Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Amerikkalaiset sarjakuvat

Jaime, Gilbert ja Mario Hernandez – Love and Rockets ym.

(1/8) > >>

Janne Kuusinen:
 Kertokaapa, viisaat, mitä Hernandezien veljesten sarjakuvista "pitäisi" ajatella? Hyvin kiehtovaa, ristiriitaista, kaunista, mutta väliin jotenkin risovaa satsia ovat nuo "Beto"-sarjakuvat. Löytyisikö joltakin kaikenkattavaa Hernandez-linkkiä?
 
 Ilmeisesti ovat raapustaneet "muutaman" sivun uransa aikana, albumeita on kertynyt. Kahlasin läpi Birdlandin, joka oli varmasti pimein koskaan lukemani sarjakuva-albumi, viimeksi tarvoin Love and Rockets-kokoelman "Fear for Comics", jolla oli nerokkaatkin hetkensä. Frida Kahloa, leijuvia lapsi-gremlineitä taivaalla, polvesta kloonautuvia ihmisiä jne jne.

 Mutta "where's the beef?" Mieleen tuli se yleinen harhaluulo, että kännissä jokaisesta tulee hauskoja seuramiehiä ja pilvessä Beatles-muusikoiden kaltaisia neroja. Välillä kävi kovin rasittavaksi se ufoilu, jota vissiin "kokeilevuuden" nimellä kaupitellaan.

 Onko noissa jokin punainen lanka, jonka olen missannut?

roju:
Niitä kannattaa lukea PALJON. Fear of comics on surrealistisuudessaan aika erilainen kuin Beton muut sarjat ja Birdland on pornosarja tai ainakin sellaiseksi tehty, mikä siis asettaa tiettyjä reunaehtoja tarinankuljetukselle. Aika toisenlaista saagaa ovat vaikka Palomarin veri (Beton) tai Death of Speedy (Jaimen).

Niin monet jaksoivat vouhottaa niistä aikoinaan että otin asiakseni tutustua. Mulla kesti aikanaan muutaman opuksen sitkeän tavaamisen verran hullaantua mutta sitten jäinkin koukkuun ja kunnolla. Kyllä.

Muistaakseni Hgin kaupunginkirjastosta löytyy ihan hyvä kokoelma albbuja (Kaapeli tai Itis, en muista) elleivät sitten oo jo luetut kannettomiksi. Jotkut kirjat on enemmän kokonaisuuksia kuin toiset. Beto minusta menee jossain puolenvälin paikkeilla Jaimesta ohi tai sitten se johtui siitä kun itse vanheni ja eri asiat alkoi kiinnostaa. Mutta Maggie ja Hopey on niinkuin jotain parhaita kavereita, pakkohan se on aina aika ajoin tsekata mitä niille nyt kuuluu.  

tolppis:
roju sen sanoi. Nuff said.

KH:
Totta tosiaan, hassua jos ensikosketuksiksi ovat sattuneet kymmenistä albumeista juuri Fear Of Comics ja Birdland, jotka kertovat tekijänsä olennaisimmista piirteistä vähiten.  Varmimpia klassikoita ovat juuri nuo  Palomarin veri ja Death Of Speedy - mutta nekin taitavat antaa vielä enemmän, jos lukija on jo valmiiksi sisällä saagoissa?

Toisaalta, mistäpä muualtakaan aloittaa? Jaimen tarinoita kokeiltiin suomeksikin jo v. -90 Rakkautta ja raketteja -albumilla (löytyy kirjastoista), mutta menekki ei houkutellut Jalavaa jatkamaan. Osa ongelmaa taisi olla siinä, että vaikka episodit oli valikoitu sopivasti alkuvuosilta, ne eivät olleet kehittyneet vielä siinä vaiheessa aivan tulevien vuosien maineen veroisiksi.

Eli Hernandezien maailmaan kannattaa tosiaankin upottautua useampien albumien voimalla. Vanhana Love & Rockets -lehden kestotilaajana en oikein osaa edes suhtautua asiaan yksittäisinä kokooma-albumeina, sillä kaikki on yhtä suurta (addiktoivaa) kehitystarinaa.

Tässä vielä kaiken varalta alkuorientoitumista helpottava peruslinkki:
www.fantagraphics.com/artist/lr/losbros/losbros.html

KH:
No niin, Janne (ja muutkin). Nyt on ollut monta kuukautta aikaa tutustua tarkemmin -- joko ollaan koukussa?

Tuli nimittäin asia heti mieleen, kun sain eilen käteeni L&R-lehtien toisen kierroksen (eli Vol.2:n) kymppinumeron, jossa kiedotaan mm. Jaimen Maggie-niminen pitkä tarina loppuunsa. Ja saipa taas kymmenen numeron ja kolmen vuoden aikana äimistellä, miten jotkut asiat voivatkin pysyä ja jopa parantua. Varsinkin Jaime, jonka tarinankerronta on saanut uusiakin sävyjä (en voi kertoa tarkemmin spoilailematta) samalla kun piirrosjälki loistaa kirkkaampana kuin koskaan. Beto on ehkä hieman jämähtänyt vanhalle tasolleen - eli jotakuinkin huipulle. Paitsi että kolmannen veljeksen Marion käsikirjoittama seikkailutarina olisi ehkä kannattanut jättää omaksi lehdekseen. Ja nyt pelottaakin, kun ovat päästämässä Mariota  jopa piirtämään itse seuraavan tarinansa.

Älytön osoitus lähes 20 vuoden mukana kasvamisen voimasta, muuten: kun uudessa maagis-realistisessa Maggie-tarinassa näytetään yhtäkkiä flashback kaverusten punk-aikojen hengaamisesta, kostui tämän lukijan silmäkulma heti ensimmäisen ruudun aikana...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu