Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Omakustanteet ja underground

Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa

(1/60) > >>

ubu-kauppa:
Tekstit olivat lehden parasta antia. Ville Rannan essee Kirjavälityksestä ja Suomalaisesta kirjakaupasta jopa niin olennainen että julkaisin sen (luvan kanssa) myös omilla sivuillani:

http://kreegahbundolo.blogspot.com/2007/09/tappakaa-kirjavlitys-kuolema.html

Mikko A:
Rannan essee on muuten ihan hyvä, mutta hieman huvittaa se ajatus joka tiivistyy:
"Pienkustantajat osaavat toimittaa ja suunnitella laadukkaita sarjakuvakirjoja. Ne tuntevat lajin ja tekijät, osaavat arvioida lopputulosta ja toimittaa teoksia tekijöiden kanssa. Ne osaavat jopa markkinoida teoksia niiden arvolle sopivalla tavalla ja oikeille tahoille. Mitään näistä asioista suuret kustantamot eivät osaa. Ne julkaisevat sarjakuvan alalla mitä sattuu, valitsevat tekijät julkisuuspotentiaalin tai pärstäkertoimen perusteella, tekevät kirjat huonosti, painattavat ne huonosti, myyvät sitä väärin"

Jos oletetaan että:
1) on valittu oikea laadukas tuote (= ihmiset haluaa sitä)
2) on valmistettu se niin ammattitaitoisesti että kenelläkään tuskin on valittamista teknisestä laadusta
3) on markkinoitu teokset sopivalla tavalla ja oikeille tahoille

... niin miten lopputulos on silti se että valitetaan että mistään ei saa ja kaikki on perseestä?  Levittäjät on kaupallisia tahoja, joille raha kelpaa. Jos tuotteelle on julkaisija osannut rakentaa kysyntää (ks. kohdat 1-3), niin kyllä minä veikkaan että ne sinne kauppaan päätyy.
Jos ongelmaa katsoo ihan objektiivisesti, niin missä tuo asiantunteva markkinointi näkyy? Pääsääntöisesti niissä medioissa, joita seuraavat hankki albumin jo suoraan kustantajalta, jostain postimyynnistä tai sarjisfestareilta. Osaako taiteilija katsoa teostaan mistään muusta kuin omasta näkökulmastaan? Jos itseään kiinnostaa lukaista vasurilla sutaistu juttu oman perhe-elämän kiemuroista, onko varmaa että muita oikeasti kiinnostaa? Albumeita, joissa tavallinen lukija ei meinaa välillä saada selvää niin tekstistä kuin että mitä kuvissa yleensä tapahtuu, tai jos saa, niin sitä ei välttämättä kiinnosta lukea insidepiirin fiilistelyä mitä viime vuoden sarjisfestareilla tapahtui, heh...
Pistetäänko ostohalukkuuden puute muiden, esim. Suomalaisen kirjakaupan syyksi, vaikka todellisuus on että materiaali vaan on niin marginaalista että vaikka ego ei antaisi periksi myöntää, se ei oikeasti kiinnosta nyt, eikä ehkä myöskään jatkossa, massoja jotka asioi kirjakaupoissa.
Minulle kyllä kelpaa ihan jokainen Aseman julkaisu, vaikka en niitä erityisen suuressa arvossa pidä, mutta kyllä minä pääsääntöisesti antaisin varoituksia ostajalle kuin hehkuttaisin.

Ongelma ei ole Suomalaisessa kirjakaupassa tai kirjavälityksessä, vaan se koskee ihan koko yhteiskunnan hektistä kulutushysteriaa, jossa hädistuskin kukaan (etenkään fyysinen kauppa) haluaa pitää varastoa tai edes mitään vanhaa myynnissä* ja kyse ei ole minkään kestävän luomisesta vaan että tavara muuttuu rahaksi äkkiä ja sen voi sen jälkeen unohtaa ja tuote katoaa markkinoilta totaalisesti kun helposti myytävä uutuus tavara vyöryy hyllyille vaan hävitäkseen nopeimpien ostajien haltuun. Ja jos näin ei käy, vaihtoehtoisesti se alelaari/roskis.

(*EDIT: siis myös tavis kirjat, levyt, lehdet, leffat... Yritä etsiä joku hitusekin marginaalisempi leffa jostain muutaman vuoden viiveellä, niin voi tulla itku. Levyistäkin kun kerran päästään eroon, ei kehdata ottaa uutta hyllyyn ellei menekki ole 100% varma)


Mutta jos nyt offtopic jäisi tähän ja voisinkin kommentoida että Kuti 5 oli erittäin asiallinen. Joitain graafisesti erittäin onnistuneita juttuja. Etukansi kerrankin todella mainio, vaikka värit ei ihan tuon netin näytekuvan tasolle pääse. Ei ole nyt lehti tässä käsillä, niin ei voi sen tarkemmin sanoa, mutta kyllä tuo yks Roope niiden huopakynien kanssa vääntää huvittavimmat jutut.

villeranta:

--- Lainaus käyttäjältä: Mikko A - 19.09.2007 klo 14:46:11 ---Jos oletetaan että:
1) on valittu oikea laadukas tuote (= ihmiset haluaa sitä)
2) on valmistettu se niin ammattitaitoisesti että kenelläkään tuskin on valittamista teknisestä laadusta
3) on markkinoitu teokset sopivalla tavalla ja oikeille tahoille

... niin miten lopputulos on silti se että valitetaan että mistään ei saa ja kaikki on

--- Lainaus päättyy ---

Asia ei ole noin yksinkertainen, rakas Watson. Mutta en ehdi kirjoittaa syvällistä erittelyä aiheesta tähän, en edes vasemmalla kädellä sutaisten. Kun sanon, että pienkustantajat osaa myös markkinoida kirjojaan, niin sehän ei aivan pidä paikkansa. Tai, osaaminen ja pystyminen ovat kaksi eri asiaa. Siinä missä suurien kustantajien markkinointiosasto ei edes tiedä, että kustantamo julkaisee sarjakuvaa (tämä ei koske Aku Ankkaa, mutta melkein kaikkea muuta), pienkustantamoissa tiedetään, ketkä ovat kirjojen todellisia ja potentiaalisia lukijoita, mistä he haluavat kirjansa ostaa, mihin hintaan, miltä kirjan pitää näyttää, että se on sekä kaunis, tyylikäs että houkutteleva jne. Toinen juttu onkin sitten se, miten tämä tieto siirretään markkinointitoiminnaksi. Ei mitenkään. Ei ole rahaa.

"Laadukas tuote = ihmiset haluaa sitä". Jaa jaa. Sori nyt vaan. En tiedä, oletko Aspa niitä, jotka ovat sitä mieltä, että ooppera pitää lopettaa, koska kansan syvät rivit eivät ole kiinnostuneita siitä. No, muitakin kriteerejä on olemassa, ja pienkustantajat ovat elitistisiä. Miksi keskittyisimme tekemään kaupallista roskaa, jos suurin intohimomme on julkaista juuri ja vain sitä, mikä meidän mielestämme on suurta ja hyvää? Okei, vaikkapa siksi, että saisimme rahaa. Näin meidän ehkä pitäisikin tehdä, mutta mun kohdalla ainakin jäisi sitten ne sarjakuvat piirtämättä, koska kustantamon pyörittäminen ei ole mikään iltapuhde - ei edes, vaikka julkaisisi vain pari taidepaskaa vuodessa.

No, meillä on paljon opittavaa, paljon mahdollisuuksia ja paljon tehtävää vielä. Siinä hommassa Suomalainen kirjakauppa ja Kirjavälitys asettelevat kapuloita rattaisiin todenteolla.

Tätä näkökulmaa kirjamarkkinoihin saa kritisoida, tietysti, mutta en ihan totta Mikko Aspa puhunut omien kirjojeni laadusta enkä omien, Asemassa tehtyjen (mm. Mika Lietzénin ja Terhi Ekebomin loistavasti suunnittelemien) kirjojeni myynnistä. Voit mennä valittamaan piirrostyylistäni minua tai kotimaista sarjakuvaa ruotiviin keskusteluihin. Löydät sieltä varmasti samanmielisiä.

tomu:

--- Lainaus käyttäjältä: Mikko A - 19.09.2007 klo 14:46:11 ---Pistetäänko ostohalukkuuden puute muiden, esim. Suomalaisen kirjakaupan syyksi, vaikka todellisuus on että materiaali vaan on niin marginaalista että vaikka ego ei antaisi periksi myöntää, se ei oikeasti kiinnosta nyt, eikä ehkä myöskään jatkossa, massoja jotka asioi kirjakaupoissa.

--- Lainaus päättyy ---

En nyt Mikko vastaa tekstiisi yksityiskohtaiseti, se on mielestäni kauttaaltaan aika väärässä, johtuen lähinnä ajattelutapojen eroista.

Villen teksti on kirjoitettu pienkustantajan asemasta, josta Villellä ja minulla on aika lailla kokemusta, samoin sinulla. Mikä vaikkapa Aseman ja Huuda Huudan erottuu Loka/Freak Animal -kuvioista on se, että FA menee suoraan marginaaliin eikä pyrikään sieltä pois. Minä olen tehnyt aiemmin samoin, teen sitä vieläkin joillain Boing Being -julkaisuilla kuten omat luonnoskirjani. Hyväksyn, että ne ovat marginaalille. Aseman ja Huuda Huudan tapauksessa emme kuitenkaan pyri olemaan marginaalia vaan toivomme, että jokaisella, joka kirjamme haluaa on mahdollisuus se saada. Kirjojen materiaali on sellaista, etten näe mitään syytä, miksei siitä voisi satunnainen ihminen jossain Äkäslompolosta kiinnostua. Siis jos vain törmäisi siihen kirjaan. Nääs, jotta lukija haluaa kirjan, pitää hänen se ensin kohdata. Tässä kohtaa astuvat Kirjavälitys ja Suomalainen kuvioihin. Niiden varjon takaa on vaikea toimia. Ei meidän kirjamme ole marginaalia, ne ovat graafista kirjallisuutta, jollaiseen Suomessa ei olla vielä juurikaan totuttu. Asemalla ei varmastikaan ole laittaa nelinumeroisia summia kirjojensa markkinoimiseen ja sitä kautta saada kiinnostusta. Turhaa on myös ollut selittää vaikkapa Jeffrey Brownin Haparointia -kirjasta Suomalaiselle. Kyseessähän on yksi niitä avainteoksia, jotka pelastivat uuden amerikkalaisen sarjakuvan. Muutaman kymmenentuhannen myyntiin yltänyt Clumsy on yksi syy, miksi yhdysvaltalaiset kirjakaupat nykyään myyvät myös vaihtoehtosarjakuvaa ja sarjakuvaromaaneja. Niin. Suomalaisesta minulle osoitettu henkilö ei vaivautunut ikinä vastaamaan.

Tosiasia on, että artikkelin käsittelemiä tahoja ei kiinnosta kuin raha. Ei siellä yksilöt myytävästä päätä vaan selkeät luvut. Suomalaisen puolimonopoli tuntuu jopa laittomalta. Kuten Ville sanoo, ei isoissa ympyröissä tällaista meidän tekemäämme/julkaisemaamme tavaraa osata myydä, levittää eikä markkinoida. Ammattitaidotonta touhua alusta loppuun. Varovaisia ratkaisuja, ei uskota tekijöihin saati teoksiin. Onko tässä maassa oikeasti yhtään sarjakuvakustannustoimittajaa? Minun mielestäni ei ketään, jolla olisi siihen riittävä sarjakuvan koko skaalan kattava asiantuntemus.

Eihän tässä kauppalevityksen kanssa mistään isoista määristä puhuta, se on varmaa. Kuitenkin, se parin-kolmensadan lisämyynti, joka paremmalla levityksellä olisi mahdollista, on JUURI SE RAHA, jolla itse taiteilija tulisi elämään... ja tekemään ehkä sen seuraavan kirjansa. Asemalla ja meillä on tarkoitus tehdä kustannustoiminta jatkuvaksi JA maksaa tekijöille palkkaa. Ymmärrät kai miksi HUUDAMME asiasta?

Tarkoitus on tehdä asioita tosissaan. Omakustanteita toki voi näperrellä ja olla tyytyväinen siihen. Se on eri juttu. Käsityöläisyys on hyvä asia. Uskon, että Villellä ja Asemalla, samoin kuin meillä, on halu tehdä asiat niin hyvin kuin pystymme, loppuun asti; viedä kirjat paikkaan ja katsoa, mitä ihmiset oikeasti ovat mieltä siitä, mitä teemme. Kirjan valmistumisen jälkeen olemme kuitenkin voimattomia. Kiitos mainittujen tahojen tuotos ei ikinä tule kohtaamaan suomalaisista kuin murto-osan. Voidaan siis vain toivoa jonkinlaista ilmiötä.

Mikko A:

--- Lainaus käyttäjältä: tomu - 20.09.2007 klo 18:32:29 ---Uskon, että Villellä ja Asemalla, samoin kuin meillä, on halu tehdä asiat niin hyvin kuin pystymme, loppuun asti; viedä kirjat paikkaan ja katsoa, mitä ihmiset oikeasti ovat mieltä siitä, mitä teemme. Kirjan valmistumisen jälkeen olemme kuitenkin voimattomia. Kiitos mainittujen tahojen tuotos ei ikinä tule kohtaamaan suomalaisista kuin murto-osan. Voidaan siis vain toivoa jonkinlaista ilmiötä.

--- Lainaus päättyy ---

Joo, nuo tuossa on kyse juuri erilaisesta näkökulmasta ja tavoitteista ja syistä jotka nähdään esteenä. Muistuu vielä mieleen muutaman vuoden takainen tapaus jossa Hans oli erityisen kitkeränä kun GRONKin räpellyksiä oli muutamassa divarissa/kirjakaupassa myynnissä ja silloin se oli pilaamassa sarjakuvan potentiaalia ja syynä miksi kaupat ei halua vaihtoehtosarjakuvia myyntiin (-> koska joku rävellys ei myynyt, ei oteta muitakaan "omakustanteita"), vaikka kyse oli n. 5-10kpl lehtiä asettumisesta johonkin tiettyyn paikkaan suomessa, hehe..

Divareita/kirjakauppoja laajasti kiertäneenä voi kokemuksesta sanoa itse ja kuka tahansa muukin, että sen ei tarvitse olla Suomalainen Kirjakauppa tai joku kasvoton iso pulju, vaan mikä tahansa liike, jossa uutuusjulkaisua ei oteta kuin 1kpl hyllyyn. Jos sitäkään. Tukkuhintaa kauhistellaan, jos uskallat jättää laskulla, voi olla että tietyistä paikoista ei kuulu pihaustakaan eräpäivän tullessa, heh.. Vaikka edellistä tuotosta olisi mennyt, jos et oma-aloitteisesti vie toista tilalle, sitä ei kyllä koskaan hankita. Postitse ei tilata paria lehteä tai albumia, isompaa läjää ei uskalleta ottaa hyllyyn pölyyntymään.
Joten minä veikkaisin, että vaikka kirjavälitys heivattaisiin pois ja jokainen liike päättäisi itse valikoimistaan, ilman erittäin massiivista omaa panosta (suhteeton työmäärään & tulevaan voittoon) kauppajakelu ei silloinkaan kannata.
Kun kysyy miltä tahansa kauppiaalta, tulee sama viisu miksi mitään omakustanne/pienkustanne kamaa ei ole, eikä tule.

Olisi mielenkiitoista nähdä esim. Haparointia kirjan myyntiluvut suhteutettuna asukaslukuihin. Muutama kymmenen tuhatta jenkeissä, vaikka noteeraisi vaan "trendikkäät" osavaltiot ja niiden isoimmat kaupungit, olisi ehkä suomessa samassa suhteessa vain pari sataa?  % kirjakauppojen kokonaismäärästä jotka vaihtoehto sarjakuvaa myy, voisi suomessa vastata juuri se vähäinen vaihtoehtoputiikkien määrä?

En tietenkään tyrmää ajatusta että ei saisi yrittää. Esim. Kuti on projektina ennenkaikkea ihailtava ja kannatettava, kuten myös laadukkaiden albumien väsääminen. Näin marginaalisten markkinoiden maassa, missä juuri mikään ei saa jakelua tai tuota tarpeeksi tuntuu turhalta ottaa esimerkiksi 2 yritystä, joiden poistaminen todennäköisesti ei toisi mitään pelastusta vaan sama karu tarina jatkuisi edelleen, nyt "vittumaisten" yksityisten kirjakauppojen pitäjien nihkeilynä, jotka ei ymmärrä rahvaita nuoleskelemattoman elitistisen sarjakuvan päälle.

En tiedä mikä on se normaali siivu minkä välittäjä ja kauppa julkaisusta ottaa? Jos kansihinnalla olisi tarkoitus myydä kaupassa, pitäisi alkuperäinen tukkuhinta olla ehkä enintään 30% siitä. Onko tämä mahdollista, riippunee ihan siitä miten pienellä katteella on valmis toimimaan vai jopa tappiolla jota kompensoi suoramyynti. Jos asenne on että hinnasta ei tingitä, vaan tukkuhinta on esim. 60% myyntihinnasta (+ kulut), niillä hiluilla mitä erotukseksi jää pelaa kukaan .. "oikea yrittäjä". Sitten diilailut jää elitistien keskinäiseksi UG touhuksi ja yksittäisten kauppiaiden hyväntahtoiseksi eleeksi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu