-
Netistä löysin vankkoja arvailuja Tex Willerin tulevien suuralbumien tekijöistä. Tässä listaa:
2005 Nizzi/Seijas (n19)
2006 Nizzi/Mastantuono (n20)
2007 Nizzi/Ambrosini (n21)
2008 D'antonio/Filippucci (n22)
2009 Boselli-Nolitta/Suarez (n23)
Kiva nähdä, että uusi kirjoittajakin on tulossa. Piirtäjistä kaikki ovat ainakin minulle outoja. Ainakin Mastantuonolta löytyy netistä jokunen Tex-kuva, ja jälki näyttää aika mehevältä. Tulee mieleen hiukan De la Fuenten ja Nicolón työt. Suarezin muusta tuotannosta löytyy myös kuvia, ja ne tuovat mieleen jo edesmenneen Aldo Capitanion Tex-tuotannon.
Harmittaa, kun listalta puuttuu Blueberry-tekijän Giraudin nimi. Miestä on nimittäin usein suostuteltu suuralbumin piirtäjäksi, mutta aina on ollut parempaa tekemistä :(. Joten tuskin kannattaa elää toivossa sen suhteen.
Uusia tekijöitä siis riittää. Italian almanacco del west -sarjassakin on jatkuvasti tuoreita yrittäjiä. Tänä vuonna Suomessakin julkaistaan pari siinä lehdessä julkaistua Tex-seikkailua. Tulossa on mm. uuden kirjoittajan Pasquale Rujun Tex-tarina.
Vaihdoin otsikkoa kuvaavammaksi, että sopii linkittää joskus tuohon "tulevat länkkärit"- osioon. -Wade
-
Mastantuono? Corrado Mastantuono? Sama kaveri joka piirtää Aku Ankkaa?
Timo
Edit: googletus-tulos: vissiinkin sama:
http://digilander.libero.it/Pkchannel/mastantuono/index.htm (http://digilander.libero.it/Pkchannel/mastantuono/index.htm)
-
Kyllä niillä samoilla sivuilla tuli etunimikin esiin kun aikani selailin. Siis Corrado! En tiennyt, että hän on Aku Ankka miehiä :-[. Onko piirtänyt paljonkin? Bonellille on tehnyt jonkin verran Nick Raideria sekä länkkärisarjaa nimeltä Macigo Vento.
Näin siis Aku Ankka ja Tex Willer jälleen kohtaavat. Jokunen vuosi sitten joku italialaispiirtäjä piirsi Tex Willerin johonkin Roopen lännen maisemiin sijoittuvaan seikkailuun. Suomessakin se siis julkaistiin, mutta en muista numeroa enkä tekijää.
-
Vielä noista tekijöistä, että Carlo Ambrosini ja Lucio Filippucci ovat tuttuja muista Sergio Bonellin julkaisuista.
D'Antonion etunimi on tod.näk. Gino. Jos on, niin kyseessä on todellinen vanhan polven tekijä (s. 1927). Sergio Bonelli Editorelle hän on tehnyt mm. Nick Raideria ja Juliaa, mutta listalta löytyvät myös mm. Pecos Bill, Lännentie ja, Suomessa julkaisematta jäänyt länkkäri, Bella & Branco.
Vierailevia kirjoittajia saisi tulla useamminkin. Ja lähiaikoina ehkä tuleekin yksi, sillä Macigo Vennon pääasiallinen kirjoittaja Gianfranco Manfredi on kirjoittanut jo vuosia sitten Tex-tarinan, joka vain odottaa julkaisuaan. Huhujen mukaan se voisi ilmestyä maxi-Texissä.
-
Ja onhan John Byrnekin piirtänyt yhden Mikki-kannen. Josta tosin kirjoitti jälkikäteen sävyyn että on tullut myytyä osa sielusta paholaiselle.
Ja tällä viittasi tietenkin siihen, että Disneyn sopimukset ovat aika rankkoja (onhan Rosakin siihen viitannut Matka maan keskipisteeseen -tarinassa, jossa Kertalaaki(tm) lävistää jopa Disny-sopimuksen) ja kattavat koko universumin.
Myös muutes Jerry "Teräsmiehen keksijä" Siegel on kirjoitellut Ankkatarinoita. Ja moni muukin.
Ai juu. Jotta olisi edes jotakin aiheeseen liittyvää, niin onkos sitä Kubertin kuvittamaa Texiä julkaistu Suomessa vielä?
-
Ja onhan John Byrnekin piirtänyt yhden Mikki-kannen. Josta tosin kirjoitti jälkikäteen sävyyn että on tullut myytyä osa sielusta paholaiselle.
Ai juu. Jotta olisi edes jotakin aiheeseen liittyvää, niin onkos sitä Kubertin kuvittamaa Texiä julkaistu Suomessa vielä?
Kubertin albumi ilmestyy kuulemma tänä vuonna Suomessa. Siitä on nyt ainakin Ranskassa tullut viimeinenkin neljännes, joten väritys on ainakin valmis.
-
(http://images5.theimagehosting.com/Tex%20de%20Mastantuono.JPG)
No, kolmas kerta toden sanoi! Näin sitä kehittyy 8). Niin, että siinä olisi Mastantuonon tekema kuva Texistä ja Carsonista!
-
Uudessa Maxi Texissä Kalkkarot ja pahemmat käärmeet ensimmäinen konekivääri, Gatling, on tärkeässä roolissa.
Sen tehoa ei todellakaan liioitella vaan kyseessä oli hyvin häijy, suorastaan moraaliton ase. Tulinopeus oli parhaimmillaan (pahimmillaan?) jopa ällistyttävät 1 200 laukausta minuutissa! Oli siinä veivaamista - realistisemmaksi tulinopeudeksi mainitaan 400 laukausta minuutissa.
Yhdysvaltain armeija hankki sitä omistukseensa vuonna 1865, joten Texin seikkailu voidaan ajoittaa tapahtuneeksi jonkin aikaa tämän ajankohdan jälkeen. Texissä oleva malli on ilmeisesti M1865, tosin jalustalla ilman pyöriä.
Wikipediassa (Free Encyclopedia) on erinomainen artikkeli ko. joukkotuhoaseesta patenttipiirrustuksia myöten.
http://en.wikipedia.org/wiki/Gatling_gun (http://en.wikipedia.org/wiki/Gatling_gun)
-
Nykyään Texeissä ollaan melko tarkkoja ajoituksen kanssa. Yleensä tarinat sijoittuvat suunnilleen 1880-luvulle, joten tuo Gatling sopii hyvin kuvioihin. Eikä ole muuten ensi kerta kun tuo vempele vilahtaa Willerin sivuilla.
Alkuaikoina Texin ajoituksessa oli suuriakin heittoja. Joskus saatettiin olla 1860-luvulla ja seuraavassa tarinassa jo vuosisadan vaihteessa. Suurin 'heitto' on sisällissodan kuvauksessa. Varhaisissa tarinoissa Tex seikkailee poikansa Kitin kanssa sisällisodan pyörteissä jahtaamassa roistoja. Myöhemmin, kun Texin historiaa alettiin kertoa, selviääkin, että Kit syntyi vasta jonkin aikaa sisällissodan jälkeen. Tex puolestaan liittyy pohjoisvaltojen joukkoihin tiedustelijaksi. Texin sijoittaminen sisällissotaan on sarjan käsikirjoittajan tyhmin rarkaisu koskaan. Siinä pilattiin lopullisesti se orastava kronologisuus, mikä sarjassa oli jäljellä. Sisällissotatarinat ovat kyllä muutoin toidella viihdyttävää luettavaa. Jopa ihan parasta Texiä!
-
Olen itsekin yleensä ihaillut Gatling-konekiväärejä, samoin konetykin tyyppiset aseet ovat ihastuttavia jo ihan vain esineinä. Wikipedia vaikuttaa asialliselta sivulta.
Jos nyt kuitenkin siirrän keskustelun sivuraiteille niin se varmaan menee sinne eikä koskaan enää palaa, mutta: voiko ase olla suorastaan moraaliton?
Tai siis eikö kaikki aseet ole? Moraalikoodit koskettavat lähinnä ajattelevia olentoja, eivätkä esineitä. Aseen moraali on aseen käyttäjän moraalia. Viattomien tappaminen aseella kuin aseella on väärin, mutta vihollisen edessä tuliylivoima on vain se etu, jota sarjatuliaseilla tavoitellaan.
Saatuaan osuman suurella tulinopeudella Gatlingista todennäköisesti sai useamman luodin osuman saman sekunnin aikana, ja menehtyi nopeasti. Vastaavasti sillä ei tietenkään pystynyt ampumaan tarkkaa yksittäistä laukausta, esim poimimaan ihmisjoukosta yksittäistä vihollista, mutta siihen sarjatuliaseita ei luotukaan.
-
<snip>
Jos nyt kuitenkin siirrän keskustelun sivuraiteille niin se varmaan menee sinne eikä koskaan enää palaa, mutta: voiko ase olla suorastaan moraaliton?
<snip>
Aseille on toki yritetty asettaa rajoja aseen moraalittomuuden nimissä.
Yksi uusimmista on Ottawan sopimus, joka kieltää henkilöitä vastaan tarkoitettujen miinojen valmistuksen, varastoinnin, myynnin, kuljetuksen, viennin ja käytön kokonaan. 124 maata on ratifioinut sopimuksen.
Suomi ei ole ainoana Pohjoismaana ja ainoana EU-maana allekirjoittanut sopimusta.
On olemassa valtiosopimus myös kemiallisten aseiden kehittämisestä ja varastoimisesta. Kts. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1997/19970019/19970019_2 (http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1997/19970019/19970019_2)
obKvaak:
Even Superman, Batman teach youngsters
Even comic-book characters like Superman and Batman are training kids how to identify land mines so they won't accidentally set them off.
"The message in every one of the mine books is that the kids themselves, just by taking action, by doing the right thing, by sharing the information, by teaching other people about mines, that they are as much heroes as any of ours ... you don't need super powers to be a super hero," said DC Comics' Jenette Kahn."
CNN: http://edition.cnn.com/SPECIALS/1999/children/stories/land.mines/#3 (http://edition.cnn.com/SPECIALS/1999/children/stories/land.mines/#3)
-
osaisikohan Teräsmies tai Batman selittää myös miksi esimerkiksi rypälepommi lasketaan moraaliseksi mutta maamiina moraalittomaksi.
-
Näin siis Aku Ankka ja Tex Willer jälleen kohtaavat. Jokunen vuosi sitten joku italialaispiirtäjä piirsi Tex Willerin johonkin Roopen lännen maisemiin sijoittuvaan seikkailuun. Suomessakin se siis julkaistiin, mutta en muista numeroa enkä tekijää.
Texin piirsi Aku Ankkaan Marco Rota, tais olla viiden vuoden sisällä. Itse luin kyseisen Aku Ankan lähiaikoina, mutta kannet puuttuivat :P
-
.
Suomi ei ole ainoana Pohjoismaana ja ainoana EU-maana allekirjoittanut sopimusta.
"
Niin, olisiko asialla jotakin tekemistä sen kanssa että Suomi on ainoa Natoon kuulumaton pohjoismaa jolla on reilut tuhat kilometriä maarajaa Venäjän kanssa? Ei varastossa oleva miina tapa viattomia lapsia. Rajalle asetettu miina puolestaan hidastaa miehitysjoukkoa.
edit:oikeinkirvoitus
-
Kumma juttu kun sakaramiinan tyyppinen suhteellisen helposti raivattava puolustusase yritetään kieltää, mutta kukaan ei ole sanonut mitään vaikka niistä lentokoneesta pudotettavista sirotemiinoista joita useat muut maat käyttävät hyvin paljon. Niistä ei pysty tekemään kylvämisen aikana edes mitään karttoja, koska ne ropisevat ihan minne sattuu tehden suuresta alueesta kokonaan käyttökelvottoman. Käsin asetettavista maamiinoista tehdään kuitenkin lähes poikkeuksetta kartat, joten ne on helppo raivata pois aina tarpeen vaatiessa.
-
osaisikohan Teräsmies tai Batman selittää myös miksi esimerkiksi rypälepommi lasketaan moraaliseksi mutta maamiina moraalittomaksi.
Batman varmasti osaisi selittää, että vaikka kärsimystä maailmassa onkin suunnattomasti, sen määrää pitää silti yrittää vähentää. Hän itse näyttää siinä esimerkkiä.
Teräsmies selittäisi, että vain Yhdysvaltain miinat ja rypälepommit ovat moraalisesti oikein, muiden väärin. Hän itse näyttää siinä esimerkkiä.
Vielä Gatlingista... Tex tempaisee tykin kyynärvartensa varaan ja veivaa toisella kädellä luoteja konnaan niin että ropisee - tähtäyskin on käsivaralta erinomainen. Tykki painaa (ilman jalustaa) varmaankin siinä vajaat sata kiloa että melkoinen voimamies se tämä meidän Tex.
-
Jenkitkään eivät ole muuten ratifioineet Ottawan sopimusta, eivätkä laske kansainvälisiä asetarkkailijoita kemiallisten aseiden tehtaisiinsa. Mutta jenkit on jenkkejä.
Predatorissa oli muuten sama dilemma kuin Texissä: mukana viidakossa kannettiin minigunia jonka tulinopeudella ammuksia voi miehen mukana olla noin kolmeksi sekunniksi.
-
<snip>
Predatorissa oli muuten sama dilemma kuin Texissä: mukana viidakossa kannettiin minigunia jonka tulinopeudella ammuksia voi miehen mukana olla noin kolmeksi sekunniksi.
Aseet yleensä piirretään totuudenmukaisesti (katsotaan kirjasta kuva ja piperretään mallin mukaan), mutta niiden käyttö on kaikkea muuta kuin realistista.
Kaipa se on sitä taiteilijan vapautta. Harvapa sitä pääsee Gatlingia kokeilemaan.
-
Heh. Lännentarinoiden realismia... Lännentarinoissa usein on näitä tarkk'ampujia jotka ampuvat kolikon liikkeestä ja vaikka mitä. Oikeasti on tositarinoita kaksintaisteluista "villin lännen" ajoilta, jossa kaksi heppua on muutaman metrin päässä tosistaan ampunut revolverinsa tyhjäksi osumatta. Oikein hyvä kappale tuon ajan revolvereista varmaan oli kunnostettavissa melko tarkaksi aseeksi, mutta ei ne cowboy-kappaleet, joita ammuttavan puutteessa käytettiin mm. vasarana.
Voiko ase olla moraaliton? Ei kai esine voi olla, mutta useimmiten aseen suunnittelu, valmistaminen ja kauppaaminen nähdään moraalittomana. Ja sitähän siinä kai tarkoitetaan vaikka osoitetaan fyysistä esinettä.
Jalkaväkimiinakeskustelu on puolestaan hyvä esimerkki siitä että ne sivistysmaat jotka eivät aio tai halua sotia, suostuvat rajoittamaan mitä vaan. Kun taas väkivaltaisemmat supervallat ja kehitysmaat käyttää mitä saavat käsiinsä. Kuinka monta uhria luulette suomalaisten jalkaväkimiinojen tuottavan seuraavan kymmenen vuoden aikana?
-
Predatorissa oli muuten sama dilemma kuin Texissä: mukana viidakossa kannettiin minigunia jonka tulinopeudella ammuksia voi miehen mukana olla noin kolmeksi sekunniksi.
Tavallisen miehen. Sitä kantoi Jesse the Body , mies joka saa Arskan näyttämään alamittaiselta käävältä.
Toisaalta lyhyillä sarjoilla minigunin piippurypäs ei ehdi kiihtyä täyteen vauhtiin. Alle 50 laukauksen sarjalla se ei tee mitään tavallista KvKKta paremmin. Saattaa tehdä jopa huonommin - ei mitenkään paras mahdollinen peli kainaloon , kun naapuri pomppaa yllättäin nurkan takaa.
-
Oliko se Gatling joka oli Django-elokuvassa?
Jos siinä oli pyörivät piiput niin sitten.
Ranskalainen mitrailleuse oli vähän samannäköinen vehje. Mutta siinä oli kiinteä parinkymmenen piipun kimppu.
-
Tavallisen miehen. Sitä kantoi Jesse the Body , mies joka saa Arskan näyttämään alamittaiselta käävältä.
Toisaalta lyhyillä sarjoilla minigunin piippurypäs ei ehdi kiihtyä täyteen vauhtiin. Alle 50 laukauksen sarjalla se ei tee mitään tavallista KvKKta paremmin. Saattaa tehdä jopa huonommin - ei mitenkään paras mahdollinen peli kainaloon , kun naapuri pomppaa yllättäin nurkan takaa.
Okei, sovitaan että Jesse Ventura jaksaa kantaa ammuksia 3,4 sekunniksi. Elokuvaa kuvatessa jätkät kävivät joka aamu pari tuntia puntilla kisaillen siitä kuka näyttää tänään pumaptuimmalle.
Elokuvassahan ampujan takana oli erillinen virtalähde johon meni paksuja kaapeleita ja ammusvarasto, jotka kamera rajasi kuvasta, jotta säilyy illuusio siitä että "toi jätkä kantaa tosi isoa ja vaarallista pyssyä".
Yllättävän harvassa leffassa minigunia on sen jälkeen käytetty vastaavalla tavalla. Kyllä kai tavan ramboilijan olettaisi yrittävän ampua sillä vaikka panttivankia pitävää pahista heittolaukauksella nurkan takaa.
-
Tietäiskö kukaan onko Villan tai Ticcin piirtämää Juhlatexiä vielä tulossa. Siis seuraavan kahdenkymmenen vuoden sisällä.
-
Gatling on ehkä huonoimpia aseita teksissä. Tulee mieleen liikaa nykyinen Irak tilanne kaikkine joukkotuhoaseineen ja Busheineen. Sen sijaan ystävämme Samuel Coltin luoma maanmainio reikärauta Colt on ehkä Texin suosituin (ja myös eniten länsimäisin) ase. Muistaakseni Oklahoma Jim nimisessä Lucky Luke albumissa eräs Old Timer vaihtaneensa ritsan pyssyyn heti kun hänen ystävänsä Samuel COlt keksi aseen..... >:(
-
Tuonne Tex Willer äänestyksen yhteyteen tuli kirjoitettua vähän enemmänkin tulevista Tex-julkaisuista. Eli Ticciltä julkaistaaneen Italiassa tänä vuonna Nizzin kirjoittama seikkailu, jossa on itse Geronimo. Suomeen se tulee varmaankin ensi vuonna.
Villa puolestaan piirtelee Bosellin kirjoittamaa juttua. Se ei ole kuitenkaan vielä lähelläkään valmis eikä julkaisusta ole tietoa.
Yleensä nuo vakiopiirtäjät eivät tee mitään erikoisjulkaisuja (siis suuralbumeja tai almanacco del westejä). Ticcin suuralbumi taisi olla jonkinlainen poikkeus ennen kuin nykyinen käytäntö vakiintui. Maxeissahan näidenkin tyyppien julkaisuja voidaan nähdä, mutta tietojeni mukaan ainakaan vielä ei ole sellaista tapahtumassa. Letteriltä on kuitenkin ilmeisesti tulossa tarina, joka julkaistaan maxissa (voivoi...).
Mutta onhan olemassa vielä noita novelleja, joita yksi on julkaistu Suomessakin (se Civitellin piirtämä tilaajalahja pari vuotta sitten). Ticci on tuollaisia novelleja tekaissut peräti kolme kappaletta (ja Galepkin pari kappaletta). Niitä ei ole Suomessa julkaistu kuin "epävirallisina painoksia" parikymmentä kappaletta. Huhujen mukaan Tampereelta tai Helsingistä voi joistakin divareista löytyä muutama kappale kovaan hintaan. Todennäköisesti kaikki on jo innokkaimpien keräilijöiden plakkarissa :( Mutta niitä voi hyvinkin tulla lisää jopa tältä mestarikaksikolta!
-
<snip>
maanmainio reikärauta Colt on ehkä Texin suosituin (ja myös eniten länsimäisin) ase.
Tuplatoimintainen (liipasin vetää iskurin taakse ilman että sitä pitää virittää peukulla tai kämmenen syrjällä) Colt-revolveri jossa sylinterin saa sivulle auki ladattavaksi esiintyy sekin sangen usein anakronistisen (sivistyssanat on hallussa!) aikaisin Villin lännen jutuissa.
"1889 - Colt entered the modern era with it's first double-action with a swing-out cylinder, the Model 1889."
Lähde: http://www.coltcollectorsassoc.com/ccachronology.htm
Minusta Tex ei elä "aikuisten oikeesti" Yhdysvaltain historiassa (kuten Blueberry) vaan Villissä lännessä, jossa kaikki kyseiseen kontekstiin liittyvä kuvasto on yhtä aikaa läsnä kertojan syntaksissa. :D
-
Uutta tietoa tulevista suuralbumeista. Nizzin ja Seijasin suuralbumi on valmis, mutta Tex-kustantamon pomo Sergio Bonelli on päättänyt pistää koko opuksen hyllylle!!! >:( Albbarissa on kuulemma liikaa naisia :o Bonelli kuulemma aikoo odottaa seuraavan albumin (tekijänä Alessandrini, josta en ole koskaan kuullutkaan) valmistumista. Ja tämä albumi tullee ulos aikaisintaan lokakuussa. Suomessa ei siis ehkä saadakaan Kubertin värialbumin lisäksi ns. normaalia albumia tänä vuonna, vaan ehkä vasta noin vuoden kuluttua :(. Ellei sergio Bonelli tule järkiinsä ennen sitä.
-
Harmittaa, kun listalta puuttuu Blueberry-tekijän Giraudin nimi. Miestä on nimittäin usein suostuteltu suuralbumin piirtäjäksi, mutta aina on ollut parempaa tekemistä :(. Joten tuskin kannattaa elää toivossa sen suhteen.
Itse haaveilen jonkinlaisesta Tex Willer/Blueberry cross-overista. Kahden näinkin karismaattisen lännenhahmon saaminen samaan seikkailuun olisi yksinkertaisesti sanottuna hienoa.
-
Suomessa ei siis ehkä saadakaan Kubertin värialbumin lisäksi ns. normaalia albumia tänä vuonna,
Kubertin piirtämä julkaistaisiin siis täälläkin väreissä. Olisiko se ensimmäinen kerta, vai onko Texiä nähty Suomessa aiemminkin väreissä (muualla kuin kansissa)?
-
Yksi novelli, suunnilleen kymmenen sivua, joka oli pari vuotta sitten tilaajalahjana uusille tilaajille. Se on ainut. Italiassa niitä värijuttuja on läjäpäin.
-
En ollut lukenut Tex Willereitä melkein kymmeneen vuoteen, koska yläasteella mielenkiinto suuntautui ihan toisentyyppisiin sarjakuviin. Tänään selasin kuitenkin sattumalta paikallisen divarin albumihyllyä ja vilkaisin samalla onnekseni "Kauhun laakso" nimistä muutama vuosi sitten ilmestynyttä Tex Willer suuralbumia.
Ihastuin totaalisesti siihen piirtojälkeen ja selasin kiireellä kaikki muutkin liikkeessä olevat suuralbumit ja Maxi-Texit läpi, mutta en valitettavasti huomannutkaan niissä muissa saman hepun piirtämiä tarinoita. Onko "Magnus" (Roberto Raviola) nimimerkkiä käyttävä taiteilija piirtänyt siis jotain muitakin suomessa ilmestyneitä Tex Willer sarjakuvia? (Tai kenties jotain ihan muita sarjoja)
Voisi kyllä hankkia ne loputkin, jos jälki on pysynyt kaikissa samanlaisena..
-
hepun piirtämiä tarinoita. Onko "Magnus" (Roberto Raviola) nimimerkkiä käyttävä taiteilija piirtänyt siis jotain muitakin suomessa ilmestyneitä Tex Willer sarjakuvia? (Tai kenties jotain ihan muita sarjoja)
Ymmärtääkseni ei Texiä (?), mutta muuta kylläkin, joita ei tietenkään ole suomennettu. Magnus piirteli eroottisia sarjoja ainakin, esim. kiinalaisen klassikon (?) Jing Ping Mein teksteihin pohjautuva 110 pills... Ruotsalaisessa antologiassa Kärlekens gungan on ainakin yksi herran yksityiskohtaista grafiikkaa sisältävä eroottinen sarjakuvanovelli. Semoista vanhojen herrojen pikkuisen kinkyä, taide-erotiikkaa..
Timo
-
Kiitoksia avusta. Ikävä juttu jos mitään muuta ei ole suomennettu. Tein vähän hakuja googlella ja tämmöistä löytyi. Pidin tuon suuralbumin tyylistä kuitenkin paljon enemmän. Se oli hieman yksityiskohtaisempaa/pikkutarkempaa.
http://www.ubcfumetti.com/magnus/Inglese/gal3en.htm
http://www.ubcfumetti.com/magnus/Inglese/gal2en.htm
-
Taisi tuo Magnus piirtää tuota tarinaa peräti seitsemän vuotta, jos en ihan väärin muista. Joten tarkka jälki ei ole ihan yllätys. Ja taisi kupsahtaa heti kun sai albumin valmiiksi. Brasiliassa tuo Magnus on aika suosittu, ja on käsittääkseni piirtänyt sikäläiseen Tex-julkaisuun kansia.
Ja jos tuo Tex Willer yllätti, niin kannattaa hankkia myös albumi numero kaksi, jonka nimi taisi olla "sininen takki, punainen sydän". Siinä on myös aivan erinomaista piirrostaidetta Aldo Capitaniolta. Tuo koko suuralbumisarja on kauttaaltaan aivan loistavasti piirrettyä. Siihen panostetaan aivan eri tavalla kuin Texin liukuhihnasarjaan.
-
oletteko Texiä lukiessanne kiinnittänyt huomiota revolvereihin? ovatko ne aina samanlaisia perus coltteja? toisi willeriinki lisää potkua jos jollain rosmolla olisi vaikka hieman eri tyylinen revolveri.
-
Jotakin yrittää muistin sopukoista tulla mieleen. Olisikon ollut siinä tilaajalahjaläpyskäss, nimeltään kaksinsintaiselu tms., Texin vastustajalla peräti kullatut revolverit? Se oli aika hyvä tarina vaikkakin melko lyhyt. Sääli, että sitä oli vain rajoitettu painos.
Ja sitten muistuu mieleen Montin piirtämä tarina, jossa kahdella rikkaalla englantilaisella tyhjäntoimittajalla oli hienot tarkkuuskiväärit, joiden avulla he harrastivat reipasta kilpailua ammuskelemalla reikiä ihmisiin. Afrikan savannilla leijonien ammuskelu ei ollut enää tarpeeksi hauskaa!
Joten kyllä ne erikoiset aseet tuovat ytyä seikkailuihin!
-
Tuplatoimintainen (liipasin vetää iskurin taakse ilman että sitä pitää virittää peukulla tai kämmenen syrjällä) Colt-revolveri jossa sylinterin saa sivulle auki ladattavaksi esiintyy sekin sangen usein anakronistisen (sivistyssanat on hallussa!) aikaisin Villin lännen jutuissa.
Kaiken lisäksi kaksitoimisuuden käyttäminen (siis se, ettei viritä iskuria erikseen) syö aseen tarkkuutta todella reippaasti (nimimerkillä "testattu on"). Siksipä Texin mestarilaukaukset satojen metrien päähän ovat entistäkin ällistyttävämpiä :D
-
Jos joku kiva sarjakuvakustantamo päättäisi joskus tehdä Tex Willeristä pelikortit, niin ketkä esiintyisivät kuvakorteissa? Tässä omat ehdotukseni. Ensin ajattelin, että sarjan perusnelikko olisi kunkin maan kunkku, mutta sitten rouvat ja jätkät olisivat olleet ongelmallisia. Niinpä vain Tex ja Carson ovat kunkkuja. Ja Mefisto on itseoikeutetusti patakunkku. Risti olikin sitten aika hankala, sihen sai pistettyä joitakin Texin apulaisia, mutta siinäkin rouva oli hankala. Texin naispuolisia apureta ei yksinkertaisesti ole. Mutta sitten muistui mieleen tarinassa salasanoma (16/94-1/95) seikkaillut naispuolinen sheriffi Susan McIntire! Jokerikortit menivat tasan sarjan hyvien ja pahojen kanssa. Onko muilla ehdotuksia?
Hertta:
kunkku - Tex
rouva - Lilyth
jätkä - Kit W.
Pata:
Kunkku - Mefisto
rouva - Zhenda
jätkä - Yama
Ruutu:
Kunkku - Carson
rouva - Lena
jätkä - Tiger
Risti:
Kunkku - Montales
rouva - Susan McIntire
jätkä - Pat
Jokerit:
El Morisco
Musta Tiikeri
Proteus
Kenraali Davis
-
Italiassa ilmestyy sittenkin kesällä suuralbumi. Aiemmin kerroin, että tekijänä olisi Alessandrini ja ajankohta olisi vasta loppuvuosi. Nimen osalta sain kuitenkin väärää tietoa ja se onkin Carlo Ambrosini. Italiassa on siis pistetty hösseliksi, jotta albumi tulisi ajoissa valmiiksi. Toivottavasti tämä ei näy huonona piirrosjälkenä! Italiassa julkaisupäivä on 15. kesäkuuta. Suomeen se saadaan varmaan joskus loppuvuonna. Eli sittenkin saadaan tänä vuonna poikkeuksellisesti kolme albumia, joista seuraavaksi varmaankin tulee se Kubertin väri-texi 8].
Aiemmin kerroin myös, että Sejasin jo ajat sitten valmiiksi piirtämä albumi on hyllytetty, koska siinä on liikaa naisia. Tämä julkaisu-uutinen ikävä kyllä vahvistaa hyllytystiedon.
-
Pistetään tähän nyt vielä päivitettyjä arvailuja tulevista suuralbumeista:
2005 Nizzi/Ambrosini (n19) VARMA
2006 Boselli-Nolitta/Suarez (n20)
2007 Nizzi/Alessandrini (n21)
2008 Nizzi/Mastantuono (n22)
2009 D'antonio/Filippucci (n23)
Järjestys voi heitellä hyvinkin paljon, sillä kaikki albumit ovat jo piirtäjillä teon alla. Eikä sekään ole mahdotonta, että Italiassa julkaistaisiin jonakin vuonna peräti kaksi suuralbumia.
-
Viitsisitkö Janne vastata tähän.
Kysyisin vielä siitä gradustasi... Eräs ystäväni pyrkii yliopistoon ja hän olisi kovin kiinnostunut siitä, että mille alalle opiskellessasi kirjoitit tämän gradun. Ja hyviä kesiä
tizzimän
-
Erinomainen motiivi pyrkiä yliopistoon on se, että saa tutkia Tex Willeriä ;). Onnittelut! Itse asiassa "graduni" oli sivuainetutkielma (eli sivugradu) YLEISEEN HISTORIAAN. Mutta olisi se kuulemma kelvannut varsinaiseksi graduksikin ::) Samana vuonna (1998) yksi toinenkin henkilö teki Texistä yleisen hisrtorian sivuainetutkielman!! Mutta ei ole tuon jälkeen kukaan tainnut uskaltautua ;D
Mutta voi Texiä tutkia myös muissa ainejärjestöissä. Esim. kirjallisuustiede, sosiologia ja ehkä jopa tiedotusoppi. Ja taisi joku tyyppi kerran tutkia, että kuinka Tex Willeriä voi hyödyntää historian opettamisessa kouluissa.
Hauskaa kesää vaan itsellesikin!
-
Ja palataksemme aiheeseen, niin tässä olisi 15.6. Italiassa julkaistavan suuralbumin kansi. Vaikuttaa hyvältä!(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0019.jpg)
-
Rio Hondon perinteisistä perinteisimmän "länkkärijutun" jälkeen oli oikein mukava lukea fantasistisia piirteitä sisältävä suuralbumi Kaksipäinen käärme - oikea vanhan hyvän ajan Tex Willer -seikkailu.
Sivulla 63 käyty keskustelu oli silti vähän outo.
Tex: "Haluaisitko lyödä vedon?"
Carson: "Sinun kanssasi? Mieluummin junan alle."
Tex: "Hyvä sanoa, kun junia ei ole."
Täh?! Mitä se Tex hourii, miten niin junia ei ole olemassa.
Mutta metatasolla Tex oli jo tietoinen siitä, että Willerversumissa ei ole enää junia (jumal'kustantajan päätöksellä). Uusi Ruudinsavu-lehti kertoo lisää...
-
Joo, tulipahan luettua tuo Ruudinsavun juttu Sergio Bonellin aivoituksista. Ilmiselvää hullun hommaa, elikkä olisiko Giorgion ja muiden aika kutsua apuun valkotakkisia miehiä? Tai olisiko joku Tex-fani valmis tarjoamaan Sergio-ongelmaan ns. lopullisen ratkaisun?
-
Ja se että Tex ei saa olla kahden kesken naisen kanssa!
Kohta lännenmieheltämme leikataan m...
-
On se kyllä ikävää, kun päätoimittajalla alkaa virraamaan sen verran pahasti, että hänen päätöksensä eivät enää koidu fanien parhaaksi. Mikä muukaan kuin pääkopan pehmeneminen voisi olla syynä noihin äkillisesti tehtyihin typeriin päätöksiin? Ellei sitten Bonellin tarkoituksena ole savustaa Nizziä pihalle?? Onhan Texin tekijätiimiin vastikään palkattu käsikirjoittajaksi Tito Faraci, joten väkisinkin muiden työtaakka vastaavasti helpottuu.
-
Seijasin ja Nizzin hyllytetty suuralbumi on nyt saanut armon Segio Bonellin silmissä. Toki albumiin on jouduttu tekemään muutoksia. En tiedä millaisia ja kuinka suuria. Todennäköisesti siitä on heivattu hiukan naaraita muihin maisemiin :). Hyvä näin, vaikka olisi se ollut kiva saada albumi sellaisena, kun taiteilija sen alunperin tarkoitti. Vaan kyllähän se meilläkin pian ilmestyvä Kubertin albumi joutui Bonelli sensuurin kynsiin. Siinä "puettiin" karun kohtalon kokevalle tytölle hiukkasen hynttyitä niskaan. Albumin promolehdykässä, josta nykyään saa eBayssä maksaa hirveitä summia, ehtivät olla mukana sensuroimattomat kuvat.
Texin suuralbumipuolella on siis ruuhkaa tulevina vuosina. Nyt on valmiina ainakin Seijasin ja Alessandrinin albumit. Corrado Mastantuonon, kuuluisan aku piirtäjän, albumi on valmiina varmaankin 2007. Saattaa siis olla, että jonakin vuonna Italiassa julkaistaan peräti kaksi albumia, ehkä Texin 60 vuotisjuhlavuonna 2008. Ja sehän olisi siis juhlaa meillekin! Mutta tämä on vain arvailua...
-
Toivottavasti tulisi Civitellin ja Villan piirtämät albumit! Tuota Kubertia en kyllä odota innolla. Mustavalkea kuvitus sopii Texiin kuin nenä päähän (ei siis kuin nyrkki silmään:).
-
Italiassa on julkaistu Villan piirtämä "kadonnut laiva" (TW 3/1990) kovakantisena värialbumina. Aika jännää, että justiin se, sillä vaikka se onkin hyvä tarina, niin on Villalta parempiakin.
-
Ei hjuva. Odotan ihan kauhulla tuota väri-Kubertia. Aiasta toiseen, monen vuoden vätystelyn jälkeen tilasin Texin. Saapahan Asko A:kin hieman suuremman siivun per lehti välistävetäjien sijasta:)
-
Onnea vaan hyvän tilauspäätöksen johdosta. Tosin tulet huomaamaan, että kiskalta sait lehtesi parempikuntoisina... ;)
-
Kuinka niin? Ainakin Roope-setä, Aku Ankka ja Sarjisextra tulevat ihan hyväkuntoisina lootaan asti.
-
Posti tunnetusti murjoo ja musertaa. Lisäksi mulla on kiva lisäharmi johtuen ilmeisesti siitä, että sukunimeni alkaa veellä. Veikkaisin nimittäin, että lehdet niputetaan jossain aakkosjärjestyksen mukaan, mistä saa kärsiä aakkosissa ylä- ja alapäässä olevat. Minä olen selvästi niputuksessa pahnan pohjimainen sillä lehteni joka reunaa koristaa kaunis pakkausnarun painuma.
Mutta olen varma, että sinulla on parempi säkä tämän suhteen ;D
-
Tervetuloa vaan, Jonne. Tuoretta näkökulmaa texismin parissa kyllä tarvitaankin. Onnea myös vanhempien Texien metsästyksessä. 161 on messevä luku, mutta takaan, että muista n. 350 numerosta koituu vähintään yhtä hienoja hetkiä sitten joskus ;D.
-
Ei käy kiistäminen :o
-
Olet ilmiselvästi oikeitten piirtäjien ystävä! Mutta voisitko opetella kirjoittamaan niin että tekstistäsi saisi jotain tolkkua eikä v-käyrä nousisi kipurajalle?
-
Luepas, Jonne, ketjua www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2490.0 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2490.0). Siellä on vastaukset melkein kaikkiin kysymyksiisi. Muistaakseni myös jotain Mustasta Tiikeristä. Se Mefisto -juttu taisi olla 2003 vuoden lopussa. Aika kökkö tarina kaiken kaikkiaan, vaikka aloitus oli mainio.
-
MITÄ?!? Tuo tarinahan oli paras Mefisto-tarina jo pelkästään kunnon piirtäjän korvattua spitaali-Galepin (kaikilla hänen hahmoillaan tuntuu olevan tuo tauti).
-
Eikös tästä olla väännetty kättä jo joskus?? No, olen samaa mieltä että kuvitus oli ehkä parasta mitä Texissä koskaan on nähty. Mutta Nizzin olis pitänyt edes lukea Bonellin kirjoittamat alkuperäiset tarinat ennen kuin alkaa kyhätä omaa eepostaan. Tarinan pahimmat mokat: 1) Nizzi oli unohtanut, että kumppanuksilla ei ole enää neljää rannerengasta, koska Yama sai haltuunsa Tigerin rannerenkaan. 2) Nizzi oli unohtanut, että El Morisco oli tehnyt kumppanuksille vielä rannerenkaitakin voimakkaammat SORMUKSET. 3) Nizzi ei ole tajunnut, että taistellakseen Mefiston edustamia pahoja voimia vastaan, Tex tarvitsee ulkopuolisten, esim. juuri El Moriscon apua. 4) Yaman syrjäyttäminen saagasta oli suorastaan noloa (ei siitä sen enempää, jotta en pilaa Jonnelta lukunautintoa tämän pahemmin...). 5) Tarina sai lätsähtävän lopetuksen.
Tarina sai niin huonon vastaanoton, että Sergio Bonelli kielsi Nizziä tekemästä jatkoa tarinalle. Käsis tarinalle oli jo valmis. Villa pettyi tarinan saamaan vastaanottoon niin pahoin, että siirtyi Bosellin "talliin", ainakin väliaikaisesti... :o
-
Häh? Kuka niin kalliilla kehtaa myydä? Eikös se ollu jollakin Kirjatorilla vitosella?
-
Omituista, kun Suomalaisen kotisivulla tuo kirja on vain 19 euroa. Tosin siinä on maininta painoksen loppumisesta, mutta ei kai Suomalainen harjoita mitään keräilyhintameininkiä.
-
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/mx_tex0009.jpg)
Ja tässä on kuva Italiassa piakkoin ilmestyvästä Maxi-Texistä. Jiihhaa! ;D
-
Käsikirjoittaja on Giancarlo Manfredi, joka Italiassa kirjoittelee länkkäriä nimeltä Magico Vento. Tämä on hänen eka Tex ja todennäköisesti viimeinen, sillä juttu on lojunut hyllyllä yli kymmenen vuotta. Piirtäjänä on tuttu Repetto, mutta tämä taitaa itse asiassa olla hänen eka työnsä Willerin parissa. Nimi suomennettuna saattaa olla jotain "Väijyjien (tai sala-ampujien) jäljillä" tms.
-
Taas on tihkunut tietoa tulevista siuuralbumien tekijöistä. Tällä kertaa pestin on saanut Magico Ventoa piirtänyt Pasquale Frisenda. Aiheen on laatinut itse Sergio Bonelli ja jutun kirjoittaa valmiiksi Boselli. Tässä on siis siltä osalta päivitettyä listaa. Julkaisuvuodet saattavat tosin heittää kovastikin ja jonain vuonna voi ilmestyä jopa kaksi albumia.
2006 Nizzi/Alessandrini (n19) valmis
2007 D'antonio/Filippucci (n20)
2008 Nizzi/Seijas (no 21) valmis
2009 Boselli-Nolitta/Suarez (n22)
2010 Nizzi/Mastantuono (n23)
2011 Boselli-Nolitta/Frisenda (n24)
Maxi-Texeistä ja almanacco del westeistä ei sen sijaan juuri tietoa tihku. Sen tiedän, että yhtä almanacco tekee Bosellin käsikirjoituksesta Seijas. Ja yhtä maxia valmistelee Nizzin käsikirjoituksen pohjalta "mestarillinen" Letteri. Mutta siinäpä se!
-
Onko kellään vielä näköhavaintoa tuosta Texin värialbumista? Lokakuussahan sen pitäisi ilmestyä ja nyt ollaan lokakuuta jo viikko lusittu...
Tuskaista tämä odotus!!!
-
Suomalaisen kirjakaupan sivuilla väri-texin ilmestymispäiväksi kerrotaan muistaakseni 14.10.; Askolla lienee varmempi tieto. Tuskaahan tämä aina on, varsinkin silloin kun (jossain) ilmoitettu pvm ei pidä paikkaansa...
Klassikkotexeissä valinnat (viittaus kohdassa uusin willeri olleisiin tietoihin) on ihan ok, itse odottelen vaan vesi kielellä sitä hetkeä kun seikkailu Taikakalu, siis se joka vuonna 1965 liuskatexien loppuessa jäi kesken, ilmestyy kokonaan klassikkoseikkailuissa. Uskon että tässä asiassa minulle löytyy paljon sielun veljiä joita asia on kalvanut tuosta lähtien.
-
Niinpäs todella oli! Eletään sitten sen mukaan. Hassua, että albumin kuvittajajsi oli mainittu Galleppini. Voi jo tuon väärän tiedon takia jäädä muutamalta supersankarifriikiltä kyseinen albumi ostamatta.
-
Moro!
14.10 siis odotettavissa...hienoa!!!
Eipä ainakaan meikäläiseltä jää hankkimatta kun en näin Tex-keräilijänä malttanut olla tilaamatta ennakkoon kun ei aina tiedä miten tuonne kirjakauppaan ehtii...
Mustavalkoiseen versioon tutustuttuani en täysin samaistunut siihen mielikuvaan mikä on 30 vuoden aikana syöpynyt mieleen, mutta mielenkiinnolla odotan tuota tapausta.
Kiitosta vaan Askolle ja kumppaneille että saadaan Texistäkin hieno kovakantinen ja vieläpä värillinen laitos....vaikka jo aikaisemmin olin sitä mieltä että kronikatkin olisivat ansainneet olla kovakantisia mutta markkinatalous sanelee säännöt...
-
Repetto on kyllä jonkun Texin joskus piirtänyt ja Suomessakin julkaistu. En minä kyllä muista minkä...tai milloin...
-
Voitko lyhyesti mainitä, että mitä kyseinen selitys pitää sisällään?
-
Ja palataksemme aiheeseen, niin tässä olisi 15.6. Italiassa julkaistavan suuralbumin kansi. Vaikuttaa hyvältä!(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0019.jpg)
Ja tässä olisi pari sivua kyseisestä tuotoksesta:
(http://www.ubcfumetti.com/interview/0506mg_a_texone_pag20_b.jpg)
(http://www.ubcfumetti.com/interview/0506mg_a_texone_pag55_b.jpg)
En kyllä enää hihku tuon albumin kanssa. Mielestäni piirrosjälki on aika kamalaa. Itsehän en piirrostaiteen hienouksista mitään ymmärrä, mutta eikös noissakin Ambrosinin kuvissa ole mm. hahmojen symmetriassa jotain vikaa...
-
Pesee tuo ainakin nuo kilepit ja kalepit ja näyttää selvästi paremmalta kuin Tuulen pojan piirtäjä.
-
No nyt se Kubertin albumi tuli nähdyksi kirjakaupassa. Olipahan niin rankka pettymys, että taitaapa jäädä hyllyyn. Kubertin tyyli on täyttä epä-Texiä ja värillisyys vain pahentaa asiaa, tuli ihan mieleen nuo tympeät supersankarisarjakuvat. Ei tuo värihomma toimi, ei missään nimessä.
-
<snip> Kubertin tyyli on täyttä epä-Texiä ja värillisyys vain pahentaa asiaa, tuli ihan mieleen nuo tympeät supersankarisarjakuvat. Ei tuo värihomma toimi, ei missään nimessä.
Upein Tex Willer ikinä - tosin mukana selviä Yksinäinen Ratsastaja -vaikutteita, ilmeisesti juuri amerikkalaiseen makuun. Mutta hieno tämä on! Toivottavasti värillistä Texiä saadaan tulevaisuudessakin tarjolle.
Hmm, pitäisikö vielä ärsyttää Pasoleatia lisää... no, ehkä tämä riittää.
-
Joo, minustakin Kubertin Tex näytti komialta. Pitäisköhän hankkia, ois eka Tex johon sijoitan.
-
Minun mielestänäni Kubertin albumin lopputulos oli odotettua paljon parempi. Tiesin jo odottaa, että tarina on varsin epä-Teximäinen juuri sen takia, että jenkkien ehdoillahan se oli tehty. Hieman olen myös vierastanut Kubertin piirtämää Texiä. En myöskään erityisemmin pidä väritetyistä Texeistä, mutta se taitaa olla makuasia. Kun kerran värillinen versio oli saatavilla, niin hyvä, että se julkaistiin!
Hyviä puolia oli kuitenkin melko paljon. Tarina oli epä-texmäisyyksistään huolimatta hyvä. Ihan alkuaikojen Tex oli muuten juuri tuollainen mies-vailla-menneisyyttä-tyyppi, joten kai tämän voi nähdä myös eräänlaisena paluuna juurille.
Kubertin piirrostaide oli suorastaan häkellyttävän hienoa huolimatta joistakin batman-varjostuksista. Pelkästään taide-elämyksen vuoksi albumin voisi ostaa.
Parasta kaikessa oli kuitenkin albumin kerrassaan upea ulkoasu. Loistavat artikkelit olivat suurta plussaa. Ainakin minussa heräsi halu tutustua Kubertin muihinkin juttuihin. Albumi on todellinen Texin juhlakirja. Jos joku haluaa omistaa vain yhden Texin, niin tämä olisi loistava valinta!!!
-
Hmmmm...en ole nähnyt väri-Texiä kuin kansissa. Mistäs pirusta te tuon jo löysitte. Minen ole nähnyt missään!
-
Kyllä sitä useimmissa kirjakaupoissa on, mutta ei lehtipisteissä.
-
Ompi siis kovakantinen iso värialbumi. Suomalaisessa maksoi 30 euroa, Akateemisessa ei Turussa vielä ollut.
-
Hieno jytkäle on ja Kubert - Nizzin Texin ilmestyminen suomeksi merkitsee ainakin Asko A. Alaselle vuosien unelman täyttymistä. Aikamoista ponnistusta se on ollut muillekin, tuolla lisätietoutta:
http://www.kubertsworld.com/texBook.html
-
Taisi olla tuo sama juttu suomeksi käännettynä itse albumissa. Tai melkein kaikki. Onneksi oli jätetty pois kohta, jossa retostellaan tuotoksen olevan ensimmäinen englanninkielinen willeri. Se ei nimittäin ole totta, koska Englannissa lehteä julkaistiin 1971-72 suunnilleen tusina numeroa.
-
Kubert - Nizzin Texin ilmestyminen suomeksi merkitsee ainakin Asko A. Alaselle vuosien unelman täyttymistä.
Kai tässä neljä vuotta ehti tulla täyteen siitä, kun sain käsiini Tex Albo Speciale N.15 "Il cavaliere solitario" -originaalin (2001) – tuon pulppipaperille printatun Italian sarjan eksemplaarin. Oli sillä hilkulla, etten ehtinyt tilata normaaliin suuralbumiin mustavalkomateriaalia ennen väriprojektia ja siihen liittyviä neljän kovakantisen albumin luksus-hankkeita.
Originaalialbosta ovat peräisin Rennen kääntämä Kubert-haastattelu ja suuri osa kuvituksesta. Amerikan painoksesta ovat peräisin (Jannen viittaama) Ervin Rustemagicin esipuhe ja joitakin kuvia. Suomen Kubert-kollaasi on kasattu Moog Konttisen Hurja Länsi -kokoelman, Petri Hiltusen rakkaan Korak-lehden ja omien Marvelien avulla. Lisäksi haastatteluun löytyi kuvatäydennystä Jouko Rmäen Enemy Ace -kirjasta (uskomattoman upea!) sekä omista Abraham Stone- ja Sgt. Rock -albuista. Kubertin Tex-luonnokset ja sisäkansiaukeamat on vohnittu ranskankielisistä kovakantisista. Joen omakuvat löytää mainituilta kotisivuilta.
Siihen nähden, että tykkään mieluiten toimittaa hövelillä lapiomitalla hyvää ja kohtuuhintaista lukemista (esim. tuhteja Maxi-Texejä, joiden lukemiseen voi todellakin uppoutua), olin lopputuloksesta rajattoman onnellinen. Kun sain tämän "valkean kaunottaren" kouriini, helpotuksen ja ihastuksen sympatiatippa tirahti terskan päästä, kuten Veikko Huovinen asian ilmaisisi. Annoin sillä erää itselleni lähestulkoon anteeksi, että väkertelen näin hintavaa tavaraa uskollisten Tex-fanien selkänahasta nyljettäväksi.
Yksinäisen Texin kostojuoni on niin rautaisen pelkistetty ja väritys sävykästä, että ymmärrän hyvin puheet "epä-Texiydestä." Aiemmat värialbumit (Il mio nome e Tex ja Tex contro Mefisto) ovat olleet niin köppääsesti väritetyt, ettei idea ole ollenkaan kiehtonut. Ymmärrän asian niin päin, että tällä kertaa muu western-kulttuuri, amerikkalainen perinne (sekä eurooppalaisten sarjakuva-albumien visuaalinen ilme) lähentyvät Tex Willeriä eikä päin vastoin – Joe Kubertin toimiessa taidokkaana välittäjänä.
Kiitokset henkisesti ja materiaalisesti mukana olleille!
Ja oikeastaan myös moitiskelijoille, jotka tarkkanäköisesti ja selkeäsanaisesti asettavat kirjan Tex-perspektiiviin.
-
Kiitos Askolle ja kumppaneille, Kubertin värialbumi on todella hieno :)
Tätä kovakantista linjaa voisi vaikka jatkaa mustavalkotarinoidenkin kera...
Olenkos ymmärtänyt oikein että tästä on tulosswa vielä ns. pehmeäkantinen "kansanpainos" ja väreillä vai ilman??
Olen lukaissut myös mustavalkoisen version tästä tarinasta ja täytyy tunnustaa että pidin enemmän tästä värillisestä versiosta ainakin tässä tapauksessa.
-
Hienohan tuo väri-Tex oli. Tarina oli miusta lopulta varsin perinteinen, ja vaikkei ollutkaan erityisen muistettava, hyvä kuitenkin. Juonen kulku eteni selkeällä intensiteetillä, vaikkakin peitellysti: Pääosaan nousivat Texin asemesta itse rikolliset ja heidän lähipiirinsä. Tex oli vain se tarinan liikkeellä pitävä ja yhteenliittävä voima, "Yksinäinen Kostaja".
Hyvin kuvitettukin tää oli miusta, värillisyys toi erilaista tunnelmaa eri jaksoille ja teki kokemuksesta ainakin erilaisen kuin normaali-Texit. Eikä iso koko ollut pahitteeksi, päin vastoin. Mukavaa vaihtelua vakio-Texiin, siis. Lisääkin voisi tulla, jos vaan materiaali on hyvää.
-
Tämä oli aika mainio vaikka olisin toivonut tuoreempaa otetta tarinankerronnassa joka oli aivan samaa kökkötexiä kuin aina eli junnasi välillä paikoillaan kun rosmot höpisivät samoja vanhoja boringteemmenäinjanäinjuttujaan liian pitkään. Kuvitus oli Kubertilta onnistunutta mutta hattujen muodot hieman vinksahtelivat. Tykkäsin kyllä kovasti mutta toivotaan että tämä pärjää jänkkilänmaallakin jotta saisivat vielä tutustua Texin poppooseenkin. Hintakin ihan ok Suomalaisen tarjouksessa 22,50 €. Tämä oli LÄNKKÄRIÄ.
-
Kubertin myötä Tex teki myös ensiesiintymisensä Yhdysvalloissa:
http://www.silverbulletcomicbooks.com/news/111502636764150.htm
Vitsi, kun olis 150 taalaa ylimääräistä... :o
-
Tex Willer - Yksinäinen kostaja, luettu.
Tuota, Kubertin taide on väkevää, mutta paikoitellen jopa tahattoman koomista (Kubertin tyyli sopii paremmin Tarzaniin kuin Texiin). Värit eivät häiritse ollenkaan.
Tarina on melko kliseinen, mutta kieltämättä vauhdikas. Piti otteessaan mukavasti.
Viihdyttävä kirja, oikein semmoista vanhan hyvän ajan sarjakuvaa, lopussa vain on hieman tyhjä olo. Tässäkö tämä nyt sitten oli?
Tex on tässä seikkailussa melko avuton. Hänellä käy koko ajan uskomaton tuuri, kun häntä ei millään saada hengiltä. Häntä heitellään rotkoon ja kolkkaillaan päähän.
Mutta kirja näyttää kieltämättä hyvältä kirjahyllyssä.
Ticci ja Galep ovat vielä lyömättömiä Tex-tulkkeja, mielestäni.
Olishan se kiva nähdä, jos itse Gir vielä tekisi vastaavanlaisen Väri-Texin.
EDIT:
Hotellihuoneesta pakeneva alushousumies-kohtaus on aika lailla samanlainen kuin Comanche-albumissa Le ciel est rouge sur Laramie (ilmestynee muutaman vuoden päästä suomeksi, toivon). Liekö tuo kohtaus tahallinen kunnianosoitus Hermann & Gregille?
-
Ticci ja Galep ovat vielä lyömättömiä Tex-tulkkeja, mielestäni.
Ticci on tosiaan mestari, mutta hänen vertaamisebsa tuohon Kilep-kulep-kolep-kalep-idioottiin on jo verinen loukkaus >:(
-
Gaaleppi taisi olla eka Tex-kuvittaja? En minäkään oikein jaksa hänen piirtämiään lukea, aika syönyt tuommoisen piirrosjäljen pahasti. Texin "avuttomuus" oli hieno juttu! Ei mikään voittamaton sankari, tuohan oli tosiaankin ihan Klinttiä! Yojimbo & Leonen versio anyone?
-
Mutta eihän tuossa voittamattomuudessa/voimattomuudessa ole oikeastaan mitään uutta. Texhän on lukuisia kertoja joutunut väijytykseen tai vangiksi. Tukalista tilanteista hän on selvinnyt lähinnä a)taidolla ja nokkeluudella, b)silkalla onnella tai c) koska vastustajat haluavat hänet elävänä kiduttaakseen tätä julmalla tavalla ja kuunnellakseen Texin voimattomia tuskanhuutoja.
Mutta oli se Galep parhaimmillaan varsin loistava kuvittaja. Voihan se tyyli vähän vanhentunutta ollakin, mutta kyllä nostaligiakerroin lisää pisteitä kummasti. Ja kuten piirtäjä-äänestyksessä kiistattomasti todettiin: Galep on Tex piirtäjien eittämätön kunkku!!
-
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_nov04/img/guerriero3_g.jpg)
Netistä löytämäni kuva, jossa Villa hassuttelee (tekis kunnon Texiä, eikä hassuttele, kun on niin hidas...). Tietääkö kukaan, että onko tuo puhuva lintu joku sarjakuvahahmo?
-
Toissapäivänä kolahti postilaatikkoon uusi Tex-albumi ja luettuani sitä sivulle 192 niin seuraava sivu oli 225?Onko jollekin muulle ilmestynyt samanlainen albumi vai oliko tämä vain huonoa tuuriani.Tarina tosiaan hypähti noin monen sivun verran eteenpäin.Pitää maanantaina ottaa yhteytä Egmont-kustantamoon ja tilata uusi albumi.Tykkäsin kyllä albumista oli kyllä paljon vaikutteita Tarzanista mutta ei se haittaa.Tavallista julmemman ja ilmeikkäämmän oloinen Tex
-
Toissapäivänä kolahti postilaatikkoon uusi Tex-albumi ja luettuani sitä sivulle 192 niin seuraava sivu oli 225?Onko jollekin muulle ilmestynyt samanlainen albumi vai oliko tämä vain huonoa tuuriani.Tarina tosiaan hypähti noin monen sivun verran eteenpäin.Pitää maanantaina ottaa yhteytä Egmont-kustantamoon ja tilata uusi albumi.
Kaupasta ostetussa albumissani kaikki oli ihan kunnossa, eli siulla taisi vain olla harvinaisen huonoa tuuria. Yhteyttä Egmontiin, eiköhän sieltä lähetetä ihan korvaava albumi vanhan tilalle kun selostat tilanteen.
Yksinäisesta Kostajasta on keskusteltu (hieman) jo aiemmin Kvaakissa, tässä ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4704.0).
-
Jostain luin, että osaan kirjoista olisi liimattu väärin päin viimeisen aukeaman kuva tms. En nyt ihan tarkkaan muista... Mutta ehkä noista virhepainoksista joku keräilijä joskus maksaa ihan rahaa!
-
Nonii! Vihdoin takas tänne maailman ykkösviihteen pariin. Mites Janne ja pasole.. joku (älä pahastu :o ;D) kannattaako tätä väri-texiä ostaa. En ole varmaan aikaisemmin kertonut omasta tex-määrästä, mutta oisko se jota kolme-neljäsataa, tai yli. Kaikki vuodesta 85 ylöspäin ja jokainen kronikka, juhla-albumi ja Mxi-Tex. Myös tuolta alkupäästä noin satakunta. voi mennä yli ton arvauksen. Miten Ticcin Apache- tarina edistyy. Onko tulossa viel tän vuoden puolella
-
Kyllä kannattaa hankkia. Kymmenen vuoden päästä sitä ei saa kuin Makedonista 500 eurolla.
-
Kyllä kannattaa hankkia. Kymmenen vuoden päästä sitä ei saa kuin Makedonista 500 eurolla.
Ai luulet, että niin halvalla irtoaa?
-
Niin no, Makedonia on kyllä ihan oma ultimaalinen universuminsa. Järjettömiä hintoja.
-
Nonii! Vihdoin takas tänne maailman ykkösviihteen pariin. Mites Janne ja pasole.. joku (älä pahastu :o ;D) kannattaako tätä väri-texiä ostaa. En ole varmaan aikaisemmin kertonut omasta tex-määrästä, mutta oisko se jota kolme-neljäsataa, tai yli. Kaikki vuodesta 85 ylöspäin ja jokainen kronikka, juhla-albumi ja Mxi-Tex. Myös tuolta alkupäästä noin satakunta. voi mennä yli ton arvauksen. Miten Ticcin Apache- tarina edistyy. Onko tulossa viel tän vuoden puolella
No, johan minä kommentoin omia näkemyksiäni toisessa aiheessa, mutta vastaapa näin aluksi, että mistä aiemmasta juhla-albumeista pidät eniten ja vähiten? Jos esim. pidät vaikkapa Ticcin, Magnuksen ja Capitanion albumeista, mutta inhoat Galepin ja Milazzon (la grande meri tai jotain sinnepäin) tekeleitä, en suosittele Kubertia. Itselle tuli sellainen tunne, etten pitäisi Kubertin tyylistä edes mustavalkoisena (ainoa oikea Tex-tyyli).
-
Milazzo on huippu! Harmi kun en ole juuri tietoinen onko tehnyt Texiä juurikaan. Ken Parkeria olisi viimein jo aika saada taas suomeksi.
-
Coloradon kaivoskahakka suuralbumi on miehen ainut Tex.
-
Onneksi TSPA-Milazzo (los muertos no habla) ei ole enempää päässyt turmelemaan Texiä. Ihka aitoa Thomas-kuonaa tuo Iivo.
-
No, johan minä kommentoin omia näkemyksiäni toisessa aiheessa, mutta vastaapa näin aluksi, että mistä aiemmasta juhla-albumeista pidät eniten ja vähiten? Jos esim. pidät vaikkapa Ticcin, Magnuksen ja Capitanion albumeista, mutta inhoat Galepin ja Milazzon (la grande meri tai jotain sinnepäin) tekeleitä, en suosittele Kubertia. Itselle tuli sellainen tunne, etten pitäisi Kubertin tyylistä edes mustavalkoisena (ainoa oikea Tex-tyyli).
On se! samat albumit nousi ensimmäisiksi. Ei myöskään pidä näistä Ken Parkerin piirtäjistä texissä. Täytyy se Kubert hyllyn koristeeksi (ainoastaan) ostaa kun keräilyharvinaisuus on. Mutta saattaa jäädä kesken...
-
Vastine erityisesti paseolatille ja myös ticcimanille:
Hieman ihmetyttää ja myös ärsyttää tuo Galeppiinin mollaus, olettekohan edes tietoisia siitä, että kyseinen piirtäjä loi Texin ja kumppaneiden hahmot joita muut jäljessä tulleet piirtäjät sitten ovat tulkinneet? Itse olen lukenut Texiä 60-luvulta lähtien ja minulle se "oikea" tex on nimenomaan Galeppiinin piirtämä, on kestänyt aika kauan että on tottunut muiden piirtäjien töihin. Ticciin on ollut ehkä helpointa sopeutua, vaikeinta Fuscoon, jonka töissä on mielestäni eniten sellaista joka viittaa suoraan kykyjen & taitojen puuttumiseen (=onnettomia töherryksiä).
On vaikea ymmärtää mistä nuo Paseolatin "spitaaliset" oikein nousevat? Omituista kaikkiaan on, että kyseisen herran (vai pitäisikö sanoa pojan?) kommentit ovat kauttaaltaan äärimmäisen mustavalkoisia, joko joku on täysi paska tai sitten erinomainen, välimuotoja ei hänellä tunnu löytyvän.
-
Ihmettele ihan vapaasti. Kyllä, Galep loi Willerin, mutta mitä sitten? James Watt keksi höyrykoneen, mutta oliko hänen koneensa paras koskaan rakennettu höyrykone? John Ericsson keksi potkurin, mutta oliko juuri hänen tekemä potkuri kaikkien aikojen paras potkuri?
Toisaalta en juuri viitsi kommentoida lukutaidottomien sarlataanien vikellyksiä (siis pasoleati, ei paseolati).
-
Ihmettele ihan vapaasti. Kyllä, Galep loi Willerin, mutta mitä sitten? James Watt keksi höyrykoneen, mutta oliko hänen koneensa paras koskaan rakennettu höyrykone? John Ericsson keksi potkurin, mutta oliko juuri hänen tekemä potkuri kaikkien aikojen paras potkuri?
Toisaalta en juuri viitsi kommentoida lukutaidottomien sarlataanien vikellyksiä (siis pasoleati, ei paseolati).
Hienoa, kiitos Pasoleatille kommentista, se oli jotakuinkin odotetun kaltainen. Pahoittelut kirjoitusvirheestä, joskin olettaisin että Aurelio Galeppinilla (jos eläisi) olisi enemmän syytä olla närkästynyt (kilep kalep kolep).
Pasoleatin ajantuksenjuoksua mukaillen siis henkilö joka keksi ruudin ei varsinaisesti ollut mikään ruudinkeksijä vaan vasta henkilöt jotka keksivät lisää ruutia ansaitsevat arvostuksemme. Graham Bell oli varsinainen kuonakasa koska oli niin idiootti ettei puhelinta keksiessään huomannut keksiä Nokian viimeisintä mallia.
Texin piirtäjistä puheen ollen en ole esittänyt että Galeppiini olisi välttämättä
paras (Mitä se on?, millä kriteereillä??) , vain että hän on ensimmäisenä piirtäjänä se joka on määrittänyt millaiseksi koko sarjakuva muotoutuu. Ilman Bonellia ja Galeppiinia meillä ei olisi Tex Willeriä, joten jos joku idiootti haukkuu Galeppia iditootiksi niin kai siihen täytyy jotenkin reagoida.
P.S. Pasoleati: termi sarlataani oli piristävä, keksi lisää, joten ei muuta kuin sivistyssanakirja soimaan!
-
No, itse kyllä kirjoitit, että sinulle Galepin piirtämä Willer on "se" oikea. Ei liene kovinkaan kohtuutonta päätellä tuosta lausunnosta, että sinulle juuri Galepin piirtämä Willer on se paras?
Mitä tulee spitaalisiin, niin katsopa vaikka Galepin piirtämää albumia Kaksipäinen käärme. Siellä niita spitaalisen näköisiä naamoja piisaa. Tai vaikkapa uusimman Aku Ankan johtosarjan avausruudun Roopen naamaa. Ilmeinen spitaalihan se Roopeen on iskenyt.
-
Mielestäni on väärin tuomita Galepin koko tuotantoa hänen viimeisten töidensä vuoksi. Piirsihän mies Texiä liki 50 vuotta, joten kaikenlaista mahtuu mukaan. Ensimmäiset vuodet olivat oman tyylin etsimistä, mutta pian alkoi varsinainen kultakausi. Myöhemmällä iällä hän mm. opetteli piirtämään aseet paremmin. Harmi vain, että Galepin parasta kautta pääsivät osittain pilaamaan yhteistyönä huonojen taitelijoiden kanssa tehdyt työt, jotka pitkälti merkittiin pelkästää Galepin nimiin. Uran paras kausi jatkui aina 80-luvun alkuun saakka. Mutta sitten ikä alkoi vaivata ja töiden taso laski radikaalisti. Viimeiset 3-5 työtä ovat suorastaan hirveitä. Näihin töihin lukeutuu Kaksipäinen käärme.
Minäkään en tuomitse esim. ennen niin loisteliaan Letterin koko tuotantoa, vaikka viimeiset kymmenen vuotta hän on suoltanut luokatonta tavaraa. En myöskään tuomitse Ticciä, joka on luisunut mestarilliselta tasolta hyvälle. Ainahan voi palata vanhojen tarinoiden pariin, jos ei kestä uutta tuotantoa.
Myönnän toki auliisti, että tuskin Galep on koskaan ollut aivan taitavimmasta päästä kuvittajana. Hänen keskivertotarinansa ovat silti virheetöntä, nautittavaa luettavaa! Tokihan Galepin kädenjälki vaikuttaa nykylukijan silmään vanhanaikaiselta, mutta etkös juuri sinä, Pasoleati, ole ollut ensimmäisten joukossa tyrmäämässä kaikki uudistukset ja modernit virtaukset Texeissä? Joten ihmettelen ääretöntä vastenmielisyyttäsi Galepin vanhahtavaa tyyliä kohtaan. Mutta makunsa kullakin. Ja makuasioista saa/pitää riidellä.
Mutta on se mukavaa, että muutkin kuin minä antavat äänensä kuulua Galepin puolesta!!
-
Mulla kun on yleissivistyksessä aukkom, niin en tiedä mikä sarlataani on. Voisiko joku kertoa? Pasoleatin värikkäät ilmaukset ovat kyllä yleensä tekstin muuhun sisältöön sopivia :D
-
Mulla kun on yleissivistyksessä aukkom, niin en tiedä mikä sarlataani on.
Ei se ole mikään. Se on väännös termistä "charlatan", joka tarjoittaa huijaria tai puoskaria.
Se voi toki olla bändikin: Ciarlatani (http://www.early-dance.de/group/nicoline-hoersch/ciarlatani.php)
Uusia sanoja on kiva keksiä, mutta jos oikeasti haluatte käyttää sivistyssanoja, tai edes lainasanoja, niin selvittäkää ensin itsellenne mitä ne tarkoittavat.
-
Ei se ole mikään. Se on väännös termistä "charlatan", joka tarjoittaa huijaria tai puoskaria.
Aina vain paranee retoriikka huijaripuoskarin engelskaksi määrittelyssä:
Charlatan means “a person fraudulently claiming knowledge and skills not possessed"...
Nimellä Charlatans tunnetaan kohtuuhyvin kaksikin bändiä, toinen kontemporääri brittipop-yhtye ja aiempi 60-luvun San Franciscon versio, josta on lähtöisin sivistyneimpien sarjakuvavaikuttajien kuten Pauli Kallion ihannoima relaveikko Dan Hicks (and His Hot Licks).
Kun taas vikellys tarkoittaa erilaisten temppujen tekemistä ravaavan tai laukkaavan hevosen selässä ja sen nimi tulee ranskankielen ilmaisusta ”La Voltige”.
Yours "unfraudulently"
-
Janne, olisi ehkä paikallaan määritellä mitä vanhanaikainen tarkoittaa tässä yhteydessä? En ole tyrmännyt Galepia tuolla perusteella, vaan seuraavilla puutteilla:
-taustat ovat kovin yksinkertaisia ja puutteellisia
-Galep ei osannut piirtää yhtään rehellisesti iloista naamaa vaan kaikilla tuntui olevan päällä jonkinmoinen kärsimysilme
-mittasuhteet olivat usein päin petäjää (esim. Texin pää saattoi paisua tilavuudeltaan ainakin 50% tai rivolli oli aivan liian iso käteen verrattuna)
-Galepin hevosilta oli usein jalat poikki (niveliä oudoissa paikoissa)
-maisemat olivat liian usein surkeita, hätäisesti hutaistuja perspektiiviltään heikkoja esityksiä eikä hän kyennyt esittämään niitten jylhyyttä
-Galepin kaupungit olivat heikkoja esityksia
Siinäpä niitä. Kaksipäistä käärmettä pidän itse asiassa Galepin tuotannon paremmasta päästä olevana. Enkä itse asiassa pidä häntä edes huonoimpana piirtäjänä. Kyllä luen mielluummin Kaksipäistä käärmettä kuin vaikkapa tuota Milazzoa, Marcelloa, Zanibonia taikka Jordi Bernetiä.
Ticci ei ole mielestäni muuttunut tippaakaan sitten 1980-luvun alun. Hän on edelleenkin huipputekijä. Huippuihin lasken siis Ticcin, Fuscon, Letterin, Villan, Civitellin, Cestarot, Repeton, Ortizin, Giolitin, Magnuksen, Capitanion ja Montin.
Ja Bruno Brindisi on hyvä sekin.
Jos joku unohtuu viestistä, käytä muokkaa-toimintoa, äläkä tee uutta. -joe-
-
Ei käy kiistäminen: perustelut ovat hyvät! Mutta...
- muistan Galepin Texin joskus, harvoin hymyilleen! Kyseessä ei siis ollut osaamattomus vaan haluttomuus tehdä iloisia naamoja
- mittasuhteiden kanssa Galepilla todellakin on JOSKUS ollut ongelmia. Siinä olet ihan oikeassa. Mutta se on mielestäni enemmänkin ollut hänen alkuvaiheidensa ongelma. Silloin oli kiire saada jutut valmiiksi ja tästä laatu kärsi. Galep ei todellakaan ollut kaikkein taitavin Texin piirtäjä :(
- hevosissa en ole huomannut mitään vikaa mutta saatat olla oikeassa. Pitääpä tutkailla pattipolvia tarkemmin.
- maisemien suhteen ole eri mieltä. Esim. meksikon kuvauksista hyökyy todellinen vaaran uhka. Pölyisten preerioiden piirtäjänä häntä ei lyö laudalta kuin ehkä Ticci ja Ortiz.
- Galepin kaupungit ovat mielestäni pääsääntöisesti nautittavasti kuvattuja. Kaikki tosin muistuttavat toisiaan. Rähjäiset kapakat ovat ehkä parhaita mitä Texin sivuilta löytyy. Katolla väijyviä sala-ampujia ei myöskään kukaan muu ole tehnyt yhtä vakuuttavasti.
Ja vanhanaikausuudella tarkoitan lähinnä perinteisyyttä. Ruutujako on simppeliä. Ja ehkä myös tiettyä kuvien staattisuutta. Galepin toimintakohtauksissa, kuten myös useimpien muiden "vanhojen" piirtäjien, ei ole sitä vauhtia ja elastisuutta kuten vaikkapa Villan Texeissä. Ticci on myös loistava kuvaamaan taistelukohtauksia. Samoin Kubertin Texissä oli mahtavat taistelukohtaukset.
-
Ruutujaosta on pahuksen vaikea tehdä vaihtelevaa jos pitää tehdä pelkkää liuskalehden muotoista taittoa. Ensimmäiset Texit tehtiin melko lailla sivutyönä. Galepilla meni siinä alussa ainakin pari sarjaa (Occio Cupo) edelle alkuun. Ja ilmeisesti tyylittely on vieras asia, kaikki pitää kuvata millimetrin tarkasti kuin arkkitehti?
Kenties vanha herra Bonelli - jos eläisi- ottaisi Pasoleatia - tai ketä vaan - niskavilloista kiinni ja lakaisisi saluunan lattiat puhtaiksi. Herra B. kun arvosti Galepin korkealle.
(Edit: tähän pitäisi laittaa kuva herra B:stä, aidon lännenmiehen perikuva). ;D
Timo
-
Ruutujaosta on pahuksen vaikea tehdä vaihtelevaa jos pitää tehdä pelkkää liuskalehden muotoista taittoa.
Timo
Totta kuin mikä!! Ja niitä liuskoja tehtiin sentään 70 luvulle saakka, yli parikytä vuotta. Rinnalla ilmestynyt pokkarilehti, joka aloitti joskus 50-luvulla, sai liuskajulkaisut kiinni 1967. Silti liuskalehtien julkaisua jatkettiin tämänkin jälkeen ja tietenkin tarinat piti edelleen kuvittaa siihenkin formaattiin mahtuvaksi. Enpä olekaan ennen oikein "tiedostanut", että mistä se vanhahtava ruutujako on johtunut... :)
________
Jaahas! Annoin innoissani hiukkasen väärää informaatiota. Tarinoiden sovittaminen liuskaformaattin loppui sittenkin vuoteen 1967, kun pokkarijulkaisut saavuttivat liuskat. Tämä tapahtui tarinan Viidakon murhenätelmän (mefisto tarina) aikana. Tämänkin jälkeen liuskoja julkaistiin uusintoina vielä 70-luvulla, mutta niissä julkaisuissa ei päästy yhtä pitkälle kuin "perusliuskoissa".
-
No niin, nyt kun putkahti ilmoille uusi kronikka on kaikilla mahdollisuus tarkastella Galepin piirrosjälkeä Pasoleatin esittämästä näkökulmasta. Kronikassa alkava seikkailuhan ilmestyi alunperin Italiassa 1967 jolloin miehen käsi ei kaiketi vielä ainakaan ikääntymisestä johtuen tärissyt.
Ensikin on todettava että ainakaan minä en bongannut yhtään spitaalista tai siltä vaikuttavaa henkilöhahmoa; kaikilla tuntui olevan nenä varsin tiukasti paikallaan.
Sitten näihin muihin väittämiin (toivottavasti Pason lainaukset erottuvat tekstissä ettei joku erehdy luulemaan niitä minun kirjoittamiksi):
P: -taustat ovat kovin yksinkertaisia ja puutteellisia
H: Jos katsotaan vaikka kaupunkimiljööseen sijoittuvia tapahtumia (s. 243-250) niin kyllä ne minusta vaikuttavat välillä (siis silloin kun on tarpeen) erittäin yksityiskohtaisilta; en nyt keksi mitä sieltä puuttuu sellaista mitä siellä kuuluisi olla.
P: -Galep ei osannut piirtää yhtään rehellisesti iloista naamaa vaan kaikilla tuntui olevan päällä jonkinmoinen kärsimysilme
H: Tämän tarinanpätkän aikana tapahtumat ovat kyllä sellaisia ettei odottaisikaan siellä näkyvän nauravia naamoja, eli hahmojen ilmeet ja eleet ovat aivan asiaankuuluvia.
P: -mittasuhteet olivat usein päin petäjää (esim. Texin pää saattoi paisua tilavuudeltaan ainakin 50% tai rivolli oli aivan liian iso käteen verrattuna)
H: Olihan siellä joku sellaiseen vivahtava kuva, esim. s. 232 tex näyttää hevoseensa nähden hieman liian riskiltä (hevosparka), mutta veikkaisimpa että 99%ssa kuvista mittasuhteet ovat aivan riittävän hyvin kohdallaan. Pään paisumisesta tuli mieleen että verratkaapa Nicolon piirroksiin (etenkin s. 196 yläkuva Carsonista), en tiedä onko pään kutistuminen yhtään sen hauskempaa (tarkoitan sitä osaa vanhan tarhapöllön päästä mikä pitäisi mahtua hatun sisään).
P: -Galepin hevosilta oli usein jalat poikki (niveliä oudoissa paikoissa)
H: Tässä tarinassa onkin hevosia aivan hirvittävästi eikä minulla ollut ainakaan mitään vaikeutta tunnistaa niitä nimenomaan tähän eläinlajiin kuuluviksi ja ihan normaalijalkaisiksi otuksiksi. Varmaan muutamalta hevoselta tuoksinassa menikin jalkoja poikki (s.230-231) mutta se oli Texin eikä Galepin syytä.
P: -maisemat olivat liian usein surkeita, hätäisesti hutaistuja perspektiiviltään heikkoja esityksiä eikä hän kyennyt esittämään niitten jylhyyttä
H: Liian usein? Mikähän on sopiva määrä surkeita maisemia? Tässä tarinassa ei ole kyllä ainuttakaan, vaan löytyy niin monta jylhää maisemaa Texin & co ollessa kissajahdissa etten viitsi sivuja luetella.
P: -Galepin kaupungit olivat heikkoja esityksia
H: Urbaanissa miljöössä liikutaan pariinkin otteeseen eikä minua heikota yhtään, eikös ne vähän tuon näköisiksi yleensä sarjakuvissa ja lännen elokuvissa kuvata?
P: Kaksipäistä käärmettä pidän itse asiassa Galepin tuotannon paremmasta päästä olevana.
H: Makuasia mitä päätä pitää parempana. Minusta se on kyllä Galepin heikoimpien töiden joukossa, en edes viitsinyt ostaa sitä suuralbumiversiona, kun se oli jo tavallisissa julkaistu.
Ugh! Sarlataani on vikeltänyt!
-
Vetoomus Askolle
Tuossa taannoin jo esitin vaatimattoman toiveeni siitä että Texin klassikkoseikkailuissa julkaistaisiin vuonna 1965 kesken jäänyt seikkailu Taikakalu (L'Enigma del Fetticio, Italian no 24 alkanut). Silloin se jäi vaille vastakaikua, joten toistan sen nyt.
Eli: Asko, ja myös Janne ( joka olet selvästi myötävaikuttamassa asiaan), tehkää miehen työ ja laittakaa tuo seikkailu ilmestymään mahdollisimman pian. ... Tai ainakin tietoa siitä milloin se on tulossa. Ajatelkaa nyt: luin seikkailun alkuosan alle 5-vuotiaana ja saan lukea sen loppuosan kun olen jäänyt eläkkeelle?
(Tähän muutamia kirosanoja luomaan tehoa.) Pitääkö kerätä addressi? Vai järjestää mielenosoitus?
-
Nicolo pesee Galepin 100-0. Mitä tulee kaupunkien ja jylhien esittämiseen, niin verratkaa Civitellin ja Villan näkemyksiä Galepin vastaaviin. Galepin tekeleet näyttävät ihan meikäläisen piirtämiltä. Ja silloin puhutaan surkeasta piirtämisestä.
-
Ensikin on todettava että ainakaan minä en bongannut yhtään spitaalista tai siltä vaikuttavaa henkilöhahmoa; kaikilla tuntui olevan nenä varsin tiukasti paikallaan.
En löytänyt minäkään spitaalisia tästä seikkailusta. Oletan kuitenkin, että Mr Pasoleati on tarkoittanut spitaalisilla Galepin myöhäistuotannon hahmoja etenkin tarinasta Kaksipäinen käärme, sillä siellä on minunkin mielestäni aika vääristyneen näköisiä hahmoja. Näin siitäkin huolimatta, että Pasoleati arvostaa Galepin myöhäistuotantoa enemmän kuin alkupään juttuja.
Ja Hannu. Kannatanhan minäkin Taikakalun jonkinsorttista julkaisemista, mutta en voi ikävä kyllä päätöksiin vaikuttaa ;). Pahimmassa tapauksessa sitä pitää odottaa julkaistavaksi klassikkosarjassa, mutta ei siihen enää hirveän monta vuotta mene. 98 aloitettiin uusinnat ja nyt ollaan muistaakseni suunnilleen Suomessa julkaistujen liuskojen puolivälissä. Ja liuskoissahan tarinat julkaistiin viimeisinä vuosina väärässä järjestyksessä, joten Taikakalu ei ole läheskään uusin Suomen liuskoissa julkaistu tarina, vaikka viimeisin olikin. Joten hätäisesti arvioituna sanoisin, että viiden vuoden kuluttua se julkaistaan! Ja mitä on viisi vuotta 40 vuoden odotuksen jälkeen? Pisara meressä ;D!
-
Janne, sain käsityksen sinun vaikutusmahdollisuuksistasi Askon viestistä (2.9.2005, Uusin Willeri) jossa kerrottiin seuraavaksi tulevista klassikkoseikkailuista :
"Ja sitten vaihteeksi Jannen ansiokkaita poimintoja ennen julkaisemattomista jutuista".
Kronologisessa järjestyksessä julkaistujen klassikoiden osalta ollaan tosiaan menossa Suomen liuskojen puolessavälissä, viimeksi julkaistun tarinan "Tex peloton" päättänyt liuska oli muistaakseni vuoden 1960 ensimmäinen numero (olen seurannut klassikoiden etenemistä omasta kokoelmastani). Syy miksi Taikakalu-seikkailun julkaisemista penään on siinä kun klassikkoja ei näköjään julkaista pelkästään kronologisessa järjestyksessä, vaan väliin laitetaan muita ennen julkaisemattomia seikkailuja. Ihan hyvä niinkin, esim. nyt tulossa olevia kahta seikkailua odotan kyllä vesi kielellä. Mutta mikäli tahti jatkuu tällaisena, niin hätäinen arvio Taikakalu-seikkailun osalta viidestä vuodesta ei osu kohdalleen, kymmenen vuotta on silloin lähempänä. Ja, mikäli kronologisessa järjestyksessä täysin pitäydytään, merkinnee se jo maxeina 2 ja 3 julkaistujen tarinoiden uudelleen julkaisemista normaali-texien klassikkoina. Tämä tekee lisää pari-kolme vuotta ja näiden väliin muita tarinoita niin arvio läheneekin jo 15 vuotta. Ja se on jo aika pitkä aika.
Eli pointti on tämä: kun kerran klassikkoseikkailujen julkaisemisessa ei noudateta täysin kronologista järjestystä, niin miksi ei sitten julkaista Taikakalu-seikkailua? Se on erikoislaatuinen siitä syystä, että se on ainoa Suomessa julkaistu joka on jäänyt kesken.
En halua tätä tämän enempää inttää, eipä tuo nyt niin kuolemanvakava asia ole, mutta toinpahan toiveeni esille. Jääköön korkeampien voimien haltuun.
-
Ja Hannu. Kannatanhan minäkin Taikakalun jonkinsorttista julkaisemista, mutta en voi ikävä kyllä päätöksiin vaikuttaa ;)
Voit vaikuttaa. Nyt kun varsinaiset vuosittaiset Maxit on törsästelty holtittoman nopealla julkaisutahdilla, on aika koota niitä myös varhaisemmasta ja ennen julkaisemattomasta matskusta – kuten esimerkiksi "Taikakalun" ristampa-versio täydennettynä jollain ennen julkaisemattomalla Tex-seikkailulla.
Elikkä käytännön Tex-tieteen ylimoriscona Janne voisit puhaltaa tomut tilastoista löytyvien otollisten seikkailujen päältä ja tehdä täsmäehdotuksia, jotta saadaan luontevasti 250-360 sivua kasaan. Aiemmat julkaisemattomat onkin kait saatu jo kaikki kansiin, mutta Taikakalun jälkeisiä riittänee vuodenvaihteen molemmin puolin normaali-Texissä ilmestyvän erinomaisen seikkailukaksikon lisäksi muitakin.
Ja lopuksi jouluspoileri: Ambrosini-albon ilmestyminen menee alkuvuoteen.
Ja mahdollisen Taikakalu-maxin saisi kesäksi, kunhan kiskaistaan tuo tämänvuotinen NO 9 "La pista degli agguati" seuraavaksi "Meksikon luotijunan" perään keväällä.
Asko A
Tex W
-
Voit vaikuttaa. Nyt kun varsinaiset vuosittaiset Maxit on törsästelty holtittoman nopealla julkaisutahdilla, on aika koota niitä myös varhaisemmasta ja ennen julkaisemattomasta matskusta – kuten esimerkiksi "Taikakalun" ristampa-versio täydennettynä jollain ennen julkaisemattomalla Tex-seikkailulla.
Elikkä käytännön Tex-tieteen ylimoriscona Janne voisit puhaltaa tomut tilastoista löytyvien otollisten seikkailujen päältä ja tehdä täsmäehdotuksia, jotta saadaan luontevasti 250-360 sivua kasaan. Aiemmat julkaisemattomat onkin kait saatu jo kaikki kansiin, mutta Taikakalun jälkeisiä riittänee vuodenvaihteen molemmin puolin normaali-Texissä ilmestyvän erinomaisen seikkailukaksikon lisäksi muitakin.
Ja lopuksi jouluspoileri: Ambrosini-albon ilmestyminen menee alkuvuoteen.
Ja mahdollisen Taikakalu-maxin saisi kesäksi, kunhan kiskaistaan tuo tämänvuotinen NO 9 "La pista degli agguati" seuraavaksi "Meksikon luotijunan" perään keväällä.
Asko A
Tex W
Erinomaista! Korkeammat voimat siis kuulivat minua!
Tulossa mukava kesä!
-
Elikkä käytännön Tex-tieteen ylimoriscona Janne voisit puhaltaa tomut tilastoista löytyvien otollisten seikkailujen päältä ja tehdä täsmäehdotuksia, jotta saadaan luontevasti 250-360 sivua kasaan. Aiemmat julkaisemattomat onkin kait saatu jo kaikki kansiin, mutta Taikakalun jälkeisiä riittänee vuodenvaihteen molemmin puolin normaali-Texissä ilmestyvän erinomaisen seikkailukaksikon lisäksi muitakin.
Haha! Olipa hauska "arvonimi". No, kiitoksia luottamuksesta jälleen kerran ja pöyhäisen pölyistä Tex arkistoa sen verran, jotta löytyy taikakalu maxiin laatuisaa seuraa. Asko varmaan infoaa, lopullisen päätöksen tehtyään, maxin muusta sisällöstä.
-
Voit vaikuttaa. Nyt kun varsinaiset vuosittaiset Maxit on törsästelty holtittoman nopealla julkaisutahdilla, on aika koota niitä myös varhaisemmasta ja ennen julkaisemattomasta matskusta – kuten esimerkiksi "Taikakalun" ristampa-versio täydennettynä jollain ennen julkaisemattomalla Tex-seikkailulla.
Elikkä käytännön Tex-tieteen ylimoriscona Janne voisit puhaltaa tomut tilastoista löytyvien otollisten seikkailujen päältä ja tehdä täsmäehdotuksia, jotta saadaan luontevasti 250-360 sivua kasaan. Aiemmat julkaisemattomat onkin kait saatu jo kaikki kansiin, mutta Taikakalun jälkeisiä riittänee vuodenvaihteen molemmin puolin normaali-Texissä ilmestyvän erinomaisen seikkailukaksikon lisäksi muitakin.
Ja lopuksi jouluspoileri: Ambrosini-albon ilmestyminen menee alkuvuoteen.
Ja mahdollisen Taikakalu-maxin saisi kesäksi, kunhan kiskaistaan tuo tämänvuotinen NO 9 "La pista degli agguati" seuraavaksi "Meksikon luotijunan" perään keväällä.
Asko A
Tex W
Hei!
Minkä verran on vielä Suomen julkaisutauon 1965 - 1971 välillä ilmestyneitä tarinoita meillä julkaisemattomia tarinoita? Entä jostakin muusta syystä meillä ennen julkaisemattomia seikkailuja? Ts. olisin kiinnostunut tietämään mikä on noiden vanhojen julkaisemattomien juttujen sivumäärä, eli montako nykypokkarillista niistä vielä tulisi? Tähän liittyy myös suuri huoli: kun kaikki vanhat julkaisemattomat on meillä joskus vihdoin julkaistu ja perus-Texissä ilmestyy vain uutta tuotantoa, niin mistäpä täytettä Suomen vuosittaisiin neljään "ylimääräiseen" numeroon? Harveneeko Tex tulevaisuudessa kerran kuukaudessa ilmestyväksi? Entäpä maxit sitten? Alkavatko nekin tulla vain kerran vuodessa kuten Italiassa? Klassikkoseikkailutkin päättyvät joskus (koska?). Montako peruspokkaria niistä vielä saadaan aikaan? Entäpä Italian Almanacco-julkaisu? Miten niiden sisältämiä tarinoita on meillä julkaistu? Maxeissako? Entäpä tulevaisuudessa?
Yhteenveto: olen erittäin huolissani Suomen Tex-julkaisujen määrän tulevaisuudesta. Voitko antaa edes jonkinlaisia arvioita ajoista ja määristä yllävuodattamiini kysymyksiin?
Hei!
Vielä yksi kysymys, unohtui edellisestä viestistäni.
Onko kronikoiden tulevaisuudesta ollut mitään puhetta? Eli kauanko niitä on tarkoitus jatkaa, esim. koko 1970-luku?
Ylläpito: Yhdistin peräkkäiset viestisi. Jos viestistäsi unohtuu jotakin tai tahdot sitä korjata, käytä viestin muokkaa komentoa (linkki löytyy tuosta vastaa-linkin vierestä). -Veli
-
Minkä verran on vielä Suomen julkaisutauon 1965 - 1971 välillä ilmestyneitä tarinoita meillä julkaisemattomia tarinoita? Entä jostakin muusta syystä meillä ennen julkaisemattomia seikkailuja? Ts. olisin kiinnostunut tietämään mikä on noiden vanhojen julkaisemattomien juttujen sivumäärä, eli montako nykypokkarillista niistä vielä tulisi? Tähän liittyy myös suuri huoli: kun kaikki vanhat julkaisemattomat on meillä joskus vihdoin julkaistu ja perus-Texissä ilmestyy vain uutta tuotantoa, niin mistäpä täytettä Suomen vuosittaisiin neljään "ylimääräiseen" numeroon? Harveneeko Tex tulevaisuudessa kerran kuukaudessa ilmestyväksi? Entäpä maxit sitten? Alkavatko nekin tulla vain kerran vuodessa kuten Italiassa? Klassikkoseikkailutkin päättyvät joskus (koska?). Montako peruspokkaria niistä vielä saadaan aikaan? Entäpä Italian Almanacco-julkaisu? Miten niiden sisältämiä tarinoita on meillä julkaistu? Maxeissako? Entäpä tulevaisuudessa?
Osaan vastata muutamiin kysymyksiisi. Vanhempia tex tarinoita on julkaisematta tasan kaksitoista kappaletta, kunhan vuodenvaihteen klassikkotarinat ja kesän maxitarinat on saatu julkaistua. Sivuja on yhteensä julkaisematta 1617. Olettaa sopii, että osa näistä tarinoista julkaistaan Texin klassikko sarjassa ja osa maxeissa. Tänä vuonna Texissä on julkaistu kaksi almanacco-tarinaa (Repetton ja Dison peräkkäiset yhden numeron paksuiset tarinat), jotka ovat yleensä noin 100 sivuisia. Kymmenen almanaccoa on julkaisematta, mikä tarkoittaa noin 1000 sivua. Ja koska italiassa ilmestyy yksi almanacco per vuosi, niin normaalisarjaan löytyy mukavasti täytettä siltä saralta (jatkossakin siis vähintään yksi ekstranumero per vuosi, vaikka muu ennen julkaisematon materiaali hupenisi). Lisäksi on julkaisematta Texin novellit, joita on ilmestynyt kuusi kappaletta, mutta siitä kertyy sivuja niin vähän, että niillä ei ole tässä merkitystä. Klassikkojulkaisujen ja Texin neljän ekstranumeron suhteen näyttää siis hyvältä vielä pitkään, kun muistaa, että liuska-ajan tarinoiden julkaisussakin ollaan vasta puolivälissä. Eikös se Hannu justiin laskeskellut, että liuska-ajan loppuun päästään rontissa kymmenessä vuodessa ;).
Maxien suhteen näyttää heikommalta, sillä kaikki Italian maksit on pian julkaistu. Parin vuoden kuluttua voi tulla hätä, jos kolme maxia per vuosi jatketaan. Noista vanhemmista julkaisuista saadaan mukavaa hätäapua, mutta sitten ehkä onkin syytä miettiä makseissa joidenkin huipputarinoiden uudelleenjulkaisemista ja myös 80 ja 90-luvuilla pahasti silvottujen tarinoiden (ennen kaikkea "Vaarallinen Washington" ja "Junarosvot")kokonaisena julkaisemista. Suuralbumit varmaankin palautuvat kerran vuodessa julkaistaviksi sen jälkeen kun on julkaistu ne muutama albumia, jotka aiemmin julkaistiin pienessä koossa.
-
Kääk! Suomea uhkaa Tex-pula! Mikä nyt eteen?
Texien hamstraaminen etukäteen varastoon pahojen päivien varalta ei tunnu oikealta ratkaisulta. Ehkä onkin syytä siirtyä vähenevien Tex-varantojen tehokkaampaan käyttöön. Uusi Tex kannattaa lukea ensimmäisellä kerralla sen verran vahvassa tuiterissa ettei kunnon muistijälkeä synny; näin taataan tarinan säilyminen tuoreena seuraavaan kertaan. Toinen vaihtoehto on vähentää riippuvuutta ulkomaisesta tuonnista ja aloittaa kotimainen tuotanto tätä täydentämään. Yksi kotimainen piirtäjäkin olisi jo tiedossa:
Galepin tekeleet näyttävät ihan meikäläisen piirtämiltä.
;)
(ethän pahastu, Paso?)
Ei vaan, asiaahan Janne ja hansswahn puhuvat. Nykyinen julkaisutahti Suomessa ylittää reilusti Italian vauhdin joten vääjäämättä jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Italian normaalisarja + 1 maxi + 1 almanacco vastaa sivumääräisesti jotakuinkin Suomen 16 normaalinumeroa, joten vaihtoehtoina lienee joko luopua maxeista kun ennen julkaisemattomat tarinat on käytetty tai vähentää normaalisarjan vuodessa ilmestyvien numeroiden määrää.
Hansswahnille vielä tiedoksi kun Janne ei kehdannut omaa opustaan enää mainostaa. Mainiossa "Hornan kekäleet sanoi Tex Willer"-teoksessa on tarkasti taulukoituna kaikki Italiassa julkaistut Tex-seikkailut (ihan viimeisimpiä lukuun ottamatta), joten sieltä näet vielä julkaisemattomat seikkailut.
-
Kiitos Jannelle ja Hannulle. Ja kyllähän minulla tuo mainio Jannen opus on, kuin myös teos Minä Tex Willer. Kaipasin lähinnä Askolta joitakin faktoja julkaisutahdista. Totuus kuitenkin on, kuten Hannukin mainitsi, että joskus joudumme tyytymään vähäisempään vuosittaiseen Tex-tarjontaan.
Kännissä lukemiseen minulla on ehdottaa vaihtoehto: itse luen kaikki Texit järjestyksessä ja sitten vuoden verran muita sarjakuvia. Ja sitten alkaa uusi Tex-kierros ja ainakin uudemmat, ja siten harvemmin luetut Texit, tuntuvat jokseenkin raikkailta. Vaikka aika keinotekoistahan tuokin puuha on. Oi näitä ihmisen addiktioita!
-
Kännissä lukemiseen minulla on ehdottaa vaihtoehto: itse luen kaikki Texit järjestyksessä ja sitten vuoden verran muita sarjakuvia. Ja sitten alkaa uusi Tex-kierros ja ainakin uudemmat, ja siten harvemmin luetut Texit, tuntuvat jokseenkin raikkailta. Vaikka aika keinotekoistahan tuokin puuha on. Oi näitä ihmisen addiktioita!
Joo, eihän tuo mikään vakavasti otettava ehdotus ollutkaan, saati sitten kehoitus, ei missään nimessä. Paljon parempihan tämä on.
Hienoa että myös sinä olet Jannen teoksen onnellinen omistaja. Koti ilman "Hornan kekäleet sanoi Tex Willer" -teosta ei ole oikea koti!
-
No niin, nyt kun putkahti ilmoille uusi kronikka on kaikilla mahdollisuus tarkastella Galepin piirrosjälkeä Pasoleatin esittämästä näkökulmasta. Kronikassa alkava seikkailuhan ilmestyi alunperin Italiassa 1967 jolloin miehen käsi ei kaiketi vielä ainakaan ikääntymisestä johtuen tärissyt.
Ensikin on todettava että ainakaan minä en bongannut yhtään spitaalista tai siltä vaikuttavaa henkilöhahmoa; kaikilla tuntui olevan nenä varsin tiukasti paikallaan.
Sitten näihin muihin väittämiin (toivottavasti Pason lainaukset erottuvat tekstissä ettei joku erehdy luulemaan niitä minun kirjoittamiksi):
P: -taustat ovat kovin yksinkertaisia ja puutteellisia
H: Jos katsotaan vaikka kaupunkimiljööseen sijoittuvia tapahtumia (s. 243-250) niin kyllä ne minusta vaikuttavat välillä (siis silloin kun on tarpeen) erittäin yksityiskohtaisilta; en nyt keksi mitä sieltä puuttuu sellaista mitä siellä kuuluisi olla.
P: -Galep ei osannut piirtää yhtään rehellisesti iloista naamaa vaan kaikilla tuntui olevan päällä jonkinmoinen kärsimysilme
H: Tämän tarinanpätkän aikana tapahtumat ovat kyllä sellaisia ettei odottaisikaan siellä näkyvän nauravia naamoja, eli hahmojen ilmeet ja eleet ovat aivan asiaankuuluvia.
P: -mittasuhteet olivat usein päin petäjää (esim. Texin pää saattoi paisua tilavuudeltaan ainakin 50% tai rivolli oli aivan liian iso käteen verrattuna)
H: Olihan siellä joku sellaiseen vivahtava kuva, esim. s. 232 tex näyttää hevoseensa nähden hieman liian riskiltä (hevosparka), mutta veikkaisimpa että 99%ssa kuvista mittasuhteet ovat aivan riittävän hyvin kohdallaan. Pään paisumisesta tuli mieleen että verratkaapa Nicolon piirroksiin (etenkin s. 196 yläkuva Carsonista), en tiedä onko pään kutistuminen yhtään sen hauskempaa (tarkoitan sitä osaa vanhan tarhapöllön päästä mikä pitäisi mahtua hatun sisään).
P: -Galepin hevosilta oli usein jalat poikki (niveliä oudoissa paikoissa)
H: Tässä tarinassa onkin hevosia aivan hirvittävästi eikä minulla ollut ainakaan mitään vaikeutta tunnistaa niitä nimenomaan tähän eläinlajiin kuuluviksi ja ihan normaalijalkaisiksi otuksiksi. Varmaan muutamalta hevoselta tuoksinassa menikin jalkoja poikki (s.230-231) mutta se oli Texin eikä Galepin syytä.
P: -maisemat olivat liian usein surkeita, hätäisesti hutaistuja perspektiiviltään heikkoja esityksiä eikä hän kyennyt esittämään niitten jylhyyttä
H: Liian usein? Mikähän on sopiva määrä surkeita maisemia? Tässä tarinassa ei ole kyllä ainuttakaan, vaan löytyy niin monta jylhää maisemaa Texin & co ollessa kissajahdissa etten viitsi sivuja luetella.
P: -Galepin kaupungit olivat heikkoja esityksia
H: Urbaanissa miljöössä liikutaan pariinkin otteeseen eikä minua heikota yhtään, eikös ne vähän tuon näköisiksi yleensä sarjakuvissa ja lännen elokuvissa kuvata?
P: Kaksipäistä käärmettä pidän itse asiassa Galepin tuotannon paremmasta päästä olevana.
H: Makuasia mitä päätä pitää parempana. Minusta se on kyllä Galepin heikoimpien töiden joukossa, en edes viitsinyt ostaa sitä suuralbumiversiona, kun se oli jo tavallisissa julkaistu.
Ugh! Sarlataani on vikeltänyt!
Jahas. Uusi jäsen. Taitaa meidän mielipiteet aika paljonkin erota. Aika turhaa kyllä jäädä jauhamaan tuota "sarlataani on vikeltänyt"- juttua. Jokaisella on mielipiteensä! Mutta tervetuloa
-
Mitäs mieltä olette muuten uusimmasta texistä? En ole vielä uskaltanut lukea. Civitelli näytti huonommalta kuin ennen (Ei muuten ole mitään valittamista). :P
-
Mitä mieltä olette uudesta värialbbarista? ;D
-
Kännissä lukemiseen minulla on ehdottaa vaihtoehto: itse luen kaikki Texit järjestyksessä ja sitten vuoden verran muita sarjakuvia. Ja sitten alkaa uusi Tex-kierros ja ainakin uudemmat, ja siten harvemmin luetut Texit, tuntuvat jokseenkin raikkailta. Vaikka aika keinotekoistahan tuokin puuha on. Oi näitä ihmisen addiktioita!
Tuo onkin aika mielenkiintoista! itse luin jokin aika sitten kaikki teksit alkaen 80-luvun puolivälistä lähtien, sillä ne on kaikkein huonoiten hanskassa. Useimmat tarinat olin lukenut yhteen tai kahteen kertaan, joten tuoreutta riittää.
Jokin aika sitten aloitin Texien lukemisen jälleen ihan alusta. Ja tällä kertaa, ihan ensimmäisen kerran, siinä järjestyksessä kuin ne on Italiassa alunperin julkaistu. Kyllä kuulkaas tulee uusia näkökantoja ja alkaa kokonaisuudet hahmottua. Onneksi olen hamstaranut itselleni alkukielellä suomessa julkaisemattomat tarinat, joten ei jää aukkokohtia Texsivistykseen. :D
-
Jokin aika sitten aloitin Texien lukemisen jälleen ihan alusta. Ja tällä kertaa, ihan ensimmäisen kerran, siinä järjestyksessä kuin ne on Italiassa alunperin julkaistu. Kyllä kuulkaas tulee uusia näkökantoja ja alkaa kokonaisuudet hahmottua. Onneksi olen hamstaranut itselleni alkukielellä suomessa julkaisemattomat tarinat, joten ei jää aukkokohtia Texsivistykseen. :D
Saako kysyä miten olet alkukieliset Texit hankkinut? Joskus yritin tilata muutamia numeroita Sergio Bonelli Editoren nettisivuilta, mutten onnistunut; jäin siihen käsitykseen että eivät ota vastaan tilauksia Italian ulkopuolelta.
-
Minäkin olen niitten nettisivujen kautta yrittänyt, mutta en ole onnistunut. Nyt tosin näyttää siltä, että niitä sivuja on paranneltu, joten voisi se nyt onnistua. Olen ajatellut kokeilla. Olen lähettänyt heille tilauskirjeen ja piankos sieltä on lasku tullut. Nyt kun on kaikenlaisia iban-koodeja, niin maksaminen hoituu vaivattomasti. Lehtien postittamisessa on kyllä ollut toivomisen varaa, joskus on kestänyt kuukausia ja joskus on tullut vääriäkin lehtiä mukana.
Toinen vaihtoehto on tilata lehtiä Italian eBaystä. Siellä myydään melko usein kaikenlaisia erikoisjulkaisujakin, mitä varsinaiselta kustantajalta ei saa.
-
Minäkin olen niitten nettisivujen kautta yrittänyt, mutta en ole onnistunut. Nyt tosin näyttää siltä, että niitä sivuja on paranneltu, joten voisi se nyt onnistua. Olen ajatellut kokeilla. Olen lähettänyt heille tilauskirjeen ja piankos sieltä on lasku tullut. Nyt kun on kaikenlaisia iban-koodeja, niin maksaminen hoituu vaivattomasti. Lehtien postittamisessa on kyllä ollut toivomisen varaa, joskus on kestänyt kuukausia ja joskus on tullut vääriäkin lehtiä mukana.
Toinen vaihtoehto on tilata lehtiä Italian eBaystä. Siellä myydään melko usein kaikenlaisia erikoisjulkaisujakin, mitä varsinaiselta kustantajalta ei saa.
Kiitos Janne tiedoista. Vilkaisin tuota mainitsemaasi eBay sivustoa, ja sieltähän löytyi texiä joka lähtöön. Tiettyjen yksittäisten numeroiden etsiminen on hieman työlästä, kun tarjolla olevat eivät näyttäneet olevan oikein missään järjestyksessä. Ja löytyi sieltä myös tarjous, jossa kaupattiin lähes koko normaalitexien tuotantoa (n:ot 1- 519) 86:n euron hintaan. Valokuvan perusteella osa kuitenkin näytti varsin rispaantuneilta. Mutta jos jotakuta kiinnostaa aloittaa italiankielen opiskelu niin täältä löytyy tuo mainittu oppimateriaali: http://fumetti.ebay.it/
-
Jahas. Uusi jäsen. Taitaa meidän mielipiteet aika paljonkin erota. Aika turhaa kyllä jäädä jauhamaan tuota "sarlataani on vikeltänyt"- juttua. Jokaisella on mielipiteensä! Mutta tervetuloa
Kiitos Ticcimanille tervetulotoivotuksesta! Olen tosiaan uusi jäsen, tosin veikkaisin että tex willerin lukijana kuulun kuitenkin senioriluokkaan.
Hyvä että mielipiteet poikkeavat, eihän sitä muutoin keskustelua aikaan saataisi.
Täällä käytyä keskustelua texin piirtäjistä en voi pitää kovin korkeatasoisena (kyllä XX on sata kertaa parempi kuin YY; joku hakkaa jonkun 10-0, meijän äiti tekee teijän äitien ruuat). Itse provosoiduin esittämään mielipiteitäni Pasoleatin kärkkäiden Galepin mollausten johdosta; se selittänee myös omien kannanottojeni kärkkäyttä.
Oikeasti en ymmärrä miksi a) pitää suhtautua koko asiaan niin kauhealla kiihkolla (piirtäjä pitäisi teilata tms.) b) ylipäätään etsiä jotain mikä jollain piirtäjällä on pielessä.
Minulle uuden Texin lukeminen on aina nautinto, joskus suurempi ja joskus pienempi (kun piirtäjänä on Fusco tai joku muu onneton tunari), mutta ei haittaa, aina se on kuitenkin sentään Tex Willer!
-
Miksikö pitäisi etsiä virheitä? Siksi, että Galepin piirroksissa on niin vähän (=ei yhtään) myönteistä, että väkisinkin hänen tyylinsä puutteet hyppäävät silmille.
Fusco on sen sijaan nero! Oikeastaan uusin numero kertoo olennaisen Galepin surkeudesta. Jos nimittäin ko. tarina olisi ollut Galepin piirtämä, niin jylhistä maisemista ei olisi ollut tietoakaan ja mahtavasta pueblosta olisi tullut viisi metriä kanttiinsa oleva kiviraunio. Galep ei kyennyt yhdessäkään piirroksessa luomaan kunnollista tilavaikutelmaa (eli sata metriä korkea kallio näytti Galepilla kymmenmetriseltä).
-
Eikös Fusco ole taidemaalari?! Luulisi, että mies osaa piirtää. Ja osaahan hän halutessaan, mutta viime vuosina on kyllä ollut selvää huolimattomuutta ja yliolkaisuutta. Tosin Athabasca Lake oli mielestäni selvä suuntaus parempaan. Alkuaikojen Fusco oli kyllä todellinen Tekijä!!!
Fuscon huolimattomuus näkyy muuten erityisesti hatuissa, jotka alkoivat 90 luvulla muistuttamaan enemmänkin päivävarjoa kuin hattua. Samoin ihmisten leuat ovat joskus kummallisesti vinksallaan ja naama näyttää epäsymmetriseltä. Myös joskinasteinen suttuisuus vaivaa. Tuntuu, kuin ruudut olisivat liian pieniä Fuscon mehevälle tyylille. Suuralbumikoossa hän voisi olla enemmän edukseen. Ja silti, tästä kaikesta huolimatta, pidän Fuscon tyylistä!
-
Siitä Taikakalu maksista sen verran, että noista vanhemmista tarinoista koostetaan peräti kaksi maksia ensi vuodeksi. Homma alkaa nimenomaan Taikakalusta, jota seuraa alkuperäisessä ja oikeassa järjestyksessä viisi tarinaa. Suomessa julkaisematonta tarinaa on Taikakalun loppuosan lisäksi yhden kokonaisen tarinan verran. Joten liuskoissa aiemmin julkaistua matskua on siis melko runsaasti tulossa. Mutta tällä kertaa oikeassa järjestyksessä (liuskoissahan Biisonin pojat kostivat Texille tämän temput, jotka hän vasta myöhemmin teki juuri Taikakalussa...), hyvänä kokonaisuutena ja ennen kaikkea kokonaisina. Tässä vielä listaus tarinoista:
Taikakalu
Kaamea löytö
Noita Na-Ho-Mah
Apachien kapina (jonka liuskaversio on myös hiukan puutteellinen lisättyjen mainosten takia)
Tehtävä Las Vegasissa
I cavalieri della notte
-
Olen viime aikoina lainannut kirjastosta näitä Texin suuralbumeja enkä pääse mihinkään siitä, että asenteeni Willeriä kohtaan vain vahvistuu. Tex Willer on yksi kuvottavimmista ja kaksinaismoralistisimmista "sankareista" mitä olla saattaa. Texin mielestä on oikein kiduttaa vankeja ja puristaa niistä kaikki tieto näitä keinoja käyttäen. Eihän Tex löisi koskaan ketään ilman, että tämä ansaitsisi tulla hakatuksi. Huumoria kehitellään näistä yksipuolisista hakkaamisista, jotka usein jatkuvat monen sivun verran. Väkeä lakoaa joka albumi pienen armeijan verran Willerin omatunnon pysyessä valkoisena kuin jauhoissa pyöritetty albiino.
Kaiken tämän lisäksi tarinat ovat huonosti ja tylsästi rytmiteltyjä. Ensin puhua paasataan kymmenen sivua putkeen, jonka jälkeen ammuskellaan tai hakataan toinen mokoma, minkä jälkeen alkaa taas pitkästyttävä jaarittelu etc.
Ainoa hyvä asia minkä saatan sarjasta sanoa, on sen usein varsin tasokas piirros. Miljöö ja detaljit ovat kuvattu mallikkaasti ja tussaus on paikka paikoin todella laadukasta.
Ken Parker tai Blueberry loistavat kuin myrskylyhty kylmässä pimeässä talviyössä verrattuna Tex Willeriin. Miten on mahdollista että Ken Parkerin kaltainen erinomainen ja vaihteleva sarjakuva saatettiin lopettaa ja Tex Willerin kaltainen pitkästyttävä ja itseään toistava tekele saa yhä jatkua?
Vai olenko sittenkin käsittänyt kaiken väärin ja Tex Willer onkin nerokas ja ironinen allegoria Yhdysvaltojen poliittisesta moraalista?
-
Olet monessa asiassa oikeassa:
Tex Willer ON kaikkien jesuiitojen esi-isä. Hänellä tarkoitus todellakin enemmän kuin pyhittää keinot. Texin puolustukseksi on sanottava kuitenkin se, että vaikka hän hakkaa kuulusteltaviaan sumeilematta, niin lukija voi luottaa siihen, että hakattava on satakertaisesti ansainnut kohtalonsa. Muuten Texin menettely olisi kerrassaan kuvottavaa. Vain kerran on käynyt niin, että tex on nuijinut syytöntä naamaa. Kyseessä on mielestäni Tex historian surkein tarina kirjoittajana Mauro Boselli, joka onneksi ei ole sarjan pääkirjoittaja.
Toiseksi. Tex Willer todellakin toistaa itseään. Alkuaikoina sarjan henkilöt kehittyivät, uusia syntyi ja joitakin tärkeitäkin henkilöitä kuoli. Näin ei ole tapahtunut enää vuosikymmeniin. Texissä toistuvat kliseet samaan tapaan kuin James Bondeissa. Tottunut lukija tietää mitä tuleman pitää ja osaa tavallaan nauttia tapahtumista jo etukäteen. Joitakin tämä alkaa pidemmän päälle ärsyttää ja he lopettavat Texien lukemisen kertarysäyksellä. Monet kuitenkin palaavat katuvina nostalgian pariin muutaman vuoden kuluttua. Yksi tällainen klisee on juuri nuo hakkaamiskohtaukset. Nykypäivän kirjoittajat olisivat luultavasti jo luopuneet mokomista jutuista, elleivät ne kuuluisi niin peruuttamattomasti texismin kivijalkaan. Havaittavissa kuitenkin on, että aika usein nykyään Tex selviää näistä tilanteista oveluudella ja nokkeluudella. Varoo muka rystysiään... ;)
Mielestäni Texejä ei voi kunnolla arvostella yksittäisten tarinoittein pohjalta. Täytyy tuntea taustat, jotta osaa asettaa uudet tarinat oikeaan perspektiiviin. Jos taustoja ei tunne, tai jos ei yksinkertaisesti pidä vähistä lukemistaan Texeistä, niin päällimäiseksi monella varmasti nousevat nuo Ossin mainitsemat seikat. Yksittäiset seikkailut nousevat vain harvoin, tarinansa puolesta, sille tasolle, joka saa kriitikoilta ylistystä.
Varmaan monella Texin vakituisella lukijalla on omat, henkilökohtaiset syynsä pitää Tex Willerin hahmosta. Jos ei ole, niin koko lehteä ei voi useinkaan sietää. Minulla on syyni ja senpä vuoksi Tex Willer on minulle ikuisesti kunkku numero yksi!!!!
-
Ken Parker on Tex Willerin lähes täydellinen vastakohta, intellektuelli vasemmistolainen radikaali, joka inhoaa väkivaltaa. Kaverukset täydentäisivät mukavasti toisiaan kioskin lehtihyllyllä.
Texin konventiot ovat huvittavia. Itse pidän niistä sivukaupalla jatkuvista jorinoista ratsun selässä. Jotenkin on mukava, että jossakin sarjakuvassa voidaan "tuhlata aikaa" tällaiseen. Samalla usein näytetään kurpan lentoa, preeriakoirien kurkistelua tai kalkkarokäärmeen kalistelua jossain kaukana...
Jos Tex alkaisi ilmestyä nyt Suomessa ensimmäistä kertaa, seuraisi varmasti keskustelu italialaisen fumetin väkivallasta - mutta kun se ei ole enää mikään ilmiö vaan osa meidän kulttuuriamme.
Toisaalta: "Näin huusi viimeinen mo-mohikaani: Villiä länttä enää ole ei."
-
Minulla on sellainen mielikuva että tex on muuttunut vuosien saatossa väkivaltaisempaan suuntaan, enkä ole asiasta lainkaan mielissäni. Muistaakseni maxi-tex 6 (kalkkarot jne.) samoin kuin uusimmassa värillisessä texissä on väkivaltaisempia episodeja ja väkivaltaa kuvataan yksityiskohtaisemmin kuin mitä keskiverto-texissä. Ja voi olla että tappelukohtaukset ovat yksipuolistuneet sisältämään enemmän texin kuulustelutoimintaa, jossa vastapuoli on jo etukäteen vailla mahdollisuuksia.
Toisaalta siihen maailmaan jossa tex tovereineen seikkailee, kuuluu vääjäämättä jonkinlainen nujakointi, tappelu tai vakavampikin väkivalta, eihän sitä muuten kutsuttaisikaan Villiksi Länneksi. Tuossa maailmassa ei ole vakiintunutta yhteiskuntajärjestystä vaan eletään muutoksen ja jonkin asteisen kaaoksen tilassa, jossa jokaisella ihmisellä on oikeus kantaa asetta ja puolustaa itseään (tämähän on ihan eri tavalla kuin nykyisin jenkeissä, vai mitä?). En tunne Ken Parkeria, mutta olettaisin että näitä asioita tapahtuu myös Parkerin maailmassa?
Vaikka Ossi kuvaakin Texin kuvottavaksi ja kaksinaismoralistiseksi hakkaajaksi, niin asialla on myös toisia puolia. Texin tarinoissa löytyy lukuisia kohtauksia, jossa paikallinen korsto hakee riitaa Texin kanssa ja Tex joutuu puolustamaan itseään (etukäteisasetelma on siten kovin erilainen, paitsi että lukija kumminkin tietää jo lopputuloksen), tai sellaisia kohtauksia, jossa intiaaniheimon nuori kuumapää haastaa texin puukkotaisteluun, jonka tex voittaa muttei noudatakaan heimon sääntöjä tappaa voitettu vastustaja vaan säästää tämän hengen. Myös löytyy monta tarinaa jossa Tex johtaa intiaaneja taisteluun niin ettei vastapuolen (yleensä armeijan) sotilaita tapeta tai vahingoiteta.
Sarjakuvissa (samoin kuin elokuvissa tai kirjoissa) olennaista on myös se miten väkivaltaa kuvataan; jäädäänkö sillä mässäilemään, miten yksityiskohtaisesti ja realistisesti (tai naturalistisesti) tapahtumia kuvataan. Texissä ei mielestäni ole juurikaan tällaiseen mässäilyyn syyllistytty.
No, nämä nyt olivat etupäässä mielikuvien tasolla, mutta olisivat todennettavissa analysoimalla Tex-tarinoita. Tässähän olisi jollekulle innokkalle graduntekijälle aihe valmiina.
Mutta toiseen asiaan, tämä oli varsinainen ilouutinen:
Siitä Taikakalu maksista sen verran, että noista vanhemmista tarinoista koostetaan peräti kaksi maksia ensi vuodeksi. Homma alkaa nimenomaan Taikakalusta, jota seuraa alkuperäisessä ja oikeassa järjestyksessä viisi tarinaa. Suomessa julkaisematonta tarinaa on Taikakalun loppuosan lisäksi yhden kokonaisen tarinan verran. Joten liuskoissa aiemmin julkaistua matskua on siis melko runsaasti tulossa. Mutta tällä kertaa oikeassa järjestyksessä (liuskoissahan Biisonin pojat kostivat Texille tämän temput, jotka hän vasta myöhemmin teki juuri Taikakalussa...), hyvänä kokonaisuutena ja ennen kaikkea kokonaisina. Tässä vielä listaus tarinoista:
Taikakalu
Kaamea löytö
Noita Na-Ho-Mah
Apachien kapina (jonka liuskaversio on myös hiukan puutteellinen lisättyjen mainosten takia)
Tehtävä Las Vegasissa
I cavalieri della notte
Vuoden kulttuuriteko Tex-rintamalla!
-
Väkivallan lisääntyminen pitää ainakin osittain paikkansa, sillä nimenomaan maxi-Texit ovat usein varsin väkivaltaisia. Ja varsinkin ne maxi-Texit, jotka ovat Seguran kirjoittamia. Nyt pian kipareille tuleva (vai onko tullut jo?) Maxi ei tee poikkeusta. Koska kaikki maxit on Suomessa julkaistu todella nopeaan tahtiin, niin se saattaa antaa väkivallan lisääntymisestä vääristyneen kuvan. Tasaisemmin jyvitettyinä Seguran verioopperatkin olisi ollut helpompi sulattaa.
Muista kirjoittajista varsinkin Nizzi on niin perinteinen kuin olla voi ja hän tuskin tulee koskaan luopumaan, tai edes paljoa vähentämään, Texin "nyrkkikuulusteluja". Minulla on sellainen tuntuma, että Boselli ei niin hanakasti viljele samanlaisia nyrkkikylvetyksiä. Ja saattaahan se olla, että Texin taannoinen syyttömän pänttääminen oli Bosellilta jopa eräänlainen vastalause tänä konventiota vastaan.
Hannun kanssa olen siinäkin samaa mieltä, että Texin kuvituksessa ei ylenmäärin mässäillä väkivallalla. Tämäkin toki eri tekijöillä vaihtelee ja varsinkin Fuscon tunnusmerkkinä on "luoti näkyvästi otsaan ja kunnon verisuihku takaraivosta". Mutta toisaalta maxi-tarinassa Tuulen poika, Diso ei näyttänyt lainkaan, kun Tiger puukotti kaksi lurjusta hengiltä. Italian uusimmassa maxissa oli muuten varsin erikoinen kohtaus: siinä näytettiin skalpeerattuja ihmisiä. Yleensä Texin sivuilla skalpeeratut henkilöt näytetään sellaisesta kulmasta, mistä paljaat kallot eivät näy. Nyt siis näkyi!
-
Tässä muutama (raakile)kuva Alessandrinin todennäköisesti ensi vuonna julkaistavasta suuralbumista.
(http://i8.photobucket.com/albums/a12/Zeca_/Alessandrinnipgina1refeita.jpg)
(http://i8.photobucket.com/albums/a12/Zeca_/Alessandrinnipginainteira.jpg)
(http://i8.photobucket.com/albums/a12/Zeca_/Alessandrinni3.jpg)
(http://i8.photobucket.com/albums/a12/Zeca_/Alessandrinni2.jpg)
En tiedä, tykkäänkö oikein tästäkäkään piirrostyylistä. Texin nama muistuttaa apinan naamaa ja intiaanilla on kummallinen pottunenä. Tyyli on kyllä muuten hienoa ja maisemat komeita.
-
Alessandrini ei kyllä ainakaan noitten esimerkkien valossa näytä kovin lupaavalta, oudot ovta kasvonpiirteet ja turhaa kikkailua muutenkin.
Milloinkas sen Meksikon luotijunan pitäisi tulla saataville?
Väkivallasta sen verran, että nimenomaan Boselli on tuonut mukaan sadistisen aspektin. Esim. Jack Thunder- ja Mickey Finn-tarinoissa roistot ovat ihan aitoja sadisteja. Aiemminhan väkivalta on on ollut puhdas keino päämäärän saavuttamiseksi, sekä Texille että krimininaaleille.
-
Meksikon luotijunaa näytti tulleen kauppoihin (ainakin pääkaupunkiseudulla) eilen. En oo vielä ehtinyt lukea, joten pitää jättää kommentointi pois toistaiseksi.
-
No niin, luotijuna tuli ostettua ja luettua. Tarina oli kyllä erittäin hyvä, tosin niin kuin aika usein viime aikoina texeissä niin loppuratkaisu meni tyyliin "oho, aika on jo lopussa, joten käydään tämä loppu vähän harppoen". Ortizin piirroksesta myös pääpiirteissään tykkäsin, välillä joissain kuvissa oli mielestäni yhtäläisyyksiä Ticciin, mikä oli silkkaa plussaa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi piirroksiin pitää ympätä jotain vastenmielistä, jotain sellaista mitä piirtäjä ei hallitse eikä kukaan lukija varmaan kovasti kaipaa. Tarkoitan tällä ensisijaisesti tarinan yhden konnan eli "Raivokoiran" kasvoja, jotka kuvattiin vammautuneiksi niin että toisella puolella kasvoja iho ei riittänyt peittämään hampaita ja ikeniä. Vammautumisen syitä tai niiden yhteyttä tarinaan ei kerrottu missään vaiheessa. Eikö pahista tunnista pahikseksi muusta kuin vastenmielisestä ulkonäöstä? Aika lapsellista ja yksinkertaistavaa. Lisäksi Raivokoiran vammautuneet kasvot eivät edes näyttäneet oikeastaan miltään muulta kuin typerästi piirretyiltä, lieneekö Ortiz edes koskaan nähnyt ketään oikeasti vastaavalla tavalla vammautunutta. Olisiko tarinassa menetetty mitään jos Raivokoira olisi ollut normaalilla pärstävärkillä varustettu?
Myös muutamien muiden henkilöiden kasvot (esim. kenraalin sihteeri) olisivat paremmin sopineet johonkin toiseen sarjakuvaan (Tintti?). Texin ja kumppaneiden osalta sen sijaan Ortiz on onnistunut mielestäni erinomaisesti suurimman osan aikaa.
Välillä Ortizin piirrosjälki toi mieleen suuren suomalaisen pilapiirtäjän eli Olavi Hurmerinnan.
Esittämistäni kriittisistä kommenteista huolimatta lukukokemus oli erittäin miellyttävä ja viimeaikaisen väkivalta-keskustelun osalta tämä tarina vahvistaa pikemminkin kuvaa Texistä jos ei nyt ihan väkivallan vastustajana niin ainakin varsin humaanina ja empaattisena henkilönä joka saattaa käyttää välillä epämääräisiä keinoja mutta jonka tarkoitusperät ovat epäitsekkäitä ja toisten parhaaksi tähtääviä.
-
Mielestäni tarinan alku on harvinaisen raaka. Mutta tällainen tyyli on Seguralle tunnusomaista. Mutta myös kuvitus oli harvinaisen raakaa. Vai mitä muuta voi sanoa alun karrelle palaneista ruumiista? Taitaa olla näissä maxeissa taiteilijoilla vapaammat kädet kuin normaalisti.Tykkään kyllä tästäkin tarinasta.
-
Täytyy vähän tarkistaa aikaisempia mielipiteitäni.
Nizzin "Vihan laakson" alku (12/2005), missä intiaanipaimenet lahdataan koiriensa kera, suorastaan ellotti - varsinkin se kohta jossa sitä nuorta poikaa, vielä ihan lasta, ammutaan takaa-ajon jälkeen selkään. Ja sitten ajetaan lampaat jyrkänteen yli...
Kyllä tämä alkaa olla jo niillä rajoilla, että reipas seikkailusarja on muuttumassa väkivallalla mässäilyksi.
-
Höpsis. Esim. karjaa on jaettu rotkoon tai muuhun turmioon Texissä jo iät ja ajat ja samoin viattomia silminnäkijöitä ammuttu iästä riippumatta. Se, mikä on muuttunut, on ku**-pää-Kileppien eli luokattomien tuhertajien korvaaminen tekijöillä, jotka osaavat piirtää myös tarkkoja taustoja (eli esim. rotkoon pudonnut karjalauma ei ole pelkkä musta läjä) jolloin väkivallan vaikutukset voivat korostua.
-
Kiitos kaunis Pasoleati selventävästä vastauksesta. Tätä juuri tarkoitin "väkivallalla mässäilyllä", ei se sisältö vaan se, millä tavalla se kuvataan.
-
Olen sitä mieltä, että tämänkaltaisissa sarjoissa pahojen pitää olla todella pahoja. Tietty väkivalta on siis tarpeen, jotta pahiksia alkaa vihaamaan ja toivomaan heille ansaittua menolippua hornaan. "Vihan laaksossa" nuorten intiaanien lahtaaminen ei ollut uutta. Aivan sama tapahtui tarinassa "Navajon kosto" - tekijöinä legendaariset G. L. Bonelli ja Galep - jossa pari roistoa paukuttelivat päiviltä junan ikkunasta joukon intiaaninuorukaisia, jotka ratsastivat kilvan junan kanssa. Kohtauksena se oli ihan yhtä väkevä kuin tässä uudemmassa jutussa. Minua ei ole kuitenkaan vielä koskaan ellottanut Texiä lukiessani.
Ja jos puhutaan väkivallasta Texissä ja aidossa lännessä, niin kyllä se aito Villi länsi voittaa vielä kirkkaasti. Esim. intiaanien henki oli todella halpa varsinkin sotilaiden tai muiden joukkojen hyökättyä monesti rauhanomaisiinkin intiaanileireihin; sylivauvatkin surmattiin, ruumiit häpäistiin ja intiaanien nahoista tehtiin vaikka minkälaisia "kukkaroita". Se on oikeasti ellottavaa ja järkyttävää!
-
Keskustelu väkivallasta Tex-lehdissä on nyt ehkä hieman epämääräistä ja kaipaa jonkin verran terävöittämistä. Ihan alkuun on kuitenkin sanottava, ettei kellekkään tulisi mitään vääriä tulkintoja, että väkivalta sinänsä ja kaikissa muodoissa on mielestäni tuomittavaa ja vain harvoin ymmärrettävää silloin kun puhutaan reaalimaailmasta. Väkivallan sijasta ehkä keskustelua tulisi käydä termeillä raakuus/väkivallan ihannointi/ väkivallalla mässäily.
Jansan viimeisin kommentti jonka mukaan (yleisesti tulkittuna) tarinoissa on aina hyvän ja pahan vastakkainasettelu, pitää paikkansa katsotaan sitten länkkäreitä, dekkareita tai lasten satuja. Tarinoissa paha on paha ja tekee väkivaltaa ts. suorittaa väkivaltaisia tekoja. Komisario Palmua lainaten: "Murha on ainoa oikea salapoliisitarinan aihe". Perineisissä saduissa vasta kamalia juttuja onkin, esim. Grimmin veljesten tarinoissa Hannu ja Kerttu saavat kokea monenlaista väkivallan uhkaa ja pakottamista.
Toinen poiminta Jansan kommentista on myös asian ytimessä, eli todellisuus on tarua ihmeellisempää tai oikeastaan ellottavampaa. Texissä liikutaan satu- tai fantasiamaailmassa, jota sellaisenaan oikeasti ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan. Tämä yleensä tarinoissa/leffoissa/sarjakuvissa tuodaan esille monilla tavoin, esim. kuvaamalla mahdottomia tapahtumia (kuten esim. että Teräsmies lentää tai että Tex Willer putoaa tajuttomana kymmenien metrien korkuiselta kalliolta poukkoillen kumipäisenä ulokkeista silti säilyen hengissä (uusin väri-tex) tai että Asterixissa gallialaiset lyövät roomalaisia legioonalaisia niin että he lentävät ilmassa ties kuinka kauas mutta säilyvät silti lähes vahingoittumina) tai että tapahtumat sijoittuvat ympäristöön jota ei ole olemassa tai tarinoissa on olentoja joita ei ole olemassa (örkkejä, velhoja tai merimiesasuun pukeutuneita ankkoja). Näin sallitaan tai luodaan edellytyksiä käsitellä asioita täysin uusilla, usein jopa absurdeilla tavoilla (esim. Tex Averyn animaatiofilmeissä).
Väkivallasta keskusteltaessa kyse on mielestäni ensisjaisesti siitä, miten väkivalta esitetään tai kuvataan (edellä Lurker II). Tämä tarkoittaa sekä sitä miten paljon kuva-/tarinatilaa varataan väkivaltaisten episodien kuvaamiselle että sitä miten realistisesti tai jopa liioitellen kuvataan väkivallan vaikutuksia, esim. uhrin kärsimyksiä. Olen aivan samaa mieltä Jansan kanssa siitä että viimeisimmän Maxi-Texin alku jossa kuvattiin karrelle palaneita ruumita oli raaka, ja mielestäni lisäksi täysin turha. Miksi h******ssä tälläista episodia pitäisi kuvata näin? Ennen riitti, kun oli savuavat rauniot ja sillä siisti, kaikki kuitenkin ymmärsivät että konnat ovat tehneet äärimmäisen sikamaisen tempun ja heidät on siitä saatava vastuuseen.
Tuossa taannoin esitin kommettejani kyseisestä maxista, ja allekirjoitan ne edelleen, mutta haluan selventää: Ossi aiemmin valitti Texin (siis henkilön, ei lehden) kaksinaismoralistisuudesta ja väkivaltaisuudesta, niin lueskelin tätä tarinaa erityisesti tästä näkökulmasta, ja totesin, että Tex toimi tässä mielestäni varsin humaanisti ja eettisesti.
-
Huh. En jaksanut lainata, mutta Hannun kommentissa Fuscoa pidetään tunarina. Mies on yksiä parhaasta päästä. Oma tyyli tekee jätkästä hyvän. Ei tarvitse välttämättä olla kovin "aito" piirrosjälki, jos vain on oma hyvä tyyli niin se ratkaisee jo paljon. Kiilepillä sen sijaan ei ole tyyliä ollenkaan, kaikella kunnioituksella :P
-
Luinpa minäkin Meksikon luotijunan iltapuhteeksi.
Tykkäsin kovasti tarinan juonesta, mielestäni tällaiset reissut mihin kerätään vanhoja kavereita mukaan ja todetaan vielä että paluulippua ei sitten jokaiselle liene luvassa ovat aina paikallaan!
Humoristinen pilkahdus herrojen kylpyläkohtauksesta välittyy erinkomaisesti, ja muutenkin tarina onnistuu välillä nostattamaan hymyn suupieliin, mikä on pelkkää plussaa.
Raivokoiran kuvaamisesta olen Hannun kanssa samaa mieltä, melkoista turhuutta moinen. Sivulla 105 ko. hahmo saa aikaan vielä jonkinlaisen efektin, kun häntä kuvataan peräkkäisissä ruuduissa molemmilta sivuilta, mutta onko tuokaan nyt tarpeellista. Ei silti pilannut lukunautintoani.
Alussa näkyvät karrelle palaneet ruumiit toimivat mielestäni vain tehokeinona ison Samin teon puolusteluun, viittaan kohtaukseen jossa hän potkaisee puolustuskyvyttömältä meksikaanilta niskan poikki. Alun kohtauksesta välittyi kyllä ainakin minulle poikkeuksellisen voimakkaasti kuva ison miehen tuskasta, en tiedä miten moiseen vaikutelmaan olisi päästy jos siinä oli ollut esim. pelkät savuavat rauniot.
-
Hannulta todella mahtavaa analyysiä, kiitos siitä! Siis Hannun termejä käyttäen:
RAAKUUS. Sitä luonnollisesti esiintyy, mutta on melkein aina perusteltua, kuten Dingus osoitti. Italian uusimmassa Maxissa ovat tosin ne paljaat skalpeeratut kallot, jotka mielestäni ylittävät turhan raakuuden rajan. Texien raakuus ei ole silti vielä ainakaan minua häirinnyt.
VÄKIVALLAN IHANNOINTI. Tästä voidaan olla aika montaa mieltä varsinkin kun muistaa Texin ainaiset mukiloimiset. Mutta silti sanoisin, että väkivaltaa ei ihannoida. Lehden tekijät ovat selvästi halunneet tehdä Texistä fyysisesti lähes ylivertaisen hahmon. Kyseessä on siis enemmänkin fyysisen voiman ihannointi. Väkivallan käyttö on aina ainakin jollain tapaa perusteltua.
VÄKIVALLALLA MÄSSÄILY. Mielestäni ei, vaikka pieniä poikkeuksiakin joskus esiintyy. Fuscon roiskahtelevat aivot ovat juuri näitä poikkeuksia. Jossain Texistä kertovassa lehtiartikkelissa oli muistaakseni otsikko "ruumiita siististi ja kiroilematta". Se kertoo aika paljon! Monesti itse väkivallan teko jätetään kokonaan näyttämättä (kuten Tigerin puukotukset Tuulen pojassa) ja ruumiiksi tullaan yleisesti ottaen siisisti "aaargh" sanoen. En muista, että Texissä olisi esim irti hakattuja päitä roikotettu ympäriinsä.
-
Niille, jotka italiaa osaavat, niin tässä hiukan tietoa tulevista Tex julkaisuista. Tietolähteenä on makaroonimaan Tex toimituksen "syväkurkku", jonka tiedot ovat yleensä melko luotettavia.
Muutama poiminta kuitenkin vielä suomeksi. Letteri se vaan jaksaa, ja on saanut maxin valmiiksi ja se julkaistaan vajaan vuoden kuluttua. Seuraavan maxin tekeekin sitten Diso. Fusco puolestaan on ollut silmäleikkauksessa ja on pitänyt sen takia taukoa. Nyt hän on kuitenkin värkkäämässä vuoden 2007 almanaccoa. Saa nähdä, onko tyyli nyt huolitellumpaa, kun mies taas näkee :).
Tex tallin vanhat parrat alkavat muutenkin väsyä ja esim. Sommerilla, joka kuvittaa Bosellin tarinaa, on myös vaikeuksia terveyden kanssa. Tarkemmin ei sanottu, että mikä mättää.
Näyttää muuten todennäköiseltä, että tulevina vuosina pukkaa useampaa kuin yhtä suuralbumia vuodessa pihalle, sillä niin paljon niitä on tekeillä. Toivottavasti taso ei tule laskemaan!
Mainittakoon vielä, että Repetton loikkaus Bosellin leipiin on ilmeisesti väliaikainen, sillä nyt hän on tekemässä tarinaa jälleen Nizzin tekstin pohjalta.
Pistän tuonne toiseen osioon päivityksen tulevista normaalitexeistä!
LETTERI: la sua prossima fatica è il Maxi Tex n° 10, in uscita la prima settimana di ottobre 2006 su testi di Nizzi. Al momento non ho notizie se abbia terminato e se si, se sia al lavoro su una nuova scenggiatura. Conoscendolo, però, e tenuto conto che ha cominciato nel 2003, sia pure intervallandolo con "Il Diadema indiano", scommetterei che ha già finito e sta già disegnando un'altra storia, probabilmente di Boselli, conto di saperne di più quanto prima.
TICCI: secondo indiscrezioni sempre più insistenti, la prossima storia affidatagli sarà su soggetto di Guido Nolitta e sceneggiatura di Mauro Boselli. Conoscendo l'abituale velocità di Ticci, se la storia sarà di due albi (e non è detto, dopotutto il soggetto è di Nolitta ) dovrebbe poterla finire in poco più di un anno e mezzo, in tempo per una pubblicazione nel 2007 o, al limite, per i primi mesi del 2008.
FUSCO: dopo una pausa forzata dovuta ad una delicata operazione agli occhi, sarebbe pronto a tornare al lavoro su una storia di 110 pagine, presumibilmente per l'Almanacco del 2007.
CIVITELLI: è attualmente al lavoro su una storia di Nizzi di cui è prevista la pubblicazione entro il dicembre 2006.
VILLA: occorre dirlo? Sta lavorando su una storia di Boselli che vedremo... boh?
ORTIZ: è al lavoro su una storia di Nizzi prevista per l'estate 2006.
VENTURI: ha appena terminato (o sta per terminare)una storia di Nizzi che sarà pubblicata nella primavera 2006 es ta per ricevere un'altra storia, sempre di Nizzi che non sarà certamente pronta prima del 2008 abbondante.
FONT: è attualmente al lavoro su una storia di Boselli e l'avrà terminata quasi certamente per l'estate 2006, data prevista di pubblicazione, 2007.
REPETTO: dopo aver terminato una storia scritta da Boselli ed in uscita quasi certamente a Febbraio/Marzo 2006, pare gliene sia stata affidata una di Nizzi, probabilmente terminata nel 2007.
DISO: era al lavoro su una storia in tre albi su testi di Nizzi per disegnare l'ultima avventura di Mister No. Se quel che si dice sulla sua velocità è vero (circa 30 tavole al mese) dovrebbe comunque terminare questa storia per il 2007.
SOMMER: ha terminato una storia di Boselli che uscirà tra l'aprile ed il giugno 2006 e se continua a lavorare su Tex (so che aveva avuto problemi di salute, ma non so di che tipo), sicuramente è al lavoro su una storia di Boselli che potrebeb essere finita per il 2007 primi del 2008.
CESTARO: ormai lo sanno anche i sassi, i due gemelli stannoi lavorando alla prima sceneggiatura di Faraci per Tex ed al loro attuale ritmo di lavoro dovrebbe essere terminata in tempo per una pubblciazione nel 2007, dopodiché, chissà... potrebbe esserci ancora Nizzi nel loro futuro oppure ancora Faraci, chi può drlo adesso?
ROSSANO ROSSI: sta lavorando ad una storia in due albi scritta da Nizzi. Se la storia in se potrebbe far storcere le labbra agli aficionados di Tex, i disegni sono, a mio modesto parere, davvero di buona qualità.
GARCIA SEJAS: il debutto del famoso disegnatore argentino dovrebbe avvenire con una storia di 110 pagine scritta da Boselli destinata con quasi assoluta certezza all'Almanacco 2006. (Quanto al suo Texone, ancora nessuna notizia certa). Dopo questa storia continuerà a lavorare su Tex? Io credo proprio di si, alternandolo al suo impegno su "Julia" e sempore su testi di Boselli, ovviamente. Se così fosse, Texone a parte, potremmo vedere una sua nuova storia al più tardi nel 2008.
MILANO: altro esordiente, proveniente dalla scuderia di Magico Vento, sta terminando una storia di Nizzi prevista per la pubblicazione tra ottobre e dicembre 2006.
ALESSANDRINI: dovrebbe essere il disegnatore del Texone 2006 dopodiché le voci lo vogliono inserito nello stafff dei disegnatori regolari.
SPADA: sta lavorando (dalla fine del 2003) su una storia in due albi di Boselli che dovrebbe essere finita in tempo per una pubblciazione nel 2007.
FILIPPUCCI: sta lavorando al Texone scritto da D'Antonio che uscirà con ogni probabilità nel 2007, dopodiché dovrebbe entrare anche lui nello staff, pare non in "quota Nizzi" .
SUAREZ: il doisegnatore cubano è al lavoro su un Texone con soggetto di Nolitta e sceneggiatura di Boselli e che ormai dovrebbe essere in dirittura d'arrivo e che, se non vince la "gara" per il 2007, sarà rimandato al 2008. Dopodiché pare che anche per lui si prospetti un futuro come disegnatore di Tex, sempre con Boselli, naturalmente.
PASQUALE DEL VECCHIO: il disegnatore di "Napoleone" sta disegnando una storia di Nizzi che difficilmente sarà pronta per la pubblicazione prima del 2008
DE VESCOVI: sarebbe al lavoro sulla famosa storia "ripescata" di Ruju. Dalle mie informazioni avrebbe cominciato questa primavera e quindi è probabile che finirà per l'estate prossima e che, quindi sia possibile vederlo nel 2007.
FRISENDA: al lavoro su un Texone ambientato in argentina su soggetto di Nolitta e sceneggiatura di Boselli. Data probabile di fine lavoro 2008.
BIANCHINI & SANTUCCI: notizia dell'ultimissima ora, i due disegnatori reduci da Mister No hanno iniziato proprio oggi (o meglio ha iniziato Santucci che è il matitista ) una storia di Boselli in due albi, che ci porterà nelle paludi della Louisiana in una mortale caccia al tesoro. Secondo le mie fonti è una storia con atmosfere alla "Dampyr" e per me questa è una buona notizia. Tenuto conto del ritmo di lavoro delal dinamica coppia è probabile che la storia sia finita tra circa 18 mesi in tempo per una pubblciazione nell'autunno o inverno 2007.
Beh, eccomi arrivato in fondo ed ora, per la gioia di tutti riassumerò quel che ho detto sopra, provando a fare una scaletta probabile delle storie dei prossimi anni:
2006.
Ormai lo sappiamo già.
Serie regolare: Boselli & Repetto, Boselli & Sommer, Nizzi & Venturi, Nizzi & Ortiz, Nizzi & MIlano, Nizzi & Civitelli.
Almanacco: Boselli & Garcia Sejas
Texone: Nizzi & Alessandrini.
Maxi Tex: Nizzi & Letteri.
2007.
Pura speculazione mia, vi avverto.
Serie regolare: Faraci/Cestaro, Ruju/De Vescovi, Boselli & Font, Boselli & Spada; Nizzi & Rossi; Boselli & Bianchini/Santucci.
Almanacco: Nizzi & Fusco:
Texone: Nolitta/D'Antonio & Filippucci e forse anche Nolitta/Boselli & Suarez (Se sia Filippucci che Suarez entrano nelals erie regoalre è difficile che il loro Texone, se già finito sia rimandato a lungo e poi quello di Suarez è di Nolitta ).
Maxi Tex: Nizzi & Diso.
2008.
Sempre più speculativo.
Serie regolare:
Nizzi & Del Vecchio, Nizzi & Repetto, Nolitta/Boselli & Ticci e poi chissà?
Alamnacco: ??
Texone: Nizzi & Mastrantuono o Nolitta/Boselli & Frisenda
Maxi Tex: ??
-
Fusco puolestaan on ollut silmäleikkauksessa ja on pitänyt sen takia taukoa. Nyt hän on kuitenkin värkkäämässä vuoden 2007 almanaccoa. Saa nähdä, onko tyyli nyt huolitellumpaa, kun mies taas näkee :).
Tämä selittää jo paljon. Voi toisaalta olla että meikäläisenkin pitäisi käydä vastaavassa operaatiossa, kun en millään voi nähdä Fuscon piirroksia Texiin sopiviksi (olkoonkin taidemaalari ja vaikka mitä).
Muutoin, suurkiitokset Jannelle tiedoista. Erityisesti Ticcin Geronimo-seikkailua on kiva odotella, vaikka onhan tässä paljon kaikkea muutakin luvassa; erityisen innolla odotan seuraavaa normaali-texiä (ennen julkaisematonta Galepia!!!) sekä ensi vuoden puolella luvassa olevia klassikko-maxeja. Nostalgiaa on luvassa riittämiin!
Hyvää Joulun odotusta kaikille Texin ystäville!
-
Tiedä sitten, että onko siinä Ticcin tarinassa kovinkaan paljoa Geronimoa. Ennakkotiedoissa niin sanottiin, mutta SBE:n sivuilla, lehden mainoksissa Geronimosta ei puhuta mitään. Mutta kunnon apassi-rymistelyä kuitenkin luvassa!!
-
Toista keskustelijaa solvaava viesti on poistettu.
Jatkossa sellaista ei suvaita. Näin on ylläpidon kesken päätetty.
-
Jaaha, poliittisesti korrekti sensuuri iski. No, totuus ei pala tulessakaan!
Tuo "raaka" Meksikon luotijuna näkyy kyllä kelpaavan lukijoille: ainakin Kuopion Anttilassa (K-Supermarket Veljmiehessä) melkoinen pinkka hävisi alle viikossa.
-
Jaaha, poliittisesti korrekti sensuuri iski. No, totuus ei pala tulessakaan!
Kysehän ei politiikasta ole ollenkaan, vaan toisten käyttäjien herjaamisesta. Eikä mielipide yleensä ole mikään universaali totuus. Toinen tykkää ja toinen ei, se on totuus.
-
Tuo "raaka" Meksikon luotijuna näkyy kyllä kelpaavan lukijoille: ainakin Kuopion Anttilassa (K-Supermarket Veljmiehessä) melkoinen pinkka hävisi alle viikossa.
Taisivat Veljmiehet siirtyä miehissä konttorin puolelle Maxeja lueskelemaan...
Eipä luotijuna varsinaisesti raaka ollut lukuunottamatta alun episodia palavassa talossa. Kokonaisuudessaan varsin vauhdikas seikkailutarina. Hieman huvittava kohtaus tarinassa oli se, kun Tex Indiana Jonesmaisesti nousi junaan kiskojen väliin kaivetusta poterosta; luulisi että moisessa tempussa menee vähintäänkin selkä poikki.
-
Onko tuo luotijuna hyvä? Ostin "Kalkkarot ja pahemmat käärmeet" ja Tuulen pojan. Hyviltä tuntuivat paitsi Dison piirrosjälki vierasti vähän..
-
Onhan se luotijuna hyvä! Ehdottomasti kannattaa ostaa. Ortizin jylhästi kuvittamaa tarinaa ei missään nimessä kannata missata.
-
Tervehdys kaikille ! Olen uusi jäsen ja löysin täältä heti mahtavaa tietoa. Vanhana Tex Willer diggarina olen taas alkanut etsiä puuttuvia numeroita. Liuskat olen jättänyt väliin, mutta lapsuudesta on tallessa muutamia vuoden 65 liuskoja, jotka tuli poikasena luettua tarkasti. Tarinan Taikakalu loppuminen kesken harmitti pientä lukijaa kovasti, mutta nyt on siis tulossa helpotusta. Ymmärtääkseni kaikki liuskat on siis tarkoitus julkaista uudelleen (onhan ?). 70-luvun käsiin hajoavien Texien uudelleen julkaisu on myös hieno juttu, toivottavasti koko 70-luku uusitaan ! Onko tietoa kuinka pitkälle Kronikat on tarkoitus ulottaa ?
-
...kaikki liuskalehdissä julkaistu materiaali mahtuisi 33 normaali-Texiin. Lisäksi on välistä jätetty tarinoita julkaisematta suomeksi. En ole kuullut että niitä oltaisiin julkaisemassa uudelleen. Tietääkö Janne?
Tietää Jannekin, mutta sanottakoon suoraan sylttytehtaalta, että kaikki mahdollinen pyritään julkaisemaan. Välistä jäänyttä stooria on jo tullutkin kahdessa Maxissa (Merihevosen mysteeri, Dodge City) sekä normaali-Texin klassikkosarjoissa. Ja nyt siis ensi kesänä taas Maxissa.
Liekö Surfin' Joen sanamuoto tahallisen velmu: "Kronikoita julkaistaneen niin kauan kunnes kauppa käy." Tarkoitus taitaa olla oikea, kauppa nimittäin käy tällä hetkelläkin sangen tyydyttävästi, ja kronikkaa pukkaa kunnes kysyntä kenties joskus tulevaisuudessa muuksi muuntuu...
Ei tuo mitään, meilläkin oli kerran ilmoitus, jonka mukaan "tarjous on voimassa kunnes tavaraa riittää".
Asko A
Tex W
Egmont K
-
Tervetuloa, Kaitsu, palstalle!! Mainittakoon nyt vielä noista Bellinghamin sivuista, että siellä on jo aika paljon vanhentunutta tietoa. Monet siellä julkaisemattomiksi merkityistä tarinoista on Suomessakin jo siis julkaistu. Johonkin tänne laskin jokin aika sitten, että paljonko julkaisematonta tarinantynkää on jäljellä.
-
Kiitos tiedoista !
Julkaisematonta vanhaa matskua onkin siis yllättävän vähän jäljellä. Itselleni varsinkin tarinan Taikakalu saaminen käsiini tulee olemaan nostalginen juttu.
-
Näin jälkijunassa liittyneenä kiinnostaisi tietää mistä tuo Taikakalu-tarina kertoo?
-
Höh. Olikin Italian almanacco sitten ihan muuta kuin piti:
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=2&collocazione=3#
On siis parivaljakolta Nizzi ja Ortiz kun piti olla Seijasilta ja Bosellilta. Seijasin suuralbumi kanssa vedettiin pois vain hetkeä ennen julkaisua, koska siinä oli liikaa naisia. Mikähän nyt oli syy? Seijasia ainakin kehutaan kovasti hyväksi piirtäjäksi, joten tuskinpa hyllytykset ovat piirrosjäljestä kiinni.
-
Äh, taasko Nizzin suuralbumeita, eikö Texiä enää kukaan muu kirjoita. Boselli ja Segurakin ovat nykyjään vierailevia artisteja. Henkilökohtaisesti en pidä isommin Nizzin kerronnasta, koska hänen tarinansa on ennalta-arvattavia ja erityisesti hänen tapansa toistaa asioita koko ajan on rasittavaa, eikö herra luota lukijan muistavan tapahtumia muutama sivu sitten, tai Fusco-tarinassa parin kuvan välein?! Ei näin.
-
Nizzi pesee tuon Kusellin mennen tullen. Jälkimmäinen kun ei osaa muuta kuin takautumia joissa muistellaan mitä tapahtui Irlannissa vuonna 0.!Muerte a perro-Boselli!
-
No, ei ole sentää tällä kertaa kyseessä suuralbumi vaan almanacco del west, joka saadaan suomeksi varmaan vasta hamassa tulevaisuudessa.
Bosellin ja Nizzin paremmuudesta on kiistelty tällä palstalla aiemminkin. Oma mielipiteeni on se, että Nizzin aihevalinnat ovat parempia kuin Bosellilla, mutta Boselli on kirjoittajana parempi. Tekisivät herrat yhteistyötä, niin syntyisi varmasti timanttista jälkeä!!
Ja on Bosellin aikaa Texiltä tainnut viedä hänen Dampyr-sarjansa, mutta jatkossa tulee taas enemmän Bosellia.
-
Toki Nizzi osaa kirjoittaa, etenkin hänen huumorinsa on paljon parempaa kuin Bosellin, mutta Boselli omasta mielestäni kuljettaa tarinoita paremmin, turvautumatta vanhaan kuten Nizzi tekee.
Ja kun nyt kirjoittajia arvostellaan, niin Seguran kirjoitus maittaa kyllä hyvin minunlaiselleni väkivaltafanille. Mitä tylympi meno, sen parempi. Tosin mies ei osaa edelleenkään lopettaa tarinoitaan kunnolla, ja välillä tulee jotenkin omituisia vaiheita kerronnassa.
Meddaa haluaisin lukea taas uudestaan, Kauhua! on yksi mieleenpainuneimpia tarinoita lievästi sanoen vinksahtaneella hahmokaartillaan. Josta muistankin että siinäkin oli aika paljon naishahmoja, kävipä Tex jopa ilotalossa (tosin kuulustelemassa työntekijöitä, mutta kuitenkin), ja siitä ei herännyt mitään kränää? Kummallista.
-
Jose Ortizin muistan hyvin vanhoista Creepy-kauhusarjakuvista. Hänen tyylinsä piirtää on tuonut selvästi näitä kauhuaineksia myös Texiin.
-
Uudessa Texissä samoin kuin Bananapressin Tex-shopissa mainostettiin tulevaa suuralbumia Vanha viha. Mahtaako jollakulla (Askolla nyt ainakin, entä Janne?) olla tarkempaa tietoa milloin tätä herkkua olisi syytä odotella ilmiintyväksi kaupan hyllylle?
-
Toki Nizzi osaa kirjoittaa, etenkin hänen huumorinsa on paljon parempaa kuin Bosellin, mutta Boselli omasta mielestäni kuljettaa tarinoita paremmin, turvautumatta vanhaan kuten Nizzi tekee.
Ja kun nyt kirjoittajia arvostellaan, niin Seguran kirjoitus maittaa kyllä hyvin minunlaiselleni väkivaltafanille. Mitä tylympi meno, sen parempi. Tosin mies ei osaa edelleenkään lopettaa tarinoitaan kunnolla, ja välillä tulee jotenkin omituisia vaiheita kerronnassa.
Meddaa haluaisin lukea taas uudestaan, Kauhua! on yksi mieleenpainuneimpia tarinoita lievästi sanoen vinksahtaneella hahmokaartillaan. Josta muistankin että siinäkin oli aika paljon naishahmoja, kävipä Tex jopa ilotalossa (tosin kuulustelemassa työntekijöitä, mutta kuitenkin), ja siitä ei herännyt mitään kränää? Kummallista.
Seguran kirjoitukset muuten viimeisteleen Decio Ganzio (tms.), joka on itsekin kirjoittanut Texejä (muistaakseni Klaatun kulta oli hänen...). Nykyään hän siis toimii vierailevien Tex-kirjoittajien ns. tyylipoliisina. Tuo Ganzio, samoin kuin Medda (ja vieläpä Manfredi, jonka ainokainen julkaistiin vasta nyt Maxina Italiassa) saivat mahdollisuutensa Tex-kirjoittajina yhdessä Bosellin kanssa 90-luvun alkupuolella, kun Nizzi kärsi burn-outista eikä pystynyt vähään aikaan kirjoittamaan. Tuosta neliköstä Boselli sai parasta palautetta, ja sai vakinaisen paikan Texin (apu)kirjoittajana. Joskus mietityttää, että meniköhän valinta aivan oikein. Bosellin eka tarina, Carsonin menneisyys, on kyllä komeaa luettavaa, mutta ei se meikäläisen suuriin suosikkeihin kuulu. Italialaiset ovat sen sijaan äänestäneet kyseisen tarinan kaikkien aikojen parhaaksi Tex-tarinaksi :o.
Niin, sitä ajattelin, että ehkäpä Sergio Bonellin sensuuriseula ei ollut tuohon aikaan niin tiheä, kun sitä vakkarikirjoittajaa etsittiin. Käsittääkseni tarinat piti saada valmiiksi melkoisella vauhdilla, joten helpostihan moinen ilotalokohtaus meni läpi. Ei varmaan enää menisi.
Meddan piti muuten kirjoittaa vielä yksi tarina ja piirtäjäksi oli valittu jo Letteri. Sitten "joku" veti jarrut päälle. Hanke jäi toteuttamatta, mutta kässäri on kai olemassa jossain. Sääli!
-
Jose Ortizin muistan hyvin vanhoista Creepy-kauhusarjakuvista. Hänen tyylinsä piirtää on tuonut selvästi näitä kauhuaineksia myös Texiin.
Onkos noita Creepyjä suomeksi julkaistu?
-
... mainostettiin tulevaa suuralbumia Vanha viha. Mahtaako jollakulla (Askolla nyt ainakin, entä Janne?) olla tarkempaa tietoa milloin tätä herkkua olisi syytä odotella...
Kyllä sen ennen helmikuuta odotetaan tulevan, kansivedoksetkin kävivät jo viikko sitten tarkistettavina. Tasan tarkkaa päivää olen oppinut olemaan lupailematta, kun se leviää kuitenkin eri tavoilla eri alueille.
Creepy on vanha kunnon Shokki, jota Tex-kääntäjä Renne myös suomensi ja toimittikin parhaimmillaan jopa kaukaa puhelimitse suoraan toimituksen käsikassaroille. Hän myisi kernaasti koko hyväkuntoisen, täydellisen sarjan Shokkeja kohtuulliseen hintaan, joka on kyllä varovastikin arvioiden paljon rahaa. Muistan Ortizia olleen Shokeissa kyllä.
-
Joku Shokin näytekappale, jossa on Ortizia, olisi mukava saada. Mistäköhän numeroista miekkosen taidetta löytyy?
-
Jos joku kiva sarjakuvakustantamo päättäisi joskus tehdä Tex Willeristä pelikortit, niin ketkä esiintyisivät kuvakorteissa? Tässä omat ehdotukseni. Ensin ajattelin, että sarjan perusnelikko olisi kunkin maan kunkku, mutta sitten rouvat ja jätkät olisivat olleet ongelmallisia. Niinpä vain Tex ja Carson ovat kunkkuja. Ja Mefisto on itseoikeutetusti patakunkku. Risti olikin sitten aika hankala, sihen sai pistettyä joitakin Texin apulaisia, mutta siinäkin rouva oli hankala. Texin naispuolisia apureta ei yksinkertaisesti ole. Mutta sitten muistui mieleen tarinassa salasanoma (16/94-1/95) seikkaillut naispuolinen sheriffi Susan McIntire! Jokerikortit menivat tasan sarjan hyvien ja pahojen kanssa. Onko muilla ehdotuksia?
Oli näköjään tuokin siirretty tänne, etsin sitä hetken omana ketjuna.
Muistaako kukaan Tex -lautapeliä? Ainakin vuoden 1960 (ts. 8 vsk) liuska-texeissä mainostettiin Tex-peliä: "Huiman jännittävä, uudentyyppinen peli, joka on täynnä odottamattomia, yllättäviä käänteitä".
Pelin kannessa ratsastava meksikaani tuo mieleen seikkailun Tex peloton (1/2005), jossa kiero ravintoloitsija joutuu Kitin toimesta varsin tukalaan tilanteeseen kaktuspensaan töröttäessä sentin päässä perseestä.
Mistähän peli lienee lähtöisin, ts. kenen tekemä?
Jos joku pelin omistaja omastansa malttaa luopua, niin olen valmis neuvottelemaan hinnasta ;D
-
Se peli on lähtöisin Italiasta, olettaisin. Ainakin olen törmännyt nettihuutokaupassa vastaavaan italialaisversioon. Kyllä se peli mullekin kelpaisi; Tex-kokoelma on pahasti vajaa ilman sitä. :'(
-
Pelinappulat ja noppa(t) vielä uupuu täydellisestä....
-
Jos joku Tex-pelin omistaja ottaisi pelistään (laudasta ja kotelosta) kuvan ja näyttäisi täällä, olisi sekin kivaa.
Timo
-
Juu, mulla pitäisikin olla kuvia siitä jossain...ja ellei ole otan uudet, palaan asiaan...
-
No niin, mahtoikos onnistua....
Reijo
-
Peliohjeet unohtui....
Reijo
-
Kiitos Reijolle kuvista. Toivottavasti löydät puuttuvat pelinappulat.
-
Hieno homma, Reijo. Pistetään joskus pelit pystyyn ;).
-
Kiitokset kuvista! Oli mukava nähdä nuo. Tyylikäs peli.
Timo
-
Moi!
Kiva kun kiinnostusta löytyi!!
Olenhan toki erittäin tyytyväinen vaikkei nappuloita ollutkaan koska useamman vuoden metsästyksen tulos tuokin oli enkä halunnut sitä ihan hinnalla millä hyvänsä
itselleni hankkia...
Onneksi pelinappulat saa kyllä tehdyksi ohjeiden perusteella...
pitänee vissiin työstää jotta pääsee pelaamaan...
Toivottavasti tuo pelikorttiajatus ottaa tuulta alleen....epämääräisesti osoittelen tuonne Egmontin suuntaan....:)
Reijo
-
Kyllä sen ennen helmikuuta odotetaan tulevan, kansivedoksetkin kävivät jo viikko sitten tarkistettavina. Tasan tarkkaa päivää olen oppinut olemaan lupailematta, kun se leviää kuitenkin eri tavoilla eri alueille.
Suomalaisen Kirjakaupan sivuilla oli nyt tarkka päivä uskallettu luvata, eli Vanha viha pitäisi olla em kaupan hyllyllä perjantaina 27.1. Katsotaan nyt sitten miten hyvin tuo pitää paikkansa; kertonee kuitenkin sen että Tex on jo matkalla.
-
Tuli sitten selailtua Vanhaa vihaa. Huomaa, että italialaisille tuli kiire tämän kanssa, kun piti se Seijasin albumi pistää hyllylle. Tämä piti saattaa valmiiksi pikavauhdilla. Ja kappas, ovatkin julkaisseet pelkät luonnokset :o. Tai noh, onhan siellä muutama viimeisteltykin kuva mukana...
-
Aivan. Aika heikkoa oli piirrosjälki.. Lähes kaikki kuvat näytti jollain lailla keskeneräisiltä.. Toivottavasti juoni "kuittaa" piirtäjän sähläilyä!
-
Vanha viha tuli luettua. Kieltämättä Anbrosinin piirroksessa on hieman luonnosmaisuutta mutta ei se tarinaa lukiessa kyllä haitannut. Itse asiassa kuvitus toimi mielestäni erinomaisesti enkä suurimpaan osiin kuvista olisi enää mitään lisää kaivannutkaan. Välillä isoissa kuvissa oli tosi upeita maisemia ja ennen kaikkea henkilöiden liike ja kuvien rytmitys toimi erinomaisesti (esim. veitsitaistelu-kohtaus). Näissä kuvissa henkilöt tuntuivat liikkuvan eivätkä pelkästään siirtyneen eri asentoihin kuvien välillä niinkuin eräillä muilla piirtäjillä (jääkööt nyt nimet sanomatta, muuten Paso kuitenkin vastaa että "se ja se pesee Ambrosinin 10-0"). Lisäksi henkilöhahmot olivat hyvin kuvattu, Tex ja kumppanit olivat aika hyvin sen näköisiä kuin ne ainakin minun mielestäni pitää ollakin (ehkä hieman hoikassa kunnossa?) ja erityisesti kaikki ns. sivuhenkilöt olivat persoonallisia ja siten koko tarinan ajan tunnistettavia (aina joskus on ollut vaikea pysyä perässä kuka on Tom tai John tai Jack varsinkin kun kyse on konnista, useimmiten statisteja on eroteltu lähinnä erivärisillä hatuilla tms., näin ainakin Galepin piirrosaikaaan).
Tarina oli myös mielestäni hyvin rakennettu ja tasapainoinen, tosin kutkuttavaa olisi ollut vielä seurata Texin ja roisto-majuri Shelbyn välien selvittely. Mutta parempi näin kuin esim. Luotijunassa hätäisesti tehty vastaavanlainen ratkaisu loppuun.
Mielenkiintoista oli myös tarinassa se, että Tex oli veitsitaistelun sivustakatsoja eikä toinen osallistuja (=voittaja) niinkuin yleensä on ollut tapana.
Eli kokonaisuudessa: ei harmita tippaakaan että tähän uhrasi toistakymmentä euroa, vallan mainio Tex-tarina!
-
Lähtihän se Vanha viha minunkin matkaan tuolta lähikaupan lehti hyllyltä.Yhdyn tuohon hannun viestiin täysin.Jos kaikki pieleen menneet kuvat kerättäisiin niin siitä tulisi noin neljä suuralbumin sivua,mutta paljonkos tuo haittaa kun on vielä 222 sivua ihan onnistunutta matskua.Kuka muuten valitsee nuo suuralbumien ja maxien taka kannen kuvat? joka tapauksessa tämän vanhan vihan taka kuvan valiaminen on mennyt päin mäntyä,katsokaas Carsonia,epäonnistunein Carson mitä olen nähnyt.Lisäksi Kit Willer on ihan luonnos vaiheessa.No onneksi Tex on sentään yksi Ambrosinin onnistunein.Löysin muuten yhden kuva jossa yksi kohta oli täysin pielessä,nimittäin sivulla 6 kuvassa 5.Katsokaas kaatuvan hevosen päätä,eihän sillä ole pää edes kokonaan piirretty :-[ ,oi voi.
-
Kuka muuten valitsee nuo suuralbumien ja maxien taka kannen kuvat?
Otan täyden vastuun kaikista takakansikuvien valinnoista ja jään odottelemaan rautatiekiskoa, tervaa ja höyheniä. Toisaalta aion pullikoida tällaisia pikatuomioita vastaan, sillä kuva on minusta poikkeuksellisen hyvä yksittäinen kompositio viidessä eri syvyystasossa - ehkä kuudessakin, jos ottaa revolverinkin etummaiseksi osioksi kolmiulotteista näkymää. Pyssyn lisäksi siinä on kaikki sankarit, hevostakaa-ajo ja vuoristospektaakkeli. Kyvykäs piirtäjä tuo Ambrosini, vaikka myönnänkin hänen taiteilleen hiukan liian vapaasti sekä Tex-perushahmotuksissa että ruutukerronnan eheydessä. Viivankäyttö näyttää nimittäin kovin levottomalta.
Kokosin ja toimitin tällä kertaa kannet kokonaan itse (valmiiseen graafiseen sapluunaan), ja yllätyin, kuinka tummaksi vihreä väriraami tuli. Onneksi se sävyttyy hyvin kansikuvan väritykseen, josta se on kokeilemalla haettukin.
-
Enhän minä Texiä ja reviskaa moittinutkaan vaan Carsonia.
-
Paljonkos tuolla uudella suurabumilla on hintaa?
-
Olikohan se 10.50€, eli saakos sillä kahden viikon Iltasanomat tai vaihtoehtoisesti pari pitkää huurteista? Jos näistä valitaan niin ei epäilystäkään mihin roponsa kannattaa hukata.
Minusta Vinhan Vahan takakansi on ihan ok, kyllä siitä myös vanhan tarhapöllön tunnistaa.
Mitäs sitä sitten seuraavaksi odotellaan normaalijulkaisujen lisäksi? Maxia vai kronikkaa?
-
ohos no eipä ole kallis.
-
"Mitäs sitä sitten seuraavaksi odotellaan normaalijulkaisujen lisäksi? Maxia vai kronikkaa?"
Empä osaa ihan varmaksi sanoa,mutta luultavasti kronikka 14:Texin menneisyys ja salaperäinen herra "p" tulee seuraavaksi.Perustellen sillä että ensin tuli kronikka 13 sitten Maxi 9 ja sitten Vanha Viha eli kronikan tulemisesta on eniten aikaa.Kronikan jälkeen päästään sitten herkuttelemaan Repeton Pitkäsarvisten surmaanajolla,jonka kansikin oli jo tosi tyylikäs 8]
-
Tuli sitten selailtua Vanhaa vihaa. Huomaa, että italialaisille tuli kiire tämän kanssa, kun piti se Seijasin albumi pistää hyllylle. Tämä piti saattaa valmiiksi pikavauhdilla. Ja kappas, ovatkin julkaisseet pelkät luonnokset :o. Tai noh, onhan siellä muutama viimeisteltykin kuva mukana...
Pitää vissiin vetää vähän sanojaan takaisin. Hannu oli oikeassa, albumia lukiessa kuvien luonnosmaisuus ei juurikaan häirinnyt. Hiukan enemmän häiritsi kuvien tietty epäsymmetrisyys. Siitäkin huolimatta albumia oli erittäin miellyttävä lukea! Olen aika vakuuttunut, että Ambrosinin luonnosteleva tyyli on tarkoituksellista, ei huonoutta. Ambrosini liikkuu kuitenkin turhan paljon riskirajoilla, ja muutamaan kuvaan on tullut selkeä hutilyönti.
-
Aivan. Aika heikkoa oli piirrosj䬫i.. L䨥s kaikki kuvat n乴ti jollain lailla keskener䩳ilt䮮 Toivottavasti juoni "kuittaa" piirt䪤n s䨬䩬y䡜n
Sain itsekin tän Vanhan Vihan luettua ja kyllä juoni oli niin hyvä että suosittelen ostamaan ja ei se piirros jälki ollut edes huonoa,se oli oikein sopiva tähän suuralbumiin eikä se ollut edes kovin luonnosmaistakaan kun vaikka vertaa johonkin YKSIN Muzzin piirtämään Texiin.Vanha Viha oli mielestäni hyvä konaisuus ja sivuhenkilöt tuovat vain plussaa.Suosittelen ostamaan.
-
Ostin toki Vanhan Vihan heti eka päivänä kun se ilmesty myyntiin..Niinku olen ostanu kaikki muutkin Willerit, oli piirrosjälki mitä tahansa.! (71-vuodelta enää puuttuu pari numeroa, neki löytyy kyllä kronikkana!)
Ja täytyy myöntää, niinku monet muutki on myöntäny, että Vanhan Vihan juoni kuittais täysin piirtäjän sähläilyn. Heikohko piirrosjälki ei vauhtia hidastanut!
(Olis se mukava nähdä Villan piirtämä suuralbumi..! No tämä toive ei taida ihan heti toteutua)
-
No niin, tulihan se Vanha viha luettua alkuviikosta. Kiitokset Jannen varoituksen piirrosten puutteet eivät iskeneet niin pahasti kuin olisivat voineet. Ambrosinin tyylissä oli paljon hyvääkin, mutta pahin ongelma oli hiukankaan kauempana olevien hahmojen ylimalkainen piirtäminen. Naamat olivat pari viivaa sinne tänne ja muutenkin noihin hahmoihin olisi kaivannut enemmän detaljeja. Mutta kokonaisuutena selkeästi parempaa jälkeä kuin surkeimmasta surkeimman, Ivo "Riisukaa-siltä-paita-afganistanilaisittain" Milazzon pelleily.
Juoni oli korkeintaan siedettävä, sillä eivät mustasukkaisuusdraamat kuulu Willeriin vaan naistenlehtiin.
-
No niin, tulihan se Vanha viha luettua alkuviikosta. Kiitokset Jannen varoituksen piirrosten puutteet eivät iskeneet niin pahasti kuin olisivat voineet. Ambrosinin tyylissä oli paljon hyvääkin, mutta pahin ongelma oli hiukankaan kauempana olevien hahmojen ylimalkainen piirtäminen. Naamat olivat pari viivaa sinne tänne ja muutenkin noihin hahmoihin olisi kaivannut enemmän detaljeja. Mutta kokonaisuutena selkeästi parempaa jälkeä kuin surkeimmasta surkeimman, Ivo "Riisukaa-siltä-paita-afganistanilaisittain" Milazzon pelleily.
Juoni oli korkeintaan siedettävä, sillä eivät mustasukkaisuusdraamat kuulu Willeriin vaan naistenlehtiin.
Minusta "kauempana olevat hahmot" useimmiten ovat taustaa, eivätkä välttämättä asian fokuksessa, joten en kyllä näe tuota minään puutteena. Oikeastaan puutteena monella piirtäjällä on juuri se, että kaikki mahdollinen piirrretään mahdollisimman tarkasti jolloin se olennainen kuvattava asia ei riittävästi nouse esille.
En kyllä lähtisi Pason viitoittamalle tielle määrittämään Tex-tarinoihin hyväksyttäviä motiiveja pahanteolle. Minusta ainakin on paljon vastenmielisempää lukea tarinaa jossa rikoksia (joita sitten Tex & co selvittävät villin lännen oikeidenjakajina) tapahtuu ilman mitään syytä. Kyllähän mustasukkaisuus on ihan yhtä hyvä syy kuin rahan- tai vallanahneus ja täysin rinnasteinen tai alisteinen mm. eri syistä koetulle vääryydelle. Ilman tällaista syytä/motiivia tapahtunut pahuus viittaa siihen, että sitä tehdään sen itsensä vuoksi, eli että konnasta on vain sinänsä hauskaa rosmoilla (varastaa, petkuttaa, pahoinpidellä, tappaa, jne.), ei siksi että häntä ajaisi siihen joku muu asia jonka kautta (mahdollisesti) myös tätä pahista olisi edes jossain tapauksessa mahdollista ymmärtää.
Tässähän olisi jälleen kiinnostava aihe tarkemmin tutkittavaksi jollekulle graduntekijälle; millaisin motiivein konnat Willerin maailmassa ovat liikkellä, mikä on tavoiteltavaa keinoja kaihtamatta? Ja toisaalta, mikä on Texin areenaa, mihin kaikkeen hän näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa (lievä ilmaus) ?
-
Väärin! kylla taustojenkin tulee olla selkeitä. Kuvittele itse katsovasi tilannetta paikan päällä. Jos silmät ovat jotakuinkin kunnossa, kyllä vaikkapa kymmenen metrin päästä naamataulusta erottaa muutakin kuin onko kyseessä neekeri vai jauhonaama. Ambrosinin ongelma on siis tilanteissa, joissa hiukan kauempana olevat hahmot (eli vaikkapa 10 m päässä) ovat ruudun päähahmoja. Ilmeisesti jos Hannu saisi päättää, niin piirroksissa olisi vain tikku-ukkoja ja niissä laput "Tex", Carson", "Roisto 1", "Roisto 2" jne. Siinähän olisi kaikki olennainen eikä Hannun tarvitsi rasittaa pollaa epäolennaislla detaljeilla.
-
Viime lauantaina Tex-paneelin jälkeen tuli tavattua tyyppi, joka sanoi, että
muutaman vuoden takaiseen, Brindisin piirämään suuralbumiin "Aavikon
saalistajat" pääroistot oli kopioitu Corto Maltesen "Suolaisen meren
balladista" (eli corto maltese etelämerellä). Pitihän se tarkistaa, ja totta se oli. Texiin oli päätynyt itse pystykauluksinen Rasputin ja Cortokin tarinan kilteimmäksi
roistoksi. Ja oli siinä tarinassakin aika paljon lainaa: sievä tyttö
roistojen panttivankina jnejne.
Onhan Texiin lainattu muutenkin aika paljon ainakin elokuvista, mutta muista sarjakuvista ei tule oikeastaan mitään muuta mieleen. Blueberrystä se saksalaisen kultakaivosjuttu (nimeä en nyt muista...) taisi olla jossain vaiheessa jonkinlaisena versiona.
-
Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin uuden Maxi-Texin odotus käynnistyy. Olisiko esim. Askolla hieman antaa tietoa aikataulusta. Nimeke lienee Pitkäsarvisten surmanajo?
-
Suomalaisen kirjakaupan sivuilla on Pitkäsarvisten surmanajon ilmestymispäiväksi ilmoitettu 24.2.2006 eli ensi viikon perjantai. Eli vielä runsas viikko ja sitten pääsee uuden maxin kimppuun!
-
Suomalaisen kirjakaupan sivuilla on Pitkäsarvisten surmanajon ilmestymispäiväksi ilmoitettu 24.2.2006 eli ensi viikon perjantai. Eli vielä runsas viikko ja sitten pääsee uuden maxin kimppuun
Ei onnistu. Rennen aikataulu on naksunut ja Maxi lähtee painoon vasta ensi viikolla.
Sori.
-
Kiitos Askolle tiedosta, eipä tule turhaan turhaannuttua juostessa kioskeilla ja kirja- sun muissa kaupoissa. Mitähän tuo viivästys käytännössä tarkoittaa, jos maxi on lähdössä painoon niin miten pian se sitten olisi kaupoissa? Maaliskuuta varmaan?
Entä onko kronikan aikataulusta mitään hajua? Bananapressissä oli jo ilmoitus tulevasta, muttei aikataulua.
Koska on ilmeistä että Asko kokee vastenmieliseksi tulevien julkaisujen tarkoista aikatauluista ilmoittamisen, lienee paikallaan kertoa miksi ainakin itse olen niistä kiinnostunut. Ymmärrän hyvin että julkaisuprosessiin liittyy monia asioita jotka saattavat viivästyttää julkaisujen ilmestymistä ja silloin tarkkojen päivämäärien kertominen varmoina on vaikeaa. Minusta kuitenkaan se nyt ei ole niin vakavaa, jos joku asia ei ilmesty justiinsa silloin kuin joskus aikaisemmin on kerrottu, ei varsinkaan jos siitä ANNETAAN TIETOA. Eli en usko että tervaa ja höyheniä kaivetaan esille tämän takia.
Harmittavinta on se, jos ilmestyminen viivästyy kuukaudella eikä missään tätä missään KERROTA; silloin sitä pitää ravata aamuin illoin kaupoissa katsomassa onko se odotettu julkaisu tullut vai ei. Muutamaman viikon jälkeen viimeistään alkaa risoa.
Eikö se ole hieno homma että Texillä on näin innokkaita lukijoita jotka odottaa kieli pitkällä jokaista tulevaa julkaisua? Kait heitä voisi sen varran palkita että edes summittaiset (millä viikolla noin suurin piirtein) aikataulut voisi laittaa tiedoksi? Normaalitexistähän ilmestymisaikataulut löytyy kyllä Egmontin sivuilta, kiitos siitä, joskin lukijana ja kestotilaajana tuntuu nöyryyttävältä että tämä tieto selvästi halutaan kertoa ensisijaisesti mainostilan ostajille eikä niinkään lukijoille (no, tilaajien rahathan on jo saatu, mitäs niistä sen enempää).
No nyt tuli sellainen fiilis että tämä viesti menee pakkasen puolelle, joten on pakko vähän tasapainottaa: edellä olevat marinat ovat hyttysen kusi valtameressä verrattuna siihen loistavaan tarjontaan millä Asko & co Texin toimituksessa ovat meitä vuosikausia hellineet ja erityisesti viime vuosina näiden erikoisjulkaisujen muodossa. Se vaan on niin paljon helpompi kritisoida...
-
Jup.
Pahoittelen ennakoinnin epätarkkuuksia kaikilla tasoilla.
Kertoisin erittäin mielelläni tasantarkkoja päivämääriä, mutta nykyisen lehtipistelevityksen, postinkulun ja painoaikataulujen ailahtelussa en itsekään tiedä niitä – välttämättä edes viikon tarkkuudella.
Viimeisin Maxi-Tex on oma lukunsa joka vaiheen hankaluuksien kanssa. Olen lähinnä huojentunut, että sain toissapäivänä vihdoin viimeiset tekstit, jotta voin kasata omat osuuteni viikonlopun aikana. Kerron sitten, miltä aikataulu näyttää, kun painon kanssa sovitaan suunnitelma B.
Kronikka 14 ilmestyy kuitenkin aiottuun tapaan maaliskuun puolivälissä.
-
jVu:lle lienee ilosanoma, että D'antonio valmistelee Texin suuralbumia. Itsekin tykkään miehen tyylistä.
-
Kiitos Antille vinkeistä. Lehtipisteen sivut on tutut, ja olen todennut saman minkä mainitsit, eli ne laahaa päivän jäljessä (joskus enemmänkin) - ja maanantaisin ei jaeta mitään. Bookplussa oli uusi, täytyypä tutustua.
Ja Askolle: ei aikataulujen viivästyminen nyt niin vakavaa ole, mutta mukavaa on jos saa jotain ennakkotietoa, myös/erityisesti silloin kun aikataulut muuttuu. Mainitsemasi syyt ovat täysin ymmärrettäviä; kyse on yhtälailla itsehillinnän ja kärsivällisyyden kehittämisestä.
-
jVu:lle lienee ilosanoma, että D'antonio valmistelee Texin suuralbumia. Itsekin tykkään miehen tyylistä.
No jesus :)
Niin on! Mistä moinen info peräisin?
Gino D'antonion uusia juttuja ei ole saanutkaan plärätä pitkään aikaan.
-
No jesus :)
Niin on! Mistä moinen info peräisin?
Gino D'antonion uusia juttuja ei ole saanutkaan plärätä pitkään aikaan.
Italianlaiseta Texin keskustelupalstalta. Saattaa olla, että siellä on vilahtanut jo jotain näytekuviakin. En muista tarkkaa. Olen tuohon Texin tulevat suuralbumit listannut tulevia tuotoksia. Ja jos muistini ei vallan petä, niin hän sekä kirjoittaa että kuvittaa. Mutta käypä se sieltä ketjusta tarkistamassa, jos kiinnostaa. Pitäisi ihan lähivuosina tulla ulos, vaikka on niitä aika hurja määrä tuloillaan, että ei tiedä vaikka viivätyisi useitakin vuosia.
-
Tuli sitten puhuttua kökköä oikein tuelta, olen pahoillani jVu. Se albumi on todellakin tuloillaan, mutta D'antonio vastaa vain käsiksestä :(. Itsekin innostuin kovasti ennen kuin ennätin tarkistaa. Ei taida D'Antonio enää juurikaan piirtää ja ikääkin on jo liki 80 vuotta.
Joku rohkea kustantamo voisi kyllä julkaista D'Antonion 80-luvulla ideoiman länkkärisarjan Bella & Branco, jota ilmestyi vain 16 osaa!!
-
Onko mitään havaintoja pitkäsarvisista menossa surmanajoihin?
Ensi viikollahan pitäisi tulla normaalitexi uuden seikkailun aloitusjaksolla, samoin Asko lupaili taannoin kronikan olevan tulossa puolivälissä kuuta. Rysähtääkö nyt sitten kunnolla kolmen julkaisun muodossa?
-
Lehtipisteen sivuilta sain tietää, että edellinen kronikka on juuri poistunut lehtipisteistä, joten uutta voi odottaa koska tahansa. Meksikon luotijuna maksi poistuu kuitenkin vasta 9.4, joten tuskin sitä ennen karjanajoa pukkaa.
-
Tässähän olisi jälleen kiinnostava aihe tarkemmin tutkittavaksi jollekulle graduntekijälle; millaisin motiivein konnat Willerin maailmassa ovat liikkellä, mikä on tavoiteltavaa keinoja kaihtamatta? Ja toisaalta, mikä on Texin areenaa, mihin kaikkeen hän näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa (lievä ilmaus) ?
Ehkäpä motiiviltaan kylmäävimmät "konnat" on helposti Paholaisen Temppelissä, jossa salaseura ei paljastukaan tavanomaiseen tyyliin rahanahneista roistoista, vaan he ovat puhtaita uskovaisia, jotka palvovat Saatanaa ja uhraavat tälle ihmisuhreja ja lisäksi juovat heidän verensä. Heille aineellinen hyöty on täysin toissijaista, ainoa mikä heille on tärkeää on heidän herransa hyväksyntä ja palvonta, ja he ovat valmiit mihin tahansa miellyttääkseen häntä. Harmi kyllä kirjoittaja jänisti ja laittoi kulttilaisten kylään ainoastaan täysikasvuisia miehiä, olisi ollut mahtavaa jos siellä olisi ollut naisia ja pieniä lapsia, joita Jumalan sijaan opetetaan palvomaan pimeyden valtiasta.
Jos joku teistä joskus haluaa kuvittaa Tex Willer-tarinan, ottakoon minuun yhteyttä niin voin toimia kirjoittajana, ideaa olisi ainakin Sawney Beanin perheeseen pohjautuva kauhutarina ja toinen enemmän Sam Peckinpahin westernien tapainen tarina, joka olisi osittaista jatkoa Fort Defiancelle.
Lisään mahd. spoilerit heti kun opin miten.
-
Joo, Jumangegga, piraatti-Texiä kehiin ;D. Valitettavasti minä en osaa piirtää...
-
Joo, Jumangegga, piraatti-Texiä kehiin ;D. Valitettavasti minä en osaa piirtää...
"Piraatti" kuulostaa niin rumalle. Ajattelin enemmänkin "fanien tuotantoa", onhan Tex Willerin suosio Italian jälkeen suurimmillaan juuri Suomessa.
Ai niin, ja Cthulhu-tarina olisi myös mahdollinen ja tulos voisi olla todella vakuuttavaa jälkeä, mukaan vielä El Morisco.
-
Ehkäpä motiiviltaan kylmäävimmät "konnat" on helposti Paholaisen Temppelissä, jossa salaseura ei paljastukaan tavanomaiseen tyyliin rahanahneista roistoista, vaan he ovat puhtaita uskovaisia, jotka palvovat Saatanaa ja uhraavat tälle ihmisuhreja ja lisäksi juovat heidän verensä. Heille aineellinen hyöty on täysin toissijaista, ainoa mikä heille on tärkeää on heidän herransa hyväksyntä ja palvonta, ja he ovat valmiit mihin tahansa miellyttääkseen häntä. Harmi kyllä kirjoittaja jänisti ja laittoi kulttilaisten kylään ainoastaan täysikasvuisia miehiä, olisi ollut mahtavaa jos siellä olisi ollut naisia ja pieniä lapsia, joita Jumalan sijaan opetetaan palvomaan pimeyden valtiasta.
Hmm, täytyy kyllä todeta että tämä genre ei minuun oikein pure. Kaikella kunnioituksella AlkoTankoa kohtaan, suhtaudun kuitenkin epäluuloisesti tämäntyylisten teemojen tuomista Tex-maailmaan, ehkä joku toinen sarjakuva olisi tähän soveliaampi?
Aloin tuossa miettimään miten paljon oma vastenmielisyyteni Fuscoa (josta olen siis kohtuullisesti päässyt ylitse) kohtaan on alunperin peräisin sellaisista seikkailuista kuin Smaragditotemi ja tuo Alkon mainitsema Paholaisen temppeli.
Ihmisten alistaminen ja manipulointi toimimaan jonkun toisen tarkoitusperien mukaisesti saatikka uhraaminen tai muu vastaava kohtelu joka asettaa heidät samaan asemaan kuin teurassika, on niin kuvottavaa että en kyllä vapaa-aikanani itseäni huvittaakseni sellaista halua lukea, en sarjakuvista enkä kirjoista.
Se on tietysti totta että oikeasti näin tapahtuu koko ajan ihan oikeille ihmisille eikä siltä pidä sulkea silmiään, en tarkoita sitä. En vain näe Texiä soveliaana foorumina näiden asioiden käsittelylle.
Jos haluaa etsiä vastaavia kauheuksia tai oikeasti tapahtuneita vääryyksiä, jotka olisivat pohjana Tex-tarinoihin, niin niitä löytyy läjäpäin amerikan eurooppalaisen asuttamisen historiasta, ei siihen tarvita satanismia tai sihen liittyviä ilmiöitä. Nykyisen mittapuun mukaan suuri osa Euroopan valtioista (Ranska, Englanti, Espanja, Portugali nyt ainakin) joutuisi tuomioistuimen eteen tekemistään kansanmurhista. Itse asiassa, näitä teemoja on Texin seikkailuissa käsitelty useaan otteeseen asiallisesti (viimeisimpänä tämä biisonin-lahtaus jupakka, mikä sen seikkailun nimi nyt sitten olikaan).
Jossain vaiheessa näillä sivuilla käytiin keskustelua Texin (siis tarinoiden) raakuudesta. Itse kaipaan tarinoihin seikkailuhenkisyyttä,kepeyttä ja huumoria, en vellomista vastenmielisessä väkivallassa, alistamisessa, nujertamisessa, hyväksikäytössä ja ties missä; enkä ainakaan kaipaa näiden inhorealistista ja pikkutarkkaa kuvaamista.
Miksi olisi ollut mahtavaa jos joukossa olisi ollut pieniä lapsia ja naisia?
-
Paholaisen Temppeli on minunkin mielestäni ehkä kaikkein kylmäävin tarina aiheensa puolesta. Toki siihen olisi voinut naiset ja lapset istuttaa, se olisi tuonut siihen hiukan inhimillistävää näkökulmaa. Lisäksi Tex olisi joutunut vaikeiden moraalisten kysymysten eteen. Mitä Tex olisi tehnyt kylän naisille ja lapsille? Todennäköisesti ei mitään muuta kuin polttanut koko kylän ja ajanut naiset ja lapset evakkoon (näin on muutamassa tarinassa tapahtunut). Veikkaanpa että isä ja poika Bonelli ovat asiasta keskustelleet ja lopputuloksena ovat päättäneet välttää tällaiset moraaliset väännöt, jotka eivät välttämättä kuulu Texiin. Lisäksi olen aivan varma, että nykypäivänä tällaista aihetta ei hyväksyttäisi!
En kyllä muista, että muissa tarinoissa olisi ollut taustalla juuri tällainen kollektiivinen paha. On sitä pahuutta kyllä muutoin esiintynyt, mutta sen taustalla on ollut jokin muu motiivi. Esim Mefistolla se ensin oli ensin raha ja valta, myöhemmin kosto. Kosto onkin rahan lisäksi yksi suurimmista motiiveista roistoille: montako kertaa Tex onkaan vangittu, jotta roistot saisivat pitempään nauttia makeasta kostostaan? Tämä kostonhimo onkin Texin onni, sillä muutenhan hänestä oltaisiin saatu ilmat pihalle jo monet kerrat.
Ja Mr Tanko, mikä on Cthulhu?
-
Mefisto-jutut ovat minunkin mielestäni ykkösiä!! Ja noita maagisia aineksia saisi todellakin olla lisää, olihan se aikoinaan yksi G.L. Bonellin valttikorteista. Tarinoissa on ollut mukana muumioita, noitia, ihmissusia ja taivaalta tulleita piikkipalloja. Yksi pirullisimmista hahmoista on ollut muinainen egyptiläinen pappi Rakos, jolla ei myöskään tainnut olla muuta tekemistä kuin pelotella ja sortaa ihmisiä ihan vain huvikseen. Melkeimpä lännen ykköspahis heti Mefiston jälkeen.
Cthulhu vaikuttaisi tuolta pohjalta katsottuna sopivan mainiosti Tex Willeriin!! Ja kun tietää, että ainakaan Nizzi ei magia-aiheistä välitä, niin toivoni lepää Mr Tangossa :).
-
Huomaan ylireagoineeni Alko Tangon (vai olisiko oikea taivutus Tankon?) viestiin. Viestistä päällimmäisenä mieleeni jäivät ihmisten uhraaminen ja veren juominen, mikä herätti sitten tuon vastareaktion.
Minunkin mielestä eri mytologioista johdetut ja ylipäänsä yliluonnolliset aiheet ovat kiinnostavia Tex-tarinoissa, kuten esimerkiksi tuossa Jannen mainitsemassa Rakos-jutussa. Ja muistaakseni on muitakin El Morisco-tarinoita joissa hyödynnetään egyptiläistä mytologiaa. Samaan kategoriaan menevät tietysti Mefisto-jutut, mutta myös esim. seikkailu jossa esiintyy ilmielävänä Sasquatch (eli Bigfoot, josta muuten löytyy kiinnostavaa tiétoa täältä: http://www.bfro.net/), tai esihistoriallisia elämiä tai heimoja tai eristyksissä olevia kansoja tai sitten haamuja kuten nyt juuri päättyneessä tarinassa. Voisi olla ihan kiinnostavaa itse asiassa hieman luokitella näitä erilaisia yliluonnollisia aineksia joita Texeissä on.
Eikä tuo ihmisten uhraaminenkaan ole sitten loppujen lopuksi mikään uusi juttu Texeissä; varhaisimmat mitä muistan ovat alunperin 50-luvun liuskalehdissä (Puumajumala ja Auringon pojat -seikkailut). Ja entäs intiaanien kidutuspaalut sítten...
Eli ei minulla mitään oikeastaan Alko Tangon ehdotuksia vastaan ollut, päinvastoin. Se mitä kammoksun liittyy siihen miten asioita kuvataan (kuten esim. Indiana Jones ja Tuomion Temppeli-leffassa jossa kaivetaan sydän rinnasta ja tyyppi heitetään sulaan laavaan).
-
Voi olla että Texissä osittain tieten tahtoen vältetään isoja moraalikysymyksiä, onhan se suunnattu enemmänkin nuorelle kirkasotsaiselle väelle kuin meidänlaisillemme kyynisille rahjuksille. Tosin pientä kyseenalaistamista olisin toivonut Paluu Pilaresiin-tarinassa, jossa Tex kauniisti sanottuna käyttäytyi täysin k*sipäisesti. Ok, hänen poikansa oli kadonnut ja hänellä ei ollut tietoa onko edes hengissä, mutta olisi herra vieman voinut hillitä kaasua, kun luostarikohtauksessa uhkaili munkkia, jonka ainoa rikkomus oli noudattaa tarkasti äärimmäisen tiukkaa käskyä ylemmiltään (eli varjella luostarin kellareissa ollutta salaisuuksia), ja sitten vielä miesparka joutui pahoinpideltyksi ja solvatuksi. Kaiken huipuksi kun munkki oli saanut kunniasanansa Moriscolta ja muilta etteivät missään tapauksessa paljasta salaisuutta, eivätkös he sitten heti nielleet sanansa aivan kuten Yhdysvaltain hallitus menetteli intiaanien kanssa tehtyjen sopimusten kanssa.
Toisaalta, ihmisiähän hekin vain ovat, vaikka ovatkin ainoastaan paperilla.
Hannu, ymmärrän kyllä näkökantasi, itseänikin erityisesti inhottivat mm. keskitysleirit, Nanking ja yksikkö 731:n "kokeet", mutta sitten Indiana Jonesin kaltaiset uhrausmenetelmät eivät jostain syystä niin pahalta tunnu, johtuuko siitä että se on fiktiota, eikä valitettavaa todellisuutta kuten nuo mainitsemani esimerkit.
ps. ja Hannu, syy miksi toivoin lapsia ja naisia olisi ollut se että olisi tarinan mahdollisuudet viety loppuun asti. Mutta nyttenkin (onko se ees sana) se kuuluu vaikuttavimpiin tarinoihin.
-
Muistakaas Tex-fanit käydä sitten viidestoista päivä lehti pisteellä. Kyseisenä päivänä nimittäin ilmestyy normaali Tex sarjaan tämän vuoden neljäs numero jonka kannessa Tex siis matkustaa kallioiden välissä olevassa koskessa lautalla. Lautalla on kaksi muuta cowboytä ja kaksi hevosta. Tekijöinä Ortiz ja Nizzi (kyllä kaikki nää varmaan ties mutta kertasin nyt kumminkin).
Toinen ilmestyvä Tex on Kronikka 14 Texin menneisyys ja saperäinen herra "p". Texin menneisyyden päätös jakso on nimeltään Rodeon Kunungas, josta voi hieman päätelläkkin mitä tarina pitää sisällään. Toisessa tarinassa esitellään sitten yksi Tex historian suosituimmista konnista eli Proteus. Kronikassa alkaa myös uusi tarina Taikakeihäs jossa intiaanit ovat suuressa osassa. Näin siis viidestostaa päivä mutta siirrytääs sitten kauempaan tulevaisuuteen.
Vanhan Vihan jälkeinen suuralbumi on uusinta julkaisu numeroista 11 ja 12/96 elikkä Kuumaa Lyijyä. Piirtäjänä Zaniboni ja teksti Nizzi.
Oli myös tullut tietoa normisarjan Texistä 10/06 tuonne Bonellin sivuille. Kannessa Tex seisoo tien poskessa ja katselee vastaan tulevia vankkureita. Piirtäjänä Sommer ja tekstistä vastaa Boselli.
Seuraava Maxi ilmestynee lienee tässä kuussa mutta siitä en sano mitään, paitsi että loppu taistelu käydään kuulemma KUUMAILMAPALLOSSA. 8]
-
Ketkäs ovat Pitkäsarvisten tekijät?
-
Pitkäsarvisten tekijöinä näyttäisivät olevan Manfredi ja Repetto. Tuosta kuumailmapallosta minulla ei ollutkaan tietoa, mutta muistelisin etteivät Tex ja vanha tarhapöllö tälläkään saralla aivan noviiseja ole. Itse en ihan äkkiä moiseen vehkeeseen nousisi, sen verran korkean paikan kammo vaivaa.
Mutta jos kaikki käy niinkuin pitää, ensi viikolla saadaan sitten naatiskella Texistä sekä normaali- että kronikka -muodossa. Ja Maxia jäädään sitten odottelemaan...
-
Tuskinpa ilmestyy vielä numeroissa 10 ja 11 Sommerin ja Bosellin kimppatyö. Kesällä väliin tulee klassikkosarjoja liuskakaudelta.
Hannu muistaa oikein. Taitaapa olla jo peräti kolmatta kertaa, kun kuumailmapallo tulee kuvioihin mukaan.
-
Toinen ilmestyvä Tex on Kronikka 14 Texin menneisyys ja saperäinen herra "p". Texin menneisyyden päätös jakso on nimeltään Rodeon Kunungas, josta voi hieman päätelläkkin mitä tarina pitää sisällään. Toisessa tarinassa esitellään sitten yksi Tex historian suosituimmista konnista eli Proteus. Kronikassa alkaa myös uusi tarina Taikakeihäs jossa intiaanit ovat suuressa osassa.
Todella suuret pahoittelut tuosta kirjoitus virheestä. Tulevan Kronikan nimi on siis Rodeon Kuningas EI kunungas.
Tuskinpa ilmestyy vielä numeroissa 10 ja 11 Sommerin ja Bosellin kimppatyö. Kesällä väliin tulee klassikkosarjoja
ei minun mielestä vielä kesällä
-
Pitkäsarvisten tekijöinä näyttäisivät olevan Manfredi ja Repetto.
Repetto kuvittaa, Manfredi kirjoittaa? Joku uusi tyyppi?
Ja uusista kirjoittajsita tulikin mieleen, jäikö Rujun rupeama yhteen Dison "kuvittamaan" tarinaan?
-
Luepa esim. tätä ketjua taaksepäin, niin siellä on juttua tuosta maksista ja sen tekijöistä. Uusi kirjoittaja, juu. Mutta tarina on silti yli kymmenen vuotta vanha.
Ruju kirjoittaa yhä, mutta harvakseltaan. Lisäksi hänen tekstinsä, samoin kuin Seguran, menee Decio Canzion (meniköhän kirjoitusasua oikein...) muokkauskoneiston läpi.
-
Ei nähtävästi turhaa kiirettä pidetä noiden tarinoiden julkaisun kanssa. :P
-
Juuh, vaikea sanoa, että miksi sitä ei ole aiemmin julkaistu. Itse tarina on hyvin 'riskitön' ja perinteinen. Sen voisi helposti uskoa joko G.L.:n tai Nizzin kirjoittamaksi. Ehkä sitä on jouduttu sensuroimaan... Vaikka luulisi, että siitä olisi silloin jossain jotain sanottu.
-
Kertokaapa tuosta Kubertin piirtämästä Texistä, pidän äijän tyylistä, brutaali ja dynaaminen
-
Kyllä siitä on jo kerrottu aika paljon tässäkin ketjussa. Ainakaan minulla ei ole mitään lisättävää. Hankkimisen arvoinen opus!
-
Repetto kuvittaa, Manfredi kirjoittaa? Joku uusi tyyppi?
Kommentoidaampa sitten vielä tuohon.
Kuten Janne tuossa mainitsikin niin tarina on yli 10 vuotta vanha ja se on sekä Manfredin ainut että Miguel Angelin ensimmäinen Tex (tai yksi ensimmäisistä). Jotenka ei ole mikään ihme jos Reteton piirros poikkeaa nykyisestä kuin Galleppinin tyyli Texin pojasta Kaksipäiseen käärmeeseen.
Muistakaa sitten että maxin nimi on:Pitkäsarvisten surmanajo
eikä (niinkuin monet sanovat) Pitkäsarvisten surmaanajo (ei siis kahdella A-kirjaimella).
Kronikasta (ilmetyy huomenna 15.2.06.) vielä viimehetken ennakkotietoa sen verran että sen "kehystys" (ne reunat jotka ovat aina jonkun väriset. Esim. uusimmassa oli punaiset) ovat tulevassa kai tumman vihreät. Mikäli Bananapressiin on uskominen.
-
Täällä puhuttiin vähän aikaa sitten semmoisesta tarinasta kuin "Paholaisen Temppeli" ,enkä muista lukeneeni tuollaista. Missähän numeroissa tuo juttu on? kuulosti nääs niin mukavalta ;) ,että pitää käydä Antikasta ostamassa.
-
Tuo loistava tarina (ja Fuscon hieno kuvitus) löytyy numeroissa 2-3/1982.
Alas jonninjoutavat moralisoijat >:(
-
Nyt on tullut tietoa siitä, mitä Letterin kesken jääneelle maxi-Texille tapahtuu. Letteri sai valmiiksi suunnilleen 300 sivua. Loput sivut tehtailee mies menneisyydestä, Raffaella Della Monica, joka 90-luvun taitteessa kuvitti pari tarinaa . Della Monica on tässä välissä tehtaillut lähinnä Zagoreita.
Aika erikoinen ratkaisu. Yhden arvailun mukaan siihen on päädytty sen vuoksi, että Della Monicalla on tarpeeksi pieni ego tekemään Letterin työ loppuun tämän tyyliä kunnioittaen ja siis samalla tinkimään omasta tyylistään. Varsinaisesta tex-tallista näin nöyrää työntekijää ei välttämättä olisi löytynyt. Hyvä, jos näin on. Saisi Della Monica samalla siistiä Letterin pahimmat sotkut ;). Kaikesta huolimatta, tai siitä johtuen, odotukseni tuon maksin suhteen eivät ole kovin korkealla. Syitä on useita. Ensinnäkin Nizzi tekaisi nopsakasti Letterille piiitkän tarinan pitääksen tämän poissa sotkemasta Texin perussarjaa. Tarina saattaa olla siis ihan mitä tahansa! Toiseksi Letteri oli tosiaankin parhaat päivänsät nähnyt jo n. 15 vuotta sitten. Kolmannksi Della Monican tyyli ei aikoinaan lainkaan säväyttänyt. Näistä lähtökohdista katsottuna lopputulos voi olla vain positiivinen yllätys ;D.
-
Huh huh, nyt alkoi hieman pelottamaan mitä tuleman pitää, tosin ei Della Monica mikään täysin osaamaton mies ole, jotenkin persoonaton vain. Jos niitä yhden, kahden tarinan kuvittajia harkittaisiin pidempään uraan, Buzzelli ja Zaniboni olisi kiva nähdä uudestaan, Zanibonin tarina taitaa tulla kohta albumina? Ja jos oikein hulluiksi ruvetaan, Petri Hiltunen saisi tehdä jonkun Tex-tarinan. :D
-
Vai "persoonalliset" Buzzelli ja Zaniboni pitäis päästää irti? Kyseiset herrat ovat kyllä niitä tuhertajia, joiden ampuminen singolla maksaan ei pitäisi olla rikos, vaan palvelus yhteiskunnalle. Surkeita tapauksia siis. Della Monica on heihin verrattuna suuri nero.
-
Ollaanpas sitä jyrkkiä. Heidän jälkensä ei kaikkia miellytä, mutta Buzzellin kuvissa on hienoa liikettä, ja Zanibonissa pidin hänen tavastaan käyttää kuvakulmia ruuduissaan.
-
Nyt on tullut tietoa siitä, mitä Letterin kesken jääneelle maxi-Texille tapahtuu. Letteri sai valmiiksi suunnilleen 300 sivua. Loput sivut tehtailee mies menneisyydestä, Raffaella Della Monica, joka 90-luvun taitteessa kuvitti pari tarinaa . Della Monica on tässä välissä tehtaillut lähinnä Zagoreita.
Aika erikoinen ratkaisu. Yhden arvailun mukaan siihen on päädytty sen vuoksi, että Della Monicalla on tarpeeksi pieni ego tekemään Letterin työ loppuun tämän tyyliä kunnioittaen ja siis samalla tinkimään omasta tyylistään. Varsinaisesta tex-tallista näin nöyrää työntekijää ei välttämättä olisi löytynyt. Hyvä, jos näin on. Saisi Della Monica samalla siistiä Letterin pahimmat sotkut ;). Kaikesta huolimatta, tai siitä johtuen, odotukseni tuon maksin suhteen eivät ole kovin korkealla. Syitä on useita. Ensinnäkin Nizzi tekaisi nopsakasti Letterille piiitkän tarinan pitääksen tämän poissa sotkemasta Texin perussarjaa. Tarina saattaa olla siis ihan mitä tahansa! Toiseksi Letteri oli tosiaankin parhaat päivänsät nähnyt jo n. 15 vuotta sitten. Kolmannksi Della Monican tyyli ei aikoinaan lainkaan säväyttänyt. Näistä lähtökohdista katsottuna lopputulos voi olla vain positiivinen yllätys ;D.
Vai positiivinen ylläri ;D
Kuka tietää vaikka Nizzi olisi kerrankin, kun ei ajattele mitään saanut aikaan mestarteoksen :D.
Joo, paluu maan pinnalle. Tosin Monica on oikein hyvä piirtäjä. Ainakin jos katsoo tarinaa Väärää Rahaa 2-3/93 niin miehen tyyli on Montin ja muiden hyvien piirtäjien veroista. Tosin mieshän on vanhentunut tuosta abaut 13 vuotta, joten taitaa olla piirros hieman erillaista nyky päivänä.
Hienoa että julkaisevat, niin saadaan vielä kerran nähdä Letteriä. Ostan tuon ihan varmasti (moni muu tuskin), koska täytyyhän jokaisella Letteriä kunnioittavalla Texin lukialla olla ehkä Tex historian parhaan taiteilian ensimmäinen työ (muistaakseni `Väijytys kalliolla`) sekä sitten tämä viimeinen työ.
Huh huh, nyt alkoi hieman pelottamaan mitä tuleman pitää, tosin ei Della Monica mikään täysin osaamaton mies ole, jotenkin persoonaton vain. Jos niitä yhden, kahden tarinan kuvittajia harkittaisiin pidempään uraan, Buzzelli ja Zaniboni olisi kiva nähdä uudestaan, Zanibonin tarina taitaa tulla kohta albumina? Ja jos oikein hulluiksi ruvetaan, Petri Hiltunen saisi tehdä jonkun Tex-tarinan. :D
Voin kertoa että et pety, sillä seuraava tuleva Suuralbumi siis on Kuumaa Lyijyä. Tarina on siis nähty suomessa jo vuonna 96 numeroissa 11 & 12. Piirtäjänä on Wilssonia tyyliltään muistuttava Sergio Zaniboni.
Sitten tulevaan Maxiin.
Tässä alla olevassa spoilerissa on teksti joka lukee tulevan maxin takana.
[spoiler] Lauma longhorn-karjaa kulkee kohti Dodge Cityn karjamarkkinoita topakan kaunottaren June Peacockin johdolla. Pahassa virtapaikassa ajoseurueen avuksi rientävät Tex Willer ja Kit Carson.Sankarimme huomaavat pitkäsarvisten matkassa joutuvansa kohtaamaan konnuuksia kehittelevän Thorn Millerin toimesta muitakin surmanvaaroja bandiiteista ja intiaaniverilöylystä aina huimaavaan korkeuksien kamppailuun kuumailmapallossa.[/spoiler]
Eli tuo on toisella nimellä JUONIPALJASTUS.
Tulossa on mitä mahtavin seikkailu :) ;) 8]
-
Onko kukaan sitä mieltä että Tex tarvitsisi uuden "pysyvän" vastustajan? Nykyjäänhän enää on jäljellä kaksi: Mefisto ja Musta Tiikeri.
Uusi arkkivihollinen voisi olla vastapainona monille mystisiä voimia omaaville vihollisille enemmänkin maanläheisempi henkilö, jonkinlainen kiero poliitikko tai häikäilemätön rikollisjohtaja. Esimerkiksi hän olisi konna, joka pyrkisi saamaan navajojen kullan haltuunsa ja käyttää Suuren Vehkeilyn kaltaisia laajamittaisia ja tarkkaan suunniteltuja juonia joita Tex joutuisi torjumaan vaihteeksi muulla aseella kuin revolverilla. Ensimmäisen tarinan lopuksi vastustaja onnistuisi pakenemaan lain kouran ulottuvilta, ja myöhemmin palaisi vahvempana ja osaavampana miehenä.
-
Onko muuten väitetty, että esimerkiksi Mestrari tai Proteus olisivat haudassa. Aivan hyvin vielä nämä kaksi pirulaista voisivat palata kostamaan Texille, entistä rankemmin. Mutta jos puhutaan uudesta arkkivihollisesta, sehän voisi tosiaan olla vaikka itse Herra Cox tarinasta vihan laakso, joka myös palaisi uudestaan.
-
Ja tuolla Mestrarilla muuten tarkoitinkin itse Mestari Andrew Liddeliä. Kaamealla tavalla epämuodostunutta mielenvikaista paskiaista.
-
Itseasiassa kerran pohdiskelin mahdollista Mestari-tarinaa, joka olisi ns. trilogian viimeinen. Mukana olisi tietysti vielä yksi jäsen Lundin perheestä.
Proteushan joutui kolmannen tarinansa päätteeksi takaisin vankilaan pahasti haavoittuneena, joten hieman epätodennäköiseltä se vaikuttaa.
Herra Coxia olisi kyllä hyvä nähdä uudestaan, mutta Nizzin tuntien joko niin ei tapahdu tai sitten hän a lá Olivera "lavastaa" oman kuolemansa ja ties mitä.
-
Coxissa on potentiaalia, vaikka hän olikin lähinnä käsikassara. Mutta voiko olla hyytävämpää tappajaa, kuin ujosti hymyilevä konttoristin näköinen tarkka-ampuja? Onhan siinä vähän samaa kuin Blueberryn Angel Facessa...
Mestarissa ei ole sitä samaa potentiaalia johtuen ehkä juuri siitä, että hän on niin pahasti epämuodostunut. Hän ei pysty sulautumaan valtaväen joukkoon. Olen jopa sitä mieltä, että tuo tyyppi on kopioitu suoraan Zagorista, jossa on riehunut joku vastaava hullu tiedemies. Niitä tarinoita ei ole kylläkään Suomessa julkaistu.
Proteuksen paluu olisi mitä toivottavin. Hänhän voisi helposti muuntautua vaikka jonkun huippupoliitikon saappaisiin, ja sitä kautta yrittää kostaa Texille tyyliin "navajot ulos reservaatista ja kulta sekä maat valkoisille". Vaan voisihan sarjaan kehitellä aivan uudenkin henkilön, likaisen poliitikon tms, aivan kuten Tanko toivoi.
-
Proteuksen kohdalla uskon että hänen haavoittumisestaan alkaa olla jo 17 vuotta. Eiköhän siinä ajassa hyvin ehdi jo toipua pahimmoistakin vammoista. Tietenkin arven olisivat muistona hänen edellisestä tappiostaan,samoin myös Texistä, jonka tuloksena viha vuosien aikoina olisi vain kasvanut Willeriä kohtaan.
-
Proteuksen kohdalla uskon että hänen haavoittumisestaan alkaa olla jo 17 vuotta. Eiköhän siinä ajassa hyvin ehdi jo toipua pahimmoistakin vammoista. Tietenkin arven olisivat muistona hänen edellisestä tappiostaan,samoin myös Texistä, jonka tuloksena viha vuosien aikoina olisi vain kasvanut Willeriä kohtaan.
Texin "maailmassa" kyseessä ei olisi kuitenkaan 17 vuotta, vaan enintään "monta vuotta", minä aikana kukaan sarjan päähenkilö ei ole - kumma kyllä - vanhentunut päivääkään ;D. Mutta kyllä sinäkin aikana arven punotukset ovat jo hävinneet ja hehkuva viha Texiä ym. kohtaan yltynyt entisestään.
-
Joo, tuo seikka huvittikin kun luin tarinaa missä Olivera pakeni vankilasta niin tarinassa nähtiin eräs vanhoista tarinoista tuttu nainen joka ei ollut muuttunut lainkaan vaikka oli jo lapsikin syntynyt! Tämä sarjakuvahan on kuin Dorian Grayn Muotokuvasta kopioitu!
-
Tosiasia kuitenkin on, että Buzzellin työ piti julkaista alunperin Texin perussarjassa. Mutta kun Sergio Bonelli näki lopputuloksen, hän pelästyi. Tarina julkaistiinkin albumikoossa nimikkeellä texone eli suomeksi suuralbumi. Näin tämä sarja sai vahingossa alkunsa. Koska en tunne Buzzellin muuta tuotantoa, voin vain päätellä, että tarina ei yltänyt lähellekään sitä tasoa, jota Buzzellilta oltiin opittu odottamaan. Minun mielestäni se on yksi heikoiten piirretyistä suuralbumeista.
-
RIP Buzzelli. :(
-
Minun mielestäni Virgilio Muzzikin teki parempaa jälkeä kuin Buzzelli. Jos katsoo tarinan esim Muukalainen 1984 niin miehen jälki oli minun mielestä ihan kohtalaisen hyvää. Vähän kuin Galep 70 luvulla. Tietenkin kun ennen julkaisematon vanha tarina oli siihen aikaan, oli jälkiä tietysti paranneltu. Eikö se niin mennyt joskus 80 luvun puolivälissä?
-
En ole moisesta kuullut, mutta saatat olla oikeassa. Mutta ainakin painotekniikka ja ja Italialaisilta saatu lähdemateriaali (joka siis sekin oli peremmin painettu) oli siistiytynyt. Tämän huomaa kun vertaa niitä paria tarinaa, jotka julkaistiin seka 70 että 80-luvuilla. 80-luvulla jälki oli oikeastaan koko ajan hyvää. Nyt nuo vanhat tarinat saadaan vieläkin parempikuntoisina, kun ne tulevat Italiasta digitaalisessa muodossa. (Siinä mielessä vähän harmittaakin kronikka-sarja, joka on ilmeisesti kopionkopionkopiota. Eivät tule vanhat hyvät tarinat siinä aivan oikeuksiinsa...)
-
Siinäpä asiassa olen täysin samaa mieltä. Jos Kronikatkin julkaistaisiin samaan tyyliin kuin nyky klassikko texit,
olisi niitä paljon mukavampi lukea.
Onko juuri tosi että 70 luvun alkuperäiset Texit ovat samanlaista jälkeä kuin Kronikoissa joita tähänkin asti on julkaistu? vai onko ne muuten tarkoituksella kopioitu tuollatavalla, että tarinat todella näyttäisivät vanhanaikaisilta?
-
Kyllä ne aika tavalla tuolta näyttävät. Useimmiten jälki on lähes yksi yhteen. Joskus jopa kuvaa on saatu parannettua. Mutta harmittavasti joskus kronikoissa jälki on huomattavasti suttuisempaa kuin alkuperäisessä. En osaa sanoa, että mistä se johtuu. Pikselöitymisestä ei mielestäni ole kyse. Olisikohan painopaperi joskus niin huonoa, että muste leviää...? Siitä olen kuitenkin varma, että jos esim. tuo äsken kronikassa ollut Letterin kuvittama Proteus tarina nähtäisiin "digiversiona", niin ero olisi kuin yöllä ja päivällä.
-
Ne on skannattu vieläpä allekirjoittaneen eksemplaareista. Eivätkä ne mitään minttiä ole... Ja siksipä osaankin varmuudella sanoa, että kronikoissa jälki on joskus suttuisempaa kuin alkuperäisessä julkaisussa. Vaan on se jälki kronikoissa joskus parempaakin!
-
Pientä uutisen tynkää tulevien vuosien suuralbumeista. Näyttää entistä varmemmelta, että kaksikon Nizzi/Alessndrini on seuraavana julkaisuvuorossa. Ja sekin alkaa varmistua, että sitä seuraava albumi on D'antonion kirjoittama eepos. Siitä on valmiina tällä hetkellä 170 sivua ja vielä 50 on tekemättä. Miksi se sitten ohittaa Seijasin jo kertaalleen hyllytetyn albumin? No, siksi, että D'antonio on niin kova nimi Italiassa, että hänen työnsä halutaan saada ulos heti, kun se on mahdollista. Toiveena tietysti olisi myös se, että D'antonio itse, nyt 79-vuotiaana, ennättisi itse todistamaan albumin julkaisua. Nizziä 'sorsitaan' muutenkin, sillä myös Nolittan ja Bosellin yhdessä kyhäämä juttu ohittanee Seijasin albumin tärkeysjärjestyksessä. Tässä listaa tulevasta:
2006 Nizzi/Alessandrini (n20) valmis
2007 D'antonio/Filippucci (n21)
2008 Boselli-Nolitta/Suarez (n22)
2009 Nizzi/Seijas (no 23) valmis
2010 Nizzi/Mastantuono (n24)
2011 Boselli-Nolitta/Frisenda (n25)
Sellainen pikku-uutinen vielä, että Ticci on päässyt jo hyvään vauhtiin Texin perussarjassa julkaistavan, Bosellin ja Nolittan yhdessä kirjoittaman, tarinan Buffalo Soldiers kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, että Boselli ei ole saanut mahdutettua Nolittan runsasta kässäriä normaalin kahden numeron mittaiseksi tarinaksi. Näin siitä tulee pitkästä aikaan ensimmäinen ei-määrämittainen tarina, pituudeltaan ehkä n. 2,5 julkaisua. Tämän perään Boselli kirjoittanee jonkun täytetarinan, jotta tarinat saadaan taas mukavasti loppumaan pokkarin viimeiselle sivulle. Mutta Italiassakin tämä tarina ilmestyy joskus 2007 tai 2008, joten saadaan vielä tovi odottaa.
-
Kiitos Jansalle taas uutisvuodosta. Tuota jäin vain miettimään että onko se seuraava Italiassa tulossa oleva suuralbumi todellakin näin:
2006 Nizzi/Alessandrini (n19) valmis
Italian no 19:han on jo ilmestynyt suomeksikin, siis tämä Vanha viha, tekijöinä Nizzi ja Ambrosini. ??
-
Vitsi, onko numerointi mennyt persauksilleen...? No, onhan se! Hyvä kun sanoit. Kohta se on korjattu!
-
Uusin maxi on ainakin painosta tullut. En tiedä, koska on kipareilla. Aivan mahtava. Kannattaa lukea mukana olevat artikkelit ensin, niin pääsee mukavasti vireeseen!
-
Hieno homma, kiitos tiedosta. Täytyypä väijyä r-kioskeja lähipäivinä, olisi mukava jos tulisi jo viikonlopuksi.
-
Mitäpä nuo artikkelit käsittelevä? Viime Maxissa taisi olla juttua junista sekä sivullinen tietoa Ortizista ja Segurasta.
Käyhän Hannu (ja muut) äänestämässä viimevuoden paras Tex.
Tuosta tulikin mieleen, että eikö se vuosik. 2005 ollut aika historiallinen vuosikerta?
Siinähän oli Letterin viimeinen työ normisarjassa,
suomen viidenneksi pisin Tex-tarina,
ensimmäiset almanaccot,
ensimmäinen kansi jossa takakansi oli jatkoa etukannelle ja
Tiger vilahti ilman otsapantaansa ;D.
On tuossa mulle tapahtumaa ihan tarpeeksi.
Maxin hinnaksi on ilmoitettu 7,50 € ,vaikka sivu määrä on vain 288 sivua ??? mitäköhän varten se maksaa noin paljon. Maxissa "Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa" oli sivuja 352 vaikka hinta oli vain 7,70 €. Tossa on niinkun 80 sivua enemmän mutta hinta eroa 20 senttiä.
-
Pitää vissiin lopettaa tuo kymmensormikirjoitus kun virheet on kohta 110 % tekstistä :D.
tarkoitus oli kirjoittaa: mitäpä nuo artikkelit käsittelevät?
-
Missä numerossa oli tuo takakansi jatkoa etukannelle? Vuosi 2005 on hyllyssä, mutta missään en muista mokomaa nähneeni?
-
Ne artikkelit maxissa kerovat cowboyista, karjanajosta ja pitkäsarvista. Eli juuri mainiosti tarinan aiheeseen sopien.
Ja... öhöh... Pitää sen verran vetää omia juttujaan takaisin, että ei se Tiger sittenkään ollut nyt vasta ensi kertaa ilman otsapantaa. Justiin eilen luin Letterin piirtämää tarinaa Texeistä 10-11/1973, ja siellä pahasti hakattu Tiger makoili ilman otsapantaansa.
Niin, ja se outo takakansi taisi olla siinä Dison piirtämässä tarinassa.
-
www.ubcfumetti.com/tex/?11117
Joo-o. Hihhuloin jo innoissani, että nyt tuli hieno julkaisu. Mutta menin aprillipilaan noin sata nolla. sen siitä saa, kun ei osaa Italiaa kunnolla. Mutta, kun niitä sivuja vähän plärää etiäpäin, niin kyllähän siellä sitten tunnustus tulee. Oliskin ollut vähän liian hieno juttu. Pirun hyvä huijaus silti.
-
Jotain uutta 96 sivuista värialbumiahan siinä mainostettiin. nyt olen pettynyt. Pilailevat meitän kustannuksellamme näin vakavalla asialla. Pirskeles!
-
Näyttää siltä että jälleen Willer iskee tuplana :), 12.4. nääs lehtipisteet valloittaa Maxi-Tex 10:Pitkäsarvisten surmanajo sekä Tex Willer 5/2006. Viimeksi tupla hyökkäyksen Tex teki 15.3. kun ilmestyi Kronikka 14 ja Tex Willer 4/2006. Hieno homma. Ei tosin voi olla varma... kun se Maxi on vähän semmonen juttu...
Joo, ja Janne... se sun "kerovat" oli myös tosi hauska >:(
-
Hetken olin ???, sitten tajusin. Kyseessä on kuitenkin ihan rehellinen näppäilyvirhe! Kymmensormijärjestelmä täälläkin on käytössä: yhdeksän hakee ja yksi lyö ;)
-
Kiva kuulla, että muillakin tuommosia tulee... mutta alunperin luulin että sinä ivailit sillä minun virheelläni... :D ;D ;) ::) :o 8]
-
Jossain ketjussa Pasoleati ihmetteli, ettö miksi maxien painopaikka on siirtynyt Tanskaan. Vastausta tähän en tiedä, mutta olen tyytyväinen, että näin on käynyt. Aivan mahtavaa painojälkeä ja paperi on hyvälaatuista. Suotavaa olisi, jos muukin Tex-painatus siirrettäisiin Tanskaan, sillä niin kehnoa Alprintin jälki on viime aikoina ollut: vekkiä vekin perään niin kronikoissa kuin normitexeissäkin.
Pieni kommentti myös Pitkäsarvisten surmanajoon. Ensilukemalta tarina oli minullekin pienoinen pettymys. Toisella lukukerralla iski huomattavasti paremmin. Ehdottomasti maxien aatelia. Repetto on tarinassa parhaimmillaan!
-
Jossain ketjussa Pasoleati ihmetteli, ettö miksi maxien painopaikka on siirtynyt Tanskaan.
Ai niin tämäkin jäi kuittaamatta.
Tex Willer -maxeille tarjottiin painonvaihdosta tarjouksella, josta ei voinut kieltäytyä. Dynamiitin päätä ei tarvinnut ujuttaa vuoteeseen, sillä paino on samaa firmaa kuin Norjan AIT, sopivampi paino formaatille ja mieluisampi hinta meille. Siinä yksinkertaiset syyt, eikä tyytymättömyyteen ole ollut aihetta.
-
Mutta mitä vikaa on uudessa Maxissa? Minusta tarina oli ihan mielenkiintoinen alusta loppuun saakka. Varsinkin se loppuhuipennus kuumailmapallossa oli siisti.
-
Kuvituksen puolesta ei mitään, Repetto on varsin lupaava tekijä, mutta tarina ei tuntunut millään ottavan tuulta alleen.
-
Vaan kyllä se iski toisella lukukerralla ainakin minuun. Mitään vikaahan siitä en löytänyt ensimmäiselläkään kerralla.
-
Repetto oli kyllä parhaimmillaan ja loppuhuipennus oli aivan kuin jostain Bond elokuvista. Kamppailu olisi ehkä saanut kestää vähän pitempään. Kuumailmapallo seikkailujahan ei muuten kovin monessa Texissä ole ollut. Vain kolmessa tarinassa tiedän. Taivaallinen Takaa-ajo, Pitkä Taival, ja sitten tämä Maxi.
-
Koko ajan tippuu pieniä juonenkäänteitä, eihän tätä ketjua kohta uskalla lukea. En ole nimittäin vielä uskaltanut ko. maxia hankkia, kun on vielä viikon verran huisin tärkeitä suorituksia työn alla, ja jos pöydällä on vierekkäin lukematon Tex Willer ja 50 mm paksu nippu ruotsinkielisiä papereita voipi prioriteetit mennä väärään järjestykseen.
-
Kannattaa lukea mieluummin Maxia kuin tuhlata aikaa viholliskieliseen propagandaan :)
-
Kannattaa lukea mieluummin Maxia kuin tuhlata aikaa viholliskieliseen propagandaan :)
Näin tein, ja kyllähän se oli hyvä. Nuo artikkelit olivat "silkkaa timanttia" lisukkeena, ja Repetton piirrostyylikin upposi. Suurin osa ruuduista oli melko täyteen piirrettyjä, ja senpä takia ehkä ne missä ei juurikaan taustoja ollut tuntuivat vähän valjuilta.
Ihan jännä idea räväyttää samaan tarinaan lukuisia eri kansallisuuksia edustava cowboy-joukkio, mutta ahneena kun luin ensin tarinan ja sitten artikkelit niin mieleen hiipi sellainen epäilys että eihän ne voineet pärjätä noin pienellä miehityksellä.
-
Käväisin Bonellin-sivuilla ja sinne oli tullut tietoa italiassa 1.6. julkaistavasta jätti-kirjasesta. Nimi on Canyon dorado ja tekijöinä Nizzi-Giancario Alessandrini. Juoni käsittelee jotain rosvo-apache joukkiota. Linkkiä seuraamalla pääsette suoraan itse tiedon lähteeseen. Esillä ovat vasemmalla kansi ja oikealla kaksi tarinasta poimittua kuvaa. Alessandrinin tyyli herättää varmasti keskustelua, mutta on tuo nyt Diso parempaa...
www-en.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=52&collacazione=3#
En ole varma linkin toimivuudesta. ::)
-
Juu, ei näkkyy toiminu. No, eikun kirjoitatte sitten vaan :D.
Ja tuo ei siis ole suomessa seuraava, vaan tässä kuussa tulee kuumaa lyijyä ;)
Ja etkö sinä Hannu sitten millään voi käydä äänestämässä vuoden 05 parasta tarinaa. ::)
-
Ahaa, linkkissä onkin näköjään virhe. Linkin loppu: 52&collocazione=3#
Näin käy, kun rupeaa jäljentämään vieraskielisiä sanoja... >:( ;D
-
Uuden suuralbumin kansi ei kovin vakuuttavalta näytä, täytyy toivoa että sisältö on sitten parempaa jälkeä. Kansitaiteessa Villan työt on sen verran huikeita, ettei näillä muilla piirtäjillä taida olla juurikaan jakoa.
Vuoden 2005 Texeistä ei oikein mitään jäänyt erityisesti mieleen, pitäisi tehdä pieni kertaus että voisi äänestää, katsotaan jos löytyy jostain sen verran aikaa.
-
Mitäs olette muuten mieltä Maxi Texien nimistä? Saattaa olla, että ne voisi yksinkertaisemminkin ilmaista. Sointuuko Kalkkarot ja pahemmat käärmeet? Entä "Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa"? Tai jos arvostelu oli liian kriittistä niin ainkakin juhla-albumien nimet sointuvat korvaan paremmin.. "Kauhun laakso", "Orjakauppiaat" jne,. Uusin maxikin taisi olla nimeltään jotain "pitkäsarvisten ja pahemoien surmanajot kohti metsikköä lammen rannalla" ;)
PS. älkää ottako turhan vakavasti :-[
-
Ei Maxien nimissä ole mitään vikaa. Willer on vakava asia, Tsekakalaista mukaellen:"Rappio-Bosellien vastainen valtakunnanvirasto ei ole mikään tutkimuskomissio tai tribunaali. Se on taisteluorgaani RBV:n taistelun eturintamassa...Se ei tuomitse, se murskaa. Se ei armahda, se musertaa kaikki jotka erehtyvät olemaan väärällä puolella." Tai Leniniä mukaellen:"Olen tullut kiistattomaan päätökseen, että meidän on käytävä mitä ratkaisevinta ja armottominta sotaa Bosellien ja Marcellojen kannattajia ja tukahdutettava heidän vastarintansa sellaisella julmuudella etteivät he unohda sitä vuosikymmentekään kuluttua...Mitä enemmän me saamme ammuttua tätä sakkia sitä parempi."
-
Ja tässä olisi tulevan suuralbumin kansi:
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0020.jpg)
-
Voiko joku tuon Pason tekstin ottaa vakavissaan (kirjoittajaa lukuunottamatta)? Ei mitään anteeksipyytöjä, Ticciman.
-
Ja omat viestit pystyy sitä paitsi itse poistamaan. Pason viestihän on kekseliäs ;). Ja hauskaksi sen tekee se, että Paso eksähti jossain vaiheessa kehaisemaan Bosellin viimeisiä töitä, ainakin Letterin piirtämää, jos en ihan väärin muista.
-
Mitäs olette muuten mieltä Maxi Texien nimistä? Saattaa olla, että ne voisi yksinkertaisemminkin ilmaista.
Se on näitä allekirjoittaneen helmasyntejä ja intoilevan inspiraation aiheita tuo isompien otsakkeiden virittely. Olen itse aina tykännyt hiukan kertovammista tarinan nimistä (esikuvana vanhat leffasuomennokset tai vaikkapa Jerry Cottonit), ettei joka rupriikki ole yleinen, moneen kertaan käytetty ilmaisu (tuleva suuralbumi "Kuumaa lyijyä" on hyvä esimerkki).
Toisaalta suosin kyllä vaihtelua ja lyhyitäkin itsestäänselvyyksiä, kuten "Rio Hondo" tai "Tuulen poika." Mutta kolmannella sanalla tai yhdyssanoilla saa jo paljon enemmän variaation mahdollisuuksia ja täsmennystäkin aikaiseksi. Esimerkiksi "Meksikon luotijuna" oli minulle paljon mieluisampi hatunnosto Helismaalle, kuin asiasuomennos "Panssarijuna" Italiaksikin termi on elävämpi "sokea juna" eli "Il treno blindato"
Valtaosa otsikoistahan on Rennen suomennoksia, mutta osan Maxeista ja suuralbumeista on joutunut nimeämään niin aikaisin ennakkoon, että olen turvautunut oma sanahöyläni paksuihin lastuihin.
Mitä Boselliin tulee, luin juuri Klondike-seikkailun ensimmäisen osan web-prooferista (seiska ja kasi menivät siis koneisiin), ja eikös siinä olekin oitis pari lähes luonnottoman pitkää takaumaa, kun sekä Tex että ratsupoliisi käyvät läpi kohtaamista edeltävät tapahtumat sekä USA:n että Kanaatan puolella.
Ihmeteltäväksi jää, olisinko hitto vie kiinnittänyt asiaan edes huomiota, ellei Bosellin epälineaarisesta aikatajusta olisi täällä kiivailtu aiemmin. Mauron (tai miksei myös ystävämme Pason) helvetissä hänet ilmeisesti käristetään ensin kunnolla ja sitten käydään piinallisen dramaattisesti läpi syyt, miksi?
Noh, pidän kuitenkin pirusti näistä pohjoisista seikkailuista, joten tuskin maltan olla lukematta tarinan loppuosaa heti kun saan ladontasivut eteeni.
-
Ja omat viestit pystyy sitä paitsi itse poistamaan. Pason viestihän on kekseliäs ;). Ja hauskaksi sen tekee se, että Paso eksähti jossain vaiheessa kehaisemaan Bosellin viimeisiä töitä, ainakin Letterin piirtämää, jos en ihan väärin muista.
Lainasin ko. sepustustani varten ihan asioikseni Orlando Figesin A People´s Tragedyn (Venäjän vallankumouksen historia), onhan siinä mitä mainointa muokattavaa materiaalia bolshevikkien parhailta sanankäyttäjiltä.
Mitä tulee Boselliin, niin ihan liian monta hänen muuten kelvollista tarinaansa pilasi tuo surkimusten surkimus Marcello. Kunhan hän saa kunnon piirtäjän ja unohtaa takautumat, niin ehkäpä siitä ihan hyvä tulee.
-
Viktor De la Fuente oli kyllä mielestäni vielä surkeampi kuin Marcello, vaikka pidin siltikin tarinasta Lain yläpuolella. Hyvä kun miehen tuotosta ei sen enempää nähdä.
Tarina nimeltä Härkätaistelija oli hyvä käsikirjoitukseltaan, ja kuvittajana oli oikea taiteilija Capitanio. Mitäs mieltä olette tämän miehen käden jäljestä?
-
Ja muute, eikös Bosellilla ollut viime tarinassaan hyvä piirtäjä Alfonso Font?
-
Olipa hyvinkin. Ja onhan Font tehnyt Bosellin tarinoita jo 5 kpl.
Viktor De la Fuente oli kyllä mielestäni vielä surkeampi kuin Marcello, vaikka pidin siltikin tarinasta Lain yläpuolella. Hyvä kun miehen tuotosta ei sen enempää nähdä.
Siis kumman, Marcellon vai Fuenten?
Tarina nimeltä Härkätaistelija oli hyvä käsikirjoitukseltaan, ja kuvittajana oli oikea taiteilija Capitanio. Mitäs mieltä olette tämän miehen käden jäljestä?
Capitanio on parhaita kuvittajia. Kannattaa hankkia myös miehen albumi. Hän piirtää maisemat TOOODEEELLAAAA hienosti. Ja jos piditte Härkätaistelijasta, niin toivokaa että suomessa julkaistaan samojen tekijöiden almanacco Bad River.
-
Capitanion kädenjälki oli todella taidokasta. Mutta näin jälkikäteen ajatellen hänen kuvistaan puuttui vauhti.
-
Niin tarkoitin äsken että hyvä kun De la Fuenten tuotosta ei sen enempää nähdä. Vaikka samaa voi huokaista myös Marcellosta miehen muutaman viimeisen työn perusteella.
Capitanio oli kyllä oikea mestari alallaan. Minusta Härkätaistelussa oli vauhtia kyllä aika melkoisesti.
Ja varsinkin härkätaistelu kohtaukset tuntuivat aivan kuin olisi
katsellut eläviä kuvia. Niin mahtavaa oli miehen kädenjälki että....
-
Taidat Ludvik olla niitä Boselli-faneja. No eihän se nyt niin kamalaa ole... Itse asiassa Bosellilla on heti muutaman Nizzin ja G. L.:län töiden jälkeen parhaita tarinoita. Nääs Tappajien verisillä jäljillä ja Läpi lyijytuulen ja luotituiskun. Ja ainiin, Carsonin menneisyys. Unohtamatta tarinoita Punaiset sudet ja
Colorado Belle. Ainoastaan takautumat alkavat ärsyttää.
Ja mistä moinen luulo ettei Fuentea enää Texissä nähdä?
Eikä Fuente nyt niin surkea ole.
Lopuksi tietoa tulevaisuudesta:
Nimi: Tekijät: Numero: Tarinan osa:
Un infame ricatto - Ticci-Nizzi - 7/06 - 2
Intrigo nel Klondike - Repetto-Boselli - 8/06 - 1
Fuga nel grande nord - Repetto-Boselli - 9/06 - 2
L´ultima diligensa - Sommer-Boselli - 10/06 - 1
La pista abbandonata - Sommer-Boselli - 11/06 - 2
Documento d´accusa - Venturi-Nizzi - 12/06 - 1
Numerot eivät varmastikkaan pidä paikkaansa koska täytyy siis sitä liuska matskua julkaista. Sitten vielä semmosta että Klondike-tarinassa Tex ja Carson rientävät Jim Brandonin avuksi selvittämään kahta murhaa. Sommerin tarina taas on ihan perus länkkäriä cowboyt vs. intiaanit. Ja Venturin tarina käsittelee taas sotilaat vs. intiaanit selkkausta.
Alla vielä linkkejä joista voitte käydä katselemassa kansia yllämainitusta listasta. Kun avaatte linkin (tai kirjoitatte, jos tunaroin taas) saatte näkyviin sivun jolla on kansi ja oikeassa alakulmassa nuolet oikealle ja vasemmalle. Oikeaa nuolta painamalla pääsette seuraavaan kanteen ja vasemmalla edelliseen. Voitte myös klikata kannen suuremmaksi. Kun nuolta oikealle ei enää ole, sulkekaa sivu ja avatkaa kakkoslinkki. Kakkos linkin kannen (siis vain yhden)nähtyänne sulkekaa sivu ja avatkaa viimeinen linkki. Tässä oli siis ohjeet osaamattomia varten.
Linkki yksi:
www.sergiobonellieditore.it/auto/alborist?collana=1&numero=543&subnum=
Linkki kaksi:
www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=1&collocazione=1
Linkki kolme:
www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=1&collocazione=3
-
De la Fuente ei todellakaan enää tee Texiä. Mies lähti firmasta lievästi sanoen närkästyneenä, kun Montilla piirrätettiin hänen viimeisiin tarinoihin Texin naamat. Se mahtoi olla kova kolaus ansioituneelle alan ammattilaiselle. Mielestäni Fuente oli erittäin hyvä piirtäjä, vaikka Carson oli hiukan käppyrän oloinen. En tiedä mistä johtuu, mutta De la Fuenten Texeistä minulle on aina tullut mieleen 70-luvun alun länkkärit kuten Ulzana - verinen apassi.
-
Köhöm... Tarkoitan sitä, että Fuente on kyllä lähtenyt Texiä tekemästä, MUTTA hänet luultavasti vielä Texissä nähdään. Mies on nimittäin almanaccon tehnyt. Ja täällä kai almanaccot julkaistaan. Ja itsekkin tykkään Fuentesta. Olin toki tietoinen että mies lähti kun Montin piti tehdä kasvot hänen töihinsä.
-
Muuten pitkästä aikaa luettuani De la fuenten tarinat Springfield ja Lain yläpuolella totesinkin että mieshän oli sittenkin piirtäjänä ihan hyvä. Ensimmäisillä kerroilla vain miehen tyyli oudoksutti. Perunkin siis Fuentesta äskeiset pahat puheeni.
-
Nyt näyttäisi kipareilla olevan Zanibonin Kuumaa lyijyä. Mielestäni tämä suuralbumi on piirrostyyliltään kaikkein eriskummallisin. Ihan kelvollista jälkeä silti. En muuten muista, että missään aiemmassa suuralbumissa olisi ollut pelkkää sarjakuvaa. Aina on ollut joku juttu tekijöistä. Tässä ei ole.
-
Uusin alpparihan on ilmestynyt jo ennenkin! Ilmeisesti siis ihan siinä vakiomuotoisessa lehdessä. Höh, en osta. Miksi näin? Aiemminkin on ainakin yksi alppari ollut jossa on tarina joka ilmestynyt Suomessa jo aiemmin. Älytöntä. Mikseivät julkaise suomentamattomia, minä vaan kysyn?
-
Mikseivät julkaise suomentamattomia, minä vaan kysyn?
Ei suomentamattomia ole, me vaan vastaamme.
Kaikki on julkaistu sitä mukaa, kun on meikäläiseen kuosiin saatu.
Käymme taas jokavuotista lobbauskampanjaa, että saisimme tuoreimman kesäkuun suuralbumin pikaisesti edes käännettäväksi. En ole koskaan tajunnut, miksi Bonelli on niin pidättyväinen lopullisenkin painomateriaalin suhteen.
"Kuumaa lyijyä" on nyt neljäs uusinta-albumi 90-luvun puolivälissä normaalisarjaan pienennetyistä isoista Texeistä. SE oli aika älytöntä, mutta siihen aikaan ylimääräisen materiaalin saanti oli todella hankalaa ja noiden suuralbumien sarja auttoi pitämään julkaisutahdin 16 numerossa vuotta kohden.
Mistään synkeäsydämisestä rahanahneudesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä nyt persoonallisten taiteilijoiden alkuperäisteokset ovat aidossa muodossaan. Niille on saatu myös kirjakauppalevitys ja kirjastosektorikin on mukana. Eikä aiempaa julkaisua ole salailtu kansissa tai mainoksissa, päin vastoin. Suuralbumeista ei myöskään tästä syystä tehty kirjahyllyyn kertyvää numeroitua sarjaa, jossa puuttuvat osat paistaisivat poissaolevina.
Keräilijöiltä saa kuulla hyvinkin kireää palautetta, mutta luotan heidän järkevyyteensä sen verran, että kannattaa keräillä seikkailut kertaalleen eikä kantaa huolta ihan kaiken hankkimisesta. Olen Tolppiksen linjoilla siinä, ettei mitään tartte kahteen kertaan ostaa.
Lisään tähän vielä uusintojen listan, jotta tietää olla varuillaan:
8. suuralbumi Nizzi/Buzzelli: "Tex Suuri" (alunperin Tex Willer 1-2/1996)
10. suuralbumi Nizzi/Giolitti: "Kaupunki ilman lakia (7-8/1996)
12. suuralbumi Nizzi/Galep: "Kaksipäinen käärme" (9-10/1996 nimellä "Käärmeen merkki")
15. suuralbumi Nizzi/Zaniboni "Kuumaa lyijyä" (11-12/1996)
Tulossa vielä yksi vuodessa 2007-2010:
Nizzi/De la Fuente "Arizona liekeissä" (13-14/1996)
Nizzi/Ortiz "Suuri junaryöstö" (9-10/1999)
Nizzi/Bernet "Mies Atlantasta" (7-8/2000)
Nizzi/Parlov "Villi Pohjola" (7-8/2001)
-
Ahaa. Kiitos selvennyksestä. Että useampiakin? Minä kaikkia Texejä keräilekään, ihan kuvittajan silmää miellyttävyyden mukaan. Zanibonin kuvitus kyllä on aika mainiota.
-
Minä puolestani kovasti kiitän, että nuo pikku-texeissä julkaistut tarinat saavat nyt arvoisensa kuosin. Ei tartte olla niille kateellisia, joiden kotikirjastossa komeilee kaikki suuralbumit komeassa rivistössä ;).
-
Uusimmassa suuralbumissa painojälki ei ainakaan omassa kappaleessani ole kovin hääviä. Muutamissa kohdissa muste on levinnyt ja tehnyt kuvista suttua. Onko muilla ollut moisia ongelmia?
Tarina on älyttämän hyvä: iskevä ja jämäkkä, juuri sellainen mitä Nizziltä parhaillaan sopii odottaa!
-
Italiasta on kantautunut huhuja, että ensi vuonna tai jopa sitä ennen ilmestyisi yksi "ekstra" suuralbumi. Corrado Mastantuonon (siis sen aku piirtäjän) suuralbumi on kuulemma valmistunut ja sen julkaisuajankohdaksi uumoiltaisiin joulua. Tämä sen takia, että Mastantuono on pestattu Texin vakituiseen piirtäjäkaartiin ja hänen albuminsa haluttaisiin julkaista ennen kuin hänen muita tarinoitaan alettaisiin julkaista perus-Texissä. Missään nimessä ei haluttaisi viivästyttää kaksikon D'Antonio/Filippucci suuralbumin julkaisemista, jonka pitäisi tulla ulos ensi kesänä. Mutta nämä ovat ainakin toistaiseksi vain arvailuja...
Itse en oikein usko tuohon huhuun. Syynä on se, että vaikka Mastantuono on pestattu Texin tekijäkaartiin, niin hän on sen verran hidas piirtäjä, että yhtään hänen tarinaansa ei julkaista ainakaan ennen vuotta 2008. Ei siis ole mitään syytä kiirehtiä hänen albuminsa julkaisemista. Ja jos kaksi albumia halutaan samana vuonna julkaista, niin paras vuosi olisi 2008, jolloin Tex täyttää 60 vuotta. Silloin alkuvuosi 2008 olisi Mastantuonon albumille mitä soveliain julkaisuajankohta!
-
Onko uutta Maxia jo näkynyt tai tarkempaa tietoa ilmestymispäivästä? Suomalaisen kirjakaupan sivuilla Valkoisen piisonin pojat oli merkitty tänään ilmestyväksi, mutta eipä vielä hyllyssä ollut.
-
Miksi pilata hyvä, yli 40 vuoden odotus? Nauti siitä niin kauan kuin se kestää... ;) Ei siis ole näkynyt karkkilassakaan!
-
Kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani...
-
Ympyrän sulkeutumista odotan minäkin vesi kielellä. Vielä lukutaidottomana pikkupoikana (isä luki Willerit silloin minulle) jäin odottamaan jatkoa kesken loppuneeseen Taikakaluun. Toivoin vielä että sarja jatkuisi, ja kävin useampana viikkona turhaan tarkistamassa Karkkilan Nuorisokioskin ikkunan (Jansalle, -jos et satu tietämään: nykyisin se on keskuspuiston kulmalla oleva grillikioski)
-
Onko uutta Maxia jo näkynyt tai tarkempaa tietoa ilmestymispäivästä?
Kärsivällisyyttä koetellaan.
Vieläkään ei ole näkynyt lopullista käännöstä ko. sisällöstä, jonka ohi ajoi normaali-Texien setti sen jälkeen, kun Renne oli onnistunut kadottamaan todella pitkän pätkän varakopioimatonta settiä. Nyt kuitenkin on varakääntäjäkin remmissä, ja lomilta palatessa uskon saavani maxin ladotettua ja painoon. Ehkä se syyskuu olisi jopa mahdollinen...
Pahoittelen edelleen näitä takkuiluja. Yhdellä suomentajalla ja tuhottoman sakealla julkaisuaikataululla tämä katastrofi on kuitenkin tehnyt tuloaan jo pitempään.
Mutta tulee se sieltä vielä ja koko ympyrän sulkien...
-
Kiitokset tiedosta, nyt voi sitten rauhassa keskittyä lomailemaan! Eiköhän noilla normaali-texeillä jaksa sinne syyskuuhun.
-
Kuka on saanut kunnian päästä Texin varakääntäjäksi?
-
Empä tiennytkään että Tex Willer ilmestyy myös Montenegrossa. Numeron 61 (Italia 429) nimi on SMRT PRIJATELJA. Mihinkähän ne vokaalit tuolla balkanilla unohtuu?
-
Ennen taisi ilmestyä Serbia-Montenegrossa. Vaan ilmestyykö enää Serbiassa? Vai voisiko olla kyseessä yhteinen julkaisu. Oletan, vaan en tiedä, että entisen Jugoslavian alueella puhutaan pitkälti samaa kieltä.
-
Hannu, mistä sait tiedon tuosta Montenegron julkaisusta? Onko joku nettisivu?
-
Hannu, mistä sait tiedon tuosta Montenegron julkaisusta? Onko joku nettisivu?
Velipoika oli lomamatkalla Montenegrossa ja toi tuliaisina kaksi paikallista Texiä: Zrtveni Bunar ja Smrt Prijatelja, Montenegron numerot 59 ja 61 (italian not: 427 ja 429) . En edes yritä kuvitella kuten ne pitäisi lausua. Paikallinen julkaisija lienee Ludens.
-
Sinänsä tuo ei ihmetytä, koska Willerin maailmanoikeuksia (Italiaa lukuunottamatta) myyvä SAF Comics sijaitsi aiemmin Sarajevossa ja nykyisin Celjessä, Sloveniassa.
-
Jos numerot ovat jo noin pitkällä, niin selvää on, että julkaiseminen on alkanut jo Serbia-Montenegron aikana. Eikös maa hajautunut toukokuussa?
-
Siis syksyllä ilmestyy sekä Juhla-albumi, että Maxi-Tex. En ole vähään aikaan näitä keskusteluja seurannut, joten älkää hermostuko jos tätä on kysytty jo ja siihen vastattu!
Ketkä ovat Maxin ja albumin piirtäjät? Ja tietääkö joku, minkälaista tarinaa on odotettavissa? Ettei vaan taas tulisi niitä kaupunkitarinoita >:(
-
Maxissa on vanhoja liuska-ajan tarinoita lähinnä Galepin piirtämänä. Mukana on ennen julkaisematontakin matskua mm. loppuosa aikoinaan kesken jääneeseen tarinaan "Taikakalu". Uusi albumi taitaa olla inkkaritarina. Piirtäjänä Alessandrini, jo en nyt ihan väärin muista.
-
Tässä taas tietoa tulevista Texin erikoisjulkaisuista. Vaikka ei ne vanhatkaan tiedot vielä kovin vanhentuneita ole ;). Joihinkin tarinoihin on löytynyt oikein nimikin.
SUURALBUMIT:
1) Ernesto Garcia Sejias (Claudio Nizzi). Valmistunut 2004.
2) Corrado Mastantuono (Claudio Nizzi). Valmistunut heinäkuussa 2006.
3) Lucio Filippucci (Gino D'Antonio). Tussaus kesken, mutta lienee seuraavana julkaisuvuorossa.
4) Orestez Suarez (Mauro Boselli/Guido Nolitta). CUBA LIBRE, kesken, voipi ilmestyä jo 2007.
5) Pasquale Frisenda (Mauro Boselli). PATAGONIA, kesken, ilmestynee 2008.
MAXI TEX
1) Guglielmo Letteri & Raffaele Della Monica (Claudio Nizzi). Valmis, julkaistaneen 2007.
2) Roberto Diso (Claudio Nizzi). Kesken.
3) Giovanni Freghieri (Claudio Nizzi). Kesken. Huhujen mukaan uusi piirtäjä Freghieri olisi iskenyt hanskat naulaan eikä vielä tiedetä, jatkaako hän vai etsitäänkö tarinalle uusi piirtäjä. Fraghieri on muuten aika onneton piirtäjä. Olen nähnyt hänen kädenjälkeään Ken Parkerissa.
ALMANACCO DEL WEST
1) Fernando Fusco (Claudio Nizzi). Valmis, julkaistaneen 2007.
2) Franco De Vescovi (Pasquale Ruju). Valmistumaisillaan.
3) Marco Torricelli (Mauro Boselli). Kesken.
-
Tässä pikkiriikkiset makupalat letterin tulevasta maxi-Texistä. Tarinan nimi on suomeksi suunnilleen "Cobran myrkky". Ainakin tuo yksi kuva näyttää siistiltä, toivottavasti ei ole ainut sellainen. Villan kansi on upea.
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2006/settembre-ottobre/tex/vign3.jpg)
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/iconcop/mx_tex0010.jpg)
Kannessa on muuten hiukan samaa henkeä kuin taannoisen "Oopiumi" tarinan kannessa:
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/cop/tex0451.jpg)
-
Hieno uutinen! Klassikko-maxien - joissa niissäkin on yllin kyllin herkuteltavaa - jälkeen meitä siis seuraavaksi hemmotellaan tälläisellä, vaikuttaa tosi hienolta! Villan kansi on todella upea, Bonellin sivuilta sen näkee vähän suurempana. Tämä siis ilmestyy Italiassa ensi lokakuussa, milloinkahan nähdään Suomessa? Alkukesästä 2007?
-
Niinpäs olikin! Tässä vielä yksi sivuilta napattu kuva:
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/add/mx_tex0010_g.jpg)
Tuosta voi tehdä jo joitakin päätelmiä. Se näyttää pohjimmiltaan Letterin tekemältä, mutta on siistimpi ja viivaltaan ohuempi kuin Letterillä on ollut vuosikausiin. Se on siis joko Della Monican tussaama tai Della Monican Letterin tyyliin piirtämä. Jos kyseessä on ensimmäinen vaihtoehto, niin herää toivo, että koko maxi olisi samaan tyyliin tehty. Kaikissa tapauksissa näytekuva on lupauksia antava!
-
Melko vahvojen huhujen mukaan seuraavana suuralbumina julkaistaan Mastantuonon ja Nizzin yhteinen tuotos. Tämä tapahtuu siis 2007.
Ja kuten toisessa ketjussa mainitsin, niin Magico Vennon luojana tunnettu Manfredi kirjoittanee Texin suuralbumin, mutta kuvittajasta ei ole vielä tietoa.
-
Onko Valkoisen biisonin poikia näkynyt? Askohan muistaakseni lupaili Maxia syyskuun loppuun, eli h-hetki pitäisi pian olla käsillä.
-
Tuossa toisessa ketjussa Asko sanoi 15.päivä tätä kuuta, että lähiviikkoina tulevat painosta. Hannu, eihän siihen mennyt edes 41 vuotta! ;)
-
Onko Valkoisen biisonin poikia näkynyt?
Minä näin niitä tänään, eli on niitä olemassa.
-
Anteeksi kun en ole näyttäytynyt lähiaikoina kun on ollut kaikkea kiirettä, mutta nyt yritän taas keskittyä aktiivisemmin Texiin.
Kiitos tiedosta, pitää lähteä kohta ostamaan tuo Maxi. Hieno homma kun saadaan VIHDOIN tuo taikakalu loppuun :). Siitä kiitos Askolle! Hienoa. Ja mihin hintaan? 7.00-8.00 €! Uskomatonta!
Jos tuo Letterin maxi kerkeää ilmestyä Italiassa ennen ensikuun loppua, niin saan sen käsiini jo etuajassa. Sillä tutut ovat lähdössä Italiaan, niin voisin pyytää tuomaan. Sitten saisitte tiedon huhutusta "ohuesta jäljestä" ;).
-
Minä näin niitä tänään, eli on niitä olemassa.
Oliko niiden kanssa liikkeellä myös vaaleanpunaisia elefentteja vai mahdoitko tosiaan tarkoittaa SITÄ painotuotetta jota tässä on odotettu kieli pitkällä vuosikymmenet?
-
Jep.
Toimitukseen tuli lämpimäistä Maxia, kuten Janne S. jo observoikin.
Jakelun pitäisi alkaa huomenna, mutta luottamukseni lehtipisteiden valtakunnalliseen täsmälevitykseen on todella kehno. Ettei vaan venyisi loppuviikkoon...
Etenkin Tex-päivämääristä saa ärhäkkää palautetta, jos menee katteetta lupaamaan ns. varmoja päiviä. Voin vain toivoa ja rukoilla, ettei nyt liikoja viivytellä kaiken odottelun päälle.
-
Oliko niiden kanssa liikkeellä myös vaaleanpunaisia elefentteja vai mahdoitko tosiaan tarkoittaa SITÄ painotuotetta jota tässä on odotettu kieli pitkällä vuosikymmenet?
Nyt se on minulla kädessä. Ja se sanoo kops, kun sillä lyö itseään ohimoon. Ihan oikea siis on. Vaaleanpunainen toteemi siinä kannessa pönöttää, mutta ronsuja on nolla.
-
Nyt se on minulla kädessä. Ja se sanoo kops, kun sillä lyö itseään ohimoon. Ihan oikea siis on. Vaaleanpunainen toteemi siinä kannessa pönöttää, mutta ronsuja on nolla.
Hieno homma, anteeksi epäilyni olitko tosissasi. Minun osaltani tässä on kyse sen luokan tapahtumasta että vähintään shampanjapullo täytyy tämän Maxin kunniaksi hommata! 40 vuoden piina päättyy, joten: Skool vaan kaikille Texin ystäville!
-
Ja alkakaamme suureen ääneen vaatia niitä parhaita tarinoita väliltä 1975-1995 julkaistaviksi Maxeina, yhtenä kokonaisuutena! Ensimmäisenä voisi olla vaikkapa Pohjoisen reiteillä, Ticciä komeimmillaan!
-
Minä yhdyn tuohon kuoroon! ;)
-
Hyvä Janne! minä myös. Ja jos ei mene perille Askolle että julkaisutahtia ei missään nimessä hidasteta ja maxeissa julkaistaan huipputarinat uudestaan niin pitää adressi perustaa ;D
Nimittäin menee ihan helvatan kauan ennenkuin 85-95 vuosien huippu tarinat julkaistaan Kronikoissa. Ja Jannen sanallahan pitäisi olla painoa! Kyllä minä haluaisin kaikki parhaat tarinat lukea yksistä kansista, uudella painojäljellä, kun tuppaa olemaan nuo vanhat normi Willerit aika huonossa kunnossa. Ja kuluvat kulumistaan kun joka toinen päivä se sama tarina pitää lukea ;D ;)
-
Hetkinen hetkinen, eikös Kronikka ole se missä on niitä vanhoja liuska texejä uusissa kansissa? Eikös se taikakalu ole sen edellisen kronikan tarina?
-
Kronikassa on uusintapainoksia/näköispainoksia Suomen Tex Willer -lehdesta alkaen vuodesta 1971. Nyt on päästy numeroon 1973/7.
Toki nämä tarinat ovat usein olleet alkunperin liuska-muotoisia. Ainakin kronikassa 12 oli vielä liuska-tarina... Sen erottaa helposti. Jos joka stripin oikeassa alakulmassa on pieni 'kolo' sivunumeroa varten, on se piirretty alunperin liuskamuotoon. Mutta ei tämäkään ole ihan vedenpitävä konsti. Jossain ulkomailta (en muista mistä) olen nähnyt lehden, jossa tämä kolo on väritetty piiloon...
Ja edellisen kronikan tarina oli 'Taikakeihäs', ehkäpä sekoitat siihen. 'Taikakalu' jäi vuonna -65 kesken kuuden liuskan verran.
-
Nyt saatiin traumat hoidettua kertaheitolla, Tex ei kuolekaan vaikka takaa tulee liuta sarvipäisiä heppuja kiväärit tanassa. Mikä helpotus kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hienoa, ellei kerrassaan äärimmäisen MAHTAVAA!!!
Tuo nuorempi polvi ei oikein tämän Maxin merkitystä näytä tajuavan, mutta kyllä tässä oli vähintään vuosikymmenen kulttuuriteko Texin toimitukselta. Miljoonat kiitokset Askolle, tämän jälkeen en enää ikinä ruikuta mistään.
-
Bananapressin sivuilla mainostettiin jo tulevaa suuralbumia Cochisen kultakanjoni (Canyon Dorado) sekä novelleista koottua pokkaria Kuuma iltapäivä, jossa on vielä lisänä ennenjulkaisematon kokopitkä Letterin piirtämä seikkailu. Todella hienoa! Varsinkin tuo pokkari vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, osa novelleista on vielä värillisiä. Suuralbumin mainittiin ilmestyvän syksyn aikana, mutta pokkarin ilmestymisestä ei annettu tietoa. Onkohan kellään (Asko? Janne?) näistä mitään tarkempaa tietoa, tulevatko ennen joulua?
-
Tässä suora lainaus Bananapressiltä:
>>Kuusi Tex-novellia, joista vain Kaksintaistelu on julkaistu aiemmin. Muut väritarinat: Kuuma iltapäivä, Kuolema erämaassa, Campesinon kopla. Mustavalkonovellit: Verijälki ja Hyökkäys junaan. Lisäksi piirtäjämestarin Letterin julkaisematon kokopitkä tarina Jupakka Brazos-joella. Kovat kannet, pokkarikoko. 208 sivua, joista 64 värillisiä. Huom: tuotteen hintaa ei ole vielä määritelty. <<
Luulen että hinta on Yksinäisen Kostajan lailla taas ihan älyn kallis! Jos siinä on värit ja kovat kannet sekä 208 sivua niin lienee monta kymmentä euroa, eli ei taida minun kokoelmiini liittyä :'( Tietäneekö Asko tästä mitään? ja lisäksi julkaisuaika?
Tässä on sitten lainaus Cochisen kultakanjonin esittelystä bananapressiltä:
(Huom! Spoiler siksi että teksti sisältää juonipaljastuksia ;))
[spoiler]Rosvopäällikkö Cimarró haaveilee Arizonan erämaan kätköissä piilevän Cañon Doradon eli kultaisen kanjonin löytämisestä. Hän uskoo pääsevänsä joukkioineen kulta-aarteisiin käsiksi kaappaamalla vanhan kullanetsijän Sunday Jimin oppaakseen vaikka väkisin. Tex Willer kumppaneineen kiirehtii apuun joutuakseen keskelle vaarallista juonittelua. Konnalauman rinnalla kovaan peliin ottavat osaa punanahat ja ratsuväki. 240 s. Ilmestyy syksyn aikana[/spoiler]
www.bananapress.fi on siis osoite. siinä vielä linkki<<
-
Pokkarikoko, 64 sivua värillisiä. Yhteensä 208 sivua. Ei kai tuolla ihan Yksinäisen kostajan albumikoon hintoihin päästä, jossa oli yli 200 värillistäkin sivua, kokonaisuudessaan jotain 240? Toivottavasti edes hiukan halvempi.
Toisaalta Treella halvin Yksinäinen kostaja on ollut muistaakseni 22,90, joten onhan sitä kalliinpiakin teoksia ollut tarjolla. En minä tuota ihan kauheana nylkemisenä pidä. Toki hiukan syrjemmälle tilaaminen voi olla tyyriinpää... Mutta eiköhän väri-Texit ole sellaisia kertaluontoisia juttuja, joista ei mitään pitkää sarjaa voikaan tehdä. Minä ainakin ostan kaiken mitä on tyrkyllä.
Jos Yksinäinen kostaja liittyi albumisarjaan, niin kytkeytyyköhän tämä uusi väriteos esim. Maxi-Tex-sarjaan? Vai onkohan se ihan oma teoksensa, jota ei edes yritetä liittää mihinkään sarjaan/numerointiin...?
-
Jo toinen kovakantinen lyhyen ajan sisään, hienoa työtä Asko ;D
Ostan ehdottomasti ja onko painosmäärästä tietoa, Kuberttiahan oli se 5000 kipaletta joten mitenkäs tämä??
Hienoja piristyksiä nämä erikoisjulkaisut joten toivottavasti myös jatkoa seuraa...
-
Toivottavasti tulevan albumin piirtäjän Ambrosinin tyyli on parempaa mitä lambiek.netin esimerkit vihjaavat.
-
Minäkin pelkään, että tulee suurta keskinkertaisuutta :-\.
-
Lueskelin Valkoisen biisonin pojat ja yritin päästä kiinni tunnelmaan miltä tuntuisi itse lukea Taikakalu loppuun jos sitä olisi pitänyt kymmeniä vuosia odottaa. Oman ikäni eteen saisi heittää kertoimen että niin pitkään odotusaikaan päästäisiin, mutta kyllä sen täytyy melko hienolta tuntua pitkän linjan Tex-miehistä.
Pohdiskelin myös tätä ajoittain täällä vellovaa piirtäjä-asiaa, ja tunnustaudun Galepin vierastajien kerhoon. Oman Texin luku-urani aloittelin tuossa 15 vuotta sitten keskeyttääkseni sen sittemmin vuosiksi, mutta silti turvallisimmalta tuntuvat nämä uudemman polven piirtäjät. Kait se sitten on niin, että sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Ei sillä että minulla mitään Galepia vastaan olisi.
Itse tarina oli ihan mielenkiintoinen, muutamassa kohtaa olin hieman ulapalla pienten epäjohdonmukaisuuksien johdosta mutta eipä tuo haitannut. Olen tyytyväinen enkä tunne haaskanneeni rahaa, joten kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus.
-
Toivottavasti tulevan albumin piirtäjän Ambrosinin tyyli on parempaa mitä lambiek.netin esimerkit vihjaavat.
Carlo Ambrosinin piirrostyötä silmäiltiin "Vanhassa vihassa".
"Cochisen kultakanjoni" on Giancarlo Alessandrinin taiteilema.
Tulihan tsekattua oikean miehen meriitit?
-
Kyllä tarkistin nimenomaan Alessandrinin vaikka kirjoitinkin Ambrosini. Eikä Alessandrini todellakaan vakuuttanut ainakaan lambiekin näytteiden perusteella.
-
Kyllä tarkistin nimenomaan Alessandrinin vaikka kirjoitinkin Ambrosini.
Lambiekin Alessandrini-näytteet eivät ole kovin edustavia Tex-taidetta ajatellen. Albumin haastatteluosuudessa on parempia - myös muista sarjakuvista.
Ohessa aika hyvä Tex-näyte. "Cochisen kultakanjoni" on minun silmääni miellyttävämpi niin henkilöprofiilien kuin sivukokonaisuuksienkin tasolla kuin Ambrosinin levottomampi viivankäyttö.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;id=3538)
-
Ei paha! Joissakin näytteissä muinoin tuntui, että Alessandrini tykkää piirtää hahmoilleen pottunenän. Näissä kuvissa ei ole siitä tietoakaan. Kyllä tuo ihan willeriltä näyttää, vaikka vähän turhan vakavailmeinen onkin.
-
Sain tänään käsiini uusimman Italian maxin. On pakko kommentoida. Toivottavasti en tunge liian pahoin Mr Fontin reviirille :(. Mutta kommentoin vain lyhyesti.
Ei se Letterin piirrosjälki ollut aivan niin kamalaa kuin pelkäsin. Vaan ei se ollut kyllä niin loisteliastakaan kuin salaa toivoin. Eli Letteri oli piirtänyt homman melkein loppuun. Della Monica oli astunut remmiin loppuratkaisun aikana. Plussaa oli se, että Della Monica oli selvästi korjaillut joitakin Letterin kauheimpia kuvia, hattuja ja kasvoja lähinnä. Miinusta taas se, että korjailuja oli tehty aivan liian vähän: vääristyneitä asentoja ja epämuodostuneita kasvoja oli edelleen ihan tarpeeksi. Tulos olisi ollut katastrofaalinen ilman Della Monican korjailuja. Nyt siinä oli aavistus vanhaa Letteriä ja huomasin hymyileväni, kun selasin lehteä. Parasta olisi ollut, jos Della Monica olisi tussannut koko homman alusta loppuun, mutta näin ei ikävä kyllä oltu tehty. Ilmeisesti julkaisuajankohta tuli liian nopeasti vastaan niin suurta operaatiota silmälläpitäen. Della Monican oma osuus miellytti silmää. Se oli aavistuksen rosoisempaa kuin hänet vuosien takaiset tarinansa.
-
Kuinkahan olisi käynyt, jos Letteristä ei olisikaan aika vielä jättänyt? Ei varmaan siinä tapauksessa ketään olisi määrätty korjailemaan herran jälkiä, olisihan se ollut aikamoinen loukkaus Letteriä kohtaan.
Sinänsä hieman harmillista, kun nämä vanhat kehäketut eivät malta lopettaa ajoissa, vaan jatkavat piirtämistä niin kauan kuin kynä vain kädessä pysyy. Sama juttu oli Galepilla. Jos vaikka laittaisi rinnakkain jonkin hänen alkupuolen tarinansa ja sitten viimeisen tekeleensä, Kaksipäisen käärmeen, niin ero olisi suuri kuin derringerillä ja winchesterillä.
Mutta kyllä sitä uutta maxia tietenkin odottaa innolla. Kiinnostavaa nähdä minkälainen tuo Letterin jäähyväistarina lopulta on.
-
Ja kyllähän sitä kannattaa odottaa! Letterin lipsuminen näkyy lähinnä kasvoissa, hatuissa ja joissakin asennoissa. Taustat ovat edelleen timangia. Herra pystyi viimeisessäkin työssään tekemään sen, mistä muut kuvittajat voivat vain kateellisina haaveilla - luomaan rikkaan ja vaihtelevan henkilögallerian. Selvästikään Letteri ei kadottanut visioimisen kykyä. Toteutuksen kanssa toisinaan oli niin ja näin. Jotakin se Della Monica sentään on selvästi parannellut, ilmeisesti vain karmeimmat kohdat. Aika vähäistä se korjailu on ollut. Huomauttaisin myös, että Della Monican korjailut ovat vain oma mielipiteeni sillä missään sitä ei ole sanottu. Sanomiseni perustuu pelkästään ikiaiseisen suosikkipiirtäjäni tyylin tarkkailuun. Eli eri mieltä saapi vapaasti olla, kunhan suomiversiot joskus ilmestyvät.
-
Tämän kysymyksen olen varmaan esittänyt ennenkin, mutta tilaatko näitä italian texejä Bonellin sivuilta vai mistä niitä saat?
-
Sieltäkin, mutta uusimmat ja erikoisimmat lähettää yksi tuttu.
-
Kiitokset myös täältä Askolle. Kaksi kovakantista peräkkäin. Rupean kohta perumaan ruikuttamisiani ja valituksiani. Ja Kiitos isolla K:lla vielä Valkoisen biisonin pojista!
-
Näyttää siltä, että Fusco ei saa uusinta tarinaansa tehdyksi niin, että se ilmestyisi ensi vuoden almanaccona, kuten olen pitkään julistanut. Se siirtynee julkaistavaksi Texin normaalisarjassa. Almanaccossa julkaistaneen tarina joko kaksikolta Nizzi&Sommer tai Ruju&De Vescovi.
EDIT. Tuo Fuscon tekeillä oleva tarina on muuten miehen viimeinen. Sen jälkeen hän lopettaa! Jotkut osaavat lopettaa ajoissa. Mutta on se surullista.
-
Fuscokin on jo ehtinyt ihan kunnioitettavaan ikään: hän on 77 vuotias. Fusco kuuluu ehdottomasti perinteisimpiin kuvittajiin; jos laskin oikein, niin hän on piirtänyt Tex Willeriä jo 32 vuotta. Vähiin ovat huvenneet nuo vanhojen kultaisten aikojen maestrot, sillä enää on -60 ja 70-luvulla aloittaneesta porukasta jäljellä vain Ticci, joka on nyt tosin vasta 66 vuotias. Hänen voidaan varmaan odottaa jatkavan hyvinkin vielä seuraavat kymmenen vuotta Texin parissa. Ticcin jälkeen pisimpään remmissä ollut nykykuvittaja onkin Fuscon lopettamisen myötä yllättäen Civitelli!
-
Niinpä! Muistan, kun teinivuosien taantumavaiheen jälkeen palasin 90-luvun alussa Texien pariin ja aloin haalia 80-luvun lopun tarinoita. Civitelli omaperäisellä tyylillään oli järkytys! En voinut sietää myöskään Blascoa ja Villan ensimmäinen tarinakin tihkaisi. Muutamassa vuodessa oli tullut liuta uuden sukupolven tekijöitä. Onneksi klassiset Ticci, Fusco, Galep ja Letteri jatkoivat, vaikka havaitsin, että osalla heistä alkoi tyyli huolestuttavasti heiketä. Nyt nämä uudet kyvyt ovat viisikymppisiä ja reilusti muita vanhempi Blasco jo haudassa. Villaa ja Civitelliä en nyt vaihtaisi mistään hinnasta. Vanhasta kaartista ei ole juuri enää ketään jäljellä. Piirtäjien neljäs sukupolvi Font ja Cestarot etunenässä ovat varmaan 10-15 vuoden kuluttua nykyään Texin lukemisen aloittaville minun aikani Ticcejä ja Lettereitä. Näin sen homman on kai pakko pyöriä... Vaikka minusta tällä hetkellä tuntuukin, että uusia piirtäjiä on tällä hetkellä tulossa aivan liikaa!
-
Fusco lopettaa? Voi halvattu. Siinä menee yksi Tex-universumini tukipylväistä :'(
-
Omalla kohdallani Civitelli sattui olemaan ensimmäisen lukemani Tex-tarinan (Juonittelua Santa Fessä, vuosimallia 94) kuvittaja. Ja kovasti pidin! Ainakin Villa ja Letteri kolahtivat tuolloin myös kovaa. Nykyään uusia tekijöitä, sekä piirtäjiä että käsikirjoittajia, tuntuu tosiaankin tulevan joka tuutista ja heihin sopeutuminen vie aina aikansa. Mutta jos vain itse tarinat pysyvät kaikin puolin laadukkaina, niin en kyllä, lempo vie, valita yhtään!
-
Tänään löytyi 'Cochisen kultakanjoni' Kangasalta ainakin ärrältä ja Prismasta. Kipin kapin ostamaan! Onko kukaan bongannut jo aiemmin?
-
Ja hyvältä muuten näyttää. En ole vielä lukenut, mutta tykkäsin kyllä piirrosjäljestä. Pelkäsin turhaan suurta keskinkertaisuutta!
-
Löytyi Pasilan R-kioskiltakin, kun vaan ehtisi lukemaan. Mutta hyvältä näyttää.
-
Hyvä hyvä... En toisin kerkeä tällä viikolla enää kauppaan mutta luultavasti käyn heti ensiviikon alussa ostamassa tuon albbarin.
Sain tänään käsiini uusimman Italian maxin. On pakko kommentoida. Toivottavasti en tunge liian pahoin Mr Fontin reviirille :(. Mutta kommentoin vain lyhyesti.
Ei se Letterin piirrosjälki ollut aivan niin kamalaa kuin pelkäsin. Vaan ei se ollut kyllä niin loisteliastakaan kuin salaa toivoin. Eli Letteri oli piirtänyt homman melkein loppuun. Della Monica oli astunut remmiin loppuratkaisun aikana. Plussaa oli se, että Della Monica oli selvästi korjaillut joitakin Letterin kauheimpia kuvia, hattuja ja kasvoja lähinnä. Miinusta taas se, että korjailuja oli tehty aivan liian vähän: vääristyneitä asentoja ja epämuodostuneita kasvoja oli edelleen ihan tarpeeksi. Tulos olisi ollut katastrofaalinen ilman Della Monican korjailuja. Nyt siinä oli aavistus vanhaa Letteriä ja huomasin hymyileväni, kun selasin lehteä. Parasta olisi ollut, jos Della Monica olisi tussannut koko homman alusta loppuun, mutta näin ei ikävä kyllä oltu tehty. Ilmeisesti julkaisuajankohta tuli liian nopeasti vastaan niin suurta operaatiota silmälläpitäen. Della Monican oma osuus miellytti silmää. Se oli aavistuksen rosoisempaa kuin hänet vuosien takaiset tarinansa.
reviirille? hah! ei näissä asioissa ole reviirejä :D ;) Kunhan vaan saadaan uutiset kaikkien tietoon. Ja niinhän sitä sanotaan että "nopea lintu vie madon" :D
Kommentoin itsekkin tuota maxia kunhan saan sen ensin loppuun luettua. Millonkahan ilmestyy bananapressin mainostama Kronikka "Musta kojootti"? Tosin taitaa pitää jättää ostamatta että rahat riittää novelli-spesialistiin ;)
-
reviirille? hah! ei näissä asioissa ole reviirejä :D ;) Kunhan vaan saadaan uutiset kaikkien tietoon. Ja niinhän sitä sanotaan että "nopea lintu vie madon" :D
Onpas! Herrat Asko ja Janne ovat heimopäälliköitä (Janne kyseisen alan Yli Morisco, Asko ilahduttaa meitä iloisilla uutisillaan, mitä tuleman pitää). Samalla Asko toimii int.. eh kvaakasiamiehenä ja välittää toiveitamme Egmontille. Minä, Hannu, Mr.Font, Paso ja nyt Cheyenne ja Pat olemme näiden oppipoikia, eli heimon sotureita, jotka taistelemme vääryyksien (esim. ylähuuli Texillä, tai peräti hampaat) vastaan.
-
Kultakanjoni on luettu. Tarjosi tämä suuralbumi ainakin minulle vuoden Tex huipentuman. Tarina oli mahtava! Nizzin paras tarina vuosiin, ja se ei ole vähän se. Tarinassa oli monta käännettä ja koukkua, paljon enemmän kuin Nizzillä yleensä. Ja ihan oikeasti jännitti, kuinka Tex ja kumppanit tällä kertaa selviytyvät.
Tarinan loppupuolella Tex huudahtaa "Ruttotauti". Olisi kiva tietää, mikä on alkuperäinen italiankielinen sana. Todennäköisesti "peste", mikä aivan oikein tarkoittaa "rutto". Normaalissa puhekielessä "pesteä" vastaa kuitenkin lähinnä "hitto". 70-luvulla Pentti Linnonen käänsi säännöllisesti "pesten" "rutoksi", jolloin kyseinen sana iskostui uskollisten lukijoiden tajuntaa ehdottomien tex sanontojen joukkoon. Nikupaavola on harvoin, jos koskaan, kääntänyt sanaa "rutoksi", vaan pääsääntöisesti "hitoksi". Liuska-aikana Birger Terni käänsi sen, kuten melkein kaikki muutkin kirosanaan vivahtavatkin, "pirskatiksi" :). Nytkö siis iskostuu tajuntaamme "ruttotauti"? Jos nyt oikein alan hämmentää, niin mielestäni "ruttotauti" ei oikein sopinut siihen asiayhteyteen, kun Texin ympärillä oli 'rutosti' kuolleita (sori, spoiler :-\). Lausahduksesta olisi nimittäin helposti voinut päätellä, että ruttoonhan he kuolivat, mikä ei ollut suinkaan asianlaita. Lakoninen "Hitto!" Rennen tyyliin olisi sopinut paljon paremmin. Vaan ei enempää gloriaa pois uudelta suomentajalta. Mielestäni J. Nyman on ollut kerrassaan mainio suomentaja näissä parissa tarinassaan. Oivallinen Rennen aisapari ja, kenties joskus vuosien päästä, Rennen työn jatkaja.
-
Onpas! Herrat Asko ja Janne ovat heimopäälliköitä (Janne kyseisen alan Yli Morisco, Asko ilahduttaa meitä iloisilla uutisillaan, mitä tuleman pitää). Samalla Asko toimii int.. eh kvaakasiamiehenä ja välittää toiveitamme Egmontille. Minä, Hannu, Mr.Font, Paso ja nyt Cheyenne ja Pat olemme näiden oppipoikia, eli heimon sotureita, jotka taistelemme vääryyksien (esim. ylähuuli Texillä, tai peräti hampaat) vastaan.
Hah hah! Aika hyvä, Wade. Nyt on sitten kvaakin Tex-asiantuntijoiden hierarkia hahmoteltu. Onneksi et sentään määritellyt meitä muita heimon squaweiksi. ;D
Tänään on kai vietetty pienimuotoista kastejuhlaa täällä. Mr Wade, onko ticciman nyt sitten lopullisesti kuopattu?
Oivallinen Rennen aisapari ja, kenties joskus vuosien päästä, Rennen työn jatkaja.
Eikö Renne täyttänyt vasta 70 hiljattain? Toivottavasti hän jatkaa mahdollisimman pitkään Texin pääsuomentajana. Vaikka on Rennellä kai muitakin projekteja, sillä hän on kääntänyt myös ainakin Patrick O'Brianin mahtavia meriseikkailukirjoja (5 kpl tähän mennessä).
-
Tänään on kai vietetty pienimuotoista kastejuhlaa täällä. Mr Wade, onko ticciman nyt sitten lopullisesti kuopattu?
Saa nähdä. Ehkäpä sain heimossa "aikuisnimen" ;), kuten yhdesssä Texissä (enpä tarkalleen muista, tätä vuosituhatta kuitenkin), kun intiaaninuorukaiset saivat uudet nimet (Valkohepo ja Rohkea isku). Tai ehkä tänään tuli tehtyä jokin uroteko, josta sain uuden nimen...
Ei muuten ole vielä uutta nimeä kirkossa kuulutettu, saattaa olla, että Ticciman tekee paluun jossain vaiheessa! Nimen vaihdos ei muuten johdu Herra (isolla H:lla) Giovanni Ticcin hiipumisesta tms.
-
Minä jo hetken ihmettelin, että mikä ihmeen Wade :D. Kiitoksia vaan tittelistä. Kyllähän se mieltä lämmittää, mutta en sentään iteäni nostaisi itsensä ylipäällikiön rinnalle ;)
-
Toisaalta, vaikka Asko onkin ylipäällikkö, hän saa puolestani vielä yhden tittelin; poppamies. Kaveri taikoo Texistä erilaisia nidoksia ja kokoelmia niin laajasti ja monipuolisesti kuin vaan voimme kuvitella :-X
-
Mukavaa kuulua heimoon, Wade varmaan edelleen pitää Ticciä esillä piirtäjiin liittyvissä keskusteluissa.
Onnistuin vihdoin saamaan Ruudinsavu-lehden Tex Willer-spesiaalin (2/2003), kiinnnostava läpyskä. Hesan Suomalaisessa Kirjakaupassa oli muutama kappale hyllyssä hintaan 9.10 €, mutta hölmistynyttä näytellen (=kokolailla luonnollinen olotila) sain viehättävältä kassahenkilöltä (rouva tahi neiti) lehdykän 5 € alkuperäiseen hintaan. Lehdessä on mm. Jannen kaksi juttua ja lisäksi useita suomalaisten sarjakuvapiirtäjien juttuja Texistä. Hyvä lisä Hornan kekäleiden ja Minä Tex Willerin oheen.
-
Onnistuin vihdoin saamaan Ruudinsavu-lehden Tex Willer-spesiaalin (2/2003), kiinnnostava läpyskä. Hesan Suomalaisessa Kirjakaupassa oli muutama kappale hyllyssä hintaan 9.10 €
Hannu, oliko näitä lehtiä siellä Aleksin myymälässä, sarjakuvaosastolla varmaan? Toivottavasti niitä jäi vielä sinunkin jäljiltäsi sinne, sillä rupesi meikäläistäkin kiinnostamaan aikalailla. Täytyypä sännätä huomenna heti töiden jälkeen Ruudinsavu-ostoksille. Ja samalla voisi tietenkin ostaa uusimman suuralbuminkin.
-
Tuli pieni virhearvio siinä etten kerkeisi kauppaan tällä viikolla, ja kirjoitan tätä viestiä siis uudenkarhea suuralbumi kädessäni. Piirros näyttää ihan hienolta, varsinkin Tex ja Carson sekä intiaanit (joilla kylläkin näyttäisi olevan se potaskanenä). Tarinasta en tiedä ennen kuin luen. Onkos tänä vuonna tullut jo kolme maxia? eli tuleeko enää tän vuoden pulolla maxia, vai voinko huoletta ostaa kronikan? Kun on pahus vaikeaa kun ei kärsi ostaa kronikkaa, jos sitten pamahtaakin maxi hyllyyn. Ei muuten näkynyt vielä "Mustaa kojoottia" täällä päin. Luultavasti ilmestyy samaan aikaan kun seuraava normi tex.
Ja todella hauskat nuo arvot. Meillä on oikeen oma "Tex Willer" heimo :D
-
Hannu, oliko näitä lehtiä siellä Aleksin myymälässä, sarjakuvaosastolla varmaan? Toivottavasti niitä jäi vielä sinunkin jäljiltäsi sinne, sillä rupesi meikäläistäkin kiinnostamaan aikalailla. Täytyypä sännätä huomenna heti töiden jälkeen Ruudinsavu-ostoksille. Ja samalla voisi tietenkin ostaa uusimman suuralbuminkin.
Aleksin Suomalaisessa, muistaakseni sinne pari kappaletta jäi. Toivottavasti et joudu maksamaan tuota yhdeksää euroa.
-
Aleksin Suomalaisessa, muistaakseni sinne pari kappaletta jäi.
Hep. Huomenna en kerkeä töiden takia, mutta käyn tiistaina hakemassa tuon minäkin (jätä, mr. Font, sinne muutama mullekki :-\) Ja saammeko sanoa Hannulta terveisiä, että hänkin sain femmalla? :P
-
Tuleeko enää tän vuoden pulolla maxia, vai voinko huoletta ostaa kronikan?
Tänä vuonna ei enää tule Maxi-Texiä, mutta linjassa ovat niin syksyn uutuus "Il veleno del cobra", joka lähtee huomenna Jukka Nymanille käännettäväksi, sekä "Valkoisen biisonin poikien" jälkeiset seikkailut. Ne tulevat mainitussa järjestyksessä alkukeväällä ja loppukeväällä.
Ikävämpi uutinen on lyhyiden juttujen koosteen "Kuuma iltapäivä" siirtyminen ensi vuodelle. Työstö oli paljon hankalampaa kuin odotettiin, sillä digimateriaali oli alkeellista. Sivukuvat ovat eri kokoisia ja eri formaateissa, koska ne ovat alunperin ilmestyneet niin erilaisissa lehdissä tai albumeissa. Toivottavasti saamme sen koviin kansiinsa Henki ja elämä- tai Tampere kuplii -tapahtumiin mennssä.
Onneksi "Cochisen kultakanjoni" näyttää hyvältä ja mainittu kronikka-Kojootti on sekin jellullaan marraskuun puolivälin jälkeen ilmestyväksi. Normaali-Texin painatus on neuvottelun alla, koska viimeksi käytössä ollut uusi painokone ei vastannut vaatimuksia.
Ja kun nyt itseä julkisesti nöyryytetään, niin kerrotaan vielä sekin, että iso "Jonah Hex" -albumi on ladottu ja lähes painovalmis, mutta senkään levitystä ja tiedotusta ei saada polkaistua kohdalleen ennen joulua, joten ensi vuodelle sitten sekin.
Tunnen itseni välillä lähinnä ylipäällikön äpäräpojaksi, jolla ei ole mahtia laittaa kaikkia asioita oorninkiin. Tai poppamieheksi, jonka sadetanssi tuottaa vain yltyvää sadetta...
-
Onkos poppamies ajatellut aiempaa ehdotustamme parhaitten tarinoiden julkaisemisesta Maxeina, yhtenä kokonaisuutena?
-
Tänä vuonna ei enää tule Maxi-Texiä
Ikävämpi uutinen on lyhyiden juttujen koosteen "Kuuma iltapäivä" siirtyminen ensi vuodelle.
Eipä Asko nyt hemmotellut meitä kovin hyvillä uutisilla. Vähän kuin joku olisi kertonut, että joulupukki ei tulekaan tänä vuonna. Kronikka taitaakin sitten olla loppuvuoden ainoa valopilkku. Toivotaan että Kuuma iltapäivä saadaan hyppysiin mahdollisimman pian ensi vuonna, sillä kädet syyhyävät kovasti jo pelkästään kun sitä ajatteleekin. Ja seuraava maxi on siis nimenomaan tuo Letterin vika tarina?
Itsekin kannatan parhaiden tarinoiden julkaisemista Maxeissa. Tietenkin olettaen, että painojälki on mahdollisimman korkeatasoista, niinkuin Maxeissa on tähänkin asti totuttu.
-
Minusta popan viesti oli enimmäkseen positiivinen. Suurimpana asiana se, että painokonekohellus saataneen loppumaan.
Myöskään "novelli-spesialistin" viivästyminen ei saa maailmaani mustenemaan. Pääasia on, että tehdään huolella ja hyvää, vaikka muutamalla kuukaudella viivästyisikin. Ja onhan tässä meitä jo nyt hemmoteltu niin, että pari kuukautta vanhojen tarinoiden uudelleenlukemista tekee vain hyvää. Varaa sinäkin, Cheyenne, joulunpyhiksi pari suosikkivuosikertaasi nojatuolin viereen ja nauti olostasi ;).
-
Eikös tuosta novellikokoelman viivästymisestä ollut jo aikaa sitten Banana pressin sivuilla? Tosin siinä jää yksi hyvä joululahjaidea ;). Täytynee varmaankin hommata se kultakanjoni, että on joulunakin jotain luettavaa. Ja säästää Venturin talvitarina joulunpyhiksi.
-
Uusi suuralbumin kuvittaja on taas valittu: argentiinalainen Lito Fernandez (s. 1941).
(http://lambiek.net/artists/f/fernandez_lito/fernandez_lito_gala.jpg)
Kohtuullisen komeaa jälkeä ainakin tuossa näytekuvassa. Käsikirjoittajasta ei ole vielä varmuutta, mutta homma saattaa langeta itselleen Nizzille.
Maxia puolestaa vääntää Faracin tekstin pohjalta Roberto Diso. Ei taideta Italiassa maxia enää arvostaa, kun siellä on koko ajan piirtäjiä, joista ei juurikaan positiivisia kommetteja löydy.
-
Tässä pientä yhteenvetoa tulevista erikoisjulkaisuista.
Julkaisujärjestys on pitkälti arvailujen varassa.
SUURALBUMIT:
1) Ernesto Garcia Seijas (Claudio Nizzi). Valmistunut 2004.
2) Corrado Mastantuono (Claudio Nizzi). Valmistunut heinäkuussa 2006. Julkaistaneen 2007.
3) Lucio Filippucci (Gino D'Antonio). Lienee juuri valmistunut tai on valmistumaisillaan. Julkaistaneen joko 2007 tai 2008.
4) Orestez Suarez (Mauro Boselli/Guido Nolitta). CUBA LIBRE, kesken.
5) Pasquale Frisenda (Mauro Boselli). PATAGONIA, kesken.
6) Lito Fernandez (Claudio Nizzi? Vaiko sittenkin Manfredi. Tai sitten molemmat kirjoittavat suuralbumin. On vielä vähän epäselvää...). Alkutekijöissä.
MAXI TEX
1) Roberto Diso (Claudio Nizzi). valmistunut tai valmistumaisillaan.
3) Ugolino Cossu (Claudio Nizzi). Kesken.
3) Roberto Diso (Tito Faraci). Käsikirjoitusvaiheessa.
ALMANACCO DEL WEST
1) Manfred Sommer (Claudio Nizzi). Valmis.
2) Franco De Vescovi (Pasquale Ruju). Valmis tai valmistumaisillaan.
3) Marco Torricelli (Mauro Boselli). Kesken.
-
Tässä on koko aukeaman kuva Italiassa julkaistusta Villan värillisestä, kovakantisesta albumista. Siitä on ollut sen verran parran pärinää, että ajattelin sen kiinnostavan.
(http://i3.photobucket.com/albums/y56/AndreiaTEX/PA310003A.jpg)
Ei voi väittää, etteikö olisi komiaa jälkeä. Melkein tuollaista Suomeksikin kaipaisi.
-
Näyttääpä hienolta! Koskas tuollainen on Italiassa ilmestynyt?
Tottahan tuo pitää meillekin saada!
-
Toki tämä kiinnostaa! Ja nyt voisi sitten toden teolla aloittaakin sen partojen päristelyn ja pärskyttelyn, nimittäin tuonne Askon suuntaan. Kyllä tästä suomenkielisen version mielellään lisäisi omiin kokoelmiinsa, vaikka itse tarina on julkaistu ja luettu aiemminkin. Kaikesta innostuksesta huolimatta en tosin ole vieläkään mitenkään vakuuttunut Texeistä väreissä. Mutta Villaa isossa koossa en käy vastustamaan.
Ja Janne, älä vain sano, että sinä se tuossa kuvassa hypistelet omaa kappalettasi Villan kirjasta, sillä silloin voisi joku nimeltä mainitsematon valahtaa kateudesta vihreäksi. ;D
-
Ja Janne, älä vain sano, että sinä se tuossa kuvassa hypistelet omaa kappalettasi Villan kirjasta, sillä silloin voisi joku nimeltä mainitsematon valahtaa kateudesta vihreäksi. ;D
Saattaapa olla, että eräs toinenkin rupeaisi kateelliseksi itse yli-Moriscolle. Ja, Askolle terveisiä, että suomeen tuokin!
-
Vähän niinkuin asiaan liittyen, joskus eksyin sellaisille sivuille kuin editionalemercury.it, jossa on vaikka kuinka väreissä julkaistuja texejä. Mikähän mahtaa olla tämän kytkentä Bonellin lafkaan? Olisiko Jannella mafia-tms. yhteyksien myötä tietoja tästäkin? ..kun nyt tuo Villankin väri-texi oli jostain käsiin sattunut..
-
Tuolta sivuilta löytyy sellainen paikka kuin Special collezione Tex ( http://www.editorialemercury.it/html/spc/spctex.php )
tjsp. Tuolla on muutamia kansikuvia Mercuryn julkaisuista... Mulla on muutama tuollainen opus. Näissä on väritettyä uusintapainosta Tex-julkaisuista. Tarinat alkavat muistaakseni ihan alusta saakka, ja ovat tietysti julkaistu kronologisessa järjestyksessä. Väritys ei näissä mielestäni ole kovinkaan kaksista. Kirjat ovat kuitenkin kovakantisia, sivuja hiukan toista sataa. Koko muutaman sentin isompi (4-5cm?) kuin meidän perus-willerissä. Ja painosmäärä näissä rajattu muistaakseni 500 kpl. Leimatttu oikein juoksevalla numeroinnilla :-D
Sitten on tuo toinenkin sarja, jota todennäköisesti katselit ensiksi. TEX miei primi 50 anni. Tästä en ole käsiini saanut yhtään kappaletta, mutta Italian ebayssä noita tuntuu aina välillä olevan myynnissä. Taidettiin joskus Jannen kanssa koittaa ottaa yhteyttäkin tuonne netin kautta, mutta ei muistaakseni saatu minkäänlaista vastausta?
-
Ei tuolla Mercuryllä taida olla mitään yhteyttä Bonelliin. Ilmeisesti ovat ostaneet vain oikeudet julkaista Texiä omassa formaatissaan. Ja kuten Erno sanoi, rumat ovat värit siinä sarjassa. Tuo Mondadorin sarja, jossa tuo Villakin on julkaistu, on kerrassaan upea. Pirun kalliita ovat ja olen raaskinut yhden ostaa, en kuitenkaan tuota. Tuo kuva on netistä, ja olen kirjan omistajalle, eräälle portugalilaiselle Tex-intoilijalle, pirun kateellinen ;).
-
Tämähän on kiinnostavaa. Siis joku värittää Texejä ja myy niitä. Muistan itse noin 5-vuotiaana myös värittäneeni liuska-texejä, mutta tuskin kukaan siitä olisi minulle maksanut (enkä olisi kyllä myynytkään).
-
Tämähän on kiinnostavaa. Siis joku värittää Texejä ja myy niitä. Muistan itse noin 5-vuotiaana myös värittäneeni liuska-texejä, mutta tuskin kukaan siitä olisi minulle maksanut (enkä olisi kyllä myynytkään).
Joo, ja Ticcin se joku tarina, missä sillä päärosvolla puuttui sormet, sen viimeisen sivun oli rakas pikkusiskoni maalannut tussilla punaiseksi..
-
Taitaa olla minullakin vielä kokoelmissa joitakin väritettyjä lehtiä. On ärsyttävää lukea jotain vanhaa hyvää tarinaa, jossa edellinen omistaja on sitten tehostanut kaikki mahdolliset ampumiset ja lyömiset punaisella 'verellä'.
Sitten aatoksia Cochisen kultakanjonista, jonka sain juuri luettua loppuun. Viihdyttävän ja monipuolisen tarinan oli Nizzi tosiaan kirjoittanut. Juoni pysyi ihan hyvin kasassa, vaikka tarinassa seikkailikin paljon porukkaa: koko Texin kvartetti, intiaaneja, sotilaita ja tietysti joukko tavallisia kurkunkatkojia. Myös Alessandrinin kädenjälki oli kaiken kaikkiaan oivallista, vaikka täytyy sanoa, että oli joukossa aikamoisen karmeitakin yksittäisiä ruutuja. Kokonaisuutena oikein kelpo albumi.
-
Sitten aatoksia Cochisen kultakanjonista, jonka sain juuri luettua loppuun. Viihdyttävän ja monipuolisen tarinan oli Nizzi tosiaan kirjoittanut. Juoni pysyi ihan hyvin kasassa, vaikka tarinassa seikkailikin paljon porukkaa: koko Texin kvartetti, intiaaneja, sotilaita ja tietysti joukko tavallisia kurkunkatkojia. Myös Alessandrinin kädenjälki oli kaiken kaikkiaan oivallista, vaikka täytyy sanoa, että oli joukossa aikamoisen karmeitakin yksittäisiä ruutuja. Kokonaisuutena oikein kelpo albumi.
Noh! Kukaan ei ole vielä Cochisen kultakanjonia haukkunut, joten pakko kai ne rahat jostain on kaivaa ja poiketa ostamaan se ;)
-
Kaivahan kuvetta, kyllä se ihan ostamisen arvoinen on!
-
Kaivahan kuvetta, kyllä se ihan ostamisen arvoinen on!
Ja myös Paso kehuu! Taitaapa mennä ensi viikon puolelle, mutta hankittavahan tuo on!
-
Vielä lisää kannustusta Wadelle: ehdottomasti hintansa väärti. Kovin harvassa ovat viime aikoina olleet Tex-tarinat, jossa Tex ja kumppanit joutuvat välillä itsekin kunnolla kiipeliin, tässä sellainen. Pidin myös piirrostaiteesta, joskin ilman nikotteluja ei Texin pärstävärkki tälläkään kertaa alas mennyt. Kasvojen piirtämisessähän se tuntuu suurin kynnys aina uuden piirtäjän kohdalla olevan, kuten joku (Erno vai Cheyenne?) taisi toisaalla keskusteluissa äskettäin todeta. Muutoin aivan upeaa jälkeä.
-
Eikö joku Tex-asiantuntija haluaisi tehdä Kvaakin etusivulle arvostelua viimeisimmästä tai seuraavasta suuralbumista? Pari ammattikirjoittajaa täällä ovat jäävejä.
Alppari tulisi postissa kotiin. Palkkioksi saa kyseisen albumin ja paljon kunniaa ja mainetta.
Jos oikeaa asiantuntijaa etsitään, kysy itse yli-Moriscoa, mutta jos kelpaa tavallisempi Texin lukija luulen, että muutama (mukaanlukien mut ;)) olisi valmis tuosta arvostelun tekemään.
-
Jätän mielelläni homman esim. Wadelle!
-
Jätän mielelläni homman esim. Wadelle!
No kiitoksia ;)
-
Luin ketjua taaksepäin ja törmäsin Cochisen kultakanjonin piirtäjän nimeen; Alessandrini. Liekö kyseessä sama herra joka on taiteillut Ken Parkeriakin? Esim. 6 1980, Tuhon tähdet on kokonaan erään G.Alessandrinin kuvittama. Muuta matskua en tähän hätään löytänyt Alessandrinista. Ja eikös Ambrosinikin ole jonkun Texin piirtänyt. Samanniminen henkilö (joko sama mies, tai kokokaima koska Parkerissa lukee C.Ambrosini) on avustanut itse Milazzoa "Kenraalin legendassa".
Ovat miehet saaneet eri kohtelun (olettaen, että samoja kavereita) Texin lukijoiden piirissä, kuin Parkerin fanien mielestä The boss, Ivo Milazzo
-
Alessandrini on ainakin tehnyt Ken Parkeria. Ambrosinista ei ole tietoa.
-
Jätän mielelläni homman esim. Wadelle!
Katsoppas, Janne, mihin tuo kommenttisi johti. Tex Willer- ketjuissa kirjoittelee nykyisin sisällöntuottaja- Wade
-
Onnea Mr Wade :)!
-
Onnea Mr Wade :)!
Tack. Yritän mahd. puolueettomasti arvioida ;)
-
Ja nyt on luettu Cochisen kultakanjoni. Oli muuten hyvä kokonaisuus, ennenkaikkea lopetus. Harvoin siinä niin käy, että henget ratkaisevat tarinan. Myös siitä syystä tarina oli hyvä, ettei loppua
voinut "parkkiintunutkaan lukija" ennalta arvata
-
On ollu taas niin kiire että en oo kerenny lukea 100 sivua pidemmälle, ja nyt rupes hirveesti kaivaa et miten henget liittyvät tarinaan :o pitääkin tänä iltana lukea loppuun että selviää... n. 100 sivuun asti todella kelvollista luettavaa. Ja hieno piirros...
"Apachet leikkasivat hänen silmäluomensa pois ja antoivat silmien kuivua auringossa :o ;D"
-
On ollu taas niin kiire että en oo kerenny lukea 100 sivua pidemmälle, ja nyt rupes hirveesti kaivaa et miten henget liittyvät tarinaan :o pitääkin tänä iltana lukea loppuun että selviää... n. 100 sivuun asti todella kelvollista luettavaa. Ja hieno piirros...
"Apachet leikkasivat hänen silmäluomensa pois ja antoivat silmien kuivua auringossa :o ;D"
Sori, jos paljastin liikaa. Kuvittelin, että kaik ovat jo lukeneet
-
Taas pientä tiedonjyvää tulevasta. Ensinnäkin se, että seuraava suuralbumi Italiassa on varmuudella mastantuonon piirtämä juttu.
Seuraava almanacco on yllättäen Seijasin Bosellin tekstiin pohjautuva juttu. Alunperinhän se piti julkaista normaalisarjassa. Tämä on siinä mielessä harmittavaa, että suomalaisilta lukijoilta menee vielä kaun ennen kuin meillä on käsissämme Seijasin tarina. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä/muista: Sergio Bonelli hyllytti pari vuotta sitten Seijasin valmiin suuralbumin, eikä sen julkaisusta ole vieläkään varmuutta. Almanacossa piti julkaista Sommerin piirtämä tarina, mutta se siirtyykin perussarjaan.
Ikävä uutinen on se, että kuubalaisen Suarezin suuralbumi etenee aika nihkeästi johtuen miehen terveysongelmista.
-
Ikävä uutinen on se, että kuubalaisen Suarezin suuralbumi etenee aika nihkeästi johtuen miehen terveysongelmista.
Eihän se edes ole vanha?
-
Eihän se edes ole vanha?
Sairaudet kun eivät aina ikää katso. No, toivotaan että Suarez saa albuminsa valmiiksi asti, vaikka myönnän että nyt vasta kuulin hänestä ensimmäistä kertaa. Sen verran paljon on Tex-debytantteja koko ajan tulossa, että ei meinaa perässä pysyä.
-
Kyllä tuo Villan värialbumi on niin loistava, että täytyy se saada meillekkin..
IHAILKAA:: http://www.texbr.com/forum/viewtopic.php?t=207&postdays=0&postorder=asc&start=585
VAI mitä Asko ja Janne?? Tehkää jotain! ;)
-
Todella hienolta näyttää tuo Villan värialbumi, antaa tulla vaan, hyllyssä on tilaa!
-
Vaikka en väri-Texistä pidäkään, niin kyllähän tämä olisi pitänyt julkaista sen Kubertin p***an sijasta.
-
Vaikka en väri-Texistä pidäkään, niin kyllähän tämä olisi pitänyt julkaista sen Kubertin p***an sijasta.
En minäkään ole väri-Texien ystävä, mutta kyllä tuo Villa on jotakin niin mahtavaa. Asko, onkohan mitään mahdollisuutta tuota Suomeen saada? Ensi vuonna tosin tulee jo yksi erikoisjulkaisu (Kuuma iltapäivä). Nyt vaan faksia Nymanille, että suomentaa ton
-
Eikös tästä ole jo Nikupaavolan suomennos kun kerran se on julkaistu peruslehdessä?
-
Eikös tästä ole jo Nikupaavolan suomennos kun kerran se on julkaistu peruslehdessä?
No sitte. Ei muutakuin kirja painoon
-
Joo, hankitaan italiasta, Kirjotetaan puhekupliin Rennen kääntämät replat, painoon ja onnellisten Tex fanien kouraan sopuhintaan :D
-
Joo, hankitaan italiasta, Kirjotetaan puhekupliin Rennen kääntämät replat, painoon ja onnellisten Tex fanien kouraan sopuhintaan :D
Villan taiteesta on unelmat tehty.
Väriopus näkyy olevan Mondadorin kustantama, joten väriversion oikeudet eivät liene Bonellilla eivätkä SAF-välityksellä. Tarpeen tullen niitä voi tietysti vaivihkaa kysellä.
Kerrottakoon samalla, että kaiken maailman kiertelyn ja kaartelun jälkeen saimme vihdoin tietää, ettei pitkään kyselemiimme Ken Parkerin tai Storia del Westin (Lännentie) alkupään materiaaleihin löydy julkaisulupaa ainakaan Bonellilta. Kun oikein inusi lopullista vastausta välttelevien lausuntojen takaa, tuli lopulta tyly vastaus: Bonelli ei halua olla missään tekemisissä ko. sarjojen kanssa.
Panini julkaisee uudempaa Parkeria, mutta mihin lienevät vanhempien sarjojen oikeudet ajautuneet?
-
Olisiko sitten mahdotonta palkata joku (ellei sellaista jo ole remmissä) joka voisi värittää sen Villan albbarin, ja myydä sitten itse väritettynä tms.
-
>mutta mihin lienevät vanhempien sarjojen oikeudet ajautuneet?
Tekijöillä itsellään on nykyään sarjan oikeudet.
Molemmat herrat asuvat Italian Rivieralla, eli puhelin käteen…
-
Väriopus näkyy olevan Mondadorin kustantama, joten väriversion oikeudet eivät liene Bonellilla eivätkä SAF-välityksellä. Tarpeen tullen niitä voi tietysti vaivihkaa kysellä.
Tuli mieleen, että olisiko sitten mahdollista saada mustavalko-versioita näistä samoista A4 kokoisista väritarinoista? Kai sellaisetkin on pakko olla olemassa.
Asko, voisitko sanoa asiantuntijan rehellisen mielipiteesi siitä, onko minkäänsortin realistisia mahiksia saada näitä isoja albumeja vielä joskus Suomenkin markkinoille? Epätietoisuus ja (turha?) toivo kun ovat alkaneet raastamaan sisintä näiden herkkukirjojen suomiversioiden osalta.
-
Käsittääkseni nämä italiassa julkaistut väri-albumit, joita minä olen nähnyt esim. Mercuryn sivuilla (www.editorialemercury.it), ovat kaikki normaali-texeissä, myös suomessa, jo mustavalkoisina julkaistuja; ei siis mitään uusia juttuja. Ja niin myös tuo Villan piirtämä tarina.
-
Käsittääkseni nämä italiassa julkaistut väri-albumit, joita minä olen nähnyt esim. Mercuryn sivuilla (www.editorialemercury.it), ovat kaikki normaali-texeissä, myös suomessa, jo mustavalkoisina julkaistuja; ei siis mitään uusia juttuja. Ja niin myös tuo Villan piirtämä tarina.
Niin, vanhoja juttujahan ne taitavat kaikki olla. Mutta eikö sinuakin, Hannu, syyhytä päästä lukemaan näitä huipputarinoita isossa koossa, yksissä kansissa ja hyvälaatuisena julkaisuna?
-
Joo, miksei, mutta valikoiden. Tuo Villan juttu isossa koossa ja värillisenä kyllä kiinnostaa, mutta pääasiassa muuten ei. Alkaa olla tarinoita jo niin paljon kahteen kertaan (kronikat, liuskakauden klassikot). Eniten minua kiinnostavat vielä Suomessa julkaisemattomat seikkailut normaalisarjassa ja almanacoissa, joita ei kai enää kovin montaa ole.
-
Realistiset mahdollisuudet näihin värialbumeihin ovat paitsi selvittämättömän lupamenettelyn myös tietyn taktisen välimatkan päässä. Tuo Villa niistä on ehdottomasti mielenkiintoisin, sillä ne pari vanhempaa, jotka toimistolle on joskus saatu ("Nimeni on Tex" ja Mefisto-favoriitti "Luurankoylänkö" muistaakseni...) ovat hyvinkin tökerösti väritetyt. Siinä suhteessa Claudion "Kadonnut laiva" on ihan eri hiippakunnasta näytteiden perusteella.
Aion kuitenkin kysellä, mitä tietä siihen pääsisi käsiksi, jos vaikka viimeistään vuoden 2013 vuosijuhliin saisi etevän juhla-albumin. Italiassa 60-vuotisia vietetään aiemmin (2008 - eikö vain?). Saapa nähdä, mitä siellä keksitään!
-
Pitkä on odottavan aika tuohon 2013, vaan varmaan Asko meitä hemmottelee kaikella kivalla tuossa joutoaikanakin..
-
Eipä minuakaan kiinnosta saada ns. turhia suuralbumeita tarinoista, jotka on jo kertaalleen julkaistu pienessä koossa. Poikkeuksena tietysti ne tarinat, jotka on Italiassa alunperin julkaistu suuralbumeina. Tuo väritetty suuralbumi olisi tosin aivan ihan oma lukunsa, ja sellaisen ottaisin ilomielin vastaan. Tosin saahan niitäkin suoraan Italiasta vaikkapa ebayn kautta, ja tarinan kärryillä pysyy kuka tahansa meistä, jos on lukenut rennen kääntämät jutut perus-texistä. Toistan itseäni sanomalla, että kernaasti ottaisin vaikkapa maxeihin näitä parhaita (ja tämäkään ei ole edes Villan paras tarina...) tarinoita yksiin, komeisiin kansiin koottuina.
En nyt muista montako noita värialbumeja on Italiassa julkaistu. Jonkun verran olen niitä minäkin päässyt selaamaan, ja voin vakuuttaa, että ainakin sarjan loppupäässä on aivan upeaa väritystä juuri tämän Villan tarinan tapaan. Se ei ole siis yksittäinen onnistuminen. Itselläni on Mefiston luurankoylänkö, joka on taidettu julkaista jo useaan otteeseen, ja siinä väritys todellakin on vielä hellyyttävän kömpelöä.
-
Kiitokset Askolle vastauksesta. Kyllä minullekin riittäisi ihan hyvin tuo Villan värialbumi, jos kerran muiden laadussa on enemmän tahi vähemmän häikkää. Uusintajulkaisujen ollessa kyseessä vain paras mahdollinen tekninen laatu kelpaa. Mutta palataan asiaan sitten vuonna 2012. Nyt lienee siis parasta kaataa sangollinen jääpaloja housunkauluksesta sisään, eli pistää jäihin koko asia pariksi vuodeksi.
Mitä tulee Maxeissa uusintajulkaistaviin huipputarinoihin, niin ehdottaisin ensimmäisten joukkoon mm. niitä tarinoita joista on puuttunut sivuja (tai muutamia yksittäisiä ruutuja) alkuperäisessä Suomi-julkaisussa. Esim. Letterin Vaarallinen Washington ja Fuscon Cheyenne Club. :) Näitä voisi sitten mainostaa tyyliin: ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan/sensuroimattomina! Toinen toive koskee sellaisia huipputarinoita, joiden painolaadussa on aikanaan ollut jotain hämminkiä. Heti tulee mieleen ainakin Villan Kadonnut poliisipäällikkö, josta en ole onnistunut löytämään siistiä versiota. Tässä tarinassa tuntuu kuin painokoneesta olisi muste ollut loppumaisillaan, koska osasta lehtien kuvista puuttuu pahasti terävyyttä.
-
Minä olisin puolestani sitä mieltä, että lähes esihistoriallinen maxi Tex (eli silloinen mini texone) Oklahoma sopisi julkaistavaksi maxisarjassa ihan ensimmäisten joukossa. Sehän julkaistiin suomessa perustexissä ja pahasti karsittuna. Lisäksi tarinoita koristivat melkoisen rumat Norjassa asuneen Boron tekemät kannet. Cheyennen toiveet ovat omallakin haavalistallani ja lisättäköön siihen vielä Blascon, niin ikään silvottuna julkaistu, Junarosvot (2-3/1990), vaikka sen pituus, 191 sivua, täyttänee vain niukin naukin maxin vaatimukset.
Muiden mainittujen tarinoiden, maxeihin parahultaiset, pituudet ovat tässä:
Cheyenne Club 297 s.
Vaarallinen Washington 291 s.
Oklahoma 337 s.
Kadonnut poliisipäällikkö 365 s.
-
Junarosvot (2-3/1990)
Cheyenne Club 297 s.
Vaarallinen Washington 291 s.
Oklahoma 337 s.
Kadonnut poliisipäällikkö 365 s.
Tulevan vuoden 2007 Maxi-satsi lienee linjassa olettaen, että tällä kertaa saamme syksyn uutuuden nopeammin kouriimme.
Maxi 12 "Kobran myrkky" ilmestyy helmikuun alussa ja Valkoisen biisonin poikien jatkotrilogia (La rivolta degli apaches (Apachien kapina), Missione a Las Vegas (Tehtävä Las Vegasissa) ja Un incarico pericoloso (Vaarallinen tehtävä, ennen julkaisematon) kesäkuulla.
En tiedä vielä tuon Maxi 13:n nimeä, enkä kantta. Jos Janne tai joku muu tunnistaa ko. seikkailuihin liittyvän Villan "keräilykuvan" se saattaisi ratkaista asian. Setin varsinaiset Ristampa-kannet eivät ole kovin hyviä.
Mutta sen voi jo melkein luvata, että "Oklahoma" on alkuperäisenä ykkösmaksina ensisijainen oman opuksen "toiveseikkailu", sillä sitä ei silvottuna kannattane Kronikoihinkaan laittaa.
-
Minusta taas ristampa no 27:n kansi on ihan hyvä, eikös siinä olisi yksi ehdokas maxin kanneksi? Apachien kapinasta. Mutta jos löytyy tarinaan sopiva Villan kansi, niin miksei..
-
Minä olisin puolestani sitä mieltä, että lähes esihistoriallinen maxi Tex (eli silloinen mini texone) Oklahoma sopisi julkaistavaksi maxisarjassa ihan ensimmäisten joukossa. Sehän julkaistiin suomessa perustexissä ja pahasti karsittuna. Lisäksi tarinoita koristivat melkoisen rumat Norjassa asuneen Boron tekemät kannet.
Enpä muistanutkaan, että Oklahomaakin oli silvottu. Noloa myös, että olen aina jotenkin alitajuisesti luullut sen kansikuvia maestro Letterin piirtämiksi, mutta onneksi näin siis ei ole. Nuo kannet ovat nimittäin hempeästi sanottuna aika kamalia. Ehdottomasti kannatan Oklahomaa ensimmäiseksi 'toiveseikkailuksi'! Siihen kun saataisiin vielä Villan kansi, Boron taidonnäytteet kun voisi vaikka vetäistä vessanpytystä alas.
-
Siihen Oklahomaan on olemassa Galepin tekemä kansi, mikä ei mielestäni ole huono.
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/mx_tex0001.jpg)
-
Minusta taas ristampa no 27:n kansi on ihan hyvä...
Kuvana kansi on hyvä, mutta epäröin virittää kolmelle Tex-seikkailulle kantta, jossa ei ole sankaria itseään. Ajattelin sitä takakanteen tai mahdolliselle vapaalle sisäsivulle. Tsekatkaa itse:
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/alborist?collana=1&numero=27&subnum=0
Sivulta pääsee myös numeron 28 sivulle. Sen kansikuva on tutumpaa mallia, mutta mustapohjainen niin kuin edellinenkin. Sitä kuitenkin käytän ellei kilpailevaa Villa-näkemystä löydy.
Viimeinen seikkailu jatkuu ristampaan 29, mutta siinä onkin jo "Mustan Kojootin" kansi.
"Oklahoma" on okei.
-
Numeron 28 kansi ei ole kyllä kovin kummoinen, Texiä on vähän vaikea tunnistaa. Entäs sitten sen ennenjulkaisemattoman kansi, mikähän sen numero mahtoikaan olla? Aha, sehän olikin tuossa samaisessa 28:ssa. No, ei sitten.
-
Entäs sitten sen ennenjulkaisemattoman kansi, mikähän sen numero mahtoikaan olla? Aha, sehän olikin tuossa samaisessa 28:ssa. No, ei sitten.
Jutun omat kannet olisivatkin sitten vain alkuperäisissä liuskoissa.
Löytyykö niitä muuten mistään kootusti?
Olen yrittänyt pyöritellä ubcfumettin listauksia, mutta liuskakansiin asti nekään eivät kattavasti yllä.
-
Galepin kansi Oklahomaan on melko hyvä. Silmää häiritsee vain Texin hattu, joka on oudon näköinen, se näyttää enemmän sadevesiränniltä kuin stetsonilta.
Seuraavan klassikkomaxin kansikanditaatit ovat kyllä aika onnettomia. Värityksen vaihtamista pitäisi harkita ainakin tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa. Juolahti mieleen, että eikö tähän maxiin voisi ottaa jonkin Villan neutraaleista kuvista? Eli sellaisen, joka ehkä alunperin on viitannut johonkin tiettyyn tarinaan, mutta joka kuitenkin sopii melkein minkä vain tarinan kanteen.
Esimerkiksi tämä
http://i3.photobucket.com/albums/y56/AndreiaTEX/TNR97.jpg
tai tämä
http://www.spiritoconlascure.it/varie/pinacotex/Villa64.jpg
-
Galepin kansi Oklahomaan on melko hyvä. Silmää häiritsee vain Texin hattu, joka on oudon näköinen, se näyttää enemmän sadevesiränniltä kuin stetsonilta.
Seuraavan klassikkomaxin kansikanditaatit ovat kyllä aika onnettomia. Värityksen vaihtamista pitäisi harkita ainakin tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa.
Nyt on pakko jyrähtää! Onnettomia? Väritys on ihan samanlaista, kuin muissakin kansissa, ja kuvat loistavia. Ehkä mennyt Villan kuvien suhteen suhteellisuudentaju sekaisin, siitä, mikä on hyvä, kun on niitä mahtavia Texbr:n sivuja (ja kuvia) katsellut
-
En minäkään tuolta ubcfumettin sivuilta löytänyt kuin alkupään liuskakansia, sen sijaan törmäsin ihan muuhun mielenkiintoiseen asiaan (tämä menee nyt kyllä ihan sivuun asiasta), nimittäin että Texiä julkaistaan myös Intiassa. Tuosta näkee vähän miltä ne siellä päin näyttää: http://www.ubcfumetti.com/tx/tx-india.htm
Kannet on jotenkin tutun näköisiä, mutta ilmeisesti ei ole riittänyt että tekstit käännetään, on pitänyt vielä kansikuvatkin retuseerata (no onhan sillä varmaan työllistävä vaikutus).
Mutta onhan noita liuskakansia kaikista Suomessa ilmestyneistä Bellinghamin sivuilla samoin kuin perunamaassa.
-
Millä keinoin (jos vastaus ei paljasta liikaa) on värjätty Kuuman Iltapäivän novellit? Kaksintaistelu näytti joltain peitevärimaalaukselta. Ticci ei vissiin kovasti maalaile, ei netistä löytynyt, muutakuin jollain tietsikalla värjättyjä kuvia (?) Niin, kyllähän Ticcin "kultaluolat" sen kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä sivua on maalattu (Suomessa ilmestynyt normaaliTexissä normaalina, mutta Italiassa värillisenä, jossa nuo maalatut kohdat näkyvät hienosti).
-
Mr. Wadelle: on käsittämätöntä, että väität suhteellisuudentajuni menneen Villan suhteen. Mitä erikoista on ehdottaa Villan taidetta kansiin, kun mies on vastannut Texin kansista 95-prosenttisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana? Ja parhaalla tahdollakaan en pysty näkemään tämänkertaisia alkuperäiskansia kovin hyvinä, saati loistavina. Näissä asioissa Asko tekee päätökset, joihin on tyytyminen, mutta omien mielipiteiden ja uusien näkökulmien tuominen keskusteluun on kuitenkin tärkeää.
Ja lopuksi, jos olen jossain aikaisemmin ollut innoissani Villasta, niin kaikkea ei kannata välttämättä ottaa aina täysin todesta. Sitä voi välillä kirjoittaa lapsekkaan innostuneesti jostain asiasta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että on täysin höyrähtänyt. ;)
-
Mr. Wadelle: on käsittämätöntä, että väität suhteellisuudentajuni menneen Villan suhteen. Mitä erikoista on ehdottaa Villan taidetta kansiin, kun mies on vastannut Texin kansista 95-prosenttisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana? Ja parhaalla tahdollakaan en pysty näkemään tämänkertaisia alkuperäiskansia kovin hyvinä, saati loistavina. Näissä asioissa Asko tekee päätökset, joihin on tyytyminen, mutta omien mielipiteiden ja uusien näkökulmien tuominen keskusteluun on kuitenkin tärkeää.
Hmm. Tarkoitin, että kun olit katsellut noita Villan kuvia, ei mikään tunnu sen rinnalla miltään. Vähän sama vika itselläni. En siis tarkoittanut ihan tuolla...
-
Numeron 28 kansi ei ole kyllä kovin kummoinen, Texiä on vähän vaikea tunnistaa. Entäs sitten sen ennenjulkaisemattoman kansi, mikähän sen numero mahtoikaan olla? Aha, sehän olikin tuossa samaisessa 28:ssa. No, ei sitten.
Siis kun tuon Askon linkin avaa tulee alkuperäinen kansi. Sen ristampa kannen saas sieltä pienistä kansista jotka ovat rivissä siinä vieressä. Tex on vaikea tunnistaa tuon takin takia, mutta ristampa kannessa on sama kuva mutta Texillä ei ole takkia. Minusta se on paras valinta. Oklahoman kansi onkin vaikea löytää. Minusta voitaisiin laittaa Oklahomalle tuo alkuperäinen Galleppinin kansi, jonka Janne laittoi.
-
Tässä pikkiriikkiset makupalat letterin tulevasta maxi-Texistä. Tarinan nimi on suomeksi suunnilleen "Cobran myrkky". Ainakin tuo yksi kuva näyttää siistiltä, toivottavasti ei ole ainut sellainen. Villan kansi on upea.
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2006/settembre-ottobre/tex/vign3.jpg)
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/iconcop/mx_tex0010.jpg)
Kannessa on muuten hiukan samaa henkeä kuin taannoisen "Oopiumi" tarinan kannessa:
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/cop/tex0451.jpg)
Ja kyllä se kirjoitetaan Cobra eikä Gobra, herra Wade ;)
-
Ja kyllä se kirjoitetaan Cobra eikä Gobra, herra Wade ;)
Suomeksi se on Kobra, niin kuin Jukka N. oikein on kääntänytkin. Alla "traileriksi" juuri valmistuneen käännöksen kiihottavat alkutahdit:
Kobran myrkky
sivu 5
Nevadassa kaivosvuorilta Virginia Cityyn johtavalla tiellä...
Siinä ne ovat!
6
Silmät auki! Ne tulevat...
Hyvä! Valmiita ollaan!
Kulta on noissa laatikoissa!
Nyt se alkaa!
7
Tulta!
Ah!
Ohjakset!...
8
Ah!
Puolustaudutaan, veljet!
9
Ahh!
Kirottua! Sentin verran alemmas ja pää olisi lähtenyt!
Mitä "Merihevosen mysteeriin" tulee, olin teettänyt omin nokkineni kannet jo aikaisessa vaiheessa. Latoja pääsi pistämään pahaa aavistamatta ensisivulle otsikoksi Rennen tekstistä käännöksen "Merihevosen arvoitus."
No hard feelings.
-
Sentin?? Vieläkö tuon ehtii korjata? Minusta tuo matka näyttää pikemminkin 20 sentiltä. Jos sentin lähemmäs niin se hipoisi jo stetsonin kupua mutta päähän on vielä matkaa...
IL VELENO DEL COBRA
TESTI: NIZZI, DISEGNI: LETTERI con la collaborazione DELLA MONICA
5
Sulla pista che dalle colline minerarie conduce a Virginia City, nel Nevada...
Eccoli!
6
Occhi aperti! Stanno arrivando...
Bene! Siamo pronti!
L´oro e`in quel le casse!
jne... :D
-
Siis kun tuon Askon linkin avaa tulee alkuperäinen kansi. Sen ristampa kannen saas sieltä pienistä kansista jotka ovat rivissä siinä vieressä. Tex on vaikea tunnistaa tuon takin takia, mutta ristampa kannessa on sama kuva mutta Texillä ei ole takkia. Minusta se on paras valinta.
Katsoin kyllä kaikki versiot kannesta, eikä se minusta takista ollut kiinni, saati sitten huivista, vaan Texin pärs.. öh kasvoista. Eihän tuo nyt loppujen lopuksi aivan onneton ole, jos siis halutaan pitää kiinni siitä että Maxin kannessa ehdottomasti olla Tex. Numeron 27 kansi on joka tapauksessa huomattavasti tätä parempi. Toivottavasti löytyy Villalta hyvä vaihtoehto.
-
Sentin?? Vieläkö tuon ehtii korjata? Minusta tuo matka näyttää pikemminkin 20 sentiltä.
Johan menee pikkutarkaksi mittailuksi.
Ei tulisi mieleenkään "korjata".
Ihmiset ilmaisevat tohkeissaan asioita noin suurpiirteisesti, kuka enemmän ja kuka vähemmän rehentelevästi. Tarinakin kulkee vähän tehokkaammin, jos ei ala tarkennella tuollaisia yksityiskohtia.
Repliikki kuvastaa enemmän vaaran tunnetta kuin noissa olosuhteissa esitettyä akkuraattia analyysia.
Tuliko selitettyä tarpeeksi rautalangasta, ettei mennyt sentin tai peräti parikymmentä yli hilseen?
No worries!
-
Ikivanha vitsihän menee:
Miksi naiset ovat huonoja parkkeeraamaan?
- Niille on kerrottu että tämä (näytetään sormilla noin 5 sentin etäisyyttä) on 20 senttiä.
Kiitos ja anteeksi.
-
Ihan miten herra päätoimittajuutenne haluaa. Minusta vaan "hieman" olisi parempi sana sentin tilalle. "hieman alemmas ja... mitäh? pää olisi lähtenyt. Mihin se pää siitä lähtee jos Winchesterillä ohtaan napauttaa. Henki siinä lähtee mutta kyllä se pää pysyy paikallaan.
-
Minusta vaan "hieman" olisi parempi sana sentin tilalle. "hieman alemmas ja... mitäh? pää olisi lähtenyt. Mihin se pää siitä lähtee jos Winchesterillä ohtaan napauttaa. Henki siinä lähtee mutta kyllä se pää pysyy paikallaan.
Pointtini on se, että puhekieltä ei oikeastaan kannata purkaa osiin noin tylpillä välineillä. Joudut tarpomaan loputtomalla harmistelun ja pettymysten suolla, jos lähdet heti ensimmäisiltä sivulta ruotimaan suupalttien ilmaisuja niin kuin niiden pitäisi olla mittatarkkoja ja lääketieteellisesti eksakteja kuvauksia. Kyllä siinä pää lähtee viimeistään silloin, kun Kit Carson tilaa safkaa cantinassa.
Olisin huono toimittaja, jos olettaisin tehtäväkseni ruveta mestaroimaan käsikirjoituksen eloisia ilmaisuja tai edes niiden käännöksiä, jos suomennos on sujuvaa.
Sarjakuvakerrontaan kuuluu myös kuvan elävyys eli luodin singahduksen ja repliikin pituinen aika on pysäytetty ja tapahtumasarja kiteytetty. Hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella voi hyvin nähdä luodin kulkeneen lähempää ("sormenleveyden etäisyydellä" kuten alkuperäisteksti suurin piirtein määrittää), kohteen kavahtaneen hiukan sivuun ja kyyrympään. Näin oletan piirtäjänkin ajatelleen henkilön asennosta päätellen.
Vaan mitäpä mieltä olette partajalmarin huivista?
Minusta se on jotenkin resuisempi ja löysempi kuin Texillä huonoimpinakin huivivuosinaan?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;id=3733)
-
Käydystä luodin lentoradan ja partajehun pään välisen etäisyyden keskustelusta tulee vääjäämättä mieleen Team Ahman poikien tapa esittää asioita: suunnilleen noin tasan reikä reikä.
Kyllähän tuossa tilanteessa ilmaisu "sentinkin alemmas" kuulostaa nasevammalta kuin "suunnilleen noin 2,53 senttiä alemmas".
-
Vaan mitäpä mieltä olette partajalmarin huivista?
Minusta se on jotenkin resuisempi ja löysempi kuin Texillä huonoimpinakin huivivuosinaan?
Muy bien, odotettu huivikeskustelu avattu. Tästä nimenomaisesta huivista sanoisin, että maestro Letteri on yrittänyt piirtää siihen paljon laskoksia, minkä vuoksi se saattaa näyttää aika resuiselta. Muuten ihan perushuivin näköinen.
Tuohon käännöskysymykseen: ei pidä tarttua liian pienipiirteisiin asioihin, vaan pääasia on sujuva suomennos. Lukiessa tuollaisiin ei varmasti tule kiinnitettyä mitään huomiota. Kääntäjän selvät huolimattomuus- ja asiavirheet ovat sitten toinen juttu.
-
Lisää sujuvia käännösvaihtoehtoja. Alkukielisenä partajalmari toteaa että "Un dito piu in basso e mi facevano saltare la zucca".
Ehdotus 1: Vain sormenleveys alemmas niin kasvoni olisivat suolaisemmat kuin sukkani.
Ehdotus 2: Vajaa metri alemmas niin tuo olisi tullut munille.
Ehdotus 3: Metri sivuun niin se olisi voinut osua sinuun
-
Lisää sujuvia käännösvaihtoehtoja. Alkukielisenä partajalmari toteaa että "Un dito piu in basso e mi facevano saltare la zucca".
Ehdotus 1: Vain sormenleveys alemmas niin kasvoni olisivat suolaisemmat kuin sukkani.
Ehdotus 2: Vajaa metri alemmas niin tuo olisi tullut munille.
Ehdotus 3: Metri sivuun niin se olisi voinut osua sinuun
;D ;D
Pistetäänpäs nyt näistäkin tähän viimeisimmät tiedot, vaikka uutta tietoa ei juurikaan ole. Noh, sen verran, että Fernandezin suuralbumin kirjoittanee Manfredi, mutta siitäkään ei ole varmaa tietoa. Kumma, että missään ei ole tietoa Seguran tekemisistä. Ainakaan Italiasta ei kantaudu tietoa. Miekkonen on kuitenkin espanjalainen, joten Italiassakaan hänen tekemisistään ei tietäne kuin kustantamon päättäjät. Nimittäin joku on laskenut, että Cossun viimeaikaisella piirrostahdilla hän ei ennätä saamaan maxiaan valmiiksi vielä vuonna 2008. Ensi vuonna tulee todennäköisesti Dison järkäle, mutta kuka sitten? Ehkäpä Seguralta jotain. Hänen luottopiirtäjillään Repettolla ja Ortizilla on kyllä muuta puuhaa Texin parissa, joten saattaa tulla silläkin saralla joku uusi piirtäjä.
SUURALBUMIT:
1) Ernesto Garcia Seijas (Claudio Nizzi). Valmistunut 2004.
2) Corrado Mastantuono (Claudio Nizzi). Valmistunut heinäkuussa 2006. Julkaistaneen 2007.
3) Lucio Filippucci (Gino D'Antonio). Lienee juuri valmistunut tai on valmistumaisillaan. Julkaistaneen joko 2007 tai 2008.
4) Orestez Suarez (Mauro Boselli/Guido Nolitta). CUBA LIBRE, kesken.
5) Pasquale Frisenda (Mauro Boselli). PATAGONIA, kesken.
6) Lito Fernandez (Manfredi). Alkutekijöissä.
MAXI TEX
1) Roberto Diso (Claudio Nizzi). valmistunut tai valmistumaisillaan.
3) Ugolino Cossu (Claudio Nizzi). Kesken.
3) Roberto Diso (Tito Faraci). Käsikirjoitusvaiheessa.
ALMANACCO DEL WEST
1) Ernesto Garcia Seijas (Mauro Boselli). Valmis.
2) Franco De Vescovi (Pasquale Ruju). Valmis tai valmistumaisillaan.
3) Marco Torricelli (Mauro Boselli). Kesken.
-
MAXI TEX
1) Roberto Diso (Claudio Nizzi). valmistunut tai valmistumaisillaan.
3) Ugolino Cossu (Claudio Nizzi). Kesken.
3) Roberto Diso (Tito Faraci). Käsikirjoitusvaiheessa.
Demed! Ei näköjään tarvitse pilata yöuniaan odottaessaan malttamattomana näitä maxeja. Roberto Diso ei ole erityisemmin miellyttänyt silmää tähän asti eikä varmasti miellytä jatkossakaan. Sergio Bonelli ei taida olla kovin kunnianhimoinen maxi-sarjan suhteen, ainakaan enää. Voi voi!
Ja Hannulle: nyt vain Rennen jalanjäljissä työväenopiston kielikurssille ja sitten Texin apusuomentajaksi. Ensimmäiset työnäytteet ainakin olivat mainioita!
-
Tuo "sentti alemmaksi" toimisi muuten mutta eikös tarina tapahdu tuumajärjestelmän maassa eli eiköhän Carson karjaisisi "Tuumankin alemmaksi ja se siitä!" Jossain tarinassa välähti sana "biojäte". Tuskinpa tuolloin koko sanaa oli keksitty eli käännöksissä pitäisi noudattaa tapahtuma-ajan sanastoa!
-
Eikös tarina tapahdu tuumajärjestelmän maassa.
Jossain tarinassa välähti sana "biojäte".
Käännöksissä pitäisi noudattaa tapahtuma-ajan sanastoa!
"Tuuman verran" on ihan yhtä hyvä.
Saamani kääntäjäopin mukaan kertovassa tekstissä on kohteliasta muuntaa mitat lukijamaan vastaaviksi, jotta ei tarvitse jäädä pohtimaan, montako kilometriä jokin mailimäärä on tai muuta sellaista. Tässä Tex-repliikissä asialla ei ole niin suurta merkitystä, joten tuumakin olisi ihan okei.
"Biojäte" pisti minullakin silmään. Ei hyvä. Mainitsin asiasta Rennelle, ettei moinen toistuisi.
Tapahtuma-ajan (1800-luvun) sanastossa pitäytyminen olisi uskomattoman hankalaa, suomi kun on kirjakielenä niin nuori. Riittää, kun ei selvästi moderneja sanontoja viljellä.
Entäs tämä huiviasia?
Ettei siinä vain olisi ihan vääränlainen solmu?
-
Heh, satuttiimpa nyt samaan aikaan Asko, Hannu, Cheyenne, minä ja Janne. Minusta tuuman ja mailin käyttö on sopivampaa, kun kyseessä on sentään länkkäri sarjis. Minusta kilometrien käyttö kuulostaa todella tyhmältä, joten jos minä saisin päättää niin tuuma ja mailit pysyisivät.
Hienot käännökset Hannu :D ;D
Itse kääntäisin: Sormen verran alemmas ja naamani olisi pudonnut sukkiin. Tosin zucca tuskin on sukka, mutta kuitenkin.
-
Saamani kääntäjäopin mukaan kertovassa tekstissä on kohteliasta muuntaa mitat lukijamaan vastaaviksi, jotta ei tarvitse jäädä pohtimaan, montako kilometriä jokin mailimäärä on tai muuta sellaista.
Kunhan ei aleta puhumaan euroista ja senteistä, tai mikä vielä pahempaa, penneistä ja markoista... ;)
Rennen suomennoksissa on pistänyt viime aikoina silmään muutaman kerran tosiaankin liian modernit sananväänteet. Yksi esimerkki on juuri tuo biojäte. Ja hiljakkoin Tex totesi, ettei ole ollut näin ahtaassa paikassa sitten onnekkaan syntymänsä. Eikä ole pitkä aika, kun Carson kehotti Texiä relaamaan ja Tiger oli työntää kätensä kakkaan. Vähän jo pelottaa, mitä se Renne seuraavaksi keksii.
-
Jos eurot tulee niin sitten kyllä räjähdän.
Joo, sais Renne jättää tommoset pois. Tosin tolle syntymäreplalle naurahdin, kun luin ;D Carson kehotti Texiä relaamaan ja Tiger oli työntää kätensä kakkaan.
Täh? missäs noi muka oli?
-
Toisaalta, eihän Tex nyt niin tarkkaan ajallisesti ole paikannettavissa (muistaakseni Jannekin tämän toi opuksessaan esille), että ilmaisujen kanssa pitäisi niin valtavan puritaani olla. Tietysti biojäte kalskahtaa vähän oudolta. Ja nuo pituusmitat, eihän niillä aina tarkoiteta tarkkaa mittaa vaan kuvausta jostain joka oli joko lähellä tai kaukana (vrt. esim. "se oli millistä kiinni"; tuskin tällaisen lausuja on mittaa käyttänyt ja silmämääräisesti on mahdoton erottaa milliä kolmesta millistä). Että otetaan vaan rennosti, turha näillä on (tosissaan) saivarella, Renne tekee hyvää käännöstyötä.
-
Ei Rennestä olekkaan valittamista, vaan Nymanista...
-
Minusta tuuman ja mailin käyttö on sopivampaa, kun kyseessä on sentään länkkäri sarjis. Minusta kilometrien käyttö kuulostaa todella tyhmältä, joten jos minä saisin päättää niin tuuma ja mailit pysyisivät.
Olen samoilla linjoilla. Tuumat ja mailit ovat paikallaan, kun on kyse villistä lännestä. Siellähän näitä termejä oikeasti käytettiin eikä senttejä ja kilometrejä. Ja sitä paitsi, näiden vierasmaalaisten mittojen todelliset pituudet eivät varmaan jää keneltäkään sentti- ja kilometri-ihmiseltä epäselväksi. Mutta hälläkös väliä, tämä on vain pikkuseikka, joka ei käännökseen kokonaisuutena paljoa vaikuta.
-
Entäs tämä huiviasia?
Ettei siinä vain olisi ihan vääränlainen solmu?
Mielelläni ottaisin tähän(kin) jotain kantaa, mutta en saa enää kuvaa auki. Oliko huivi partajetsulla ihan solmussa?
Ylipäätään en oikein ole selvillä miten noita kuvia saa viesteihin lisättyä, painike "lisää kuva" kun toimii vähän oudosti.
Kuvaa odotellessa kommentteja varten, pidä huivista kiinni, Asko.
-
Varmaan on tiedot vuoden 2007 Texin erikoisjulkaisuista kaikilla enemmän kuin päivänselvänä, mutta kerrataan kuitenkin.
Eli tuleeko huhtikuussa todella Nizzi-De La Fuente parivaljakon Arizona liekeissä suuralbumi? Tämä on siis normisarjassa jo ehditty kertaalleen julkaista. Itse en tosin muista tarinasta hölkkäsen pöläystä, mutta sen muistan ettei Fuente ole koskaan oikein räjäyttänyt tajuntaa kättensä jäljellä. No, ehkä isossa koossa sitten räjähtää.
Jannen tietojen mukaan Italiassa tulee 2007 suurella todennäköisyydellä suuralbumi Nizzi-Mastantuono-yhdistelmältä. Onko vielä tiedossa, minkälainen tarina on luvassa (juonellisesti lähinnä)? Tämä albumi tulisi meille loppuvuodesta.
Seijasin ja Nizzin albumi on alkanut vaikuttaa koko ajan kiinnostavammalta. Jos se kerran on hyllytettynä, niin varmaan on jotain räväkkää ja poikkeuksellista luvassa. Tai sitten piirrosjälki on aiheuttanut päänsärkyä Sergio B:lle. Oli hyllytyksen syyt mitkä hyvänsä, toivottavasti saataisiin tämäkin albumi uunista ulos. Sisintä kourii, kun tietää valmiita albumeita pimitettävän kustantamon pöytälaatikoiden kätköissä.
Meillä Suomessa tuleva vuosi käynnistyy kuitenkin Kuumalla iltapäivällä, joka on luvattu ilmestyväksi tammikuussa. Seuraavaksi tulee Letterin joutsenlaulu Kobran merkki Maxin muodossa (kevättalvella?) ja sitten keväällä kronikka 17 ennen kuin on Arizonan aika leimahtaa liekkeihin. Ja loppuvuoden Maxeissa pitäisi julkaistaman klassikkoseikkailuja. Paljon on siis luvassa Tex Willer-erikoisherkkuja ensi vuonna!
-
Jannen tietojen mukaan Italiassa tulee 2007 suurella todennäköisyydellä suuralbumi Nizzi-Mastantuono-yhdistelmältä.
Ei millään suurella todennäköisyydellä vaan varmuudella!
Kommentoisin De la Fuentea, että siinä on piirrostaidetta minun makuuni, vaikka Carson ei täysin onistunut ollutkaan. Ja kyllähän se sieltä suuralbumina tulee, kuukautta ei varmaan Askokaan osaa varmuudella sanoa. Veikkaan, että ensin tule Letterin kobra ja ja "novellispesialisti", ehkä jopa mainitussa järjestyksessä.
Seijasin albun julkaisematta jättäminen ei Italiassa ollut varmastikaan piirrosjäljestä kiinni, koska mies on saanut lisätöitä Texin parissa. Ja Italiassa tulisi huhujen mukaan ensi vuonna peräti kaksi suuralbumia ulos. Huhu ei ole varma eikä myöskään se, mikä se toinen albumi olisi. Ihmettelisin kyllä, jos ensi vuonna tulee kaksi albumia. Järkevintä olisi tyrkätä tuplamäärä albumeita ulos vuonna 2008, kun on Texin juhlavuosi.
-
Eli tuleeko huhtikuussa todella Nizzi-De La Fuente parivaljakon Arizona liekeissä suuralbumi?
Tuleva vuosi käynnistyy kuitenkin Kuumalla iltapäivällä, joka on luvattu ilmestyväksi tammikuussa. Seuraavaksi tulee Letterin joutsenlaulu Kobran merkki ja keväällä kronikka 17. Ja loppuvuoden Maxeissa pitäisi julkaistaman klassikkoseikkailuja.
Mikään ei ole päivänselvää tai -tarkkaa Tex-erikoisjulkaisuissa.
Viimeisintä päivitystä:
Vuosi alkaa vasta helmikuun puolivälissä Maxilla "Kobran merkki". "Kuuman iltapäivän" painoaikataulu on edelleen auki, mutta päätettiin kuitenkin julkaista tuo Maxi ensin.
"Valkoisen biisonin poikain" jatkomaxi "Vaarojen saartamana" (Apachien kapina / Tehtävä Las Vegasissa / Vaarojen tiellä) ehtii sitten kesäkuun puoliväliin ja loppuvuodesta toivotaan, että ehditään saada vuoden 2007 uutukaismaksi vielä jouluksi ulos. Jos ei ehdi, saattaa olla saumaa päästä Oklahomaan jo jouluksi.
Huhtikuun lopulla siis De La Fuente -uusinnos albumikoossa. Minusta hyvinkin kelvollista jälkeä, joskin hiukan eri tavalla ilmeikästä piirrostyötä kuin standardimmat Texit. Uusi albo sitten syksyllä "Cochisen" tavoin kesän italojulkaisusta toteutettuna.
Kronikka 17 on maaliskuun alkupuolen heiniä. Heinäkuu ja marraskuu ne kaksi seuraavaa näköistuplien tähtäyspistettä.
Harmittelen näin julkisestikin tuota "Kuumis"-kirjaa, jolle ei noin vain tunnu löytyvän luontevaa paino- ja julkaisusaumaa. Voin vain luvata, että kyllä se sieltä tulee, yhtä varmasti kuin vanhuus...
-
Harmittelen näin julkisestikin tuota "Kuumis"-kirjaa, jolle ei noin vain tunnu löytyvän luontevaa paino- ja julkaisusaumaa. Voin vain luvata, että kyllä se sieltä tulee, yhtä varmasti kuin vanhuus...
Kunhan Kuumis tulee ennen vanhuutta, niin ei valittamista. Eli eiköhän tässä jaksa vielä pari extrakuukautta odotella, laatutavaraa kun se varmasti on.
Peijakas, tässähän rupesikin kiinnostamaan kyseinen Fuenten albumi näiden positiivisten lausuntojen jälkeen. Oikeastaan on hyvä, etten muista siitä mitään, nythän se sitten tulee melkein kuin upouutena.
-
Varaudu pettymykseen, De La Fuente tuottaa aika surkeaa jälkeä. En käsitä miten Janne voi kehua Fuenten tuotoksia ???
-
Varaudu pettymykseen, De La Fuente tuottaa aika surkeaa jälkeä. En käsitä miten Janne voi kehua Fuenten tuotoksia ???
Minäkin olen enempi Jannen kannalla muutenkin kuin viran puolesta. Mikä ei Pason "sauronin tulista silmää" miellytä, ei ole välttämättä surkeaan päinkään. Edes Tex-genren ehdoilla.
Pettymykseen varautuminen on vinoa viisautta; silläpä odotukset varmimmin ylittyvät.
Se täytyy todeta niin Fuenten kuin Villankin sarjakuvataiteesta, että huokoinen pulp-painatus (ja kuvien pienentäminen)saa heidän piirrosviivansa ja sävytyksensä hiukan herkemmin haipuviksi ja/tai tukkoisiksi kuin vaikkapa Ticcin piirrokset, joissa on voimakkaammat kontrastit mustalla ja valkoisella. Puhumattakaan Magnuksesta, jonka piirosviiva on lähes hergemäisen selkeä ja notkea.
-
Itsekkin pidän Fuentesta. Etenkin stoori "Lain yläpuolella" on oikein hienosti piirretty. Olisin toivonut hänen piirtävän pitempään, mutta kun kasvot ei sujuneet ja Monti käskettiin piirtämään hänen töihinsä pärstät uusiksi, niin mies lähti ja kuulema vielä aika liukkaasti :D
Noo.. hienoa että saadaan vihdoin nähdä miltä Fuente näyttää isossa koossa. Seuraavaksi voitaisiin julkaista isona se Pohjola stoori.
-
De la Fuente on ihan asiallinen piirtäjä. Parempi, kuin Nicolo.
Muuten, uusin suuralbumi on arvosteltu:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=735
Hirveen keskeneräinen vielä, muokkailen paremmaksi
-
Selailin tuossa 1960-1970 -luvun taitteen Korkkareita poimiessani korkkarisaksan sanoja ja skannattavia ruutuja tulossa olevaan alan pieneen ensyklopediaan.
De la Fuente on painanut aika lailla liukuhihnaduunia noihin aikoihin ja on oikeastaan yksi genren tunnistettavimmista tekijöistä. Pari vuotta sitten tehty lehtimainoskampanja Jääkiekon MM-kisalähetyksistä lainaili näyttävästi nimenomaan Viktorin naamanmuodostusta korkkarihenkisesti piirretyissä kypäräsankareissaan.
Tex Willer -hommat ovat paljon parempaa ja huolellisempaa sarjakuvataidetta.
Voin laittaa tännekin korkkarinäytteen, kunhan saan settiä skannailtua.
-
De la Fuente on ihan asiallinen piirtäjä. Parempi, kuin Nicolo.
Aargh! Ei varmasti ole Nicoloa parempi! ;D
Hyvä juttu että tuli vihdoin ensimmäinen arvostelu Tex-albumistakin. En ainakaan löytänyt arkistosta aikaisempia. Tulevistakin Texin erikoisjulkaisuista saadaan toivottavasti arvioita sitten joskus kun aika koittaa.
-
Tulevistakin Texin erikoisjulkaisuista saadaan toivottavasti arvioita sitten joskus kun aika koittaa.
Saadaan, saadaan. Ainakin nyt Kuumasta iltapäivästä
En ainakaan löytänyt arkistosta aikaisempia.
...Koska niitä ei ole.
-
De La Fuente
http://www.bdnet.com/De%20La%20Fuente/fiche_auteur.htm
-
De la Fuentelta olisi kiva saada ainakin noita Les Gringoseja suomeksi. Charlierin kirjoittamia ja jossain osassa taitaa vilahtaa itse Blueberrykin vanhana pappana.
-
Kun selailee Norjan Tex-julkaisuja, herää jälleen kiitos suomentajiamme kohtaan (ja ketkä niitä tarinoiden nimiä antavatkaan: Renne, Asko, Jukka ?)
Esimerkkinä suomessa nimellä "Tex suuri"- tunnettu tarina on Norjassa Den store, joka on suunnilleen yhtä kuin hänen tarinansa viitaten Texiin.
Sitten paljon kehuttu nimi "Sininen takki, punainen sydän" on Norjassa saanut verrattain kömepelön nimen: Comanche-soldaten.
Muita loistavia suuralbuminimiä vertaillen Norjan Texeihin:
Tappajien verisillä jäljillä= Morderne (mitä allekirjoittanut ei pitkän yrityksenkään jälkeen pysty suomentamaan ;) )
Kadonnut pueblo kai on joka paikassa melko sama "Il pueblo perduto, Den forsfunne pueblo jne.
Kauhun varjo yössä on kastettu Norjassa nimelle "Skygger i natten". Skygge meinaa varjoa tai varjostusta, eli käännös on helppo: Varjo yössä, joka kuitenkin häviää Suomen mainolle nimelle.
Tulevia Suomen suuralbumeita on jo keretty Norjassa julkaista. Esimerkiksi Mannen fra Atlanta ei kellekään jää epäselväksi.
-
Huhuja, toistan HUHUJA, liikkuu, että Villan pitkään väkertämä tarina ehkä, mahdollisesti, hyvällä säkällä saatetaan julkaista suuralbumina. Viitteitä tästä on saatu ja puolittain Villa on jo myöntänyt, että tuleva tarina ei ole 220 sivua vaan 224 sivua, mikä taitaa olla nykyään suuralbumin vakiomitta. Kaiken lisäksi Villa on piakkoin luvannut paljastaa jonkun suuren salaisuuden, jonka paljastamiselle hänellä ei ole vielä kustantajalta lupaa. Mutta, kolmannen kerran, kyseessä ovat vahvat huhut, ei mitään muuta, joten ainakaan vielä ei pelikalsareita kannata repiä.
-
Huhuja, toistan HUHUJA, liikkuu, että Villan pitkään väkertämä tarina ehkä, mahdollisesti, hyvällä säkällä saatetaan julkaista suuralbumina. Viitteitä tästä on saatu ja puolittain Villa on jo myöntänyt, että tuleva tarina ei ole 220 sivua vaan 224 sivua, mikä taitaa olla nykyään suuralbumin vakiomitta. Kaiken lisäksi Villa on piakkoin luvannut paljastaa jonkun suuren salaisuuden, jonka paljastamiselle hänellä ei ole vielä kustantajalta lupaa. Mutta, kolmannen kerran, kyseessä ovat vahvat huhut, ei mitään muuta, joten ainakaan vielä ei pelikalsareita kannata repiä.
Jaa-a, olipa uskomattoman hyvä uutinen... öh, anteeksi, huhu. Villan suuralbumista olen elätellyt pikkuriikkistä toivonkipinää jo pitkään, mutta totta puhuakseni en uskonut sellaista koskaan tulevan. Olisihan se huippujuttu! Ellei sitten tuo Villan lupaama paljastus olekin se, että hän hyppääkin aidan yli pysyvästi Marvel-leiriin. ;D Taidanpa odottaa siis varmistusta ja nautiskella vasta sitten kalsareiden repimisestä.
-
Kyllä, huippu hyvä huhu! Jos "Eagle Pass" (kuten stoorin nimi on) julkaistanee albbarina, niin kyllä riemusta ratkean. Olisi niin niin NIIN hienoa saada lempparipiirtäjältä albumi (Wade on tästä päässyt jo nauttimaan, ja onhan se Fontkin albbarin pyöräyttänyt, mutta kuitenkin).
-
Kokeilenpa nyt spoileria liittyen tulevaan maxi-Texiin: [spoiler]Tex ja Carson ampuvat nyt ensimmäistä kertaa kohti naista. Nainen ei kuotenkaan luoteihin kuole. On kuljettu pitkä matka siitä, kun "naista ei saanut lyödä kukkasellakaan". Ensimmäisen kerran tätä sääntöä rikottiin suuralbumissa Kauhun laakso, jossa Carson läimäytti naista oikein kunnolla. Näissä molemmissa tapauksissa kirjoittaja on ollut Nizzi. Mutta vielä on matkaa siihen, että joku perusneliköstä suorastaa tappaa naisen. Yleensähän paha nainen on kuollut jollain tapaa tapaturmaisesti joko käärmeen puremaan, tippumalla rotkoon, hukkumalla, intiaanien tai rikostoveriensa tappamana.[/spoiler]
-
Nonniin, Villan albumia koskeva huhu oli sitten väärä tai ainakin ennenaikainen. Se suuri salaisuus oli se, että Italiassa tulee jälleen uusintajulkaisuna koko Tex sarja alusta lähtien (11 vai 12 kerta, menen jo sekaisin). Poikkeavaa tässä on se, että sarja julkaistaan kokonaan väreissä, kovakantisena ja kaiken lisäksi sanomalehden liitteenä. Uutuuden viehätystä vie tosin se seikka, että Mercury kustantamo on jo julkaissut alkupään seikkailuja väreissä. Tosin väritys oli kauheaa. Nyt värien pitäisi oola oikein ammattitaidolla tehtyjä. Villa ilmeisesti kyhää uutukaisiin kannet.
Villan suuralbumi taitaa olla enemmänkin fanien toiveunta. Villa itse ei ole asiaan kommentoinut oikeen mitään muuta kuin hymistellyt salaperäisesti. Kaipa hänkin siis ainakin pitää ajatuksesta. Eri asia on käytännön toteutus. Innokkaimmat voivat raapustaa sergio Bonelli Editoreen kirjeen ja vaatia Villalta suuralbumia tulevaksi ;).
-
Voihan harmi, no ei voi mittään. Minkähän sanomalehden liitteenä tuo väri-ristampa tulee? Tietäisikö Janne??
-
Voihan harmi, no ei voi mittään. Minkähän sanomalehden liitteenä tuo väri-ristampa tulee? Tietäisikö Janne??
"La Repubblica"
Ja kyseessä ovat ilmeisesti siis kahden Tex-kirjan kokoiset ja paksuiset kirjat, joita tulee vuodessa yksi viikossa eli yhteensä 52 opusta: 104 ensimmäistä Ristampaa.
Vastaavia mustavalkoisia on mennävuosina jo tullutkin...
Ei taideta roikkua Suomessa tuossa jutussa mukana, varsinkaan kun ei ole sanomalehden miljoonatukea tiedossa.
-
"La Repubblica"
Ja kyseessä ovat ilmeisesti siis kahden Tex-kirjan kokoiset ja paksuiset kirjat, joita tulee vuodessa yksi viikossa eli yhteensä 52 opusta: 104 ensimmäistä Ristampaa.
Vastaavia mustavalkoisia on mennävuosina jo tullutkin...
Ei taideta roikkua Suomessa tuossa jutussa mukana, varsinkaan kun ei ole sanomalehden miljoonatukea tiedossa.
Ja minkähän lehden välissä ne Suomessa tulisivat? Hesari?
-
Mutta jos me taas saadaan olla kateellisia italialaisille, niin kerran toisinkin päin. Eräs tuttu Italiassa oli nimittäin pakahtua, kun kuuli meidän kotoisasta "novellispesialististamme".
-
Mustavalkoisuus on Tex Willerin valtti ja värit vesittävät alkuperäistä lännen karua tunnelmaa. Enpä siis kadehdi italiaanoja tämän uuden sarjan suhteen yhtään. Yksittäiset väri-Texit meillä erikoisjulkaisuina ovat kuitenkin kiinnostavia ja piristäviä poikkeuksia. Laajamittaisempaa väri-intoilua en silti toivo.
-
Tismalleen samaa mieltä.
-
Kuin myös...!!!!!!!
-
Yksinäinen kostaja on kyllä kertakaikkisen upea, kyllä tämäntasoisia värijulkaisuja ottaisi lisää mielin määrin. Eri asia on sitten sopiiko väritys joka paikkaan, ja miten hyvin se jälkikäteen tehdään. Odotan innolla tulevaa novellikokoelmaa, jossa näitä värillisiä seikkailuja on lisää. Periaatteessa olen samoilla linjoilla kuin edelliset, mutten mitenkään halua tyrmätä värejä Texeissä.
-
Yksinäinen kostaja on kyllä kertakaikkisen upea, kyllä tämäntasoisia värijulkaisuja ottaisi lisää mielin määrin. Eri asia on sitten sopiiko väritys joka paikkaan, ja miten hyvin se jälkikäteen tehdään. Odotan innolla tulevaa novellikokoelmaa, jossa näitä värillisiä seikkailuja on lisää. Periaatteessa olen samoilla linjoilla kuin edelliset, mutten mitenkään halua tyrmätä värejä Texeissä.
Jeps, ei Texiä kokonaan värilliseksi, tosin muutama värillinen piristää. Kuuman iltapäivän väritys on kertakaikkiaan upeaa luokkaa. Varsinkin nimikkotarinassa. "Iltapäivä" on todella hienoksi kuvattu! Samoin Civitellin väriteos ja Ticcin toinen värijuttu. Hyvää settiä!
Ostin vielä Yksinäisen kostajan tiistaina (toisiksi viimeinen kappale Kulku-katissa!). Ei yhtään huonoa jälkeä. Tosin poikkeuksellinen piirtäjä poikkeuksellisessa tarinassa aluksi vierastutti. Mutta siihen tottui! Vielä novellispesiaali ulos, niin olen tyytyväinen (tai olen jo nyt. Mutt´ silloin olen entistä enemmän tyytyväinen
-
Kyllä Tex-värijulkaisut mullekin kelpaavat, mutta se italialainen perustuuba saisi kyllä jäädä väliin. Monet italiassa jälkikäteen väritetyt tarinat ovat aivan hirveää katseltavaa.
Seuraavaksi olisi kiva nähdä vaikkapa italian Tex-sarjan tasanumerot 100,200,300,400,500... nuohan ovat alunperin julkaistu värillisenä.
-
Kyllä Tex-värijulkaisut mullekin kelpaavat, mutta se italialainen perustuuba saisi kyllä jäädä väliin. Monet italiassa jälkikäteen väritetyt tarinat ovat aivan hirveää katseltavaa.
Seuraavaksi olisi kiva nähdä vaikkapa italian Tex-sarjan tasanumerot 100,200,300,400,500... nuohan ovat alunperin julkaistu värillisenä.
Mites "kuumiksessa" on värityksen laita? Kuka sen on hoitanut? Ihe piirtäjät (voisin kuvitella, että Civissä nyt ainakin), vai joku jälkikäteen värittämisen hoitanut?
-
Ei! Ei! EI! Väri-Tex on on aivan kaameaa katsottavaa, ainakin mikäli tuo Jubertin vai Lubertin tekele on sunntaa antava.
-
Ei! Ei! EI! Väri-Tex on on aivan kaameaa katsottavaa, ainakin mikäli tuo Jubertin vai Lubertin tekele on sunntaa antava.
Oletko samaa mieltä Civitellin väri-Texistä? Oletko nähnyt siitä otoksia?
(http://img.photobucket.com/albums/v75/rodrigobratz/ranger4_g.jpg)
En viitsinyt laittaa vielä suomenkielisestä versiota. Jää jännitys sitten spesiaalin saapumiseen ;)
-
Tuo Civitellin teos 'Kaksintaistelu' on siitä erikoinen, että sehän on tehty jonkinsortin maalaustekniikalla. Paremmin tietävät kertokoot tarkemmin. Muut (väri)tarinat on mielestäni tehty kuten muutkin Tex-seikkailut. MV-kuvat vaan on väritetty jälkikäteen.
-
Hmm, tuo ei ikävä kyllä näyttänyt oikein hyvältä, mutta ennen aikaista tässä vaiheessa tuomita. Vähän niinkuin se viimeinen Tintti, mikä se nyt oli, ihmiset näyttävät nukeilta tai jotain...Kyllä Kubertin juttu oli ihan eri tasoa. Ehkä se liittyy tuohon Ernon mainitsemaan väritystekniikkaan?
-
Hmm, tuo ei ikävä kyllä näyttänyt oikein hyvältä, mutta ennen aikaista tässä vaiheessa tuomita. Vähän niinkuin se viimeinen Tintti, mikä se nyt oli, ihmiset näyttävät nukeilta tai jotain...Kyllä Kubertin juttu oli ihan eri tasoa. Ehkä se liittyy tuohon Ernon mainitsemaan väritystekniikkaan?
Laitan huomenna näytteen Ticcin värityksestä ja tarinasta, joka julkaistaan novellispesiaalissa. Mielestäni Civin maalaustekniikka on loistava! Parempi, kuin muiden "tietokonevärjäykset". Ei Civin piirustusta kyllä saisikaan jälkeenpäin väritettyä.
-
Jos tuosta Civitellin näytteestä ei innostu, niin ei kannata hermostua. Muut väriosiot on väritetty ihan toisenlaisella tekniikalla. Toivottavasti en paljasta liian suurta salaisuutta, kun kerrn, että kaksi Ticcin tarinaa on väritetty ihan Suomessa. Syy oli se, että Suomeen ei saatu värillistä digimatskua. Italiassa kyseiset tarinat on toki julkaistu väreissä, mutta nyt siis väritystapa on näihin suomijulkaisuihin muuttunut. Jäämme jännityksellä odottamaan.
-
Minun mielestäni tuo Civitellin Kaksintaistelu-novelli on ihan hienosti maalattu, tunnelma on kohdallaan. Ja tarinakin oli aika hyvä.
Vielä värillisiin Texeihin liittyen, tässä pari kuvaa väritetyistä Texeistä:
(http://img.photobucket.com/albums/v280/jimbrandon/LETTERIIlfioredellamorte.jpg)
(http://i8.photobucket.com/albums/a12/Zeca_/PB100006.jpg)
Kyllä nämä ihan hienoilta näyttävät, kunhan vain väritys tehdään huolellisesti. Isokokoisissa erikoisjulkaisuissa näitä voisi olla ihan kiva nähdä meilläkin. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että mustavalkoisuus sittenkin pesee värit mennen tullen.
-
Kohtuullisen hyvältä näyttää ja ehkä vähän huonompikin piirtäjä pääsee "näkyviin" näissä värillisissä. En tiiä johtuuko siitä, että meillä ei hirveesti oo vielä noita väri-texejä harrastettu..
Muutamat tutut ovat moittineet sitä, että Tex on mustavalkoinen ja siksi he eivät sitä lue.. ja silloin kun akun taskukirjoissa oli joka toinen sivu värillinen niin he lukivat vain ne värilliset sivut :))
Oon yrittänyt niille selittää, että mustavalkoinen Tex on silti se oikea Tex ja silloin korostuu enemmän taitavien piirtäjien ominaisuudet...!!
-
Kyllähän nuo värit mausteena joskus menee, ei siinä mitään. Tuollaisiin luxuspainoksiin ne jopa sopivat. Jos joskus voitan lotossa päävoiton, niin hommaan nuo Italian supervärialbumit!
-
Kuumassa iltapäivässä on hyvä väritys. Pistän liitteenä pienen pätkän, eli yhden sivun. Aloitussivua en viitsinyt laittaa, sattuneesta syystä
-
Voisin kuvitella, että suomalaisessa versiossa värit ovat aavistksen kirkkaammat. Kuvittelen, en siis tiedä.
-
Hei hei, missäs nyt mennään?! Eihän Kuumis ole kai vielä painosta tullut vai miten veli Wade tietää siitä jo kaiken? Asko, Wade, what's going on here? ???
-
Ei ole varmaan vielä painoon mennytkään. Arvoisa 'hoviurkkijamme' on päässyt luotettavan lähdemateriaalin ääreen, niinkuin kunnon länkkäritiedottajan ja -arvostelijan kuuluukin päästä.
-
Hoviurkkija urkki esille sellaisen asian, että Ticcin tarinassa väritys näyttää loistavalta verrattuna Galepin tarinaan (liitän, kun saan pakattua. Liikaa en kuitenkaan näyttele). Hyvin muuten piirretty, tuo Galep! Taitaa olla vanhaa piirosta.
Toivottavasti ilmestyvässä novellissa värit ovat kirkkaampana, Campesinon koplassa vähän epätasaisuutta väreissä.
Arvoisa 'hoviurkkijamme' on päässyt luotettavan lähdemateriaalin ääreen, niinkuin kunnon länkkäritiedottajan ja -arvostelijan kuuluukin päästä.
Kiitos. Yritän olla luottamuksenne (kunnon län.tiedottaja ja -arvostelija) arvoinen. Ainakin tuon novellikokoelman aion arvostella, kai Maxi-Texinkin. Tiedotus päivittyy päivä päivältä (tarkoittaa "Tulevat lännensarjat" - osiota
-
Mahtavilta näyttää nuo väritetyt. Etenkin "Kuumiksen" sivu on hyvä. Kaksintaistelu on selvästi eritavalla väritetty, mutta tavallaan tuo on ihan tyylikästä, myös. Tosin Texiin sopii mustavalkoisuus paremmin kuin värit, mutta on todella mukava saada kokoelmiin myös noita värinovelleja.
Kyllähän nuo värit mausteena joskus menee, ei siinä mitään. Tuollaisiin luxuspainoksiin ne jopa sopivat. Jos joskus voitan lotossa päävoiton, niin hommaan nuo Italian supervärialbumit!
Perhana! Mahtaa aika arvokkaita noi olla jos tarvitaan loton päävoitto niiden ostamiseen :D.
-
Matka sinne ja takaisin, iso matkalaukku sekä itse sarjakuvat. Kyllä siinä jo rahaa palaa. No, olisko ne jotain 30 egee kappale... Muistelisin...
Mahtaako muuten olla novellikoosteen vanha Galep tarina lainkaan väreissä. Alkuperämaan julkaisuissa värit ovat sen tarinan kohdalla olleet todella kehnot enkä usko, että sellaisenaan kelpaavat suomi-julkaisuun. Enkä ole ainakaan kuullut, että sitä tarinaa olisi uudelleen väritetty. Se ainakin on varmaa, että kaikki novellit eivät ole väreissä.
-
Matka sinne ja takaisin, iso matkalaukku sekä itse sarjakuvat. Kyllä siinä jo rahaa palaa. No, olisko ne jotain 30 egee kappale... Muistelisin...
Tilaa italian banaanipressistä?
Kyllä sieltä joku nettikauppa löytyy. Postikulut vois tulla halvemmaksi muutamasta albumista, kuin lentomatka ja matkalaukku. Joo, tämä ehdottamani vaihtoehto on tosi virkistävää vaihtelua. Lähteä lomamatkalle italialaiselle nettikaupan sivuille.
Muttei tarvitsisi lottovoittoa
-
Tietoja ja vahvoja arvauksia tulevista Texin erikoisjulkaisuista.
Jokin aika sitten tuli ilmi, että Lito Fernandez kuvittaa texin suuralbumin. Kirjoittajaksi on ilmeisesti tulossa parivaljakko Nolitta/Boselli. Näin arvaillaan. Samaten arvaillaan, että Manfredi kirjoittaa suuralbumin, jonka piirtäjäksi pestattaisiin Carlos Gomes.
Vankkaa tietoa sen sijaan on se, että Ortiz alittaa hommat maxi-Texin parissa ja käsikirjoittajana on hänen maamiehensä Segura. Tekeillä on siis neljä maxia. Kaksi Disolta, yksi Cossulta ja nyt siis myös Ortizilta. Hyvä, että siihenkin sarjaan vähän panostetaan!
-
Onneksi! Diso ei minua ainakaan ole viihdyttänyt. Tosin Klamathien maassa oli ihan hyvä, mutta Tuulen poika aivan surkea. Se tosin johtunee tylsähköstä juonesta, eikä Disosta. Mahdollisesti Disoltakin voidaan saada hyviä Maxeja, kunhan tarinat pysyvät A-ryhmän tasolla, kuten suurin osa maxeista tähän asti. Ortiz-Segura kaksikko kuuluu niihin pareihin, joilla on osunut oikea mies kuvittamaan oikeaa tarinaa. Parivaljakon työt ovat Maxien parhaita (jos ei lasketa Fontin lyijykuuroa).
-
Segura voisi käyttää mielestäni parhaiten Ortizia hyödyksi kirjoittamalla tälle kunnon kauhutarinan. Kauhu on Ortizin suuri rakkaus junien lisäksi. Hänet pitäisi saada innostumaan oikein kunnolla. Tuloksena voisi olla eräs Tex Willer-historian klassikoista. Ellei se sitten Ortizin kohdalla ole jo hieman liian myöhäistä. Rajamailla liikutaan!
-
Kauhusta puheen ollen, juuri sellaisella tunnelatauksella minä odottelen näitä Dison väkertämiä maxeja. Parin aikaisemman tarinan perusteella Tex ja Carson näyttävät sellaisilta kuvatuksilta Dison piirtämänä, että ne lienevät kammottavimmat tulkinnat päähenkilöistämme koko Texin historiassa. Monissa kuvissa Texillä on niin oudon kiero ilme, että häntä voisi luulla tarinan pääkonnaksi. Mielestäni Sergio Bonelli voisi antaa Disolle mojovan potkun persauksiin, jotta saisimme hänet pois pilaamasta hienoa maxi-sarjaa ja Texiä ylipäänsä. Cossun ja Ortizin maxeja odotan suuremmalla mielenkiinnolla.
-
Tuohon yhdyn! Dison Texillä on jokin ihmeellinen virne koko ajan naamalla. Cossua en tosin kovin suurella innolla odota. Onko Jannella tietoa onko tämä Segura-Ortiz story jälleen treno-juttu.
-
Ei ole mitään tietoa. Ortiz aloittaa sen homman heti, kun on saaut Faracin kirjoittaman jutun valmiiksi. Eli on saattanut aloittaa jo, sillä se Faracin juttuhan jo pian julkaistaan. Ja tämä saattaa jäädä Seguran viimeiseksi työksi, sillä Ganzio on hänen kaikkiin tarinoihinsa kirjoittanut viimeisen version. Ja nyt Ganzio on jäämässä eläkkeelle.
-
Nyt on bananapressiltä tietoa tulevista Tex julkaisuista.
Kobran myrkyn juoniselostus on tällainen:
[spoiler]
Kiinalainen Vihreän Lootuksen salaseura pyörittää pelihelvettiä ja oopiumiluolaa Virginia Cityssä. Naamioidun johtajan Kobran organisoima järjestö on levittänyt lonkeronsa kaikkialle kaupunkiin. Lakia ja järjestystä palauttaessaan Tex ja Carson saavat vastaansa varjoissa vaanivat julmat ja fanaattiset tappajat. Piirtäjämestari Letterin viimeinen taidonnäyte. 336 s. Ilmestyy helmikuussa.[/spoiler]
Opuksella on hintaa 7.60 € ja sen myyntilause on "Vihreän Lootuksen salaseura terrorisoi Virginia Cityä"
En saanut kantta liitteeksi niin katsokaa tuosta:
http://www.bananapress.fi/index.php?&sivu=33534&kappale[21491][alkuluku]=0&kappale[21491][sql_haku]=tuoteryhma%3D%27tex+willer%27+and+uutuus%3E0&&sivu=33516&kappale[21451][nr]=72969
Kronikka 17: Hopearosvot & Pataässä-juonikuvaus on taas tällainen:
Tex ja kumppanit paljastavat nelisormisen miehen salaisuuden, taistelevat hopeakaivoksen väkeä terrorisoivaa konnasakkia vastaan ja lähtevät Pinkertonin Dan-ystävän avuksi New Orleansin jokilaivapelurien liigaa taltuttamaan. Alkuperäismuodossa painettu tuplanide yli 30 vuoden takaisesta klassikosta. 10-11/1973. 256 s. Ilmestyy helmi-maaliskuussa.
Hintaa on 7.10 €
Kansi:
http://www.bananapress.fi/index.php?&sivu=33516&kappale[21491][alkuluku]=0&kappale[21491][sql_haku]=tuoteryhma%3D%27tex+willer%27+and+uutuus%3E0&kappale[21451][nr]=51552&&sivu=33516&kappale[21451][nr]=73443
Linkitkään eivät toimi kokonaan niin kopioikaa osoitteet...
-
Ja banana uutisoi jälleen:
Kuuman iltapäivän kansi julki ja nyt myös HINTA.
tintiririntintin 19.90€/kpl on bananalla.
Myös uuden suuralbumin "Arizona fleimeissä" ja tulevan maxin "dangeroussit kaikkialla" kannet ja juoniselostukset löytyy.
-
Iltapäivän kannesta puuttui näköjään vielä itse krumeluurit, siitä on pelkkä kuva. Suuralbumin reunaväri, vaaleanvihreä on rohkea veto. Kivaa tiedossa.
-
Kiitokset Wadelle, jonka vinkkien avulla löysin väriTexin Kulkukatista Helsingin Kalliosta.
Mutta itse tähän kyseiseen albumiin. Värit sinänsä olivat hyvät, mutta ne eivät tee Yksinäisestä kostajasta klassikkoa. Ensinnäkin käsikirjoitus oli raaka, perinteinen kostotarina, jossa huumorin osuus oli kadotettu täysin. No, eihän Tex yksinään huulta voinut heittääkään. Kubertin piirrostyöstä sen verran, että parhaimmillaan se toimi hyvin ja näyttikin hyvältä, mutta lähikuvat olisi voitu jättää pois. Vaikutti, että Kubertin tyyli olisi istunut paremmin johonkin koomisempaan sarjakuuvaan. Itse hänen Texinsä ja etäiseksi ja persoonattomaksi hahmoksi, jotka tulevat ja menevät jäämättä mieliin. Joissakin kuvissa Texissä oli ripaus Kauniitten ja Rohkeitten Ridge Forresteria. Kyseinen TV-sarja ei kylläkään kuulu suosikkeihini.
Mutta eittämättä tuli mieleen, että kun värit ovat näin mahtavia niin miltähän näyttäisivätkään tarkkaa piirrosta tekevät Civitelli ja Villa väreissä. Todennäköisesti upeilta.
Tuli mieleen toinenkin asia. En muista Texin juuri seikkailleen yksin . Nicolon "Vieras Elm cityssä" edusti ainakin hyvin lähelle tätä tyyppilajia ja hyvin edustikin. Muita ei äkkipäätä putkahda mieleeni, mutta ehkäpä niitä on.
No niin. Kaikki muuthan olivat yksinäisen kostajan lukeneet, joten oma arvosteluni tuli jälkijunassa.
-
Tuli mieleen toinenkin asia. En muista Texin juuri seikkailleen yksin . Nicolon "Vieras Elm cityssä" edusti ainakin hyvin lähelle tätä tyyppilajia ja hyvin edustikin. Muita ei äkkipäätä putkahda mieleeni, mutta ehkäpä niitä on.
On Tex seikkaillut yksin vaikka kuinka usein. Uransa alkuaikoina hän nimenomaan oli "yksinäinen kostaja" ennen kuin hän alkoi kaveerata oikein kunnolla Carsonin kanssa tai ennen kuin Kit oli edes syntynyt. Alkuaikojenkin jälkeen soolo-tarinoita on putkahdellut aika usein. Jos en ihan väärin muista niin melkein kaikissa almanacco-tarinoissa tex seikkailee yksin. Näitä alamanacco-juttujahan on suomeksi saatu vasta kaksi, ja ainakin toisessa niistä vilahtaa poikkeuksellisesti myös Carson.
-
Hyvä, Kari, että löytyi!
Kubertin Texinhän piti alunperin olla Yksinäinen ratsastaja, mutta vielä minulle paljastumattomasta syystä se vaihtui. Ilmeisesti joku kaima oli?
-
Aion lukea Galeppin alkuaikojen tuotannon, koska niitä näyttää olevan uusintapainoksina . LiuskaTexeistä on kyllä kokemusta ja onhan se ihan totta, että yksinhän Tex niissä seikkaili. En ajatellut näin kauas menneisyyteen, vaan enemmänkin näitä uudempia tarinoita, joissa Texillä on ainakin Kit Carson mukanaan. Alunperin Tex todellakin oli yksinäinen kostaja.
-
Tässä on näytekuva Torricellin tulevasta tarinasta, joka todennäköisesti julkaistaa almanacco del west sarjassa.
(http://img.photobucket.com/albums/v296/ZecaTex/Torricelli.jpg)
Näyttää pirun hyvältä. Ikään kuin Galepia, mutta mukana on vivahde Gestaroja 8].
-
Kubertin Texinhän piti alunperin olla Yksinäinen ratsastaja, mutta vielä minulle paljastumattomasta syystä se vaihtui. Ilmeisesti joku kaima oli?
Hip hei Hopea!
Legendaarinen The Lone Ranger on tavattu suomentaa Yksinäiseksi ratsastajaksi. Sitä en olisi lopulliseksi nimeksi laittanut. Renne nimesi tarinan Yksinäiseksi kostajaksi, mikä oli A-Okay by me.
-
Näyttää pirun hyvältä. Ikään kuin Galepia, mutta mukana on vivahde Gestaroja 8].
Helkutin hyvän näköistä. Mulle tuli ekaks mieleen että tämähän on sen näköistä willeriä kuin kuuluukin olla. Eli aitoa Galleppinia, mutta tarkemmin piirrettynä.
-
Joo. Ainoa pieni miinus on, että Carsonin ja Texin ikäero näyttää olevan poikkeavan suuri. Carson on juuri sen näköinen kuin kuuluukin olla kaikkien riuduttavien seikkailujen jälkeen, jotka hän on Texin seurassa kokenut. Mutta Tex on parikymppisen näköinen. Vaan ehkä tuo iso kuva pikkasen valehtelee. "Niskakuvassa", kun kasvoja ei näy, Texissä näkyy myös kilometrit.
EDIT: Asian pontimeksi kaivoin netistä vielä toisenkin Torricellin kuvan. En tosin tiedä, onko se kuva tulevasta tarinasta. Siinä tuntuu Texissä kuitenkin olevan enemmän rosoa. Ja kaikki muutkin ovat juuri niinkuin pitää. Toivonpa todella, että Torricelli saa enemmänkin töitä Texin parista.
(http://i8.photobucket.com/albums/a12/Zeca_/PardsporTorricelli.jpg)
-
Suorastaan saakutin hyvän näköistä on Torricellin taide näiden kuvien perusteella. Ja mikä Tex! :) Aivankuin Galep-vainaa olisi tullut haudan takaa ja piirtänyt Texinsä parempana kuin koskaan. Loistava yhdennäköisyys. Koskahan Suomessa saa nauttia Torricellin piirroksista enemmän noin niinkuin Tex Willer-muodossa?
-
Tosiaan kuin Galeppini 60-luvulla. Jotain odotettavaa meillä vanhoillakin sedillä! Tämähän voisi piirtää uudelleen näitä huonompien tuherruksia.
-
Liityn Torricellin kehujiin, Jannen laittamien kuvien perusteella miehen piirrosjälki näyttää tosi hyvältä ja mukavasti tosiaan Galeppiinin tyyliseltä. Mutta ilmeisesti tässä vuosi pari saattaa vierähtää ennenkuin kyseistä tarinaa suomeksi saadaan? Jannella on varmaan käsitys siitä, missä vaiheessa tuo olisi Italiassa ilmestymässä?
-
Parin vuoden sisällä ilmestynee todennäköisesti almanaccossa. MUTTA jos sittenkin saataisiin perussarjassa niin Suomeen se tulisi vähän aikaisemmin. Almanacco-julkaisujahan Suomessa saadaan odottaa, mutta mikäänhän ei estä niiden julkaisemista isoa satsia kerralla, vaikka neljä tarinaa putkeen, niin saataisiin kerralla vuoden ekstra-Texien kiintiö täyteen. Silti ihmettelisin, jos saadaan Suomeen tämän vuosikymmenen puolella.
-
Almanaccoja kaipailisin Suomeen muutenkin. Ensinnäkin, hyviä tarinoita, toiseksi, niissä tulee joku Askon (tai kumpp.) juttu mukana, joita on mukava lueskella.
Kalentereista puheenollen, Tex- almanakka voisi olla tyylikäs! Villan piirtämiä kuvia täynnä, joka kuulle oma, hieno foto.
-
Totta. Meinasin sellaisen itselleni viime jouluna teettää, mutta en sitten kehdannutkaan. Olisi pian tullut sukulaisilta tietynlaisia katseita :).
-
Tähän kuoroon yhdyn! Kyllä taatusti kelpaisi Tex-kalenteri tai almanakka meikäläisellekin. Tahi Tex-paita, Tex-pipo, Tex-kalsarit... ;D No, ei ehkä sittenkään noita viimeksimainittuja. Taitaa vain olla oikeuksien saanti tällaisiin tempauksiin tiukalla, muistelen lukeneeni jostain Askon muinaisesta viestistä.
-
Mutta Tex-kalsarithan olisivat loistava idea! Ne voisivat olla sellaista lännen mallia, jossa on ns. luukku takana... se auki repsottaen olisi kiva tepastella aamuisin kotosalla!
-
Minä olen teettänyt itselleni pari Tex-paitaa, kustansivat n. 20€/kpl. Ehkäpä rikon joitakin tekijänoikeuslakeja!
-
Minä olen teettänyt itselleni pari Tex-paitaa, kustansivat n. 20€/kpl. Ehkäpä rikon joitakin tekijänoikeuslakeja!
Vasta sitten, jos alat kaupustella niitä rahaa vastaan.
-
Tähän kuoroon yhdyn! Kyllä taatusti kelpaisi Tex-kalenteri tai almanakka meikäläisellekin. Tahi Tex-paita, Tex-pipo, Tex-kalsarit... ;D No, ei ehkä sittenkään noita viimeksimainittuja. Taitaa vain olla oikeuksien saanti tällaisiin tempauksiin tiukalla, muistelen lukeneeni jostain Askon muinaisesta viestistä.
Tex-paita!!! lääh lääh tahtoo :P ;D
-
Aikoinaan näitä kalenteri- ja paita-asioita Askolta kyselin. Kertoi, ettei onnistu, koska Bonelli editore ei oikeuksia jakele. Menikö oikein, Asko?
Niinpä otin oikeuden omiin käsiini (niin Texkin olisi tehnyt) ja teetin paitoja itselleni.
-
Aikoinaan näitä kalenteri- ja paita-asioita Askolta kyselin. Kertoi, ettei onnistu, koska Bonelli editore ei oikeuksia jakele. Menikö oikein, Asko?
Niinpä otin oikeuden omiin käsiini (niin Texkin olisi tehnyt) ja teetin paitoja itselleni.
Hei, myy mulle yksi?
Joo, noin se meni, miten kerroit. Sergio pitää aika paljon linjaansa samanlaisena, kuin Babba-Bonelli, paikoin jopa tiukempaa. "Tätä ei isä olisi halunnut."
Joskus banaanipressillä oli myynnissä Tex-paitoja, tais olla Giolitti kuvittajana, ja ne kiellettiin makaroonimaan päästä heti.
-
Onnistuisiko edes maahantuonti?
Kai Texi-tuotteita on kumminkin Italiassa?
Corto Maltesestakin on vaikka mitä rättiä ja retonkia, vaan sehän ei toki olekaan Bonellituotantoa...
-
Onnistuisiko edes maahantuonti?
Kai Texi-tuotteita on kumminkin Italiassa?
Corto Maltesestakin on vaikka mitä rättiä ja retonkia, vaan sehän ei toki olekaan Bonellituotantoa...
Minun käsittääksein ei italiassakaan ainakaan ylitarjontaa ole Tex- lööperistä.
Jos niitä sitten on ollenkaan, sielläkään...
-
Mutta miksi ei????
Sehän toisi vain enemmän tuottoa, ja mainetta texille :-\
-
Mutta miksi ei????
Sehän toisi vain enemmän tuottoa, ja mainetta texille :-\
Sanopa muuta.. Ei kai kyseessä ole muuta kuin isän muiston kunnioitus, "Ei isäkään olisi tahtonut", tai jotain vastaavaa.¨
Kyse ei kaiketi liene tässä kuitenkaan Eu- säädöksestä, vai?
-
Onnistuisiko edes maahantuonti?
Kai Texi-tuotteita on kumminkin Italiassa?
Corto Maltesestakin on vaikka mitä rättiä ja retonkia, vaan sehän ei toki olekaan Bonellituotantoa...
Sen verran kun noita saapasmaan Tex foorumeita olen katsellut, niin eipä sielläkään mitään oheistuotteita kauhesti ole.. Joskus on ollut enemmänkin; pinssejä, avaimenperiä, palapelejä ja muuta krääsää olen nähnyt. Onpa joskus ollut Tex tupakkaakin myynnissä :D
Noista paita hommeleista: kipittäkää Suomalaiseen ostamaan sellaista tulostettavaa paperia mistä voi kuvan silitysraudalla höyryttää sitten t-paitaan :) Itse olen pari paitaa (en kyllä Tex aiheisia, mutta kuitenkin) tehnyt ja kuva pysyy "aika" hyvänä pesunkin jälkeen. Jos haluaa hienompaa ja parempilaatuista niin kyllä niitä painatuspaikkoja löytyypi (:
-
Amigo Zecalla on varmaan kaikki mahdollinen Tex-krääsä, mitä on kuunaan tehty. Hänellä olen nähnyt ainakin Tex-palapelejä, -pinssejä, -avaimenperiä, -postimerkkejä ja sellaisia pieniä leikkiukkoja tai figuureita (kai näille on ihan oma terminsäkin, ei vain nyt tule mieleen), jotka esittävät kaikkia päähahmoja ja Texin ystäviä ja vihollisia. Sitä on vaikea sanoa, missä tämä krääsä on valmistettu ja kuinka suuressa mittakaavassa.
Ennen kuin unohtuu, niin tervetuloa redfoxillekin! Ovatko putkiaivoni ymmärtäneet asian oikein, että Tex-ketjuihin on nyt saatu ensimmäinen naisihminen keskustelemaan? :-*
-
Ennen kuin unohtuu, niin tervetuloa redfoxillekin! Ovatko putkiaivoni ymmärtäneet asian oikein, että Tex-ketjuihin on nyt saatu ensimmäinen naisihminen keskustelemaan? :-*
Olet ymmärtänyt.
Tervetuloa minunkin puolestani
-
Minun puolestani myös. Naisia ei ole koskaan liikaa, varsinkaan Tex Willer-sivustoilla. On aika saada naisellista näkökulmaa tähän miehisten miesten raavaaseen joukkoon.
Siis olet erittäin tervetullut. Redfox!
-
Kiitti "jätkät" :D
En tiennytkään että olen ainut naikkonen täällä Tex puolella ;D Ainakin IRC-gallerian Tex Willer yhteisössä naisia löytyy sen 34% ja miehiä 66%. Siitä luulinkin että täällä olisi naispuolisiakin keskustelijoita :D
-
Olet löytänyt hyvän kuvan Andreuccilta. Jotkut väittivät tuon olevan silkkaa Civitelliä, mutta ei ole. No, taitureitahan kummatkin herrat. Rohkea esimerkkisi saa ehkä aikaan sen, että naisten määrä ryöpsähtää ennennäkemättömään kasvuun uusina jäseninä, sillä Tex-sivustothan ovat tyttöjen "salainen" mielilukemisto".
-
Nyt onkin sitten hyvä tilaisuus urkkia, että mikä Tex Willerissä naisia/tyttöjä kiinnostaa? Redfox?
-
Onko kaikki suuralbumit uudelleenjulkaisuja. Ja mitä sitten julkaistaan kun kaikki nämä on julkaistu: http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/lannensarjat/texwiller/texalbumit.htm
-
Onko kaikki suuralbumit uudelleenjulkaisuja. Ja mitä sitten julkaistaan kun kaikki nämä on julkaistu: http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/lannensarjat/texwiller/texalbumit.htm
Ei ole kaikki, jokainen suuralbumi on piirretty suuralbumiksi, muutama (nuo pienet tuolla) on julkaistu Suomessa aiemmin tuntemattomasta syystä.
Kaikki nuo tuolla sivulla on suuralbumeita, niiksi tulossa, tai niiksi piirrettyjä.
-
Nyt onkin sitten hyvä tilaisuus urkkia, että mikä Tex Willerissä naisia/tyttöjä kiinnostaa? Redfox?
Tästä tulisi niin pitkä vastaus, että taidan vastata vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen :D (aivot vieläkin solmussa tämän päivän äidinkielen essee kokeen jälkeen ;D)
Sen verran voin valottaa oman innostukseni historiaa, että isukki ehdotti minun lukevan pari Pecos Billiä kun kerran harrastan lännenratsastusta, mutta sarjakuva kaapilla käydessäni miellyin enemmän Willeriin kuin Billiin ;D (tästä on nyt jotain 4-5 vuotta..) Ja kyllä tuo Villi Länsi on aiheena kiehtonut jo varmaan kuinka ja kauan. En edes muista mistä se lähti..
...,sillä Tex-sivustothan ovat tyttöjen "salainen" mielilukemisto.
En mene muista tytöistä vakuuteen, mutta itseni kohdalla tuo on kyllä totta ;)
-
Toivotanpa minäkin Punaketun tervetulleeksi! Tex Willeriin liittyviä essee aiheita tuskin oli kirjoituksissa tarjolla :D
Eipä omasta tuttavapiiristä kyllä ole tiedossa ainuttakaan naispuolista Texin lukijaa. Jahka saadaan Askolta tietoja Texin lukijakyselyn tuloksista, niin tiedetään taas tästäkin (siis naisista) enemmän (kaitpa siellä vastaajan sukupuoli selvitettiin?).
-
Toivotanpa minäkin Punaketun tervetulleeksi! Tex Willeriin liittyviä essee aiheita tuskin oli kirjoituksissa tarjolla :D
Ylioppilaskirjoituksissa aihe nro 5. oli lännenelokuva-aiheinen (kyllä harmittelin etten ollut enempää kyseisiä leffoja katsellut :D) ja ihan viimeinen otsikkoaihe oli keräilijöistä ja keräilystä, johon olisi voinut ihan armotta sujauttaa Texinkin :D
-
Pakko pistää tänne omakin merkintä eli täällä on toinen naispuolinen Texien lukija ja keräilijä. :D
-
No jopas! Näinköhän amigo Dakotan ennustus toteutuu, että naislukijoiden ryöppy palstalle alkaa siinä samassa, kun ensimmäiset naiset uskaltavat rikkoa jään? Ei kai täällä vallitse niin pelottavan maskuliininen westernhenki, ettei naisimmeiset ole ennen rohjenneet tänne kirjoitella?
Rohkeasti vain mielipidettä kehiin, jos siltä tuntuu, arvon kkupa ja redfox. Äänestystenkin olemassaolo kannattaa muistaa. Vaikka eihän niitä täällä montaa olekaan. ;)
-
No ei nyt sentään pelottavaa, mutta eipä vain ole tullut kirjoitetuksi vaikka lueskellut olenkin. Ja harvoin kun sitä tulee kirjauduttuakaan. Yleensä vain vieraana pyörin. :)
-
Rohkea veto,Katri ja tervetuloa vain tänne miesten maailmaan,jossa muutama ripaus naisellisuutta luo aivan uusia sävytteitä ympäristöön. Kanssasisaresi Redfox on siloittanut sopivasti tietä, joten ei muuta kuin kirjoittelemaan. Naisten mielipiteillä on aina painovoimaa, koska ne tulevat sopivasti eri näkökulmasta. : ;)
-
Hienoa että naisiakin löytyy, tervetulemast!
-
Onko kellään tietoa, että milloin ilmestyy "arizona liekeissä", "kuuma iltapäivä" ja uusin maxi-tex..? Ne pitäis huhtikuussa ilmestyä, mutta ...?
-
Onko kellään tietoa, että milloin ilmestyy "arizona liekeissä", "kuuma iltapäivä" ja uusin maxi-tex..? Ne pitäis huhtikuussa ilmestyä, mutta ...?
Tällä viikolla joko Kuumis tai Arizona.
Jokainen hiukan haistava ihminen tajuaa, ettei kaikkea voi samaan kasaan lykätä. Tai minä laittaisin lyhyin välein huhtikuun aikana.
-
Ei ihan tällä viikolla kuin kenties ennakkokappaleita.
Viralliset ilmestymispäivät ovat
18.4. Kuuma iltapäivä
25.4. Arizona liekeissä
ja kesäksi Maxi
13.6. Vaarojen saartamana
Toimituksen ja painatuksen puolesta nämä ovat aikataulussa.
Lehtipisteiden ja kirjakauppojen levityksestä olen viisastunut olemaan lupailematta mitään tasan tarkkaa.
-
Ei ihan tällä viikolla kuin kenties ennakkokappaleita.
Pahoittelut tästä virheellisestä tiedosta. Meikäläisellä oli siis tällainen tieto, mutta siihen on omat syynsä.
Ja nyt siis on julkaistu tietoa uudesta sisällöntuottajasta, jonka statukseksi on muuttunut toimittaja.
Täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6620.new#new) eräs luotettava lähde kertoo, että uusi nimi olisi Texin puolella keskustellut Kulmalan kaveri. Ja huhujen mukaan aloittelee tuotantoaan Texin parissa.
Tulee tekemään työtä myös minun kanssani, mutta siitä aiheesta lisää lupailen myöhemmin. Texiin liittyvää.
-
Viralliset ilmestymispäivät ovat
18.4. Kuuma iltapäivä
25.4. Arizona liekeissä
Hyvä! Eli ensi viikolla käydään ihan kuumana ja sitä seuraavana sitten kärvistellään liekeissä. Tulee kevääseen sopivasti säpinää.
Ja nyt siis on julkaistu tietoa uudesta sisällöntuottajasta, jonka statukseksi on muuttunut toimittaja.
Täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6620.new#new) eräs luotettava lähde kertoo, että uusi nimi olisi Texin puolella keskustellut Kulmalan kaveri. Ja huhujen mukaan aloittelee tuotantoaan Texin parissa.
Onnea amigo Kulmalalle uuden, vaativan tehtävän parissa. Muuten, onko epäkorrektia kysyä, oletteko Valtteri ja Jiri kenties sukua toisillenne?
-
Onnea amigo Kulmalalle uuden, vaativan tehtävän parissa. Muuten, onko epäkorrektia kysyä, oletteko Valtteri ja Jiri kenties sukua toisillenne?
Ei ollenkaan epäkorrektia. Jiri on siis hmm.. kaiketi serkkupoikia. Hankalaa noiden setviminen on (kun ei itse tiedä kunnolla noita määreitä), mutta riittääkö, jos sanon, että läheistä sukua, muttei veli, sisko, isä eikä poika?
Edit. Suuren kyselyn vuoksi lisäsin, ettei Jiri ole siskonikaan.
-
Jeh, riittää minulle. Toisista en tiedä. :D
-
Mahtavaa! Siis ensi viikolla on iltapäivät kuumana, onhan tuota jo vähän odotettukin. Onkohan tuo normaalissa levityksessä, eli löytääkö R:ltä vai pitääkö etsiskellä kirjakaupoista sun muista prismoista? Ja tähän väliinhän pitäisi vielä ehtiä tavis-Texikin!
-
Onkohan tuo normaalissa levityksessä, eli löytääkö R:ltä vai pitääkö etsiskellä kirjakaupoista sun muista prismoista?
"Kuuma iltapäivä" on Egulin suoramyynnissä, Tex-shopissa ja kirjakaupoissa, mutta R- ja Lehtipisteisiin kovakantista ei käsittääkseni huolita...
Muut tulevat kyllä kipareille ja lehtihyllyihin.
-
"Kuuma iltapäivä" on Egulin suoramyynnissä, Tex-shopissa ja kirjakaupoissa, mutta R- ja Lehtipisteisiin kovakantista ei käsittääkseni huolita...
Kuulostaa über-ihqulta. Mutta, ihan uteliaisuudesta, koskakohan Egmontin sivuille ilmestyy nappula, jota klikkaamalla voi tilauksen suorittaa?
-
Ei ihan tällä viikolla kuin kenties ennakkokappaleita.
Viralliset ilmestymispäivät ovat
18.4. Kuuma iltapäivä
25.4. Arizona liekeissä
ja kesäksi Maxi
13.6. Vaarojen saartamana
Toimituksen ja painatuksen puolesta nämä ovat aikataulussa.
Lehtipisteiden ja kirjakauppojen levityksestä olen viisastunut olemaan lupailematta mitään tasan tarkkaa.
No, jos kuumis on myöhässä niin Arizona on liekeissä jo tänään!!!
Vielä tuli normi-Tex mukaan ja barksin kootut postista...yhtä juhlaa ;D
-
Olipa mahtavaa saada ja lukea de la Fuenten suuralbumi. Se oli kyllä minulle viikonlopun kohokohta ja mahtava elämys. Kyllä Fuenten tyyli pääsi oikeuksiinsa isossa koossa!! ja tarina oli todella jämäkkää tarinaa. Hyvä Tex vuosi -07 sai jatkoa!!
-
En kyllä ymmärrä mitä hyvää de la Fuenten piirrostyylissä on. Jälkihän on suttuisen sekavaa, karkeaa, aivan kuin jätetty puolitiehen. Ko. piirroksissa silmät eivät lepää, ne suorastaan sairastavat. Yöks.
-
Minulla taas silmät lauleskelivat iloisia lauluja ja suorastaan hymyilin lukiessani tarinaa. On se kumma, että aina lukiessani de la Fuenten Texejä minulle tulee mieleen Ulzana's raid elokuva 70-luvulta. Ei tarinan, vaan maisemien puolesta.
Fuenten kompastuskiveksi osoittautui ikävä kyllä Texin kasvot. Minua ne kasvot eivät häirinneet, mutta monia muita häiritsi ja niinpä Monti piirsi jatkossa mestarin töihin Texin kasvot. Surkiaa!
-
En kyllä ymmärrä mitä hyvää de la Fuenten piirrostyylissä on. Jälkihän on suttuisen sekavaa, karkeaa, aivan kuin jätetty puolitiehen. Ko. piirroksissa silmät eivät lepää, ne suorastaan sairastavat. Yöks.
Et ilmeisesti ole nähnyt Fuenten piirrostaidetta A4-koossa.
Silmien sairastamista ja vatsanväänteitä en kommentoi, makuasia kun on.
Mutta "suttuista, sekavaa, karkeaa tai keskeneräistä" Fuenten Arizona-kuvitus ei totisesti ole, vaikka vahva tyyli noin ikävästi etoisikin.
Minullekaan Fuente ei ole se kaikkein luontaisin Tex-piirtäjä, mutta vaikutuin tämän tarinan pätevästä visuaalisesta ilmeestä. Kyseessä on intiaanivihan suhteen tavanomaista vakavammmin otettava teksti ja silti siitä kehkeytyy vauhdikas juoni lähes sekuntikellon tahtiin tikittävällä trillerityylillä. Tulitaistelujen koreografia "kamerakulmineen" on aivan omaa luokkaansa jyrkillä rinteillä ja maastossa.
Nämät siinä ovat hyvää, mielestäni.
En tiedä, miten piirrosjälki olisi puraissut ilman tuota tanakkaa stooria, jonka Fuente oli valinnut kolmesta Nizzin tarjoamasta aiheesta.
-
Oliko Delan naamat tehnyt Monti vielä tässä vaiheessa?
Itse en ole vielä kerennyt läpi lukemaan tuota Arizonaa, vilkuilin kyllä ja ihan kohtalaiselta näyttää. Paremmin, kuin Cochisen kanjoni!
-
Ei vielä tässä vaiheessa mutta muistaakseni jo seuraavasta tarinasta lähtien.
Ja ainakin minä tykkään miehen muistakin tarinoista, vaikka ne onkin julkaistu sellaisessa pikkuriikkisessä miniformaatissa, joka Suomessa oli muinoin käytössä. Muistaako kukaan enään? :)
-
Muistaako kukaan enään? :)
Jos oikein pinnistää, niin muistan. Kyllä nyt on toisin- kaikki.
-
Ja tässä on ennakkomaistiaisia tulevasta suuralbumista. Ainakin minut Corrado Mastantuono vakuuttaa jo tässä pikkukuvassa ja kannessa.
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2007/maggio-giugno/tex/vign3.jpg)
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/iconcop/gi_tex0021.jpg)
-
Vähän typerä kysymys kun en ole vielä edes kerennyt arizona liekeissäkään lukea, mutta milloin mahtaa olla tulossa tuo seuraava?
-
Eikös se ole perinteisesti mennyt niin, että kesällä tuore Texone tulee uunista ulos Italiassa, ja meillä sitten loppuvuodesta. Mastantuono vaikuttaa lupaavalta tuttavuudelta. Toivottavasti Nizzi vaan on jaksanut panostaa tarinaan.
-
Tuli viimein luetuksi Arizona liekeissä. En muistanut siitä juuri mitään, taisi olla nyt vasta ensimmäinen lukukerta minulla. Hieno albumi kaiken kaikkiaan, sanoisin että viiden parhaan suuralbumin joukkoon tämä kuuluu. Victor De La Fuente osoittautui paljon paremmaksi piirtäjäksi kuin muistin pienessä koossa julkaistujen tarinoiden perusteella. Hänellä on sopivan karu tyyli, ei mitään runsasta detaljien juhlaa kuten vaikka Capitaniolla tai Magnusilla, mutta tuo pelkistetty tyyli toimi. Usein Fuente näytti jättävän taustat kokonaan piirtämättä jolloin tärkeimmät henkilöt/asiat korostuivat ja tulivat paremmin esiin. Myös Victorin panoraamakuvat olivat hienoa katseltavaa, kuten sivuilla 43 ja 114, vain muutaman mainitakseni.
Jokin sentään ärsyttikin Fuentessa. Tex nimittäin näytti luvattoman usein apinalta. Oikeastaan en yhtään ihmettele, että Monti sai jatkossa piirtää kumppanien kasvot Fuenten tarinoihin, mutta kyllä se silti tuntuu ikävältä tempulta taiteilijaa kohtaan, jos päähenkilöiden kasvot teetätetään muilla. Kumma kun Fuente sieti moista. Lisäksi Fuente oli taiteillut Texin rintataskut ihan päin honkia. Laiskuusko vai mikä oli iskenyt, kun pelkät läpät näkyivät Texin nutussa? Carsonin hattuunkin oli ilmestynyt jonkinlaiset sotilasmalliset koristerimpulat hatun nauhaan. Tämän suurempaa valittamista Fuentesta ei ole, kyllä hän oli mies paikallaan tässä albumissa.
Nizzin tarina oli kokonaisuutena rautainen. [spoiler]Ainoa pieni heikkous siinä oli mielestäni kohta, jossa tämä Matias tulee kuin tyhjästä pelastamaan Texin ja Carsonin umpikujasta. Ehkä vähän liian helppo ratkaisu juonellisesti. Lisäksi ihmettelin, miksi Tex ja pappa-Carson tunkeutuivat naamioituneina kuulustelemaan kapteeni Dorantesia. Luulisi kapteenin tunnistaneen heidät helposti vaikka huivitkin naamalla, kun he olivat juuri keskustelleet aikaisemmin samana päivänä. Sitä vastoin lopun tulitaistelu ja kapteeni Carletonin saaminen kiinni olivat oikein hyvin toteutettuja kohtia.[/spoiler] Mukava oli myös Rennen ja Askon esittely Fuentesista.
-
Mukava oli myös Rennen ja Askon esittely Fuentesista.
Ai, siinä oli sellainenkin? Täytyy lukaista pikaiseen...
-
Uusimman suuralbumin nimi on Il profeta Hualpai. Nimen varmaan kaikki osaavat mielessään suomentaa.
Ja tässä on vähän isompi näytekuva albumista. Hienolta näyttää:
(http://img234.imageshack.us/img234/7290/texmastzj9bp0.jpg)
Mastantuonon länkkäreihin olen tutustunut jo Magico Vennon puitteissa ja käsiala on suorastaan mahtavaa. Ainut kompastuskivi olisi saattanut olla Texin kasvot, kuten niin monella muullakin muissa hommissa ansioituneella kynäilijällä. Mutta nyt sekin huoli näyttää turhalta. Toivotaan vielä, että Nizzi on onnistunut tarinassa edes puoliksi yhtä hyvin kuin Cochisen kultakanjonissa.
-
Siellä se on, nimittäin virallista esittelyä uusimmasta Texonesta Editoren sivuilla. Kansikuvakin löytyy.
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=52&collocazione=1 (http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=52&collocazione=1)
Mastantuono vaikuttaa pätevältä. Mutta täytyy todeta, että pikkaisen, ihan vaan pikkuriikkisen, alkoi jännittää miten Mastalta ovat Texin kasvot onnistuneet. Kannen perusteella voisi tokaista, että jäykiltä ja puisevilta ne näyttävät. Toivottavasti kansien sisällä tilanne on toinen.
Edit. Korjasin linkin.
-
Niimpä... Ainakin näytekuvan perusteella Texillä on ihan ookoot kasvot. Tuosta nenästä en kyllä tykkää.
-
Seuraava almbumi on:
Tex Willer 18: Sotaprofeetta Manitary
Ilmestyy syyskuussa. Tekijä: Nizzi Claudio – Mastantuono Corrado .
Arizonan erämaan hualapai-heimon nuori profeetta Manitary haluaa palauttaa seudun punanahkojen vanhan ylpeyden kokoamalla aavikkoheimot yhteen ja ajamaan valkoisen miehen pois alkuperäisiltä intiaanimailta. Tex Willer asettuu hänen hurjan sotaretkensä tielleen estääkseen silmittömän verilöylyn. 224 s. Tieto Bananapressin sivuilta!
Seuraava Maxi on:
Maxi-Tex 14: Oklahoma!
Tekijä: Berardi Giancarlo – Letteri Guglielmo
Ensimmäisen pitkän kokonaistarinan sisältävä Maxi-Tex julkaistiin alun perin Minitexone-nimellä. Suomeksi se käännettiin lyhenneltynä vuoden 1995 numeroihin 5, 6 ja 7. Uudisasukkaille järjestetyn maanvaltausrynnäkön melskeisiin sijoittuva seikkailu on nyt täydessä mitassaan ja pätevin artikkelein varustettu. Tarinan kirjoitti Ken Parkerista ja Lännentiestä tuttu mestari Giancarlo Berardi ja kuvituksen teki tuttu Tex-taiteilija Guglielmo Letteri. 352 s. Ilmestyy lokakuussa.
-
Sotaprofeetta Manitary on arvosteltu ubc:n sivuilla. Arvostelijana on ollut tyyppi, joka on lytännyt täysin kaikki Nizzin viimeaikaiset tuotokset, mukaanluettuna kaikki hyvinäkin pidetyt tarinat. Siksipä olikin helpottavaa lukea, että tarina ei kuulemma ole niin huono, kuin Nizzin kirjoittama tarina voisi olla. Pisteitäkin tuli peräti 3/7, kun yleensä heppu on antanut ykköstä tai kakkosta. Tarina on kuulemma jonkinlainen toisinto tarinasta Punainen profeetta (Bonelli&Letteri), joka on Suomessa ilmestynyt -86. Aihevalinnasta arvostelija antoi miinusta. Kuvitusta ei moitittu ja ainakin näytekuvat olivat mahtavia, vaikka tuikitärkeää Texin naamaa ei näytekuvissa ollutkaan. Odotukseni ovat siis erittäin korkealla!
-
Kunhan ei liian korkealla. Itseäni hieman epäilyttää sama mies kynän kanssa heilumassa Aku Ankassa ja Tex Willerissä, vaikkakin näytekuvat ovat hienoja. Kohtahan se nähdään.
-
Toistan itseäni. Magico Vennon parissa Mastantuono on onnistunut valtavan hienosti, joten lännen miljöö luonnistuu. Ainut kysymysmerkki ja mahdollinen kompastuskivi on ainoastaan Texin kasvot. Pienten näytekuvien suhteen en senkään puolesta ole järin huolissani.
-
Selväpä se. Minäkun en tiennyt hänellä olevan aikaisempaa kokemusta länkkäreistä, mutta kiitos valaistuksesta.
-
Toistan itseäni. Magico Vennon parissa Mastantuono on onnistunut valtavan hienosti, joten lännen miljöö luonnistuu.
Tuo Magico Vento alkaa kiinnostaa yhä enemmän. Voi, kunpa sitä saataisiin edes yhden albumin verran suomeksi...
-
Tässä kiinnostava kansihahmotelma suuralbumiin Mies Atlantasta:
(http://amadeo.blog.com/repository/536460/2338130.jpg)
Taisi olla tuo pianon päällä loikoileva saluunalintu liikaa Tex-päättäjille...
-
Oho! Onpa jänskä. Mistä löytyi?
-
Zecan blogista tuon nappasin, tarkalleen ottaen täältä (http://texwiller.blog.com/2046279/). Tosi kiinnostavat sivut. Kun vain osaisi vielä portugaliakin, mutta kun ei niin ei. Nyt on tyytyminen lähinnä vain kuvien katseluun. ;)
-
Nyt on tyyliä! Valehtelevatkohan silmäni vai onkohan siellä saluunatipun vierellä itse suuri naistenmies Kit Carson hieromassa lähempää tuttavuutta neidin kanssa? ;)
-
Carsonhan se! Mehukas kansikuvahan tuo olisi ollut. Olisi kelvannut kyllä ;).
-
Kuvaa katsoessa tuli jotenkin mieleen "Colorado Bellen" kerrassaan upea kansikuva, jossa ajan hampaan syömä juliste kauniista Bellestä koreilee etualalla. Villan pettämätöntä tyylitajua parhaimmillaan. Taitaa samalla olla ainutlaatuinen kansi. Ainakaan itse en muista nähneeni naisia Texien kansikuvissa, jos jätetään liuskalehdet laskuista pois. Tex-päättäjät taitavat olla vanhoja puritaaneja ja tiukkapipoja, jotka voisi vaihtaa nuorempiin. Yksi kapakkatyttö tai joku muu tarinaan liittyvä typykkä silloin tällöin kannessa voisi jopa lisätä irtonumeroiden myyntiä. ;)
-
Liyth on vilahtanut kannessa kerran tai kaksi. Muutama muukin nainen tulee mieleen, mutta ei missään typykkä-ominaisuudessa.
-
Maxi Tex 2007, Nizzi & Diso: Fort Sahara (http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=28&collocazione=3).
Vaikuttaa siltä, että mukana on koko pääkvartetti Tex, Carson, Kit ja Tiger sekä lisäksi Montales. Eli Meksikossa ilmeisesti seikkaillaan.
-
Disosta huolimatta kiinnostavaa odotella uutta maxia. Onko havaintoja suuralbumista, syyskuussa pitäisi ilmestyä, mutta milloin tarkemmin? Ei ilmeisesti vielä ole kaupoissa?
-
Onko havaintoja suuralbumista, syyskuussa pitäisi ilmestyä, mutta milloin tarkemmin?
Virallinen sotaprofeetallinen ilmestymispäivä taisi olla 19.9.
Toivotaan, että sarjisfestareille 15.-16.9. saataisiin laatikollinen myyntiin.
Oklahoma!-maxi tulee siitä noin kuukauden päästä.
-
Kiitos Asko tiedosta, siis pari viikkoa vielä jännäystä jäljellä.
En tiennytkään että sarjakuvafestarit ovat tulossa, kiitos myös siitä vinkistä. Katsoin muuten festareiden nettisivut, ja täytyy vain ihmetellä mikä lienee sivujen tarkoitus. Karkottaa potentiaaliset kävijät? Mielelläni kävisin festareilla, jos vain tietäisi minne mennä.
-
Disosta huolimatta kiinnostavaa odotella uutta maxia.
Samoin. Elättelin toivetta, että joku muu olisi piirtänyt Texin naamat, mutta ei aina saa kaikkea, mitä haluaa.
Saapi nähdä tuleeko Italiassa todellakin vielä toinen suuralbumi tänä vuonna. Jollain sarjakuvafestareilla se oli Bonellin julkaisuaikataulussa vilahtanut, mutta ei heidän sivuillaan ole ainakaan vielä mitään mainintaa. Kyseessä olisi pari vuotta sitten hyllytetty Seijasin albumi. (luettuani Seijasin almanacco del westin, odotukseni hänen suuralbuminsa suhteen laski...)
-
Nyrpistelin nokkaani (ehkä vähän turhankin herkästi) lähinnä kahdesta syystä:
1) Etusivulla ei nähty tarpeelliseksi kertoa että festareiden pääpaikka on Gloria, vaan tämä tieto pitää etsiä muualta; miksei voi heti etusivulla kertoa tyyliin: Festivaalien pääareena on Gloria (osoite), mutta ohjelmaa on eri puolilla kaupunkia. Nyt etusivulla oleva paikan määrite on Helsinki.
2) Yrittäessäni avata erilaisia tiedotteita sun muita, niin kaikissa oli jokin virhe eli ne avautuivat tyhjinä tai tekstikohdat mustiksi maaalattuina; en tiedä onko vika koneessani vai missä mutta tökki joka tapauksessa.
Hieman ylireagointia joka tapauksessa puoleltani. Ja menihän täysin off-topic-puolelle, jatketaan mielummin Tex-suuralbumien parissa.
-
Maxi Tex 2007, Nizzi & Diso: Fort Sahara (http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=28&collocazione=3).
Vaikuttaa siltä, että mukana on koko pääkvartetti Tex, Carson, Kit ja Tiger sekä lisäksi Montales. Eli Meksikossa ilmeisesti seikkaillaan.
Pahoittelen jo edeltäkäsin hölmöyttäni, mutta olen pudonnut kelkasta. Nimittäin Fort Saharako onkin seuraava maxi-tex? Mikäs tämä Oklahoma-maxi sitten on? Voisi jopa olettaa, että on tulossa kaksi maxia kuukauden sisällä. Näin tuskin kuitenkaan asia on, joten ainoa selitys on se, etten ymmärrä mitään lukemastani. :o
-
Et niin ;D. Katso tuon maxin ilmestymispäivä italiassa, ja mieti, tuleeko suomeen kuukauden sisällä.
Eiköhän se Oklahoma ole seuraava, ja tuo sitten sitä seuraava (2008 vuonna)...
-
Et niin ;D. Katso tuon maxin ilmestymispäivä italiassa, ja mieti, tuleeko suomeen kuukauden sisällä.
Eiköhän se Oklahoma ole seuraava, ja tuo sitten sitä seuraava (2008 vuonna)...
Joo, oikeassa olet. Eipä taida Nizzin ja Dison "Fort Sahara" enää Suomeen täksi vuodeksi ennättää. Odotellaan. Varmasti olen yhden Dison lukenut, mutta ei tule tarinan nimi mieleen. En erityisemmin pitänyt hänen Texistään, mutta ehkäpä Dison kehitys on ollut samanlaista kuin Venturilla. Hienon nimen on Nizzi tarinalleen keksinyt, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan Fort Sahara kuulostaa aika iskevältä.
-
Mutta mitäpä tässä höpistään maxeista, kun tähän kategoriaan kuuluvat kerran Suuralbumit. Corrado Mastantuonon nimi ei kerro minulle mitään, mutta hänet oli merkitty joka tapauksessa "Sotaprofeetan" kuvittajaksi. Manitary, nuori hualapai-soturi ilmeisestikin kokoaa suurta intiaaniliittoa Arizonan pikku heimoista ajaakseen valkoiset pakosalle. Samaa ovat kokeilleet monet suuret intiaanijohtajat, mm. Pontiac ja Tecumseh, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Mielenkiintoista on nähdä millainen Nizzin tarina kokonaisuudessaan on ja miten Mastantuono siitä selviää. Eivät näytekuvat huonoja olleet. Toivottavasti Texin naama on siedettävän näköinen, sillä sehän on eräs mittapuu, joka vaikuttaa lukijoihin. Joihinkin enemmän, joihinkin vähemmän.
-
Eilisessä hesarissa oli listaus syksyn sarjakuvauutuuksista. Tietenkin tuleva suuralbumi loisti poissaolollaan. Onkohan se(kin) taas noteerattu niin vähäarvoiseksi tekeleeksi, että ei viitsitty tuhlata painomustetta senkään vertaa.
-
Eilisessä hesarissa oli listaus syksyn sarjakuvauutuuksista. Tietenkin tuleva suuralbumi loisti poissaolollaan. Onkohan se(kin) taas noteerattu niin vähäarvoiseksi tekeleeksi, että ei viitsitty tuhlata painomustetta senkään vertaa.
Siinä ei kirjakauppa- ja kirjastolevityskään auta, kun kioskitavaran leima on isketty.
Useimmiten ignoroitu Kotimainen korkkari sentään oli nyt mukana - mahtoiko olla peräti ensimmäinen kerta? (Noh, Rintamalotat taisivat tulla mainituiksi...)
Tiedot olivat kyllä päin prinkkalaa. Minä en kuulu "Chicagon ruutituulien" varsinaisiin tekijöihin, eikä Kovanen ole mikään pirtukeisari vaan rehellinen tappo- ja kovistelutoimen ammattilainen.
-
Sarjisfestareilla tuli käytyä tänään. Paljon oli populaa paikan päällä. Makedonian Tex hinnat olivat tutun korkeita, Kadonnut pueblokin maksoi muistaakseni 70 ekua. Harmi etteivät herrat Manitary ja Parker olleet ehtineet festareille mukaan, mutta eipä se paljoa haitannut, kun muuta kiinnostavaa nähtävää ja kuultavaa oli runsaasti tarjolla. Mukava oli tavata myös ensi kertaa ilmielävänä eräs neuvos ja taidettiinpa allekirjoittanut käännyttää siinä rytäkässä Korkkari-lukijaksikin. Donnerwetter!
-
Olis mukaavaa jos joku (=Asko) voisi vetäistä tähän tarkemmat ilmestymispäivät lähiaikojen länkkäri-julkaisuista. Lähinnä Parkerit ja Suuralbumi & Maxi kiinnostavat.
Waden listassahan tieto PITÄISI näkyä, mutta ei, ei, ei, ei sitten ollenkaan. Normisarjan seuraavan numeron nimeä ei ole edes laitettu (ilmestyy tiistaina), saati sitä seuraavan tekijöitä. Oklahoma-maxista taikka suuralbumista ei ole jälkeäkään, eikä niinkään Parkerin Kenistäkään. Ohhoh! Mites se noin on vanhentunut? Otsikko kannattaisi vaihtaa vaikka "julkaistut lännensarjat" tjms.
-
Katsohan MrFont aikaisempia viestejä, niin saat vastaukset. Asko laittoi jokin aika sitten tietoa tulevista normi-sarjan julkaisuista, seuraavan lehden nimi oli kait "Luetut hetket"; Suuralbumistakin tuli tietoa vieä tässä samassa ketjussa muutama viesti takaperin (ilmestymispäivä 19.9.), samassa viestissä neuvos vielä mainitsee Oklahoma-maxin tulevan noin kuukauden päästä.
Eipä kait tuo mitään haittaa vaikka näitä kertailisi viikon välein, niin tietää olla ajoissa ärrällä... ;D
-
Italiassa on kiveen kirjoitettu ilmestymispäivät hyvissä ajoin, Suomessa ei (paitsi perussarjan osalta, mutta siitäkään ei taida olla enää tietoja missään, kun esim. Egmontin mediakottia ainakaan minä en enää onnistu löytämään). Ehkäpä Italiassa julkaistaa sarjakuvaa ihan eri systeemillä... Itse olen kuitenkin jo tottunut siihen, että Texiä tulee hyllyihin sitten, kun on valmista ;). Hyvä niin, ei turha hötkyily mitään hyödytä.
-
Janza kirjoitti asiaa. Olisi kiva tietää jotain ennakkoon.
Itse ole selannut Adlibrisen ja Bookplussan sivuja ja en ole löyänyt tälle vuodella muita julkaisuja kuin tuon, Kenin, Texin suuralbumin ja Maxi-Texin.
Joten näyttää että muuta "extraa" ei tule tänä vuonna, eipä taida noita Kroniikoitakaan tulla. Eli ens vuoteen odotukset.
Itse epäilen että tuo epämääräisyys johtuu resurssien puutteesta eli on liian vähän jengii tekemässä näit sarjiksia Suomen Egmontilla.
-
Itse veikkaan toisenlaista resurssien puutetta. Olen melko varma, että Italiassa sarjakuvat valmistuvat hyvissä ajoin ennen julkaisupäivää ja sitten ne varastoidaan, minkä jälkeen ne lähtevät lehtipisteisiin h-hetken koittaessa. Suomessa ei liene järkevää investoida valtaviin varastointilukaaleihin vain sen takia, että saataisiin tarkat ilmestymispäivät ennakkoon kuluttajille tiedoksi.
-
Manitary havaittu Ärrällä tänään, täsmällisesti 19.9.
-
...epämääräisyys johtuu resurssien puutteesta eli on liian vähän jengii Egmontilla.
Voihan sen noinkin tulkita, mutta toimitus on muutaman välikäden takana kauppojen hyllyistä ja vastaa vain painoonmenon päivämääristä. (Tex Kronikka 19 "Kuoleman tie" menee ensi viikolla painoon ja ilmestyy noin apauttiarallaa kenties ehkä mielellään marraskuun puolivälissä)
Klappia tulee niin postin, kirjakauppojen kuin lehtipisteidenkin päässä. Tarkkojen päivämäärien olettaminen on näiden kuljetus- ja käsittelytoimintojaan karsineiden ja keskittäneiden veijarien kanssa lähes mahdotonta.
Siksipä en niistä huutelekaan.
Jansan teoriassa on osittain vinhaa perää, mutta juuri normaali-Texiä painetaan yleensä hyvissä ajoin ja kaksi numeroa kerrallaan. Suurimmista varastolukaaleista vastaava Rautakirja taisi vastikään lyhentää (ja rahastaa pidempiä) varastointiaikojaan, mutta sehän ei kuljetusten ja levitysten tarkkuutta paranna.
Onkohan Ken Parkeria jo siellä Manitaryn liepeillä?
Sitähän ei selittämättömästä syystä saatu festareille, toisin kuin Kieltolain korkkaria, jota ei puolestaan ole näkynyt kioskeilla - ainakaan eiliseen mennessä.
Tämä nyt on tämmöistä "faith, hope ja charity"-meininkiä, kun jonkun julkaisun käsistään saa.
Pahoittelen venyviä odotuksia ja suoranaisia pettymyksiä.
-
Asko kysyi: "Onkohan Ken Parkeria jo siellä Manitaryn liepeillä?"
Vastaan: "Ei näkynyt kyseisellä Ärrällä. Vaan eipä ollut uusinta Texiäkään (jonka itse sain postissa eilen).
-
Kiitos Askolle taas infosta, näihän se taitaa olla että tuo logistiikka ja varastointi ovat ne solmukohdat.
-
Manitarya on muuten jo kaupoissa. Kommentteja?
-
Kommentteja?
En tätä lue varmaan ennen kuin tulee kirjastoon, mutta selailin kaupassa. Näytti oikein hienolta.
-
Manitarya luettu n. 50 sivua. Mastantuono on yllättänyt positiivisesti!
-
Mastantuonon Manitary (ihastuttavan ämmämäisiä nimiä :laugh:) hommattu ja jonkin verran luettu, tarina nyt on sitä mitä on mutta Mastantuonon kuvitus on aika hienoa, anatomisesti hyvin tehtyjä vartaloita (katsokaa inkkareita) ja pirunmoisen vauhdikkaita kuvakulmia ja hahmojen asentoja - etenkin kuolonkouristuksissa esim. hevosen selästä lentäessä. Ikävä kyllä tietyistä kulmista piirrettyinä hatut ja käsien ampumaasennot hieman hassuja...näin amatöörin mielipiteenä. Olisi mielenkiintoista saada se Mastantuonon aiempi länkkäri, joku Magia jotakin käsiin ihan vaikka vertailun vuoksi.
-
Mitä vikaa tarinassa, täh? >:(
-
Nooo...tarina nyt näytti olevan aika tavallinen pahat inkkarit vs hyvät valkoiset (joiden joukossa vakio hyvisinkkari eli Tiger-Jack). Eihän nuo Texin tarinat ole juuri koskaan, HYVIN harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kovinkaan paljon kaavoistaan poikkeavia. Tosin en ole kokonaan vielä lukenut mutta alku on ainakin kovin tutunoloista huttua.
Kuvittajien vuoksi minä aloitin Texiä uudelleen lukemaan joskus 2000-luvun alussa. Siksipä en esim. Letterin riipustamia ostakaan ikinä. Aika elitisti, enkö olekin :laugh:
-
Eihän nuo Texin tarinat ole juuri koskaan, HYVIN harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kovinkaan paljon kaavoistaan poikkeavia.
Siksipä en esim. Letterin riipustamia ostakaan ikinä.
Rohkeita kommentteja länkkäriosiossa, jossa luodit lentelevät paljon vähemmästäkin.
Ensimmäisen kommenttisi johdosta ihmettelen, olemmeko edes lukeneet samaa sarjakuvaa? Toki Texissä on samankaltaisia tarinoita ja toistoa, mutta missä sarjakuvassa, joka on ilmestynyt 60 vuotta, ei olisi ja etenkin, kun aihe on aika tiukkaan rajattu (Villi länsi)? Tex-tarinat rakentuvat kaikki tietysti tietyn peruskonseptin varaan, mutta mielestäni tarinoissa on koko Tex-historian huomioon ottaen runsaasti variaatiota ja juonellisesti yllättäviä ratkaisuja. Itse väitän, että juuri tylsät ja kaavamaiset tarinat ovat vähemmistönä.
Jälkimmäiseen totean, että mitä vikaa on maestro Letterissä, vaikka silkasta mielipideasiasta lieneekin vain kyse. Perustelujen lisääminen tällaisiin kommentteihin olisi ihan kiva juttu, sillä muuten ne jäävät pelkiksi irrallisiksi heitoiksi ja ärsyttävät paatuneita Letteri-faneja.
-
Minä en ihmettele, jos Letterin 2000-luvun tuotantoa ei halua ostaa. Mutta jos penseys kohdistuu miehen varhempiinkin töihin, niin sitten totisesti haluan minäkin lukea perustelut.
-
No kun Letteri piirtää aina samannäköisen etovasti kasvot KAIKILLE hahmoille, oli nainen, mies, Tex tai vaikka Mikki Hiiri (hmmm, se olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, Letterin piirtämä Mikki Hiiri...). Lähinnä inhoni siis kohdistuu kaverin (eikös se kuollut juuri? Rest in peace ja ristinmerkki perään) kasvo"taiteeseen" ja minulle juuri kasvojen piirtäminen ja se että piirtäjä saa näkyviin ilmeitä ja tunnetta on tärkeää sarjakuvissa.
Joten: Etoo (Samuel). Pahoittelen Letteri-faneille kammoittavaa ja inhoittavaa ja täysin kuvoittavaa mielipidettäni :laugh:
-
No kun Letteri piirtää aina samannäköisen etovasti...
Varoitustarrako "Oklahoman" kanteen?
Guglielmo Letterin piirtämä.
Ei heikkovatsaisille eikä tunteikkaille.
-
Tänään tuo tupasahti postiluukkuun Bananasta tilattuna, samalla tuli Ken Parkerkin.
Minusta tuo Iso-Tex albumi näytti alustavsti ihan kelpo tekeleeltä, nyt vaan sitten naattimaan eepoksesta.
-
Joo, Oklahomakin kiinnosti heti - Oklahoma...oklahoma...sitä kun makustelee kielenpäällä niin kuulostaa seikkailulliselta ja inkkarilta... - mutta voih, sitten luin että on Guglielmo "Samuel Etoo" Letterin piirustama :P
-
Olen kuullut ennenkin juttua, että Letterin tekemät kasvot eivät heijastelisi tunnetiloja. Minä olen täysin päinvastaista mieltä. Letterin piirtämät hienovaraiset kasvot heijastavat mitä parhaiten kauhua, pelkoa, huvittuneisuutta, raivoa, epäluuloisuutta tms. Juuri Letterin kasvoista luettavat tunnetilat ovat tehneet Letteristä mm. ylivoimaisen Tex-saagan kauhutarinoiden piirtäjän.
-
Olen samaa mieltä. Katsokaapa vaikkapa Kauhun majatalo tarinan kasvogalleriaa, eipä parempaa löydy keneltäkään.
Manitarya luettu nyt n. 190 sivua. Mastantuonohan on kunnon piirtäjä!
-
Samaa mieltä edellisten puhujien kanssa. Ja kannattaa katsella tarkasti myös pelkästään Texiä ja Carsonia, joiden ilmeet ovat usein herkullisen hyvin kohdallaan, varsinkin 80-luvun tarinoissa.
Mitä tulee Oklahomaan, niin sehän on alunperin julkaistu Italiassa jo 1991, joten mistään rappiotaiteesta ei voida missään nimessä puhua vielä tuossa vaiheessa Letterin uraa. Kannattaahan Tolppis ostella. Ja pienestä lisätärpistä käy kai sekin, että Oklahoma-Maxia on höystetty pätevillä oheisartikkeleilla, joista yhden syntyyn muuten allekirjoittaneellakin on ollut suuri kunnia olla osallisena.
-
Tuosta letterin piirtämisestä,minäkkää en tykkää siitä.Se on jotenkin tylsän näköstä.Marcello on paras!!
-
Manitarya luettu nyt n. 190 sivua. Mastantuonohan on kunnon piirtäjä!
[/quote]
Samaa mieltä myös! Ehtinyt lukea albaria sivulle 175 ja hyvin tyytyväinen piirrosjälkeen: Hyllyssäni olevista 15:stä suuralbumista yksi parhaiten piirrettyjä. Ehdottomasti. Kaunista ja rentoa viivaa.
Jiistwood
-
Kahlaan yhä tuota isoa alpparia läpi by Ticci/Nizzi/Nisti/Pissi... (argh!) & Mastantuono. Jotenkin ei vaan nyt etene lukuhomma vaikka kuvitus onkin aika mainiota.
-
Ja luettu. Odotukseni olivat etukäteen korkealla ja en onneksi odotusteni kanssa pettynyt. Mastantuono oli tuttu jo Magico Vennosta, mutta tyyli siinä, vaikka Villiin länteen sijoittuukin, oli aavistuksen synkempää. En olisi välttämättä tunnistanut samaksi tekijäksi. Hänen tyylinsä oli kerrassaan upeaa, mahtavaa! Ei voisi olla parempaa!
Nizzin teksti sen sijaan ei yltänyt ihan kultakanjonin tasolle. Varsinkin alussa oli hitusen liikaan puhetta ja rahtusen liian vähän toimintaa. Tuppasi haukotuttamaan! Vaan ensimmäisen n. 60-70 sivun jälkeen vauhti tempaisi mukaansa, enkä olisi malttanut lopettaa lukemista. Kiitettävän puolella ja reilusti!
Kiitoksia myös Askolle huolekkaasta toimittamisesta ja Rennelle mahtavasta käännöksestä, joka oli varovaista kuin piikkisian lempiminen ;).
EDIT. Tarinassa oli ainakin kaksi poikkeavaa juttua. Ensinnäkin siinä puhuttiin selkeästi naisten raiskaamisesta. Ennen, jos on ollut siihen viittaava tilanne, tuota sanaa on varottu visusti käyttämättä. Toinen juttu oli se, että Manitaryn heilan rinta vilahtaa melko selkeästi, vaikka ihan nänniä ei näykään. Taitaa olla Mastantuono Bonellin suosikkipoika, kun on tuollainen päästetty tapahtumaan.
Yhden yön nukuttuani olen myös sitä mieltä, että tarina oli hiukan liian suoraviivainen. Eli tilanne selvitetään Texille ja kumppaneille. Tehdään toimintasuunnitelma ja suunnitelma toteutetaan. Pientä lisäkoukkua olisin kaivannut. Mutta silti tarina oli kiitettävän hyvä.
-
Luettu on nyt täälläkin tuo suuralbumi. Mastantuono oli uusi tuttavuus, mutta yllätti oikein positiivisesti. Hänen kuvituksensa oli sangen elävää ja toimintakohtauksissa oli vauhtia ja ruudinkatkua koko rahan edestä. Päänelikon ulkonäköön Masta oli hakenut selvästi omaa leimaansa ja aika onnistuneesti loppujen lopuksi, vaikka paikka paikoin joutuikin nieleskelemään. Maisema ja luonto olivat hyvin hallussa, ja huikean upeita yksittäisiä ruutuja albumista löytyi kiitettävän paljon. Tekijämies, tämä Corrado.
Tarina oli oikeastaan niin perinteistä Nizziä kuin vain olla ja taisi. Mutta onneksi se oli tällä kertaa sitä parempaa Nizziä. Jos jotain kritiikkiä pitäisi antaa, niin ehkä tarina tosiaan oli hieman liian suoraviivainen. Ja aika helposti Tex kävi Manitaryn nappaamassa satojen hualpaiden keskeltä. Mutta kiitosta siitä, että perusnelikosta muillakin kuin Texillä oli kunnon roolit tapahtumissa. Kit ja Tigerkin olivat täysillä tuiskeessa mukana.
Ollaanko muuten sotarohveetasta saamassa virallista arvostelua? Wade? Kompis Kulmala?
-
Kovakantinen Yksinäinen kostaja näyttää loppuneen bananalta, vielä on ollut huudossa aika maltillista mutta mielenkiintoista seurata miten kehittyy...kronikatkin on mielestäni loppuneet aika hyvää tahtia...lukuinnostusta siis piisaa 8]
-
Onkohan muuten Civiltä, Villalta, Repetolta tai Cestaroilta odotettavissa suuralbumia?
-
Eivät ole listalla ainakaan seuraavan 5-6 vuoden aoikana. Aika epätodennäköistä olisi, että vakiopiirtäjä saa sellaisen hommakseen. Tähän mennessessä se on onnistunut vain Galepilta ja Ticciltä.
-
Entäs Ortiz (Suuri junaryöstö)?
-
Ortiz, De la Porco (aiemmin tunnettu nimeltä De la Fuente...), Capitanio, Brindisi, Font, Sommer ja Giolitti depytoivat Texin parissa suuralbumien kautta. Liikennettä toiseen suuntaan ei juurikaan ole ollut.
-
Mitkäs ne ovatkaan mahdolliset ajankohdat seuraavien suuralbumien, maxien ja kronikoiden osalta? Wade voisi päivittää palstaansa tai vaihtaa otsikoksi "Tulleet lännensarjat".
-
Noitahan on muistaakseni kyllä jossain esitelty, mutta olen Pipon kanssa samaa mieltä että uutiset ja päivitykset tulevista Willereistä kuin myös muista länkkäri-julkaisuista voisivat olla keskitetysti tuolla Waltterin palstalla, sieltä ne löytäisi helpoiten.
-
1) Ernesto Garcia Seijas (Claudio Nizzi). Valmistunut 2004.
2) Lucio Filippucci (Guido Nolitta/Gino D'Antonio). Valmistunut 2007. Julkaistaneen 2008. Tapahtumat sijoittuvat Floridaan Semiolien alueelle.
3) Orestez Suarez (Guido Nolitta/Mauro Boselli). CUBA LIBRE, kesken. Tapahtumat sijoittuvat Kuubaan.
4) Pasquale Frisenda (Mauro Boselli). PATAGONIA, kesken.
5) Lito Fernandez (Guido Nolitta/Mauro Boselli). kesken.
Eipä näiden suhteen juuri uutta tietoa ole. Seijasin albumi on hyllyllä edelleen. Melko varmasti seuraavaksi julkaistaan tuo Filippuccin albumi. Tarina pohjautuu Nolittan (=Sergio Bonelli) tarina-aihioon 90-luvun alusta, jolloin Nizzillä oli meneillään suuri ja maineikas kriisi. Tämä taitaa sitten olla viimeinen niistä sen ajan 'hätäaputöistä', joka jossain muodossa julkaistaan. Lännentie-mies Gino D'Antonio ei ole lopullisessa käsikirjoituksessa kuulemma noudattanut kaikissa kohdissa Nolittan linjauksia.
Mutta kyllä tästä listauksesta nyt selvästi huomaa, että valta suuralbumisaralla on lipunut Nizzin käsistä. Aiemminhan mies on vastannut liki kaikista suuralbumeista. Nolitta on ottanut tahtipuikon käsiinsä pitkästä aikaa ja väsännyt aihiot tarinoille, jotka joku muu, lähinnä Boselli, on kirjoittanut valmiiksi käsikirjoitukseksi. Huhun mukaan Nolitta kirjoittaa myös juhlatexin nro 600. Nolitta/Boselli-tarinoita on tähän mennesssä julkaistu tasan yksi kappale, Ticcin piirtämä Golden Pass. En ollut silloiseen tekstiin täysin tyytyväinen. Ehkäpä särmät ovat hioutuneet yhteistyön jatkuessa.
-
Mutta kyllä tästä listauksesta nyt selvästi huomaa, että valta suuralbumisaralla on lipunut Nizzin käsistä. Aiemminhan mies on vastannut liki kaikista suuralbumeista.
Tälle asialle taidan kohottaa jouluna kotikaljamaljan. 21 tähän asti julkaistusta suuralbumista 20 on Nizzin käsialaa, joten on korkea aika vallan jo vaihtua. Maxi-Texeissä esimerkiksi on kässäröimisvastuu jakaantunut tasaisemmin (11 maxissa 5 eri tekijää), minkä vuoksi se sarja onkin paljon värikkäämpi ja heterogeenisempi kokonaisuutena.
Nolitta-Boselli parivaljakolta odotan ehdottomasti eniten. Jos Nolitta yksin olisi ollut vetovastuussa, niin olisin huomattavasti pessimistisempi. Mutta kun Boselli hioo, höylää ja sorvaa työnantajansa jättämiä rosoja, niin lopputuloksena voi syntyä timantteja.
-
Rehellisesti sanottuna minäkin odotan paljon Nolitta/Boselli-tarinoista. Golden Pass oli kaikin puolin mehevä tarina, mutta Irlannin Patin rooli oli kirjoitettu typerästi. Se kismitti! Sergio Bonelli on saanut asiasta vihaista palautetta, pyytänyt julkisesti anteeksi ja luvannut kohdella Patia jatkossa kunnioittavammin.
Mitä Nizzin suuralbumeihin tulee, niin niiden saralla Nizzi on kyllä venynyt melkein poikkeuksetta kykyjensä äärirajoille. Esimerkiksi viimevuotinen kultakanjoni on Nizzin uran kiistattomia helmiä. Pientä rutiinimättöä joskus on päässyt mukaan, mutta ei niin paljoa, että asialle pitäisi nyrpistellä nokkaansa.
-
Minä taas pidän Nolittan tarinoista enemmän kun niitä ei ole surkellistettu.
-
Joskus toivoin, että Boselli ja Nizzi tekisivät yhteistyöä. Nizzi laatsi aihion ja Boselli kirjoittaisi valmiiksi. Se olisi ollut timanttia se. Se, mikä minun mielestäni Bosellilla joskus mättää on juuri aihevalinnat ja henkilöiden roolitukset. Nolittan kanssa siitä ei pitäisi ongelmia koitua. Toki olisin tykännyt lukea vielä joitakin Nolittan itsenäisesti kirjoittamiakin juttuja, mutta tuskin niitä enää tulee.
-
Banana tietää kertoa tulevasta suuralbumista!
Tex Willer 19: Suuri junaryöstö | Tekijä: Nizzi Claudio – Ortiz José
Armeijat palkkarahoja kuljettava juna ryöstetään New Mexicossa, mutta konnat raivostuvat, kun rahakirstu onkin täynnä rautaisia prikkoja. Tex Willer ja Kit Carson sattuvat matkustamaan samassa junalla ja he lähtevätkin jäljittämään koplaa. Syntyy kaksinkertainen taka-ajo, jossa rangerien jäljittämät ryöstäjät jahtaavat verenhimoisesti kavalaan petokseen syyllistyneitä saaliin anastajia. Kesyttömien erämaiden halki kulkeva seikkailu huipentuu jälleen tasankojen ja solien läpi jyskyttävän junan kyydissä. Claudio Nizzin vahvan tarinan kuvitti kärkiluokan Tex-taiteilija José Ortiz. Seikkailu on julkaistu pienemmässä koossa Tex Willerin numeroissa 9 & 10 / 1999. 224 s. Ilmestyy huhtikuussa.
Muokkaus!!!!
Onko joku JO nähnyt tätä kirjaa missään myynnissä tai saanut tilattuna???
-
Banana tietää kertoa tulevasta suuralbumista!
Onko joku JO nähnyt tätä kirjaa missään myynnissä tai saanut tilattuna???
Tänään perjantaina 02.05. näytti olevan Ideaparkin Tokmannin hyllyssä. Kaipa tuota on jo muuallakin...
-
On näkynyt, viimeksi meillä koti- K- Marketissa.
-
Tänään ostin Raision Myllystä 8]
-
Tässä näytepala tulevasta Texin suuralbumista:
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2008/maggio-giugno/tex/texone_1_g.jpg)
Tex näyttää ihmeen... Texiltä. Suorastaan hykerryttävän hyvää jälkeä! Tekijää ei editoren sivuilla vielä mainittu, mutta jos ennakkotiedot pitävät paikkansa, niin piirrostaituri on nimeltään Lucio Filippucci. Tarina taas on peräisin hiljattain edesmenneen Gino D'Antonion kirjoituskoneesta. Ja aihe puolestaan on peruja Guido Nolittan 90-luvun puolivälissä toteuttamatta jääneestä aihiosta. Jos taas ennakkotiedot eivät pidä paikkaansa, unohtakaa kaikki juuri lukemanne ;)
-
Eipä turhaan tarvinnut hankkia Suurta junaryöstöä ”toiseen kertaan”. Vetävä tarina ja Ortizilta mahtavaa piirrosta, joka sopii kuin nakutettu myös isoon kokoon. Hyvä että saatiin tämä kaikinpuolin hieno tarina suuralbumisarjaan, niin kuin alun perin tarkoitettu onkin.
-
Mutta eikö tuosta Filippuccin Tex-taiteesta ole kukaan muu innoissaan kuin minä? Olen jopa sitä mieltä, että kyseessä monella tapaa kaikkien aikojen parasta Tex-kuvitusta ainakin näytesivujen (Editoren sivuilla on toinenkin näyte) perusteella.
-
Jos ylläoleva kuva on kyseisen kilipukin piirtämä, yhtä lailla innoissani olen minä! Jos pysyy tuolla kantilla. Naama ei ole täysin texmäinen. Maisema täydellistä.
-
Aika lupaavalta näyttää. Tex tuo mieleen Fontin. Ensisilmäykseltä piirroksesta tuli vähän scifimäinen yleisvaikutelma, mutta ihan pätevännäköistä suokuvausta kaiken kaikkiaan. Mutta liekö sitä kuuluisaa rosoa Filipuccilla tarpeeksi?
-
Maisemapiirtäjänä Filippucci näyttää olevan elementissään, mutta ihmisten suhteen en ole varma hänen kyvyistään. Tex vaikuttaa vähän siltä kuin hänessä virtaisi useiden eri rotujen verta yli kotitarpeen. Vähän kuin Montin Tex, jonka kasvoissa yhtyivät kaikki konnuuden vivahteet.
Floridan rämeillä tuossa taidetaan liikkua tai jossain eksoottisella saarella. Äänetöntä uhkaa noissa maisemissa kyllä on. Fontin tasoa näiden kuvien perusteella.
-
SergioBonellin sivuilla on myös toinen maistiaiskuva Filipuccilta, ja hyvältä näyttää sekin. Texin kyllä Texiksi tunnistaa, ei minusta ongelmia kasvojen kanssa; ja kokonaisilme, maisemat ja liike näyttää hyvältä. Jännä nähdä tämä sitten suuressa albumikoossa, innolla kyllä odottelen. Mahtaisiko albumi olla ensi vuonna jo suomeksikin saatavilla?
-
Mahtaisiko albumi olla ensi vuonna jo suomeksikin saatavilla?
Ellei peräti jo tämän vuoden lopulla, jos ja kun tämä kesällä Italian maalla ilmestyy. Ainakin viime vuonna taisi ehtiä sen vuoden albumi ihan mukavasti meille jouluksi.
-
Mutta jouluksi taitaapi olla kyllä suunnitteilla jotain muuta Tex- herkkua. Markkinalakien mukaan kai ei ole ehkä ihan järkevää laittaa hirveästi erilaisia Texejä samaan aikaan myyntiin. Se myynti voi kärsiä silloin.
-
Kesäkuun tuore suuralbumi tulee suomeksi loppusyksystä, jos aineisto saadaan haltuun samalla tahdilla kuin viime vuonna. Kolmen kuukauden myyntiaikaa ei varta vasten painoteta puolen kuukauden joulusesonkiin.
Niin kuin ei niiden "muidenkaan herkkujen". Voi kyllä olla, että markkinalait hiukan vingahtavat, kun syksylle yritetään speziaaleina aikaiseksi saada toinen kovakantinen (Yama), Italian 60-juhlavuoden väriopus ja vielä klassikkomaxi suhteellisen tiiviiseen tahtiin.
-
Kesäkuun tuore suuralbumi tulee suomeksi loppusyksystä, jos aineisto saadaan haltuun samalla tahdilla kuin viime vuonna. Kolmen kuukauden myyntiaikaa ei varta vasten painoteta puolen kuukauden joulusesonkiin.
Niin kuin ei niiden "muidenkaan herkkujen". Voi kyllä olla, että markkinalait hiukan vingahtavat, kun syksylle yritetään speziaaleina aikaiseksi saada toinen kovakantinen (Yama), Italian 60-juhlavuoden väriopus ja vielä klassikkomaxi suhteellisen tiiviiseen tahtiin.
Kuulostaa uskomattoman hyvältä, mutta toivotam' että näin käy...
-
"Oi jos oisi joulu ainainen" näyttää meillä Tex Willerin lukijoilla olevan täyttä totta ;D
Erityisesti odotan pukilta tuota klassikkomaxia, mutta kaikki muutkin erikoisjulkaisut ovat tervetulleita!
-
Sergio Bonellin sivuille oli näköjään tullut jo esittely uudesta suuralbumista. Kansikuvakin on onnistuneen näköinen. http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=52&collocazione=3#
-
Sergio Bonellin sivuille oli näköjään tullut jo esittely uudesta suuralbumista. Kansikuvakin on onnistuneen näköinen. http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=52&collocazione=3#
Tässä googlen käännös kuvauksesta...vaikka käännös on siansaksaa, kyllä siitä tajuaa mistä on kyse.
Aihe ja Käsikirjoitus: Gino D'Antonio
Piirustukset: Lucio Filippucci
Kansi: Lucio Filippucci
Tex ja Carson tulevat Fort Bliss, Louisiana, ryhtymään Seminole Ochala ja scortarlo osoitteesta vankilassa, kunnes tuomioistuin, Texas. Intialaiset on syytetty ottaa murhattu paikallisen viljelijän ja on hyökätty kaksi rangers, tappaminen. Nell'agguato pysyi haavoittuneiden scout Cajun Lafarge, joka ei ole odottaa avustamaan all'impiccagione, pellerossa. Vähän ennen vangin on toteutettu yli kaksi pard kuitenkin Longknife jäsenen, heimo, Ochala, onnistuu pelastaa heidät solu-ja katoavat hänen kanssaan yön. Tex ja Carson on saatettu trail kaksi karkulaista, olen päättänyt palata Ochala laki, suojelu se samaan aikaan kaikille niille, jotka haluavat kuollut ennen kuin se on tehtävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin…
-
Tex ja Carson tulevat Fort Bliss, Louisiana, ryhtymään Seminole Ochala ja scortarlo osoitteesta vankilassa, kunnes tuomioistuin, Texas. Intialaiset on syytetty ottaa murhattu paikallisen viljelijän ja on hyökätty kaksi rangers, tappaminen. Nell'agguato pysyi haavoittuneiden scout Cajun Lafarge, joka ei ole odottaa avustamaan all'impiccagione, pellerossa. Vähän ennen vangin on toteutettu yli kaksi pard kuitenkin Longknife jäsenen, heimo, Ochala, onnistuu pelastaa heidät solu-ja katoavat hänen kanssaan yön. Tex ja Carson on saatettu trail kaksi karkulaista, olen päättänyt palata Ochala laki, suojelu se samaan aikaan kaikille niille, jotka haluavat kuollut ennen kuin se on tehtävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin…
Hieno soggetto e storia.
Eiköhän se takakannen sceneggiatura olekin sitten siinä, sapristi!
-
Ja minkähän takia Sergio Bonellin (Guido Nolitta) nimeä ei taaskaan ole mainittu toisena käsikirjoittajana ??? Kuten olen jo moneen kertaan julistanut, aihe on häneltä lähtöisin. Sama juttu siis kuin Tuoreen Buffalo Soldiersin kanssa.
-
Hieman yllättävää on sekin, että Seminoles-alpparin virallinen käsikirjoittaja Gino D'Antonio on Lambiekin mukaan kuollut jo joulukuussa 2006. Eli selkeästi postuumistihan tämä teos tullaan D'Antonion osalta julkaisemaan.
-
On tuosta asiasta kvaakissakin uutisoitu ihan tuoreeltaan. Tämä seikkailu jäi Suuren kirjoittajan viimeiseksi työksi.
-
Suuren junaryöstön arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1077) on lisätty etusivulle. Palautetta otetaan mieluusti vastaan, kyse kun on ensimmäisestä Tex-arvostelustani.
Ellei palaute liity sen kummemmin Suureen junaryöstöön, voi tekstiä itseään ja sen kirjoittajaa ruotia myös täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7925.0.html).
-
Kyllä tuo arvostelu ihan linjakas ja oivaltava oli. Pelkäsin, että tulossa on pahempaa loanheittoa (koska kirjoittaja ei ole näillä palstoilla ilmoittautunut intomieliseksi Tex-fanittajaksi), mutta eipä kai tarvetta ollut, koska tarina on oikeasti laadukas. Pystyisin suorastaan allekirjoittamaan arvostelun. Itse olisin ehkä hiukan enemmän ruotinut Ortizin piirrostyyliä, sillä päähenkilöiden ulkoiset piirteet ovat tuon ensitarinan jälkeen jonnin verran muovautuneet parempaan suuntaan.
-
(http://www.kvaak.fi/images/articles/09062008181545-1.jpg)
Juna helvetistä! Onpas hieno ruutu.
Arvostelun kuvitus oli hyvin valittu, ei tosiaankaan mitään valittamista. Harmi, ettei lopusta voinut spoilereitten takia sanoa mitään - jotenkin se oli niin syräntä väräjävän haikea.
-
Pelkäsin, että tulossa on pahempaa loanheittoa (koska kirjoittaja ei ole näillä palstoilla ilmoittautunut intomieliseksi Tex-fanittajaksi), mutta eipä kai tarvetta ollut, koska tarina on oikeasti laadukas.
Jos sillä on merkitystä, olen tainnut joskus kertoa taustastani sen verran, että aikanaan omistin kaikki Texit 1970-luvun alusta 1990-luvun vaihteeseen. Vieläkin kaduttaa niiden vieminen pois ja olen usein joutunut vastustamaan kiusausta aloittaa keräily. Toisaalta nykyisin keräileminen on enää yksin kustannuskysymys, mikä hieman laimentaa vanhan divareitten koluajan intoa. Muistelen, että 1970-luvun puolivälin keräileminen kävi vuosien harrastuksesta silloin joskus 1980-luvulla.
Sittemmin olen tyytynyt pääosin lukemaan Suuralbumit ja Maxit, mutta saattaapa vakiolehtiäkin tarttua kouraan. Texin suosion vakaata nousua olen seurannut tyytyväisenä.
Mikäli olisin kirjoittanut arvostelun willeristeille, se olisi painottanut eri asioita, mutta pyrin huomioimaan satunnaisetkin lukijat. Siksi summasin alussa suuralbumeiden taustaa ja korostin perinteiden vaalimista ym. Texiin kuuluvaa perusaineistoa. Lopussa vielä tuli esiin perussuhtautumiseni Texiin: kyse ei ole järin haastavasta materiaalista, mutta viihteenä Tex toimii aina. Kesälukemistona Texiä ei ylitä mikään.
Suuresta junaryöstöstä pidin kovasti. Koska Nizzin kerronta on asettunut jokseenkin tasaisen verkkaiseksi, intiaanikysymysten kaltaiset laajat aiheet saavat hieman epätyydyttävän käsittelyn, kun sivut eivät riitä.
Nizzi hallitsee mielestäni eritoten pienimuotoiset perustarinat, parhaimpiin hän lisää vivahteen lisämaustetta, joka antaa kummasti pontta kokonaisuudelle. Suuralbumeista tällaisia ovat tietenkin erityisesti Aavikon saalistajat ja Viimeinen kapinallinen. Aina ei tarvita karjaparoneja tai intiaanikahakoita, kiinnostavan tarinan voi koota yksinkertaisista aineksista. Lopulta sellaisen toimimaan saaminen on jo taito sinänsä ja sellaisena arvonsa ansaitseva.
Olen toki huomioinut jo aiemmin, että pidän keskimääräistä Texin lukijaa enemmän juuri Ortizin kuvituksesta, siksi esitin syyt erityisen huolellisesti arvostelussa esiin. Taitavia kuvittajia vakiomiehistöstäkin löytyy ja suuralbumeissa esiintyy erityisen taitavia vierailevia tähtiä.
Mitä arvostelemiseen ylipäänsä tulee, loka lentää raskaalla kädellä, mikäli tekijöillä ei ole homma hallussa. Keskimäärin Tex-tarinat ovat niin vakiintuneita, etten oikein osaa kuvitella millainen yhdistelmä saisi karvat oikein pahasti pystyyn. Epätyypilliset Tex-tarinat eivät kuitenkaan enää maistu samalta kuin parikymmentä vuotta sitten.
Nizzin kerrontaan liittyvät osin negatiivisetkin kommentit olivat omissa kirjoissani kohteen normikäsittelyä, jossa onnistumiset ja epäonnistumiset tuodaan sievistelemättä esiin. En ole tähänkään asti siloitellut mielipiteitäni, mitä nyt olen pyrkinyt kehittämään itseäni sen suhteen, että pyrin entistä paremmin tuomaan hyvätkin puolet esille, etteivät negatiiviset osuudet saisi ylivaltaa ellei niin ole tarkoitus. Minun on kuitenkin edelleen vaikea arvioida, milloin teksteistäni jää positiivinen, milloin negatiivinen perusmaku. Tässä tavoitteena oli positiivinen.
Muilta osin suuralbumit ovat myös formaattina vakiokamaa, eikä heilahtelua juuri esiinny. Niinpä niistäkään ei ole normaalisti sanottavaa, mitä nyt Arizona liekeissä nyppi, kun oikoluku oli pettänyt niin pahasti, että kirjoitusvirheet vain vilisivät. Suuren junaryöstön osalta ehkä voisin mainita, että vierastin sanan "gambler" kääntämättä jättämistä, mutta niinpä myös "peluri" esiintyi puhekuplissa, joten asia ei juuri häirinnytkään.
Arvostelun kuvitus oli hyvin valittu, ei tosiaankaan mitään valittamista.
Korvasin nyt tekstiä jaksottavat väliotsikot (tai kolme tähteä tms.) samankokoisilla, samaan kohtaan asemoiduilla kuvilla. Efekti ei ollut sellainen, mitä ajoin takaa, mutta kuvat tulevat tapahtumajärjestyksessä ja ne on valittu hieman tekstiä mukaillen - joskaan ei seuraten - siten, että ensimmäinen on esimerkki tunnelmoinnista, toisessa esiintyy ihmisiä ja kolmantena tulee maisemakuva. Viimeisessä on sitten pikkukuva sankareista satunnaisille lukijoille. Skannaus ei onnistunut kovin hyvin, erityisesti tuo pikkukuva meni pieleen, mutten huomannut sitä aiemmin, kun skannasin sivun rutiinilla useamman kerran.
-
Pätevä arvostelu. Ihan hyviä huomioita albumista. Kirjoitahan, Jiksi, saman tien juttu Fort Sahara-Maxistakin, nyt kun kirjoituskätesi on selvästi kuumana.
-
Kirjoitahan, Jiksi, saman tien juttu Fort Sahara-Maxistakin, nyt kun kirjoituskätesi on selvästi kuumana.
Heh, ei sekään mahdotonta olisi. Seuraava arvostelu menee työkiireiden takia kuitenkin heinäkuulle. Siihen asti kestää muutoinkin ennen kuin mitään ehdin lukeakaan.
Yleensä olen pyrkinyt arvosteluissa ajankohtaisuuteen, tosin Suureen junaryöstöönkin tartuin sattuman kautta melkoisella viiveellä, kun sopiva tilaisuus tuli aivan yllättäen eteen. Alkujaan suuralbumi ei ollut minulle edes kohdistettu Kvaakin sisäisessä työnjaossa.
Sanotaan nyt, että Fort Saharan kanssa on sama tilanne, joten laitan asian korvan taakse, mutten lupaa mitään. Ennemmin tai myöhemmin tartun kuitenkin Willeriin uudelleen, mikäli asiat vain loksahtavat muutoin kohdalleen. Sanottavaa Willereistä riittää varmasti, siitä asia ei jää kiinni.
-
Pätevä arvostelu. Ihan hyviä huomioita albumista. Kirjoitahan, Jiksi, saman tien juttu Fort Sahara-Maxistakin, nyt kun kirjoituskätesi on selvästi kuumana.
Samaa mieltä, Jiksissä on ainesta. Kirjoita, Jiksi, nyt, kun heinäkuu on menossa, arviointi Luurankoylängöstä. Olin itse jo kirjoittanut pitkälle, sitten vasta huomasin olevani jäävi. Laatikaa tuosta arviointi joku?
-
"Tex Willer ja Kit Carson saapuvat Fort Blissiin Louisianaan kuljettaakseen seminole-intiaani Ochalan oikeuden eteen Texasiin...
Miksi näitä vaivaudutaan kääntämään niin moneen kertaan. Johan tuo juoniselostus (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5745.msg215645.html#msg215645) Kvaakista suomeksi löytyy.
-
Miksi näitä vaivaudutaan kääntämään niin moneen kertaan.
Banana sen paljasti:
Toimittaja meni sitten kuitenkin sormeilemaan tuota Kvaakkiin käännetyä laatutekstiä albumin takakanteen, grande Matusalemme!
Ja sormeilu jatkuu:
Itse painotuotteessa "Filippucci" on kirjoitettu oikein kahdella p-kirjaimella.
Oli taas meikäläisen kaali vilipukin vartijana.
-
Kirjoita, Jiksi, nyt, kun heinäkuu on menossa, arviointi Luurankoylängöstä.
Kappas, täälläkin on keskusteltu Luurankoylängön arvostelusta. Lurker siihen jo lupautui tarttumaan, kuten olikin toisaalla puhetta. Harmi, että jääväsit itsesi, Wade, laita nyt kuitenkin arvostelun jälkeen työsi tulos ainakin "toisena mielipiteenä" tähän ketjuun.
Kiitos kuitenkin kaikille kehuista, hauskaa että Suuresta junaryöstöstä tuli noin positiivista palautetta. Ilmeisesti se oli normaalia selväsanaisempi, pitää koettaa pitää tämä mielessä seuraavaa arvostelua kirjoittaessa, oli se sitten Tex tai ei.
-
Kappas, täälläkin on keskusteltu Luurankoylängön arvostelusta. Lurker siihen jo lupautui tarttumaan, kuten olikin toisaalla puhetta. Harmi, että jääväsit itsesi, Wade, laita nyt kuitenkin arvostelun jälkeen työsi tulos ainakin "toisena mielipiteenä" tähän ketjuun.
Joo, Lurker kerkesi. Jääväsin itseni, koska olen yhtenä artikkelinlaatijana tuossa kirjassa. Joten lienee aika selvää, etten voi kirjoittaa siitä arviointia. Varsinkin, kun olen niin fiiliksissä tuosta Texistä itse.
Kiitos kuitenkin kaikille kehuista, hauskaa että Suuresta junaryöstöstä tuli noin positiivista palautetta. Ilmeisesti se oli normaalia selväsanaisempi, pitää koettaa pitää tämä mielessä seuraavaa arvostelua kirjoittaessa, oli se sitten Tex tai ei.
Joo, samaan malliin vaan!
-
Bananan mukaan syksyllä ilmestyy seuraava suuralbumi: Tex Willer 20: Raivoisa rämejahti (Gino D'Antonio – Lucio Filipucci)
http://www.bananapress.fi/Banana/tiedostot/s2521.jpg (http://www.bananapress.fi/Banana/tiedostot/s2521.jpg)
Että sitä odotellessa 8]
Jeps, tuo pitää laittaa tilaukseen heti.
-
Nyt on sitten nuo numerot 6 ja 7/1972 ostettu takaisin
Ihan mielenkiinnosta, paljonko jouduit pulittamaan näistä Willereistä? Minkä kuntoisina? Nämä kaksi olivat ne alkupään jälkein kaikkein kalleimmat, suorastaan törkeän kalliit numerot kun niitä metsästin ennen mainiota kronikka- sarjaa.
-
35 euroa piti maksaa yhteensä numeroista 6 ja 7/1972. Kohtuu siistejä. Ei mitää huippua. Sattui samaan aikaan ilmestymään toisetkin samat numerot Huuto.nettiin. Hintaa niillä on nyt noin 35 euroa yhteensä, kun ei vielä ole huutoja.
...
Kivoja kyllä nuo kronikat. Pyörii tuon 1/1971 hinta 150 eurossa ja 2-6/1971 jossain 70 eurossa! Ihan hyvin mulle riittävät nuo kronikat 1-3 :)
Joskus taistelin kuusseiskakakkosesta ja hinta nousi 180€:n muistaakseni. Että kova kysyntä sillä oli. Eikö se Ticcin ensimmäinen tarina ole tuossa juuri?
Pahasti aiheesta sivuun tosin.
-
Joo tuo Yellow Creekin verilöyly 6-7/1972 oli Giovanni Ticcin eka Tex-seikkailu suomessa. Hänen tyylistään ei voi olla pitämättä!
hmm.. rönsyillään lisää: Yellow.. on toki eka Ticcin tarina, alkuperäinen muistaakseni vuodelta 1967 Italiassa. Mutta Suomessa eka Ticcin tarina taisi olla edellinen seikkailu, Apashien maa 1972 / 5-6.
-
hmm.. rönsyillään lisää: Yellow.. on toki eka Ticcin tarina, alkuperäinen muistaakseni vuodelta 1967 Italiassa. Mutta Suomessa eka Ticcin tarina taisi olla edellinen seikkailu, Apashien maa 1972 / 5-6.
No tuolta paikkeilta. Kutosessa kuitenkin muistaakseni oli niin, että se oli siinä mielessä kohokohta-Willer, että siinä oli molempia tarinoita (siis keltaista jokea ja apassien maata)...
Tuo oli sitä aikaa, milloin apashi oli apashi, mutta nykyisin se on Texissäkin apache, johon itse ysärisukupolven jätkänä olen tottunut. Mutta oliko Navajo muotoa navaho?
Ja kun intiaaniheimoista on kysymys: onko se paiute, vai piute?
-
Vai olisiko ollut 180 markkaa eli 30 euroa? Jos ostit tuon texin 6/1972 ennen kronikoita, kun euroon siirryttiin vasta 2002. Kronikat alkoivat ilmestyä vuonna 2001.
Ei ollut markkoja. Muistaakseni hinta oli tuo.
-
Ja kun intiaaniheimoista on kysymys: onko se paiute, vai piute?
Kyllä paiutet on oikeampi nimitys. Tosin he eivät olleet vain yksi heimo, vaan muodostuivat noin viidestätoista pikkuheimosta. Pohjoiset ja eteläiset paiutet eivät olleet edes sukua toisilleen, vaan puhuivat eri kieliä. Valkoiset niputtivat heidät saman nimen alle ja kirjallisuus levitti tätä tietoa eteenpäin. Vaikka paiutit eivät olleet kovinkaan merkittävässä asemassa, niin oli heistä kuitenkin jotain hyötyä. Heidän naisiaan ja lapsiaan ryöstettiin suuren määrät orjiksi 1700- ja 1800-luvuilla. Ensin ryöstöretkiä tekivät espanjalaiset, myöhemmin navajot ja utet omaksuivat valkoisen miehen tuomat opit ja iskivät paiutein kyliin saadakseen yhä uusia orjia. Ihmiskauppa kukoisti.
-
Vai olisiko ollut 180 markkaa eli 30 euroa? Jos ostit tuon texin 6/1972 ennen kronikoita, kun euroon siirryttiin vasta 2002. Kronikat alkoivat ilmestyä vuonna 2001.
Vai oliko tosiaan euroissa 180?! HUH!
Haha...ei toi nyt ihan noin vaikee pitäis olla, vaikka tiedä häntä...tarjotkaas mullekin vaan 180 euroo niin ehkä löytyy yks lukematon ylimääräsenä 8]
-
Sori vähän offtopic, mutta kerron nyt kuitenkin...
Itsekin jahtasin huuto.netissä 8/-72 numeroa tuossa taannoin, mutta 85€ alko jo huimaa...mutta näinhän se on, kun on muutama jotka ko. numeroa jahtaa, ja ei ole muita tarjolla, niin nopiaa se hinta nousee.
-
Sori vähän offtopic, mutta kerron nyt kuitenkin...
Itsekin jahtasin huuto.netissä 8/-72 numeroa tuossa taannoin, mutta 85€ alko jo huimaa...mutta näinhän se on, kun on muutama jotka ko. numeroa jahtaa, ja ei ole muita tarjolla, niin nopiaa se hinta nousee.
Joo, vähän offtopikkia vielä (...no mieltäkää 8/72 kansikuva suureksi junaryöstöksi :-\)
...mutta kyseinen numero on kyllä vuosikerran vaikeinkin kuten yllättäen 12/72 on myös hankalahko...
-
Juu noinhan se menee. Ite sain senkin viime viikolla parilla kympillä kun muut eivät innostuneet huutamaan...Jännitti hiukkasen, kun olin myynyt aiemmin omat vuoden 1972 numerot, että joutuuko maksamaan itsensä kipeeksi nyt kun ostin ne uudelleen...onneksi kallein oli noin 20 euroa...
Kateeksi käy, hinta oli tuossa omassa "taistelussa" myös tuossa 25€ nurkilla, mutta sitten viimeisillä hetkillä alkoi armoton kisailu ::)
-
Suuralbumit on nimetty italiaksi esim. Tex albo speciale n. 8 ja nimi perässä. Kuitenkin Hornan kekäleet sanoi Tex Willer -kirjan listauksessa käytetään nimitystä Texone ja on tämä ilmaisu käytössä ainakin googlauksen perusteella. Ilmeisesti albo speciale on virallinen nimitys, mutta voisiko joku kertoa, mikä tämä Texone-nimitys on?
-
En tiedä onko sille mitään selvää käännöstä. Arvaan, että se voisi tarkoittaa jotain 'isokokoinen tex' tms. Italiassa aika paljon sanojen merkitystä voidaan muuttaa noilla loppupäätteillä, mutta tuollaiseen päätteeseen en ole törmännyt kuin tässä yhteydessä, joten en ole varma.
-
Kiitoksia italian kielen kiemuroista. Törmäsin myös mini-texone nimitykseen, joten joten ilmaiseekohan -one-pääte yksinkertaisesti paksuutta? Saisi muuten ilmestyä se uusi a4-Tex.
edit: Höpäjän mitä sattuu. Tietenkin minitexone. Selvisi kuitenkin senkin tausta.
-
Vai mini-texone? Maxi-Texonesta en ole kuullutkaan. Siitä ainosta julkaistusta mini-texonesta (Oklahoma) muovautui sitten maxi-Tex.
-
Raivoisaa rämejahtia odotellaan kuumeisesti :-[
-
Ostin Ken Parkerin innoittamana Jätti-Texin Coloradon kaivoskahakka, jonka on piirtänyt Ivo Milazzo Claudio Nizzin käsikirjoitukseen. Ilo tätä oli kuvien puolesta lukea. Henkilökuvaus on Milazzolla ihan omaa luokkaansa: Ilmeet, asennot ja kuvien tunnelma sekä tässä Willerissä että Ken Parkerissa ovat mallisuoritus, jota ei voi kuin ihmetellä.
Mutta tämä tarina! Olen muutamia Willereitä lukenut aiemminkin kokeilumielessä ja hahmo on virstankeltaisine kauluspaitoineen ja yhden ilmeen saapasteluineen niin yksiulotteinen että pitää olla joku häiriö aivoverenkierrossa että jaksaa vuodesta toiseen lukea Willerin seikkailuista. Ja Willerin kumppanit ovat mukana pelkkänä rekvisiittana joilla ei ole yhdessäkään lukemassani Tex Willerissä ollut mitään lisäarvoa tarinan kannalta. Ei tässäkään.
Coloradon kaivoskahakan ensimmäinen puolisko on päälleliimattu täyte-episodi, jolla ei tunnu olevan oikein mitään merkitystä varsinaisen päätarinan kannalta. Pääjuoni taasen on niin pelottavan suora jäljennös Eastwoodin kahden tähden länkkäristä Kalpea ratsastaja että haluaisin kysyä, että onko tämä siis joku vitsi tämä kirja? Yritin parhaani mukaan etsiä eroavaisuuksia Coloradon kaivoskahakan ja Kalpean ratsastajan väliltä ja ne ovat vähäiset. Hieman oli mausteeksi heitetty otteita toisesta heikosta Eastwood-länkkäristä, Ruoskasta.
Mutta ei tämä kuitenkaan ollut ihan niin huono kuin saman käsikirjoittajan toinen yritelmä jonka olen lukenut: Yksinäinen kostaja.
-
...pitää olla joku häiriö aivoverenkierrossa että jaksaa vuodesta toiseen lukea Willerin seikkailuista.
No johan näitä Texejä on Suomessa luettu monessa sukupolvessa. Ehkä meitä aivohäiriöisiä vain sitten on enemmän siellä Italiassa ja täällä Suomessa.
Texin viehätys perustuu suurelta osin turvalliseen toistoon ja lännenklisheiden kierrätykseen.
-
pitää olla joku häiriö aivoverenkierrossa että jaksaa vuodesta toiseen lukea Willerin seikkailuista.
Se selittääkin omalta kohdaltani monta asiaa. Toivottavasti edes Virtahepomies tajuaa pysyä riittävällä etäisyydellä Texistä! Voihan siis olla, että kyseessä on seuraus, ei syy.
-
Koetan olla ystävällinen.
Tex Willer ei ole maailman paras sarjakuva, mutta "häiriö aivoverenkierrossa"?
Totta Texeissä on paljon toistoa ja kliseitäkin mutta kaikkien kliseiden alla on ihan erilainen lännenkuva kuin peruswesternleffoissa.
Metodologiakin on eri kuin esimerkiksi 1950-luvun länkkäreissä.
Nissen nyt on aina provo ( ja hei ilman Tex Willeriä: ei Kovaa länttä) mutta selvennetään: Tex Willer on vain tapa päästä kertomaan tarinoita joiden sivuhahmot ovat se mikä saa tarinan elämään.
Eihän Johnny Hazardkaan ole se oman sarjansa mielenkiintoisin hahmo.
Kovan lännen lisäksi voi kysyä olisiko Ken Parkeria ilman Tex Willeriä.
Ei olisi.
Mutta kuten varsinaisesta Tex Willer ketjusta etsivä voi löytää kyseessä on formulatiivinen sarja, mutta jolla on jo puhtaasti voluumin perusteella useita hienoja tarinoita jotka eivät kalpene vertailussa.
Lurkerin kanssa samoilla linjoilla.
Tex Willerin yksi viehätys on siinä että se tarjoaa laadukasta populaarikulttuuria ja aina välillä on muutoin olo kuin olisi ketjun mainitseman sarjakuvan aavoilla preerioilla juuri tuon tarjonnan suhteen.
Pahus, nyt pitää sitten hankkia tuo Coloradon kaivoskahakkakin...
-
Edellisten puhujien kanssa samalla linjalla. Ja on tietysti hyvä muistaa, että Texiä on tehty kovalla tahdilla jo 60 vuotta, minkä aikana on syntynyt liki 400 tarinaa, joten on ymmärrettävää, että eivät ne kaikki voi olla samaa tasaista huippulaatua. Pakostihan tällaiseen määrään mahtuu vuosikymmenten saatossa myös ideoiden kierrätystä, toistoa ja kliseitä huipputarinoiden lisäksi. Mutta sama ongelma lienee kaikkien pitkään jatkuneiden sarjojen kanssa, joten ei TW tämän suhteen mikään poikkeus ole. Jos kuvitellaan, että vaikka Ken Parkeria olisi tehty yhtä paljon kuin Texiä, kuuluisi varmasti sitäkin sarjaa kritisoivia kommentteja paljon nykyistä enemmän.
Montaa mieltä saa toki olla, ja hyvä niin, mutta toivottavasti kukaan ei pelkästään yhden tai parin lukukokemuksen perusteella runttaa maanrakoon kokonaista sarjaa. Texiä tai mitään muutakaan.
-
Edellisten puhujien kanssa samalla linjalla. Ja on tietysti hyvä muistaa, että Texiä on tehty kovalla tahdilla jo 60 vuotta, minkä aikana on syntynyt liki 400 tarinaa, joten on ymmärrettävää, että eivät ne kaikki voi olla samaa tasaista huippulaatua. Pakostihan tällaiseen määrään mahtuu vuosikymmenten saatossa myös ideoiden kierrätystä, toistoa ja kliseitä huipputarinoiden lisäksi. Mutta sama ongelma lienee kaikkien pitkään jatkuneiden sarjojen kanssa, joten ei TW tämän suhteen mikään poikkeus ole. Jos kuvitellaan, että vaikka Ken Parkeria olisi tehty yhtä paljon kuin Texiä, kuuluisi varmasti sitäkin sarjaa kritisoivia kommentteja paljon nykyistä enemmän.
JA, tähän lisäten: niitä huippusarjoja ei olisi syntynyt, jos Texiä olisi tehty vain silloin tällöin huipputarinoiden syntymisen toivossa. Luulisin, että huippujutut ovat tulleet hiukan vahingossa. Se on pienestä kiinni ainakin itsellä.
-
Ostin Ken Parkerin innoittamana Jätti-Texin Coloradon kaivoskahakka, jonka on piirtänyt Ivo Milazzo Claudio Nizzin käsikirjoitukseen. Ilo tätä oli kuvien puolesta lukea. Henkilökuvaus on Milazzolla ihan omaa luokkaansa...
Juu, olet oikeassa. Milazzo on aivan omaa luokkaansa, nimittäin surkeimmista surkeimpien tuhertajien luokassa. Hahmot ovat kuin V8-moottorisahalla veistettyjä, taustat...niin mitkä taustat voisi kysyä tämän kyvyttömyyden jäljiltä. Milazzon huonoudesta kertoo kaiken se, että ko. tekeleen olen lukenut tasan kerran, kun kaikki muut yhtä vanhat albumit on luettu vähintään 3 kertaa. Jopa Gamba on ilo silmälle verrattona tähän iivoon.
-
Juu, olet oikeassa. Milazzo on aivan omaa luokkaansa, nimittäin surkeimmista surkeimpien tuhertajien luokassa. Hahmot ovat kuin V8-moottorisahalla veistettyjä, taustat...niin mitkä taustat voisi kysyä tämän kyvyttömyyden jäljiltä. Milazzon huonoudesta kertoo kaiken se, että ko. tekeleen olen lukenut tasan kerran, kun kaikki muut yhtä vanhat albumit on luettu vähintään 3 kertaa. Jopa Gamba on ilo silmälle verrattona tähän iivoon.
Hehee, jepjep. ;D Noh, makuja on tietysti monia...
-
Montaa mieltä saa toki olla, ja hyvä niin, mutta toivottavasti kukaan ei pelkästään yhden tai parin lukukokemuksen perusteella runttaa maanrakoon kokonaista sarjaa. Texiä tai mitään muutakaan.
Tai sarjan lukijoita!
-
Tai sarjan lukijoita!
Joo sori. Tuli vaan niin järkytyksenä se ettei koko albumilla ollut mitään omaperäistä sanottavaa yhtään mistään. Olen lukenut kourallisen vanhoja Willereitä (jotka löysin ystäväni kesämökin ulkohuusin taakse haudattuina) plus muutamia tuoreita erikoisjulkaisuja ja oletan nyt tietäväni miltä Tex Willerin keskivertolukijasta tuntuu jos isketään kotimaista marginaalisarjakuvaa kouraan: Ei hyvältä.
Silti sitä luulisi että ei kuitenkaan ihan suoraan lainailtaisi juonia kaikkien tuntemista elokuvista. Ammattimiehiä sentään.
No, Milazzon piirroksia ja tarinan kuljetusta oli silti ilo ihmetellä.
-
Juu, olet oikeassa. Milazzo on aivan omaa luokkaansa, nimittäin surkeimmista surkeimpien tuhertajien luokassa. Hahmot ovat kuin V8-moottorisahalla veistettyjä, taustat...niin mitkä taustat voisi kysyä tämän kyvyttömyyden jäljiltä. Milazzon huonoudesta kertoo kaiken se, että ko. tekeleen olen lukenut tasan kerran, kun kaikki muut yhtä vanhat albumit on luettu vähintään 3 kertaa. Jopa Gamba on ilo silmälle verrattona tähän iivoon.
Öpilötin kommentissa on kyllä hiukan perääkin.. Täytyy myöntää etten minäkään ole lukenut kyseistä albumia kuin tasan kerran. Enkä muista itse tarinasta juuri mitään, sen verran heikkoa on Milazzon kädenjälki.
-
Olen lukenut kourallisen vanhoja Willereitä (jotka löysin ystäväni kesämökin ulkohuusin taakse haudattuina) plus muutamia tuoreita erikoisjulkaisuja ja oletan nyt tietäväni miltä Tex Willerin keskivertolukijasta tuntuu jos isketään kotimaista marginaalisarjakuvaa kouraan: Ei hyvältä.
Kunnioitan rehellisyyttänne ja kykyä nähdä laajempi skaala.
Suosittelen samaa kuin niille joista kaikki kotimainen marginaalisarjakuva on "ei hyvä" : jatka sitkeästi lukemista, palkinto on sen arvoinen vaikka ei aina siltä tunnu.
Ihan en ymmärrä Milazzon mollaamista mutta menköön sen piikkiin että makuja on monia...
-
Ivo on ainakin Hugon kanssa ollut meikäläiselle se sarjakuvantekijä, joka on innostanut tekemään sarjakuvia. Pitäisi kyllä etsiä käsiinsä Coloradon kaivoshahakka, Milazzon jälkeä on aina ilo nähdä.
-
Taidankin tilata Tex Willerin.
-
Silti sitä luulisi että ei kuitenkaan ihan suoraan lainailtaisi juonia kaikkien tuntemista elokuvista. Ammattimiehiä sentään.
No, Milazzon piirroksia ja tarinan kuljetusta oli silti ilo ihmetellä.
Ei tuossa mitään uutta ja ihmeellistä ole että sarjakuvissa lainailtaisiin elokuvien aiheita tai juonia, näitähän löytyy ties kuinka monesta sarjakuvasta. Jostainhan ne aiheet kirjoittajalle tulevat, ei kai siinä mitään pahaa ole jos hyödyntää kirjallisuutta tai elokuvaa?
-
Ei tuossa mitään uutta ja ihmeellistä ole että sarjakuvissa lainailtaisiin elokuvien aiheita tai juonia, näitähän löytyy ties kuinka monesta sarjakuvasta. Jostainhan ne aiheet kirjoittajalle tulevat, ei kai siinä mitään pahaa ole jos hyödyntää kirjallisuutta tai elokuvaa?
En tiennytkään, että Coloradon kaivoskahakka on kopiointi jostain leffan juonesta. Toisaalta ei tieto minun lukemiselämystä pilaa jälkikäteen. Toiset tietenkin vaativat, että kaikki pitäisi aina keksiä itse, mutta omasta mielestäni esittämistavasta toiseen lainaaminen ei ole niin vaarallista. Toisin sanoen kirjasta sarjakuvaksi tai leffasta sarjaksi ei ole läheskään niin moraalitonta kuin kopioida kirjasta kirja tai leffasta leffa. Parhaimmat lainailijat muuntelevat ideat ja tarinanpätkät niin oivallisesti, että alkuperäistä voi olla vaikeata jäljittää.
Jos lainaaminen olisi yleisemminkin kiellettyä, lännen sarjakuvat olisivat aika köyhää luettavaa. Minusta on ainakin ollut mukava lukea niin Blueberryn kuin Tex Willerin versio Little Bighornin taistelusta. Lucky Luke olisi aika köyhä sarjakuva ilman tositapahtumien lainaamista. Lainaamista on ollut ja tulee olemaan, tosin suorat lainaamiset kaihertavat joidenkin oikeustajua syvästi.
Ivo Milazzon piirrostyyli on toki rosoista, mutta niinhän se on Alfonso Fontillakin (esim. Tappajien verisillä jäljillä suuralbumissa). Omasta mielestäni Ticcin naamat ovat välillä korvasta korvaan irvistyksessä, mutta kaikkeen tottuu. Tarkoitan sitä, että kun esimerkiksi Milazzon tyyliin pääsee "sisälle", siitä alkaa nauttia.
-
Ei sen kaivoskahakan juoni nyt niin yksi yhteen ole kalpea ratsastajan kanssa kuin on näissä viesteissä annettu ymmärtää. Miljöö on sama ja se perusperiaate, että iso kaivospomo haluaa ahmaista pienemmät kullanhuuhtojat. Samaten ison kihon kaivuumenetelmä on sama kuin leffassa. Tässä ne yhtenevyydet sitten ovatkin!
Milazzon taidetta tässä kyseisessä albumissa on arvosteltu ennenkin, vaikka arvostelija olisi muuten tykästynyt miehen tyyliin. Ehkä tätä ei ole niin sydänverellä piirretty kuin parhaat Parkerit, mutta en minä kuitenkaan millään tavalla halua moittia Milazzon kepeää ja pelkistettyä viivaa tässäkään opuksessa. Ja minullapa on, 8], Milazzon nimmari ja omakätinen Tex-piirros Kaivoskahakan kannessa!
-
En tiennytkään, että Coloradon kaivoskahakka on kopiointi jostain leffan juonesta.
Ei se olekaan.
Luulenpa että sekä elokuva että sarjakuvateksti ovat ammentaneet ideoita samoista lännenhistorian ja -fiktionkin lähteistä.
Sopii nimittäin muistaa, ettei Clint kirjoittajineen ole kyseisen aihepiirin tai juonikuvion alkuräjähdys eikä edes ensimmäisen tai toisen käden tulkinta.
Vertaile joskus itse, sillä niin yhtäläisyydet kuin eroavaisuudetkin ovat mielenkiintoisia.
Elokuvan uskonnollinen symboliikka ja sarjakuvan talous- ja valtapoliittinen kuvio etenkin.
Mites tuo melodraamapuoli leffassa menikään? Onko salaisia isyyssuhteita, lempeä yli vihulaisrajojen, Kainin ja Abelin kamppailua eedenistä itään?
-
onko tuo raivoisanrämejahin piirtäjä piirtäny texejä ennenki?
en tiiä onko se hyvä piirtäjä
-
onko tuo raivoisanrämejahin piirtäjä piirtäny texejä ennenki?
en tiiä onko se hyvä piirtäjä
Ei ole Texejä piirrellyt. Martin Mystereä ja muuta fantasiaa.
Ketjussa on aiemmin (Vastaus #691) hyvä kuvanäyte.
Tässä toinen.
-
Lokakuun 17 näyttäisi siis olevan varsinainen juhlapäivä, pukkaa Mefiston ja Irlannin poikaa! Erityisesti odotan jälkimmäistä, mitenkähän se autolla ajo sitten oikein sujuikaan Patilta (päin seiniä tietysti, niinkuin Vinski). Ja ensi kuussa tuo suuralbumi, Filipuccin piirrostahan on jo aiemmin ehditty ihailla. Kyllähän tämä iloa tuo syksyn synkkiin päiviin!
-
Minä odotan rämäjahdista todellista mestariteosta! Niin lupauksia antavia nuo kuvat ja kirjoittajan hyvä maine ei takuulla ole ansiotta saatu.
-
Lokakuun 17 näyttäisi siis olevan varsinainen juhlapäivä, pukkaa Mefiston ja Irlannin poikaa! Erityisesti odotan jälkimmäistä, mitenkähän se autolla ajo sitten oikein sujuikaan Patilta (päin seiniä tietysti, niinkuin Vinski). Ja ensi kuussa tuo suuralbumi, Filipuccin piirrostahan on jo aiemmin ehditty ihailla. Kyllähän tämä iloa tuo syksyn synkkiin päiviin!
Tuntuu kuin minulla ei olisi muita kuin ikäviä aikataulu-uutisia. Kaikki samaa haitari-ilmiötä tosin:
Maxi-Texin lopullinen aikataulu on vielä auki, koska siihen heijastuvat nämä muissa ketjuissa valittelemani materiaaliviivästykset. Siihen ei myöskään ole digimateriaalia, jolla olisi loikattu normaalimaksien tavoin skannausten ja kuplapuhdistusten välivaiheiden yli. Mutta Metusalemin mylly jauhaa tahdillaan ja kyllä se Irlannin poika sieltä ennen joulua pölähtää.
Yama, Filippucci, normi-Texit ja seuraava Kronikka ovat kyllä linjassa.
-
No problem, niin paljon hyvää on taas tulossa että pienet viivästymät (juuri ja juuri) kestää; mieli vaan on niin malttamaton! ;D
Itse asiassa: ei tällaista Tex-tarjonnan runsautta osannut joskus joku aika sitten (silloin kun kinuttiin keskikaljaa kioskeihin) edes odottaakaan. Elämme ruhtinaallista aikaa!
-
Miten oli sen värillisen Tex-juhla-albumin laita, ilmestyykö sellainen ja suunnilleen milloin??
-
Jos tarkoitat sitä Italian väri-texiä 575, joka siis suomessa julkaistaneen perussarjan ulkopuolella, niin ei se mikään albumi ole, vaan värillinen pokkari.
-
Tuntuu kuin minulla ei olisi muita kuin ikäviä aikataulu-uutisia. Kaikki samaa haitari-ilmiötä tosin:
Maxi-Texin lopullinen aikataulu on vielä auki, koska siihen heijastuvat nämä muissa ketjuissa valittelemani materiaaliviivästykset. Siihen ei myöskään ole digimateriaalia, jolla olisi loikattu normaalimaksien tavoin skannausten ja kuplapuhdistusten välivaiheiden yli. Mutta Metusalemin mylly jauhaa tahdillaan ja kyllä se Irlannin poika sieltä ennen joulua pölähtää.
Yama, Filippucci, normi-Texit ja seuraava Kronikka ovat kyllä linjassa.
Hyvää kannattaa odottaa...
Jos tarvitsette sinne toimitukseen joitain oheiskuvia, esim. alla oleva alkuperäinen liuskakansi kyseisistä sarjoista, niin voin kyllä lainata. Kuten kaikki muistanevat, niin tämä seikkailuhan oli osittain värillinen (joka toinen aukeama); ei tosin enää seuraavissa painoksissa.
Sellainenkin kansi tietty löytyy missä Pat ajelee autolla (tosin ei minun kokoelmistani).
(http://personal.inet.fi/koti/harte/pat9.jpg)
-
Meinaat varmaan tätä. Huisi on!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=10130;image)
-
Jos tarkoitat sitä Italian väri-texiä 575, joka siis suomessa julkaistaneen perussarjan ulkopuolella, niin ei se mikään albumi ole, vaan värillinen pokkari.
Sitä tarkoitin, ilmestyykö se Suomessakin väreissä vai mustavalkoisena?
-
Väreissä.
-
Kirjastosta sain parin mutkan kautta lunastettua tuon Coloradon kaivoskahakan ja näin pienen lukemisen perusteella on jälki aivan julmetun halvatun hienoa (Kuten odotinkin). Iltalukemisena pitää lukea loppuun tämä teos.
-
Minä odotan rämäjahdista todellista mestariteosta! Niin lupauksia antavia nuo kuvat ja kirjoittajan hyvä maine ei takuulla ole ansiotta saatu.
Minä myös. Tästä rämerymistelystä voi tulla paras suuralbumi vuosikausiin. Filippuccin sivunäytteet ovat upeita, mutta sitäkin suuremmalla kiinnostuksella odotan signor D'Antonion panosta. Uudet kirjoittajat ovat aina piristäviä, varsinkin albumisarjaan, jota Nizzi on jo vuosikaudet dominoinut diktaattorin tavoin. Korkea aika saada hieman vaihtelua. Ja onhan D'Antonio ilmeisen kokenut tarinanikkari, joten lupaavalta vaikuttaa. Traagisen(?) mausteensa antaa soppaan lisää vielä sekin seikka, että D'Antonio itse on seikkaillut jo liki kaksi vuotta manan majoilla.
-
Eivät herrat Jansa ja Cheyenne ole ainoita, jotka odottavat rämejahdin tuloa. Siitä näkemäni näytekuvat antavat selviä merkkejä Filipuccin kyvyistä hallita maisemia ja puhaltaa kuviin vahva tunnelma. Ja, kuten Cheyenne mainitsikin, kirjoittaja D´Antoniolla on epäilemättä tarjolla uutta näkökulmaa tapahtumiin, koska hän on ehtinyt tutustua jo tuonpuoleiseenkin elämään.
Siispä odotellaan niitä piristäviä ja antoisia lukuhetkiä Filipuccin ja D´Antonion seurassa.
-
Rämäjahti taitaa sitten olla lehtipisteissä.
-
Rämäjahti taitaa sitten olla lehtipisteissä.
On ja ihan pelkkä kansi houkuttaa ostamaan.
Erittäin hieno ja dynaaminen.
-
On ja ihan pelkkä kansi houkuttaa ostamaan.
Erittäin hieno ja dynaaminen.
Raivoisa rämejahti -albumin kansi on häkellyttävän hyvän näköinen. Filippucci on piirtänyt kuvan, joka uppoaa selkäytimeen asti. Lisäksi albumin värityksien valinta (Hyvä Egmont!) on osunut viimeisen päälle nappiin. Wahe!
Ei muuta kuin lukemaan D´antonion kyhäilemää, Filippuccin tuhertamaa ja Nymanin vääntämää kertomusta.
-
Selailin kaupassa. Filippucci näyttä osaavan hommansa. Silti kuvitus ei ollut niin yksityiskohtaista kuin näytekuvista päättelin. Lisäksi panin merkille, että Tex siristeli silmiään lähes joka kuvassa. Onko Floridan aurinko poikkeuksellisen kirkas? Seuraus oli se, että Tex näytti joka kuvassa poikkeuksellisen yrmeältä. Mutta muuten ei moitteen (jos nämä nyt moitteiksi lasketaan) sijaa.
-
Kieltämättä kansi oli todella siisti. Värit natsaa tällä kertaa erittäin hyvin. Myös sisältö vaikutti hyvälle. Meinasi lähteä mukaan kirjakaupassa käydessä, mutta maltoin sentään mieleni... ;D Huomenna sitten..
-
Ja kansimateriaali tuntui olevan erilaista kuin ennen...
-
...Myös sisältö vaikutti hyvälle....
Sisältö on täyttä rautaa. Ensinnäkin. Filippuccihan on huikea piirtäjä! Tarinasta löytyy sellaisia luonnonkuvausruutuja, joita ei voi kuin ihastella. Toiseksi. Tarinasta löytyy juoni, joka ei lopahda. Kolmanneksi. Suosittelen lämpimästi opuksen ostamista!
(On tosin yksi käännösasia, josta kitisen sitten myöhemmin.)
-
Kun tuo yleinen albumiketju alkaa paisua turhan suureksi ja sekavaksi, niin ehkäpä olisi viisaampaa keskustella spesifisistä albumeista omissa ketjuissaan? Eli, nappaisin em. albumin eilen ja nyt on luettu n. 2/3-osaa. Tarina on ollut vallan hyvä, tosin Carsonin "loukkaannuttaminen" ei ollut hyväksi. Toiseksi ihmetyttää Texin jatkuva "punanahkoittelu". Ei hän ole vastaavissa tilateissa aiemmin sortunut moiseen, melkeinpä on vetänyt turpaan jos joku punanahkoittelee.
Filippucci on kyllä hiton hyvä piirtäjä. Nostaisin hänet albumipiirtäjien listalla ihan kärkeen yhdessä Magnuksen ja Capitanion kanssa. Hänen tyylinsä on jotenkin "odottelevan" tuntuista hieman Civitellin tapaan, ts. tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin vaikkapa Villan tai Repeton kiihko. Maisemat ovat upean hienoja!
Miinuksena ainakin minun kappaleessa on muutaman sivun suttaantuminen. Viereinen sivu ei ole suttaantunut ollenkaan, joten nähtävästi suttu on tullut jo painovaiheessa. Onko muilla sama vika? Painojälki on muuten terävää ja siistiä.
-
Vähän yli puolenvälin ollaan ja samaa mieltä että Carsonin tippuminen pois noin aikaisessa vaiheessa harmittaa. Olisin voinut hyvin kuvitella lukevani Kitin "marinaa" toverusten setviessä rämeikön olosuhteissa lahdaten samalla tukun alligaattoreita...
Lähtötilanne ehkä oli vähän siinä ja siinä, Tex ja Kit presidentin toimeksiannosta hakemassa "intiaanimurhaajaa"...
Muuten tarina vaikuttaa hienolta ja ainakaan minulla ei ole kuvituksen suhteen moitittavaa...
Pistin saman merkille että satunnaisilla sivuilla osalla sivusta painojälki oli ns. tuhruinen mutta ei se lukunautintoa vie....mutta ilmankin olisi voinut olla.
-
No nyt sain albumin päätökseen. Semmoinen juttu pisti silmään, että ei Tex ole ennen näin penseä ollut ilmiselvän vääryyden suhteen. Varsin pitkälle tarinaa Tex antaa ymmärtää ettei häntä kiinnosta Ochalan ja Lafargen välit, hän vain haluaa estää uuden kahinan alkua. Tämä on kovin, erittäinkin outoa ajattelua Texille.
-
Tänään hain tuon Suomalaisesta, ja kieltämättä todella hyvää jälkeä! Tosin vielä en ole lukenut kuin muutaman sivun, mutta kuvitus on hienoa. Hieman yllätyin yksityiskohtien vähyydesta. Näytesivuista sai hieman eri käsityksen kuten joku jo sanoikin. Tosin tämä ei itseä haittaa. Parasta kuitenkin lukea ja kommentoida sitten lisää.. ;)
-
Erittäin hyvä lännenalbumi.
Olenko ainoa jolle tuli elävästi elokuva Lainsuojaton Josey Wales mieleen varsinkin osuudesta Texin ollessa lautalla?
-
Kun tuo yleinen albumiketju alkaa paisua turhan suureksi ja sekavaksi, niin ehkäpä olisi viisaampaa keskustella spesifisistä albumeista omissa ketjuissaan?
Pari kommenttia.
1. Jos Öpilötin ehdottaman mallin mukaan ruvetaan toimimaan, olisi hyvä aloittaa kunkin julkaisun ketju tarpeeksi ajoissa, eli että ennakoinnit ja julkaisun jälkeiset kommentit saataisiin kaikki samaan ketjuun. Nyt esmes Rämejahdista on juttua kahdessa ketjussa. Ei ehkä kaikkein ideaalein tilanne?
2. Mitä tulee tuohon vanhaan suuralbumiketjuun, ei siinä minusta mitään isompaa vikaa ole. Mistä siellä sitten keskustellaan, jos jokaisesta erikoisjulkaisusta tehdään oma säie? Pian ollaan siinä tilanteessa, että länkkäriosasto vilisee erilaisia pikkuketjuja, kun nytkin Tex-aiheisia ketjuja on 20+. No, ehkä ylläpito voi vetää oman linjauksensa asiaan, mikäli katsoo aiheelliseksi (taannoinhan uusien Tex-ketjujen aloittaminen tuntui olevan sangen paheksuttavaa toimintaa).
-
Mikäänhän ei estä ylläpitoa siirtämästä tätä albumia koskevia viestejä toisesta ketjusta tähän. Ja kun esim. suuralbumeita on ilmestynyt verrattain vähän, niin ei siinä tule pirstoontumista.
-
Enintään 20 ketjua plus kaksi uutta joka vuosi...
-
No mites on Rämejahti edistynyt muilla?
-
No mites on Rämejahti edistynyt muilla?
Minun rämejahtini on vielä kaupan hyllyllä. ;) Jos sen saisi tuossa ensi viikolla hankittua.
-
Luettu on ja oli ihan hyvä. Tosin mielestäni tarina "laantui" loppua kohden. Tiedä sitten mistä johtui, mutta seikkailu vaikutti alussa paremmalta. Siltikin sangen hyvä seikkailu, jonka voi joskus lukea uudestaankin. Piirrokset olivat erittäin hyviä, ja olisin voinut katsella niitä enemmänkin.
-
...Mitä tulee tuohon vanhaan suuralbumiketjuun, ei siinä minusta mitään isompaa vikaa ole. Mistä siellä sitten keskustellaan, jos jokaisesta erikoisjulkaisusta tehdään oma säie? Pian ollaan siinä tilanteessa, että länkkäriosasto vilisee erilaisia pikkuketjuja, kun nytkin Tex-aiheisia ketjuja on 20+. No, ehkä ylläpito voi vetää oman linjauksensa asiaan, mikäli katsoo aiheelliseksi (taannoinhan uusien Tex-ketjujen aloittaminen tuntui olevan sangen paheksuttavaa toimintaa).
Olen samaa mieltä. Täytyy muistaa, että keskustelun viitekehyksenä toimii Lännensarjat eikä Tex Willer ja muut, vaikka ketjujen määrän perusteella niin voisi luulla. Minun puolestani tämä sivuhaara suuralbumi-pääketjuun.
Rämejahtihan tuli luettua samana iltana kun se ilmestyi. Pääketjussa oma nopea arvioni. Ja kuten lupasin, nyt se "käännösasia". En tiedä alkukielen ilmauksia, mutta jotenkin tökkäsi, kun käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän. En tiedä onko syynä Nyman vai olisiko Nikupaavolakin toiminut samoin.
-
Ainakin uusien albumien osalta erillinen ketju/albumi selkeyttää foorumia, etenkin kun yleisketjujen keskustelu rönsyilee turhankin paljon.
-
käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän.
Olen huomannut tämän saman, mm. uusimmassa Willerissä oli näin. Eipä tuo minua isommin haittaa, tosin olen tottunut sanoihin "he" ja "hän" Texeissä.
-
Filippuccin piirros Raivoisassa rämejahdissa on monin paikoin huikean hyvää. Hyppy Tex Willerin pariin sujuu häneltä tyylikkäästi. Varsinkin piirtäessään räme-alueen kasvillisuutta Filippucci on nähnyt paljon vaivaa jälkensä eteen. Tuloksen näemme edessämme. Myös seminolien kulttuuriin ja ulkonäköön hän on joutunut perehtymään saadakseen rämeitten asukkaista ja heidän kylästään aidon näköisiä. (Osa seminoista jäi asumaan ikiajoiksi Evergladesin suoalueille, koska he tunsivat rämeet paremmin kuin kukaan muu eikä heitä kyetty sieltä häätämään.)
D' Antonion kirjoittama tarina ei saa ehkä aivan tarpeeksi ilmaa siipiensä alle, muttei se huonokaan ole. Erilaisuudesta pelkkää plussaa. Vähäiset takautumat toimivat hienosti. Ochalan ikävät kokemukset lapsena on tuotu esille erittäin hyvin ja koko kohtaus onkin eräs tämän tarinan helmistä.
Kaikenkaikkiaan. Nauttikaa tästä, sillä voi olla, ettei näin hyvää ole tulossa aikoihin!
-
En tiedä alkukielen ilmauksia, mutta jotenkin tökkäsi, kun käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän. En tiedä onko syynä Nyman vai olisiko Nikupaavolakin toiminut samoin.
Samoin minulla tökki. Kyllä kirjoitetussa tekstissä pitäisi käyttää sanoja he tai hän. Voi olla, että tarinassa käytettiin ainakin intiaanien kohdalla tarkoituksella sanoja se tai ne, jotta "eläimellisyys" korostuisi. Ei onnistunut valinta minun mielestäni.
-
Kaikkeen sitä kiinnitetään huomiota...
-
Nyman sekoittaa jonkin verran arkikieltä kirjakieleen, toisin kuin Renne. Joissakin kohdin "se" ja "ne" hyppäävät silmille lukiessa, ja varmaan juuri sen takia, että on niin tottunut Rennen tyyliin. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta henkilökohtaisesti tykkään enemmän kirjakielestä. Taiten käännettynä sekin on elävää, rikasta ja vivahteikasta. Toisaalta esim. Moogin ronski suomennos Hexissä toimii kerrassaan loistavasti.
-
Minusta kaikkein luontevin selitys on se, että Nymanin puhekieliset ilmaisut ovat hänen tunnollisia käännöksiään alkukielisen tekstin puhekielisistä ilmaisuista?
Kirjakielen ja puhekielen rinnakkainen viljely on aina heikoilla jäillä luistelua. Jatkan täällä kypsyteltyä palautetta Jukan suuntaan, mutta en todellakaan aio käydä päälle kuin yleinen syyttäjä tai pamputtava kielipoliisi.
-
Viimein pari kommenttia itse albumistakin. Eli luettu on ja ihan kivat fiilikset jäivät tästä teoksesta. D'Antonion tarina oli perinteinen, suoraviivaisesti etenevä viihdyttävä seikkailu. Carsonin rooli ihmetytti minuakin, kun mies passitettiin lasarettiin ennen kuin albumi pääsi edes kunnolla vauhtiin, ja muutenkin pappa Carson oli kirjoitettu hieman liian kärttyisäksi. Toimivampaakin sanailua kaverusten kesken on nähty. [spoiler]Loppu, eli Lafargen kohtalo suosilmäkkeessä, oli turhan ennalta-arvattava. Batterbaum-episodi viimeisillä sivuilla jäi irralliseksi.[/spoiler] Muuten tasapainoinen ja hyvä perustarina.
Filippucci oli juuri niin pätevä kuin ennakkoon uskalsi odotella. Selvästi miehen scifi-tausta näkyi monissa albumin kuvissa. Suomaisemat olivat upeita ja myös Filippuccin Tex näytti Texiltä. Tasaista jälkeä läpi albumin.
-
Mielenkiintoinen eeppos, kun on tottunut vähän toisenlaiseen Texiin, mutta hyvällä tavalla.
Komppaan Cheyenneä, tarina on tosiaan perinteinen lännenkeitos, piirrosjälki on komeeta ja tarina pysyy hyvin kasassa. Tuli välillä oikein flashbäkkejä vanhoista lännenfilmeistä. Maisemat ovat upeasti kuvattu.
Carsonin äkeys yllätti, vähän aikaa meni kakistellessa, mutta kun Carson sitten jo "poistui" takavasemella, niin homma jäi hänen osaltaan turhan vähäiseksi.
Filipucci on tehnyt mainiota jälkeä, innolla odotan lisää. Suosittelen lämpimästi.
-
Pidin tarinasta ja piirrosjäljestä. Yleensä vierailevilla artisteilla on ongelmia Texin kasvojen kanssa, mutta ei tällä kertaa. Suomennoksesta en pitänyt. Mielestäni Texissä kaikki puhuvat kirjakieltä, yksinkertaiset roistotkin.
-
Pidin tarinasta ja piirrosjäljestä. Yleensä vierailevilla artisteilla on ongelmia Texin kasvojen kanssa, mutta ei tällä kertaa. Suomennoksesta en pitänyt. Mielestäni Texissä kaikki puhuvat kirjakieltä, yksinkertaiset roistotkin.
Ehkäpä Jukka Nyman oli uskollinen D'Antonion alkuperäistekstille, eikä turhaan ruvennut sitä muuttamaan. Rene Nikupaavolalla on omia ilmaisuja, jotka pysyvät samoina tekstittäjästä huolimatta. Näinollen hän on onnistunut tuomaan Texeihin aimo annoksen omaa itseään. Minua ei kuitenkaan Nymanin teksti häirinnyt ollenkaan, vaikka ei se tämän kertomuksen vahvinta antia ollutkaan.
Rämemaisemien upeus oli sitä luokkaa, että niiden takia on valmis unohtamaan jotain hieman heikompia osa-alueita. Tämä menee mielestäni sinne Magnusin Kauhun laakson rinnalle noin taiteellisesti.
-
Pakko myöntää että pidin : )
Jos aloitetaan vaikka siitä tärkeästä tekijästä, joka on aina Texissä kulmakivenä ollut, eli hyvästä piirroksesta. Tässäkin albumissa, todella hienoa, kaikki plussat vaan herra Filippuccille. Kansikuvasta alkaen mahtavaa työtä. Hienoja maisemia ja yksityiskohtaista jälkeä. Tyyli toi mieleeni lähinnä Letterin vähäsen. En juurikaan keksi piirroksesta moitittavaa. En tiedä, ehkä odotukset olivat hieman liian korkealla Jannen ylistyksen myötä :D Tarina oli hyvä. Eka istumaltahan se meni, ja pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun, ja tarjosi muutaman yllätyksenkin, eikä ollut liian yksinkertainen, vaikkei myöskään monimutkainen. Kyllä D'Antonio tarinoita osaa kirjoittaa. Kokonaisuudessaan erinomaista työtä molemmilta, Ginolta ja Luciolta. Tällaista lukee mielellään. Ei ehkä mikään vuosikymmenen paras, mutta kuitenkin varmasti ainakin tämän vuoden Texeistä ihan sinne kärkipäähän.
-
(On tosin yksi käännösasia, josta kitisen sitten myöhemmin.)
En nyt muista joko tuosta kitisit, mutta mitä tarkoitit tuolla? ???
-
Olen tässä aloitellut Arizona liekeissä-suuralpparia. De la Fuente on kyllä mainio piirtäjä, tykkään tyylistä. Vanhojen Korkkarien sivuilta herran tarinat ovat tulleet hieman tutuiksi ja kiinnostaisi kyllä etsiä käsiinsä niitä muita hänen piirtämiään sarjoja.
Rämejahdista pidin myös,Filippuccin luontokuvaukset vakuuttivat runsaudellaan ja yksityiskohdillaan sekä tarina rullasi kiitettävästi. Erikoismaininta komeasta kannesta ja sen värimaailmasta.
-
En nyt muista joko tuosta kitisit, mutta mitä tarkoitit tuolla? ???
Asiasta käytiin jossain toisessa ketjussa keskustelua, mutta kyse oli siitä, että Nyman käänsi "ne" tai "se", kun olisi pitänyt käyttää kirjakielisiä ilmaisuja "he" tai "hän". Tähän oli joku muukin kiinnittänyt huomiota. Mutta ei tästä sen enempää.
-
Orjakauppiaat luettu. Manfred Sommerin kuvitus oli hienoa ja tarina suht menevä, vaikka ei loppujen lopuksi mikään kovin suureleinen ollutkaan. Albumi tuoksui yllättävän hyvälle kukkaistuoksulle, ehkä sen oli lainannut joku paremman sukupuolen edustaja aikaisemmin.
-
Mies Atlantasta oli saapunut kaupan hyllylle. Nyt saa ihailla Bernetin jälkeä albumikoossa.
-
Kyllä, Bernetin kuvitus toimii paremmin isolla paperilla, vaikkei tyyli ihan sovikaan Tex Willeriin. Tarina itsessään on näitä tyypillisimpiä tusinajuttuja joista ei jää käteen juuri mitään.
-
Taannoin oli juttua söpöimmästä Tex-typykästä. Kyllä Bernetin loihtima Lola Dixieland kiilaa aika kärkeen, vaikka on ehkä aavistuksen yliampuva (varsinkin ensimmäisissä kuvissaan). Muistaakseni joissakin uusissa, Bernetin piirtämissä Jonah Hex -seikkailuissa joku typykkä oli tismalleen Lolan näköinen...
-
Joo pakkoa sanoa, ettei oikein iskenyt, ekaa kertaa muuten näissä Tex-extrajulkaisuissa kun tuli tämä vastaan. Tarina oli keskinkertainen ja Bernetin jälki ei vakuuttanut, mutta toisaalta Tex on aina Tex, ehkä tämä kristalisoituu ajan myötä.
-
Ugh!
Tismalleen samaa mieltä edellisen kanssa.
En kyllä tajunnut, miksi tämä jo julkaistu tarina nähtiin suuralbumin arvoiseksi.
Tuon tason tuherruksille olisi riittänyt ihan se normi-Texissä julkaisu (sekin on vähän kyseenalaista), mutta isossa koossa tuo näytti vielä kamalammalta.
Eikä se tarinakaan kyllä mikään kuolematon klassikko ole.
Toisaalta, eihän sitä ollut mikään pakko ostaa. Nappasin vain huoltoasemalta matkalukemista kiireessä mukaan ja pettymys oli hetken kuluttua valtaisa, kun huomasin minkä uudelleenjulkaistun kyhäelmän olin ostanut.
Ehkä saan sen vielä kaupattua jollekin hölmölle :)
-
En kyllä tajunnut, miksi tämä jo julkaistu tarina nähtiin suuralbumin arvoiseksi.
Monta kertaahan se on sanottu, mutta sanotaan taas; 90-luvulla toimitus upotti perussarjaan useita Italiassa alunperin albumikoossa julkaistuja tarinoita. Tämä on yksi sellainen tarina. Nyt Tex-toimituksella on kunnianhimoinen tavoite julkaista nämä tarinat uudelleen siinä koossa kuin ne oli tarkoitus julkaista. Muistaakseni yksi tarina vielä uusitaan, sitten on urakka valmis. Moni moittii, mutta minä kiitän! Kiitän senkin vuoksi, että näiden uusintojen ansiosta saadaan vuodessa kaksi suuralbumia yhden sijaan.
-
Vielä tästä uusimmasta albumista, en ymmärrä miksei Nizzi tarttunut tavallista aarrejahtia huomattavasti kiinnostavampaan ideaansa, eli Pohjoisen hallinnon haluun vaientaa ikävät äänet jotka muistuttavat sodan aikaisista rikoksistaan siviilejä kohtaan? Tähän mennessä Willerissä on vain näytetty etelävaltojen sotilaiden julmuuksia, mutta Unioni on lähes poikkeuksetta ollut se "sankarillinen" osapuoli. Tästä aiheesta olisi saatu varsin ajatuksia sisältävää materiaalia irti, mutta oliko liian polttava Bonellille? Melkein tekisi mieli itse kirjoittaa siitä Tex-tarina, tuleeko kukaan kimppaan.
-
Tämä on nyt vähän off-topic, mutta kiinnostaisi tietää mikä siellä pohjoisen unionissa AlkoTankoa niin polttelee, jos saa kysyä?
-
Tämä on nyt vähän off-topic, mutta kiinnostaisi tietää mikä siellä pohjoisen unionissa AlkoTankoa niin polttelee, jos saa kysyä?
Ei tietääkseni mikään. Ajattelin vain lukijana että tuosta aiheesta olisi saanut kiintoisamman tarinan kuin tylsästä aarrejahdista, Nizzinhän onnistuneimmasta päästä olevat tarinat (Salaliitto Custeria Vastaan, Lincolnin Surmaajat) ovat molemmat poliittisempia piirteitä omaavia kertomuksia.
-
Vielä tästä uusimmasta albumista, en ymmärrä miksei Nizzi tarttunut tavallista aarrejahtia huomattavasti kiinnostavampaan ideaansa, eli Pohjoisen hallinnon haluun vaientaa ikävät äänet jotka muistuttavat sodan aikaisista rikoksistaan siviilejä kohtaan? Tähän mennessä Willerissä on vain näytetty etelävaltojen sotilaiden julmuuksia, mutta Unioni on lähes poikkeuksetta ollut se "sankarillinen" osapuoli.
Tex Willerissä on ollut sisällissodasta kertovia tai siihen liittyviä tarinoita vähäisesti. Uskoisin, että tämä on tietoinen valinta, vaikka piakkoin ilmestyykin tarina, jossa tapaamme taas kaljupäisen Dick-herrasmiehen. Ehkä Texiä ei haluta sitoa historiallisiin yksityiskohtiin ja tosiseikkoihin, joihin väkisin joutuu jos tarina sijoittuu sisällissotaan. Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi myös sisällissotaan liittyvät tarinat ja etenkin kaikkien vääryyksien ja konnuuksien paljastaminen.
Onneksi on Blueberry sitä varten.
-
Tex Willerissä on ollut sisällissodasta kertovia tai siihen liittyviä tarinoita vähäisesti. Uskoisin, että tämä on tietoinen valinta, vaikka piakkoin ilmestyykin tarina, jossa tapaamme taas kaljupäisen Dick-herrasmiehen. Ehkä Texiä ei haluta sitoa historiallisiin yksityiskohtiin ja tosiseikkoihin, joihin väkisin joutuu jos tarina sijoittuu sisällissotaan. Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi myös sisällissotaan liittyvät tarinat ja etenkin kaikkien vääryyksien ja konnuuksien paljastaminen.
Onneksi on Blueberry sitä varten.
Blueberryn ja Tex Willerin yhteistarina olisi hyvä, Italian ja Ranskan lännensankarit tulisivat varmaan mainiosti juttuun.
-
Ongelma noissa sisällissotajutuissa on Texin ns. puolueettomuus. Ensimmäisissä seikkailuissaanhan hän oli oikeasti puolueeton, kunnes Bonelli päätti kirjoittaa hänet pohjoisvaltojen tiedustelijaksi, vaikka tämä etelän Texasista onkin. Homma meni siihen pisteeseen, että lopulta Tex lupasi olla tappamatta ketään sisällissodan melskeissä. Aika ongelmallinen tilanne on siis käsikirjoittajan kannalta. Suomeksi on muuten julkaisematta yksi almanacco, jossa sisällissodassa häärätään ja siinäkin on mukana Damned Dick.
-
Sen verran on syytä korjata, että objektiivisesti katsoen vuosien 1861-1865 sota ei ollut sisällissota vaan War of Northern Aggression jossa vallanhimoinen pohjoinen osapuoli pyrki ja onnistui alistamaan valtaansa omia perustuslaillisia oikeuksiaan ja itsenäisyyttään puolustaneet eteläiset osavaltiot.
-
Sen verran on syytä korjata, että "objektiivisesti katsoen" vuosien 1861-1865 sota ei ollut sisällissota vaan War of Northern Aggression.
Se verran on syytä korjata, että tuo on nimenomaan subjektiivinen katsomus. Toisin kuin neutraali termi "sisällissota", joka on riippumaton osapuolten edustamista asioista ja myöhemmistä mielipiteistä niiden suhteen.
Niin kuin Suomenkin sisällissodasta, parhaan kuvan saa, kun ei valikoi puolueellisesti yhtä rajallista näkökulmaa. Sinänsä tuo "northern aggression"-ajattelu avaa toki sodasta mielenkiintoisia puolia hävinneen osapuolen näkökulmasta.
-
Rapa näköjään roiskuu Atlantan miehen ympärillä, mutta rohkenen tunnustaa, että itse viihdyin tämän(kin) suuralbumin parissa mainiosti. Ei tarinasta klassikoksi ole eikä "genreä keksitty uudelleen" tai muuta sellaista, mutta ei siinä ollut heikkouksiakaan ja juoni rullasi eteenpäin mukavalla tempolla läpi kirjan. Loppu oli intensiivinen, yllätyksellinen ja synkkä, mistä pisteitä.
Bernet hoiti hommansa vähintään kelvollisesti. Lukuisissa yksittäisissä ruuduissa Bernet jo väläytteli osaamistaan pitkin seikkailun alkuosan, mutta varsinkin loppupuoliskon kohtaus, jossa Tex porukoineen otti yhteen umpivaunujen kanssa joella, oli mielestäni piirrokseltaan todellista huippulaatua. Toki niitä symmetriavirheitäkin yms. oli mukana. Veikkaan että jos JB olisi pystynyt keskittymään rauhassa pelkästään Tex-albumiin, olisi jälki ollut varmasti tasaisempaa. Mutta hyvä näinkin.
-
Luulen, että suurin pettymys tuosta albumeista on tullut niille, jotka eivät tienneet sitä tarinaa jo kertaalleen julkaistuksi. Negatiiviset fiilikset sitten kertautuvat helposti tarinan lukemisen aikana. Näin on käynyt minullekin monta kertaa. Kun sitten tarinan taas vuosien kuluttua lukee uudelleen, niin huomaakin, että sehän oli oikeastaan ihan hyvä.
Minä puolestani pidin tästä jo ensimmäisella julkaisukerralla eikä uusinta tuottanut pettymystä. Tarinan myötä minusta kehkeytyi Jordi Bernetin kuvitustaiteen ihailija.
-
Janne, et kai vaan kirjoittanut viimeistä virkettä tosissasi? Minun asteikolla Bernet häviää jopa alkuajan Marcellolle ja loppuajan Marcellon kanssa on samalla (heikolla) tasolla.
-
Se verran on syytä korjata, että tuo on nimenomaan subjektiivinen katsomus. Toisin kuin neutraali termi "sisällissota", joka on riippumaton osapuolten edustamista asioista ja myöhemmistä mielipiteistä niiden suhteen.
Niin kuin Suomenkin sisällissodasta, parhaan kuvan saa, kun ei valikoi puolueellisesti yhtä rajallista näkökulmaa. Sinänsä tuo "northern aggression"-ajattelu avaa toki sodasta mielenkiintoisia puolia hävinneen osapuolen näkökulmasta.
Ihanteellisessa tilanteessa näin olisikin. Mutta jos vaikka keskivertosuomalaiselta kysytään mistä oli kyse 1861-1865 sodassa, olettaen että kysytty asiasta edes jotain tietää, niin vastaus on suurella varmuudella tyyliä "No kun etelän sadistiset ökyroistot kiusasivat herttaisia mustia niin että pohjoisen ihmisoikeusfilantrooppien piti puuttua asiaan". Jokainen joka on intiaanien asian puolella kannattaa pohtia kummanko osapuolen voitto olisi intiaaneille ollut parempi.
-
Jos keskivertosuomalaiselta kysytään mistä oli kyse 1861-1865 sodassa...
Vastaus olisi: sisällissodasta.
Subjektiiviset mielipiteet ovat sitten ihan oma pallopelinsä, varsinkin teatraalisesti kärjistettyinä. Enpä usko, että tuosta mielikuvitusvastauksestasi juuri kukaan tunnistaa ajatteluaan.
-
Näyttää mukavalta uuden suuralbumin kansi:
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0023.jpg)
-
Loistava kansi! Italiassa laitetaan näköjään Texiä näissä suuralbumeissa seikkailemaan näissä vähän eksoottisimmissa paikoissa. Kuten Rämejahdissa Floridan rämeillä ja nyt siis Patagoniassa vai missä Kuubassa se olikaan.
Mitähän intiaaneja nuo on?
-
Hiton hienoja näytekuvia löytyy Patagoniasta Editoren sivuilla. Frisenda näyttää olevan todellinen taituri. Odotukset pomppasivat korkealle tämän albumin suhteen, kun vielä tarinakin sijoittunee melko poikkeuksellisiin maisemiin Etelä-Amerikkaan (Chile/Argentiina?).
-
Argentiinaan vissiinkin. On se kumma, kun nämä Sergio Bonellin tiukat Tex-rajoitukset tuntuvat olevan lievemmät Bosellille (ja itselleen) kuin Nizzille. Ei ihme, että Nizzi turhautui, katkeroitui ja lopulta lopetti, kun kaikki hänen vähäkin erikoisemmat aiheaihionsa lytättiin. Mutta Boselli onkin vanha perhetuttu, jonka kanssa S. Bonelli osaa varmaan helpommin kommunikoida. Ja hyvä, että edes joku saa sijoittaa tarinoitaan hiukan eksoottisempaan miljööseen.
-
Patagonian rangerit bongattu hyllyyn ja vähän jo ehdin lukaistakin, ja ainakin meikäläisen puusilmillä katsottuna ja muutenkin selailtuna ihan kertakaikkisen mahtavan hienoa ;D
Todella kiinnostavan tuntuinen tapaus vähän alkua luettuani,...ehdottomasti hankkimisen arvoinen teos ja varmasti kiilaa tuonne kärkipäähän 8]
-
Siis mitämitä??? Joko se nyt ilmestyi, luulin aivan, että joskus lokakuun puolivälissä. ::) Ostamaan... 8]
-
Patagonian rangerit bongattu hyllyyn ja vähän jo ehdin lukaistakin, ja ainakin meikäläisen puusilmillä katsottuna ja muutenkin selailtuna ihan kertakaikkisen mahtavan hienoa ;D
Todella kiinnostavan tuntuinen tapaus vähän alkua luettuani,...ehdottomasti hankkimisen arvoinen teos ja varmasti kiilaa tuonne kärkipäähän 8]
Taidanpa lähteä kauppaan.
-
Löytyykö Patagonia R:ltä?
-
Löytyykö Patagonia R:ltä?
Risman hyllyllä ainakin oli ja kait ärrällä pitää kans olla kun on kerran virallinen julkaisupäivä....
Aika paljon tuota tarinaa alussa pohjustetaankin mutta eiköhän pian jo tositoimiin.... ;D
-
Risman hyllyllä ainakin oli ja kait ärrällä pitää kans olla kun on kerran virallinen julkaisupäivä....
Aikataulussa ollaan. Tänäinen 30.9. on julkaisupäivä olipa Ärrä sen tasalla tahi ei.
Julmetun kova lukukokemus, sanoisin ihan henkilökohtaisesti, vailla minkäänlaista tarvetta onttoihin myyntipuheisiin. Alkuvirittely räjähtää episodi toisensa jälkeen alati raivokkaampiin yhteenottoihin ja isompiin taisteluihin. Paras pitää tiukasti kiinni stetsonista, kun pampan inkkarit keräävät voimansa torjuntasotaan.
-
Ärrältä löytyi ja hienolta näyttää!! Täytynee stetsoni teipata pulisonkeihin lukemisen ajaksi!
-
Ärrältä löytyi ja hienolta näyttää!! Täytynee stetsoni teipata pulisonkeihin lukemisen ajaksi!
Laita vaan suosiolla kunnon tukkuannos pikaliimaa sillä teipeillä ei oo todellakaan mitään jakoo...sitäpaitsi oikein formulamaailman meininkiäkin saatu mukaan .... HAHA, naurattaa.. :laugh: :laugh:
-
sitäpaitsi oikein formulamaailman meininkiäkin saatu mukaan .... HAHA, naurattaa.. :laugh: :laugh:
Jep, tuohon sivun 208 toivotukseen eivät taida suomalaiset autourheilun ystävät oikein riemumielin yhtyä...
-
Jep, tuohon sivun 208 toivotukseen eivät taida suomalaiset autourheilun ystävät oikein riemumielin yhtyä...
En ollutkaan vielä tuolla asti,,,päivän paras :laugh:
Ei taida yhtyä ei, toisaalta luulen että loppujen lopuksi käy kuitenkin paremmin kuin hyvin ensi kautta ajatellen....F1 ystävänä yhdyn jopa mainitun sivun toivotukseen pirullisesti virnistäen >:D
-
Huh huh! Mitä tässä enää sanoisi... tavoista poiketen eipä anneta tunnekuohun laantua ennen avautumista .
Patagonia, olkaa hyvä:
Täydellisen tanakkaa tykitystä. Enkä tarkoita veren lentämistä (joka ei ihan aina ole allekirjoittaneen mieleen Texeissä, vai olisinko jäänyt 80-luvulle satimeen...), kaulojen katkaisua ja taivaan pimentämiä nuolipilviä, vaan kerronnan ja tilanteiden mukaansatempaavaa tarinaa. Kit Carsonin sielunveljenä alun pieni pettymys vaan hävisi takaviistoon, eikä enää palannut. Olihan tässä odotettavissakin jotain erilaista ja uutta, mutta täydellinen tyrmäysiskuhan tämä oli paatuneelle Tex- veteraanille...
Ääärimmäisen epätieteellisellä metodilla pääteltynä sanoisin, että tarina tulee kestämään uudelleenlukua ja voisin kuvitella, että fanien pyynnöstä (miten Italia ottaa vastaan Patagonian?) vieraillaan uusilla kaukomailla hieman useamminkin. Sehän tietenkin johtaa tason notkahdukseen deja vu- kertauksien muodossa aikanaan, mutta jos se sen vaatii, niin olkoon.
Tunnelmakuvaukset kylmässä, sumuisessa ja suon ympäröimässä ympäristössä aamuvartion kohmelossa saattavat kolahtaa hypotalamuksen pitkäkestoiseen osaan kuin sissin nousu etuvartioasemaan aamuviideltä...minulle se osui ja upposi, vaikka tässä vuosien mittaan moinen asia ei olekaan ollut ihan se kuuluisa "must"- juttu.
Kritiikkiä ei pysty mitenkään tässä vaiheessa esittämään, ja koskapa olen kuuluisa tarinanahmija, niin moni asia aukeaa vasta uusinnan jälkeen.
Eipä ainakaan jätä kylmäksi ketään, ja vielä kun historiallista Montalesia taotaan normisarjassa, niin kyllä on taas loppuvuodeksi kontrastimiehelläkin joululahjat saatu.
Kiitän, jatkakaa.
-
Täydellisen tanakkaa tykitystä.... Tunnelmakuvaukset kylmässä, sumuisessa ja suon ympäröimässä ympäristössä aamuvartion kohmelossa saattavat kolahtaa hypotalamuksen pitkäkestoiseen osaan kuin sissin nousu etuvartioasemaan...
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Ehkä pitäisi antaa ajan kulua, mutta silti minusta tuntuu, että tässä oli tämän vuoden ykköstarina.
Arvostelu:
Piirrosjälki 9 (Frisenda on aivan mieletön piirtämään sumuisia tunnelmia. Miinus siitä, että päähenkilöiden kasvot saisivat olla huolitellumpia)
Juoni 9,5 (Bosellin tapaan yllätyksellisyyttä)
Tunnelma 10 Erilainen ympäristö, Frisendan onnistuneet piirrokset ja onnistunut juoni tekivät kokonaisuudesta upean.
-
Ekoa myötäillen: No Huh huh! Tänään sain luettua (=ahmittua) Patagonian, ja onhan eepos! Ei taida Texin historiassa tälle olla vertaa; näin siitä huolimatta että tällaisena hyvinkin varttuneena Texin lukijana koin että tämä oli jotain kovin perinteistä poikkeavaa. Kerta kaikkiaan henkeä salpaava seikkailu, yllätyksellinen ja monipolveinen! (Muttei poveinen). Ja Frisendan kuvitus oli aivan mahtavaa! Huuli pyöreänä vielä tunti lukemisen jälkeen.
-
Heips,
No..ei toi Patagonia uusi Tex albumi nyt mikään niin ihmeellinen ollut. Osaahan kaveri toki piirtää, muttei kuulu suosikkeihini. Onkohan piirtänyt muita kuin tämän. Rohkenen väittää, että kun onnistun piirrän lähes yhtä hyvin kuin hän. ;D ;D ;D >:D
Tuossa albumissa oli kiinnostavaa lukea hänen haastattelunsa. Piirtänyt kaikenlaista nuoresta pojasta saakka. Niin sitä pitää. Mutta tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja paikka hyvin eksoottinen. Jännää!!!
-
jeps, ei tämä ollut ihan sitä tavallista....miten sitä nyt sanois melko mahtipontinenkin. Tätä pitää jonkin aikaa sulatella ja lukea uudestaankin sillä aiheutti kuitenkin niin monenlaista tunteenpaloa. Vähän niinkuin Hannulla, lukemisen jälkeen selvittelin loppuillan tuntemuksiani joita opus sai aikaan.
Kuvitus oli mielestäni erittäin nautittavaa (aina ne olivat puhuessaan suu kiinni lähikuvissakin...) enkä niin kiinnitä huomiota nippeliyksityiskohtiin...
-
"Tex Patagoniassa" oli aivan loistava. Aluksi kun Tex mm. kurmootti yhden inkkaritiedustelijan veitsitappelussa, ajattelin että justiisa, nyh mennään taas näitä samoja latuja - mutta ei! Tarina kääntyi loppua kohden jo lähelle Ken Parkereita "kantaaottavuudessaan" ja jopa eräänlaisessa pessimismissään tyyliin "ihmiset ovat yhtä pahoja joka puolella" ja - uskallanko sanoakaan - kun ottaa miljöönkin huomioon ja hienosti kuvitetut gauchot, maisemat ja Argentiinanstrutsit (mitä piruja ne taas oli...nanduja?) yms. niin tuli jopa Hugo Pratt mieleen. Tosi hyvä ja täytyy lukea uudelleenkin. Loppu olisi vielä vaikka voinut olla ihan vaan sellainen että Willerit olisivat vain ratsastaneet kotimatkalle ilman mitään "jee tultiin himaan jossa kaikki on tosi okei"-sentimentaalisuutta.
Kerrankin joku ns. standardisarjis onnistui yllättämään.
-
...Loppu olisi vielä vaikka voinut olla ihan vaan sellainen että Willerit olisivat vain ratsastaneet kotimatkalle ilman mitään "jee tultiin himaan jossa kaikki on tosi okei"-sentimentaalisuutta...
Albumin huippukohtien jälkeen tarina lopetetaan väkinäisesti kahdessa sivussa. Kirje on toki hyvä oivallus nopeaan lopetukseen, mutta olisi loppuun voinut käyttää useamman sivun tai jättää edes Willerit kotimatkalle, jolloin Carsonille olisi jätetty loppukaneetti. Syy ei kuitenkaan ole mielestäni Frisendan ja Bosellin, vaan miksi sivumäärien pitää olla ennaltamäärätty?
-
Odotukset olivat korkealla tämän suuralbumin suhteen, mutta lukukokemuksen jälkeen voi sanoa, että ne jopa ylittyivät! Patagonia pompahtaa aivan hienon suuralbumisarjan kärkipäähän ja myös vuosikymmenen parhaiden tarinoiden joukkoon.
Suurin ansio tästä kuuluu tietysti Frisendalle, jonka taide oli mykistävän hienoa. Ehkä parasta, mitä Texissä on kuunaan nähty. Synkät tunnelmat välittyivät lukijalle riipaisevan elävästi (sivullisten kärsimys jne) eivätkä aavan pampan ja hurjien taisteluiden kuvauksetkaan jättäneet ollenkaan kylmäksi. Frisenda oli todella panostanut yksityiskohtiin, mikä loi todentuntuisen vaikutelman tapahtumiin. Lisäksi tuo utuisuus toimi tehokeinona todella hyvin läpi albumin.
Bosellin mahtipontinen tarina oli hyvä, vaikka henkilöitä ja tapahtumia riitti taaskin runsaasti. Sulateltavaa jäi muillekin lukukerroille. Teemana valkoiset vs. intiaanit on vanha tuttu, mutta tapahtumapaikka ja toteutus oli tuore, mistä Bosellille täysi tunnustus. Tarinan alkupuolta olisi voinut hieman tiivistää, mutta jälkipuoliskolla seikkailu kohosi täyteen liitoonsa. Yhtäkkiä asetelmat käännähtivät päälaelleen, ja lopun "äänetön" yhteenotto solassa sotilaiden ja intiaanien kesken huipensi tarinan pirun tyylikkäästi. Tarinan tavallista synkemmät sävyt sopivat realistiseen erilaisten kansojen yhteenoton kuvaukseen.
Loppu (viimeinen sivu) olisi tietysti voinut olla erilainen, karumpi, mutta itse pidin tästä ratkaisusta. Kaiken kaikkiaan: komea teos!
-
Ei kai määrämitta tarinalle pitäisi mikään ongelma olla; onhan kyseessä ammattilaiset; aina teksteille laitetaan rajat, oli sitten mitä tahansa. Tekijöiden mielestä seikkailu loppui sivulle 225; viimeinen sivu oli vain Texin ja Kitin palauttamista omalle paikalleen eli Navajoreservaattiin. Jos Boselli & Frisenda olisivat halunneet panostaa enemmän lopetukseen, he olisivat sen voineet aivan hyvin tehdä; edeltäneistä ruuduista olisi aivan hyvin voinut karsia pari sivullista jos olisivat halunneet loppukohtausta kohentaa.
-
Patagonian Rangerit luettu myös.
Tarina oli aivan huippuluokkaa, ennalta arvaamattomia juonenkäänteitä löytyi ja ylipäänsä uusissa maisemissa seikkailu virkisti ainakin tätä lukijaa.
Mutta kyllä piirrosjäljessä olisi vielä sanomista. Maisemat ja muut taustat oli kyllä piirretty hienosti, mutta ihmisten kuvaajana en tästä tyypistä pidä.
Jokainen tarinan hahmo on hieman lättäpäinen, rujo ja karun näköinen. Joihinkin hahmoihin tälläinen sopii, mutta jos sarjan kaikki hemmot ovat kuin NotreDamen kellonsoittajia, niin siihenkin kyllästyy.
Joku standardi mielestäni pitäisi Texinkin hahmoon olla, itse en kyllä ihan jokaista kuulapäätä hyväksy Tex Willeriksi. Nythän voisin minäkin piirtää jonkun tikku-ukon stetsoni päähän ja coltit lonkalle ja väittää piirtäneeni Willeriä.
-
Teukka,
Minulla ei ole mitään lisättävää kommentiisi. Puit sanoiksi kaiken sen, mitä itsekin albumista ajatelin. Olen täysin samaa mieltä kyseisestä piirtäjästä.
-
Joku standardi mielestäni pitäisi Texinkin hahmoon olla, itse en kyllä ihan jokaista kuulapäätä hyväksy Tex Willeriksi.
Suuralbumeissa on vuosien varrella nähty jos minkä näköistä Texiä, mutta eikös se oikeastaan kuulu asiaan? Sarjahan on oikeastaan pyhitetty vieraileville tähdille. Kuten mainittu, vain Galep ja Ticci ovat vakituisesta piirtäjäkaartista päässeet osallistumaan tähän sarjaan, ja sitten on kourallinen piirtäjiä, jotka ovat jatkaneet Texin parissa debytoituaan ensin suuralbumissa. Mielestäni on hyvä juttu, että tässä sarjassa uusille piirtäjille annetaan reilusti vapaat kädet tehdä omat tulkintansa päähenkilöistä. Kiinnostavaa nähdä erilaisia, persoonallisia tulkintoja samoista henkilöistä.
Ja vielä noista Patagonian henkilöiden ulkonäöstä sen verran, että itseäni ei närästänyt niissä mikään albumia lukiessa, ja nyt uudestaan selaillessa sama juttu: ei moittimista.
-
Kyllä useat eri tekijät ja tyylit ovat juuri tämän sarjan rikkaus ja suosion salaisuus.
Joissain albumeissa on kiinnittänyt huomiota kasvonpiirteet tms. mutta ei minua mikään erityisemmin häirinnyt tässä Patagoniassa. On hienoa että sarja kirvoittaa mielipiteitä sillä eri yksityiskohtiin jokainen kiinnittää eri tavalla huomiota. En myöskään miellä enkä haluakaan että Texin pitäisi olla sataprosenttisen realistinen sarjakuva.
-
En myöskään miellä enkä haluakaan että Texin pitäisi olla sataprosenttisen realistinen sarjakuva.
Tex Willerhän on aikahyppelehtivä romanttinen villin lännen fantasiatulkinta; eihän se ole käytännössä realistinen juuri ollenkaan - vaikka toki niitä viittauksia meidänkin todellisuuteen löytyy...
Suuralbumeissa on tavoitettu parhaimmillaan sellainen vanhanaikaisten seikkailuromaanien tuntu ja imu, joka vie mukanaan.
-
Patagonian retki oli visuaalisesti helkkarin hienoa, juonikin nousi loppua kohden kohti käänteitä. Ruutu, missä sotilaat kulkivat pitkin solaa, sopisi varsinkin julisteeksi seinälle. Monesta muustakin maisema- ja paikkakuvauksesta olisi moiseen, niin paljon tykkäsin Frisendan jäljestä.
Vierailevien tähtien omia tulkintoja on kyllä hyvä nähdä. Ei todellakaan tarvitse piirtää Willerille haalareita ja pyöräilykypärää, mutta ei Texin tarvitse aina näyttää tietyn kaavan mukaiseltakaan. Ammattipiirtäjät onneksi tietävät, miten edetä.
-
Patagonian rangerit perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Lukekaa täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Conquest_of_the_Desert
Boselli on hiukan joutunut muokkaamaan aikakäsitettä. Aavikon valloitus alkoi 1872 ja loppui 1884. Tuskin Tex ja Kit Argentiinassa yli vuosikymmentä viihtyivät. Aika nopeasti tarinassa tuntuivat tapahtumat etenevän.
-
Patagonian rangerit perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Lukekaa täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Conquest_of_the_Desert
Boselli on hiukan joutunut muokkaamaan aikakäsitettä. Aavikon valloitus alkoi 1872 ja loppui 1884. Tuskin Tex ja Kit Argentiinassa yli vuosikymmentä viihtyivät. Aika nopeasti tarinassa tuntuivat tapahtumat etenevän.
Onhan noita historiallisia vapauksia otettu ennenkin. Tex on taistellut sisällissodassa 1860-luvulla, ja ensimmäisissä liuskatarinoissa ollut sota Meksikon ja USA:n välillä oli ymmärtääkseni 20 vuotta aiemmin. Aika hyvin päälle nelikymppiseltä hepulta.
-
Patagonian rangerit miellytti kovasti. Alku lähtee hitaasti käyntiin, mutta loppu on kyllä aikamoista vimmaa. Niin ne asiat joskus kehittyy.
Piirroksissa kuivasivellintekniikan käyttö käy hiukan hermoon, mutta parhaimmillaan kuvitus on kyllä tosi komeaa. Tärkeimmät ruudut ovat hyvinkin tunnelmallisia. Ja jotenkin tulee semmoinen tunne, että piirtäjä yrittää tosissaan. Tässä ei todellakaan aliarvioida lukijaa.
Soisi muidenkin kuin vain perinteisen Willer-kansan tutustuvan tähän mallikkaaseen sarjakuvaan.
-
Ihan oko toi patagonian rangers, paitsi lyhyehkö ja lopetus vedetty kuin paperi olisi loppunut kesken? Tuskin noille tekijöille kuitenkaan annetaan valmiiks tyhjä albumi, että noille sivuille pitäs saada mahtumaan? Vai mistäköhän johtunee, että nykyään ravataan kaamealla kiirellä tarinaa eteenpäin ja aina jää liian lyhyeksi! Tietääköhän joku selitystä.
Piirtäjä oli ihan oko piirtään, mutta ei sovellu willer piirtäjäksi.
Mistäs muuten näkee noitten juhla albumien ilmestymis järjestyksen?
-
Heips,
Joku sanoi vallan hienosti, että Texin suuralbunit ovat viritetty vieraileville tähdille joka pitää täysin paikkansa. Tämä merkitsee sitä, että joukkoon mahtuu niin loistavia piirtäjiä sekä todella surkeita, joita esimerkiksi Pasquale Frisenda mielestäni edustaa. Odottakaa...antakaa minun sanoa ajatukseni loppuun ennenkuin ärähdätte Texin fanit! :P
Toisaalta näiden Texin suuralbumien viehätys ehkä saattaa piillä juuri siinä, että mukana on ollut piirtäjiä, jotka eivät ennen ole pirtäneet Tex Willeriä juuri koskaan. Yksi näistä on Joe Kubert sekä Ronerto De Angelis. Roberton piirtämä Texin albumi oli minusta taiteellisesti hyvä. Mutta samaa en todellakaan voi sanoa Pasguale Frisendasta.
Ja nyt haluan perustella miksi en kelpuuta Patagonian rangeri albumia kirjastooni on se, että taiteilija on niin surkea. Tex Willer ei useissa ruuduissa ole ollenkaan sen näköinen kuin pitäisi. Maisemat ja vuoret ovat kamalia töherryksiä. Se on todella vaikeaa kuvata vuoria ja preeriaa realistisesti. Tiedän sen itsekkin, sillä harjoittelen edelleen itsekkin vuorten piirtämistä eikä tulos juuri koskaan minua miellytä. Vaikeaa!!! Ja intiaanit olivat aivan kauheita joissakin ruuduissa. Victorio sanoi ylläni olevassa puheenvuorossaan osuvasti "piirtäjä ei sovi Willerin piirtäjäksi". Olen täysin samaa mieltä.
Netistä löysin yhden kuvan kyseisestä albumista. Koska albumia ei minulla itselläni ole, minun on vaikea sanoa, onko antamani sivunumero oikea. Mutta yksi esimerkki suorastaan kamalasta ruudusta on sivun 22 ensimmäinen ruutu, jossa intiaanit raivaavat veitsillä kasvistoa. Aivan hurjan huonon näköisiä inkkareita koko ruutu. Kuva tekee hallaa koko intiaanien upealle kulttuurille ja perinnölle. Ja samalla sivulla on ruutu, jossa Tex lukee jotakin kirjettä. Aivan kamalaa sontaa koko piirrosjälki.
Mutta kuten sanoin jokaisella meillä on omat mieltymyksensä niin piirtäjiin ja tarinaan. :D
Nyt olen henkisesti valmis kuulemaan kritiikkinne. Antakaa palaa pojat!!!!! :angel:
-
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ;). Minusta Patagonian rangerit on liki parasta Texiä, mitä olen koskaan lukenut. Siinä teksti ja kuvitus loivat yhdessä harmonisen kokonaisuuden ja heittivät minut hetkeksi aitoihin Patagonian tunnelmiin. Pitää kuitenkin lähipäivinä etsiä tuo Redmanin moittima esimerkkisivu, pestä silmälasit ja tutkia tarkkaan.
-
Tässä kuva jota tarkoitan
Tex Willeri Patagonian rangerit.
Tarina on varmasti loistava, but..but piirros....no joo, ihan jees!
Tosin en ole varma, onko tuo kuva albumista Patagonian rangerit jonka laitoin tähän sivulle. Sanokaa te. Löysin ton netistä jostain ihmeen blogista. Muuta kuvaa minulla ei ole.
-
Pitää kuitenkin lähipäivinä etsiä tuo Redmanin moittima esimerkkisivu, pestä silmälasit ja tutkia tarkkaan.
Sivulla 24 kaksi pampan intiaania raivaa ratsuväelle reittiä.
Redmanin mallikuva on sama sivu, mutta keskeneräinen versio, sillä Texin kirjeenluku on albumissa taustoitettu (seinä ja musta varjostus) ja ruuduissa on suhteellisen isoja puhekupliakin.
Mielipiteensä saa kukin esittää ja pitää, mutta kuten odotettua, korostan asioita täysin eri tavalla.
Yllytän muitakin tsekkaamaan albumista itse, kuinka loistava voikaan Tex Willerin piirtäjien parhaimmisto olla, jos Pasquale Frisendan kaltaisen sivusommittelun, kuvakulmien ja vauhdikkaan liikkeen mestarin (kattokaas, miten hevosiin saa kyytiä) sekä hienojen varjoisien ja sumuisten tunnelmakuvien taiteilijan voi tuomita "todella surkeaksi" ja piirrokset "kamaliksi töherryksiksi" tai "kamalaksi sonnaksi".
Vuorista on varsin vähän kuvia ja preeriasta ei lainkaan - sangen erinäköisellä, soisella ja ruohikkoisella Argentiinan pampalla kun ollaan. Intiaanitkin ovat toisen näköisiä kuin Yhdysvaltain puolella ja uskon piirtäjän tutkineen hyvin tarkkaan kuvalliset lähteet pampan kapinallisista.
Tex -erikoisnumeroiden alkuperäisjärjestyksen voi tsekata Bonellin sivustosta.
http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati/index.html
Suuralbumit voi klikata esiin Albo Speciale -kohdasta.
Suomen albumilistaus löytyy kätevimmin Kvaak-äänestyksestä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6513.0.html
Mutta siinä albumit eivät ole julkaisujärjestyksessä, sillä aiemmin pienessä koossa julkaistut taitavat olla sillä kohdalla sarjaa, jossa ne ensi kerran suomennettiin. Esimerkiksi viime keväinen "Mies Atlantasta" on albumina Patagoniaa edeltävä.
Tähän hätään en voi tehdä numerointia, mutta kenties Janne voisi tehdä sen suoraan äänestyslistaan?
-
Uskoisin, että tuo Frisendan kuva on tosiaan ns. originaali (vaan onko valmis sellainen?), joka lähetetään toimitukseen kuplitettavaksi ja tekstattavaksi. Valmis sivu näyttää upealta ainakin minun mielestäni. Redmanin tavoin minäkin pidän tuon raakileen intiaaneja hurjina, mutta positiivisessa merkityksessä.
-
Heips,
JJa nyt haluan perustella miksi en kelpuuta Patagonian rangeri albumia kirjastooni on se, että taiteilija on niin surkea. Tex Willer ei useissa ruuduissa ole ollenkaan sen näköinen kuin pitäisi. Maisemat ja vuoret ovat kamalia töherryksiä. Se on todella vaikeaa kuvata vuoria ja preeriaa realistisesti. Tiedän sen itsekkin, sillä harjoittelen edelleen itsekkin vuorten piirtämistä eikä tulos juuri koskaan minua miellytä. Vaikeaa!!! Ja intiaanit olivat aivan kauheita joissakin ruuduissa. Victorio sanoi ylläni olevassa puheenvuorossaan osuvasti "piirtäjä ei sovi Willerin piirtäjäksi". Olen täysin samaa mieltä.
Netistä löysin yhden kuvan kyseisestä albumista. Koska albumia ei minulla itselläni ole, minun on vaikea sanoa, onko antamani sivunumero oikea.
Redman, kritiikkisi uskottavuus kärsii hieman. Osta (tai lainaa kirjastosta) albumi ja palaa siten asiaan.
-
Hannu,
Kritiikkini uskottavuus ei todellakaan kärsi tippaakaan. Minulle riitti se, että selailin eli katselin albumia Akateemisessa pitkään. Minulla oli riittävästi aikaa pitää albumia kädessäni todetakseni mitä aikaisemmin jo sanoin piirtäjän taidoista. Toistan edelleen, että se ei ole parasta mitä Texin suuralbumeissa on totuttu näkemään!
Jos olen aikeissa ostaa jotain uutta sarjakuvaa, Akatemisessa kirjakaupassa on oivalliset sohvat sitä varten, jotta voi siellä rauhassa harkita ostopäätöstä. Ovat vielä keskellä lattiaa lähellä sarjakuvia.
Mutta kuten sanoin, lieventääkseni sanontaani siitä, että piirtäjä on surkea lupasin vielä palata takaisin albumin pariin, jotta olisin vakuuttunut siitä, minkälaisen kokemuksen albumi kokoaisuutena minulle antaa. Mutta nyt minun ei sitä tarvitsekkaan tehdä. Seison sanojeni takana täysin. Ei kukaan voi minua pakottaa pitämään jostakin jos se ei minua miellytä. Ja ikävä kyllä tämän suuralbumin kanssa kävi näin.
Olen aikaisemmin jo sanonut kummallisesta tavastani ostaa sarjakuvaa. Sanon sen vielä kerran. Ostan aina sarjakuvan sen perusteella että se miellyttää minua graafisilta puitteiltaan. Siis piirrosjäljen täytyy olla uskottava. Sitten seuraavana vasta tulee tarina ja sen kerronnalliset puitteet. Olen tehnyt näin aina. Ja siksi sarjakuvakokoelmani ei ole kovin laaja. Mutta jokatapauksessa jos mietitään sarjakuvaa itsessään kokonaisuutena eri ulottuvuuksineen, niin tarina ja kuvitus tarvitsevat ja ennenkaikkea ne tukevat toisiaan. Joskus hyvä tarina pilataan huonolla piirrokselle ja päinvastoin.
Mutta kivoja elämyksiä sinulle Hannu Patagonian seikkailun parissa. :)
-
... jotta olisin vakuuttunut siitä, minkälaisen kokemuksen albumi kokonaisuutena minulle antaa. Mutta nyt minun ei sitä tarvitsekaan tehdä. Seison sanojeni takana täysin. Ei kukaan voi minua pakottaa pitämään jostakin jos se ei minua miellytä.
...jos mietitään sarjakuvaa itsessään kokonaisuutena eri ulottuvuuksineen, niin tarina ja kuvitus tarvitsevat ja ennen kaikkea ne tukevat toisiaan.
Ei väkisin tarvitse lukea, eikä kukaan pakota pitämään.
Oman mielipiteensä takana saa ja pitääkin seistä.
Mutta kritiikin uskottavuutta kyllä haittaa se, ettei tarinaa ole lainkaan luettu, eikä tuota korostamaasi kuvan ja tarinan kokonaisuutta näin ollen tunneta. Miten silloin voi tietää, tukeeko piirrostyö sitä vai ei?
Meidän kaikkien ja tämän keskustelun kannalta olisi paljon ymmärrettävämpää, jos olisit tosiaan lukenut seikkailun ja näin ollen tutustunut paremmin siihen, minne tapahtumat sijoittuvat ja saanut selvemmän käsityksen siitä, mitä kaikkea siinä vierastat.
Mitä tuohon Frisendan "surkeuteen" tulee, suosittelen Googlen kuvahakuun turvautumista muutenkin kuin mahdollisimman epäedullisten esimerkkien etsinnässä. Tulee meinaan niin komeita kuvia esiin, että edelleen hämmentää monen henkilökohtainen vihamielisyys. Vai koskeeko soimaus vain Tex-piirtämistä?
http://images.google.fi/images?hl=fi&lr=&rlz=1G1GGLQ_FIFI334&um=1&sa=1&q=Pasquale+Frisenda&btnG=Kuvahaku&aq=f&oq=&start=0
Sekin kiinnostaa tietää, onko omassa arvosteluasteikossasi vain kaksi vaihtoehtoa: loistava tai todella surkea?
-
Komeita ovat kuvat, ja ei se piirtäjä nyt niin surkea ole.
-
Mistä näitä mustavalkotaitureita oikein riittää?' Uskomatonta.
Oppiko nää mustavalkopintasommittelun jo äidinmaidosta vai mistä?
Pätevää työtä. (http://www.disegnioriginali.net/tavfris.html)
-
"Mitä tuohon Frisendan "surkeuteen" tulee, suosittelen Googlen kuvahakuun turvautumista muutenkin kuin mahdollisimman epäedullisten esimerkkien etsinnässä. Tulee meinaan niin komeita kuvia esiin, että edelleen hämmentää monen henkilökohtainen vihamielisyys. Vai koskeeko soimaus vain Tex-piirtämistä?"
Lainaus AskoA
Totta sanoit Asko. Tuo esimerkki sivu jonka laitoin aikaisemmin ei ehkä ollut originaali vaan viimeistelemätön sivu.
Ja tässä topikissa esittämäni ajatukset koskivat vain ja ainoastaan tätä suuralbumia josta nyt ollaan "hienovaraisesti" keskusteltu ;).
Olen katsonut noita Frisendan töitä aikaisemmin jo netistä ja ne olivat hyviä. Kiitos
linkistä jonka annoit. Minulla ei ole niistä mitään negatiivista sanottavaa.
En ole sanonut ettei hän osaa piirtää. Jokainen vähänkin sarjakuva taidetta ymmärtävä näkee, että kysymyksessä on lahjakas taiteilija.
Mutta kuten vain totesin, ensi silmäykseni katsellessani sitä herätti vain ajatuksen siitä, ettei hän ole parhaimpia Texin piirtäjiä ja ei huonoinkaan.
Ja tästä päästään sillan kautta seuraavaan. Arvostelussani minulla on neljä katekoriaa jotka ovat: 1. Huono. 2. Keskinkertainen 3. Hyvä 4. Loistava
Seuraaville Texin piirtäjille annan arvosanan loistava: 1. Giolitti Alberto sekä 2. Ticci Giovanni (varsinkin vanhemmat Texin jaksot 1960-1970 luvuilta
Ja sitten hyvän arvosanan annan seuraaville: Civitelli Fabio, Venturi Andrea, Kubert Joe, Cestarot sekä Villa Claudio
Mutta enempää en sitten sano jottei tule kenellekkään paha mieli. Tämä riittänee tästä. Halusin nyt tässä samassa yhteydessä sanoa nämä piirtäjistä, vaikka näitä on käsiteltykin osiossa paras Texin piirtäjä.
Lopuksi laitan tänne lainauksen keskustelu topikista nimeltä Paras Texin piirtäjä. Alla lainaus nimimerkiltä Juha Juutinen:
"No, ei Villa saanut ääntä kun ei voinut äänestää kuin yhtä! Itse asiassa jakaisin piirtäjät kolmeen luokkaan: huiput, hyvät ja ihan paskat.
Huippuja: Ticci, Villa, Letteri, Repetto, Gilbert, Capitanio, Civitelli, Ortiz, Magnus, Monti, Cestarot
Hyviä: Nicolo, Blasco
Ihan paskoja: Galep, Muzzi, Buzzelli, Zaniboni, De La Fuente ym."
:laugh: :laugh: :laugh:
-
Redmanille: Eipä tuohon ole mitään sanomista, jotkut ystävistäni, vaikka ovatkin vannoutuneita Texin lukijoita, silti valikoivat nimenomaan piirtäjän mukaan mitä kokoelmiinsa hankkivat. Saahan sitä valikoida. Ja hienoa että osaat selkeästi tuoda periaatteesi esille.
Mutta on myös niinkin, että sitä voi oppia pitämään hyvin erilaisista piirtäjistä ja tyyleistä, vaikka aluksi jälki ei miellyttäisikään. Askon kommentista arviointi skaalalla "loistava --surkea" tuli mieleeni jo vuosia sitten texin piirtäjistä täällä kvaakissa käyty keskustelu, jossa itsekin kaipailin sijalle jotain vivahteikkaampaa. Vaikka en kaikista piirtäjistä edelleenkään kauheasti pidäkään, niin yhtään "paskaa" ei niissä ole (ei edes Nicolo tai Fusco).
-
Itse tykkäsin valtavasti Frisendan taiteesta Patagonian rangereissa. Voi melkein sanoa, että minusta tuli frisendafani siltä istumalta. Hyviltä näyttävät myös hänen kuvituksensa Magico Venton parissa. Ja ilouutinen kaikille Frisendaan tykästyneille, ja ehkä sitten vähemmän hilpeä niille jotka eivät innostuneet Patagoniasta, että uusi Tex tarina on häneltä jo tekeillä, Bosellin kässäristä (tämä tieto Italian foorumilta).
Texin piirtäjistä sen verran, että mielestäni lähes kaikki ovat taitavia ja persoonallisia tekijöitä. Helposti löytyisi jopa 10-20 nimeä joita voisin äänestää tuolla toisessa ketjussa 'parhaaksi'. Uusia nimiä on viime vuosina tullut sarjaan kovaa tahtia ja totuttelua on lukijoilta vaadittu, mutta toisaalta taitotaso on ollut melkein poikkeuksetta niin häkellyttävän kovaa, että voi vain ihastella, eikä sarja tunnu tekijätiimin muutoksista kärsineen. Usein joku hyväkin piirtäjä saattaa ensin tuntua kehnolta, kun rima (ja odotustaso) on lähtökohtaisesti nykyään niin korkealla, mutta loppujen lopuksihan huonoja piirtäjiä ei meinaa nykytexistä löytyä tonkimallakaan.
Hyvää uutta vuotta kaikille länkkäristeille!
-
Frisenda on kyllä lahjakas taiteilija ja piirtäjä ei siinä mitään, mutta itse 23 vuotta sarjakuvaan syventyneenä pystyn näin itä helsingin nopeimpana kohtuu nopeasti sanomaan kuka soveltuu ja kuka ei, nimenomaan Willerin piirtäjäksi ja siihen Frisenda ei sovellu. Syynä oikeastaan vain se että neljän päähahmon Kit junior, Carson, Tex ja Tiger piirtäminen ruudusta ruutuun pitää olla huolellista jatkuvasti ja hahmojen näytettävä "oikeilta". Tähän frisenda ei jatkuvasti pysty. Tosin Tex ja poikansa näyttävät monessa ruudussa vakuuttavan "todentuntuisilta" mutta heittely on liian ailahtelevaa.
Itse arvostelen ihmisiä ja elottomia esineitä arvo asteikolla 4,00 -10,00 (kahden desimaalin tarkkuudella). Frisenda saa arvosanaksi 7,78. Raja willer piirtäjäksi hyväksymiselle on 8,00 ;)
-
Redmanille: Eipä tuohon ole mitään sanomista, jotkut ystävistäni, vaikka ovatkin vannoutuneita Texin lukijoita, silti valikoivat nimenomaan piirtäjän mukaan mitä kokoelmiinsa hankkivat. Saahan sitä valikoida. Ja hienoa että osaat selkeästi tuoda periaatteesi esille.
Minä en ole ystäväsi ( :laugh:) mutta valikoin nimenomaan piirtäjän mukaan mitkä irtonumerot ostan kaupasta. Tottakai myös tarina vaikuttaa mutta on vasta toissijainen peruste. Omalta kohdaltani voin (jälleen?) tuoda esiin sen että ainoa piirtäjä jota en vain voi sietää on Letteri. On vain niin...etovan litistettyä. Öh.
-
Niin...taitavat kaikki Albo Spezialet eli suuralbumit kohta olla julkaistu Suomeksi. Olen joskus esittänyt ajatuksiani siitä, miksei meillä Suomessa voitaisi julkaista jotakin speciaali juttuja ihan Suomen Tex Willer tiimin puitteissa. Onhan Italiassakin kaikkea extraa julkaistu mitä meillä Suomessa ei ole saatavissa. Toivoisin kovasti ennen kuin hauta kutsuu näkeväni Giovanni Ticcin Traagisen Ristin ja Luvattu maa espisodit suuralbumeina jolloin niiden mahtava graafinen loisto tulee esille isoissa ruuduissa.
Luulen että tämä teoriassa olisi aivan mahdollinen ajatus. Ja varmasti olisi muitakin albumeita jotka olisi mahtavaa saada isommassa koossa. Toivoisin, että Asko A miettisi asiaa ja saisimme joskus lisää suuralbuneita tai ylipäätänsä jotain suuremmassa koossa.
Ja olen varma että ehkä jotkut muutkin haluaisivat isommassa ruutukoossa olevia albumeita lisää.
-
Itse arvostelen ihmisiä ja elottomia esineitä arvo asteikolla 4,00 -10,00 (kahden desimaalin tarkkuudella). Frisenda saa arvosanaksi 7,78. Raja willer piirtäjäksi hyväksymiselle on 8,00 ;)
Enpä taida haluta tietää miten olet voinut jyvittää Frisendan arvosanan, itse en ainakaan haluaisi tai voisi ketään tai mitään arvostella tuolla tavalla. Tai tuon raja-arvon määrittäminen,...onkohan Sergiolla samantapainen tsydeemi ^-^
Luulenpa että hiljainen ja suuri enemmistö käyttää arvostelussaan korkeintaan jakoa huono, keskinkertainen ja hyvä. En edes yritä niin tikulla kaivaen lukea että löytäisin kaikenmaailman viat vaan pyrin nauttimaan kuvituksen positiivisista puolista ja itse tarinasta. Frisenda sai aikaan vain positiivisia tuntemuksia joten tämä vanha puusilmä näkisi sitä mielellään lisääkin, mutta minähän olenkin vain tällainen peruskuluttaja joka mistään mitään jymmärtää...
-
Hyvä hyvä Victorio,
Kiva että olet samoilla aaltopituuksilla kanssani mitä tulee Frisendan taiteeseen Texin kuvittajana. Luulin jo hetken, että olin ainoa... :P tiesinhän etten voi olla ainoa :laugh:
-
ainoa piirtäjä jota en vain voi sietää on Letteri. On vain niin...etovan litistettyä. Öh.
Oletko samaa mieltä myös 20 vuotta vanhoista Letterin tarinoista? Itse olen sitä mieltä että niissä nimittäin jälki ei todellakaan ollut ensinkään litistettyä, eikä muuten etovaakaan. Päinvastoin! Tarkkaa ja tunnelmallista jälkeä ohuella viivalla, mikä sopi myös loistaviin kauhukertomuksiin esim: Aaveiden majatalo 1988 sekä Kauhujen kaivos 1990, kuin nappi otsaan. Näistä asioista ollaankin aika paljon käyty keskustelua. Itselleni Letteri on yksi personal fave.
Siihen aikaan Letteri oli yksi kovimmista tekijöistä Tex rintamalla.
Ne oli aikoja ne, jolloin miehellä ei ollut vielä merkkiäkään käden vapinasta.
90-luvun puolivälissä alkoikin sitten vanhuus painaa, mikä näkyikin piirrosjäljessä. Jälki heikkeni heikkenemistään. Mutta 20 vuotta sitten letterin ollessa vielä kunnon vedossa oli hänellä ikää jo silloin sellaiset yli 60 vuotta. Aika hyvin sen ikäiseksi teräsvaariksi. Annettiin vaan liian pitkään piirtää texiä, kahdeksankymppiseksi asti, eli periaatteessa ei ole ihmekään, jos pidät loppuaikojen Letterin tyyliä etovana tai litistettynä.
R-I-P Guglielmo Letteri.
Ai niin ja muuten....Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!
-
Minusta Guglielmo Letterin vanhat Tex kuvitukset vuosikymmenten takaa ovat klassikkoja. Olen pitänyt hänen yksinkertaisesta tyylistään, joka tulee ennenkaikkea esille henkilöhahmoissa ja taustoissa. Herman oli oikeilla jäljillä ajatuksissaan yllä olevassa kommentti osuudessaan. Ja ikävää kyllä jokaisen taiteilijan käden jäljessä näkyy iän mukana tuomat heikkoudet. Se on osa tätä elämää vaikka toissalta niin väärin.
-
Minusta Guglielmo Letterin vanhat Tex kuvitukset vuosikymmenten takaa ovat klassikkoja.
En ole koskaan pitänyt Letterin tyylistä.Jotenkin samalla tavalla öklöä kuin Muumit. Letterin piirrosjälki oli yksi syy siihen, etä aikanaan 70-luvulla lakkasin tilaamasta Texiä. Toinen merkittävä syy oli se, että tilaamastani vuosikerrasta noin puolet ei koskaan saapunut minulle.
-
Editoren sivuilta löytyy pikku juttu tulevasta suuralbumista Cuba Libre. Ei taida olla sattumaa, että sen piirtäjä Orestes Suarez on itsekin kuubalainen! Tarinassa mukana ilmeisesti myös Montales.
Tässä toinen julkisuuteen vuodetuista kuvista:
http://sergiobonellieditore.it/news/comics_gen010/img/tex2010_2_g.jpg (http://sergiobonellieditore.it/news/comics_gen010/img/tex2010_2_g.jpg)
Ei hullumpaa jälkeä. Tuli etäisesti mieleen vanha kunnon Marcello-vainaa.
-
Eikö se ollutkaan Surcello... :)
Joo, ei hullumpaa, mutta ei tuo näytekuva minua samalla tapaa huumaa kuin kahden edellisen suuralbumin näytekuvat. Hyvää näyttäisi kuitenkin olevan taas tiedossa.
-
Hieman suttuisen näköistä minun silmääni, mutta toivotaan että suuralbumikoko petraa asiaa. Eikös se ole joskus kesäkuussa (giugno?) kun noiden suuralbumien ilmestymispäivä Italiassa on?
-
Eikö se ollutkaan Surcello...
Jotkut sanovat Surcelloksi, toiset Maestrolloksi. Rakkaalla vainajalla on monta nimeä.
-
Tää on kaiketi jo tiedossa mutta laitetaan se tännekin:
Seuraava Suuralbumi on:
Tex Willer 23: Villi pohjola | Tekijä: Nizzi Claudio - Parlov Goran
"Kanadan Saskatchewanin pohjoisissa metsissä lymyävä puoliverinen Jesus Zane elää kostaakseen valkoisen miehen vääryydet. Ratsupoliisin punatakki Jim Brandon haavoittuu jahdissa pahasti ja kutsuu ystävänsä Tex Willerin ja Kit Carsonin apuun. Kolmikon täydentää tuttu metsästäjäkumppani Gros-Jean. Panokset kovenevat kun Zane kaappaa entisen rakastettunsa Sheewan. Ilmestyy huhtikuun lopussa. Tee ennakkotilaus. 224 s." Lähde Bananapress.
-
Näemmä Maxi-Tex ketju suljettu joten laitan tänne, seuraava Maxi:
Maxi-Tex 19: Viikatemiehen tiellä | Tekijä: Segura Antonio – Ortiz Jose
"Julma ryöstömurhaajien sakki tekee matkaa lietsoen silmitöntä tuhoa Amerikan länsiosissa; saluunoissa, postivaunulinjoilla, intiaanialueilla sekä siviilien parissa. Halki ankarien vaarojen ja vastoinkäymisten heitä jahtaa sinnikäs lain ja oikeuden mies Tex Willer. Ilmestyy toukokun puolivälissä. Tee ennakkotilaus. 334 s." Lähde Bananapress.
-
Näemmä Maxi-Tex ketju suljettu joten laitan tänne, seuraava Maxi:
Miten niin suljettu? Kyllä se minulla toimi... Jos siis tarkoitat sitä paras maxi -äänestysketjua.
-
En tarkoita sitä vaan tätä varsinaista Maxi-Tex ketjua:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8592.0.html
-
Tex Willer 23: Villi pohjola | Tekijä: Nizzi Claudio - Parlov Goran
Tämä on siis se normisarjan numeroihin 7-8/2001 aikoinaan pienennetty Albo Speciale N.11 L'ultima frontiera.
Tuo maxi on puolestaan se uusin viimesyksyinen Maxi Tex N.13 Lungo i Sentieri del West. Rennen kanssa viilasimme otsakkeen vetävämmäksi kuin tuo yleisluontoinen "Lännen polkuja pitkin". Se on jotenkin liian lepsu varsinkin näin kirpaisevan julmalle tarinalle.
Kuten aiemminkin on käynyt ilmi, rakastan tällaisia "vanhanaikaisia", sisältöä dramaattisemmin kuvailevia western-nimikkeitä kuten Viikatemiehen tiellä
Villan kansi on muuten erittäin etevästi sommiteltu kaikissa liikkeen ja toiminnan elementeissään: vastapuolien sijainti perspektiivissä toisiinsa nähden, aseet, katseet ja ilmeet, hevosen vauhti, yksityiskohdat -- koko tilanne pitkän tarinan osana.
-
Harvemminhan Tex viikatemiehen tiellä on, päinvastoin, auttelee niittohommissa niin että viikatemiehellä saattaa olla vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana ;)
-
Harvemminhan Tex viikatemiehen tiellä on, päinvastoin, auttelee niittohommissa niin että viikatemiehellä saattaa olla vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana ;)
Tex seurailee tarinassa viikatemiehen veristä niittoreittiä.
Mutta asettuu ehtiessään myös noutajan tielle...
-
Mikähän helvetin idea noissa suuralbumeissa on julkaista jo julkaistuja tarinoita ja ihan lähitulevaisuudesta vielä ja kaiken lisäks kaikki paskimmat tarinat, jos toi villi pohjola nyt tulee kerran. Kadonnut pueblo nyt vielä oli hyvä julkasu, ensinnäkin ei ollut mikään kopio plagiaatio mistään aiemmasta ja tarina ja piirrosjälki osuivat yksiin?
Mistäs muuten saa selville Suuralbumien julkaisujärjestyksen suomessa? Entäs MAXI texien ?
-
Mikähän helvetin idea noissa suuralbumeissa on julkaista jo julkaistuja tarinoita ja ihan lähitulevaisuudesta vielä ja kaiken lisäks kaikki paskimmat tarinat, jos toi villi pohjola nyt tulee kerran.
Mistäs muuten saa selville Suuralbumien julkaisujärjestyksen suomessa?
Entäs MAXI texien ?
Älä menetä epätoivoasi, vaikka Villi Pohjola onkin nyt sitten viimeinen niistä suuralbumeista, joita uusitaan normisarjaan aikoinaan pienennetyistä seikkailuista.
En lakkaa korostamasta sitä, että kaikki uudet julkaisut tulevat tasaisessa järjestyksessä suomennetuiksi ja järkevä lukija tai keräilijä ostaa ne tietysti vain kertaalleen.
Tässä albumien julkaisujärjestys (Grazie, "Robotman"), josta löytyy sekä alkuperäinen että Suomen numerointi:
Albo Speciale
1. Tex il grande! - 1988 (Nizzi, Claudio & Buzzelli, Guido)
Tex suuri Tex Willer suuralbumi 8
2. Terra senza legge - 1989 (Nizzi, Claudio & Giolitti, Alberto)
Kaupunki ilman lakia Tex Willer suuralbumi 10
3. Segno del serpente, Il - 1990 (Nizzi, Claudio & Galep)
Kaksipäinen käärme Tex Willer suuralbumi 12
4. Piombo rovente - 1991 (Nizzi, Claudio & Zaniboni, Sergio)
Kuumaa lyijyä; Tex Willer suuralbumi 15
5. Fiamme sull'Arizona - 1992 (Nizzi, Claudio & de la Fuente, Victor)
Arizona liekeissä Tex Willer suuralbumi 17
6. Grande rapina, La - 1993 (Nizzi, Claudio & Ortiz, José)
Suuri junaryöstö Tex Willer suuralbumi 19
7. Pueblo perduto, Il - 1994 (Nizzi, Claudio & Ticci, Giovanni)
Kadonnut Pueblo Tex Willer suuralbumi 1
8. Soldato comanche, Il - 1995 (Nizzi, Claudio & Capitanio, Aldo)
Sininen takki, punainen sydän Tex Willer suuralbumi 2
9. Valle del terrore, La - 1996 (Nizzi, Claudio & Magnus)
Kauhun laakso Tex Willer suuralbumi 3
10. Uomo di Atlanta, L' - 1996 (Nizzi, Claudio & Bernet, Jordi)
Mies Atlantasta Tex Willer suuralbumi 21
11. Ultima frontiera, L' - 1997 (Nizzi, Claudio & Parlov, Goran)
Villi Pohjola Tex Willer suuralbumi 24
12. Gli assassini - 1998 (Boselli, Mauro & Font, Alfonso)
Tappajien verisillä jäljillä Tex Willer suuralbumi 4
13. Sangue sul Colorado - 1999 (Nizzi, Claudio & Milazzo, Ivo)
Coloradon kaivoskahakka Tex Willer suuralbumi 6
14. Ultimo ribelle, L' - 2000 (Nizzi, Claudio & Wilson, Colin)
Viimeinen kapinallinen Tex Willer suuralbumi 5
15. Cavaliere solitario, Il - 2001 (Nizzi, Claudio & Kubert, Joe)
Yksinäinen kostaja Tex Willer suuralbumi 13
16. Predatori del deserto, I - 2002 (Nizzi, Claudio & Brindisi, Bruno)
Aavikon saalistajat Tex Willer suuralbumi 7
17. Mercanti di schiavi - 2003 (Nizzi, Claudio & Sommer, Manfred)
Orjakauppiaat Tex Willer suuralbumi 9
18. Ombre nella notte - 2004 (Nizzi, Claudio & De Angelis, Roberto)
Kauhun varjo yössä Tex Willer suuralbumi 11
19. Il prezzo della vendetta - 2005 (Nizzi, Claudio & Ambrosini, Carlo)
Vanha viha Tex Willer suuralbumi 14
20. Canyon Dorado - 2005 (Nizzi, Claudio & Alessandrini, Giancarlo)
Cochisen kultakanjoni Tex Willer suuralbumi 16
21. Il profeta hualpai - 2005 (Nizzi, Claudio & Mastantuono, Corrado)
Sotaprofeetta Manitary Tex Willer suuralbumi 18
22. Seminoles (D'Antonio, Gino & Filippucci, Lucio)
Raivoisa rämejahti Tex Willer suuralbumi 20
23. Patagonia (Boselli, Mauro & Frisenda, Pasquale)
Patagonian rangerit Tex Willer suuralbumi 22
Maxi Tex
1. Cacciatore di fossili, Il - 1997 (Segura, Antonio & Ortiz, José)
Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa (Maxi Tex 4)
2. Oro del Sud, L' - 1999 (Segura, Antonio & Ortiz, José)
Konfederaattien kulta (Maxi Tex 5)
3a. Collera di Tex, La - 2000 (Segura, Antonio & Repetto, Miguel Angel)
3b. Odio implacabile - 2000 (Segura, Antonio & Repetto, Miguel Angel)
4. Territori del nordovest, Nei - 2001 (Boselli, Mauro & Font, Alfonso)
Läpi lyijytuulen ja luotituiskun Maxi Tex 1
4. I due volti della vendetta - 2004 (Segura, Antonio & Repetto, Miguel Angel)
Kalkkarot ja pahemmat käärmet (Maxi Tex 6)
5. Rio Hondo - 2002 (Nizzi, Claudio & Repetto, Miguel Angel)
Rio Hondo (Maxi Tex 7)
6. Figlio del vento - 2003 (Nizzi, Claudio & Diso, R.)
Tuulen poika (Maxi Tex 8)
7. Il treno blindato - 2004 (Segura, Antonio & Ortiz, José)
Meksikon luotijuna (Maxi Tex 9)
9. La pista degli agguati - 2004 (Manfredi, Gianfranco & Repetto, Miguel Angel)
Pitkäsarvisten surmanajo (Maxi Tex 10)
10. Il veleno del Cobra (Nizzi, Claudio & Letteri, Guglielmo)
Kobran myrkky (Maxi Tex 12)
11. Fort Sahara (Nizzi, Claudio & Diso, Roberto)
Fort Sahara (Maxi Tex 15)
12. Lo squadrone infernale (Nizzi, Claudio & Cossu)
Paholaisen eskadroona (Maxi Tex 17)
13. Lungo i sentieri del West (Segura & Ortiz)
Viikatemiehen tiellä (Maxi Tex 19)
Suomessa kootut, suurimmaksi osaksi aiemmin suomentamattomat maxit:
2. Merihevosen mysteeri
3. Dodge City
11. Valkoisen biisonin pojat
13. Vaarojen saartamana
16. Irlannin poika Pat
18. Texas Bill
-
järkevä lukija tai keräilijä ostaa ne tietysti vain kertaalleen.
Järkevä lukija ostaa kertaalleen, mutta järkevää keräilijää en ole koskaan nähnyt. Ihan tavallinen keräilijä ostaa kaikki mahdolliset julkaisut vaikka hammasta purren (ja ainakin minä ihan mielelläni).
-
Ainakin omasta mielestäni tavallisiin keräilijöihin haluan lukeutua, enkä yhtään Willeriä ole hammasta purren ostanut, vaan mitä suurinta mielihyvää tuntien! Kait kaikki (?) Texin ystävät homman tuntevat: normisarjassa on julkaistu joukko tarinoita, jotka italiassa alunperin ilmestyivät isossa koossa ts suuralbumeina - ei tämä mikään yllätys ole. Näiden uudelleenjulkaisu Suomessa alkuperäisessä albumikoossa ei ole mikään rahastuskikka vaan palvelus kaikille jotka ne nimenomaan albumeina halajavat; ei oo pakko ostaa jos on jo normitexeinä ja niihin tyytyy, olen minäkin jonkin albumin jättänyt väliin. Hieno homma että suuralbumit kaikki saadaan myös suomeksi!
-
Jep. Ei kyse ollutkaan siitä, mitä ostaa ja kuka ostaa ja miksi vaan ihmetys moisesta epäjärjestelmällisyydestä. Jos hannun puheet pitävät paikkansa, niin ne antavat osittaista selvitystä. Eli jos kyseiset albumit on alunperin italiassa julkaistu isoina ja tungettu sitten suomessa pieneen kokoon. Tämä toisaalta asettaa kysymyksen toisinpäin, miksi alkuperäiset suuralbumit sitten on pitänyt julkaista pokkari koossa? Eikä normaaleina suuralbumeina? Järkevintä olisi noissa 16 numeron tilaamissani pokkareissa tuottaa vain normaaleja pokkari tarinoita ja uusia sellaisia. Ja kaikki vanha, ennenjulkaisematon tai vastaava sitten noissa erikoispainoksissa. Siitä puheen ollen kun aikanaan tilasin 16 numeroa vuodessa, en tiennyt että sekaan viljellään neljä kappaletta "ennen julkaisemattomia" tarinoita jostain hamasta menneisyydestä, ei siinä ettei niitäkin voisi ostaa, mutta mielellään ne ostaisi erillisenä tuotteena kuin normi sarjan seassa sekottamassa, kun ei ne nyt laadultaan yleensä vastaa ihan tätä perussarjaa.
En minäkään mitään julkaisua ole pitkin hampain ostanut, kuten en mitään muutakaan tuotetta urani aikana ja kiitos muuten noista listoista, oli helkkarin vaikeaa selvittää muualta käsin tota julkaisu järjestystä ja oma muisti ei ole paras mahdollinen :)
-
Näitä listauksia on täällä jo ollutkin mutta laitetaan muistin virkistykseksi muutama linkki:
Italian sivut: http://www.sergiobonellieditore.it/auto/cpers_index?pers=tex
Kohdasta arretrati pääsee selamaan eri sarjoissa julkaistuja texejä
Vartiaisen Laurin sivut: http://www.bellingham.fi/tex.htm
Ei muutamaan vuoteen päivitetty, mutta muuten kerrassaan mainiot sivut texistä.
Peltolan Antin sivut, löytyy kansikuvia etc, päivitetty viime vuoden loppupuolella: http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/
Vielä jos käytössä on Janne Viitalan maanmainio opus "Hornan kekäleet", niin eiköhän noiden avulla jo aika hyvin pääse kärryille missä Tex Willer-maailmassa mennään.
-
kun ei ne nyt laadultaan yleensä vastaa ihan tätä perussarjaa.
Aivan. Ne ovatkin usein mielestäni paljon parempia.
-
Uusimmassa - siis jossain vaiheessa suomeksikin tulevassa - suuralbumissa Tex matkustaa näköjään Kuubaan. http://www.sergiobonellieditore.it/auto/componi_sbeweb1?ID_giornale=57&pers=TEX
Näytekuvista ei oikein kuvittajan lahjat käyneet selville, kukahan muuten mahtaa olla?
-
Jos en ihan väärin muista, niin nimi taisi olla Orestes Suarez Lemus.
EDIT. Ja on siis kuubalainen heppu...
-
Onks tuon Villin pohjolan ilmestymispäivä jo selvillä? Mainostetiin jo uusimmassa pokkarissa.
-
Onks tuon Villin pohjolan ilmestymispäivä jo selvillä? Mainostetiin jo uusimmassa pokkarissa.
Juhannukseksi pitäisi keretä.
Pokkarin mainos oli ennakoitu alkuperäisen ilmestymisen toivossa.
Lo siento.
-
Juhannukseksi pitäisi keretä.
Kiva juttu ;D No, on tässä yöpöydällä vielä lukemista odottomassa toi uusin Maxi ja uusin pokkarikin, niin eipä tässä mittää hättää ole!
-
Junamatkalle lukemista etsiessäni tarttui silmiini uusin albumi, eikä siksi että kannessa lukee Tex vaan siksi että siinä lukee Parlov.
Parlov on taasen minulle tuttu työjäljestään mm. Ennisin Tuomari-sarjan loppupuolella jolla nousi omalle suosikkilistalleni.
Tämä tarinahan on tehty paljon noita Tuomareita ennen, joskin piirrosjäljessä näkyy hyvin sama jälki kuin myöhemmissä töissä. Kenties hiven kankeutta eikä ihan niin sujuvia kerrontaratkaisuja kuin myöhemmissä töissä, työkokemuksen tuomaa varmuutta uupuu hiven jäljestä.
Lukiessa tuntui että kuvitus olisi hieman rentoutunut tuossa 90-sivun jälkeen ja alkanut toimia vielä paremmin, esim. sivulta 102 alkanut kohtaus on mielestäni erinomaisesti toteutettu.
Omaa silmääni kiehtoo samalla tavalla ekonominen työjälki kuin esim. Bernetillä.
Nyt hyllyssäni onkin jo kolme Texiä, Wilson,Bernet ja tämä ja sopii hyvin em. seuraan.
Joo, tarina oli ennalta-arvattava joskin yllättävän tyly lopultaan, mutta ei se kuvitusta heikennä.
-
Villi pohjola on tosiaan aivan mainio kuvituksensa puolesta, omalla kohdallani vaivaa vain pieni väsymys Nizzin teksteihin. Tosin aamupäivällä lukaisin Patagonian rangerit alle, mikä olikin mielestäni aivan kuin suurelokuva, kuten Lurker tai joku Kvaakin vakionaama jossain totesikin.
-
Minusta uusin suuralbumi on mainio. Vaikka tuon tarinan on aiemminkin lukenut, niin kyllä tuo iso formaatti tuo kaiken paremmin esille. Myös pahassa. Katsokaapa vaikka sivun 145 Carsonin naamaa. Mitähän sille on oikein tapahtunut ;)
-
^ Tuuheat viikset peittävät hymyilevän suun sivultakatsoessa?
-
Minusta tuo vaan näyttää tosi omituiselta :)
-
Jussina tuli luettua Parlovin Villi Pohjola ja täytyy sanoa, että tarina tuntuu aina vain paremmalta. Jotenkin Parlov saa luotua hienon tunnelman, vaikka kuvitus ei (etenkään kasvot) välttämättä parasta a-luokkaa olekaan. Albumikoko tuntuu toimivan vielä paremmin kuin aikaisemmin julkaistu pokkarikoko, mutta onko se nyt ihmekään.
Muistaakos joku, onko noita albumeita vielä julkaisematta, jotka on aluksi suomessa julkaistu normisarjassa...? Miten on Villan Kadonneen Laivan laita?
-
Muistaakos joku, onko noita albumeita vielä julkaisematta, jotka on aluksi suomessa julkaistu normisarjassa...? Miten on Villan Kadonneen Laivan laita?
Kaikki viralliset suuralbumit on nyt julkaistu isossa koossa. Villi Pohjola oli reservin viimeinen. Koska Italiassa tulee vain 1 texone vuodessa, siirryttäneen meilläkin ensi vuonna samaan sykliin: Italiassa texone kauppoihin kesällä, meillä loppuvuonna.
A4-kokoinen Kadonnut laiva on Mondadorin erikoisjulkaisu, ei alun perin suuralbumi ollenkaan. Siinä Mondadorin sarjassa on julkaistu useita muitakin (huippu)tarinoita.
-
Banana kertoo sivuillaan että seuraava suuralbumi on:
"Tex Willer 24: Kuubalainen veri kuohuu", alustava ilmestymis ajankohta syyskuu(?)
Sitä siis odotellessa....
-
Ketkä ovat piirtäjä ja kirjoittaja?
Innolla odotan syksyä. ;D
-
Piirtäjä on kuubalainen Suarez, uusi tuttavuus Texin piirtäjänä. Kirjoittaja on Boselli. Jos en ihan väärin muista, niin tarina-aihio olisi peräisin itseltään Sergio Bonellilta.
-
Piirtäjä on kuubalainen Orestes Suarez, uusi tuttavuus Texin piirtäjänä. Kirjoittaja on Boselli. Jos en ihan väärin muista, niin tarina-aihio olisi peräisin itseltään Sergio Bonellilta.
Suomennos: Mauri "Mambi" Konttinen.
Ja jep: tarinan aihio on "Guido Nolittalle" kreditoitu.
-
Tarkka ilmestymispäivä olisi uudelle suuralbumille Kuubalainen veri kuohuu ke 22.9. (Egmont)
-
Tarkka ilmestymispäivä olisi uudelle suuralbumille Kuubalainen veri kuohuu ke 22.9. (Egmont)
Oikein menee vilunväreet kun ajattelee, että palkkapäivä on 20. päivä, uusi suuralbumi ilmestyy 22. päivä ja emäntä lähtee lasten kanssa ruotsinlaivalle 26. päivä... Pitäiskö vetää lippu salkoon sen kunniaksi, että saa kerrankin lukea suuralbuminsa kerralla loppuun ilman minkään sortin häiriöitä :D
Ja puhelin ainakin menee äänettömälle.. Vielä kun ottais ovikellosta virrat pois ja sulkisi verhot...
-
kyllä tossa on pakko noin tehdä...laittaa vaimo ja lapset shoppailemaan ja lukita itsensä sisälle ja avata kylmä huurteinen JA ruveta lukemaan.
Se on kyllä parasta mahdollista aikaa, saa lukea rauhassa kenenkään häiritsemättä kun ottaa ovikellosta patterit pois.
:D
-
Monella on varmaan odotukset erityisen korkealla uuden suuralbumin suhteen, kun on vielä tuoreessa mielessä Patagonian Rangerit -spektaakkeli. Toivottavasti Kuuban seikkailu on yhtä järisyttävä kokemus kuin Argentiinaan sijoittunut seikkailu.
Liekö ensimmäinen kerta kun Tex ja kumppanit matkustavat Kuubaan? Sen tiedän, että ovat siinä "lähiympäristössä" pyörineet: Floridassa, Panamassa, jossakin Karibian meren saarella ovat taistelleet dinosauruksia vastaan ja voisi kuvitella, että ovat Haitillakin käyneet, sehän on sentään voodooismin pesä.
Jos olette käyneet Blueberryn sivuilla, niin siellä on hyvin nähtävillä kartalta mihin kukin tarinakokonaisuus sijoittuu: http://www.blueberry-lesite.com (http://www.blueberry-lesite.com). Samanlainen kartta olisi kätevä Willerinkin tapauksessa mistä näkisi missä päin maailmaa tyypit ovat kolunneet.
-
Mahtaakos uusi suuralbumi tulla huomenna, kuten alunperin luvattiin? Vieläkö noita myydään mm. Ärrällä? Vai siirtyikö nämä kirjakauppoihin?
-
Mahtaakos uusi suuralbumi tulla huomenna, kuten alunperin luvattiin? Vieläkö noita myydään mm. Ärrällä? Vai siirtyikö nämä kirjakauppoihin?
Painettu on.
Näytekipaleet tulivat perjantaina.
Kuten aina, jakelijan varassa ollaan.
Myyntiä on sekä lehtipisteissä että kirjakaupoissa.
-
Ja hyvältä näyttää!
-
Jassoo. Taitaa tulla texistien superviikko eli normi-tex ja suuralbumi samalla viikolla. Kiitoksia vain vinkistä. Täytynee käydä huomenna tsekkaamassa lehtihyllyä.
-
Suomennos: Mauri "Mambi" Konttinen.
Opuksessa lukee Nyman. Kumpi tieto on oikea? Ei vaikuttanut Konttisen räväkältä tekstiltä.
-
Opuksessa lukee Nyman. Kumpi tieto on oikea? Ei vaikuttanut Konttisen räväkältä tekstiltä.
Moog Konttisen käännös on. Alusta loppuun ja artikkeli myös.
Perhana, kun en ollut oikolukemassa.
Mun vika kuitenkin, kun toimitin ne sisäkansien tekstit justiin tuossa muodossa ladontaan. Edellisistä kopioiden ja vain nimikkeet säätäen.
-
Tänään selailin Suomalaisessa kirjakaupassa uutta Tex Willerin suur-albumia Kuubalainen veri kuohuu. Eniten minua kiinnosti piirtäjän esittely etekannen etusivulla ja takakannessa. Mutta muuten teoksen graafinen ilme oli sellaista keskinkertaista tasoa, ei mitää huikaisevia elämyksiä antava ainakaan minulle. Mutta nämä ovat niitä makuasioita, joista on turha vääntää puoleen ja toiseen mielipiteitä. Minulle oli uusi tuttavuus kuubalainen piirtäjä Suarez. Hänen piirtämänsä Tex on tunnistettava. Minusta olin näkevinäni albumissa joitakin ruutuja, jotka toivat mieleeni Claudio Villan piirtämän Texin kasvot. Tarinasta en osaa vielä sanoa. Luen sen kirjastolla kunhan se ensiksi saapuu lainattavaksi. Tämä opus ei päädy kirjahyllyyni sakka. Mutta luulen, että muut saattavat saada mukavia lännenaiheisia kiksejä albumista. Ja Suarezin haastattelu oli mukava lukea. Sen kahlasin läpi Kirjakaupassa.
-
Kyllä tuo visuaaliselta ilmeeltään aika huima oli. Tex tosiaan näytti Texiltä, vaikka muutamassa kuvassa olikin haparointia havaittavissa. Muutenkin joidenkin henkilöhahmojen anatomin kanssa oli pientä hapuilua, mutta ei kovin häiritsevissä määrin. Villa ei minulle tästä tullut mieleen, mutta monta kertaa sen sijaan Capitanio, Marcello ja Blasco. Kuvia oli sommiteltu pieteetillä ja varmasti kaikki oli prikulleen niinkuin piti (siitä Capitanio) mutta ote ei ollut naturalistinen vaan pikemminkin hiukan rosoinen ja tunnelmallinen (siitä Marcello). Texin kasvoissa taas oli paljon Blascoa.
Ei ollut kovinkaan yllättävää, että kuubalainen taiteilija oli parhaimmillaan kuvatessaan Kuuban kaupunkinäkymiä ja maastoa. Aivan mahtavaa. Kuvituspuoli siis miellytti ainakin minua ennakointia enemmän.
Tykkäsin myös itse tarinasta. Ensilukemalta en oikein osaa sanoa, kuinka paljon siitä tykkäsin. Ei siinä oikein mikään tökkinyt. Vaan olisiko tarina ollut vähän liian täyteen ahdettu. Yliyrittämistä kenties... Carsonin poissaolo häiritsi jonkun verran. Texin ja Montalesin kemia ei vaan liiku samalla tasolla. Mutta ehdottomasti tämä oli hyvä. Ei kuitenkaan mielestäni ihan Patagonian rangereitten tasoa.
-
Haa! Myös Rauman ärrältä kyseinen opus löytyi... Olispa pian sunnuntai, niin pääsee lukemaan :)
-
Suuralbumiäänestys on nyt päivitetty ja siellä pääsee tätä uutukaistakin äänestämään: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6513.0.html
-
Lähisiwasta lähti matkaan ja illalla on nautittavaa luettavaa tiedossa ;D
-
Uusin suuralbumi tuli luettua aika pian kun sen käsiin sai. Joidenkin netissä olleiden näytekuvien perusteella Suarezin piirrokset tuntuivat aluksi hieman tunkkaisilta ja ahtailta, mutta onneksi paperille painettua jälkeä ei tarvinnut pelätä: todella tunnelmallista ja yksityiskohtaista jälkeä!
Suarez loistaa ainakin lähikuvissa ja varsinkin kasvoissa. Esimerkiksi sivun 87 kolmas ruutu on ihan hillitön ja sivun 62 toinen ruutu melko hurja. Jannen mainitsema kaupunki- ja maastokuvaus vakuutti minuakin, miljöö on muutenkin mielenkiintoinen. Tarina ei varsinaisesti mitään erityisen suurta hurmiota aiheuttanut, mutta ainakaan se ei tuntunut lässähtävän. Tarinan loppuun vedettiin sitten nopeasti uutta twistiä, tosiaan ehkä liikaa "paikasta A paikkaan B"-tason menoa. Tex ja Montales kahdestaan on ihan mainio idea, vaikka siitä ei sitten kaikkea saatukaan irti.
Tekijäesittely antoi kuvan erittäin osaavasta tekijästä, jonka töitä olisi mukava lukea enemmänkin. Kokonaisuudessaan mennään reippaasti yli keskinkertaisen, muttei kuitenkaan ihan erinomaiseen asti. Suarezin tunnelmallinen ja ammattitaitoinen kuvitus pelastaa jo paljon.
-
Eilen tuli opus luettua, olihan se mukaansatempaava tarina, ei siinä mitään. Suarez ei minulta huippupisteitä saa, ei sinänsä mitään valittamista mutta naamat (joita AapoK tuossa juurin kehui) ja päät on kyllä paikoin aivan onnettomasti piirretty. Yleisin synti on se, että silmien yläpuolella ei - Texiä lukuunottamatta - näytä oleva sitä tilaa mihin aivot yleensä sijoittuvat; esimerkkinä sivun 92 kolmas ruutu: niin tullivirkailijalta kuin epsanjan vapaaehtoiselta kallo lienee tasattu niin että lakki mahtuu paremmin. Ja sama pätee Montalesiin melkein joka kuvassa.
AapoK:n mainitsema sivun 62 kolmannen ruudun pärstä sopii kyllä mielestäni jonnekin muualle kuin Texiin, samoin kuin Rampa-jooseppi muutamaa sivua myöhemmin Nyt kun vertailukohtana on samana päivänä ilmestynyt uusi normi-texi, niin kyllä Font on sentään ilo silmälle!
No löytyy Suarezilta toki paljon hyvääkin, Tex on lähes koko ajan Texiksi tunnistettava. Sivun 91 eka kuva on varsin riemastuttava.
-
WAU! MUY BUENO!
Oli kyllä mahtava tarina. Huono puoli oli, että loppui liian aikaisin. Tiedä sitten johtuuko ylistävä lausunto muutamasta oluesta ja viskipaukusta, :laugh: mutta voi jessus että nautin noista muutamasta kohtauksesta, joissa Tex pistää kunnolla lisää höyryä vastustajien yliskamariin.
Varsinkin tuo Hannun mainitsema sivun 91 eka ruutu: " ja sinulla on sulka päässä. Oletko kalkkunakukko?"... 8]
Parasta Texiä pitkään aikaan. Menee mielestäni jopa ohi tuon vaiheessa olevan Deadwood-tarinan.
Jos huono puoli on pakko löytää, niin Texin naama oli joissain tietyissä ruuduissa aika kökkö, mutta muuten 9,5 tähteä kympin asteikolla.
Kiitos ja kumarrus!
-
Asiasta toiseen. Luin juuri uudestaan parin vuoden takaisen Raivoisan rämejahdin. Kuinka olinkaan voinut unohtaa, että se olisi niin loistava. Kuvitus oli alusta loppuun täydellistä. Tarina oli mainio, paitsi, että tarinan lopun välienselvittely taustapomon kanssa oli hölmö. Lisäksi siinä oli harmittava virhe - Texin piti selvittää, mistä ketkut olivat hankkineet gatlingin, mutta selvittämättä jäi. Pienistä puutteista huolimatta täydellistä kiireettömän sunnuntain lukemistoa.
-
Perskutarallaa. Tällainenkin ilmestynyt? Höh. Halvatun työ- ja rahaongelmat kun mennyt "ohi" kaikkea kiintoisaa. Noh, enää 2 päivää palkkaan ja "joulu" on taas täällä. Notta "Kuubalainen veri"? Hmmm...
-
Perskutarallaa. Tällainenkin ilmestynyt? Höh. Halvatun työ- ja rahaongelmat kun mennyt "ohi" kaikkea kiintoisaa. Noh, enää 2 päivää palkkaan ja "joulu" on taas täällä. Notta "Kuubalainen veri"? Hmmm...
Eläs nyt! Mäkin yliopiston opintotuella sinnittelen ja meillä on kaksi pientä lastakin. Emäntä vielä vähän aikaa kotona. Onneks hänellä vakkarityö!
Texit tuovat elämään sisältöä ja niistä naattii niin paljon ;D Vaikka vähän lompakko keveneekin...
...niin ja vaikkei tähän ketjuun kuulukaan, niin Kirjasto nro 5 ilmestyy tällä viikolla - JIPPII...hyppii riemusta...
-
Enhän minä mitään :P
Kun tuo lompakkoni ei kevene ollenkaan...kun se on täynnä kaikkea muuta paitsi rahaa :laugh:
Mullakin on noita rahareikiä ihan jumalattomasti. Ei ole lasta, vaimoa, autoa, koiraa, mopedia eikä rullalautaakaan mutta ON asuntolaina (+ vastike), harrastuksia, vanhoja velkoja, vakuutusmaksuja yms. mukavaa joista pitää AINA selvitä ihan itsekseen, ei o ketään auttamassa. Noin, sainpahan sanottua vaikkei aihelmaan kuulu millään tavalla ja...
...kohta ON taas palkkapäivä 8]
-
Kuubalainen veri kuohuu on paremmanpuoleinen Tex-suuralbumi. Boselli kirjoittaa jälleen omalla mittapuullaan kelvollisen, monella muulla mittapuulla erinomaisen, tarinan jonka ainoa kunnon moite tulee hieman hitaasta liikkeellelähdöstä. Kun kohta jo laitetaan kuriin voodoo-pappeja ja militantteja riikinkukkoja on vauhtia melkoisesti vähintään kaksi kolmasosaa kokonaissivumäärästä.
Hankkimisen arvoinen albumista tulee kuitenkin viimeistään Suarezin upean kuvituksen ansiosta. Voimakasta, omaleimaista jälkeä kuubalaiselta ammattikuvittajalta, josta en ollut koskaan kuullutkaan! Wikipedia ei miestä tunne edes espanjaksi ja Lambiekin (http://lambiek.net/artists/o/orestes.htm) kuvaus on niukka sekin.
Tätä sunnuntaina lukiessa mietin kuinka nämä suuralbumit avaavat ikkunan suomalaisille vahvaan kansainväliseen sarjakuvakenttään. Tällaista ammattilaisten kavalkadia ei muissa julkaisuissa juuri näekään.
Kaikkien sarjakuvan ystävien tulisi lukea vähintään Willer-suuralbumit!
-
Kipakilla selasin ja alkoi kuola valua (onneksi ehdin siirtää alpparin alat pois). Kuten yksi kaverini aina vitsailee:"Osta osta!". Hillitsin himoni (myös uusin Normi-WixTelleri oli ilmestynyt), kyllähän tässä nyt jaksaa pari päivää vielä odottaa...just ja just.
Alppari näytti jälleen kerran todella hienolta.
-
Minusta albumi oli tarinaltaan hieman sekava, etenkin alkupuoleltaan. Esimerkiksi miksi kulttilaiset ylipäätänsä vaivautuivat sieppaamaan valkoisen pojan meni minulta ohi. Kuubaan siirryttäessä alkoi sentään homma kulkea sutjakkaammin ja loppuvaiheessa oli jopa tiukat kierrokset päällä. Rayado on lähivuosien mieleenpainuvimpia vastustajia umpihullun olemuksensa ansiosta, ja voi pojat ne VIIKSET. Asiallisimmat sudit ikinä. Suarezin kuvituskin pääsi oikeuksiinsa Havannasta eteenpäin sijoittuvissa tapahtumissa, mutta kasvot olivat kieltämättä hassut paikoitellen.
-
Kuubalainen veri kuohuu luettu. Yhdellä istumalla meni, jälleen mahtiteos hienoon suuralbumi-sarjaan.
Tarina oli mielestäni kaikin puolin toimiva. Nolitta/Boselli oli jälleen yhdistellyt mukavasti aitoa historiaa sarjakuvatarinaan. Alussa lähdettiin vähän hitaasti liikkelle, vaikka ei tässä mitään paikallaan istuskelua esiintynyt. Lopussa olikin jo sitten kunnon raivoisaa menoa ja kuubalainen veri pääsi kuohumaan...
Suarezin taiteesta tykkäsin. Mukavan näköistä ja yksityiskohtaista piirtämistä. Ei mitään valittamista, minulla nuo normaalia litteämmät päätkään eivät pistäneet lukiessa silmään. Kyllähän sen sitten huomaa, kun oikein alkaa tarkastella piirroksia.
" ja sinulla on sulka päässä. Oletko kalkkunakukko?"...
:laugh:
Niin ja tämä Kuuba-tarina oli uusista suuralbumeista jo kolmas peräkkäinen, jossa seikkailtiin vähän eksoottisimmissa maisemissa (Kuuba, Patagonia, rämejahti). Eiköhän seuraavalla kerralla olla sitten jo Kiinassa...
-
" ja sinulla on sulka päässä. Oletko kalkkunakukko?"... 8]
Mutta... mutta... kalkkunakukolla (male turkey) ei ole sulkaa päässään!
https://www.hoglezoo.org/meet_our_animals/animal_finder/Wild_Turkey (https://www.hoglezoo.org/meet_our_animals/animal_finder/Wild_Turkey)
-
Niin ja tämä Kuuba-tarina oli uusista suuralbumeista jo kolmas peräkkäinen, jossa seikkailtiin vähän eksoottisimmissa maisemissa (Kuuba, Patagonia, rämejahti). Eiköhän seuraavalla kerralla olla sitten jo Kiinassa...
Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Jos ennakkotietoihin on uskominen, Tex ja Carson ovat Manfredin ja Gomezin tulevassa suuralbumissa taas perinteikkään tutussa ja turvallisessa psykopaattimurhaajajahdissa, joka tapahtuu tukevasti Amerikan maaperällä.
-
Jos joku kaunis päivä Tex saapuisi Skandinaavian perukoille suuralbumissa. Saamelaiset olisivat kiitollisina vastassa ja pitäisi vaikka Lapissa hieman hieroa karvaisia leukaperiä...
-
Suarezin piirroksessa oli hyvää rosoa ja tekemisen meininkiä, mutta minua kyllä häiritsivät ne luiskaotsat. Varsinkin mustat voodoon palvojat oli piirretty tympäisevän rujoiksi... gorilloillakin taitaa olla korkeampi otsa.
Tarinakaan ei tällä kertaa oikein kolahtanut. En kyllä osaa sanoa miksi tuntuu tältä.
-
Tarina ei kolahtanut minullekaan. Se tuntui keskinkertaiselta loisteliaan Patagonian rangerien jälkeen. Kyse on toki itsenäisistä teoksista, mutta kun käsikirjoittaja on sama ja molemmissa liikutaan ulkomailla sisällissodan melskeessä, niin vertailua ei voi kokonaan sivuuttaa. Mikä uusimmassa suuralbumissa sitten mätti? Mielestäni se, että siinä ei ollut osattu päättää, keskitytäänkö kuvaamaan Kuuban vapaussotaa, mustaa magiaa ja kulttiporukkaa vai siepatun lapsen vapauttamista. Olisin toivonut panostusta ensimmäiseen, jopa vahvasti oletin niin ennakkoon, mutta se tuntui jäävän kaikista vähimmälle huomiolle. Lopputulos muistutti sillisalaattia. Kuubaan päästiinkin vasta pitkien alkumessujen jälkeen; siinä vaiheessa albumista oli kulunut jo 1/3. Maan tulehtunut tilanne loi lopulta pelkät puitteet tarinalle, Texin ja Montalesin yrittäessä kaikkensa, etteivät joudu sotketuiksi mukaan koko touhuun. Potentiaalia tuhlattiin oikein huolella. Rayadokin tuntui liikaa köyhän miehen Mefistolta pelastaakseen lopun kokonaan.
Tiedä sitten, kuinka paljon Nolitta on vastuussa käsikirjoituksesta, mutta teos oli kokonaisuutena joltisenkin tahmeaa luettavaa, mikä on kyllä hänen parin viime vuosikymmenen tarinoillensa tyypillistä. Dialogia oli tuhdisti, mutta se ei juuri täyttänyt tehtäväänsä eli vienyt tarinaa eteenpäin tai syventänyt henkilöitä. Lennokkuutta ja reipasta toimintaa löytyi vain harvakseltaan.
Suares täytti pestinsä mallikkaasti, vaikka suuralbumisarjan taiteellinen taso on niin kivenkova, että ei hän mielestäni millään lailla hätistele sen kärkikastia. Yksityiskohtaisen tarkkaa jälkeä, hyvässä ja pahassa. Muistutti Capitaniota, joka kärsi samasta ongelmasta: liikaa pientä viivaa, joka jättää kokonaisuuden usein vähän sekavaksi ja ähkyksi.
Lopuksi on pakko mussuttaa vielä suomennoksesta. Vaikka Moogia on tullut suitsutettua Hex-säikeessä, ei hänelle tästä voi antaa täysin putipuhtaita papereita. Siinä missä Hexiin sopii puhekielimäisyys, tässä risoivat muutamien kielioppivirheiden lisäksi löysäily tyyliin: eikös, mitäs, kukas, onkos jne. Makukysymys varmaan eikä seikka ehkä monia häiritse, mutta itseäni häiritsi. Minkäs teet kun on oppinut lukemaan Texiä Rennen kirjakielisellä (ja silti värikkäällä ja lennokkaalla) suomennoksella, jota arvostan todella korkealle. Muuten Moogin suomennos toki oli ok, mutta nämä muutamat tyylirikot pomppasivat silmään, kun muuten teksti mitä ilmeisimmin pyrki kirjakielimäisyyteen.
-
Nolittan ja Bosellin yhteiset kässärit ovat poikkeuksetta olleet enemmän tai vähemmän epätyydyttäviä. Nolittan helmasynti tämän viimeisissä kokonaan omissa tarinoissa oli pitkästyttävä jaarittelu, jolloin tarina jäi junnaamaan. Mutta nyt käsittääkseni Boselli on vastannut dialogista. Ilmeisesti on niin, että Nolitta on antanut kehyksen tarinalle, jonka varaan Boselli on kirjoittanut varsinaisen tekstin. Aihio on hyvinkin voinut näyttää lupaavalta. Kirjoitusvaiheessa Bosellin olisi kuitenkin pitänyt rohkeammin oikoa suuria linjoa, mutta voi olla, että on rohkeuden puute päässyt yllättämään. Kukapa sitä uskaltaisi mennä korjailemaan heppulin, joka toimituksessa on heti Jumalasta seuraava, tekstiä ja ideoita. Viimeisten vuosikymmenten aikana Nolitta alias Sergio Bonelli on niittänyt mainetta lähinnä yksinvaltiaana ja avoin keskustelu yhtiön sisällä on kaikesta päätellen ollut kirosana. Voi olla, että kuvittelen turhia, mutta en mitenkään yllättyisi, jos varmistuisi, että jotain tällaista tämän(kin) tarinan luomisprosessin takana on ollut.
-
Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Jos ennakkotietoihin on uskominen, Tex ja Carson ovat Manfredin ja Gomezin tulevassa suuralbumissa taas perinteikkään tutussa ja turvallisessa psykopaattimurhaajajahdissa, joka tapahtuu tukevasti Amerikan maaperällä.
Hyvä niin! Mukavaa vaihteluahan nuo seikkailut muualla päin maailmaa tai Amerikkaa (kuin Yhdysvalloissa) ovat, mutta itse olen mieltynyt juuri "perusturvallisiin" Tex-ympyröihin. Kaksintaisteluja kaupunkien pääkaduilla ja sitä kun Tex kumppaneineen pistää rikollisjengin matalaksi tai kohokohtana tarinat, joissa mukana on intiaaneja ja mielellään paljon, kuten tarinassa Sotaprofeetta Manitary vuonna 2007.
Itse pidin tarinasta Villi Pohjola enemmän kuin jälkimmäisestä tämän vuoden suuralbumista Kuubalainen veri kuohuu, joka sekään ei huono ollut.
-
Itse pidin tarinasta Villi Pohjola enemmän kuin jälkimmäisestä tämän vuoden suuralbumista Kuubalainen veri kuohuu, joka sekään ei huono ollut.
Totta, Villi Pohjola on oikeinkin hyvä tarina. Perinteinen mutta toimiva, ja lopussa jopa yllättävän dramaattinen. Myös Parlovin kuvitus miellytti suuresti. Loistavaa että tämäkin tarina julkaistiin myös suuressa koossa, kuten alunperin oli tarkoitettu.
-
Uusin suuralbumi tosiaan on ainoa jonka olen ostanut ja lukenut, joten en voi verrata edeltäjiinsä. Tulevat albumit voisin ostaa sopivissa rahatilanteissa, mutta pääsääntöisesti katselen vanhoja albumeita sopuhintaan.
Tarina miellytti itseäni paljon. Tarinan eteneminen oli yhteissoinnussa taiteen kanssa, luoden tasaisen sekä mielyttävän lukukokemuksen. Onhan se totta, että tarinassa oli käytetty monia aineksia, mutta itselleni ei tullut lukiessa häiriintynyt olo.
Taide oli erittäin onnistunutta. Hahmot oli piirretty hyvin, enkä kuin muutamista ruuduista löytänyt kummempaa moitittavaa. Yksi tälläinen on sivun 83 neljäs ruutu. Tex näyttää mielestäni pikemminkin seisauttavan Andren, kuin kiskovan pois liekeistä. Taustat taasen olivat suorastaan hurmaavia, ja ruudut yksityiskohtaisia.
-
Uusi piirtäjä suuralbumiosastolla on Massimo Carnevale. Täältä vähän osviittaa:
www.linesandcolors.com/2011/02/26/massimo-carnevale/
Hyvältä näyttää ja italialaisilla keskustelupalstoilla ollaan tiesiata hyvin innoissaan. Pitäisi ilmestyä 2014. Kirjoittaja on Boselli.
Muita suuralbumeita tuloillaan ovat
Pista di sangue, Manfredi/Gomez (2011)
La cavalcata del morto, Boselli/Civitelli (2012)
Eagle Pass, Boselli/Villa (2013)
Nimet ja julkaisuvuodet voivat heittää häränpyllyä, mutta ovat kuitenkin varmuudella teon alla.
-
Jee, siis todella herkkuja tulossa! Näitä kelpaa odotella. Kiitos Janne tiedoista.
-
Uusi piirtäjä suuralbumiosastolla on Massimo Carnevale. Täältä vähän osviittaa:
www.linesandcolors.com/2011/02/26/massimo-carnevale/
Hyvältä näyttää ja italialaisilla keskustelupalstoilla ollaan tiesiata hyvin innoissaan. Pitäisi ilmestyä 2014. Kirjoittaja on Boselli.
Muita suuralbumeita tuloillaan ovat
Pista di sangue, Manfredi/Gomez (2011)
La cavalcata del morto, Boselli/Civitelli (2012)
Eagle Pass, Boselli/Villa (2013)
Nimet ja julkaisuvuodet voivat heittää häränpyllyä, mutta ovat kuitenkin varmuudella teon alla.
Taitavatkin olla ekat Boselli-tarinat Civitellille ja Villalle?
Lisäkis, millainen tuo Gomez on kuvittajana?
-
Juu, sekä Villa että Civitelli ovat kuuluneet ns. Nizzin talliin.
Carlos Gomez on argentiinalainen kuvittaja, piirtänyt ainakin Robin Woodia. Tuolta jotain näytekuvia mm. yksi Tex:
www.comicartfans.com/comic-artists/carlos_gomez.asp
-
...
Muita suuralbumeita tuloillaan ovat
Pista di sangue, Manfredi/Gomez (2011)
La cavalcata del morto, Boselli/Civitelli (2012)
Eagle Pass, Boselli/Villa (2013)
Nimet ja julkaisuvuodet voivat heittää häränpyllyä, mutta ovat kuitenkin varmuudella teon alla.
Ilmestyykös Suomessa tänä vuonna kaksi suuralbumia edellisten vuosien tapaan, vai joudutaanko siirtymään jo yhteen julkaisuun per vuosi?
-
Pulp-ketjussa pulistaan ja kohistaan siitä, että Pulp-sarjassa julkaistaan seuraavaksi Milazzon piirtämä Coloradon kaivoskahakka. Eli kaksi, vaikka tämä vanhempi näistä onkin pokkarikoossa.
-
Pari näytesivua on julkaistu tulevasta suuralbumista. Ihan lupaavalta näyttävät uuden kuvittajan Carlos Gomezin taidonnäytteet.
Albumin nimi on Verso l'Oregon eli suomeksi jotakuinkin Oregonia kohti. Luultavasti kyllä suomalaiseen laitokseen pitänee keksiä vähän raflaavampi (=myyvämpi) otsake, jälleen kerran.
Syksyyn asti sitten pitäisi malttaa tätä herkkua odottaa.
-
Voi tuota Texin somb... stetsonia.
-
Ihan kivan näköistä. Sheriffintoimiston kyltti on kyllä aivan ennennäkemätön kyhäelmä. Aurinko liikkuu paikkakunnalla myös aika vikkelään, kun kadulla seisovan pylvään varjo siirtyy noin 20 astetta Texin ja Kitin saapuessa. Näemmä vielä väärään suuntaankin. :P
Voi tuota Texin somb... stetsonia.
Kymmenen gallonan hattu. ;D
-
Ja jostain oli saatu sheriffiksi Bluberryn McCluren kaksoisveli.
-
Pari näytesivua on julkaistu tulevasta suuralbumista. Ihan lupaavalta näyttävät uuden kuvittajan Carlos Gomezin taidonnäytteet.
Albumin nimi on Verso l'Oregon eli suomeksi jotakuinkin Oregonia kohti. Luultavasti kyllä suomalaiseen laitokseen pitänee keksiä vähän raflaavampi (=myyvämpi) otsake, jälleen kerran.
Syksyyn asti sitten pitäisi malttaa tätä herkkua odottaa.
Eli tarina päättyy siihen että kaikki kuolevat punatautiin? (Euro sille joka tajuaa viittauksen).
-
Eli tarina päättyy siihen että kaikki kuolevat punatautiin? (Euro sille joka tajuaa viittauksen).
Et kai viittaa muinaiseen opetuspeliin, joka julkaistiin ties mille alustoille?
-
Et kai viittaa muinaiseen opetuspeliin, joka julkaistiin ties mille alustoille?
Vanha kunnon Oregon Trailhan se. Ansaitsit juuri euron.
-
Vanha kunnon Oregon Trailhan se. Ansaitsit juuri euron.
\o/ Pidän säästössä pahan päivän varalle.
-
Pulp-ketjussa pulistaan ja kohistaan siitä, että Pulp-sarjassa julkaistaan seuraavaksi Milazzon piirtämä Coloradon kaivoskahakka. Eli kaksi, vaikka tämä vanhempi näistä onkin pokkarikoossa.
Tuollahan tuo uutuuksissa jo komeilee:
http://www.bananapress.fi/index.php?sivu=33534
-
Tuollahan tuo uutuuksissa jo komeilee:
http://www.bananapress.fi/index.php?sivu=33534
Mistä mä olen jäänyt paitsi? Muutama viikko käymättä kvaakissa ja ihan pihalla.
Mikä tällainen pulp-sarja on? Ja onhan tämä ensimmäinen kappale tässä sarjassa?
-
Mikä tällainen pulp-sarja on? Ja onhan tämä ensimmäinen kappale tässä sarjassa?
Pulp-sarja (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13662.0.html) Tex on tähän mennessä ainut lännensarjakuva.
-
Tänään tuli Tex Pulp -pokkari oman lähi R-kioskini hyllyyn ja sieltähän se oli mukaan otettava . Hinta 8,95 € oli mielestäni ihan ok , eihän näitä kuitenkaan ihan hyväntekeväisyydestä julkaista . Coloradon Kaivoskahakka on ajat sitten julkaistu suuralbumina , millaisena se tietysti oli alunperin tarkoitettukin . Kiinnostaisi tietää miksi juuri tämä kyseinen suuralbumi on valittu tähän Pulp -sarjaan julkaistavaksi paljon pienemmässä koossa ( Egmonthan ehti julkaista 8 suuralbumiksi tarkoitettua tarinaa normi - Texeissä pienemmässä formaatissa , ennenkuin päätyivät ansaitsemaansa muotoon ) , kun nämä tarinat on tarkoitettu pääsevän oikeuksiinsa juuri isommassa julkaisumuodossa ?
Mutta toisaalta kaikki kyllä kelpaa , mitä Tex Willerin tiimoilta julkaistaan ja ne kokoelmaan hankitaan :)
-
Tänään tuli Tex Pulp -pokkari oman lähi R-kioskini hyllyyn ja sieltähän se oli mukaan otettava . Hinta 8,95 € oli mielestäni ihan ok , eihän näitä kuitenkaan ihan hyväntekeväisyydestä julkaista.
Juu, vaikka opiskelijalle 6,95 € tai 7,95 € olisi ollut sovivampi hinta ;)
Näppärä opus ja kivannäköinen keräilykohde. Iltalukemisena luin nyt kahtena iltana puoliksi jaettuna. Vähän pientä tekstiä kun sivukoko oli pieni, ainakin kun unenpöppöröisenä luki iltamyöhäisellä.
No, kaikkinensa 9+ ja tarinakin hyvä, oli jo päässyt unohtumaan. Jokunen vuosi siitä suuralbumista.
-
Tänään tuli Tex Pulp -pokkari oman lähi R-kioskini hyllyyn ja sieltähän se oli mukaan otettava . Hinta 8,95 € oli mielestäni ihan ok , eihän näitä kuitenkaan ihan hyväntekeväisyydestä julkaista . Coloradon Kaivoskahakka on ajat sitten julkaistu suuralbumina , millaisena se tietysti oli alunperin tarkoitettukin . Kiinnostaisi tietää miksi juuri tämä kyseinen suuralbumi on valittu tähän Pulp -sarjaan julkaistavaksi paljon pienemmässä koossa ( Egmonthan ehti julkaista 8 suuralbumiksi tarkoitettua tarinaa normi - Texeissä pienemmässä formaatissa , ennenkuin päätyivät ansaitsemaansa muotoon ) , kun nämä tarinat on tarkoitettu pääsevän oikeuksiinsa juuri isommassa julkaisumuodossa ?
Mutta toisaalta kaikki kyllä kelpaa , mitä Tex Willerin tiimoilta julkaistaan ja ne kokoelmaan hankitaan :)
Itseltäni jää kyllä tuo hankkimatta. Ei kaikkea sentään viitsi kannatuksenkaan vuoksi ostaa, kun kerran definitiivinen julkaisu jo hyllystä löytyy. Tuntuu, että Egmont oikein haluaisi epäonnistua tämän Pulp-sarjansa kanssa. Kuusi julkaisua ulkona ja yhtäkään ei ole kiinnostanut edes ilmaiseksi kioskissa lukea, saati sitten hyllyyn hankkia.
-
Hinta oli kyllä laatuun nähden melko korkea.
Noh, ei se ole tyhmä joka pyytää...
-
Italiassa vastikään julkaistu suuralbumi on saanut osakseen vuolasta ylistystä, sekä piirroksista että tarinasta. Epäilemättä hieno teos kyseessä. Tekijöinä siis Manfredi ja Gomez.
Sellaisiakin uutisia Euroopan kuohuvalta etelärintamalta kantautuu, että Venturin seuraavaa tarinaa ollaan sijoittamassa suuralbumisarjaan. Ja eräs ihan uusi nimikin on ilmeisesti varmistumassa sarjan piirtäjäksi, eli Enrique Breccia.
-
Coloradon kaivoskahakka on nyt luettu ties monennenko kerran, ja nyt pienestä pulp-koosta. Täytyy sanoa, että tihrustamisen puolelle meni. Mutta tarina oli kerrassan mainio, suuri ansio siitä Milazzon taidokkaalle kuvitukselle. Hän oli saanut hahmot elämään vähäeleisen varmasti.
Itse käsikirjoituksesta löysin nyt melkoisen mokan. [spoiler]Miksi Kit Willer piti suunsa kiinni oikeudessa, että hän Kit Willer, kuuluisan Tex Willerin poika, ja itsekin Texas Ranger. Luulisi, että moislla tiedolla olisi ollut vaikutusta lautamieheen kuin lautamieheen. Entä kuinka Tex saattoi tietää, ratsastaessaan kaupunkiin, että Kit Willer ei ollut maininnut nimeään ja isäänsä? Jos tilanne olisi edennyt oikeudessa edes jollain tapaa järkevästi, Texin suunnitelma poikansa vapauttamiseksi olisi lässähtänyt heti alkuunsa.[/spoiler]
Henkilögalleriasta löytyi myös Rio Bravon aikainen Walter Brennan erään kaivosmiehen hahmosta. Mutta keneltä kaivosmoguli Howard MacLean on lainannut piirteensä? Tulee joku lännenlokuvan patriarkka mieleen, mutta tarkemmin en nyt muista...
-
Tässä nyt olisi Howard MacLean kuva. Osaako kukaan yhdistää oikeaan näyttelijään?
-
Tässä nyt olisi Howard MacLean kuva. Osaako kukaan yhdistää oikeaan näyttelijään?
Muistuttaa kovasti Lionel Barrymorea, mutta viikset hiukan hämäävät.
-
Ehkäpä hieman nopeasti kynäilty Gregory Peck. ???
Elokuvasta Old Gringo. Kelpo elokuvakin.
-
Asko osui napakymppiin. Olin ihan varma, että jostain 1940-50-lukujen länkkärin patriarkasta on kyse. Ja niinpä vaan Kaksintaistelu auringossa (1946) tarjosi vastakappaleen. Roolihenkilön nimikin on vähän sinnepäin: Jackson McCanles.
(http://movieactors.com/freezeframes-12/DuelInTheSun4.jpg)
-
Italiassa vastikään julkaistu suuralbumi on saanut osakseen vuolasta ylistystä, sekä piirroksista että tarinasta. Epäilemättä hieno teos kyseessä. Tekijöinä siis Manfredi ja Gomez.
Italiassa käydessäni mulkaisin lehtihyllyllä kyseistä albumia. Kunhan silmäilin, joten vaikutelma voi Suomessa olla toinen, mutta viivankäyttö oli mielestäni hieman jähmeämpää kuin mihin Texin lukijat ovat tottuneet. Lukukokemus on kuitenkin aina toinen kuin silmäilyn perusteella saatu vaikutelma ja mallikkaita opuksiahan nämä ovat järjestään olleet.
-
Kauhun laakso -albumin luonnoksia ja hahmotutkielmia löytyi netistä. (http://issuu.com/rizzolilizard/docs/tex_-_la_valle_del_terrore__rizzoli_lizard_?mode=embed&layout=http%3A%2F%2Fskin.issuu.com%2Fv%2Flight%2Flayout.xml&showFlipBtn=true) Kyse on ilmeisesti kirjasta, josta on makupaloja tarjottu nähtäväksi...
-
Siellä Bananan sivuilla Tex Willer -shopin uutuuksissa näkyy jo seuraavan suuralbumin komea kansikuva:
Tex Willer 25: Karavaani Oregoniin | Tekijä: Manfredi Gianfranco – Gomez Carlos
http://www.bananapress.fi/index.php
-
Millähän keinolla he perustelevat karavaanitarinaa, kun Texissä on kuitenkin liikuttu rautateillä jo aika päivät. Onko kyseessä retrospektinen tarina? Joku tietävä kertokoot.
Kauhun laakso -albumin luonnoksia ja hahmotutkielmia löytyi netistä. (http://issuu.com/rizzolilizard/docs/tex_-_la_valle_del_terrore__rizzoli_lizard_?mode=embed&layout=http%3A%2F%2Fskin.issuu.com%2Fv%2Flight%2Flayout.xml&showFlipBtn=true) Kyse on ilmeisesti kirjasta, josta on makupaloja tarjottu nähtäväksi...
Oi joi oi... olen ehkä pöhkö, mutta Magnusin Tex on suosikkini tähän päivään asti.
-
Jassåå.Näkyy alkavan Italiassa jo kolmas kierros näissä suuralbumeissa. Ja tällä kertaa, yllätys-yllätys, väreissä.
(http://www.sergiobonellieditore.it/news/comics_lug011/img/texone.jpg)
On tainnut Sergio haistaa markkinaraon.
EDIT. Seuraavaksi tulevat väriuusintoina kai maxit ja almanaccot. Miksei näitä kaikkia voinut pistää kerralla repubblican koosteisiin eli tähän meidän kotoisaan Tex-kirjastoon...
EDIT2. Onneksi Villan ei sentään näihin tartte tehdä kansia.
-
Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka antaa...
En ole aiheen asiantuntija, mutta jotenkin tuntuu että kuva joka on suunniteltu näyttämään mahdollisimman hyvältä mustavalkoisena myös näyttää mahdollisimman hyvältä mustavalkoisena. Vähän niin kuin 2D elokuvaa ei pitäisi pakolla yrittää jälkikäteen vääntää 3Dksi.
Tässä puhuttiin vähän aikaa sitten Coloradon kaivoskahakasta. Minun on vaikea kuvitella sitä väreissä.
-
Millähän keinolla he perustelevat karavaanitarinaa, kun Texissä on kuitenkin liikuttu rautateillä jo aika päivät. Onko kyseessä retrospektinen tarina?
Tätä en ymmärtänyt. Eihän rautateitä pitkin pääse tänä päivänäkään missään maassa joka ikiseen paikkaan. Miten menet vaikkapa Hartolaan junalla? Vielä vähemmän paikkoihin pääsi valtavassa Amerikassa Texin aikaan 1800-luvulla, jolloin rautahepo oli uusi keksintö.
En ole aiheen asiantuntija, mutta jotenkin tuntuu että kuva joka on suunniteltu näyttämään mahdollisimman hyvältä mustavalkoisena myös näyttää mahdollisimman hyvältä mustavalkoisena. Vähän niin kuin 2D elokuvaa ei pitäisi pakolla yrittää jälkikäteen vääntää 3Dksi.
Olen aivan samaa mieltä, mutta osuvampi vertaus olisi varmaan mustavalkoinen filmi vastaan värifilmi.
-
Tätä en ymmärtänyt. Eihän rautateitä pitkin pääse tänä päivänäkään missään maassa joka ikiseen paikkaan. Miten menet vaikkapa Hartolaan junalla? Vielä vähemmän paikkoihin pääsi valtavassa Amerikassa Texin aikaan 1800-luvulla, jolloin rautahepo oli uusi keksintö.
Pieni googletus auttoi. Lännen uudisasutus sijoittuu pääsääntöisesti 1800-luvun alkupuoliskolle. Myös Oregonin siirtolaisuus ajoittuu pääsääntöisesti 1840-50-luvuille. Mutta kyllä vielä ainakin 1860-luvulla oli isoja vankkurikaravaaneja länteen. Mantereen halki tuli ensimmäinen rautatie 1869.
Tex Willerithän eivät ihan aina noudata historiallista totuutta. Manfredi Bosellin tapaan kuitenkin ammentaa paljon historian faktoista, joten en ihmettelisi vaikka tämänkin tarinan pohjalla olisi joku historiallinen totuus, jota on mahdollisesti pikkaisen muokattu paremmin Texiin sopivaksi. Saamme nähdä.
-
Ja vankkureilla kuljettiin vielä Laura Ingallsin kirjoissa, joskus 1870-luvulla.
-
Onko tietoa missä kuussa ja minä päivä, tuo uusin albumi ilmestyy?
-
Tex Willer Suuralbumi 25: Karavaani Oregoniin (21.9.)
-
Sergio Bonelli on ilmeisesti saanut loppukesällä auringonpistoksen ja aikoo sittenkin julkaista Nizzin ja Garcia Seijaksen vuosia toimituksen hyllyllä pölyä keränneen suuralbumin. Joskus loppuvuodesta tämä kohuteos olisi tulossa lukijoiden ihmeteltäväksi, jos vain pupu ei viime tingassa livahda pöksyyn.
Tämä tarkoittanee sitä, että mekin saamme ensi vuonna taas kaksi suuralbumia.
-
Ehkäpä Bonelli on vihdoin viimein tullut lukeneeksi kyseisen opuksen. >:D
-
Uusin albumi (Karavaani Oregoniin) löytyy Helsingin sarjakuvafestivaaleilla
(Lasipalatsin aukio) SS Libriconin myyntitiskiltä. Hinta vain 8,50 €
-
Pariisissa sarjisliikkeissä näyttää parhaillaan olevan esillä paljon Tex Willeriä.
Mm. Suomessakin normi-texissä äskettäin julkaistu "pahat lainvartijat" -tarina. Ja tuo on siis ranskaksi Maxi-Tex-kokoisena.
Mielenkiintoista.
-
Kävin myös noutamassa Karavaanin sarjisfestareilta, SS Libriconilta tietysti; naapuripöydässä oli kalliimpaa (ettehän Eetu ja Santeri vaan myy liian halvalla? :)).
Pikaisella ensilukemalla vaikutti ihan ok tarinalta, joskin hieman Texin valtavirrasta poikkeavalta. [spoiler] Texin ja Carsonin jahtaama sarjamurhaaja paljastuikin kiusatuksi rassukaksi ja pahiksia löytyi muualta; naiskaravaanin opastaminen sivujuonena lähestyy mielestäni noita Ken Parkerin ns. ikäänkuin jollain tavoin "realistisia" tarinoita. [/spoiler]
Gomezin kuvitus on vakuuttavaa, mutta etsimällä etsien löytyy kyllä moitittavaakin (s. 17 yläkuva; olisiko alunperin tarkoitettu eri muotoon, nyt hahmot ovat niin lytistyneitä että varsinkin Carson näyttää perin läskiltä.)
-
Suuralbumit poikkeavat tosiaan aika useinkin Texien valtavirrasta -- edukseen.
-
Niinhän ne tuppaavat tekemään - mitenkään silti tuota "valtavirtaa" väheksymättä; sieltä ne kaikkein parhaat (ja varmaan myös huonoimmat) tarinat ainakin minusta lopulta löytyvät.
-
Selailin tai oikeastaan jo luin albumia hieman kirjakaupassa tänään. Minua kiinnosti kovin piirtäjän askeettinen elämä kaukana asutuksesta. Hänellä yhteen aikaan ei ollut mitään mukavuuksia kotonaan. Keräsi jopa sadevedenkin talteen eikä ollut sähköäkään. Omien sanojensa mukaan taiteilija halusi elää luonnon lähellä. Mielenkiintoinen ja varmasti rohkea tapa valita kuinka viettää elämänsä. Mutta tätä nykyä hänellä on ainakin matkapuhelin, jolla voi olla kustantajaan yhteydessä.
Pidän Gomezin piirrostyylistä. Ilmeisesti hän tekee tarinansa hieman paksukolla siveltimellä. Siveltimellä sarjakuvaa tehdessä saa aikaiseksi todella elävää viivaa. Samanlaiseen kosketukseen ei päästä kynällä piirrettäessä. Minulle siveltimen käyttö on ollut haastavaa, enkä voi vieläkään vuosien kuluttua sanovani hallitsevani sen käyttöä täydellisesti. Mutta jokatapauksessa siveltimellä saa parasta viivaa.
Jotkin albumin ruuduista olivat todella erinomaisia. Esimerkiksi eräällä sivulla oleva lähikuva intiaanien tärähtäneestä päälliköstä, joka oli tullut hulluksi. Näin hänestä sanoi oma soturi, jonka päällikkö ampui kylmäverisesti.
Minusta hänen piirtämänsä Tex ei pysynyt Texin näköisenä ihan koko albumin ajan. Samoin kritisoin hieman myös Carsonin piirteitä, jota hän ei pystynyt pitämään koko albumin ajan tunnistettavana- siis Carsonin näköisenä. Lähinnä häiritsi joissakin ruuduissa jokin pienen pieni elementti Carsonin kasvoissa. En tarkoita noita noki nenän näköistä nenää... Taustat ja muut olivat hyviä. Samoin tarinan sivuhahmoissa oli sellaista letkeää tatsia. Hyvä kokonaisuus jokatapauksessa. Tarinasta en voi sanoa vielä mitään. Mutta ensisilmäys tarinaan vaikutti lupaavalta.
Kyllä näitä uusia piirtäjiä Bonellin talliin putkahtaa aika ajoin. Hyvä näin, sillä vanhakaarti alkaa olla pikku hiljaa jo siinä iässä, että laatu alkaa luonollisesti heiketä ja sarjojen ilmestymistahti vähentyä. Ehkäpä minustakin tulee joskus yksi Bonelli impperiumin Tex- taiteilijoista! ;)
-
Oregon on luettu ja hemmetin hyväksi havaittu. Tarinan kuljetus ja rytmitys oli kohdallaan alusta loppuun. Mikään ei ärsyttänyt. Loppuratkaisussakin onnistuttiin välttämään käytössä puhkikuluneet ratkaisut. Gomes oli miellyttävä kuvittajatuttavuus mutta ei niin minun mieleeni kuin esim. Ginosatis perussarjan puolella. Tex-noviisi onnistui työssään kiitettävästi.
-
Italiassa suuralbumien väriversioissa on jo ehditty 7:een eli Kadonneeseen puebloon. Ihan kiva tämä olisi suomeksi saada väriversiona.
-
Kadonnut pueblo saattaisi toimia väriversiona, sillä sitä on turhan vähän liikenteessä vähäisestä painosmäärästä johtuen. Muutoin luulen, että värillisten suuralbumien tuominen markkinoille saatetaan kokea ylitarjontana ja ei olisi siten kannattavaa.
Mutta saahan sitä toki unelmoida kovakantisista ja/tai värillisistä Texeistä. Itse unelmoin kovakantisesta kirjasta, jossa olisi jokin kaikkien aikojen suosikkitarinoista mustavalkoisena ja Nuova Ristampan keräilykuvat värillisenä.
-
Nyt näkyy Bonellin sivuilla uusi suuralbumi:
-
Nyt näkyy Bonellin sivuilla uusi suuralbumi:
Tämä on se hyllytetty albumi?
-
Onkos tuo sitten vapaasti käännettynä Lamontin hyeenat?
-
Katsoin Italian kieliseltä Tex sivustolta, olisiko siellä ollut mitään kuvia tästä uudesta suuralbumista nimeltä Le ieni di Lamont. Näin ylänurkassa seuraavanlaisen ilmoituksen josta otin printscreenin.
Tietääkö kukaan mistä kirjasta oikein on kysymys. Jokin taidekirja Claudio Villasta....mutta minä haluaisin tietää enemmän. Olkaa kilttejä ja infotkaa te Tex tietäjät, jos infoa teillä tulevasta kirjasta. Voisin tehdä sitten yhteistilaksen jonkun kanssa jos sopii!
-
Pikaisella kuukkeloinnilla ei selvinnyt muuta kuin että siinä on Villan erilaisia töitä, kai luonnoksia ja muita harvinaisuuksia. 280 sivua. Jahna, hetken jo toivoin, että olisi ollut kirja ristampojen keräilykuvista. Vaikuttaa silti kiintoisalta.
-
Jos saat tietää jostakin, mikä on kirjan koko ja hinta sekä hieman enemmän sisältöä, niin saatan tilata. Varmasti Claudio Villa faneja on jotka haluavat tilata kirjan. Siinä linkissä oli jotakin että ilmestyy November. Mutta palataan asiaan kun enemmän tietoja.
-
Kyllähän siellä jossain luki että 20 ecua.
-
Italiassa on näköjään tuo Kubertin suuralbumi julkaistu mustavalkoisena uusintapainoksena.
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/componi_sbeweb1?ID_giornale=67&pers=TEX%20WILLER
Niin että ei kaikki oo mustavalkoisesta värilliseksi.
-
Sehän julkaistiin Italiassa alunperinkin mustavalkoisena. Sen jälkeen monessa maassa neljässä osassa värillisenä ja Suomessa ensimmäisenä, pitkän asemasodan jälkeen, kokonaisena albumina väreissä.
-
Karavaani Oregoniin on paras maisema-Tex koskaan! Millaista luonnon jylhyyttä! Kuohuvia vesiä! Vuoriteiden kauhuja! Villipetoja! Ihminen vastaan karu länsi!
Argentiinalaisen Carlos Gomezin tussijälki on varsin vivahteikasta, välillä kuivan karheatakin niin että sävyjä syntyy. Piirtää modernia sarjakuvaa niin tämä kaveri, että siinä on kuitenkin menneiden ajan mestareiden perintöä mukana.
Tarinasta tuli idealtaan mieleen se hiljan telkustakin tullut Broken Trail, vaikka juonipuoli muuten ihan erilainen olikin.
-
Lurker....luit ajatukseni. Minullekkin tuli mieleeni Tex-alpparista yhtymäkohtia Broken Trail saagaan. Tv-sarjassahan Prentice Ritter sukulaisineen kohtaavat kauniita itämaisia naisia ja suojeluvaisto alkaa hyrrätä miesten sisällä. Sairaudet ja muut preerioiden vaarat varjostavat tätä hienoa eeppistä tarinaa rohkeudesta ja päättäväisyydestä.
-
http://texwillerblog.com/wordpress/?p=33807
Kannattaa vilkaista Zecan blogia. Siellä on pari näytekuvaa kesällä ilmestyvästä suuralbumista. Oikein sykähdyttää! El Moriscokin on mukana pitkästä aikaa.
-
Nuo kuvat olivat siis tulevasta Suuralbumista. Wau! Täytyy sanoa, että tuota nannaa haluaa odottaa kovasti, sillä olen aina ihmetellyt, kuinka Civitelli oikein tekee nuo kaikki utuiset efektit sarjakuviinsa niinkuin tos näytteissä kun ne ratsastajat näkyvät sillein sumun tai pölyn takaa. Ja sitten Civitellin piirtämät taidokkaat varjostukset kasvoissa ja yleensäkkin mustien alueiden hallittu käyttö on todella maagista minulle ainakin. Ja hän osaa piirtää kasvot hyvin realistisiksi ja ne pysyvät koko tarinan ajan tunnistettavina. Hyvä Civitelli....sinua on odoteltukin kuin kuuta nousevaa. Kiitos näytekuvista. :D
-
Kannattaa vilkaista Zecan blogia.... El Moriscokin on mukana pitkästä aikaa.
Katselin itsekin aikaisemmin ilolla, että minun mielestäni yksi mielenkiintoisimmista sivuvakiohahmoista on taas kehissä, oikein mainiota! Tänä vuonnako tämä tulee?
-
Tänä vuonna Italiassa, meillä varmaan ensi vuonna? Ennen tuota pitäisi meillä ilmestyä Nizzi/Seijas albumi.
-
Eikös nuo kesällä Italiassa ilmestyneet albumit ole meille tulleet joskus joulun alla? Vai muistanko väärin..?
-
Tarinasta tuli idealtaan mieleen se hiljan telkustakin tullut Broken Trail
Ja minulle tuli mieleen Lucky Luken morsian -albumi :)
-
Pientä tiedotusta tulevista albumeista. Kaikkihan jo tietävät, että Civitelli ja Villa valmistelevat suuralbumeja tahoillaan. Niin tekee myös Venturi, mitä pidän pienenä ihmeenä, sillä en laske häntä samaan kastiin kuin kahta edellistä maestroa. Varsinaisia tähtiartisteja Editoren ulkopuolelta on pestattu argentiinalainen Enrique Breccia, joka työstää Sergio Bonellin ideoimaa ja Tito Faracin kirjoittamaa tekstiä sekä Massimo Carnevale, joka on saanut eteensä Bosellin käsikirjoituksen.
-
Aikamoinen kaulaliina Texillä. Tuosta riittää Carsonillekin metri
-
Hmmmm.....en nyt ihan sanoisi, että Venturi kuuluisi huonompaan kastiin...mutta mielipiteitä on moneksi. Itse pidän kuitenkin Venturin tyylistä ja odotan kyllä kovasti häneltä suuralbumia jos sellainen tieto tosiaan on olemassa ja pitää paikkansa. Mutta tietysti hehkutan Civitellin ja Villan suurläpysköiden puolesta. Tosin olen miettinyt viime aikoina sitä, että kuinka hyvin Civitellin täydellisyyttä hipova pikka tarkka tyyli sopii suuralbumiin. Ja päädyin tulokseen että sopii hyvinkin.
-
Civitellin piirtämästä suuralbumista löytyy varsinainen jättiläismummo (olisiko Vindexin peruja?) ;D
-
Civitellin piirtämästä suuralbumista löytyy varsinainen jättiläismummo (olisiko Vindexin peruja?) ;D
Jos tuo hyökkäisi Texin ja kaverusten kimppuun, niin miten mahtais käydä.. Tex ei kuitenkaan voi naista lyödä. Ehkä Eusebio hoitais homman kotiin :laugh:
-
Italiassa ensi kuussa ilmestyvässä suuralbumissa on kieltämättä aika vetävä mainosslogan: Tex ja El Morisco kohtaavat paholaismaisen comancheron ilman päätä. Kauhua on siis luvassa ja ainakin tämä näytekuva lupaa hyvää:
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2012/maggio-giugno/tex/texone2_g.jpg)
Tulee mieleen ihan pappa Bonellin ja Letterin hulppeat kauhutarinat kaukaiselta 70-luvulta.
EDIT. Veikkaanpa, että kuvan hapsupaita on seuraavalla sivulla ilman päätä.
-
Italiassa ensi kuussa ilmestyvässä suuralbumissa on kieltämättä aika vetävä mainosslogan: Tex ja El Morisco kohtaavat paholaismaisen comancheron ilman päätä. Kauhua on siis luvassa ja ainakin tämä näytekuva lupaa hyvää:
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2012/maggio-giugno/tex/texone2_g.jpg)
Tulee mieleen ihan pappa Bonellin ja Letterin hulppeat kauhutarinat kaukaiselta 70-luvulta.
EDIT. Veikkaanpa, että kuvan hapsupaita on seuraavalla sivulla ilman päätä.
Onko tuo Civitellin kuvitusta? Nykyjään niin monta samanlaista piirtäjää ettei tahdo herroja erottaa toisistaan.
-
Nizzi-Seljasin albumikin tullut tänään kauppoihin, poistin myymälästä pienen hintalappusekaannuksen jälkeen.
[spoiler]Jos tämä oli se hyllytetty albumi koska "liikaa naisia", niin enpä ole kummallisempaa syytä nähnyt tarinan hyllyttämiselle. Tarinassa on tasan KAKSI naishahmoa käytännössä sivuosissa, toinen vielä klassisessa "paha äitipuoli" roolissa. Eipä sillä että tarina muutenkaan mikään erityisen ikimuistoinen ole, juuri laskin lehden käsistäni enkä edes muista tarinan konnien nimiä.[/spoiler]
Seljasin kuvitus on kuin suoraan John Waynen lännenelokuvista, hieman kuivahkoa mutta kuitenkin persoonallista.
-
Omani sain SS Libriconista ilman mitään hinta-sekoilua (ja huomattavasti ovh:ta halvemmalla!).
Ja luin saman tien:
Ah, mikä nautinto! Kuva- ja fonttikokoko suorastaan hemmottelee tälläistä varttuneenpaa Tex-harrastajaa! Tällaisia ne muutkin julkaisut saisivat olla! Mahtavaa! Ei tarvita suurennuslaseja.
Tarina oli riittävän kimurantti, ja itse asiassa, tämä on yksi niistä harvoista tarinoista joista itselle on jäänyt se olo että "saivatpa paskat mitä ansaitsivat".
Tämä lämmittää.
Seijaksen taiteesta myös tykkäsin.
-
Ah, mikä nautinto! Kuva- ja fonttikokoko suorastaan hemmottelee tälläistä varttuneenpaa Tex-harrastajaa! Tällaisia ne muutkin julkaisut saisivat olla! Mahtavaa! Ei tarvita suurennuslaseja.
Ajattelin juurikin näin eilen kun sain opuksen lukaistua läpi, ja keskenhän ei voinut jättää 8]
Tästä tuli ihan wanhat hyvät ajat taas mieleen, lopussa olisi voinut enemmänkin draamaa mutta hyvä näin ;D
-
Tykkäsin myös kovasti uusimmasta. Taide oli selkeää ja persoonallista, ja Nizzi keskivertoa paremmassa vireessä.
[spoiler]Kerrankin sellainen loppu, että suurin osa pahiksista marssitetaan vankilaan ja tuomitaan ihan oikeudessa. Yleensä Tex & kaverit tapaavat ampua kaikki hengiltä... :) Varsinkin "paha nainen" on sellainen arkkityyppi, joka yleensä pääsee hengestään, ei tosin sankarien ampumana.[/spoiler]
-
Pidin kovasti uusimman Tex suuralbumin herättämästä visioista mielessäni. Eritoten kaunis siveltimen käyttö hahmoissa, taustojen valot ja varjot sekä tarina itsessään miellytti aivan kovasti ja ansaitsee erikoismainintani. Myös käännös Suomeksi oli tosi hyvä eikä ollut mitään ylilyöntejä sanonnoissa. Oikein osuvaa käännös työtä jonka miellän hyvin Texin, Carsonin ja muiden suusta puhumaksi.
Henkilögalleria albumissa oli erinomaisesti piirretty. Ainoa heikko lenkki minulle oli taiteilija esittämä näkemys Tiger Jackistä. Muuten erinomaista taidetta kaikin puolin.
Sitten seuraava juttu. Minusta tämän sivun Tex sivu näyttäisi Civitelliltä. Ainakin hänen piirrostyyliään leimaa tuollaiset utuiset erikoisesti piirretyt taustat jne sekä sellainen koruton yksinkertainen tyyli piirtää hahmojen kasvot sekä varjostukset hahmojen vaatteiden laskoksissa. Sanoisin että Fabio Civitelli on syyllinen.
-
[spoiler]Jos tämä oli se hyllytetty albumi koska "liikaa naisia", niin enpä ole kummallisempaa syytä nähnyt tarinan hyllyttämiselle.[/spoiler]
Minä en asiaa yhtään ihmettele. Jo albumia selailtaessa muodokkaita neitoja suorastaan vilisee, varsinkin julkaisun alkupuolelta, jossa Texiä ja kumppaneita ei juurikaan näy. Enkä yhtää ihmettele sitäkään, että Bonellin hyllytyspäätös konkretisoitui ilman albumin lukemista, kuten syväkurkut ovat kertoneet. Selannut se Bonellikin kai sentään oli. Seijasistahan tuo kertoo hyvää: ei huono piirtäjä osaa piirtää kaunista naista.
Albumi oli oikein kelvollinen, vaikka juoni oli yksioikoinen. Tarina oli kuitenkin melko poikkeava. Lisäksi Nizzi oli antanut Kitille ja Tigerille harvinaisen paljon tilaa. Seijasin kuvitus oli rautaa. Jostain syystä tykkäsin hänen kuvituksestaan tässä enemmän kuin peruspokkareissa. Lukeminen jätti miellyttävän tunnelman jälkeensä.
-
Lamontin hyeenat oli minun mielestäni loistava paketti. Juuri tuollainen perus-Willeri, jonka takia suurin osa lukijoista on koukussa: suoraviivaista toimintaa, kliseitä ja huumoria. Vaikka Jannen mielestä juoni oli poikkeuksellinen, niin ei kuitenkaan aivan uusi. Kaupunkia vallassaan pitävä klikki tai petoksen eteen joutunut puolustettava (Katie) -teemat ovat esiintyneet ah niin monta kertaa aikaisemminkin. Nizzikin on ollut vielä hyvässä vedossa.
Hyllyttäminen aikoinaan on varmasti johtunut etumuotojen erityisestä näkymisestä. Vaikka paidat olivat sentään päällä, niin kuvat poikkesivat varmasti peruskuvista. Carsonillakin oli koko ajan silmät pullollaan :)
Pidin erityisesti syömistapahtumasta sekä käynnistä notaarin luona. Katie hävisi alkujuonen jälkeen Jorgenille. Olisi saanut olla enemmän esillä. Myös nuori sheriffi olisi voinut olla loppukahinassa mukana.
-
Myös nuori sheriffi olisi voinut olla loppukahinassa mukana.
Minäkin luulin, että hänelle pedataan tarinassa isompaa oolia. Taisi vain Nizziltä unohtua.
-
Muutama myöhäinen kommentti Lamontin hyeenoista. Sujuva, perinteinen Tex-tarina, josta kuitenkin puuttui ripaus kekseliäisyyttä/yllätyksellisyyttä, joka olisi hilannut sen keskivertoriman yläpuolelle. Vauhdikkuutta olisin kaivannut myös hitusen lisää. Paikoitellen mentiin vähän käsijarru päällä, kun olisi voinut selvitä vähemmälläkin jutustelulla. Seikkailussa oli yksi ainoa tulitaistelu ja sekin ihan loppupuolella. Toisaalta hyvä ettei sorruttu bosellimaiseen verilöylyttelyynkään. Lopun oikeudenkäynti oli kelpo ratkaisu. Mosabackan tavoin olisin minäkin suonut Katielle suuremman roolin albumin puolivälin jälkeen. Seijas hoiteli leiviskänsä mallikkaasti. Tytöt olivat nättejä ja roistot rumia. Kokonaisuutena, kyllä tämä teos ansaitsi tulla julkaistuksi.
Syksyllä sitten herkutellaan Civitellistä isossa koossa!
-
Minä se vasta jälkijunassa tulen-
Ostin Lamontin hyeenat eräästä pikkukaupassa, jonne niitä oli syystä tai toisesta yhtäkkiä ilmestynyt 5 kappaletta. Seuraavana päivänä huomasin, että niitä oli jäljellä enää yksi.
Kyllä Ernosto R. Garcia Seijaksen on pakko sijoittaa suurten Maestrojen Villan, Civitellin ja kumppanien joukkoon. Lamontin Hyeenat on kerrassaan loisteliasta taidetta, tässä silmä lepäilee vähän pidempäänkin. Lieneekö osansa asiaan kahden naishenkilön ulkoisella olemuksella, joihin Seijas on ladannut vähintäänkin riittävän annoksen räjähdettä. Hyvä näin. Seijaksen käden jälki kestää vaivattomasti näin suuren kuvakoon - toisin kuin joidenkin muiden.
Kun Nizzin tarinakin kulkee eteenpäin varsin sujuvasti niin eipä voi kun kehua tämän albumin sisältöä. Ei ole ollenkaan itsestään selvä asia, että Civitellin tuleva albumi yltäisi samalle tasolle. Kukahan siinä on mahtanut toimia kirjoittajana?
-
Mauro Boselli.
-
sellainen kysymys tuli mieleen että kun sattumoisin on kertynyt tuplanumeroita ja esim. viimeinen kapinallinen kirjojen takana erilaiset viivakoodit,, syy moiseen, eli onko jompikumpi 2. painos vai miksi noin?? ja kumpi sitten 1. painos??
-
sellainen kysymys tuli mieleen että kun sattumoisin on kertynyt tuplanumeroita ja esim. viimeinen kapinallinen kirjojen takana erilaiset viivakoodit,, syy moiseen, eli onko jompikumpi 2. painos vai miksi noin?? ja kumpi sitten 1. painos??
Rautakirjan ja kirjakauppojen myymissä versioissa on eri viivakoodit.
-
Nyt näyttää siltä, että Venturin suuralbumi julkaistaan 2013 ja Villan 2014. Toivoin, että olisi mennyt toisinpäin.
Vuonna 201 5 on vuorossa ihan uusi piirtäjä nimeltä Breccia. Tämän tarinan kirjoittaa Tito Faraci ja idea on lähtöisin itseltään Sergio Bonellilta. Taitaa olla viimeinen kerta, kun saamme nauttia Sergio Bonellin hengentuotteista.
-
Miksi tälläinen muutos? Eikö olisi mahdollista julkaista molemmat suuralbumit samana vuonna mikä olisi tietenkin mahtavaa ajatellen meitä Tex faneja. Kun tuo aikakin menee niin hurjaa vauhtia ja ikkää tulee lisää joka päivä. Kurnauskis! >:(
-
Kaipa siksi, että Villalla on edelleen niin hurjasti puuhaa kansien ja ristampa-keräilykuvien kanssa, että siinä tavalliset piirroshommat hidastuvat.
Tuli sellainenkin tieto vastaan, että Milo Manaraa on myös pyydetty tekemään Texin suuralbumi. Ilmeisesti homma on kuitenkin karahtanut kiville, sillä Manara on pyytänyt liian korkeaa palkkiota.
-
Kaipa siksi, että Villalla on edelleen niin hurjasti puuhaa kansien ja ristampa-keräilykuvien kanssa, että siinä tavalliset piirroshommat hidastuvat.
Tuli sellainenkin tieto vastaan, että Milo Manaraa on myös pyydetty tekemään Texin suuralbumi. Ilmeisesti homma on kuitenkin karahtanut kiville, sillä Manara on pyytänyt liian korkeaa palkkiota.
Ehkä ihan hyväkin että karahti, Manaran kuvituksesta voisi tulla turhan epämiellyttäviä viboja herran, öhm....aikuismaisemmasta tuotannosta.
-
Tuli sellainenkin tieto vastaan, että Milo Manaraa on myös pyydetty tekemään Texin suuralbumi. Ilmeisesti homma on kuitenkin karahtanut kiville, sillä Manara on pyytänyt liian korkeaa palkkiota.
Pahus mönkään meni sitten sekin että odottaisi Manaralta mitään.
Bonellin lafka kun en kuitenkaan uskoisi menevän siihen "ja tässä albumissa sitten Tex on Texerella Willer milfiftävän Kitty Carsonin ja tyttöjen Kitty Willer ja Cougar Jane kera"
Manaran maisemat ja piirroslahjat kun ovat minusta menneet isosti haaskoon viime vuodet siitä että tekee samoja anorektisia pehmopornopimuja.
Samalla taidolla toteutettu preeriakuvaus ihan oikealla käsikirjoituksella sen "onpas täällä kuuma" sijaan olisi saanut kaltaiseni marisijankin hyväksynnän.
Toivoahan saa että joskus esittävät saman kysymyksen Serpierille, Liberatorelle tai Sara Pichellille.
-
Mielenkiintoista että Curtvile toi esille Serpierin. Yksi minun suosikeistani. Häneltä on ilmestynyt Ranskaksi ja muilla kielillä graafisesti täydellisiä sarjakuva-albumeita joissa on mun lemppareita siis intianeja. Miksi ihmeessä kukaan ei Suomessa kustanna Serpieriä! Loistava tarinankertoja ja kuvat upeita.
-
Mielenkiintoista että Curtvile toi esille Serpierin. Yksi minun suosikeistani. Häneltä on ilmestynyt Ranskaksi ja muilla kielillä graafisesti täydellisiä sarjakuva-albumeita joissa on mun lemppareita siis intianeja. Miksi ihmeessä kukaan ei Suomessa kustanna Serpieriä! Loistava tarinankertoja ja kuvat upeita.
No Serpieriltä on Jalavan toimesta julkaistu ekat Druunat jotka omastakin hyllystä löytyy. Mutta ranskalaisia länkkäreitä Histoire du far westia, L'indianne Blanchea ja L'homme medécinea ei tietääkseni ole käännetty tai julkaistu.
Käsittämättömän hyvä piirtäjähän Serpieri on, yksi monista omista suosikeista.
-
Siis nuo muut mainitsemasi Serpierit eivät ole por... tis..pe... erotiikkaa?
Hmm...
Timo
-
Ei ne ole pornoa kuten Serpierin myöhempi tuotanto ihan hyviä peruslänkkäreitä.
-
Toivoahan saa että joskus esittävät saman kysymyksen Serpierille, Liberatorelle tai Sara Pichellille.
Tällainen kysymys on esitetty ilmeisesti käsikirjoittaja Berardille, jotta hän kirjoittaisi Parkerin ja Texin samaan seikkailuun suuralbumin merkeissä. Berardi ei ole lämmennyt ajatukselle.
-
Tällainen kysymys on esitetty ilmeisesti käsikirjoittaja Berardille, jotta hän kirjoittaisi Parkerin ja Texin samaan seikkailuun suuralbumin merkeissä. Berardi ei ole lämmennyt ajatukselle.
no mutta, siinähän olisi minusta ollut paljonkin ammennettavaa. Toisaalta ymmärrän Berardia oikein hyvinkin mutta kun ajattelee mihin on mahdollisuudet teroittaa molempia hahmoja, niin eroja ajatus- ja arvomaailmassa kuin samankaltaisuuksiakin.
Minusta aika rohkeakin veto, Berardi ei välttämättä olisi Texiä silkkihanskoinkaan käsitellyt mutta konseptitasolla olisi ollut hieno veto, kevyesti suuralbumitasoa.
Vaikka varmasti monelle kummankin hahmon fanille kuulostaa tasolta "ja seuraavaksi sitten Cocco Billin kanssa yhteisseikkailu, vai?"
-
"ja seuraavaksi sitten Cocco Billin kanssa yhteisseikkailu, vai?"
Sellainen on itse asiassa tehty jo. Italiassa on julkaistu Kid Coccoa tms, ja yhdessä jaksossa hän tapaa willerin. En nyt muista, oliko hän siinä ihan omalla nimellään, tuskinpa oli.
-
Minusta aika rohkeakin veto, Berardi ei välttämättä olisi Texiä silkkihanskoinkaan käsitellyt mutta konseptitasolla olisi ollut hieno veto, kevyesti suuralbumitasoa.
Jep, jep! Berardihan esitti Tex-näkemyksensä aika selkeänä "Karjaa pohjoiseen"-tarinassa.
Serpieri on suosiossa täälläkin, ja ihmettelen, ettei länkkärijuttuja taida olla jenkeissäkään saatavilla. Suomessa olisi myöskin varmaan kysyntää. Willer-kuviahan herra on jo taiteillut. (alla)
Liberatoren Willer-tarinan haluaisin ehdottomasti luettavakseni. Tex ottaisi taatusti paidankin pois hakatessaan informaatiota rosvoista. Lihakset vaan kiiltelisi ja veri lentäisi. Parbleu! :laugh:
Tuo Enrique Breccia-uutinen oli myös puhdasta gospelia. Harvoja mestarisluokan taiteilijoita omissa kirjoissani. Tex-puristeilta kylläkin menee pelihousut jos toisetkin, kun Jose Ortizkin on kevyttä omalaatuisuutta verrattaessa. (alla 2)
-
Sellainen on itse asiassa tehty jo. Italiassa on julkaistu Kid Coccoa tms, ja yhdessä jaksossa hän tapaa willerin. En nyt muista, oliko hän siinä ihan omalla nimellään, tuskinpa oli.
aina oppii uutta, korjaa jos olen väärässä mutta olen ymmärtävinäni että TEX oli Kid Coccossa, ei toisin päin.
Itse tarkoitin että vaikka Cocco Bill hieno hahmo onkin olisi Cocco Texissä hiukka tyylirikko kerronnassa.
Olin vaan tavoilleni uskollisesti epäselvä.
-
Minä olin ymmärtävinäni tuolta Italian Tex foorumilta, että Berardi nimenomaan olisi ollut myötämielinen kirjoittamaan Tex-tarinan tai kaksikin, mutta ei ole vielä minkäänlaista aihiota tms. tarinaluonnostelmaa toimittanut. Julia-sarjan kanssa pitää kai vieläkin kiirettä, eikä Berardin mahdollista Tex-tarinaa voine ihan lähivuosina odottaa.
Mutta onhan Berardi jo yhden Texin kirjoittanut, Maxin Oklahoma!. Se ainakin oli ihan mukavasti Texin perinteitä kunnioittava, mutta silti myös omaperäinen tarina.
-
Ok, sittenhän vielä toivoa on tällaisesta ristisiitoksesta. Saisi Milazzo piirtää sen, jos se toteutuu.
Ja mitä Oklahomaan tulee, niin se on kerrassaan mainio tarina, mutta puristisimmat Tex-fanit siitä eivät pitänet. Eikä pitänyt myöskään kai Sergio Bonelli, koska sitä varten kehitteli ihan uuden formaatin. Minun mielestäni siitä olisi saatu aikaiseksi muutamalla hienosäädöllä myös ihan kelvollinen Ken Parker -tarina.
-
Joko suuralbumia "Kuoleman ratsumies" on saatavilla? Blogin mukaan ilmestyi kauppoihin eilen. Kävin eilen parissa suht isossa lähikaupassa, mutta niissä on vain maxia ja pokkaria. Suunnattava prismaan tai cittariin.
-
Eilen löytyi jo SS libriconista, muualla en suuralbumia vielä nähnyt. Eiköhän tuo tänään ole jo kaupoissa.
-
Kuoleman ratsumiestä oli arabian kauppakeskuksen smarketissa..
Poistin välittömästi. Takakansi kuva on hieno...
-
Aivan mahtavaa!
Kiitos vinkeistä! Suuralbumia oli kuin olikin lähikaupan hyllyllä. Tätä tarinaa olen odottanut ja nyt se on käsissäni. Harvinaista herkkua kannattaa lukaista pienissä pätkissä.
-
Kyllä oli hieno opus. Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän yliluonnollista meininkiä.
[spoiler]Varsinkin, kun sitä ei tuossa sitten lopulta ollut ollenkaan. Lämmitti mieltä erityisesti tuo nuoremman Kitin ja sen tytön lyhyeksi jäänyt suhde. Vihdoinkin jotain tuollaistakin säpinää :)
Huomasin myös oikeasti pelkääväni, että eihän Eusebio nyt ihan oikeasti kuole, on kuitenkin niin hyvä hahmo. Onneksi näin ei käynyt..[/spoiler]
-
Yliluonnollista minäkin odotin, mutta aivan hyvä näinkin. Aavistin jo puolivälissä mitä tuleman pitää, mutten toki kaikkea arvannut. Hyvä tarina, eikä tässä ainakaan ollut mitään kiirehtimistä loppuratkaisujen kanssa eikä toisaalta turhanaikaista jahkailuakaan.
Civitellin taide on aivan mieltä hivelävän hienoa; heti ekan sivun kuvat ovat aivan huikeita. Ja hyvin on Civitelli säilyttänyt Moriscon ja talon samanlaisena kuin Letterillä.
Kokonaisuudessaan aivan upea teos.
-
Kuoleman ratsumies on eittämättä yksi tämän vuoden parhaimpia tarinoista!
[spoiler]Kit Willerin ihastus taisi jäädä yhden yön tapaamiseksi. Sen sijaan mietin Eusebion kohdalla, että periaatteessa olisi ollut mahdollista, että hänet olisi listitty. Mutta tämän tarinan jälkeen sellainen taitaisi olla jo melkoinen rikos. Eusebio on merkillisen hyvä synkistelijä, jolle Carson häviää auttamatta. Tex-genreen olisi sopinut, että lopussa olisi ollut vielä yksi päätön ratsastaja, tiedättehän mitä tarkoitan.[/spoiler]
-
[spoiler]Lämmitti mieltä erityisesti tuo nuoremman Kitin ja sen tytön lyhyeksi jäänyt suhde. Vihdoinkin jotain tuollaistakin säpinää :) [/spoiler]
[spoiler]Minua se enemmänkin harmitti, tuommoiset romanssit ei kuulu Willeriin, varsinkin kun se ei liittynyt juoneen mitenkään. Samaten aloin ihmettelemään miksi kukaan ei älynnyt pysäyttää kuoleman ratsumiestä ampumalla tämän hevosta, mutta onneksi Tex viimein älysi.[/spoiler]
Mutta kokonaisuutenahan tämä oli ehdottomasti parasta Willeriä tänä vuonna, kuten suuralbumin pitää tietysti ollakin. Civitellin piirros täytti odotukset ja enemmänkin. Haastatteluosiossa paljastui, että hän on kuvittanut mm. Ihmenelosia Jack King Kirbyn tyyliä mukaillen. En ole tuota ennen ajatellutkaan, mutta Civitellin tyyliin kuuluvat voimakkaat ja hieman kulmikkaat kasvojen muodot ovat kuin Kirbyn työkalupakista.
-
Tänään tuli luettua aamulla tuo uusin suuralbumi. Tunnelma veti mukaansa heti! Jännittävä ja loistava tarina ja synkkyyden vuoksi hieman normaalista poikkeava! Varmaankin vuoden paras texi! Aamupäivällä luin myös uusimman pokkarin, joka myös oli ihan ok.
-
Tyylikäs tarina parantaa kyllä kuluneen vuoden Tex-tasoa mukavasti. Saikohan Boselli idean tarinaansa katsottuaan Tim Burtonin "Päättömän ratsumiehen"? Civitelliä parhaimmillaan! Mietityttää kuitenkin, että oliko Civitellistä turhauttavaa tehdä niitä taustapisteitä.
-
Civitelli on loistava piirtäjä, mutta ihmetyttää, miten hänenkaltaisensa mestari ei vieläkään osaa piirtää pään ylä- ja alaosaa oikeassa suhteessa.Civitelli piirtää yhä silmät aivan liian ylös, vaikka onkin parantanut vanhoista ajoista. Joskus oikein hirvittää kuinka matalaotsaisia ihmiset ovat ja kun Civitelli vielä piirtää Texille varsin jämerät piirteet ja leveät hartiat, niin tulos näyttää joskus gorillalta. Jonkun pitäisi kertoa hänelle, että päälaelta leukaan vedetyllä viivalla silmät ovat puolessavälissä. Onneksi useimmilla on kuitenkin hattu päässä ja yhdellä ei edes ole päätä...
Toisaalta esimerkiksi sivu 67 on todellinen taideteos, erityisesti ensimmäinen kuva, jossa ruudun rajat rikotaan.
Itse tarinasta; [spoiler]varsinaisen konnan motiivi tuli liian puun takaa, olisin kaivannut edes pientä vihjettä, vaikka en sitä olisi tajunnutkaan ( tai jos siellä oli sellainen, niin en huomannut sitä... ), lisäksi hänen roolinsa oli liian pieni pääkonnaksi.[/spoiler]
-
Moni on jo kehunut uutta suuralbumia, mutta minut se jätti hieman kylmäksi varsinkin juonen alkaessa purkautua melkoisen tylsäksi perustarinaksi, alkupuolen ollessa melko kutkuttavaa kauhuntapaista. Mitään Orjakauppaiden tapaista roskaa tämä ei kyllä ole mutta ei mene kyllä suuralbumeissa kovinkaan korkealle.
-
Tietäisikös täällä joku paljonko mahtoi maksaa markoissa vuonna 2001 ilmestynyt Tex Willer: Viimeinen kapinallinen-suuralbumi?
-
Takakannessa näyttää olevan: € 9,25 - 55 mk ( sis alv. 8 % ).
Eli 1 € näytti olevan 5,945 945 945 945... mk.
-
Cochisen kultakanjoni luettu. Tarina kulki hyvin. Käänteitä riitti kotitarpeiksi, milloin olivat yhdet voitolla, kohta taas toiset. Kun Tex ja Cochise tapasivat, niin siinä sitä tuli miettineeksi, että miten ihmeessä sankarimme oikein selviää pinteestä. Plussaa epätavallisesta viimeisestä "välienselvittelystä".
Alessandrinin kansikuva on aika vaatimaton, mutta itse sarjakuva alkoi toimimaan oikeinkin hyvin pienen totutteluvaiheen jälkeen. Joistakin ruuduista tuli deja vu -tunne. Giraud ei liene Alessandrinille tuiki tuntematon piirtäjä.
Revolvereita ja kivääreitä oli piirretty vähän sinne päin. Kyllä ois voinut vaikka googlettaa ja katsoa miten Coltin piiput oikein menevät.
Jännä tekniikka on Alessandrinilla. Siinä riitti ihastelemista. Hienoja varjostuksia.
-
Coloradon kaivoskahakka luettu. Milazzon taide hurmaa. Hän ikään kuin maalaa tussilla. Järisyttävää mustaa ja valkoista. Impressionistista sarjakuvaa. Nyt kyllä räjähti tajunta.
Nizzin kirjoittama tarina on mukiinmenevä. Ei mitään unohtumatonta tarinaniskentää, mutta asiallista ammattimiehen työtä kuidenkin.
En tiedä jaksaisiko piirrosjälki viehättää, jos jokainen Tex olisi piirretty tällä tyylillä. Tällaisena One-shottina toimii erinomaisesti.
edit:
Vaikka Milazzo kikkailee välillä jopa itsetarkoituksellisesti mustalla ja valkoisella, hänen piirtämänsä kuvat eivät ole kuitenkaan liian mahtipontisen tai teatraalisen oloisia. Taitava on hän.
-
Huh! Minä luulin jo olevani ainut, joka tuon albumin kuvituksesta tykkää. a tekniikoistahan en siis mitään ymmärrä.
-
Mä pidän myös ton tarinan kuvituksesta. Tosin valitsen muutenkin Texini luettavaksi lähinnä piirrosten perusteella ellei sitten erikseen jotain suositella tai muuten kehuta kovasti.
-
Pitäisi ehkä hankkia suuralbumina, omistan tuon vain pulp pokkarina ja mahdollisesti siinä ei taide päässyt oikeuksiinsa pienissä kuvaruuduissa.
-
Suuri junaryöstö luettu.
Nizzin kynäilemä tarina on hyvä. Paras nyt mieleen tulevista suuralbumeista. Epärehellisyyttä ja kieroilua riittää koko tarinan ajaksi lukijaa sopivasti hämmästyttämään. Rosvoille annetaan sopivasti tilaa, Tex ja Carson ovat melkeinpä sivuroolissa. Loppuratkaisukin on kekseliäs ja komea. Kuva rosvoparin käsistä säväyttää.
Ortizin piirrokset ovat lännentarinaan sopivan rujoja. Mehevät siveltimenvedot saavat autiomaassa kuluneet vaateparret näyttämään sopivasti nuhjuisilta. Kasvojen hiusviivat toimivat hyvin. Tarinan naiseen hän on loihtinut hyvin silmää miellyttävää seksikkyyttä.
Lopun junakohtauksessa kaikki ampuvat aivan sikahuonosti.
-
Tex ja Carson ovat melkeinpä sivuroolissa.
On aikaa kuin luin tarinan viimeksi. Mutta tuon "melkeinpä" voisi poistaa, jollei vanhan muisti petä ihan täysin eihän rangerivaljakkomme tehnyt juuri mitään muuta kuin seurasi konnien jälkiä jotka pettivät toinen toisiaan ennenkuin lopulta saivat junassa parivaljakon kiinni. Edit;no olikohan yksi tulitaistelu jossain autiokaupungissa?Ja heidän kohtaloonsakin rangerit vain edesauttoivat.
Hyvä tarina muistaakseni yhtä kaikki ja ilmeisesti pitäisi hommata jos/kun tulee divarissa vastaan. Karsastin aikoinaan aika pahasti noita normitexeissä julkaistuja uusintapainoksia suuralbumissa ??? :P
-
Olin jo vissin unohtanut toivottaa TexKillerin omasta puolestani tervetulleeksi joukkoon! Mitäs tuota, kummin päin tarkoitit että karsastit? Siis sitä että suuralbumeja julkaistiin normeissa vai että Suomen normeissa jo julkaistuja julkaistiin suuralbumeina?
Minusta tuo ensimmäinen on ymmärrettävää muttei kauhean kunnioitettavaa, kun taas jälkimmäinen on erittäin kunnioitettavaa; siis kustantajan toimintaa ajatellen.
-
Olin jo vissin unohtanut toivottaa TexKillerin omasta puolestani tervetulleeksi joukkoon! Mitäs tuota, kummin päin tarkoitit että karsastit? Siis sitä että suuralbumeja julkaistiin normeissa vai että Suomen normeissa jo julkaistuja julkaistiin suuralbumeina?
Minusta tuo ensimmäinen on ymmärrettävää muttei kauhean kunnioitettavaa, kun taas jälkimmäinen on erittäin kunnioitettavaa; siis kustantajan toimintaa ajatellen.
En ole montaakaan kertaan ensin hankittua normilehteä ostanut suuralbumina myöhemmin.Selällä röhnöttäen lukeminen alkaa rasittamaan käsivarsia suuralbumeissa, kevyemmissä opuksissa ongelmaa ei ole...
Tänään meinaan napata divarista villin pohjolan, pikkulehdessä(kin) maisemat olivat aika vaikuttavan näköisiä joten tuon haluan suurikokoisena. Jäi nouto odottamaan tähän päivään, loppuivat eilen €varat kesken kun muutakinsälää tarttui sorkkaan :(
-
Minulla saattaa joku suuralbumi puuttua hyllystä juuri tästä syystä (julkaistu aiemmin), mutta mielipiteeni on muuttunut, ja haluan suuralbumit nimenomaan suuralbumeina!
Edit. Mahdollisimman suurina! Ja mahdollisimman isolla fontilla! ;D
-
Minulla saattaa joku suuralbumi puuttua hyllystä juuri tästä syystä (julkaistu aiemmin), mutta mielipiteeni on muuttunut, ja haluan suuralbumit nimenomaan suuralbumeina!
Edit. Mahdollisimman suurina! Ja mahdollisimman isolla fontilla! ;D
Heh, vanhuus ei tule yksin ;)
-
Pitäisi ehkä hankkia suuralbumina, omistan tuon vain pulp pokkarina ja mahdollisesti siinä ei taide päässyt oikeuksiinsa pienissä kuvaruuduissa.
Ei kannata hankkia kuin korkeintaan hyllyn täytteeksi. Albumikoossa sitä ei voi lukea, piirrosjälki on niin karmaisevan surkeeta, ettei moista roskaa ole kuunaan Texeissä nähty. Olen kerran tarinan lukenut läpi eikä siitä jäänyt mitään mieleen kun kauhistelin kuvitusta, josta ei saanut mitään selvää. Pari kertaa jälkeenpäin oon ottanut albumin toiveikkaana esiin toivoen josko mieli olisi vuosien saatossa muuttunut, mutta en ole kymmentä sivua pidempään voinut lukea. Uskokaa tai älkää, mutta omistan kuitenkin texit 1971-2013 ja minkään muun numeron kohdalla tällaista ei ole tapahtunut.
Makuasioista voidaan kiistellä, sanoi kissa kun... Mutta milazzon kuvitus ei Texiin passaa.
-
Milazzo on yksi suurista.
Juurikin suuralbumeissa on hienoa se, että niissä vähän kokeillaan ja irrotellaan luovemmin kuin normi-Texeissä.
-
Kysymystä asiasta tietäville! Jokos tuo Kadonneen pueblon väriuusintapainos on ilmestynyt? Bananapressissä lukee yhä 'tee ennakkotilaus', ja meneillään olevasta asepalveluksesta johtuen en ole päässyt tsekkailemaan paikallisia kirjakauppoja. Minkäs kokoinen tämä uusintajulkaisu muuten on, pokkari- vai albumikokoa?
Jotain muutakin mukavaa albumirintamalta: postipekan pitäisi lähipäivinä tuoda nuo himoitut alkupään suuralbumit Sininen takki, punainen sydän ja Kauhun laakso. Molemmat luin joskus ala-asteikäisenä kirjastossa ja mieleen jäi molemmista aivan hengästyttävän hienot piirrokset - toinen oli sellainen fotorealistisen pikkutarkka ja toinen puolestaan tyylikkään sarjakuvamainen ja selkeä-ääriviivainen. Kohta jääkäriä hemmotellaan ^^, Tähän kun lisää vielä ostoslistalla olevan Kadonneen pueblon uusintajulkaisun sekä taannoin pulp-pokkarina julkaistun Coloradon kaivoskahakan, niin olenkin jo haalinut kasaan kaikki juhla-albumit muodossa tai toisessa. Siitä onkin hyvä jatkaa keskittymällä juurikin pokkareihin, tulevana projektina 90-luvun keräily.
20.4 Edit: Sieltähän ne tulivat. Molemmat kyllä Tex-historian suurenmoisimpia tarinoita, sanon ma.
-
Kysymystä asiasta tietäville! Jokos tuo Kadonneen pueblon väriuusintapainos on ilmestynyt? ...
Mitä olen lukenut, niin 15.5. pitäisi ilmestyä.
-
Karavaani Oregoniin luettu. Tarinahan oli oikeinkin mukava. Aika pitkään kului, että selvisi varmuudella, onko takaa-ajattu mies pahis vai hyvis. Juoni pysyi siis kiinnostavana.
En tiedä oliko kuvittajan piirrustuspöytä vaakatasossa vai pää kiinni paperissa vai mikä oli pielessä, mutta henkilöt oli piirretty kovin kummallisiksi. Jalat polvien alapuolelta olivat kuin kääpiöillä. Todella kamalaa katsottavaa. Texin ja Carsonin ilmeet eivät useinkaan sopineet repliikkeihin. Tuntui kuin parivaljakkomme olisi napannut jostain täysin uudet persoonallisuudet.
Summa summarum:
tarinaa olisi ollut kiva lukea, jos kuvitus olisi ollut kunnossa.
-
Villi Pohjola luettu.
Aika vetävä tarina, paukutteluakin sopivan myöhään ja vähän. Enpä muista, että Texissä olisi koskaan ennen naista raiskattu. Texin poppoosta yksi herra lyö vielä myöhemmin tarinan pyörteissä eräältä mummulta tajun kankaalle!
Tarinan alkuunpanevana ja loppuunsaattavana teemana vanha paholainen nimeltä rakkaus on niin ikään Tex-tarinoissa ainutlaatuista tai ainakin tuikiharvinaista herkkua.
Huolellisempaakin olisi piirrosjälki voinut olla, mutta ihan ok. Komeitakin kuvia mukana, paljonkin. Perusvarmaa työtä. Taiteilija tekee siis myös Nick Raideria...
-
Taiteilija tekee siis myös Nick Raideria...
Ja tietenkin myös Ukkostuulta.
-
Kadonnut Pueblo poimittu lehtipisteestä mukaan ja on kieltämättä komea värillinen opus, varsinkin siedettävään 12.95 euron hintaan.
-
Ahaa....Pueblo ilmestynyt. Onkohan siinä Giovanni Ticcin haastattelu osio mukana.....jännää onko vai ei. No. Huomenna täytyy kiiruhtaa ostoksille.
Saakohan tuota vain R-kioskeista vai pelkästään erilaisista marketeista esmes City-market etc??
-
Normaali lehtipistejakelu sillä on. Eli marketeista ärriltä pitäisi löytymän.
-
Mikähän on sitten 70-v juhla-albumi? Kadonnut pueblo 3D?
-
Tai Kadonnut pueblo 3D -elokuva ja sen kylkiäisenä molemmat albumiversiot. Tuskin maltan odottaa!
-
Luulin, että uusinnassa olisi jotain extraa värillisyyden lisäksi,mutta eipä ollut. Kadonnut pueblo nyt siis värillisenäkin versiona. Hinta oli kohdallaan.
-
Hienolta näytti minusta väreissä. Jotenkin juhlavalta. Eikä hintakaan ollut minusta todellakaan paha. Paperi oli erittäin laadukasta ja paino jälki erinomaisen hyvää ja täyteläistä. Kiitos tästä Egmontille. Tuo Latviassa oleva paino laitos, jota Egmont on käyttänyt joissakin muissakin painotuotteissaan on erittäin laadukasta jälkeä tuottava painotalo.
Albumissa on pieni virhe josta ei kannattaisi edes mainita tässä etten kuulosta pikkumaiselta. Mutta mainitsen kuitenkin. Giovanni Ticcistä kertovassa mustavalko osuudessa kirjan takakannessa on sama virhe kuin alkuperäisessä Kadonnut Pueblo albumissa. Päähine päinen intiaani ei ole Geronimo vaan Cheynne-päällikkö Kento tarinasta Luvattu maa.
-
Ihan ehkä ohi, mutta kysympä ihan kiinnostuksesta, Orjan May, miksi kirjoitat (suluissa miten itse kirjoittaisin):
paino jälki (painojälki)
paino laitos (painolaitos)
mustavalko osuudessa (mustavalko-osuudessa)
Päähine päinen (päähinepäinen)
Ei sinänsänsä että tuo luetun ymmärrystä haittaisi, saahan sitä kait nuinkin tehdä.
-
Ihan ehkä ohi, mutta kysympä ihan kiinnostuksesta, Orjan May, miksi kirjoitat (suluissa miten itse kirjoittaisin):
paino jälki (painojälki)
paino laitos (painolaitos)
mustavalko osuudessa (mustavalko-osuudessa)
Päähine päinen (päähinepäinen)
Ei sinänsänsä että tuo luetun ymmärrystä haittaisi, saahan sitä kait nuinkin tehdä.
En vastaa noin typeriin kysymyksiin. Jos en osaa kirjoittaa yhdyssanoja oikein niin so what. ??? Pääasia että kirjoitetun sisällön ymmärtää tyhmempikin tallaaja jotenkin. En osaa aina kirjoittaa kielioppia joo. Joten se siitä. Oliko sinulla Hannu jotain muuta epäselvää vielä? ;)
-
Vastasit jo 8]
En minä millään pahalla, tulet kyllä ymmärretyksi.
-
Kadonnut Pueblo luettu ja värit sopivat siihen yllättävän hyvin. Mutta onko väriaines erilaista kuin värikirjastossa, oma opukseni haisee kuin maalaamo. Kun kaupassa avasin kirjan, niin piti oikein katsoa ympärille, että tehtiinkö lähistöllä maalaustöitä. Hajusteallegikot varokoot.
( Off-topic: OM, kirjoitat ymmärrettävästi ja älykkäästi, toisin kuin eräät muut Kvaakkaajat. Uskaltaudun silti kertomaan vinkin ;). Jos pitää tietää, onko 'intiaani päällikkö' yksi vai kaksi sanaa, niin ajattele, että heitä olisi monta. Intiaanit päälliköt vai intiaani päälliköt? Yksi taivutus, yksi sana - kaksi taivutusta, kaksi sanaa. /off-topic )
-
Off-topic.....olet oikeassa Secos-Bill!
Totta. Kirjassa on mukava tuoksu ja päättelin, että se tuoksuu uutuuttaan. Kiinnitin myös huomioni samaan asiaan. Mietin, että myös paperi saattaa tuoksua. Mutta en antanut sen häiritä kuitenkaan, sillä minusta tuo Kadonnut Pueblo oli jotenkin juhlavan tuntuinen kädessäni.
Mutta hieno albumi kuitenkin, koska juuri tätä on saanut metsästää kissojen ja koirien kanssa jo vuosia.
Myös Sillage albumeissa on joskus ollut selvästi aistittava uutuuden tuoksu.
-
Minun makuuni Kadonneessa Pueblossa olisi voinut olla vähemmän räikeät värit. Isossa koossa ne tulivat silmille,
-
Minä vähän odotin, että Kadonneessa Pueblossa olisi ollut kovat kannet samaan tapaan kuin Kubertin piirtämässä albumissa. Sehän oli myös värillinen julkaisu. Olisi ollut juhlan kunniaksi vielä vähän enemmän juhlallinen.
-
Minä vähän odotin, että Kadonneessa Pueblossa olisi ollut kovat kannet samaan tapaan kuin Kubertin piirtämässä albumissa. Sehän oli myös värillinen julkaisu. Olisi ollut juhlan kunniaksi vielä vähän enemmän juhlallinen.
Niin olihan tuo Kadonnut Pueblo mukava lukea väreissä! Ohutta paperia tosin oli ja puolta ohuempi kuin normi suuralbumi. Olisihan se ollut juhlava just "Yksinäisen kostajan" tapaisena kovakantisena opuksena!
No, kiva kuitenkin kun julkaistiin ;D
-
Selalinpa uudelleen, eri ympäristössä, Kadonnutta Puenloa. Nyt värit näyttivät olevan ihan OK.
Musta-valkoinen on silti parempi. >:D
-
Vaikea sanoa kumpi ompi parempi; molemmat säilyvät hyllyssäni.
-
Tiukassa harkinnassa hankinko tuon värillisen mustavalkoisen kaveriksi. Hienolta tuo kyllä näytti, ei siinä mitään...
-
Ja vielä on sanottava tämä:
Värillisen Kadonneen pueblon hinta ei ole paha!
-
Ja vielä on sanottava tämä:
Värillisen Kadonneen pueblon hinta ei ole paha!
Totta!
-
Tiukassa harkinnassa hankinko tuon värillisen mustavalkoisen kaveriksi. Hienolta tuo kyllä näytti, ei siinä mitään...
Minä hankin ja eipä kaduta ;). Aavistuksen mietin investointia koska KP ei ole (mielestäni) niitä parhaimpia suuralbumeja, piirun verran keskikastia parempi.
Väritys lisäsi lukuelämyksen miellyttävyyttä tässä tapauksessa aika lailla, ja kuten aiemmassa kommentissa on todettu hinta (12.95) ei todellakaan paha.
-
Sisältö on hieno ja hinta kohdallaan mutta kyllä kovat kannet olisivat nostaneet tämän julkaisun tasoa merkittävästi. Olisi odottanut että tasavuosien kunniaksi olisi saatu aikaan jotain vähän juhlavampaa...olisin mielelläni maksanut extraa kovista kansista.
-
^Kovan kannet olisvat myös nostaneet hintaa reippaasti!
Itse ole täysin tyytyväinen ja yllättynyt miten laadukas Pueblo on, hintakin kohdallaan. Egmont ja latvialainen paino ovat tehneet priimatyötä
Minusta Egmont voisi muutekin palailla muissakin julkaisuissa pehemeisiin kansiin ja halvempiin hintoin, moni julkaisu on jäänyt ostamatta sen takia ettei viitsi maksaa kovista kansista extraa! Lama-aikana pitää olla hintatietoinen.
-
Kovat kannet eivät ole nostaneet sarjakuva-albumien hintoja kovinkaan paljoa. Eri asia on tietysti Disneyn kovakantiset, joissa samasta sivumäärästä joutuu maksamaan 5-6 kertaa enemmän kuin taskareissa. Mutta se hintaero taitaa johtua pitkälti muista asioista kuin kansien materiaalierosta.
Toki olen sitä mieltä, että olisi ainakin perinteikkäimmät albumisarjat (Natasha, Yoko, Piko...) saanut jättää pehmeäkantisiksi. Ja periaattessa olen Texin suuralbumienkin kohdalla sitä mieltä, että ei väliin tarttisi mitään kovakantisia julkaisuja laittaa. Mutta kun se on jo kerran tehty (ja sarjan yhtenevä ulkoasu menetetty), niin miksei sitä voisi sitten toisenkin kerran tehdä. Edellyttäen, että hinta ei olisi pompsahtanut heti johonkin 30 euroon... Mutta sellaiset 20 euroa olisin ollut halukas maksamaan, jos kovat kannet olisi ollut.
-
Kadonneen pueblon väriversio ei näemmä olekaan suuralbumisarjaa. Se on näköjään värisuuralbumi ilman minkäänlaista järjestysnumeroa.
Joten juoksevan numeroinnin mukaisesti seuraava suuralbumi eli nro 28 onkin sitten tämä (http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0028.jpg) joka ilmestyy Italiassa ensi kuussa. Otsikko on helppo kääntää suomeksi: Pioneerit. Venturin taidetta ja Bosellin tekstiä.
-
Pueblon väriversio olisi kyllä voinut olla kovakantinen kun on laadukas paketti muutenkin. Eniten kuitenkin korpeaa kun kirjasto ei sitä ollut mutta näillä mennään. Olen tervehtinyt ilolla monen julkaisun muuttumista kovakantiseksi varsinkin kun sen vaikutus hintaan ei ole ollut mitenkään merkittävä, Jalavakin voisi vielä seurata tätä linjaa. Paluu pehmeäkantisiin saattaisi jopa karistaa meikäläisen ostohalut joidenkin albumien osalta...
-
Pueblon väriversio olisi kyllä voinut olla kovakantinen kun on laadukas paketti muutenkin. Eniten kuitenkin korpeaa kun kirjasto ei sitä ollut mutta näillä mennään. Olen tervehtinyt ilolla monen julkaisun muuttumista kovakantiseksi varsinkin kun sen vaikutus hintaan ei ole ollut mitenkään merkittävä, Jalavakin voisi vielä seurata tätä linjaa. Paluu pehmeäkantisiin saattaisi jopa karistaa meikäläisen ostohalut joidenkin albumien osalta...
Toivottavasti Jalava EI muuta linjaansa ja ala tekemään kovakantisia. Minulle monen ns. perusalbumin siirtyminen kovakantiseksi ja täten kalliiksi lopetti kokonaan näiden perussarjakuvien ostamisen.
-
Kadonnut pueblo olikin loistava tarina, ja tämä julkaisun myötä on viimeinenkn suuralbumi hyllyssä. Ja kuten monesti todettu; hintakin oli miellyttävä
-
Kuoleman Ratsumies tms. tuli luettua.
Hommasin albumin El Moriscon takia. Siksi lukukokokemus oli pienoinen pettymys. El Moriscon pitäisi tehdä taikojaan eikä holhota hölmöä palvelijaansa.
Albumin naishahmo oli kuin ennestään tuttu. Tuli se 1974 vuoden kakkosnumeron naishahmo mieleen; Sleepy Hollow`n ohella.
Piirtäjä osasi asiansa, mutta eipä noita loistokkaita ruutuja liikaa ollut.
Ei hyvä, ei huono; tasapaksu.
Kadonnut Pueblo väreissä? Saatan ostaa sen myös.
-
Tartuin pitkästä aikaa Tex Willeriin, parhaillaan vielä myynnissä olevaan juhla-albumiin Kadonnut pueblo.
Tarina oli minusta monipuolinen ja jännittävä. Sivujen 50 ja 60 välillä ja sivulla 218 vain oli tyypillistä ärsyttävää ja kyllästyttävää ammuskelua, jossa konnat eivät koskaan osu Texiin. Jos tällaiset karsittaisiin pois, minäkin jaksaisin lukea Texejä useammin. Ticcin taide oli tietenkin huippua, ja sen tähden albumin pariin tulee varmasti palattua useasti. En ole nähnyt albumin mustavalkoversiota, mutta hehkuvissa väreissä ei minusta tuntunut olevan mitään vikaa. Kaikkiaan tämä oli myönteinen yllätys.
Kuten muutkin jo sanoivat, hinta oli todella edullinen. Harvoin saa 12,95 €:lla hyvälle paperille painetun 224-sivuisen isokokoisen värialbumin! Ostakaa ihmeessä pois kun tätä vielä saa.
-
Tietoa tulevasta opuksesta:
http://www.bananapress.fi/tex-willer-uudisraivaajat-p-2457.html
-
Tuota suuralbumia odottelen kovasti. Piirtäjänä on yksi suosikeistani Venturi. Olen nähnyt netissä aivan hulppean komean kuvan juuri tästä uudesta albumista, jossa intiaanit ovat hyökkäämässä.
-
Onneksi pian on lokakuu! Minäkin odottelen tuota herkkua innolla!
-
Olipas erinomainen "tappajien verisillä jäljillä", komea taide ja tässä runsas toiminta yhdistyy saumattomasti hyvään tarinaa.
Kuinmyös odottelen uutta albumia...
-
Kuinmyös odottelen uutta albumia...
Niin ja sen mukaan mitä tuolla Bananan sivulla tulevasta suuralbumista kerrotaan, niin vaikuttaisi olevan taas taattua intiaanisäpinää tiedossa ;D On vaihtelua näihin kaupunkiseikkailuihin, jotka ovat tietysti myös mukavia. Niissä nyrkit iskevät ja aseet paukkuvat kujilla. Jotenkin vain nuo intiaaniseikkailut ovat eniten mun makuun.
-
Minäkin pidän kovasti niistä Tex jaksoista, joissa on intiaaneja, meksikolaisia tai muita kuin pelkästään jotain kieroilevia konnia. Kyllä siis kaikki Texissä olleet konnat ja pahikset ovat makeita, mutta inkkarit ovat minulle aina se must-juttu!
Keräilin skidinä sellaisia intiaaneja, joissa pohjassa oli sellainen vihreä rautainen alusta. Ne olivat sellattii muovisia ja niitä oli useita erilaisia.
http://www.ubcfumetti.com/tex/?27640
Ja Andrea Venturin ensimmäinen suuralbumi on aina kiinnostava kuten Civitellinkin.
ps. Huomasin ilokseni, että Andrea Venturi käyttää Fabrianon paperia. Se on laadukas paperi josta itse olen pitänyt kovin.
Andrea Venturin originaaleja on You Tubessa yhdessä videossa jos jotakuta Tex ystäviä kiinnostaa katsoa. Vaikuttaa lupaavalta albumilta ainakin näytekuvien pohjalta.
Käsittääkseni Venturin suuralbumissa on paikkana Oregon Trail, joka on todellinen historiallinen reitti, joka oli yli 2000 mailia pitkä ( yli 3000 km). Sitä käyttivät uudisasukkaat etsiessään parempaa tulevaisuutta, karjankasvattajat, jne. Tuon tien varrella intiaanisotien aikoihin tapahtui kaikenlaista ikävää.
http://en.wikipedia.org/wiki/Oregon_Trail
-
Vihreä rautainen alusta... sehän on vanha kunnon Britains se. Tekivät ties mitä lelusarjoja, jotka pienenä olivat meillä päin kovasti himoittuja.
-
Vihreä rautainen alusta... sehän on vanha kunnon Britains se. Tekivät ties mitä lelusarjoja, jotka pienenä olivat meillä päin kovasti himoittuja.
Just tota sarjaa. En muistanut enään nimeä. Minulla oli niitä paljon. Onkohan vieläkin vanhempien luona jossain vintillä. Saattaa olla.
-
Tex Suuri luettu.
Taas ei konnat osu millään Texiin. Lopussa joa alkoi moinen meininki naurattamaan ihan ääneen. Kaksi metriä matkaa ja maalina Texin selkä: ohi menee! :laugh:
Muutenkin juoni oli tuiki tavallinen rutiinitarina.
Buzzellin taide toimi vaihteluna, mutta onneksi hän ei ole Texin vakipiiräjä.
Puita hakataan tarinassa kirveillä, mutta kuitenkin kannot näyttävät kuin ne olisi sahattu poikki.
-
Tex Suuri luettu.
Taas ei konnat osu millään Texiin. Lopussa joa alkoi moinen meininki naurattamaan ihan ääneen. Kaksi metriä matkaa ja maalina Texin selkä: ohi menee! :laugh:
täytynee ottaa lukemisen alle vaikkakin tuo ei ole se koominen puoli vaan Texin ja kumppaniensa osumatarkkuus.
Kun ei omia sattuneesti ole ja päässyt vain muutamia kertoja tuttujen mustaruutirevolvereilla laukomaan niin omien kokemusten mukaan Unforgiven-Armoton elokuvan alkupuoli on lähimpänä todellisuutta: jos kourassa ei ole haulikkoa niin miehen kokoiseen maaliin ei peacemakerilla kahdella laukauksella parista metristä reikää tehdä kun tuurilla.
Varmasti harjaantumiskysymys sekin.
Fiktiossahan pahat jätkät vaan käy sen Stormtrooperien ammuntakoulun, "melkein muttei ihan", ja huonekaluvaneri ja auton peltiovi pysäytävät kudin kuin kudin jotka normimaailmassa helähtäisi sukkana läpi.
hyvät jätkät taas saivat oppinsa herroilta Tell ja Luke: varjoa nopeammin omena kuupalta vaikkei asenn piippu ole kuin etäisesti edes samaan postinumeropiiriin päin.
-
Tässä albumissa on ainakin neljä (ellei peräti kuusi) kohtausta, joissa rosvo ampuu ensin ohi ja sitten Tex tai kumppaninsa osuu heti.
Hassua oli että yhdessä kohtauksessa rosmot naureskelevat Patin huonoa ampumataitoa, kun kuti viuhahtaa kaukaa ammuttuna vain vähän ohi pitkän matkan päässä ratsastavan konnan pään ohi. Patkin on pahiksiin verrattuna mestariampuja.
-
Onko tietoa monesko päivä seuraava Tex-albumi ilmestyy?
-
Kun ei omia sattuneesti ole ja päässyt vain muutamia kertoja tuttujen mustaruutirevolvereilla laukomaan niin omien kokemusten mukaan Unforgiven-Armoton elokuvan alkupuoli on lähimpänä todellisuutta: jos kourassa ei ole haulikkoa niin miehen kokoiseen maaliin ei peacemakerilla kahdella laukauksella parista metristä reikää tehdä kun tuurilla.
Tämä on aika luettava teos aiheesta: http://www.amazon.com/Draw-Greatest-Gunfights-American-West/dp/0425191931
Lyhyitä kuvauksia historiallisista kahakoista, olisiko niitä 20-30 kpl kirjassa (on aikaa kun itse luin). Osumaprosentti oli todellakin aika pieni. Paitsi silloin kun ei ollut. :)
-
Kuoleman ratsumies luettu.
Kun Carsonilta ammutaan ratsu alta, parin sivun päästä hällä on kuitenkin taas hevonen alla. Kuinka?
Kiinnostus pysyi hyvin yllä koko stoorin ajan. Loppu oli pannukakku, muta niinhän se usein näissä yliluonnollisissa tuppaa olemaan.
Civitellin taide on mun makuuni liian jähmeää. Aika paljon teennäisen oloisia poseerauksia. Musta ja valkoinen ei pysyneet joka ruudussa oikein hallinnassa. No, oli siellä hienojakin ruutuja, totta kai. Semmosta niukkaa seiskaa piirtää hän.
Muistelisin, että El Muerto järkäleessä olevassa tarinassa Civitelli onnistui paremmin.
-
Heheeii!
Uudisraivaajat löytyy lehtipisteistä. Omani poistin Roihuvuoren Rautakirjasta. Pikapuolisen selailun perusteella hienoa jälkeä. Plussaa tylyn näköisistä intiaaneista.
-
Heheeii!
Uudisraivaajat löytyy lehtipisteistä. Omani poistin Roihuvuoren Rautakirjasta. Pikapuolisen selailun perusteella hienoa jälkeä. Plussaa tylyn näköisistä intiaaneista.
Oi oi..onko se jo ilmestynyt. Sait veden kielellä mainitsemalla tylyt intiaanit. Täytyy heti aamusta mennä Itäkeskuksen Citymarkettiin ja samalla reissulla hakea elämän kurjuuteen muutaman sukalaisen lohdutusmunkin. ::)
-
Heheeii!
Uudisraivaajat löytyy lehtipisteistä. Omani poistin Roihuvuoren Rautakirjasta. Pikapuolisen selailun perusteella hienoa jälkeä. ...
Jep. Lähisiwasta ostin eilen. Selasin kans alkupäätä ja hyvälle näytti! Lukunautinto on edessä sitten vasta viikonloppuna.
-
Näyttipä upealle uusi suuralbumi. Malttan tuskin odottaa, että ehdin tuon lukemaan. Taide näytti nautittavan hyvältä. Venturi osaa todella piirtää. Noissa isoissa ruuduissa näkyy erinomainen sivellin tekniikka. Minusta yksi parhaimmista suuralbumeista piirroksellisesti. Tarinassakin näytti olevan kovasti toimintaa ja action tilanteita.
-
Uudisraivaajat on kuvituksen riemuvoitto. Venturi on lähes Ticcin veroinen piitäjä-ässä.
Tarina on viihdyttävä ja vauhdikas. Ei mitään uutta auringon alla, mut ei aina tarviikkaan. Alussa Tex hakkaa sokeaa, se hiukan hätkähdytti. Inkkareita kuolee jälleen karseita määriä.
-
Aika lupaavia kommentteja, vähintäänkin. Koska libricon suljettu kirjamessujen vuoksi eikä huvita lähteä messukeskukseen, pitää tehdä poikkeus ja napata prismasta opus tänään...
Lukaisin eilen peräkkäin kadonneen pueblon mustavalko ja väriversion tuossa järjestyksessä ja olen kai aikaisemminkin todennut väritetty oli lukuelämykseltään parempi mutta vasta ensimmäisen kerran ns. putkessa lukeneena värillinen ~70% viihdyttävämpi. Ero nautinnossa jopa suurempi mitä väritetyn ensilukaisu antoi mielikuvaksi.
-
Itselleni pisti albumia ostaessani silmään helvetin huono resoluutio kansikuvassa, piti silmiäkin pyyhkäistä tarkistaakseni oliko vika niissä ensin.
Tarina itsessään oli kelpo viihdettä, joskin jommankumman sivujuonen olisi voinut jättää pois, hahmoja oli muutenkin niin paljon että piti välillä palata jutussa taaksepäin tarkistamaan kuka hitto tuokin nyt oli. Venturi piirtää kyllä paremmin kuin muistinkaan, kenties miehen parhaiten piirtämiä Tex-tarinoita.
-
Oli hieno tarina ja kuten aikaisemmasta kommentista käy ilmi, Venturin kädenjälki muistuttaa suuresti Ticciä. Upeaa työtä.
Merkillisen epätarkka kansikuva. Onko kansi yhtä huono Italiassakin, vai onko kuvanlaatu päässyt huononemaan matkan varrella?
-
Minusta Andrea Venturi pesee kasvojen piirrännässä mennen tullen nykypäivän Ticcin piirtämät kasvot kun Mosabacka sanoi, että ne muistuttavat Ticciä. Giovanni Ticccin piirtämissä kasvoissa ei ole ollut enää samaa taikaa vuosiin kuin oli tarinoissa Luvattu maa, Traaginen Risti, Coloradon kultaa, Keltainen Koira jne. Sanoisin, että välillä ne ovat kamalan rumia, mutta itse miljöö taattua tavaraa vuorineen ja preerioineen. Mutta huippu sarjakuvapiirtäjä' Ticci on kuitenkin aina ollut ja jälkeensä hän jättää tyhjiön, jota toisten on vaikeaa täyttää. Mutta Venturi on minusta Ticcin tittelin perijä ehdottomasti. Tätä en sano edes Civitellistä tai muista piirtäjistä. Venturin piirroksissa on dramatiikkaa, hyvää mustien pintojen käyttöä, upeita panorama kuvia, jotka usealta Tex taiturilta puuttuvat tai he eivät osaa niitä piirtää. Samoin hänen hahmoissaan on samaa rosoista tyylikkyyttä yksityiskohtineen kuin Gino D´antonion ja Ticcin alkuaikojen tarinoiden.
Siksi Venturin piirrosjälki näyttää niin hyvältä, koska hän piirtää todella isoon kokoon originaalinsa.
http://texwillerblog.com/wordpress/?p=46858
http://texwillerblog.com/wordpress/?p=46721
http://texwillerblog.com/wordpress/?p=45649
http://texwillerblog.com/wordpress/?p=45660
ps. .....klikkaa kuvia jos haluat ihailla niitä isommassa koossa, Toi viimeinen linkki pitää sisällään hienoja Veturin kansikuva luonnoksia. Minusta tuo valittu albumin kansikuva ei ole noista paras.
Olisi tosi kiva tietää, mihin kokoon muut Tex piirtäjät ovat tehneet originaalinsa. Mutta tätä tietoa ei kait saa mistään.
-
Olisi tosi kiva tietää, mihin kokoon muut Tex piirtäjät ovat tehneet originaalinsa. Mutta tätä tietoa ei kait saa mistään.
Onhan näistä ollut mainintoja vaikka kuinka paljon täällä kvaakissa. Itse en jaksa kylläkään niitä enää esille kaivaa. Ja itsekin näit sarjisfestareilla, mihin kokoon Civitelli originaalinsa tekee.
-
Onhan näistä ollut mainintoja vaikka kuinka paljon täällä kvaakissa. Itse en jaksa kylläkään niitä enää esille kaivaa. Ja itsekin näit sarjisfestareilla, mihin kokoon Civitelli originaalinsa tekee.
Joo. Kyllä näin Civitellin originaalit ja mihin kokoon tekee. En tarkoittanut Civitelliä vaan lähinnä joitakin muita minua kiinnostavia piirtäjiä. Mutta en muista todellakaan tuollaista, että tässä portaalissa olisi käsitelty originaaleja mihin kokoon Tex piirtäjät niitä tekee. Ei millään voi muistaa mitä kaikkea on käsitelty tai mistä asiasta joku on joskus kysynyt ja missä. Näitäkin sivuja on sentään tässä Tex osiossa 75 kpl ja Tex Willer osiossa yli 227 sivua..... joten mä en voi muistaa mitä on käsitelty ja mitä ei. Ehkä sinulla on parempi muisti kun olet nuorempi.
No. Täytyy kahlata vain sisulla seuraavan kerran vanhoja sivuja taakseppäin, ettei kysy tyhmiä kysymyksiä.
-
Tokihan noita on vaikea löytää uudestaan vuosien päästä. Ärsyttää vaan sen vuoksi, kun tämä on aiemminkin haluttu tietää, ja kun siihen muistaakseni keräsin paljon tietoa ja näin vaivaa, niin sitten sitä kysytään uudestaan. Mutta en minä tosiaan itsekään enää muista, mihin kokoon kukin originaalinsa tekee :), joten jos joku ne vanhat tiedot täältä jaksaa kaivaa, niin kiitollisena minäkin ne luen.
-
Itselleni pisti albumia ostaessani silmään helvetin huono resoluutio kansikuvassa
Tuo pitää paikkansa. Vissiin painoon on mennyt väärä tiedosto. Harmin paikka. Onneksi pääasia näyttää olevan kunnossa.
-
Aivan mahtava tämä Uudisraivaajat, varsinkin kuvituksen puolesta. Tarina hieman tökki, kun ei oikein aina tiennyt mistä konnista oli kyse. Johtuu tosin pitkälti siitä, että luin tämän kolmessa erässä; yhteen pötköön lukemalla saattaisi olla harmoonisempi.
-
Aivan mahtava tämä Uudisraivaajat, varsinkin kuvituksen puolesta. Tarina hieman tökki, kun ei oikein aina tiennyt mistä konnista oli kyse. Johtuu tosin pitkälti siitä, että luin tämän kolmessa erässä; yhteen pötköön lukemalla saattaisi olla harmoonisempi.
Myöskin minusta tämä oli varsin mainio Tex albumi. Ja ei tuo tarina tosiaankaan tökkinyt (ainakaan minulla) kun "yhteen pötköön" luki.
-
Uudisraivaajat luettu. Odotin, että tarina olisi ollut heittämällä parempi kuin vuoden 2011 karavaaniseikkailu Karavaani Oregoniin, mutta jälkimmäinen oli mielestäni jopa tarinallisesti parempi. Kuvituksen suhteen sitten päinvastoin.
Uudisraivaajat oli minusta vähän mitäänsanomaton tarina. Hevosella ratsastelua ja intiaanien ammuskelua noin niin kuin tiivistetysti. Toki se toiminta on viihdyttävämpää kuin istuminen jonkun sheriffin toimistossa tai muuta vastaavaa, mutta jotenkin tämä ei nyt tarinan puolesta kolahtanut. Sivulla 17 menivät (kai) Texin ja Carsonin puheissa jotenkin nämä asekauppiaat ja karavaanin mukaan lyöttäytyneet roistot sekaisin, mikä ei ainakaan tarinan selkeyttä lisännyt.
Jos nyt tarinaa on moitittu, niin Venturin piirroksia on kyllä syytä kehua. Hienon näköistä työtä sivusta toiseen. Kuitenkin joitakin huolimattomuuksia on joukkoon mahtunut. Esim. sivulla 105 Kit Willer nappaa intiaanihevosen alleen. Myöhemmin sivulla 123 hän hyökkää Texin kanssa samalla hevosella intiaanien kimppuun. Tällä kertaa Kitin hevosella on kuitenkin satula lassoineen. Sivun 124 viimeisestä ruudusta alkaen alla on taas satulaton intiaanihevonen, jonka selästä Kit hyppää alas 129 ensimmäisessä ruudussa. Sivun 132 ensimmäisessä ruudussa Kitin hevosella on taas satula sun muut vermeet. No ehkä tässä viimeisessä hän sai satulan Wilkinsin vankkureista. ::) Aikamoista pilkunviilausta, mutta tulipahan huomattua. :)
-
Fabio Civitellitä ilmestynyt ilmeisesti suoraan originaaleista painettu kovakantinen albumi “Tex, La Cavalcata del Morto". Varmasti painojälki ja laatu ovat huippua. Onhan kysymyksessä LittleNemo kustantamo.
HUOM! KOKO isompi kuin suuralbumin formaatti. Näyttäisi olevan originaalien kokoinen kirja tuo uusi opus.
Tässä linkissä kaverilla on käsissään tämä hieno opus. Samoin Civitellin pöydän kulman nurkassa näyttäisi olevan tämä sama albumi.
http://texwillerblog.com/wordpress/?p=49234
Italian ebaylla kirja 150 euroa:
http://www.ebay.it/itm/LITTLENEMO-EDIZIONI-CIVITELLI-BOSELLI-TEX-LA-CAVALCATA-DEL-MORTO-/380779965036
Tuossa lukee kait originaaleista tehty ja painos 250 kpl. En ole varma käänsikö
kääntäjä kaikki ihan oikein.
Ihan oikeesti ottaa pattiin kun kaikki hyvä julkaistaan Italiassa ja joissakin muissa maissakin esmes Portugalissa jne, muttei missään nimessä meillä.
Nyt seuraa tiukkaa tekstiä... älkää pelästykö: >:(
Ihan hyvin Egmont voisi julkaista jotain todella hienoa vaikkapa pienemmällä painoksella mutta ei niin ei. Sitten julkaisevat tuota Tex-kronikka sontaa, jonka painojälki on alta riman. Julkaistaankohan tota surkeuden huipentumaa.... kronikkaa >:D vain meillä Suomessa? Laittaisivat senkin rahan mitä uhraavat tollaseen kronikka skeidaan vaikka hienompaan Tex kirjaan, josta olisi iloa moniksi vuosiksi eteenpäiin monille. Ja halutessa vaihtoehtoja kyllä löytyy. Nytkin pukkaa koko ajan Italiassa speciaali kamaa ulos, mistä me emme tiedä mitään. Onneksi seuraan Tex Willer blokeja ja kuolaan nähdessäni jatkuvasti uutta. Ihan tosiaan olen kateellinenn niistä herkuista, joita Italialaisest ja Portugalilaiset Tex fanit saavat.
Olen varma, että meilläkin kysyntää ja ostajia riittäisi, mutta kun paikoillensa jämähtäneet toimittajat eivät uskalla julkaista. On suorastaan yksi maailman 7:mästä ihmeeestä, että uskallettiin julkaista edes El Muerto järkäle. Kait siinäkin lahkeet tutisivat että myykö vai ei. Ja nyt jo toinen painos tulossa. Mahtavaa!
Kyllä meillä menisi hienot Tex erikoiskirjatkin aivan tasan tarkkaan kaupaksi jos uskallusta julkaista löytyisi. Minä olen p-aukinen, mutta varmasti tuollainen kirja ostettaisiin moneen Tex-harrastajien kotiin aivan takuulla.
Ihan olisi ollut asiallista julistaa Tew Willerin juhlavuotta Suomessa hienolla taidekirjalla, joita Italiassa on useampia vaihtoehtoja esimerkiksi se Civitellin hieno taidekirja, jonka eräs kvaakkilainen osti. Ja muitakin juhlallisempia vaihtoehtoja olisi halutessa löytynyt eivätkä kaikki olisi olleet niin kalliitakaan.
Mutta saatinpahan tuo erinomainen El Muerto joka hieman antaa lohtua.
-
Kyllä minullekin kelpaisivat erilaiset Tex-spesiaalit. Se nyt vaan on fakta, että Suomessa on 20000 fania, kun Italiassa saa laittaa lukemaan nollan perään. Kyllä tuohon määrää helpommin uppoavat mitä erilaisimmat julkaisut. Ja niitä jonkun verran on tullut hankittuakin. Voin sanoa, että eivät ne kaikki kovin ihmeellisä ole. Ja kyllä Suomessa on myös spesiaaleja tehty, joiden perään on Italiassa kuolattu. Esimerkiksi Kuuma iltapäivä eli lyhärikooste ja Kubertin Texin väriversio. Ja nyt uutena tuo muhku-Tex El Muerto. Kronikatkin ovat suomalainen keksintö, vaikka se ei kuitenkaan kaikkia miellytä. Aika usea sen silti ostaa, joten tarvetta sillekin on. Joten turha on haukkua suomalaisia Tex-toimittajia. Tosi hyvin he ovat hommansa hoitaneet, kun tietää julkaisijan resurssit. Ja tässä on kysymys lähinnä siitä, että toimittajia on liian vähän ja aikaa on liian vähän. Muutakin pitää ehtiä pukata ulos kuin Texiä.
Noissa Italian erikoisjulkaiuissa ja etenkin taidekirjoissa on se hyvä puoli, että niissä ei usein ole kovinkaan paljoa tekstiä, ainakaan oleellista sellaista. Niitä voi siis tilata suoraan emämaasta melko huolettomin mielin.
-
Kysymys nyt ei ole siitä hoitaako toimittajat työnsä hyvin vai ei, ja me kaikki tiedämme, että tuntemamme Tex toimittajat varmasti hoitavat. Ei mennä nyt alueille mikä ei ole olennaista eivätkä liity asiaan tuossa mielessä. Mutta hehän päätökset tekevät jollei Suomessa, niin jossain pääpaikassa kuitenkin mitä julkaistaan ja mitä ei käsittääkseni. En ole kuullut koskaan, että me lukijat tekisimme päätöksiä mitä julkaistaan. Kyllä se toimittajien vastuulla on. Ja Egmont on nykyään niin sekainen mesta kun toimittajia lomautettiin.
Käsitykseni mukaan Suomessa voidaan edelleen julkaista ns. omia julkaisuja, joihin Kuuma iltapäiväkin kuului. Miksi lopettaa hyväksi havaittu linjaus.
Janne sanoi, etteivät ne kaikki ole niin ihmeellisiä mitä esimerkiksi Italiassa julkaistaan. En ole samaa mieltä. Minulle taas noilla saiteilla tulee jatkuvasti eteen sellaisia julkaisuja, joita en ole koskaan nähnyt ja niitä on melkoinen määrätä. Niitä on loppujen lopuksi aika paljon luonnollisesti ja en usko, että sinunkaan kirjastossasi kovin monta on noista. Voin joskus tehdä ihan listaa jotten puhu omiani niin huomaa, että kyllä siellä aikamoinen repertuaari on kaikenlaista, mikä ei tule koskaan Suomeen saakka. Ei tarvitse kuin katsella blokeissa keräiliojöiden kokoelmia niin huomaa, että perässä ollaan ja pysytään. Joten ei kannata kaunistella tosi asioita.
Tex Willer blog..sieltä löytää vastauksia kosolti kun jaksaa selata sivuja läpi. Niitä sivuja on senverran paljon. Ja Italialaiset sivustot kans joo.
No. Kun meillä nyt on ilmestynyt muutama hassu erikoisempi juttu kuten Kuuma iltapäivä jne, joita niin kovasti suitsutetaan, niin miksei sellaisia voisi sitten kehitellä ja julkaista lisää vaikkapa kerran kaksi vuodessa? Aineistoa kyllä on olemassa ja saatavissa. Siitä se ei voi olla kiinni. Kyllä Bonnelli luvat varmasti antaisi. Kyllä 20 000 Tex harrastajaa mielellään ostaisi Suomessa noita jos vain niitä julkaistaisiin. Ja siitä päättävät toimittajat ja tämän Jannekin hyvin tietää, kun on ollut vuosien saatossa tekemisissä alan ihmisten kanssa. Viimeksi eliitin kanssa ihan lounaalla Sarjisfestarilla Civitellin ja Tex-toimittajien kera jne. ;) ;) Olisin itsekkin ollut todella kiitollinen, jos olisi päässyt seurueeseen mukaan.
Otan yhden erimerkin. Jannen uusin kirja Tex- täällähän lentää lyijyä oli hyvin tarpeellinen ja osoitti selvästi sen, että tarvetta erilaisille Tex aiheisille erikois tai spessu-julkaisuille varmasti olisi, koska kiinnostusta löytyy.
Toki kronikat ovat tärkeitä niille, jotka eivät ole koskaan onnistuneet divareista hankkimaan niitä. Monille Texin lukijoille ei painojäljellä ole sillein merkitystä ja statusta, kuten 100 kertaa on todettu erilaisilla foorumeilla täällä kvaakissakin. Tälläisiä löytyy paljon jotka ostavat niitä pelkästään lukuelämyksellisistä syistä ja hyvä heille. Joillekkin sitten merkkaa kuten on ennenkin todettu painolaatu, paperi jne. Täälläkin Tex osioissa olen lukenut kommentoitia sellaisilta, jotka eivät itse piirrä sarjakuvaa, vaan lukevat, mutta joille kuitenkin painolaadulliset kysymykset ovat tuiki tärkeitä, jotta piirtäjän luomat ruudut olisivat hyvän näköisiä. Se lisää lukuelämystä varmasti paljon enemmän, kuin ruutu, joka on täynnä mustaa mössöö josta ei erota edes Texin kasvoja. Mutta minun hyllyyni esmes kronikat eivät koskaan tule kuulumaan ja syyn olen sanonut. Roska on roskaa. ::)
Kuten Janne mainitsi, noissa Tex taidekirjoissa on usein vähän tekstiä mutta suurempi arvo annetaan komeille kuvituksille. LittleNemo julkaisi samanlaisen kirjan Giovanni Ticcistä muuten kuin tuo upea mustan hehkuinen Civitellistä kertova. En tiedä, onko painos jo loppuunmyyty. Jos jollakin kvaakkilaisella Terx harrastajalla olisi tämä kirja, olisi nastaa kuulla millainen kirja olisi! Nämähän kirjat ovat suuralbumeita kovissa kansissa.
-
Julkaistaankohan tota surkeuden huipentumaa.... kronikkaa >:D vain meillä Suomessa? Laittaisivat senkin rahan mitä uhraavat tollaseen kronikka skeidaan vaikka hienompaan Tex kirjaan, josta olisi iloa moniksi vuosiksi eteenpäiin monille.
Mitä ihmettä? Mitenkäs tuota Kronikkaa muualla edes voitaisiin julkaista?!
Kronikassa tulee ulos suomalaista Texiä alkuperäisessä muodossa paitsi silloin, kun tulee jokin erikoisjulkaisu.
-
Minusta myös Italiassa voitaisiin sanoa sana kronikka, jos uudelleen julkaistaan normi Texiä.
-
Minusta myös Italiassa voitaisiin sanoa sana kronikka, jos uudelleen julkaistaan normi Texiä.
Nehän on julkaistu siellä uusina painoksina ties kuinka monta kertaa.
-
Mitä ihmettä? Mitenkäs tuota Kronikkaa muualla edes voitaisiin julkaista?!
Vaikkapa Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Englannissa. Niillähän oli sama räätälöity Tex käytössään kuin suomalaisillakin. Mutta eivät ole tähän ryhtyneet. Norjassa on julkaistu maxeissa näitä vanhempia tarinoita hyvällä painojäljellä. Ei kuitenkaan mitenkään kattavasti tai oikeassa järjestyksessä.
Orjan, sain tuosta aloitusviestistäsi käsityksen, että et oikein arvosta meidän Tex-toimittajia. Hyvä, kun korjasit. Minä en tarkemmin heidän työnkuvaansa tunne, mutta en usko, että he yksin päättävät, mitä julkaistaan ja mitä. He tekevät käsittääkseni ehdotuksia ylemmilleen. Eivätkä he ihan kaikkea Tex-kamaa voi edes ehdottaa, sillä pitäähän ne muut työtkin tehdä, kuten jo sanoin.
Ja mitä tulee Texin erikoisjulkaisujen laatuu, niin kyllä niiden kanssa on toisinaan saanut pettyäkin. ain muutamaan kirjaan on tullut palattua useasti. Toki voi olla, että minulla on ne parhaat tilaamatta. Kyllähän minua kovasti kiinnostaa tuo Civitellin ja Ticcin kirja.
-
Juu. Totta toki arvostan. Siksihän asian toinkin esille heti, ettei kukaan vaan saanut väärää kuvaa. Olen aina arvostanut varsinkin Asko A:ta ja hänen vankkaa kokemustaan Texin maailmasta.
Asko A ei varmasti enää edes muista, kun nuorena poikana kävin tarjoamassa hänelle Tex kansikuvituksiani, kun hänellä oli oma huone Tampereella Egmontin tiloissa. Tästä on jo ikuisuus aikaa.
Muistan Askon mukavan olemuksen jo silloin.
No. Limponahan minä kotiin lähdin. Minusta ei tullut Tex kansikuvan tekijää tuolloin nuorempana eikä ole tullut vieläkään.
Minulle jäi mieleen Askon työhuoneesta Tex Willerit ja eritoten Italian kieliset Texit, joita lojui pitkin pöytää ja joita himoitsin kovasti. Mutta Asko oli pihillä päällä :D Pyysin yhtä Italiankielistä lehteä itselleni, mutta pahus kun ei antanut. Ehkä niitä oli vain yksi kpl kutakin. Olin näkevinäni useampiakin kappaleita jostakin numerosta.... En usko että Asko enää muistaa edes käyntiäni. Minä muistan. Pettymys oli tietenkin suuri kun sitä kuvitteli silloin hieman liian suuria itsestään.
Joten arvostan kyllä kuten korjasin asiat toimittajiamme. Mutta sanon kyllä sitten suoraankin kun on asiaa mikä milloinkin mättää.
Harmittaa vaan se kovin, ettei heidän suuri ja mahtava työnantajansa Egmont oikein tuntunut arvostavan, kun alettiin supistamaan ja karsimaan toimittajia ja organisaatiota.
Ja Janne. Älä ole turhan vaatimaton itseäsi kohtaan. Sinä tunnet kovasti Tex kenttää. Olet ollut osaltasi vaikuttamassa hienolla tavalla asioihin, kuten jotkut muutkin kvaakkilaiset mitä Texiin tulee.
Ja tietenkään he eivät yksin voi päättää mitä julkaistaan. Mutta kuten totesin, jatkaisivat samaa linjaa nyt kun on tullut se Kuuma iltapäiväkin jne ja näissä kait päätökset tehtiin ihan täällä Suomessa....
No. Ehkä ensi vuonna sitten jotain kivaa. Mutta vaikka tässä nyt puhutaankin pääasiassa suuralbumeista, niin voisivathan meidän toimittajat viedä kuitenkin viestiä pääkallopaikalle, että lisäisivät värikirjaston ilmestymis nopeutta ainakin kahdella vuosittain.
-
......
Toki kronikat ovat tärkeitä niille, jotka eivät ole koskaan onnistuneet divareista hankkimaan niitä. Monille Texin lukijoille ei painojäljellä ole sillein merkitystä ja statusta, kuten 100 kertaa on todettu erilaisilla foorumeilla täällä kvaakissakin. Tälläisiä löytyy paljon jotka ostavat niitä pelkästään lukuelämyksellisistä syistä ja hyvä heille. ..... Roska on roskaa. ::)
Meikäläiselle Kronikat eivät ole roskaa ja uskon ettei monelle Kronikaan ostajalle, pitää muistaa että Kvaakissa kommentoi vain ihan marginaalinen osa ostajista.
Ostan Kronikkaa luku- ja keräilyelämyksen takia. Toivon että Egmontissa ei mennä retkuun ja aleta ajamaan alas tätä hienoa sarjaa vain sen takia että muutama Kvaakin kirjoittaja ei siitä pidä.
-
Meikäläiselle Kronikat eivät ole roskaa ja uskon ettei monelle Kronikaan ostajalle, pitää muistaa että Kvaakissa kommentoi vain ihan marginaalinen osa ostajista.
Ostan Kronikkaa luku- ja keräilyelämyksen takia. Toivon että Egmontissa ei mennä retkuun ja aleta ajamaan alas tätä hienoa sarjaa vain sen takia että muutama Kvaakin kirjoittaja ei siitä pidä.
Dennis...huomasitko tuon roll eyes hymiön tuon roskaa kommenttini perässä?
Kiusasin siinä hieman tietoisesti. Sitä ei pidä ottaa niin vakavasti. Voit nukkua yösi aivan huolletta. Ei tässä liputeta sen puolesta, että kronikka pitäisi lopettaa. Sori jos kiusasin asialla.
Minä, Tertsi, Micco, Hannu, Mosabacka ja jotkut muut olemme vain maininneet esimerkiksi viimeisen numeron kohdalla huonosta painojäljestä, joka on toistunut aikaisemminkin sen takia, että alkuperäinen materiaali on ollut aika kehnoa. Joten esimerkiksi minä totesin kommentissani, jota Dennis lainasit..... monille kronikka on tärkeä juuri siksi, että noita Tex Willerin numeroita on haastavan vaikeaa enää löytää varsikin hyväkutoisina. Onpahan ainakin alkupään Texit sitten kivasti hyllyssä ihailtavana.
Siksi mukava että keräät ja arvostat kronikoita. Kerää ihmeessä vaan kaikki.
Mainitsit ettei sinulle painojälki merkitse mitään. Se on ymmärrettävää. Mutta joillekkin sillä taas on merkitystä. Mielipiteitä on yhtäpaljon kuin lukijoitakin. Jokainen voi tehdä päätöksen että haluaako ostaa tuon kronikan vai ei. Eix oo aika simppeliä? ;D
Joten älä ole huolissasi asian suhteen Dennis. Tässä ei ole syntymässä kansalaisliikettä sen suhteen, että kronikat pitäisi lopettaa. Eikä Egmont todellakaan suurena kustantamona lopeta kronikoita sen takia, että joku tyyppi kuten minä tai joku muu sanookin, että painojäljessä olisi petrattavaa. Tottahan se kuitenkin on. Miksi pitäisi asia painaa villiaisella. Päinvastoin sehän on hyvä asia, että jotkut ovat huomauttaneet ja maininneet painolaadullisista ongelmista jotta niille ehkä voitaisiin tehdä jotain pientä säätämistä esimerkiksi painolaitoksessa tai jotain. Näistä asioista ollaan tietoisia kyllä. Koska kronikka myy kuitenkin mukavasti, miksi se kannattaisi lopettaa muutaman kommentin takia tai sentakia, että parempaa matskuu ei ole tällä hetkellä saatavissa? Näin ei koskaan tule tapahtumaan että sen julkaiseminen lopetettaisiin.
Mutta se on varmaa, että jossain vaiheessa kronikka tulee luonnollisesti sellaiseen vaiheeseen, että sen jatkamista ei kannata enää jatkaa, koska alkupään numerot ovat nyt julkaistu- ne kaikkein vaikeimat löytää ja uudempia numeroita liikkuu esmes divareissa ihan mukavasti. Kannattaa vaan katsoa mikä divari ei ryöstä sinun eurojasi liikaa >:D.
Kuten huomasit, kyllä aika monet ovat viimeaikoina huomioineet nuo kronikoiden epkohdat, mutta ostavat niitä silti.
Kronikoita ostetaan ja kerätään joka on hyvä asia. Kronikka myy. Näin sen olla pitääkin. Eikö vain?
-
Eiköhän ne Egmontilla katso ennen kaikkea sitä, mitä jää viivan alle, ennen kuin tekevät lopettamis-/jatkamispäätöksiään.
Olisihan se nyt aivan hullua, jos viisi kommentoijaa voisi lopettaa julkaisun, jota myydään tuhansia kappaleita.
-
Texin suuralbumi Uudisraivaajat (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2052), Koipeliini-voittaja ja yksi parhaita suuralbumeja koskaan, sai vähän perusteellisemman käsittelyn Kvaakissa, eikä täysin säästynyt kolmannelta asteeltakaan.
Venturin suti jättää jos jonkinlaista jälkeä, välillä viiva on herkkää kuin John Severinillä, välillä mainosmaista kuin Marvelin 50-luvun lännenlehdissä. Kit Willer erityisesti on kuin joku lehtien Kid-hahmoista.
Siveltimessä on myös miellyttävää kuivaa karheutta, kuten kuvasta näkyy.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/14012014184046-6.jpg)
-
Luulin Bernetiksi tuota kuvaa, ja ehdin jo toivoa jatkoa Bernetin taivallukselle Texin parissa...
-
Luulin Bernetiksi tuota kuvaa, ja ehdin jo toivoa jatkoa Bernetin taivallukselle Texin parissa...
Tämäkö ei sitten kelpaa?
Andrea Venturi on kieltämättä aika kameleonttimainen piirrostyylinsä kanssa ja vaikutteita tosiaankin näkyy sieltä täältä.
Uudisraivaajissa oli joitakin vähän rennompia ruutuja, johon suuntaan toivoisi taiteilijan entisestään kehittyvän.
-
Arvostelussa mielestäni vedetään vähän liian tiukka tulkinta Texin persoonasta vain (?) yhden albumin perusteella. Texin hahmo on ainakin minulla ollut se, joka on tehnyt sarjasta ylivertaisen. Miljöö on antanut hyvää taustatukea. Mutta ei toisinpäin. Muutenhan kaikki lännenmiljööseen kirjoitettu, hyvin kuvitettu sarjakuva olisi Suomessa yhtä suosittua. Olkookin, että näissä viimeaikaisissa (n. 5-10 vuotta) tarinoissa varsinkinkin kirjoittaja Bosellilla on ollut taipumusta viedä Texiä juuri arvostelijan kertomaan suuntaa, joka minulle tuo mieleen amerikkalaiset supersankarit, jotka painivat ahdistustensa kanssa. Mutta ei silti saa unohtaa edeltävää 50 vuotta Texin historiasta.
-
Arvostelussa mielestäni vedetään vähän liian tiukka tulkinta Texin persoonasta vain (?) yhden albumin perusteella. --Mutta ei silti saa unohtaa edeltävää 50 vuotta Texin historiasta.
Artikkelissahan todetaan, ettei Tex olisi käyttäytynyt näin "silloin ennen liuskalehtien aikaan--". Ainahan rangerimme on ollut kovanyrkkinen ja konnien leukaperät ovat olleet kovilla ja henki löyhässä, mutta meininki oli aina miehekästä, ei raukkamaista.
-
Minä olen myös eri mieltä Lurkerin tulkinnoista Texin persoonallisuudesta.
Lurker kirjoittaa:
"Aivan uransa alussa Texissä oli joitakin inhimillisiä piirteitä, mutta rippeetkin niistä hävisivät, kun hänen intiaanivaimonsa Lilith kuoli. Siitä lähtien hän on ollut ilmeetön, eleetön mies, joka näyttää purkavan libidonsa roistojen runttaamiseen. ... Nämä osin sadistiset halunsa Tex kätkee Ranger-tähtensä taakse. ... Ellei Texillä olisi toveripiiriä ja poikaansa, hän muuttuisi varmasti vieläkin julmemmaksi vigilanteksi. Mies on sisältä tyhjä."
Eikö heikommassa asemassa olevien tai rikoksen tai vääryyden kohteeksi joutuneiden auttaminen ole inhimillinen piirre? Jatkuvastihan Tex kulkee sinne ja tänne joko rangerien päämajan toimeksiannosta, jonkun ystävän avunpyynnöstä tai pysähtyy matkallaan auttamaan ahdingossa olevaa. Kaltoin kohdeltujen intiaanien puolelle hän on aina asettunut, jopa vastustamaan virkavaltaa/sotilaita. Pyyteetön auttaminen on minusta hyvin, hyvin inhimillistä ja osoittaa lämmintä sydäntä.
Mitä tulee sadistisiin haluihin, niin tälle en löydä minkäänlaista näyttöä Texeistä. Texin "omankädenoikeuden", rosvojen mukiloinnin, funktiona ei selvästikään ole muiden kuin tiedonhalujen tyydyttäminen. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että eritoten viimeaikoina tämä on mennyt vähintäänkin överiksi.
Sen sijaan sadistisista haluista löytyy selkeä esimerkki uusimmasta Ken Parkerista, jonka ensimmäisessä tarinassa sitä löytyy riittämiin. Intiaaneilla ei ole mitään muuta motiivia vankiensa kohteluun kidutuspaalussa kuin tuottaa näille mahdollisimman paljon tuskaa ja kärsimystä.
Artikkeli kuvastaa minusta enemmän kirjoittajan asennetta Texiä kohtaan kuin että olisi osuva analyysi Texistä.
Edit. Mieleen tulee, että mahtaakohan tämä Texin morkkaaminen jotenkin liittyä Koipeliini-äänestyksen jälkimaininkeihin?
-
Mieleen tulee, että mahtaakohan tämä Texin morkkaaminen jotenkin liittyä Koipeliini-äänestyksen jälkimaininkeihin?
Artikkelin tarkoitus on kunnioittaa Texin pitkää historiaa ja sitä Villin lännen perinnettä, jota Tex populaarikulttuurissa jatkaa.
"Tex Willer -tarinoiden viehätys saattaa hyvinkin johtua vähemmän "sankarista" ja enemmän miljööstä, seikkailuhengestä ja monipuolisesta hahmogalleriasta. Italiassa lännensarjakuva jatkaa siitä, mihin kirjat ja elokuvat jäivät."
Texin sankaruudessa on kuitenkin joitakin piirteitä, jotka voi kyseenalaistaa. Suuralbumit saavatkin olla vähän rankempia ja aikuismaisempia (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6804.msg302197.html#msg302197), mutta liiallinen väkivallalla mässäily (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5745.msg82028.html#msg82028) ei oikein innosta (linkit aikaisempiin viesteihini).
-
Ihan asiallinen analyysi Texistä tuo artikkeli. Säännönmukaisestihan se tajuttomaksi hakkaa pienenkään epäilyn antaessa aihetta ja aina sen kummemmin taustoja kyselemättä. Koko vastustajaporukka ammutaan useimmiten myös hengiltä, ei satu Texin mieleen että olisivat vihulaiset erehtyneet vaikka joskus, sillä kenenkään syytä toimintaansa ei selvitetä sen kummemmin. Jos pomo on ollut rikollinen, kaikki muut on sitä samaa sakkia sen ihmeempää ajattelua käyttämättä, ikinä.
Ei Texiä kiinnosta ottaa selville olisiko joku jostain syystä vaikka pakotettu olemaan mukana tai vähemmän syyllinen mihinkään. Hyvät on hyviä ja pahat pahoja.
Enkä usko että oikeasti lämminsydäminen mies jaksaisi tuolla asenteella kovin pitkään.
Texeissä parasta on kuvitus ja juonenrakentelu on ammattimaisella taidolla tehty. Moraali ei kestä kummoistakaan oikeasti rehellistä tarkastelua.
Edit. Tämähän on fantasia erehtymättömästä miehestä.
-
Texin "omankädenoikeuden", rosvojen mukiloinnin, funktiona ei selvästikään ole muiden kuin tiedonhalujen tyydyttäminen. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että eritoten viimeaikoina tämä on mennyt vähintäänkin överiksi.
Minusta nämä mukiloinnit ovat selvästi vähentyneet. Aiemmin nämä hakkaamiset, voisihan sitä puhua kidutuksestakin, olivat varsinainen konventio, joskus jopa leppoisa hetki, jolloin saattoi salaa hymyilläkin. Nyt ne ovat harventuneet, jolloin niiden teho on kasvanut, ja tietyn huumorittomuuden kasvaessa, raaistuneet. Kyllä Lurker on oikeassa siinä, että Tex on muuttumassa, eikä minustakaan hyvään suuntaan. Mutta mielestäni on silti liika väittää, että Tex on sadistinen, tyhjä mies. Texin maailmassa ei ole ollut suuria murheita eikä mullistuksia Lilythin kuoleman jälkeen, ja siitäkin on jo vuosikymmeniä, joten jos Texistä olisi tullut sadistinen tappaja tämän jälkeen, niin sitä hänen olisi täytynyt olla kaikki nämä vuodet. Mutta kun ei ole ollut. Kyseessä on siis lähinnä yhden tai kahden kirjoittajan tulkinta. Suuri osa kirjoittajista on Tex-perinteelle uskollisempia kuin esim. tämän suuralbumin kirjoittanut Mauro Boselli. Mutta jännä nähdä, mihin suuntaan Texiä tosiaan nyt viedään, kun Bosellista on tullut Tex-toimituksen pääkirjoittaja ja muiden tarinainiskijäin tutori.
-
Koko vastustajaporukka ammutaan useimmiten myös hengiltä, ei satu Texin mieleen että olisivat vihulaiset erehtyneet vaikka joskus, sillä kenenkään syytä toimintaansa ei selvitetä sen kummemmin. Jos pomo on ollut rikollinen, kaikki muut on sitä samaa sakkia sen ihmeempää ajattelua käyttämättä, ikinä.
Ei Texiä kiinnosta ottaa selville olisiko joku jostain syystä vaikka pakotettu olemaan mukana tai vähemmän syyllinen mihinkään. Hyvät on hyviä ja pahat pahoja.
Ei tuo kyllä minusta pidä paikkaansa. Käsillä olevassa Uudisraivaaja-tarinassakin yksi roismo osoittautui hyväksi eikä Tex sitä ampunut. Usein - ja itse asiassa hyvin usein - on myös niin, että Tex päästää pikkurikolliset matkoihinsa saatesanoilla "jos vielä tapaan sinut nurkissa pyörimässä, niin ...". Mukaan rosvojengiin pakotettujakin on matkan varrella ollut, eikä Tex niitäkään ole listinyt, päinvastoin.
-
Tex on niin pitkäikäinen sarja että kaikkia poikkeuksia löytyy. En kyllä moraaliltaan esikuvalliseksi hepuksi uskaltaisi kuvailla.
Tietysti jos ei anna tällaisten perimmäisten ongelmien häiritä, että ihmisiä ei periaatteessa pitäisi tappaa ilman oikeudenkäyntiä, vaikka on lainvalvoja, niin varsin viihdyttävähän Tex on, en minäkään olisi muuten tilannut sitä.
-
Onhan tuossa piirtämisessäkin ollut viime aikoina eroja ja joskus ollaan puhuttukin siitä täällä. Vanhan perinteen mukaan (kuten western-leffoissakin), niin Texissäkin on perinteisesti ollut niin, että kun es. pahista ammutaan, niin verta eikä reikää näy. Nyt noin vuoden 2005 jälkeen on ollut joitakin piirtäjiä, jotka näyttävät verenkin roiskumista.
Minä pidän perinteellisestä, että pahis kaatuu maahan ilman verta ja reikää ruhossa!
Välillä Tex on ehkä liian raju, muttei mun mielestä kovin usein. Jotenkin liuska-ajan tarinoissa Tex kuvattiin vähän naiiviksi ja ei niin nokkelaksi kuin nykyään. Tex ei tuolloin ehkä hoksannut kaikkia pahisten toilailuja tai pahiksia ja usein Carson selvitti Texille asioita. Nykyään Tex on terävämpi kaveri.
-
Tex on niin pitkäikäinen sarja että kaikkia poikkeuksia löytyy.
Sen todentaminen mikä on poikkeus ja mikä sääntö (yleinen käytäntö), vaatisi Texien analysointia tästä näkökulmasta. Nyt kumpikin (niin minä kuin Czaba) huutelee omien mielikuvien mukaan.
Mikan kanssa olen tismalleen samaa mieltä: väkivallalla mässäily, jossa luodit läjähtävät päähän tai ruumiseen ja verivana lentää, on täysin turhaa.
-
Tex taitaa useimmin kuitenkin tappaa tulitaistelujen yhteydessä, käytännössä itsepuolustuksena. Pitäisi tutkia yksityiskohtaisesti. Onko Tex hyökännyt pahisten pesään vain ampuakseen? Tuskin sentään mitään niskalaukauksia on annettu?
Kiduttaminen tietojen saamiseksi on tietysti sitten eri homma. Onkos Tex koskaan hakannut ketään sairaalakuntoon/tappanut huomatakseen vain että hups, eihän se ihan oikeasti mitään tiennytkään/konna ollutkaan, pitäisköhän sen vaimolle ja lapsille laittaa adressi tai kukkia? Ja kumman varmasti Texin luoti osuu vain kaikkein paatuneimpiin konniin.
Timo
-
Tex taitaa useimmin kuitenkin tappaa tulitaistelujen yhteydessä, käytännössä itsepuolustuksena. Pitäisi tutkia yksityiskohtaisesti. Onko Tex hyökännyt pahisten pesään vain ampuakseen? Tuskin sentään mitään niskalaukauksia on annettu?
Kiduttaminen tietojen saamiseksi on tietysti sitten eri homma. Onkos Tex koskaan hakannut ketään sairaalakuntoon/tappanut huomatakseen vain että hups, eihän se ihan oikeasti mitään tiennytkään/konna ollutkaan, pitäisköhän sen vaimolle ja lapsille laittaa adressi tai kukkia? Ja kumman varmasti Texin luoti osuu vain kaikkein paatuneimpiin konniin.
Timo
Välillä isketty nyrkkiä sellaisten naamaan joita luultiin rikollisiksi mutta olivatkin joko lavastuksen kohteita (Civitellin ekassa tarinassa jos oikein muistan) tai sitten pakotettu avustamaan rikoksessa, mutta harvemmin kyllä pyytää anteeksi, tuossa ekassa tarinassahan LYÖTY mies pyysi anteeksi vihaisia sanojaan (tosin tämä yritti lyödä ensin pari kertaa räyhähumalassa ennen kuin Tex nukutti kaverin, joten katsottakoon sormien välistä).
Ja mitä kidutukseen tulee, niin lähes aina Tex vain UHKAILEE sillä, mikä aikalailla riittääkin tiedonsaantiin, esim. veitsellä tökkimistä ei ole tehnyt kertaakaan. Tosin tähän tarkoitukseen yleensä löytyy aina joku kaveriksi lyöttäytynyt sivuhahmo, kuten vaikkapa Buffalosotilaissa, veikkaan tietoiseksi valinnaksi kirjoittajilta.
-
Mielestäni ainoastaan kerran Tex on lyönyt täysin syytöntä miestä. Silloin Tex nöyrtyi pyytämään anteeksi. Tuota Tangon mainitsemaa Civitelli-juttua en justiin nyt muista...
Haluan vielä lisätä edellisiin kommentteihini, että mielestäni Lurkerin kirjoitukset ovat olleet aina hyviä ja oivaltavia. Tällä kertaa olen vain mainituista asioista eri mieltä kuin hän. Jos arvostelussa olisi sanottu esim., että "tarinan pohjalta saa kuvan, että Tex on...", niin en olisi rutissut lainkaan. Mutta kun asia yleistetään koskemaan koko Lilythin kuoleman jälkeistä aikaa, niin oli pakko kommentoida.
-
Tex taitaa useimmin kuitenkin tappaa tulitaistelujen yhteydessä, käytännössä itsepuolustuksena.
Tex on muistaakseni muutaman kerran ampunut pakenevia konnia selkään...
"Selkänahan kärvennystä"..
Kaksintaisteluissahan Tex mestariampujana pystyy riisumaan vastustajan aseista joten on ilmeisesti (käsikirjoittajan) mielialasta kiinni laittaako Teksi kelmin kylmäksi vai ei :P
-
Mielestäni ainoastaan kerran Tex on lyönyt täysin syytöntä miestä. Silloin Tex nöyrtyi pyytämään anteeksi. Tuota Tangon mainitsemaa Civitelli-juttua en justiin nyt muista...
1-3/1988 oli tarina, taisi olla Kaksi Tappajaa-nimellä kulkeva (en tota ensimmäistä osaa löytänyt pikaetsinnällä).
-
-- Texin maailmassa ei ole ollut suuria murheita eikä mullistuksia Lilythin kuoleman jälkeen, ja siitäkin on jo vuosikymmeniä, joten jos Texistä olisi tullut sadistinen tappaja tämän jälkeen, niin sitä hänen olisi täytynyt olla kaikki nämä vuodet. --
Eihän siitä vuosikymmeniä voi olla, reilu vuosikymmen ehkä. Kit Willer on vielä nuorukainen, ja eikös hän Lilythin kuollessa ollut pikkupoika? Texin aika ei kulje kuten meidän aikamme.
Haluan vielä lisätä edellisiin kommentteihini, että mielestäni Lurkerin kirjoitukset ovat olleet aina hyviä ja oivaltavia. Tällä kertaa olen vain mainituista asioista eri mieltä kuin hän. Jos arvostelussa olisi sanottu esim., että "tarinan pohjalta saa kuvan, että Tex on...", niin en olisi rutissut lainkaan. Mutta kun asia yleistetään koskemaan koko Lilythin kuoleman jälkeistä aikaa, niin oli pakko kommentoida.
Muistettakoon, että Tex sai jonkilainen hermoromahduksen vaimonsa kuoleman jälkeen, pukeutui erikoisiin vaatteisiin ja ratsasti Yön kotkana.
Sen jälkeen mies ei ole ollut entisensä. Onneksi on kavereita! Sillä ilman Kit Carsonia Tex olisi todella tylsä ja kylmä tyyppi, se on selvä. Ja poikansa edessä hän sentään vähän yrittää parantaa käytöstään. Uudisraivaajissakin, kun Kit tulee paikalle, pojalle vakuutellaan ettei tässä enää nyt mihinkään vielä pahempaan olla ryhtymässä.
Älkäähän nyt ottako liian vakavasti, tämä psykologisoiva willerismi on leikkiä siinä missä donaldismikin. Tex Willer ei ole sillä tavalla jatkumoa tarinasta toiseen, että voitaisiin puhua johdonmukaisesta hahmokehityksestä.
-
Älkäähän nyt ottako liian vakavasti, tämä psykologisoiva willerismi on leikkiä siinä missä donaldismikin. Tex Willer ei ole sillä tavalla jatkumoa tarinasta toiseen, että voitaisiin puhua johdonmukaisesta hahmokehityksestä.
Joo, ei! :) Aina silloin tällöin yritän muistuttaa itselleni, että Tex Willerkin on vain sarjakuvaa ;)
-
Joo, ei! :) Aina silloin tällöin yritän muistuttaa itselleni, että Tex Willerkin on vain sarjakuvaa ;)
Kyllä nämä hahmot päänupissa jotenkin todellisiksi muuttuvat ja niihin jonkinlainen tunneside syntyy.
Kuvitelkaa, jos Tex rebuutattaisiin samoin kuin Jenkeissä supersankarit. Se olisi aivan hirveätä. Supersankarin rebuuttaus (ja lehden uusi ykkösnumero ties monenenneko kerran) tuo yleensä lisää lukijoita. En uskalla edes kuvitella, miten Texin kohdalla kävisi.
-
Muistettakoon, että Tex sai jonkilainen hermoromahduksen vaimonsa kuoleman jälkeen, pukeutui erikoisiin vaatteisiin ja ratsasti Yön kotkana.
....
Älkäähän nyt ottako liian vakavasti, tämä psykologisoiva willerismi on leikkiä siinä missä donaldismikin. Tex Willer ei ole sillä tavalla jatkumoa tarinasta toiseen, että voitaisiin puhua johdonmukaisesta hahmokehityksestä.
Ei, kyllä Tex on kuten Calvin (Lassi/ Paavo) ja tarvitsee selkeästi ammattiauttajaa ja napit.
Petri Hiltusen Tex Willer luentohan kävi rakkaudella läpi kaikki Texin varjoisammat ja hilpeämmätkin puolet läpi, dinosauriiden ja muukalaisten teilaamisesta siihen miten epätodennäköinen prosentti on siinä että joku kovistelee kerta toisensa jälkeen vain niitä "pahoja tyyppejä".
Vain sarjakuvaa kontekstin lisäksi on tietty niinkin kauhistuttava ajatus että paitsi sarjakuvan ajankuvalla ja miljööllä niin myös julkaisuajalla ja miljööllä on vaikutusta siihen millainen sarjakuva ja sen sanoma on.
Jannelta seuraavaksi "miten Tex Willeriä luetaan" eikös?
-
Ai niin, tämä piti vielä postata tänne. Uudisraivaajien wagonmaster Joe Starbuck on tosiaankin saanut piirteensä länkkärinäyttelijältä Ward Bond.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=27309)
Vain sarjakuvaa kontekstin lisäksi on tietty niinkin kauhistuttava ajatus että paitsi sarjakuvan ajankuvalla ja miljööllä niin myös julkaisuajalla ja miljööllä on vaikutusta siihen millainen sarjakuva ja sen sanoma on.
Vaikkei sellaista Villiä länttä ole koskaan ollutkaan, joka Texissä on. Se on kyllä samalla tavalla totta kuin Tolkienin Keski-Maa...
-
Muistettakoon, että Tex sai jonkilainen hermoromahduksen vaimonsa kuoleman jälkeen, pukeutui erikoisiin vaatteisiin ja ratsasti Yön kotkana.
Väärin muistettu. Lilyth oli vielä elossa kun Tex pukeutui Yön Kotkaksi. Lilyth toteaa Texin saapuessa: "Kotka saapuu pesäänsä". Syy erikoisiin vaatteisiin oli aivan toinen; Texin todellinen henkilöllisyys oli paljastunut konnille, ja sheriffi, joka kuului koplaan, jahtasi häntä.
Hermoromahdus on Lurkerin omaa mielikuvitusta.
-
Väärin muistettu. Lilyth oli vielä elossa kun Tex pukeutui Yön Kotkaksi.
Luova muisti teki taas tepposet. Kuoliko Lilyth isorokkoon, jota konnat levittivät huovissa?
"Kotka saapuu pesäänsä".
Hih!
Hermoromahdus on Lurkerin omaa mielikuvitusta.
Kuten jo sanoin, tämä on kyökkipsykologiaa, leikittelyä kuvitteellisen hahmon ominaisuuksilla.
-
Samat konnat, Brennan ja Teller, ne saastuneet huovat sinne toivat kostoksi ja Lilyth sairastui ja potkaisi tyhjää, heitti lusikan nurkkaan, vaihtoi hiippakuntaa ja kaikkia sen tapaisia asioita. Tämähän kerrottiin lukijoille vasta vuosia myöhemmin.
Tahatonta fingerporisointia tuo kotka pesäänsä.
Siis freudilaista kyökkipsykologiaa? "purkaa libidoaan"; painekattilateoria?
Vahinko vaan että kaikki arvostelun lukijat eivät ehkä tätä leikittelypuolta hiffaa.
-
Onhan tuossa piirtämisessäkin ollut viime aikoina eroja ja joskus ollaan puhuttukin siitä täällä. Vanhan perinteen mukaan (kuten western-leffoissakin), niin Texissäkin on perinteisesti ollut niin, että kun es. pahista ammutaan, niin verta eikä reikää näy. Nyt noin vuoden 2005 jälkeen on ollut joitakin piirtäjiä, jotka näyttävät verenkin roiskumista.
Fuscohan on jo 70-luvulla piirtänyt luodinreikiä ja veren roiskumista. Ja sama mies oli myös vastuussa kuvasta, joka ainakin minuun pienenä teki lähtemättömän vaikutuksen raakuudessaan: Tehtävä Great Fallsissa vuodelta 79, kohtaus jossa Tex ja Jim Brandon saatetaan intiaanikylään, etualalla on kahden nuotion ylle ripustetun punatakin ruumiit. Toisaalta Fusco oli minun mielestäni aina kaikkein 'mauttomin' vanhan polven piirtäjä. Minusta ainoastaan Marcello on yltänyt pahempaan.
Tex on muistaakseni muutaman kerran ampunut pakenevia konnia selkään...
"Selkänahan kärvennystä"..
Muistaakseni vielä useammin ammutaan vain läheltä, jotta konna/kapinallinen tietää, miten käy, jos hän palaa.
Kuvitelkaa, jos Tex rebuutattaisiin samoin kuin Jenkeissä supersankarit. Se olisi aivan hirveätä. Supersankarin rebuuttaus (ja lehden uusi ykkösnumero ties monenenneko kerran) tuo yleensä lisää lukijoita. En uskalla edes kuvitella, miten Texin kohdalla kävisi.
Hänestä tulisi psykoottinen ja navajoja vihaava apuri Jonah Hexille ;)
Koskahan Tex on viimeksi polttanut tulitikkuja jonkun varpaiden välissä ???
-
Vahinko vaan että kaikki arvostelun lukijat eivät ehkä tätä leikittelypuolta hiffaa.
Voihan Morisco sentään! Texin lukijat, jos ketkä, ymmärtävät hurtin huumorin päälle.
Koskahan Tex on viimeksi polttanut tulitikkuja jonkun varpaiden välissä ???
Toivottavasti ei ihan tavaksi tule!
-
Tex Willerin kerronnassa väkivallalla on riittimäinen luonne. Niin ase- kuin myös fyysinenkin väkivalta on vain operatiivista toimintaa. Psykoseksuaalisia tulkintoja voi tottakai heitellä ilmoille, mutta itse lähdemateriaalissa syvemmät analyysit jäävät kerronnan ulkopuolelle.
Olisihan täysin inhorealistinen vaihtoehtotarina silti ihan kiehtova ajatus.
Ammuskeluissahan varhainen Tex oli jopa koomisen armelias. Pikkuhiljaa henkipattoja alettiin sitten laittaa kylmiksi aika surutta. En tiedä tarkalleen missä vaiheessa, mutta ainakin jo 1970-luvun alussa.
Tilastotieteellisesti ajatellen noiden pääpahisten satojen palkollisten joukossa on pakostakin ollut ihan vaan hengen pitimiksi mukaan eksyneitä yksinhuoltaja-isukkeja. Viihteellisen sarjakuvan parissa noita rumia ruumihia ei vaan koskaan jäädä sen enempää ihmettelemään.
Rikollisten tunnistamisessa Texillähän on suorastaan koiran hajuaisti apunaan. Toisaalta Texin seikkailujen "lännessä" pahikset saattavat myös pistää ammattilaisen silmään suuremmalla varmuudella (kuva alla). Siksi ei ole siis ollenkaan ihmeellistä, että hurtit pieksäjäiset osuvat ainoastaan katalien konnien kohtaloksi.
Tämä nyrkkisäkkiharjoitteluhan sitten siivittää Texin urheilullisempia nyrkkeilymatseja, joiden päätteeksi tyrmätyksi tullut korsto useimmiten paiskaa kättä reilun voittajansa kanssa.
-
Olisihan täysin inhorealistinen vaihtoehtotarina silti ihan kiehtova ajatus.
Tjaa! Se USA:n markkinoille tarkoitettu Yksinäinen kostaja oli aika lähellä "vaihtoehtotarinaa" ja rebuuttia.
Vaikka rapakon toisella puolen ei voisi eurooppalaista Texiä julkaista, lähinnä intiaaninen ja meksikaanien halventavaksi käsitettävän kuvauksen takia, niin tuo Yksinäinen kostaja oli sitten puolestaan kuin Tex-väärennös. Komea kuin mikä mutta falski.
Viikatemiehen tiellä herätti aikoinaan paljon keskustelua, se kun oli myös erilainen Tex. Mielestäni kuitenkin yksi parhaita tarinoita, lukemistani.
Uudisraivaajat sen sijaan on jotenkin kuin "kootut parhaat" Villistä lännestä, kaikkea löytyy.
-
Yksinäinen kostaja -albumikin oli aika perinteinen herooinen seikkailulänkkäri. Ehkä aavistuksen "vihaisempi" kuin perus Willerit.
Tarkoitin realismilla ihan sitä ihteään. Clint Eastwoodin Unforgiven -tyyliin (vaikka sekin hivenen luisui legendan puolelle loppuratkaisussaan).
Onko muuten Tex Willereissä milloinkaan sattunut, että sankarimme olisivat haavoittaneet/tappaneet vahingossa sivullisia lukuisissa tulitaisteluissaan? Yhdysvalloissahan ampumavälikohtausten uhreista käsittääkseni aika iso joukko on harhaluotien surmaamia.
-
En yht'äkkiseltään muista yhtään tarinaa, jossa Texin & kumpp luoti olisi osunut sivulliseen. Sen sijaan veikkaisin että rosvojen ampumia harhaluoteja on sivullisiin osunut.
-
Koskahan Tex on viimeksi polttanut tulitikkuja jonkun varpaiden välissä ???
Aina kannattaa kysyä. Vastaus on vuonna 2001 tarinassa Murhayritys.
-
Tjaa! Se USA:n markkinoille tarkoitettu Yksinäinen kostaja oli aika lähellä "vaihtoehtotarinaa" ja rebuuttia.
Ja Joe Kubertin tarina onkin ehkä tähän asti paras lukemani Willer-tarina. muutama muu pääsee lähelle mutta ei ohi.
-
Uhkasiko Tex jossain tarinassa jättää vankinsa punaisten muurahaisten välipalaksi jollei tietoa irtoa ja ötökät myös pääsivät makuun?
On hatara muistikuva tuollaisesta, voin hyvinkin olla väärässä...
-
Onko Tex "kuulusteluissa" vetänyt nyrkeillä tuoliin sidottua miestä?
Hiltunen saisi tehdä Tex-luennostaan esseen Sarjainfoon (se lehti kaipaisi paljon pidempiä juttuja).
Timo
-
Onko Tex "kuulusteluissa" vetänyt nyrkeillä tuoliin sidottua miestä?
Tuostahan nyt olisi kamalasti ylimääräistä vaivaa. Sitoa ihan tuoliin? :o
Ja ne ilmalennot alastuloineen vaan lisäävät kuulustelun tehoa!
;D
-
Ei varmasti ole!
-
Ja ne ilmalennot alastuloineen vaan lisäävät kuulustelun tehoa!
;D
Ja kuulustelun tapahtuessa saluunassa tai hotellissa/majatalossa täytyy toki ajatella työllistävää vaikutusta puusepille ja välillä jopa lasimestareille ::)
-
Tämä keskustelu Texin väkivaltaisuudesta nousee aina välillä pinnalle, tässäkin ketjussa aiemmin. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5745.msg81391.html#msg81391)
Tex Willer -sarjakuvista pitäminen on tietenkin aivan eri asia kuin Tex Willerin henkilöstä pitäminen. Heh, katson mielelläni Hannibal-sarjaakin telkkarista ja päähahmo kiehtoo, mutta en todellakaan pidä hänestä tai toivoisi vastaavan henkilön kuuluvan tuttavapiiriini "oikeassa elämässä". Turha nyt siis kenenkään loukkaantua, kun Texiä haukutaan... Ei tässä nyt ihan niin metatasolla kaiketi liikuta, eihän?
Texissä on paljon hienoa: toveriporukka, seikkailuhenki, ne paljonpuhutut Villin lännen klisheet, intiaanit jotka sanovat ugh, savumerkit jne. Texin kautta saamme myös tutustua lukuisaan joukkoon sarjakuvantekijöitä Italiasta (ja vähän muistakin maista). Laadukkaat suuralbumit ja Maxi-Texit, ainakin omalla kohdallani, herättivät uudestaan kiinnostuksen Texiin.
-
Uhkasiko Tex jossain tarinassa jättää vankinsa punaisten muurahaisten välipalaksi jollei tietoa irtoa ja ötökät myös pääsivät makuun?
On hatara muistikuva tuollaisesta, voin hyvinkin olla väärässä...
Parikin kertaa, Canzion(?) tarinassa naispuolinen marshall syvästi paheksui tälläistä menettelytapaa, jolloin Tex sanoi (en muista sanantarkasti), että hän ei koskaan ole tehnyt mitään "turhasta julmuudesta", mutta tiesi että kyseinen konna oli harvinaisen paatunutta sorttia ja tämän kopla oli myös kidnapannut pikkupojan, joten hätätilanteessa hätätilanteet käyttöön kai? Pitää myös muistaa että tarinan konnat olivat hieman kylmempää sorttia kuin useimmiten, turvautuen myös kidutukseen pikkupoikaa kohden saadakseen tältä tärkeää tietoa.
-
Tex on koko lailla samalla realismin tasolla kuin Batman. ;) Molemmat ovat "vain ihmisiä", mutta valitsemissaan taistelutaidoissa ylimaallisella tasolla ja kelmitutka on herroilla äärimmilleen kehittynyt. Ja molemmista on monenlaisia tulkintoja pitkän julkaisuhistorian myötä.
Kummankin seikkailuja luen itse, älkää kukaan närkästykö tästä kommentista.
-
Parikin kertaa, Canzion(?) tarinassa naispuolinen marshall syvästi paheksui tälläistä menettelytapaa, jolloin Tex sanoi (en muista sanantarkasti), että hän ei koskaan ole tehnyt mitään "turhasta julmuudesta", mutta tiesi että kyseinen konna oli harvinaisen paatunutta sorttia ja tämän kopla oli myös kidnapannut pikkupojan, joten hätätilanteessa hätätilanteet käyttöön kai? Pitää myös muistaa että tarinan konnat olivat hieman kylmempää sorttia kuin useimmiten, turvautuen myös kidutukseen pikkupoikaa kohden saadakseen tältä tärkeää tietoa.
Kiitos tiedosta, nyt alkaa hieman ripeen verran palailla. Kyseisen pikkupojan isoisähän(?) oli jemmannut (juna?)ryöstösaaliin ja taisi Tex näyttää kirvesmiehen taitojakin..Taisi olla aika laadukas tarina myös...
-
Keskustellaan tässä ketjussa nyt silti ainakin siteeksi näistä suuralbumeista ja niiden tarinoista. Texin seikkailut muissa sarjoissa kuuluvat sitten niitten omiin ketjuihin.
-
Juu, mikäs on seuraava suuralbumi ja koska tulee?
-
Tuo uudisraivaajat on viimeisin Italiassa ilmestynyt suuralbumi. En löytänyt Bonellin sivuilta mitään mainintoja seuraavasta. Suuralbumihan ilmestyy Italiassa yleensä kesäkuussa; ehkä lähiaikoina jotain tietoa tihkuu. Jannella saattaa olla tarkempaa tietoa.
-
Tässä listaa tekeillä olevista suuralbumeista. Mainittu oletettu julkaisuvuosi kirjoittaja ja kuvittaja. Mitään virallista tiedonantoa ei ole annettu.
2014, Ruju, Roi
2015, Faraci, Breccia (I letti di lava, perustuu edesmenneen Sergio Bonelli ideaan, sisältää oikeita historiallisia henkilöitä )
2016, Boselli, Carnevale
2017-2018, Ruju, Rotundo (Galveston)
2017-2018, Boselli, Andreucci (il magnifico fuorilegge, sijoittuu vuoteen 1866, jolloin Tex oli vielä lainsuojaton)
Muita tekeillä olevia
Boselli, Villa. Tarinan nimi Eagle Pass, vuosi sitten kuvitus sivulla 114
Boselli, Majo.
Faraci, Altuna
Notta taas ihan uusia kuvittajia runsain mitoin olisi tarjolla.
-
Kuinka kauan Villa on tehnyt tuota suuralbumia, menee kohta Magnusin seitsemän vuoden ennätys rikki.
-
Onhan siitä yli kymmenen vuotta. Mutta ei hän pelkästään sitä ole pipertänyt ja välissä oli myös todella monen vuoden totaalitauko. Magnus käyttikoko sen seitsemän vuotta siihen suuralbumiin. Kaiken lisäksi Magnusilla oli avustaja, joka piirsi hevosia ym.
-
Se Kubertin taiteilema Yksinäinen kostaja ilmestyy myös suuralbumina 21.05.2014.
-
Siis toinen painos?
-
Siis toinen painos?
Näin ymmärtäisin: Egmontin lehdistötiedote (http://www.egmontkustannus.fi/yritys/media-ja-yhteistyo/lehdistotiedotteet/). Lienee siis pehmeäkantinen ja mustavalkoinen.
-
Näin ymmärtäisin: Egmontin lehdistötiedote (http://www.egmontkustannus.fi/yritys/media-ja-yhteistyo/lehdistotiedotteet/). Lienee siis pehmeäkantinen ja mustavalkoinen.
Oli kuitenkin laitettu numeroksi 29.
-
Kadonneen pueblon väriversiota ei laskettu suuralbumeihin, vaan oli muistaakseni nimeltään värisuuralbumi ilman numeroa. Yksinäisen kostajan ensimmäinen painos, siis värillinen versio, kuitenkin laskettiin suuralbumiksi. Oletan siis, jo kansikuvankin perusteella, että nyt tulee ihan perinteinen mv-suurabumi. Hyvä niin, meikäläisellä alkaa olla kohta puoli tusinaa eri versiota tuosta tarinasta.
-
Aina kannattaa kysyä. Vastaus on vuonna 2001 tarinassa Murhayritys.
Tähän pieni päivitys: numerossa 2/14. Ei tosin mennyt ihan oikeaoppisesti...
-
Minua myös hämää tuo Yksinäinen kostaja kun se vielä näyttää olevan numeroitu suuralbumiksi 29 lehdistötiedotteessa. Harvassa sarjassa uusintapainos on myös uusi numero. Kadonnut pueblo, yksinäinen kostaja... mikä mahtaa olla seuraava uusintapainos? Onhan nämä kaksi harvinaisinta suuralbumia mutta silti alkaa tuntumaan jo vähän rahastukselta. Saatiin värillinen kadonnut pueblo ja nyt kai tulee mustavalkoinen yksinäinen kostaja?
Seuraava vaihe varmaan on, että kaikki värillisenä ja mustavalkoisena julkaistut painetaan vielä kerran uudestaan, tällä kertaa 80-luvun Aku Ankan taskukirjojen tyyliin. Eli joka toinen sivu värilliseksi :D
-
Seuraava vaihe varmaan on, että kaikki värillisenä ja mustavalkoisena julkaistut painetaan vielä kerran uudestaan, tällä kertaa 80-luvun Aku Ankan taskukirjojen tyyliin. Eli joka toinen sivu värilliseksi :D
Heh..ja kaikista suuralbumeista vielä pulp-pokkarit...
No, yksinäinen kostaja jää ilman epäilystäkään ostamatta. Pueblon hankkiminen oli mielekästä mutta "päivityksessä" näin päin ei ole mitään mieltä....
-
Hyvähän se vain on, että Texejä julkaistaan myös uusintapainoksina. Erinomaista palvelua kustantajalta sarjakuvan kuluttajille.
-
Toisaalta kun keräilee, niin pakko se on tuokin ostaa. "Omistan kaikki muut paitsi tuon yhden suuralbumin" on täysin kestämätön tilanne. Rahaa palaa ja hyllytilaa menee. Mutta menköön :D
-
Toisaalta kun keräilee, niin pakko se on tuokin ostaa. "Omistan kaikki muut paitsi tuon yhden suuralbumin" on täysin kestämätön tilanne. Rahaa palaa ja hyllytilaa menee. Mutta menköön :D
Ja kauhea tilanne sekin olisi, että EI olisi mitään ostettavaa. Täydellinen kokoelma tuo täydellisen tyhjyyden tunteen.
-
Minäkin keräilen Texejä, olen tehnyt sitä koko ikäni. Mutta minulle ei ole ihan kaikki olleet pakkohankintoja - esim. pulpit - tdn jätän yksinäisen ratsastajankin mustavalkoversion välistä. Jos vertaa Suomen uusintoja tuohon Italian uusintojen tulvaan, niin ei kait sielläkään kovin moni osta joka norminumerosta prima editzionen lisäksi myös Tuttoa, Tre stelleä ja Nuova ristampaa, ja sen lisäksi vielä Mondadorin ja Mercuryn kokoelmia. Nuo värikirjastot kyllä ymmärrän. Suomen kronikkasarja on aika kalpea aavistus tuosta. Notta Lurkerin kanssa olen samoilla linjoilla, hienoa että uusintoja tulee, niin tuoreemmillakin Texin lukijoilla on niitä mahdollisuus hankkia. Tosin uskoisin, että aika moni mieluummin ottaisi sen Yksinäisen ratsastajan ekan, eli värillisen version.
-
-- aika moni mieluummin ottaisi sen Yksinäisen ratsastajan ekan, eli värillisen version.
Makedoniassa (siis kaupassa) hinta näytti olevan 50 €. Onhan se komia opus.
-
Mä saan sen luettavaksi aivan ilmatteeksi, sen kun vain laitan käden hylllylle.. ;D
-
Mä saan sen luettavaksi aivan ilmatteeksi, sen kun vain laitan käden hylllylle.. ;D
Löytyy täälläkin omasta hyllystä, mutta kyllä siitä muistaakseni maksaa piti... onneksi ei sentään viittäkymppiä.
Ai niin, se oli Yksinäinen kostaja. Yksinäinen ratsastaja on Lucky Luke -albumi.
-
Minulla on noita kovakantisia Yksinäisiä kaksin kappalein postin mokan takia.
Tilasin joskus itselleni tuon kirjan, joka tuli paketoinnista huolimatta huonokuntoisena. Tein asiasta reklamaation postille ja Egmontille. Egmont lähetti uuden kirjan samantien, mutta yllätys oli melkoinen, kun myös posti muisti minua uudella kirjalla muutaman viikon päästä >:D
-
on omasta mielestäni parhaimmassa neljänneksessä. Vaikka aika tavalla tarinassa käytetty enemmän tai vähemmän yleistä settiä (kiero sheriffi, baarimikon "jututtaminen", huopakääröjen käyttäminen murhaajien hämäämiseksi, pidätys+pako putkasta...) mukavasti etenee kerronta ilman tylsiä hetkiä..
Sommer ei pahemmin yksityiskohdilla herkuttele, hahmot Texiä lukuunottamatta erittäin hyvin onnistuneita ja karkeahkon oloinen taide on vaikuttavaa katsottavaa isossa koossa. Yksittäisistä ruuduista mainitsemisen arvoinen sivulla 166 Carsonin katsoessa happaman näköisenä tanssivaa senoritaa ja solttua.
>:D
-
Kyse suuralbumista nro 26 Lamontin hyeenat. Mulla on ko. albumista ns. "virhepainos" eli siinä on tuplana sivut 161-176, vastaavasti sivut 177-192 puuttuvat kokonaan. Ei pitäisi olla mikään retusoitu kappale, koska ostettu kaupasta uutena. En huomannut mainintaa tällaisista ainakaan tässä ketjussa. Onko muilla sattunut kohdalle? Tuli mieleen lukiessani Aku Ankka-ketjua, jossa mainittiin tämänkaltaisista Aku Ankka-lehdistä ja -taskareista. On mulla kyllä samasta albumista se oikeakin versio.
-
Minulla oli kerran yksi 1993 vuoden Tex-pokkari, jossa oli sama moka. Pistin sen paperinkeräykseen, koska en halunnut kenenkään saavan siitä epämiellyttävää ylläriä. En usko, että noissa on sen kummempaa keräilyarvoa.
-
Jostain kronikasta on kanssa virhepainos missä itse itsensä toistoa. En muista tarinaa tarkemmin mutta ase&whiskykaupasta intiaaneille. Tex ja Carson valloittivat kauppiaiden keskusvaraston ja stoori ei tainnut loppua vielä siihen.
Sanoisin numeroiden 23-32 haarukkaan menee...
-
Tuli viimeinkin luettua "uudisraivaajat". ..Aika peruskauran tuntuisista alkuasetelmista oltiin tehty erittäin kiinnostava albumi joka tuli luettua yhteen syssyyn. Mukavasti kelmien henkilöllisyyksien salaaminen nosti mielenkiintoa ja toimintaa vähintäänkin kohtalaisesti. Näissä isomman mittakaavan intiaanitarinoissa tiuha räiskiminen ei haittaa ollenkaan päinvastoin kuin pokkarin tarinoissa jossa Tex+muut nirhaavat tiuhaan tahtiin elantoaan hankkiviaan "yrittäjiä".
Texin mittakaavassakin aika kovat otteet olivat käytössä tuliliemi+asekauppiasta kohtaan.
>:D
-
Keräilijöille ja niille, joilta jäi aikoinaan väliin Joe Kubertin Yksinäinen kostaja, värillinen sekä kovakantinen Amerikkaa valloittamaan tarkoitettu suuralbumitarina, tiedoksi, että samainen tarina ilmestyi mustavalkoisena, pehmeäkantisena suuralbumina kaikessa hiljaisuudessa eilen keskiviikkona kauppojen lehtihyllylle. Tarina on taidettu ruotia läpi ensimmäisellä painokierroksella.
-
Keräilijöille ja niille, joilta jäi aikoinaan väliin Joe Kubertin Yksinäinen kostaja
Kubertista pitäville taitaa olla luvassa (ensi viikolla?) melkoista mannaa kun Faksi Sarajevosta julkaistaan. Näytti melko hyvältä kun nopeasti selasin näytekappaletta. Ei ole Tex Willer, eikä kyllä näyttänyt ensi vilkaisulta istuvan Korkeajännitys nimikkeen alle, millä tuo joissain papereissa kulkee.
-
Oli hienoa saada tuo Kubertin piirtämä Tex tarina vihdoinkin musta-valkoisena
formaattina. Painojälki ja paperi oikein hyvää. Mannana pohjalla Kubertin haastattelu
molemmissa kansissa.
-
Seuraava suuralbumi on: Auringonlaskun paholaiset.
Alustava ilm.pvm. on 24.10.14
http://cdon.fi/kirjat/auringonlaskun_paholaiset-27766223
-
Innolla odotellaan. http://www.sergiobonelli.it/gallery/37433/Tutte-le-ombre-del-Texone-.html
-
"Keskellä villeintä länttä kohoava keskiaikainen linna kätkee merkillisen mysteerin."
Heh, no aivan varmasti. ;D
-
Oli hienoa saada tuo Kubertin piirtämä Tex tarina vihdoinkin musta-valkoisena
formaattina. Painojälki ja paperi oikein hyvää. Mannana pohjalla Kubertin haastattelu
molemmissa kansissa.
Hiukan nyt harmittaa, että tuli ostettua tuo väriversio. Kubert on parhaimmillaan mustavalkoisena.
-
"Keskellä villeintä länttä kohoava keskiaikainen linna kätkee merkillisen mysteerin."
Heh, no aivan varmasti. ;D
No, nyt ne muodikkaat vampyyrit ovat iskeneet hampaansa Texiinkin.
-
Miten sitten käy, jos se on se Amerikan Vampyyri... syö siinä sitten kullanruskeita, rapeiksi paistettuja perunoita.
-
Italiassa tarinaa ei ole liielmälti kehuttu. Minun odotukseni eivät siis ole kovin korkealla.
-
Uusin Tex-albumi havaittu Hgin keskustan Suomalaisessa kirjakaupassa
-
Kuvitus näytti aika takkuiselta. Tyylinsä kullakin.
-
"Keskellä villeintä länttä kohoava keskiaikainen linna kätkee merkillisen mysteerin."
Heh, no aivan varmasti. ;D
Varsinkin jos se on rakennettu ennen Kolumbuksen tuloa. Keskiaika 500-1400 jKr. Kolumbus löysi Amerikan 1492...mielenkiintoista!!!
-
Äläs ny. Ei keskiajalla ole mitään vakiintuneita rajoja ja maittain heittelee paljonkin. Niinpä keskiajan loppuminen sijoitetaan toisinaan jopa 1500-luvun lopulle.
-
Keskiaikaisia linnoja siirrettiin kivi kiveltä vanhalta mantereelta uudelle. Joskus kummituksetkin tulivat mukana, vrt. Cantervillen kummitus.
-
Tsori, jos jonkun historiantaju järkkyi, mutta keskiaikaisen MALLIN mukaista linnaa siinä Texissä yllättäen rakennetaan.
Ei sen kummempaa.
-
Olihan sillä Mefistollakin linna keskellä suota. Ja miksäs se musta kuningas olikaan vuoden 1974 willereissä... Hänelläkin oli linna. Keskiaikaisilta vaikuttivat molemmat.
-
Pohjois-Amerikassa on runsaastikin 1800- ja 1900-luvulla rakennettuja keskiaikaistyylisiä linnoja.
Usein kuulee kerrottavan, että 1800-luvun jenkkimiljönäärit olisivat ostaneet myös aitoja eurooppalaisia linnoja ja siirtäneet ne kivi kiveltä tiluksilleen rapakon takana, mutta en tiedä onko tämä totta vai tarua. Fiktioissa tätä teemaa on kyllä käsitelty.
Googlettelu: Lehtipösö William Randolph Hearst hankki 1900-luvun alussa historiallisten eurooppalaisten rakennusten osia omaan Hearst Castleensa, mutta kyse ei ollut siitä, että keskiaikainen rakennus olisi sellaisenaan uudelleenrakennettu Pohjois-Amerikassa.
-
Arkkitehtuurista takaisin asiaan: Liekö Tex-albumi jo karauttanut kirjamessuille?
-
Menen itse vasta huomenna paikalle, mutta voin sanoa, että ihan varmasti.
-
Eilen suuralbumin ostin ja saman tien ahmaisin. Roin kuvitus on varsin viehkoa, sopii erinomaisesti tällaiseen lähes-vampyyritarinaan. Mutta kyllä tuo tarina itsessään jätti vähän hämmentyneen olon; en tuota olotilaa oikein tarkkaan vielä osaa kuvata. Kuvio sinänsä oli selvä [spoiler] tilusten/maa-alueiden hankkiminen halvalla jne[/spoiler], mutta sen ihmeolion "karmivan valkotukkaisen korston", Vladarin, salaisuudet jäivät minusta liiaksi piiloon. Miksi hän käyttää silmälaseja, ja miksi hän "näkee" paremmin kuin muut pimeässä? Oliko Vladar sokea? Ja jotain muutakin tässä oli, mitä olisin kaivannut, mutta en nyt osaa sanoa. Siis: kokonaisvaikutelma ok, mutta...
-
Arkkitehtuurista takaisin asiaan: Liekö Tex-albumi jo karauttanut kirjamessuille?
MTV-uutisissa mainittiin tänään torstaina messuvieras Tex Willer ja suuralbumikin vilahti kaupustelupisteen valikoimassa.
http://www.katsomo.fi/?progId=402571
-
Suuralbumi oli melkoisen mielenkiintoinen. Tarina alkoi lupaavasti, mutta eipä se sitten ollutkaan ihan sitä, mitä annettiin olettaa. Siinä mielessä jäi pieni huijauksen maku suuhun. Kuvittaja oli täysi ammattilainen, ja tähän tarinaan hän loi todella aavemaisen tunnelman. Texkin edusti 'Dracula on noussut haudasta' -tyyppiä lommoposkineen. Mutta ei tällainen tyyli mielestäni Texiin pidemmän päälle sovi. Mutta näin kertapuraisuna suuralbumissa meni kyllä oikein maukkaasti.
EDIT. Pisti vähän hymyilyttämään, kun puhuttiin uljaista ute-sotureista, kun olin juuri tätä ennen lukenut keltaisen koiran, jossa utet saivat kunnolla kokea Yön Kotkan ankaruuden.
-
Tri Tuomion verbaalisessa lihamyllyssä tänään Tex ja Auringonlaskun paholaiset:
http://blogi.egmontkustannus.fi/2014/11/07/goottikauhua-villissa-lannessa-syksyn-satoa-osa-9/
-
Tri Tuomion verbaalisessa lihamyllyssä tänään Tex ja Auringonlaskun paholaiset:
http://blogi.egmontkustannus.fi/2014/11/07/goottikauhua-villissa-lannessa-syksyn-satoa-osa-9/
Pitääkin lukea viikonloppuna uusin suuralbumi. Lukematta onkin tuon lisäksi Kirjasto nro 26 ja pokkarit 13 & 14.
Kuvauksesta päätellen on "kauhusuuralbumi", kuten myös nro 3. Kauhun laakso (2000) tais olla. Pitäisi lukee se uudelleen. Luin sen 10 vuotta sitten - huh kun aika menee nopeasti!
Kumpi on mielestänne parempi Kauhun laakso vai Auringonlaskun paholaiset?
-
Laakso vie 10-0 Aika päälle liimattua tuo kauhu on uusimmassa.. Mahkut vaikka mihin ja sitten.. Tolppaan!
-
Pidän Gomezin piirrostyylistä. Ilmeisesti hän tekee tarinansa hieman paksukolla siveltimellä. Siveltimellä sarjakuvaa tehdessä saa aikaiseksi todella elävää viivaa. Samanlaiseen kosketukseen ei päästä kynällä piirrettäessä.
Tulin lukaisseeksi Karavaanin Oregoniin pitkästä aikaa. Aloin kiinnostua tuosta piirrosjäljestä ja oli pakko etsiä kommentteja siihen liittyen. Gomezin viivahan näyttää paikoitellen ihan rasteroituneelta (ei kai se vain ole?). Millä ihmeen tavalla saa aikaiseksi noin rosoista ja katkeilevaa viivaa? Onko syynä juurikin tuollainen paksumpi sivellin, kuten Orjan aikanaan arvaili? Tyylikeinona todellakin toimii, mutta jospa se sittenkin on vahinko..? Nimittäin Gomezin myöhemmässä almanacco-tarinassa, joka Suomessa on julkaistu pokkarisarjassa vuonna 2013, viiva on paljon eheämpää. Toki siinä pokkarissa koko on pienempi. Onko raadilla mielipiteitä asiasta?
-
Kyllä, samaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota. Albumia en taida olla täällä aiemmin kommentoinut, mutta ihmettelin silloin aikanaan kuvien huomattavaa pikselöitymistä/rasteroitumista (mikä se oikea termi tällaiseen onkaan, en ole asiantuntija). Kuvitus näytti tästä syystä mielestäni suorastaan huonolta. Tällä foorumilla tunnetusti arvioidaan kuvitusta tarkkaan, mutta kukaan ei tainnut mainita ko. ongelmaa albumin ilmestyttyä. Itse mietin vain, että onko minulle nyt osunut joku maanantaikappale. Eipä tuohon sen enempää ole tullut palattua, yhteen lukukertaan on tuon albumin kanssa jäänyt. Missään muussa suuralbumissa ei kuitenkaan ole vastaavaa näkynyt.
-
Ok... Näistä suuralbumeista on vaan niin hankala tietää, että mitä kuvittaja on tavoitellut. Huomasin, että kuvaruutujen ääriviivat olivat ihan skarppeja ja nekin ovat piirtäjän tekemiä. Eli ainakaan minä en voi olla varma, ennen kuin pääsen vertailemaan alkukieliseen opukseen. Eipä vaan sellaista satu olemaan kokoelmissa.
-
Nyt täytyy kyllä osittain vetää sanoja takaisin tuon Oregonin karavaanin suhteen, kun tuli silmäiltyä albumia tarkemmin. Ei se nyt niin pahalta näytä kuin muistelin. Katkeilevaa viivaa ja jopa pientä sahalaitaa löytyy ympäri albumia, ehkä eniten kohtauksessa, jossa intiaanit käyvät yöllä Texin vankkureiden kimppuun. Piirrosjälki albumissa on monin paikoin melko rujoa ja erityisesti kuvat, jossa ihmiset näkyvät kokonaan, eivät näyttäisi olevan Gomezin vahvuusaluetta. Samoin kuvituksen taso on mielestäni jossain määrin epätasaista. Kuitenkin esimerkiksi juuri nuo ruutujen reunaviivat ja osa kuvituksesta muutenkin on ihan terävän näköistä, joten täytynee nuo pikselöitymisväitteet vetää takaisin. En kuitenkaan voi sanoa hirveästi pitäväni tästä Gomezin taiteesta, jos hän "tyylikeinona" piirtää tuollaista viivaa. Eikä kyllä parin Tex-tarinan perusteella kuulu suosikkeihin muutenkaan...
-
Tilasin joululahjaksi Italiasta laatikollisen Texejä ( parisen kymmentä normi Texiä, jokusen värikirjaston ja muutaman juhlakirjan ) joukossa myös saapasmaan kielellä Karavaani Oregoniin. En ole missään nimessä mikään kuvituksen tai piirrostekniikan asiantuntija. Minusta Italian versio oli yhtä " hyvä " tai yhtä " huono " painojäljen ja kuvituksen suhteen kuin Suomeksi ilmestynyt. Mitään merkittävää eroa en teosten välillä huomannut.
-
Ok. Kiitoksia kovasti tiedosta. Rosoviiva on sitten ollut tyylikeino, ja jotenkin se sopii albumin tunnelmaan.
-
Tästä on ollut jo juttua Kvaakissa, mutta seuraava suuralbbu on:
Tex Suuralbumi 30:
Kadonnut laiva. Tarina: Claudio Nizzi. Kuvitus: Claudio Villa.
"Texin suuralbumien rautainen erikoismies Claudio Nizzi kirjoitti yhden
mielikuviltaan rikkaimmista tarinoistaan yhdistellessään historiallisia
ja arkeologisia juoniaihioita tylyyn Villin lännen rikosjuoneen. Pitkän
erikoistarinan kuvitti Tex-kansitaiteen suvereeni ykköstekijä Claudio
Villa, jonka jokainen piirrosruutu on graafinen taideteos.
256 sivua"
Pitäisi tulla 20.5.
-
Haetaanpa omat "Kadonneet laivat" lehtipisteistä, huuhkaimet ja kamelit ;)
-
Tulipas jo haettua, tarhapöllö!
-
Jännittää kovasti, vaivautuuko joku tarkastelemaan albumia niin tehokkaan luupin kanssa, että paljastuu kuinka pikkutarkasta resoluutiosta huolimatta sivut on Italiassa suurennettu normikoosta ja viiva ei näin ollen ole kaikkein tiukimpia vaatimuksia vastaavaa. Paljaalla silmällä minä en moista erota.
Joka tapauksessa Villan taide näyttää minusta paljon paremmalta albumikoossa kuin normisarjan pulp-painatuksena ja se miellyttää silmää myös enemmän kuin Mondadorin hohdottomasti väritetty iso kirjaversio.
Se, että mainitsen takakannessa jokaisen ruudun olevan graafinen taideteos, on minun tapani arvostaa Villan taidetta yksittäisten kuvien hienouksilla. Sivusommitelmat ja tarinan kuvallinen liike ja kuljetus kuvien kesken eivät minusta ole niinkään hänen vahvuuksiaan, sillä tarkat kuvat ovat helposti pysähtyneempiä.
Montaa kuvaa oikein kirjaimellisesti pysähdyin latoessa ihastelemaan ruudulla.
Tässä yksi suosikeistani.
-
Kehtaa tuota sommittelua kehua... ja yksityiskohdat! Varjotkin on piirretty viitseliäästi!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=30474;image)
-
Sangen isonahan tuo kuva on tuossa ruudulla eikä viivassa näyttäisi olevan mitään vikaa. Hienoa piirtämistä. Tuota mustien pintojen vaivatonta asettumista juuri oikein mä oon aina ihaillut.
Suuntaanpa siis ensi viikolla Kulkukatin poikaan ja ostan tuon opuksen, siis jos se ei ole pikselimössöä.
-
Noi revolverikotelot on Villalla kyllä aika hakusessa. Ei ole selvästikään ajatellut, miten ne voisivat pysyä panosvyössä kiinni.
No, Galepilla kotelot oli vielä paljon ufompia! ;)
-
Mä en kyllä huomaa viivassa mitään vikaa (rasteria tai pikseliä tai muuta epätarkkuutta). Pitää ihan uteliaisuudesta kaivaa luuppi jostain sedimenttikerroksista.
Kelpo seikkailuhan tuo oli. Loppu hiukka vaisu, mutta myös tietyiltä osin yllättävä. Villan piirroset on hienoja. On ilo omistaa tämä opus.
-
Italiassa juuri nyt
http://www.sergiobonelli.it/scheda/38616/Tempesta-su-Galveston.html
-
Huomioita Italian reissulta:
Uusin suuralbumi tuli nähtyä, ostettua ja luettua. Rotundon kuvitus oli vakuuttavaa ammatilaisen työtä. Tuli monesti mieleen Venturi. Ei Rotundo kuitenkaan ihan suurimmaksi suosikikseni loikannut. Tarina oli viihdyttävä ja hyvin rakennettu. Ei kuitenkaan mielestäni klassikkoainesta sekään. Joka tapauksessa tätä kannattaa ilolla odottaa.
Huomasin myös, että Italiassa on suuralbumeille löydetty taas uusi julkaisuformaatti. Bao publishing julkaisee tarinoita kovilla kansilla ja ekstramateriaaleilla. Ostin yhden näytekappaleen ja siinä oli mukana mm. taiteilijan luonnossivuja ja vastaavista sivuista käsikirjoittajan liuskat. Tosi mielenkiintoista! Kansikuva oli eri kuin alkuperäisessä julkaisussa. Jonkun ihan oudon taiteilijan tekemä heittokansi, mutta mielestäni ihan nätti.
Vaikka Serpierin Tex ei varsinaisesti suuralbumi olekaan (siinä oli vain 38 sivua), niin kerronpa siitäkin kuitenkin tässä. Nyt, kun sitä tarkemmin tuli tutkittua, niin käsitykseni vahvistui, että Sergio Bonellin aikana tämä idea ei olisi mennyt läpi. Serpieri on ilmeisesti saanut täysin vapaat kädet. Kit Carson siinä tosiaan muistelee 1900-luvun alkuvuosina innokkaalle lehtimiehelle rajaseudun aikoja. Tämä on siis ristiriidassa Bosellin pari vuotta sitten kirjoittamaan (suomeksi julkaisemattomaan) Texin muistelmateokseen, jossa kerrotaan Carsonin kuolleen jo ennen1900-luvun alkua. Tapahtumavuodeksi kerrotaan 1855 tai sinnepäin. Tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Tex on jo navajojen päällikkö. Pitkien hiusten lisäksi huomasin vasta nyt (aiemmista näytekuvistakin sen olisi jo voinut havaita), että Tex kantaa revolveria kahva vatsan suuntaan eli hän vetää aseensa ns. ristiin. Jos vajavaisella italiallani oikein ymmärsin, niin Tex ja Carson eivät olleet ennen tätä tavanneet, mikä ei (sekään) sovi Tex-kaanoniin. Kaikkein yllättävinta kuiten oli se, että [spoiler]Tex skalpeeraa intiaanin[/spoiler]. Albumin lopussa oli myös hauska yllätys, jota en tässä viitsi paljastaa. :)
-
Uusin suuralbumi tuli nähtyä, ostettua ja luettua. --
Ihan yleisestä mielenkiinnosta kysäisisin, ilmestyykö Italiassa näitä suuralbumeita muistakin sarjoista kuin Texistä? Mielestäni formaattina sellainen, että näitä voisi olla enemmänkin - lukemista piisaa ja kuvia ei tartte tihrustaa...
-
Italiassa juuri nyt
http://www.sergiobonelli.it/scheda/38616/Tempesta-su-Galveston.html
Ompas komea kansi!
-
Ihan yleisestä mielenkiinnosta kysäisisin, ilmestyykö Italiassa näitä suuralbumeita muistakin sarjoista kuin Texistä? Mielestäni formaattina sellainen, että näitä voisi olla enemmänkin - lukemista piisaa ja kuvia ei tartte tihrustaa...
En ole ainakaan nähnyt, mutta saattaa olla. Ainakin Zagorista on olemassa Albo Gigante, joss on sivuja yhtä paljon kuin Texin suuralbumeissa ja sarjan nimi viittaa isoon kokoon. Zagorin maxeja näin reissulla.
-
En ole ainakaan nähnyt, mutta saattaa olla. Ainakin Zagorista on olemassa Albo Gigante, joss on sivuja yhtä paljon kuin Texin suuralbumeissa ja sarjan nimi viittaa isoon kokoon. Zagorin maxeja näin reissulla.
Tänks, tuolla albo gigante -sanaparilla googlettamalla näköjään löytyy paljonkin Bonellin sarjakuvia. Eli onhan noita.
-
Kiitokset Jannelle Italiankatsauksesta. Pitäisihän sitä itsekin käydä originaalimaassa tsekkaamassa paikallinen tarjonta.
-
Pannaan nyt tänne, vaikka on enemmänkin kustannusalan uutisia, mutta tokihan Bonelli Texiin liittyy.
Bonellilla myyntiluvut ja liikevaihto hyvässä kasvussa, talouskriisistä ei tietoakaan.
Googlella italiasta englanniksi:
"Sales grew to 31,971,034 from 28,674,618 in the previous year, and net income also grew, to 3,408,807 from 2,251,688 in the previous report. The liquidity grows even more than that, now we are at 43,165,153 . The outputs are 299, 20 more than last year, the copies distributed 18,906,710, those sold 9,266,053, with a return of 51%. " - See more at: http://www.comicus.it/index.php/mainmenu-news/item/60091-crescita-bonelli#sthash.9tTlXBG8.dpuf
Lehtipisteistä palautusprosentti on näköjään peräti vähän yli puolet. Ei näytä menoa haittaavan.
-
Tummia pilviä suuralbumin taivaalla.
-
Ja jättikirjaakin pukkaa syksymmällä.
-
Tummia pilviä suuralbumin taivaalla.
Tässähän alkaa laulattaa... Galveston, oh, Galveston.
-
Asko my man! Päivän iloiset sarjisuutiset! ;D
-
Jes jes jes! Tulee hyvä Tex-loppuvuosi!
-
Hirmumyrsky iskee Galvestoniin 14.10. ja jättikirja viikkoa myöhemmin 21.10.
-
Ja värikirjasto 7.10.; siis tämän vuoden viides. Voisiko nyt olla mahdollista, että ennen vuodenvaihdetta putkahtaisi kuudes?
-
Ja värikirjasto 7.10.; siis tämän vuoden viides. Voisiko nyt olla mahdollista, että ennen vuodenvaihdetta putkahtaisi kuudes?
Joulukuuta veikkaan.
-
Ovatko muut willeristit jättäneet suuralbumin hankkimisen/lukemisen syksyn synkempiin hetkiin?
Luin "Hirmumyrsky iskee Galvestoniin" -opuksen ja ei ollut mikään järisyttävä kirja. Ihan ok piirrosjälki, mutta juoni oli liuskatasoista. Jään odottamaan tiiliskiven paksuista Texiä.
-
Juu, ei tuo tarinaltaan ollut kovin iskevä, etenkin paljon hypetetty hirmumyrsky tuntui jotenkin alihyödynnetyltä. Myös kaksintaistelu Woodlordin kanssa oli tusinatavaraa vaikka aineksia olisi ollut kunnon elokuvamaiseen showdowniin, vaikkapa nyrkkitappelu kartanossa jota myrsky runnoisi samaan aikaan, se olisi ollut oikein tyylikäs. Piirtäjä muistutti melkolailla Venturia mikä ei ole huono asia, mutta ei tämä kyllä suuralbumin arvoinen ollut.
-
Ahmin heti albumin saatuani, mutta sen perusteella en oikein voi muuta sanoa kuin että ihan hyvä. Kertonee ettei ainakaan mikään ärsyttänyt eikä jäänyt hampaankoloon. Täytyy ottaa uudelleen tarkasteluun.
-
Hirmumyrsky iskee Galvestoniin 14.10. ja jättikirja viikkoa myöhemmin 21.10.
Voi kerpele, libricon kiinni tämän viikon kiinni kirjamessujen vuoksi ja ensi viikolla matka iskee päälle. Olin henkisesti valmistautunut lukemaan opukset mutta siirtyy parilla viikolla :'( :P
-
Minuunkaan ei Galvestonin myrsky iskenyt ihan täydellä voimalla. Tarina ok, kuvitus ok, mutta se jokin jäi puuttumaan. Noh, kuvituksessa se[spoiler] alun puuvillapeltokohtaus oli mielestäni vähän kehnohkosti piirretty. Välillä näytti, että hyvä, kun puuvillaa oli enintään nilkkoihin saakka ja sinne se Elias vaan katosi lähietäisyydellä olevien hevosmiesten silmistä.[/spoiler] Pari muutakin juttua kuvituksessa pisti huonolla tapaa silmään.
-
Uusin albumi luettu..
Mieleen jäi alussa kujalle ammuttu Corto Maltese..
Muuten kuvitus oli jotenkin luonnosmaista. Omalla listalla ei hätyyttele kympin sakkia.
-
Dark Horse on nyt sitten viimein julkaissut Joe Kubertin Tex-tarinan ihan Amerikoossa. Tämähän piti tulla jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta kustantaja veti viime hetkillä liinat kiinni. Minullakin oli ennakkotilaus. Tässä valissä SAF on julkaissut albumin jo kyllä englanninkielellä, mustavalkoisena, mutta en tiedä, kuinka laajasti sitä on jenkkilään levitetty. Tämä jenkkiversio on siis värillinen. En tiedä, miksi piti odottaa, että kuvittaja ehtii kuolla. Mahtaakohan olla näin kustantajalle halvempaa..?
Kirjassa ei ole mitään ekstroja. Ainoastaan alussa on Kubertin jonkun oppilaan esipuhe, jossa kuvittajamestarista annettiin ehkä vähän todellisuutta karskimpi kuva. Tekstissä mm. mainittiin, että "joku" Italian toimituksesta "yritti" rajoittaa Kubertin taiteellista vapautta, mutta että Kubert tästä vähät välitti. Yksi esimerkkikin oli oikein löytynyt. Samalla jäi mainitsematta, että kyllä se Kubert oikeasti niitä rajoituksia joutui noudattamaankin. Alun kylpy/tappokohtaustahan on rajusti sensuroitu.
Ihan vinkkinä, että adlibriksestähän tämä löytyy ja tänään vielä on 20% ale.
-
Ei tehnyt Hirmumyrsky iskee Galvestoniin sen suurempaa vaikutusta minuunkaan.
Käsikirjoittaja koetti iskeä Tex-kaavasta poikkeavaa tarinaa, mutta kokonaisuutta elävöittämään tarkoitetut elementit vaikuttivat vaisun juonen puitteissa hieman päälleliimatuilta.
Brendonista mieleen jääneen Massiomon kuvitus on kyllä tarkastellessa laadukasta, hahmotkin ovat ilmeikkäitä, mutta sivuilta välittyvä yleisvaikutelma on eloton.
-
Uusi suuralbumi läjähti lootaan tänään. Hienolta näyttää näin pikaisen selailun perusteella ja (lähes) muumio Carson on aika ilmestys ;D
-
Jep, näyttää tosi hyvältä, pitää vkl aikana lukaista.
-
Värisuuralbumi ( Sankari ja legenda / Fronteran vanki ) luettu.
Ensimmäinen tarina oli aika mitätön ja olisi mennyt ihan hyvin kymmeneen sivuun. Kehyskertomus oli perusteltavissa ainoastaan [spoiler] skalpeerauksen lieventämisessä - ehkä Carson ( tai 'Carson' ? ) keksi jutun tai väritti sitä. Olisi mennyt ilman sitä normisarjassa takautumana.[/spoiler]
Ja lopun 'sisäpiirivitsi' oli minusta jotenkin aika lapsellinen.
( Shermanin sanomaksi väitetyn lauseen sanoi tiettävästi Sheridan, joka kyllä itse kiisti moista sanoneensa )
Serpieri piirtää ihan hyvin ja tavallaan pidän kyllä tyylistä, mutta jotenkin hänen viivatekniikkaansa tekee kaikesta turhan likaisen näköistä. Vaikutelmaa lisää, että mustakin oli oikeasti vain tummanharmaata. Tavallaan mieleen tulee Manara, joka samankaltaisilla viivoilla tekee kyllä huomattavasti 'puhtaampaa' tulosta. Mustan lisäksi myös värit ovat aika aneemisia. Aseet ja muut on piirretty ilmeisesti historiallisen tarkasti, mikä on yleensä plussaa, mutta jotenkin tuollainen realismi liitettynä raadolliseen tarinaan teki jutusta hiukan liiankin raadollisen.
Ja tietysti juttu kärsi siitä, että välillä tuli vaikutelma, että prinssi William siellä riehuu peruukki päässään...
- - -
Jälkimmäisen tarinan Tex ei ole yhtään 'aidompi' tai tunnistettavampi sen enempää ulkonäöltä kuin tekojensakaan puolesta. Juttu on jotenkin typistetyn oloinen, tavallaan monimutkaisesta tarinasta jää läpijuostu vaikutelma. Olisin kaivannut enemmän sivuja tähän, vaikka en osaa sanoa mihin ja mitä sisältämään. Lisäksi tässä on jotenkin kaksinaismoralistinen lähtökohta [spoiler] yritetään saada oikeutta, mutta vasta kun on ensin kostettu. [/spoiler]
Serpierin isojen, toisiinsa sulautuvien kuvien jälkeen Albertin pieniin ja selkeästi rajattuihin kuviin joutuu hiukan totuttelemaan. Hahmot ovat aika kulmikkaita ja minusta turhan tyyliteltyjä ja käsiä Alberti ei osaa piirtää. Väritys on minusta kyllä parasta mitä Texeissä on ikinä ollut, vaikka yökohtauksissa onkin hankala hahmottaa tapahtumia, ellei lue todella hyvässä valaistuksessa.
- - -
Yhteenvetona: eivät nämä huonoja olleet, mutta toivon, että Texiä ei viedä enempää tähän suuntaan, sillä tämä ei ollut 'oikea' Tex minun mielestäni.
Takakannessa tehdään aika selväksi, että Boselli kirjoitti molemmat tarinat, sisäsivuilla ollaan yhtä varmoja, ettei näin ole... Albertin etunimeksi taas väitetään Mauroa. Spoilausta ei sentään ole tällä kertaa :).
-
Lisäksi tässä on jotenkin kaksinaismoralistinen lähtökohta [spoiler] yritetään saada oikeutta, mutta vasta kun on ensin kostettu. [/spoiler]
Tuohan pelkästään lisää tarinan realistisuutta. Ihmiset nyt vain ovat tuollaisia; hämmentävän epärationaalisia ja sielultaan keskeneräisiä. Ovat aina olleet ja luultavasti tulevat aina olemaan.
-
Väritys on minusta kyllä parasta mitä Texeissä on ikinä ollut, vaikka yökohtauksissa onkin hankala hahmottaa tapahtumia, ellei lue todella hyvässä valaistuksessa.
Juuri tämä minullekin tuli päällimmäisenä mieleen. Värityksen ansiosta Albertin piirtämä tarina oli todella komeaa luettavaa. Vaikka kasvojen piirtäminen hänellä mielestäni tökki. Joissakin kohdin oli vaikeuksia tunnistaa hahmot samoiksi henkilöiksi jopa vierekkäisissä kuvissa. Aika outoa oli[spoiler], että Tex suostui kostoretkelle vain päästäkseen vankilasta vapaaksi. Hänhän toimi kuin pahainen desperado.[/spoiler] Hyvin epä-texmäinen juttu Bosellin kirjoittamassa tarinassa. Olisikohan Boselli halunnut Serpierin tapaan esitellä tarinassa jonkinlaista vaihtoehto-Texiä. Jos näin on, niin aika huono suuntaus mielestäni.
Serpierin tarinasta olen sanottavani sanonut jo aiemmin. Kuvitus ei ole minulle mikään ongelma, mutta siinä tarinassa on vieläkin sulateltavaa. Ja jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin Serpieri siis myös kirjoitti piirtämänsä tarinan.
-
-- Olisikohan Boselli halunnut Serpierin tapaan esitellä tarinassa jonkinlaista vaihtoehto-Texiä. Jos näin on, niin aika huono suuntaus mielestäni.
--
Eivätkös nämä suuralbumit ole normisarjaa "vapaampia" willerismin konventioista muutenkin. Annetaan vähän tilaa kokeilla ja tuulettaa.
-
Eivät suuralbumit nyt erityisen vapaita ole olleet. Mielestäni ihan perus-Texiä. Kuvituksessa on joskus ollut vähän persoonallisempaa yritystä, mitä tervehdin ilolla. Mutta näissä molemmissa romanzi a fumetti -albumeissa on tarinan puolesta menty vähän tuonne vaihtoehtotodellisuuden puolelle (Serpieri kylläkin selvästi enemmän), mikä käsittääkseni on lainaa supersankarisarjakuvista. Minua nämä vaihtoehtotodellisuudet ovat enemmänkin vaivanneet kuin ilahduttaneet sen genren puolella. Minusta olisi hienoa, että tällaisessa perinteisessä ja pitkäkestoisessa sarjakuvassa jokainen tarina solahtaa jatkumoon sujuvasti kuin palapelin puuttuva palanen.
-
Eivät suuralbumit nyt erityisen vapaita ole olleet. Mielestäni ihan perus-Texiä.
Niinpä. Pikamuistista sanoisin se missä ratsastavia miekkamiehiä ja se missä mannemuija ampui mestarinsa lopussa olivat omaperäisempiä. Kuubalainen veri kuohuu myös mutta nuo 3 ovat silti alle 10% albumeista. Uutta en ole vielä lukenut mutta ei se prosentteja kovin paljon heilauttaisi.
-
Kyllähän nämä paljon selkeämpi irtiotto perus-Texistä olivat kuin muut suuralbumit.
Mitäpä näistä osaisi sanoa. Kuvituksensa puolesta hienoja, mutta tarinallisesti jopa Tex-mittareilla mitattuna melko köykäisiä. Harmi, sillä jos kerran oli annettu vapaammat kädet, niin mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin.
-
Neljäs värialbumi julkaistaan näemmä italiassa syyskuun loppupuolella. Käykääpä katsomassa näytekuvat, on meinaan pirun hyvännäköistä settiä taas tulossa! Kyllähän tätä(kin) odottaa vesi kielellä.
http://www.sergiobonelli.it/albo/sezione-privata/41095/sfida-nel-montana.html
Julkaistaan varmaankin alkuvuodesta suomessa, ehkäpä taas yksissä kansissa aiemman osan kanssa eli tämä ja värialbumi nro 3. Painted desert
http://www.sergiobonelli.it/scheda/tex/39638/Painted-desert.html
Ei tuo kolmososakaan hullummalta vaikuta. Ai että!
-
^Toivottavasti näin, siis että julkaistaan Suomessakin värillisenä. Ja on laadukasta jälkeä.
-
...Minusta olisi hienoa, että tällaisessa perinteisessä ja pitkäkestoisessa sarjakuvassa jokainen tarina solahtaa jatkumoon sujuvasti kuin palapelin puuttuva palanen.
Siinä nasahti Bahcon taottu vasara 100 % tarkasti naulankantaan! Tex vaan ei sovi vaihtoehtoilulle. Onneksi Adlibriksestä tämän albumin sai alle kympillä.
-
Uusin albumi Captain Jack tuli postilaatikkoon.
Alustava selaus näyttää ihan hyvältä. Tekijä Enrique Breccian jälki on erilaista, Tex esitetään karumpana naamastaan, kaveri tuntuu hallitsevan taiteen.
-
Captain Jack hankittu juuri paikallisesta S-marketista. Ei näytä pöllömmältä.
-
Kuvitukseltaan aivan mahtava albumi. Tuntui, kuin joka sivulla olisi katsonut taideteosta. Vaikka piirrokset olivat tyyliteltyjä, niin silti niistä puski realismi niin vahvasti esiin, että tuntui kuin olisin voinut itsekin loikata keskelle seikkailua. Aivan mahtava tunnelma, eikä tarinassakaan juuri moitittavaa ollut paitsi että [spoiler]Captain Jack oli niin hölmöllä tavalla heti alusta lähtien muiden johdateltavissa. Tuntui tosi oudolta, koska eikös hänen pitänyt olla "se heimon äijjä"[/spoiler]. Kasvoissa saattoi mennä tyylittely vähän liiankin pitkälle. Texillä oli melko jykevä leuka. Texin pulisongeista kuitenkin pidin, mutta ihmettelin, kuinka sellaiset oli annettu piirtää.
-
Minusta myös visuaalisesti upea! Joskin nuo kyömynenät niin Texillä kuin Carsonilla, mutta näköjään läpeensä koko porukalla, hieman häiritsivät; lienee kuvitustaiteilijalla itsellään samantyylinen klyyvari?
No, tarina yleisesti ottaen tuntui olevan lähes kokonaan räminää, melskettä, ampumista, tappelua ja taistelua täynnä; hieman jäi sekava olo kokonaisuudesta. Lukemisen jälkeen hieman öönä; oliko tämä nyt sitte hyvä? Ehkä toinen lukukerta valaisee asiaa enemmän.
-
Texin naama kyllä vaatii tässä hiukan totuttelua...
-
Kuvitukseltaan aivan mahtava albumi. Tuntui, kuin joka sivulla olisi katsonut taideteosta. Vaikka piirrokset olivat tyyliteltyjä, niin silti niistä puski realismi niin vahvasti esiin, että tuntui kuin olisin voinut itsekin loikata keskelle seikkailua. Aivan mahtava tunnelma, eikä tarinassakaan juuri moitittavaa ollut paitsi että [spoiler]Captain Jack oli niin hölmöllä tavalla heti alusta lähtien muiden johdateltavissa. Tuntui tosi oudolta, koska eikös hänen pitänyt olla "se heimon äijjä"[/spoiler]. Kasvoissa saattoi mennä tyylittely vähän liiankin pitkälle. Texillä oli melko jykevä leuka. Texin pulisongeista kuitenkin pidin, mutta ihmettelin, kuinka sellaiset oli annettu piirtää.
Itse katsoin että se oli hiukan homman pointtikin. [spoiler] Captain Jackilla on paljon rohkeutta kohdata vihollinen taistelussa, mutta ei omaa moraalista rohkeutta pitää päätänsä ja ottaa vastuuta niin omista kuin alaistensakin teoista. Vasta lopussa odottaessaan hirttämistään hän löysi jälkimmäisenkin. [/spoiler]
Huomattavasti paremmin tämä upposi kuin muutama edellinen suuralbumi, niin kuvitukseltaan kuin tarinaltaankin, joskin tuppasin vähän väliä sekoittamaan hahmot keskenään samankaltaisten naamojen/nenien takia.
-
Varsin kahtalaista piirrosjälkeä uusimassa. Osa kuvista oli todella hienoja, jälki oli elävää ja kolmiulotteista erityisesti takautumissa. Taustat, esineet ja eläimet olivat hienoja, mutta sitten toisaalta kasvot olivatkin järjestään varsin luotaantyöntäviä. Epämuodostuneita kammotuksia, jotka jatkuvasta naamanvääntelystään huolimatta olivat aika ilmeettömiä. Ja koska kasvot ovat ainakin minulle tärkein yksittäinen osa-alue, niin pitää sanoa, että kokonaisuus jäi miinukselle.
Jutussa oli myös Ken Parker-tyylistä tunnelmointia, ylimääräisiä kuvia, putoilevia lehtiä ja hiukan erikoisempia valintoja kuva-aiheiksi ( kaikki eivät tosin olleet onnistuneita - s 102, toinen kuva on täysin epäonnistunut ja ilman mitään tilanteen vaatimaa dramaattisuutta ).
Tito "Takautuma" Faracin käsikirjoitus oli sävyltään ja Texin roolin vuoksi sellainen, että piti googlata, ja kyllä vain, perustuu tositapahtumiin, Captain Jack, Hooker Jim ja muut ovat todella eläneitä ( vasta jälkeenpäin huomasin, että mainitaanhan tuo piirtäjän haastattelussakin... )
Lähinnä tästä jäi mieleen kaikesta riehumisesta ja tappamisesta huolimatta juuri tuo surumielinen tunnelma, joka tapaa olla näissä realistisemmissa intiaanit vastaan armeija-tarinoissa. En oikein osaa sanoa pidinkö tästä vai en... ja nyt menen perehtymään Wikipedian Captain Jack (https://en.wikipedia.org/wiki/Kintpuash) sivuun.
-
Itse katsoin että se oli hiukan homman pointtikin. [spoiler] Captain Jackilla on paljon rohkeutta kohdata vihollinen taistelussa, mutta ei omaa moraalista rohkeutta pitää päätänsä ja ottaa vastuuta niin omista kuin alaistensakin teoista. Vasta lopussa odottaessaan hirttämistään hän löysi jälkimmäisenkin. [/spoiler]
Sehän se pointti tosiaan tässä on, mutta kritisoin sitä, että kuinka se tässä on esitetty. Ei ollut mielestäni millään tavalla uskottava. Ehkä jotain perustelua moiselle olisin kaivannut.
-
Captain Jack luettu. Enrique Breccia on vähintään Civitellin tasoinen sumun ja hämyisyyden piirtäjä. Joihinkin ruutuihin ihan pysähtyi ja mietti, miten ihmeessä ruutu on piirretty. Breccia on loistava luonto-osuuksissa, mutta oli mielenkiintoista, että kaikilla kirjan henkilöillä oli suuri ja pienillä muutoksilla oleva kreikkalaisnenä. Konnilla lisänä harva hammaskalusto. Liekö sitten tahallinen temppu, mutta kyllä se häiritsi. Noin kirveellä veistettyä Texiäkään ei ole ihan heti nähty. Eikö Breccia oikeasti osaa piirtää monipuolisempia ihmisiä?
Huomasitteko, että sekaan oli ympätty luontoruutuja, joista pystyi etukäteen näkemään, mitä tapahtuu? Pöllön saalistaessa tiesi, että nyt muuten tapahtuu jotain. Mielenkiintoinen ja aivan poikkeuksellinen lisä perinteiseen Tex-tarinankerrontaan. Kotkaa vain ei ollut, pelkkä pöllö.
Kyllä tarina toisen jos kolmannenkin lukukerran kestää.
-
Paras albumi vuosiin kuvituksen ja juonenkin suhteen. Tosin Texin supervoimat ja luonnottoman taidokas ampumataito nakersivat taas tavanomaiset palat uskottavuudesta.
Tuli tässä vielä mieleen, että kapteeni Jackin tarinahan kerrottiin myös Lännentien numerossa 11/1979 (storia del west).
-
En kiellä, kerta kaikkiaan upeaa kuvitusta - jos nuo naamanvääntelyt & vääntyneet naamat ja kuomunenät jätetään pois.
Mutta mutta, minun fiilikseni tätä alpparia kohtaan ovat kyllä aivan muuta. Kuten tuolla aiemmin totesin, niin kovin epäuskoinen olo tästä ensilukemalla jäi; päällimmäisenä tuntemuksena oli siis räminää, räiskettä, tappelua, taistelua jne.
Tuon ensilukeman jälkeen kun olen alpparia selaillut, niin aina vaan suuremmaksi on kasvanut jonkinmoinen vastenmielisyys tai luotaantyöntävyys; en tiedä montako vuotta pitää kulua että tämän uudestaan kykenen lukemaan.
Olkoon kuvittaja vaikka kuinka suuri mestari vaan (ja onhan tuo suurimmaksi osaksi visuaalisesti aivan huikeaa) niin en kyllä missään nimessä yhdy näihin halleluujiin siitä, että tässä olisi paras suuralbumi pitkään aikaan.
-
Tässä suuralbumissa on minulla nyt se ongelma, että tuo kuvituspuoli on niin dominoivaa, että en oikein kyennyt keskittymään itse tarinaan. Pitää lukea lähiaikoina uudestaan.
-
Eikö normeista poikkeava kuvitus ole keskeisin syy koko suuralbumiformaatin olemassaololle? Lännengenren ulkopuolelta on houkuteltu nimekkäitä taiteilijoita tuomaan uutta visuaalista ilmettä. Koska tarinoiden rakenne on sama kuin normi-willereissä, niin kuvituksen lienee tarkoituskin olla dominanssissa. Maxeissa asia taitanee olla päinvastoin: yleensä surkeaa kuvitusta ja normi-texistä poikkeavaa juonen juoksutusta (usein tarinat väkivaltaisempia). Poikkeuksena tästä analyysistä tietenkin edellinen väri-suuralbumi, jossa otettiin poikkeuksellisia irtiottoja tyypillisestä narraatiosta.
Luulenpa, että suuralbumien normirajat ylittävä visuaalisuus on juuri se keskeinen tekijä, mikä saa normi-willereistä piittaamattomatkin sarjakuvan ystävät ostamaan suuralbumeja. Ja sehän on aivan mainio asia!
-
Tässä suuralbumissa on minulla nyt se ongelma, että tuo kuvituspuoli on niin dominoivaa, että en oikein kyennyt keskittymään itse tarinaan. Pitää lukea lähiaikoina uudestaan.
Samat fiilikset, mutta ihan positiivinen kokemus, vaatii toisen lukukerran tuon tarinan sisäistämiseen, kuvituksesta tuli mieleen monta kertaa spagetti-westernit.
-
Maxeissa asia taitanee olla päinvastoin: yleensä surkeaa kuvitusta ja normi-texistä poikkeavaa juonen juoksutusta (usein tarinat väkivaltaisempia).
Jaa. Maxit väkivaltaisempia? Voiko tämän väkivaltaisempaa löytää kuin tämä Captain Jackin tarina? Ei kyllä nyt J.T.Chancen analyysi oikein osunut kohdalleen, vaikka usein onkin sen tehnyt.
-
Lähempi tarkastelu osoittaa, että olet Hannu oikeassa. Mielikuvani maxien väkivaltaisuudesta pohjautuivat lähinnä Segura-Ortiz -kaksikon tuotoksiin. Muutamia vuosia sitten niissä esitetty väkivalta oli normi-Texiin nähden aivan poikkeuksellista. Nykyhetken kulmasta katsottuna ero on kyllä kaventunut lähes näkymättömiin, sillä normi-Texeissä näytetty raakuus ja veren läikkyminen on lisääntynyt selvästi (kuten keskustepalstoilla moni on jo huomauttanutkin).
Uusimmassa suuralbumissa on kieltämättä pari turhaa lähikuvaa päähän osuvasta luodista. Olen jo aikaisemminkin julistanut sitä, ettei lisääntynyt väkivalta ja ruumiiden tehtailu ole oikea tie uusintaa Tex-formaattia.
-
Suuralbumit perustettiin, koska Sergio Bonelli kokoki, että Guido Buzzellin perussarjaan tarkoitettu kuvitus oli liiaksi normeista poikkeavaa. Sen jälkeen siinä on aika harvoin ollut mitään kovin järisyttävää eroa normiwillereihin. Toki sellaiset tekijät kuin Zaniboni, Magnus, Kubert tai Bernet eivät ihan Texin valtavirtaa edusta.
Maxit taas perustettiin, koska Sergio Bonelli koki, että Berardin käsikirjoitus on liiaksi normeista poikkeava. Sen jälkeen siellä onkin sitten ollut vähän erilaista käsikirjoitusta, kuten Seguran, jolle Tex ei kovin tuttu loppujen lopuksi ollut, kaikki tarinat. Viime vuosina sinne on sitten kipattu kaikki vanhentuneet kuvittajat, joille ei raaskita antaa kenkää. On mennyt se sarja vähän pilalle. Mutta onneksi Pasquale Del Vecchio piirtää parhaillaan siihen sarjaan, joten sinnekin on taas laatua luvassa.
-
Suuralbumit perustettiin, koska Sergio Bonelli kokoki, että Guido Buzzellin perussarjaan tarkoitettu kuvitus oli liiaksi normeista poikkeavaa. Sen jälkeen siinä on aika harvoin ollut mitään kovin järisyttävää eroa normiwillereihin. Toki sellaiset tekijät kuin Zaniboni, Magnus, Kubert tai Bernet eivät ihan Texin valtavirtaa edusta.
Maxit taas perustettiin, koska Sergio Bonelli koki, että Berardin käsikirjoitus on liiaksi normeista poikkeava. Sen jälkeen siellä onkin sitten ollut vähän erilaista käsikirjoitusta, kuten Seguran, jolle Tex ei kovin tuttu loppujen lopuksi ollut, kaikki tarinat. Viime vuosina sinne on sitten kipattu kaikki vanhentuneet kuvittajat, joille ei raaskita antaa kenkää. On mennyt se sarja vähän pilalle. Mutta onneksi Pasquale Del Vecchio piirtää parhaillaan siihen sarjaan, joten sinnekin on taas laatua luvassa.
Kyllähän suuralbumiformaatti nimenomaan on muodostunut näiden vierailevien kuvittajien ympärille. On nähty paljon persoonallista jälkeä ja hyvä niin, ainakin omasta mielestäni se pitää formaatin mielenkiintoisena. Esim. Captain Jack ei olisi toiminut läheskään niin hyvin normisarjassa. Onnistuneiden kuvittajakokeilujen ansiosta suuralbumeista on muodostunut usein koko Willer vuoden kohokohta. Vielä kun meillä samassa sarjassa julkaistaan italian "värisuuralbumitkin" niin kyllä näitä mielenkiinnolla odottaa. Toki toivoisi perussarjassakin tason pysyvän hyvänä perinteisemmissä Tex-tarinoissa, mutta harmillisen vähän sinne on viimevuosina hyviä tarinoita osunut.
Maxit on tosiaan ollut aikamoinen Tex-tallin roskalava. Mutta hyvä että parempaa on tulossa. Cossu taisi olla ensvuonna meillä ilmestyvän uuden Maxin piirtäjänä. No paljon mielummin hän kuin vaikkapa Diso.
-
Maxit on tosiaan ollut aikamoinen Tex-tallin roskalava.
Aika outo lausunto. Sarjassa kun on ilmestynyt (ja puhutaan nyt alkuperäisistä maxi-tarinoista) useita huipputarinoita kuten Rio Hondo.
-
...ettei lisääntynyt väkivalta ja ruumiiden tehtailu ole oikea tie uusintaa Tex-formaattia.
Miksi Texiä pitäisi ylipäätään "uusintaa"? Onko "uusintaminen" jokin tavoiteltava päämäärä itsessäön? Uusinnetaan yhteiskuntaa vaikka siten, että puhkaistaan jokaiselta toinen silmä. Mitä dynaamisuutta siitä tulisikaan! Jotkut, joitten järjenjuoksua en tule koskaan ymmärtämään, ylistävät maasta taivaaseen "uusinnetun" Giorgio Cavazzanon, vaikka "uusinnus" latisti hyvin omaperäisen ja heti tunnistettavan tyylin massapiirtäjien joukkoon. Mutta joillekin "uusinnettu" on niin ihqua.
-
Aika outo lausunto. Sarjassa kun on ilmestynyt (ja puhutaan nyt alkuperäisistä maxi-tarinoista) useita huipputarinoita kuten Rio Hondo.
Puhuin nyt siis viimevuosista (sanotaan vaikka neljä viimeksi ilmestynyttä uutta maxia) ja viittasin nimenomaan tuohon mitä Jannekin sanoi, että viimevuosina sinne on kipattu tekijät joille ei ole raaskittu antaa kenkää, mm. laadukkaaseen piirrokseen liian vanhat Diso, Repetto ja uusimmassa siinä ja rajoilla oleva Ortiz. Jopa Letterin viimeinen työ voidaan laskea samaan kategoriaan, joten tietty alamäki alkoi sarjassa jo silloin. Mikä nimenomaan on harmi ottaen huomioon Maxi-Texien korkean tason sarjan alussa. Varsinkin Seguran tarinat, Rio Hondo ja Luotituisku ovat varmasti jääneet lukijoille mieleen positiivisellä tavalla ja tälle tasolle maxeissa ei ole vuosiin päästy. Mutta erittäin hyvä jos vanhojen piirtäjien tilalle saadaan uusia kykyjä ja sitäkautta toivottavasti koko sarja uuteen nousuun.
-
No laitan tähänkin oman, pienen mielipiteeni, ilman sen kummempia pätevyyksiä. Itse olen näitä suuralbumeja aina pitänyt ns. Tex maailman taiteellisena kokeilukenttänä, eli koskaan ei voi tietää mitä niissä tulee vastaan, joka on oikeasti aika makea juttu! Paljon kokeellista taidetta ainakin, ja joillekkin uppoaa, toisille ei. Eli itse en näitä osta aina säännön mukaisesti, vaan katon että miten uppoaa just minulle.
Tässä viimeisessä CJ'ssä olen hieman aidalla .. piirto on moitteetonta, mutta toki hahmot ovat hieman .. no, erikoisia pitkine nenineen, leukoineen ja muutenkin naamoineen. Maisemat ja yleinen kuvitus toimii, mutta jotenkin tuo niin tuttujenkin hahmojen piirteiden 'liioittelu' jotenkin vain tökkii. Itse tarina hieman tuosta koittaa harhauttaa todella kovalla painotuksella rankkaan menoon .. mutta itse en todellakaan rankkaisi tätä mihinkään parhaimmistoon, enemmän ehkä sellainen 'no tulipa nähtyä tälläinenkin tulkinta' osastoon.
-
...mm. laadukkaaseen piirrokseen liian vanhat Diso, Repetto...
Mihin Repeton tarinaan viittaat?
-
Mihin Repeton tarinaan viittaat?
Oikeuden mies
Neljä uusinta maxia siis;
25: Oikeuden mies (2013)
27: Alaskan ihmissyöjät (2014)
29: Luopioiden etuvartio (2015)
31: Lakia ja oikeutta (2016)
Nämä ei hirveitä hurraahuutoja ainakaan itselle ole herättäneet. Onneksi suomessa on saatu näiden välissä hyviä uusintajulkaisuja.
-
Onpa todella upea opus tämä uusin Captain Jack. On kuvitus kyllä sen verran peruslinjasta poikkeavaa jälkeä, että olisin kuvitellut opuksesta enemmän täällä peistä taitettavan.
Luontoa on kuitenkin kuvattu niin henkeäsalpaavan upeasti, ettei tottakaan.
Tarinasta ei oikein osaa sanoa mitään, kun tenavat pyörivät jaloissa. Tähän täytyy palata vielä uudelleen myöhemmin, kunnolla ja ajan kanssa.
-
Tuli lainattua captain Jack albumi, huh mitä kuraa breccia on piirtänyt, ei edes tunnista Tex ja kittiä, en edes ymmärrä miten tämmöistä paskaa voidaan julkaista, tarina on faracin käsialaa joka ei kyllä vakuuta.
-
Captain Jack on kyllä taiteeltaan upein koskaan lukemani Tex Willer -seikkailu, mutta hyvin voin kuvitella, ettei kolise kaikille lukijoille - varsinkaan niille, jotka pitävät henkeen ja vereen kiinni normisarjasta tutusta tyylistä.
Tätä sopii kuitenkin suositella myös niille laadukkaan sarjakuvataiteen ystäville, jotka yleensä kiertävät Texit kaukaa.
-
... laadukkaan sarjakuvataiteen...
Sinällään ei liity Captain Jackiin (josta kokonaisuutena pidin), mutta voi kysyä hivenen laadun määritelmän perään. Monesta "laadukkaan sarjakuvataiteen" edustajasta kun tulee mieleen lähinnä eläintarhan apinoiden "dynaaminen luomisvimma"...
-
Minunkin mielestäni Texissä on pääsääntöisesti aivan mahtavaa kuvitusta. Kyllä sinne on tekijät huolella valikoituneet. Captain Jack oli jotain aivan erilaista, mutta en tiedä oliko se sittenkään loppujen lopuksi aivan ylivertaista. Vaikutuksen se kyllä teki mutta niin teki aikoinaan myös mm. Magnus (eikä hän siltikään kohonnut ihan suosikkipiirtäjäkseni).
-
Claudio Villalta usein kysytään "Quando fa il texone" eli kuinka suuralbumi etenee. Nyt on Villa kyllästynyt uteluihin ja teki "Texonen" valmiiksi. Kyseessä jonkinlainen sanaleikki; luulisin, että texonen voisi kääntää Isoksi Texiksi. Siinä se ny o!
-
Nyt on selvästikin ahmittu Carsonin kanssa liikaa paistettuja perunoita ja kolmen tuuman pihvejä :).
Villan kyllästyminen uteluihin on rinnasteinen R.R.Martiniin, jolta on odotettu Tulen ja jään laulun kuudetta osaa jo kuusi vuotta. Martinin tiedetään heilutelleen malttamattomille utelijoille jo keskisormea.
-
Jos tämä oli se hyllytetty albumi koska "liikaa naisia", niin enpä ole kummallisempaa syytä nähnyt tarinan hyllyttämiselle. Tarinassa on tasan KAKSI naishahmoa käytännössä sivuosissa, toinen vielä klassisessa "paha äitipuoli" roolissa. Eipä sillä että tarina muutenkaan mikään erityisen ikimuistoinen ole, juuri laskin lehden käsistäni enkä edes muista tarinan konnien nimiä.
Juuri lukaisin eräästä artikkelista, että Sergio Bonelli oli käskenyt Seijasia piirtämään uusiksi tähän albumiin (Lamontin hyeenat) peräti 11 sivua. Syynä molempien naishahmojen runsaat muodot. Eipä ihme, että lopputulos oli ennakko-odotuksiin nähden siis varsin pliisu tällä saralla.
-
Claudio Villalta usein kysytään "Quando fa il texone" eli kuinka suuralbumi etenee.
Mikä on viimeisin "virallinen" tieto kuinka on edennyt? Ollut kyllä jo hyvän tovin työnalla.
-
Onkos Tex-tietäjillä tästä mitään hajua?
http://cdon.fi/kirjat/tex_willer_suuralbumi_36-40419035
Lähinnä piirtäjä kiinnostaisi :)
-
Lieneekö tämä? (http://www.sergiobonelli.it/tex/2017/04/28/albo/il-magnifico-fuorilegge-1001017/) On ainakin Captain Jackista seuraava. Piirtäjänä Stefano Andreucci (https://www.google.fi/search?q=stefano+andreucci&source=lnms&tbm=isch&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwiUjs2lqOvTAhWEliwKHfpQCEMQ_AUIBigB&biw=1304&bih=678#tbm=isch&q=stefano-andreucci+tex). Teksti Boselli.
Ja esittelyteksti Google-kääntäjällä...: Rohkea ja yksinäinen, halusi lain, Tex ratsastaa, ratsastus hänen uskollinen Dynamite joukossa monti selvaggi Arizona, varoa väärä syytös, voittavat koko jengit Desperados ja Comancheros, pelastus neidot hädässä ja tavata (ensimmäistä kertaa) Cochise of Chiricahuas! ...
-
Villan suuralbumi oli sivulla 130 lokakuussa 2015. Sen jälkeen ei ole tullut tietoa. Arvioitu julkaisuvuosi 2022.
Seuraavaksi Italiassa julkaistava suuralbumi on Andreuccin piirtämä, mutta Suomessa julkaistaan seuraavaksi Giulio De Vitan ja Angelo Stanon lyhyemmistä tarinoista koostettu albumi (kaiketi se, mitä tuossa cdon.comilla hehkutetaan).
Jahas... Secos-Bill jo vastailikin...
-
Claudio Villalta usein kysytään "Quando fa il texone" eli kuinka suuralbumi etenee. Nyt on Villa kyllästynyt uteluihin ja teki "Texonen" valmiiksi. Kyseessä jonkinlainen sanaleikki; luulisin, että texonen voisi kääntää Isoksi Texiksi. Siinä se ny o!
Villan suuralbumi oli sivulla 130 lokakuussa 2015. Sen jälkeen ei ole tullut tietoa. Arvioitu julkaisuvuosi 2022.
Minä kun nimenomaan luulin että Villan suuralbumi on oikeasti valmis, ja sen takia tuo kuva pulleasta Texistä faneille kuitiksi? Mutta ei ilmeisesti sitten vieläkään >:(
-
Tuli luettua uusi Tex suuralbumi Painted desert/Uhka Montanasta. Ensilukemalla valtaisa pettymys. Kuvataiteessa ei ole mitään moitittavaa, mutta tarinoista en tykännyt yhtään. Sanoisin että tyhjänpäiväistä roskaa. Jos nuo normeissa kevään aikana julkaistut väritarinat olivat heikkoja, niin nämä kyllä vielä alittavat nekin. No, toivotaan, että joku saa kiksejä näistäkin.
-
Tuli luettua uusi Tex suuralbumi Painted desert/Uhka Montanasta. Ensilukemalla valtaisa pettymys. Kuvataiteessa ei ole mitään moitittavaa, mutta tarinoista en tykännyt yhtään. Sanoisin että tyhjänpäiväistä roskaa. Jos nuo normeissa kevään aikana julkaistut väritarinat olivat heikkoja, niin nämä kyllä vielä alittavat nekin. No, toivotaan, että joku saa kiksejä näistäkin.
Joo, hyvin vaatimattomia tarinoita nämä olivat enkä kyllä tykännyt edes Painted Desertin taiteestakaan.
Tuskin näin köykäisellä tavaralla Italiassakaan nautitaan suurta suosiota (?), joten en näe tälle albumisarjalle kovin pitkää ikää.
-
Davide Bonelli kovin hehkutti esipuheessa näitä ranskalaistyylisiä albumeita, ja vakuutti, että eivät ole pettynyneet myyntilukuihin. Giulio De Vitan kuvitus oli mielestäni erinomaista. Toivoisin, että sitä nähtäisiin jatkossakin. Stanon hahmot olivat vähän liian kulmikkaita. Tarinat tosiaan olivat hiukan sinne päin; nyt jo meinaan unohtaa, että mitä niissä tapahtui, vaikka vasta pari tuntia sitten luin. Mutta ei niissä mikään varsinaisesti ärsyttänytkään. Ihan mukavia välipaloja.
-
Mukavia välipaloja, totta tosiaan, kelpo viihdettä ja näitä on kiva lukea silloin tällöin. Tarinat hieman heppoisia, mutta kuvitus futaa. Ja värit toimivat näissä suuralbumeissa loistavasti.
-
Minusta tämä värialbumi oli parempi kuin ensimmäinen, mikä ei tosin paljoa vaatinut...
Ensimmäinen tarina oli kyllä epälooginen, miksi sherffin vaimo piti ryöstää niin julkisesti ( tai lainkaan ), miksi ylipäänsä hyökätä kaupunkiin ja ryöstää pankki, jos tarkoitus oli mennä aarrejahtiin? Miksi sheriffin vaimo yritti ampua Bonesin ( jälkimmäisen kerran syy on selvempi ) ? Entä miksi hän iski mieheltään tajun, kun olisi riskittömämmin voinut ampua tai heti tyrkätä alas ? Miksi sheriffi vaihtoi vaimoa noin kevyesti - eihän hänellä ollut ensikäden tietoa tämän konnanteoista, koska hän oli tajuton. Eiköhän normaali surusta sekaisin oleva henkilö olisi epäillyt muiden yrittävän vain 'rauhoitella' esittämällä, että sinun on parempi ilman sitä petturia.
Silent Foot on esiintynyt muuten aiemminkin v 2015. Toivottavasti hänestä ei kuitenkaan tule vakituista hahmoa, hänen tyylinsä on jotenkin ärsyttävä.
Piirrosjälki oli hienoa, tuli mieleen ensimmäiset Blueberryt ( jotka ovat minun silmiini parhaimmat tyylillisesti ), myös värit toimivat täydellisesti.
_ _ _
Jälkimmäinen tarina taas oli turhan juoneton, eikä siitä ole oikein sanottavaa, paitsi, että itseäni ärsyttävät tarinat, joissa esitellään joku hyvä nuoruuden ystävä, josta ei ole aiemmin edes vihjattu ( eikä tulla enää ikinä vihjaamaankaan... ).
Piirtäjä on teknisesti taitavampi kuin ensimmäisessä, vaikka pidinkin ensimmäisen tyylistä enemmän. Tosin googlauksen jälkeen en ole varma, että Stano toimisi mustavalkoisena normisarjassa, toisin de Vita.
Värialbumit ovat kyllä olleet tekstien puolesta pettymys, lähinnä hosumista ja säntäilyä ilman ideaa, mutta katsotaan nyt...
-
Piirrosjälki oli hienoa, tuli mieleen ensimmäiset Blueberryt ( jotka ovat minun silmiini parhaimmat tyylillisesti ), myös
_
Mitähän Blueberry-albumeja tarkoitat? Fort Navajoa? Rautahepoa?
Perustelujakin olisi kiva kuulla, vaikka Blueberry-ketjussa.
Miksikö? Siksi, koska alkupään albumeista löytyvät minunkin suurimmat suosikkini: Kohtalokas kaivos ja Yksinäinen kotka.
-
Miksi sheriffi vaihtoi vaimoa noin kevyesti - eihän hänellä ollut ensikäden tietoa tämän konnanteoista, koska hän oli tajuton.
"Kun rakkauten liekki leimahtaa, sitä ei voi sammuttaa", sanoi jo Uuno Turhapuro aikoinaan.
-
Mitähän Blueberry-albumeja tarkoitat?
Itse asiassa nyt, kun tarkistelin, niin en ole varma miksi se toi mieleen Blueberryn. Ilmeisesti koska paksu, elävä ja musta sivellinviiva on yhdistetty pehmeisiin väreihin ( sekä villi länsi ).
Kyse siis on aivan ensimmäisistä Blueberryistä ( Fort Navajo jne ), viiva ohenee aika portaattomasti, etten osaa sanoa, missä raja on, mutta Dust yms ovatkin jo aika hengetöntä lankaa. En tiedä vaihtoiko Giraud siveltimen terään vai kasvattiko hän piirroskokoa, mutta en pahemmin pidä siitä Moebius-tyylistä, siinä kasvotkin ovat aika groteskeja.
-
Tänään ostin väripainoksen Kadonneesta Pueblosta, 8,5€.
Hyvin on tuo alkuperäinen mustavalkoinen vuodelta 1998 pitänyt hintansa, siellä oli sekin myytävänä ja hinta oli 39,5€. Uutena maksoi 39mk.
Tarina on minusta tosi hyvä ja kun on Ticcin piirtämä, niin ei haittaa vaikka on kahteen kertaan tuo kirja.
Ihmettelin jo silloin -98 kun tuo tuli kuinka vähän sitä kaupat ottivat myyntiin. Yksi R-kioski Hyvinkäällä esim. vain 3 kpl. Uumoilin jo silloin että tästä kappaleesta saattaa tulla keräilyharvinaisuus, ja ilmeisesti näin on käynyt.
Tekstin lisäys 4.7.17 klo 14:20
Vertailin noita kansia: Ticcin singneeraus on erilainen sen lisäksi että värit ovat hieman erilaisia. Janne, onko sinulla tai jollain muulla tietoa värittikö Ticci itse noi molemmat kannet??
Itse sarjakuvaruudut lienee väritetty jossain halvan työvoiman maassa?? Eivät siis Ticcin itsensä värittämiä, mutta tuo kansi. Ja onko tehty kahteen kertaan??
-
Ihan pian julkaistaan Italiassa jo kuudes osa puolivuosittain ilmestyvästä Romanzi a fumetti -sarjasta. Ihmettelin hetken, koska meikän listauksen mukaan vasta olisi viides tulossa. Mutta ovatkin näemmä laskeneet samaan sarjaa Galepin piirtämän Tuhoajat uusintapainoksen, joka on Suomessakin julkaistu pokkarissa jo 1972. Saa nähdä, miten Egmont reagoi. Notta tuleekohan Tuhoajat meilläkin suuralbumissa. Ei ole kovin kaksinen tarina muistaakseni. Ja ai niin, nyt vieteään Galepin 100-vuotissynttäreitä, sen kunniaksi tuo tainakin on nyt uusiojulkaistu. Onnea Kaalepille!
-
Notta tuleekohan Tuhoajat meilläkin suuralbumissa. Ei ole kovin kaksinen tarina muistaakseni.
No voi sen noinkin sanoa. 70luvun heikoimpia, ellei peräti kehnoin tarina. Tuli luettua hiljattain kronikoiden kertauksen yhteydessä.
Taidekin melko vaatimatonta, tosin varmasti näyttäisi paremmalta suuressa albumissa. Osassa 70lukua on jopa 8-9 ruutua/sivu mikä on aika hemmetisti. Tuo oli muistaakseni sellainen stoori, siinä ei kuvituksen yksityiskohdilla juuri silmä lepää.
-
Tässä artikkelissa (kaiketi) on tästä Galepin 100-vuotisjutusta ja vähän muista tulevista julkaisuista.
Mikäli tuo kömpelö google-kääntäjä nyt jotain oikein käänsi?
http://www.sergiobonelli.it/news/2017/08/31/news/alle-radici-di-tex-1001657/
-
Tässä artikkelissa (kaiketi) on tästä Galepin 100-vuotisjutusta ja vähän muista tulevista julkaisuista.
Mikäli tuo kömpelö google-kääntäjä nyt jotain oikein käänsi?
http://www.sergiobonelli.it/news/2017/08/31/news/alle-radici-di-tex-1001657/
Google kääntää englanniksi ihan OK, soomeksi ei kannata tai menee osittain arvailuksi sisältö.
-
Eipä tuossa mitään erikoista ollut. Galepilta on tullut juhlakirja, jossa on muutama hänen piirtämänsä sarjakuva, mutta ei Texiä. Voi olla, että kirjan muu sisältö on kiintoisampaa kuin itse sarjakuva.
-
Tänään kauppoihin ilmestynyt suuralbumi Loistava lainsuojaton on taustoittava nuoruustarina ajoilta, jolloin Tex oli vielä lain toisella puolella, omalla tavallaan. Boselli-Andreucci on saanut aikaiseksi mainion lukupaketin, joka kestää varmasti toisen jos ei kolmannenkin lukukerran.
Piti vain aloittaa alusta, mutta meni koko albumi yhdeltä istumalta. Suosittelen!
-
Joo, nythän on vaikka mitä muutakin herkkua tullut. Uusin kirjasto ja jättikirjakin (en tiedä, ovatko jo virallisesti ulkona, mutta varmaankin, koska kirjamessut).
-
Piti vain aloittaa alusta, mutta meni koko albumi yhdeltä istumalta. Suosittelen!
Samoin kävi, piti vain vilkaista piirrosjälkeä ja sitten onko alussa oleva joukkio Coffinin kopla ja ... lopulta meni koko albumi kerralla. Paras suuralbumi aikoihin, hahmot elivät ja tapahtumat kulkivat niin, että jäi sellainen tunne kuin olisi katsonut jonkun klassisen lännenelokuvan.
-
Jep. Oli kyllä hyvä. Andreucci on kehittynyt valtavasti. Ja kerrankin oli uskallusta siinä, että nuorelle Texille ei ollut pakko piirtää "tiskihanskoja" käsiin. Vähän meinasin jo huokaista[spoiler], kun havaitsin, että taas takauma, mutta ei se nyt lopulta ihan sellaiseksi osoittaunut, ja tuollainen leirinuotiojutustelu sopi oikein mainiosti tarinan henkeen.[/spoiler] Erittäin miellyttävää lukukokemus!
-
Loistava lainsuojaton luettu kertaalleen ja tämän sopii tosiaan lukaista uudemmankin kerran. Selkeästi paras suuralbumi mihin itse olen törmännyt.
Jos on Andreucci kehittynyt, niin on myös Boselli! Ennen kaverin nimen näkeminen kannessa aiheutti ‘plääh’- reaktion, mutta nythän tässä voi odottaa jo vaikka minkälaisia klassikoita. ::)
-
Loistavan lainsuojattoman ei kannata tehdä konnantöitä pimeään vuorokauden aikaan...
Mutta joo, kehuihin täytyy yhtyä. Räjähtävää toimintaa Dynamiitin selässä.
-
Räjähtävää toimintaa Dynamiitin selässä.
Dynamiitti ei kai sarjakuvassa siirtynyt autuaammille meetvurstitehtaille vaan nimen käytöstä luovuttiin, ja sen jälkeen teksille hevosen raatojakin pystyttiin tehtailemaan?
Harmillisesti uutta albumia ei ollut prismassa vaikka lehtipisteen hakukone niin kertoo. No, ehkä illalla sitten kilpailijalta...
Lupaavalta vaikuttaa kyllä kommenttien perusteella...
-
Mä tykkäsin kyllä kans. Mutta vaikka hyvä olikin, niin toki suuralbumeista löytyy ainakin puoli tusinaa yhtä hyvää. Huippua silti.
Ja tosiaan, Texillä oli allaan Dynamiitti pitkään - eiköhän pikapuoliin kirjastossakin tule se tarina jossa hän alleen Dynamiitti-humman sai. Silloin ennen muinoin kaikilla länkkäri (ja muilla) sankareilla oli nimety hevonen. Pecos Billillä Myrskytuuli ja Kapteeni Mikillä Napoleon; ja Mustanaamiolla Hero. Ja olikos se Salama Buck Jonesilla? Kuka muistaa vielä muita? Tämä kaikki lienee liittynyt siihen agraariyhteiskunnan maailmaan, jossa myös lukijat vielä -50 ja -60 -luvuilla elivät. Sittemmin tällainen eläinten inhimillistäminen ja läheiseksi tekeminen on käynyt vieraaksi.
-
Ja tosiaan, Texillä oli allaan Dynamiitti pitkään - eiköhän pikapuoliin kirjastossakin tule se tarina jossa hän alleen Dynamiitti-humman sai.
Oli juuri kirjastossa 40 Katkennut keihäs.
-
Luinpas tuon (pimeässä) Loistavan lainsuojattoman. [spoiler]Todella upeasti rakennettu epäoikeudenmukainen kärsimys heti tarinan alussa. En muista sarjakuvissa kovin heti vastaavaa nähneeni.[/spoiler]
Tex Willerin kunniaksi pitää sanoa että tekijät kiinnittää todella paljon huomiota siihen että hahmot ovat erinäköisiä. Varsinkin (amerikkalaisessa) nykysarjakuvassa hahmot menee heti kerta heitolla sekaisin kun kaikilla on samanlainen naama.
Se mikä Texissä on aina häirinnyt on ruutujakoon hirttäytyminen. Sivulla on 5 ruutua joista 4 on likipäin neliön muotoisia, eikä siitä juuri poiketa. Tästä seuraa löysä ruutualan käyttö. Ruutuun jää tyhjää tilaa molemmille reunoille ja joskus keskellekin. Tämä taitaa olla italialaisartisteilla ihan kansallistauti.
-
Toivottavasti Texissä ei ikinä sorruta mm. supersankarisarjiksissa tuttuihin "apurahataiteellisiin" ruutujakoihin.
-
Kas. Kerrankin samaa mieltä Peisoskronnosen kanssa!
-
Tosin suuralbumien tarkoitushan on juuri se, että niissä voi olla joskus vähän rohkeampia kokeiluja. "Perussarja" on sitten turvasana, jos alkaa ahistaa joko tekijöitä tai lukijoita. Vaan aika perinteisillä vesillä näissä suuralbumeissakin on menty.
-
Mä tykkäsin kyllä kans. Mutta vaikka hyvä olikin, niin toki suuralbumeista löytyy ainakin puoli tusinaa yhtä hyvää. Huippua silti.
Ja tosiaan, Texillä oli allaan Dynamiitti pitkään - eiköhän pikapuoliin kirjastossakin tule se tarina jossa hän alleen Dynamiitti-humman sai. Silloin ennen muinoin kaikilla länkkäri (ja muilla) sankareilla oli nimety hevonen. Pecos Billillä Myrskytuuli ja Kapteeni Mikillä Napoleon; ja Mustanaamiolla Hero. Ja olikos se Salama Buck Jonesilla? Kuka muistaa vielä muita? Tämä kaikki lienee liittynyt siihen agraariyhteiskunnan maailmaan, jossa myös lukijat vielä -50 ja -60 -luvuilla elivät. Sittemmin tällainen eläinten inhimillistäminen ja läheiseksi tekeminen on käynyt vieraaksi.
Tex taisi jossain klassikkoseikkailussa mainitakin että Dynamiitteja on ollut usempikin, oliskohan tuo ollut joskus uusintana 2002 vuoden alkupuolella.
Niin ja Buffalo Billillä oli heppa nimeltä Amigo.
-
Juuri tuli lukaistua Tex Willer suuralbumi Raivoisa rämejahti. Albumi oli silkkaa nautintoa alusta loppuun :D tarina varsin mainio ja Filipuccin piirrosjälkeen ihastuin kovasti
-
Mahtava Willer tuo Cochisen kultakanjoni. Tarina hyvä, Alessandrinin piirrustusjälki erittäinkin miellyttävää! etenkin autiomaakuvauksissa riitti upeaa katseltavaa. Sunday Jim oli myös mainio hahmo.
-
Montana-näytesivuja ranskaksi (http://www.lelombard.com/bd-en-ligne/montana,3761).
On kyllä tyylikkäintä villeröintiä aikoihin.
-
Montana-näytesivuja ranskaksi (http://www.lelombard.com/bd-en-ligne/montana,3761).
On kyllä tyylikkäintä villeröintiä aikoihin.
Siis tuohan tuli jo viime vuonna Suomessa.
-
Siis tuohan tuli jo viime vuonna Suomessa.
Oliko suomeksi yhtä tyylikkäästi taitettu, kuten tuo nimiösivu? Tuonhan voisi vaikka hankkia.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=37154)
-
Ei se ihan tolta (noin hienolta) näytä...
-
Ostin uusimman ohuen suuralbumin (Tuhoajat, Kostaja) heti kun se tuli ja luinkin aika pian. Ensimmäinen tarina ei ollut kummoinen ja ei toinenkaan mikään järisyttävä. Sen sijaan kuvitus oli ensimmäisessä hyvää laatua ja jälkimmäisessä parasta a-luokkaa.
Mitä muut texistit ovat olleet mieltä?
-
Ihan samaa mieltä. Tuo klassikko ei ole klassikko millään muotoa paitsi että kuvitus oli huippua. Se artikkeli oli myös mielenkiintoinen. Huitaisemallä kirjoitettu tarina. Intiaanien tappajatkin jäävät ilman rangaistusta. Uudempi tarina oli kuvitukseltaan hienoa mutta tarina oli nyt sitten ensimmäinen supertylsä Texin nuoruudentarina, jossa oli kaksi vähemmän ihanaa elementtiä: Texin ylivoimaisuus jajärjetön ruumistehtailu.
-
Ihan samaa mieltä. Tuo klassikko ei ole klassikko millään muotoa paitsi että kuvitus oli huippua. Se artikkeli oli myös mielenkiintoinen. Huitaisemallä kirjoitettu tarina. Intiaanien tappajatkin jäävät ilman rangaistusta. Uudempi tarina oli kuvitukseltaan hienoa mutta tarina oli nyt sitten ensimmäinen supertylsä Texin nuoruudentarina, jossa oli kaksi vähemmän ihanaa elementtiä: Texin ylivoimaisuus jajärjetön ruumistehtailu.
Tämä ilmiö on Texissä kuten kaikkialla muuallakin, eli teurastusta kuvataan raaemmin kuin ennen. Oliko tosi että tuossa oli tommonen stereotypia edelleen mukana, että ei tule intiaanien tappajalle rangaistusta? Olen ihmiskuntaan pettynyt! En oo lukenut kymmeneen vuoteen texiä paitsi nyt tilasin sen netistä (http://www.verkkokauppa24.com/) miehelleni ja puoli vuotta on kyllä osoittanut että ei ole kymmenen vuotta ilman sitä mennyt yhtään hukkaan. Pitäiskö alkaa kirjottaa ite kiinnostavaa länkkärisarjista?!
-
Yleensähän näissä intiaanien tappajille tulee kova rangaistus, mutta nyt nähtävästi käsikirjoittaja oli unohtanut, että mitä tarinan alussa oli tapahtunut. Ja juu, alahan kirjoittamaan :). Jos tulee hyvä stoori, niin koko kvaakin väki voi suositella Bonelli Editorelle suomalaisen kirjoittajan pestaamista 8] :o
EDIT. Vielä lisään, että kyllä tässä kymmenen vuoden aikana on ehtinyt tulla erinomaisiakin tarinoita, joten ei vielä kannata menettää epätoivoaan.
-
Oliko suomeksi yhtä tyylikkäästi taitettu, kuten tuo nimiösivu? Tuonhan voisi vaikka hankkia.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=37154)
Paitsi että taidokkaasti piirretty & väritetty, myös yllättävän hyvä tarina. Itse asiassa taitaa olla kolmas Tex-juttu jonka olen saanut luettua loppuun (ja nukahtamatta). Saman kirjan avaa puiseva rutiinihomma "Painted desert", jonka myös sain luettua. Fiilis oli kuin olisi lukenut jotain erittäin huonoa Blueberryä.
Luulenpa että nämä väri albut eivät ole perinteisemmän Texin ystävien mielestä kovin kummoisia. Asian voisi kaiketi tarkistaa tästä ketjusta, jos kerkeäisi... Ainakin jutut ovat lyhyitä ja suoraviivaisempia kuin pokkariformaatissa, jos olen oikein hahmottanut. Mutta minulle suuralbumit tuntuisivat hitaasti avaavan hommaa. Piirtäjiä ja ilmeisesti käsikirjoittajiakin Italiasta näkyy löytyvän pilvin pimein, ja osa melkoisen päteviä kaiken lisäksi. Siis niiden tutumpien isojen nimien ohella.
-
Tässä vähän otteita saarjakuvasivuista, joista joskus koostunee se Villan kuuluisa suuralbumi.
Mutta on tämä aika tympiää, että kohta on 20 vuotta vilahtanut Villan edellisestä tarinasta. Kaksikymmentä Villan parasta vuotta piirtäjänä eikä muuta kuin kansia. :( :o
-
Muutama kysymys. Onko Villa tyytyväinen tilanteeseen? Onko Villan työnantaja tyytyväinen? Entä lukijat?
Itse näkisin, että työnantaja on tyytyväinen, lukijat pääosin eivät ja luulisin, että Villakin haluaisi tehdä jotain muutakin elämäntyökseen kuin pelkkiä kansia.
Ei ole Villalta montaa tarinaa tullut.
-
Viimeinkin hallussa ja luettu captain jack ja hirmumyrsky iskee galvestoniin
Lukuisat hehkutukset ehkä asettivat odotusriman korkealla mutta Captain on tosi huono. Tarinassa ei juuri mitään koukkua ja taidekin aika keskiatasoa, varmaan albumikoko sen verran jeesaa ettei sentään huonoksi voi kutsua. Ei jatkoon.
Hirmumyrsky sen sijaan ensiluokkaista sekä kuvituksen että tarinan puolesta. Stoorissa oli omaperäisyyttä paitsi ihan viimeinen toimintakohtaus toi ikävästi mieleen erään teksin joka julkaistu uusintana suuralpparissa.
Lukaisen Jackin uudestaan illalla ehkä siitä petraantuu...
Sitten olisi vielä "loistava lainsuojaton" ja uusin värialbumi lukematta tällä saralla....Mutta kumpaakaan ei vielä hallussa....
-
Itse näkisin, että työnantaja on tyytyväinen, lukijat pääosin eivät ja luulisin, että Villakin haluaisi tehdä jotain muutakin elämäntyökseen kuin pelkkiä kansia.
Kannellahan sitä houkutellaan satunnaiset ostajat apajille, joten siinä mielessä kustantaja varmasti on tyytyväinen, kun tallin suurin tähti tekee näitä houkuttimia. Mulle on melkein se ja sama, millainen kansi on, koska hommaan lehden kuitenkin, ja tarinahan on se, mikä ratkaisee. Lukijan ja fanin kannalta tämä tällainen suurlahjakkuuden kykyjen haaskaaminen on kyllä niin syvältä kuin olla voi.
-
Onhan Villa loistava piirtäjä, mutta minua on aina häirinnyt hänen tapansa korostaa poskipäitä ja huulten pintaa. Kaikilla on kuin meikit naamassa. Kansissa tämä tapa ei sillä tavalla ole esillä.
-
Finneganin rangerit luettu, ihan mielenkiintoinen tarina mutta taiteessa vielä sulattelemista, kun joka ruudussa hahmot erinäköisiä.
-
Mä tykkäsin taiteesta, vaikka Carson oli vähän verettömän näköinen. Olipa muuten järjettömän hienosti kuvattu yöllinen hyökkäys intiaanikylään sivuilla 12-16. Tällainenkin, joka ei kuvittamisen tekniikasta mitään tajua, alkoi miettiä, että kuinka ne ruudut on tehty. Väkisinkin vertasin Civitellin vastaaviin hämäräjuttuihin, jotka on toteutettu piste x 1 000 000 -tekniikalla. Mielestäni Majon taide oli siltä osin vaikuttavampaa.
Sen sijaan tarinassa oli minulla sulateltavaa. [spoiler]Kuinka on mahdollista, että Finnegan, joka on vuosikymmeniä ollut katkera intiaaneille on koko tämän ajan tehnyt rikoksiaan jäämättä kiinni. Va onko hän vasta nyt saanut uuden rikosvaihteen silmään syystä, jota ei millään tavalla selitetty.
Muutama ennenkokematon juttukin tapahtui: Kit Willer vietti yönsä ilotalossa ja vissiin ns. antoi palaa. Ja Tex Willer löi naista.
[/spoiler]
-
Finneganin rangerit luettu.
Tykkäsin:
+ Kaikki 4 mukana
+ Majon piirrosjäljestä
+ s.12-16 yöllinen hyökkäys
En tykännyt:
Käännöskukkanen tai tarinassa alunperin epäloogisuus s.71 ja 72 kukkotappelu. Kuvasta selvästi näkee että veitsi on sidottu kukon jalkaan mutta Kit kysyy miksi nokkaan on sidottu veitsi??
-
En tiedä onko täällä ollut tästä vielä puhetta, mutta törmäsin tuossa englanninkieliseen Tex suuralbumiin Patagonian Rangerit. Amazonissakin myytävänä. Liekö jenkkimarkkinoille tai johkin muualle tarkoitettu julkaisu vai ihan Italiaanojen omaksi julkaisuksi, vaikka englanninkielinen?
Jokatapauksessa yksi parhaista Tex suuralbumeista mitä on tehty. Albumin englanninkielisen julkaisun nimi on käännettynä yksinkertaisesti ''Patagonia'' Kansi on kyllä upea. Itseasiassa tästä albumista löytyi ainakin kaksi englannin versiota, White cover/Blue cover.
https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592132
https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592124
-
Paras suuralbumi on tietysti Ticcin Kadonnut pueblo. Vilkaisin juuri sitä. Mahtavaa taidetta.
-
Artisti ei iske tuossa Patagoniassa.
-
Myös Giolitin "Kaupunki ilman lakia" on komea teos!
-
Paras suuralbumi on tietysti Ticcin Kadonnut pueblo. Vilkaisin juuri sitä. Mahtavaa taidetta.
No heitäppäs top5! Ticcin kuvitus on toki huippuluokkaa, mutta tarina ei tainnut olla sieltä mieleenpainuvimmasta päästä. Toki kokonaisuus keskitason yläpuolelle, paljon Ticcin ansiosta.
Omat suosikit järjestyksessä;
1) Kauhun laakso
2) Tappajien verisillä jäljillä
3) Aavikon saalistajat
4) Loistava lainsuojaton
5) Auringonlaskun paholaiset
Viimeinen vähän jokerikortti, mutta huikea tunnelma tuossa ja kuvitus & tarina sopivat hienosti yhteen. Kuoleman ratsumiehessä olisi ollut ainekset vaikka mihin, mutta jokin siinä jää puuttumaan huipputuloksesta.
-
Myös Giolitin "Kaupunki ilman lakia" on komea teos!
Se on kyllä loistoalbumi!
-
Omat suosikit järjestyksessä;
1) Kauhun laakso
2) Tappajien verisillä jäljillä
3) Aavikon saalistajat
4) Loistava lainsuojaton
5) Auringonlaskun paholaiset
1, 3, 4, 5 hyviä, mutta tuo 2 kyllä ei kuulu mitenkään 5 parhaan joukkoon. Fontin paras piirros, mutta parhainkaan Font ei yllä kouluasteikolla kuin ehkä 8-:een.
-
Top 5: 1.Kadonnut pueblo 2. Kaupunki ilman lakia 3.Viimeinen kapinallinen 4. Aavikon saalistajat 5. Suuri junaryöstö tai Villi pohjola.
-
On vain upeaa Fontia. Pidän kyllä.
Listaanpa minäkin omat top5 suosikit.
1. Kauhun laakso
2. Tappajien verisillä jäljillä
3. Viimeinen kapinallinen
4. Kaupunki ilman lakia
5. Kadonnut Pueblo
Kuudentena omassa listassa ehkä juuri tuo Patagonian Rangerit.
-
Tappajien verisillä jäljillä ja kauhun laakso ovat mielestäni 2 parasta mut seuraavat 3 sitten tältä istumalta liian vaikea valita.
No pueblo ei top5ssa olisi missään nimessä. Taide on kyllä hyvää mutta noin heppoisella tarinalla ei mitään asiaa viiden joukkoon koska huomattavasti mielenkiintoisempia kertomuksiakin suuralbumeissa (onneksi) on...
-
En tiedä onko täällä ollut tästä vielä puhetta, mutta törmäsin tuossa englanninkieliseen Tex suuralbumiin Patagonian Rangerit. Amazonissakin myytävänä. Liekö jenkkimarkkinoille tai johkin muualle tarkoitettu julkaisu vai ihan Italiaanojen omaksi julkaisuksi, vaikka englanninkielinen?
Jokatapauksessa yksi parhaista Tex suuralbumeista mitä on tehty. Albumin englanninkielisen julkaisun nimi on käännettynä yksinkertaisesti ''Patagonia'' Kansi on kyllä upea. Itseasiassa tästä albumista löytyi ainakin kaksi englannin versiota, White cover/Blue cover.
https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592132
https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592124
Yksi noista näytos-ruuduista muistuttaa Lännentien Geronimoa...samantyylinen alhaaltapäin katsova kulma.
-
No pueblo ei top5ssa olisi missään nimessä. Taide on kyllä hyvää mutta noin heppoisella tarinalla ei mitään asiaa viiden joukkoon koska huomattavasti mielenkiintoisempia kertomuksiakin suuralbumeissa (onneksi) on...
Omassa listassa on juurikin siinä ja siinä, ettei patagonia yllä viidenneksi Kadonneen Pueblon sijaan, syynä juurikin tuo että Patagoniassa tarina on mielenkiintoisempi mitä Pueblossa, kun taas Pueblossa itse tarina keikkuu siinä jossain keskitasolla, mutta Ticcin taide taas on todella upeaa joka kyllä päihittää mennen tullen mielestäni myöskin ihan kelpo Frisendan.
-
Aivan samaa mieltä olen.
-
Captain Jack luettu.
Aikamoista irvistelyä
Joo irvistelyä varsinkin. Tuntui carsonilla oli jatkuvasti hampaat irvessä mutta kyllä muutkin näyttelivät purukalustoaan kohtalaisen usein.
Muutama maisemakuvaus oli ok mutta kun tarinakin oli mitä oli eipä tälle kolmatta lukukertaa tule suotua ainankaan todella moneen vuoteen jos koskaan.
-
Huikea tuo Ortizin Suuri junaryöstö!! :)
-
Uusin suuralbumi luettu. Kaksi taidetarinaa; eivät minussa kyllä hurraahuutoja herättäneet. Tyhjänpäiväiset tarinat, ja kuvitus hyvin epätexmäistä. En kyllä tykkää yhtään, ei minusta sovi Texiin tuo kuvien "taidesommittelu". Ja tuo eka tarina Oikeutta Corpus Christissä oli suurimmaksi osaksi vaan "Bang bang!". Mutta tulipa tämäkin hyllyntäytteeksi ostettua.
-
Uusin suuralbumi luettu. Kaksi taidetarinaa; eivät minussa kyllä hurraahuutoja herättäneet. Tyhjänpäiväiset tarinat, ja kuvitus hyvin epätexmäistä. En kyllä tykkää yhtään, ei minusta sovi Texiin tuo kuvien "taidesommittelu". Ja tuo eka tarina Oikeutta Corpus Christissä oli suurimmaksi osaksi vaan "Bang bang!". Mutta tulipa tämäkin hyllyntäytteeksi ostettua.
Nämä pitäisi julkaista omina erillisinä albumeinaan, á la Blueberry. Toimisiko formaattina paremmin?
"Taidesommittelu" sen sijaan on hyvä juttu, ei huono... komeita sivuja ja tunnelman luontia.
(https://pbs.twimg.com/media/DlDnS4-XcAIAYsg.jpg)
-
Komeita on, joo, en sitä kiellä. Mutta en vaan tykkää.
-
Nämä pitäisi julkaista omina erillisinä albumeinaan, á la Blueberry. Toimisiko formaattina paremmin?
Ja maksaa tuplahinta samasta? Ei missään tapauksessa. ???
-
Luin eilen illalla suuralbumin ja pidin todella kummastakin tarinasta. Minun mielestäni Texin nuoruudesta kertoviin tarinoihin sisältyy loistavia mahdollisuuksia. Alun perin Tex Willeristä ei pitänyt tulla nykyisen kaltainen massiivinen sarjakuva, vaan odotukset olivat varmasti varsin maltilliset ja siksi ensimmäisissä tarinoissa siirryttiin nopeasti nuoruudesta aikuisuuteen, naimisiin ja äkkiä Tex olikin yksinhuoltaja, ranger, intiaanipäällikkö ja intiaaniasiamies. Myöhemmin tarinaa on paikkailtu yksittäisissä tarinoissa sanallisesti tai joillakin historiaa täydentävillä tarinoilla. Silti nuoruuteen on jäänyt valtavia aukkoja, joihin on nyt tartuttu.
Jotenkin minulle tuli sama tunne kuin Blueberryn nuoruus -tarinoiden kohdalla. Jotain olennaisesti samaa, mutta silti jotain erilaista. Tex oli kokemattomampana, suurten valintojen edessä, jopa epävarma, ja silti käsikirjoittajilla oli selkeät raamit, joiden puittessa piti tarinaa tehdä. Oikeutta Corpus Christissä on arkkitarina ja niitä ei ole liikaa Tex Willereissä.
[spoiler]Esimerkiksi Sam Willer oli mainiosti esillä ja mikä yllätti ainakin minut, tarinassa esiteltiin, miten Sam Willer törmää tärkeään naiseen. Lopun keskustelu Samin ja Texin välillä oli mielenkiintoista. Tex ei oikein ollut vielä valmis ammuskelemaan, vaan mietti paikoilleen asettumista, mutta päätyy lopulta hakeutumaan rodeoon.[/spoiler]
Nuoruuteen kajoaminen on toisaalta nähty myös siten, että muu aihepiiri on jo liian moneen kertaan koluttu. Toistaiseksi Texin nuoruuteen liittyvät tarinat ovat olleet erilaisia, raameissa pysyviä ja minusta toimivia.
Toinen tarina oli poikkeuksellinen. Lopun ratkaisua odotellessa huomasin, että tässähän loppuu sivut kesken. Miten Tex saa konnien pääjoukon kiinni? Ja sitten odottaakin yllätys. [spoiler]Tex ei saakaan konnia kiinni, vaan konnajoukon intiaani onkin lojaali omileen ja muut konnat lähtevät lapioimaan hiiliä. Intiaanit saavat siis saaliin itselleen. Tarinan selkeä heikkous oli taas kerran vakio. Kun rakennetaan mielenkiintoinen roisto (tässä tapauksessa Gus), miksi ihmeessä he ovat kertakäyttöistä tavaraa? Kaverissa olisi ollut ainesta irrottautua toiseen tarinaan, vai?[/spoiler]
-
Hyvä että nämä julkaistaan isossa koossa, toimii hyvin, näissä myös nämä "kikkailut" toimivat. Väritkin toimivat paremmin tässä koossa kuin pokkarikoossa.
Tarinat olivat ihan ok-tasoa, ei mitään huippua muttei myöskään kuraa.
-
On muuten tuossa uudessa suuralbumissa uusi kääntäjä: Ville Mäkelä.
-
On muuten tuossa uudessa suuralbumissa uusi kääntäjä: Ville Mäkelä.
Nimi on tuttu Mysteerikustannuksesta, joka julkaisi Nick Raideria. Onpa hän myös Kvaakin jäsen.
-
Jos en väärin muista, niin aikoinaan oli täällä nimimerkillä Cheyenne.
-
Jos en väärin muista, niin aikoinaan oli täällä nimimerkillä Cheyenne.
Totta
-
Lehtipisteen mukaan albumia olisi myynnissä
Herttoniemen S-marketissa, mutta en ole sitä sieltä löytänyt :(
Pitänee alkaa metsästää sitä muualta.
ps. etsintäretki päättyi onnellisesti ja alppari löytyi R-kiskalta.
-
No niin, tänään Tex-albumi oli näkyvästi esillä S-marketissa :)
-
Aloitin urakan ja olen nyt lukenut Kuumaa lyijyä, Suuri junaryöstö, Arizona liekeissä, Mies Atlantasta, Villi Pohjola, Tappajien verisillä jäljillä, Coloradon kaivoskahakka, Yksinäinen kostaja, Aavikon saalistajat, Orjakauppiaat, Kauhun varjo yössä, Vanha viha, Cochisen kultakanjoni, Patagonian rangerit, Kuubalainen veri kuohuu, Lamontin hyeenat, Captain Jack ja Kadonnut laiva suunnilleen tahtia albumi per päivä.
Tähän mennessä luetuista parhaat ovat olleet mielestäni Yksinäinen kostaja, Tappajien verisillä jäljillä, Kauhun varjo yössä ja Kuubalainen veri kuohuu. Tosi hankala sanoa mikä olisi sitten se paras. Ehkä se paras on vielä lukematta.
Suurimman osan olen nyt lukenut vasta ensimmäisen kerran mutta yksinäisen kostajan jo kolmannen kerran (paras?).
-
Täytyypä todeta suuralbumi väreissä.... Mitä ihmettä oikein haetaan konseptilla???!!! Ei hemmetti... Tuleepa mieleen että Texin myynti ei kannata enää ja kokeillaan epätoivoisia konsteja lisätä myyntiä. Ja on vain ajan kysymys milloin Tex Willerin julkaisu lopetetaan Suomessa.
-
Tuskinpa värityspäätöstä on tehty Suomessa.
Engmont..
Värinumeroiden taustalla on se, että Italiassa ilmestyy vuosittain 12 uutta Tex Willer -lehteä, jotka julkaistaan Suomessa noin puolen vuoden viiveellä. Suomessa halutaan julkista 16 numeron vuosikertoja ja 4 täydentävää numeroa on toimitettu valikoidusta uudehkosta italialaisesta materiaalista. Viime vuosina täydennysnumerot ovat koostuneet 3 peräkkäisestä värillisestä Color-tarinasta ja yhdestä mustavalkoisesta Magazine-vuosijulkaisusta.
Myös tämä viimeisin numero on vielä Italian Magazineen perustuva Tex Willer -numero.
-
Jaa että olisiko Tex hiipumassa Italiassa? Eipä oikein siltä vaikuta, kun katsoo mitä Italiassa julkaistaan:
Uusia tarinoita
Tex (normisarja) 12 / vuosi
Tex Willer (Texin nuoruudenajan seikkailuja) 12 / vuosi
Suuralbumi (Tex Speciale) 1 / vuosi
Maxi-Tex 2 / vuosi
Color Tex 2 / vuosi
Tex Romanzi a fumetti 2 / vuosi
Tex Magazine 2 / vuosi
Uusia tarinoita yhteensä 35 julkaisua / vuosi
Uusintasarjat
Tutto Tex 12 / vuosi
Nuova Ristampa 12 / vuosi
Classic Tex 24 / vuosi
Näiden lisäksi uusintajulkaisuja Tex-seikkailuista ainakin Mondadori ja Mercury -kustantamoilta sekä La Gazzetta dello Sport e Il Corriere della Sera -lehden kylkiäisenä.
-
Jaa että olisiko Tex hiipumassa Italiassa? Eipä oikein siltä vaikuta, kun katsoo mitä Italiassa julkaistaan:
Uusia tarinoita
Tex (normisarja) 12 / vuosi
Tex Willer (Texin nuoruudenajan seikkailuja) 12 / vuosi
Suuralbumi (Tex Speciale) 1 / vuosi
Maxi-Tex 2 / vuosi
Color Tex 2 / vuosi
Tex Romanzi a fumetti 2 / vuosi
Tex Magazine 2 / vuosi
Uusia tarinoita yhteensä 35 julkaisua / vuosi
Uusintasarjat
Tutto Tex 12 / vuosi
Nuova Ristampa 12 / vuosi
Classic Tex 24 / vuosi
Näiden lisäksi uusintajulkaisuja Tex-seikkailuista ainakin Mondadori ja Mercury -kustantamoilta sekä La Gazzetta dello Sport e Il Corriere della Sera -lehden kylkiäisenä.
Lukijakunnan keski-ikä kuitenkin kasvaa ja vääjäämättä vielä joskus edessä painosten väheneminen luontaisen poistuman kautta. Tex ei taida enää nykynuorisolle maistua Italiassakaan entiseen tyyliin.
-
En tiedä painosmääristä enkä lukijatutkimusten tuloksista. Mutta tuskin tuollaista julkaisumäärää tappiolla kioskeihin syydetään. Tuota uusinta sarjojen määrää Italiassa olen kyllä ihmetellyt. Yhä uudestaan ja uudestaan julkaistaan, eikö nuo italiaanot lainkaan säilytä tai keräilee texejä?
-
^Samaa olen ihmetellyt minäkin, pukataan paljon eri formaatteja jne.....onkohan se niin että Tex on Italiassa vähän sama kun meille Aku Ankka-lehti eli kertakäyttöistä sarjakuvaa?
-
Uskollinen lukijakunta vähenee, mutta kato paikataan lisäämällä julkaisujen määrää. Vanhemmilla lukijoilla on varaa ostaa useampaakin julkaisua kerralla.
-
Uskollinen lukijakunta vähenee, mutta kato paikataan lisäämällä julkaisujen määrää.
Juurikin näin. Myytyjen julkaisujen määrä ei vähene yhtä radikaalisti, kun koko ajan tulee uutta härpäkettä, kuin mitä perussarjan alati laskeva myyntikäyrä näyttää. Faktahan on, että 70-luvun hulppeasta yli 700 000 levikistä on laskettu nykyiseen alle 150 000:een perussarjan kohdalla. Mutta 70-luvulla ei ollut suuralbumeita, ei maxeja, ei Texin nuoruutta, ei Color Texiä eikä paljon mitään muutakaan ns. ekstraa. Mutta tarinat olivat paljon parempia.
-
Lokakuussa ilmestyvä Tex albumi nro: 40 Doc!
piirtäjänä Laura Zuccheri.
https://www.bananapress.fi/fi/tuote/19115945
Ensimmäinen naisen piirtämä Tex-tarina
-
Villa on kuulemma saanut viimeisen sivun tarinastaan tehtyä. Menipä siinä... aikaa! Nyt, kun on hyvä vauhti päällä, niin jatkaisi samaan putkeen uutta tarinaa. Hyvällä säkällä saamme häneltä vielä 4-5 tarinaa.
-
Nyt se Villan suuralbumi jo julkaistaan, mutta ei suuralbumina, vaan kaksiosaisena pikkualbumina Luccan sarjisfestareilla osana Tex-boxia, jossa on kaikenlaista muutakin sälää. Mikäli oikein ymmärsin tiedotteen. Ilmeisesti opus julkaistaan myöhemmin myös suuralbumina. Olen ihan varma, että tällä julkaisulla lypsetään faneilta kaikki ylimääräiset euroset pois tavalla tai toisella erilaisin painoksin seuraavien vuosien sisään.
-
Selasin tänään läpi marketissa uusimman Texin suuralbumin, jonka on piirtänyt ensimmäinen Tex universumin nais piirtäjä Laura Zuccheri. Pidin kovasti hänen tyylistään. Kokonaisuus oli erinomainen. Ihastelin hänen upeaa taiteellista tulkintaa albumissa esiintyvistä hahmoista ja realistista maiseman kuvausta. Myös mustien sävyjen käyttö oli upeaa. Minusta todella upea albumi. Toivottavasti Bosellin tarina kantaa viimeiseen sivuun saakka.
Laura Zuccheri on piirtänyt näköjään muutakin sarjakuvaa kuin nyt Texiä. Ainakin albumi nimeltä Le spade di vetro sekä ERetour sur Belzagor, Tome 1. Erittäin taitava kuvittaja ja piirtäjä.
-
Minäkin jo selailin albumia. Näyttää todellakin hyvältä. Mutta huhhuh, piti ihan vetää päätä taaksepäin, kun aukaisin albumin ensimmäisen kerran - melkoiset aromit! On vissiin tämä albumi keitetty vähän vahvemmissa liemissä. Toivottavasti tuoksu haihtuu ajan myötä.
-
Olen valmis nostamaan Doc!-tarinan yhdeksi parhaimmaksi Tex-seikkailuksi ikinä. Ja aivan terävintä kärkeä! Bosellia parhaimmillaan, ja Zuccherinin taidetta luonnehtisin täydelliseksi. Kuvituksessa on juuri sitä karismaa, mitä useimmilta muilta uusilta, sinänsä taitavilta, Tex- kuvittajilta puuttuu.
Boselli kuljettaa tarinassa saumattomasti sekä todellista historiaa että Tex-fiktiota. Tätä yhdistelmää hän toteutti yhtä upeasti viimeksi kymmenen vuotta sitten Deadwood-klassikossa. Historiallista näkökulmaa tuovat Doc Holliday, Earpin veljekset ja Johnny Ringo. Tällä yhdistelmällä Boselli on sepittänyt varsin ikimuistoisen lukukokemuksen. Maneereistaan poiketen hän ei tällä kertaa sorru myöskään verenhuuruisiin ryöpyttelyihin. Ainoa asia, mikä tuo vähäistä säröä ehjään kokonaisuuteen, on Texin yliluonnollinen kyky tehdä oikeaan osuvia päätelmiä mitä pienimmistä johtolangoista. Mutta tähänhän me lukijat olemme jo jokseenkin tottuneet.
Toivottavasti saamme nauttia Zuccherinin ja Bosellin yhteistyöstä myös jatkossa. Ja pitäisin skandaalina, jos Doc! ei ole koipeliiniehdokkaitten joukossa.
-
On kyllä kaikella tapaa erinomainen tarina tämä Doc! Aluksi vaikutti hiukan tavanomaiselta, mutta kyllä se siitä kasvoi. Bosellin erikoisuus - hyvällä tavalla! - on nämä historiaan pohjautuvat tarinat. Yhteen aikaan niitäkin tuli jatkuvasti, jolloin sekin alkoi ärsyttää, mutta nyt, vuosien päästä, kaikki ne vanhatkin tarinat maistuvat oikein hyvin. Toivottavasti Zuccheri tekee jatkossakin Texiä.
-
Oli kyllä laadukas minustakin, yksi parhaista. Yleensä en pidä siitä, että todellisia henkilöitä sotketaan kuvitteelliseen tarinaan, mutta jostain syystä tässä se ei häirinnyt. Ei, vaikka näistä ei aina oltu tehty näköisiä - mikä on outoa, koska näin nettiaikana mallikuvia piisaa. Muuten piirroksissa oli nähty vaivaa jopa siinä määrin, että yksityiskohtien määrä rasitti ainakin minun silmiäni. Ja sitten välillä oli niitä liioiteltuja ilmeitä, jotka vääristivät kasvonpiirteet tunnistamattomiksi.
Isoin moite käsiksessä puolestaan oli se,[spoiler] kun syyllinen paljastui, tuli hiukan huijattu olo, sillä kyseessä ei ollut kukaan aiemmin esitelty hahmo.[/spoiler]
-
Yhdyn edellisiin arvioihin! Oli varsin maukas seikkailu, ja varsin tasapainoinen sellainen, ei puhettakaan niistä lopun hätiköinneistä, mitä varsin usein on esiintynyt. Ja Lauran piirros oli aivan nautittavaa.
-
Ainahan voi yrittää selittää, että tuohan on Rohm Derringer :)
Luonnosvaiheessahan tuollaista varmaan sattuu paljon muillekin, kun pitää piirtää vasemmalle osoittava ase oikealle osoittavasta mallikuvasta, tms. Aina jokin viiva lähtee seuraamaan alkuperäistä suuntaa. Itselle sen verran iso ongelma, että nykyään käännän suosiolla koneella peilikuvaksi ennen kuin edes yritän - silläkin uhalla, että esineen puolet eivät ehkä ole samanlaisia...
Outoa oli tosiaan se, että pääsi tussattuun versioon asti. Erityisesti, kun muuten on niin huolellista ja mietityn näköistä jälkeä.
-
Nyt se Villan suuralbumi jo julkaistaan, mutta ei suuralbumina, vaan kaksiosaisena pikkualbumina Luccan sarjisfestareilla osana Tex-boxia, jossa on kaikenlaista muutakin sälää
Mikä olis paras mahdollinen arvio milloin tämä voitaisiin julkaista meillä? Ja onko mahdollista julkaista täällä suoraan suuralbumina?
Huh huh. Johan tuota on odotettukin.
-
Kyllä se ensi vuonna tulee takuulla. Veikkaan, että kesällä.
-
Villan uudesta tarinasta on osattu Italiassa repiä kaikki ilo irti. Tähän mennessä on julkaistu neljä (!) eri laitosta:
1. Kaksiosainen normikokoinen pokkari, joka kuuluu ns. Tex Ranger Boxiin (puinen laatikko, jossa muutakin sisältöä mukana). Hinta 24,90.
2. Isokokoinen, kirkkaan punakantinen kirja. Hinta 34,90.
3. Isokokoinen, ruskeakantinen luksuslaitos. Painos 699 kpl, kirjat numeroitu ja Villan signeeraamia. Hinta 64,90. Painos myytiin loppuun parissa päivässä.
4. Uusintapainos edellisestä. Kannen väri vaihdettu vispipuuron väriseksi. Painosmäärä ja hinta pysyivät samana. Tuli myyntiin tänään ja Bonellin sivujen mukaan myytiin loppuun "silmänräpäyksessä".
Tarina on tarkoitus julkaista tavallisessa suuralbumisarjassa helmikuussa. Italian fanien keskuudessa on herännyt myös närää siitä, että tarina ensin julkaistiin hintavina erikoisjulkaisuina eikä perinteiden mukaan "lehtikioskeissa".
Jos Villan tarina julkaistaan Suomessa suuralbumina, se ei ole vuorossa ainakaan seuraavana. Kesän albumi sisältää tuttuun tapaan kaksi väriseikkailua (Tex Romanzi a Fumetti):
https://www.suomalainen.com/products/tex-willer-suuralbumi-41-kulta-aseinen-kostaja-nogalesista-etelaan
-
2. Isokokoinen, kirkkaan punakantinen kirja. Hinta 34,90.
Tuo kelpaisi itselle, en pokkarikoossa alpparia ostaisi jos vaihtoehtoja on samantekevää mitä sälää mukana mutta 64.9€ taas hieman liian tyyris.
Kyllähän tuon närän näistä "rahastusjulkaisuista" ymmärtää mutta toisaalta suotakoon kustantajalle oikeus ottaa löysät fyrkat pois hiipuvilta sarjakuvamarkkinoilta...
-
Doc! Luettu ja pitää kehaista jukoliste on taiteessa ihailemista. Jos on kuvitus aiemmassa suuralbumissa ollut joskus parempaa niin ei ainankaan tältä istumalta tule mieleen missä moinen...Metsät, henkilöt ja rekivisiitta kaikki todella onnistuneita. Tex ja Big Nose erityisesti.
Ei täällä Texin päättelykyky haitannut mutta vaikka tohtorin painajaisesta kai syyllisen olisi voinut arvata silti tuli jotenkin pystymetsästä pääkelmin henkilöllisyys. Tuossa olisi ollut skarppaamisen varaa kässärissä mutta hyvä kuitenkin...
Vaikka takakannessa sanotaan "verinen takaa-ajo" aika vähällä pyssynpaukkeella mentiin mutta ei haitannut. Ihan jees painotus on tarinankerronnassa eikä toiminnassa.
-
Tuo Villan uusin suuralbumi on ehdottomasti saatava suuralbumina Suomessa. On sitä sen verran monta vuotta odotettu ettei muuta julkaisu vaihtoehtoa ole. Villan taide on sen verran hulppean huikeaa, että minä tulen ainakin vihaiseksi, jos siitä tulisi normi albumin kokoinen. Ja olisihan se kulttuuriteko julkaisijalla meillä, jos tuo saataisiin saman tyylisesti punakantisena kovakantisena lux versiona. Vaikka ei nyt puna kantisena kuten Italiassa, mutta kyllä se sen veroinen albumi on, että jonkinlainen speciaali versio siitä olisi niin mahtava juttu. Onhan meillä Texin ystäviä Suomessa ihan kiva määrä luultavasti, joten antakaahan kuulua itsestänne tuonne julkaisijoiden suuntaan. Olen nähnyt tuosta albumista muutamia sivuja netissä ihan sattumoisin törmäsin ja vakuutuin kovasti.
-
Luin Doc!:in (vähän jo nimikin velvoittaa). Olipa pettymys, samoja asioita vatvottiin, jäkätijäk. Niin pitkäveteinen etten voinut yhdeltä istumalta lukea. Jännitettä ei ollut lainkaan, toimintakohtaukset oli kaikin puolin tavanomaisia. Doc! ei vedä vertoja esim. Loistavalle lainsuojattomalle.
Laura Zuccherin taide on kahtiajakoista, taustat on upeita, mutta henkilöt ovat puumaisia ja ilmeet väkinäisiä. Henk. koht. en ole ihastunut terävään tussikynän jälkeen, se on vähän elotonta, eikä tussilaveerauksetkaan oikein istu tarinaan.
-
Doc! on paremmasta päädystä suuralbumeja.
Laura Zuccheri tekee vakaata jälkeä, joka ei silmäilemällä näytä niin vahvalta, mutta ajan kanssa luettuna paljastaa parhaat puolensa. Suuralbumikokoa pienempi sivukoko ei tähän sopisi missään tapauksessa.
Kerran tapahtuu hassu perspektiivivirhe, kun samaan kuvaan ahdetaan kaikkoava juna ja sankarit ratsastamassa, mutta tätä lukuun ottamatta ei moitteen sanaa.
Tavanomaisesti en pidä siitä, että historiaa sekoitetaan fiktion joukkoon näin paksusti, mutta tavanomaisia Tex-weijarimaisuuksia ja kirjoittajalleen tyypillisiä vikoja lukuun ottamatta Mauro Boselli vetää tarinan varsin hyvin kokoon.
Erityisesti ilahdutti Carsonin rooli, joka on yhtä vahva kuin niissä tarinoissa, joita lapsena aloin lukemaan. Tällä vuosituhannella olen monen monituista kertaa kironnut kuinka hahmo on kutistettu Willerin apupojaksi ällistelemään ja mukailemaan kaverinsa kulloisiakin oikkuja.
Lopulta kuitenkin Bosellin vuoksi tämä ei ihan siihen klassikkotarinoiden enkelikuoroon saakka nouse.
-
Tuli hommattua Villan suuralbumin erikoispainos Italiasta. Eli se karvalakkiversio ilman numerointia ja signeerausta. Itse sarajakuvasivut ovat käsittääkseni identtiset noihin deluxe-versioihin, joita on jo kolmea väriä: punainen, sininen ja ruskea.
Aika majasteetillinen opus normaalia suuralbumia reilusti isommassa koossa. Lukemiseenkin meni pari päivää, kun tuo italian tankkaaminen on sen verran kankeaa. Toisaalta kiva, että lukemiseen piti keskittyä, niin tuli silmäiltyä kuvitustakin normaalia intensiivisemmin.
Hienosti onnistunut tarina kaikkineen. Dialogia tuntui olevan uuvuttavuuteen saakka, mutta se todennäköisesti johtui pitkälti vieraasta kielestä. Boselli oli onnistunut mielestäni hyvin kirjoitustyössä; seikkailu vaikutti tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo melkein 20 vuotta sitten. Tarina oli periaatteessa aika perinteinen lännen seikkailu, jossa oli intiaaneja, länkkäreitä ja meksikolaisia. Boselli oli kuitenkin onnistunut välttämään kliseisimmät karikot. Erityisen ilahduttavaa [spoiler]oli, että tämä ei ollut Bloody-Maurolle tyypillinen veriooppera, vaan suorastaan yllättäen sarjan sankarit näkivät jopa vaivaa, etteivät olisi passittaneet vähäisempiä rikollisia suoraan hiilenluontihommiin.[/spoiler]
Sitten se tärkein: Villan taide. Tarinan alkupuoli, joka onkin kai piirretty heti Mefisto-tarinan jälkeen n. 15 vuotta sitten, oli Villalle tyypillistä tarkkaa ja upeaa työtä. Albumin loppupuolella aloin kiinnittää joissakin kohdissa huomiota, että viiva muuttui vähän luonnosmaisemmaksi. Tiedä sitten, johtuiko asia Villan ikääntymisestä - onhan hän jo yli 60-vuotias patu - vai mahdollisesta loppumetreillä yllättäneestä kiireestä. Jännä päästä havainnoimaan, että huomaako näitä luonnosmaisuuksia normaalissa suuralbumikoosa lainkaan. Antaisin albumin alkupuolen kuvitukselle kouluarvosanaksi 10 ja loppupuolelle 9,5. Ja muutenkin koko albumi menee komeasti kiitettävän puolelle.
-
Tuli hommattua Villan suuralbumin erikoispainos Italiasta. Eli se karvalakkiversio ilman numerointia ja signeerausta. Itse sarajakuvasivut ovat käsittääkseni identtiset noihin deluxe-versioihin, joita on jo kolmea väriä: punainen, sininen ja ruskea.
Aika majasteetillinen opus normaalia suuralbumia reilusti isommassa koossa. Lukemiseenkin meni pari päivää, kun tuo italian tankkaaminen on sen verran kankeaa. Toisaalta kiva, että lukemiseen piti keskittyä, niin tuli silmäiltyä kuvitustakin normaalia intensiivisemmin.
Hienosti onnistunut tarina kaikkineen. Dialogia tuntui olevan uuvuttavuuteen saakka, mutta se todennäköisesti johtui pitkälti vieraasta kielestä. Boselli oli onnistunut mielestäni hyvin kirjoitustyössä; seikkailu vaikutti tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo melkein 20 vuotta sitten. Tarina oli periaatteessa aika perinteinen lännen seikkailu, jossa oli intiaaneja, länkkäreitä ja meksikolaisia. Boselli oli kuitenkin onnistunut välttämään kliseisimmät karikot. Erityisen ilahduttavaa [spoiler]oli, että tämä ei ollut Bloody-Maurolle tyypillinen veriooppera, vaan suorastaan yllättäen sarjan sankarit näkivät jopa vaivaa, etteivät olisi passittaneet vähäisempiä rikollisia suoraan hiilenluontihommiin.[/spoiler]
Sitten se tärkein: Villan taide. Tarinan alkupuoli, joka onkin kai piirretty heti Mefisto-tarinan jälkeen n. 15 vuotta sitten, oli Villalle tyypillistä tarkkaa ja upeaa työtä. Albumin loppupuolella aloin kiinnittää joissakin kohdissa huomiota, että viiva muuttui vähän luonnosmaisemmaksi. Tiedä sitten, johtuiko asia Villan ikääntymisestä - onhan hän jo yli 60-vuotias patu - vai mahdollisesta loppumetreillä yllättäneestä kiireestä. Jännä päästä havainnoimaan, että huomaako näitä luonnosmaisuuksia normaalissa suuralbumikoosa lainkaan. Antaisin albumin alkupuolen kuvitukselle kouluarvosanaksi 10 ja loppupuolelle 9,5. Ja muutenkin koko albumi menee komeasti kiitettävän puolelle.
Voisitko muutaman kuvan laittaa tänne opuksesta. Kuulostaa aika herkulta.
Ekku
-
Täältähän niitä kuvia löytyy:
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2019/10/29/libro/tex-l-inesorabile-1007209/
Se, mikä tuosta ei kuitenkaan hahmotu, on koko.
-
Täältähän niitä kuvia löytyy:
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2019/10/29/libro/tex-l-inesorabile-1007209/
Se, mikä tuosta ei kuitenkaan hahmotu, on koko.
Kiitti. Piirrostaide ainakin noissa kuvissa vakuutti miut. sellaista luonteikasta Villaa. Bastardi-italian taidan kyllä mutta normi teksti menee yli kaljun. Hienolta vaikutti jokatapauksessa.
Ekku
-
Tuo Villan albumi on todella juhlallisen tuntuinen lux. Minuun vetosi upea punaisella taustalla oleva kansikuva, jossa kokovartalokuva Texistä. Eräs Tex asiantuntija sanoikin, että tuota samaa kokovartalokuvaa ei ole muissa luxus versioissa. Wautsi wau. Lisäksi plussana isompi koko kuin normi suuralbumeissa ja minulle tärkeänä asiana laadukas valkoinen paperi. Tuo isompi ruutukoko antaa tilaa nähdä ja kokea Villan upeaa piirrosjälkeä isommassa tilassa sekä parempilaatuinen paperi ei syö niin paljoa painettaessa ohutta hiusviivaa piirroksissa, joista jotakin lähes aina katoaa kun painetaan huonompilaatuiselle paperille. Nuo näytekuvat olivat kuin mannaa taivaasta.
https://m.youtube.com/watch?v=4v_jrYnyKRE
Joitakin muitakin videoita tuosta uudesta albumista löytyy you tubesta kun laittaa oikean hakusanan.
-
Zuccherin kuvittama Doc! sai minut toisiin aatoksiin Texien keräilyn lopettamisesta ja sitä myötä päätin liittyä taas Kvaakkiinkin takaisin.
Viime vuonna tuli henkilökohtainen keräilytavoite täyteen eli osapuilleen jokainen julkaistu Tex-tarina muodossa tai toisessa hyllyyn. Noin neljäntoista vuoden on/off-keräily saavutti komean päätepisteensä, ja oikeastaan tämän matkan aikana kerätyt muistot ovat lopulta jopa rakkaampia kuin itse sarjisten lukemiseen liittyvät. Kakstuhattakymmenen-luvun päättyminen tuntui luontevalta hetkeltä laittaa piste touhulle, mutta nyt kun Doc! -albumin pitäisi jäädä viimeiseksi suuralbumikseni, niin moiseen ei kerta kaikkiaan pysty. Kuvitus isossa koossa vaan on hiton komeaa, ja toisin kuin pitkään alamäkeä mennyt perussarja, jaksoi tarinakin pitää otteessaan. Suuralbumien keräily siis varmaan jatkuu vielä 2020-luvullakin, joskin pokkareita ja muita julkaisuja tuskin tulen enää hankkimaan.
Menipäs paatokselliseksi, mutta kumminkin. Moro kaikille, en ehkä kirjoittele paljoa, mutta lueskelen mielelläni muiden Texin ystävien fiiliksiä ja mietteitä yhä jatkossakin!
Itse keskityn tältä erää keräämään kaikki vanhat Ken Parkerit.
-
Jannen ylistävät arviot Villan suuralbumista kyllä nostavat odotukset kattoon. Ihmeellistä on, että Villa vielä 60-vuotiaana tekee noin tarkkaa jälkeä. Tietysti hintana on se, että tuotannon määrä on kansi- ja keräilykuvia lukuunottamatta harmittavan vähäistä. Vanhimman mestarin, eli Ticcin jälki oli jo 20 vuotta sitten, jolloin hän oli 60-vuotias, varsin luonnosmaista. Positiivinen seuraus tästä on ollut tiiviimpi piirrostahti. Tästä huolimatta Ticci on hallinnut Tex-kuvituksen ilmatilaa lähes suvereenisti. Minulle Ticci on siksi tärkein, että juuri hänen kuvittamansa tarinat 70-luvun lopussa viitoittivat tieni myöhempään Tex-keräilyyn. Sitä en kiellä, etteikö Villa olisi nykyisellään se kaikkein taidokkain Tex-kuvittaja. Mutta muitakin huippuja onneksi on, kuten vaikka Docin kuvittanut Laura Zuccherini.
On hieno juttu, että OM ja Pelkone ovat palanneet Kvaakkiin. Jaan Pelkosen näkemyksen normi-Texin alamäestä viime vuosikymmenellä. Vaikka joukossa on ollut yksittäisiä hyviä tarinoita, luokittelisin 2010-luvun tarinat keskimäärin huonoimmiksi sitten 1960-luvun. Tosin viime vuoden tasonnosto on vahvistanut jossain määrin uskoa paremmasta. Olen odottavalla kannalla ja suosittelen sitä myös uskonsa menettäneille.
Kerran eräs sarjakuvakaupan pitäjä kertoi minulle, että pari kertaa hänelle on tullut keräilijä myymään kerralla kaikki ilmestyneet Tex-julkaisut. Syyksi hän arveli sitä, että kun kokoelma on täynnä, niin keräilystä on mennyt maku ja into. Pelkosen kokemus siitä, että itse kerääminen on ollut ehkä jopa antoisampaa kuin itse sarjakuvien lukeminen, lieneekin yleinen. Välillä minustakin tuntuu siltä.
-
Tuli luettua justiin ”Finneganin rangerit”. pidin kovasti Majon taiteesta. Mukava lukukokemus oli
-
Tervetuloa Pelkone takaisin kvaakkiin ja Tex rintamalle. Minäkin olin poissa lähes 4:jättä vuotta. Kaikenlaista on tapahtunut sarjakuva rintamalla. Kvaakissakin riittää kovasti luettavaa ja mikä hienointa, mahtavia topikkeja ja aiheita roimasti. Ja apua erilaisissa kysymyksissä sarjakuvan ja piirtämisen sekä paljoon muuhun saa aina täältä kvaakista.
Joo. Zuccerista tuli myös minulle yksi suosikki mitä tulee kuvittamiseen Tex dynastiassa tuon suur albumin jälkeen. Hän lunasti paikkansa kyllä. Ja minua ilahdutti kovasti, kun hän kertoi erään kerran poikenneensa tunnettuun antikvariaattiin Italiassa. Tuossa sarjakuvakaupassa hän törmäsi sankariin nimeltä Blueberry. Jean Giraudin taide teki häneen suuren vaikutuksen. Olen katsellut YouTubesta hänestä videoita. Upea lahjakas nainen. Ottaisin mielelläni hänestä vaimon, mutta tuskin tälläistä kurppanokkaa hän huolisi riipakseen......🙄
-
Kauhun varjo yössä on kyllä parhaimpia suuralbumia ainakin taiteellisesti. Erityisesti sivun 84 iso ruutu on huikea vuoristopiirros!
-
Kauhun varjo yössä on kyllä parhaimpia suuralbumia ainakin taiteellisesti. Erityisesti sivun 84 iso ruutu on huikea vuoristopiirros!
"Omituinen paikka talolle!" Piti ihan kaivaa esiin ja vilkaista. Komeaa jälkeä on koko tämä albumi vaikkeivät nämä ihmisapina tjs. tarinat suosikkeihini koskaan ole lukeutuneet. Albumisarjaan mahtuu koko liuta hienoja teoksia joiden pariin kelpaa palata vuodesta toiseen. Erityisesti jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa suuralbumi 3, Kauhun laakso, joka kuvitusmielessä edustaa jotakin sen sorttista, mitä ei Texissä ennen eikä jälkeen nähty. Patagonian rangerit on toinen älyttömän kova, kokonaisuutena ehkä jopa suosikkijulkaisuni sarjasta.
-
Doc! on loppuunmyyty tai ainakin lähes melkein joka paikasta. Kustantajallakaan ei sitä enää ole. Makedoniasta loppu ja SS:ssä oli enää kolme kappaletta jäljellä pari viikkoa sitten. Eli nyt kannattaa haalia ittelleen, jos sitä ei vielä omista. Pian sitä ei saa mistään ainakaan normaalihinnalla.
-
Doc! on loppuunmyyty tai ainakin lähes melkein joka paikasta. Kustantajallakaan ei sitä enää ole. Makedoniasta loppu ja SS:ssä oli enää kolme kappaletta jäljellä pari viikkoa sitten. Eli nyt kannattaa haalia ittelleen, jos sitä ei vielä omista. Pian sitä ei saa mistään ainakaan normaalihinnalla.
Ohhoh. Oliko normaalia pienempi julkaisumäärä vai tykkäsivätkö muutkin piirrostaiteesta niinkuin minäkin. Lisää vaan naispiirtäjiä, jos lopputulos on tuollainen.
Ekku
-
Ja todellinen henkilö villistä lännestä. Historia kiinnostaa ja vetoaa moniin. Vaikkakin tarina olisi fiktiivinen.
-
Doc oli mainio. Ja tosiaankin, joillekin länkkärifaneille Doc Holliday on ihan kulttihahmo ja myyntipuhe jo itsessäänkin (siis ainakin minulle). Eri hieno alppari (vaikka Docia olisikin saanut olla vielä enemmän kuin oli).
-
Onko kenelläkään tietoa, milloin se Villan odotettu suuralbumi Suomeksi ilmestyikään? Yritin selata näitä viestejä taaksappäin jonkin matkaa, ja näin, että sanottiin kesällä. Onkohan saatavissa mistään tarkempaa infoa?
Odottelen sitä kovasti suomeksi ett pääsis lukemaan tarinan. Nyt olen lähinnä ihastellut Villan piirräntää suurista bruuduista. Wau! Ja senkin takia, että toi Italiasta tilattu VALTAVAN KOKOINEN Villan tekele on niinnnnnn painava ja isokokoinen, ett sitä on lähes mahdoton lukea selällä maaten kuten tykkään laiskana lukea. Ranteet ovat suurella koetuksella ja pakko levähtää välillä. Tämä on ihan tosi. Lisäksi albumissa, tuossa Italian järkäleessä on sen verran laadukas paperi, että se lisää kirjan painoa huomattavasti.
Mutta olen tosi kiitollinen, että sain tuon upean taideteoksen erään kvaakkilaisen avustuksella, kun teimme yhteistilauksen ja jaoimme postimaksut. Kyselinkin kvaakis, oisko kukaan halukas tilaamaan kimpassa , muttei juuri ketään innostanut. Mutta lopulta tärppäsi. Upea,
punakantinen sarjakuvallinen makupala....nam nam! Odotan kovasti tota tosiaan Suomeksi.
-
Egmontin julkaisukalenterin mukaan vuoden 2020 toinen Tex Willer suuralbumi julkaistaan 21.10. Tarkempaa tietoa ei siellä ole, mutta tuo voisi olla se Villan albumi.
-
Doc! on loppuunmyyty tai ainakin lähes melkein joka paikasta.... Pian sitä ei saa mistään ainakaan normaalihinnalla.
Olin jo päättänyt että en kyseistä albumia hommaa ja syynä se kun ajattelin että tarinassa "raiskaavat" oikean Villin Lännen legendan. Mutta "erehdyin" eilen tänne lueskelemaan näitä juttuja ja kiinnostukseni heräsi: Naisen piirtämä Tex ja vielä silleen et useimmat teistä kehuivat piirtäjää/piirroksia. Tulin töistä semmosta reittiä että Lukulaari sattui hoodeille ja ostin Doc:n.
11€, kunto semmoinen että näyttää lukemattomalta tai kerran luetulta. (En kyllä hoksannut kattoo mikä oli ollut normaalihinta).
-
Uusimmasta suuralbumista luettu eka tarina eli Kulta-aseinen kostaja. Tässä tiivistelmä siitä: Bang, Bang, bang, zip, bang bang. Eli aika suoraviivaista roiskimista, ei kovin paljoa juonen tynkää. Enkä myöskään tykännyt värityksestä ja layoutista. Onneksi toisena on Ticcin piirtämä enemmän perinteitä kunnioittava tarina.
-
AI, onko tuossa suuralbumissa Ticcin piirtämä tarina. Hienoa. Mikä on tarinan nimi ja onko se hänen uutta vai vanhaa tuotantoa?
-
Suuralbumi löytyy lehtipisteistä.
-
Eiköhän tuo löydy Kulku-Katista ja muista sarjakuvakaupoista, samaan aikaan ne niihin tulevat kuin lehtipisteeseenkin.
-
Haluan tukea perinteikästä sarjakuvakauppaa.
Ostan sarjakuvani sieltä, jos suinkin mahdollista.
Saishan tuonkin kaikkein kätevimmin Adlibriksestä.
Todella hienosti ajateltu ja toimittu. Nyt pitäisi tukea juuri sarjakuva kauppoja tänä haastavana aikana. On varmasti liikkeillä tiukkaa. Jokainen voi ostaa toki albuminsa mistä lykkää, mutta turha sitten kitistä kun sarjakuvia myyvät liikkeiden yrittäjät sulkevat ovensa. Tätä olisi hyvä jokaisen vakavasti miettiä tehdessä ostopäätöksiä mistä ostaa vaikkapa nyt Texin suur albuminsa esimerkiksi. Prismoilla ja Citymerketeilla ei ole todellakaan mitään hätää näinä aikoina, mutta pienten yrittäjien divareilla ja sarjisputiikeilla tilanne on aivan toista luokkaa. Arvostan kovasti tuota mitä STD kommentoi.
-
AI, onko tuossa suuralbumissa Ticcin piirtämä tarina. Hienoa. Mikä on tarinan nimi ja onko se hänen uutta vai vanhaa tuotantoa?
Nogalesista Etelään, vuodelta 1977 ( vaikka Egmontin blogissa väitetään 1980 ),
Julkaistu Suomessa normisarjassa 9-10/1978,
Löytyy kronikoista 43-44, vuodelta 2016.
Tulee värikirjastossa kaiketi osassa 84, joka tällä vauhdilla ilmestynee vuonna 2026.
-
Oho, tuo on minusta juuri yhtä Ticcin parasta kautta piirrännällisesti. En itse ole enää halunnut aloittaa noiden väri Texin keräilyä, kun aika tulee vastaan. Eikä sitäpaitsi ole tilaakaan tässä pienessä yksiössä pitää hirveitä määriä sarjakuvia kuin silloin asuessani 2 kertaa tilavammassa asunnossa.
Hieno kansikuva tuossa albumissa. Kävin tsekkaamassa nyt just Egmontin sivuilta. Minua kiinnostaa minkälaiset värit tuossa albumissa on. Saatan olla yksin mielipiteeni kanssa, mutta ystävät, mitäpä sillä on niin merkitystä, joskus vaan värit eivät sovi johonkin sarjaan ja joskus taas tuovat mukavan lisän tarinan garaafiseen ilmeeseen. Pahoittelen, jos pahoitan joidenkin Ticci fanien mielen, mutta petyin kovasti Ticcin Kadonneen pueblon värimaailmaan. Sain suuremman nautinnon musta valkoisesta versiosta. Mutta kun taas uskallan lähteä kaupungille Korona uhan takia , täytyy mennä johonkin paikalliseen sarjakuva kauppaan ostamaan uutukainen.
Kiva kun imoititte suuralbumi uutukaisesta. En olekaan Egmontin sivuilla käynyt herran vuosiin.
Itse odotan innolla sitä Tex L`inesorabile albumia. Taattua kerrontaa ja Villan upea taide. Nami nami!🤠🤠
-
Todella hienosti ajateltu ja toimittu. Nyt pitäisi tukea juuri sarjakuva kauppoja tänä haastavana aikana. On varmasti liikkeillä tiukkaa. Jokainen voi ostaa toki albuminsa mistä lykkää, mutta turha sitten kitistä kun sarjakuvia myyvät liikkeiden yrittäjät sulkevat ovensa. Tätä olisi hyvä jokaisen vakavasti miettiä tehdessä ostopäätöksiä mistä ostaa vaikkapa nyt Texin suur albuminsa esimerkiksi. Prismoilla ja Citymerketeilla ei ole todellakaan mitään hätää näinä aikoina, mutta pienten yrittäjien divareilla ja sarjisputiikeilla tilanne on aivan toista luokkaa. Arvostan kovasti tuota mitä STD kommentoi.
Kunnioitettava ja hieno ajatus. Kulku-Katissa ja SS Libriconissa olen minäkin vuosikaudet asioinut ja asioin edelleenkin aina kun mahdollista. Mutta kun nykyisestä asuinpaikasta noihin on matkaa noin 400 km, niin toki välillä ostan myös lehtipisteestä.
-
Totta tietenkin mitä totesit Hannu. Tulee kalliiksi albumi hakea 400 km ja bensat päälle. Mutta esimerkiksi Helsingissä on tosi mahtavia pienputiikkeja joissa kiva asioida ja Tampereella tietenkin käydessäni tuen paikallisia divareita. Eikä joka kaupungissa tosiaankaan ole sarjakuva kauppoja. Mutta vaikka itsekkin olen ns.persaukinen (anteeksi ilmaus), niin yritän käydä ostoksilla pienliikkeissä. Samalla saa jutella sarjakuvista, joskus tosin saa myös jännitystä elämään kun saa juosta karkuun erään erinomaisen sarjakuvaliikkeen pesäpallo mailaa....😀🤫....ei kiva jos sellaisesta saa takalistoon osuman ja se turpoaa kuin paviaanilla....😀..sellaista ihanaa glamouria saa kokea pien sarjakuva liikkeissä niin kauan, kuin niiden olemassaolosta vielä saa nauttia.
-
Aika hienolta näyttää Nogales väreissä. Kyseistä alpparia voi jopa vakavissaan harkita (seuraavalla kulkukatin tai librin käynnillä kumpaan sitten sattuukaan eksymään aiemmin) koska Nogales ei sentään "tuhoajat" kaltaista kuraa mikä torppasi vuoden 2018 värialbumin oston...
-
Suuralbumi 41 ostettu ja ensimmäinen tarina luettu. Joku taisi kritisoida Kulta-aseista kostajaa, mutta minusta tarina oli hyvä ja pidin erityisesti tavanomaisesta poikkeavasta layoutista eli hieman blueberrymaisesta ruutusijoittelusta. Piirrosjälki oli rujoa, mutta jotenkin piristävää, ei mitään milazzomaista luonnosviivaa, mutta ei kuitenkaan ortizmaista rosoa. Väreistä voi olla montaa mieltä, mutta yötä on kyllä helpompi saada aikaiseksi väreillä kuin mustavalkoisella piirroksella. Tosin huippupiirtäjät taikovat päivän kuumuuden, kosteuden ja yön varjotkin mustavalkoisilla sävyillä.
Jätin Ticcin tarinan tuonnemmaksi, sillä sehän on jo luettu.
-
Joko tuo STD:n viestin Tex-sivun isoin ruutu on tuttu vuodelta 1978 tai sitten se on Ticcille tuttu ja yleinen sommitelma.
-
Uusimmasta suuralbumista luettu eka tarina eli Kulta-aseinen kostaja. Tässä tiivistelmä siitä: Bang, Bang, bang, zip, bang bang. Eli aika suoraviivaista roiskimista, ei kovin paljoa juonen tynkää. Enkä myöskään tykännyt värityksestä ja layoutista. Onneksi toisena on Ticcin piirtämä enemmän perinteitä kunnioittava tarina.
Tarinat näissä värialbumeissa olleet kyllä aika mitättömiä.
-
Kuvittelenkohan vain, mutta muuttuuko Ticcin tyyli kesken Nogales tarinan?
Autiokylän jälkeen mennään jo selkeästi lähellä Ticcin "keskikauden tyyliä", kun alkupää edustaa varhaiskautta, Tjeu. Texin kasvot alkupään sivuilla vs puolenvälin jälkeen.
-
^^ Jälkipuheessa kerrotaan Ticcin piirtäneen tarinaa kauan ja mainitaan tuosta tyylin kehittymisestä. Omasta mielestäni pieni hyppäys tapahtuu sivujen 79-80 tienoilla.
Oli muuten parempi tarina kuin muistinkaan ja paljon monimutkaisempi. Alun jälkeen uusittu sivutaittokaan ei enää häirinnyt, kun tarina vei mukanaan ja onhan tuo kuvakoko kuitenkin värikirjaston luokkaa. Sivulla on siis neljä riviä perinteisen kolmen sijasta ja sen vuoksi melkoiset sivumarginaalit.
Ensimmäisen tarinan kuvitus taas näyttää niin tummanpuhuvalta ja raskassoutuiselta, että sen lukeminen saa jäädä aurinkoiselle päivälle ja ulos. Ehkä paahde auttaa myös tunnelmaan pääsyssä.
-
^^ Jälkipuheessa kerrotaan Ticcin piirtäneen tarinaa kauan ja mainitaan tuosta tyylin kehittymisestä. Omasta mielestäni pieni hyppäys tapahtuu sivujen 79-80 tienoilla.
Oli muuten parempi tarina kuin muistinkaan ja paljon monimutkaisempi. Alun jälkeen uusittu sivutaittokaan ei enää häirinnyt, kun tarina vei mukanaan ja onhan tuo kuvakoko kuitenkin värikirjaston luokkaa. Sivulla on siis neljä riviä perinteisen kolmen sijasta ja sen vuoksi melkoiset sivumarginaalit.
Noniin, ilmankos. Pitääpä lueskella lisämateriaalitkin, vaikka yleensä olleet sisällöltään lähinnä mainospuhemaista jargonia
Hämmentävää miten lyhyeen Nagoles tarinaan oli saatu näinkin paljon sisältöä. Nykyäään vastaavaan olisi käytetty n. 2 normisarjan osaa. Mutta tämä tietysti onkin kultaiselta 70-luvulta.
-
Olihan tuo Kulta-aseinen kostaja aika synkkä ja raaka ja mielenkiintoinen. Lyhyen sivumäärän vuoksi tarina hyppi äkkiä eteenpäin. Yksi mikä häiritsi oli se, etyä Carsonista oli tehty paljon nuoremmaksi. Mutta taiteellisia vapauksia tietysti saa käyttä. Piristävää vaihtelua oli.
-
Mutta tämä tietysti onkin kultaiselta 70-luvulta.
Niin...vaikka 70 luvulla lukuisia erinomaisia seikkailuja niin vuosiin 72&73 mahtuu aika monta keskitason kyhäelmää ja jokunen suorastaan surkea rävellys..Hopearosvoista tosin ja onneksi alkoi todella pitkä putki ensiluokkaisia tarinoita. Loppuvuosikymmenenä ei huonoa tarinaa teksissä näkynyt ja heikoinkin varsin menettelevä nogalesista etelään.
-
Kuvittelenkohan vain, mutta muuttuuko Ticcin tyyli kesken Nogales tarinan?
Et kuvittele. Erään vahvistamattoman tiedon mukaan tarina olisi jäänyt kesken vuoden 1970 paikkeilla, kun G. L. Bonelli sai suuren inspiraation tarinaa "Traaginen risti" varten, joka oli niinikään Ticcin kuvittama. Tämä tarina sitten kaivettiin naftaliinista joitakin vuosia myöhemmin, kun Ticcin tyyli oli jo muuttunut.
-
On muuten melkoisen rasteroitunut viiva Ticcin tarinassa. Todella häiritsevää. Joku on nyt jossain vaiheessa kämmännyt pahasti. Samaa vikaa on jonkun verran myös toisessa tarinassa, mutta siinä pitää asiaa oikein tarkkailla huomatakseen sen. Uskomatonta, että tällaisia virheitä näiden digimatskujen kanssa edelleen tehdään. Luulisi, että kaikilla alan ammattilaisilla nykyään olisi sen verran osaamista, että homma hoituisi ihan automaattisesti oikein. Menee pilalle tällaisten erikoisjulkaisujen tarkoitus, jos painojälki ei ole skarppia.
-
Tuo Jannen mainitsema viivan rasterointi ongelma saattaa olla joko Italian päässä tai Suomen päässä, siinä painotalossa joka tuon painaa. En oikein muuta keksi. Olenkohan oikeassa....tai väärässä, että materiaali Suomeen tulee suoraan Italiasta ilman ns. välikäsiä.
He lähettävät aineiston joko lehtenä tai digitaalisena jonka jälkeen työ sen saattamiseksi painokuntoon suomen lukijoiden iloksi alkaa.
Missä kohden tuo virhe on sattunut on vaikeaa sanoa. Olisi kiva tietää jos aineisto tulee digitaalisena tiedostona, millä resoluutiolla Bonnelli kustantamo on sen skannannut? Millä resoluutiolla yleensäkin kustantamot digimatskun skannaavat olisi ainakin minua kiinnostava tieto.
Olihan se aika nolo moka Otavan kirjapainon kanssa silloin, kun he tyssivät 2:den Blueberry albumin kanssa niin, että kohdistusvirheen johdosta joutuivat ottamaan uusinta painoksen OK CORRAL albumista. Toiseen painokseenhan tuo kohdistusvirhe korjattiin. Myös DUST albumissa oli täysin sama ongelma kuin OK Corrallissa ja värit kohdistettu miten sattuu, mutta siitähän ei kait otettu enää uutta painosta. En enää muista. Joka tapauksessa tuon Otavan painotalon moka noissa kahdessa albumissa oli täysin huolimattomuus virheestä johtuva minusta.
Nyt en muista mikä paino talo tota Texii painaa enkä jaksa sohvalta nousta tarkastaan. Tänään laiskottaa kovin.
-
Tarinaa väitettiin jossain päin klassikoksi.
Klassikko on sanana kärsinyt inflaation.
-
Klassikko on sanana kärsinyt inflaation.
Ehkä voitaisiin puhua nostalgiatarinasta...Ei nogales missään tapauksessa ihan heikoimpien joukossa ole 70 luvulta. Tarinan pituus tai suomeksi sanottuna lyhyys on plussaa noin tynkänä ajaa asiansa ihan menettelevänä paukutteluna.
-
Ehkä voitaisiin puhua nostalgiatarinasta...Ei nogales missään tapauksessa ihan heikoimpien joukossa ole 70 luvulta. Tarinan pituus tai suomeksi sanottuna lyhyys on plussaa noin tynkänä ajaa asiansa ihan menettelevänä paukutteluna.
Samaa mieltä. Iteltä löytyy tuo tarina hyväkuntoisina alkuperäisinä pokkareina numeroissa 9-10 vuodelta 1978. Aivan hyvä vanha tarina.
-
Tulipa luettus Tex Willer Suuralbumi 41 - Kulta-aseinen kostaja/Nogalesista etelään...
Väri julkaisu... Kulta-aseinen kostaja tyyli on sitä mitä en haluiaisi nähdä ollenkaan, ihan surkeata... Nogalesista etelään.... Tarinaa on todella pitkitetty... Väri julkaisu ??? En kyllä nähdyt mitään hyvää tarinassa... Juoni on aika löysä... Ykkösesta kymppiin arvostelu, sanoisin 2 siitä johtuen kuvat on ihan normaaleja, kolmonen olisi tullut jos juttu olisi ollut mustavalkoinen... Elikäs aika pohjanoteeraus
-
Tänään kauppoihin ilmestynyt suuralbumi Loistava lainsuojaton on taustoittava nuoruustarina ajoilta, jolloin Tex oli vielä lain toisella puolella, omalla tavallaan. Boselli-Andreucci on saanut aikaiseksi mainion lukupaketin, joka kestää varmasti toisen jos ei kolmannenkin lukukerran.
Piti vain aloittaa alusta, mutta meni koko albumi yhdeltä istumalta. Suosittelen!
Minulta on tämä julkaisu aikoinaan mennyt kokonaan ohi. Eilen kävin Kontissa (SPR:n "kirppari") ja siellä oli kyseinen (lukematon) albumi kolmella eurolla. Rupesin selailemaan opusta, kun kansi näytti vieraalta ja ihastuin kuvitukseen. Täytyypä tänään perehtyä tarinaan, lomalaisella kun aikaa on.
-
Ei oo vielä Villan uusinta näkynyt Suomessa?
-
Minäkin odottelen Villan suuralbumia vesi kielellä. Voi kun jo ilmestyisi pian. Suomeksi.
-
Lokakuun loppupuolelle asti pitäisi vielä malttaa odottaa.
-
Kyllä kannattaa hankkia. Kymmenen vuoden päästä sitä ei saa kuin Makedonista 500 eurolla.
Tästäkin jo kohta 15 vuotta, huh. Yksinäisen kostajan arvonnousu taisi kärsiä osittain myös mustavalkoisesta "kansanpainoksesta", mutta edelleen varsin hyvin saatavilla sopuisaan hintaan.
https://www.huuto.net/kohteet/tex-willer-yksinainen-kostaja--kovakantinen--lukematon/523242711 (https://www.huuto.net/kohteet/tex-willer-yksinainen-kostaja--kovakantinen--lukematon/523242711)
-
Yksinäisen kostajan arvo kyllä romahti. Minulla on ollut tuota kolme kappaletta joista yksi edelleen hyllyssä. Yhden myin huutonetissä ja muistaakseni sain siitä 50€. Mustavalkoisen version jälkeen hinnat tippuivat tuohon parinkympin paikkeille kaikkialla niin muistaakseni tuosta toisesta sain kovan neuvottelun jälkeen 12€ vaihdossa divarissa.
-
Ehkä ihan hyvä näin kaikkien (uusien) kerääjien iloksi. Toisaalta nyt luettuani tuon muinaisen heittoni olen hirveän harmissani, jos joku meni sen silloin pelkästään sijoitusmielessä hankkimaan.
-
Ehkä ihan hyvä näin kaikkien (uusien) kerääjien iloksi. Toisaalta nyt luettuani tuon muinaisen heittoni olen hirveän harmissani, jos joku meni sen silloin pelkästään sijoitusmielessä hankkimaan.
Kiva tosiaan, että tätä sai vieläkin Libriconista lukemattomana. En kyllä ole ihan varma olisiko,mustavalkoinen Kubert toiminut jopa paremmin, mutta ainakin kovat kannet ja siinä mielessä speciaalimpi Tex Suomessa.
-
Kiva tosiaan, että tätä sai vieläkin Libriconista lukemattomana. En kyllä ole ihan varma olisiko,mustavalkoinen Kubert toiminut jopa paremmin, mutta ainakin kovat kannet ja siinä mielessä speciaalimpi Tex Suomessa.
Kyllä ja taas kyllä. Mustavalkoinen Joe Kubert tykittää aina ja lujaa. Minulle Kubert Joe vain mustavalkoisena kiitos ilman sokrua!☕️
-
21.10. SE (ei Pennywise) on vihdoin täällä.
(https://egmont.fi/wp-content/uploads/2020/09/2708304-768x1087.jpg)
-
21.10. SE (ei Pennywise) on vihdoin täällä.
Kannessa lähdetty selkeästi hakemaan mahtipontisuutta, mutta naamavärkki ei ole kyllä kovin onnistunut. Onko se musta tiikeri Texiksi naamioituneena?
-
Jotenkin tuosta kuvasta tulee mieleen vanhempi Tapio Rautavaara ;D
-
Huomenta kaikille.
Hieraisin äsken herättyäni rähmäisiä silmiäni ja katsoin tämän osion ilmoituksen uudestaan, että näenkö oikein. Onko siis Villan uutukainen ilmestynyt nyt?
Trendiller nimittäin mainitsi, että se on vihdoin täällä!
Sepä hienoa jos näin on.
Mistähän tuon voisi helpoiten hankkia kun en oikein uskalla käydä noissa isoissa marketeissa prisma ja citymarket, kun korona on hälyttävässä määrin lisääntynyt täällä missä asun niin paljon, että pian tulee jopa maski pakko. Tosin käytän maskia aina kun olen kaupassa, mutta se ei kait ole 100% nen suoja ja kuulun riskiryhmään. Cittareissa ja Prismoissa on niin paljon asiakkaita että hirvittää mennä. En viitsisi yhden albumin takia lähteä 5 aikaan aamulla polkemaan lähimpään prismaan.
Onkohan tota albumia R-kioskeilla? En ole 15 vuoteen ostanut yhtään sarjakuvia R- kioskeilta joten en tiedä niiden tarjonnasta nykyään.
Tuon albumin kansikuva ei oikein minuunkaan iskenyt kuten vekka_of savo jo totesikin. Minullekkin tuli ensix mieleeni musta tiikeri. Jotakin noissa Texin kasvoissa on..ehkä selainen turvonneen oloinen efekti....en osaa sanoa.
-
Suuralbumi ei ole vielä kaupoissa, sillä se ilmestyy vasta 21.10.
Vekalta osuva huomio. Tex näyttää kannessa ihan Mustalta tiikeriltä. Ei se Villakaan aina onnistu.
-
OK. Huomasin sen nyt vasta itsekkin että ilmestyy vasta myöhemmin ensi kuussa. Mutta mahtava kun tulee noinkin pian jo. Kuvitus on meinaan tosi makeaa tuossa suuralbumissa. Minusta yksi vuoden parhaimmista Tex julkaisuista.
-
Myös minä odotan tätä albumia innolla, olen vältellyt spoilereita.
Taide lienee taattua Villaa mutta toivottavasti tarina on myös hyvä.
-
Italiassahan on jo kesäkuussa julkaistu uusinkin suuralbumi. Massimo Carnevalen ilmeisesti kauhusävytteinen seikkailu. Suomeksi nimi on Varjojen kosto.
-
Yhden kuvan katsoin tuosta albumista ja näytti olevan nuori tex?^
-
Yhden kuvan katsoin tuosta albumista ja näytti olevan nuori tex?^
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2020/04/29/albo/la-vendetta-delle-ombre-1008166/
Kyllä se on ”vanha-Tex” tässä ja koko nelikko näyttää olevan mukana. Näytesivujen perusteella vaikuttaa todella hyvältä mielestäni. Ja kiva että tämä julkaistaan meillä jo tulevana keväänä. Tuo Villan ylimääräinen suuralbumihan pyöräytti totutun järjestyksen täällä Suomessa nyt päälaelleen, kun yleensä värialbumi on ilmestynyt keväällä. Nyt ensivuonna siis värialbumin vuoro ilmeisesti sitten syksyllä.
Ensi viikolla päättyy viimeinkin yli 15 vuoden odotus Villan albumin osalta. Voikohan näin pitkän tunnelman nostatuksen jälkeen enää odotuksiin edes täysin vastata. Tarina ainakin on käsittääkseni sinä aikana kirjoitettu kun Bosellilla oli vahva nousukausi käynnissä, ja kuvitus on varmasti aivan timanttia. Kaikki edellytykset on siis todella kovaan, jopa kaikkien aikojen suuralbumiin olemassa. Tuolta vielä muutama maistiaissivu:
https://egmont.fi/tuotteet/tex-willer-suuralbumi-42/
-
^No niin näyttäs olevan, mitä lie katselin.
-
Massimo Carnevale vaikuttaa loistavalta mustavalkotekniikan taitajalta. Ihan tulee vesi kielelle...
Sekä mustavalkoisen että värien taitaja jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Eniten tunnettu kansitaiteestaan.
Mutta kun Dylan Dogit ja muut hyvät sarjakuvat eivät myy.
-
Eikä ole vielä mikään ikäloppu piirtäjäksi, kun vasta 53v.
-
Claudio Villan Armottomat rantautui lehtipisteisiin. Ensi vilkaisulta näyttää hyvältä. Onhan tätä tehty kuin Iisakin kirkkoa, niin pakosta jonkinlaista kehitystä suuntaan tai toiseen luulisi näkyvän.
Alun omakuvasta pystyy aistimaan Texin ja varsinkin Carsonin valituksen väärin piirretyistä ryppyjen määrästä ;D
Pitää lukea ensin loppuun Villan piirtämä Kadonnut poliisipäällikkö. Pääsee siitäkin vertailemaan töiden jälkiä.
-
Kai tässä on sitten sanottava "ei hetkeäkään liian aikaisin".
-
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2020/04/29/albo/la-vendetta-delle-ombre-1008166/
Neljännen näytekuvan perusteella pohdin, onko seikkailussa mukana Bat Masterson ja Wyatt Earp? Ainakin hahmojen ulkonäkö sopisi ja yhdessä puhekuplassa mainitaan nimi Bat.
-
Claudio Villan Armottomat rantautui lehtipisteisiin. Ensi vilkaisulta näyttää hyvältä. Onhan tätä tehty kuin Iisakin kirkkoa, niin pakosta jonkinlaista kehitystä suuntaan tai toiseen luulisi näkyvän.
Alun omakuvasta pystyy aistimaan Texin ja varsinkin Carsonin valituksen väärin piirretyistä ryppyjen määrästä ;D
Pitää lukea ensin loppuun Villan piirtämä Kadonnut poliisipäällikkö. Pääsee siitäkin vertailemaan töiden jälkiä.
Tähän saakka päätös jättää keräily muiden Texien kuin suuralbumien osalta on vielä pitänyt, ja kyllähän tämä Villan taiteilema tarina kuulostaa niin kovalta että mieluusti sen hommaakin. Täytyy pitää silmät auki.
Kadonnut poliisipäällikkö ainakin omien muistikuvien mukaan oli tiukka. Eikös tarinassa tuotu takaisinkin se pahansuinen merikapteenihahmo, joka oli pikkupahiksena joskus 70-luvulla Suomessa julkaistussa tarinassa.
-
Kadonnut poliisipäällikkö ainakin omien muistikuvien mukaan oli tiukka. Eikös tarinassa tuotu takaisinkin se pahansuinen merikapteenihahmo, joka oli pikkupahiksena joskus 70-luvulla Suomessa julkaistussa tarinassa.
Juuri näin :).
-
Aivan käsittämättömän upea on kyllä uusin albumi. Ihan timanttista suorittamista Villalta. Tätä kelpasi kyllä odottaa, ei nyt ehkä ihan 18 vuotta, mutta hienoa, että tuli lopulta ulos. Toivottavasti Villa sais vielä muutamia tarinoita kuvitettua.
-
No, mitäs muut ovat tykänneet? Tätä on odotettu melkein 20 vuotta, joten kaikki ovat kai vaipuneet jonkinlaiseen nirvanaan pyyhkimään onnenkyyneleitään, kun on vain muutama kommentti.
-
Tähän vielä kertauksena taannoiset kommenttini italialaisen erikoisjulkaisun pohjalta. Suomeksi luettuna ei tuntunut olevan liikaa dialogia ja tässä pienemmässä koossa en huomannut samaa kuvituksen lievää heikkenemistä loppua kohti. Yleisesti huomioin, että Villan kuvituksessa oli nyt jotain vähän luonnosmaisempia kohtia, mitä tervehdin ilolla. Se teki kuvituksesta jollain tapaa elävämpää. Bosellin käsikirjoituksessa oli mielestäni varsin elokuvamainen juoni. Tykkäsin. Mutta en nyt ole varma, räjäyttikö tämä potin nousemalla saman tien kaikkien aikojen TOP 5 -tarinoiden joukkoon.
Tuli hommattua Villan suuralbumin erikoispainos Italiasta. Eli se karvalakkiversio ilman numerointia ja signeerausta. Itse sarajakuvasivut ovat käsittääkseni identtiset noihin deluxe-versioihin, joita on jo kolmea väriä: punainen, sininen ja ruskea.
Aika majasteetillinen opus normaalia suuralbumia reilusti isommassa koossa. Lukemiseenkin meni pari päivää, kun tuo italian tankkaaminen on sen verran kankeaa. Toisaalta kiva, että lukemiseen piti keskittyä, niin tuli silmäiltyä kuvitustakin normaalia intensiivisemmin.
Hienosti onnistunut tarina kaikkineen. Dialogia tuntui olevan uuvuttavuuteen saakka, mutta se todennäköisesti johtui pitkälti vieraasta kielestä. Boselli oli onnistunut mielestäni hyvin kirjoitustyössä; seikkailu vaikutti tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo melkein 20 vuotta sitten. Tarina oli periaatteessa aika perinteinen lännen seikkailu, jossa oli intiaaneja, länkkäreitä ja meksikolaisia. Boselli oli kuitenkin onnistunut välttämään kliseisimmät karikot. Erityisen ilahduttavaa [spoiler]oli, että tämä ei ollut Bloody-Maurolle tyypillinen veriooppera, vaan suorastaan yllättäen sarjan sankarit näkivät jopa vaivaa, etteivät olisi passittaneet vähäisempiä rikollisia suoraan hiilenluontihommiin.[/spoiler]
Sitten se tärkein: Villan taide. Tarinan alkupuoli, joka onkin kai piirretty heti Mefisto-tarinan jälkeen n. 15 vuotta sitten, oli Villalle tyypillistä tarkkaa ja upeaa työtä. Albumin loppupuolella aloin kiinnittää joissakin kohdissa huomiota, että viiva muuttui vähän luonnosmaisemmaksi. Tiedä sitten, johtuiko asia Villan ikääntymisestä - onhan hän jo yli 60-vuotias patu - vai mahdollisesta loppumetreillä yllättäneestä kiireestä. Jännä päästä havainnoimaan, että huomaako näitä luonnosmaisuuksia normaalissa suuralbumikoosa lainkaan. Antaisin albumin alkupuolen kuvitukselle kouluarvosanaksi 10 ja loppupuolelle 9,5. Ja muutenkin koko albumi menee komeasti kiitettävän puolelle.
-
Ei tämä Villan albumi esim. Doc!:ia voittanut, mutta reilusti parempi, kuin keskikastin tekeleet. Miellyttävä lukukokemus jäi.
-
Bosellin ja Villan suuralbumin kuvitus on ehdottomasti klassisen taiteen riemujuhlaa. Luonnollisesti tuli tiirailtua ruutuja keskimääräistä tarkemmin josko sieltä voisi havaita joitain Villalle epätyypillisiä epäonnistumisia. Löytämisen ”ilo” typistyi vain pariin ruutuun, joista ilmeni yksittäisiä anatomisia virheitä. Vaikka Villan kuvittamia tarinoita on valitettavan vähän, riittänee näyttö todisteeksi siitä, että hän on taitavin Tex-taiteilija ikinä. Koko kuvassa pidän kuitenkin edelleen Ticciä ykkösenä, sillä hänen taiteestaan välittyy sellaista tunnelmaa, jota muut kuvittajat eivät useinkaan ole onnistuneet tavoittamaan. Tosin ehkä Ticcin pitkä ura ja siihen kytkeytyneet kymmenet klassikkotarinat horjuttavat objektiivisuuttani.
Sen sijaan Bosellin tarina jättää toivomisen varaa. Lupaavasti alkanut tarina hyytyy noin viisikymmentä sivua kestäneeseen yhteenottoon apassien kanssa. Raaka taistelu ei vie tarinaa yhtään eteenpäin, sillä se jää vain Bosellin pakonomaiseksi maneeriksi pitkittää tarinaa. Kuinka monta kertaa sankarimme ovat tuhonneet näitä ”reservaatista karanneita kuumapäisiä apassikoplia”. Kyllästyttää.
Vaikka ymmärrän, että käsikirjoitus on tehty jo ennen Isis-järjestön syntyä ja äärimuslimien keskuudessa syntynyttä pään irroittelu -muotia, oli tarinassa esitetty päänheittelykohtaus tässä ajassa mautonta. Etenkin kun lihanleikkaajana toimi jokseenkin tuttu henkilö. Perusverikarnevaali ei sitten riittänyt. Toimii ehkä muissa genreissä, mutta ei Texissä.
Tarina aktiivisempi loppuosa pienine yllätyksineen pelastaa tarinasta paljon ja lukukokemus ylsi plussan puolelle. Jos albumin olisi kuvittanut joku muu kuin Villa, en palaisi tämän albumin äärelle enää koskaan. Edellinen Doc-suuralbumi oli klassikko, tämä ei siihen kategoriaan yllä.
-
Armottomat arvosteltu (https://www.kvaak.fi/6294/2020/11/16/boselli-villa-armottomat-tex-willer-suuralbumi-42/) etusivulla: "Armottomat on taiteelliselta anniltaan A-luokan westerniä, mutta tarina itsessään pudottaa sen B-sarjaan."
-
Armottomissa jäi harmittamaan, kuinka aivan ihme haahuiluun haaskattiin loistava idea - Loganin veljet olivat messevä pahisverhio sankarinelikosta, mutta idean kehittely melkein unohtui, loppukohtausta lukuun ottamatta.
Supersankarisarjakuvissa sama idea on kehitelty ties kuinka monta kertaa; sankarijoukko saa vastaansa "peiliversiot" jostain dark universumista tai jotain.
(https://www.kvaak.fi/wp-content/uploads/2020/11/armottomat-2.jpg)
-
Ehdin nähdä ylläolevan kuvan lopun showdown-kohtauksesta ennen kuin itse albumi tuli luettua, ja noiden ruutujen perusteella odotin ehkä loppukohtaukselta vähän enemmän. Itse tarina oli varsin mainio, mutta huipennusta kohden tuntuivat sivut loppuvan ennenaikaisesti. Keskivaiheen ammuskeluista (ja taas yksi aukeama käytettiin intiaanien puukkokaksintaisteluun) olisi voinut karsia ja loppukohtauksen pystytykselle taas olisi kelvannut antaa enemmän ilmaa. Vähän epä-Texmäinen loppuratkaisu listiä pahiskopla suorilta käsin johtui kaiketi siitä, että Texkin huomasi jo albumin lähestyvän loppuaan. Face-to-face -kaksintaistelu on lukijan kannalta tylsähkö loppuratkaisu, ikään kuin kukaan sankareista olisi siitä mihinkään kuolemassa. Tunnelma kohtauksessa oli silti paikallaan. Tarina oli loppukiireestä huolimatta passeli ja sopivan synkkä. Nähtiinköhän tässä tarinassa muuten ensimmäinen päänelikon suorittama dekapitaatio eli pään irti leikkaaminen vastustajalta? Tietysti asialle pistettiin Tiger. Joskin Tex itse oli veitsen varressa ainoassa skalpeerauksessa, jonka sarjasta muistan.
-
"Armottomat on taiteelliselta anniltaan A-luokan westerniä, mutta tarina itsessään pudottaa sen B-sarjaan."
Juuri näin. Sivuja on ihan liikaa tarinan monimutkattomuuteen nähden. Hyvä mutta suoraviivainen kertomus ilman sivujuonia olisi toiminut huomattavasti pienemmällä sivumäärällä paremmin. Moni "kohtaus" ylipitkä...
Taide on kuten todettukin todella komeaa katseltavaa. Vetää vertoja Doc!:lle joka on/oli suosikkini tähän asti mutta on Armottomat samaa tasoa. Ellei jopa piirun verran hienompaa...
"Mainittakoon vielä, että tarinassa ei ole ensimmäistäkään naishahmoa."
Puolivälissä tuli sama asia mieleen. Asemalaiturilla on yhdessä ruudussa naisen silhuetti.
-
Armottomat oli hyvin keskinkertainen tarina ja sitä myötä pettymys jo lähes myyttiset mitat saavuttaneen luomisprosessin jälkeen. Vähän outoa, että moinen tusinatyö on edes valittu suuralbumin aiheeksi, mutta eipähän tähän tarvitsee ihan heti palata uudestaan.
Kyllähän tässä alkaa näyttää pahasti siltä, että nyky-Texiä uhkaa tällä tasolla yhä useammin jääminen lehtihyllyyn. Uudet Maxit ovat olleet jo pidemmän aikaa roskaa (Nueces Valley oli piristävä poikkeus) ja perussarjassa valopilkut ovat yhä harvemmassa.
Jos nyt suuralbumitkin alkavat olla tasoltaan tämmöistä geneeristä peruskauraa, niin taitaa ainakin tämä satunnainen lukija valita lukuhetkeensä mieluummin jonkun vanhemman "klassikkotarinan" uusintalukuun tai sitten jotain aivan muuta...
-
Armottomat oli hyvin keskinkertainen tarina ja sitä myötä pettymys jo lähes myyttiset mitat saavuttaneen luomisprosessin jälkeen.
Tämä olikin tarkoitus julkaista perussarjassa. Mieli muuttui, kun valmista ei tahtonut tulla, joten päätettiin lätkäistä lopputulokselle kertaheitolla vähän isompi hintalappu pitkän luomistyön kunniaksi. Ja kyllähän Italiassa tällä on osattu lypsää.
-
Ei tuo suuralbumi minusta nyt huono ollut. Ja tuo taistelu raunioissa oli myös sikäli erikoisempi, että en muista Texin aiemmin kampittaneen ketään tuonelaan ja se vaunutemppu oli myös hienosti päivitetty versio vanhasta jujusta.
Ja kuten aina piirtäjän haastattelu oli kiintoisa. Aika monella taisi mennä kahvit väärään kurkkuun, kun Villa nimesi Roberto Dison piirtäjäneroksi, jolta on ottanut vaikutteita.
Ne vaikutteet taisivat näkyä sivun 140 ensimmäisessä kuvassa.
-
Aika monella taisi mennä kahvit väärään kurkkuun, kun Villa nimesi Roberto Dison piirtäjäneroksi, jolta on ottanut vaikutteita.
Eikö Diso ole nuorempana ollut aika taidokas piirtäjä kuitenkin? Muistelen että on vasta vanhemmalla iällä siirtynyt Texiin, joten ehkäpä meillä on vain huonohko otanta miehen tuotannosta, lähinnä uran loppupäästä. Monta muutakin piirtäjää tulee mieleen kenellä jälki on vanhemmiten muuttunut melkoisesti.
Tämä olikin tarkoitus julkaista perussarjassa.
Voiko olla että tarina olisi alunperin kirjoitettu kolmen pokkarin mittaan ja kun valmista ei meinannut tulla, typistettiin se suuralbumiksi. Ehkäpä tuo voisi selittää albumin outoa rytmitystä, jossa lopussa tuntui tulevan hirveä kiire passittaa koko konnalauma hornaan. Tuo on sinänsä harmi, koska potentiaalia mielestäni oli paljonkin parempaan.
-
Eikö Diso ole nuorempana ollut aika taidokas piirtäjä kuitenkin?
Kyllä vain. Taidokas ja arvostettu. Texissäkin oli aluksi muuten hyvä, mutta kasvot olivat liian 'persoonallisia'. Olen havainnut sellaisenkin seikan, että yleensä nämä kuvitajanerot kiinnittävät ihan eri asioihin huomiota kuin tavallinen rahvas. Onhan heillä ammattitaitoa ja silmää huomioida seikkoja, johon kuolevaiset eivät kykene. Esimerkiksi Erio Nicòlo on mainittu monessa nykypiirtäjän haastettelussa, kun hän useimmille meille muille oli se seitsemänneksi paras 70-luvun seitsemästä mestarista.
Voiko olla että tarina olisi alunperin kirjoitettu kolmen pokkarin mittaan ja kun valmista ei meinannut tulla, typistettiin se suuralbumiksi. Ehkäpä tuo voisi selittää albumin outoa rytmitystä, jossa lopussa tuntui tulevan hirveä kiire passittaa koko konnalauma hornaan. Tuo on sinänsä harmi, koska potentiaalia mielestäni oli paljonkin parempaan.
Mitään muistijälkeä ei ainakaan minulle ole jäänyt, että kolmesta albumista olisi ollut puhe. Niin kauan kuin muistan, niin on ollut puhe kahdesta albumista ja sen jälkeen suuralbumista. Toki tässä on vierähtänyt jo tovi, joten muistikin voi pettää. Aika harvinaista on, että näitä pituuksia nykypäivänä mennään muuttamaan kesken kaiken. Ainoa muistamani on yksi Ortizin piirtämä tarina, jonka piti olla kolme albumia, mutta jonka Nizzi kavensi kahteen piirtäjän toivomuksesta. Muistaakseni oli kyse siitä, että ei enää uransa loppumetreillä halunnut piirtää pitkää tarinaa ehkäpä siinä pelossa, että voisi jäädä kesken.
-
K. Esimerkiksi Erio Nicòlo on mainittu monessa nykypiirtäjän haastettelussa, kun hän useimmille meille muille oli se seitsemänneksi paras 70-luvun seitsemästä mestarista.
Jos Texin ulkoisen habituksen esikuvaksi on haettu Gary Cooperia, niin Nicòlo on kyllä onnistunut tässä parhaiten. :)
-
”Loistava lainsuojaton” on taiteenkin puolesta parhaimpia suuralbumeja. Tämä ja ”Nueces Valley” maxi edustavat parasta nuoruus Willeriä. Andreucci on meikän suosikki nykypiirtäjistä. Häneltä on kai tulossa jossain vaiheessa mustaparta tarina. Liekö mustaparta siinä taas väärillä teillä
-
"Häneltä on kai tulossa jossain vaiheessa mustaparta tarina. Liekö mustaparta siinä taas väärillä teillä "
Toivottavasti, vaikka ekassa tarinassa suoraselkäinen roisto ja poliisipäällikössä liki sankari mutta pettymys jos mustapartaa valkopestään hyväksi hepuksi.
-
Tulipa yhden kerran luettu armottomat, pitkä tarina, ihan hyvin piirretty ja tarina oli ihan peruskauraa... Pitää lukea useampaa kertaa niin pääsee paremmin käsitykseen... Laadusta.
-
Epicenter lähtee kokeilemaan Texiä "suuralbumeina" Kickstarterin kautta englanninkieliselle yleisölle. Loistava lainsuojaton saa kunnian olla ensimmäinen albumi.
25 dollaria (n. 22 euroa) kovakantinen albumi. Saa myös erilaisina paketteina; 5 alpparia Bonellia (Tex, Zagor, Ukkostuuli, Dylan Dog) 60 dollaria jne.
Mielenkiintoista jos ottaa tuulta alleen Amerikassa, tai tätä kautta muissa maissa, joissa ei mahdollisesti Texiä julkaista juurikaan, tai laisinkaan.
https://www.kickstarter.com/projects/epicentercomics/tex-the-magnificent-outlaw-hardcover
-
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2020/04/29/albo/la-vendetta-delle-ombre-1008166/
Kyllä se on ”vanha-Tex” tässä ja koko nelikko näyttää olevan mukana. Näytesivujen perusteella vaikuttaa todella hyvältä mielestäni. Ja kiva että tämä julkaistaan meillä jo tulevana keväänä. Tuo Villan ylimääräinen suuralbumihan pyöräytti totutun järjestyksen täällä Suomessa nyt päälaelleen, kun yleensä värialbumi on ilmestynyt keväällä. Nyt ensivuonna siis värialbumin vuoro ilmeisesti sitten syksyllä.
Ensi viikolla päättyy viimeinkin yli 15 vuoden odotus Villan albumin osalta. Voikohan näin pitkän tunnelman nostatuksen jälkeen enää odotuksiin edes täysin vastata. Tarina ainakin on käsittääkseni sinä aikana kirjoitettu kun Bosellilla oli vahva nousukausi käynnissä, ja kuvitus on varmasti aivan timanttia. Kaikki edellytykset on siis todella kovaan, jopa kaikkien aikojen suuralbumiin olemassa. Tuolta vielä muutama maistiaissivu:
https://egmont.fi/tuotteet/tex-willer-suuralbumi-42/
Nysse tulee.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=42020;image)
-
Varjojen kosto oli mielestäni tarinan osalta laadukas. Taide oli nippanappa keskitasoa parempaa mutta ei haitannut koska kertomukseen keskittyi niin perusteellisesti. Karnevaali toi mukavaa vaihtelua perinteisempiin miljöisiin..Ilman muuta parempi kuin "armottomat" vaikka kyllähän edellistäkin alpparia tulee ajoittain luettua hulppean kuvituksen vuoksi. Syvyyksien käärmeihmiset stooria lukuunottamatta inhoja matelijoita onkin käytetty tappovälineinä todella harvakseen vuosiin jos muisti ei petä..
-
Varjojen kosto oli kyllä erinomainen tarina. Yllättäviä juonenkäänteitä täynnä. Historiallisia hahmojakin oli saatu mukaan, mutta toisaalta nämä Mastersonin veljekset oli mielestäni tehty liian vanhoiksi. Varsinkin Ed, joka on ollut kuollessaan vain 25-vuotias. Muuten synkkyydellään mukaansa tempaava. Parasta Willeriä tällä hetkellä.
-
Eipä ole tullut luettua paljoon suuralbumeja kunnes nyt kävin lainaamassa toistakymmentä,
Luetut Tex willer suuralbumit
Vanha viha, ei kovin hyvä
Patagonian rangerit, ei hyvä
Orjakauppiaat
Kaupunki ilman lakia, uusinta painos
Arizona liekeissä, uusinta painos
Kuumaa lyijuä, uusinta painos
Suuri junaryöstö, uusinta painos
Cochisen kanjoni
Aika yllättävän paljon uusintoja mukana, tosi iso miinus.... Tai se on kaksi jakoista.... Jos ei ole muuta julkaistavaan niin sitten uusintoja mutta luulisi olevan.
-
Patagonian rangerit, ei hyvä
Tykkäsin Patagonian rangereista. Oli vaihtelua, että Tex, jolla yleensä riittää virtaa kuin Duracell-pupulla, vaikutti tarinan lopulla väsyneeltä. Oli partakin ajamatta, mitä en muista muullosti tapahtuneen.
-
Itsekin pidän Patagonian Rangereista. Mielestäni yksiä parhaimpia Tex-suuralbumeita sitten Kauhun laakson, Viimeisen kapinallisen, Tappajien verisillä jäljillä sekä Yksinäisen kostajan ohella. 8]
Myös Orjakauppiaat oli ihan ok. Doc ja Varjojen kosto toki myös vaikuttaa sellaisilta albumeilta, mitkä kiinnostaisi hankkia. Toistaiseksi ei ole tullut vielä ostettua.
-
Eipä ole tullut luettua paljoon suuralbumeja kunnes nyt kävin lainaamassa toistakymmentä,
Luetut Tex willer suuralbumit
Vanha viha, ei kovin hyvä
Patagonian rangerit, ei hyvä
Orjakauppiaat
Kaupunki ilman lakia, uusinta painos
Arizona liekeissä, uusinta painos
Kuumaa lyijuä, uusinta painos
Suuri junaryöstö, uusinta painos
Cochisen kanjoni
Aika yllättävän paljon uusintoja mukana, tosi iso miinus.... Tai se on kaksi jakoista.... Jos ei ole muuta julkaistavaan niin sitten uusintoja mutta luulisi olevan.
Siis nuo uusinnat on Italian "suuralbumeja", jotka julkaistiin Suomessa ensin perussarjassa, mutta sitten uudestaan täälläkin oikeassa muodossaan. Näin niitä oli mahdollisuus julkaista parikin kertaa vuodessa. Italiassa käsittääkseni tulee yksi
Albo speciale vuodessa?
-
Mielestäni erinäisten viime vuosien suuralppareista paras tarina on Galvestonissa. Pelikortteihin koodattu kartta kulta-aarteen luokse luo puitteet erittäin viihdyttävälle lukusessiolle. Kokonaisuutena voittaja on Doc!Hulppea taide ja melkein yhtä kiinnostava kuin galveston stoorina.
Heikoin on Captain Jack ja onneksi ei mitään varteenotettavaa kilpailijaa ole. Ei ole alpparia enää hallussa mutta muistikuva jäi tarina oli hieman outo ja monessa ruudussa henkilöt irvistelivät, hampaita väläyteltiin ihan liikaa.
-
Italiassa käsittääkseni tulee yksi Albo speciale vuodessa?
Vähän vaihtelee, mutta yleensä juuri näin.
-
No niin nyt päästiin Yksinäinen kostaja lukemaan, onkin hyvä vaikka en ole lukenut 79 sivua. Iso miinus että väri Tex.
-
No niin nyt päästiin Yksinäinen kostaja lukemaan, onkin hyvä vaikka en ole lukenut 79 sivua. Iso miinus että väri Tex.
Onhan tästä olemassa myös mustavalkoinen versio.
-
Minun mielestäni Kubertin taide näyttää väreissä erittäin vaikuttavalta, mustavalkoisena kun vilkaisin marketissa aikoinaan laitoin takaisin hyllyyn. Onko muuten m/v alppari hieman erilainen vai väripainoksen sivulla 16 oleva kuva ei päätynyt siihenkään albumiin?Vaikka tuon tyylinen kohtaus on väreissä, Lukella ei ole lippistä nupissa ja tuo m/v on tyylikkäämpi. Lätsän lisäksi eroa texillä colt sorkassaan, sivun 16 taidekuvassa ei..
-
Onhan tästä olemassa myös mustavalkoinen versio.
No empäs tiennytkään, varmaan pitää hankkii ja vertailla.
-
Yksinäinen kostaja mustavalkoisena luku päällä, kyllä on parempi kuin värinä. No makuja on monia.
-
Yksinäinen kostaja mustavalkoisena luku päällä, kyllä on parempi kuin värinä. No makuja on monia.
Onko sulla värialbumi vielä lainassa?Jos on, onko värillisen sivun 16 mustavalkokuva black&white alpparissa kun luke uhkaa lolaa?
-
Onko sulla värialbumi vielä lainassa?Jos on, onko värillisen sivun 16 mustavalkokuva black&white alpparissa kun luke uhkaa lolaa?
Eipä ole enää... Pitää varmaan lainata uudestaan ja vertailla tapahtumia.
-
Onko sulla värialbumi vielä lainassa?Jos on, onko värillisen sivun 16 mustavalkokuva black&white alpparissa kun luke uhkaa lolaa?
Se kuvahan on siis yksi albumin neljästä kansikuvasta, siinä jutussa tosin ilman värejä. Muutamassa maassahan se albumi julkaistiin neljässä osassa, mistä johtuu tarinan episodimaisuus. Eli ei sitä ole siinä mv-albumissakaan.
-
Se kuvahan on siis yksi albumin neljästä kansikuvasta, siinä jutussa tosin ilman värejä. Muutamassa maassahan se albumi julkaistiin neljässä osassa, mistä johtuu tarinan episodimaisuus. Eli ei sitä ole siinä mv-albumissakaan.
Kumpi tuli ensin Italiasssa MV vai värillinen?
-
^^^Hieno kuva, kiitos. Näyttää väreissä jopa mustavalkoista paremmalta.
-
Kumpi tuli ensin Italiasssa MV vai värillinen?
Ulkomuistista heittäisin, että MV. Värillinen oli tarkoitettu lähinnä ulkomaan markkinoille. Ja oliko jopa niin, että Suomessa ensimmäisenä, kovan väännön jälkeen, saatiin värialbumi julkaistua kokonaisena. Värillinenhän oli alkujaan suunniteltu julkaistavaksi neljässä osassa. Voi olla, että muistan joitakin yksityiskohtia nyt väärin.
-
Aikamoiset "ambersonit" kannen naisella ;D Liekö moinen edes enää soveliasta näinä aikoina :angel: kun kaikkien pitäisi olla lähinnä sukupuolettomia :D
-
"Ambersonien" määrähän (vai pitäisikö puhua mieluuummin laadusta?) on vain lisääntymään päin ainakin Texin saralla.
-
Nuoressa Texissä on kyllä ollut Texillä vientiä. Tuntuu, että on ollut morsian joka sormelle
-
Nysse tulee.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=42020;image)
Luin tuon Varjojen koston viimein. Olihan loistava teos, tunnelmallinen ja erinomaisesti piirretty. Täysi 10.
-
Bookyssä on osviittaa seuraavasta mustavalkoalpparista ja kuvaus vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.20.5 julkaisu..
"Ryöstelevän apassijoukkion jäljitys vie Tex Willerin ja Kit Carsonin kaupunkipahaseen, jonka konfederaation sotilaat ovat perustaneet turvasatamakseen hävityn sisällissodan jälkimainingeissa. Ylpeästi Old Southiksi nimetyssä kaupungissa elelevän erikoisen yhteisön salaisuudet alkavat vääjäämättä paljastua, kun pelissä on muinoin kätketyn kultalastin kohtalo. Lisäksi ex-sotilaiden ja rangereiden uhkana vaanii hurja Nadeh sotureineen...
Old South edustaa klassista lännensarjakuvaa parhaimmillaan. Albumi ei jätä räväkän toiminnan, kieron juonittelun ja yllättävien käänteiden ystäviä kylmäksi. Teoksen rautaisesta mustavalkokuvituksesta vastaa kokenut Giampiero Casertano. Suuralbumi on isokokoinen pehmeäkantinen Tex-kirja, joka kertoo pitkän mustavalkoisen sarjakuvatarinan."
-
Bookyssä on osviittaa seuraavasta mustavalkoalpparista ja kuvaus vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.20.5 julkaisu..
Valitettavasti taide ei näyttäisi olevan näytekuvien perusteella ainakaan ihan parasta A-ryhmää. Jotenkin epätasaista, vaikka muutama kuva ei vielä välttämättä kerro koko totuutta.
https://en.sergiobonelli.it/tex/2021/05/18/comics/old-south-1020367/ (https://en.sergiobonelli.it/tex/2021/05/18/comics/old-south-1020367/)
-
Luin tuossa pari viikkoa sitten albumin Kadonnut Pueblo (60-vuotisjuhla-albumi). Väreissä oli ihan hyvä albumi ja tunnelmaa piisasi! Luin sen kyllä silloin uutena, mutta nyt oli kiva lukea se uudestaan. Kyllähän suuralbumit ovat hienoa luettavaa, eivätkä koskaan petä!
-
Minä taas tykästyin tuon uuden suuralbumin taiteeseen. Uskottavat hahmot, hienot taustat ja sopivasti varjoja ja muuta. Saa sitten tosin nähdä, millainen taiteellinen elämys tuo albumi on kun sen näkee luonnollisessa koossa vai onko pettymys out. Usein nuo pienennetyt ruudut eivät anna todellista kuvaa kokonaisuudesta.
Eräs liike ilmoitti, että Ukrainan sota olisi vaikuttanut niin kovasti postimaksujen nousuun Italiassa, että toistaiseksi sieltä on vaikeaa tilata sarjakuvia. En tiedä onko asia näin. Harmittaa ettei edelleenkään voi tilata Italo Texejä Italiasta.
-
Huomenna 18.5. pitäisi ilmestyä suuralbumi Old South.
Kovin hämmentävää sen hinnoittelu eri paikoissa:
Suomalainen kirjakauppa 18:95€;
Egmont 13:95€;
Ad Libris 10:60€
Prisma 9:95€
-
Huomenna 18.5. pitäisi ilmestyä suuralbumi Old South.
Prisma 9:95€
Tuo Prisman hinta taitaa olla verkkokaupan hinta. Liikkeessä varmaan kalliimpi. Minä ostan Minimanista, vaikka hinta on tuo 13,95 €, joka on painettu opuksen takakanteen.
Nyt on ostettu uusin suuralbumi Old South. Herkuttelua alkuiltaan ja vielä huomiseksikin ;D ...Ihan kelpo alku ja piirrosjälkikin ihan mainiota, ainakin minun mielestäni! Lisäksi mukana on intiaaneja, mikä on aina hyvä asia...Nyt luettu koko opus. Kelpo tarina niin juoneltaan kuin piirrokseltaan!
-
Pyörrän aikaisemman sanomani. Tutustuin uusimpaan Tex Willer suuralbumiin Old South. En pitänytkään sen tuottamasta piirrännällisestä elämyksestä. Joissakin ruuduissa hahmojen kasvot ovat kuin mielisairaalasta karanneella. Ja muutenkaan en pitänyt. Ei mahtunut minun vaatimattomaan suosikkipiirtäjä listaani.
-
Pyörrän aikaisemman sanomani. Tutustuin uusimpaan Tex Willer suuralbumiin Old South. En pitänytkään sen tuottamasta piirrännällisestä elämyksestä. Joissakin ruuduissa hahmojen kasvot ovat kuin mielisairaalasta karanneella.
Juu, pisamanaaman ja intiaanien lähikuvat turpavärkeistä aika karmaisevaa katseltavaa ja muutenkin lähiotoksia lärveistä liikaa makuuni, suorastaan "hyppäävät" silmille alpparista eikä mitenkään hyvällä tavalla Jos tämä oltaisin julkaistu pokkarikoossa niin todennäköisesti pitäisi taiteesta jonkin verran enemmän.
Itse tarinasta ei moitittavaa ole. Ja taas tärveltiin Carsonilta stetson :(
-
Old Southin taide vaikutti niin kamalalta pikaisen selailun jälkeen, että sai jäädä lehtipisteen hyllyyn.
Onneksi Texiä on julkaistu jo niin paljon, että voi keskittyä pelkästään laadukkaisiin tarinoihin, joissa myös taide miellyttää.
-
No, ei se taide nyt niin kamalaa ollut. Opuksessa oli mielenkiintoinen haastattelu, jossa taiteilija kertoi urastaan. Piirtänyt paljon kauhujuttuja esimerkiksi Dylan Dogia, ja siellä tuollaiset pärstävärkit yleisesti otten toimivat ja sieltä hän on oppinsa ammentanut. Mutta ei tämä minunkaan suosikkitarinoiden joukkoon noussut, ei lähellekään. Syy oli kyllä enemmän itse tarinassa kuin taiteessa. Olihan tässä ihan hyvät ainekset kasassa, mutta tuntui, että tämä on luettue jo moneen kertaan. Ei vaan imenyt mukaansa.
-
Tulipa luettua Raivoisa rämejahti vuodelta 2008. Tarina ei sinällään maailmoja mullistava, mutta toimi mainiosti ja Filipuccin taide isossa koossa tarkan tyylikästä. Selkeästi suuralbumien parempaa puoliskoa.
Viimeisin värialbumi Ruoska taas oli niin nopeasti lukaistu, että olisi kaivannut sitä toista tarinaa kaveriksi.
-
Viimeisin värialbumi Ruoska taas oli niin nopeasti lukaistu, että olisi kaivannut sitä toista tarinaa kaveriksi.
Samaa mieltä. Oli nopeasti luettu! Toivottavasti ensi syksyn värialbumi on paksumpi opus.
-
Samaa mieltä. Oli nopeasti luettu! Toivottavasti ensi syksyn värialbumi on paksumpi opus.
Valitettavasti ei. Viimeinen tehtävä tulee olemaan yhtä paksu(ohut!) kuin Ruoska.
-
Valitettavasti ei. Viimeinen tehtävä tulee olemaan yhtä paksu(ohut!) kuin Ruoska.
Jep, ennen Ruoskaa niputettiin Suomessa 2 värialbumia samaan pakettiin. Seuraavaksi syssymmällä tosiaan olisi tarjoilla mielipiteitä jakavaa Alfonso Fontia. Itse pidän, oma tunnistettava persoonallinen tyyli ja ammattimiehen vaivattomuus, vaikka ikähän se hänelläkin alkaa jo painaa päälle.
https://en.sergiobonelli.it/tex/2021/03/20/comics/l-ultima-missione-1009119/ (https://en.sergiobonelli.it/tex/2021/03/20/comics/l-ultima-missione-1009119/)
-
Tuossa Alfonso Fontin värialbuminäytteessä jonka `vekka of savo` laittoi linkkinä, jotenkin pisti silmään tuossa yö kohtauksessa jossa on sininen tausta tuo mielenkiintoinen ruutusommittelu. Siinä on jotakin erikoista...en osaa sanoa mitä ajan takaa.
Mutta jotenkin itseäni miellyttäisi mielummin Fontin tapauksessa ja tässä tarinassa varsinkin musta valkoisuus, koska taide on jotenkin erilaista, mitä Fontilta on nähty muinoin.
Ja toiseksi. Olen sitä mieltä, ettei kaikkiin Tex Willerin tarinoihin sovi lainkaan värit. En tilanpuutteen takia voi valottaa tätä aihetta enempää. Mutta yksi syy siihen on Bonellin käyttämien värittäjien huono värien tuntemus ja käyttö. Joskus väritys ja valitut sävyt eivät tue toisiaan lainkaan puhumattakaan, että ne olisi valittu oikein kuvaamaan ruudulla jotakin tapahtumaa.
Katsahdin muuten albumin hakusanalla lisää aineistoa nähdäkseni tarkemmin tuon Tex albumin Fontin taidetta. Taide on mielestäni kovin huonon näköistä ainakin ne sivut, jotka onnistuin löytämään. Näyte sivuilla olevien hahmojen kasvot ovat rumia eikä Texkään ole kovin edustava. Hevoset joissakin kohtauksissa kuin pikku lapsen tuherruksen oloiset. Värittäjän väreillä tekevät varjostukset ja värien valinta joissakin ruuduissa eivät kohtaa vaan tekevät lopputuloksesta hieman tukkoisen oloisen. Ehkä mielikuvani albumista toivon mukaan muuttuu kun näen sen paperisena painettuna. Annan nyt yhden tähden :angel: No. Mielipide asioitahan nämä toki vain ovat lukijan tai katsojan silmissä. Ei tämä ole niin vakavaa verrattuna Ukrainan tilanteeseen.
Eikä kvaakissa enää voi antaa tähtiäkään kuten vanhoina niinä hyvinä aikoina, kun oli vielä taidegalleria.
-
Luin tuossa suuralbumi Kauhun laakson vuodelta 2000. En muistanut tarinasta juuri mitään. Hyvä tarina oli! Kannatti lukea. Jännittävä oli. Lisäksi luin suuralbumin Sininen takki, punainen sydän vuodelta 1999. Loistava tarina ja hyvin piirretty. Luin myös tuon aiemmin mainitun Raivoisa rämejahti vuodelta 2008. Mukaansa tempaava tarina! Hyvä tarina oli myös Orjakauppiaat vuodelta 2003. Mukavahan näitä tarinoita on lukea kun niistä ei muista juuri mitään. Tämän jälkeen luin vähän uudemman tarinan Uudisraivaajat vuodelta 2013, jossa mukana intiaaneja. Hyvä piirtäjä tämä Venturi. Tuosta tarinasta muistin juttuja sieltä täältä. Taas vähän vanhempaa. Kelpo tarina ja suuralbumi vuodelta 2004, Kaupunki ilman lakia. Tarina on ollut pokkareissa vuonna 1996. Laitetaan näitä nyt tänne. Nyt on vuorossa hyvä tarina Cochisen kultakanjoni vuodelta 2006. Suraavana vuorossa mainio tarina Kaksipäinen käärme vuodelta 2005 (pokkareissa vuonna 1996) ja jännittävä tarina Kauhun varjo yössä vuodelta 2004. Karavaani Oregoniin vuodelta 2011 oli myös hyvä tarina. Kuvitukseltaan hieman poikkeava ja lähikuvia kasvoista oli paljon. Luin vielä tarinan Villi pohjola vuodelta 2010 (pokkareisssa vuonna 2001), josta muistin kyllä osan tarinaa.
-
Niin harvoin tulee luettu suuralbumeja mutta sitten kun saa sellaisen käsiin lukee viikon, kaksi samaa lehteen... Sitten kun taas siirtyy normi texeihin tulee semmoinen tunne että kuvat on ihan liian pieniä. Tällä tuntumalla olisi mukava lukee kaikki texit suuralbumi kokoisena!
-
Old South ei ollut lainkaan hullumpi suuralbumi, varsin toimiva perustarina. Hieman alussa pyöriteltiin tavanomaisia Tex-rutiineja, kuten ison könsikkään kuriin laitto nyrkkien avustuksella, mutta kuitenkin tarinassa oli riittävästi omaperäisyyttä. Kit Carson selvitti vaihteeksi omillaan tukalan tilanteen. Hieman turhan monta kertaa intiaanikapinallinen jäi alakynteen, mutta jotenkin ne langanpäät pitää laittaa järjestykseen. Täytyypä kiinnittää enemmän huomiota Pasquale Rujun kirjoittamiin tarinoihin, joista tätä ennen lähinnä Hirmumyrsky iskee Galvestoniin on jäänyt mieleen.
Kun nyt lyhyessä ajassa olen lukenut viimeisen vuosikymmenen aikana julkaistuja tarinoita, niin erityisesti Mauro Bosellin kirjoittamissa tarinoissa minua on vaivannut, kuinka alussa kehitetään tunnelmaa aivan ykkösellä, mutta sitten tarina jotenkin karkaa käsistä ja mennään rutiineilla loppuun. Sekä Kuoleman ratsumies että Armottomat jäivät lopulta molemmat enää kuvittajan varaan. Täytyypä kaivaa hyllystä vanhempia Bosellin suuralbumeja, että löytyykö niistä samaa vikaa, muistikuvieni mukaan ne ovat kuitenkin olleet varsin hyviä. Tietenkään sille ei voi mitään, jos kustantaja vaatii koko perusnelikkoa mukaan, mutta mielestäni Loistava lainsuojaton -tarinassa leirinuotiotarinointi sopii siihen tarkoitukseen varsin hyvin.
-
Olipas hassu italohorrorin edustaja tämä Auringonlaskun paholaiset. Ensi alkuun takelteli, mutta sitten rentouduin ja nautin täysin. En lainkaan ihmettele, ettei se kaikille mennyt, mutta olihan niitä tavanomaisesta ruudinsavusta poikkeavia juttuja Texissä jo silloin lapsenakin.
-
Tulipa luettua Kuumaa lyijyä uudemman kerran, ja täytyypä vain todeta sen iskevän vielä näin vuosien jälkeen todella hyvin. Olen vanhemmalla iällä alkanut entistä enemmän arvostamaan konstailemattomia perustarinoita, ja Nizzin kirjoittama tarina kulkee alusta loppuun kuin kiskoilla konsanaan. Sergio Zanibonin kuvitus saattaa olla jonkun toisen silmissä jäykkää, mutta nautin siitä henkilökohtaisesti täysillä. Harmi, että näissä suuralbumeissa ei ole tekijähaastatteluja, jollaisia sittemmin on liitetty mukaan. Tekijä näyttää Wikipedian mukaan kuolleen jo 2017.
-
Onpa huikean muikeaa lännenviihdettä tämä suuralbumien parhaimmisto. Viimeinen kapinallinen ja Tappajien verisillä jäljillä tuli luettua peräkanaa ihan vain niillä muistikuvilla, että ovat hyviä. Kaikkein parasta on, ettei tarinoista enää muista vuosien jälkeen mitään, joten ne voi kokea vähän kuin puhtaalta pöydältä.
-
Annoin revanssin Old Southille. Ja kyllä tämä uusintana toimi paljon paremmin kuin ensi lukaisulla. Taide ei vaikuttanut niin karmaisevalta enää ja tarina ihan mukavasti eteenpäin kulkevaa peruskauraa. Mikä saattaa osittain vaikuttaa positiiviseen mielipiteeseen pokkareiden rahtusen ylipitkän mefisto/yama stoorin jälkeen.
-
Kumma, miten vaikeaksi formaatiksi lyhyttarinat ovat Tex-kirjoittajille osoittautuneet, värialbumien voin sanoa yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta olevan kohdallani peräti vähiten mieluisa julkaisusarja. Siitä huolimatta odotin Enrique Breccian kuvittamaa Snakeman-alpparia melkoisesti. Sanotaan nyt suoraan, että Bosellin tarina oli aivan täyttä kukkua ja se siitä puolesta.
Värien ansiosta Enrique Breccian taide ehkä puree keskimäärin paremmin kuin mielipiteitä jakanut Captain Jack, ja onhan tässä kiistatta myös vähemmän tekijän tavaramerkiksi muodostuneita irvistelyjä. Kovin voimakasta mielipidettä minulle ei ole jäänyt Enriquen värityspuolesta, mikä johtuu aivan siitä, että moni tarinoista on hänen siskonsa värittämä. Jossain määrin rohkeasti paletti on tainnut olla Enriquella käytössä ja niin tässäkin. Hieman joutuu kai itsekin hämmästelemään, mutta kuvituksen puolesta luokittelisin tämän värialpparin keskikastiin Tex-asteikolla, vaikka tykkäsin Captain Jack -alpparin kuvituksesta kuin se kuuluisa hullu puurosta.
Tulipa mieleen, että millaisia tulkintoja syntyisi, jos värialbumien sarjassa olisi annettu käsikirjoituspuoli vieraileville ranskalaisille, belgialaisille tai vaikka amerikkalaisille. Tulisi vaikka rohkeampien tulkintojen päälle paremmin formaattia hyödyntäviä tarinoita.
-
Uusin suuralbumi Kaksi karkulaista oli aika yllätyksetön takaa-ajotarina. Semmoista perusmeininkiä, että kyllähän sen ihan mielellään luki, muttei mitään sen suurempia tunteita herättänyt.
-
Minä tykkäsin uudesta suuralbumista Kaksi karkulaista. Ei aivan suuralbumeiden huippua, muttei huonokaan. Piirros oli ihan ok.
-
Tulipa mieleen, että millaisia tulkintoja syntyisi, jos värialbumien sarjassa olisi annettu käsikirjoituspuoli vieraileville ranskalaisille, belgialaisille tai vaikka amerikkalaisille. Tulisi vaikka rohkeampien tulkintojen päälle paremmin formaattia hyödyntäviä tarinoita.
Yksi tällainen on julkaistukin, nimittäin jenkki Chuck Dixonin kirjoittama "Cinnamon Wells" (Suuralbumi 39).
Enitenhän muista kuin italialaisista Texiä on päässyt kynäilemään espanjalainen Antonio Segura, jonka mielipiteitä jakavia tuotoksia on julkaistu lukuisissa Maxi-Texeissä. Mutta kuten Jannen "Täällähän lentää lyijyä" -kirjasta voidaan lukea, sen verran hankalaa tuokin yhteistyö oli, etten ihmettele ettei luottoa ulkomaisiin käsikirjoittajiin Bonellin taholta ole pahemmin herunut. Yksinkertaisesti ulkomaalaiset eivät tunne Texiä riittävän hyvin, eikä kaavaa rikkovia rohkeampiakaan tulkintoja voi tehdä täysin lonkalta. Olen silti samaa mieltä, että nimenomaan värialbumeissa voisi ottaa enemmän riskejä ulkomaalaisten laatutekijöiden suhteen ja hyväksyä eksentrisemmätkin tulkinnat (kuten Serpierin tapauksessa).
-
Minä tykkäsin uudesta suuralbumista Kaksi karkulaista. Ei aivan suuralbumeiden huippua, muttei huonokaan. Piirros oli ihan ok.
Joo samoilla linjoilla mennään, toinen lukukerta menossa, mukava kuvitus jos arvosanaa sanoisi niin 7+
-
Selailin kirjastossa Patagonian Rangereita. Tämä tarina on siis niitä mitä on myös Yhdysvalloissakin julkaistu. Ja kyllähän se Kit Carsonkin esiintyy tarinan ihan alussa sekä lopussa. Samoin Tiger. Kun oli aiemmin puhetta ettei Carson olisi ollut mukana koko tarinassa. Toki vain Tex ja Kit Willer olivat neliköstä ne ainoat jotka matkasivat Argentiinaan.
-
Yksinäinen kostaja alppari kun on julkaistu sekä värillisenä että mustavalkoisena, niin kumpi mielestänne toimii paremmin?
Itse omistan värillisen ja harkitsen tilaavani myös mv version.
-
Yksinäinen kostaja alppari kun on julkaistu sekä värillisenä että mustavalkoisena, niin kumpi mielestänne toimii paremmin?
Itse omistan värillisen ja harkitsen tilaavani myös mv version.
Minä tykkään molemmista. Samoin on Kadonneen pueblon kohdalla. Toki Tex Willer on parhaimmillaan mustavalkoisena sarjakuvana, mutta myös värit käyvät, kuten Kirjastossa.
-
Yksinäinen kostaja alppari kun on julkaistu sekä värillisenä että mustavalkoisena, niin kumpi mielestänne toimii paremmin?
Itse omistan värillisen ja harkitsen tilaavani myös mv version.
Värijulkaisuksi tuo on aikoinaan suunniteltu ja sitä silmällä pitäen myös kuvitettu. En näe kyllä mitään heikkoa mv-versiossakaan. Molempi parempi.
-
Ja luin saman tien:
Ah, mikä nautinto! Kuva- ja fonttikokoko suorastaan hemmottelee tälläistä varttuneenpaa Tex-harrastajaa! Tällaisia ne muutkin julkaisut saisivat olla! Mahtavaa! Ei tarvita suurennuslaseja.
Tarina oli riittävän kimurantti, ja itse asiassa, tämä on yksi niistä harvoista tarinoista joista itselle on jäänyt se olo että "saivatpa paskat mitä ansaitsivat".
Tämä lämmittää.
Seijaksen taiteesta myös tykkäsin.
Tässä siis nimimerkki Hannu kirjoittaa 2012 ilmestyneestä Nizzin ja Seijaksen Lamontin Hyeenat.
Minä kyseisen opuksen luin vasta nyt, lainasin Ylöjärven kirjastosta. Ja tykkäsin kovasti.
Ensinnäkin että oli ”kaupunkitarina”. Ei ravattu länttä ristiin rastiin.
Toiseksi tykkäsin kun Tex ja Kit W hymyilivät niin monessa ruudussa.
Kolmanneksi tykkäsin tarinasta, harvoin olen noita suuralbumeja lukenut samana päivänä alusta loppuun, tämän luin.
Neljänneksi tykkäsin että koko kvartetti oli kasassa. Mun mielestä aivan liikaa on tarinoita joissa Tex ja Carsson ovat kahdestaan.
Oikeastaan Seijaksella oli tätä tehdessä vain yksi heikkous, Tiger Jack. Yhtä karusti piiretty kuin Fuscollakin YÄK.
Nimim. Hannu ylisti kuva- ja fonttikokoa, Ugh, olen samaa mieltä.
Tän voisin ostaa omaksi jos joskus tulee Lukulaarissa tai Makedoniassa vastaan järkevällä hinnalla.
-
Texasin kunnian tähden ostettu. Taidan lukea vasta huomenna 8] Nyt on luettu vasta puolet pätkissä, vaikka opus on ollut mulla jo yli viikon. Ei se huono ole, mutta ei ole vienyt mukanaan.
-
Texasin kunnian tähden oli oikein nautinnollista luettavaa. Tosin tarina rönsyili vähän turhan moneen suuntaan, kun sillä oli kaksi kertojaa. Tämä teki siitä vähän työlään luettavan. Dottin kuvitus oli erinomaista. Kyllä tämä on mielestäni parahimpia suuralbumeita pitkään aikaan.
Mutta, mutta... Onkos kellään muulla sitä, että painojälki (taas kerran) sakkaa? Näyttää nimittäin siltä, ainakin minun kappaleeni kohdalla, että painokoneesta on ollut muste vähissä ja jollaikin sivuilla musta on hailukan harmaata. Suurin osa sivuista on kyllä ok, mutta sitten yhden sivunkin aikana on isoja eroja mustan määrässä. Esimerkiksi aukeama 42-43 on mulla aika paha.
-
Mulla oli painojälki huonoa useammalla sivulla.
-
Jep, ilmeisesti koko painos on siinä suhteessa pilalla. On tämä aikamoista, kun tämän vuoden puolelle on osunut nyt jo monta kertaa tätä osastoa ja vieläpä ihan niihin parhaisiin tarinoihin (tämä ja Villan uutukainen...).
-
Samaa mustan värin harmaantuminen pisti omaankin silmään ja harmitti. Mutta muuten mielenkiintoinen Texin historiaan ja sisällissotaan sijoittuva tarina.
Jäin miettimään, että milloinhan Kit Willer on syntynyt. Olen mielessäni sijoittanut hänen syntymänsä sinne sisällissodan (1861-1865) vuosiin, mikä osaltaan pitäisi Texin kotona poissa sodasta. Aikuisen Texin seikkailut kai sijoittuvat jonnekin 1880-luvulle, tosin intiaanisodat päättyivät apassisotia lukuun ottamatta 1870-luvulla ja Texissä niitä on aika usein. Mutta Kit Willer vaikuttaa yleensä parikymppiseltä.
-
Texasin kunnian tähden oli kyllä loistava, niin tarinaltaan kuin piiroksiltaankin. Joissakin ruuduissa siellä täällä kyllä oli vähän musta väri jäänyt laihaksi, mutta ei ainkaan tässä kappaleessa itsellä häirinnyt kovin pahasti...
Paljon enemmän häiritsi omassa Armottomat-albumissa kun monella sivulla painojälki oli "tärähtänyttä", kuvien, puhekuplien, tekstin ja jopa itse ruutujen ääriviivat näkyi himmeämmällä vieressä uudelleen...
-
Ei ole muuten yhdessäkään paikkakuntani kaupassa tullut vastaan yhtään suuralbumia, jotta olisin päässyt vertailemaan muualta saamani albumin painoasua siihen. Huolestuttaa tämäkin.
-
Olipa mielenkiintoista lukea myös Dottin haastattelu uusimman albumin kansilta. Aika sitkeä sissi tuo Dottikin ollut jos ensimmäisen kerran tarjonnut töitään Bonellille 1978, tästä 20 vuotta myöhemmin päässyt töihin ja alkuun kevyt 12 vuoden kärsimys Dampyrin parissa, vaikka hän olisi halunnut kuvittaa Texiä. Siinä ei ihan nykyajan ”kaikki mulle heti” -mentaliteetilla ole menty, jos 2014 miehen ensimmäinen Tex tarina on julkaistu.
Huikeaa mihin asemaan Dotti on sittemmin kustantamossa päässyt. Yksi harvoista vakikuvittajista joka on saanut tehdä suuralbumin, nuoren Texin kansitaiteilija ja tuntuu että pelkästään hyviä käsikirjoituksia tulee työstettäväksi. Harmi ettei miehen kuvittamaa Tex BIS -numeroa, joka kertoo Texin päätymisestä najavojen intiaaniasiamieheksi, ole julkaistu suomessa lainkaan. Dotti on kyllä suosikkipiirtäjäni Texin nykykuvittajista ja kovasti odotan hänen tulevia töitään.
-
Texasin kunnian tähden aika rönsyilevä juttu, nyt luettu kaksi kertaa . Pitää lukea vielä useampaa kertaa joko saisi jotain tolkkua tarinaan.kuvituksessa on moitittavaa.,sivuilla 39,43,215,218,219,222, 119,110,94,87,59,55,123,135,139,142 ainakin, ruutu siellä täällä huonoa painosta. Miten on voinut mennä painosta edes läpi. 😁 Mun mielestä tommoinen tarinan kerronta mitä tää lehti edustaa, on kyllä väärä konsepti. Pisteet 1-10, sanoisin että nelonen.
-
Luettu Texasin kunnian tähden. Olen aikalailla samaa mieltä kuin Nokus. Taidanpa jatkossa ensin lukea Tex-albumit kirjastossa ennen kuin teen ostopäätöksen. Näitä yhden lukukerran albumeita ei viitsi ostaa omaksi. Useimmiten sisällissotaan
liittyvät tarinat eivät vaan kolahda. Kuvitus oli suhteellisen tasokasta, tosin jokin kasvokuvissa häiritsi ??? Lisäksi albumin laadussa oli harmillisen paljon mustan värin haaleutta - miinukset siitä.
Nostakaa vaikka hintaa kunhan vaan saataisiin laadukasta jälkeä.
-
Sierrita Mountains on varsin hyvä alppari. En muista nähneeni Rauchin nimeä kirjoittajana aiemmin mutta sujuvasti tarina laukkaa eteenpäin. Taidekin on varsin onnistunutta joskin Tex ei kasvoiltaan näytä ihan niin teksiltä kuin pitäisi mutta muuten hahmot piirretty hyvin. Tom Rupertkin ilmaantuu tarinaan, toipunut Armottomissa saamistaan haavoista :P
-
Sierrita Mountains ostettu. Lukunautinto vasta huomenna. Onneksi tulee edes yksi suuralbumi vuodessa. Tässä on ollut Texherkkua jo useamman viikon ajan ja ensi viikolla tulee vielä Nuori Tex Willeri.
-
En muista nähneeni Rauchin nimeä kirjoittajana aiemmin
Rauch on kirjoittanut Texiä jo kohta vuosikymmenen ajan. Aluksi ihan harvakseltaan, mutta viime aikoina tahti näyttää olevan kiihtymään päin.
Selailun perusteella näyttää kyseinen albumi olevan kuvitukseltaan yksi huonoimmista albumeista kautta aikojen. Toivottavasti lukiessa silmä tottuu.
-
Uusimmassa tarina oli ihan ok, mutta kuvituksessa eniten ärsytti Texin ja Carsonin raitahousut.
Yrittiköhän raidat mallata tummempaa housua, mutta näytti vaan typerältä.
-
Luettuani uusimman Tex-albumin tuli mieleeni, että tämäkö on tosiaan nykypiirtäjien taso. Tarina menetteli, mutta se kuvituspuoli ei
sykähdyttänyt. Jopa Diso on parempi kuin tämän albumin kuvittaja.
Eipä muuta kuin pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä...
Kaiholla muistelen "vanhan ajan mestarien" Ticcin, Letterin, Erio NIcolon ja Fuscon piirtämiä tarinoita.
-
Mahtoivatkohan aikalaiset miettiä samaa, kun kaikki ei ollutkaan Galleppinin piirtämiä. ;D
-
Mahtoivatkohan aikalaiset miettiä samaa, kun kaikki ei ollutkaan Galleppinin piirtämiä. ;D
Jotkut Galleppinin piirtämistä tarinoista miellyttävät silmää.
Nykypiirtäjistä kolahtaa Villa ja Cestaron veljekset ja miksei Civitellikin.
-
Nykypiirtäjistä kolahtaa Villa ja Cestaron veljekset ja miksei Civitellikin.
Myös Maurizio Dotti on nykyisistä tekijöistä mielestäni hyvä. Samoin oli edesmennyt Ernesto Cargia Seijas. Toki muitakin mutta tässä nyt mitkä tuli ekana mieleen.
-
Sierrita Mountains lukemassa.. Palumbon taide omaan mieleen vähän liian tussahtavaa ja kleenistä osapaikkoin. Oon lukemassa puolessa välissä juoni ei mitään yllättävää mitä voisi tällä hetkellä kehua. Ja nyt luettu loppuun... Ensimmäinen mielipide on ettei mitään intoa lukea toiseen kertaan.