Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot
Tekijänoikeudet, copyright ja piraattijulkaisut
Jurpop:
Haluaisin herätellä vähän keskustelua sarjakuvapiratismista. Miten paljon olette touhuun sekaantuneet ja millä asenteella?
Muistaakseni suomessa on ainakin julkauistu Manaran Näkymätön tuoksu piraattina nimellä Erotiikan tuoksu. Muihin en ole äkkiseltään törmännyt.
Netissä kuitenkin pyörii monen moista skannaajaa ja tunnustan itsekin täyttelevän ajoittain kovalevyäni moisilla laittomuuksilla.
Toisaalta arvostan kaikenlaista kulttuurinpelastustyötä ja olen ollut melko positiivisella mielellä tälläkin palstalla mainostettujen fumettien käännöstyöstä.
Missä vaiheessa teidän omatuntonne alkaa soimata?
Itse olen miettinyt skannata ja kääntää muutamia Prattin suomentamattomia töitä, kunhan saan aikaa kyseiselle toiminnalle. Pratt lepäilee jo vilvoittavien vetten äärellä enkä usko että hänen perikuntansakaan kovasti rikastuisi muutaman albumin suomentamisesta. En myöskään usko että suuret kustantamot tarttuisivat näihin suomentamattomiin herkkuihin koskaan ja ne siten jäisivät suomalaisten lukijoiden tavoittamattomiin.
VesaK:
Jåå-å. Enpä ole Suomessa koskaan törmännyt varsinaisiin piraattialbumeihin (nettipiratointia ei lasketa), parodioihin kyllä. Lihanukke-pienlehden "spesiaali" Mikki Hintti & Hessu Homo tulee ensinnä mieleen. Siinä, kuten monessa muussakin väännöksessä on pääosin vain kirjoiteltu puhekuplat uusiksi, heh-heh "seksiä Mikki-Hiiri-sarjoissa", heh. Lassista ja Leevistä on useitakin samanlaisia väännöksiä ollut eri pienlehdissä.
Sitten ovat "Herpén" mainiot Tintti-parodiat Mustan Dullan maa ja Seitsemän kristallipulloa. Ensimmäinen löytyy jopa Helsingin yliopiston kirjastosta.
Mutta mutta. Olkoon miten harvinaista Prattin sarjakuvaa tahansa, niin laitonta sen julkaisu (sekä netissä että paperilla) ilman lupia on, ja siitä joutuu tilille jos ja kun kiinni jää.
Veli Loponen:
Mielenkiintoinen kysymys.
Mulla suurin osa netistä imuroitavista sarjakuvista koostuu ns. golden age -sarjakuvista, jotka melko pitkälle ovat public domainia ja siis ihan laillisia. Joukossa kyllä välillä (eikä edes harvoin) tulee vastaan myös vanhaa tekijänoikeuksien alaista sarjakuvaa.
Itse olen pitänyt jonkinlaisena rajana saatavuutta. Käsittääkseni ainakin joissakin viihdemuodoissa saatavuus määrittää kopion laillisuuden.
Mutta kyllä usein karsastan sellaisia kopioita, joista on vielä saatavilla ihan uudet versiot (mm. joskus viime vuonna löysin sivuston, josta löytyy satoja jenkkilehtiä vuoden 2000 molemmin puolin, mutta se on saanut minun puolestani pysyä rauhassa).
Tosin mulla on tässä sekin, että luen sarjakuvani mieluiten painettuna, niin kuin ne on tarkoitettukin. Useimmiten.
Hazart:
Jos alat myymään muiden töitä omaksi voitoksesi niin se on kyllä totaalisen hanurista. Ja jos toimesi ylipäänsä vaikuttaa jonkin sarjistekijän myynnin laskuun niin kyllä sapettaa. Itse olen skannanut joskus jotain sarjiksen teko opasta, mut on niitä ankea ruudulta kattoa (ja muutenkin hyi minua!). Täytyy hommata se kirja!
Ja mitä lakiin tulee (alkaa tulla tutuksi tuo sanonta) niin laki on laki, eikä siinä selittelyt ja omat teoriat auta, jos tuomarin nenän eteen joutuu.
Kuka on lakimiesten päämies? ...Nooh?... Lucky luke! HAHAHAHAHA! ;D
Piis!
Rami Rautkorpi:
Jättimäiset slangia vääntävät apinapiraatit olisivat aika kova sana sarjakuvissa.
Mutta itse aiheesta. En voi sietää sitä. Joku varmaan jo huomasikin, koska kukaan ei kehdannut vastata mitään Welzun Kirbyä ja sillai-ketjuun töksäytykseni jälkeen.
Kyse ei ole pelkästään rahasta. Kyse on siitä, että joku tekee luovaa työtä, ja hänellä on sivistysmaiden lakien mukaan oikeus päättää, miten hänen työnsä hedelmille tehdään. Piraatti loukkaa tätä oikeutta. Hän ei kunnioita työn tekijää. Hän katsoo, että hänen omat vaatimattomat tarpeensa tulla viihdytetyksi ylittävät tekijöiden oikeudet.
Sitten on näitä, jotka "pelastavat" unholaan jääneitä teoksia, tai "auttavat" muita löytämään jonkun liian vähäiselle huomiolle jääneen neron. Eivät ilmeisesti saa elämällään aikaan mitään oikeasti hyödyllistä, ja yrittävät tällä tavalla vetää niskaansa jotain sankarin manttelia. Laittomia konserttitaltiointejahan levitetään paljon bootlegeinä, koska "muuten kukaan ei pääsisi kuulemaan niitä". Jep, ainahan yksi taide-elämys on tärkeämpi kuin toisen ihmisyksilön oikeudet.
Kaikista säälittävimpiä ovat tietysti ne, jotka teeskentelevät käyvänsä urheaa sissisotaa ilkeitä, ahneita jättiyhtiöitä vastaan. CD:t kun maksavat ihan liikaa. DVD:istä puhumattakaan. Ja yhtiöt tietenkin riistävät taiteilijaparkoja, jotka erehtyvät allekirjoittamaan epäedullisen sopimuksen. Heitä on autettava. Käyttämällä p2p-softaa. Milloin maailman pelastamisesta tulikin näin helppoa?
ps. Kopioin minäkin pienenä tietskapelejä kavereilta. En enää. Halpispelit ovat todellakin halpoja. Eikä tarvitse stressata koneen tehojen kanssa, kun peli on tehty 5 vuotta sitten.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta