Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Nettisarjakuvat

Aaltotie

<< < (2/3) > >>

Timo Ronkainen:
Onpas pakko hiukan kehaista noita sympaattisia eläinhahmoja! Hengeltään vähän Raymond Macherotia. Kuvien sisäistä sommittelua ja dynamiikkaa pitänee vielä vähän petrata, mutta tykkäsin!

Timo

Clavia Z:
Voi kiitos! Tunnustan, että perspektiiveistäkään en ymmärrä yhtään mitään, mutta pusken eteenpäin silti.

Perinteinen eurosarjakuvatyyli on juuri se alusta, josta olen sarjakuvantekijänä ponnistanut 1980-luvulta lähtien, joten Macherotiin vertaaminen on silkka kehu. Piirrostyylini itsessään on ihan itse kehitetty, en ainakaan tietoisesti ole ottanut vaikutteita keneltäkään. Naavametsäläisissä teen kyllä kunnianosoituksia NonStopissa ja Ruuduissa julkaistuille sarjoille - siitä vain viittauksia etsimään.

Clavia Z:
Loin kotisivuni 22.10.2008, ja tänään ne täyttävät 10 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi peräti neljä päivitystä.

Seuraavassa työpaikan lehden numerossa julkaistava Positiivinen napa -strippi sai olla yksi päivitys, vaikkei lehti ole vielä ilmestynytkään.

Naavametsäläiset 4: Yö kätkee suojaansa jatkuu edelleen, ja työstin viime viikolla valmiiksi peräti kolme sivua. Sivut liittyvät toisiinsa niin kiinteästi ja muodostavat tiiviin kokonaisuuden, joten ne oli pakko tehdä ja julkaista samanaikaisesti. Näillä sivuilla puhutaan paljon joten luettavaa riittää, mutta juuri niistä asioista joista koko Naavametsäläiset-sarja itse asiassa kertoo. Tarinan ydin piilee näissä sivuissa.

Lisäsin sivuilleni tänään myös muutaman vanhan sarjakuvan:

Professori Versum (1994) - piirsin lyijykynällä 1989 44-sivuisen albumin. Viisi vuotta myöhemmin yritin tehdä sen uudestaan tussikynällä samalla parantaen tarinaa, mutta kesken jäi 12 sivun jälkeen. Tästä sarjakuvasta Kvaak-nimimerkkini on peräisin.

Mustat sivut (1994-1996) - Franquinin klassikkoalbumin innoittamana syntynyt sarja pieniä mutta mustia juttuja, joissa sain tuulettaa omia synkkiä ajatuksiani.

Vuoristorata (1990) - Oriveden opiston sarjakuvakurssilla syntynyt sivun mittainen työ.

Albert Maskersson (1991) - kolme ruotsinkielistä, kaksirivistä strippiä, jotka tein lukiossa piirustustuntien projektina, ja jotka julkaistiin koulun lehdessä.

Clavia Z:
Keväällä minuun iski jokin outo vimma, ja rupesin touhuamaan omilla kotisivuillani suorastaan hyperaktiivisesti. Ei riittänyt, että selaan Hesarin Aikakone-arkistoa päivittäin ja piirtelen Naavametsäläisiä, vaan aloitin kolme muutakin projektia.

Minulta löytyy noita omatekemiä julkaisukelvottomia pöytälaatikkosarjakuvia jonkin verran. Julkaisukelvottomia ne ovat siksi, että ne on piirretty lyijykynällä A4-arkeille. Niitä ei pysty skannaamaan. Paitsi jos ostaa kirjakaupasta kuultopaperia ja piirtää läpi tussilla. Näin olen tekemässä albumimittaiselle Professori Versum -sarjakuvalle, jonka piirsin 1980-luvun lopulla vielä naivina teinipoikana. Vaikka kolmeen itsenäiseen osaan jaetulla, yhteensä 48-sivuisella sarjalla on vikansa, suhtaudun yhä siihen jonkinasteisella lämmöllä. Tästä voi ehkä itse kukin nähdä, miksi:

Sivut 1-13 (piirsin nämä uudestaan vuonna 1994)

Sivut 14-26

Sivut 27-38

Sivut 39-48


Sitten on vanha kunnon strippisarjakuvani Tuomas ja Rauno / Aaltotien keikarit / Aaltotie. Piirsin 618 strippiä vuosina 1987-1989, 412 strippiä vuosina 1992-1993, ja tällä vuosituhannella vielä 160 strippiä. En aio jatkaa sarjan tekoa enää, mutta vanhaa kamaa siis riittää.

Tänne postaan päivittäin yhden stripin vuosien 1992-1993 rupeamasta.


Ja on minulla vielä kohta kuukauden täyttävä musiikkiblogi, johon siirrän kotisivuiltani pois kaikki musiikkiaiheiset kirjoitukseni vuosilta 2009-2019. Vanhoja juttuja siis, mutta löytäähän niistä edelleen hyödyllistä tietoa, vaikkei kaikilta osin ajankohtaista enää olekaan.

Muitakin projekteja hautuu päässäni, mutta ne eivät liity sarjakuviin eikä niiden aika ole vielä.

Clavia Z:
Professori Versum valmistui tasan viikko sitten. Pöytälaatikossa lojui vielä yksi lyijykynällä 1980-1990 -lukujen vaihteessa piirretty sarjakuva, joka ansaitsi tulla esitellyksi.

Sain 1989 idean tehdä sarjakuvia omista unistani. Päätin linkittää ne toisiinsa löyhällä kehysjutulla, ja koostaa 46-sivuinen albumi. Projekti kaatui omaan mahdottomuuteensa. Liian harvoin muistin omia uniani jälkeenpäin, ja jos muistinkin, ne eivät soveltuneet sarjakuviksi koska niistä puuttui kunnon tarina. Kolme unta sentään sai sarjakuvallisen asun, ja 13 sivua valmistui.

Piirsin mukaan oman lapsuudenkotini ja vähän sen ympäristöäkin, ja päähenkilö on alter egoni.

Kesken jäänyttä Unikirja-albumia voi lukea nyt jo kuuden sivun verran, ja teen homman loppuun sitä tahtia kuin ehdin. Piirrosjälki nyt on mitä on, mutta hei, olin vasta 14-16-vuotias tuohon aikaan:

http://aaltotie.ucoz.com/index/unikirja/0-650

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu