Parhaillaan Lukkarinen tekee sarjakuvaa merirosvoista. Ei mitenkään "Maalari ja merirosvo" -meiningillä, vaan sillä perinteisellä silmälappu ja käsikoukku -tyylillä. Aaarr! Rommia pullo! Pirummoisen komeeta jälkeä näyttää tulevan. Aar!Ei kai sentään Itämerellä? Tai Arktiselle herkkuhedelmälle?
Merirosvosarjasta...
Kirjailija Juha Ruusuvuoren nimi tuli ensi kerran esiin keskustelussa Kari Puikkosen kanssa kun mietimme mistä löytyisi hyviä käsikirjoituksia sarjakuvaa varten.
Tutustuin tuotantoonsa ja huomasin että est est est...
Neuvottelut johtivat tulokseen sekä Ruusuvuoren että WSOY:n kanssa ja niinpä nyt on työn alla albumisarja joka tulee käsittelemään Itämeren merirosvoja läpi historian. Harva on tietoinen siitä, että Itämeri on itse asiasa ollut se meri, jolla merirosvot ovat temmeltäneet kauimmin ja voimallisimmin meren kokoon nähden- jo rauta-ajalta alkaen aina 1800-luvulle asti. Rantaoikeus on ollut aina voimassa ja kauppa on ollut kovaotteista tavalla joka saa Karibian kollegat näyttämään kovin kalpoisilta. Olipa aika, jolloin merirosvot hallitsemalla hallitsivat koko merta lähes sadan vuoden ajan. Heillä oli suuret maa-armeijat jotka kävivät sotia ruhtinaita vastaan...puhumattakaan siitä, että jokaisella ruhtinaalla oli tavan mukaan omat merirosvolaivastonsa, myöhemmistä vitaaliveljistä nyt puhumattakaan!
Siis aihe on hyvin hedelmällinen ja larppaan siinä kynällä enemmän kuin mielelläni. Mieluinen aihe näkyy työn jäljessä, uskaltaisin sanoa...olen sivulla 21. Ensimmäinen albumi julkistetaan tämän vuoden syyskuussa.
Jos tekstiä piisaa, tavoitteeni on pari albumia vuodessa.
Terv. Hannu
Ronkoteuksessa tietokonejälki näytti jotenkin häiritsevältä, en tiedä miksi. Ehkä se ei vain istunut siihen kiiltäväpintaiseen paperiin, jota kirjassa käytettiin. Eikö se häirinnyt ketään muuta?? Oli jotenkin tosi raskasta lukea niitä sivuja.
Olen lukenut herralta myös jonkun Pummi-nimisen teoksen tai vastaavan joka oli kanssa sarjakuvasovitus muistaakseni Andrew Wachs-nimisen herran (tai jotain sinnepäin) novellista. Mutta taitavaa kynäilyä kyllä, monen muun kotimaisen realistiseen suuntaavan tekijän jähmeys puuttui.
"Lukkarinen on ansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajua hölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen toinen julkaistu albuminsa! Oppityö olisi parempi tehdä ullakolla, ja pitää roskapönttö lähellä."
Voe voe ku voi olla kyyniset (ja katkerat?) ihmiset ilkeitä.
Minä en ole ollenkaan. Näitä kun lukee, oppii yhtä ja toista toimivasta sarjakuvakerronnasta :D Siitä kiitos!
Lisäksi siinä oli aivan liikaa tekstiä, tekstilaatikoita jotka veivät tarinaa eteenpäin. Asioita ei näytetty/kerrottu kuvilla, vaan kuvitettiin kohtauksia tekstistä. Lisäksi siinä oli lukukelvottomia sivukokonaisuuksia: sommittelu oli kaunista mutta lukukelvotonta. Tämä on yleinen ongelma kuva/kuvitustaiteesta sarjakuvan puolelle hyppäävillä. Graafisille suunnittelijoille taas tuttua juttua.
Kukas onkaan se jäykkä maalari joka teki kuvasarjan Arto Mellerin jostain tekstistä? Ihan hirveää Scheissea kovissa kansissa, lukematta jäi enkä edes pitänyt niistä sinänsä taidokkaista kuvista, vitun lipevää mainosgrafiikkaa.
Siteeraan itseäni sarjakuvaakin aika ahkerasti ruotivasta blogistani:
. Lukkarinen on ansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajua hölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen toinen julkaistu albuminsa! Oppityö olisi parempi tehdä ullakolla, ja pitää roskapönttö lähellä."
Kukas onkaan se jäykkä maalari joka teki kuvasarjan Arto Mellerin jostain tekstistä? Ihan hirveää Scheissea kovissa kansissa, lukematta jäi enkä edes pitänyt niistä sinänsä taidokkaista kuvista, vitun lipevää mainosgrafiikkaa. Sama nämä NYT-liitteen thaiteilijat Naisen kanssa, jösses mitä eunukkeja. Ilman Rossen kuvia paljastuu miten tylsiä ne tekstit on, lukematta on jäänyt sekin.
Ville Ranta (jota olen varmaan itsekin täällä joskus kritisoinut rumin sanankääntein) on minusta mainio esimerkki piirtäjästä joka ei ole teknisesti briljantti kuten joku Lukkarinen mutta se on parempi sarjakuvapiirtäjä. Sen sivut menevät luontevasti eteenpäin ja svengaavat parhaimmillaan kuin Lasse Mårtensson (edelleen Suomen svengaavin mies).
Tavallaan nämä ovat kyllä hauskoja kokeiluja kun tunnustetut taiteilijat alentuvat piirtämään sarjakuvia joita he halveksuvat ja sitten epäonnistuvat tavalla joka aiheuttaa myötähäpeää. Sarjakuvat ei todellakaan ole voima - vaan taitolaji
Lukkarinenhan on pääasiassa sarjakuvapiirtäjä. Eli itse tarina on jonkun käsialaa ja kuvitus/piirros Lukkarisen.
Fillarijutussa voi olla joku idea, mutta minä en sitä löytänyt.
Lukkarinen on kuitenkin tullut geimeihin kuvituksen puolelta- ja se on vaan todella hämmästyttävää, että jos hän niinkin paljon ajallisesti satsaa sarjakuvaan ( eikä varmaan rahallisesti paljoa kostu), ja jos on menossa jo ties monesko albumi, ettei se sarjakuvan ymmärrys vaan irtoa!
Tunnustetut taiteilijat ovat todistaneet etteivät osaa tehdä sarjakuvaa mm. Nyt liitteen kautta.
Ainakin Ronkoteuksessa mättää se, että kuvat eivät vie tarinaa yhtään eteenpäin. Aina tarvitaan selittävää tekstiä.
Kärjistäen: Ronkoteus ei ole sarjakuvaa, vaan sarja kuvia.
Ville Ranta tekee paljon, mutta uskallan silti olla eri mieltä laadusta.
?????Myönnetään, että vain lueskelin Ronkoteusta Akateemisessa. En siis ole lukenut sitä kokonaan. Mutta selailun ja lueskelun jälkeen ostopäätöstä ei syntynyt.
Hä?
Myönnetään, että vain lueskelin Ronkoteusta Akateemisessa. En siis ole lukenut sitä kokonaan. Mutta selailun ja lueskelun jälkeen ostopäätöstä ei syntynyt.
Kärjistäen: Ronkoteus ei ole sarjakuvaa, vaan sarja kuvia.
ahaa, seitsemäs kerros-syndrooma.
Minullekin kävi alunperin näin, mutta onnekseni hihasta vetäjät sanoivat että on se hyvä vaikkakin kömpelösti raapustettu.
tapahtumiksi, nyt siellä on kerronnan tuplaamista kun suurinpiirtein kuvassa Ronkoteus syö kalaa ja tekstilaatikossa lukee Ronkoteus syö kalaa.
Tai jopa niin että staattisen kuvan yhteydessä on pino kuvatekstiä, jossa sanotaan kutakuinkin jotain semmoista että Ronkoteus teurasti sian, käveli rantaan, onki, sai kalaa ja söi sen ja kävi päälle vielä naisissa, sen sijaan että nämä kaikki piirretäisiin kuviksi.
Täsmennetään nyt vielä, jos ei kaikille auennut että mikä siellä Ronkossa ja Rovastin miespalvelijassa mättää: Ne ovat perimmältään sarjakuvaversioita Arto Paasilinnan romaaneista, tajuatteko? Eikä ole juuri yhtäkään sarjakuvitettua klassikkoa jossa ei kerronta rahisisi pohjana olevan tekstin vuolauden takia - pätee myös Austeriin.
Joo, olen lukenut kaikki Paasilinnan romaanit. Joukossa on ihan hyviäkin.Ei ykskään ole kokonaan hyvä mutta upeita kehittelyjä joista olis ajan kanssa saanu klassikoja.
Hmm, onko tämä nyt jokin peruste tehdä huonosti luettavaa ja takeltelevaa sarjakuvakerrontaa? Veikkaan, että tarkoituksella Lukkarinen ei tätä tee. Joko kyseessä on selkeä laiskuus kerronnan eteen työskentelyssä tai näkemyksen puute - suolletaan ulos kuvaa Paasilinnan tekstiin luottaen... ja nimeen, sehän katos myy.
Vaikka Paasilinna (aiemmin, Alamaailma-sarjassa Andrew Wachss) on tyytyväinen Lukkarisen kädenjälkeen...
Möri möri. Minä hankin vielä silmälapun ja tulen kummittelemaan sun uniisi, Asko. Nimi ei nyt ollut pointti vaan brändi.
Toivonkin, että löytäisimme Hannun kanssa jo alustavasti jutustamamme Korkkari-projektin, jossa Lukkarisen lennokkuus (ja lentokoneiden piirtämisen into) saataisiin vapautettua vahvimmin.
Pointti vaan on ikään kuin pointimpi, silloin kun yksityiskohdat ovat teräväpiirtoiset. Pidin sentään mörinät mahassani siihen asti, kunnes tuli esiin se kolmas tapa kirjoittaa Vachss väärin.
Toivonkin, että löytäisimme Hannun kanssa jo alustavasti jutustamamme Korkkari-projektin, jossa Lukkarisen lennokkuus (ja lentokoneiden piirtämisen into) saataisiin vapautettua vahvimmin.
Kotimaista ilmojen korkeajännitystähän ei ole.
Onpahan vaan. "Ylivoimaa vastaan"
Paavo Hotti piirsi sen Korkkariin jo 60-luvun lopussa ja se julkaistiin uusiksi vuonna 1999 ennen omaa uutta tuotantoa.
Molemmista sodista?
Mielenkiintoinen piirre tässä keskustelussa on se kuinka auteur-pohjaisena kotimaista sarjakuvaa pidetään.
Hannu Lukkarinen on tehnyt, minusta ainakin, hyvää työtä ottaen lähdemateriaalin huomioon.
Lukkarinenhan on ennenkaikkea sarjakuvakuvittaja. Miksi niin harva muu ottaa sovellettavaksi suomalaista kirjallisuutta?
valinnan varaa olisi Mika Waltarista Ilkka Remekseen ja Leena Lehtolaiseen.
(kyllä. tiedän. Limingan linjan 7 veljestä. Onnittelut, luen kun löydän)
Nämä molemmat ovat sellaisia etteivät taivu elokuviksi, tai toteutus tulisi liian kalliiksi Suomen oloissa.Heh. Ehkäpä Paasilinnan hoviohjaaja Ere Kokkonen innostuu joskus vanhoilla päivillään tekemään näistä Noin 7 veljestä -tyylisen historiallisen puskafarssin, josta voidaan muokata myöhemmin 52-osainen tv-sarja kakkoselle. Mää kattosin (jotain muuta).
Molemmista sodista? Tyhmä kysymyskin, mutta eikös varsinaisia sotia ollut 1918, talvisota , jatkosota ja lapin sota? Lasketaanko Aunuksen sotaretki? Mistä tahansa saisi tehtyä sarjakuvan.
Pitäs se vähitellen oppia että sarjakuvatkin voivat olla kovakantisia ja maksaa yli kympin.
Pitäisi sillä koneella viivapiirrosta rustatessa olla tarkkuus jossain 1200 dpi niin olisi nätimpää.Kuinkahan paljon muistia se kysyis?
Ja sitten se viivan jälki on tosiaan pikselöitynyttä. Pitäisi sillä koneella viivapiirrosta rustatessa olla tarkkuus jossain 1200 dpi niin olisi nätimpää.
Kuinkahan paljon muistia se kysyis?
Mun silmillä (paskavehkeet kyllä) ei 600 resoluutiosta erota rosoa mutta gigan muistilla on vaikiaa vääntämistä cmyk-sarjakuvasivussa silläkin.
WSOY tiedote:(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5954.0;id=3408)
Kauppa se on joka kannattaa - ainakin pyhäinjäännöskauppa.
Eletään vuotta 1299 keskiajan Suomessa. Saksalaiset kauppiaat ja munkkiveljeskunnat ovat pureutuneet kiinni turkiksista rikkaan Suomen lounaiskulmaan. Hiittisten saaristossa toimii rantarosvo ja turkiskauppias Nicholas Grisefoth, joka imaistaan mukaan suurkauppiaiden ja kirkon juoniin.
Nicholasin erikoisalaa on pyhäinjäännösten kauppa. Miten nuori kauppias suhtautuu, kun häntä pyydetään ryöstämään Suomen ainoan pyhimyksen, Lallin surmaaman Pyhän Henrikin, jäännökset Turun tuomiokirkosta?
Kirkon pyhä vuosi 1300 lähestyy ja Nicholas matkaa Turkuun, jossa dominikaanit, fransiskaanit, saksat ja Suomen papisto juonittelevat. Uskollisen leikari-aseenkantajansa Detmarin kanssa Grisefoth joutuu mukaan peliin, joka näyttää liian isolta pienelle rantakauppiaalle. Luukauppias perustuu Juha Ruusuvuoren historialliseen romaaniin Ryöstetty pyhimys (1995).
Nnnnoniin! Ihan toisen näköistä kuin Paasilinnat!
Eikä ole juuri yhtäkään sarjakuvitettua klassikkoa jossa ei kerronta rahisisi pohjana olevan tekstin vuolauden takia - pätee myös Austeriin.
Meinasiko Hannu Moogin käsikirjoittamaa Suomen Battler Brittonia vai jotain muuta alpparia?
... kuvittelin puhuttavan "Nicholas Grisefoth" kolmosesta.
Kommentoikaa nyt ihmeessä tätä hienoa teosta muutkin!Parhaimmillaan todella komeaa, ihan kansainvälistä huippukamaa. Huonoimmillaan hutiloitua ja sekavaa.
En viitsi ruveta analysoimaan enempää, koska vähimmäisvaatimus kelvolliseen lukuelämykseen ei täyty:Voisitko mainita yksittäisen ruudun, joka ärsytti eniten?
PIKSELIÄ SIELLÄ, pikseliä täällä!!! Rogntudju!
Varsinaisen tarinan ensimmäinen, se koko sivun ruutu.
Sen jälkeen lukeminen oli sitä, että vahtasi, näkyykö viivoissa sahalaitaa vai ei.
esim. sivulla 39, ruudut 4,5 ja 7. Sivu 26, ruutu 3, nämä vain esimerkkeinä.
Näen heti punaista, kun näen pikseleitä!
Joo, ihmettelen itsekin miksi Lukkarinen ei välitä siitä, että pikselit näkyvät... ... Koneissa on nykyään kuitenkin potkua tehdä niin isoja fileitä, että pikselit katoavat painaessa.
En tiedä mitään Lukkarisen käyttämistä koneista, mutta voi olla kyllä niinkin, että kun tietää, ettei näistä minkäänlaisille palkoille pääse, miksi nähdä turhaa vaivaa? Siksikö, että se on turhaa ja tekee ihmisen jollain tapaa jalommaksi?
Hannu on ihailtavan rento otteissaan. Osaisinpa piirtää yhtä hyvin kuin hän.
Varsinaisen tarinan ensimmäinen, se koko sivun ruutu.Ymmärrän tuskasi tietyllä tasolla, mutta itseäni ei noissa tuo pikselöityminen haitannut. Ainoa kohta, missä itse kiinnitin tuohon huomiota oli sivun 6 Jurmo-Turku-Ulvila -kartta. Itse asiassa sivun 39 ruutu 7 on mielestäni erittäin hyvä! ;)
Sen jälkeen lukeminen oli sitä, että vahtasi, näkyykö viivoissa sahalaitaa vai ei.
esim. sivulla 39, ruudut 4,5 ja 7. Sivu 26, ruutu 3, nämä vain esimerkkeinä.
Näen heti punaista, kun näen pikseleitä!
Nykyajan koneissa. Esimerkiksi minun käytössäni olevat koneet ovat järjestään vuosituhannen vaihteesta, ja isolla resolla piirrettyä pensselityökalun viivaa saa wacom-kynänheilautuksen jälkeen odottaa puoli minuuttia.Tuo on tuttu ilmiö. Sain juuri uuden koneen, mutta sitä ennen jo pelkän sähköpostiohjelman avaaminen kesti tuon puoli minuuttia. Ongelma on siinä, että koneeseen tulee ajan kanssa kaikenlaista kuormittavaa töhkää. Aina voi yrittää poistaa ylimääräisiä ohjelmia yms. Voi myös yrittää ajaa defragmenterilla (vakio-ohjelma) tiedostot optimaalisempaan järjestykseen. Jos ei ole itse IT-guru, niin voi aina nöyrtyä pyytämään jotain valistuneempaa ystävää tekemään laskeneelle suorituskyvylle jotain (itse olen toiminut näin välillä). Olleellista on kuitenkin se, että mikä koneen käyttötarkoitus on. Jos kyseessä on erityistä työkäyttöä varten käytössä oleva laite, voi koneelta poistaa kaiken turhan ja todella käyttää sitä vain olelliseen tarkoitukseensa. Pointtini on se, että vanhastakin koneesta voi puristaa paljonkin enemmän irti, mutta se edellyttää käytännössä valintoja ja jonkun toissijaisemman uhraamista.
Eikä Itämeren merirosvoja ole kai käsitelty muissakaan maissa fiktiossa. Vai onko?Rosvo-Roopea lukuunottamatta ei tietääkseni. Varsinkin Vitaaliveljien toiminnassa (historiallisesti useita vuosikymmeniä Nicholas Grisefothin ajan jälkeen) olisi uskomattoman hieno viitekehys jollekin kotimaiselle seikkailusarjiksen tekijälle. Ilmeisesti Ahvenanmaan merimuseossa on esillä näiden "Jumalan ystävien ja kaikkien vihollisten" alkuperäinen lippu.
En lukenut koko ketjua joten pahoittelut siitä, Kysyisin kuitenkin sellaista että julkaistiinko Alamaailma sarjasta osia 3 ja 4? Osat 1 ja 2 löytyy hyllystä ja muita ei vain tunnu mistään löytyvän.
En lukenut koko ketjua joten pahoittelut siitä, Kysyisin kuitenkin sellaista että julkaistiinko Alamaailma sarjasta osia 3 ja 4? Osat 1 ja 2 löytyy hyllystä ja muita ei vain tunnu mistään löytyvän.Ahaa, tämä selittää asian, jota olin pohtinut.
arvostelun tämä paneeli toi erityisen kovasti mieleen Hugo Prattin vaikkakin laiva on hieman jäykemmin tehty kuin mestarilla.Hieman off-topic, mutta eikös noi Cortojen laivat, autot yms. piirtänytkin etupäässä Mestarin studion väki, eikä niinkään Mestari itse?
Hieman off-topic, mutta eikös noi Cortojen laivat, autot yms. piirtänytkin etupäässä Mestarin studion väki, eikä niinkään Mestari itse?
Akateemisessa oli uusin Grisefoth.Ootko ajatellut lukea tuota pikkaisen kauempaa, jos se vaikka auttaisi? :)
Keskiaikaa kuvattuna pikseleillä.
Taitavan tekijän lahjat menevät ihan hukkaan.
Hohhoijaa...
Lukkarisen sarjakuvat ovat jääneet minulta oikeastaan kokonaan väliin (näiden kommenttien perusteella olen jäänyt jostakin paitsi, huomaan sen), mutta joskus minusta tuntuu että minun pitäisi hankkia aika silmälääkärille kun en yhdessäkään hyppysiini päätyneessä sarjakuvassa ei pikselöityminen, sahalaita tai muu sellainen ole ollut lukukokemusta häiritsevä tekijä. Sarjainfon ja Kvaakin perusteella kuulun vähemmistöön.
Sen sijaan on kyllä hyvä ruoskia kustantajia painoteknisestä laadusta ja esimerkiksi viime vuonna suttuinen Muumi-julkaisu sai täyslaidallisen kritiikkiä aivan syystä.
On todella harmi, että esim. Blueberry-ketjussa ei ole puhuttu albumin juonesta tai muusta lukemiseen liittyvästä mitään. Hyvää taas oli se, että Like tietää nyt missä oli vika.
Kommenttini suhteellisuudentajusta tähdentää lähinnä sitä, että mielestäni pikselöityminen tai sen puute ei ole IHAN niin ensisijainen tai teatraalinen lähtökohta lukea ja arvioida sarjakuvia saati niiden tekijöitä, että sille täytyisi omistaa lukuisia ja usein teemassaan ainoita itse sarjakuvaa käsitteleviä ketjuja.
Parasta vaan mätkiä halolla het' suoraan.
Asko, jos painaisit pari Texiä esim. 300 dpi:llä. Eikö keneltäkään muka tulisi "palautetta"?
Pitää vain harkita mihin se mätkintä het'suoraan kohdistuu.
Tässä ketjussa hätkähdytti halon osuminen ensisijaisesti Hannuun.
...
Toimitus ja kirjapaino ovat tosiaan paljon paremmat kohteet kärkevimmälle huomauttelulle kuin Kvaak ylipäätään saati piirtäjälle tai teokselle omistettu ketju, jossa mielestäni voisi jakaa mielipiteitä itse teoksista eikä niiden painoteknisistä virheominaisuuksista.
Tosi tarina: Taisteluni
TV1 Klo: 20.00 Pvm: 29.09.2009
Kuvittaja Hannu Lukkarinen kohtaa kipeät muistonsa vielä kerran, tällä kertaa hyvin aseistautuneena: kynällä ja miekalla. Ohjaus Kirsi Markkanen.
Grisefoth sai hyvät arviot uusimmassa dBD-lehdessä. Neljä tähteä viidestä.
Arvostelija ihmettelee kuinka Ruusuvuori ja Lukkarinen löydetään ranskalaisessa sarjakuvakentässä vasta nyt.
Minkähän kokoinen tuio ranskalaislaitos on? Onko albumikokoinen vaiko pienennetty? Aattelin vaan että Lukkarisen grafiikka voisi toimia hiukan pienempänä paremmin. Mielestäin.
Tietääkö kukaan, onko Nicholas Grisefothiin suunnitteilla jatkoa?
Onkos se alkuperäisteos Varastettu pyhimys saatu nyt siis loppuun sarjakuvamuodossa? Tietääks' joku.
Täällä jo ehdimme kantta ihastella. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13776.msg353186.html#msg353186)Tuo ketju on mennyt multa ihan oli. Ylläpito taas leikellyt tietenkin.
Tuo ketju on mennyt multa ihan oli. Ylläpito taas leikellyt tietenkin.
Onko siis kellään tietoa, että olisiko näitä tulossa lisää? Nyt on ollut jo aika paljon breikkiä edellisestä. Voisi tosiaan olla saumaa jatkolle, kun Ranskassakin jo julkaisevat.
Tästä näkökulmasta katsoen sivulla 55 ensiesiintymisensä tekevällä ritarihemmolla on vuonna 1300 selvästi vanhanaikainen kypärä,
Ainakaan Pohjois-Euroopassa tuommoinen tynnyrimallinen kypärä ei vielä vuonna 1300 ollut mitenkään vanhanaikainen varuste. Se oli tullut näillä leveysasteilla käyttöönkin vasta vähän aikaisemmin, ja säilyi pitkälle 1300-luvun puolelle (vaikkei mikään erityisen onnistunut konstruktio ollutkaan)....joka tapauksessa sellaista ei olisi pidetty meritaistelussa, varsinkin jos aikomuksena on loikata toisen laivan kannelle (kun se merikään ei niin kovin tyyni ollut).
...joka tapauksessa sellaista ei olisi pidetty meritaistelussa, varsinkin jos aikomuksena on loikata toisen laivan kannelle (kun se merikään ei niin kovin tyyni ollut).
Ja nyt Kvaakin arvostelussa:Mitä, arvostelussa ei mainittu rasteroitumista! :)
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1988
Divinen blogin kritiikissä oli viittaus Kvaakissa käytävään Lukkaris-keskusteluun (tai sen puuteeseen?). Mielestäni fiksumpaa olisi kuitenkin tulla itse tänne ketjuun käymään sitä keskustelua, jos aihe kiinnostaa.Nyt menee jo metakeskusteluksi, mutta tekstisi implikoi, ettei Niuho olisi käynyt keskustelua tässä ketjussa. Koska hän kuitenkin on, ei kuvattua ongelmaa ole - ja Kvaakissahan on aika normaalia toimintaa kertoa esim. linkkien avulla jos sarjakuvista kirjoitetaan jossain muualla. Pitäytykäämme tässä ketjussa kuitenkin edelleen Lukkarisen sarjakuvissa.
Mielestäni fiksumpaa olisi kuitenkin tulla itse tänne ketjuun käymään sitä keskustelua, jos aihe kiinnostaa.Samaa jäin minä miettimään. Uusin on vielä lukematta enkä noista vanhemmista kauheasti yksityiskohtia muista. Muuta kuin että kehitystä on koko ajan tapahtunut, sekä tuotantoteknisellä että kerronnallisella puolella. Näin kun jälki on kehittynyt pikselivapaaksi, äkkiseltään piirros näyttää hyvältä, mutta sitten kun viivaa katsoo tarkemmin se paljastuu edelleen liian helposti konejäljeksi. Viivojen paksuudet vaihtelevat hieman randomina yms. Toisaalta kone kyllä selvästi auttaa, sillä se tekee valkoisella tussaamisen/maalaamisen yhtä helpoksi kuin mustaamisen. Ja tämä selvästi sopii Lukkariselle. Tuo on hieno setti. Lukijan kannalta valitettavan hitaasti tarina eli kokonaisuus kumuloituu, uskoisin että Griselfothin seikkailut ovat parhaimmillaan juurikin peräkanaa luettuna.
Tuo on hieno setti. Lukijan kannalta valitettavan hitaasti tarina eli kokonaisuus kumuloituu, uskoisin että Griselfothin seikkailut ovat parhaimmillaan juurikin peräkanaa luettuna.Itse tein juuri näin, kun kannoin Susien linnan festareilta kotiini. En tohtinut aloittaa sitä ennen aikaisempien osien kertaamista, ja vaikka tarina toimi standalonena ihan hyvin, oli hyvä että koko saaga oli tuoreessa muistissa.
Ranskapainoksissa tekstaus (joka on mielestäni hyvin tärkeä osa sarjakuvan visuaalisuutta) on paremmassa kuosissa kuin yhdessäkään suomialpparissa. Kotimaisista uusin Griselfoth on paras, mutta ei tuo fontti elävyydessä silti vedä vertoja ranskan poikain fontille. (Italiasta ei löytynyt netistä esimerkkiä.) Kuollut tekstaus ja konemainenviiva ei välttämätä ole voittajayhdistelmä.Grisefoth, ilman ällää. Samaan fonttijuttuun kiinnitin huomiota juuri nyt kun luin kaikki osat putkeen. Viimeinen on selvästi paras. Ulkomaisia laitoksia en olekaan nähnyt.
Tuossa kun on moitittu miehen kuvakerrontaa, niin muistaako kukaan mitä sarjakuvia Lukkarinen on mahdollisesti kertonut lukeneensa? Miksi hän päätti siirtyä kuvittamisesta sarjakuvaan? Täytynee tutkia asiaa.
Sarjainfoista 98 ja 116 löytyy Lukkarisen haastattelut, joissa ainakin tämä puoli selviää. Google: "Sarjainfo Hannu Lukkarinen"Niinhän tossa sivu kaks takaperin jo tuli ilmi. En vain ole kerennyt tsekkaamaan. :)
Aika hyvinhän Lukkarinen on Kvaakissa huomioitu, kun katsoo arvosteluiden määrää.
Nyt menee jo metakeskusteluksi, mutta tekstisi implikoi, ettei Niuho olisi käynyt keskustelua tässä ketjussa. Koska hän kuitenkin on, ei kuvattua ongelmaa oleNo ei ainakaan nimimerkillä Divine saati Niuho...
Ranskalaisen painoksen kansi näyttäisi olevan sama kuin suomalaisen originaalin.
Kustantaja on siis Editions Mosquito.
Ronkoteus valittu bdZoomin "viikon sarjakuvaksi".
http://bdzoom.com/85323/bd-de-la-semaine/«-ronkoteus-»-par-lukkarinen-et-paasilinna/
Jaa. Odottamaton menestys oli siis se, että eka painos myytiin loppuun kolmessa päivässä. Muistelisin, että ensimmäinen painos Raatteen tietä oli tuhat kappaletta. Siitä ei kahdelle tekijälle paljon heru, käsittääkseni.En nyt yhtään tiedä sarjakuva-albumien tekijäpalkkioista, mutta olettaisin, että siellä on sama systeemi kuin kirjapuolellakin (etenkin Otavan kaltaisella isommalla kustantamolla). Näin tekijät ovat siis todennäköisesti saaneet varsinaisen palkkion, joka ei ole riippuvainen myynnistä. Myydyistä kappaleista tulee sitten tietenkin jonkin pisteen jälkeen provikkaa. Provikan osalta siis olettaisin, että tekijätkin voivat pitää albumia menestyksenä, jos tosiaan eka painos myytiin loppuun, koska sen pohjalta voi olettaa, että tosiaan saavat myös sitä provikkaa myydyistä kappaleistakin.
Mutta vuosien varrella on tullut luettua lehdistäniin niin paljon tyhjiä ylisanoja että kyynisyys hiipi väkisinkin pintaan.Joo, onhan se vähän surullista, että menestykseksi lasketaan 1000 kappaleen painoksen myyminen loppuun. Olisi paljon mukavampaa, jos perässä olisi yksi nolla lisää. Etenkin sarjakuvan kohdalla.