Juuh, kun Tim ja Tom -albbareita on tehty jotain 70+ kappaletta, oli herra Shokin aika viimein saada oma, ns. aikuiseen tyyliin piirretty sarjansa.
Ostakee! Lisää töitä Anssille!
Shockin sarjasta kerroin Eric Maltaite -ketjussa.
Tässähän alkaa ihan jänskättää........ Mukava tunne näin jo vanhempana lapsena.
Ekku
Kas, tämä pottunokkien vakavoittamistrendi jatkuu tässäkin muodossa. Tarkoitan tällä siis tätä kuviota, jossa alkuaan lastensarjaksi luotua bd:ta kehitetään "tummempaan" ja "aikuisempaan" suuntaan vaihtelevalla menestyksellä. Ennen Timiä ja Tomia apajilla ovat olleet ainakin Piko ja Fantasio ("Kone joka näki unia") ja Anu ja Antti (Amoras- ja J.Rom -albumisarjat), pikkuisen myös Lucky Luke tämän 75-juhlaalbumin myötä. Vieläkö joku keksii muita?
Onko albumit painettu Kiinassa vai Euroopassa? :police:
Aika monet tämän genren teoksista kärsivät siitä ongelmasta, että idea sarjan synkentämisestä vaikuttaisi syntyneen enemmän markkinointiosastolla kuin luontevasti luovien tekijöiden mielissä. Lopputulokset ovat siten väkinäisen oloisia.
Siegfried tulossa suomeksi.
Oikein päätelty, se tulee ZT:n kautta. Eka kirja ilmestyy keväällä.
Saalistajien klubi 1 saapui painosta vähän etuajassa, ja ensi viikolla sitä löytyy tutuilta jälleenmyyjiltä. Oikein kiva tarina on se!
Toinen osa ilmestyy Ranskassakin vasta toukokuussa. Se on jo Anssilla käännettävänä, joten varsin tuoreeltaan saadaan suomeksi.
Saalistajien klubi 1 saapui painosta vähän etuajassa, ja ensi viikolla sitä löytyy tutuilta jälleenmyyjiltä. Oikein kiva tarina on se!
Eikös Sillage sopisi Zoom Teufelin kustannettavaksi, nyt kun... ;D
Shock-albumeissa ei ole Timiä ja Tomia.
[/quote
Juu pahoittelut. Kirjoitin turhan epäselvästi. Shockihan vieraili TT-albumeissa ennen soolouraa.
Ekku
Painon hidastelun vuoksi kevään albumit saapuvatkin vasta toukokuun lopussa, ja silloin niitä tulee kerralla kolme: Pikku Piko 15, Siegfried 1 ja Saalistajien klubi 2.
Sinitakit oli yllättävän hyvä, hauska - suosittelen tutustumaan. Siegfriediä odottelen.
Forlaget Zoomin Facebook-sivulla vihjailtiin äskettäin Punaparran ottamisesta julkaisuohjelmaan. Olisiko siinä Zoom Teufelilla mahdollisuus ja kiinnostusta yhteispainatukseen, jos kerran Egmont Kustannus ei saa Punis-painatusta aikaiseksi? Tosin integraaleista ei taida olla kyse. Suomalaisista vihjaukseen olivat laittaneet tykkäyksen ainakin Rauhalan Anssi ja Alasen Asko.
Toivo herää jällee. Huolisin todellakin Punaparrat albuminakin, kun integraalin tie on kuljettu loppuun. Peukkua tulevaisuudelle.
Eli siis Sinitakit on hyvä ja Saalistajien klubi huono. Ok...
Siegfried ja Pikku Piko löytyvät hyvistä sarjakuvakaupoista tämän viikon aikana.
Eli siis Sinitakit on hyvä ja Saalistajien klubi huono. Ok...
Zoom Teufel julkaisee lokakuussa Comanchet 9 ja 10, eli kaksi viimeistä Hermannin ja Gregin yhdessä tekemää albumia. Helsingin kirjamessuille tähdätään.
Zoom Teufel julkaisee lokakuussa Comanchet 9 ja 10, eli kaksi viimeistä Hermannin ja Gregin yhdessä tekemää albumia. Helsingin kirjamessuille tähdätään.
Zoom Teufel julkaisee lokakuussa Comanchet 9 ja 10, eli kaksi viimeistä Hermannin ja Gregin yhdessä tekemää albumia. Helsingin kirjamessuille tähdätään.
Zoom Teufel julkaisee lokakuussa Comanchet 9 ja 10, eli kaksi viimeistä Hermannin ja Gregin yhdessä tekemää albumia. Helsingin kirjamessuille tähdätään.
Mahtava uutinen! Tulevatkohan kovakantisina kuten viimeisimmät suomeksi julkaistut? (Toivottavasti :) )
Innostusta riipii myös se, ettei sarjan aikaisempia osia näytä enää oikein löytyvän mistään.Kirjastoista luulisi löytyvän.
En minäkään mikään suuri lännensarjakuvan ystävä ole, mutta kyllä jotain Ken Parkeria lukee jo ihan siksi että se vain nyt on hyvää sarjakuvaa. Tämä Comanche on jäänyt kokeilematta, mutta vaikuttaisi sellaiselta sarjakuvalta sekin, että vie mennessään huolimatta omista perinteisistä lukumieltymyksistä.
Harmi etteivät länkkärit ole koskaan olleet kovinkaan lähellä sydäntä. Ihmettelenkin miksi juuri tuosta aiheesta tuntuisi kumpuavan niin paljon sarjakuvia tai niitä ainakin suomennetaan suhteellisen paljon. Innostusta riipii myös se, ettei sarjan aikaisempia osia näytä enää oikein löytyvän mistään.
Kevään ohjelma on:
Rubiini 1 (helmikuu)
Sammy 30 (maaliskuu)
Siegfried 3 (maaliskuu)
Robert Sax 1 (toukokuu)
Cognac 1 (kesäkuu)i
Pikku Piko 16 (kesäkuu)
(Rubiinin ja Sammyn numerot ovat alkuperäistarinoiden järjestysnumerot, niitä ei välttämättä käytetä suomenkielisissä albumeissa.)
Semic jätti kaksi ensimmäistä Rubiinia julkaisematta.
Rubiini on itselläkin ollut vähän sellainen "salainen pahe", ei nyt mitään maailman suurinta sarjakuvaa ja selvästi kakkonen Natashalle, mutta silti... erittäin toimivaa, sujuvaa ja vauhdikasta eurosarjakuvaa.
Rubiini on itselläkin ollut vähän sellainen "salainen pahe", ei nyt mitään maailman suurinta sarjakuvaa ja selvästi kakkonen Natashalle, mutta silti...
Rubiinit oli vähän kuin keskiverto poliisi-TV-sarjoja. Semmosia ihan ok.
ikinä ymmärtänyt miksi jokin on pahe. Jos jostain edes tykkää siitä tykkää. --
Keskustelu koskee nyt yleisesti eurosarjoja eikä ZOOM Teufelia.
... Mutta tuo Sammy T30 on todella hauska. Ehdotin joskus otsikoksi Gorillat hepenissä. Jos ei käy, niin on varmaan parempi idea keksitty.
KTuttu tyyli sen sijaan on tärkeä. Pidän esimerkiksi Marc Dacierista (https://www.bedetheque.com/serie-8860-BD-Marc-Dacier-1re-serie.html), jota olen lukenut ruotsalaisesta Seriemagasinet-lehdestä,
voisiko saman tekijän tekemät tai samalla tyylillä tehdyt muut sarjakuvat (samalta aikakaudelta) upota myös?
Vaaralliset muistit on helmikuussa ilmestyvän Rubiini-albumin nimi.
Tuo kolmas Robert Sax albumikin näyttäisi oleva viimeinen toistaiseksi ilmestynyt Robert Sax. Mitä Zoom Teufelilta on luvassa Cognacin ja Robert Saxin jälkeen?
Lisää Robert Saxia.
Robert Saxista, Cognacista ja Saalistajien klubista tuli sen verran takkiin,
[...] Tämäntyyppistä käännössarjakuvaa ostava väki haluaa tuttuja juttuja.
Tuu joskus kattoon mitä mulla on tuolla hyllyssä. Uskoisin että on paljon muutakin kuin tuttua juttua. 😂
Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla?
Edit
Lainasin kaikki Saxit ja Cognacit kirjastosta. Omasta mielestäni ne olivat niin keskinkertaisia ettei tullut mieleenikään ostaa niitä hyllyyn pölyyntymään. Kyse ei siis ollut siitä olivatko ne tuttuja vai ei, vaan siitä että ne olivat liian huonoja.
Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla?Mitä olen muutaman vuoden hieman sivusilmällä seuraillut ranskankielisiä julkaisuja, niin on sieltä kyllä aika vaikea löytää mitään laadukasta (käsikirjoituksiltaan tasokasta ja huolella piirrettyä), mutta silti nostalgisen oloista (koska nostalgia oletettavasti ainoastaan uppoaa) uutta sarjakuvaa. Pastissit ovat pastisseja, eikä uusia franquineja uderzoja, giraudeja ja hergéjä kasva joka oksalla. Bulkkia on niin paljon ja markkinat ankarat. Tykkäsin periaatteessa Siegfriedistä, mutta hieman outoja, kiireestä tai toimittamisen puutteesta johtuvia nikotuksia siinäkin oli ja lopulta homma näytti kääntyvän turhan höyryiseksi myös tarinan osalta.
Edit
Lainasin kaikki Saxit ja Cognacit kirjastosta. Omasta mielestäni ne olivat niin keskinkertaisia ettei tullut mieleenikään ostaa niitä hyllyyn pölyyntymään. Kyse ei siis ollut siitä olivatko ne tuttuja vai ei, vaan siitä että ne olivat liian huonoja.
Kvaak-kysely ei maksa kuin tekemisen vaivan.Kyselyt ei vain aina realisoidu ostopäätöksinä nekään. :)
Olen itse pohtinut pienkustannusta monta kertaa, mutta kun ei ole ollut kapitaalia riskeerattavaksi, homma on joka kerran kaatunut siihen.Sanoisin, että rahaa isompi investointi lienee aika ja muu vaiva. Sitä tarvitaan siihen että saa ne sarjikset myytyä. Toki Turun Sarjakuvakauppa levittää jo nyt aika hyvin, mutta sittenkin. Sarjiksen hoitaminen painoon ja painolaskun maksaminen on vain murto-osa kaikesta työstä ja kustannuksista (aika+raha) joita kustantamiseen liittyy. Myös tiedotus vaatii aikaa ja kenties myös rahaakin. Ilmeisesti siihen on syynsä mikseivät kustantajat käytä rahaa markkinointiin, eli osta mainostilaa. Sitä investointia saattaa olla mahdoton saada kuitattua myynnillä koska ostajakunta jää pieneksi riippumatta siitä miten paljon mainostat.
Tiedotus on muuten yksi asia, jota suurta yleisöä ajatellen voisi ehkä kuitenkin parantaa.
Kyselyt ei vain aina realisoidu ostopäätöksinä nekään. :)
Sanoisin, että rahaa isompi investointi lienee aika ja muu vaiva. Sitä tarvitaan siihen että saa ne sarjikset myytyä. Toki Turun Sarjakuvakauppa levittää jo nyt aika hyvin, mutta sittenkin. Sarjiksen hoitaminen painoon ja painolaskun maksaminen on vain murto-osa kaikesta työstä ja kustannuksista (aika+raha) joita kustantamiseen liittyy. Myös tiedotus vaatii aikaa ja kenties myös rahaakin. Ilmeisesti siihen on syynsä mikseivät kustantajat käytä rahaa markkinointiin, eli osta mainostilaa. Sitä investointia saattaa olla mahdoton saada kuitattua myynnillä koska ostajakunta jää pieneksi riippumatta siitä miten paljon mainostat.
Vaikea sanoa paljonko tilanne poikkeaa esimerkiksi 60-70 lukujen vaihteen tilanteesta? Silloin esimerkiksi Asterixin lanseeraaminen tuotti lähinnä tappiota, mutta potentiaalinen ostajajoukko oli kuitenkin olemassa (toisin kuin nyt).
Mites Markku sun taannoinen iso sarjishankinta? Sattuiko haaviin mitään kivaa?
Ihan kiva jos viitsisit kuvailla johonkin ketjuun tuntemuksiasi.
Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla?Sitten vastaat
Edit
Lainasin kaikki Saxit ja Cognacit kirjastosta. Omasta mielestäni ne olivat niin keskinkertaisia ettei tullut mieleenikään ostaa niitä hyllyyn pölyyntymään. Kyse ei siis ollut siitä olivatko ne tuttuja vai ei, vaan siitä että ne olivat liian huonoja.
"Silloin esimerkiksi Asterixin lanseeraaminen tuotti lähinnä tappiota,"
Ja Tinttikin lähti Suomessa lentoon vasta toisella yrittämällä. Vaikka se olikin varsinkin omana aikanaan parasta mahdollista sarjakuvaa.
Meikälle kelpaisi tuo Punanahka...lukenut joitakin niitä albumeja ja olen tykännyt.Punanahkoja on kuusi suomennettu ja yhdeksän niitä on julkaistu. Lukisin mielelläni itsekin kolme viimeistä mutta näiden suosio näyttää kyllä romahtaneen. Aiemmin harvinainen sarja löytyy nykyään helposti ja hinnat romahtaneet.
Kuinkahan paljon niitä on piirretty ja paljon Suomessa on julkaistu.
Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla?
Ovatko uusi Asterix ja Valerian mielestäsi huippusarjakuvaa edes jollakin mittarilla?Christin ja Mezieres Valerian on nykyään vaan vanhana kertausta...mitään uutta seikkailua ei äijiltä tullut sitten Aika-avaajan. No onhan Valeriania muutkin tehneet...ne on ihan ok!
Valhallaa olisin halunnut julkaista, mutta se oli mahdotonta niillä ehdoilla, jotka oikeuksien omistaja asetti.
Eivät ole. Kumpaakin ostettanee jotta kokoelma olisi täydellinen. Arvohan se on sekin.
Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla
Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla
Kaksi sanaa.Ton unohdin...kannatan!
Buddy Longway.
Mää kyllä pidin Robert Saxista. Cognac oli hyvin piirretty, mutta kun se pyöri sen Cognacin ympärillä se tarina, niin se pikkasen oli omituista siinä.
Eivät ole. Kumpaakin ostettanee jotta kokoelma olisi täydellinen. Arvohan se on sekin.
Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla.
Koska taloudelliset realiteetit on tunnustettava, olisi kiinnostavaa tietää, olivatko Comanchetkin kustantajalle tappiollisia.
Saxin atomium-tyyli on nautinnollista katseltavaa!
(http://www.kvaak.fi/images/articles/01052018102027-4.jpg)
Tuo näyttää melkeinpä ympöristösuunnittelun ja asuntoilmoitusten havainnekuvitukselta.
--
--
Selvää on, että tuoreempi keskinkertainen sarjakuva ei riitä kilpailemaan enää muiden viihdemuotojen kanssa, varsinkin kun markkinointipanostukset ja resurssit ovat käytännössä olemattomat.
Saxin atomium-tyyli on nautinnollista katseltavaa!
Ei tuo siltikään vedä vertoja Chalandille, Clercille, Swartelle tai Torresille.
Timo
Totta. Louis Alloing ei ole samalla viivalla näiden mestareiden kanssa.
Tuo näyttää melkeinpä ympöristösuunnittelun ja asuntoilmoitusten havainnekuvitukselta.
Mutta kuten tuli todettua jossain toisessa ketjussa divarimyyjältä kuultu lausahdus: uutta tuntematonta sarjakuvaa julkaiseva kustantaja on hullu.
Mainittakoon vielä, että itse olen tässä ketjussa puhunut vain tietynlaisesta eurosarjakuvasta ja sen julkaisemisesta. Suomeksi on kyllä tullut viime vuosina uutta käännössarjakuvaa, joka on löytänyt yleisönsä ja jonka julkaiseminen ei ole hullua. Esimerkiksi Liv Strömquistilta on julkaistu jo neljä albumia, ja niistä ensimmäinen on päässyt toiseen painokseen. Myyvät tasaisesti. Mutta ostajakunta onkin aika erilainen kuin eurosarjoilla. Strömquistia ei osteta nostalgiasyistä.
Minä ostaisin mielelläni julkaisematta jääneet Haikaralaivue albumit.Naulan kantaan, kesken jääneissä sarjoissa pitäisi olla fokus (jos mahdollista).
Robert Saxista, Cognacista ja Saalistajien klubista tuli sen verran takkiin, että tuskin enää kokeilen vastaavia uusia sarjoja. Tämäntyyppistä käännössarjakuvaa ostava väki haluaa tuttuja juttuja.
Pakko kysyä, että kuinka paljon kovat kannet tuovat lisää hintaa?Täysin sivussa ketjun aiheesta, mutta olkoon.
--
Kesken jääneitä, jotka mielestäni ansaitsee tulla jatketuksi:
Sillage (ei tarvitse perusteluja), Comanche (itse ainakin ostaisin, vaikka Petteri epäilee laatua), Alppitähti (jäi vain yksi osa julkaisematta) ja Haikaralaivue kuten yllä sanottiin.
--
-- Ja tietty Mustiksen kakkossarjat ja BOB MORANE, ihan parhautta.