Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Omakustanteet ja underground

Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa

<< < (2/60) > >>

roju:
Uskon että tässäkin tilanteessa kannattaa vähän katsella, miten asia on muualla hoidettu. Josko sieltä löytyisi ratkaisuja. Suomen ongelmahan usealla saralla on, että täällä on periaatteessa liian pieni väestöpohja, jotta mikään alakulttuuri voisi olla taloudellisesti kannattavaa. Prosentti 60 miljoonasta tai kuudesta miljoonasta merkitsee mahdottomasti, kun painolaskut ja muut tietyt kiinteät lähtökulut ovat kuitenkin vakiot. Tähän on kaksi helpotusta: suunnata tekemisiään myös ulkomaille (kuten nämä pienet kustantamot osin tekevätkin) ja Suomen tapauksessa myös julkinen tuki, jota tosin myönnetään vain tekemiseen, ei markkinointiin tai levitykseen.

Puhun nyt Ranskasta taas, kun sen tunnen paremmin. Siellä pienet sarjiskustantamot perustivat oman levityspuljunsa Comptoir des independents. Etuna on maan erilainen sarjakuvakulttuuri - tosin ihmisten käsitys sarjakuvasta on ihan yhtä kaavamainen kuin täälläkin, se kaava vain ei ole ankka tai possu ja nainen vaan pallonenä tai sankarifantasia. Periaatteessa molemmissa maissa suhtaudutaan sarjakuvaan positiivisesti, mutta taidesarjakuva kiinnostaa yhtä harvoja kuin nykyrunous. Ranskassa nämä nykyrunouden lukijat on kuitenkin helpompi tavoittaa, sillä siellä on valtion tukema riippumaton kirjakauppaverkko. Sitä kautta nämä erilaisen sarjakuvan kustantamot levittivät sarjakuvansa. Lisäksi panostettiin ulkoasuun: alppareista tehtiin tietoisesti KIRJAN näköisiä: pienikokoisia, mustavalkoisia, paksuja, pehmeäkantisia erotuksena ranskalaisen valtavirtasarjakuvan koville kansille, A4-koolle, räikeille väreille ja yhden hahmon jatkokertomuksille.

USA:ssa kiinnostaisi tietää enemmän siitä, miten sarjakuva on murtautunut kuppaisista Comics Shopeista tavallisiin kirjakauppoihin. Ja mikä sarjakuva - manga kuulemma isoissa ketjuissa, mutta miten noiden pienten levitys, onko nekin jo Barnes&Noblella (vai mitä niitä on)? Vai onko siellä vain Pantheon, poimien rusinat Fantagraphicsin pullasta?

roju:

--- Lainaus käyttäjältä: KGB (nissen) - 21.09.2007 klo 08:42:56 ---Tämä pitää paikkansa. Mutta: olen ollut mukana isompien kustantamojen toiminnassa sekä taiteilijana että monissa muissakin ominaisuuksissa ja paljastan nyt jotakin sellaista josta ei paljon puhuta nimittäin sen että oli kyse kuinka isosta kustantamosta tahansa, sarjakuvia julkaistessa tuhannen kappaleen myynnin ylittymistä voi pitää Suomessa huippumenestyksenä. Pienkustantajien aktiivisuuden ansiosta monia pienkustanteita myydään OVH-hinnalla enemmän kuin isojen kustantamojen tuotoksia. Isojen kustantamojen myynti tehdään vasta alennusmyynneissä.

--- Lainaus päättyy ---

Tämä on muuten totta. Suuren kustantajan kustannustoimittaja aivan avoimesti myönsi eräästä somasta pikku teoksesta, että "tokihan tuo ko tekijän oman pienkustantamon kautta olisi myynyt painoksen loppuun. Hänellä on omat markkinointikanavansa." Niin että jos haluat, että kirjasi myös kuluu lukijoiden käsissä, niin... niin ja siis painos oli samaa luokkaa kuin olisi ollut pienkustanteena.

Mikko A:

--- Lainaus käyttäjältä: roju - 21.09.2007 klo 08:46:25 ---USA:ssa kiinnostaisi tietää enemmän siitä, miten sarjakuva on murtautunut kuppaisista Comics Shopeista tavallisiin kirjakauppoihin. Ja mikä sarjakuva - manga kuulemma isoissa ketjuissa, mutta miten noiden pienten levitys, onko nekin jo Barnes&Noblella (vai mitä niitä on)? Vai onko siellä vain Pantheon, poimien rusinat Fantagraphicsin pullasta?

--- Lainaus päättyy ---

Itse aina USA:ssa käydessä, kokemukset tosin rajoittuu itärannikkoon, yritän käydä mahdollisimman monessa kirjakaupassa & sarjisliikkeessä. On olemassa muistaakseni 150 kaupan lista joka kattaa kaikki Manhattanin ja lähialueen(?) kaupat. Kovasti on tullut kyylättyä hyllyjä yhdessä jos toisessa liikkeessä ja jopa ne, jotka on erikseen mainittu olevan sarjakuvaystävällisiä & sisältävän valikoimaa, ei oikeasti pärjää edes R-kioskille. Oikeissa sarjisliikkeissä joissain ei vaihtoehtokamaa ole kuin syrjäinen nurkkaus, mutta sentään Empire State Buildingin vieressä on sen verran hyvin varusteltu liike, ettei oikeastaan muualle tarvitse edes mennä. Rupisimmista kopioläpysköistä alternativen kautta pornosarjiksista isoimpiin mainstream julkaisuihin ja kaikki mahdolliset oheistuotteet. Mutta kun miettii NIIN isoa kaupunkia, tuntuu omituiselta että hyvät julkaisut olisi oikeasti vain yhden kaupan levityksen varassa? Mutta se voi helposti olla näin.
Providencessa on tuttuja jätkiä jotka oli mukana raapustelemassa ilmeisesti Kuti lehteen vaikuttaneessa tabloidissa ja oli ihan hauska kun kyselin vieläkö pyörii ylimääräisiä ja vessa lukemistona olon jälkeen oli vipattu roskiin. Ei niitäkään kamoja missään oikein ollut saatavilla.
Niin, mitäs siis olin sanomassa? No, jostain lukiessa voi näyttää että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, mutta suhteutettuna asukasmääriin ja katsottuna paikallista todellisuutta, en usko että tilanne on RADIKAALISTI erilainen kuin muualla.

Samalla kun esim. Ville puhuu siitä että vaihtoehto sarjakuva on elitistinen homma ja ei kiinnosta rahvaan mieltymykset, kuitenkin valitus on nimenomaan että rahvaalle suunnattu kirjaketju ei sarjakuvaa ota. Mielestäni siinä on se olennainen ristiriita ja vaihtoehtoiset levityskanavat on se mikä voisi olla ratkaisu. Joskus esittämäni Poptori levy-yhtiön tyyppinen ratkaisu missä levittäjä vuokraa standitilan kaupalta, mutta siksi myös käärii kaikki rahat omaa taskuun. Kauppa saa vakiotulon vaikka ei myisi mitään, mutta toisaalta jos tuotteet oikeasti myy, myös julkaisija saa myytyä täyteen hintaan. Jokaisessa kaupungissa taitaa olla levykauppa/divari/taidekauppa tms mistä löytyy tyhjä kohta lattialta josta omistaja voisi mielellään ottaa vuokraa. Jos näyttäisi että tavara oikeasti myy, ehkä jatkossa myös ko. tahot ostaisivat ja kokeilusta voisi luopua. Tottakai se olisi haastava projekti ja vaikea järjestää ja ylläpitää, mutta ei niin vaikea kuin kaataa Suomalainen kirjakauppa nurin narinan voimalla.
Loka Kustannukselle tulee standi Lahden Superflyhin heti kun ehdin mennä sen täyttämään. Näkee sitten miten nihkeästi se toimii ;)

villeranta:

--- Lainaus käyttäjältä: Mikko A - 21.09.2007 klo 11:06:33 ---Niin, mitäs siis olin sanomassa? No, jostain lukiessa voi näyttää että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, mutta suhteutettuna asukasmääriin ja katsottuna paikallista todellisuutta, en usko että tilanne on RADIKAALISTI erilainen kuin muualla.
--- Lainaus päättyy ---

Ei tuo suurten maiden asukasmääriin suhteuttaminen järin järjellistä ajattelua ole. Kiinaan suhteutettuna...


--- Lainaus käyttäjältä: Mikko A - 21.09.2007 klo 11:06:33 ---Samalla kun esim. Ville puhuu siitä että vaihtoehto sarjakuva on elitistinen homma ja ei kiinnosta rahvaan mieltymykset, kuitenkin valitus on nimenomaan että rahvaalle suunnattu kirjaketju ei sarjakuvaa ota. Mielestäni siinä on se olennainen ristiriita ja vaihtoehtoiset levityskanavat on se mikä voisi olla ratkaisu. Joskus esittämäni Poptori levy-yhtiön tyyppinen ratkaisu missä levittäjä vuokraa standitilan kaupalta, mutta siksi myös käärii kaikki rahat omaa taskuun. Kauppa saa vakiotulon vaikka ei myisi mitään, mutta toisaalta jos tuotteet oikeasti myy, myös julkaisija saa myytyä täyteen hintaan. Jokaisessa kaupungissa taitaa olla levykauppa/divari/taidekauppa tms mistä löytyy tyhjä kohta lattialta josta omistaja voisi mielellään ottaa vuokraa.
--- Lainaus päättyy ---

Levykaupan lattia ei ole se paikka, jossa sijaitsee meidän sarjakuvien mahdollisuudet. Ehkä useat sarjakuvaharrastajat harrastaa myös rockia ym., mutta tässä ollaan taas marginaalisia - vai pitäiskö mun sanoa ELITISTISIÄ?!

Meidän kirjat kuuluu kirjakauppaan, ja Suomessa ei ole juuri muita kirjakauppoja kuin Suomalainen kirjakauppa. Mä haluan meidän kirjat sinne, ja siksi mä räyhään. Kotimainen kaunokirjallisuus on myynnissä kirjakaupoissa. Sarjakuvakin on kotimaista kaunokirjallisuutta. Rahvaan mieltymykset kiinnostaa mua kustantajana mitä suurimmissa määrin. Taiteilija ei saa niitä ajatella (ja ajattelee kuitenkin).

Katsaus kotimaiseen proosaan. Ei se mitenkään ihmeellisesti myy, mutta poikkeuksia on paljon. Wsoy, Otava, Tammi, Gummerus jne. jne. jne. OSAA MYYDÄ romaaneja, ja vaikka kielialue on pieni ja kirjat kalliita, kirjallisuus on elossa, ja lukuhaluiset pääsee kirjojen äärelle. Jos menee heikosti, uusi kotimainen romaani myy vain 300 kpl. Mutta monet myy sellaisen normaalin 1000-2000 kpl, ja joskus sattuu, että myynti nousee tuosta huomattavasti korkeammaksi, ja silloin on kyse menestyksestä, myös taloudellisesta. Ja kotimaisessa proosassa menestyksiä todella on.

Myyntiluvuissa ero pienkustannesarjakuvan ja proosan välillä ei ole järin suuri (jos menestykset lasketaan pois)! Sarjakuvalla on kaikki mahdollisuudet samaan näkyvyyteen ja lähtökohtiin. Miksi ei olisi? Ei mulla tämän fantastisempia kuvitelmia sarjakuvan myynnistä ole.

Doc Lomapäivä:
Ville, se sun purkaus menee vähän hukkaan KUTIssa. KUTIa lukee sarjakuvaväki ja kyllä sarjakuvaväki tietää mikä on ongelman nimi. Juttu pitäisi julkaista Hesarin mielipidepalstalla.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu