Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Eurooppalaiset sarjakuvat

Tintti

(1/479) > >>

Patrick Wester:
Lueskelin tuossa piiiiiiitkästä aikaa Tinttejä ja silmään sattui aika poikkeuksellinen jutska Särkynyt korva -albumin tokavimpalta sivulta. Siinä koko tarinan ajan Tinttiä piinannut roistoparivaljakko käy Tintin kimppuun ja koko porukka tippuu taistelun tiimellyksessä veteen. Tintti nousee lopulta pintaan ja annetaan ymmärtää konnien hukkuneen. Sivun viimeisessä kuvassa sitten näytetään miten mustat pikkupirut korjaavat hukkuneet roistot parempaan talteen. Suorastaan järisyttävä poikkeus streitissä Tintti-meiningissä, jossa ei useinkaan ole tapana tappaa lähemmin esiteltyjä henkilöitä eikä Tinteissä muistaakseni juurikaan sivuta taivas / helvetti -juttuja. Mitä nyt Haddock tai Milou joskus saattavat nähdä viinapiruja jne. Huh, nyt helpotti kun sain purkaa sydäntäni.  

Wilpuri:
Itse olen ihmetellyt joskus ihan samaa kohtaa... vaikka kyllähän "vanhoissa" Tinteissä oli tavallaan vielä kornimpaa materiaalia...

Esim. Tintti Afrikassa -sarjakuvassa Tintti poraa sarvikuonoon reijän ja tunkee sinne dynamiitin, jolla räjäyttää luontokappaleen ns. tuusannuuskaksi. Näin ainakin muistaisin...

Timo Ronkainen:
Joo, suomenkielisestä juhlakirjasta löytyy. Se oli tosiaan surkean ohut ja lyhennetty painos ruotsalaisesta ja alkukielisestä laitoksesta. Ymmärtääkseni jonkun sortin lastenpainos.
Sitten onpahan Tintissä kuollut muitakin. Tintti Kuun kamaralla albumissa kuolevat sekä Wolff ja tämä Ottokarin valtikasta peräisin oleva roisto, jonka nimeä en nyt muista.

Timo

JJ Naas:
...Ja Yksisarvisen salaisuudessa Lintusen veljekset ampuivat sen tyypin, joka aikoi paljastaa heidät Tintille. Sekä historia-takautumajaksossa kuolee porukkaa purjelaivan kannella.

Ja Faaraon sikareissa (muistaakseni?) joku putoaa lopussa rotkoon, taisi olla sen salaseuran johtaja.

VesaK:
Alkupään Tintit olivat alisteisia sille samalle rymistelykomiikalle, joka hallitsi sarjakuvissa 30-luvun lopulle asti. Tintti Neuvostojen maassa on karkeassa alkuperäismuodossaan hulvaton rymyalbumi ja vahvan propagandistinen - jos lukee Hergen käyttämän lähdeteoksen "Hunnuton Moskova", huomaa että nuori katolilainen partiopoika Georges Remi napsi rankimmat ideansa sieltä suoraan ("tehtaassa" rämistellään peltiä ja poltetaan olkia, ulkopuolella brittiläinen vasemmistolehtimiesten ryhmä ihastelee). Vain sukupuolimoraalin rappiota kuvaavat kohdat Herge on kas kas jättänyt sarjakuvittamatta.

Katolilaisuus on ilmiselvästi antanut innoituksen tuohon Särkyneen Korvan konnien lopullisen kohtalon esittämiseen.

Ensijulkaisuinaan alkupään Tintit olivat n. 120-sivuisia, mustavalkoisia "puhelinluetteloita", jotka sittemmin tiivistettiin puoleen, piirrettiin uudelleen ja väritettiin.

Tintti Afrikassa -albumin dialogia muokattiin ainakin kohdasta, jossa Tintti opettaa kongolaislapsia: "Katsokaatte, tässä isänmaanne, Belgia!"
Ruotsalaistoimittajien pyynnöstä Herge itse muutti tuon sarvikuonon "naurettavan" räjäyttämisen pehmeämpään muotoon.

Toivottavasti mahdollisimman moni Tintti Afrikassa-albumin lukija on lukenut myös Ruokosenmäki&Kaitalan Hipporox-albumin. Sen viimeinen sivu viimeistään räjäyttää järjen kaakkoon.  

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu