Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot

Peacemaker

<< < (3/5) > >>

Darth Mika:

--- Lainaus käyttäjältä: Reima Mäkinen - 08.10.2025 klo 14:11:12 ---Mun näkemys on se että jos vaikka lyödään nyrkillä naamaan, se toimii tarinan kerronnallisesti ihan yhtä hyvin, vaikka ei näytettäisi lähikuvassa sitä kun käsi läsähtää ja nenä siirtyy poskelle. Siis periaatteessa riittää, että katsoja tietää että nyt on turvauduttu väkivaltaan. Asian turha alleviivaaminen on useimmiten huonoa taidetta.
2000-luvun leffoissa on järjetön määrä minuutteja (varsinkin supersankarielokuvissa) joissa mätetään toista turpaan. Se on älyttömän pitkäveteistä ja graafisena se on paitsi tylsää myös ällöä.

--- Lainaus päättyy ---
Mä tahdon realistisuutta enemmän elokuviin. On leffoja, jossa lyödään toisia niin maan perkuleesti ja ne ei ole moksiskaan. Oikeasti yhdestäkin lyönnistä saattaa taju mennä, jos lyö kovaa. Sit nassu pysyy ihan ehjänä vaikka sitä hakataan olan takaa...ei turvotusta, ei haavoja. Ihmistä päin ammutaan läheltä ja kaikki luodit osuus maahan tai sivuille...edes rynnäkkökiväärillä ei osuta.

Sit on toinen ääripää, jossa ns. CGI-veri lentää kaaressa ja paljon. Oikeesti jossain verta lentää niin, ettei ihmisessä edes ole niin paljon verta.

Supersankarileffoissa nämä yli-ihmiset lyö ja heittelee ihmisiä oikein urakalla...lyönti jolla ihminen lentää 5 m taaksepäin. Varmasti oikeessa elämässä olisi kuollut siihen paikkaan tai vaikeesti vammautunut.

Huvittavinta on aseiden äänenvaimenimet...salamurhaaja naapurihuoneessa ampuu aseella, jossa äänenvaimennin...kuuluu vain tusahdus. Oikeesti se äänenvaimennin ei paljoakaan ääntä vaimenna, mutta joo tämähän on vain elokuvaa.

Ai niin vielä yksi. Sentin pöytälevy, auton ovi tai kipsiseinä saa luodin pysähtymään ja sen takana oleva roisto tai sankari selviää hengissä...no huhhuhhuuu!

Curtvile:

--- Lainaus käyttäjältä: Reima Mäkinen - 08.10.2025 klo 14:11:12 ---Mun näkemys on se että jos vaikka lyödään nyrkillä naamaan, se toimii tarinan kerronnallisesti ihan yhtä hyvin, vaikka ei näytettäisi lähikuvassa sitä kun käsi läsähtää ja nenä siirtyy poskelle. Siis periaatteessa riittää, että katsoja tietää että nyt on turvauduttu väkivaltaan. Asian turha alleviivaaminen on useimmiten huonoa taidetta.
2000-luvun leffoissa on järjetön määrä minuutteja (varsinkin supersankarielokuvissa) joissa mätetään toista turpaan. Se on älyttömän pitkäveteistä ja graafisena se on paitsi tylsää myös ällöä.

--- Lainaus päättyy ---

Aika 280 astetta tuosta.
En kannata Asimovilaista ajattelua. Huono taide itselleni on sitä tylsää ja kädenlämpöistä. Väkivalta on yleensä äärimmäistä, en usko sisäsiistiin " pikkusen läpsitään"
Ja konteksti.
On olemassa kymmeniä jollei satoja supersankareita joihin runsas graafinen väkivalta ei kuulu.
Peacemaker? Siinä Charltonin versiossa joka kirvoitti Watchmenin Comedianin tai DCn minisarjassa, Vigilantessa ja Suicide Squadissa.
Sitä ei kuulu siistiä, siloitella keskiluokan beesiin sisustukseen sopivaksi. Muuten on sama kuin tekisi Hercule Poirotin joka pienien harmaiden aivonystyröiden sijaan hakkaa kung-fua ja kidutusta apuna käyttäen "todistuksen" parhaaksi katsomaltaan yksilöltä.
Suoersankarit eivät ole sen enempää homogeeninen massa kuin dekkarit tai jokin muu genre.  Meillä vain halutaan jotenkin arvottaa " tämä on vakavista asioista, uskottava" mutta kun yhdeksän kertaa kahdeksasta ( ei kirjoitus- tai ajatusvirhe) ne ovat niin saatanan umpitylsiä ettei määrääkään.

Pornoistumista ja väkivaltaa paheksutaan useimmiten ihan hemmetisti hormoneja vetäneen humman selästä. Ainakin omasta mielestä se hevonen on tosi korkea ja valkoisena tietty puhdas ja uljas.
Ei ole pakko, minäkin pyrin parhaan tahdon kautta välttämään huonoja sarjakuvia, kirjoja ja elokuvia ja musiikkia. Virhearvioita käy ja joskus joko menee halpaan tai ei vain voi välttyä.

Onko Peacemaker sarjassa vähän liikaa huumoria? On minusta, mutta olen valmis elämään sen kanssa ja vaikken olisi ei kantani muuttaisi miten sarjaa tehdään.

tolppis:
No, itselläni taas menee nimenomaan raja mässäilyssä oli se sitten seksiä tai väkivaltaa. Eksploitaatio on eksploitaatiota enkä oikein enää jaksa sitä. Tylsää. Ei kaikkea ole pakko näyttää, on paljon vakuuttavampaa kun EI näytetä so. ihmisen mielikuvitus (no, ainakin omani on) on sen verran hanakka täyttämään ns. aukot.

Tykkään huumorista, en pidä väkivallasta.

PS: Mm. Tarantinoon kyllästyin sen Inglourious Basterdsin jälkeen. Vaikka Pulp Fictionissa ja Reservoir Dogsissakin on väkivaltaa, se ei vielä mennyt yli tai mässäilyn puolelle. Ainoastaan Django-leffa siinä välissä oli ihan jees.

Mut joo. Saa sitä tykätä mistä haluaa :) Ei se ole minulta poies.

Vincent:

--- Lainaus käyttäjältä: Reima Mäkinen - 08.10.2025 klo 14:11:12 ---Mun näkemys on se että jos vaikka lyödään nyrkillä naamaan, se toimii tarinan kerronnallisesti ihan yhtä hyvin, vaikka ei näytettäisi lähikuvassa sitä kun käsi läsähtää ja nenä siirtyy poskelle. Siis periaatteessa riittää, että katsoja tietää että nyt on turvauduttu väkivaltaan. Asian turha alleviivaaminen on useimmiten huonoa taidetta.
--- Lainaus päättyy ---

Ja sekin voisi riittää, että kamera vain kuvaa kertojaa, joka selittää tapahtumat ja mitään ei näytettäisi. Sillä sehän olisi muuten turhaa alleviivaamista.

Liioittelenko? No, joo, vähän ja toki sinulla, tai kenellä vaan, on tietysti oikeus henkilökohtaisiin mieltymyksiin, mutta harvoin mikään taiteellinen ratkaisu on läsnä muuten vaan. Teoksen pitäisi olla muutakin kuin mekaanista liikettä juonenkäänteestä toiseen, ilman mitään flavoria.

Tarvitsiko, esimerkiksi, Taru Sormusten Herrasta  kaikkia niitä massiivisia maisemakuvia? Kyllähän katsoja muutenkin tajuavat, että hahmot kävelevät paikasta toiseen. Mutta, nämä otokset palvelevatkin teoksen yleistunnelmaa, viestien kuinka massiivinen tämä kävelymatka onkaan.

Tapauskohtaisesti graafinen väkivalta on hyvä tehokeino juurikin antaa väkivallalle painoa, tehdä siitä epämukavaa katsoa ja muistuttaa, että sillä on seurauksia. Tai sitten sen voi vetää niin överiksi, että menee mustaan huumoriin.

tolppis:
No, esimerkkejä olisi katsomistani - jos muistaisin ne tähän, huono muisti estää - joissa tuo on tehty tyylillä, ilman mässäilyä ja silti tulee ilmi että kuinka inhaa väkivalta on ja mitä saa aikaiseksi. Mutta joo, tuota juuri tarkoitan että tietyssä kontekstissa überväkivalta menettelee jos se on vedetty nimenomaan niin överiksi ettei sitä vaan voi ottta tosissaan. Jokainen ajatteleva ja etenkin tunteva yksilö kyllä erottaa elokuvaväkivallan todellisuudesta. Jos ei erota niin se onkin sitten jo vakavampi juttu. Ja kyllä, ns. taidetta tai viihdettä tai miksi haluaakaan kutsua niin kirjallisuudessa, elokuvissa, sarjoissa kuin missä vaan voi tehdä hyvin ja hyvää ja mielenkiintoista jopa ILMAN väkivaltaa...tiedän, radikaali ajatus näinä aikoina...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta