Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Muut sarjakuva-aiheet

Luettua

(1/256) > >>

tolppis:
Eli päätin laittaa tuommoisen otsakkeen kun tähän voisi sitten kerätä sellaisia arvostelmia juuri lukemistaan sarjakuvista sen kummemmin erittelemättä.

Kirjoittelen lisää tähän kunhan saan hieman käytyä läpi niitä triljoonaa lehteä jotka luin viikonloppuna.

Ainoastaan yksi jäi niin selkeästi mieleen että osaan kertoa siitä ilman muistiinpanoja eli argentiinalaisten F. Solanon Lopez (tai jotain sinnepäin) ja Sampayon (eli Alack Sinnerin käsikirjoittaja) tekemä albumi Deep City.

Alppari tapahtuu vaihteeksi jossain muualla kuin siinä iänikuisessa Nykissä eli Buenos Airesissa. Ja ajankohtakin on mielenkiintoinen 1950-1960 luku.

Päählö on Komisario Evaristo, entinen huippunyrkkeilijä, joka kohtaa alpparin novellimaisissa pikkustooreissa mm. vanhan gangsterisoituneen otteluvastustajansa, hampaattoman ja kesyn leijonan, japanilaisia salamurhaajia, huijarisaarnaajia ja tietysti kun Argentiinassa ollaan heti sodan jälkeen, piileskelevän natsirikollisen.

Mielenkiintoisen lisän juttuihin tuo taustalla vaikuttava "kenraali" josta näytetään vain käsi ja sormus. Vallankaappauskin tapahtuu (kuulostan ihan HS:n Fräntiltä, huokaus). Pikaisesti eräässä tarinassa piipahdetaan myös Havannassa jossa viranomaiset pelkäävät Chen & co. iskuja.

Evaristo on aika ristiriitainen poliisi, joku voisi sanoa hänen toimiaan "oikeuden hyväksi" jopa rikollisiksi.

Piirtäjän mv-kuvitus sopii hienosti tarinan ei-niin-mustavalkoiseen tarinaniskentään ja auttaa samantapaisen tunnelman luomisessa kuin vanhoissa rikoselokuvissa (kuten eilen tv:stä esitetty Deasperate Measures Bogart-pätkä). Vaikka tarinoissa on selvästi jo kuluneita juoniaineksia (eli kliseitä) alppari jättää jollain lailla tyytyväisen mielen.

Ilmeisesti näitä Evaristoja on lisääkin. Täytyypä penkoa Fennican ja GF:n hyllyjä.

Veli Loponen:
Luin kirjastosta lainaamani the Last Avengers story-albumin.
Peter Davidin tarina oli aika onneton. Ihan liikaa yritettiin hakea Millerin DK:n ja Kingdom Come -tarinoiden tunnelmaa ja epäonnistuttiin. Mukaan saatiin vielä imutettua Terminator 2 elokuvasta tuttu nestemäinen robotti.
Ja jotta tarinankierrätys maksimoituisi, loppuratkaisu oli yksi perinteisimmistä: Se kaikkien ihannoima ja kuolleeksi luultu sankari elää sittenkin! Albumin paras sitaatti (ja samalla parhaiten albumin kliseisyyttä edustava) on Ultron 59:n tokaisu Kangille: "Fool! I placed "the Last Avengers story" in the time capsule myself, two years ago, so you'd find it in the future!"
Tarinan kuvittaja on minulle aiemmin tuntematon (onneksi) Ariel Olivetti, joka koitti seurata mm. Alex Rossin jalanjälkiä maalaustaiteen ja sarjakuvan yhdistämisessä. Ja huonosti onnistui. Suurin osa kuvista on taustattomia ja epämääräisen sumun valloissa. Sama sumu tunkeutuu liki jokaiseen kuvaan, niin että selkeitä kuvia ei ole koko albumissa oikeastaan yhtäkään. Ja ihan liian usein kuvakerronta on olematonta ja joutuu miettimään, että mitä tässä nyt tapahtuikaan.
En suosittele tätä kenellekään.

The Last Avengers storyn jälkeen aloitin Wonder Woman: the Contest -kokooman. Olen sitä kirjastossa usein katsellut, mutta en ole lainannut, koska Deodato juniorin kuvitus on aika luotaan työntävää. Nyt kuitenkin rohkaistuin ja päätin lukea sen. Raportoin siitä sitten myöhemmin. Mutta on uskomatonta, että tämä on Ihmenaisen ensimmäinen kokoelma!

tolppis:
Mistäpä kirjastosta moisia löysit?

Veli Loponen:
Tampereelta Metsosta. Löytyy noita muutama. Hankittu lähinnä Kukunorista.

tolppis:
Deadenders by Brubaker & Pleece parin vuoden takaa

En tiedä mihin tämä tarina edelleen kehittyy mutta ainakin alku on ihan mielenkiintoinen vaikkakin tuo hieman "näkylapsineen" mieleen muutamankin tieteiselokuvan ja -tarinan.

Skootterilla päristelevät nuoret ovat aika piristäviä kaikkine pireineenkin päähenkilöinä.

Brubakerilta, suosikkikäsikirjoittajaltani, aika erikoinen aluevaltaus tämä stoori kun yleensä olen tottunut näkemään melkein puhdasta dekkarikamaa kaverilta.

Pleecen kuvitus oli ihan mukavaa, etenkin naisten kuvaus, mutta jotenkin särmättömämpää kuin Hellblazer: Bad Blood "Constantine as Old Fart"-stoorissa jokunen vuosi sitten. Kansipiirtäjä on pahuksen mainio.

Eka osa viidestä vasta luettu mutta näyttää lupaavalta. Palailen asiaan kun kokonaisuus pulkassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu