Jos sarjakuva tuntuu aikuisesta typerältä, se tuntuu lapsestakin typerältä vaikkei tämä sanoisi sitä.ovat totta, mutta lapsi sanoo jos jokin on tyhmää, siitä riippumatta miten hienona ja taiteellisena aikuiset sitä pitävät.
Taannoinen iso lastensarjakuvakilpailu tuotti hävettävän surkean albumin koska tekijät olivat yrittäneet tehdä sarjakuvaa jollekin itseään tyhmemmälle, mikä on yleensä mahdottomuus.
Dinosaurusten lisäksi olen huomannut että lapset pitävät viihteestä, jossa lapset ovat aktiivisia ja aikuiset askeleen jäljessä.
Dinosaurusten lisäksi olen huomannut että lapset pitävät viihteestä, jossa lapset ovat aktiivisia ja aikuiset askeleen jäljessä.
...
Hämähäkkimiehen alkuaikojen vetovoima oli, että Hämis on itse teinipoika, ja viholliset keski-ikäisiä. Nykyisessa Ultimate Spider-Manissa on tajuttu pitää Hämis teininä, mutta vihollisistakin on tehty nuoria, ainakin osittain.
Tuosta taas aikuinen kritisoija saattaa päätellä, että lapsia käännetään aikuisia vastaan tms.
En tiedä vielä miten se on mennyt läpi. Koululaisen foorumilta tullut negatiivinen palaute huolestutti hetken, kunnes huomasin, että 99.9% negatiivisen palautteen antajista oli 12-13 vuotiaita tyttöjä. Sitä nuoremmat tuskin nettiä edes hirveästi käyttävät. Pienet pojat eivät kirjoita foorumeille ollenkaan - he vain pelaavat pleikkarillaan.
Meilläkin on kirjastonhoitajan kanssa ollut vähän kädenvääntöä mm. Spider-manin ja Tex Willerin sijoituspaikoista. Texiä meillä ei lapset lainaile juuri ollenkaan, ja hämis on nykyisellään sen verran rankka, etten sitä viitsisi ihan koululaisen ja karvisten viereen sijoittaa.
Perinteisesti lastenkirjallisuudeksi on mielletty kirjallisuus, joka on suunnattu lapsille tai jota lapset itse valitsevat luettavakseen. Nuo kriteerit tosin ovat ongelmallisia. Lienee varsin tavallista, että aikuisetkin saattavat innostua lapsille suunnatusta kirjallisuudesta ja lasten kirjavalinnat puolestaan voivat olla hyvinkin yllättäviä ja aikuismaisia. Eipä taida näistä kriteereistä olla siis apua lastensarjakuvienkaan rajaamisessa.Vaikka aikuinen kiinnostuisi jostakin selkeästi lapsille suunnatuista sarjakuvista, niin ei se sarjakuva muutu siitä aikusten sarjakuvaksi. Eihän aikusten sarjakuviakaan pidetä lasten kamana, jos lapsetkin sattuvat niitä lukemaan.
Muumeja pitää olla väh. yhdet kappaleet kaikilla osastoilla! Samaten Tenavia, Barksia (Juhlasarjoja etc.), vanhempia Asterix-alppareita (ehkä näitä kokooma-kirjastokirjoja) jne. Kallistahan se on mutta palvelee yleisöä oikein.
Noh noh, nyt tuli aikasmoisen karkeaa stereotypiaa. Foorumeista en tiedä, mutta pienet pojat ovat usein hyvinkin paljon kriittisempiä ja tarkempia siitä mitä lukevat (ja tekevät muutakin kuin pelaavat pleikkarilla...), kuin vastaavan ikäiset tytöt. Tytöt tapaavat usein lukea ahmimisiässä lähes mitä tahansa, kunhan aihe on edes jotenkin lähellä sydäntä. Tästä esimerkkinä vaikkapa varmastikin maailman tuotteliaimman lastenkirjailijan Merja Jalon suosio.
Nyt WSOY ottaa albumeista uusintapainokset kolmena tupla-albumina.
Ei ole ainakaan ekassa albumissa tuollaista. Jähmeä mutta kankea on oikein osuva kuvaus Nymanin sarjakuvatyölle.
Olen monta kertaa miettinyt miltä Pellefantti tuntuisi nykyään luettuna.
Nyt Kreegah Bundolo hankkii Pelle-Elefantin oikeudet ja julkaisee niitä kovakantisina. Sovittu?
Onkos tämä lainaus siitä numerosta missä oli arvosteltu suurinpiirtein kaikki Suomessa ilmestyvät sarjakuvalehdet? Muistaakseni kannessa oli harmaa kollaasi sarjakuvalehdistä.
Muistan tuon numeron, ensimmäinen lukemani Sarjainfo suht pienenä, josta jäi sellainen mielikuva että Suomen sarjakuvaseuran mielestä sarjakuvat = paskaa. Ei se kai ihan niin synkkä katsaus ollut mutta...
Täytyy kaivaa esiin tuo lehti. Olin jo silloin useimmissa kohdissa samaa mieltä. Non Stop, 1999 ja John Carter saivat positiiviset arviot. Ensinmainitun lopettaminen oli tuossa jo tiedossa.
Ei minulla taida enää ollakaan Sarjainfo 23:ta, ei löydy.
Muistelin että 1999:ta oli kehuttu tuon jutun yhteydessä, mutta näköjään ei sitten niin ollutkaan, sotkin johonkin toiseen juttuun.
Mutta Rune Andreasson - siinä onkin mielenkiintoinen tapaus! Mulla oli jotain niitä kuvakirjoja jo 60-luvun puolella, ja aivan kirjaimellisesti luin puhki.
Lastensarjakuva=Disney( sarjakuvat ).Erinomaisen raaka yleistys tuo lastensarjakuva = Disney. Onhan sitä muutakin lastensarjakuvaa, esim. ketjussa edellä mainittu Bamse. Minäkin kyllästyin joskus Aku Ankkaan juuri edellä mainitsemiesi seikkojen takia. Nyt tilauksen loputtua ja enimmän raivon laannuttua olen kuitenkin huomannut, että satunnaisesti lukaistuna Akut ovat ihan kohtuullista tavaraa ainakin ruokapöydässä lueskeltavaksi.
En ole sietänyt Aku Ankkaa sen jälkeen kuin löysin Marvelit. Suorastaan vastenmielinen koko lehti. 'Hhah,Aku taas kämäs ja sain kenkään duunista'+ Akua vainotaan soihutjen kanssa.' TOSI hauskaa.
Kenties tärkein syy opetella ranska, hyvää sarjakuvaa on niin paljon julkaisematta.Tismalleen!
En minä luokittelisi kaikkea Disney sarjakuvaa lastensarjakuvaksi. Don Rosan ja Carl Barksin tuotokset käsittelevät kuitenkin aika aikuisia teemoja. Ja niiden ilmapiiristä huomaa että ne ovat aikuisille. Ehkä suurin osa Disneyn elokuviin perustuvista sarjakuvista. Boom! Studiosin Toy story sarjakuvat ovat mielestäni hyvää lastensarjakuvaa, jota kehtaa lukea myös aikuiset.Älkää unohtako että Nalle Puh sarjakuvia on myös tullut Disneyltä vaikka kuinka paljon. ;) Itekkin lueskelin pienenä Nalle Puh sarjakuvia silloin kun opin 5-vuotiaana lukemaan.
Täällä ei ollut mitään mainintaa vielä tästä Lady Lovely Locks sarjakuvalehdestä, joka ilmestyi Suomessa 1988-1989. Vai saako täällä keskustella hempeistä pikkutyttöjen prinsessa sarjakuvista ollenkaan ??? ;D
Heh, saa toki; tämä taisi olla sitä samaa tuoteperhettä kuin Halinallet ja Mansikka Maija.
Vaan ei ole eurooppalainen sarjakuva, ihkaa amerikkaa on tämä.
On oma ketju, jossa nyt olemme.
Täällä ei ollut mitään mainintaa vielä tästä Lady Lovely Locks sarjakuvalehdestä,
Täältä löytyy kaikki mahdollinen Rasmus Nalle sarjakuvista:
http://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/lue/2014/05/rasmus-nalle
Tämäpä oli mukava nostalgiapaukku. Rasmukset olivat niitä
ihan ensimmäisiä sarjakuvia joihin pienenä tuli tutustuttua.
Tosin muistaisin että ainakin ilmestymisjärjestys oli erilainen.
70-luvun alussa tuli ensin neljä Rasmus Nallea ilmeisesti kerta-
rykäyksellä. RN rakentaa laivan, Unikekojen maassa, ja mitähän
ne kaksi muuta olivat.. Ursula saattoi olla yksi. Sitten niitä
tippuili harvakseen lisää yksi kerrallaan.
Rasmus Nallen laivanrakennus oli kuitenkin suosikkini. Oli
niin kiehtovaa nähdä kuinka ne tekivät aluksen aivan alusta
loppuun asti.
Kuten eräs tunnettu sarjakuvantekijä sanoi: "Mielummin mä luen
Rasmus Nallea kun jotain Munoz-Sampayota" ;D
Täällä ei ollut mitään mainintaa vielä tästä Lady Lovely Locks sarjakuvalehdestä, jokaMutta piirretystä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5162.msg238273.html#msg238273) (videosta) on hieman puhuttu.
Alfissa ja Kattimatissa on vähän vauhtiakin, mutta esimerkiksi Halinallet on kyllä niin sokerisen suloinen, että ei sitä montaa sivua lue. Näin ilmeisesti myös nallefanien mielestä, koska sarjan ehkä eniten käytetty ja ilmeisesti suosituin hahmo on se ainoa vähän jörömpi karhu (Grumpy Bear).
Mutta jos joku jaksaisi innostua, voisi tämmöisille sarjoille tyypillinen pastellisävyisiä pilvilinnoja ja metsiä yhdistelevä miljöö inspiroida otteeltaan vähän absurdimpiin, mutta silti lapsiin vetoaviin tarinoihin. Halinallet voisivat ottaa mallia Tohtori Sykerö -piirretystä.
Se kyllä harmittaa, että Yakareita, Smurffeja ja Marsupilameja saa metsästää divareista. Eurooppalaista lastensarjakuvaa antaisi mielellään lastensa luettavaksi, kunhan sitä vain jostain löytäisi... Ja Pikku vampyyrinkin julkaisutahti on sen verran hidas, että lapset ovat kohta lukiossa ennen kuin kakkososa ilmestyy!
Pikku vampyyrista on muuten lapsillemme jäänyt käyttöön lentävä lause: "Vie kakkaa. Se on aina hyvää."
Lasten sarjakuvakasvatuksesta juteltiin jossain aikaisemmassa ketjussa, mutta en sitä tähän hätään löytänyt.
Viime vuonna ilmestyi ainakin Emmi Jormalaisen Ystäväkirja (https://www.kvaak.fi/37031/2022/02/28/emmi-jormalainen-ystavakirja/). Sen sarjakuvamaisuudesta voidaan toki keskustella, kun perinteiset ruudut puuttuvat.
Isommille lapsille on tulossa Sisarukset Grémillet (https://storyhouseegmont.fi/2022/02/16/kolmen-sisaruksen-maaginen-maailma/). Käännössarjakuvaa.