-
Alix – kuka muistaa Jacques Martinin piirtämän antiikin ajan supersankarin?
--> http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/alix.html
Olen löytänyt Alixit uudestaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen tänä keväänä ja jäänyt ihan koukkuun. Tarinat ovat jännittäviä ja tapahtumat monimutkaisia, ongelmat seuraavat toistaan ja niitä ratkotaan myös älyllä eikä pelkällä fyysisellä voimalla. Eniten minua kuitenkin ihastuttaa piirrostyyli. Jacques Martin oli ilmeisesti Hergen hengenheimolaisia, ainakin samanlaista ”puhdasta viivaa” ja lukemattomia yksityiskohtia on paljon. Kateudesta vihreänä olen tutkinut toinen toistaan hienommin piirrettyjä ruutuja… Intohimoisena värien ystävänä myös Alixin kaunis väritys miellyttää silmää. Selityslaatikkojen runsas käyttö tekee tarinan kuljetuksesta ehkä jollakin tapaa hieman ”vanhahtavaa”, muttei se nyt suoranaisesti haittaakaan.
Olen lainaillut näitä Alixeja kirjastosta ja useampi varauskin on vielä vetämässä, mutta kovasti halajaisin nämä Suomessa julkaistut 8 albumia itselleni. Osaattekos viisaampana sanoa, löytyykö Alixeja ylipäänsä divareista (joko Helsingistä tai Lahdesta)? Minkälaisessa hintaluokassa liikutaan?
Entä tiedättekö, onko Suomessa julkaisemattomat Alixit julkaistu englanniksi (tai ruotsiksi tai saksaksi)? Ranskaa en osaa, mutta olisi mielenkiintoista lukea loputkin tarinat. Mistähän näitä muunkielisiä versioita kannattaisi pyydystää?
Alix-fanit, kirjoitelkaa muistojanne ja mielipiteitänne!
-
Alix on vanha suosikki myös meikäläiselle.
Yksi mukava asia Alixissa on se, että albumissa on sen verran kuvia ja tekstiä ja yksityiskohtia, että sen lukeminen kestää suht kauan. Monet nykyalbumeista tulee luettua vartissa. Ei hyvä.
Viikon vinkki:
Sarjakuvafanin kannattaisi mennä opettelemaan jonkin verran ranskaa. Pari kolme vuotta pitäisi varmaan ahertaa, mutta sitten olisi aika lailla tasokasta sarjakuvaa tarjolla.
-
Alixia arvostan minäkin. Mukavaa että on muitakin faneja. Käytän noita Alixeja historian tunneilla kun kersojen kanssa käsitellään antiikiin Roomaa jne.
Apollon Kostoa ja Gallian sankareita liikkuu melko hyvin vielä divareissa, mutta muut on hankalampia. Kirottu Saari on varmaan kadonnut maan päältä. Ostaisin sen itsekin aika kovaan hintaan.
Tuota Spartacuksen poikaa oon miettinyt että minkähän takia se jäi vähän niinkuin välistä suomentamatta, mutta sitten löysin sen ruotsinkielisenä jostain divarista ja heti ensimmäisellä sivulla jo arvasin mistä oli kyse. Alix ja kumppanit olivat nimittäin Roomalaisissa orgioissa juopottelemassa ja syöpöttölemässä vahintäänkin moraaliltaan löyhien naikkosten ympäröiminä. Kotimatkalla Galva oksentaakin jossain pylväskäytävässä, mikä varmasti sai kustantajan jo epäröimään sarjakuvan julkaisua. On siinä vielä sitten useita ristiinnaulitsemisia ja alastomuutta enemmän, kuin muissa Alixeissa, mikä voi osaltaan selittää asioita.
Mistä tuo Iorix Suuri muuten kertoo? Muistatko Laine vielä mistä siinä oli kyse?
-
Entä tiedättekö, onko Suomessa julkaisemattomat Alixit julkaistu englanniksi (tai ruotsiksi tai saksaksi)? Ranskaa en osaa,
Englanniksi on julkaistu vain kaksi albumia vuonna 1971, "The Sacred Helmet" ja "The Black Claw" (julkaisijana Ward Lock).
Mutta Saksaksi kyllä löytyy: http://kult-editionen.de/titel/alix/
Ranskaksi on lisäksi julkaistu jotain oheissarjaa Alix (Les voyages d') (http://www.bedetheque.com/serie_3301.html).
Minkähänlainen sarja on kyseessä?
-
Minultakin löytyy ne suomeksi ilmestyneet, ja pidän aika paljon siitä pikkutarkasta piirtojäljestä. Myös ne seikkailujen paikat ovat hyvin lähellä sydäntäni, koska olen ollut kiinnostunut antiikin Roomasta ja Kreikasta jo pikkupojasta saakka.
Talosta löytyi lapsena ainoastaan se "Musta koura" albumi, mutta muut osat olen saanut kerättyä vasta näin myöhemmällä iällä.
-
Alix on suosikki täälläkin. Kaikki suomennetut on hyllyssä, ja ollut jo pitkään. Tukholmassa käydessä koitin löytää divareista noita ruotsinnettuja, suomentamattomia alppareita. Pari sattui kohdalle, mutta primakuntoisina keräilyeksemplaareina eivät sen hetkiselle matkabudjetille sopineet. Huonompikuntoisena (mutta silti ihan kunnossa olevana) mukaan lähti Martinin tekemä Frank-albumi. Taisi olla vaivaiset 10 kruunua. Kolmatta sataa taisivat olla Alixit. Ainakin ne priimakuntoiset, pussitetut, joita näin. Frank-albumi Varghålan oli normaalisti hyllyssä. Hitusen luetun näköinen, mutta ihan kelpo kunnossa.
Frank on semmoinen aikuiikään kasvanut Tintti, joka ihan oikeasti toimii tutkivan journalistin hommissa. Kyllä tuo hergeläinen selkeä viiva on hienoa! Tässä nimenomaisessa albumissa mukana oli vielä Bob deMoor.
Timo
-
Muutama on kokoelmissa, kirotun saaren taisin saada pari vuotta sitten eurolla kirjaston poistomyynnistä. 8) Makedoniasta olisi yksi vuosi saanut loputkin, mutten viittinyt maksaa mitä pyysivät. Ei niitä taida siellä enää olla.
Minulle jäi sentyyppinen kuva sarjasta, että piirrostyö (tai tussaus) laski tasoltaan parin ensimmäisen jälkeen aika pahasti. Muutos on aina pahasta. Mistä lie johtui.
-
Oletkos Timo nähnyt de Moorin niitä laivapoika-seikkailuja?
Se oli tämä Cori? Kyllä joitakin näytepätkiä. Kokonaisia albumeita ei ole sattunut kohdalle.
Mulla onkin yksi ruotsalainen de Moor-albumi (lastensarja Johan och Staffan) myynnissä
Joh, tuo mulla onkin.
Timo
-
Alix oli minunkin ykkössuosikkejani joskus silloin poikavuosina. Nykyisellään sarjakuvan hahmot tuntuvat häiritsevän persoonattomilta ja onhan tuo antiikin maailma kyllä kuvattu jokseenkin sievistelevällä tavalla. Piirrosjäljestäkään en jostain syystä enää taivu tykkäämään - se on jotenkin niin pliisua ja mitäänsanomatonta. Mutta tarinat ovat kiistatta jännittäviä. Ja historiallisen maiseman autenttisen visualisoinnin eteen on nähty vaivaa. Alixin legioonalaisilla on tosin haarniskamalli joka tuli todellisuudessa käyttöön vasta satakunta vuotta Caesarin päivien jälkeen...mutta älkää huoliko, vihaan itsekin itseäni kiinnittäessäni huomioni näin epäoleellisiin yksityiskohtiin...
Mutta mistä siinä Alixin ja Enakin suhteessa oikeasti on kyse? Ei ole tainnut Alixilla näkyä tyttöystävää yhdessäkään tarinassa, vai onko?
-
Kirottu Saari on varmaan kadonnut maan päältä.
Niinhän se katosikin, eikös kyseessä ollut Atlantis? ;)
Ei vaan, mielelläni senkin ostaisin, sen verran vetävä tuo tarina on. Täytynee alkaa kiertää divareita ja tsekata silloin tällöin kirjaston poistomyyntejä, niistä kun löytää joskus juuri sitä mitä etsiikin. Olen ostanut varmaan 70% kokonaisesta Tintti-kokoelmastani juuri kirjaston poistolaarista. Muuten, hieman ihmetyttää, että miksi Kirotun saaren suomalaisen laitoksen kansikuva on eri kuin ainakin alkuperäisen ja saksalaisen... Kyllä toi merihätä kuva kertoisi itse tarinasta paljon enemmän kuin suomalaisen laitoksen kansikuva.
... mukaan lähti Martinin tekemä Frank-albumi.
Etsiskelin netistä vähän tietoja Jacques Martinista ja huomion kiinnitti erityisesti tuo Frank-sarja. Näytepalat albumeista olivat juuri sen näköistä tavaraa kuin "kunnon" sarjakuvan mielestäni kuuluukin olla 8) Vaan tuskinpa näitäkään on suomeksi julkaistu...?
Mutta mistä siinä Alixin ja Enakin suhteessa oikeasti on kyse?
Heh heh, tämä kysymys nousi minullekin mieleen ;D Mutta eikös antiikin aikana homosuhteet olleetkin korkeassa kurssissa, joten mistäs sitä tietää... Monesti on samanlaisia ajatuksia herännyt myös Tintistä, kaveri kun on todella androgyyni tyyppi eikä juuri naisten seurassa (paitsi La Biancan) näyttäydy.
-
Ensinnäkin, Alixhan on aivan LOISTAVAA sarjakuvaa, varsinkin juonipuolelta (joka kaiken lisäksi jatkuu enemmän tai vähemmän kronologisesti albumeissa) eikä piirrosjäljessäkään valittamista ole.
Tästä taas päästään siihen, että olen jo tässä jonkin aikaa funtsinut, että kun Sanoma WSOY kaikessa "viisaudessaan" aikoinaan julkaisi vain 8 Alix-albumia suomen kielellä ja jätti nuo loput 10 julkaisematta,niin onkohan kenelläkään hajua, miksi näin tapahtui ? Oliko kenties syynä se, ettei loppuihin albumeihin ollut käännösoikeuksia ostettu ? Jos taas oli, niin eikö Alix myynyt tarpeeksi, ja se päätettiin haudata ?
Oli miten oli, niin onkohan mitään tietä siihen, että nuo loput 10 albumia saisivat arvoisensa julkaisun Suomessa ? Tällä hetkellä kustannukset eivät vielä niinkään kiinnosta kuin se, että jos Sanomatalo omistaa jotain oikeuksia Suomen julkaisuihin, niin onko se valmis sellaisista luopumaan eteenpäin ?
Kysymyksiä olisi muutamia lisääkin mutten jaksa enempää rassata teitä arvoisat lukijat :) Itselläni vain olisi kovasti halua nähdä nuo loputkin albumit suomeksi käännettyinä, ja olisipa jopa taloudellisia resursseja jossain määrin lähteä pienimuotoiseen julkaisuoperaatioon, mikäli sellainen vain olisi mahdollista Sanomatalon jäljiltä ja käännöstyön tekijä vain löytyisi ???
Siinäpä pientä salapoliisityön pähkinää, jos sellainen kiinnostaa. Minua kiinnostaisi, mutten tiedä mistä aloittaa :(
-
Jos ranskankieli taipuu niin siitäpä vain Castermanille yhteyksiä ottelemaan. SanomaWSOYn osalta ainakin vanha sopimus on ummennut.
Yhden albumin julkaisuoikeus heltiää noin 2000 - 3000 eurolla. Sillä saa materiaalit, luultavimmin digimuodossa. Kääntäjänpalkkio on noin 600-800 e ja tekstaajalle/latojalle/taittajalle saman verran.
Painatus (4-väri), 5000 kpl, maksaa noin 2,5 e per opus = 12.500 e
Sitten on vielä myynti ja levitys. Yhteispainatukseen osallistuminen on hiukan edullisempaa, mutta kokonaisuus on silti vähintään n. 12.000 euron luokkaa per albbu.
Yhden albbarin tukkuhinta on 7 euroa ja myyntihinta 16 euroa.
Eli kun puolet 5000 kappaleen painoksesta on myyty, alat olla omillasi. Sitten vielä verot...
-
Joo, kyllähän tuo kallista on ja aikaavievää, eikä taida olla ihan helppoa kokemattomalle tempaista ja ottaa yhteyttä ulkomaiseen oikeuksien omistajaan, jne jne.
Mitenköhän Jalavalla olisi Alixien painamiseen ja julkaisuun/levitykseen kiinnostusta, julkaisevathan nuo nytkin todella paljon hyvää eurooppalaista matskua vuosien varrelta, ja kuten esim. Juha Aarnisalokin totesi yhdessä uudessa haastattelussa, niin "Alixia kysytään joka päivä" eli kysyntää kyllä olisi.
Olen kyllä melko varma, että Alixit menisivät kaupaksi hyvin, tuohon jos vielä lähtisi Jalavan kumppaniksi itse jakamaan sijoitusriskiä niin ehkä niillä vois herätä jopa mielenkiinto julkaista puuttuvia Alixeja ??
Sen verran moneen henkilöön olen törmännyt, jotka ovat harmitelleet sitä, ettei koskaan Suomessa tullut enempää kuin nuo kahdeksan albumia ulos, itseni mukaan lukien niin olisihan se kiva saada tuotakin sarjaa lisää ulos ihan suameks.
-
vielä lähtisi Jalavan kumppaniksi itse jakamaan sijoitusriskiä niin ehkä niillä vois herätä jopa mielenkiinto julkaista puuttuvia Alixeja ??
Yksi Alix-albbareiden ostaja ilmoittautuu!
Olen ostanut muutaman Alixin ranskaksi, mutta kun niissä on niin paljon tekstiä, niin lukeminen tällä taitotasolla on liian rankkaa. Ois mahtavaa saada noi suomeks.
Puhelin vain käteen ja Jalavan numeroa valitsemaan!
-
Yksi Alix-albbareiden ostaja ilmoittautuu!
Ja täällä toinen!
-
Nyt ehtisi varmasti mukaan niihin yhteispainatuksiin!
Tanskanmaalla tapahtuu (uutinen on viime vuoden helmikuulta):
Græsk-romersk come-back: Alix vender tilbage
http://www.seriejournalen.dk/sj_indhold.asp?art=Nyhed&ID=1233 (http://www.seriejournalen.dk/sj_indhold.asp?art=Nyhed&ID=1233)
(http://www.seriejournalen.dk/billeder/sjnyhed/alix.jpg)
-
Alixia tänne kans!
Kelpaisi uusintapainoksina myös jo aiemmin suomennetut :)
-
Nyt ehtisi varmasti mukaan niihin yhteispainatuksiin!
Tanskanmaalla tapahtuu (uutinen on viime vuoden helmikuulta):
Græsk-romersk come-back: Alix vender tilbage
http://www.seriejournalen.dk/sj_indhold.asp?art=Nyhed&ID=1233 (http://www.seriejournalen.dk/sj_indhold.asp?art=Nyhed&ID=1233)
Voi kun tajuais edes yhden sanan tuosta dansgan giälesd. Ruotsia sentään joten kuten ymmärtää mutta kyllä tuo on sellaista mongerrusta että huhhuh!
Katselin jo noita Castermanin sivuja ja näyttäisi että 28 albumia (!!) olisi Alixia tehty, saman sarjan tekijältä (Jacques Martin) on tullut myös muita ERITTÄIN mielenkiintoisen näköisiä sarjoja, jotka kyllä näkisin myös mielelläni suomennettuina.
Nyt kaipaisi kyllä oikeasti faktaa siitä, mitä maksaa noiden albumeiden oikeudet per albumi yms., koska asia rupesi oikeasti kiinnostamaan. Joku jos tuntee esim. Markku Jalavan tai jonkun muun kustantajan, niin voisi vinkata ja kysyä oisko kiinnostusta lähteä kimppaan. Minä kyllä olen valmis riskiä ottamaan rahallisesti, mutta kun tuo kustannus-/julkaisupuoli on muuten täysin outo alue niin olisihan se hyvä kun olisi joku oikea kustannusyhtiö mukana hommassa :-[
-
näyttäisi että 28 albumia (!!) olisi Alixia tehty, saman sarjan tekijältä (Jacques Martin) on tullut myös muita ERITTÄIN mielenkiintoisen näköisiä sarjoja, jotka kyllä näkisin myös mielelläni suomennettuina.
Lefranqia saa mun puolestani myös mielellään julkaista. Alixia on piirtänyt joku muu kuin Martin viime vuodet. tyylinsä ei innosta, mutta martinin Alix on hyvä!
-
Joku jos tuntee esim. Markku Jalavan tai jonkun muun kustantajan, niin voisi vinkata ja kysyä oisko kiinnostusta lähteä kimppaan.
Markku Jalavallehan vois laittaa vaikka pikaviestin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=profile;u=866) ja kehottaa lukemaan tämä ketju.
-
Toimintaa Jonecky!
Me pikku lukijat ollaan jo aivan täpinöissä! ;D
-
Toimintaa Jonecky!
Me pikku lukijat ollaan jo aivan täpinöissä! ;D
No eiköhän tuo Markku lukene/ole jo lukenut tämänkin topicin, ja jos ei tänne suuntaan tai tähän topicciinmitään mielenkiintoa herää tuoltapäin, niin eiköhän tuo mielipide ole aika selvä tällöin :(
-
Jotain ihan käsittämätöntä vetoa Alixissa on, itse luin joskus vuosikymmeniä sitten pari albbaria eivätkä ne tehneet vaikutusta. Ladottu teksti ja äärijäykkä piirros eivät miellyttäneet.
Mutta hassua, kuinka näin umpihomo sarjakuva voikin herättää niin suurta mielenkiintoa mitä erilaisimmissa ihmisissä. Haastattelin Juha Aarnisaloa, joka kertoi että Alixia kysytään Kulku-katin pojasta päivittäin. Tampereen Kukunorista Alixit myytiin pois heti kun pari albbaria oli saatu ja ikkunaan esille laitettu. Eikä kielellä väliä, eräskin kotimainen sarjakuvantekijä osti koko albumisarjan alkukielisenä, vaikka ei itse osaa ranskaa lainkaan.
-
kuinka näin umpihomo sarjakuva voikin herättää niin suurta mielenkiintoa mitä erilaisimmissa ihmisissä. .
Mielenkiinto on suurta, mutta kustantajia ei kiinnosta kerätä rahoja pois. Tää on taas tätä...
-
Mielenkiinto on suurta, mutta kustantajia ei kiinnosta kerätä rahoja pois. Tää on taas tätä...
Oikeasti, kuten edellä olen todennut, tämän tason sarjakuvien julkaisu ei ole ihan halpaa. Sitten ne pitää vielä markkinoida ja toivoa että myynti ylittää kannattavuusrajan. Jo sopimusprosessi sinänsä voi olla hitaanlainen, eli vähintään vuosi vierähtää ennen kuin albbari on kotimaan markkinoilla...
-
.. Mutta hassua, kuinka näin umpihomo sarjakuva voikin herättää niin suurta mielenkiintoa mitä erilaisimmissa ihmisissä. Haastattelin Juha Aarnisaloa, joka kertoi että Alixia kysytään Kulku-katin pojasta päivittäin. Tampereen Kukunorista Alixit myytiin pois heti kun pari albbaria oli saatu ja ikkunaan esille laitettu. Eikä kielellä väliä, eräskin kotimainen sarjakuvantekijä osti koko albumisarjan alkukielisenä, vaikka ei itse osaa ranskaa lainkaan.
.. Eeeh .. sisältyykö tähän sarjakuvakertomukseen jotakin hyvin salattua, esoteeristä tietoutta -- Tarvit kaikki osat jotta voit tulkita sanoman?! Niinkö YxiSarvisen salaisuudessa? Albumeissa on johtolankoja millä löydät Pyhän Graalin maljan .. tietoja jotka johtavat sinut Keisari Neron piiloitetuille kulta-aarteille .. mistä löytyy alkemistien viisasten kives .. mitenkä pääset eroon känsistä? Häh?
Toisaalta, olisi hieno idis jos joku tempaisisi sarjiksena vastaavan ´da Vinci-koodin´. Siihenhän voisi tunkea mitä tahansa pullamössöä kunhan vaan kaikki johtolangat olisivat jokseenkin hypoteetisesti mahdollisia. Eihän sarjiksia kukaan todesta ota kuitenkaan mutta jos saisi tarpeeksi vankan huhun alkaan kiertään niin .. Albumeista löydät johtolangat!! Jippii ..
Mitä olisi Väinämöisen kultajemma? Kaikkihan tietää että se on mutta kukaan ei että missä?!
Tai jos kansainvälistetään, tehrään ripp-off Tardi´n Adelesta, siiretään stoori nykyaikaan. Salaliitot onkin moterneja uus-nasuja ja niillä on karvalakki-nasujen kultavarat jemmassa jossakin .. Ja varma autenttisuus piretään kans. Julkaisun yhteyressä piirtäjä ammutaan hengiltä hämärissä olosuhteissa ja kustantaja saa pommiuhkauksen ..
Eiköhän tuo menisi kaupan? Kukas lähtee mukaan väsään? .. vai taisinko paljastaa jo liikaa ..
-- j --
edit : hölötypo
-
Mutta hassua, kuinka näin umpihomo sarjakuva voikin herättää niin suurta mielenkiintoa mitä erilaisimmissa ihmisissä.
Taitavat naiset turhaan Alixin perään huudella:
(http://fraphael.free.fr/images/ALIX/femmes%20Malua2.JPG)
;D
Mutta jahka alix -elokuva valmistuu, niin ehkä joku uskaltaa suomentaa tätä?
Mutta kaipa kiire alkaisi olla. Elokuvaan on pistetty 20 miljoonaa euroa.
http://www.afnews.info/public/afnews/viewnews.pl?newsid1108975360,26287,.htm
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=166
Timo
-
Castermanille lähetin kyllä postiakin jo Alix-aiheesta, tosin englannin kielellä enkä tiedä menikö oikeaan osoitteeseen kun koko niiden saitti on ranskan kielellä (mitä sitä suotta englantia käyttämään, ranskan kielihän on ainoa oikea maailman kieli, ainakin ranskalaisten mielestä).
Yritin siis vain simppelisti kysyä, mitäköhän yksittäisen Alixin oikeudet maksais tai sitten jos oikeudet ostaa kerralla isompaan könttään, tutulle kirjapainolle on jo laitettu pientä tiedustelua eikä nuo kustannukset ihan niin korkeat painon suhteen taida ollakaan, tosin kaverialennushan ratkaisee kaikessa paljon...
Mutta katsellaan, mitä aika tuo tullessaan. Jollain jos ranskan kieli on hallussa, niin tuota Castermania saa hätyytellä minun puolesta hintatietouden perään, tai onko niillä yleensäkään kiinnostusta myydä oikeuksia (kuten M. Jalava jo minua informoikin, kiitos paljon infopaketista!).
-
<snip>
Mutta katsellaan, mitä aika tuo tullessaan. Jollain jos ranskan kieli on hallussa, niin tuota Castermania saa hätyytellä minun puolesta hintatietouden perään, tai onko niillä yleensäkään kiinnostusta myydä oikeuksia (kuten M. Jalava jo minua informoikin, kiitos paljon infopaketista!).
Etkö itse osaa ranskaa? Toivottavasti on kelpo kääntäjä katsastettuna.
Alixissa oli suomeksi muistaakseni ladottu teksti. Alkuperäisemmän näköinen tekstaus olisi kiva yllätys. Ruotsiksi ilmestyi kaksi Alixia enemmän kuin suomeksi. Siitä taisi olla tälla palstalla jo puhettakin. Ensimmäinen Alix ei tainnut ilmestyä kummallakaan kielellä.
-
Yritin siis vain simppelisti kysyä, mitäköhän yksittäisen Alixin oikeudet maksais tai sitten jos oikeudet ostaa kerralla isompaan könttään, tutulle kirjapainolle on jo laitettu pientä tiedustelua eikä nuo kustannukset ihan niin korkeat painon suhteen taida ollakaan, tosin kaverialennushan ratkaisee kaikessa paljon...
Onnea vaan yrityksellesi!
-
<snip>Käytän noita Alixeja historian tunneilla kun kersojen kanssa käsitellään antiikiin Roomaa jne.
<snip>
Sattumalta keskustellessani erään historian opettajan kanssa kävi ilmi, että hänkin käyttää opetuksessa Alix-sarjakuvia. Taitavat vähän epävirallisesti kuulua curriculumiin nämä Alixit historiantunneilla.
-
. Huonompikuntoisena (mutta silti ihan kunnossa olevana) mukaan lähti Martinin tekemä Frank-albumi.
Onkos tämä Frank sama henkilö kuin hemmo nimeltään Lefranc?
Mulla on juuri yksi albumi lukusessa: Porte de l'enfer. Noituutta ja vaikka mitä. Vähän menee kyllä överiksi...
-
Alixissa yltyy tosiaankin meno välilä aika villiksi...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1179.0;id=844)
© copyright casterman 1780-2005
Lisää näitä sähköisiä postikortteja on sivulla:
http://bd.casterman.com/ecards/?serie=jacquesmartin
-
Onkos tämä Frank sama henkilö kuin hemmo nimeltään Lefranc?
Kai tää on. Ehkä ruottalaiset haluaa sanoa mieluummin vaan Frank kuin Lefranc. Tämä Frank on maailmanluokan reportteri.
Timo
-
Joo, siitä vaan julkaisemaan - poimin Wikipediasta listan kaikista albumeista... Olisi siinä hommaa. Parhaita olisivat juuri nuo vanhat suomeksi julkaisemattomat, alkaen Iorixista. Herra Martin ei itse enää vanhuuttaan piirrä yhtään sarjoistaan, mutta kirjoittaa kyllä (ja paljon!). Piirrospuolesta pitää huolen tarkkan valitut nuoret nätit piirtäjäpojat ;)
Alix on kulttiklassikko vaikka piirrosjälki kuivanpuisevaa onkin ja homma muutenkin välillä menee kitschin puolelle. Ehdoton suosikkini, kuitenkin.
MUOKS: Mullakin meinaa mennä herne nenään vanhojen Alixien kanssa, sivut lähtee irti kun vähän sinnepäin katsookin. Ostin uudet kappaleet aikanaan 90-luvulla Tambereelta ryöstödivarin ryöstöhintaan, ed. omistaja ei ollut takuulla lukenut niitä koska sivut olivat vielä kannassaan kiinni. Ranskankieliset olivatkin sen jälkeen deluxea, kovakantisina ja laadukkaina.
Jacques Martin:
1. Alix l'intrépide (julkaistu 1948 le Journal de Tintin-lehdessä, 1956 albumina)
2. Le Sphinx d'or (1956)
3. L'Île maudite (1957)
4. La Tiare d'Oribal (1958)
5. La Griffe noire (1959)
6. Les Légions perdues (1965)
7. Le Dernier Spartiate (1967)
8. Le Tombeau étrusque (1968)
9. Le Dieu sauvage (1970)
10. Iorix le grand (1972)
11. Le Prince du Nil (1974)
12. Le Fils de Spartacus (1975)
13. Le Spectre de Carthage (1977)
14. Les Proies du volcan (1978)
15. L'Enfant grec (1980)
16. La Tour de Babel (1981)
17. L'Empereur de Chine (1983)
18. Vercingétorix (1985)
19. Le Cheval de Troie (1988)
Jacques Martin et Rafael Moralès:
20. Ô Alexandrie (1996)
21. Les Barbares (1998)
22. La Chute d'Icare (2001)
23. Le Fleuve de Jade (2003)
24. Roma, Roma... (2005)
Les Voyages d'Alix (Antiikin historiasta kertovia kuvakirjoja):
1. Rome 1 (dessiné par Gilles Chaillet) (1996)
2. L'Égypte 1 (dessiné par Rafael Moralès) (1996)
3. La marine antique 1 (dessiné par Marc Henniquiau) (1997)
4. La Grèce 1 (dessiné par Pierre de Broche) (1997)
5. La Grèce 2 (dessiné par Pierre de Broche) (1998)
6. Rome 2 (dessiné par Gilles Chaillet) (1999)
7. La marine antique 2 (dessiné par Marc Henniquiau) (1999)
8. Le costume antique 1 (dessiné par Jacques Denoël) (1999)
9. L'Égypte 2 (dessiné par Rafael Moralès) (2000)
10. Le costume antique 2 (dessiné par Jacques Denoël) (2000)
11. Carthage (dessiné par Vincent Hénin) (2000)
12. Athènes (dessiné par Laurent Bouhy) (2001)
13. Le costume antique 3 (dessiné par Jacques Denoël) (2002)
14. Jérusalem (dessiné par Vincent Hénin) (2002)
15. Pompéi 1 (dessiné par Marc Henniquiau) (2002)
16. Persépolis (dessiné par Cédric Hevan) (2003)
17. Pétra (dessiné par Vincent Hénin) (2003)
18. Les Mayas (dessiné par Jean Torton) (2004)
19. Les Etrusques (dessiné par Jean Torton) (2004)
20. Les Jeux Olympiques (dessiné par Cédric Hervan et Yves Plateau) (2004)
21. Les Mayas 2 (dessiné par Jean Torton) (2005)
22. Les Aztèques (dessiné par Jean Torton) (2005)
23. Lutèce (dessiné par Vincent Hénin) (2006)
24. Les Vikings (dessiné par Eric Lenaerts) (2006)
-
Ovat muuten homoa, ainakin kaksi ekaa.
Nostetaanpa tätä esille taas. Kun luin (sen minkä tajusin käännöskoneen avulla) J. Martinin haastattelupätkää, niin sen verran sain tolkkua että Enakin ei ollut tarkoitus pysyä mukana yhtä alpparia pitempään, mutta lukijat ja kustantaja vaativat kaverin takaisin. Lisäksi Pappa -Martin sanoi että eipä hän voi kieltää jos joku haluaa kuvitella homosuhteen kaverusten välille, antiikin maailmassa se ei ollut lainkaan ihmeteltävää.
(http://www.iserpitaim.com/Sitealix/Dossiers/07Interview/images/GayPied.jpg)
Mites Joneckyn kustannushommat jatkuvat?? Suostun tekstaamaan vaikka puoli-ilmaiseksi ja taittamaan, jos tätä saadaan lisää!
Timo
-
Niiin... nythän Martinin "oppipoika" tekee Alixeja. Heh, jossakin on minulla tallella brittilehden - ei edes minkään sensatsuuni-Sunin - leike, jossa kauhistellaan ranskalaista pedofiili/pederasti-sarjakuvaa, esimerkkikuvana ote J. Martinin toisesta, keskiaikaan sijoittuvasta sarjiksesta.
Lisäys: Perustakaa nyt pirkaleet joku teistä kustantamo, joka ryhtyy Alixiin! Ei se niin vaikeeta ole, ostajia vain tarvitaan.
-
Näin huimaa oli meininki Spartacuksen poika -alpparissa:
(http://www.iserpitaim.com/Sitealix/Dossiers/01Tintin/Big/spartacus.jpg)
Prefekti on avoimesti pedofiili. 1970-luvulta eteenpäin meno Alixissa oli melkeinpä inhorealistista.
Timo
-
Taas aiheen vierestä mutta minulla oli lomalukemisena Robert Harrisin Pompeii jota kehtaan suositella kaikille (neljälle tai viidelle?) Alix-faneille Kvaakissa. Tiedän nyt tulivuorista paljon enemmän kuin ennen ja sitaatti alussa antaa hauskasti ymmärtää että tämän päivän USA on kuin Rooma sata vuotta Asterixin jälkeen, voimansa tunnossa ulkoisesti mutta sisältä auttamattoman rappeutunut
-
Mites Joneckyn kustannushommat jatkuvat?? Suostun tekstaamaan vaikka puoli-ilmaiseksi ja taittamaan, jos tätä saadaan lisää!
Jep, sanotaanko nyt näin, että tällä hetkellä aika jäissä muiden projektien myötä mutta lähitulevaisuus kaiken muuttaa voi, jos eräs pieni (sarjiksiin liittymätön) yksityiskohta ratkeaa suotuisalla tavalla minun edukseni. Jos näin käy niin seuraava vaihe olisikin vissiin se VesaK:n mainitsema kustantamon perustaminen, ja omalla "toivomuslistalla" tottakai Alix ja Thorgal (jota jos ei joku Vieläkään ole esim. Mustanaamioiden kautta lukenut, niin on sivistymätön :D!), ja myös ennen kaikkea tuo Hämärän Matkamiesten tekijän eli Bourgeonin toinen eepos eli Tuulen matkustajat. Sopivasti listaa valmiina ;D
-
tottakai Alix ja Thorgal, ja myös ennen kaikkea tuo Hämärän Matkamiesten tekijän eli Bourgeonin toinen eepos eli Tuulen matkustajat.
Uu, tämä kuulostaa liian hyvältä, etenkin tuo Bourgeon! Pidän peukkuja, että toteutuu!
-
Kuulostaa hyvältä, Jonecky!
Toivotaan että yksityiskohta ratkeaa suotuisasti. ;D
Timo
-
Resande med vinden 1-5 on rakkaimpia sarjakuviani mutta ostan ilman muuta suomalaisetkin versiot. Hyvää makua ei ole nykyään liikaa tyrkyllä joten onnea projektille
-
Jos näin käy niin seuraava vaihe olisikin vissiin se VesaK:n mainitsema kustantamon perustaminen
Eksellenttivos! Jos mitään neuvoja, yhteystietoja jiienee kaipaat, niin laita privaattiviestiä. Kyllä se siitä lähtee!
-
"toivomuslistalla" tottakai Alix ja Thorgal ja myös ennen kaikkea tuo Hämärän Matkamiesten tekijän eli Bourgeonin toinen eepos eli Tuulen matkustajat. Sopivasti listaa valmiina
Joko voi laittaa ennakkotilauksen sisään? ;D
-P.
-
Komppailen, menin muuten urpona myymään 3v sitten kaikki suomessa ilmestyneet alixit kun ei ostajalla ollut ns. massista kiinni. Joten.. kun sitä antiikin tyynynpurijaa saa lisää ostan viipymättä. Sitten offtopikkiin: Ritari Ardentia olisi myös kiva saada lisää (edellyttäen että siitä vikasta viikinki alpparista on jatkettu) Taidanpa kimmahtaa työväenopiston ranskan kursseille, c`est bien.
-
offtopikkiin: Ritari Ardentia olisi myös kiva saada lisää (edellyttäen että siitä vikasta viikinki alpparista on jatkettu)
Kyllä on jatkettu:
http://www.bdnet.com/Chevalier%20Ardent/fiche_serie.htm
-
Eksellenttivos! Jos mitään neuvoja, yhteystietoja jiienee kaipaat, niin laita privaattiviestiä. Kyllä se siitä lähtee!
Jep, voit olla Vesa varma että privaa sataa kuin saavista kaatamalla siinä vaiheessa jos ja toivottavasti kun tämä kunnianhimoinen suunnitelmani toteutuu ;D
Yritysten perustaminen ja pyörittäminen on minulle jo enemmän kuin täysin tuttua, ja eihän kustantamo ole sen kummempi yritys kuin muutkaan, joten tuo kynnys on mitätön. Ainoat varsinaiset ongelmat mitä minä näen ovat:
A) Kustannusoikeuksien neuvottelu ja saanti uutena/pienkustantamona, voi olla kiven alla ja vaatii kielitaitoa (tosin enkku ihan hyvin hallussa mutta esim. gallian kieli ei)
B) Jakelusopimusten (ja järkevien sellaisten) neuvottelu Suomessa isommille ketjuille eli kirjakaupat, jne
Loppu on sit enemmän tai vähemmän järjestelyä, kuten painaminen, yms. Toki on varmasti vielä asioita joita en ole ottanut huomioon mutta ei tuossa kustantamisessa mitään salatiedettä ole eikä vaadi mitään yli-inhimillistä vaan pääomaa toisin kuin moni aina pelottelee ;)
-
JToki on varmasti vielä asioita joita en ole ottanut huomioon mutta ei tuossa kustantamisessa mitään salatiedettä ole eikä vaadi mitään yli-inhimillistä vaan pääomaa toisin kuin moni aina pelottelee ;)
No vaatii se myöskin oikeaa asennetta mutta sen suhteen en ole kovinkaan huolissani puolestasi
-
No vaatii se myöskin oikeaa asennetta mutta sen suhteen en ole kovinkaan huolissani puolestasi
Sitä nimenomaan, varsinkin ranskisten kanssa asioidessa. Tätä minulle jankkasi Arto Paasilinnakin kun jouduin hänet taannoin vahingossa kohtaamaan. Paasilinnahan on kumminkin hyvä esimerkki siitä että menee se heikompikin juttu maailmalle kaupaksi, niin miksei sitten laatutavarakin kelpaisi, puolin ja toisin.
"Kunhan olet mies", tokaisi Artsa.
-
Lukaisin tuossa äskettäin yhden lemppari-Alixeistani, Oribalin kruunun, ja mieltä jäi kaivertamaan eräs kysymys. Osaako kukaan kvaakkilainen sanoa, loppuuko niljakkaan ystävämme Arbacesin taru tähän tarinaan, ts. saatiinko se kelmi viimeinkin pois päiviltä vai palaako hän kummittelemaan vielä jossakin suomeksi julkaisemattomassa Alix-tarinassa?
-
Jep, voit olla Vesa varma että privaa sataa kuin saavista kaatamalla siinä vaiheessa jos ja toivottavasti kun tämä kunnianhimoinen suunnitelmani toteutuu ;D
Mitäs Joneckyn Alix-projektille kuuluu? Rooma tuntuu olevan tällä hetkellä kovinkin pop. Ainakin TV-sarjan ja antiikin Roomaa käsittelevien kirjojen julkaisutahdin perusteella. Tätä tilaisuutta ei kannata hukata... :)
-
Angguleemi olisi tuossa aivan kohtsillään. Siellä voisi asioista nevvotella...
-
Minäkin luin tuon hiljattain, ja kyllä niljake taisi kuolla.
Niin luulis, mutta kunnon pahis ei koskaan kuole.
Arbacesin identtinen kaksoisveli Adrocles nähtiin 80-luvun alussa.
Arbaces itse palasi albumissa nro 21. La chute d'Icare. On esiintynyt kerran sen jälkeenkin, joten kuulunee taas kalustoon.
-
Tänään projektissa "tue kirjastotointa" löytyi Sussi Bechin Nofret-sarjaa på svenska.
Hämmentävästi mieleen tulee Alix vaikka lähtökohta ja hahmo ovat niin erilaiset kuin ajatella saattaa.
Toisen päähenkilö on nuori mies, toisen nuori nainen, mutta yhdistävä tekijä on antiikin aikakausi ja tietty (kepeähkö?) seikkailullisuus.
Eikä tämä ole yhtä raskasta silmille kuin Alixin postimerkkiruudut.
Alix ja Ardent olivat aikanaan kova juttu ja molemmista sarjoistahan tosiaan saatiin vain maistianen, mutta mikäli Jonecky on kuulolla kannattaa tarkistaa myös http://www.nofret.dk/
-
(http://storage.canalblog.com/03/25/157365/20874618_p.jpg)Hai ja hoi! Alix on tänä vuonna tasan 60v! Mitenkäs Joneckyn kustannushommelit sujuu? Juhlan kunniaksi olis nyt sopiva hetki ja kun se tosiaan se antiikin Rooma tuntuu olevan pop.
http://alixintrepide.canalblog.com/
Timo
-
Mistä Timo puhuu? Ymmärsinkö oikein, olisiko kenties olemassa häviävän oieni mahdollisuus, että Alixia saataisiin taas suomeksi?
-
olisiko kenties olemassa häviävän oieni mahdollisuus, että Alixia saataisiin taas suomeksi?
Lue tätä ketjua vaan muutama sivu taaksepäin, niin se selviää.
Timo
-
Tietääkseni asiaa setvitään juuri näillä hetkillä ranskanmaalla. (Väärinkäsitysten välttämiseksi: JOS Alixia tulee lisää, se EI tule A. Banaanilta vaan yksityisemmältä yrittäjältä.) Itse en ole koskaan ollut mikään Alix-fani, mutta ei se väärin ole jos sarja jatkuisi taas Suomessakin...
Nyt sitten aidot Alix-fanit, sormet ristiin kyynärpäitä myöten.
-
Nyt sitten aidot Alix-fanit, sormet ristiin kyynärpäitä myöten.
Ristin kädet vaikka olkaniveliä myöten ja vedän jormankin solmuun jos se auttaa saamaan lisää Alixia suomeksi!
-
Tietääkseni asiaa setvitään juuri näillä hetkillä ranskanmaalla.
Mun ymmärtääkseni Angoulemessä käydään neuvottelua viehättävän kiinalaisagentti Alix Yin Fu'n seikkailujen saattamisesta suomen kielelle.
Mutta ottaisin toki iloisin mielin myös tuon gallialaispoika Alixin suomeksi julkaisemattomat seikkailut kirjahyllyyni.
Alix Yin Fu
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/6192JEDV8HL._AA240_.jpg)
Alix, gallialainen
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/51F73XRT7BL._AA240_.jpg)
-
Mun ymmärtääkseni Angoulemessä käydään neuvottelua viehättävän kiinalaisagentti Alix Yin Fu'n seikkailujen saattamisesta suomen kielelle.
Sitäkin, sitäkin. Mutta Alixikin mainittiin. Vielä kerran ja tunteella: Sarjakuvien julkaiseminen suomeksi EI ole äärettömän vaikeaa - varsinkaan jos julkaisuprojektin alussa kustannustoimintaa harkitsevan luottotiedot ovat kunnossa. Markkinointi ja levitys ja potentiaalisten ostajien - riittävän monen - löytäminen, SE on vaikeaa.
-
Mun ymmärtääkseni Angoulemessä käydään neuvottelua viehättävän kiinalaisagentti Alix Yin Fu'n seikkailujen saattamisesta suomen kielelle.
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/6192JEDV8HL._AA240_.jpg)
Tätä suomeks ja heti!
-
Olispa aika metkaa, jos sama suomalainen kustantaja julkaisisi kahta Alix-nimistä sarjakuvaa.
Myös Alix Yin Fun seikkailuissa esiintyy Enak (Eh-Nak) -niminen henkilö. ;)
Joo, off-topic.
-
Olispa aika metkaa, jos sama suomalainen kustantaja julkaisisi kahta Alix-nimistä sarjakuvaa.
Ranskanmaalta kuuluu metkoja uutisia. :laugh: :laugh: :laugh:
-
Molempia tulossa siis syyskuussa. Gallialaisen seikkailuissa uusi kustantaja aloittaa Spartacuksen pojalla, Valkoinen tiikeri alkaa luonnollisesti alusta.
Comanchen kakkososa tulee myös.
Sami laittoi viestin Muut sarjakuvat -osioon.
Ensin Ken Parker ja nyt Alix. Ihmeiden aika ei ole ilmeisesti ohi. Mitähän sitä seuraavaksi uskaltaisi toivoa. Noh, toivotetaan Apollo-kustannukselle onnea ja menestystä!
-
Molempia tulossa siis syyskuussa. Gallialaisen seikkailuissa uusi kustantaja aloittaa Spartacuksen pojalla, Valkoinen tiikeri alkaa luonnollisesti alusta.
Erinomaista! Näitä onkin jo kaivattu. Toivottavasti Viimeinen spartalainen julkaistaisiin uudestaan. Joka tapauksessa kulttuuriteko.
-
:o
Eipä olis tätäkään päivää uskonut näkevänsä, että Alixia vielä suomeksi julkaistaan. Pitäis melkein nostaa malja tälle!
-
Sami laittoi viestin Muut sarjakuvat -osioon.
Löytyy Euro-osion ketjusta "Apollo kustannus esittää":
...
Apollo kustannus käynnistää toimintansa julkaisemalla syyskuussa 2008 seuraavat albumit:
...
Alix 12: Spartacuksen poika
Tekijä: Jacques Martin
Alkuteos: Alix - Le Fils de Spartacus, (c) Casterman
Tuolla toisaalla jo perustelin miksi hyppäämme osien 10 ja 11 yli (siksi kun monet harrastajat on jo hankkineet ne 70-luvulla ruotsiksi). Tarkoitus on jatkaa julkaisemista kronologisesti. Ensi vuonna olisi siis tulossa osa 13: Le spectre de Carthage (Kartagon haamu tms), joka on viimeinen ruotsiksi ilmestynyt albumi.
Jos kiinnostusta on riittävästi niin voisi tehdä Ken Parkerit. Eli vuorotellen vanhoja albumeita (esim Viimeisestä spartalaisesta alkaen) ja uusia ennen suomentamattomia. Osa 1: Alix l'intrepide (Alix peloton tms) on sen verran vanhahtavalla tyylillä tehty, että sen julkaiseminen ei ole tällä hetkellä edes harkinnassa.
Albumia odotellessa voitte testata Jacques Martin-tietämystänne tuolla "Arvaa sarjakuva"-ketjussa:
...
Mikä Martinin piirtämä suomeksi julkaistu albumi jäi mainitsematta?
EDIT: korjasin linkin.
-
Jos kiinnostusta on riittävästi niin voisi tehdä Ken Parkerit. Eli vuorotellen vanhoja albumeita (esim Viimeisestä spartalaisesta alkaen) ja uusia ennen suomentamattomia. Osa 1: Alix l'intrepide (Alix peloton tms) on sen verran vanhahtavalla tyylillä tehty, että sen julkaiseminen ei ole tällä hetkellä edes harkinnassa.
No tämä olisi vallan mukavaa. Omissa Alixeissa on sivuja irtoillut huonon liimauksen vuoksi sen verran, että uusintapainoksetkin tulisi hommattua. Uudet lukijat kiittäisivät varmaan myös kovasti. Ja tottahan toki se sarjan eka osa on julkaistava, jos kerran uusintojakin aletaan laittamaan pihalle. Toivottavasti kauppa käy riittävästi.
-
Ja tottahan toki se sarjan eka osa on julkaistava, jos kerran uusintojakin aletaan laittamaan pihalle. Toivottavasti kauppa käy riittävästi.
Kyllä se ykkönen on vähän niin kuin Tintti Neuvostojen maassa.
Se kannattaa julkaista vasta sitten, kun Apollolle ei ole väliä siitä. että
ostaako sitä kukaan.
-
Se kannattaa julkaista vasta sitten, kun Apollolle ei ole väliä siitä. että
ostaako sitä kukaan.
Tai sitten kun Apollo kustannus alkaa julkaista sarjaa "Jacques Martinin kootut". Rajoitettu painos vain ennakkotilaajille. ;)
-
Tai sitten kun Apollo kustannus alkaa julkaista sarjaa "Jacques Martinin kootut". Rajoitettu painos vain ennakkotilaajille. ;)
Mielellään Martinin piirrosten originaalikoossa!
Jos on pikkuisen pikseliä, niin ei se haittaa.
Sehän on meillä Suomessa jo melkein perinne.
-
Hienoa, että Alixia julkaistaan taas! Lueskelin niitä kakarana ja ne tekivät suuren vaikutuksen. Myöhemmin innostuin niitä keräämään ja nykyään omistan kaikki suomeksi ilmestyneet albumit.
Ilmoittakaapa arvioitu julkaisupäivä, että tajuan sitten kysellä tuotetta paikallisesta kirjakaupasta. Tänne korpeen kun ei kaikki uutuudet kulkeudu automaattisesti.
-
No pylly. Kuolin onnesta. Onneksi vaimo osaa elvyttää.
Kai te ainakin sen "Kirottu saari" albumin julkaisette, kun se on niin hankala löytää?
-
Ilmoittakaapa arvioitu julkaisupäivä, että tajuan sitten kysellä tuotetta paikallisesta kirjakaupasta.
Tavoitteena on saada albumit painosta ennen Helsingin sarjakuvafestivaaleja.
Kai te ainakin sen "Kirottu saari" albumin julkaisette, kun se on niin hankala löytää?
En uskalla luvata vielä tässä vaiheessa. Jos hyvin käy niin sitten harkitaan asiaa.
-
Kiitokset Apollolle kulttuuriteosta, nyt voinkin siis haudata suunnitelmani Alixien kustantamisesta suomen kielellä, joka on siis ollut jo pari kolme vuotta tähtäimessä ja johon edelleenkään ei ole vielä ollut mahdollisuutta.
Kun aika on sopiva, niin ei varmaan ketään haittaa, mikäli kohdistankin kustantamisintoni Thorgaliin ja Blake & Mortimeriin, etenkin ensimainittuun, sehän toki on jo suomeksi suurin osa julkaistukin Egmontin kautta Mustiksen kakkossarjana, mutta kun kyseessä on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita sarjakuvia niin loistavalta jatkuvalta kerronnaltaan kuin myös jäljeltään, niin pakkohan se on saada albumeina ulos :)
-
kohdistankin kustantamisintoni Thorgaliin
No hemmetti! Jiptsiduidaa ;D ja kolminkertainen voltti!
-
Blake ja Mortimer olisi tietysti asiaa. Vierailla kielillä sen lukeminen on vähän raskasta.
Sen lukeminen on vähän raskasta ihan äidinkielelläkin. ;)
-
Uudemmat ei-Jacobsin Blaket ja Mortimerit ei ole ihan niin raskaita. Selittävää tekstiä on paljon vähemmän. Ruotsiksi noita Jacobsin alppareita lukiessani huomasin että 99% niistä tekstilaatikoista pystyi ignoroimaan täysin ja lukeminen helpottui ;D. Turhia tekstejä siis. Silti oiva vanhan ajan sarja. Tyylikäs.
Timo
-
Thorgalit alkoivat jo Mustiksessa uusintana.
Ja kaiken lisäksi ne julkaistaan kokonaisina seikkailuina, ei jatkokertomuksina. Joten nyt on kyllä mahdollisimman huono ajankohta ruveta Thorgalia julkaisemaan.
Blake & Mortimer sen sijaan, kiitos, jos valita saa. Naisen kanssa -sarjakuva on lisäksi tehnyt sarjan jo "tutuksi" suomalaisille, heh heh.
-
Joo, katsellaan sitten mitä ja milloin kunhan aika koittaa... Onhan noita mistä valita :D
-
Näin huimaa oli meininki Spartacuksen poika -alpparissa:
Jep, huimaa se on. Albumi on yksi Alix-sarjan uskalletuimpia. Sillä varauksella, että muiden kuin Martinin piirtämiä en ole lukenut. Ihme kun meni Tintin-lehdessä 70-luvulla läpi. Tosin ligne claire -hengen mukaisesti kuvat ovat siistejä ja mitäänhän ei tietenkään näytetä suoraan.
Tässäkin albumissa Alixilla on naispuolinen ihalilja. Trendi alkoi Viimeisestä Spartalaisesta, jossa vanhemman naisen retkahtaminen Alixiin aiheutti aikanaan kohua. Moiseen ei oltu 60-luvulla totuttu ja kuuluisa vuoden 1949 laki oli vielä voimissaan. Sen avulla ranskikset kampittivat, paitsi amerikkalaisia, myös belgejä ja toisiaankin.
Sain juhannuksena oikoluettua Spartacuksen pojan käännöksen. 46-sivuisen albumin tekstit veivät tulostettuna 29 A4-sivua. Dialogia on siis paljon, mutta selityslaatikoita ei minun mielestäni ole kiusaksi asti. Mukavan imun on kääntäjä Kirsi Kinnunen saanut aikaan, vaikka ei sarjan faneihin lukeudu.
-
Alix luettu.
Hiukan aiemmasta poikkeava Alix, mutta näin se kehitys kehittyy.
Tuupatkaapa vaan uusia albumeja markkinoille, täältä löytyy ainakin yksi varma ostaja.
Huomio kiinnittyy erityisesti huolelliseen suomalaiseen toteutukseen: viivan sakrppiuteen, kirkkaisiin väreihin, hyvään paperiin jne...
Fonttikin toimii tosi hyvin. (Tämmöinen piirtäjän tekstauksen matkiminen ei aina välttämättä toimi, esim Asterixeissa fontti "Uderzo". Mutta Alixissa on siis onnistuttu)
Kiitoksia, Apollo.
-
Fonttikin toimii tosi hyvin. (Tämmöinen piirtäjän tekstauksen matkiminen ei aina välttämättä toimi, esim Asterixeissa fontti "Uderzo". Mutta Alixissa on siis onnistuttu)
Menee pahasti offiin, mutta Päälliköiden Ottelun uusintapainoksen pienempi fontti on mielestäni suht OK. Muuten olen minäkin sitä mieltä että ennemmin Aaltonen kuin Ronkainen. Sorry.
-
Menee pahasti offiin, mutta Päälliköiden Ottelun uusintapainoksen pienempi fontti on mielestäni suht OK. Muuten olen minäkin sitä mieltä että ennemmin Aaltonen kuin Ronkainen. Sorry.
Ei oo enää Ronkainen. Vaihtoivat Uderzoksi, vai mikä se on. Laatua en kommentoi. :-[
Timo
-
Eräs henkilö, joka osti lapsilleen Asterixeja, kommentoi Uderzo-fonttia spontaanisti: "Eihän sitä pysty edes kunnolla lukemaan!" Eikä hän ole mikään sarjakuva-ihminen/puritanisti.
Ranskan ja suomen sanat järjestyvät niin eri lailla, että se mikä toimii alkuperäisissä Asterixeissa, ei toimikaan suomen kielen pitkissä sanoissa.
-
Tosiaankin poikkesi perinteisestä Alix-linjasta. Hyytävän kylmä tarina. Kuitenkin ne sikamaisuudet, joita Martin tässä kuvaa, pohjautuvat kyllä historiallisiin faktoihin. Nykyäänhän on historiallisessa fiktiossa hyvin yleistä se, että muokataan tapahtumia ja entisaikojen arvomaailmaa, asenteita, maailmankuvaa yms. sellaiseksi, että nykyihmisen olisi helpompi niellä ne ja samaistua (TV-sarja Rooma oli tästä virkistävä poikkeus). Mielestäni tämä on kuitenkin melko typerää. Joten tekijälle täytyy nostaa hattua, että ei esitä aikakautta liian siloittelevassa valossa ja pyrkii tuomaan esiin myös noita varjopuolia.
Yhdyn aiempiin mielipiteisiin albumin laadusta. Tosin pari alaviitteiden puuttumista jäi harmittamaan. Tiedän kyllä mikä on latifundia (jättiläismäinen orjatyövoimaan perustuva suurtila, joka ajoi pienviljelijät ahdinkoon. "Rome: Total Warissa" siitä saa parhaan mahdollisen viljatuotannon...), mutta mikä on tämä "ihmisen" poika -juttu? tietääkö kukaan?
Albumin luettuani jäi mieltä vaivaamaan ajatus [spoiler]että, oliko Spartaculus Spartacuksen poika vai ei? Sama fiilis jäi aikanaan "Musta valtias"-albumista, että onko Luke Vaderin poika vai ei. Mielestäni sama vastaus pätee tässäkin (on)! Vaikka Maia puhuukin kerran pojasta "Spartaculuksena" lainausmerkeissä ja on muutenkin sangen epä-äidillinen, niin hänen olisi pitänyt valita Spartacuksen "poika" hyvin nuorena. Olisiko varattomalla karkulaisella tähän resursseja? Joka tapauksessa Fulgorin todistuksen perusteella on selvää, että Maia todella oli Spartacuksen nainen. [/spoiler] Mitä mieltä olette? Joka tapauksessa, innolla odotan seuraavaa osaa!!!
-
Wikipedia sanoo noin:
[spoiler]http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisen_Poika[/spoiler]
Mutta lieneekö tuosta apua?
-
Tosin pari alaviitteiden puuttumista jäi harmittamaan. Tiedän kyllä mikä on latifundia (jättiläismäinen orjatyövoimaan perustuva suurtila, joka ajoi pienviljelijät ahdinkoon.
[...]mutta mikä on tämä "ihmisen" poika -juttu? tietääkö kukaan?
En tajua, minne alaviitteet lipsahtivat. Näin kertoi käännös Ihmisen Pojasta:
(2) Spartacuksen kannattajien tälle antama lisänimi. Edit: käyllä tämä ihmisen poika -alaviite on ainakin omassa albumissani.
-
Sivu 5.
7. ruutu.
Ei ole alaviitettä mun albumissani.
-
Sivu 5.
7. ruutu.
Ei ole alaviitettä mun albumissani.
Ei ole mullakaan, tuo ruutu oli PDF:stä.
Timo
-
Millä sivulla tuo ihmisen poika -viite on?
Pystyttekö pistämään puuttuvat viitteet vaikka pienelle paperilapulle, joka jaetaan albumin oston yhteydessä, ainakin festivaaleilla?
Näinhän näkee joskus tehtävän ihan oikeiden kirjojen kohdalla.
-
Ihmisen poika on s. 11.
EDITedit jaa, ihmisen poika -viite on myös sivulla 39 ja tipahtanut sieltä poies! Damn...
......
Olikohan Spartacuksen poika enemmän tai vähemmän spekulaatiota? Plutarkhos kirjoittaa vaimosta, poika ehkä mahdollisesti oli:
"They say that when he was first taken to Rome to be sold, a snake was seen coiled round his head while he was asleep and his wife, who came from the same tribe and was a prophetess subject to possession by the frenzy of [the god of ecstasy] Dionysus, declared that this sign meant that he would have a great and terrible power which would end in misfortune. This woman shared in his escape and was then living with him."
Plutarkhos kirjoittaa Lucanian taistelusta, jossa Spartacus sai surmansa:
"...made straight for Crassus himself, charging forward through the press of weapons and wounded men, and, though he did not reach Crassus, he cut down two centurions who fell on him together. Finally, when his own men had taken to flight, he himself, surrounded by enemies, still stood his ground and died fighting to the last."
Aleksandralainen historioitsija Appianus kirjoittaa samasta taistelusta:
"The fight was long, and bitterly contested, since so many tens of thousands of men had no other hope.
Spartacus himself was wounded by a spear-thrust in the thigh, but went down on one knee, held his shield in front of him, and fought off his attackers until he and a great number of his followers were encircled and fell. The rest of his army was already in disorder and was cut down in huge numbers; consequently their losses were not easy to estimate (though the Romans lost about 1,000 men), and Spartacus' body was never found."
http://www.livius.org/so-st/spartacus/spartacus_t01.html
http://www.livius.org/so-st/spartacus/spartacus_t02.html
-
Ihmisen poika -alaviite löytyy albusta.
No, eihän toi sitten niin paha juttu ole, jos yksi viite on lopsahtanut bittiavaruuteen.
-
Alix luettu, ja kylläpäs oli hyvä! Muistelin sarjaa paljon kuivemmaksi mutta hyvinhän tuo tempaisi mukaansa. Tekstiä ei lukiessa tuntunut olevan liikaa, vaikka silmäillessä siltä meinasi vaikuttaa.
Suomenkielisestä toteutuksesta täydet pisteet jokaiselle osapuolelle. Tosin niitä alaviitteitä puuttui ainakin parista kohdasta.
-
Tosin niitä alaviitteitä puuttui ainakin parista kohdasta.
Totta ja harmittavaista. Tarkistin asian tänä aamuna ja kaksi alaviitettä puuttuu painolle toimitetusta PDF:stä:
sivu 5: latifundiat = roomalaiset suuret maatilat
sivu 39: ihminen = spartacuksen kannattajien tälle antama lisänimi
Tuo "ihmisen" poika esiintyy ensi kerran sivulla 11, mutta se selitetään ranskisversiossakin vasta sivulla 39. Traakialainen ja Imperaattori ovat 2 muuta lisänimeä. Olisi kannattanut selittää kaikki yhdellä ja samalla viittellä sivulla 11. Kakkospainoksessa sitten.
Syykin on selvillä. Sivuista 5 ja 39 tehtiin oikoluvun jälkeen uudet teksti-tiffit ja niissä nuo alaviitteet olivat tippuneet pois. Vanha softakehitysjuttu siis: kun korjaa yhden bugin niin ainakin yksi tulee tilalle.
-
......
Olikohan Spartacuksen poika enemmän tai vähemmän spekulaatiota? Plutarkhos kirjoittaa vaimosta, poika ehkä mahdollisesti oli
joo, sorry epätäsmällinen ilmaisuni... epäilemättä tämän vesselin olemassaoloa ei pysty tieteellisesti todistamaan, mutta tarkoitinkin, että mikä on mielestänne Martinin näkemys asiaan tässä albumissa (sehän ei ole ihan yksiselitteinen juttu)?
-
joo, sorry epätäsmällinen ilmaisuni... epäilemättä tämän vesselin olemassaoloa ei pysty tieteellisesti todistamaan, mutta tarkoitinkin, että mikä on mielestänne Martinin näkemys asiaan tässä albumissa (sehän ei ole ihan yksiselitteinen juttu)?
Mielestäni Martin jättää asian vähän auki. [spoiler]Vähän kuin vihjaisi, että Maia huijasi Spartacuksen uskomaan, että hän on pojan isä.[/spoiler]
Timo
-
En ollut kakarana mikään kauhea Alix-fani, vaikka historia kiinnosti - ja kiinnostaa edelleen - mutta kyllä sarjaan mahtui muutamia mieleenpainuvia albumeita. Etenkin ne Molokille uhratut pikkulapset saivat melkoisia väristyksiä aikaan.
"Spartacuksen poika" oli ensimmäinen kosketus Alixiin moneen vuoteen. Se oli ihan luettava albumi, mutta samalla muistin, miksi sarjakuvasta ei tullut aikanaan mitään kestosuosikkia: tekstin määrä ja kuvitus tietynlainen jähmeys tekevät lukukokemuksesta vähän raskassoutuisen. Henkilöt jäivät myös vähän kaukaisiksi ja yksiulotteisiksi.
Spartacuksen jälkikasvun ilmaantuminen kuvioihin tarjosi ihan hyvät ja jännittävät puitteet tarinalle ja roomalaiselle valtapelille, johon myös päähenkilöiden vaiheet nivoutuvat. Martinin tapa käsitellä historiaa on myös minun mieleeni: kaikenlainen kaunistelu ja siloittelu puuttuu. Spartacusta ei kuvattu ihannoivasti hyveellisenä sankarina, ja prefekti Livius Spuran suhde "pikku delfiineihinsä" on kuvattu aika vastenmielisesti vaikkakin viitteellisellä tasolla liikutaankin. En tullut seuranneeksi Rooma-sarjaa, mutta lieneekö siinäkään roomalaisten rappiota kuvattu vastaavalla tavalla? Ja mitä Alixin ja Sabinan väliseen suhteeseen tulee, niin - no joo. En usko, että sellaistakaan voitaisiin ihan nikottelematta ottaa vastaan kaikkialla.
Käytettiinkös Jeesuksesta myös nimitystä "Ihmisen poika"?
Ja mitä Spartaculuksen taustaan tulee, niin [spoiler]väittäisin että hän ei ole Spartacuksen oikea poika, vaan enemmänkin Maian juonittelun ja kunnianhimon välikappale. Se sopisi naisen profiiliin, ja lainausmerkit sivulla 42 antaisivat myös ymmärtää näin. Viimeisellä sivulla Spartaculus kuitenkin antaa ymmärtää, että hän on ainakin isänsä henkinen perillinen, vailla vanhempia, isänmaata ja kansaa, ja siten valmis potentiaalinen ehdokas astumaan johtoon, jos tilanne niin vaatii. [/spoiler]
-
En ollut kakarana mikään kauhea Alix-fani,
En minäkään.
Nyt näin vanhempana Alixit tuntuvat paremmilta kuin vajaat 40 vuotta sitten.
Silloin piti olla vauhtia ja muuta menoa à la Manning/Barks
Minusta tämä uusi Alix ei ollut ollenkaan raskassoutuinen. Esim Gallian sankareissa joutuu oikein pinnistelemään, vaikka sekin on erinomainen albbu.
-
Paitsi niistä pois tippuneista alaviitteistä, niin myös oikoluvusta löytyy pikkuisia puutteita.
Heh, sivulla 5 puhutaan talosta, jossa "poika äiteineen piileksi." Ei kai niitä äitejä ollut kuin yksi, siis "poika äitineen piileksi."
Ja onko sivulla 4 muokattu Alixin puhekuplaa: "Mitä mieltä olet, Galva?"
Galva vastaa "Totta!". Varmaankin Alix on alkujaan kysynyt jotain siihen tapaan kuin "Eikö olekin outo tapaus, vai mitä, Galva?"
Mutta eivät nämä lukemista haittaa. Suomennos on erinomainen! Ja fontti! Ja tarina! Ja piirros! Ja paperi!
-
"poika äitineen piileksi."
Onko tosiaan näin?
Mites taivutat, jos joku piileksii yhden koiransa kanssa? Koiraneen, vai? :)
Eiköhän tuo äiteineen liene ihan oikein.
EDIT:
Ups! Korjasin kirj.virheen
-
Tai toisin päin "äiti poikaneen"?
-
Kyllä se on "poika äiteineen". Yksikkö ja monikko on tässä sama: vertaa "pojat äiteineen". Menee se joskus toistenkin päin: Baleaarien linkoojat kivineen. Onko jokaisella vain yksi kivi vai useampia? Suomen kieli ei anna tähän vastausta...
Sen sijaan sivulla 23 ruudussa 3 on pieni virhe: "Hänen äitinsä oli arvoituksellinen selvännäkijä loitsuineen...". Pitäisi olla selvänäkijä. Selvännäkijä sen sijaan voisi saada työpaikan liikkuvasta poliisista!
Noh, joka tapauksessa antaisin kuitenkin kokonaisuudesta arvosanan 10-
-
"Piru äitineen perässäsi kiiliköön!" sanoi jo Othello, Paavo Cajanderin käännöksenä.
Mutta ootte oikeassa, saakeli. Komitatiivista ei käytetä yksikkömuotoa, vaan monikkomuotoja käytetään sekä yksiköllisissä että monikollisissa merkityksissä.
Mutta yksi poikkeus säännöstä näyttää olevan. Juuri tuota äitineen (http://www.google.com/search?source=ig&hl=en&rlz=&q=%C3%A4itineen) käytetään usein, huomasin, kun googlasin.
Jaaha. Lähdenkin sitten viikonloppuna vaimoineni mökille.
-
Pitäisi kaivaa esille lehtileike reilun 10 vuoden takaa eräästä brittiläisestä ns. laatulehdestä (oliko peräti The Guardian) jossa Alixia ja juuri tätä albumia käytettiin yhtenä esimerkkinä siitä millaista pervoilua ranskalainen sarjakuva on. "Tämmöistä sitten pikku enfantit lukevat! Terrible! Ei ollut tämmöistä Busterissa eikä Judge Dreddissä, absolutely no-no!"
-
Paitsi niistä pois tippuneista alaviitteistä, niin myös oikoluvusta löytyy pikkuisia puutteita.
Puutteisiin syyllinen ilmoittautuu tässä. Enpä arvannut, että jo näin pian joudutaan näin tarkkaan syyniin. No, otetaan opiksi ja tehdään parannus.
Heh, sivulla 5 puhutaan talosta, jossa "poika äiteineen piileksi." Ei kai niitä äitejä ollut kuin yksi, siis "poika äitineen piileksi."
Intuitiivisesti sanoisin äiteineen. Sitä löytyy myös googlettamalla selvästi enemmän. Mikä ei tietenkään välttämättä takaa mitään.
Ja onko sivulla 4 muokattu Alixin puhekuplaa: "Mitä mieltä olet, Galva?"
Galva vastaa "Totta!". Varmaankin Alix on alkujaan kysynyt jotain siihen tapaan kuin "Eikö olekin outo tapaus, vai mitä, Galva?"
Ranskisversiossa Alix sanoo: Curieuse arrivée!... Qu'en penses tu, Galva?... Suomeksi sanatarkasti: Outo saapuminen!... Mitä ajattelet siitä, Galva?... Galva vastaa: En effet!... Mais pour l'heure, rien ne vaut une bonne cruche de vin! Suomeksi sanatarkasti: Todellakin!... Mutta juuri nyt mikään ei ole hyvän viiniruukun arvoista. Galva ei siis vastaa kysymykseen vaan pelkästään kuittaa Alixin ensin lausuman toteamuksen. Hänellä kun on juuri sillä hetkellä muuta puuhaa. Itse syyllistyn myös joskus moiseen ja vaimohan ei siitä tykkää.
Sen sijaan sivulla 23 ruudussa 3 on pieni virhe: "Hänen äitinsä oli arvoituksellinen selvännäkijä loitsuineen...". Pitäisi olla selvänäkijä. Selvännäkijä sen sijaan voisi saada työpaikan liikkuvasta poliisista!
Intuitiivisesti käyttäisin kahtaa ännää. Google löytää selvänäkijän 9700 kertaa ja selvännäkijän 17200 kertaa. Mikä ei tietenkään takaa mitään, kuten edellä totesin.
-
Kun kerran alkuun päästiin, niin kommentoidaan myös Apollo kustannus -ketjussa olevaa käännöskysymystä.
Oliko muuten "Vaikenen kuin muuri" suomentajan vitsikäs viittaus toiseen sarjakuvaan vai löytyikö se alkuperäistekstistäkin?
Ranskisversion sivulla 36 sanotaan: je serai muet comme un tombe. Suomeksi sanatarkasti: olen mykkä kuin hauta. Vaikenen kuin muuri on sanonnan suomenkielinen vastine. Kyseessä ei siis ole humoristinen viittaus.
-
Intuitiivisesti käyttäisin kahtaa ännää. Google löytää selvänäkijän 9700 kertaa ja selvännäkijän 17200 kertaa. Mikä ei tietenkään takaa mitään, kuten edellä totesin.
Intuitio tai kielitunne perustuu tässä sanan ääntämykseen. Kyseessä on aspiraatio (loppuhenkäys) joka suomessa esiintyy usein yhdyssanoissa. Ei kuitenkaan kirjoiteta "tervettuloa", vaikka se olisi ääntämyksellisesti lähempänä. Kaikki osaavat tämän oikein, koska se on niin yleinen sana. "Selvänäkijä" on niitä outoja tapauksia, jotka menee jopa äidinkielenään suomea puhuvilta erittäin usein pieleen. Näin tämän oikeinkirjoitus meni ainakin omana lukioaikanani, mutta jos sittemmin Kielitoimisto olisi velttoudessaan raukkamaisesti löysännyt oikeinkirjoitussääntöä tässä(kin), niin ei voi mitään.
Aspiraatio sinänsä on mielenkiintoinen ja ilmeisesti todella hankala oppia (jos suomi ei ole äidinkieli). Esim. monet äidinkielenään ruotsia puhuvat, mutta muuten suomen täydellisesti hallitsevat eivät koskaan saa niitä aivan oikein lausuttua.
-
En edes muistanut, että tällainen sarjakuva on olemassa. Olen lukenut Alixeja joskus kahdeksankymmentäluvulla ja sen verran muistan, että kiehtovuus perustui historiallisuuteen. Sen päälle kun oli jonkinmoinen juoni, niin hyvä sarjakuva oli silloin. Laitoin kirjastoon hankintaehdotuksen, jotta saan lukea uusimman Alixin. Jos albumi on hyvä, niin harkitsen myös sen ostamista.
-
Kuten tuossa etusivun arvostelussa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1115) todettiin, Alix on aidosti historiallisen aikakautensa lapsi. Päähenkilö ei ihmettele ollenkaan, vaikka prefekti pulikoi vesileikeissään alastomien tenavien kanssa; orgioissakin loikoillaan rennosti. Toki Alix on suoraselkäinen heppu ja osoittaa moraalisen närkästyksensä vaikka pöydän kaatamalla, mutta silloin hänen motiivinsa ovatkin ihan oikeat.
Joissakin luolamiesjutuissa sankarin (tai sankarittaren) modernisuus ärsyttää ihan tavattomasti, kuten Luolakarhun klaanin tapaisissa jutuissa. Primitiivisessä ympäristössä se vielä korostuu.
-
Joissakin luolamiesjutuissa sankarin (tai sankarittaren) modernisuus ärsyttää ihan tavattomasti, kuten Luolakarhun klaanin tapaisissa jutuissa. Primitiivisessä ympäristössä se vielä korostuu.
Tuo on juuri noin! Ei oikein mene täydestä, jos esimerkiksi muinaisessa Egyptissä elänyt henkilö kuvataan moraaliltaan, käytökseltään ja maailmankuvaltaan nykyaikaisen länsimaisen ihmisen kaltaiseksi. Se on hemmetin ärsyttävää. Ihminen on aina tavallaan oman aikansa ja kulttuurinsa vanki. Samoin jos muinaiseen aikaan sijoitettujen henkilöiden käymät keskustelut muistuttavat television saippuasarjojen henkilöiden dialogia, niin kyllä puistattaa. Esimerkiksi Christian Jacq:n Ramses sarjassa oli hieman tuota vikaa. Mies on egyptologi, mutta eipä vaan mennyt juttu täydestä. Egyptologi ei siis tarkoita hyvää historiallisten tarinoiden kertojaa, tai hyvää kirjailijaa, vaikka faktapuoli varmasti onkin hyvin hallussa.
Mika Waltarin historiallisista romaaneista tulee puolestaan aina sellainen olo, että tämähän voisi olla vaikka totta. Henkilöt eivät käyttäydy nykyaikaisten länsimaisten kulttuurikoodien mukaisesti, vaan elävät selkeästi omalle ajalleen tyypillistä todellisuutta. Waltarilla tuntuu olevan loistava kyky tavoittaa tuo todellisuus, tai ainakin tehdä siitä uskottavan oloisia tulkintoja.
En nyt muista, että olisin koskaan lukenut näitä Alixeja, mutta kiinnostus niitä kohtaan kyllä heräsi. Jos kerran kyseisessä sarjakuvassa kuvataan mm. roomalaisia orgioita uskottavasti, niin sen täytyy olla lukemisen arvoinen. Täytynee siis tutustua Alixiin pikapuoliin.
-
Jos kerran kyseisessä sarjakuvassa kuvataan mm. roomalaisia orgioita uskottavasti, niin sen täytyy olla lukemisen arvoinen. Täytynee siis tutustua Alixiin pikapuoliin.
Orgioita! Orgioita! Me haluamme orgioita!
Alixin todenmukaisuus on tietty tulkintaa, mutta hyvin uskottavalta se tuntuu.
Joissakin lähteissä (esim. Wikipedia (http://en.wikipedia.org/wiki/Alix) ja Alix (http://bdoubliees.com/tintinbelge/series1/alix.htm)) väitetään viimeisen Tintin-lehdessä ilmestyneen tarinan olleen L'enfant grec vuonna 1980, mutta kyllä ainakin tämän sivun mukaan (http://www.tcomt.fr/Sitealix/Dossiers/10ArchivesTintin/sommaire.htm) Vercingétorix alkoi ilmestyä numerossa 17/1985. Jälkimmäistä on pakko uskoa, kun siellä on kansikuvakin!
-
Martin näyttää luoneen Alixin ja Lefrancin lisäksi muitakin historiallisia sarjakuvahahmoja: keskiaikainen arkkitehti Jhen, Ranskan vallankumouksen ajan upseeri Arno, ateenalainen Orion, egyptiläinen Keos ja Ludvig XIV:n aikainen Loïs. Näitä hahmoja hän siis vain käsikirjoittaa. Käsittämättömän tuottelias kaveri, vähän niin kuin sarjakuvamaailman Alexandre Dumas.
http://www.bedetheque.com/auteur-105-BD-Martin-Jacques.html
-
Luin tuon uusimman Alixin. Tarina imaisi paremmin mukaansa kuin saagan aiemmat osat, joiden lukemisesta on jo vuosia. Mutta en minä edelleenkään ole hirveän innoissani. Tarina oli kyllä hyvä, mutta piirtäminen oli jotenkin epämääräistä, ehkä enemmän pikkutarkkaa ja ahkeraa kuin taitavaa.
-
Mielestäni Martin jättää asian vähän auki. [spoiler]Vähän kuin vihjaisi, että Maia huijasi Spartacuksen uskomaan, että hän on pojan isä.[/spoiler]
Minä en huomannut vihjettä. Voitko tarkentaa? Itse uskon, että [spoiler]Spartaculus on Spartacuksen poika. Martin on piirtänyt hänet aivan isänsä näköiseksi.[/spoiler]
"Selvänäkijä" on niitä outoja tapauksia, jotka menee jopa äidinkielenään suomea puhuvilta erittäin usein pieleen.
Kirsi Kinnuselta terveisiä, että Hamilkar on oikeassa. Kielitoimiston sanakirjan mukaan selvänäkijässä on vain yksi ännä. Mea maxima culpa, totesi kääntäjämme.
Joissakin lähteissä väitetään viimeisen Tintin-lehdessä ilmestyneen tarinan olleen L'enfant grec vuonna 1980, mutta kyllä ainakin tämän sivun mukaan...
Lurkerin linkki osoittaa Tintinin belgialaiseen versioon ja Surfin Joen linkki puolestaan Tintinin ranskalaiseen versioon. Belgialaista versiota pidetään referenssinä, koska se alkoi ilmestyä ensin (1946 vs 1948) ja käytti koko ajan samaa nimeä ja numerointitapaa. Alkuvuosien jälkeen lehtien sisältö oli lähes identtinen, joten Alixin loppuminen Kreikkalaiseen lapseen on melko varmasti bugi www.bdoubliees.com:issa.
Käsittämättömän tuottelias kaveri, vähän niin kuin sarjakuvamaailman Alexandre Dumas.
Jacques Martin oli omasta mielestään ensisijaisesti kertoja. Hänellä oli pää täynnä tarinoita, jotka vain odottivat vuoroaan. Esim. 70-luvun puolivälissä antamassaan haastattelussa hän pystyi listaamaan mitä seuraavien 10 vuoden aikana ilmestyvissä Alix-albumeissa tulee tapahtumaan.
-
Minä en huomannut vihjettä. Voitko tarkentaa? Itse uskon, että [spoiler]Spartaculus on Spartacuksen poika. Martin on piirtänyt hänet aivan isänsä näköiseksi.[/spoiler]
Ihan tarkkaan en pysty (ainakaan nyt) sormella osoittemaan kohtaa, josta näin voi päätellä, mutta missään asiaa ei 100% vahvisteta paikkansapitäväksikään. Taisin päätellä asian ennemminkin Maian luonteesta.
Timo
-
Spartacuksen poika ostettu ja luettu. Juoni ei ollut mielestäni parhaimpien Alixien (kuten Apollon kosto) tasoa, kaikkein mielenkiintoisinta oli historiallinen konteksti. Piirros ja väritys todella hienoa. Onko muuten niin että Leloup on tehnyt taustat?
Kiitoksia kustantajalle kulttuuriteosta, jään odottamaan lisää.
-
... Onko muuten niin että Leloup on tehnyt taustat?
Tarkistin pikaisesti noita alkuperäisiä julkaisuvuosia, ja vähän luulen, että Spartacuksen Pojan aikoihin Leloup oli jo ihan tiukasti omissa hommissaan Yoko Tsunoa tekemässä. Viimeinen alppari, missä hän olisi ollut luontevasti assisteeraamassa, olisi juurikin ollut tuo Apollon Kosto. Martinhan otti nuoren Leloupin töihin 1950, molemmat menivät Hergélle 1953 ja Leloup lähti firmasta 1969.
-
Viimeinen alppari, missä hän olisi ollut luontevasti assisteeraamassa, olisi juurikin ollut tuo Apollon Kosto.
Viime viikolla hain postista massiivisen Avec Alix -tietoteoksen, joten tässä tulee vähän Leloup-triviaa.
Leloup aloitti uransa Kultaisen sfinksin värittäjänä. (joissain lähteissä ekaksi albumiksi mainitaan Kirottu saari).
Oribalin kruunussa Leloup sai piirrettäväkseen ensimmäiset taustat. Martinin ohjeet eivät olleet tarkkoja ja Leloup oppi yrityksen ja erehdyksen kautta. Jos jokin ei ollut mestarin mieleen niin se piti piirtää uudestaan. Leloup sai apua ja arvokkaita neuvoja Bob de Moorilta.
Leloup oppi nopeasti, joten Mustasta kourasta eteenpäin hän vastasi Alixien ja Lefrancien taustoista. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan piirtänyt hahmoja, mikä oli eduksi hänen oman tyylinsä kehittymiselle.
Iorix suuren eka sivu on viimeinen, jonka tekemisessä Leloup oli mukana. Se ilmestyi heti Apollon koston jälkeen, joten Anssin arvio osui melkein oikeaan.
-
Onkohan tämä mainittu jo aikaisemmin tässä ketjussa? Kysyn kuitenkin.
Miksi Apollo kustannus aloitti Spartacuksen pojasta eikä Iorix Suuresta?
Iorixhan ei ole ilmeisestikään ilmestynyt suomeksi?
Myös Niilin prinssi näyttäisi jäävän väliin...
10. Iorix le grand (1972)
11. Le Prince du Nil (1974)
12. Le Fils de Spartacus (1975)
-
Miksi niin, nythän julkaisupolitiikka Alix-tarinoiden kohdalla noudattaa WSOY:n käytäntöä, eli parhaimmiksi katsotuista lähdetään.
Eiköhän taustalta löydy jotain sellaista, että mitataan suosio tällä ja katsotaan jatkoa sitten.
-
Kyllä tuo WSOy:n julkaisupolitiikka tuntuu aika kronologisesti etenevän. Kakkosesta niin pitkälle kuin kysyntää riitti.
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/alix.html
-
Kyllä tuo WSOy:n julkaisupolitiikka tuntuu aika kronologisesti etenevän.
Katsohan tuota linkkiäsi tarkemmin. Jos tuo pitää paikkansa, Viimeinen spartalainen ja Etruskien aarre poimittiin julkaistavaksi ennen aikojaan ja vieläpä toisiinsa nähden käänteisessä järjestyksessä.
-
Totta.
Suomi-julkaisut eivät edenneetkään kronologisesti.
Auna sitö oppii uutta, kun elää vanhaksi.
-
Miksi Apollo kustannus aloitti Spartacuksen pojasta eikä Iorix Suuresta?
Iorixhan ei ole ilmeisestikään ilmestynyt suomeksi?
Myös Niilin prinssi näyttäisi jäävän väliin...
10. Iorix le grand (1972)
11. Le Prince du Nil (1974)
Nuo olivat ilmestyneet ruotsiksi 70-luvulla ja harrastajat olivat ne ehkä jo hankkineet. Näin Pappa-Sami perusteli aikaisemmin tässä ketjussa.
-
Nuo olivat ilmestyneet ruotsiksi 70-luvulla ja harrastajat olivat ne ehkä jo hankkineet. Näin Pappa-Sami perusteli aikaisemmin tässä ketjussa.
Jotain tämän suuntaista ounastelinkin.
Itselläni noita ei ole ruotsiksi, mutta ehkäpä joskus voisi Tukholmasta yrittää löytää...
-
Jotain tämän suuntaista ounastelinkin.
Itselläni noita ei ole ruotsiksi, mutta ehkäpä joskus voisi Tukholmasta yrittää löytää...
Ne oli sen hintasia että jäi ostamatta pikkubudjetilla.
Timo
-
Ne oli sen hintasia että jäi ostamatta pikkubudjetilla.
Timo
Sitten ei kai auta muu kuin mun hankkia nuo puuttuvat Alixit ranskaksi normaalihintaan.
Hitto, kun sitä tekstiä on niin paljon!!
-
Sitten ei kai auta muu kuin mun hankkia nuo puuttuvat Alixit ranskaksi normaalihintaan.
Jos jaksat odottaa vielä muutaman vuoden niin sitten ei tarvitse. Ensin on tarkoitus julkaista nykyisen sopimuksen puitteissa kronologisesti ainakin Alixit 13-15. Jos sopimus uusitaan, niin sitten jossain välissä julkaistaan myös nyt ohitetut osat 10-11.
Syitä oharille on monia ja ne ovat kaikki huonoja.
-
Jos jaksat odottaa vielä muutaman vuoden niin sitten ei tarvitse.
Jaksan mä. Hyvää kannattaa odottaa.
Kiitoksia tiedosta.
Ei mene rahat hukkaan turhiin ruotsalaisiin tai ranskalaisiin albumeihin.
-
Nyt on Spartacuksen poika luettu. Kuten joku täällä aiemmin totesikin, ei juoni ehkä ollut ihan sarjan terävintä kärkeä; selkeä huippukohta jäi puuttumaan ja tarina loppui jättäen monta asiaa avoimeksi (ellei Spartaculus ole myöhemmissä stooreissa tehnyt paluuta). Monien muiden täällä kommentoineiden tapaan itseänikin hätkähdytti tarinan pederastiprefekti, lieneekö kirvoittanut keskustelua alkuteoksen julkaisuaikana?
-
Helsingin Kahvilatapaamisen sarjakuvanpläräjäisissä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7108.360.html) Alix sai ns. ristiriitaisen vastaanoton. Raskas tekstipainotteinen kerronta ei ole kepeää luettavaa. Mukaanhyppäämistä sarjan 12 osassa vaikeutti, ettei ketään koskaan esitellä. Epäselväksi jäi mm. kuka on Alix, mistä hän tulee ja mitkä ovat motiivinsa ja ilmeisen omaisuutensa perusta? Kuka on Enak? Ovatko kaksi parrakasta miestä kaksosia, mikä on Galva miehiään?
Tarinassakin oli puutteensa, kertaamallakaan emme keksineet miksi äiti kaatoi viinin? Mistä petturi tiesi odottaa juuri siellä pylvään takana kun reitti sinne oli ilmeisestikin sattumalta valittu eikä toinen petturi siihen vaikuttanut.
Kuvituksenkin katsottiin olevan jäykkää ja monotonista, kaikilla toistuu koko ajan pari perusilmettä. Perspektiivivirheitäkin löytyi. :(
Tällä otannalla ei voi ratkimahtavaa menestystä sarjalle ennustaa.
Omasta puolesta kuitenkin parhainta historiallista seikkailua jota kieli pitkälläni odottelen lisää.
-
Nyt on Spartacuksen poika luettu. Kuten joku täällä aiemmin totesikin, ei juoni ehkä ollut ihan sarjan terävintä kärkeä; selkeä huippukohta jäi puuttumaan
Juuri sain oikoluettua maaliskuussa ilmestyvän Karthagon aaveen suomennoksen. Pitää sivumennen taas kehua Kirsi Kinnusta. Kyseinen albumi edustaa paluuta hieman perinteisempään seikkailuun ja selvä huippukohtakin löytyy. Paino sanalla hieman sillä Alix ei taaskaan hallitse tapahtumia.
Miinuksena mainittakoon, että aikaisempiin Karthago-seikkailuihin viitataan. Niiden lukeminen ei tosin mielestäni ole välttämätöntä tarinan seuraamisen kannalta.
ja tarina loppui jättäen monta asiaa avoimeksi (ellei Spartaculus ole myöhemmissä stooreissa tehnyt paluuta).
Lopun jättäminen avoimeksi on ollut selvästi tarkoituksellista.
Monien muiden täällä kommentoineiden tapaan itseänikin hätkähdytti tarinan pederastiprefekti, lieneekö kirvoittanut keskustelua alkuteoksen julkaisuaikana?
Yllättäen isoimman haloon nosti vasemmisto, koska Martin oli "tahrannut heidän sankarinsa Spartacuksen muistoa". Mutta Martin otettiin tämän tarinan jälkeen selvästi Tintinin toimituksen erityistarkkailuun. Sen verran kekseliäästi on alastomuutta jatkossa peitelty.
Raskas tekstipainotteinen kerronta ei ole kepeää luettavaa. Mukaanhyppäämistä sarjan 12 osassa vaikeutti, ettei ketään koskaan esitellä.
Totta. Mutta ekojen osien paljon tekstipainotteisempi kerronta olisi sekin vaikeuttanut mukaanhyppäämistä.
Epäselväksi jäi mm. kuka on Alix, mistä hän tulee ja mitkä ovat motiivinsa ja ilmeisen omaisuutensa perusta?
Jep, aukkoja on. Mutta yllättävän monet, ei sarjakuvaa harrastavat, ovat kertoneet muistavansa Alixin lapsuudestaan/nuoruudestaan. Alix on saanut tasaisesti fanipostia. Huono perustelu, myönnän.
Tarinassakin oli puutteensa, kertaamallakaan emme keksineet miksi äiti kaatoi viinin?
[spoiler]
Koska hän oli laittanut siihen myrkkyä Galvaa varten, joka ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa (katso ed. sivu). Nyt oli vaarana, että Fulgor tai joku muu maistaisi pikarista.
[/spoiler]
Mistä petturi tiesi odottaa juuri siellä pylvään takana kun reitti sinne oli ilmeisestikin sattumalta valittu eikä toinen petturi siihen vaikuttanut.
[spoiler]
Maia ja Fulgor olivat ennalta sopineet reitin katakombeihin. "Sattumalta" kohdattu Fulgor toimi oppaana.
[/spoiler]
Tällä otannalla ei voi ratkimahtavaa menestystä sarjalle ennustaa.
Kustantamisessa on riskinsä, etenkin sarjakuvan kustantamisessa. Omia lemppareita ei missään nimessä pidä kenenkään ryhtyä kustantamaan.
-
Noniiin. Ei ne nyt niin vaikeita ollut, tässä on vaan mangalukutaidon kehittyessä bedetaito rapistunut. Sinällään arvostan erittäinkin korkealle tarinat joissa kaikkea ei alleviivatakaan tuhanteen kertaan. Käytännössä kaikki rautakankea hienovaraisempi jää kuitenkin huomaamatta. ::)
Toivottavasti ostajia nyt riittää. Mielellään nämä lukisi kaikki ranskaa tai ruotsia opettelematta.
-
Omia lemppareita ei missään nimessä pidä kenenkään ryhtyä kustantamaan.
Tai pienen fanipiirin vonkaamia (ns. äänekäs vähemmistö)... Näin voidaan toki toimia silloin tällöin sivistysmielessä, kun kustantamolla on kirjakaupoissa muutama rahasampo mammonaa keräämässä.
obAlix: Juoni ja henkilöt ovat totta kai tärkeitä, ei siinä mitään, mutta suuri osa Alixin viehätyksestä perustuu täydellisesti kuvattuun antiikin Rooman maailmaan. Sinne siirrytään kuin aikakoneella.
-
Alixissa antiikin maailma on toki kuvattu pääpiirteissään hyvin, mutta tuo "täydellinen" on tässäkin suhteessa liian iso sana.
-
Alixissa antiikin maailma on toki kuvattu pääpiirteissään hyvin, mutta tuo "täydellinen" on tässäkin suhteessa liian iso sana.
Ai että pääpiirteissään. Kerro sitten, mikä Alixissa on mennyt historiamielessä väärin...
Jopa Kirotun saaren "antiikkisilla" keksinnöillä on todellisuuspohjansa, vaikka ei niitä välttämättä ole siinä muodossa ollut olemassa.
-
Ai että pääpiirteissään. Kerro sitten, mikä Alixissa on mennyt historiamielessä väärin...
En pidä kirjaa historiallisten fiktioiden asiavirheistä, enkä läheskään kaikkia tietenkään edes huomaa. Alixeissa pomppaa ensimmäisenä silmiin legioonalaisten anakronistinen haarniskamalli, joka on vasta ensimmäisen vuosisadan jKr. tyyppiä. Caesarin aikana käytettiin vielä rengaspaitaa.
Tällaista detalijitietoa on tarjolla niin paljon, että täydellisen virheettömyyden tavoittaminen hipoo mahdottomuutta.
Toisaalta juuri aseiden ja sotavarusteiden historiallinen autenttisuus on omasta mielestäni tylsää triviaa. Olennaisempaa ja tietysti paljon vaikeampaa on tietysti se muinaisen mentaliteetin tavoittaminen. Alixissa se menee vähän siinä ja siinä. Välillä tuntuu siltä, että antiikin taikauskoisuus ja brutaalius maailma on tavoitettu aidosti, välillä tulee tunne lapsille sopivasta sievistelystä. Uusimman suomennoksen kohuttuun lapsiinsekaantujaprefektiin en vielä ehtinyt tutustua.
Alix ei tietenkään ole mikään opetussarjakuva, eikä siihen sellaisena pidä suhtautuakaan.
-
Alix ei tietenkään ole mikään opetussarjakuva, eikä siihen sellaisena pidä suhtautuakaan.
Alixista on olemassa myös opetussarjakuva-albumeja. Niistä taisi joskus olla juttuakin, sellaisia antiikin maailman kuvauksia. Suomeksi niitä ei ole ilmestynyt.
(Tuosta sotisovasta on tainnut jo aikaisemminkin joku kirjoittaa.)
-
No joo. Jos 10 - 15-vuotias lukee ihan perus-Alixiakin, niin kyllähän sille muodostuu suhteellisen oikeansuuntainen kuva antiikin maailmasta ja Rooman tasavallan loppuaikojen henkilöhahmoista. Yksityiskohdissa voidaan välillä mennä metsään, mutta toisaalta niissä yksityiskohdissa on paljon sellaistakin, mistä asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä. Puhumattakaan siitä, että 1970- tai 1980-lukujen käsityksiä on jo ehditty kumota. Antiikintutkimus on ala, jolla uutta tulee jatkuvasti lisää hyllymetreittäin.
Opetusmielessäkin arvokkainta lienee kokonaisvaikutelma eikä jokaisen detaljin autenttisuus. Eli ei tässä ole tarkoitus Alixia dissata missään suhteessa.
-
Kuvittelin Alixin piirtämisen loppuneen ajat sitten, mutta sarja jatkuukin uuden tekijän voimin. Osaako joku sanoa, ovatko nuo post-Martin-Alixit tyydyttävän lähellä alkuperäistä tasoa?
-
Alix 13: Karthagon aave ilmestyy 25.3.
Albumin kaksi ekaa sivua ovat netissä. Kuvat isonevat klikkaamalla. Linkki:
http://www.apollokustannus.fi/alix13.html (http://www.apollokustannus.fi/alix13.html)
Ennen albumin ilmestymistä kannattaa lukea Flaubertin Salambo. Etruskien aarteessakin on muutama suora viittaus kyseiseen teokseen. Annikki Sunin suomennos on hyvä. Englanniksi ja ranskaksi löytyy netistä, kvaakissakin on ollut linkki.
-
Alix 13: Karthagon aave ilmestyy 25.3.
Ennen albumin ilmestymistä kannattaa lukea Flaubertin Salambo. Etruskien aarteessakin on muutama suora viittaus kyseiseen teokseen. Annikki Sunin suomennos on hyvä. Englanniksi ja ranskaksi löytyy netistä, kvaakissakin on ollut linkki.
Tein kuten Sami kehotti ja lainasin sen kirjastosta ja luin. Olin sen lukenut aiemminkin lapsena, mutta en muistanut siitä kyllä mitään. Äiti oli lainannut sen kirjastosta ja jostain käsittämättömästä syystä tuossa 1984 painoksessa on kannessa samuraihaarniskojen kuvia. Luulin, että kirjassa on ninjoja ja siksi luin sen...
Hyvä kirja se oli nytkin, vaikka loppu on todella typerä. Tietysti se heijastaa kirjoitusajankohtana vallinnutta yleistä uskomusta, että [spoiler] täysin terve (nais)ihminen voi kuolla tunnekuohuun tai jonkinlaiseen hysteriakohtaukseen tosta vaan.[/spoiler]
Flaubertilla tapahtui vielä sellainen pieni moka, jossa hän kuvailee takautumassa tai jossain muistelossa kotkien kanssa liikkuneita roomalaisia. Vuonna 1863 oli kuitenkin varmasti hyvin tiedossa, että Marius antoi legioonille kotkat paljon kirjan tapahtumia myöhemmin!
Etruskien aarteessa on Moolokin manifestaatioiden esittelyjaksossa yhden tai kahden ruudun kuvaus palkkasotureiden kapinasta, jota kirjakin käsittelee. Lisäksi kirjassa Hamilkar [sic!] vapauttaa kaksi kuonokopat päässä viljaa jauhanutta orjaa, jotka välittömästi putoaa polvilleen ja alkaa ahmia jauhoja suoraan maasta. Muistaaksen Etruskien aarteessa Alix toimi samoin. Muita viittauksia ei nyt tule mieleen, enkä voi tarkistaakaan, kun mun Alixit on teillä tietämättömillä...
-
Hienoa, että kvaakkaajat jaksavat lukea oikeita kirjoja. :) Salamboa lukiessa ei ollenkaan tuntunut siltä, että se on kirjoitettu melkein 150 vuotta sitten. Olisi hyvin voinut olla osa tätä nykyistä fantsubuumia. Osa kunniasta menee tietysti suomentajan piikkiin. Alkuperäistekstin koukeroita oli oiottu mukavasti.
Hyvä kirja se oli nytkin, vaikka loppu on todella typerä. Tietysti se heijastaa kirjoitusajankohtana vallinnutta yleistä uskomusta, että
Itse en ajatellut asiaa noin. Viimeisessä lauseessa nimittäin sanottiin (spoiler):
[spoiler]
"kuoli koskettuaan Tinitin viittaan"
Viitta oli tabu ja Salambo oli myös koskenut siihen. Joten rangaistus seurasi. Tämä on myös Martinin tulkinta.
[/spoiler]
Flaubertilla tapahtui vielä sellainen pieni moka
Flaubert on myös saanut pyyhkeitä siitä, että (spoileri):
[spoiler]
oli kirjoittanut Karthagossa olleesta akveduktista. Asiantuntijoiden mukaan se rakennettiin vasta myöhemmin roomalaisajalla. Martin puolustaa idoliaan sanomalla, että karthagolaiset olivat hyvinkin saattaneet matkia roomalaisia vihollisiaan.
[/spoiler]
Noista historiallisista mokista vielä. Martin kertoo saaneensa kiitosta asiantuntijoilta kuvatessaan kuvitteellisia paikkoja, kuten Viimeisen spartalaisen linnoitusta. Sen sijaan oikeiden paikkojen kuten Ateenan kaupungin (osa 15 - Kreikan lapsi) kuvausta ollaan heti innokkaasti kritisoimassa.
Etruskien aarteessa on
Jep, niin on. Se hyytävät kuva uhrattavaksi vietävistä poikalapsista on napattu myös Salambosta. Jauhojuttu oli hyvin bongattu. Hamilkar oli tosin (spoiler)
[spoiler]
vain ja ainoastaan harmissaan siitä, että hänen orjiensa arvo on laskenut huonon kohtelun vuoksi. Iso H oli Flaubertin mukaan peto mieheksi, Horemheb ja Kaptah samassa ruumiissa.
[/spoiler]
Sitten takaisin ketjun aiheeseen. Uusi Alix, nimeltään Karthagon aave, siis ilmestyy tällä viikolla. Kaiken muun ohessa se spoilaa Salambon juonta tuota loppukohtausta myöten. Tosin lainaukset eivät jostain syystä ole 100 % uskollisia kirjan tapahtumille.
-
Alix 13: Karthagon aave on ilmestynyt. Spartacuksen jälkeen se edustaa paluuta klassisempaan seikkailuun.
Viikonloppuna Alixia voi ostaa Tampere Kupliissa Apollon pöydästä ja Jyväskylän Kirjamessuilla Makedonian pöydästä.
-
Karthagon aave luettu.
Tasaisen varmaa Alix-laatua. Ei paras seikkailunsa, mutta oikein asiallinen.
Vastinetta rahoille.
Bra.
Seuraavakin Alix menee hankintaan, totta kai.
-
Tasaisen varmaa Alix-laatua. Ei paras seikkailunsa, mutta oikein asiallinen.
Vastinetta rahoille.
Bra.
Seuraavakin Alix menee hankintaan, totta kai.
Komppaan vahvasti. OIi erityisen hauskaa spotata ne Salambo-vaikutteet sieltä, niitä oli tosi paljon.
Kuitenkin mielestäni albumin avainkohta on:
[spoiler]"Palaan samaa tietä mistä tulinkin. Emme saa hukata hetkeäkään. Kunpa Enak ..." "Hän on siis noin tärkeä? Huulillasi on vain hänen nimensä!" "Sinä et voi ymmärtää. Lähde mukaani jos haluat, Samtho. Mutta nyt on kiire!"[/spoiler]
Mutta me ymmärrämme kyllä hyvin! Kaunista, kaunista...on se Martin vaan aika veijari!
-
No niin, nyt tarttee kysyä tietäjiltä. Kaverilla tarve löytää seuraavia.
Onko Martinin Alixia ja Jheniä ilmestynyt ikinä englanninkielellä? Ja jos on niin mistähän noita alppareita sattuis löytämään?
-MTT
-
Onko Martinin Alixia ja Jheniä ilmestynyt ikinä englanninkielellä? Ja jos on niin mistähän noita alppareita sattuis löytämään?
Ote englanninkielisestä wikipediasta (http://en.wikipedia.org/wiki/Alix (http://en.wikipedia.org/wiki/Alix)):
Alix has seen little translation into English. In 1971 the London publisher Ward Lock & Co issued two titles, The Sacred Helmet (La tiare d'Oribal), and The Black Claw (La griffe noire). These books are now considered relatively rare.
Julkaistu on siis Oribalin kruunu ja Musta koura. Taitavat olla keräilyhinnoissa nykyään. Jhenille ei ole omaa sivua ja luulisin, että sitä ei ole englanniksi koskaan tullut.
Linkatussa artikkelissa kerrotaan myös, että Timesin kirjallisuuskriitikko torppasi Alixin, koska siinä ei ollut huumoria niin kuin Asterixissa.
-
Ei tämä sittenkään ihan perus-Alix ole, jo pelkästään tekijälle tärkeä teema vaikuttaa tähän. Toisen lukukerran jälkeen albumi vaikuttaa entistäkin paremmalta, kun pystyi keskittymään nyansseihin. Alixhan ei tässä oikeasti ole mikään erehtymätön ja täydellinen supermies, vaikka ensissilmäykseltä siltä voi vaikuttaa. Mielestäni tässä albumissa Martin käsittelee Alixia välillä jopa aavistuksen kritisoivaan sävyyn:
[spoiler]Alix uhoaa Corus Malerille hoitavansa homman 'omalla tavallaan' ja väheksyen Malerin tarjoamaa suojelusta. Kuitenkin Maler pelastaa Alixin peräti 2 kertaa albumin aikana! Verratkaa myös sivun 25 kahta viimeistä ruutua sivun 26 ensimmäiseen ruutuun - sen sijaan, että Alix olisi jäänyt tukemaan tikapuita ylhäältä, hänellä oli jo kova kiire muualle. Onnettomuutta hän ei aiheuttanut, muttei silti järin sankarillista käytöstä... [/spoiler]
-
Karthagon aaveessa viitataan myös Platonin kirjoituksiin. Kävin kirjastossa tutkimassa asiaa ja löysin kirjasta (spoilaa albumia!)
[spoiler]
Platonin teokset V keskenjääneen lyhärin nimeltä Kritias. Siinä kerrotaan myyttisestä Atlantiksesta mm. seuraavaa (suom. A. M. Anttila):
[Saari tarjosi] myös sellaista, josta nyt tiedämme vain nimen, mutta joka silloin oli enemmän kuin nimi, nimittäin oreikhalkosta; sitä saatiin monista paikoista saarelta ja kultaa lukuunottamatta se oli kallisarvoisin silloin tunnetuista metalleista.
ja vielä Atlantiksen ympärysmuureista:
Itse Akropolista ympäröivän muurin he päällystivät oreikhalkoksella, joka säkenöi kuin tuli.
Tämä oreikhalkos eli vuorikupari on sama kuin Karthagon aaveen ihmeaine orichalcum. Platonin kertoja oli kuullut Atlantiksen tarinan egyptiläisiltä, jotka Martinin mukaan olivat orichalcumin ensimmäisiä omistajia.
Martin on siis yhdistellyt tarinoita vanhoista ja uusista lähteistä. Samalla hän on näppärästi keksinyt selityksen sille miksi roomalaiset etsimällä etsivät syytä hyökätä Karthagon kimpuun.
Selitys on Weapons of Mass Destruction, joita roomalaiset (USA) turhaan etsivät Karthagon (Irak) kukistuttua. Corus Malerin sänkitukka tuo minulle mieleen amerikkalaisen upseerin. Tarina on 70-luvulta, mutta yhtymäkohdat nykypäivään ovat ilmeisiä.
[/spoiler]
-
Karthagon aave, arvostelu. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1213)
Arvostelu olisi toki voinut olla tehty hieman ylistävämpään sävyyn... :)
Muutamia kommentteja:
"eikä huumoriakaan ole."
huumoria toki on, jos sitä osaa etsiä:
katsokaa vaikka sivu 3, ruutu 2, ja verratkaa sitä sivun 32 ruutuun 4, fokus Enakiin.
Jälkimmäinen ruutu avaa myös 3. sivun!
"Totuushan on, että Alix ei ole juuri realistisempi kuin Asterix."
Tämä nyt oli varmaan sitä peräänkuulutettua huumoria...
Tämä usein esitetty väite Alixista on mielestäni hieman kummallinen, arvostelussakin sanotaan, että: "Historiallisiin faktoihin on selvästi paneuduttu, ja ne on yhdistetty fiktioon oivasti. " Mutta toisaalta: "Antiikin ajan sankareista luodut myytit on luotu romantiikan aikana, 1800-luvulla. Nämä sarjakuvat luovat omat myyttinsä. Ei romantisoitu kuvaus silti tämän viihdearvoa poista."
Jos siis tulkitsen arvostelijaa oikein, niin hänen mielestään siis se seikka, että useimmilla hahmoilla on puhtaat vaatteet yllään, miljööt, joissa liikutaan ovat useimmiten upeita ja juhlallisia tekee Alixista epärealistisen. Lisäksi esim. TV-sarja Roomasta poiketen köyhälistökuvaukset ovat sangen harvinaisia, eikä esim. nähdä rivoja graffiteja seiniin töherrettyinä (joita oikeasti tietysti oli siihen aikaan) ynnä muuta kaduilla lojuvaa saastaa on vähän näkyvissä. On muistettava kuitenkin, että Alix edustaa aikansa yläluokkaa, jonka elintaso kestää hyvinkin vertailun useimpien nykyhetken ihmisten elintasoon. Pitäisi myös kyseenalaistaa se, onko meidän aikakaudellamme muodissa oleva historiallinen fiktio sitten juurikaan realistisempaa? Nykyään historialliset hahmot usein kuvataan koiran oksennuksessa kieriteltyinä ja likaisina, sekä aikakauden sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta on tietysti korostettava (toki siten, että sankari on siitä tietoinen ja tuomitsee sen - hänen arvomaailmansahan on peräisin kaukaisesta tulevaisuudesta 20. ja 21. vuosisadan vaihteesta). Kuitenkin tunnettua on, että antiikin roomalaiset olivat erittäin fiksaantuneita puhtauteen ja siisteyteen, siis muutkin kuin yläluokka. Mm. lukuisat säilyneet kylpylät ja julkiset käymälät ovat tästä todisteena. Roomalaiset (miehet ja naiset) myös nyppivät ihokarvansa (muualta kuin päästä) erittäin tarkasti pois ja barbaarien suosimat housuthan on ihan oikeastikin todettu sangen epähygieeniseksi vaatekappaleeksi! :P
Tässä ketjussa on lähinnä pystytty todistamaan, että Alixissa esiintyvät legioonalaisten panssarit ovat aikakauteen sopimattomia. Toki Alixiin liittyy juonellisesti kaikenlaista, millä ei ole historiallista taustaa takanaan, mutta se on mielestäni eri asia kuin realistinen ajankuvaus.
Edit: typoja.
EditEdit:
Ja vielä: juu tiedän, että esim. Suburan vuokrakasarmit olivat aivan hirvittäviä loukkoja, mutta eipä Alixin postinumero löydykään siltä suunnalta ikuista kaupunkia.
-
Kyllä, Alix on epärealistinen, ja juuri mainitsemistasi syistä.
...
Sovitaan että Alix on näennäisrealistinen.
Realistinen, epärealistinen, näennäisrealistinen... Mitä väliä sillä on, jos sarjakuva on hyvä ja viihdyttävä? Nämä kriteerit kai täyttyvät?
Joskus ihmetyttää, mitkä lasit silmillä f-i-k-t-i-o-t-a luetaan. Martin ei käsittääkseni ole pyrkinyt ehdottomaan dokumentaarisuuteen vaan halunnut tässäkin painottaa vauhdikasta, seikkailullista tarinaa. Hän on tutkinut aikakautta ja poiminut sieltä ne osat, jotka hänen mielestään sarjaan ja sen tarinoihin soveltuvat. Ehkä se kritiikkikin pitäisi kohdistaa siihen, mistä lähtökohdista sarja on tehty ja miten hyvin tavoitteissa on onnistuttu.
Just my 2 cents.
-
Mitä se on se realismi kirjallisuuden tyylisuuntana?
Realismia ryhdyttiin kuitenkin tavoittelemaan, realistista kirjallisuutta luonnehdittiin ”toden kirjallisuudeksi”. Realistinen taide pyrki oman aikakautensa todenmukaiseen ja objektiiviseen kuvaamiseen. Guy de Maupassant (1850–93) näkemyksen mukaan: ”Realisti ei pyri jäljentämään todellisuutta valokuvan tarkkuudella, vaan luomaan näkemyksen joka on täydempi ja elävämpi kuin todellisuus itse.” Todellisuuden täyttä kuvaa haettiin esimerkiksi tyyppien avulla. Realistit pyrkivät kuvaamaan aikakaudelle tyypillisiä ihmisiä, erilaisia persoonallisuustyyppejä.
http://www.kookas.fi/articles/read/7172
Maupassantin määritelmän mukaisesti Alix on hyvinkin realismia. Gustave Flaubert (http://fi.wikipedia.org/wiki/Gustave_Flaubert), jonka Salammbô on siis Karthagon aavetta innoittanut, edusti samaista tyylisuuntaa. Kaverinsa Zola olikin sitten naturalisti (ei naturisti).
Realismi ja realistinen ovat eri sanoja, mikä tässä täsmennettäköön.
PS. Toki on hassua määritellä 1900-luvun lopulla kirjoitettua sarjakuva-albumia 1800-luvun lopun kirjallisuuden tyylisuuntien mukaisesti, mutta juuri tämän sarjakuvan kohdalla se on ihan järkevää.
-
Alixhan ei tässä oikeasti ole mikään erehtymätön ja täydellinen supermies, vaikka ensissilmäykseltä siltä voi vaikuttaa.
Taannoisessa Alix-lukupiirissä keskustelua herätti juuri nimihenkilön osa sankarina, sillä mitään varsinaisia sankarin ominaisuuksia hän ei tarinan aikana osoittanut. Antagonistien viedessä tarinaa eteenpäin Alix lähinnä säntäili päämäärättä ympäriinsä saamatta aikaiseksi juuri mitään muuta kuin välittömän hengenvaaran itselleen ja tovereilleen. Vastaus tähän kiperään ongelmaan löytyi kuitenkin takakannesta, jossa tämä sarjakuvasankarilta vaadittava erikoisominaisuus kerrottiin: Alix Peloton.
-
Taannoisessa Alix-lukupiirissä keskustelua herätti juuri nimihenkilön osa sankarina, sillä mitään varsinaisia sankarin ominaisuuksia hän ei tarinan aikana osoittanut.
Minä en ole koskaan ajatellut Alixia nimenomaan sankarina á la Tarzan tai Hämis.
Minusta Alix on keskushenkilö, jonka ympärille sitten käsikirjoitetaan kaikenlaista tapahtumaa.
-
mitään varsinaisia sankarin ominaisuuksia hän ei tarinan aikana osoittanut. Antagonistien viedessä tarinaa eteenpäin Alix lähinnä säntäili päämäärättä ympäriinsä saamatta aikaiseksi juuri mitään muuta kuin välittömän hengenvaaran itselleen ja tovereilleen. Vastaus tähän kiperään ongelmaan löytyi kuitenkin takakannesta, jossa tämä sarjakuvasankarilta vaadittava erikoisominaisuus kerrottiin: Alix Peloton.
miksi poistit asiallisen kommenttisi jälkiosan? Sehän oli kokonaisuudessaan tosi hyvä kommentti, jossa kiteytettiin aika hyvin, millainen Alix on (ainakin tässä albumissa).
Minä en ole koskaan ajatellut Alixia nimenomaan sankarina á la Tarzan tai Hämis.
Minusta Alix on keskushenkilö, jonka ympärille sitten käsikirjoitetaan kaikenlaista tapahtumaa.
Totta tämäkin, mutta ei Alix silti mikään Tintti ole (eli häntä ei jätetä/hän ei jää värikkäiden sivuhahmojen varjoon). Kyllähän Alix kuitenkin on erittäin aktiivinen toimija ja haluaa olla 'piällysmiehenä'. Aina homma ei toimi, mutta minkäänlaista komiikkaa epäonnistumisiin ei liity, vaan hampaat irvessä painetaan eteenpäin. Alix on Alix, aivan omanlaisensa sankari. Siis kyllähän hän sankari on, tai ainakin yleensä pyrkii toimimaan sankarillisesti. Joskus viattomille/sivullisille käy köpelösti, mutta sellaista elämä on.... ;)
-
Tulipa luettua Salambo ja Alix heti perään. Salambo nyt oli parempi, jopa yllättävänkin mainio kirja ja hämmästyttävän tylyä kuvausta sisälsi. Eipä Alixissakaan erityistä vikaa ollut, jotenkin ei vaan tarina temmannut mukaansa.
... mutta oli siis ihan hyvä sarjis kuitenkin. Kyllä nämä tulee kaikki hankittua.
-
Karthagon aave ei nyt ollut välttämättä ihan paras Alix, mutta mukavahan näitä on lueskella. Pitääpä tutustua tuohon Salamboon. Milloin Apollolta tulee lisää Alixeja? Kenties jo tänä vuonna?
-
Milloin Apollolta tulee lisää Alixeja? Kenties jo tänä vuonna?
Luulisin, että vaikka Alixeja tulisi kolmekin albumia per vuosi, niin menisivät kyllä kaupaksi samalla lailla kuin yksi kpl vuodessa.
Tosin helppohan se on täältä huudella, kun ei ole omat rahat pelissä.
On kyllä mahtavaa saada lukea näitä taas suomeksi. En uskonut että tämä olisi enää mahdollista.
-
miksi poistit asiallisen kommenttisi jälkiosan? Sehän oli kokonaisuudessaan tosi hyvä kommentti, jossa kiteytettiin aika hyvin, millainen Alix on (ainakin tässä albumissa).
Jos minä nyt kuitenkin itse päätän mitä mielipiteitä tuon julki - ja ylläpito sitten leikkelee sitä lisää jos tykkää.
Tuo mielipidehän oli vain yhdestä albumista muodostettu, mutta koska kyseessä ei ole sarjan aloitusosa, lienee Alixin persoona jo aika hyvin muotoutunut. Joskushan hahmojen luonne ja asema tarinoissa muuttuu paljonkin kun tekijät niitä vuosien mittaan hiovat. Taidanpa lukaista pari alpparia lisää jahka ehdin.
-
Milloin Apollolta tulee lisää Alixeja? Kenties jo tänä vuonna?
Jep. Seuraavaksi julkaistaan ne kaksi yli hypättyä Alixia.
Syksyllä 2009 ilmestyy 10. osa Iorix suuri. Tämä on viimeinen Hergén studiolla piirretty ja väritetty albumi. Samalla myös viimeinen, johon Roger Leloup piirsi taustoja (1 sivun verran).
Vuonna 2010 ilmestyy 11. osa Niilin prinssi. Sen jälkeen seurannee 14. osa Tulivuoren uhrit.
-
Mahtava veto!
Tämä kuluttaja sanoo Kiitos!
-
Tämä kuluttaja sanoo Kiitos!
... ja tämä!
-
Alix – kuka muistaa Jacques Martinin piirtämän antiikin ajan supersankarin?
Alix-fanit, kirjoitelkaa muistojanne ja mielipiteitänne!
Alix oli ehdottomasti paras sarjakuva ollessani ala-asteikäinen. Johannes ja Pirkale oli tietty myös, mutta joskus yhdentoista vanhana Alix vei voiton. Uniakin muistaakseni näin, joissa Alixin kanssa seikkailin. Tavallaan vähän harmittaa, että Martin piirsi roomalaisten aseet ja varusteet viktoriaanisen näkemyksen mukaan, eikä niin kuin ne oikeasti olivat. Minusta tuli Alixin myötä suuri roomalaisfani, ja kun myöhemmin näin miltä lorica segmentata, gladius ja varsinkin roomalaisten kypärät oikeasti näyttivät, en ollut uskoa silmiäni. Samalla pieni osa Alix-sarjakuvien 'uskottavuutta' hävisi. Hienoja tarinoita kaikki tyynni joka tapauksessa. Viimeinen Spartalainen on mielestäni ehdottomasti paras. Hieno asia on myös, että aiemmin julkaisemattomat julkaistaan nyt viimeinkin. Itseäni pienenä kovasti suretti, että Alixeja oli 'tehty' niin vähän. Hienoahan aina olisi jos koko sarja julkaistaisiin kronologisessa järjestyksessä. Ostaisin kaikki kahtena kappaleena.
-
Jep. Seuraavaksi julkaistaan ne kaksi yli hypättyä Alixia.
Aamen ja KIITOS!
Muuten, sopineeko kysyä kuinka kaksi "ensimmäistä" Alixia on tehnyt kauppansa? Toisin sanoen, onko tulevaisuudessa tiedossa katkeamaton virta Alix-albumeja fanityttöjen ja -poikien iloksi vai täytyykö vielä istua sormet ja varpaat ristissä?
-
Muuten, sopineeko kysyä kuinka kaksi "ensimmäistä" Alixia on tehnyt kauppansa? Toisin sanoen, onko tulevaisuudessa tiedossa katkeamaton virta Alix-albumeja fanityttöjen ja -poikien iloksi vai täytyykö vielä istua sormet ja varpaat ristissä?
Jo ilmestyneet Alixit ovat tehneet melko hyvin kauppansa. Siksi uskalsin luvata, että ainakin nuo 2 albumia ilmestyvät vielä. Mielellään lisääkin julkaistaan jos saadaan toiminta vakiintumaan.
-
Mielellään lisääkin julkaistaan jos saadaan toiminta vakiintumaan.
Siinäpä iltarukouksen sisältöä meille kaikille :)
-
Tänään Kauppalehden 3sivulla on juttua Spartacuksen pojasta ja Karthagon aaveesta.
Otsikkona on Kevään käännössarjakuvan parhaat ja kirjoittajana Toni Jerrman.
-
Lainasin kirjastosta "Karthagon aaveen". En ihmeemmin välittänyt kyseisestä albumista, mutta enpä ole toisaalta ollut koskaan "Alixin" ylin ystävä, vaikka antiikin historia kiinnostaakin.
"Karthagon aave" oli seikkailuna aika yhdentekevä, enkä sanottavammin piitannut siitä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan tai kuinka tarinassa loppujen lopuksi tulee käymään. Paikasta toiseen poukkoileva Alix on sankarina aika mielenkiinnoton. Sama pätee myös muihin henkilöhahmoihin. Jonkun Samthon kuolema ei myöskään hetkauta suuntaan tai toiseen (sen enempää lukijaa kuin Alixiakaan), sillä eihän tämän visiitti albumin sivuilla kestä kuin viitisen sivua. Ei paras mahdollinen vaihtoehto dramaturgian kannalta, väittäisin.
Alix on kyllä sinänsä mielenkiintoinen sankari, kuten kylmä suhtautuminen edellämainittuun Samthoon osoittaa. Käyttääkö päähenkilö tyttöä vain hyväkseen pelastaakseen Enakin vai onko hänellä muka jotakin tunteita tätä kohtaan? Jälkimmäinen vaihtoehto ei oikein välity noista "Tule kanssani... Minä veisin sinut Roomaan, jossa taivas on maailman ihanin" -lepertelyistä huolimatta.
Ja kieltämättä tuo "Hän on siis noin tärkeä? Huulillasi on vain hänen nimensä" -repliikki kiteyttää aika hyvin sarjakuvan homoeroottisen pohjalatauksen.
Jatkossakin uudet Alixit tulee varmaankin luettua kirjaston kautta läpi, mutta taidan jättää kuitenkin ne hankkimatta omaan hyllyyni.
-
Alix 10 - Iorix Suuri - on painossa ja ilmestyy 14.9.
Se on myynnissä Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla 12.-13.9.
Albumin kansi, kuvaus ja kaksi ensimmäistä sivua on lisätty Apollon kotisivulle:
http://www.apollokustannus.fi/alix10.html (http://www.apollokustannus.fi/alix10.html)
Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla.
-
Taidan sittenkin piipahtaa paikan päällä.
-
Pitäisi löytää jostain ylimääräistä rahaa. Alixit kuuluvat sivistyneen sarjakuvaharrastajan hyllyyn. Tähän asti olen tyytynyt varmistamaan, että kirjastoon hankitaan uudet albumit. Koska ensimmäisten Alixien hankkiminen näyttää olevan hankalaa, toivoisin, että ensimmäiset julkaistaisiin kolmen niteinä sitten kun uudemmissa on päästy pidemmälle, eikös vain?
-
Täytyy tosiaan käydä siellä messuilla!
Iorix Suuri taitaakin olla niitä parhaimpia Alixeja, vai kuinka?
-
Koska ensimmäisten Alixien hankkiminen näyttää olevan hankalaa, toivoisin, että ensimmäiset julkaistaisiin kolmen niteinä sitten kun uudemmissa on päästy pidemmälle, eikös vain?
Tämä on kyllä ollut Apollon suunnitelmissa. Integraalit vaativat sen verran työtä ja pääomaa, että niiden julkaisu pitää miettiä tarkkaan.
Iorix Suuri taitaakin olla niitä parhaimpia Alixeja, vai kuinka?
Ihan kirkkaimpaan kärkeen se ei yllä. Sinne kuuluu mielestäni kolmikko Gallian sankarit, Viimeinen spartalainen ja Etruskien aarre. Mutta kärkihahdeksikkoon kyllä.
Iorix on 54-sivuisena viimeinen standardikokoa pitempi tarina. Martin oli mielestäni parhaimmillaan kun kertomiseen oli käytettävissä 62 sivua. Kun hänetkin lopulta pakotettiin muottiin, niin pitkään päässä muhineet tarinat piti leikellä 46-sivuisiksi. Esim. Karthagon aaveesta piti jättää pois Alixin seikkailut maan alla kauhelementteineen. Pienen totuttelun jälkeen homma kyllä alkoi toimia.
-
Tämä on kyllä ollut Apollon suunnitelmissa. Integraalit vaativat sen verran työtä ja pääomaa, että niiden julkaisu pitää miettiä tarkkaan.
Ihan kirkkaimpaan kärkeen se ei yllä. Sinne kuuluu mielestäni kolmikko Gallian sankarit, Viimeinen spartalainen ja Etruskien aarre.
No siinäpä olisi kyllä kivikova kolmen setti integraaliksi. Hienoa jos moiset joskus toteutuu.
-
No siinäpä olisi kyllä kivikova kolmen setti integraaliksi. Hienoa jos moiset joskus toteutuu.
En muista oliko todettu jo, mutta Castermanin ranskalaiset Alix-"integraalit" (Les Essentiels) ovat aika kelvottomia. Kolme albumia yhdessä, mutta B5 ja "teemoittain", eli vähintään kolmanneksi on ympätty jokin uudempi, jonkun muun kuin Martinin tekemä.
Mutta halpoja ne on, ja samassa sarjassa on noita muitakin Martinin sarjoja koottuna. Luin huvikseni Jhenin (keskiajassa seikkaileva nuori mies, jolla on arkkitehdin lahjoja) ekan kokoelman, "La Trilogie Gilles de Rais", sisältää albumit L'Or de la Mort, Jehanne de France ja Barbe-bleue. Käsikirjoitukset on Martinin, piirrokset Jean Pleyersin, joka kyllä jäykistelee ihan yhtä hienosti ja pikkutarkasti. Jutut ovat ehtaa Martinia, sillä on hauska tapa viitata synkkiin asioihin sen seikkailullisen pinnan alla, tässäkin Gilles kuolaa toistuvasti nuorten kuoropoikien perään. Ne suurimmat historialliset tapahtumat kyllä sivutaan ikään kuin ohimennen, päähenkilöt esimerkiksi seilaavat hiljaisen kaupungin ohi ja ihmettelevät missä kaikki ihmiset ovat - no seuraavassa ruudussa näytetään, että ne ovat katsomassa kun Jeanne d'Arc poltetaan roviolla. Sitä eivät päähenkilöt näe, niillä on ihan omat seikkailunsa.
Sivu (Jehanne de Francesta) (http://multimedia.fnac.com/multimedia/images_produits/zoom_planche_bd/0/8/0/9782203322080_1.jpg)
Mainiota lukemista.
-
En muista oliko todettu jo, mutta Castermanin ranskalaiset Alix-"integraalit" (Les Essentiels) ovat aika kelvottomia. Kolme albumia yhdessä, mutta B5 ja "teemoittain", eli vähintään kolmanneksi on ympätty jokin uudempi, jonkun muun kuin Martinin tekemä.
Mutta halpoja ne on, ja samassa sarjassa on noita muitakin Martinin sarjoja koottuna. Luin huvikseni Jhenin (keskiajassa seikkaileva nuori mies, jolla on arkkitehdin lahjoja) ekan kokoelman, "La Trilogie Gilles de Rais", sisältää albumit L'Or de la Mort, Jehanne de France ja Barbe-bleue.
Eikös nämä integraalit ole normaalia pienemmässä koossa vai olenko ymmärtänyt väärin? Halpa hinta himottaisi, mutta pelkään, että Martinin (tai muiden sarjojen - Lois, Jhen, Lefranc - piirtäjien) pikkutarkat piirrokset kärsivät tästä. Miten on?
-
mutta pelkään, että Martinin (tai muiden sarjojen - Lois, Jhen, Lefranc - piirtäjien) pikkutarkat piirrokset kärsivät tästä. Miten on?
Jos noissa on käynyt kuten kävi suomennetun Pielis-boksin kanssa, niin nyyh... viiva rasteroituu. ja senhän tietää miltä se sesmes jonkun Martinin kanssa näyttää. >:(
Timo
-
Alix 10 - Iorix Suuri - tuli painosta päivää luvattua aiemmin.
Sitä saa jo Helsingin, Tampereen ja Turun hyvin varustetuista erikoisliikkeistä. Nämä ja muita myyntipaikkoja on listattu Apollon kotisivulla:
http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html (http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html)
Albumi on myynnissä myös Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla 12.-13.9. Apollo kustannuksen myyntipöytä on Gloriassa.
Albumin esittely Apollon kotisivulla:
http://www.apollokustannus.fi/alix10.html (http://www.apollokustannus.fi/alix10.html)
-
Luin eilen duunipäivän jälkeen uusimman Alixin.
Minusta tämä oli paras näistä uusista.
Martinin piirustustyyli sopii aihepiiriin mainiosti.
Tarinointi on kuin jostain historian kirjasta, mutta viihdyttävämpää. Suurta draamaa pienimuotoisesti ja jopa lakonisesti esitettynä.
Sekaan on ripoteltu Pieniä vihjailuja hieman aroista aiheista.
Erinomainen sarjakuva.
A propos:
Pitäisi keksiä tuliainen 8-vuotiaalle pojalle, joka diggaa ritareista ja Tintistä.
Oliskohan Iorix hänelle mieleen?
-
Pitäisi keksiä tuliainen 8-vuotiaalle pojalle, joka diggaa ritareista ja Tintistä.
Oliskohan Iorix hänelle mieleen?
En usko, että menisi pahasti vikaan. Eurooppalaista värillistä ja hyvin piirrettyä historiallista seikkailusarjakuvaa. Sitäpaitsi ritarit saattavat olla 8-vuotiaalle aika venyvä käsite. Riittää että on miekkoja, kilpiä ja hienoja kypäriä. Luulen, että hän saattaisi tykätä kovastikin...
-
Tuossa on kuitenkin aikamoisia raakuuksia (joita en aio nyt spoilata).
Järkkyykö nuori mieli? Tuleeko uni iorixin lukemisen jälkeen?
-
Itselläni Iorix on vielä lukematta, joten en tiedä niistä raakuuksista sen tarkemmin, mutta tuo on asia joka kannattaa miettiä tarkkaan. Riippuu niin paljon 8-vuotiaan persoonasta. Tuossa iässä sarjakuvissa saattavat ahdistaa sellaisetkin asiat, joita aikuinen ei äkikseltään osaa edes etukäteen ajatella. Siis aikuisen silmin ihan viattomankin oloinen meininki.
-
Mulla on jo Ritari Ardent ostettuna. Ehkä mä vien sen tuliaisena.
Kunto on erittäin hyvä, mutta ei priima.
Minkä ikäiselle Alix olisi sopiva? Tintin-lehti, jossa Alix ilmestyi, mainosti
itseään sopivaksi 7-77 vuotiaille.
Itse pitäisin sopivana ikänä ehkä hiukan alle 10 v.
-
On aikaa, kun olen tuon viimeksi lukenut (på svenska), mutta silloin tuli jo mieleen etteivät suomeksi tulleet näin pahoja olleet. Ei ole 8-vuotiaalle sopiva.
Jos noin todella on, niin Joe taitaa olla oikeassa.
-
Ei Alix ole ollut missään vaiheessa sopiva 7-vuotiaille. Jo ensimmäisessä suomeksi tulleessa Alixissa yritettiin polttaa mies roviolla ensimmäisillä sivuilla.
Yli 12-vuotialle.
Ja höpöhöpö, aivan naurettavaa holhousta. Itse tavailin mm. Alixia jo alle kouluikäisenä ja juuri siitä ja Asterixista johtuen kiinnostus klassisen antiikin kulttuureihin on ollut vahva koko elinikäni. Nykyään monet 12-vuotiaat eivät enää moisiin "lastenkirjoihin" edes jaksaisi perehtyä, pitää olla jotain rankempaa.
-
Kronologisesti ensimmäinen albumi jätettiin julkaisematta mutta muuten WSOY julkaisi albumit 2-9.
Ja numeroi ne 1-8 eli vaikka Iorix Suuri on numero 10, se on suoraa jatkoa Apollon kostolle (selkämyksen nro 8)?
-
Ahaa!
Nämä nyt suomennetut albumit tehtiin vasta 70-luvulla! Tämä selittää jotkin uskalletut kohtaukset. Tuolloinhan kaikki oli jotain hippejä.
Olin jotenkin siinä luulossa, että kaikki Alixit olis tehty joskus 50-luvulla tai jurakaudella. Alix-albumeissa on sellaista mukavaa menneen ajan henkeä.
-
Tuossa on kuitenkin aikamoisia raakuuksia (joita en aio nyt spoilata).
Järkkyykö nuori mieli? Tuleeko uni iorixin lukemisen jälkeen?
Minä vähän luulen, että järkkyminen on lopultakin aika positiivinen tila ja jos uni ei jonain yönä tule, se otetaan seuraavana vuonna kiinni. Itse ainakin muistan, että Alixin nuorukaisia syövä mekaaninen jättimoolokki teki aika lähtemättömän vaikutuksen aikanaan – olisinkohan ollut kolmannella tai neljännellä luokalla koulussa.
Sitten jos uni ei tule muutamaan viikkoon, ollaan ehkä tehty virhearvio. Kahta uusinta Alixia en kieltämättä ole nähnyt.
-
– olisinkohan ollut kolmannella tai neljännellä luokalla koulussa.
Siis olit reippaasti yli 8-vuotias, ehkä jopa kymmenenvuotias. ???
-
Iorix suuri on Apollon koston jälkeen seuraava, kyllä, mutta eivät Wsoy:n albumit oikeassa järjestyksessä tulleet.
1948-49/1956 - Alix l'intrépide
1949-50/1956 - Le sphinx d'or (Kultainen sfinksi)
1951-52/1957 - L'île maudite (Kirottu saari)
1955-56/1958 - La tiare d'Oribal (Oribalin kruunu)
1958-59/1959 - La griffe noire (Musta koura)
1962-63/1965 - Les légions perdues (Gallian sankarit)
1967 - Le dernier spartiate (Viimeinen spartalainen)
1968 - Le tombeau étrusque (Etruskien aarre)
1970 - Le dieu sauvage (Apollon kosto)
1972 - Iorix le grand (Iorix Suuri)
1974 - Le prince du Nil (Niilin ruhtinas, tulossa seuraavaksi)
1975 - Le fils de Spartacus (Spartacuksen poika)
1977 - Le spectre de Carthage (Karthagon aave)
1978 - Les proies du volcan
1980 - L'enfant grec
1981 - La tour de Babel
1983 - L'Empereur de Chine
1985 - Vercingétorix
1988 - Le cheval de Troie
1996 - Ô Alexandrie (tekijä Rafael Morales)
1998 - Les barbares (tekijä Rafael Morales)
2001 - La chute d'Icare (tekijä Rafael Morales)
2003 - Le fleuve de Jade (tekijä Rafael Morales)
2005 - Roma, Roma... (tekijä Rafael Morales)
Listasta puuttuvat:
2006 - C'etait à Khorsabad
2007 - L'ibère
2008 - Le démon du Pharos
2009 - La cité engloutie
Plus koko joukko Les voyages d'Alix-albumeja, jotka sisältävät maisemia seikkailujen tapahtumapaikoilta.
-
Tuntuisi minustakin Iorix olevan paras näistä uusista, eikä ole ollenkaan soveltuva 8-vuotiaille. Ei ole riittävän simppeli juoni ihan pienimmille, vähän liian kyyninen ja alleviivaamaton myös. Väkivaltaakin toki riittää.
Vähemmän poukkoileva kuin aiemmat, mitä arvostan.
-
Nykyään monet 12-vuotiaat eivät enää moisiin "lastenkirjoihin" edes jaksaisi perehtyä, pitää olla jotain rankempaa.
Jotenkin sitä toivoisi, että lapsetkin tajuaisivat laadun päälle. Mutta kai tässä on vähän saman tapainen juttu kuin joskus aikoinaan vinyylilevyissä: Mitä pienempi jätkä, sitä hirveämpi kuva ostamassaan älppärinkannessa.
Iorixin kansi on hieno: Tosi komea hevonen.
Paras Alix-kansi on Viimeisessä spartalaisessa.
Kaikki nuo kannet on kyllä lähes täydellisiä.
-
Mulla on jo Ritari Ardent ostettuna. Ehkä mä vien sen tuliaisena.
Ardent tuli minulle heti mieleen kun tuossa aiemmin mainitsit syntymäpäivät.
-
Itse muistan vieneeni "Gallian sankarit" 6-vuotiaana tarhaan, vai mikä esikoulu se nyt olikaan. Eli aika nuorena on Alixia tullut luettua (tai ainakin katsottua kuvia).
Iorix Suuri oli aiva mahtava, melkein kuin saisi uuden Tintin luettavaksi! Vielä vilpitön kiitos Apollolle tästä(kin). Tässä oli hienosti kuvattu se tosiseikka, kuinka suuri osa Eurooppaa tuohon aikaan oli aivan villissä luonnontilassa.
Sivun 18 kuoleman kuvaus oli vaikuttava. Harvoin tällaista...
[spoiler]Varkaudesta epäillyn palvelijan sivuhahmo/sivujuoni on tässä todella onnistunut. Alix tekee vaihteeksi pahan virhearvion ihmisluonteesta...
Iorixin ja Alixin välinen kädenvääntö on tässä hienon monisäikeinen. Lukija joutuu tosissaan miettimään Iorixin persoonaa ja motiiveja. Tässä tuodaan alleviivaamatta hienosti esille ne monet pidäkkeet, jotka kuitenkin hillitsevät sinänsä hillittömän Iorixin toimintaa. [/spoiler]
Ihmisluonteen monimutkaisuuden kuvaus lienee tässä albumissa johtoajatuksena, luulen ma. Mikä näistä kolmesta Apollolta ilmestyneestä Alixista on se paras, en pysty ainakaan itse sanomaan. Kaikki on kyllä olleet tosi hyviä.
Hieno haarniska muuten Alixilla!
-
Minkä ikäiselle Alix olisi sopiva? Itse pitäisin sopivana ikänä ehkä hiukan alle 10 v.
Vetäisin rajan noin 10 vuoteen, herkän lapsen tapauksessa ehkä ylemmäksikin. Moni kertoo lukeneensa Alixia nuorempana. Alixeissa kuitenkin on sen verran raakaa väkivaltaa ja painajaiselementtejä, että kovin nuorelle lapselle sellaisten näkeminen ei missään tapauksessa ole hyvästä ja saattaa olla jopa pahasta. Eikä niitä juoniakaan ihan pikkupenska pysty kovin hyvin seuraamaan.
Itse taisin vielä 12-vuotiaanakin saada lieviä palkotiloja niistä Moolokia palvovista naamiomiehistä.
-
Ikärajat on tietysti siinä mielessä hankala juttu, että ihmiset ovat yksilöitä. Se mikä yhtä pelottaa, ei välttämättä toista juuri hetkauta. Toki vanhempien on syytä tutustua mitä lapsensa lueskelee, mutta turha holhous ei ole kuin haitaksi. Eipä sitä hissiäkään saisi käyttää yksin alle 12-vuotiaat, mitähän uusavuttomuuden asiaa silläkin ohjesäännöllä ollaan ajamassa.
-
Monien vaiheiden jälkeen Iorix Suuri on Kvaakin arvostelussa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1334), ja odotamme antiikin historian tutkijoiden kantoja.
Arvostelu sinänsä on yksi parhaista, mitä olen Kvaakista lukenut. Perusteluna tälle on huolellinen pohjatyö (eikä pelkästään tiivistetä Kvaakissa jo käytyä keskustelua).
Kyseessä on ns. roomalaismyönteinen kaupunki, joka torjuu itsensä nimittäneen kuninkaan. Tämä herätti Ranskassa närästystä kansallismielisten historiantutkijoiden keskuudessa, joidenka mielestä gallialaiset eivät olleet integroituneita Rooman valtakuntaan. Me sarjakuvan ystävät tiedämme toisin, ja aikaisemmin ilmestynyt Asterix-albumi Päälliköiden ottelu kun alkaa sanoin "Roomalaismiehityksen aikaan Galliassa oli kahdenlaisia gallialaisia".
Alkaa sappi kiehua, kun lukee tällaisista "tutkijoista", jotka valjastavat historian omien poliittisten päämääriensä ajamiseksi. Oikeasti on näyttöä, että intergraatiota on tapahtunut jopa ennen Caesarin valloitusta. Lisäksi on virheellistä pitää gallialaisia minään yhtenä kokonaisuutena. Eri heimot saattoivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Tuo 'Päälliköiden ottelu' albumin kommentti on sinänsä järkevä, mutta ajatuksia herättää sana 'roomalaismiehitys' - milloin tämä miehitys sitten loppui ja Galliasta tuli tiivis osa Rooman valtakuntaa? Ja sellainen siitä kiistatta tuli, jo pelkkä ranskan kieli on tästä todisteena. Koomista tässä touhussa on se, että ranskalaiset valitsivat gallialaiset "esi-isikseen" 1800-luvulla. Tällä haluttiin varmaankin tehdä pesäeroa germaanisiin valtakunnan perustajiin frankkeihin, mikä on toki ymmärrettävää, varsinkin hävityn Ranskan ja Preussin välisen sodan vuoksi. Roomalaisten perillisiksi ranskalaiset eivät sitten Napoleonin aikojen ole ilmoittautuneet, vaikka heidän kulttuurillinen vaikutuksensa ranskalaisuuteen on suurempi kuin jopa frankkien ja aivan varmasti suurempi kuin gallialaisten. Tämä päälle liimattu gallialaisidentiteetti on hivenen irvokas, varsinkin kun ottaa huomioon miten Ranskan valtio on kohdellut esim. bretoneja, jotka sentään on aitoja kelttejä...
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että järkevät nykyranskalaiset eivät ota näitä Vergincetorix-patsaita kovin tosissaan, vaan lähinnä naureskelevat tuollaiselle. Hörhöt on sitten asia erikseen.
...on saanut miekasta kylkeen, yhyy.
älkää laittako noita tekstiin, menetätte pisteitä YO-kirjoituksissa! :)
-
Gustave Glotz on sinänsä arvostettu historioitsija, joka oli Avec Alixissa Jacques Martinin lähteenä ja innoittajana mainittu.
Siis oliko tämä G. Glotz niiden joukossa, jotka ottivat Iorix Suuresta herneen nenäänsä?
-
Comic Reporter raportoi:
http://www.comicsreporter.com/index.php/jacques_martin_1921_2010/
Kim Thompson kommentoi jutussa tähän tapaan.
...while even then I thought he was the weakest wheel of the clear-line Herge/Jacobs/Martin tricycle, he sure could draw, and his depiction of Rome was surprisingly raw at times for a kids' comic.
Näinhän se taisi olla.
-
Alix on aivan loistavaa sarjakuvaa ja pidän siitä kovasti, mutta joskus Alixin hahmossa ärsyttää sellainen mikkihiirimäisyys ja nynnyys.
-
Tää oli kyllä ihan viihdyttävää luettavaa. Pidin piirrostyylistä, vaikka jotkut naiset, esim. Lidia, näyttivät miehiltä :) Mm. hevoset olivat todella hyvin piirrettyjä, mutta kissa näytti jotenkin tönköltä. Nimihahmo on varmaan pahin Gary Stu johon olen ikinä törmännyt, peittoaa jopa Battle Royalen Shuuyan. Onko siinä hepussa tullut esille vielä yhtäkään heikkoa puolta?
-
Sain kaikki 8 aikanaan suomennettua Alixia n. 10-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi ja ne oli lempisarjakuviani. Olin jo ennestään kiinnostunut historiasta (Odysseus TV-sarja jne.).
Ostin Karthagon Aaveen ja Spartacuksen Pojan viime vuonna. Torstaina menen ostamaan uusimmat.
-
Sain kaikki 8 aikanaan suomennettua Alixia n. 10-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi ja ne oli lempisarjakuviani. Olin jo ennestään kiinnostunut historiasta (Odysseus TV-sarja jne.).
Kah, minä taas ostin juuri kaksi Apollon julkaisemaa Alixia 12-vuotiaalle sukulaispojalle lahjaksi. Alix on riittävän rajua kelvatakseen mäiskeestä kiinnostuneelle esipuberteetti-ikäiselle, muttei kuitenkaan niin kyynistä tai väkivaltaista, että se ahdistaisi tai hämmentäisi nuorta lukijaa.
-
Kah, minä taas ostin juuri kaksi Apollon julkaisemaa Alixia 12-vuotiaalle sukulaispojalle lahjaksi. Alix on riittävän rajua kelvatakseen mäiskeestä kiinnostuneelle esipuberteetti-ikäiselle, muttei kuitenkaan niin kyynistä tai väkivaltaista, että se ahdistaisi tai hämmentäisi nuorta lukijaa.
Pihakirppikseltä löysin muutaman hyväkuntoisen vanhan Alixin, kun omat on jo osa hieman kärsineitä. Innolla odotan myös uusintajulkaisuja. Etruskien Aarre ja Viimeinen Spartalainen on vielä kadoksissa ja Kultainen Sfinksi kadottanut osan sivuistaan.
-
Ja minä kun luulin että tuonikäiset ovat nimenomaan nykyisen kyynisen yltiöpäisen väkivallan perään.
Kyllähän ne lukevat tai katsovat sitä, jos eteensä saavat, enkä usko että asia oli toisin 1970-luvullakaan...mutta voivat ne silti hämmentyä tai ahdistua.
Pieni annos kukkahattutäteilyä ei aina ole pahasta, kunhan pysyy kohtuudessa.
-
Eipä ollut vielä Oulun Fantasiapeleissä Niilin ruhtinasta, mutta ostin Iorix Suuren.
-
Niilin prinssi (http://www.apollokustannus.fi/alix11.html) on nyt ilmestynyt.
Vein uutta albumia eilen Turun Sarjakuvakauppaan ja tänään ruokatunnilla Helsingin erikoisliikkeisiin.
Huomenna perjantaina toimitan ruokatunnilla Akateemisen keskusvarastolle ja Pepen speciaaliin Tikkurilassa. Lauantaina aamupäivällä vuorossa ovat Tampereen erikoisliikkeet.
Myyntipaikkoja on listattu täällä (http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html)
Eipä ollut vielä Oulun Fantasiapeleissä Niilin ruhtinasta, mutta ostin Iorix Suuren.
Fantasiapelit Hesassa on saanut albumia tänään. Oulun ja Joensuun sivuliikkeet saanevat albumia hienoisella viiveellä.
-
Niilin prinssi (http://www.apollokustannus.fi/alix11.html) on nyt ilmestynyt.
Fantasiapelit Hesassa on saanut albumia tänään. Oulun ja Joensuun sivuliikkeet saanevat albumia hienoisella viiveellä.
Kiitos tiedosta. Nyt noita uusimpia aikuisen kriittisyydellä lukiessa olen huomannut, että Martinilla on tapana piirtää hyvin samannäköisiä ilmeitä ja asentoja hahmoille. Jotkut kuvat näyttää ihan kuin olisi samasta luonnoksesta piirretty vaikka kyseessä olisi eri henkilökin. Tietokoneajalla moinen copypastaus on tietysti ihan jokapäiväistä, mutta hauska huomata että jo 70-luvulla samaa ilmiötä.
Siitä huolimatta aivan loistava sarjakuva ja Iorix yksi parhaasta päästä Alix.
-
Näyttäisi olevan fontteja muutettu verrattuna aikaisempaan.
Tykkäsin kyllä vanhasta fontista enemmän. Fiksumpia kommentteja
(ehkä) sitten kun kerkiän lukemaan...
-
Onhan tää yhtä tuskaa odottaa festareille asti ennen kuin pääsee lukemaan Niilin prinssin.
-
Erinomainen kansi tuossa Niilin prinssissä.
Samaa tasoa kuin Viimeisessä spartalaisessa!!!
-
Hauska yksityiskohta muuten, että sekä Niilin prinssissä ja tämän jälkeen välittömästi seuranneessa Karthagon aaveessa [spoiler]käsitellään molemmissa hyvin samankaltaista pelastautumistapaa sekä hyvin samantyylistä äkillistä kuolemaa. Aika mielenkiintoista...[/spoiler].
Semmoinen kommentti muuten sivun 8 tarinaan, että Aleksanterin aikana Egyptissä ei enää ollut faaraota, vaan se oli Persian satraappikunta ja kukistettu Egyptin satraappi oli nimeltään Mazakes. Ehkäpä Djefer siinä vain käytti tarinassa omaan kulttuuriinsa sopivampaa sanaa, tekiväthän kreikkalaisetkin niin. Joka tapauksessa egyptiläiset eivät olleet pitäneet persialaisistakaan, mutta ilmeisesti hermostuivat makedonialaisiin/kreikkalaisiin vasta myöhemmin.
Albumissa näytetty Sakkaran pyramidiraksa muistuttaa muuten aika tavalla Sakkaran porraspyramidia (joka on tietysti paljon vanhempaa perua). Yhdennäköisyys on tietysti harhaa ja johtuu vaan niistä tellingeistä yms. Tämä ei varmaan ole sattumaa, vaan Martin on varmaankin saanut inspiraation kuvasta tai käytyään paikan päällä. Albumin (varmaankin fiktiivinen) Sakkara on kuitenkin eri paikka kun Pohjois-Egyptin Sakkara, joka on hauta-alue.
-
Näyttäisi olevan fontteja muutettu verrattuna aikaisempaan.
Tykkäsin kyllä vanhasta fontista enemmän.
Hypistelin Niilin prinssiä Akateemisessa.
Fontti on tosiaan vaihdettu uuteen. Ei ole niin hyvä kuin edellinen, joka olikin ihan napakymppi, mutta ainakaan ekavilkaisulla tuo uusi fontti ei mitenkään vihlaissut herkkää silmääni.
Maltoin sentään vielä jättää albumin hyllyyn, vaikka koville ottikin.
-
Vaikka hurjin Alix-innostus tuntuu hivenen hiipuneen, niin kyllähän näitä lukee. Ja siis nimenomaisesti lukee. Eeppistä kuvausta, niin teksti kuin ruudut.
Tulikos nyt julkaistua ne välistä jääneet Alixit. Mikäs se seuraava sitten onkaan? Les proies du volcan?
Se on siis suomeksi, öh, tuota noin, Tulivuoren uhrit??
-
Tulikos nyt julkaistua ne välistä jääneet Alixit. Mikäs se seuraava sitten onkaan? Les proies du volcan?
Se on siis suomeksi, öh, tuota noin, Tulivuoren uhrit??
Jep, välistä jääneet on nyt julkaistu. Kyllä, seuraavaksi ilmestyy "Tulivuoren uhrit", kuten Apollo-ketjussa lupailin:
Vuoden 2011 syksyllä ilmestyy osa 14 - Tulivuoren uhrit.
Tarkoitus on sen jälkeen vielä osat 15-18 ja osa 1 - Alix peloton. Lisäksi suunnitelmissa on julkaista uudestaan osat 2-9.
OT: Viime viikolla oli Hesarissa juttu eri maiden pyramideista. Siinä mainittiin myös Meroe, joka sijaitsee hieman Sudanin pääkaupungista Khartumista pohjoiseen.
-
Kannattaako niitä kerran julkaistuja nyt uudelleen? Kiinnostaisivat kyllä ne Rafael Moralesin Alixit enemmän. Hienoilta näyttävät. Martin niitä taisi kyllä kirjoittaa.
http://lambiek.net/artists/m/morales_rafael.htm
-
Minua taas kiinnostavat nuo jo julkaistut.
Vanhat 70-luvun albut ovat aikamoisia irtolehtipainoksia.
Tuskin ostan muita kuin Martinin piirtämiä Alixeja.
-
Minuakin kiinnostaa Tertsin lailla nuo vanhimmat Alixit. Luultavasti ostaisin kuitenkin kaikki jos julkaistaan, uudemmatkin.
-
Kannattaako niitä kerran julkaistuja nyt uudelleen? Kiinnostaisivat kyllä ne Rafael Moralesin Alixit enemmän.
Vähän kahden vaiheilla kiinnostaisiko uudemmat silti vielä enemmän. Molempi parempi.
Ovatko kaikki vanhat Alixit huonosti liimattuja?
Veikkaisin että ovat. Minulla on pari kirjaston poistoversiota jotka uudelleenkansitettuina ovat kestäneet, pari "tavallista" Alixia taas on irtolehtisinä.
-
No, oma lehmä minulla tässä on ojassa. Kaikki suomeksi ilmestyneet Alixit, uudet ja vanhat, ovat siisteinä hyllyssä. Halajan uutta lukemista!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6850.0;attach=17856)
Komiata on Moralesinkin piirrosjälki, sitä paitsi. Ja itse tarinahan on siis mestarin omasta kädestä, kuten varmaan luonnokset ja sivusommittelutkin osin. Niin samanlaista on tyyli.
-
Arvatkaas, putoaako Enak kohta vaunuista. >:D
-
Onko kukaan lukenut niitä post-Martin-kauden Alixeja? Onko ne hyviä vai huonoja? Muutamasta näytteestä päätellen piirros on komeaa, mutta miten on tarinapuolen laita?
Kyllähän sitä mieluummin lukisi ennen näkemättömiä tarinoita, jos laatu nousee lähellekään Martinin klassikoita. Toisaalta paljon on meitä Alix-faneja, joilta ei hyllystä löydy WSOY:n antiikkipainoksia,vaikka ne on kirjastoissa tullut luettua jo 80-luvulla. Näyttävät nykyisin hyväkuntoisina olevan jo kunnon keräilyhinnoissakin.
On siis vaikea sanoa, toivonko enemmän ihka uutta vai parhaiden uusintoja.
-
Arvatkaas, putoaako Enak kohta vaunuista. >:D
Juu, joutuu tietty noiden les barbaresien kynsiin ja Alix saa poikakaverinsa taas pelastaa kuolemaankin pahemmalta kohtalolta.
... miten on tarinapuolen laita?
Miksi ne nyt yht'äkkiä huononisivat, kun Jacques Martin lukee yhä kannessa. Samaa jatkumoa ne kaiketi muutenkin ovat? Eivät ne siis mitään post-Martineja ole! Martin kuoli vasta tänä vuonna tammikuussa.
-
Miksi ne nyt yht'äkkiä huononisivat, kun Jacques Martin lukee yhä kannessa. Samaa jatkumoa ne kaiketi muutenkin ovat? Eivät ne siis mitään post-Martineja ole! Martin kuoli vasta tänä vuonna tammikuussa.
Ai, Martin on yhä käsikirjoittanut niitä tai jotain? No aina parempi niin. Jostain syystä Martinin ja Moralesin piirtämien Alixien välille vedetään kaikkialla hirveän leveä viiva. Siksi kai kuvittelin, ettei Martin osallistunut enää noiden Morales-albbujen tekemiseen mitenkään. Jos asia ei olekaan näin, niin totta mooses haluaisin nähdä Morales-kaudenkin Alixin suomeksi (ja voihan ne olla hyviä siinäkin tapauksessa, että Martinin nimi on kansissa vain muodon vuoksi).
-
Pelkään että jos wanhoista WSOYn Alixeista otetaan uusintapainoksia niin eivät välttämättä myy laisin samaan tahtiin kuin tyystin aiemmin suomentamattomat.
Lähtisin itse moiselle linjalle vasta kun kaikki muut Alixit on suomennettu tai sitten kun Apollo on sen verran vankalla pohjalla että voi ottaa noista kulttuuritekona takkiinsa ilman että tarvitsee laittaa pillit pussiin.
-
Martin oli huononevasta näöstään huolimatta hyvin luomiskykyinen lähes loppuun asti; näin olen ymmärtänyt. Hän loi uusia historiallisia seikkailuhahmoja 2000-luvulle asti.
-
Taidan sitten kallistua Lönkan-Lurkerin linjalle, eli mielellään uutta ja ennennäkemätöntä Alixia suomeksi niin pian kuin suinkin ja niin paljon kuin mahdollista. Ne sinänsä tarpeelliset ja toivottavat uudelleensuomennokset ehtivät tulla myöhemmin! Saattaa tosiaan olla, että Alixia ostavat eniten sellaiset, jotka ovat lukeneet WSOY-albumit jo sataan kertaan.
-
Päätökset taidetaan tehdä kuitenkin siellä Apollon temppelissä, öh, siis toimistolla.
Joka tapauksessa upeata, että saamme taas Alixia suomeksi. Se on sitä kulttuuria.
-
Alkaa taas kärsimätön mieli laukata asioiden edelle...taitaa mennä vielä vuosia, ennen kuin lopullinen valinta uudelleensuomennosten ja Moralesien välillä edes on ajankohtainen. Onhan noita Martinin piirtämiäkin vielä useita suomentamatta.
-
Anteeksi jos missasin ketjusta mutta onkos Joneckyllä ja nykyisellä kustantajalla jotain tekemistä toistensa kanssa? (vanhoja ketjuja päivitän itselleni)
-
Anteeksi jos missasin ketjusta mutta onkos Joneckyllä ja nykyisellä kustantajalla jotain tekemistä toistensa kanssa? (vanhoja ketjuja päivitän itselleni)
... ei tietääkseni. Jonecky ei vaikuta pääkaupunkiseudulla?
-
Hauska yksityiskohta muuten, että sekä Niilin prinssissä ja tämän jälkeen välittömästi seuranneessa Karthagon aaveessa [spoiler]käsitellään molemmissa hyvin samankaltaista pelastautumistapaa sekä hyvin samantyylistä äkillistä kuolemaa. Aika mielenkiintoista...[/spoiler].
Eikös Niilin prinssin jälkeen ilmestynyt Spartacuksen poika?
Ei ollut ihan parasta Alixia tämä Prinssi. Tarinaltaan mielestäni heikoin näistä Apollon julkaisemista, mutta mukavahan näitä on edelleen lueskella eli lisää vaan. Ainakin kaikki Martinin piirtämät tulen ostamaan satavarmasti ja mahdolliset uudelleenjulkaisut irtolehtisten tilalle toki myös.
-
Eikös Niilin prinssin jälkeen ilmestynyt Spartacuksen poika?
Ei ollut ihan parasta Alixia tämä Prinssi. Tarinaltaan mielestäni heikoin näistä Apollon julkaisemista, mutta mukavahan näitä on edelleen lueskella eli lisää vaan. Ainakin kaikki Martinin piirtämät tulen ostamaan satavarmasti ja mahdolliset uudelleenjulkaisut irtolehtisten tilalle toki myös.
Joo, muistin väärin:
1974 - Le prince du Nil (Niilin ruhtinas)
1975 - Le fils de Spartacus (Spartacuksen poika)
1977 - Le spectre de Carthage (Karthagon aave)
Eli yksi albumi välissä ja n. 3 vuotta eroa.
Omallakin preferenssilistalla on myös aiemmin suomeksi
julkaistut ennen näitä uusia Moralesin piirtämiä.
-
Ilmeisesti tuo Moraleskin on jo lopettanut Alixin piirtämisen. Auttavaa heikomman ranskan "taitoni" avulla olen ollut saavinani selville, että Morales piirusti Martinin käsikirjoittamia Alixeja aina vuoteen 2005 asti. Sen jälkeen Alixin parissa onkin sitten ehditty nähdä useita piirtäjiä ja kässääjiä.
Täydellisessä maailmassa suomennettaisiin kaikki Alixit - ellei niiden laadussa sitten tapahdu oikeasti jotain rajua notkahdusta jossain kohdassa. Kernaasti saisi suomentaa myös myös Martin muiden historiallisten hahmojen seikkailuista kertovia albumeja. Niitähän riittää faraoiden Egyptistä vallankumouksen ajan Ranskaan.
Pitäisiköhän tässä odottaa maailman muuttumista täydelliseksi vai mennä ranskan alkeiskurssille?
-
Anteeksi jos missasin ketjusta mutta onkos Joneckyllä ja nykyisellä kustantajalla jotain tekemistä toistensa kanssa? (vanhoja ketjuja päivitän itselleni)
Muutaman sähköpostin olen Joneckyn kanssa vaihtanut. Mitään yhteisiä bisneksiä meillä ei ole ole ollut.
-
Vinkki turkulaisille Alix-faneille: Omituisten Opusten Kaupassa on erä vanhoja Alixeja. Hintahaarukka 12-15 euroa. Osa hieman paikkailtuja mutta hintansa väärtejä kunnoltaan ovat. Näytti olevan hyllyssä myös pari kappaletta loppuunmyytyä Spartacuksen poikaa.
-
Sarja saa syyskuussa jatkoa kovien kansien kera. Kansi kuten alla, Apollon sivulta haettuna.
-
Sarja saa syyskuussa jatkoa kovien kansien kera. Kansi kuten alla, Apollon sivulta haettuna.
Tulivuoren uhrit tuli tänään painosta. Tässä suora linkki kirjaesittelyyn (kannen ja näytesivut saa suurennettua klikkaamalla niitä):
http://www.apollokustannus.fi/alix14.html
Uusi kovakantinen Alix on myytävänä Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla 16.-18.9. Apollon pöydässä. Kauppoihin se ilmestyy kohta festareiden jälkeen.
-
Nyt etusivulla arvioituna uunituore Alix ja Tulivuoren uhrit (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1629), jossa Alix ja Enak kohtaavat paratiisisaarella mitä merkillisimmän olennon.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/14092011082828-6.jpg) (http://www.kvaak.fi/images/articles/14092011082828-7.jpg)
-
Arvostelun perusteella vaikuttaisi kyseessä olevan 'Alix Havaijilla". Hämmentävää.
-
Arvostelun perusteella vaikuttaisi kyseessä olevan 'Alix Havaijilla". Hämmentävää.
Alix on ennen albumin tapahtumia diplomaattisella matkalla Intiaan.
-
Kyllä on Kvaakin arvosteluilla merkitystä. Uusi Alix oli sarjakuvafestareilla kaikkien suussa se "tissialbumi"... Ja pylväiden puutteestakin vitsailtiin.
-
Tammikuussa 2011 kuolleen Jacques Martinin perikunta pistää perinnön lihoiksi. Lokakuun 17. pävänä myyntiin tulee Pierre Bergé et Associes -liikkeen kautta huutokaupattavaksi mm.ensimäisestä Alix-seikkailusta Alix l'Intrepide (1948 Tintin-lehdessä, albumi -56) 45 sivuoriginaalia, jotka myydään nipussa. Arviohinta 180000-250000 euroa. Muitakin Alix originaalinippuja on kaupan, samoin Legrand- ja Tinttisivuja ym tavaraa.
Lisää tietoa ranskaksi:
http://bd75011.blogspot.com/2011/09/vente-aux-encheres-speciale-jacques.html
-
Harmi, jos Martinin elämäntyö hajoaa ympäri maailmaa keräilijöiden kammioihin. Toivottavasti joku museo tai vastaava instanssi (CNBDI, CBBD) pystyy haalimaan mahdollisimman paljon teoksia itselleen.
-
Totta kai 'Tulivuoren uhrit' on hyvä albumi, mutta kun kuitenkin kantavana teemana Alixeissa pitäisi olla se antiikin meininki.
-
En ole vielä lukenut Tulivuoren uhreja, mutta minua ei periaatteen tasolla haittaa, jos Alix välillä vähän "marcopoloilee" jossain Indonesiassa (vai mihin tämä tarina sijoittuukaan). Onhan se vaihtelua.
-
Kävin juuri hakemassa "Tulivuoren uhrit". Kovakantisuus oli yllätys.
-
Tänne pitää nyt harmitella: kaverini jätti ostamatta kirpparilta Alixin kun ei tiennyt kannattaako ja tykkäisinkö :( Okei, oli kirjastonpoisto mutta ilmeisesti hyväkuntoinen ja HALPA. Sitten kun sanoin että hae pois, ostan/vaihdan sen sulta...no, eipä ollut Alixia siellä enää...
-
Alix 15: "Kreikan lapsi" näyttäisi olevan ohjelmassa syyskuussa.
http://www.apollokustannus.fi/index.html
-
Alix 15: "Kreikan lapsi" näyttäisi olevan ohjelmassa syyskuussa.
Pitää paikkansa. Albumista on nyt ladottuna kaksi kolmasosaa ja sen pitäisi ilmestyä syyskuun alussa juuri ennen Helsingin Sarjakuvafestivaaleja.
Kansi ja näytesivut on tarkoitus laittaa Apollon sivuille heinäkuun alussa. Tämä on omasta mielestäni paras Apollon julkaisema Alix - pylväitäkin on riittävästi.
-
Laitoin tonne Sarjakuvakeskukselle pari vanhaa Alixia myyntiin. Mua kyllä niin nyppii se miten huonosti noi oli nidottu, ei niitä oikein uskalla lukeakaan kun koko ajan saa varoa että sivut ei lähde irti.
-
Kansi ja näytesivut on tarkoitus laittaa Apollon sivuille heinäkuun alussa. Tämä on omasta mielestäni paras Apollon julkaisema Alix - pylväitäkin on riittävästi.
Kreikan lapsi on onnellisesti painossa. Lisäsin kannen ja näytesivut Apollon kotisivulle:
http://www.apollokustannus.fi/alix15.html (http://www.apollokustannus.fi/alix15.html)
Albumi on myynnissä Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla 7.-9.9. Tänä vuonna teemamaana on sopivasti Belgia.
-
Listasta puuttuvat:
2006 - C'etait à Khorsabad
2007 - L'ibère
2008 - Le démon du Pharos
2009 - La cité engloutie
Plus koko joukko Les voyages d'Alix-albumeja, jotka sisältävät maisemia seikkailujen tapahtumapaikoilta.
Kukaan saanut käsiinsä-lukenut näitä uudempia Alixeja? Mielipiteitä? Sarjakuvan tasosta etc.?
ALIX
#18 - LES VOYAGES D'ALIX
Les vikings
http://imaginaire.com/indexv2.jsp?url=/lib/panier/affproduitindexv2.jsp&in1_code=87605&cat1=BD&onglet=0&poidsMod=
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Adventures_of_Alix
-
Les Voyages d'Alix ovat enemmänkin tietokirjoja, isoja kuvia, tekstiä etc. Eivät vaikuttaneet minusta mitenkään ehdottomilta hankinnoilta.
Varsinaisia uusia seikkailuja en ole lukenut, piirrostyö ei houkutellut.
Timo
-
12. syyskuussa on Ranskassa tulossa jotain uutta ja jännää:
http://www.alixsenator.com (http://www.alixsenator.com)
Esittelyteksti:
Rooma
Vuonna 12 eKr
Keisari Augustus on kaikkivaltias
Alix on yli 50-vuotias
Hän on senaattori
Käsikirjoittaja on Valerie Mangin ja piirtäjä on Thierry Démarez. Näytesivujen perusteella mielenkiintoinen spin-off.
-
12. syyskuussa on Ranskassa tulossa jotain uutta ja jännää:
http://www.alixsenator.com (http://www.alixsenator.com)
Hoo... Aika kiintoisaa. Vaikuttaa realistiselta, käsittelytavaltaan realistisemmalta kuin alkuperäinen. Tosin ihan pikkuisen kyl haittaa kun ei ole ligne clair -tyylillä piirretty. :P
Timo
-
Periaatteessa hyvä sarjakuvakierrätysidea.
Jossain sarjakuva-alan aikakauslehdessä (Casemate?) oli juttua Senaattori Alixista. Katsoin lähinnä kuvat. Hiukan oli epävarman ja kuivakan oloista grafiikkaa. Youtubesta tai jostain muualta löytyy video tämmöisen uuden Alix-sarjajuvasivun synnystä.
-
Eipä minuakaan piirrostyyli haitannut.
Tämmöistä vanhaa käpyä häiritsee
enemmänkin se, kun vanhojen klassikoiden
ei anneta levätä rauhassa, vaan tehdään
uutta tarinaa vanhalla maineella ratsastaen.
Sama juttu uuden Sherlock Holmes -filmin
sekä tv-sarjan kanssa. Eikö nykyajan tekijät
osaa/halua keksiä jotain omaa?
-
Jännittävän kuuloinen projekti. Alix on loppujen lopuksi aika geneerinen sankarihahmo, jonka kierrättäminen voi tuottaa ihan raikkaitakin lopputuloksia. Jostain Corto Maltesesta kukaan muu kuin hahmon luoja ei välttämättä pystyisi kertomaan tyydyttävästi, mutta Alix on mielestäni eri juttu.
-
Nuorenkin Alixin seikkailuja tehdään koko ajan ja vanhalla tyylillä.
Mun mielestä ne kyllä poikkeaa tyyliltään liikaa Martinin vanhasta tyylistä. Tai siis yrittäähän ne, mutta se jokin puuttuu. :(
Timo
-
Mun mielestä ne kyllä poikkeaa tyyliltään liikaa Martinin vanhasta tyylistä. Tai siis yrittäähän ne, mutta se jokin puuttuu. :(
Timo
Tätä vähän ajoin takaa minäkin. Esim...
-
Minusta näyttää hyvältä, vanhahtava piirrosjälki sopii hyvin ikääntyneeseen Alixiin. Onkohan Enak vielä sydänkäpynä?
Katsoin juuri Teeman saksalaisdokumentin Augustuksen ajoista. Kiinnostavaa aikaa. Onko Augustuksen ajoista muita sarjakuvia? Mieleen tulee vain yksi Sandman-tarina.
Ikinuori Alix elähtäneenä senaattorina? Julius Caesarin uskottu (ja poikarakastettu?) Alix siis päätynyt Augustuksen hännystelijäksi, vai? Huhhuh, mutta ehkä toimii jollain tasolla. Jos Enak on kuvioissa mukana, niin toivottavasti ei enää kiinni Alixin toganliepeissä. Ai niin, olihan Octavianus (myöhempi Augustus) mukana jo Etruskien aarre -albumissa.
Augustuksen aikaa ja pax romanaa (kun Aug. oli kukistanut kaikki kilpailijansa ja itse asiassa kaapannut härskisti vallan itselleen) on yleisesti pidetty kultaisimpana ajanjaksona antiikin Rooman historiassa, jolloin pitkällisten sisällissotien jälkeen rauha lopultakin vallitsi ja monenlainen kulttuuri pääsi kukkimaan.
-
Ikinuoren Alixin uusin suomennettu seikkailu - Kreikan lapsi - on nyt ilmestynyt.
Tänä viikonloppuna albumia löytyy Espoon, Helsingin, Tampereen, Turun ja Vantaan erikoisliikkeistä:
http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html (http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html)
Ensi viikonloppuna lisäksi Apollon pöydästä Helsingin Sarjakuvafestareilla.
-
Ihka ensimmäinen Alix on ladattavissa ipadille (ranskaksi). Hinta oli jotain 4 euroa.
Preview näytti hyvältä, vaikka Martinin taide kehittyykin tuosta vielä aimo harppauksen.
-
Ikinuoren Alixin uusin suomennettu seikkailu - Kreikan lapsi - on nyt ilmestynyt.
Pitääpä käydä hakemassa.
-
Täällä Oulussa on näköjään joku toinenkin Alix-harrastaja. Ehti ostaa ainoan kappaleen ennen minua. No nyt on tilattu pari uutta liikkeeseen.
-
Sivukorvalla kuulin SS Libriconin laarien ääressä kahden hieman vanehmman miehen (n. 50 v +-) lievästi sanoen innostuneen keskustelun: "Tuolla yhdessä pöydässä oli ihan hirvee pino kovakantisia Alixeja, en mä edes tienny että niitä on julkaistu kovakantisina!" :D (puhuivat siis Apollon pöydästä.
Timo
-
Sivukorvalla kuulin SS Libriconin laarien ääressä kahden hieman vanehmman miehen (n. 50 v +-) lievästi sanoen innostuneen keskustelun: "Tuolla yhdessä pöydässä oli ihan hirvee pino kovakantisia Alixeja, en mä edes tienny että niitä on julkaistu kovakantisina!" :D (puhuivat siis Apollon pöydästä.
Timo
Aika paha veto, jos julkaisevat vanhat Alixit uudestaan kovakantisena. Ne lienee sitten pakko ostaa uudestaan, varsinkin kun vanhat on aika irtolehtisiä.
-
Aika paha veto, jos julkaisevat vanhat Alixit uudestaan kovakantisena. Ne lienee sitten pakko ostaa uudestaan, varsinkin kun vanhat on aika irtolehtisiä.
Nii juu ne juttelivat juuri näistä Apollon uusista. Tietty nekin vanhat sitten varmaan tulee ehkä kun on sen aika ja jos ja kun nämä uudemmat menevät kuin kuumille kiville.
Timo
-
Suomeksi ilmestymättömiä Alixeja on vielä niukasti enemmän kuin ollenkaan suomeksi tulleita. Tällä vauhdilla kestää vielä lähes 20 vuotta ennenkuin julkaistava loppuu ja pitää ottaa vanhoista uusia painoksia.
Mutta jos lasketaan vain Martinin piirtämät...
-
Jos pitäisi valita, niin ehdottomasti mieluummin Martinin piirtämät alkupään uusinnat ensin. Vaikka hienoina integraaleina...
-
Ennen uusintoja voisi julkaista ihka ensimmäisen Alixin, josta emme ole saaneet vielä nauttia suomen kielellä. Toki se aisltyisi automaattisesti ensimmäiseen integraaliin. Ensin kaikki Martinin piirtämät suomeksi, sitten vasta näitä uusia piirtäjäyrittelijöitä.
-
Ainakin minä haaluan tietää, miten kaikki alkoi. Mikä on Alixin tausta, miten hän tutustui Julius Caesariin jne...
Piirrostyylistä viis.
-
Kreikan lapsi on luettu ja hyväksi havaittu. Oma tulkintani on, että albumi on lähes suoraa jatkoa Tulivuoren uhreille, mutta välistä on jätetty tapahtumia pois (koska 1980 ehkä vielä ehkä oletettiin, että lukijat pystyvät täyttämään itse tyhjät kohdat). Juoni oli tässä todella hyvä eikä ollenkaan ennalta-arvattava ja jotenkin virkistävän erilainen. Lopun paatos on aivan mahtavaa. Hahmoissa on paljon psykologiaa ja ne eivät ole lainkaan yksiulotteisia. Upeaa antiikin Ateenan kuvausta kaiken kuorrutuksena - Ligne Claire -versiona tietenkin.
Tällä kertaa vain yksi vihjaileva ruutu bongattu (s. 8, ruutu 6)!
-
Rhodoksen kolossikin nähdään, mutta eikös sen pitänyt olla sellainen että laivat kulkivat sen jalkojen välistä? Tässä se on yhdellä jalustalla ja pieneltä näyttää.
Tuo on vain legendaa - sehän tuhoutui maanjäristyksessä niin kauan sitten, että kellään ei ole todellisuudessa näkemystä, millainen se oikeasti oli. Olen lukenut jotain juttuja, että tutkijat spekuloivat tuota legendaa vastaan ihan pelkästään järjellä päättelemällä. Eli siis todennäköisesti on ollut joku iso patsas, mutta sataman suuaukon sivussa, ei päällä. Mutta siis mitään varmaa tietoa ei ole. Muutama vuosi sitten luultiin, että olisi löytynyt kolossin nyrkkiin puristettu käsi, mutta kun mötikkä nostettiin kohun saattelemana, niin se oli vain iso kivi, jota joku kaivuri oli raapinut siten, että veden alla näyttivät hieman sormien ääriviivoilta. Näin sen ainakin muistan.
-
Rhodoksen kolossikin nähdään, mutta eikös sen pitänyt olla sellainen että laivat kulkivat sen jalkojen välistä? Tässä se on yhdellä jalustalla ja pieneltä näyttää.
Pikku Jättiläisessä vuodelta 1949 on kolossi piirretty seisomaan kahdelle jalustalle ja laiva purjehtii jalkojen välistä....
Muistaako joku, missä kaikissa suomennetuissa Alixeissa väkeä uhrattiin Molokin kitaan ?
Muistelisin, että jossain niistä oli aiheesta enemmänkin, kuin pari ruutua.
-
Mutta eihän kreikkalaiset Apollolle olisi patsasta pystyttäneet. Kyseessä on Helios.
Juu oli oikeasti Helios, mutta miksi kreikkalaiset ei olisi Apollolle patsasta pystyttäneet?
Martinin 'virhe' on ehkä selitettävissä sillä, että myöhempinä aikoina Apollo ja Helios sekoittuivat jossain määrin ilmeisesti samaksi jumaluudeksi. Näin ainakin Wikipediassa luki.
-
Joo, ehdottomasti pitäisi ykkösosa saada. Vaikka seuraavana julkaisuna.
-
Muistaako joku, missä kaikissa suomennetuissa Alixeissa väkeä uhrattiin Molokin kitaan ?
Muistelisin, että jossain niistä oli aiheesta enemmänkin, kuin pari ruutua.
Kirottu saari on etsimäsi albumi. Kamalia ihmisuhreja saman jumaluuden toisesta ilmentymästä on myös Etruskien aarteessa. Jossain muuallakin saatetaan sivuta aihetta, ehkä Karthagon aaveessa?
-
Kreikan lapsi luettu täälläkin, pidin myös päällisin puolin. Vauhtia riittää, ja Ateenassa liikutaan koko tarinan ajan. Numa Sadulus voisi tarjota paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia myöhempiin tarinoihin (Numa Saduluksen kattoterassilta on muuten varsin passeli näköala :)).
Muutama ihmetyksen aihe...[spoiler]Eikö Protoneionissa mukamas käytetty dreijaa, vai kuuluiko sekin tuotantosalaisuuksien joukkoon? Tieteellinen puoli taitaa vähän karata suitsista. Alix ja Enak loikkaavat alas Akropoliin pohjoismuurilta – ja meno jatkuu kuin ei mitään. :o Muuten, tuliko muillakin Arkelousista mieleen Hera Apollon kostosta? [/spoiler]
-
Huomasikos kukaan että Numa Sadulus oli tietty Numa Sadoul, joka kirjoitti haastattelukirjan "Entretiens avec Hergé"? :D
Timo
-
Tai siis nimi on sama. Ulkonäöltään eivät ole Numat toistensa näköisiä.
Numa Sadoul väitti polveutuvansa muinaisista kreikkalaisista/roomalaisista tai vastaavista ja Martin iski silmää sarjakuvahahmon puitteissa.
Festareilla Apollon pöydässä juteltiin tämänsuuntaisia.
-
Numa Sadoul väitti polveutuvansa muinaisista kreikkalaisista/roomalaisista tai vastaavista ja Martin iski silmää sarjakuvahahmon puitteissa.
Lähes jokainen Välimeren rannoilla asuva ihminen voi väittää samaa tekemättä tippaakaan vääryyttä tosiasioille. Kaikella ihmiset kerskuvatkin.
-
Sadoulin tapauksessa sukulinja oli ilmeisesti poikkeuksellisen suora tai jotain.
edit:
Numa Sadoulin Franquin-haastattelukirja on erinomainen. Kannattaa hankkia, jos tulee vastaan, jo ihan kuvituksenkin takia.
Huhuja on että siitä oltaisiin tekemässä (laajaennettua?) uusintapainosta.
-
Lähes jokainen Välimeren rannoilla asuva ihminen voi väittää samaa tekemättä tippaakaan vääryyttä tosiasioille. Kaikella ihmiset kerskuvatkin.
Eikö useimmat nykyiset kreikkalaiset polveudu lähinnä turkkilaisista? Jostain Kreetan osasta löytyy alkuperäisiä helleenien jälkeläisiä.
-
Eikö useimmat nykyiset kreikkalaiset polveudu lähinnä turkkilaisista? Jostain Kreetan osasta löytyy alkuperäisiä helleenien jälkeläisiä.
Onhan Kreikassa ollut turkkilaisia, slaaveja ja muitakin, mutta ei kai siellä mitään totaalista helleenigenocideä ole tapahtunut missään vaiheessa. Eiköhän niillä ole lähes joka iikalla jonkin sukulinjan kauttalla yhteys antiikin aikoihin. Näin luulisin, vaikka en tiedä.
Mutta palataan Alixiin.
-
(http://kvaak.fi/images/articles/05102012085620-0.jpg) (http://kvaak.fi/index.php?articleID=1820)
Etusivulla arvuuttelussa Kreikan lapsi (http://kvaak.fi/index.php?articleID=1820) eli "Alix Seinäjoella".
-
Etusivulla arvuuttelussa [url=http://kvaak.fi/index.php?articleID=1820]Kreikan lapsi (http://kvaak.fi/index.php?articleID=1820)[/b] eli "Alix Seinäjoella".
Hyvä arvostelu.
-
Etusivun esittelyyn liittyen: kyseessä on Alixin ja Enakin 14. seikkailu, sillä Enak tuli mukaan vasta sarjan 2. osassa. ;)
Minua mietityttivät käännöstä oikolukiessa seuraavat seikat:
[spoiler]
Numa Sadulus kutsuu viimeisellä sivulla Arkeloaa Arkeloukseksi, vaikka tämän oikea nimi on juuri paljastunut. Jätin nimen korjaamatta, koska se saattaa olla tarkoituksellinen lapsus.
Sen sijaan minusta oli kosheria korjata kääntäjä Kirsi Kinnusen havaitsema Martinin kömmähdys sivulla 36: Herkios kertoo ranskalaisessa laitoksessa tarjoilleensa Samoksen viiniä (varmaankin muistuma sivulta 15), vaikka sivulla 33 puhutaan Patmoksen viinistä.
[/spoiler]
-
Minusta "Kreikan lapsi" on hiukan outo nimi. Mikä lie alkukielisen nimen sävy, suomalainen nimi kuulostaa turhan juhlavalta ruukuntekijän lapselle.
Mutta pääasia, että sisältö oli kelpo luettavaa.
-
Hyvä arvostelu.
Jep !
Sain viikon naurut jo aloituksesta:
"Myös alkuasukastytön rinnat torjuttiin onnistuneesti".....
;D ;D ;D
-
Kreikan lapsen arvostelussa myös paljon punnittua tekstiä, nautittavaa luettavaa!
Viittaus Alixista Seinäjoella on, krhm, hieman outoa. Mutta jos olisi sanottu, että Alix Jyväskylässä... :P
-
Taas annoin Alixille mahdollisuudeen eli lukaisin Kreikan lapsen. En tiedä, mikä on, mutta ei vaan tempaa mukaansa. Jäykkä kuvitus nyt ainakin jumittaa. Enkä pitäisi lukea joku albumeista toistamiseen, jos sitten tulisi jonkinlainen ahaa-elämys. :-\
-
(http://kvaak.fi/images/articles/05102012085620-0.jpg) (http://kvaak.fi/index.php?articleID=1820)
Etusivulla arvuuttelussa Kreikan lapsi (http://kvaak.fi/index.php?articleID=1820) eli "Alix Seinäjoella".
Tuli vasta nyt luettua Kreikan lapsi, aurinkotuolissa lekotellen. Alun orjatori toi melkeinpä mieleen vanhan Asterix-kohtauksen "traagisia traakialaisia" (olikos se Caesarin laakeriseppeleestä?)...
Olipas visioita ja hurjia keksintöjä, vähän Kirotun saaren malliin.
Mukavaa luettavaa tämä tämmöinen vanhan ajan seikkailusarja. Välillä tarina tosin ahnehtii liian nopeasti eteenpäin, kun tätä lukee albumina, jatkotarinana lehdessä rytmi toiminee paremmin.
Apollo julkaisee syyskuussa 2013 albumin Alix 16 – Baabelin torni, sivujensa mukaan.
http://www.apollokustannus.fi/
-
Apollo julkaisee syyskuussa 2013 albumin Alix 16 – Baabelin torni, sivujensa mukaan.
http://www.apollokustannus.fi/
Apollon sivulla oli jo kansi:
-
Baabelin torni arvosteltu. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1975)
-
Baabelin torni arvosteltu. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1975)
Hyvä arvostelu, mutta jotain ristiriitaisuutta tässä on:
"Verrattaessa Baabelin tornia ja Oribalin kruunua keskenään ei osien paremmuudesta jää epäilystä. Jatko-osa pelaa enemmän hitaalla juonenkehittelyllä ja tapahtumien asteittaisella rakentamisella kuin toiminnallinen esiosansa, ja muodostuu näin kevyemmäksi, nopeammaksi ja ohkaisemmaksi lukupaketiksi." Kyllä tämän tekstin pohjalta ei minulle ainakaan auennut, kumpi näistä sitten oli kriitikon mielestä parempi...
-
Oribalin kruunussa tapahtuu koko ajan jotain, joten se on värikkäämpi tarina. Baabelin torni on rakennettu vähemmistä aineksista, joten se jää... en nyt sano pitkäveteisemmäksi, koska en minä ehtinyt pitkästyä sen parissa... mutta siinä ei ollut niin paljon haukattavaa.
Olen vain enemmän toiminnan perään.
-
Kieltämättä minuakin ihmetytti, kun hidas juonenkehittely ja tapahtumien asteittainen rakentuminen yhdistetään "keveyteen" ja "nopeuteen". Yleensä se assosiaatio on ihan päinvastainen.
Tätä kryptistä kohtaa lukuunottamatta arvostelu oli vakuuttava. En ole itse albumia vielä lukenut, joten en tiedä, miten tuo hämmentävä kohta olisi kannattanut ilmaista.
-
On siinä tainnut albumiin lipsahtaa kohtalaisen kookas asiavirhe: Baabelin tornista ei ollut Caesarin aikaan jäljellä kiveä kiven päällä, tai näin ainakin muistelisin jostakin lukeneeni. Aleksanteri Suuri oli määrännyt rapistuneen tornin rakennettavaksi uudelleen, ja hänen kuollessaan työt jäivät kesken. Entisen tornin rauniot oli juuri ehditty purkaa ja työmaa tasoittaa.
-
On siinä tainnut albumiin lipsahtaa kohtalaisen kookas asiavirhe: Baabelin tornista ei ollut Caesarin aikaan jäljellä kiveä kiven päällä, tai näin ainakin muistelisin jostakin lukeneeni. Aleksanteri Suuri oli määrännyt rapistuneen tornin rakennettavaksi uudelleen, ja hänen kuollessaan työt jäivät kesken. Entisen tornin rauniot oli juuri ehditty purkaa ja työmaa tasoittaa.
Kaikki merkittävä (ja kliseisen tunnettu) historia on fiktiossa hyvin usein yhtä aikaa läsnä. On se sitten antiikkia tai Villiä länttä...
-
On siinä tainnut albumiin lipsahtaa kohtalaisen kookas asiavirhe: Baabelin tornista ei ollut Caesarin aikaan jäljellä kiveä kiven päällä, tai näin ainakin muistelisin jostakin lukeneeni.
No, Alix-tarinathan ovat aivan täynnä tämmöisiä anakronismeja. En tiedä, voiko niitä sanoa asiavirheiksi, koska kyseessä varmasti ovat useimmiten aivan tietoisesti otetut taiteelliset vapaudet.
-
Kaikki merkittävä (ja kliseisen tunnettu) historia on fiktiossa hyvin usein yhtä aikaa läsnä. On se sitten antiikkia tai Villiä länttä...
Xenassakin oli läsnä historiallisia henkilöitä, joiden välillä oikeasti oli useita satoja vuosia. Mut siitä ei kai kukaan mitään eksaktia historiallisuutta odottanutkaan.
Timo
-
No, Alix-tarinathan ovat aivan täynnä tämmöisiä anakronismeja. En tiedä, voiko niitä sanoa asiavirheiksi, koska kyseessä varmasti ovat useimmiten aivan tietoisesti otetut taiteelliset vapaudet.
Juu, sarjiksia ei kandee lukea kuin historiankirjoja: faktat ja fiktiot ovat suloisessa sekamelskassa, ja parit vuosisadat sinne tai tänne ei tunnu missään kun legendoista kerrotaan. Fiktion päähuomio on siinä, miten asiat kerrotaan.
Aikalaishistoriasta (1. vs. eaa.) kiinnostuneille suosittelen ensi alkuun Caesarin taitavasti kirjoittamaa Gallian sotaa, vaikka JC hieman värittää tapahtumia itselleen edullisiksi, ja Sallustiuksen kirjoittamaa Catilinan salaliittoa. Molemmat löytyy suomeksikin.
-
Xenassakin oli läsnä historiallisia henkilöitä, joiden välillä oikeasti oli useita satoja vuosia.
Siis Caesarhan on mukana Xenassa, ja pakenee manalasta murhansa jälkeen. Se jakso on ikuista parhautta!
Tässä ketjussa on aiemmin puhuttu uudemmasta albumista, jossa Alix on ilmeisesti jo vankasti keski-ikäinen ja senaattori. Osaako joku kertoa, käydäänkö tässä tai jossain aiemmassa jutussa läpi Caesarin kuolemaa? Vastaukset voi panna spoileritagien taakse.
-
Hurjin Alixin anakronismeista on varmaan Kultaisen sfinksin ruuti, joka on viety lähes 1000 vuotta liian varhaiseen aikaan...unohtamatta tietenkään sitä, että samassa albumissa esiintyvät kiinalaishahmot ovat lainanneet ulkonäkönsä jostain Qing-dynastian hovista eli 1700 - 1800-luvuilta.
-
Tässä ketjussa on aiemmin puhuttu uudemmasta albumista, jossa Alix on ilmeisesti jo vankasti keski-ikäinen ja senaattori. Osaako joku kertoa, käydäänkö tässä tai jossain aiemmassa jutussa läpi Caesarin kuolemaa? Vastaukset voi panna spoileritagien taakse.
[spoiler]Ainakin tuo senaattori-Alix sijoittuu Augustuksen valtakaudelle. Julius on pötkötellyt tuhkauurnassaan jo vuosikymmeniä ja sisällissodat on sodittu[/spoiler]
-
Mielestäni tämä 'Baabeli torni' on hyvä albumi. Erittäin fiksu 'mitä tapahtuikaan lopputekstien jälkeen' idea tässä albumissa. Aluksi on autettu 'kiva kaveri' valtaan ('Oribalin kruunussa'), mutta mitä sitten, kun homma ei sujukaan kuin Strömsössä?
Liikaa spoilaamatta paljon perusseikkailusta poikkeavia asetelmia ja tapahtumia.
-
Minustakin tämä oli hyvä albbu.
Oribalin käsittely tarinassa oikein miellyttävän poikkeuksellista. Yliluonnolliset elementit ehkä hiukan liiankin yliluonnollisia, mutta kuitenkin: Olisiko tämä Apollon julkaisemista Alix-albumeista se kaikkein paras?
Todella hieno tunnelma vallitsee läpi koko seikkailun!
-
Alixissa on esitelty antiikinaikaisia keksintöjä, vähän liioitellustikin (Kirottu saari), mutta totta toinen puoli. Jännä nähdä, mitä merenpohjasta löytyy: Sukeltajat etsimään 2 000 vuotta vanhaa tietokonetta Egeanmeren pohjasta (http://yle.fi/uutiset/sukeltajat_etsimaan_2_000_vuotta_vanhaa_tietokonetta_egeanmeren_pohjasta/7284583).
Kreikkalaisalus kuljetti Antikythera-laitteen lisäksi pronssi- ja marmoripatsaita, jalokiviä, kolikkoja, lasia ja keramiikkaa. Sukeltajaryhmän mukaan alustavat tutkimukset ovat osoittaneet, että pohjassa on esineitä 10 metriä leveällä ja 50 metriä pitkällä alueella. (Yle)
-
Alixissa on esitelty antiikinaikaisia keksintöjä, vähän liioitellustikin (Kirottu saari), mutta totta toinen puoli. - -
Jep. Antiikin aikana olisi ollut edellytykset ja tietotaitoakin ns. moderneille keksinnöille olemassa (esim. Kirotun saaren höyrykoneet). Mutta kun se orjatyövoima oli niin edullista ja tarjontaa riitti, niin ei ollut oikeasti tarvetta uudemmille viritelmille.
-
Minustakin tämä oli hyvä albbu.
Oribalin käsittely tarinassa oikein miellyttävän poikkeuksellista. Yliluonnolliset elementit ehkä hiukan liiankin yliluonnollisia, mutta kuitenkin: Olisiko tämä Apollon julkaisemista Alix-albumeista se kaikkein paras?
Todella hieno tunnelma vallitsee läpi koko seikkailun!
Mä kyllä arvostan Alixissa juuri niitä yliluonnollisia elementtejä. Niistä tulee sellainen olo että tällaisen romaanin tai tarinan aito taikauskoinen antiikin ihminen olisi voinut kirjoittaa. Pikkupoikana ne olivat kyllä todella pelottavia mutta juuri siksi Alixia on ollut mahdoton unohtaa aikuisenakaan.
-
Hannu Salmen blogista: Jhen 6–9 – sarjakuvamatka 1400-luvun Ranskaan
(http://hannusalmi.blogspot.fi/2014/07/jhen-69-sarjakuvamatka-1400-luvun.html)
Blogista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista klikkailtavaa.
-
Sarjan 17.osa Kiinan keisari (http://www.apollokustannus.fi/alix17.html) ilmestyy syyskuun alussa.
Alix ja Enak ovat matkalla Kiinaan, mutta purjehdus ei suju ilman välikohtauksia.
-
Kiinan keisari luettu kertaalleen. Kovat kannet, paperi ja painojälki oikein hienoa.
Tarina ei ole parasta Alixia muttei täysin ala-arvoinenkaan, kovasti juonitellaan siellä sun täällä. Ei missään nimessä sovi perheen pienimmille! Itseäni jäi oudoksuttamaan mm. Yang-tytön osuus tarinassa, tarinan kuljetus ei ihan pelitä muutenkaan ja Enakin reppanuus korostuu välillä vähän liikaakin. Martin näyttää keskittyneen tällä kertaa pintapuolisempaan menoon, seremonioihin ja näyttävään kuvauksellisuuteen.
-
Näitä viiskytäjotain Alixin senaattori-seikkailuja olisi mielenkiintoista lukea... suomeksi.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6850.0;attach=28787)
-
Niin luulis, mutta kunnon pahis ei koskaan kuole.
Arbacesin identtinen kaksoisveli Adrocles nähtiin 80-luvun alussa.
Arbaces itse palasi albumissa nro 21. La chute d'Icare. On esiintynyt kerran sen jälkeenkin, joten kuulunee taas kalustoon.
Adrocles-veli esiintyy siis ainakin Baabelin tornissa: on jossain määrin Arbacesia "kiihkottomampi".
-
Tein suomennetuista Alixeista hyvin subjektiiviset arviot perinteisin kouluarvosanoin 4-10, puolikkaat pyöristin ylöspäin. Arvosteluperusteina käytin tarinan sujuvuutta, kuvituksen toimivuutta, seikkailun viihdyttävyyttä ja painojälkeä. Ekat suomennetut osat (Apollon kostoon asti) on luettu nuorempana ja useampaankin kertaan, joten niissä lienee puoli numeroa ylimääräistä glooriaa.
Julmuutta, juonitteluja, petollisuutta ja vallanhimoa riittää, seksuaaliset erityisvivahteet voivat kummastuttaa, mutta antiikin maailmassa ne olivat arkea. Kovinta raadollisuutta ei näytetä, mutta pääosin tarinat eivät oikein sovi alle 14-vuotiaille. Huumori Alixeissa on olematonta ja esiintyessäänkin vaivalloista, kuten Kirotussa saaressa (foinikialaiskarkurin nimi) tai Spartacuksen pojassa (Galvan krapula ja urvahtaneet kansalaiset Forum Romanumilla). Enteet, joita antiikin ihmiset pitivät erityisen tärkeässä asemassa mutta jotka eivät niinkään korostu Alixeissa, ovat ehkä tyylikkäimmin esillä Etruskien aarteessa (kotka), Gallian sankareissa (sotamerkin kantaja) ja Apollon kostossa (temppelin vihkiäisjuhla).
Suomennettu nrolla 1 (alkup. järjestysnro 2.) Kultainen sfinksi: arvosana 8
2. (3.) Kirottu saari: 9
3. (8.) Etruskien aarre: 8
4. (7.) Viimeinen spartalainen: 9
5. (4.) Oribalin kruunu: 7
6. (5.) Musta koura: 9
7. (6.) Gallian sankarit: 9
8. (9.) Apollon kosto: 9
10. Iorix Suuri: 8
11. Niilin prinssi: 7
12. Spartacuksen poika: 8
13. Karthagon aave: 7
14. Tulivuoren uhrit: 6
15. Kreikan lapsi: 8
16. Baabelin torni: 7
17. Kiinan keisari: 7
Seuraavia osia (18. Vercingetorix? 1. Alix peloton?) innolla odotellessa ja ehkä keskustelun avaukseksi…
edit: typo
-
Minusta tämä Kiinan keisari on (nimi suomeksi muuten kyllä varsinainen anakronismi) ihan ok, mutta miksi Kiina? Muutenkin Asterix-tyylinen matkailukuvausmeininki on vaan niin typerää (seuraavaksi varmaan Alix Amerikassa), kyllä Välimeren alueen pitäisi riittää, jos on ideoita tarinaksi. No Martinilla alkoi vissiin pikku hiljaa ikä painaa. Sinänsä kuitenkin fakta, että esim. kreikkalaisia oli todella kaukana idässä Aleksanterin ja diadokien jäljiltä. Osa jopa omaksui buddhalaisuuden. Silkkitie oli myös merkittävä yhdistävä tekijä.
-
Minusta tämä Kiinan keisari on (nimi suomeksi muuten kyllä varsinainen anakronismi) --
Ei kai se millään tavoin anakronismi ole?! Tosin ei niitä enää ole...vallankumous pani pisteen 1912.
Paavo Lipposen sanoin: "Minähän keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa - jos sellainen olisi".
-
Ei kai se millään tavoin anakronismi ole?! Tosin ei niitä enää ole...vallankumous pani pisteen 1912.
Paavo Lipposen sanoin: "Minähän keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa - jos sellainen olisi".
Keisari => Caesar => sivuhahmo Alixissa.
-
Keisari => Caesar => sivuhahmo Alixissa.
Taas olin hidas. Kiitos selvennyksestä.
-
Minun Kiinan Keisarissa on sivuilla jotain epämääräistä täplää. Reunuksissa ne näkyy paremmin. Latvian painossa mustekyniä murskattu painokoneen telojen väliin? ::)
-
Keisari => Caesar => sivuhahmo Alixissa.
Länsimaisissa kielissä on kuitenkin täysin vakiintunut käytäntö kääntää tietyt kiinalaiset arvonimet keisari-sanalla tai sitä vastaavilla sanoilla, jotka palautuvat joko Caesar-nimeen tai latinankieliseen imperator-arvonimeen. Se on vakiintunut kielellinen konventio. Anakronismi se ei ole, vaikka Kiinassa olikin "keisareita" aikaisemmin kuin Roomassa. Keisari-sana on etymologiastaan huolimatta laajentunut merkitykseltään niin ajallisesti kuin kulttuurisestikin roomalaisen maailman ulkopuolelle.
Itse asiaan mennäkseni: eihän tämä ollut Alixeista parhaita, mutta oli kuitenkin riittävän viihdyttävä. Kiinan historiaan sijoittuvia sarjakuvia ei mielestäni ole liikaa. Kiinan ja Välimeren välille kuvitellut tiiviihköt yhteydet eivät varmastikaan ole totuudenmukaisia, mutta eihän Alix muutenkaan ole ylettömän faktasidonnainen sarjakuva.
Hsüan-keisari (Hsüan-ti) on todellinen historiallinen hahmo eikä ilmeisesti ole minkään sysipaskan keisarin maineessa.
-
帝 di. (http://fi.wiktionary.org/wiki/%E5%B8%9D) Luulisi olevan vaikea kääntää tuota muuten kuin keisariksi. Imperaattori? Suuri ehdoton johtaja?
Timo
-
Minun Kiinan Keisarissa on sivuilla jotain epämääräistä täplää. Reunuksissa ne näkyy paremmin. Latvian painossa mustekyniä murskattu painokoneen telojen väliin? ::)
Melkein jokaisessa kirjassa on harmittavia pieniä sinisiä pisteitä siellä täällä. Marginaaleissa ne pistävät silmään.
Digimatskusta siivosin monta tahraa joka sivulta Pisteiden vaihteleva sijainti viittaa ongelmaan sinisen painolaatan kanssa.
Lähetttäisitko skannia tahroista (Apollo kustannuksen osoitteeseen), jotta näen mistä sinun kirjasi tapauksessa on kyse.
-
帝 di. (http://fi.wiktionary.org/wiki/%E5%B8%9D) Luulisi olevan vaikea kääntää tuota muuten kuin keisariksi. Imperaattori? Suuri ehdoton johtaja?
Mistä tuo merkki tuli, ei kai sitä kirjassa ole? Google translate esittää hieman monimutkaisemmin. (https://translate.google.com/#en/zh-CN/emperor)
-
Juu, onhan noita, samasta paikasta hain, mutta se on toi toka:
皇帝
emperor, sovereign
帝
emperor, god, imperialism
皇上
emperor, sovereign, throne
皇
emperor, sovereign
帝王
emperor, monarch
En siis osaa kiinaa pätkääkään, mutta "Kiinan monarkki", "Kiinan imperaattori"? ;D
Timo
-
Juu, onhan noita, samasta paikasta hain, mutta se on toi toka:
皇帝
emperor, sovereign
Molemmat merkit kuuluvat keisari -sanaan joka lausutaan kiinaksi huang-di. Ekan osan painotus on nouseva toisen laskeva. Ja tämähän oli taas sitä kuuluisaa oftopicia joka on NIIN mukavaa. :)
-
--
En siis osaa kiinaa pätkääkään, mutta "Kiinan monarkki", "Kiinan imperaattori"? ;D
Timo
Tai "hallitsija"? Kyllä "keisari" menee mulla läpi konventionaalisesti ihan hyvin, ilman mitään anakronismeja, transkribointi- tai kulttuuristiriitoja. ::)
-
Kiinan keisari kelpaa ihan hyvin, vaikka tarkkaan ottaen Caesaristahan tuo ammattinimike sai alkunsa.
-
Kiinan keisari kelpaa ihan hyvin, vaikka tarkkaan ottaen Caesaristahan tuo ammattinimike sai alkunsa.
Juu, ei suomeksi taida olla sopivampaa nimeä, imperaattori kuulostaa maatalouskojeelta. Joka tapauksessa, jos asiat olisivat historiassa menneet hieman toisin, niin albumin nimeksi olisi voinut tulla vaikkapa 'Kiinan jaska'.
-
No onhan koko nimi "Kiina" ulkomaalaisten (intialaisten) keksintöä.
Virallinen nimi on Zhōngguó (中国) eli Keskusvaltio. Albumin nimi
voisi siis olla Keskusvaltion Hallitsija.
imperaattori kuulostaa maatalouskojeelta.
Keskustan separaattori?
-
Keskustan separaattori?
Heh! Tämä voisi olla sellainen murrealbumi...
-
Heh! Tämä voisi olla sellainen murrealbumi...
Alix murrealbumi olisi oikeasti tosi hauska idea.
Toisi vähän vastapainoa niiden dramaattiselle jäykistelymenolle.
-
Kiinan ja Välimeren välille kuvitellut tiiviihköt yhteydet eivät varmastikaan ole totuudenmukaisia, mutta eihän Alix muutenkaan ole ylettömän faktasidonnainen sarjakuva.
Tavara liikkui, mutta ymmärtääkseni välikäsiä oli monia - yhtenä ymmärtääkseni roomalaisten periviholliset parthialaiset. Suorista yhteyksistä en tiedä - tuskin kuitenkaan Alixin suosimalla ad hoc periaatteella noita "reissuja" kannattaisi lähteä tekemään...
-
Alixin ensimmäinen seikkailu ilmestyy juuri ennen Hesan sarjisfestareita.
Alix peloton Apollon kotisivulla. (http://www.apollokustannus.fi/alix9.html)
Kansi on tehty 70-luvulla, ja tarina on piirretty 40-luvun lopussa.
-
Kiitoksia jälleen Apollo kustannukselle :-) "Uusi" Alix ja Olipa kerran Ranskassa 5-6 ovat molemmat ostoslistalla heti kun ilmestyvät.
-
Alixin ensimmäinen seikkailu ilmestyy juuri ennen Hesan sarjisfestareita.
Alix peloton Apollon kotisivulla. (http://www.apollokustannus.fi/alix9.html)
Kansi on tehty 70-luvulla, ja tarina on piirretty 40-luvun lopussa.
Aah... Lopultakin aukko Alix-sivistyksessä täyttyy!
Hmm, tuleeko muillekin Ben Hur tuosta avauksesta mieleen? Pakko nähdä, miten Jacques Martin asian käsittelee! 8]
-
Iorix Suuren (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1334) esiosahan tämä on silti.
Iorix onkin ainoa Alix, jonka olen lukenut, eikä tehnyt silloin vaikutusta. Ehkä kokeilen tämän uusimman suomijulkaisun kautta uudestaan päästä sarjaan sisään.
-
Iorix onkin ainoa Alix, jonka olen lukenut, eikä tehnyt silloin vaikutusta. Ehkä kokeilen tämän uusimman suomijulkaisun kautta uudestaan päästä sarjaan sisään.
Mulle Viimeinen spartalainen taisi olla eka Alix-kokemus 70-luvun puolivälissä, ja se oli heti menoa herkässä iässä. Samalla ihastuin Kreikan maaseutuun ja antiikin maailmaan. :-[
Kultaisen sfinksin jälkeen olen suorastaan janonnut ekaa Alix-tarinaa, ja nyt vuosikymmenten kestänyt odotus on täyttymässä.
-
Alix peloton nyt etusivulla arvioituna.
Miten Alixista tuli Caesarin kaveri (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2236)
-
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6850.0;attach=31163)
Alix peloton (http://www.apollokustannus.fi/alix9.html) on ilmestynyt.
Se on myynnissä ainakin Helsingin, Tampereen ja Turun erikoisliikkeissä. (http://www.apollokustannus.fi/myyntipaikat.html)
Lisäksi Apollo myy sitä itse perjantaina 28.8 alkavilla Helsingin sarjisfestareilla (jaamme myyntipöydän Aseman kanssa).
Myös osia 15-17 on vielä jonkin verran jäljellä.
-
Oli kyllä hienoa saada tämä ykkösosa på finska. Tässä albumissahan luodaan pohja oikeastaan kaikille tuleville tarinoille.
Vercingetorix-albumi olisi kiinnostanut myös kovin. Ihan vaan siksi, kun Asterixissa on kelattu niin kovin monta kertaa kohtausta "hän heitti aseensa Caesarin jalkoihin".
Ensi vuonna syöksymmekin sitten senaattori Alixin matkaan! Ai, että!!!
-
. Tehty ennen Asterixia.
Ties vaikka Goscinny-Uderzo olisivat inspiroituneet juuri tuosta Alixissa olleesta kohtauksesta. Onkohan multa jäänyt välistä joku Alix-albumi lukematta, kun en yhtään muista Vercingetorixin aseidenheittoa?
-
Veikkaisin että tuo "heitti aseensa Caesarin jalkoihin" on suora lainaus jostain muusta lähteestä, onko sitten Gallian sota vai mikä vastaava "kaikki tuntee"-viittaus.
-
Huh hah heijaa, olipas aikamoista seikkailua! Ehkä hauskin ruutu oli gladiaattoriareenan alla oleva vesi, joka pehmensi alastulon. Oman aikansa lapsi on tämä tarina, mutta ehdottoman hienoa että saatiin se suomeksi! Apollolle iso kiitos!!!
Sivulla 56 oli Rufus ja Marcus tainneet mennä sekaisin.
Hauska huomata kuinka Martinin piirrokset paranevat huimasti albumin loppua kohden.
-
Sivulla 56 oli Rufus ja Marcus tainneet mennä sekaisin.
Pitää paikkansa. Väärä nimi jäi huomaamatta tarkistuskierroksella.
-
Sen verran kiihkeäksi ja kiivaaksi yltyy meno ja meininki, että ei ihmekään, jos sattuu pikku tiplu.
Ja kyllähän tuosta selvän saa kun hetken pähkäilee.
-
Veikkaisin että tuo "heitti aseensa Caesarin jalkoihin" on suora lainaus jostain muusta lähteestä, onko sitten Gallian sota vai mikä vastaava "kaikki tuntee"-viittaus.
Caesar itse mainitsee tilanteen hyvin lyhyesti (Gallian sota).
Reilut 100 vuotta Caesarin jälkeen elänyt elämäkertakirjailija Plutarkhos (Kuuluisien miesten elämäkertoja) kertoo anekdootin Vercingetorixin antautumisesta Alesiassa: Vercingetorix ratsasti ensin Caeasarin ympäri, laskeutui satulasta, tiputti haarniskansa ja aseensa ja jäi istumaan Caesarin jalkoihin, kunnes hänet vietiin pois. Vercingetorixin kohtalona oli päätyä vangiksi Caesarin triumfikulkueeseen Roomaan, jossa hänet myöhemmin teloitettiin.
Myöhemmät ranskalaiset historioitsijat ovat kai mehustaneet tarinaa sopivasti.
-
Niin, periaatteessa se voi olla vaikka koulun historiankirjasta jota Martinin ja Goscinnyn sukupolvi on tankannut. Vähän kuin "my tailor is rich".
-
(http://1.bp.blogspot.com/-lijZsXjYR8k/UGtT_ICF0CI/AAAAAAAAN_s/K7I6CfBqJyI/s400/Vercingetorix_julius_caesar.jpg)
Joskus tämän Asterix-ketjuun olen linkittänytkin: Uderzon esikuvana Vercingetorixin antautumisessa (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2012/10/vercingetorixin-antautuminen.html) on mitä luultavimmin ollut Lionel-Noël Royerin maalaus aiheesta (1899). Mm. koulukirjojen painokuvissa ja kaiverruksissa asetelma on käännetty peilikuvaksi, se oli hyvin tavallista kivipainoaikaan.
Vercingetorix kaivettiin Ranskassa historian hämäristä 1800-luvun kansallisromanttisessa innostuksessa. Tuolla sivulla (http://www.mediterranees.net/histoire_romaine/cesar/iconographie_vercingetorix.html), johon on koottu Vercingetorixin kuvauksia halki vuosisatojen, painotus on vahvasti 1800-luvun loppupuolella.
Martin on Alixiin rakentanut sivun mittaisen kokonaisuuden antautumisesta. Ja on tainnut suorastaan vältellä aikaisemmasta ikonografiasta tuttuja asetelmia.
-
Mielenkiintoista oli lukea tämä. Hienoa, että suomennettiin.
[spoiler]Itselleni oli yllätys, että Alixin ottoisä senaattori Galla kuolee tässä - luulin, että hän on sarjan aikana yhä hengissä, mutta häntä ei vaan näytetä. Myöhemmissä Alixeissa tämä seikka ei tule ainakaan minun muistikuvani mukaan ilmi. Voin toki muistaa väärin.[/spoiler]
-
Tästä ensimmäisestä seikkailusta ei kyllä kiperiä tilanteita puuttunut. Vaarasta seuraavaan kulki nuoren Alixin matka. Krokotiilit, maanjäristykset, merirosvot, kilpa-ajot, gladiaattoritaistelut.., heikompaa jo meno hengästyttäisi.
Hieno homma, että tämäkin kuitenkin lopulta saatiin suomeksi. Toivottavasti myös vielä loput Martinin piirtämät tulevat joskus Apollolta. Parihan niitä taitaisi olla jäljellä.
-
Reijo Valtan arvostelusta (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2236):
Vuodelta 1948 peräisin oleva, julki tullut kustannussopimus kertoo, että valinta ei ollut sarjakuvantekijän. Sopimuksessa edellytettiin sanoin selitettävän mitä kuvissa tapahtuu ja ruuturivejä tuli olla neljä sivullaan.
Aikas jännää. Kenenkähän vaatimus tämä lie ollut? Päätoimittaja Raymond Leblancin? Hergén? Tintissähän ei selittäviä tekstilaatikoita ollut juurikaan, mutta kaikissa muissa Tintinin sarjoissa kyllä.
Timo
-
Kenenkähän vaatimus tämä lie ollut?
Sami voisi valaista tarkemmin, mutta ymmärtääkseni sopimus tehtiin kustannusyhtiö Lombardin ja tekijän välillä. Yhtiön perustajina olivat André Sinave, Albert Debaty, Georges Lallemand ja Raymond Leblanc. Viimeksi mainittu vastarintamies pyydettiin mukaan julkaisuun oikeanlaisen laadun ja maineen takeeksi. Näiden kolmen muun taustoja en tunne. Hergé tuli osakkaaksi vasta myöhemmin.
Voi olla, että vaatimus tuli ranskalaisesta kustannusmaailmasta. Tintin alkoi ilmestyä 1948 Belgian lisäksi ilmestyä myös Ranskassa.
-
Voi olla, että vaatimus tuli ranskalaisesta kustannusmaailmasta. Tintin alkoi ilmestyä 1948 Belgian lisäksi ilmestyä myös Ranskassa.
Martin muistelee Avec Alix -järkäleen sivuilla 86 ja 88:
Ensimmäisissä Lombardin kanssa tekemissäni sopimuksissa vaadittiin, että joka sivulla piti olla 4 kuvariviä ja joka rivillä piti olla 3 tai 4 kuvaa.
Lausekkeen tarkoituksena oli, että sarjakuva voitaisiin julkaista sanomalehdessä strippimuotoisena. Näin tapahtui tuskin koskaan, mutta vaatimuksesta ei luovuttu.
Olin yksi ensimmäisistä, jotka rikkoivat tätä rajoitusta. Kun siirryin paljon joustavampaan kolmiriviseen sivutaittoon, sain heti kustantajalta kirjeitä, joissa minua käskettiin seuraamusten uhalla noudattamaan sopimusta.
Onneksi muut seurasivat esimerkkiäni, ja nelirivisyydestä tuli vähitellen vanhanaikaista.
Tintin-lehden alkuvuosina toimitus halusi myös, että meidän piti kertoa tekstimuodossa se, mitä kuvissa tapahtuu. Jos Alixin nähtiin nousevan portaita, minun piti kirjoittaa: "Alix ryhtyy nousemaan portaita". Kaikki piti selittää niin, että 6-vuotiaskin ymmärtäisi asian.
Tästä johtuu tekstin ja kuvien päällekkäisyys ensimmäisissä tarinoissani, mistä minua on silloin tällöin moitittu. En voinut asialle mitään, sillä noudatin vain kustantajan sanelemia normeja. Kun Casterman julkaisi nämä albumit uudestaan, pystyin korjailemaan ja tiivistämään tekstejä. En kuitenkaan voinut poistaa tai pienentää tekstilaatikoita.
Nykyisin turvaudun vähemmän selittävään tekstiin, mutta toisinaan lukijat valittavat, että heillä on vähemmän luettavaa kuin aikaisemmin. On siis mahdotonta tyydyttää kaikkia.
Martin ei mainitse, miksi selitystekstejä vaadittiin. Vain sen, että vaatimus tuli toimitukselta. Oma intuitiivinen käsitykseni on aina ollut, että siten haluttiin välttää syytökset lasten lukutaidon rapauttamisesta.
Herge käytti tekstilaatikoita hyvin säästeliäästi, mutta esim. Jacobsin Keltaisessa merkissä "l'art du récitatif" on oleellinen osa kerrontaa.
Kun itse tartuin ensimmäisen kerran Etruskien aarteeseen, niin tunsin, että minua on petetty: kuvia ja luettavaa oli paljon vähemmän kuin Kultaisessa sfinkissä.
-
Minä itse huomasin, että niitten tekstilaatikoiden lukeminen oli turhaa, kun ei niissä ollut mitään mitä ei olisi ollut kuvassa. Mutta enemmän kuvia, se olisi ollut enemmän luettavaa. Lyhyempiähän ne uudemmat ovat, jo sivumääriltäänkin.
Timo
-
Kultaisen sfinksin jälkeen olen suorastaan janonnut ekaa Alix-tarinaa, ja nyt vuosikymmenten kestänyt odotus on täyttymässä.
Sama juttu. Itse sain kaikki 8 silloin suomennettua Alixia 70-luvulla yhtä aikaa synttärilahjaksi. Nyt olen ostellut pahimmin kärsineitä ja matkan varrella kadonneita uusiksi.
-
Luinpa useamman Alixin viime viikolla.
Mielipiteeni lyhyesti:
Karthagon aave (13) oli surkeimpia Alixeja
ikinä. Juoni ihan ihmeellistä kohkaamista vailla
minkäänlaista rytmiä ja sankari itse täysi asshole
joka sietäisi saada korinttolaisen kapiteelin putoamaan
korkeuksista kiharaiseen päähänsä.
Tulivuoren uhrit (14) tapahtuu eksoottisessa miljöössä,
ja oli jo mukavampi lukukokemus. Kiva nähdä Enak kerrankin
vähän miehisemmässä roolissa, opettamassa jousiammuntaa
ja sellaista. Jälleen sama typerä "romanttinen" sivujuoni: Alixiin
retkahtaa muukalaisneito, joka tietysti saa pakit, mutta tällä
kertaa daamin sentään annetaan pitää henkiriepunsa.
Kreikan lapsi (15) alkaa mielenkiintoa herättävästi, ja tavoittaa
ajoin sen antiikin elävöittämisen hengen, jota Alixeja lukiessa
kaipaa, mutta tässäkin mopo lähtee välillä keulimaan ja käänteet
tapahtuvat liian yhtäkkisesti ja muutenkin kaikkea meinaa olla
liikaa. Loppua kohden kuitenkin paranee huomattavasti.
Baabelin torni (16). Minusta tämän kansikuvassa oli jotain oudon
ihastuttavaa kökköyttä, niin että jäin sitä hekottelemaan tovin
ajaksi.
(http://www.apollokustannus.fi/image3/alix16_kansi_iso.jpg)
"Hei kaverit tsiigatkaa, BAABELIN TORNI!"
Itse tarina oli nyt poljennoltaan jäntevän rauhallinen ja piti linjansa
loppuun asti. Tuntui kuin Alix olisi jotenkin aikuistunut, eikä mitään
maagisia spektaakkeleja enää tarvittu, vaan vallan ja kumppanuuden
teemaa käsiteltäessä tyyli oli rauhallisen toteava. Toisaalta Enak on
jälleen taantunut komenneltavaksi perskärpäseksi/riippakiveksi.
Kiinan keisari (17) ei herättänyt sanottavampia tunteita. Tarinassa ei
sinänsä vikaa, ja jännittäviä käänteitäkin löytyy, mutta visiitti
idän imperaattorin hovissa ei ollut sittenkään kovin vaikuttava kokemus.
Ehkä kikkarapään kannattaisi sittenkin vaan heilua Rooman alueella.
Kaikissahan näissä on taide aikamoisen komeaa. Mutta
niitä säväreitä, joita lapsena koki Viimeisen spartalaisen ja
Apollon koston parissa ei tietysti enää voi kokea uudelleen.
-
Karthagon aave = omia ehdottomia suosikkejani
Tulivuoren uhrit = albumi, josta itse pidän vähiten
Kreikan lapsi = huikee albumi
Baabelin torni = suosikkeja, kannestakin pidin...
Kiinan keisari = samaa mieltä kuin edellinen
Summa summarum: mielenkiintoista, miten eri lailla koemme lukemaamme, ei siinä mitään.
-
Karthagon aave = omia ehdottomia suosikkejani
Tulivuoren uhrit = albumi, josta itse pidän vähiten
Kreikan lapsi = huikee albumi
Baabelin torni = suosikkeja, kannestakin pidin...
Kiinan keisari = samaa mieltä kuin edellinen
Summa summarum: mielenkiintoista, miten eri lailla koemme lukemaamme, ei siinä mitään.
Pääpiirteittäin olemme kuitenkin samoilla
linjoilla kolmen viimeisen listassa olevan albumin
suhteen. Kun taiteesta puhutaan, niin sitä piiskaa
eniten jota rakastaa..
-
Mahtaako Alix Senator vaatia jonkinlaista tuntemusta vanhemmasta sarjasta? Alkuperäinen sarja ei muutaman albumin perusteella oikein ole mun juttu, tämä uudempi taas vaikuttaa kiinnostavalta.
-
Tuskinpa vain, sarja tavoittelee varmasti uutta yleisöä, esim. Rooma-televisiosarjan kaltaisesta sarjasta kiinnostunutta. Alixissa ei ole sisäpiirijuttuja jotka tarvitsisi tietää, paitsi Alixin ja Enakin suhde (ja Enak taitaa olla kuollut).
-
Uusi albumi ilmestyy 18.3. ja Apollo myy sitä Tampere Kupliissa 19.-20.3.
Käsikirjoittaja Valerie Mangin ja piirtäjä Thierry Demarez ovat siirtäneet tapahtumat vuoteen 12 eKr. Keisari Augustus hallitsee yksinvaltiaana. Alix on yli 50-vuotias senaattori ja kahden teinipojan yksinhuoltaja.
Suomenkielisen laitoksen kansikuva:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6850.0;attach=32818;image)
Albumin esittely Apollon kotisivulla (2 näytesivua):
www.apollokustannus.fi/alixsen1.html (http://www.apollokustannus.fi/alixsen1.html)
-
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2f/David_Byrne_2006.jpg/250px-David_Byrne_2006.jpg)
Kovasti on David Byrnen näköinen tuo ikää saanut Alix.
-
Uusi albumi ilmestyy 18.3. ja Apollo myy sitä Tampere Kupliissa 19.-20.3.
Käsikirjoittaja Valerie Mangin ja piirtäjä Thierry Demarez ovat siirtäneet tapahtumat vuoteen 12 eKr. Keisari Augustus hallitsee yksinvaltiaana. Alix on yli 50-vuotias senaattori ja kahden teinipojan yksinhuoltaja.
Mielettömän hieno uutinen! 8]
-
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6850.0;attach=32816;image)
-
Alix Senator 1: Verikotkat luettu ja pidin todella paljon. Alix-tuntemukseni vaatimattomuus ei tosiaan haitannut, uudet lukijat on selvästi otettu huomioon. Tarinaa sinänsä ei voi kovin omaperäiseksi kehua ja murhaaja motiiveineen oli kovin helppo arvata, mutta kerronta ja sen yksityiskohdat vetävät hyvin mukaan, upeasta taiteesta nyt puhumattakaan. Verikotkien tarina on oma kokonaisuutensa mutta viimeisillä sivuilla tehdään kuitenkin hyvin selväksi, mihin suuntaan seuraavassa osassa ollaan menossa ja sitä jää innolla odottelemaan.
-
Kaponieeri-blogissa on luettu uusi Alix Senator.
Sarjakuvan sukupolvenvaihdos (http://kaponieeri.blogspot.fi/2016/03/sarjakuvan-sukupolvenvaihdos-1-alix.html)
-
Kaponieeri-blogissa on luettu uusi Alix Senator.
Sarjakuvan sukupolvenvaihdos (http://kaponieeri.blogspot.fi/2016/03/sarjakuvan-sukupolvenvaihdos-1-alix.html)
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä! Olihan tuolla Alixin lisäksi muutakin turinaa sarjakuvasta.
edit
Ups! Puhuinpa hiukan asian vierestä!! Taitaa olla vielä rähmää aivoissa.
Off Topic -teksti poistettu.
-
Hieno sarja ja upean näköistä mutta taas tällainen prkleen pehmeäkantinen kun niistä jo kerran päästiin eroon....miksi oi miksi?
-
Hieno sarja ja upean näköistä mutta taas tällainen prkleen pehmeäkantinen kun niistä jo kerran päästiin eroon....miksi oi miksi?
Koska kyynärpään kipeytymisen takia en enää jaksa kanniskella kovakantisia.
Lisäksi kovakantisista 48-sivuisista kirjoista meni heti kättelyssä liian iso osa makkeliin.
-
Koska kyynärpään kipeytymisen takia en enää jaksa kanniskella kovakantisia.
Lisäksi kovakantisista 48-sivuisista kirjoista meni heti kättelyssä liian iso osa makkeliin.
Painavia perusteluita, mutta...kovakantisuusko (hintaero?) olisi ollut syynä pienempään menekkiin, luulin että hyvin kävi kaupaksi?
Ihanne tietysti olis jos vois valita formaatin kuin Asterixissa mutta ymmärrän että se ei ole pienemmissä määrissä järkevää...
No, toin kuitenkin oman sarjiskeräilijän mielipiteeni (taas) julki koska muuten ei voi vaikuttaa, näin vanhemmiten sitä arvostaa myös julkaisun ulkoasua ehkä enemmän. kovakantista on mukavampi lukea ja kestää paremmin käsittelyä ilman näkyviä lukujälkiä. Näyttää hyllyssäkin paremmalta, tilaahan se vie...isoina integraaleina olis varmaan se mulle kaikkein mieluisin vaihtoehto (Buddy Longwaytä jo vesi kielellä odottelen)...
Ostan kyllä jatkossakin Alixin kuten olen kaikki muutkin Apollon julkaisut tähän mennessä, Kiitos Apollo hienoista julkaisuista :)
-
Niimpä...luin just toisaalta että se Buddy Longwaykin on pehmeäkantinen...vähän nyt fiilikset kyl latistu...
-
Itsellä täysin päinvastainen kanta kuin El Reijolla. Pehmeäkantinen kun kestää yhtä hyvin mutta kun keräilee sarjakuvia vie vähemmän hukkatilaa.
Buddy Longway uutinen taas piristi itseä, kun oli ehtinyt harmitella että kai se pakko on mutta kun on kuitenkin täysin tarpeetta kovakantinen kuten yleensä.
-
Tänne kelpaa molemmat, niin pehmeät kuin kovat. Pääasia että sarjakuva on kovaa kamaa.
-
Tänne kelpaa molemmat, niin pehmeät kuin kovat. Pääasia että sarjakuva on kovaa kamaa.
Juuh, molemmat kyllä kelpaa ja tänään tulikin kuuden kilon paketti kumpaakin kansisorttimenttia eli molempien kanssa pitää elää...ja Kalkkarokin vielä.
Mulla on enemmän toi keräilyllinen pointti eli en halua lukea pehmytkantisia niin että tulee lukutaitosta ja onhan varsinkin kulmat herkempiä taitoksille ja murtumille joita koitan välttää. Kovakantisten kanssa elämä on vähän helpompaa mutta onhan noihin tottunut kun on pari noita Willereitäkin >:D
Anteeksi poikkeaminen aiheesta, ylläpito voi siirtää/poistaa halutessaan.
-
Anteeksi poikkeaminen aiheesta, ylläpito voi siirtää/poistaa halutessaan.
Ihan relevanttia pohdiskelua. Varsinkin kun ne nuoret Alixit tulivat kovissa.
-
Osa tuli, osa ei.
Tarkentakaapas hiukan. Eikö siis olekaan niin, että ranskankieliset Alixit ilmestyivät kovissa kansissa ja suomenkieliset kaikki pehmeissä?
-
^^ 14-16 kovissa kansissa, muut pehmeissä, aluksi välistä jätetty n:0 9 taas pehmeissä. ( Ranskalaisista en tiedä ). Ja itse pidän enemmän kovista kansista, hylly on siistimpi ja rivi pysyy kasassa.
Yritin tilata tätä Alix Senatoria Adlibriksestä, tuli vastaus:
Olemme peruneet tämän tuotteen tilauksestasi, koska kustantaja on ilmoittanut, että tuote on loppunut heidän valikoimastaan.
-
Unohda sitten Adlibris
Turun sarjakuvakauppa (https://www.sarjakuvakauppa.fi/catalogsearch/result/?q=Alix+Senator) Fantasiapelit (http://www.fantasiapelit.com/index.php?main=ai&kat=single&mista=indeksi&etsittava=_168607)
-
Apollon Alixit muuttuivat kovakantisiksi osasta 14 lähtien.
WSOY julkaisi 70-luvulla kahdeksan pehmeäkantista ja Apollo myöhemmin neljä. Ranskankielisistä en tiedä.
Ah, juu, tarkoitin juuri noita 70-luvun suomennoksia. Kovakantiset ranskisversiot muistan nähneeni joskus Pariisissa kirjakaupassa. I'll get me coat...
-
Alix Peloton on siis pehmeäkantinen?
Juu, niin on.
-
Alix Senator on ostettu ja luettu. Tykkäsinhän minä siitä. Juoni oli turhan yksinkertainen, eli parhaiden Alixien tasolle on vielä matkaa.
Mutta kyllähän tämä oli kokonaisuutena varsin onnistunut klassikkosarjakuvan päivitys 2000-luvulle. Eihän siitä mihinkään pääse, että wanha Alix tuntuu jo kovin vanhanaikaiselta sarjakuvalta - mikä ei siis tarkoita samaa kuin vanhentunut tai huono! Alix Senatorissa on verta, suolenpätkiä ja seksiinkin viitataan kursailematta. Vanhasta Alixista tuttu poikakirjamaisuus on siis jäänyt, mutta päähenkilön tunnistaa samaksi ylevämieliseksi persoonaksi. Kuvitus on komeaa ja roomalaiset maisemat aidon oloisia.
-
Alix Senator on ostettu ja luettu. Tykkäsinhän minä siitä. Juoni oli turhan yksinkertainen, eli parhaiden Alixien tasolle on vielä matkaa.
Eikös tämä albumi olekaan osa pidempää tarinakokonaisuutta? Trilogian ensimmäinen osa?
-
Eikös tämä albumi olekaan osa pidempää tarinakokonaisuutta? Trilogian ensimmäinen osa?
Joo, kyllähän tämä loppuu tavalla, joka selvästi viittaa jatko-osaan. Ulkomuistista tätä vaan tuli verrattua vanhoihin Alixeihin, jotka olivat itsenäisiä teoksia ja joissa juonenkäänteet olivat monipuolisempia ja jännittävämpiä.
Tykkäsin kuitenkin ja odotan jatkoa.
-
Vielä olisi 3 Martinin piirtämääkin julkaisematta. Kiva juttu, että tätä Alix Senatoriakin saadaan, mutta toivottavasti se ei tarkoita, että Martinit jäävät muutamaa albumia vaille julkaisematta pitkän odotuksen jälkeen.
-
Vielä olisi 3 Martinin piirtämääkin julkaisematta.
Eikö niitä ole vain kaksi? "Vercingetorix" ja "Troijan hevonen". Vai onko joku kolmaskin, jota en tunne?
Muiden kuin Martinin piirtämiä onkin sitten koko liuta, varmaan kymmenkunta, mutta niiden suomentamisesta ei ilmeisesti ole ollut mitään puhetta?
-
Uudelle Alix-senaattori 1-osalle voisin antaa kouluarvosanan 8½ tai 9–. Pidin oikein paljon tekstauksesta, piirrostyöstä ja Rooman topografian lintuperspektiiveistä, vaikka joitakin ajallisia virheellisyyksiä näkyy. Painotyökin kelpaa! Juoni on melkein OK, mutta liioiteltu skandaalinhakuisuus tuntuu jotenkin halvalta. Titus ja Khefren tuovat perinteistä poikamaisuutta, kun Alix vetää suurempaa linjaa valtaeliitin keskiössä. Tokkopa Martin olisi "kehdannut" heittää seikkailuja näin suoraan vallan ytimeen, saati esittää yhtä raadollisia ja puolipornollisia piirrostöitä. Enakin kohtalo jää kutkuttavasti odottamaan lisävalaistusta. Erityispiirteenä jäi askarruttamaan kenraali Rufuksen tablinumin kirjakääröt: mitäköhän hänellä mahtaa olla hyllyillä, varmaan muutakin kuin Ciceroa ja Caesaria…
Kokonaisuudessaan komea alku! Toivottavasti jatko-osissa ei näy Arbacesia tai Arbacesin poikaa. :D
-
Eikö niitä ole vain kaksi? "Vercingetorix" ja "Troijan hevonen". Vai onko joku kolmaskin, jota en tunne?
Muiden kuin Martinin piirtämiä onkin sitten koko liuta, varmaan kymmenkunta, mutta niiden suomentamisesta ei ilmeisesti ole ollut mitään puhetta?
Joo, näin minäkin muistelin ja tuo Ô Alexandrie oli english Wikipediassa virheellisesti laitettu Jacques Martin sole creator, vaikka se on tosiaan Martinin käsikirjoittama ja Moralesin piirtämä.
Toivottavasti nuo 2 saataisiin vielä pihalle.
-
Nämä suomentamattomat mainitut eivät vaan ole niin hyviä. Moralesin albumeissa on pari parempaa. En muista enää mitkä. Pitää ottaa uudestaan lukuun.
Kun sarjakuvia ostaa ja jotain sarjaa kerää, niin mielellään päätökset laadusta tekisi itse niitä lukemalla ja saisi sarjan myös täyteen. Tylsää ja vähän petetty olo, jos tämäkin jää taas vain muutamaa osaa vajaaksi kuten Comanche.
-
Molempi on parempi. Eli sekä alkuperäinen loppuun että senaattori-sarja suomeksi on harras toive.
-
Itse luultavasti jaksaisin lukea keskinkertaisempaakin Alixia. Mutta pärjännen ilmankin, jos sellaisia ei ole luvassa. En ole kompletisti, joten minulle sinänsä riittää sekin, että sarjasta käännetään ne oikeasti olennaiset osat.
-
Alix Senatorin ensimmäisen albumin arvosteluni ilmestyy Kvaakiin lähipäivinä. Todettakoon jo sitä ennen, että julkaisu on monessa suhteessa täysin erilainen sarja kuin Alixin perussarja: taide on aivan erilaista, ei mitään ”Tintti-tyyliä”, väritys on todenmukaisempi ja tekstiä on paljon vähemmän. Yllätyin suurista eroista.
Alppari on lukemisen arvoinen, mutta ei mikään huippu. Kuten ketjussakin on jo sanottu, tarinapuoli ei aivan vakuuta.
-
Tässä on linkki Alix Senatorin käsikirjoittajan, Valerie Manginin, kotisivulle:
http://www.mangin.tv/who.Mangin__Valérie.html (http://www.mangin.tv/who.Mangin__Valérie.html)
Ranskankieliseltä sivulta löytyy lyhyt biografia, tärkeimpien sarjojen esittelyt ja linkit kaikkiin käsikirjoitettuihin albumeihin (reilusti > 50 kpl).
-
Alix Senatorista huomaa, että Mangin on historiantutkimuksen ammattilainen. Hän on tehnyt yhteistyötä Alixin uuden piirtäjän Thierry Démarezin kanssa aiemmissakin sarjoissaan. Démarez puolestaan on piirtänyt aiemmin rakennusten malleja, minkä näkee hänen sarjakuvataiteestaan.
Alix Senatorin arviointi (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2317) on nyt Kvaakissa.
-
Seuraavan Alix Senatorin (Viimeinen farao) ladonta on loppusuoralla. Albumi ilmestyy maaliskuussa ja on myynnissä Tampere Kupliissa.
Egyptiin siis mennään seuraavaksi. Joo, ”farao” on hallitsijan nykyinen kirjoitusasu.
Senatorin eka albumi jäi outoon kohtaan. Pakko siihen on saada selvyys!!
[spoiler]Mitä ihmettä, onko Caesar elossa vuonna 12 eaa.?![/spoiler]
-
Senatorin eka albumi jäi outoon kohtaan. Pakko siihen on saada selvyys!!
Augustus pohtii samaa asiaa.
Kuvan isontaminen spoilaa ekaa osaa. EDIT: resoa nostettu.
-
Alix Senator -sarjan 2. osa, Viimeinen farao, on ilmestynyt.
Tulevana viikonloppuna sitä voi ostaa Tampere Kupliissa Apollon myyntipöydästä.
Linkki albumiin: http://apollokustannus.fi/alixsen2.html
-
On tuo Viimeisen faraon kansi vaan niin komea!
-
Ooh, kautta Apollon! Mistäs tuota albbua saa pk-seudulla?
-
Ooh, kautta Apollon! Mistäs tuota albbua saa pk-seudulla?
Arvatenkin parhaat ja varmimmat paikat ovat Kulkukatin poika sekä Turun Sarjakuvakaupan Helsingin toimipiste alias Sarjakuvakeskus.
Timo
-
Linkki sivulle, jolla on listattu Apollon albumien myyntipaikkoja:
http://apollokustannus.fi/myyntipaikat.html
-
Tosi jännittävä ja hyvin kudottu tämä Viimeinen farao! Salaliittoja, yllättäviä käänteitä, roomalaisia sotilaita ja Egyptin nähtävyyksiä piisaa lähes täydellisenä pakettina. Melko itsenäinenkin teos tämä on, mutta jotkin nimet menevät lukijalta ohi, jos edellinen albumi ei ole muistissa.
[spoiler]Ehkä näitä lintuhyökkäyksiä ei enää vain jaksaisi lisää.[/spoiler]
Albumin sivulla 2 mainittu ranskankielinen sivusto www.alixsenator.com (http://www.alixsenator.com) on mainio lisä, mutta se spoilaa tulevia tapahtumia - varokaa.
-
Viimeinen farao luettu. Tarina ei ihan sytyttänyt kuitenkaan: epätasapainoinen ja pinnallinen sekoitus uudelleen lämmitettyä Kultaista sfinksiä, Indiana Jones -leffoja ja Hitchcockin Lintuja, toki yllättävin mutta aika epäuskottavin kääntein. Kouluarvosanaksi antaisin ehkä 7–, sillä odotin enemmän.
Detaljipuolelta huomioita:
[spoiler]– piirrosjälki tyylikästä
– raakuus onneksi vähäisempää kuin Verikotkissa, mutta tissejä sitten pari kuvaa enemmän
– Egyptin roomalaisprefekti hallitsee, asuu ja bilettää hellenistis-egyptiläisessä temppelissä (!)
– salainen roomalaisarmeija legioonantunnuksineen väijyskelee jossain autiomaan kolkassa (!)
– Enakin kohtalo ja toiminta vähintäänkin outoa aiempien Alixien valossa
– Alexandrian kirjastossa voisin iloisesti viettää puolisen vuotta kahlaamassa käsikirjoituksia (mutta eikös se jo ollut palanut Julius Caesarin piirittäessä kaupunkia?)[/spoiler]
-
Minusta tämä oli parempi kuin ensimmäinen albumi – dialogi ja juoni toimivat paremmin. Annan tälle neljä tähteä siinä missä ekalle osalle kolme.
Tarkempia kommentteja:
[spoiler]
Epäuskottavuuksista:
Etenkin linnut ovat näissä seikkailuissa kyllä epäuskottavia: miten ne koulutetaan hyökkäämään tiettyjen henkilöiden kimppuun seudusta riippumatta? Ja kieltämättä kovin helposti, ”indianajonesmaisesti”, se alkupyramidi luhistui; niin helposti, että sehän olisi romautettu jo varmaan vahingossakin tuhansien vuosien aikana. Egyptin autiomaassa piilevät sotajoukot eivät tunnu varteenotettavalta uhalta Roomalle, mutta toisaalta Egyptiä sanottiin vaarallisen rikkaaksi provinssiksi albumin alussa.
Aleksandrian kirjastosta: kirjastonhoitajan kertomissa salaisuuksissa oli kaikuja Solonin (väitetysti) kuulemasta Atlantis-tarusta.
Suuresta sfinksistä: albumissa taidettiin viitata myytin kautta teoriaan, jonka mukaan sfinksin pää on ollut alun perin leijonanhahmoinen (http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1092827/The-Great-Sphinx-Giza-reborn-lion-desert.html).
Tulevista odotuksista:
Mielenkiintoista, miten Enakin poika Khefren tulee vastaisuudessa suhtautumaan Augustukseen, koska hänhän sai nyt selville, että Augustus halusi surmauttaa hänen isänsä. Augustus tässä sarjassa ei todellakaan ole pelkkä hyvis.[/spoiler]
-
Albumissa viitataan myös seuraavaan teoriaan:
[spoiler]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyramidologia#Orion-korrelaatioteoria
[/spoiler]
-
Minusta tämä oli parempi kuin ensimmäinen albumi – dialogi ja juoni toimivat paremmin. Annan tälle neljä tähteä siinä missä ekalle osalle kolme.
Tarkempia kommentteja:.....
Sampsa hyvä; off topicina Sfinksin alkuperäisestä ulkomuodosta pieni linkki siihen, että alun perin kysymyksessä olisi ollut valtava Anubis-patsas. Tähän lopputulokseen on tullut romaanin Sfinksin alkuperästä kirjottanut Robert Temple. Itse olen myös aina ihmetellyt Sfinksin jalkoja ja selkää, jotka eivät ole leijonan jalat ja selkä, vaaan koiran selkä ja jalat.
http://www.philipcoppens.com/sphinxmystery.html
-
Joo, kyllä moni on huomannut, että Suuren sfinksin pää on suhteettoman pieni. Siksi päätä on todennäköisesti muokattu myöhemmin, ja se on alkujaan hyvinkin saattanut olla tuollainen iso koiran tai sakaalin pää. En ollut kuullut aiemmin Anubis-teoriasta. Se on minusta erinomainen, koska pyramidit olivat hautoja ja Anubis oli kuolleiden jumala, mutta Anubiksen vartalo tosin oli miehen eikä koiran.
Gizan Sfinksistä löytyy monenlaista spekulaatiota. Siinä on nähty jo mainittujen leijonan jalkojen ja ihmisen kasvojen lisäksi myös härän vartalo ja kotkan siivet (tämä perustuu Ilmestyskirjan kohtaan neljästä olennosta sekä Eläinradan neljään astrologiseen ns. kiinteään merkkiin, jotka edustavat neljää elementtiä ja muodostavat ristin – meillä tosin kotka on Skorpioni ja ihminen Vesimies). Katsokaa asiasta esim. Rider-Waite-tarotin kortti (https://www.biddytarot.com/tarot-card-meanings/major-arcana/wheel-of-fortune/).
Sinänsä Sfinksin vartalo, selkä ja jalat ovat toki tyyliteltyjä eivätkä täysin realistisia mihinkään eläimeen nähden. Siksi en panisi suurta merkitystä esim. selän olemattomalle kaarevuudelle ja sanoisi, että vartalo siksi ei ole leijonan. Siipiä toki ei Gizan sfinksillä ole ainakaan tallella.
Sori off-topic. Palatakseni Alix Senatorin albumiin, siinä egyptiläinen kirjastonhoitaja väittää Sfinksin kasvojen olleen alun perin urosleijonan. Antamassani Daily Mail -linkissä kuitenkin kasvot olivat naarasleijonan. Naarasleijonapäinen Sekhmet (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sekhmet) oli Egyptin mytologiassa faraoiden suojelija. Nimimerkki YokoTsunon antamassa Sphinx Mystery -linkissä väitetään mielestäni oikein, että Sfinksillä ei ole koskaan ollut urosleijonan harjaa (jos harja olisi ollut, se on niin suuri, että sen pitäisi edelleen näkyä hahmon rinnassa ja selässä).
Orionin vyö -teoria on todennäköisesti totta. Se mainitaan myös tuolla Alix Senatorin taustoitussivulla (http://www.alixsenator.com/encyclopedie.vrai-faux.html?voir=23).
Sanottakoon kaiken tämän Egypti-asian jälkeen, että albumi sopii muillekin kuin Egyptistä ja antiikin historiasta kiinnostuneille. Se on piirretty erittäin nätisti ja huolellisesti.
-
Tykkäsin Viimeisestä faraosta, mutta toki tasoero alkuperäisiin klassikko-Alixeihin on yhä selvä. Tarina kehittyy jännittävämpään ja monimutkaisempaan suuntaan, mutta kokonaisuutena piirros on tässä sarjakuvassa ehkä se vaikuttavin juttu. Aion kyllä ostaa suomennokset vastaisuudessakin.
-
Ihan helevetin hieno juttu että saadaan Alix Senaattoria suomeksi mutta mutta mutta.... Kyllä nää jää jotenkin ohuiksi alkuperäiseen sarjaan verrattuna. Eikö oo todellakaan mitään mahdollisuutta sen alkuperäisen sarjan jatkamiseen? En ole ranskankielistä albumia nähnyt mutta Vercingetorix-nimenä tarinassa jo laittaa mielikuvituksen laukkaamaan.
Ekku
-
Tuossa on perää, Senator-sarjan tarinat tuntuvat pikkuisen höttöisiltä. Tosin mitenköhän paljon se johtuu sitä, että tekstin määrää on vähennetty roimasti ja lukeminen on siksi paljon nopeampaa kuin vanhoissa albumeissa? Se wanha tekstiähky ei oikein enää kuulu nykyaikaan.
-
Alix Senator -sarjan 3. osa, Petolintujen salaliitto, ilmestyy virallisesti 23.3.
Sitä voi ostaa myös Tampere Kupliissa Apollon myyntipöydästä.
Linkki albumiin (http://apollokustannus.fi/alixsen3.html)
Trilogia viedään päätökseen ja juonilangat sidotaan yhteen.
Alixistakin paljastuu lisää inhimillisiä piiteitä.
-
Alix Senator -sarjan 3. osa, Petolintujen salaliitto, ilmestyy virallisesti 23.3.
Sitä voi ostaa myös Tampere Kupliissa Apollon myyntipöydästä.
Linkki albumiin (http://apollokustannus.fi/alixsen3.html)
Trilogia viedään päätökseen ja juonilangat sidotaan yhteen.
Alixistakin paljastuu lisää inhimillisiä piiteitä.
Hei hulinaa, kiva kun päästään tarinan loppuun saakka. Oisko epäkohteliasta kysäistä Pappa-Samilta Alixsarjan jatkosta? Vanhaa sarjaa/Senatoria?
Ekku
-
Ostettava on, ilman muuta. Lukisin lisääkin, mutta hyvä näinkin.
-
Pitääpi mainita että Alixin 70-vuotisjuhla (alkoi 1948 Tintinissä, ekat albumit tuli tietty myöhemmin) on näköjään saanut ihan kivasti huomiota, näyttelyä ja muuta oli Anggalinnassa ja jossain muissakin paikoissa ja selailen tässä just L'Histoire-aikakauslehden erikoisnumeroa joka on kokonaan omistettu Alixille.
Pisti kaupassa silmään myös että ainakin sarjan alkupäästä on julkaistu myös mustavalkoiset albumit, ilmeisesti samat kuvat on kuin värillisissäkin mutta jos haluaa fiilistellä kuinka claire se Martinin ligne oikein onkaan...
-
Oisko epäkohteliasta kysäistä Pappa-Samilta Alixsarjan jatkosta? Vanhaa sarjaa/Senatoria?
Pyydän anteeksi, että vastaaminen viivästyi. Alix Senator 3 on viimeinen Apollon julkaisema albumi, kuten Apollon kotisivulla ja Apollo kustannus esittää -ryhmässä tänään totesin.
-
Kolmas kerta toden sanoo. Petolintujen salaliitto oli jännittävin Alix Senator tähän mennessä. Tarinakaari saadaan päätökseen ja - turhauttavasti - uusi aloitetaan.
-
Tämä on hyvä ja suosittelemisen arvoinen opus, mutta tykkään sarjan kakkosalbumista edelleen eniten. Toimintaa on yllättävän vähän, mutta se ei haittaa lainkaan. Albumissa on kiinnostavaa, hyvin rakennettua juonittelua. Minua myös miellyttää, että petolinnut ovat tällä kertaa symbolisia eikä kirjaimellisia lintuja. Kaksi seikkaa epäselväksi, mutta ne ehkä selviävät kun vilkaisen aiempia albumeita. Juonesta ja henkilöistä ei tajua paljon, jos ei ole lukenut aiempia osia.
-
Petolintujen salaliitto oli ostamisen arvoinen - tarinan lukee mielellään useampaankin kertaan. Juoni kantaa loppuun asti. Ellen olisi lukenut hiljattain Murena-sarjaa, vaikutelma olisi ollut vielä myönteisempi. Murena on kuitenkin tarinan ja piirrosjäljen kannalta lyömätön.
-
Jjjja ristilinkitys toiseen ketjuun mutta relevantti tännekin.
Jacques Martin - Lefranc 1: La grande menace
Näistä Martinin muita sarjoja ei kai ole Suomessa juuri huomioitu, vaikka Alixin rinnalla on useampikin historiallinen sarja...joissa ilmeisesti kuitenkin harrastetaan samaa tyyliä, siinä määrin että päähenkilöt ovat melkeinpä "Alix keskiajalla", "Alix Napoleonin aikaan" jne, tai tässä tapauksessa "Alix nykyajassa".
Toisaalta tässä sarjassa on näin ensimmäisen osan perusteella aika paljon päällekkäisyyttä Tintin ja Blake & Mortimerin kanssa (ja toisista lajityypeistä Bond-leffoja on varmasti katseltu). Lefranc on lehtimies, joka tässä törmää outoon tapahtumasarjaan johon liittyy monenlaista rikollisuutta, lopulta myös suunnitelma pudottaa Pariisiin atomipommi...
Ja Martinin tyyliin tässä on paljon pieniä ruutuja, paaaaaljon pitkiä puhekuplia ja tekstilaatikoita, joista huomattavassa osassa selitetään sama asia mikä näkyy kuvassa, eli sarjakuvakerronnallisesti tämä on ajoittain aika tuskastuttavaa, mutta onhan tässä myös paljon hyvin komeaa piirrosta (erityisesti lentovehjefaneille).
Samalla tuli kiinnitettyä enemmän huomiota seikkaan josta luin aiemmin L'Histoiren Alix-erikoisnumerossa, eli väkivallan kuvaukseen.
Martin välttää aktiivisesti suoran väkivallan näyttämistä, sarjassa ei veri lennä, mutta epäsuoraa näyttämistä ja väkivallan uhkaa taas käytetään paljon. Päähänlyönnit näytetään rajatusti niin että lyöminen näkyy mutta ei osuminen uhriin, näytetään sotilasjoukkoja liikkeessä juuri ennen kuin varsinainen taisteleminen alkaa, ja sankarilla on nuorempi sidekick jonka keskeinen tarinallinen funktio on koko ajan joutua pulaan, ongelmiin, onnettomuuksiin joista tämä pitää pelastaa ja näin osoittaa jatkuva väkivallan uhka (Alixilla Enak, tässä Lefrancin seuraksi juttuun sotkeutuu partiopoika Jeanjean ja ilmeisesti muissakin sarjoissa on omat Enakinsa).
Ai niin, ja kun tarina sijoittuu nykyaikaan niin siihen saa sitten mukaan räjähdyksiä jotka kuvataan tarpeeksi kaukaa ettei lentelevät ruumiinkappaleet näy.
Ehkä niitä Jheniä, Loisia, Arnoa ja muitakin pitäisi vilkaista, vaikka tuo runsaiden tekstiblokkien tyyli onkin aika raskasta...
-
Alix on ulospäin jotenkin kovin konservatiivisen ja perinteisen oloinen sarjakuva noin niin kuin selailemalla.
Mutta kun sitä oikein lähilukee, niin se onkin hyvin erikoinen ja vähän perverssikin. Hulluutta ja sekoamista on paljon, julmuutta ja pahuutta, ja kaikenlaista outoutta, siis varsinkin outoutta.
Kaikkea tätä on itse asiassa siinä määrin, että kummallista ajatella Alixin ilmestyneen lapsille ja nuorille tarkoitetussa lehdessä. No, antiikin aikana nyt sitten vaan oli vähän sellaista... aivan kuin Martin olisi salakuljettanut tällä verukkeella hienoja ja taiteellisia painajaisiaan ja kauhujaan tarinoihinsa.
Hyvä niin, saatiin sarjakuvataidetta.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6850.0;attach=37264;image)
-
Joo, ja tuo yllä mainitsemani usein toistuva väkivallalla vihjailu ilman että lopputulosta juuri näytetään ihan ruutujen sisällä tuo oman lisänsä erikoiseen tunnelmaan.
Muista vihjailluista asioista, aiemmin mainitsemassani Alix-erikoisnumerossa muuten mainittiin myös Martinin vastaus josko Alixin ja Enakin suhteessa on mukana myös seksiä: tekijä kertoo jättäneensä aiheen tarkoituksellisesti avoimeksi, on tietoinen tulkintamahdollisuuksista mutta ei sarjoissa vahvista eikä kumoa niitä.
-
"Scenario David B" ? Siis Epilepticin tehnyt David B(eauchard)? :o
Timo
-
Ohoh, Alixeja on kaikkiaan jo 36. Olisi kiva tietää minkä tasoisia nuo myöhemmät osat ovat - siis ne, joissa Martin on ollut mukana vain ideoimassa juonta tai kuolemansa jälkeen ei ymmärrettävästi edes sen vertaa.
-
Alix tuntuu olevan suosiossa edelleen, ainakin divarihinnoista päätellen. (tjeu. Kvaakin divarikeskustelu)
Kenellä on julkaisuoikeudet Suomessa?
Eikö tuo olisi näin integraaliaikoina ja Blueberryn esimerkin perusteella ns. varma nakki laittaa pihalla näyttäviä lisämateriaalilla ryyditettyjä kokoelmia alkupään 70-luvulla julkaistuista tarinoista.
-
Ovatkohan nämä saksalaiset Alix-kokoomat (https://www.amazon.de/dp/3770439430/ref=pd_sbs_14_3/258-7343582-5753235?_encoding=UTF8&pd_rd_i=3770439430&pd_rd_r=24e0b031-72f5-4cbf-882d-ec2fc0466622&pd_rd_w=YmM6y&pd_rd_wg=ITsaz&pf_rd_p=c8718c55-fb13-473f-a41c-592a17ad3468&pf_rd_r=0K3FKPZ67PEE3B4XAE7C&psc=1&refRID=0K3FKPZ67PEE3B4XAE7C) aikajärjestyksessä? Alix Gesamtausgabe on joka tapauksessa Egmontin julkaisuja, eli Punaparran jäljillä tässä mentäisiin jos yhteispainatuksiin jossain vaiheessa ehdittäisiin.
-
Espanjassa on tullut ainakin järjestyksessä. Tiedä sitten taustamateriaaleista...
https://www.amazon.com/Alix-integral-02-Jacques-Martin/dp/8494487876 (https://www.amazon.com/Alix-integral-02-Jacques-Martin/dp/8494487876)
Edit.
Aika pitkällä näyttäisi sarja jo olevan.
https://www.iberlibro.com/servlet/SearchResults?an=jacques%20martin&tn=alix%20integral&cm_sp=mbc-_-ats-_-all (https://www.iberlibro.com/servlet/SearchResults?an=jacques%20martin&tn=alix%20integral&cm_sp=mbc-_-ats-_-all)
Googlen kääntäjä kertoo:
"Tämä kokonaispainos esittelee Martinin töitä ja sisältää myös kattavaa tietoa koomisen virstanpylvään luomisesta."
-
Nyt olen hiljalleen lukenut Alix - Senaattoria på engelska (tällä hetkellä Alixin kastroitu poika (hulluja
nuo Rooma... nuo uskonnolliset ihmiset ovat) etsii Oricalcium-laatikkoa Aleksanteri Suuren jäljiltä) ja on ollut ihan mukavaa luettavaa.
-
Nyt olen hiljalleen lukenut Alix - Senaattoria på engelska (tällä hetkellä Alixin kastroitu poika (hulluja nuo Rooma... nuo uskonnolliset ihmiset ovat) etsii Oricalcium-laatikkoa Aleksanteri Suuren jäljiltä) ja on ollut ihan mukavaa luettavaa.
Aaaggghhhh!
Miksi...miksi Alixeja ei enää tehdä suomeksi. Aarrgghhhhhhh!
Tää on niin väärin!
-
Miksi...miksi Alixeja ei enää tehdä suomeksi. Aarrgghhhhhhh!
Yhtä hul... entusiastisia ihmisiä kuin me, ei vaan ole Suomessa tarpeeksi.
Timo
-
Yhtä hul... entusiastisia ihmisiä kuin me, ei vaan ole Suomessa tarpeeksi.
Timo
Juu ei täällä myy kuin Akut, Texit, Asterixit, Luket ja jokunen muu. Alixit on liian kuivaa (pun intended) osalle nykynuorisoa.
-
Juu ei täällä myy kuin Akut, Texit, Asterixit, Luket ja jokunen muu. Alixit on liian kuivaa (pun intended) osalle nykynuorisoa.
Olen kyllä iloinen, että olen sen verran vanha, että olen nähnyt mitä meillä oli ennen vanhaan. R-kioskit pullisteli sarjakuvia...kirjakaupoissa oli paljon sarjakuvia. Akateemisen kirjakaupan sarjakuvapuoli oli iso ja siellä oli myös ranskankielistä sarjakuvaa tarjolla, jota kuolaten kateltiin, että voi kun tätä julkaistaisiin Suomessakin. Esim Valerianit tuli plärättyä aina ennakkoon Akateemisella.
Ja me pojat ja vähän tytötkin...me luettiin sarjakuvia ahmien. Kirjakaupoissa oltiin ikuinen riesa, kun niihin sarjakuviin, mihin ei ollut varaa niin käytiin siellä lukemassa.
Nykynuoriso ei ikinä pääse tuntemaan sitä mahtavaa aikaa mitä me koettiin sarjakuvien kanssa. Ehkä siksi olemmekin hieman omituisia, mutta en häpeä yhtään. Se oli maailman parasta aikaa.
-
Pitäisikin jatkaa Alixien lukemista. Suomentamattomia olen pääsarjaa lukenut kolme seuraavaa joku aika sitten, Vercingetorix oli muistaakseni mainio, Troijan hevonen sen sijaan aika heikko, O Alexandrian laadusta ei ole muistikuvia eli ei ei ole ainakaan ääripäitä...
Mutjoo, vaikea nähdä että näitä suomennettaisiin, tai ehkä jos BD-sarja on ollut ihan massiivinen myyntimenestys.
-
Olen kyllä iloinen, että olen sen verran vanha, että olen nähnyt mitä meillä oli ennen vanhaan. R-kioskit pullisteli sarjakuvia...kirjakaupoissa oli paljon sarjakuvia. Akateemisen kirjakaupan sarjakuvapuoli oli iso ja siellä oli myös ranskankielistä sarjakuvaa tarjolla, jota kuolaten kateltiin, että voi kun tätä julkaistaisiin Suomessakin. Esim Valerianit tuli plärättyä aina ennakkoon Akateemisella.
Joo ja muut lehtikioskit samoiten.
-
Khephren sai lopulta haluamansa mutta "hiukan" eri tavalla kuin halusi. Augustuksen ja Livian (joka ei ole järin pidetty kuten kuvankaappaus osoittaa) avioliitto ei ole sieltä onnellisimmasta päästä kun pelaavat pelejään joissa jälkimmäinen yrittää päästä eroon ensimmäisestä (mm. Sibyllen patsaan antamilla voimilla (uskomus)) ja ensinmainittu pyrkii tietenkin estämään sen.
Oricalcum joka on alppareissa on ilmeisen radioaktiivista kun sille pitkän aikaa tai suurina annoksina altistuneet tuppaavat kuolemaan.
Täytyy antaa Martinille tunnustusta kun on ensin käynyt historiankirjoja läpi ja sitten lisännyt omia lisäyksiään sopivaan kohtaan.
-
Täytyy antaa Martinille tunnustusta kun on ensin käynyt historiankirjoja läpi ja sitten lisännyt omia lisäyksiään sopivaan kohtaan.
Ei kai näillä ole Martinin kanssa mitään tekemistä. Nämä uudet ovat makuuni muutenkin "liian erilaisia tai uudenaikaisia" alkuperäiseen Jacques Martinin meininkiin verrattuna.
Timo
-
Ei kai näillä ole Martinin kanssa mitään tekemistä. Nämä uudet ovat makuuni muutenkin "liian erilaisia tai uudenaikaisia" alkuperäiseen Jacques Martinin meininkiin verrattuna.
Timo
No pätee alkup. Alixeihin kanssa.
-
Niin ja Alix Senator sarja...kuinka paljon siellä on julkaisematta???
Monta kun niitä tuli kaiken kaikkiaan 12 osaa ja täällä ei tullut kuin vissiin 3 alpparia mutta ovatko ne kiinnostavia julkaisuja on sitten asia erikseen.
-
Ranskanmaalla havaitsin, että oli julkaistu uusi Alix, joka sijoittui antiikin olympialaisiin ainakin kansikuvasta päätellen. Oli aika hyvin esillä monesssakin paikassa. En ostanut enkä edes selannut, mutta kansikuva näytti ihan Martinin tekemältä, mutta tuskin oli, koska kannessa oli ihan eri tekijöiden nimet.