Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Amerikkalaiset sarjakuvat

Ed Piskor (Hip Hop Family Tree)

(1/4) > >>

Jarkko Sikiö:
Ed Piskorin esikoisteos Wizzywig ihastutti ja vihastutti. Sivusin teosta mm. Kvaak-artikkelissa.

Tällä hetkellä Piskor takoo puhdasta kultaa sarjalla Hip Hop Family Tree (Fantagraphics). Sarjassa sukelletaan hip hop -kulttuuriin ja seurataan sen kehitystä syntyvuosista alkaen.

Julkaisuhistoria sarjalla on melko erikoinen. Sarja sai alkunsa internetissä, ja kokoelmat perustuvat tähän materiaaliin. Lehdet ovat puolestaan pienoisella lisämateriaalilla terästettyjä julkaisuja. Siten lehdet seuraavat kokoelmia, ei päinvastoin kuten on tapana. Kukin kokoelma on leikattu neljään lehteen (ts. toinen kokoelma kattaa lehdet 5–8).

Hieman erikoinen ratkaisu – huomioiden sarjan syntyneen sähköisenä – on sen vanhoja lehtiä mukaileva visuaalinen ilme. Sivut näyttävät ajan patinoimilta, painovirheineen kaikkineen.

Tämä on tärkeä osa sarjan visuaalista ilmettä, mutta suttuinen painojälki ja kellertävät sivut saavat näytöltä lukien aikaan silmien väsymistä. Siten lukeminen ei millään onnistu suurentamatta sivuja sellaiseen kokoon, että lukeminen on jatkuvaa skrollaamista ja paperiversiota on kova ikävä.

Toteutus, olkoon päätäsärkevän kälyinen, ei suinkaan vähennä sarjan vetovoimaa edes näytöltä lukien. Koskaan aikaisemmin – ei siis minkään sarjan kohdalla – ole kone sammunut käsiini, kun on vain pakko lukea... vielä... yksi... sivu, vaikka akku huutaa viimeisiään.

Suuri osa opuksen viehätyksestä on paitsi minulle tuntematonta, mutta äärimmäisen kiehtovaa hip hop -historiaa. Piskor kuvaa syntyhistorian, tärkeimmät hip hop -musiikin ja -alakulttuuriin liittyvät nimet, paikat ja tapahtumat. Hän selvittää ilmiön juuret urbaanissa kaupungiympäristöstä, jengimentaliteetin ryhmineen ja battleineen. Se kuvaa yhtä lailla nousevat levy-yhtiöt, ja sivuaa teknologista puolta, kuten rumpukoneiden astumista mukaan.

Samalla se kuvaa kuinka ala muuttuu ensin ilmiön kaupallistumisen ja sitten musiikkialan muuttuessa entistä ammattimaisemmaksi.

Löyhästi todellisuuteen perustuen Hip Hop Family Tree käsittelee valtavan määrän musiikkialan nimiä. Toisinaan Piskor hanskaa suuren määrän ohi vilahtavia musiikkialan nimiä rummuttaen ne tiukassa tahdissa samaan tapaan kuin Robert Crumb marssitti sivuille Vanhan Testamentin sovituksessa Genesis.

Hieman narratiivissa olisi hiomista, kun "yksi jätti aukon, jonka toinen paikkasi" -tyylisiä kohtia tulee vastaan toistuvasti.

Pienet puutteet on helppo sivuuttaa, sillä tekijä yhdistää henkilökohtaisen harrastuksen työhönsä siten, että sivuilta välittyy aito innostus aiheeseen.

Kuvitus on hupaisa yhdistelmä realismia, karikatyyreja, poseerausta ja naivismia.

Itse olen nyt lukenut ensimmäisen kokoelman ja muutaman lehden päälle. Kun olen lukenut kahdeksannen, vaihdan takaisin kokoelmaan. Lehtiä lukiessa rikkoutuu "flow" eikä niitä ole kuin vasta yhdeksän eli kolmannen kokonaisuuden ensimmäisen neljänneksen verran.

Ensimmäistä kokoelmaa voi parhaiten luonnehtia siten, että lukijalta edellytetään eläytymiskykyä sekä ehkä suomalaisittain haastavasti "korvakuuloa" ts. käsitystä, miltä sanat lausuttuna kuulostaisivat. Ellei ole koskaan lukenut voimakasta murretta puhuvaa tai vaikka lespaavaa kirjan/sarjakuvan henkilöhahmoa, tämä voi olla uusi kokemus. Olisiko tästä kuitenkin tullut negatiivista palautetta, koska kieli muuttuu kohden tavanomaisempaa nopeasti.

Toisinaan tosimaailma iskee taidetta kasvoille. Afrika Bambaataa on noussut viime aikoina otsikoihin negatiivisessa yhteydessä. Tämä hip hopin merkittävimpiä vaikuttajia on kovien hyväksikäyttösyytösten kohde. Tietenkään se ei hänen musiikillista painoarvoaan vähennä, mutta on pakko miettiä, olisiko Piskor kuitenkaan antanut niin paljon "ruutuaikaa" jos tapahtumat olisivat olleet tätä tehdessä tiedossa.

Fantagraphicsin Hip Hop Family Tree -sivu.

Hip Hop Family Tree Boing Boing -sivuilla.

EDIT: Viimeisen kappaleen pientä hiomista.

Ville Manninen:
Hyvä arvio! Ja syssymmällähän Ed tulee vieraaksi sarjisfestareille. Herran blogi on myös kovaa kamaa. Hip hopin sämpläämisen tavoin HHFT:ssä lainaillaan vanhoista sarjiksista parhaat palat omaan teokseen, kuten tässä:

Jarkko Sikiö:

--- Lainaus käyttäjältä: Ville Manninen - 17.05.2016 klo 21:25:41 ---syssymmällähän Ed tulee vieraaksi sarjisfestareille.

--- Lainaus päättyy ---

Tosiaan. Onhan Piskor vieraillut Oslossa vuosi sitten puhumassa hip hopin ja sarjakuvien yhteydestä.

Sämplääminen oli kyllä oivaltava sana tähän yhteyteen.

Lehtien oheismateriaali ei minua ole juuri kiinnostanut, mutta nuo kannet ovat helmiä. Erityisesti kansikuva numerossa 9 saa minut hypnoottiseen otteeseen. Kuvaa jää tuijottamaan määräämättömiä aikoja. Tämä kehyksiin ja isona printtinä seinälle!

Doc Lomapäivä:

--- Lainaus käyttäjältä: Jiksi - 12.05.2016 klo 21:59:29 ---Afrika Bambaataa on noussut viime aikoina otsikoihin negatiivisessa yhteydessä. Tämä hip hopin merkittävimpiä vaikuttajia on kovien hyväksikäyttösyytösten kohde. Tietenkään se ei hänen musiikillista painoarvoaan vähennä, mutta on pakko miettiä, olisiko Piskor kuitenkaan antanut niin paljon "ruutuaikaa" jos tapahtumat olisivat olleet tätä tehdessä tiedossa.
--- Lainaus päättyy ---
En tiedä paljonko Piskor antaa ruututilaa Bambaataalle verrattuna muihin, mutta onhan herra hiphopin kulmakivi, ehkä joka tärkein niistä.


--- Lainaus käyttäjältä: Ville Manninen - 17.05.2016 klo 21:25:41 ---Hyvä arvio! Ja syssymmällähän Ed tulee vieraaksi sarjisfestareille.

--- Lainaus päättyy ---
Ai jaha! Pitääköhän vääntäytyä itsekin.

Jarkko Sikiö:
En sitten kuitenkaan vaihtanut takaisin kokoelmiin. Nyt on siis menossa sarjan yhdeksäs numero. Tässä on sitten minullekin tutumpaa jengiä, eli Run DMC ja Beastie Boys, ja siten nostalgiatrippiä tiedossa.

Sarjan edelleen ainoa huono puoli on, että se saa sivuuttamaan arkiaskareet.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu