Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Lönkka - 19.12.2007 klo 11:45:37
-
Rojun arvostelu vaikutti oikein hyvältä ja, vaikken itse harrastakaan sarjakuvien tekemistä, sai vaikuttamaan teoksen eri kiinnostavalta. Itsekin näen tuon esittämisen sarjakuvan muodossa (vrt Scott McCloudin teokset) erinomaisen hyvänä ratkaisuna!
Minua on myös aina ihmetyttänyt tuo kuppikuntalaisuus noissa oppaissa tyyliin "mä piirrän mangaa ja tartten sitä varten mangan piirrosoppaita".
-
Minua on myös aina ihmetyttänyt tuo kuppikuntalaisuus noissa oppaissa tyyliin "mä piirrän mangaa ja tartten sitä varten mangan piirrosoppaita".
Samaa ihmettelen minäkin. Tosin se toimii myös toisinpäin (jos Marilla olisi enemmän mangavaikutteita olisiko kirja enää sarjakuvaopas? ::)) Joka tapauksessa kirja on loistava ja siitä tuli hyvä fiilis. Ainoastaan tekstivalinta on mietityttänyt, se voi teoriassa pelottaa osan nuorista lukijoista pois. (Toivottavasti ei.)
Oppaasta on keskustelua myös täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,534.msg179491.html#msg179491). Pitäisiköhän yhdistää?
-
Roju viittaa muihin oppaisiin:
Sen jälkeen seuraa uuvuttavan monta sataa sivua erilaisia perspektiivisääntöjä, kaavamaisia malli-ilmekuvia ja paperisen teoreettisia draamankaariohjeita. Jossain siinä matkalla saadaan lannistettua innokkainkin intomieli. Kutsunkin näitä viivoittimenkäyttöoppaiksi.
Moni harrastaja saa juuri tuollaisesta paljon irti.
- Perspektiiviongelmat todella jähmettävät monta piirtäjää ja pakottavat turvautumaan rumiin ratkaisuihin. Sarjakuvantekijälle sopivaa perspektiivitietoa ole tarjolla taiteilijoille tarkoitetuissa ohjeistoissa. Perspektiivikursseille olisi kysyntää mutta asian hallitsevia ei juuri ole tarjolla.
- Ilmeet ovat todella paikallaan käsitellä tekstin vähentämiseksi, ja draamankaariohjeet lienevät teoreettisuudessaankin valaisevia aloittelijalle joka ei vain ole tullut asiaa huomanneeksi.
Eivät nuo opit ole ketään lannistaneet. Pikemminkin semmoiset lannistavat, joihin oppaitten tekijätkään eivät ole vaivautuneet, kuten käsikirjoituksen tunnollinen laatiminen tai turhauttavat harjoitukset.
Mari Ahokoivun kirja on tarpeellinen ja viehättävä, mutta antaa vain kapean kuvan sarjakuvan ilmeestä. Miksei sitaattioikeutta käytetä, kun se kerran on tarjolla, ja laiteta näytteitä muiltakin tekijöiltä?
Ja sarjakuvakerronta ei ole sitä että sarjakuvahahmo kertoo.
-
Kaunokirjoitusta.
Mikä teitä vaivaa, naispuoliset sarjakuvantekijät? Ettekö pääse tuosta stereotypiasta koskaan eroon? Kaunon harakanvarpaat eivät ole "söpöjä", ne eivät ole "omintakeista tyyliä", vaan vain ja ainoastaan raskaslukuista kiekuraa. Claire Bretcherkö on kaiken takana? Kaunoinfernon epäpyhä äiti. Piirtää ja kertoa osaa, mutta ei kirjoittaa. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Sori.
Kaunokirjoitusta. Hehe, sitä on joka puolella! Kaunokirjoitusta!
Kaunokirjoitusta!
Raunokirjoitusta, Schmaunokirjoitusta.
-
No mutta eikös ainakin Rannan Villekin käytä aika paljon kaunoa.
Sitä paitsi se sopii Marin nykyiseen piirrostyyliin ja on vielä kaunokirjoituksen selkeimmästä päästä.
-
Ahokoivun opas vaikuttaa arvostelun perusteella pätevältä. En itse lue perspektiivisääntöjä ihan kaikkein ensimmäisenä opetettavien asioiden joukkoon.Toki perspektiivi on osa kerrontaa siinä missä moni muukin asia. En suinkaan tuollaisten asioiden opiskelua väheksy mikäli oppilaalla sellaisia tarpeita on. Omien tuntieni puitteissa olen kuitenkin halunnut keskittyä olennaisimpiin asioihin. Kuten niihin tarinoihin. Mitä kertoa, miten kertoa jne. Mitä piirtämiseen tulee, niin käytäntö on opettanut että havainnosta piirtäminen on ainoa harjoitus, jota voi varauksetta suositella kaikille. Sieltä se perspektiivi ja ne ilmeetkin löytyvät.
Matti Hagelberg/TaiK
-
Olen omasta mielestäni saanut hankittua liki kaiken Marin tuotannon, lukuunottamatta ehkä jotain luonnosjuttuja. Silti tuntui kummalliselta että opaskirja tuli henkilöltä joka ei ole oikein päässyt itse työstämään mitään kunnollista pitkää juttua tai yleensä paljoa muuta kuin omaelämänkerrallista tyhjästä nyhjäämistä(?) omakustanne läpäreissä ja blogissa, vai onko välistä jäänyt huomaamatta jotain?
Eihän tuo mikään huono opas sinällään ole, ja voi olla että tässä vaiheessa on hankala lähteä ihan "puhtaalta pöydältä" kokemaan miten sarjakuvan tekoa opiskellaan, mutta minulle ainakin henk. koht. jäi eniten sellainen fiilis että opaskirjan teko on tehty juuri samasta syystä kuin suurinosa Marin sarjakuvista. Siinä vaan oma hahmo kertoo juttuja, joihin ei varsinaista kunnon tarinaa tarvita, vaan voi piirustella keskustelua ja omaa fiilistelyä varsin spontaanisti. Tämä luonnollisesti on ihan ok tiettyyn pisteeseen asti, ja ostan teokset jatkossakin ;)
Kaunan heittämä kommentti: sarjakuvakerronta ei ole sitä että sarjakuvahahmo kertoo on minusta yksi olennainen asia. Kun päästäisiin joskus pois pääsääntöisestä oman naaman ja puhekuplan "kirouksesta" reilusti pidemmälle, niin muiden opastaminen tuntuisi loogiselta? Pitää varmaan käydä läpi opaskirjaa uudelleen jos jotain olennaista jäi huomaamatta.
Oma naama kertoo tarinoita "genrestä" pitää varmaan kommentoida ehtiessään esim. PEEPSHOWsta tuonne alternative osastolle, kun se on viimeakoina kolissut jossain määrin.
-
Mikä teitä vaivaa, naispuoliset sarjakuvantekijät? Ettekö pääse tuosta stereotypiasta koskaan eroon? Kaunon harakanvarpaat eivät ole "söpöjä", ne eivät ole "omintakeista tyyliä", vaan vain ja ainoastaan raskaslukuista kiekuraa.
Mikä teitä vaivaa, miespuoliset lukijat, kun ette osaa kaunokirjoitusta lukea? ;)
No joo, mäkään en yleensä tykkää kaunokirjoituksesta sarjakuvien tekstauksessa, mutta tuo Marin tekstihän on oikeasti suhteellisen helppolukuista ja tyyliin sopivaa.
-
En voi sille mitään, mutta mielessäni tämä:
Mikä teitä vaivaa, naispuoliset sarjakuvantekijät? Ettekö pääse tuosta stereotypiasta koskaan eroon? Kaunon harakanvarpaat eivät ole "söpöjä", ne eivät ole "omintakeista tyyliä", vaan vain ja ainoastaan raskaslukuista kiekuraa.
...näyttää tältä:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=9358.0;attach=8211)
-
Kaunokirjoitus on tyylikeino, ylimääräinen kerronnan aste tarinassa, mutta en ole sen ystävä.
Minulle kelpaa konefonttikin tai jopa kirjoituskoneella nakutettu, mutta sekin on tyyli- ja makuseikka.
Koska tärkeämpää on se mitä sanotaan, sisältö.
Mutta itse asiaan, viivoittimenkäyttöopas tämä ei ole ja aivan kannattava hankinta aloittelevalle sarjakuvantekijälle, kunhan hommaa yhden viivoittimenkäyttöoppaankin.
Syy? Ahokoivun teos on vahvasti "vapauta toinenkin aivolohkosi"-osastoa, kuinka työstää henkilökohtaista tai pikemminkin kuinka olla myös työstämättä sitä.
eri tekniikoiden kuvaukseen oivallinen, mutta itse sarjakuvankerrontaan ja olemassaoleviin lajityyppeihin? Ennemmin Piirrä sarjakuvaa-Ahlqvist & Kutila ja McCloudin Näkymätön taide kaveriksi.
Hyvä että kotimaisiakin sarjakuvanteko-oppaita tehdään, sillä kaikki ihmiset eivät ole sosiaalisia siinä määrin että osallistuvat tapaamisiin jasarjakuvakursseihin ja tämän kaltainen teos auttaa asiassa yhtä lailla kuin ne manga, marvel yms oppaat.
onnittelut Marille urakasta mutta silti: tarvitsee täydentävän jatko-osan tai nk.korjaussarjan sillä kerrontamekaniikka tarvitsee lisää tilaa, esimerkein ja myös se miten tehdä kertovaa, tarinan ehdoilla toimivaa sarjakuvaa.
-
Onpas tästä syntynyt keskustelua. Ihan hyvä vaan.
Seison edelleen kehujeni takana ja perustelen tätä pitkällä ja laajalla opetuskokemuksellani. Jotakuinkin arvasin, että tämäntyyppistä palautetta tulee juuri Kvaakissa, joka on juurikin asianharrastajien foorumi. En näkisi tätä porukkaa tämän oppaan ensisijaisena kohderyhmänä. Puolustan opasta nimenomaan "tavallisille" ihmisille (mikä ei ehkä sitten tullut arvostelusta tarpeeksi selkeästi ilmi). Kuvitellaan joku nuori sarjakuvaintoilija haja-asutusalueen kirjaston tarjonnan varassa. Näitähän sitä lähinnä tulee opetettua, ei syvällä sarjakuvasuossa rämpiviä asianharrastajia. Jos piirrät elämässäsi vain viikon sarjakuvaa, tämä opas kertoo perusasiat. Muuten olen samaa mieltä kuin Matti: piirtämisen perusasiat opitaan havainnosta, ei oppaista. Oli sitten kyse ilmeistä tai tilavaikutelman kuvaamisesta. Sarjakuvien piirtäminen ei siinä mielessä ole poikkeus muusta piirtämisestä. (Joissain muissa asioissa on, esim. yksittäisen kuvan funktio on tukea tarinaa eikä olla itsenäinen taideteos, mutta se on toinen keskustelu, jota en millään jaksa käydä täällä.)
Kauno sopii valittuun tyyliin kuin nenä päähän. Ihmisellä on lupa itse valita ne tyylikeinot, joita käyttää. Joann Sfar käyttää kaunoa, on mies ja hidaslukuinen. Ehkä se on tietoinen valinta, yhteen kuvaan täytyy pysähtyä pidemmäksi aikaa. Suurin mahdollinen sujuvuus ei aina ole se lukutahti, jota tavoitellaan. Lisäksi kaunoon liittyy esim. päiväkirjamaisia mielleyhtymiä ainakin allekirjoittaneella. Lienee makuasia. Naurettavaa, à la limite pahansuopaa, tehdä tästä joku sukupuolikysymys.
Tässä oppaassa "puhuva pää"-kerronta mielestäni on toimivin vaihtoehto selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta. Olennaista on nyt välittää perusasiat. Turha temppuilu vain hämärtäisi viestin perillemenoa. Onneksi Marilla ei ole tarve briljeerata osaamisellaan, vaan hän osaa valita tyylikeinot sisällön mukaan. Minä pidän siitä tunteesta, että tässä kertoja kertoo, miten voi tehdä, mutta ei "näytä eteen". Jää kokeilemisen ilo itselle. Oli niitä puhuvia (ukon)päitä jo Piirrä sarjakuvaa:ssakin, sillä joskus ne vaan toimii parhaiten.
Myöskin: onnistuneen oppaan tekemisen kannalta ei ole merkitystä sillä, kuinka paljon/vähän kokemusta tekijällä on ko. alasta aiemmin. Tekeminen ja opettaminen ovat kaksi eri taitoa. Minkä tämäkin kirja todistaa. Uskoisin, että Marilla lienee jotakuinkin samanverran piirrettyjä sivuja takanaan kuin Kutilalla ja Ahlqvistilla oli aikoinaan (Keijo voinee vahvistaa). Piirrä sarjakuvaa:ssa on kaksi vikaa: se on loppuunmyyty aikoja sitten ja joiltain osin (ainakin painotekniikka) vanhentunut. Jälkimmäinen on Keijon oma mielipide.
Mutta itse asiaan, viivoittimenkäyttöopas tämä ei ole ja aivan kannattava hankinta aloittelevalle sarjakuvantekijälle, kunhan hommaa yhden viivoittimenkäyttöoppaankin.
Niin siis, ne jotka haluaa ja kokee sen tarpeelliseksi. Mikään ei estä. Tämä on vähän tyylisuuntakysymyskin taas. Itse luen mieluummin valmiita, hyviä tikku-ukkotarinoita kuin ekaa sivua ikinä valmistumattomasta jättisaagasta, jossa jokainen kuva on täyteenahdettu tyylillistä briljeerausta. Toimivan sarjakuvatarinan kannalta perspektiivioppi on täysin epäolennainen asia, m.o.t. noin miljoona kertaa.
Making Comicsista en ole paras ihminen kirjoittamaan, sillä en jaksanut lukea sitä loppuun. Toivottavasti joku muu voi kirjoittaa siitä, ja toivottavasti se suomennetaan.
-
En näkisi tätä porukkaa tämän oppaan ensisijaisena kohderyhmänä.
Oppaastahan oli tarkoitus tulla nimenomaan nuorille aloittelijoille suunnattu? Näin ainakin muistelen. Mitään syväluotaavaa opasta tästä ei ollut kai tarkoituskaan tulla? Making Comics on ehkä hieman raskas pala purtavaksi jos aiempaa kokemusta sarjakuvista ei juurikaan ole, tämä opas taas on raikas ja selkeä.
Marin käsiala on täysin ymmärrettävää ja selkeää ja sopii tyyliin. Kaunosta tulee kuitenkin mieleen päiväkirjamainen tai taidesarjakuva, ja siksi en täysin sivuuttaisi tuttavapiiristäkin kuultua kommenttia siitä miten kohderyhmä (=nuoret) ehkä saattaa vieroksua tyylivalintaa. En kuitenkaan sano että näin automaattisesti olisi, enkä sano että kaunoa ei pitäisi käyttää sen takia että joku (manga)nuori ei aivastakaan opasta päin tyylin takia.
-
Makuasioista saa kinastella.
Minun mielestäni tuo oli hyvä opas: pistin menemään lahjaksi sukulaisperheeseen, missä tiedän kehittyvän hyviä piirtäjiä. Samaan pakettiin meni kyllä myös se egmontilainen Jan Kjaerin opas. Uskon molemmista opuksista olevan hyötyä, koska oppiva ihminen osaa valita palansa.
-
Kaunosta tulee kuitenkin mieleen päiväkirjamainen tai taidesarjakuva, ja siksi en täysin sivuuttaisi tuttavapiiristäkin kuultua kommenttia siitä miten kohderyhmä (=nuoret) ehkä saattaa vieroksua tyylivalintaa. En kuitenkaan sano että näin automaattisesti olisi, enkä sano että kaunoa ei pitäisi käyttää sen takia että joku (manga)nuori ei aivastakaan opasta päin tyylin takia.
Hyvä pointti... no, ehkä kaikkia ei voi ikinä miellyttää. Opas on Marin näköinen. Toivottavasti se kannustaisi tekemään omannäköistä sarjakuvaa.
Anssi, mikä Egmontin opas? En ole kuullutkaan, kiinnostaa! Uskon myös tuohon, että ihminen itse poimii itselleen mieluisat rusinat pullasta.
-
...Anssi, mikä Egmontin opas? En ole kuullutkaan, kiinnostaa! Uskon myös tuohon, että ihminen itse poimii itselleen mieluisat rusinat pullasta.
No se oli "MANGA - piirtäjän opas", sellainen pseudomangahenkinen, erittäin mainstreamilaiseen aineistontuottamiseen keskittyvä pikkualbumin kokoinen julkaisu. Tämän tanskalaisen Jan Kjaerin (piirtää semmoista fantasiasarjaa kuin Taynikma) tekemä. ISBN 978-952-469-768-2. Hyvin selkeitä alkeita, ja nähdäkseni siitä voisi olla hyötyä harrastukseen sisäänheittämisessä.
Siinä, missä Kjaer tai muut opaskirjantekijät neuvovat "tuotteen" luomisessa, Marin kirja on selvästi tehty neuvomaan, miten luodaan sitä omaa juttua. Sikäli pidän tätä myönteisenä, että ymmärtääkseni "menestyneet" ovat aina olleet jossain määrin oman tiensä kulkijoita. Markkinakoneistoon töihin pyrkivillä on erilaiset motiivit: "Nyt teen seuraavan Largo/XIII:n ja se tuottaa mulle miljoonia!". Ja yleensä ei tuota.
-
Sarjakuvantekijälle sopivaa perspektiivitietoa ole tarjolla taiteilijoille tarkoitetuissa ohjeistoissa. Perspektiivikursseille olisi kysyntää mutta asian hallitsevia ei juuri ole tarjolla.
Täällä olisi yksi varma ostaja sarjakuvantekijöille suunnatulle perspektiivioppaalle.
Mutta kuka kumma sen osaisi tehdä??
Katseet kääntyvät Tarmo Koivistoon.
-
Täällä olisi yksi varma ostaja sarjakuvantekijöille suunnatulle perspektiivioppaalle.
Mutta kuka kumma sen osaisi tehdä??
Sellainen on jo, ja vieläpä sarjakuvamuodossa Scott McCloudin henkeen. Ei muutakun tuolta tilaamaan:
http://www.amazon.com/Perspective-Comic-Book-Artists-Professional/dp/0823005674/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1198202628&sr=8-1 (http://www.amazon.com/Perspective-Comic-Book-Artists-Professional/dp/0823005674/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1198202628&sr=8-1)
Paitsi AdLibris on halvempi, jos löytyy.
-
Pitääkin kysäistä Akateemisesta kirjakaupasta, suostuisivatko tilaamaan tuon oppaan.
Olisi kiva päästä vilkaisemaan sisältöä, ennen ostopäätöksen tekoa.
Tietty joku kirjastokin tuon voisi tilata.
Kirjan mainoslause on ainakin oiva:
"Kuinka saada sarjakuvasi näyttämään ammattimaiselta".
-
Amazonilla on ne pari sivua selattavana... ehkä kustantajan sivuilta löytyy lisää. Keijolla on se Limingassa, muistaakseni X-Comicista löytyy jonkun tekemä sarjakuvamuotoinen arvostelu opuksesta. Iso, laaja ja perusteellinen se ainakin on.
Millä tavalla sarjakuvan perspektiivi eroaa muusta perspektiivipiirtämisestä (joku taisi viitata siihen tässä keskustelussa)? Nimim. taidekoulussa aksonometriansa ja muut käynyt.
Kun sanon, että perspektiiviä ei tarvitse osata, se ei tarkoita että tilavaikutelmaa ei luoda. Kyse on perusopin asioiden tärkeysjärjestyksestä. Keinoja tilavaikutelman luomiseen kun on muitakin, esimerkiksi ns. kiinalainen etuala-taka-ala -tapa, asioiden kuvaaminen eri kokoisina tai toistensa edessä/takana, useamman horisonttiviivan käyttö jne... ja nämä tekevät usein kokonaisuudesta kevytlukuisemman. Näitä on tullut neuvottua niin Maailman Sarjakuvien kuin lastenkin lyhyissä työpajoissa.
-
Perpektiivi pitää osata koska näyttää helvetillisen pahalta jos perspektiivi on väärin piirretty joko sen takia, että on yritetty ja tehty tökeröitä virheitä, tai sen takia ettei ole yritettykään ja on tyydytty yksinkertaistamaan joksikin hinku-ja-vinku -tyyliksi.
Mutta kun sen opettelee, voi sitten tietoisesti luopua mm. vain-yhdestä pakopisteestä, koska ihminen skannaa tilaa katseellaan ja mieltää sen huomattavasti avarampana kuin kamera, eli "näkee" sen laajakulmakuvana - mutta ilman laajakuvavääristymää. Vääristymän poistaminen edellyttää tietoista perspektiivisäännöistä poikkeamista eli useita pakopisteitä.
Chelsean kirjassa on muutama oivallus mitä en ole muualta nähnyt ja toisaalta valtavasti rasitetta jota ei kannata opetella... tai mistä sen tietää. Ärsyttävä kirja mutta ilman muuta kannattaa hankkia. Eihän kirja maksa kuin yhden kapakkaillan/konserttilipun verran mutta siitä ei saa päänsärkyä. Tai saa joskus.
Lisään vielä:
En yrittäisi ehdottaa Tertsin tyyliin kiinalaista perspetiiviä.
-
Marin kirja tuli sopivaan aikaan. Kun Making Comicsia ei lajissaan voi ylittää (kunpa se tulisi pian suomeksi), tarvitaan juuri tuommoista opasta joka vapauttaa tekemään esimerkiksi sarjisblogeja ja "kevytjulkaisuja" ja tämmöistä ruohonjuuritason sarjakuvaa.
Ennen haaveiltiin vain strippisopimuksista ja viihdealbumeista suurille kustantajille. Nyt ne ei ole edes kovin houkuttelevia asioita monelle. Nyt sarjakuvantekemisestä on tullut enemmän itseilmaisukanava, joka kuitenkin kiinnostaa muitakin. Sarjakuvantekemisestä on tullut kivaa. Piirtelykerronnalla pystyy jakamaan valtavasti enemmän kuin harrastelijamaisilla runoilla tai kömpelöillä novelleilla - puutteet on helpompi antaa anteeksi kun piirros kuitenkin tarjoaa ainutkertaisia vivahteita. Joku Pygmi armeijan paluu -blogi on valtavan kiehtova.
Ja Roju osasi tuossa vastailla ketjun kirjoituksiin pätevästi: kaunokirjoitus on ärsyttävää mutta kun siitä kerran saa selvää, se toimii. Ja kun kerran puhuva Mari toimii myös, paremmin kuin keinotekoiset ratkaisut luojaniistävarjelkoon, otetaan vastaan ja kiitetään.
-
Millä tavalla sarjakuvan perspektiivi eroaa muusta perspektiivipiirtämisestä (joku taisi viitata siihen tässä keskustelussa)? Nimim. taidekoulussa aksonometriansa ja muut käynyt.
Minä ainakin ahdistuin deskriptiivisen geometrian tunneilla Kuortaneenkadulla.
Kaikki piti tehdä niin pirun perusteellisesti. Kaiken ei vain pitänyt näyttää oikealta, vaan sen piti olla oikein (sillai matemaattisesti tai jotenkin). Opettaja oli aivan oikeassa vaatimuksissaan, mutta minusta ei pitänytkään tulla mitään mallintajaa tai laitesuunnittelijaa, vaan sarjispiirtäjä. (No, ei tullut mitään näistä. ::))
Kaipaisin kirjasta neuvoja seuraaviin asioihin:
- milloin perspektiivi kannattaa piirtää viimeisen päälle, milloin riittää "vähän sinne päin".
- onko jotain sommittelukikkoja, joilla voi hämätä hutaisten tehdyn perspektiivin (mulla on aavistus, että tällaisia kikkoja on. Olen tehnyt hieman empiiristä tutkimusta.) Siis henkilöiden ja puhekuplien avulla katkaista pitkiä linjoja tai sijoittaa niitä peittämään esim pyöreän pöydän toinen ääripiste (silti syntyy vaikutelma pyöreästä pöydästä, mutta ei tarvitse nyhertää ympyrän kaaria ihan samanlaisiksi)
- kolmen pakopisteen perspektiivin seikkaperäinen, teoreettinen esittely (monen erilaisen esimerkin kautta)
-samoin kahden pakopisteen sijoittamisen periaatteita kaipaisin, jotta niiden avulla piirretty kuva näyttäisi luonnolliselta.
- sitten on vielä ne asiat, joita en ole vielä keksinyt edes kaivata
Lyhyesti:
Jos kirja sisältää perusteellisia ohjeita eri tilanteisiin sekä myös oikopolkuja ja niksejä, niin sitten se on mun kirja.
Keijolle tuosta hintapohdiskelusta:
Olen samaa mieltä, että melko kovankin hinnan muuttaminen kapakkailta+taksi -valuutaksi osoittaa, että itse asiassa sitä on varaa aika hintaviinkin hankintoihin. Siis jos luopuu yhdestä tai kahdesta kapakkaillasta.
MUTTA:
Tässä Joulun alla olen hemmotellut itseäni aika monen kapakkaillan hinnalla sarjakuvatuotteiden muodossa. Eli reuna se on munkin tuopissain.
Varmaan tuo perspektiivikirja tulee hankittavaksi jossain vaiheessa. Helmi-maaliskuussa, ehkä.
Harmi vaan, että uusi Muësli-seikkailu alkaa Helsingin Rautatieaseman edestä ja mä haluan siihen kunnon isot ilmakuvat asiallisella perspektiivillä. Ja aloitan piirtämisen nyt välipäivinä.
Olen toki jo kuvannut referenssikuvat kohtausta varten Kymppikerroksen parvekkeelta. Ne saattavat riittää, tällä kertaa.
EDIT:
Siis mun tavoitteeni sarjakuvantekijänä myös perspektiivin osalta on, riittävän hyvää, riittävän oikein, mutta niin nopeasti kuin mahdollista.
Joten kaiken maailman ruudukkoja ei ole aika ruveta väsäämään.
Off-Topic:
Yksi työskentelyä huimasti nopeuttava väline on ollut Ames Lettering Guiden hankkiminen tekstausta helpottamaan. Mahtava vempain.
-
Lyhyesti:
Jos kirja sisältää perusteellisia ohjeita eri tilanteisiin sekä myös oikopolkuja ja niksejä, niin sitten se on mun kirja.
Se on hyödyllinen kirja muttei noin kätevä. En pääse tarkistamaan kun ei ole mukana.
-
Siinä, missä Kjaer tai muut opaskirjantekijät neuvovat "tuotteen" luomisessa, Marin kirja on selvästi tehty neuvomaan, miten luodaan sitä omaa juttua. Sikäli pidän tätä myönteisenä, että ymmärtääkseni "menestyneet" ovat aina olleet jossain määrin oman tiensä kulkijoita. Markkinakoneistoon töihin pyrkivillä on erilaiset motiivit: "Nyt teen seuraavan Largo/XIII:n ja se tuottaa mulle miljoonia!". Ja yleensä ei tuota.
Anssi ymmärsi pointtini.
Minusta ainoa terve lähtökohta tehdä sarjakuvaa on "sellaista jonka itse haluaisi lukea"
eli yhtä kuin ostaa itse tai hakea sen kirjastosta jonne sen valveutunut taho on hankkinut.
viivoittimenkäyttöopasta tarvitaan muuksikin kuin varoittavaksi esimerkiksi se oli tähän teokseen kohdistunut kritiikkini.
sarjakuvanteko-oppaita tarvitaan, mutta niistä tulee toistuvasti löytyä yksi ja sama lause:
lue ja tee. tee. tee.
on aina vaarallista sanoa tee näin tee noin tämä on oikein tämä väärin. mikä pätee yhdessä sarjakuvassa ei päde toisessa.
Ahokoivun oppaassa on rikas eri tekniikoita esittelevä osuus,mutta luonnollisesti koska on yksi auteur vain yksi tyyli.
koska jo saman tyylin sisällä on käsittämätön kirjo erilaista jälkeä.
esimerkiksi eläinsarjakuva: karvinen, aku ankka, rabbin katti, ankardo, blacksad, we3, turvatarha ja maus on kaikki eläinsarjakuvia ja siis ihan sama juttu, eikös?
(ja sivulauseessa: noista karvinen ja sfar ovat heikoin esitys 62-0)
tämä uupui minun mielestäni teoksesta.
eli toistohan on se oppimisen ilkeä äitipuoli: aloittelevalle sarjakuvantekijälle hankkisin tämän ja viivoittimenkäyttöoppaan tai viivoittimenkäyttöoppaan ja tämän.
Ei vain jompaa kumpaa.
ja tietty pinoittain erilaisia papereita ja kyniä, siveltimiä, teriä jne.
-
Marin kirja on ihan loistava!
Mä en oo koskaan lukenut kannesta kanteen ainuttakaan sarjakuvantekoopasta (ehhe, sen ehkä huomaakin?) mutta tämän luin ja tuli todella hyvä ja vapautunut fiilis. Teki heti mieli alkaa kokeilla uusia juttuja. Tosi helposti lähestyttävä opaskirja kaltaisilleni laiskoille lukijoille. Omista kouluaikojen pakollisesta pänttäilyistä on kuitenkin sen verran vähän aikaa ja vähän negatiiviset fiilikset pinnassa, ettei tee mieli lukea paksuja tylsännäköisiä ohjekirjoja vielä siitäkin, minkä on tarkoitus olla kivaa!
Ja tietenkin lisäksi hirveästi rispektiä Marille siitä, että uskalsi ottaa vastaan näin haastavan urakan ja näin uransa alkuvaiheessa! *taputus* :)
-
Gravettilta taitaa tulla se Sarjakuvaromaani-kirja suomeksi (Graphic novels tai jotakin sinne päin on englanniksi). Myös McCloudin Sarjakuva näkymätön taide ja muut (niistä vain yksi on suomennettu, kolme taitaa olla kaikkiaan?) ovat hyviä. Jos käytät tuota haku-toimintoa, niin löydät todennäköisesti enemmänkin esimerkkejä täältä Kvaakista.
-
Muutaman päivän odottelemisen jälkeen tipahti kirja postiluukusta tänään (kun tilasin suoraan kustantajalta).
Näin maitopartaisena - ja ilmeisestikin enemmän kirjan kohderyhmää, kuin moni muu täällä - voinen sanoa, että luin kyllä mielenkiinnolla läpi kertaheittämällä , enkä katso sitä hukkaan heitetyksi ajaksi. Melkein kaiken jo tiesin toki, koska olin aihetta tutkiskellut jo sen verran, mutta pidin erityisesti Ahosen tavasta opastaa sarjakuvan lähteille. Jotain uuttakin toki tuli vastaan.
Häiritsevänä tekijänä koin sen, että kirjassa toistetaan asioita useaan otteeseen. Olisin kaivannut hieman paremmin koostettua kokonaisuutta, jossa ei tulisi useampaan otteeseen turhautumista siitä, että asia käsiteltiin jo aiemmin.
Hyvänä ostoksena kuitenkin pidän. :)
-
Itse ostin pari viikkoa sitten Akateemisesta kirjakaupasta, ja hyvä ostos on ollut. Selkeä ja hyvin opastava, uutta tietoakin siitä sai irti. Marin jälki on mukavan vapaantuntuista, eikä turhan pikkutarkkaa. Kaunokirjoitus jakaa mielipiteeni, toisaalta se sopii loistavasti piirrustustyyliin, mutta välillä on silmälle hankalaa seurata. Innostaa tekemään sarjakuvia ja kokeilemaan uusia juttuja, ainakin omalla kohdalla teki mieli heti tarttua kynään. Oli myös mukava yllätys kun opas on sarjakuvan muodossa, eikä sitä ainaista sivuja täyteen tungettua pränttiä muutan kuvan kanssa. Nopeasti tuli luettua, mutta monipuolinen ja hyödyllinen.
-
Kirjastosta tuon lainasin, ja ihan hyvää luettavaa se oli. Sellaista mukavan kevyttä luettavaa, ei todellakaan kuivaa. Silti myös tietoa löytyi ihan mukavasti kirjan sivuilta.
-
kaunokirjoitus on ärsyttävää mutta kun siitä kerran saa selvää, se toimii.
Mikä kaunokirjoituksessa on ärsyttävää? Jos se sopii muuhun piirrostyyliin ja on selkeää, miksi sitä pitää sanoa ärsyttäväksi?
Itse viimeistelin yhden tarinan, jossa teksti on enimmäkseen kaunokirjoitusta. Ainut harmittelun kohteeksi joutuva asia on se, etteivät nuoret kykene lukemaan sitä (kolme vuotta nuorempi veljeni ei ymmärrä kaunokirjoitusta!).
-
Mikä kaunokirjoituksessa on ärsyttävää? Jos se sopii muuhun piirrostyyliin ja on selkeää, miksi sitä pitää sanoa ärsyttäväksi?
Koska sitä lukee vaikeammin kuin versaalitekstausta.
Jokaisen tekstityksen lukeminen pitää opetella. Standarditekstauksen lukija tuntee ennakolta, mutta kaikki persoonalliset piirteet tekstissä vaativat tulkinnan, ja kaunokäsialassa niitä on joka aakkosessa. Nousee kynnys: jos on vähän väsynyt, kaunokirjoituskäsialaa ei jaksa alkaa opetella vaan jättää lukematta kuin entisen opiskelijan pikkuveli.
Lukemiseen uhrattu tuska on pois kokonaisvastaanottamisesta: lukuponnistuksesta suurempi osa kohdistuu tekstin tulkitsemiseen, pienempi kuvan ja tekstin yhdessä välittämään viestiin.
Pitää siis valita joko elitistinen kryptaaminen kaunoksi tai massojen nuoleskelu tekstaamalla selkokirjaimilla.
-
Koska sitä lukee vaikeammin kuin versaalitekstausta.
Onpa jännä, kun mun on aina ollut helpompi lukea kaunokirjoitusta... ehkä se sitten johtuu mun steinerlapsi juurista...
On tosi kiva lukea, että kirjasta on ollut oikeasti hyötyä, ja ettei ostos oo harmittanut. Paljonhan tuosta kirjasta jäi puuttumaan, ihan oman kokemuksen puutteen takia sekä ihan siksi, että halusin pitää asiat hyvin perusasioina, ja painottaa joitan tärkeitä asioita useampaan kertaan.
Niin ja tosiaan kirjan ei olekaan tarkoitus toimia ainoana oppaana mitä kannattaa lukea, oon itsekin käynnyt läpi kaikki oppaat mitä oon löytänyt, ja poiminut jokaisesta ne asiat jotka oon kokenut itselleni hyödylliseksi. Eli kaikkea ei tarvi uskoa, ja kannattaa aina kysyä se toinen mielipide... ja ennen kaikkea muodostaa se oma sitten jossain välissä.
Mutta kiva on kuulla positiivista palautetta! (ja kritiikkiä myös, tottakai :)
-
Pitää siis valita joko elitistinen kryptaaminen kaunoksi tai massojen nuoleskelu tekstaamalla selkokirjaimilla.
En edelleenkään pidä kaunokoukeroita noin monimutkaisina, mutta myönnettäköön tuossa olevan järkeäkin.
-
Minä en pidä kaunokirjoituksesta ja vaikka sitä osaankin, en käytä, paitsi tehokeinona.
Sen Sarjakuvantekijän opas tekee kuin salavihkaa:
Konefontti kertoo faktat, toteaa. Kaunokirjoitus antaa ymmärtää liikuttavan intiimillä alueella; tämä on päiväkirjani, luotan sinuun ja kerron sen mitä vain lähimmälle ystävälleni.
Ovela veto.
-
Kaunokirjoitus antaa ymmärtää liikuttavan intiimillä alueella; tämä on päiväkirjani, luotan sinuun ja kerron sen mitä vain lähimmälle ystävälleni.
Ovela veto.
Tuo muuten pitää paikkansa. Ei hassumpaa. Se oli siis rohkea investointi joka poikii luottamuksen...
;D
Ja siitä ei pääse mihinkään, että tyyliin se istuu.
Tuossa kirjassa on se hyvä puoli että se ei vanhenekaan kovin äkkiä, myyntiaika on sinänsä pitkä (jos kirjakaupat nyt mitään viitsivät pitää hyllyissään vuotta kauempaa.)
-
Pidin kovasti! Itseni oli hieman vaikea lukea kaunokirjoitusta D:
Ihana tyyli, ihanasti toteutettu, minulle paljon hyviä vinkkejä (näin aloittelijana).
-
Ainut harmittelun kohteeksi joutuva asia on se, etteivät nuoret kykene lukemaan sitä (kolme vuotta nuorempi veljeni ei ymmärrä kaunokirjoitusta!).
Off-topic, mutta eikö peruskoulussa (ekalla ja tokalla luokalla) todellakaan opeteta enää kaunokirjoitusta?!? Tai "käsialaa", millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua. 80-luvulla (ja tietysti sitä aiemminkin kansakoulun opettajattaren ankarassa ohjauksessa) joka ikinen oppilas, pysyi kynä kädessä tai ei, tuhersi harjoituskirjan sivuille koukeroisia kaunokirjaimia, niitä joita ainakin minä pidän "oikeana kaunona". 90-luvun alkupuolella koulu-uransa aloittanut siskoni oppi hieman toisenlaista kaunoa, paikoitellen paljon pelkistetympää, mutta kaunoa kuitenkin. Mutta onko todella niin, ettei nykyisin enää opeteta mitään koukeroita, ainoastaan tikkukirjaimet ja jonkinsortin tekstaus ???
Nimim. "Tunnen itseni vanhaksi kävyksi"
-
Off-topic, mutta eikö peruskoulussa (ekalla ja tokalla luokalla) todellakaan opeteta enää kaunokirjoitusta?!? Tai "käsialaa", millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua.
Yleistäen voi kai vastata: ei. Pölkkykirjainten jälkeen (tai sijasta?) opetellaan ekoilla luokilla ns. tyyppikirjaimet, joiden pohjalta kukin ihmistaimi kehittää sitten oman käsialan. Kauno lienee ainakin sanana hiipumassa historian hämärään. Tarkemmin aiheesta. (http://www.edu.fi/julkaisut/kasiala.pdf)
-
Ahokoivun kirja oli kiva ja sympaattinen. Hirmu helppo- ja nopealukuinen. Kaunokirjotus pelästytti vain, kun näin ekan kerran netissä esimerkkisivun - "ei vittu, taidesarjakuvaa" - mutta heti ekan vilkasun jälkeen kirjoitustavan unohti - tai ei kiinnittänyt huomiota, paitsi silloin, kun sanoja korostettiin tikkukirjaimilla, mikäli on munmielestä tosi hauska kikka. Ja paljon parempi, kuin vitun paksulla kynällä korostettu kauno, hähä..
Kirjan luulis sopivan suoraan sinisestä sarjakuvien tekemiseen pyrkivälle erinomaisen hyvin. Paras kohderyhmä on varmaan graafista lahjakkuutta tai edes innokkuutta osoittavat nuoret, sellaset, joilla ei ihan vältsiin oo rahaa ostaa tollasta (ainakaan mulla oli penni tiukalla teininä) mutta lahjaks sopis erinomaisesti. En mäkään ole sarjakuvien tekemisen kanssa pelleillyt kuin vuoden verran, mutta erityisesti tätä foorumia lukeneena ei tossa kirjassa ihan älyttömästi uutta ole. Mukavampi olis ollut saada se silloin vuos sitten, mutta ei ollut mikään turha ostos nytkään. Aina oppii jotain uutta, ja tärkein ominaisuus tässä kirjassa oli sen innostavuus. Kirja markkinoi sarjakuvataiteilua elämäntapana hirmu luonnollisesti ja mukaansatempaavasti.
Ainoa ihmetyksen aihe oli sinänsä varsin kattavasta teknisen toteutuksen selostuksesta puuttuva vihje siitä, että mikään ei sinänsä estä tekemästä sarjakuvaa tietokoneella alusta loppuun. Tai mainittiin se ihan lopussa toki, mutta ohimennen. Toki tämä varmaan johtuu tytön omista työskentelytottumuksista. Tietokoneella alusta alkaen väsertäminen oli ainakin mulle paljon helpompi tapa aloittaa vakava taiteentekoharrastus, eikä sitä photariakaan tarvitse sen kanssa ihan heti ekax ostaa.
Kaunosta vielä: Mä ainakin lopetin kaunon kirjoittamisen koulussa vuonna 1991, eikä kukaan mua estänyt. Alotin uudestaan vasta lukion vikana vuotena. Nykyään toki kirjoitan pelkkää kaunoa, muttei siitä ole nuorten kanssa ongelmaa, lähinnä kummallisia katseita tulee aikuisilta. Jos ostan firmalle jotain, tulee siitä jotain ystävällismielistä naljailua, jos taas aloite on vastapuolella, tulee kaunon käytöstä jo kitinää - "lomake pitää täyttää tekstaten, vaikkei siinä niin lukiskaan".
Ehkä kaunoa tosiaan lukee helpommin, jos sitä itekin kirjottaa. Ahokoivun tyyli on kirjassa sentään selkeämpi, kuin nettiblogisarjakuvissa, joita salaa kävin kurkkaamassa, hähä.
-
Mari Ahokoivun There is this Volcano -pienlehti kertoo tekijänsä tuhkajumista New Yorkissa. Lehteä voi ostaa hyväntekeväisyyshintaan 7 euroa. Tarkoitus on siis auttaa köyhää sarjakuvataiteilijaa New Yorkin jättipuhelinlaskun aiheuttamassa taloudellisessa ahdingossa. Hienot lehtimuotoiset originaalisivut ovat myytävänä 200 euron lähtöhintaan huuto.netissä (http://www.huuto.net/kohteet/sarjakuvalehden-originaalipiirrokset/138221675) 28.5. asti.
Lisätietoa Ahokoivun blogissa. (http://ahokoivu.sarjakuvablogit.com/volcano/)
(http://ahokoivu.sarjakuvablogit.com/files/2010/05/volcano03.jpg)
-
Kiitos tiedosta! Täytyypä laittaa lehti tilaukseen. Ahokoivun sarjakuvanteko-opas on niin hyvä teos, että on mukavaa tehdä edes jotain pientä konkreettista kiitoksena hänelle.
-
Laitetaan tämä vielä tännekin:
(http://www.asemakustannus.com/kuvat/kannet/TALVIUNTA_1-iso.jpg)
Mari Ahokoivu
TALVIUNTA, 1. OSA
ISBN 978-952-5909-11-1
32 sivua | B5, nidottu | 10€
Asema 2013 (ilmestuu 20.3.)
Pieni karhupukuinen matkustaja metrossa. Kiirehtivien jalkojen ja lyhtypylväiden metsä. Outo puhumaton lohduttaja ilmestyy paikalle ja tarjoaa hellyyttä. Mari Ahokoivun herkät, arkisen mystiset tarinat ovat pieniä graafisia helmiä, Tove Janssonin, japanilaisen animaation ja Suomi-designin sukulaisia. TALVIUNTA aloittaa Ahokoivun pienten teosten sarjan.
Mari Ahokoivu (s. 1984) on kotoisin Oulusta ja asuu Kööpenhaminassa. Ahokoivun esikoisteos LÖYDÄ MINUT TÄSTÄ KAUPUNGISTA ilmestyi Asemalta vuonna 2009. Ahkerana sarjakuvabloggaajana tunnettu Ahokoivu on lisäksi toiminut Sarjainfo-lehden päätoimittajana ja häneltä on julkaistu oppikirja Sarjakuvantekijän opas (BTJ 2007).
Ilmestyy 20.3.2013
Pieni mainossarjakuva kirjasesta (http://www.asemakustannus.com/kuvat/talviunta-color-web.jpg)
www.asemakustannus.com (http://www.asemakustannus.com)
-
Löydä minut tästä kaupungista on loppuunmyyty mutta XL-pop-up-kaupassa Vuorikadulla on yksi kappale myynnissä.
-
Nyt sitä saa, siis kipin kapin ostamaan, nettikaupoista, Tampere Kupliista ja aikanaan myös niistä laadukkaammista sarjakuvaliikkeistä!
(http://i1097.photobucket.com/albums/g358/abobo1/DSC_0039_zps7c8520c9.jpg)
Mari Ahokoivun TALVIUNTA, 1. OSA (http://www.asemakustannus.com/kirjat/talviunta_1.html) on tullut painosta!
(http://www.asemakustannus.com/kuvat/mari02-pieni.jpg)
Lisää kuvia ja kaikkea kivaa Aseman sivuilla:
www.asemakustannus.com (http://www.asemakustannus.com)
Tukekaa kärsivää pienkustantamoa! Pienikin ostos auttaa!
Please please please
-
Talviunen ekasta osasta arvio nyt etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1912).
-
Vielä on muutama päivä aikaa osallistua Talviunta-arvontaan Goodreadsissa!
Postitetaan voittajalle vaikka Etelänapamantereelle, jos voittaja siellä sattuu asumaan.
Book Giveaway for Talviunta @ Goodreads (http://www.goodreads.com/giveaway/show/47922-talviunta)
Julkaisu löytyy myös kauppojen hyllyiltä, mm. Sarjakuvakeskuksella voi tutustua.
-
(http://www.comix4equality.eu/wp-content/uploads/2012/12/comics-award-image.png)
Mari Ahokoivun sarjakuva “Is it wrong to use stereotypes of your own country to your advantage? (http://www.comix4equality.eu/is-it-wrong-to-use-sterotypes-of-your-own-country-to-your-advantage-mari-ahokoivu/)” on ollut voitokas Comics for equality -sarjakuvakilpailussa.
Kaikki voittajat (http://www.comix4equality.eu/and-the-winners-are/).
-
(http://3.bp.blogspot.com/-Cx65u1YN27M/Ul7qRg-1koI/AAAAAAAATIw/GIgwNi2CwEA/s1600/ahokoivu_talviunta_demoni.PNG)
Talviunen kakkososasta kirjoitin blogiini.
Saanko mennä uimaan? (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2013/10/saanko-menna-uimaan.html)
-
Tulossa! 3. osa!
Videoteaseri: http://www.youtube.com/watch?v=DH6uQBRhyDw
(http://asemakustannus.com/kuvat/kannet/TALVIUNTA_3-iso.jpg)
-
Tulossa myös Marin piirtämää lastensarjakuvaa:
http://2014.tamperekuplii.fi/julkistukset_kumiorava.html
-
Batuman on saanut kolmannen osan. The Death of Batuman tapahtuu Robinin synttäreillä.
Blogissa Batumanin kuolema (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2016/06/batumanin-kuolema.html).
-
Nyt tuo Batumanin kolmas lehti on myös arvioitu Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2330).
-
Uudesta Batumanista (kuten myös edellisistä) löytyy video ja kuvanäytteitä Daadan sivuilla.
http://daada.fi/kauppa/?221,batuman-no-3
-
Hyvien arvostelujenkin (HS ja Suomen Kuvalehti) ansiosta Mari Ahokoivun Oksi:sta tuli yksi Helsingin sarjakuvafestivaalien myyntimenestyksistä. Kaikkiaan ensimmäinen painos myytiin loppuun kuukaudessa!
Oksi (Asema) jatkaa omalla tavallaan mm. Metsänpeiton linjaa käyttämällä kansanperinteen aiheistoa. Lisäksi se on kaunis kirja, kaikin puolin erittäin tyylikkäästi toteutettu.
-
Hyvien arvostelujenkin (HS ja Suomen Kuvalehti) ansiosta Mari Ahokoivun Oksi:sta tuli yksi Helsingin sarjakuvafestivaalien myyntimenestyksistä. Kaikkiaan ensimmäinen painos myytiin loppuun kuukaudessa!
Oksi (Asema) jatkaa omalla tavallaan mm. Metsänpeiton linjaa käyttämällä kansanperinteen aiheistoa. Lisäksi se on kaunis kirja, kaikin puolin erittäin tyylikkäästi toteutettu.
Lisää Oksista: http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2550
-
Tuosta oil näyttävästi juttua myös Länsi-Savossa otsikolla "Naiset tekevät yhä enemmän merkittävää sarjakuvataidetta Suomessa - Syksyn tapaus on Mari Ahokoivun suomalaista karhumytologiaa hyödyntävä Oksi" https://lansi-savo.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/bd3d6a44-e9fe-4772-ba7c-117d2482accc (https://lansi-savo.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/bd3d6a44-e9fe-4772-ba7c-117d2482accc)
-
Hops!
Parempi varmaan myöhään kuin ei milloinkaan!
Eli vihdoin heitin Tähtivaeltajan Oksi-arvion myös blogiimme:
https://tahtivaeltajablogi.com/2019/02/06/sarjakuvat-mari-ahokoivu-oksi/ (https://tahtivaeltajablogi.com/2019/02/06/sarjakuvat-mari-ahokoivu-oksi/)
"Suomessa tehdään rutkasti hyvää sarjakuvaa. Vuoden 2018 parasta albumia etsittäessä on kuitenkin yksi teos, jota ei voi sivuuttaa – Mari Ahokoivun Oksi (Asema). Lähes 400-sivuinen järkäle on kaunis ja koskettava laulu äideistä ja tyttäristä."
-
Oksi on ehdolla Botnia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2643).
-
Botnia-palkinto meni Tommi Kinnusen Pintti-romaanille, Kaleva kertoi (https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/oulun-kirjailijaseuran-botnia-palkinto-tommi-kinnuselle-palkittu-pintti-romaani-kertoo-kolmen-sisaruksen-elamasta-kolmen-paivan-aikana/828919/?fbclid=IwAR3DT43g5O1EEIo1pQPaKt_URWu3cGrioxsWWyaOVgA-QP8xj-2TQ3RWAeE).
-
Suomalaista sarjakuvaa maailmalle!
Publisher's Weekly (https://www.publishersweekly.com/pw/by-topic/childrens/childrens-book-news/article/85239-rights-report-week-of-january-4-2021.html): "Nick Thomas at Levine Querido has bought world English rights to Oksi by Finnish artist Mari Ahokoivu. Inspired by Finnish mythology, this YA graphic novel is an epic tale of mothers and daughters, of stars and legends. Publication is scheduled for fall 2021; Tuomas Sorjamaa at Ferly negotiated the deal."
-
Oksin englanninkielisen laitosen julkaisupäiväksi on tarkentunut 21.9.
Uuden kannen saanut kirja on jo esittelyssä kustantajan sivuilla (https://www.levinequerido.com/oksi).
-
Komee kansi! Ja melkoinen ovh. :D
-
No nyt on hinta korjattu. 18.99 kuulostaa jo suorastaan edulliselta. Hienoa yhtä kaikki! Oksi on erittäin kaunis kirja ja tarina on vaikuttava.
-
https://previewsworld.com/Catalog/JUL211510
ja
https://previewsworld.com/Catalog/JUL211509
-
The Comics Journal valitsi Oksin vuoden 2021 parhaiden sarjakuvien (https://www.tcj.com/the-best-comics-of-2021/) joukkoon.
-
Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun Aika matka! on saanut Tieto-Lauri -palkinnon.
Ahokoivun ilahduttava sarjakuvamuotoinen kuvitustyyli yhdistyy luovasti ja onnistuneesti Ertimon monitieteiseen asiantuntemukseen. Erillisiltä näyttävät asiat punotaan värikkäillä sivuilla ilmavasti yhteen. Jokainen aukeama avaa mahdollisuuksia jatkokeskusteluihin vanhemman ja lapsen välillä. Teos tarjoaa paljon uutta, tutkimukseen pohjaavaa tietoa myös aikuiselle lukijalle.
Koko tiedote (https://www.laurijantinsaatio.fi/palkitut/tieto-lauri-palkinto-laura-ertimolle-ja-mari-ahokoivulle).
-
Ahokoivun Oksi on voittanut amerikkalaisten kirjastojen Koipeliini-tunnustuspalkinnon.
Uutinen etusivulla (https://www.kvaak.fi/37195/2022/04/03/yhdysvaltain-kirjastoilta-tunnustusta-ahokoivun-oksille/).
-
Mari Ahokoivu on tänään saanut Puupäähatun.
Uutinen etusivulla (https://www.kvaak.fi/37946/2023/01/19/mari-ahokoivu-sai-puupaahatun/).
-
Onneksi olkoon Puupäähatusta.
Näköjään Hesarissakin on jo tästä uutinen!
-
Onnea!
(itsehän oletin että Ahokoivulla olisi jo hattu ollut...)
-
Oikeaan osoitteeseen meni.
Onnittelut.