suuri kurpitsa), siinäkin viitekehyksenä on just punk- ym. alakulttuurikuviot. Suoranaista reality-Love&Rocketsia!
-
ihan sattumalta tuli tuo Tyhmä tyttö luettua juuri ja sehän toimi kuin junan vessa. taitavasti piirretty mutta ilman turhaa brassailua, muoto palvelee sisältöä. hauskoja tarinoita. miinus siitä että mukana oli yksi juttu jossa puhuva poikapää ja puhuva tyttöpää jauhavat baarissa tekosyvällistä parisuhdepaskaa. onneton alagenre joka pitäisi kieltää direktiivillä
-
"ihan ok piirros vaikkei mitään virtuoosin kädenjälkeä, vähän luonnosmainen tyyli"
kiitos tiedosta. honour among punks tuli hankittua ja mun mielestä piirrostyö on hienoa. sellaista joka antaa tarinan kerronnalle tilaa mutta on silti riittävän tyylikäs. luonnosmaisuus sopii tähän aiheeseen mutta erityisesti henkilöiden ilmeet vakuuttavat. valitettavasti en tahdo kiinnostua tosta itse jutusta sitten millään, mutta ehkä parempi kommentoida vasta sitten kun olen lukenut koko tarinan.
ulkoasultaan tuo kirja oli kyllä juuri sellainen millaisen tekemisestä olen haaveillut koko ikäni. taitaa kyllä jäädä tekemättä.
ei sulla muuten antti olis muita vinkkejä, mitä kirjoja kannattaa tilata jostain päin ulkomaita? noi suomeksi ilmestyneet jutut on aika äkkiä kaluttu.
-
Reinhard Kleist: Fucked
http://www.reproduktcomics.de/
Pätevä punkmuistelo saksaksi. En ihan mee vannomaan onko totta vai keksittyä mutta elämänmakuinen kumminkin. Hyvä pätkä.
-
ei sulla muuten antti olis muita vinkkejä, mitä kirjoja kannattaa tilata jostain päin ulkomaita? noi suomeksi ilmestyneet jutut on aika äkkiä kaluttu.
siis meinaat muita tämän punk-otsikon alle sopivia? eipä juuri tule mieleen mitä ei olisi jo mainittu. Peter Baggen sarjakuvathan liippaa läheltä ja ne on todella suositeltavia, toi Buddy managerinahan on suomennettukin ja sitä voisi kai pitää definitiivisenä grungesarjakuvana.
edit. tuli vielä mieleen länsinaapurin Arne Anka, joka ei myöskään ole tiukasti ottaen kovin punk mutta aika anarkistinen tyyppi kumminkin. ehdottomasti lukemisen arvoinen mutta ne suomennetut sulle varmaan onkin tuttuja
-
Eikä pidä unohtaa Judge Dreddiä. Siinä tosin punk-henkiset kaverit ovat yleensä Lainjakajan vastaanottavalla puolella.
-
Mitä sanotte, putoaako Joakim Pirinen tähän? Ainakin osa hänen töistään on minusta aika punkahtavia. Ei nyt ole Piris-kokoelmaa tässä just käsillä...
-
kyllä se minusta putoaa, Sokeri-Sakari on melko punk, vaikkei juokaan kiljua vaan Chateau Vadeautä
-
Joo juu, mutta Sokeri-Sakari diggaa myös "harmaaviiniä":
"Sitä kun tehdään appelsiininkuorista ja hiivasta! Joka käy mahassa! Mutta parasta punkkua saa huolto-asemilta."
-
Punk on ehdottomasti vaikuttanut DROLICA-sarjikseen.
http://www.drolica.coms.ph
-
Jimbo
-
Minusta myös Pat Millsin ja Kevin O´Neillin Marshal Law on aika punk. Auktoriteetteja edustavia supersankareita teurastetaan ja koko sarjakuvassa on anarkistinen ja väkivaltainen asenne. Puhumattakaan itse Marshallin asusta.
-
Mainittiinko jo internetsarjakuvaa http://www.nothingnice.com/? En seurannut keskustelua kovin tarkoin joten en tiedä.
-
Jyrki Nissinen on melko Punk. Vaikka ei sinällään punkkareita käsittelekään ja uusimmassa albumissa "Kokis-kari" nimisellä hepulla oli legendaarisen Rattuksen t-paita yhdessä ruudussa.
-
STUPID F* on erittäin PUNK.
Tsekatkaa vaikka:
http://www.stupidf.cjb.net
-
Mielenkiintoisin löytämistäni/lukemistani punk albumeista on XXX. Siinä joukko semmosia vaihtoehto nuorukaisia nousee taistoon "Exxon" (öljy-)suuryhtiötä vastaan, joka on oikein huolella luotu vastenmielinen mahti pahis (tylyt alistajat).
Aika monet Jamie Delanon (Hellblazer+++) jutuista on punk-henkisiä tavalla ja toisella vaikka ei niissä irokeesejä ja niittirotseja olekkaan (Liiman imppaus taitaa nykyään olla vaan pikku bonus).
"Aktoriteettejä on kunnioitettava!" (Mikki Hiiri)
-
ranxeroxissa on aika punk fiilis, vai mitä sanotte ihmiset? punkin ilmapiiri, ilmariihi...
pönkkiä pesään, niin kuin vanha kansa sen ilmaisee.
JOHNNY ROTTEN IS STIL ALIVE!
-
Luen muuten just Johnny Rottenin alias Lydonin elämänkertaa.
Jees, toi XXX on todella hieno sarjakuva etenkin juonellisesti eikä piirrostyössäkään ole moittimista. Asiaa. Lukenut sen kirjastosta monen monituiseen kertaan, ostaisin muuten mutta on aika tyyris. Vielä en ainakaan ole raaskinut.
-
Oletteko tutustuneet äijään nimeltä GG ALLIN?
Löytyy mm. täältä:
http://www.ggallin.com/
Ukko oli todella PUNK!
Anarkiaa!!!
-
Jos ette usko edellistä niin katsokaapa herrasta kertova elokuva Hated joka on kohtuullisen äärimmäistä tavaraa
-
GG Allin on mukana mm. Affliction video kokoelmalla jossa esim. Mike Diana tyttökaverinsa kansa lukee ääneen omia sarjakuviaan. Kamera seuraa ruutu kerrallaan tarinaa ja pariskunta lukee puhekuplat. Esimerkillisenä nuorukaisena Mike toisessa pätkässä työntelee krusifiksia hanuriinsa ja kolmannessa yrjöää raamatun & jenkkilipun päälle, kaikki tämä "omassa huoneessa" iskän yläkerrassa, heh..
Tämä lienee tarpeeksi punk ? Mike Dianan jutut ei ole punk mitenkään poliittiselta kannalta katsottuna, mutta edustaa samantyyppistä rappiota kuin GG.
Suomesta voisi heti mainita vaikka MORSIAN tai DALLAS lehdet jotka lienee punk sarjakuvaa ? Tuskin SLADDIkaan kaukana punkista on.
Ja entäs NUUKA-NAUTINTO ? Lehti ei ole puhdas sarjislehti vaan punk/rock/sarjis. Lehdet on 70 luvun lopusta ja ellen väärin ole ymmärtänyt, suurinosa, ellei jopa kaikki näistä lehden lukuisista Tilsa sarjakuvista on jäänyt julkaisematta muualla. Onko originaalit ja/tai lehdet kenties kateissa? Mainioita juttuja noissa on ja joku voisi vaikka väsätä Tilsa bootleg kokoelman ;)
Olihan noita punk/sarjis pienlehtiä ihan sikana juuri punkin sekä omakustannelehtien kulta-aikana.
-
Punk-aiheista sarjakuvaa?
yksi mainio on Pounded, tekijöinään Brian Wood & Steve Rolston.
Kertoo Heavy Parkerista punk-bändin laulajasta joka on suurin piirtein yhtä aito kuin kolmen euron kolikko.
Punk-skeneä, seksiä, pettämistä,huonoa huumoria, epämiellyttäviä ihmisiä ja tarpeetonta väkivaltaa.
Kuulostaa täydelliseltä sarjakuvalta ja tavalliselta päivältä Turussa.
Ja kyllä tässä sarjiksessa osa punk-koviksista on lainannut ulkonäkönsä Biohazardilta.
Tämä on sitten taas kyllä enemmän skata kuin Punkkia mutta jos nappaa niin nappaa: http://www.21deadmonkeys.com/archive.html
-
Ei sattunut silmään koko ketjussa mainitaa Suuresta Kurpitsasta! Pauli Kallio & Reija Nieminenhän olivat kovasti punk silloin joskus. Vanhat Kurpitsat ovat Paulin Suomipunkkimuisteloita pullollaan.
Reimakin piirsi sen yhden jossa reissataan keikoille, tutustutaan alkuaikojen 22 Pistepirkkoon, Reija oksentaa nakkikastiketta rautatieasemalla jne... Aivo hajoo, en muista missä kokoomassa.
-
Oulun kaupunginkirjaston hyllystä pisti silmään tuollainen:
Simon Gane : Punk strips - Anarcho-terrorist Fun from The Real Punk Underground (Slab-O-Concrete Publications, 2000, ISBN 1-899866-35-3)
Näytteitä (Comics --> Punk Strips) löytyy ainakin tuolta:
http://simongane.com
Hankin hiljattain Love Street -minisarjan ja kyllä se Constantine siellä Friscossa vaikutti sen mukaan vuonna 1968.
Jännä juttu. "Rare Cuts" -albumin liitteenä on Michael Bonnerin laatima Hellblazer-aikajana, eikä siellä ole mitään mainintoja Constantinen reissusta San Franciscoon.
Hellblazer koska John Constantinen menneisyyteenhän kuuluu tiiviisti Mucous Membrane bändinsä.
Samaisesta aikajanasta v. 1977: "After seeing Sex Pistols at the opening of London's Roxy Club, John forms his own band, Mucous Membrane, along with school friend Gary Lester. They play their first gig at the Casanova Club, Newcastle."
-
Raymond Pettibonin fanzinet loi olennaisen osan Amerikan punkestetiikasta. Niitä alkuperäisiä on tietty mahdoton saada käsiinsä, mutta Pettibon on nykyään taidemaailman lemmikki, joten kirjoja löytyy suunnilleen Taschenista alkaen. Ja me tavikset voidaan tyytyä ihailemaan tätä Sonic Youthin levynkantta: http://maoscheias.no.sapo.pt/sonic_youth_goo.jpg (http://maoscheias.no.sapo.pt/sonic_youth_goo.jpg)
Se on sitten eri keskustelu, onko Pettibon sarjakuvaa. Eiköhän se ole ennemminkin sarjakuvasta vaikuttunut kuvataidetta... tai alunperin se mitä Pettibon teki oli kai graph'zine (ei ainakaan fine artsia to start with). Tehtiinköhän sellaisia Suomessa ollenkaan? Ainakin USA:ssa ja Ranskassa niitä ilmestyi.
-
Punkkia vaikka kuinka.
Ja kaikki on ilmaista ;)
http://www.devilis6.com
-
Punkkia vaikka kuinka.
Ja kaikki on ilmaista ;)
http://www.devilis6.com
Tai sitten kommenttisi on vain harhaanjohtavaa mainontaa. Ainakaan minä en tuolta punkkia löytänyt, mutta punkki onkin kai tunnetusti katsojan ihon alla...
-
Löytyipä tuolta Tampereen Lukulaarista ("mitäpä sieltä EI löytyisi", sano P.A.Manninenkin) sellainen lehti kuin ZIP # 2 vuodelta 1982, muistaakseni. Toimittajina Reima & Pete.
Sikäli punkkia, että sarjissivut oli sikinsokin järjestyksessä jännittävällä tavalla. Kun on päähenkilö ammuttu ilmeisen kuoliaaksi edellisen sivun viimeisessä ruudussa, on tämä reippaana pystyssä seuraavan sivun ekassa ruudussa toteamassa, että "tämä asia pitää selvittää perin juurin".
Muuten en ZIPiä punkiksi mieltänyt, asennetta nääs oli muutenkin. Pääkirjoituksessa todetaan, että "toisin kuin Sarjainfossa väitettiin, Sarjari ei ole fuusioitunut ZIP:iin, vaan talousvaikeuksien vuoksi ilmestymisensä lopettanut Sarjari on saanut nyt tilalleen ZIP:in."
Eräässä sarjassa nähdäänkin ZIPin komea toimitalo Tampereen äärimmäisessä keskustassa. Mutta Kapteeni Kuolion loitsut ovat vahvoja... kuinkas sitten käsi kävikään!
PS: Outi, Kallio/Mäkisen 22-PP -juttu on luettavissa albumista: "Pieniä tarinoita keskikokoisen ihmisen elämästä."
-
Ja sarja löytyy myös pistepirkkojen jostain fanilehdestä sekä suht tuoreesta 22-pistepirkkokirjasta (Like).
Zipon sivujen sekaisuuteen saattoi olla syynä joku isompikin taittomoka(vaikutti koko painokseen?),en ny jaksa tarkistaa. Mutta se toimitalo "rakennettiin" Hämpille Sokoksen viereen Kauppahallin talon paikalle. Kyseistä jugend-pytinkiä oltiin siihen aikaan kovasti purkamassa. Taloa sitten vallattiin ja sillee. Oltiin aktiivisia. Säästyihän se rakennus lopulta. Tämä sarjan detalji oli siiis myös ironinen "kannanotto".
Ruskaa pakkasella -albumissa samaisen talon rappukäytävässä puhutaan "henkeviä" . Punkit tapasivat käydä siellä lämmittelemässä (eletään siis aikaa ennen nuorisotiloja) koska ovi oli "remppa" ja lukko niin huono että lukittu uksi aukesi kunnon kiskaisulla.
O tempora, o mores. 8]
-
Raymond Pettibonin fanzinet loi olennaisen osan Amerikan punkestetiikasta. Niitä alkuperäisiä on tietty mahdoton saada käsiinsä, mutta Pettibon on nykyään taidemaailman lemmikki, joten kirjoja löytyy suunnilleen Taschenista alkaen. Ja me tavikset voidaan tyytyä ihailemaan tätä Sonic Youthin levynkantta: http://maoscheias.no.sapo.pt/sonic_youth_goo.jpg (http://maoscheias.no.sapo.pt/sonic_youth_goo.jpg)
Se on sitten eri keskustelu, onko Pettibon sarjakuvaa. Eiköhän se ole ennemminkin sarjakuvasta vaikuttunut kuvataidetta... tai alunperin se mitä Pettibon teki oli kai graph'zine (ei ainakaan fine artsia to start with). Tehtiinköhän sellaisia Suomessa ollenkaan? Ainakin USA:ssa ja Ranskassa niitä ilmestyi.
Yhden levyni välistä löysin lapun, jolla olisi voinut tilata noita Pettibonin 'zinejä. Pettibonin työthän ovat levinneet myös Black Flagin levynkansien ja niiden pohjalta tehtyjen t-paitojen välityksellä. Aikoinaanhan hänen kuvituksiaan käytettiin myös lukemattomissa keikkajulisteissa ja flyereissä. Myöhemmin hän on käsittääkseni valitellut, että hänen töitään käytettiin paljon luvatta, rajattuina ja kontekstistaan irrallaan.
Ramones-yhteyksistä tuttu John Holmstrom on muistaakseni myös tehnyt jonkinlaisia sarjakuvia.
-
Myöhemmin hän on käsittääkseni valitellut, että hänen töitään käytettiin paljon luvatta, rajattuina ja kontekstistaan irrallaan.
Käsittääkseni juuri näin punk-meiningeissä toimittiin. Eiks se ollu koko jutun juju ???
-
Käsittääkseni juuri näin punk-meiningeissä toimittiin. Eiks se ollu koko jutun juju ???
Ei ehkä taitelijan mielestä. Tähän viittasin:
"The loss of SST's most popular bands and its reputation is one thing, but some relationships within Greg's own family have been permanently damaged since the Black Flag days, specifically that with his brother, artist Raymond Pettibon. Raymond's art was used for numerous flyers and SST albums between Black Flag's earliest days and 1985. Not only was Raymond never paid for this art, but also it was often used without his input. According to Raymond, bands would usually choose the most violent or offensive drawings. They didn't ask for Pettibon's opinion, nor was he commissioned for a specific job. What really bothered the artist, though, was the fact that SST and its bands treated the originals of his art with little respect. Pictures would be written on, cut up, whited out, and torn up, although Raymond pleaded with people to show some care with his work. He also wanted to be seen as an artist in his own right and not just the guy whose pictures were on some records. By the middle of the decade (reportedly over damage to the artwork on the Loose Nut album) tension between Raymond and Greg came to the breaking point and to this day, they do not speak."
http://homepages.nyu.edu/~cch223/usa/blackflag_main.html
-
Tuohan on jonkun muun tulkinta asiasta. Roju aikaisemmin väitti äijää taidepiirien lemmikiksi. Eli jos lainaamasi läppä on tosiaan taiteilijan omaa sanailua (tai tulkitsee sitä oikein), hän on paitsi (punk-näkökulmasta) vihattava takinkääntäjä, myös melkoisen tyhmä jätkä.
Eikös yksi punkin ideoista ollut hyökätä instituutioita vastaan (eikä pyrkiä sellaiseksi)? Tai oli ja oli. Eipähän nyt niillä Malcom X:n suojateillakaan välttämättä tässä suhteessa ollut aivan puhtaat jauhot pussissa. Tekstistä saa nyt kumminkin sen käsityksen että tyyppi kritisoi toimintaa joka teki hänestä herra taiteilijan? Näin voi käydä vain aikana ennen nettiä!
Kai kaikki järkevät tyypit käsittävät punkin pelkkänä markkinointitäginä? Ja sitten on muutama harhainen idealisti, joka kuvittelee että taustalla olisi ollut jotain muutakin kuin "punk-johtajien" yritys pyrkiä maineeseen ja mammonaan.
Kusetusta kaikki tyynni. ;D
-
Eikös yksi punkin ideoista ollut hyökätä instituutioita vastaan (eikä pyrkiä sellaiseksi)?
Öööh, tässä välissä on kulahtanut reilut kaksikymmentä vuotta. En tiedä missä määrin Pettibon pyrki taidepiirien lemmikiksi tai instituutioksi. Suosio on käsittääkseni aika tuoretta ja ilmenee lähinnä isoina näyttelyinä ympäri maailmaa. Ja niistä näyttelyistä on saatavilla kataloogeja, mikä on kiva juttu ja tuo tekeleensä suuren vähävaraisenkin yleisön ulottuville. Aika monillahan new wavessa on taidetausta (Sonic Youth, Talking Heads) ja aika monet heistä suhtautuvat sekä taiteen että musiikin tekemiseen vapautuneesti. Jos joku ostaa levyn tai haluaa järjestää näyttelyn, niin mikäs siinä.
Tuskin Pettibon mikään Jeff Koons on.
Parhammillaan punk ei edelleenkään ole niinkuin Meksikon institutionaalinen vallankumouspuolue, vaan oikeasti potkii. Edelleen.
Asia jota en kaipaa takaisin on verissäpäin kiistely siitä, kuka on oikea ja kuka muotipunkkari ja myynyt itsensä. Dziisus kraist, eletään kuitenkin reaalimaailmassa, jossa itse kenenkin täytyy asua talossa ja syödä ruokaa.
-
Asia jota en kaipaa takaisin on verissäpäin kiistely siitä, kuka on oikea ja kuka muotipunkkari ja myynyt itsensä. Dziisus kraist, eletään kuitenkin reaalimaailmassa, jossa itse kenenkin täytyy asua talossa ja syödä ruokaa.
Viimeisessä Jaime Hernandezin kokoomassa Ghost of Hoppers Maggie miettii, ovatko he Hopeyn kanssa vielä punk/ fiksumpia kuin muut. "Totuudeksi" paljastuu ettei nuoruuden punk-gloorialla voi loputtoman itsestäänselvästi ratsastaa ja pitää itseään parempina kuin muut. Maggielle punkkius tuntuu sarjassa "jonkinlaisena fiiliksenä vatsanpohjassa" vaikkei muita selkeitä elkeitä/tekoja ole vuosikymmeneen näkynytkään. (Nuoruuden Maggien & Hopeyn punk= poliisin vastustusta, graffiteja, punk-konsertteja, punk-vaatteita, ei opiskelua & vakinaista duunia, yhteiskunnan laitamilla köyhänä elämistä)
Omasta asenteestahan se lähtee mutta kyllä Hopeyn esimerkki on mielestäni opettajaurallaan vaikutusvaltaisempi ja "punkimpi" elämältään kuin talkkarikämpässään telkkaria tuijottava Maggie...Vaikka molemmat siis asuvat oikeassa talossa, tekevät oikeaa työtä ja syövät oikeaa ruokaa.
P.S: Ai niin, joo, ettei unohdu: Ja kysehän on sitten Jaimen haihatuksista. Sarjakuvahahmoilla ei oikeesti ole elämää...
-
Tuohan on jonkun muun tulkinta asiasta. Roju aikaisemmin väitti äijää taidepiirien lemmikiksi. Eli jos lainaamasi läppä on tosiaan taiteilijan omaa sanailua (tai tulkitsee sitä oikein), hän on paitsi (punk-näkökulmasta) vihattava takinkääntäjä, myös melkoisen tyhmä jätkä.
Eikös yksi punkin ideoista ollut hyökätä instituutioita vastaan (eikä pyrkiä sellaiseksi)? Tai oli ja oli. Eipähän nyt niillä Malcom X:n suojateillakaan välttämättä tässä suhteessa ollut aivan puhtaat jauhot pussissa. Tekstistä saa nyt kumminkin sen käsityksen että tyyppi kritisoi toimintaa joka teki hänestä herra taiteilijan? Näin voi käydä vain aikana ennen nettiä!
En mielestäni väittänytkään perustavani käsitystäni Pettibonin omiin sanoihin. Toisaalta en pidä tuotakaan lähdettä aivan tuulesta temmattuna. Pettibon oli Black Flagin alkuperäinen basisti ja siinä on mielestäni punk-kredibiliteettiä aivan tarpeeksi. Eikä tuossa sitaatissa mielestäni myöskään kritisoida toimintaa, mikä teki hänestä taiteilijan. Ja mitä takinkääntämistä siinä on jos joku haluaa taiteilijaksi? Itse asiassa kaikki tuossa sitaatissa nimeltä mainitut olivat 80-luvulla (punk-näkökulmasta) vihattavia takinkääntäjiä, koska punk oli jo siinä vaiheessa institutionalisoitunut.
Täällä Pettibon puhuu (kai omin sanoin) punkista, taiteesta ja hieman sarjakuvistakin (ei ole tämäkään viesti aivan off-topic):
http://www.believermag.com/issues/200412/?read=interview_pettibon
-
Ramones-yhteyksistä tuttu John Holmstrom on muistaakseni myös tehnyt jonkinlaisia sarjakuvia.
Ainakin wanhoissa Heavy Metalleissa oli miehen sarjiksia uutispalstalla.
-
Elukka Juntusen Punk-akatemia!?
Timo
No Juntunen on ollut mm. BASTARDS -yhtyeen hovikannentekijä..
muutoin vaikkapa Eppu Normaali väsäs sarjakuvaa, kun oli vielä muka punk-yhtye. Jatkoi uraa pop-aikakautena. "Pop-sarjakuvaa" ??
Hieman "Ankkalinna-aiheista" BASTARDS: SIBERIAN HARDCORE T-paitaa on kiirus ostaa, jos sellaisen vielä omaksi halajaa..
Saksassahan tämäkin kansi alunperin julkaistiin kyseisen vinyylin kantena.
(http://www.pro-records.net/kuva/basta.jpg) (http://www.pro-records.net/kuva/kuolio2.pdf)
-
Meneekö itsestäänselvyyksien puolelle mainita Kivi Larmola, jolla lienee jokunen punk-vuosien muistelo katalookissaan...tosin koska tämäkin menee kauan sitten luettujen osastoon, muistan lähinnä vain sivun mittaisen novellin - jonka ekassa ruudussa punkki kävelee pesäpallomailoilla aseistautuneiden tötterötukkien väijytykseen ja joka päättyy sanoihin "kuollut kuin Elvis".
No SEKUNDA Larmolahan piirteli jo pienen ikänsä. Jo silloin kun Sekundan Pete Walli (Kingston Wall) ei ollut vielä luuranko.. Albumien nimiä en ny juuri muista. [Dementia..?]
Taitaapa löytyä Propagandan lehdyköiden ohella Lasta EP yms. kansista. Lasta EP:llä Kivi vierailee sivuprojektissa Markkinointioperaatio myös biisillä "Ville ja mopo". En muista oliko Pete Walli rummuissa vai Toffo Krogius, yritin huutaa. [No taisipa Toffo Krogius (R.I.P. myös) piirtää sen sarjarikannen, kuin myös yhtenä varsinaisista punk-töhertäjistä omaan lehteensä. Oli näitä Kivin ikätoveri punk-juniorosastolta. Joutui tietenkin sarjakuvien vuoksi Lastenklinikan häirikköosastolle.] Koevedos Kivin kannesta..
(http://www.pro-records.net/kuva/1sekunda350.jpg) (http://www.pro-records.net/kuva/kuolio2.pdf)
-
Ei sattunut silmään koko ketjussa mainitaa Suuresta Kurpitsasta! Pauli Kallio & Reija Nieminenhän olivat kovasti punk silloin joskus. Vanhat Kurpitsat ovat Paulin Suomipunkkimuisteloita pullollaan.
Virallisemmin punk-sarjakuvataiteilija oli Sir Jyce Laine.
Mutta toki pehmopuolelta löytyi Kallion Suuri Kurpitsa ja etenkin NALLEPOSTI, josta Sirkun isännöitsijänä löytyi NALLE VIROLAINEN, kun menin tilanteen tarkistamaan. Ruoskaa oltiin jo pikkuhiljaa kaivamassa kaapista ja nyttemmin pehmonallen tyyli on enemmälti kiteytynyt.
Pääosa punk-taiteilijoista tästä tietenkiin puuttuu, kun jää menemättä Hilse, Propaganda, Barabbas -lehtien kuten sadan muunkin pienlehden sfääreihin. Juntusen ohella on näkynyt vaikutus muutamissa lehdissä ja levy-yhtiöiden kautta levynkansissa jne...
(http://www.pro-records.net/kuva/alahjattomat.jpg) (http://www.pro-records.net/kuva/kuolio2.pdf)
-
Joo, kallista on... 11 egee /levy!
Ei voi olla hinnasta kiinni.
-
Nostetaanpas vanhaa ketjua. Löysin hyllystä tuon Teräspiikit ja sain vihdoin luettua. Sitähän on Mikko A. kehunut tuolla Alastonkuvia-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2151.msg121126.html#msg121126) ja Irenekin osoittanut kiinnostusta. Muistaakseni tämä aikanaan luokiteltiin jonkin sortin Punk-julkaisuksi? Itsekin väitin Nuora-ketjussa erheellisesti että Teräspiikit olisi ilmestynyt -88 vaikka se tosiaan tuli jo 1987 LIEKE-kustannukselta. Eli siinä sentään taisin olla oikeassa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9384.195.html) että se oli ensimmäinen kotimainen eroottinen sarjakuva-albumi.
Jos nyt joku sitä eroottisena pystyy pitämään. Eroottiset kuvat ovat niin tyyliteltyjä ja epämääräisiä (valokuvat kasarirupuoffsettia), että saa olla hyvä mielikuvitus ja samankaltainen maku että ne tarinat sykähdyttävät.
Jälkijunassa tarkasteltuna aikamoista soopaa. Voipi olla että olen väärää sukupuolta ja ollut liian varma seksuaaliidentiteetistäni sitä arvioimaan, mutta rajuuden (sic) lisäksi en näe siinä montaa arvostettavaa piirrettä. Muutenkaan yhden idean albumit ei mua nappaa. Ehkä tästä voisi kuitenkin jonkun paneelikeskustelun ensi syksyn sarjisfestareilla virittää, niin asettuisi teos ja pioneerin arvostus oikeaan kontekstiinsa. Varmaankin Ala-Lääkkölä on kehittynyt huimasti taiteilijana tuon nuoruuden rykäisyn jälkeen.
-
Näkyy olevan kaksi Punk-ketjua. Mutta ehkä nyt tähän että onkos kellään paikallaolijalla havaintoa helsinkiläisestä Kiima-lehdestä (alkoi ilmestyä noin v.-81 alkaen). Luin just Kaurasen Syysprinssi-kirjan ja kävi kiinnostamaan että minkäköhänlaisia sarjakuvia Kiimassa julkaistiin ja kenen tekemiä?
Jostain syystä lehti ei näytä enää myöhemmin kauheesti noussut esiin historian pölyistä. Ilmeisesti takana oli yhdistys ja ehkä siitä syystä sitä ei löydy Oranssin pienlehtinettiarkistostakaan...
-
Kaukoranta-Kemppisen uudempi painos näkyy listaavan (s.294) omakustannelehtiä joiden sisällöstä osa oli sarjakuvaa: Enkeli Lucifer, Komposti, Media, Laama, Toisinaanajattelija, Pahkasika. Mukana myös Kiima, joka Enkeli Luciferin tapaan on meikälle toistaiseksi outo julkaisu.
-
Kas, Sam Yaffa on tehnyt sarjakuvan koko perheen (?) punksarjakuvan
https://like.fi/kirjat/punkin-seikkailut-taistelu-plastimiesta-vastaan/
-
Heti kun julkkis on tehnyt sarjakuva, häntä haastatellaan Radio Suomessa.
En ole lukenut Jaffan sarjakuvaa, mutta uskoisin että esim. Suomen aiotusta kuninkaasta kertova sarjakuva Väinö I olisi ollut ainakin yhtä kiinnostava puffattava kanavan kuuntelijakuntaa ajatellen kuin Jaffan teos.
Mutta en olekaan koskaan ymmärtänyt zurnalismia.
-
Mitenkään tavatontahan tuollainen muusikon tai muun julkkiksen ryhtyminen sarjakuvantekijäksi ei ole. Tommi Liimatta, J.A. Mäki, Jyrki Linnankivi... Sopii hyvin myös punkin henkeen. On myös tekijöitä jotka tuottavat musiikkia ja sarjiksia melko tasavahvasti. Ainakin itse olen pitänyt enemmän muusikoiden kuin esim. kuvataiteilijoiden tekemistä sarjakuvista... Tiedä sitten millainen sarjakuvantekijä Jaffa on. Omasta elämästä hänellä voisi kyllä riittää mielenkiintoisia juttuja.
Tämä ketju lienee alun perin liittynyt punk-lehtien yms. sarjiksiin, mutta kyllähän esim. vaikka Jyrki Nissinen ja Ville Pirinen tunnetaan yhtä lailla rosoisen musiikin tekijöinä kuin sarjakuvapiirtäjinä. Tilsa on tehnyt molempia hyvin pitkään ja Milla Paloniemi vaikuttaisi parhaillaan aloittelevan jonkinlaista muusikon uraaa.
-
Mitenkään tavatontahan tuollainen muusikon tai muun julkkiksen ryhtyminen sarjakuvantekijäksi ei ole. Tommi Liimatta, J.A. Mäki, Jyrki Linnankivi...
Linnankivi oli kyllä ekaks sarjakuvataiteilija ja vasta myöhemmin rokkari.
-
Kas, Sam Yaffa on tehnyt sarjakuvan koko perheen (?) punksarjakuvan
https://like.fi/kirjat/punkin-seikkailut-taistelu-plastimiesta-vastaan/
Voiman arvostelija Timo Kalevi Forss tykkäsi. Pennuille Yaffaa. (https://voima.fi/kulttuuriartikkeli/pennuille-yaffaa/)
Mutta ei vieläkään yhtään kuvanäytettä!!
Timo
-
Voiman arvostelija Timo Kalevi Forss tykkäsi. Pennuille Yaffaa. (https://voima.fi/kulttuuriartikkeli/pennuille-yaffaa/)
Mutta ei vieläkään yhtään kuvanäytettä!!
Timo
Sanoisin, että onneksi. Kauniimmin ilmaistuna Sam Yaffaa soittaa paremmin kuin tekee sarjakuvaa. Vähemmän kauniisti en viitsi sanoa, koska kotikasvatus jne.