Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot

Peacemaker

<< < (2/5) > >>

Veli Loponen:
Mä oon yllättänyt itseni ja oon tykännyt Peacemakerista. Aluksi ekan kauden suhteen oli vähän käynnistysvaikeuksia, mutta sitten se lähti vauhtiin. Tiedostan tolppiksen kommentin liiallisesta väkivallasta. En yleensä siitä tykkää, mutta jostain syystä tässä sekään ei ole haitannut. Ehkä siksi, että päähenkilö lähtökohtaisesti on äärimmäisen väkivaltainen ja sitä kautta väkivalta on perusteltua. Samalla sarjassa on merkittävässä roolissa muutkin asiat kuin se väkivalta.
Nettipölinöiden mukaan tää kakkoskausi johtaa (yhtenä?) Gunnin seuraavaan DC-elokuvaan Man of Tomorrow, jossa pahikseksi on arvailtu Brainiacia, joka pakottaisi Teräsmiehen ja Luthorin toimimaan yhdessä.

Reima Mäkinen:
Mun mielestä tässä kakkoskaudella (ykköskaudesta en muista) on ollut tarpeetonta graafista väkivaltaa, joka laskee ikävästi sarjan kiinnostavuutta ja tasoa.
Muuten ihan hassua sekoilua.

Darth Mika:
Itse oon tykäänyt tästä! Mua ei raakuus haittaa...enemminkin hyvä lisä näihin sarjoihin. Jos joku antaa jollekin turpaan, niin kyllä se pitää näkyä naamassa ja jos ammutaan niin verta tosielämässä pursuaa haavasta.
Liian silotellut leffat ja sarjat, niitä en kaipaa!

Curtvile:
Oma kantani on sama kuin keskiverrosti ylipäätään, ihan liian vähän väkivaltaa sarjassa.
Sama kuin monessa mm Garth Ennis sarjakuvassa, huumoria hiukan liikaa, väkivaltaa liian vähän ja tarinalle jätetään turhan vähän tilaa.
Ja nämä ovat sitä parempaa päätä kerronnassa.

Jokaisella tietenkin on omat tasonsa mitä sietää ja missä rajansa kulkevat, sitä en minä päätä sen enempää kuin muut puolestani mikä on liian väkivaltaista.

Kun katsoo ja lukee paljon ja muutenkin on kuluttanut kulttuuria on oppinut asettamaan omaan arvoonsa kommentit väkivallan ja seksin määristä. Kukkahatun sijaan töissä pitää pitää kypärää ja siviilissä talvisin Mötorhead-pipoa. Peacemaker on minusta hyvä sarja ja väkivaltaisempana olisi parempi, kuten vähintään 95% kaikista sarjoista olisi mutta pelkästään väkivallalla niistä ei hyvää saa.
Se syntyy siitä että henkilöt ovat niitä, henkilöitä, eikä sitä tavallista valmiiksi mässytetyn paperinmakuista "tärkeää ihmissuhteilua" jolle vanhetessani olen löytänyt uusia halveksinnan tasoja.

Reima Mäkinen:

--- Lainaus käyttäjältä: Darth Mika - 07.10.2025 klo 14:53:22 ---Itse oon tykäänyt tästä! Mua ei raakuus haittaa...enemminkin hyvä lisä näihin sarjoihin. Jos joku antaa jollekin turpaan, niin kyllä se pitää näkyä naamassa ja jos ammutaan niin verta tosielämässä pursuaa haavasta.
Liian silotellut leffat ja sarjat, niitä en kaipaa!

--- Lainaus päättyy ---
Mun näkemys on se että jos vaikka lyödään nyrkillä naamaan, se toimii tarinan kerronnallisesti ihan yhtä hyvin, vaikka ei näytettäisi lähikuvassa sitä kun käsi läsähtää ja nenä siirtyy poskelle. Siis periaatteessa riittää, että katsoja tietää että nyt on turvauduttu väkivaltaan. Asian turha alleviivaaminen on useimmiten huonoa taidetta.
2000-luvun leffoissa on järjetön määrä minuutteja (varsinkin supersankarielokuvissa) joissa mätetään toista turpaan. Se on älyttömän pitkäveteistä ja graafisena se on paitsi tylsää myös ällöä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu