Ehkä siis tuonne "muut sarjakuva-aiheet"-osioon ilmestyy jossain vaiheessa tajunnanvirtainen ketju "hdc lukee".
Pauli Kallio et al - Noin seitsemän taidetta
Ja myönnän että olisin mielelläni nähnyt mitä Kallio olisi kehittänyt vaikka arkkitehtuurista tai veistotaiteesta...
Ja onhan tämänkin kustannuspäätöksessä eittämättä vaikuttajana eräs Quentin T ja elokuvansa Kill Bill...
Lone Wolf & Cub -elokuvien (saati siten Shogun Assassinin) maine on myös paljon vanhempaa perua ja varmati vaikuttanut enemmän Koiken tuotannon englanniksi kääntämiseen.
Shogun Assassin on klassikko mutta sitten kun tajuaa että kyseessä on elokuvasarjasta leikattu "kooste", vähän toisesta ja hiukan toisesta...Tosiaan, arvostus Shogun Assassinia kohtaan nousee aivan uudelle tasolle kun tajuaa kuinka hienosti kahdesta elokuvasta on koostettu yksi täyisin omanlaisensa mutta silti koherentti kokonaisuus. SA on paljon enemmän kuin pelkkä "the best of Baby Cart 1 & 2", kiitos pitkälti Daigoron kertojaäänen, joka muutta ulkopuolisen näkökulmasta kerrotun pulp-henkisen samuraiseikkailun sarjaksi outoja lapsuudenmuistoja, joissa isi leikkaa vastaantulijoilta raajat irti mutta on silti hurjan kiva isi ja metsän eläimetkin on tosi jänniä. Alkuperäistä modernimpi score toimii myös hienosti.
Tässä tapauksessa sanoisin myös että vanhannäköisyys toimi ja varmasti toi mukaan hieman sitä kauhufiilistä, joka kliinisemmin toteutettuna olisi hukattu.
Raina Telgemeier - Hymy
Voisin avata tästä oman ketjunkin mutta en ehkä halua elää maailmassa jossa tämä sijoittuu osastoon "alternative ja omakustanteet".
Tsutomu Nihei - Biomega 1
.....
En oikein tiedä mitä tästä ajattelisin, kakkososa pitänee lukea.
Stan Sakai - Usagi Yojimbo 9: Daisho & 10: The Brink of Life and Death
Ja että sarja etenee lyhyillä jutuilla ja päähenkilön kehittyminen mihinkään suuntaan ei ole kovin keskiössä, mutta tässä on kuitenkin pitkän sarjan luonnetta (kymppiosassa tuli vastaan muutamakin vanha tuttu joita piti vähän kaivella muistilokerosta että mitäs tämä tyyppi tekikään viimeksi).Pidemmän päälle Usagin & muun vakioporukan muuttumattomat luonteet alkavat vähän kääntymään itseään vastaan, varsinkin kun Sakai on asettanut hahmonsa maailmaan, missä ollaan monesti lain & moraalin harmaalla alueella. Usagin menneisyyteen sijoittuvat tarinat ja esim.
Kou Yaginuma - Twin Spica 1&2
Mangasarjan kaksi ensimmäistä osaa, niteissä oli sekä jatkuvajuonista tarinaa että molempien kirjojen lopussa varsin runsaastikin ekstratarinoita valottamassa taustoja ja menneisyyden tapahtumia.
Perusidea tässä on tuttu, päähenkilötyttö menee erikoisalan kouluun ja siellä opetellaan erikoisalaa ja draamaillaan, tää on nähty. Kiinnostammaksi asian tekee aihe, ollaan lähitulevaisuudessa, koulu on Tokyo National Space School ja Asumi haluaa astronautiksi. Perustaso pysyy maanläheisenä ja realistisenoloisena mutta pieni ripaus scifi-lupausta piristää.
Ja tunnelmakin on miellyttävä sekoitus innostusta, rauhallisuutta ja melankolisuutta. Tarinassa on selkeä draivi mutta ei ole mitään kiirettä laittaa joka väliin yltiödramaattisia käänteitä (vielä ei ole edes ehditty puimaan romanttisia suhteita vaikka olen melko varma että niitä tulee) ja toisaalta menneisyyden tragediat kummittelevat taustalla (joskus kirjaimellisesti).
Kiinnostava alku, katsotaan mitä tästä tulee.
Kazuo Koike & Kazuo Kamimura - Lady Snowblood Vol 1
Koiken tunnen vain maineelta, ja ensitutustumiseksi lopulta pidin tästä enemmän kuin odotinkaan. Jutut ovat omalla tavallaan hyvin suoraviivaisia tarinoita joissa huipputaitava salamurhaaja Yuki pistää lihaa kylmäksi, yksittäisinä palkkakeikkoina tai liittyen jotenkin laajempaan kostotarinaan ("rape-and-revenge"-klisee väännettiin niin että Yukin äiti on kärsinyt osapuoli, halusi lapsen toimittamaan kostonsa).
Masamune Shirow - Appleseed 1&2
Mitäköhän Masamune Shirowille kuuluu, oli kovasti esillä siinä 80-90-luvun vaihteessa ja sen jälkeen ei juuri ole herra ollut esillä...
Olin nämä lukenut joskus aikaisemminkin, mutta ainakin nyt tuntuu että pitäisin näistä enemmän ilman kaikkea tätä mecha-rymistelyä, scifimaailmapuolelta tästä voisi löytyä jotain kiinnostavia elementtejä (tosin saattaa olla että nekin on joku muu käyttänyt paremmin).
kirjoittaja kertoi Shirow'n keskittyneen nättien kuvien viilailuun minkään kertovamman tekeleen sijaan.
Nättiä joo. Rasvasta, ruskeata reittä ja rintaa, ja
ruostunutta robottia...
Kerascoet & Hubert - Beauté 1: Désirs exaucés
Ilmeisesti kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa samoilta tekijöiltä joilta olin aiemmin lukenut Miss Pas de Touche -sarjaa.
Tämä on sadunomainen tarina eteläisen kuningaskunnan pienen kylän halveksidusta tytöstä (nimeltään Morue, 'Turska') joka metsässä tekee palveluksen keijukaiselle ja saa yhden toivomuksen...jonka seurauksena muuttuu maailman kauneimmaksi naiseksi.
Arvatahan voi että ei siinä hyvin käy, kun kunnon satujen henkeen tässäkin on usein varsin tylyä menoa, ihan ilman mitään "historiallista realismia".
Tsutomu Nihei - Biomega 1
Hmm. Scifistinen manga, kuvitus on aika jännää ja siihen ainakin tämä osa pääasiassa perustuu, puhetta ei paljoa ole ja kauhea rähinä päällä melkein koko ajan...mutta ei tässä vielä kovin paljoa tapahtunut.
Vaikuttaa niiltä sarjoilta joissa pääasiallinen piirtäjä on nyt myös ryhtynyt kirjoittamaan, ja vielä ei kaksi tehtävää ole tasapainossa.
En oikein tiedä mitä tästä ajattelisin, kakkososa pitänee lukea.
Tom Gauld - Goliath
Mä sain joskus kauan sitten siskolta
jotain näitä Gauldin juttuja. Ajatteli varmaan että
tykkään tikku-ukoista. Olihan niissä omanlainen
tunnelmansa, mut joopa joo.
Nyt kun luin tätä ketjua ja muistin asian niin
vilkaisin googlea eikös vaan tuo tekee jo kansikuvia New
Yorkeriin. On tää ihme maailma.
Kou Yaginuma - Twin Spica 3&4
Jatketaan tämän parissa, tarina jatkuu erikoisella sekoituksella intoa ja melankoliaa. Edellisosissa vähän kasvateltu dramaattinen kaari etenikin jotenkin tosi oudosti ja sitten se vaiettiin, nyt tuli jotain uusia kehitelmiä. Hetkisen mietityttää että tietääköhän tekijä itsekään mihin suuntaan haluaa kehittää juttua vai onko tämä tarkoituksellista...
Mutjoo, aihe ja tunnelma vetävät yhä.
Charles Schulz - Complete Peanuts 1995-1996
Lopun aikoja lähestytään. Sarjalle oli tosiaan piristävää heivata neljän ruudun muoto menemään...vaan kovin paljon tässä on juttua aiheesta "Rerun haluaa koiran" kun taas esim. Tellu, Eppu ja Amadeus ovat kadonneet sivuhahmoiksi...
Montakohan kertaa sarjassa mainitaan zamboni?
Ressun veljistä oli vähän enemmän juttua (vaikkei ehkä olisi ollut väliksi), pidin myös metatasolla hämmentävänä niitä joitain strippejä joissa Ressu kirjoittaa kirjaa näiden seikkailuista: mitkä muut Tenavien tapahtumat ovatkin oikeasti Ressun kuvittelemia?
Raina Telgemeier - Hymy
Kvaak, ette ole kertoneet että Raina Telgemeieriä on julkaistu suomeksi, ihan itse jouduin hoksaamaan tämän kirjastossa.
Lars Jansson - Muumit sarjakuvaklassikot VIII
En ole näitä muumisarjiksia oikein lukenut ennen kuin D&Q alkoi niitä kokoamaan (ja WSOY julkaisemaan suomeksi), mutta hyvin Lars pitää puolensa: kehityskulku on eri suuntaan kuin Toven kirjoissa mutta mediaansa sopivaa.
No, tämän kirjan eka juttu (Robinson Muumi) tuntui jo nähdyltä, ja kaksi seuraavaakin (taide ja kylpylä) ovat huumorisarjojen peruskamaa mutta ihan sujuvasti toteutettuna, neljäs juttu Poliisimestarin veljenpoika oli taas viehättävän hämmentävää juttua.
Benoît Feroumont - Le Royaume 2: Les deux princesses
Ekan osan luin aikaa sitten, huvittavaa törmäilyhuumoria pienestä pseudokeskiaikaisesta kuningaskunnasta jonka rauhan suurimpana rasitteena ovat vittuilevat pikkulinnut.
Tässä osassa oli enemmän jatkuvaa juontakin kun suurempaakin uhkaa tuli esille, komediaa sitten vähän rajallisemmin ja se ei sinänsä suuria yllätyksiä tarjoa...
Tää on sellaista kivaa käyttösarjakuvaa.
Rei Hiroe - Black Lagoon 3&4
Tämänkään sarjan ensimmäisestä osasta ei oikein vielä osannut sanoa miten sarjaan tulisi suhtautua, mutta kivasti tämä ei ole mennyt siitä mistä aita on matalin, kirjat on pakattu liioitellun kovalla menolla ja väkivallalla mutta tarinaakin on mahtunut sopivasti mukaan. Viihdyttävää menoa.
Ja arvostan että Revy on kehittynyt muuksikin kuin asehulluksi versioksi manic pixie dream girlistä.
Marko Raassina - Kalevala
Tässä onkin varsin mainio teos jos haluaa ainakin perusjuonen tasolta tutustua mitä Kalevalassa noin suunnilleen tapahtuu mutta koko kirja tuntuu turhan raskaalta (ja me muut voimme sitten katsella miten tarinaa tulkitaan).
Kun kohteena on olla koko perheen kirja niin tietysti jää harmittelemaan joidenkin tarinankäänteiden suoraviivaistamista ja poisjättämistä: Kullervon tarina tulee toisessa kirjassa, kiinnostaa toki nähdä miten se on toteutettu, ja Ilmarisen myöhemmät vaiheet liittyvät siihen, mutta myös Väinämöisen lähdön lyhentäminen kirjaimellisesti lähtöön oli vähän harmi (ja Väinämöinen jäi muutenkin vähän turhan neutraaliksi hahmoksi). Parhaimmillaan sarja olikin Lemminkäisen osuuksissa, tämän taipumus kohellukseen kääntyy hyvin tähän muotoon.
Joo, idea on tietysti vanha mutta eipä taida tuo ihan heti mennä epäajankohtaiseksi ja toteutus on mainio. Sarjakuvien ja pilakuvien tekijänä Gauld on ehkä lähimmin infograafikko.
Shimoku Kio - Genshiken Omnibus 2
Japanilaiset on outoja, ja otakut on outoja, joten Genshiken (The Society for the Study of Modern Visual Culture, eli yliopistokerho animesta, mangasta, videopeleistä, cosplaysta yms. kiinnostuneille übernörteille) on myös aika hämmentävä: onhan tämä rankasti liioiteltua, onhan?
Mutta hauska tämä toki on. Tässä omnibuksessa on varsinaiset kirjat 4-6 tai jaksot 19-36, ilmeisesti sarjaa on vielä yksi paketti jäljellä (ja myöhempi jatkosarja).
Olen ihan tyytyväinen että se alun keskeinen juoni Sakin jarrutusyrityksistä on tässä vaiheessa tyynesti haudattu, nämä hahmothan jopa kasvavat.
Musta saari ja muut varhais-Tintit ovat luonnollisesti episodimaisia, koska niihin piti luoda cliffhangereita kun sarjat ilmestyivät ensin pätkissä. Ajan myötä albumeja muokattaessa muutettiin "leikkausta", lyhennettiin esimerkiksi ammuskelukohtauksia ja loivennettiin jyrkimpiä äkkikäänteitä.
Uudemmissa Tinteissä se cliffhanger on melkeinpä jokaisen sivun viimeinen ruutu. Julkaistiinko ne sivu kerrallaan Tintin-lehdessä? Yllyttää kääntämään sivua, mutta joskus vähän rasittava maneeri.
Benoît Feroumont - Le Royaume 3: Le prétendant
Kolmannessa albumissa on kanssa albumin mittainen tarina, kun naapurivaltakunnan prinssi tulee kosimaan prinsessaa, mutta asiat eivät mene helpoimman kautta, varsinkin kun mukaan tulee taikajuomaa...
Tässä on taas reippaampaa törmäilyhuumoria, juonenkäänteet ja henkilöt sopisivat johonkin koomiseen oopperaan, varsinkin kun sarjankin mittakaavassa tapahtuu kehitystä (sellaista kehitystä jota lukija on tietysti osannut jo odottaa, mutta kuitenkin).
Darwyn Cooke/Darwyn Cooke & Amanda Connor - Vartijat ennen: Minuuttimiehet & Silkkiaave
Tietystikään näitä ei pitäisi lähteä vertailemaan toisiinsa tai niihin Vartijoihin, mutta sanotaanko että täyttivät tarkoituksensa.
Minuuttimiehet antaa kivasti tilaa myös vähemmälle huomiolle jääneille hahmoille, taustoituksista annettiin jonkin verran vastauksia joihinkin Vartijoissa jääneisiin vähän avoimiin tai epätyydyttäviin käänteisiin, joistain juonenkäänteistä ja ratkaisuista taas en niin pitänyt.
Silkkiaave on symppis, mukava että lähti tyylillisesti reippaasti omanlaisekseen, vaikka lopputulos on myös vähän, no, triviaali.
Nämä olivat näistä esitarinoista myös etukäteistietojen perusteella kiinnostavimmat, mutta ehkä niitä muitakin pitää vilkaista.
Rucka, Lark & Arcas - Lazarus vol 1 & 2
Dystopia maailmasta jossa kastierottelu jaottelee väen tiukasti Perheisiin, maaorjiin (väkeen joista on hyötyä perheille) ja roskaan (loput), tarkemmin kuvataan läntisessä USAssa vaikuttavaa Carlylen perhettä ja näiden biokehitettyä taistelijaa Forever Carlylea.
Näissä parissa osassa on paljon maailmankehittelyä ja mukavan tyly meininki: olen tähän mennessä pitänyt varsin paljon kaikista Greg Ruckan jutuista jotka olen lukenut joten niin myös tästä.
Mignola, Golden & Stenbeck - Baltimore: The Plague Ships
Varsin mignolamainen sarjis antisankarista joka jahtaa vampyyreja ensimmäisen maailmansodan tienoilla (vaikka kuvittaja onkin Stenbeck).
Vampyyrit ovat onnistuneen pahiksina kuvattuja (ja zombit myös) ja miljöössä on omaa charmiaan, vaikka noin muuten tarina on ainakin tässä ensimmäisessä osassa lähinnä kliseeparaati. Katsotaan nyt mitä jatkoa seuraa.
Frank Madsen - Iku Avaruuspoika: Suoplaneetan kaapparit
Näitä lego-scifi-sarjiksia ei vissiin tehty enempää kuin kaksi albumia? Sattui tämä jälkimmäinen käsiin joten luin, ja onhan tämä lajityypissään ihan symppis tapaus vaikka tämänsorttinen lapsille suunnattu lelumainossarjakuva noin yleisesti on aina eettisesti vähän arveluttavaa...
Matsuri Akino - Pet Shop of Horrors 1&2
Chinatownissa on Kreivi D:n hoitama lemmikkikauppa joka myy varsin...erikoisia lemmikkejä, yleensä tarkoilla hoito-ohjeilla joita rikottaessa kauppa ei ota mitään vastuuta seurauksista. Ja yleensä niitä ohjeita rikotaan ja huonosti käy.
Yksi poliisikin kiinnostuu oudoista kuolemantapauksista ja alkaa kytätä Kreivi D:tä...
Okei, onhan tämä aika tolkuton ja irralliset tarinat toistavat samaa kaavaa, ansiot ovat enemmän yksityiskohdissa. Jatkuvampaa juonta tulee lähinnä sen poliisi Leonin puolesta joskin siinäkin sävy on enemmän shonen-aita kuin trilleriä. Tekijä tasapainottelee kauhun ja tilannekomedian välimaastossa, mahdollisesti tietoisesti tai koska ei ole osannut päättää kumpaan suuntaan haluaa sarjaa viedä, mutta ainakin jonkin matkaa sarja on tarpeeksi viihdyttävää hupia (samalla oletuksella että ei tämä loputtomiin jaksa kantaa).
Jeff Lemire - Sweet Tooth 2 & 3
Dystopiahan tämä on mutta minun makuuni ehkä liiankin periksiantamattoman karu ja synkkä. Kiinnostaa kyllä seurata mihin tarina vie...
Tosin on myös todettava että Lemire vie sarjaa eteenpäin aika väljällä kerronnalla, traden lukee nopeasti ja tämä olisi varmasti ollut tosi rasittavaa lukea yksittäisinä lehtinä.
Otsuka & Yamazaki - Kurosagi Corpse Delivery Service 4
Olen aikoinaan lukenut kolme ensimmäistä osaa...viisi opiskelijaa joilla on erilaisia luonnollisia ja yliluonnollisia kuolleisiin ruumiisiin liittyviä taitoja selvittelee löytyviä ruumiita ja niihin usein liittyviä rauhattomia sieluja. Viehättävä sekoitus kauhuilua ja aika makaaberia huumoria, outoa mutta usein myös hauskaa.
Ei tässä kauheasti jatkumoa näy olevan ainakaan tähän mennessä, irrallisia juttuja.
Stan Sakai - Usagi Yojimbo 9: Daisho & 10: The Brink of Life and Death
Ysi-kirjan alussa onkin sopivasti James Robinsonin esipuhe jossa kertoo kuinka ensivaikutelmana sivuutti Usagi Yojimbon "gimmick"-sarjana, ja vähän samaan tyyliin itsekin olen ollut tietoinen sarjasta vaikka kuinka kauan muttei ole tullut tutustuttua kuin vasta viime vuonna...ja tämähän potkii hyvin.
Hyvää, reippaasti etenevää ja aiheiltaan vaihtelevaa tarinankerrontaa, kiva historiallinen miljöö, samuraieetosta...Usagi on alusta alkaen tarpeeksi taitava miekkamies että tarina menee hyvin perinteisen kehity-koko-ajan-kovemmaksi-shonenkliseen ulkopuolelle muttei myöskään ole mitään itsetarkoituksellista veribalettia (vaikka porukkaa kuoleekin aika kovaa vauhtia).
Leo - Aldebaran 3: The Creature
Eli siis alkuperäisalbumeissa viides Aldebaran ja ensimmäinen Betelgeuse. Meni turhan pitkään ennen kuin tämän luin mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan (ja laitoinkin samantien kirjastoon varaukseen seuraavan osan).
Yhä vain sellainen scifisarja joka ensivilkaisulla näyttää että ei voisi vähempää kiinnostaa, Leon tyyli on aika kuivakkaan oloista ja kova avaruusscifi ei nyt ole niin suosikkilajejani, mutta kun alkaa lukea niin hyvin vie mukanaan.(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Gail Simone et al. - Villains United & Secret Six: Six Degrees of Devastation
Uudelleenluentaa, jos kävisi läpi näitä Simonen Secret Sixeja (ja ehkä myös Birds of Preyta). Nämä kaksi kirjaa ovat varsinaista jatkuvaa (tuota pikaa lopetettua mutta mikäs muu on uutta) sarjaa edeltäviä minisarjoja, Villains United liittyi DCUn yhteen megaspektaakkelicrossoveriin joten mukana on paljon porukkaa ja viittauksia muihin sarjoihin mutta siinä oli jo mainiota hahmokuvausta (Catman ja Deadshot ehtivät ymmärtääkseni jo tuottaa oman osuutensa fanfiktiota).
Six Degrees of Devastation taas seisoo jo vähän enemmän omillaan vaikka Villains Unitedin tapahtumat tietysti ovat mukana, ja Secret Six on sillai harmaalla alueella liikkuva palkkasoturiryhmä. Mutta vaikka hahmot saavatkin sympatiaa osakseen niin kivasti tulee aina silloin tällöin esille että niin, näistä ainakin suuri osa on yhä pahiksia.
Ja kun on lueskellut vaikkapa viime vuosikymmenten Batman-juttujen loputonta psykologointia joissa jokainen henkilö on angstisesti rikki niin nämä "joskus ihmisten tappaminen on käytännöllisin ratkaisu pulmiin" tapaukset ovat varsin elähdyttäviä.
Gail Simone et al. - Secret Six: Unhinged & Depths
Varsinaisen Secret Six -sarjan kaksi ekaa tradea, joista Unhinged oli aikoinaan jäänyt välistä lukematta, ja yhä vaan aika hulppeaa menoa, tunnelmat vaihtelevat rajusti huumorin ja synkkyyden välillä. Osa viittauksista muuhun DCU-jatkumoon menee yhä ohi kun olen aika turisti siellä, mutta hyvin tätä lukee ilmankin...
Lat - Town Boy
Tähän on ilmeisesti olemassa aiempi osa Kampung Boy, jossa malesialainen tekijä kuvaa lapsuuttaan: hyppäsin suoraan tähän jossa päähenkilömme perhe muuttaa isompaan kaupunkiin ja siellä sitten vietetään teini-ikää jossain 50-60-luvun vaihteessa.
Tuo on Town Boyn alkupuolelta yksi sivu: tummatukkainen on Lat, vieressä sohvalla on koulutoveri Frankie (jolla on "kaikki levyt") ja tanssija on veljensä Ricky.
Sivutaitto vaihtelee myös, mukana on tuollaisia sarjallisia sivuja, koko sivun kuvia, koko aukeaman kuvia, muutama tekstisivukin...
Kazuo Koike & Kazuo Kamimura - Lady Snowblood Vol 2
Toinen osa, jossa Yukin taustoja selvitellään lisää, ja kostotarina jolkuttelee eteenpäin vaikka sen puitteissa pitääkin heittää sivukeikkaa, ja kirja päättyy yhden sellaisen cliffhangeriin, josta kai sitten jatketaan seuraavassa osassa.
Tämä kärsi hieman tyypillisestä kakkososa-ongelmasta, pyöritellään eteenpäin juonikuvioita jotka laitettiin kovemmalla impaktilla liikkeelle ensimmäisessä osassa, mutta ratkaisuja saa odottaa seuraaviin osiin...mutta sarjan parissa jatketaan.
Leo - Betelgeuse 1: The Survivors
Eli Betelgeuse-sarjan osat 2 ja 3. Yhä vinkeää scifiä, vaikka tarinaltaan nämä osat ovat vähän köykäisiä, katsellaan maisemia ja edetään paikasta toiseen (ja siellä toisessa paikassa varmaan alkaa kohta tapahtua enemmän). Mutta Betelgeusen maailma on aika happoisen outo ja henkilösuhteiden tasapainottelua tehdään myös kiinnostavasti.
Pakkohan tätä on jatkaa.
Gail Simone et al. - Secret Six: Danse Macabre & Cats in the Cradle
Pari tradea lisää. Eka liittyy johonkin crossoveriin jota en sen tarkemmin tunne (olisko Blackest Night? Jotain zombeja jotka jotenkin liittyy Vihreään lyhtyyn) ja Suicide Squadiin jota en myöskään juuri tunne, lopputulos siis muuhun sarjaan verrattuna aika tylsä.
Seuraavassa piristytään joskin homma menee myös vähän hajanaiseksi kun porukka rakoilee omiin suuntiinsa ja mukana on myös yksi täytetarina ja sitä seuraavankin jutun, jossa sixiläiset ovat länkkärissä, yhteys muuhun sarjaan on vähän hämärä...
Mutta on tää silti kiva sarja.
Herge - Musta saari
Tavallinen albumiversio ei ole koskaan kuulunut suosikki-Tintteihin, ennemmin siihen toiseen päähän: tätä lukiessa tuli mieleen että johtuukohan se episodimaisuudesta joka tässä vanhemmassa versiossa korostuu (mutta ehkä se on hyväkin).
Näiden vanhempien näköispainosten julkaisu suomeksi on kuitenkin tervetullut asia, seuraavia odotellessa (ja jahka näitä tulee lisää niin pitäisi varmaan lukea nämä vertaillen ruutu ruudulta kohtaus kohtaukselta että mitä on muutettu).
Hergé - Faaraon sikaarit
... miten Hergé on rytmittänyt tarinansa sivuiksi: varsin hyvin sortumatta niihin keinotekoisiin viimeisen ruudun koukkuihin jotka vaivasivat joskus myöhemmin (mutta samalla on toki selvää että jotkut kohtaukset tulevat toimimaan paremmin kun sivulle oikeasti mahtuu enemmän tapahtumia...). On se kova.
Brian Azzarello et al. - Vartijat ennen: Koomikko & Rorsschach
Se toinen suomennettu Before Watchmen -paketti, ja minusta heikompi: Azzarellon rankistelu ei ole niin makuuni. Koomikko oli kuitenkin ajoittain ihan kiinnostava, hahmo sai taas vähän enemmän puolia itselleen.
Rorschachin puoli sen sijaan oli aika lailla "kai meidän pitää joku oma sarja hänelle keksiä"-harjoitus jossa ei ollut mitään sellaista mitä itse Watchmen ei olisi jo tehnyt ja paremmin. Ja joku ehkä pitää tästä Lee Bermejon kuvituksesta, minä en.
Kai ne kaksi muutakin kirjaa pitää vilkaista.
Juba - Viivi & Wagner: Sikamainen selfie
Strippikokoelmien uudemmasta päästä, en ole näitäkään kai ihan järjestyksessä lukenut kun perusrakenteessa ei muutoksia tapahdu.
Yksittäisstrippien ohella Juba tekee paljon näitä lyhyitä tarinajatkumoja joissa jotain juonenkäännettä käsitellään viikon parin ajan ja sitten tietysti palautetaan status quo -tilaan.
Kuten tuolla varsinaisessa V&W-ketjussa todettiin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5396.msg469177.html#msg469177), Juba hyljeksii punchlineja ja samaa perinteisen stripin rakenteen uudelleenmuokkausta ovat myös nämä "juonelliset" tarinat, jotka etenevät absurdein kääntein, eivät rytmity punchlineilla ja päättyvät antikliimaksiin. Ja luulen että näissä albumeissa malli toimii paremmin kuin lehdistä luettuna...
V&W ei ole enää sitä mitä se joskus oli mutta ei se pystyynkuollutkaan ole. Vielä.
Matsuri Akino - Pet Shop of Horrors 3&4
Lisää näitä, tuo edellämainittu kaava näkyi nyt aika lailla vähemmän, erilaisia juttuja tuli mukaan ja samalla kyllä kuviot menivät tolkuttomammaksi...aika vaikea tätä on sijoittaa hyvä-huono-akselille, mutta viihdyttää vielä...
Otsuka & Yamazaki - Kurosagi Corpse Delivery Service 6
Vitonen lukematta, siirryin siihen osaan mikä löytyi.
Ja tässä alkaakin tulla enemmän jatkumoa, siinä määrin että juonenkäänteiden selvittelyä jatketaan ilmeisesti seuraavassa osassa. Ja pitkähkö historiallinen sivutarinakin on mukana...
Makaaberiutta on yhä mukana, tässä osassa sitten vähemmän huumoria.
Stan Sakai - Usagi Yojimbo 11: Seasons
Usagin seikkailuilla jatketaan, mukana on lyhyitä tarinoita (tässä on muutamassakin jutussa vähän kummitusjuttuvaikutteita) ja toisaalla edistetään laajempaa poliittista myllerrystä taustalla...
Yhä vaan toimii.
Stan Sakai - Usagi Yojimbo 12: Grasscutter
Siinä missä aiemmissa kirjoissa on ollut enemmän lyhyitä juttuja jotka punoutuvat toisiinsa ja kerronta on usein aika ilmavaa, tämä oli yhtenäinen tarina jossa on suuri määrä liikkuvia osia, hyppiminen henkilöstä toiseen kävi joskus aika hengästyttäväksi ja kun tarinassa on neljä(!) prologia niin eksposition määrä ei ole vähäinen...ja samalla kun panokset kovenivat niin vähän kävi mielessä joko tämä kävi liiankin raskaaksi. Mutta kiinnostaa nähdä miten juttu etenee.
Plussaa myös yhä tyylikkäästi toteutetuista folkloristishenkisistä kauhuelementeistä.
Matt Fraction & Chip Zdarsky: Sex Criminals 2 - Two Worlds, One Cop
Sex Criminalsin ensimmäinen osa perustui erikoiseen ideaan (päähenkilöt jotka orgasmissa pysäyttävät ajan, ja alkavat supervoimiensa avulla ryöstää pankkeja) jonka kierroksia vielä kasvatettiin (jonkinlainen salainen poliisi valvoo tälläisia voimia käyttäviä henkilöitä), omituinen mutta toimiva juttu, hauskakin sillai ei-teinillä tavalla mikä on myös mukava yllätys aiheen huomioiden ja mukana on kuitenkin myös sisältöä...
Kakkososassa on vähemmän tätä, sen sijaan huomio keskittyy päähenkilöiden (ja muutaman muun) suhteisiin ja elämään. Epäilemättä pyrkimyksenä on antaa sarjalle vakavampaakin pohjaa kuin pelkkää seksisupersankarikomediaa, mutta tämän parikymppiset-angstaa-slice-of-lifessa ei kuitenkaan mitään niin uutta tuoda lajityyppiin ja tuntuu että jos tähän suuntaan mennään niin enemmänkin olisi voitu tehdä (ja samalla lukija kaipaa lisää Sex Policea, tietysti).
Mutta kiinnostaa kyllä miten tämä jatkuu.
Mignola, Golden & Stenbeck - Baltimore: The Curse Bells
Mignola, Golden & Stenbeck - Baltimore: A Passing Stranger
Sarjaa eteenpäin, tyylilaji pysyy samana. The Curse Bells olikin varsin mainio juttu, kiinnostavia juonia ja sivuhenkilöitä.
A Passing Stranger taas on kokoelma lyhyitä juttuja jotka vähän syventävät henkilöitä ja maailmaa mutta eivät kovin suurta vaikutusta tehneet, liian lyhyitä juttuja että olisivat kehittyneet pitemmälle kuin satunnaishirviöjutuiksi.
Nobuhiro Watsuki - Rurouni Kenshin 1
Tästä oli puhetta tuolla aiemmin, Meiji-kaudelle sijoittuvista historiallisista mangoista.
Tässä ekassa osassa on vasta lähinnä esitelty henkilöitä, varsinaista juonta vielä odotellaan, katsotaan mitä minä tästä pidän sitten kun on pari osaa lisää luettu.
Kaoru Mori - A Bride's Story 5
Kun näitä englanniksi aloitin niin jatkankin, seuraava osa sitten sillä kielellä mikä vastaan tulee...
Jatkamme edellisosan kaksosilla jotka menevät nyt naimisiin kaikkien seremonioiden mukaan, ja sitten kirjan loppupuolella palaamme Amirin ja Karlukin luo. Mennään yhä aika slice-of-life-tyylissä historiallisilla yksityiskohdilla, taustalla alkaa taas nousta isompi uhka mutta päätyykö se varsinaiseksi juonielementiksi jää nähtäväksi (Morilta voisi hyvin odottaa Tsehovin ohjeen rikkomista, näyttämölle tuodaan ase mutta se jätetään laukaisematta).
Kaoru Mori - Aron morsiamet 6 & 7Kaoru Mori - Aron morsiamet 8
Nämä osat sitten suomeksi. Kutosessa on paljon äksöniä mutta en minä lue tätä sarjaa äksönin vuoksi: hyvähän tuo oli pois hoidella, ja seiskassa tapahtumien mittakaava ja eteneminen ovat taas ihan eri luokkaa (mutta tärkeitä myös).
Hyvä sarja tämä on.
Kaoru Mori - Aron morsiamet 8
Tässä osassa Pariya kirjoo kapioita. Ja sillä saadaan sujuvasti täytettyä melkein kokonainen pokkari.
Pahus kun sarjaa tulisi lisää nopeampaan tahtiin.
Rei Hiroe - Black Lagoon 5&6Rei Hiroe - Black Lagoon 7-9
Sarja etenee yhä varsin viihdyttävästi. Vitososassa saatetaan Japanin matka päätökseen, tarinassa riitti mutkia moneen suuntaan ja kivasti paatostakin. Kutososa jäi tässä suhteessa vähän väliteokseksi, mukana oli yksi väärentäjäjuttu jonka pointtina oli kai antaa Bennylle jotain tekemistä, ja alettiin kehitellä tarinaa joka ilmeisesti seuraavassa osassa pääsee kunnolla vauhtiin.
Jacques Martin - Alix 14: Tulivuoren uhrit
Olipahan hämmentävä juttu, alkaa keskeltä tapahtumia ja päättyy myös aika irrallisesti, ja välissäkin oleva tarina on jotenkin eri henkeä kuin muissa kun päädytään jollekin hämärälle saarelle jonka pitäisi kai olla Intian tietämillä mutta hengeltään on jossain Etelämerellä...tämä olisi sellainen juttu joka supersankarijatkumoissa määritettäisiin myöhemmin "dream story"ksi joka ei oikeasti tapahtunutkaan.
Ihan huvittava mutta ei tämä nyt oikein vastaa sitä mitä minä Alixilta odotan ja tahdon.
Conrad - Valkoinen tiikeri 1-3
Jotenkin olin ollut tarttumatta tähän vaikka Kvaakissakin on hehkutettu...ja vähän ristiriitaiseksi lukukokemus jäi.
Asetelma ja henkilöt olivat kiinnostavia, toteutus toimi hyvin, mutta en ole mikään agenttijuttujen suurin ystävä ja vaikka draamapuolella asiat toimivat hyvin, ei sarjan pikkutuhma huumori ollut minun juttuni (ja kuitenkin huumoria tarvittiin koska muuten tämä olisi liian ikävä).
Kyllä minä ne seuraavatkin osat luen ja kiva että tämä on suomeksi julkaistu.
Charles Schulz - The Complete Peanuts 1983-1984
Täydelliset Tenavat on melkein kaikki luettu, ainoa puuttuva on tätä edeltävä osa.
Tämä on sitä aikaa jolloin sarjassa pysytään vielä neljässä ruudussa ja hahmoina sitä dominoivat toisaalla Pipsa ja Maisa ja toisaalla Remppu (jälkimmäisiä on selvästi liikaa, Pipsa ja Maisa sen sijaan ovat symppiksiä) ja muutama aiempien vuosien perusvitsi alkaa olla mukana enää yksittäisinä mainintoina.
Lisäksi tässä kirjassa ei stripeissä mainita kertaakaan zambonia (pari kertaa sellainen vilahtaa ruudussa sentään).
Rucka, Lark & Arcas - Lazarus vol 3
Sarja jatkuu erinomaisen kiinnostavana, maailma avautuu taas hieman ja henkilökohtaisia juonia riittää.
Otis Frampton - Oddly Normal 1
Lanufantasiaa vähän Harry Potterin ja Courtney Crumrinin tyyliin tytöstä joka on puoliksi ihminen ja puoliksi noita ja näin friikki molemmissa yhteisöissä.
Kivaa piirrosjälkeä mutta tarina keskittyy niin täysin koulukiusaamiseen ettei muuta sisältöä juuri mukaan saatu...mutta ihan sujuvasti tämän luki ja taisi se kakkososakin kirjastossa olla, että ehkä minä senkin luen.
Mitsuru Hattori - Sankarea 1 & 2
Ookkei, mangaksi tämä on aika kipeä, kalibroikaa tuo kuvaus muille kulttuurituotteille sopivaksi...
Furuya on zombieita fanittava teinipoika joka testailee löytämäänsä revivikaatiojuoman reseptiä perheen vastikään kuolleeseen kissaan...mutta kun resepti saadaan vahingossa toimimaan, sitä nauttii myös hottis naapurityttökoulun oppilas Rea, joka näppärästi kuolee pian tämän jälkeen...ja tästä seuraa tietysti teiniromanssi(seksi)komedia jossa toinen osapuoli nyt vain sattuu olemaan zombi.
Ai niin, päähenkilömme eivät ole lähimainkaan sarjan creepyimmät henkilöt.
Ja täysin absurdin fanservicen määrä ei olematon.
Kaiken hämäryyden keskellä on toisalata myös välähdyksiä siitä kuinka pitää osata tarttua ohikiitävään hetkeen ja nauttia siitä...
Joo. Tavallaan synnytetyissä reaktioissa on jotain vähän samaa kuin Lucio Fulcin elokuvien katselussa, ja samalla lähestymistapa on myös originelli, joten on tässä kyllä selvästi onnistumisen aineksia. Nyt vähän mietin että haluanko vai enkö halua että Rean mätänemisprosessi etenee...
Juba - Viivi & Wagner: Sian salarakas
Tuota viimeksi lukemaani edeltävä kokoelma, ja aika lailla sama pätee, joskin tässä taisi olla vain kaksi pitempää jatkumoa, ja molemmat liittyivät Wagnerin muihin naisiin...
Ilkka Heilä: B. Virtanen - Hometta rakenteissa
20. albumi sarjassa jota ei ehkä pitäisi lukea albumeina (tai ainakaan 20 albumin sarjana). Koska kyllähän tämä toistaa itseään, minulta on sarjasta muutama muu uudempi jäänyt välistä mutta ei haittaa, ideat on niin tuttuja ja tässä teoksessa kenestäkään henkilöstä ei tule esiin mitään sen kummempaa kuin ne ilmeisimmät piirteensä (ja vähemmän persoonalliset hahmot kuten neiti Jantunen tai Topi on sivuutettu lähes täysin).
Lehdessä tämä menee mutta albumeina nämä Virtaset ovat niitä teoksia joita lueskelen silloin tällöin kun en jaksa lukea mitään oikeaa (mikä kai sekin on ihan hyväksyttävä raison d'etre).
Jacques Martin - Alix 15: Kreikan lapsi
Palataan vähän enemmän sarjan perusideoita, ollaan Kreikassa jossa tapahtuu epämääräisiä juonitteluja ja Enak on ärsyttävä. Periaatteessa jatkoa edellisestä kun ollaan foinikialaisten myymiä orjia, ja juoninta on aika hämmentävää (en ole ihan varma pysyinkö kärryillä kaikissa tapahtumissa, pitäisi ehkä lukea toisen kerran) mutta yltyy hyvin dramaattiseen loppuun.
Hergé - Faaraon sikaarit
Tämäkin on myöhempänä versiona ollut niiden vähemmän arvostamieni Tinttien joukossa, tässä tapauksessa tosin enemmän koska on niin häiritsevä ja makaaberi: omalla tavallaan tämä on vielä hörhömpi kuin edeltävät Afrikka- ja Amerikka-seikkailut (ja seuraavassa Sinisessä lootuksessa aletaankin tunnetusti rauhoittua). Mustavalkoinen varhaiskohkaus ehkä tavallaan sopiikin tähän paremmin...
Hergé - Sininen lootus
Tälle varhaisversiolle ei oltu keksitty omaa nimivariaatiota, höh.
Jason - You Can't Get There From Here
Kolmiodraama tiedemiehen, hirviön ja hirviön morsiamen välillä. Jasonille aika ominaista pääosin sanatonta mutta absurdia ja mustan huumorin värittämää draamaa, ja kun tässä vanhoihin Frankenstein-leffoihin viittaillaan niin rakkaus ja kuolema ovat tavallistakin vahvemmin esillä.
Mutjoo, ihan hyvä mutta olen pitänyt muista Jasonin sarjoista enemmän.
P.A. Manninen - Kapteeni Kuolio ja Tampellan sähköenkeli
Heikompi Kuolio-teos, teollisuudesta Tampereen historiassa tuntuisi voivan saada isonkin jutun mutta sähköenkeli ei lopulta niin kiinnostava ollut ja myös Kuolio oli kovin sivussa tässä kirjassa...
Milla Paloniemi - 112 osumaa
Muistelen että kun Paloniemi aikoinaan piirsi blogissaan hahmoa joka olisi mahdollisimman paljon hänen vastakohtansa, niin se hahmo paitsi kuulosti jopa näytti minulta. Omaelämäkerrallisiksi jutuiksi määritellyissä on syytä harrastaa aina vähän epäilystä että onko asiat juuri niin kuin sanottu, ja kun en liiku samoissa piireissä niin en tiedä onko tässä mikään oikeasti totta, mutta uskottavan kuuloista tämä kyllä oli (vaikka minun näkökulmastani enemmän "ai, noinkin voi elää" kuin "ihan kuin minä").
Luonnosmaisuus ja tyylivaihtelu sivulta toiseen toimi hyvin, yhtenäinen tyyli olisi vaatinut sisällön rankkaa muokkausta, nyt dokumentaarinen ote oli johdonmukaisesti toteutettu (lue: ei sitä loputonta vatkausta olisi kestänyt). Ja jonkinlainen page turnerkin tämä oli kun halusi nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka toisaalta sitä loputonta vatkausta tosiaan riittää, ja johtaako tämä kaikki sitten mihinkään, en tiedä.
J. Tilsa - Potaattien yö
Lisää Tilsaa, nyt sitten ensimmäisiä comeback-juttuja. Kuvitus ei ole vielä niin siloiteltua (suhteellisesti) kuin myöhemmin, kerronta sen sijaan toimii tässäkin vapaalla assosiaatiolla ja kun jutut ovat lyhyempiä (sivusta muutamaan) niin absurdius korostuu enemmän. Vaikka tässäkin kyllä näkyy että Tilsa on tarinankertoja, ainakin kun mennään yli yhden sivun.
Lars Jansson - Muumit sarjakuvaklassikot VII
Tämä oli vähän heikompi osa kuin seuraajansa, eka juttu Uudisasukkaina oli kiva, muissa oli jotain yksittäisiä hyviä strippejä mutta pitempiän tarinoina eivät niin innostaneet.
Sävy saattaa itse asiassa mennä kohtalaisen lähelle sitä miten alunperin Apostolien teot on koettu...
Tea Tee - Mad Tea Party
Tea Tauriaisen juttuja luin aikoinaan blogistaan ja samanlaista materiaalia löytyy kirjasta, yhden sivun juttuja joissa elämää oletettavasti vaihtelevassa määrin karrikoituna, osa jutuista ei niin toimi (yltiöarkinen tapahtuma joka on stripiksi saatettu laittamalla puhuvat päät ilmeilemään voimakkaasti) mutta kyllä tässä on paljonkin viehättävän outoja ja hauskoja juttuja...
P.A. Manninen - Kapteeni Kuolio ja Tamperkele
Tämä ensimmäinen pitkä Kuolio-juttu oli jäänyt lukematta mutta olihan se mainio. Ja sivistävä tietty, Tampere tulee paljon ymmärrettävämmäksi näitä lukiessa.
Lucie Durbiano - Lo
Tarinointia antiikin Kreikan myyttien pohjalta, nuori nymfi Lo ihastuu kauniiseen paimeneen Dafnikseen jolla on kuitenkin jo oma morsio Chloe, ja samoin Lon suojelija neitsytjumalatar Diana ei tietenkään katsele juttua hyvällä...muiden Durbianon juttujen tapaan symppis, vaikkei nyt mitenkään erityisesti mitään mullistakaan.
Timo Mäkelä - Emil ja Sofi: Yhden yön muisto Helsingistä kesältä 1909
Piirrosjälki on tietysti hienoa, vanhan Helsingin fiilis on hyvä ja lopun lähdelistaukset myös kiinnostavia (ja kun muuallakin on tullut viime aikoina vietettyä aikaa vanhojen valokuvien parissa).
Tarina, no, on sellainen että siihen voi nuo muut elementit ripustaa mutta ei se mitenkään teoksen parhainta osaa ole.
Kaksi annosta pottunokkabulkkia vähän Asterixin hengessä, toinen sieltä heikommasta päästä ja toinen paremmasta.
Eli Pete Piraatti (jota on vissiin suomennettu myös Nikke Ruorina) oli aika tuskastuttavaa luettavaa, lähinnä tämän ääressä tuli pohdittua muutaman amerikkalaisen sarjisharrastajan kommentointia eurooppalaisille tyypillisestä kasuaalista rasismista...tää on niin sitä ihteään eikä edes hauskaa sellaista.
Parhaat sarjat:Tästä amerikkalaisten näkökulmasta ois kiva lukea enemmänkin.
muutaman amerikkalaisen sarjisharrastajan kommentointia eurooppalaisille tyypillisestä kasuaalista rasismista...
Mitsuru Hattori - Sankarea 3 & 4
Se ekojen osien creepyin henkilö ei näkynyt tässä sarjassa ja koulutyttö -fan service siirtyi vähän aikuisemman oloisiin naisiin (vaikka toista niistä väitetäänkin viisitoistavuotiaaksi, justjoo) mutta on tämä silti yhä aika pimeä sarja, kun Realle eivät maistu enää vain hortensian lehdet...
Charles Schulz - The Complete Peanuts 1983-1984
Täydelliset Tenavat on melkein kaikki luettu, ainoa puuttuva on tätä edeltävä osa.
Tämä on sitä aikaa jolloin sarjassa pysytään vielä neljässä ruudussa ja hahmoina sitä dominoivat toisaalla Pipsa ja Maisa ja toisaalla Remppu (jälkimmäisiä on selvästi liikaa, Pipsa ja Maisa sen sijaan ovat symppiksiä) ja muutama aiempien vuosien perusvitsi alkaa olla mukana enää yksittäisinä mainintoina.
Lisäksi tässä kirjassa ei stripeissä mainita kertaakaan zambonia (pari kertaa sellainen vilahtaa ruudussa sentään).
Charles Schulz - The Complete Peanuts 1981-1982
Noniin, sen viimeisenkin lukemattoman sain nyt kirjastosta.
Ja tässä on itse asiassa aika hyvä tasapaino hahmojen osalta, Remppu, lintupartio ja Toisto ovat kaikki jo mukana mutta sivuosassa ja toisaalta Eppu ja Amadeus ovat yhä aktiivisia.
Pari hienoa tarinajatkumoa (Ressu, Remppu ja Regina ensimmäisessä maailmansodassa, perhonen laskeutuu Pipsan nenälle, Sallin säkkituolileiri, Maisa tunnustaa rakkautensa...) ja muutenkin tämä oli mallikas paketti.
Lewis Trondheim - Little Nothings 4: My Shadow in the Distance
Millä energialla Trondheim on tehnyt noin miljoona albumia joista suurin osa on varsin hyviä?
Jacques Martin - Alix 16: Baabelin torni
Hmm. Kiinnostavaa juttua alkupuolella mutta sitten juttu hajoaa ihan oudosti, ihan kuin Martin olisi puolivälissä hoksannut ettei hänellä oikeasti ole käsitystä mitä tälle haluaa tehdä ja sitten vaan urakoidaan langanpätkät yhteen.
Nättiä kuvitusta kuitenkin.
Joann Sfar on joka tapauksessa tehnyt enemmän, tosin kaikki eivät sitten olekaan kovin hyviä.
Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 1 & 2
Tätä on vielä kahdeksan osaa jäljellä? Kiva.
Stan Sakai - Usagi Yojimbo 12: Grasscutter
Siinä missä aiemmissa kirjoissa on ollut enemmän lyhyitä juttuja jotka punoutuvat toisiinsa ja kerronta on usein aika ilmavaa, tämä oli yhtenäinen tarina jossa on suuri määrä liikkuvia osia, hyppiminen henkilöstä toiseen kävi joskus aika hengästyttäväksi ja kun tarinassa on neljä(!) prologia niin eksposition määrä ei ole vähäinen...ja samalla kun panokset kovenivat niin vähän kävi mielessä joko tämä kävi liiankin raskaaksi. Mutta kiinnostaa nähdä miten juttu etenee.
Plussaa myös yhä tyylikkäästi toteutetuista folkloristishenkisistä kauhuelementeistä.
Mangin & Demarez - Alix Senator 1: Verikotkat
Tämähän oli kiva: niin sisällöllisiä kuin tyylillisiä viittauksia Martinin Alixeihin mutta tehdään silti selvästi omaa juttua onnistuneesti modernisoiden.
Ja päätetään albumi cliffhangeriin että nyt pitää odottaa seuraavaa osaa...
Mitsuru Hattori - Sankarea 5&6
Pari muutakin alun turhempia henkilöitä on dumpattu pois (ainakin toistaiseksi) mikä viitannee siihen että tässäkään mangassa tekijällä ei ehkä ole ihan kauhean selvää käsitystä minne ollaan menossa, mutta sinne mennään ilahduttavan oudoilla raiteilla.
Lewis Trondheim - Les formidables aventures de Lapinot: L'accélérateur atomiqueLewis Trondheim - Les formidables aventures de Lapinot: La vie comme elle vient
Yksi niistä kääntämättä jääneistä Jussi Jäniksistä, ja sääli koska tämä on sarjan hauskimpia osia, Piko & Fantasiota versioidaan ja sarjan hengessä ratkotaan scifahtavaa mysteeriä...
Lars Jansson - Muumit sarjakuvaklassikot IX
Perustaso pysyy vaikkei ikimuistoisia juttuja tässä olekaan, eka tarina Neitonen ahdingossa taisi olla paras hämmentävässä polveilussaan, ja Nipsun urheiluliike taas heikoin (paljon hyvin simppeleitä urheilugageja).
Christophe Bec & Paolo Mottura - Carême 1: Nuit blanche
Kas, Mottura piirtää myös ranskisalbumeja.
Kaksi jokseenkin syrjittyä tyyppiä kohtaavat sattumalta ja lyöttäytyvät yhteen ja koirakin tulee mukaan) jonkinlaiselle road tripille.
Tapahtumien suunnasta on vaikea sanoa mitään (muuta kuin mitä albumin alussa annetaan, varsinainen tarina on siis pitkä flashback), enemmän huomioin sellaisen melankolisen, vähän aavemaisen tunnelman joka on aika miellyttävä. Ja kuvitus ja kuvakerronta on tietysti nättiä.
Mika Lietzén - Tarinoita lännestä
Neljän sarjakuvanovellin nippu, keskittyen yleensä kahden henkilön kohtaamiseen ja vaihtelevaan dialogisuuteen...
Luonteeltaan aika minimalistisia, tasamuotoisissa ruuduissa ei paljoa muuta näy kuin henkilöt ja tilanteet ovat rajattuja, mutta silti kokonaisia ja hallittuja.
Martti Sirola - Irvileuka
On todettava että en ole tainnut lukea Sirolan sarjakuvia lähemmäs 30 vuoteen, enkä edes tiennyt että uutta tuotantoa on...
Kaksi poikaa ja puhuva koira lomailevat isoisän mökillä ja kohtaavat järvellä valtavan hauen, jota sitten aletaan kalastaa...
Monella tavalla tuttuja piirteitä Sirolan tuotannosta, poikain seikkailuja sympaattisen vanhanaikaisessa maaseutumiljöössä, mutta tarinan puolesta päädyin huvittumaan siitä että tässähän vedettiin aika tyylipuhtaaksi maagiseksi realismiksi sillai Gabriel Garcia Marquezin tai Jorge Amadon hengessä (paitsi tietysti että sijoitutaan suomalaiseen maaseutuun ja tarina sopii nuoremmille lukijoille...)
Mikä ei ole ollenkaan kurja verrokki.
Raina Telgemeier - Siskot
Jiihaa, näin nopeasti tuli lisää Telgemeieriä. Tämä sijoittuu lomittain Hymyn tarinan sekaan, eli omaelämäkerrallinen tarina teinivuosista, automatkasta Kaliforniasta sukulaisia tapaamaan Coloradoon ja takaisin (höystettynä runsaalla määrällä takaumia).
Tällä kertaa aiheena on kompleksinen suhde pikkusiskoon, ja vähän muitakin ongelmallisia perhesuhteita käsitellään...vaikka perustarina onkin lopulta aika yksinkertainen ja kohderyhmä on ehkä vielä vähän nuorempi kuin Hymyssä (mutta hyvää sarjakuvaa arvostavien kannattaa siis tietysti myös tutustua, vaikkei nuori tyttö olisikaan).
Käännöksessä en nyt nähnyt ongelmia, fontin ystävä en ole vieläkään.
Saadaanko seuraavaksi Drama?
Raina Telgemeier - Siskot
Vaihteeksi uudempaa englanniksi. Kompleksisia perhesuhteita, joitain vakavampiakin sävyjä ja toisaalta sitten ei, epävarmuuksia prosessoiva varhaisteini, ja Dia de los Muertos. Eli paljon sellaista mitä tuotannostaan jo odottaa, ja osittain hyvä mutta toisaalta kun en oikein pitänyt siitä miten ne kummitukset oli tarinassa toteutettu (tai ainakin suurimmassa osassa tarinaa, niissäkin oli joitain onnistuneempia) niin kokonaisuus tökki enemmän.
Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 1 & 2
Tätä on vielä kahdeksan osaa jäljellä? Kiva.
Tea Tee - Mad Tea Party II
Lisää samaa. Ottaen huomioon runsaan määrän juttuja liittyen koirien anatomiaan, aloin miettiä onkohan Tea piilo-furry. (luultavasti vain avoin koiranomistaja)
Matsuri Akino - Pet Shop of Horrors: Tokyo 1&2
En ole ensimmäistä sarjaa tuon pitemmälle vielä lukenut kun nämä pari spin-off-sarjan osaa tulivat käsiin.
Tapahtumapaikka muuttuu, sarjan peruskuvio pysyy samana mutta shonen-ain ja tilannekomedian osuutta on vähennetty, samoin ilmeisemmän kauhuosaston, jolloin tarinat ovat tasapainoisempaa kummailua. Konsepti on selvästi kehittynyt kypsemmäksi tuohon ensimmäisen sarjan alkuun verrattuna.
Gilbert Hernandez - Julio's Day
Sadan vuoden yksinäisyydenkin vaikutteet tässä tuntuivat.
Hergé - Sininen lootus
Tälle varhaisversiolle ei oltu keksitty omaa nimivariaatiota, höh.
Tässä albumissa tuntui yleisfiilis olevan aika lailla samoilla paikoilla kuin uudistetussa versiossa, niitä pahisjapanilaisten laajempia toimintoja Kansainliitossa oli kai ainakin jätetty pois mutta muuten juoksentelu ja täpärät paot pysyivät mukana. Taas kerran pitäisi vertailla.
Mutta siirrytäänhän tässä selvästi nextille levelille.
P.A. Manninen - Kapteeni Kuolio ja Hämeenpuiston muumio
Tässä taas vaellettiin paljon paikasta toiseen harjoittaen infodumppausta. Info on sinänsä ihan kiinnostavaa mutta sarjan paras meno ja yllätyksellisyys puuttuu.
Mitsuru Hattori - Sankarea 7&8
Nyt jolkotellaan jo ihan eri miljöössä jolla ei enää ole oikein mitään yhteyttä alun pimeään romanttiseen komediaan, mutta katsotaan nyt mihin tässä ollaan matkalla (randomia fan servicea toki heitellään yhä sekaan).
Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 3&4
Kakkososan loputtomien kauhunäkyjen jälkeen elämä alkaa vähän normalisoitua, noin suhteellisesti ottaen, eli kurjuutta ei säästellä näissäkään osissa mutta on siellä positiivisempiakin pilkahduksia välissä.
Näiden kirjojen kannet iloisessa reippaudessaan ovat kyllä aika hurjassa kontrastissa sisältöön nähden...
Luke Pearson - Hilda ja kivipeikko
Kun vähän aikaa sitten lukemani Fairy Tale Comicsin parhaimmistoon kuului Luke Pearsonin sarja, niin jatkoin sitten tällä. Ja tämäkin oli symppis, satuvaikutteinen vaikka epämääräisempi (sadussa muotona arvostan kuitenkin tiettyä kokonaisuuden muodostamista, tämä heittelee viittauksia joita ei sen tarkemmin selittele). Mutta kiva lastensarjakuva.
Lewis Trondheim - Little Nothings 4: My Shadow in the Distance
Kirjallinen suosittua formaattia, yhden sivun "sarjakuvatekijä seikkailee"-juttuja. Ihan perusarjen ohella tässä kirjassa kyllä myös reissataan paljon ympäri maailmaa, ja ollaan nenäleikkauksessa (polyyppeja, ei kosmeettista).
Millä energialla Trondheim on tehnyt noin miljoona albumia joista suurin osa on varsin hyviä?
Guy Delisle - Le guide du mauvais père 2Guy Delisle - Le guide du mauvais père 3
Ensimmäisen osan huonon vanhemmuuden opasta olin lukenut aiemmin englanniksi, nyt sitten toinen osa ranskaksi (kolmaskin on näköjään olemassa, onko sitten Helmet-alueella).
Eli lisää mahdollisesti omaelämäkerrallisia juttuja joissa lastenkasvatusta hoidetaan "aita matalin"-metodilla. Delisle on hyvä (ja sarjakuvavinkkaajille muistutus että näyttää toimivan hyvin myös sellaisille lukijoille jotka eivät normaalisti sarjakuvia lue).
Cullen Bunn & Tyler Crook - Harrow County 1: Countless Haints & 2: Twice Told
Aika symppis kauhusarjis jossa nuori tyttö jostain Amerikan peräkyliltä saa selville, että vuosien takainen noidan lynkkauksen yhteydessä langetettu kirous vaikuttaa läheisesti hänen elämäänsä...
Paikallisfiilis ja American Gothic tuntuvat kivasti ja kuvitus on nättiä.
Ilkka Heilä: B. Virtanen - Uusien ohjeiden muutoksien korjaukset
Tämä on pari albumia aikaisempi mutta aika lailla sama pätee tässäkin, ei tässä oikein mitään uutta ole mutta toisaalta taso pysyy sen verran vakiona että luotettavasti saa mitä odottaa.
Timo Mäkelä - Minun elämäni: Singin' in the Rain
Minun elämäni -strippiä. Jos on lukenut aiemmin niin tietää mitä tämä on, jos ei ole niin kannattaa ehkä aloittaa aiemmasta osasta (vaikkei tässä siis mitään varsinaista jatkuvaa juonta ole...)
Jarkko Vehniäinen - Apostolin kyydillä & Sandaalit sauhuten
Vehniäisen albumien seuraksi luin Mikael Mäkisen Pietari, ihmisten kalastajan blogiin (http://otajalue.blogspot.fi/2017/08/sarjakuvia-apostoleista.html).
Brian Vaughan & Fiona Staples - Saga 1
Joo, olen maailman viimeinen henkilö joka ei ollut vielä tätä lukenut
Vien sinulta tuon tittelin ja tunnustan että Sagat on jäänyt kokonaan väliin. Ovat kyllä lukulistalla, mutta niin on erittäin moni muukin kiinnostava sarjakuva.
Luke Pearson - Hilda and the Bird Parade
Sarjan kolmas osa, kakkonen on jäänyt toistaiseksi lukematta. Ja taso tuntuu paranevan.
Luke Pearson - Hilda and the Black Hound
Sarjan neljäs osa, tarina käy entistä monisyisemmäksi, mikä on varsin mainio juttu.
Onko näissä miten paljon jatkuvaa juonta? Itse olen lukenut vain sen lintukirjan. Mainio opus.
Taiyo Matsumoto - Sunny 1
Matsumotolta olen aiemmin lukenut Tekkonkinkreetin ja tässä on vähän samaa ollen kuitenkin täysin erilainen. Jep.
Eli tämä on japanilaiseen lastenkotiin sijoittuvaa slice of lifea, arkisia kuvauksia arkisista tapahtumista, keskiössä ovat lapset jotka käyttäytyvät kuin lapset, ja vaikka mitään spefiin vivahtavaakaan ei ole on tämän tunnelmassa jotain maagista.
Ja kuvitusjälki on yhä sellaista että kaikki mangafanit eivät tätä varmaan purematta niele ja toisaalta eurooppalaisen taidesarjakuvan ystävät voivat hyvinkin tämän parissa viihtyä...
Kieron Gillen & Jamie McKelvie - The Wicked + The Divine 1: The Faust Act
12 jumalaa inkarnoituu 90 vuoden välin kahden vuoden ajaksi, tällä kertaa brittiläisiksi poptähdiksi.
Varsin...merkillinen juttu, mutta nättiä jälkeä ja kiinnostavia ideoita joten kai tätäkin pitää lukea eteenpäin.
Yves Sente & Grzegorz Rosinski - La vengeance du comte Skarbek 1
Ensimmäinen osa kaksiosaisesta tarinasta vähän Monte Criston kreivin merkeissä: 1840-luvun Pariisiin tulee salaperäinen puolalaiskreivi, joka onkin kymmenen vuotta aiemmin kadonnut, kuolleeksi luultu taidemaalari jolle on tehty vääryyttä.
Saa nyt nähdä mihin juoni menee, tähän mennessä on ollut paljon takaumia ja oikeusistuntoa (käytetty ranska on ollut varsin sujuvasti luettavaa).
Vehlmann & Gazzotti - Alone 4: The Red Cairns & 5: Eye of the Maelstrom
Tarinaa joukosta lapsia jotka eräänä aamuna huomaavat että kaikki muut ihmiset ovat kadonneet. Tai ainakin melkein kaikki, lisää (lapsia hekin) löytyy sieltä täältä.
Sarjassa viehätti se, että päähenkilöt ovat kuvattu lapsina eikä minään supersurvivalistipikkuaikuisina, ja lapsellista käytöstä tulee kyllä esiin...mutta kohderyhmä tietysti vähän mietitytti, näissä osissa väkivaltaa ja kauhuelementtejäkin on sen verran että ei tämä ihan koko perheen sarjakuvaa ole.
Muutenkin tarina vaeltaa jo aika outoihin suuntiin, palloja alkaa olla ilmassa sen verran että jonglöörin on syytä olla taitava...
Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 5&6
Normalisoituminen jatkuu, mutta kyllä tässäkin kurjuutta riittää, ja vihaisuus ottaa yhä suurempaa roolia.
Achdé - Cowboyn oppipoika
Gerra, Pessis & Achdé - Daltonin sedät
Näitä Lucky Luken uusia post-Morris-seikkailuja tuli joskus luettua pari ensimmäistä, mutta myöhemmät ovat jääneet vaikka niitä on useampi tullut...
Cowboyn oppipoika oli ihan symppis, albumillinen yksisivuisia gageja Kid Luckysta, ei mitään erityistä mutta lukihan tämän (ja tykkäsin niistä pienistä triviapätkistä sivujen alalaidassa).
Daltonin sedät sen sijaan ei vakuuttanut yhtään, tämä oli ihan vaan älytön, tylsä ja väsynyt.
Tom Gauld - Goliath
Varsin yksinkertaisen näköinen (semitikku-ukkoja viitteellisissä musta-valko-ruskeissa maisemissa) surumielinen tarina Daavidin ja Goljatin kohtaamiseen johtavista tapahtumista jälkimmäisen näkökulmasta.
Viehättävä teos, riisuttu tyyli vetää tämän eksistentialistisen draaman suuntaan.
Akiko Higashimura - Princess Jellyfish 1
Englanniksi näitä vissiin julkaistaan vaan näinä tuplapaksuina niteinä.
Vähän tulee mieleen Genshiken kun kuvataan otakuyhteisöä ja ulkopuolista henkilöä joka yhteisöön tunkeutuu, tällä kertaa tosin kaikki otakut ovat jo vähän vanhempia naisia ja ulkopuolinen henkilö on ristiinpukeutuva mies.
Henkilöitä karrikoidaan ainakin tässä vaiheessa aika ankarasti mutta laajemmat juonikuviot ovat varsin kiinnostavasti kehittyviä ja draaman ja huumorin suhde on ollut hyvä...pitänee jatkaa seuraavan osan parissa.
Pennac, Benacquista & Achdé - Yksinäinen ratsastaja
Lisää myöhempiä Lucky Lukeja, tämä olikin varsin hauska variaatio Dalton-seikkailuista, kun veljekset päättävätkin lähteä kukin omille teilleen...
Matthew Sturges, Bill Willingham, Luca Rossi et al. - House of Mystery 1: Room & Boredom
Jahas, taas "majatalo maailmoiden välillä"-idea, jossa hyvin sekalainen joukko väkeä kokoontuu istumaan iltaa ja ajoittain kertomaan tarinoita (joita oli yksi joka numerossa eli tässä kokoelmassa viisi). Tällä kertaa fokus oli kuitenkin enemmän kehystarinassa, kyseisen talon tavasta päästää joitain henkilöitä kulkemaan edestakaisin omaan maailmaansa ja toisia pitämään pysyvästi paikassa, ja kun päähenkilö Fig onkin jälkimmäistä tyyppiä.
Tässä on kiinnostavia juttuja ja kivaa taidetta (niissä viidessä sisätarinassa on kussakin oma kuvittajansa) mutta kerronnassa on löperyyttä, niiden sisätarinoiden kohdalla pitää ihmetellä missä vaiheessa Bill Willingham on unohtanut mikä on tarina. Ja kehystarinassakaan en oikein ymmärtänyt mitä viimeisellä sivulla tapahtuu, onko tuo cliffhanger vai tapahtuiko jotain lopullista ja mitä.
No, tarpeeksi kiinnostaa että kai se seuraavakin osa pitää hakea, toivottavasti on edes kivan näköinen.
Nico Tanigawa - No Matter How I Look at It, It's You Guys' Fault I'm Not Popular 1
Mangaa ja videopelejä fanittava koulutyttö huomaa aloitettuaan high schoolin että hän ei olekaan ollenkaan niin suosittu kuin kuvitteli olevansa tai esim. alemmalla kouluasteella (jolloin sentään kuusi poikaa sanoi hänelle jotain!), itse asiassa normaali kanssakäyminen tuntemattomien (eli lähes kaikkien) kanssa on hankalaa...
Huvituin, vaikka myötähäpeätasot vilkuttivatkin ajoittain punaisella. Huumorissa tästä tuli mieleen myös Tea Teen Mad Tea Partyt, japanilainen-koulutyttö-versiona.
Brian Vaughan & Fiona Staples - Saga 1
Joo, olen maailman viimeinen henkilö joka ei ollut vielä tätä lukenut, varsinkin kun olen muuten Vaughanin teoksista diggaillut. Ja olihan tämä kiinnostava ja pitää jatkaa seuraavaan osaan.
Tai jokin aika sitten olin aloittanut tätä suomeksi mutta kuten ylempänä Cagen kohdalla mainitsin en oikein tykkää tämänlaisesta voimakkaasti puhekieleen nojaavasta tyylistä käännöksinä (jos tämä sarja olisi tehty Suomessa, koko dialogi ja kerronta olisi erilaista ja se olisi okei, mutta käännökset kuulostavat kovin helposti falskeilta...) joten piti saada alkukielinen.
Max Cabanes, Doug Headline & Jean-Pierre Manchette - Fatale
Luin joku aika sitten ranskistrillerien klassikoksi mainitun Fatalen ja se oli varsin kiva, ja kun sitten tuli vastaan sarjakuvasovitus...no, tämäkin on ok. Pysyy hyvin uskollisena alkuteokselle ja kun sen kerronta oli kuitenkin aika tiivistä niin tässä oli paikka paikoin yhtä paljon tekstiä kuin kirjassa, pois oli jätetty suunnilleen kuvaukset siitä miten henkilöt olivat pukeutuneet...joten sen puolesta tämä oli kyllä myös vähän tylsä kun kirja oli vielä hyvässä muistissa eikä tässä sinänsä tehty mitään uutta sille. Loppupuolen puukkohippa oli silti kivan näköinen.
Manchetten muitakin kirjoja on sovitettu sarjakuviksi, ainakin Tardi...
Len Wein et al. - Before Watchmen: Ozymandias & Crimson Corsair
Ozymandias on ehdolla parhaaksi näistä esitarinoista, vaikka nojaakin vahvemmin Watchmen-jatkumoon (luonnollisista syistä) kuin muut. Wein hoitaa hommansa kunnialla ja Jae Leen (ja June Chungin värien) viileä eleganssi sopivat loistavasti tarinaan.
Crimson Corsair, no, tätä en taas niin jaksanut...kovin tekstipainotteinen pulp-maisen katkonainen kerronta olisi ehkä ollut edukseen yksinkertaisemmalla nelivärikuvituksella, ja John Higginsin yksityiskohtaista piirrosjälkeä jossa käytetään lähinnä harmaan sävyjä olisi ehkä voinut katsella mielellään vähän erilaisella kerronnalla, nyt lopputulos oli liian raskas.
Lopuksi one-shot Dollar Billin lyhyestä urasta, tässä Steve Ruden (väreissä Glen Whitmore) taide on taas henkeen sopivaa ja tarina on, no, tragikoominen ja yhden lehden mittaiseksi juuri sopiva.
Stan Sakai - Usagi Yojimbo 13 & 14: Grey Shadows & Demon Mask
Varsin raskaan ja kömpelönkin Grasscutter-kirjan jälkeen siirrytään lyhyempiin juttuihin ja taas alkaa luistaa paremmin: erityisesti Grey Shadowsin tasapaino jossa yksittäiset tarinat muodostivat kuitenkin kokonaisuuden miellytti, Demon Maskissa taas varsinaisten tarinoiden sekaan oli heitelty pieniä välinäytöksiä joista ainakin osa liikuttaa isompaa juonta eteenpäin...
Samoin Sakai on innostunut dekkareista, näissä molemmissa on keskiössä rikosmysteeri...
Brian Vaughan & Fiona Staples - Saga 2&3
Tarina etenee. Mainio sekoitus hauskoja scifi-ideoita ja kliseitä ja niiden omanlaisia tulkintoja, ja tarina pidetään erinomaisen henkilökeskeisenä vaikka yhteydet myös laajempiin kuvioihin näkyvät ja liikuttavat tarinaa eteenpäin. Erinomaista avaruusoopperaa.
Akiko Higashimura - Princess Jellyfish 2
Seuraava osa, ja päähenkilöä lukuunottamatta muut otakuyhteisön jäsenet olivat enemmän sivussa ja sen ulkopuolisen vässykkäveli taas enemmän esillä. Mutta viihdyttävästi tämä etenee otaku-shojo-linjalla.
Hiroya Oku - Inuyashiki 1
Joskus aiemmin luin ekan osan Gantz-scifisarjaa todeten että ei ole minun juttuni.
Tämä toinen sarjansa nyt kuitenkin uteloitti.
Vanhenevaa salarymania ei arvosta edes oma perhe, ja kun saa vielä syöpädiagnoosin ja muutaman kuukauden elinaikaodotuksen niin eipä mene elämä hyvin...mutta eräänä yönä koiraa ulkoiluttaessa taivaalta tulee äkillinen valonvälähdys, mies pyörtyy ja herättyään huomaa ettei olekaan enää ihan oma itsensä.
Viittaukset Ikiruun (ja itseironiset Gantziin) huvittivat, ja kai tätä pitää eteenpäinkin lukea, mihin suuntaan tämä nyt sitten kehittyykään (loputtoman tuntuisen ultraväkivaltaisen taisteluandroiditappelun vaara on yhä sarjan yllä, eikä se kauheasti kiinnostaisi, pieninä annoksina menee).
Hokusei Katsushika, Takashi Nagasaki & Naoki Urasawa - Master Keaton 1
Urasawa piirtäjänä tekee tästä tietysti lukemisen arvoisen, vaikka tarinoimassa onkin muita.
Tällä kertaa ei sen kummempaa jatkuvaa juonta ole havaittu, vaan episodimaisempi juttu arkeologi/vakuutustarkastajasta joka on myös armeijan erikoisjoukkojen survival combat -mestari...ja näitten taitojensa vuoksi päätyy sitten monenlaisiin merkillisiin paikkoihin.
Ja eihän tämä tietenkään ole Pluto, Monster tai 20th Century Boys, Black Jack tuli ennemmin mieleen (vaikkei Keaton toisaalta olekaan yhtään kuin Black Jack).
Kieron Gillen & Jamie McKelvie - The Wicked + The Divine 2: Fandemonium
Tarina jatkuu merkillisiä ratoja, uusiin henkilöihin tutustutaan jne. Tämä osa on vähän hajanaisempi kun niitä tarinoita on niin monenlaisia, mutta lopputvisti oli aika yllättävä ja herätti joukon lisäkysymyksiä (jos x niin sitten kai myös y?), joten kai tästäkin pitää jatkoa lukea.
Taiyo Matsumoto - Sunny 2&3
Parin seuraavan osan (niitä on ilmeisesti yhteensä kuusi) perusteella voin sanoa kyllä pitäväni tästä kovasti, erinomainen tasapaino hillityn slice-of-lifen ja tunteikkuuden välillä.
Brian K Vaughan & Cliff Chiang - Paper Girls 1
Vaughanin perusteella tämänkin otin luettavaksi, ja, no, aika erikoinen juttu. Neljä varhaisteinityttöä ovat lehdenjakokierroksella pyhäinpäiväaamuna 1988 kun merkillisiä asioita alkaa tapahtua (tarkalleen ottaen mitä ei ole vielä kovin selvää, mutta asiaan liittyy aikamatkailua).
Scifikuviosta en osaa vielä sanoa mitään mutta kiinnostavat henkilöt jotka tuntuvat ikäisiltään, aikakausikin tulee mukavasti esiin ja kai sitä jatkoa pitää sitten lukea.
Pertti Jarla - Jäätävä Spede
Fragmenttisuus on kiinnostava tekniikka mutta siinä pitäisi olla vähän enemmän pointtia, osa yksittäisistä jutuista toimii mutta mieleen tulee onko tämä tosiaan siinä määrin itseterapiaa kuin mitä kehystarina antaa ymmärtää ja onko se kovin antoisaa lukijalle...(noin muuten siis suhtaudun tämän faktuuteen samalla epäluuloisuudella kuin muihinkin omaelämäkerrallisiin teoksiin joiden tekijöiden elämästä en muuten tiedä mitään)
Jarla on tarpeeksi ammattitekijä että tämän lukee mutta en näe tätä muuna kuin välityönä.
Will Eisner - A Family Matter
Eisnerin myöhempää tuotantoa, jälkeläiset kokoontuvat juhlimaan isän 90-vuotissynttäreitä vähemmän leppoisissa merkeissä.
Visuaalisesti ja teknisesti tietysti ammattimiehen työtä, mutta kun olen tämän aiheen nähnyt muissa taidemuodoissa parempina versioina, Eisner on tässä mustavalkoisen helppo.
Charlier & Giraud - Blueberryn nuoruus, Jenkki nimeltä Blueberry, Sininen ratsumies
Kolme albumillista Mike Blueberryn nuoruustarinoita, joissa Giraud oli vielä mukana, tämän jälkeen piirtäjä vaihtui...
Kun varsinaisessa sarjassa oli albumin tai useamman mittaisia tarinakaaria niin kunkin näiden albumien koostuminen kolmesta-neljästä lyhyemmästä tarinasta yllätti, vaikka niissä jatkumoa olikin...vähän tuntui että näitä oli tehty pieninä välipaloina isompien kokonaisuuksien välissä ja seassa.
Viihdyttäviä nämä toki olivat vaikka sankarimme yhdistelmä taitoa ja tuuria kävi ajoittain jo huvittavaksi.
Kieron Gillen, Jamie McKelvie et al. - The Wicked + The Divine 3: Commercial Suicide
Piirtäjä pitää ison osan kirjaa lomaa ja yksittäisissä lehdissä oli vaihtuvia piirtäjiä, niinpä tarinatkin ovat enemmän yksittäisiin henkilöihin keskittyviä henkilökuvia. Ja kokonaisuus on aika sekava.
Pennac & Achdé - Lucky Luke kohtaa Pinkertonit
No tämä oli ihan ok, Luken siirtäminen syrjään on toki jo nähty aiemmin, Pinkertonin toimia ja arkistoja käsitellään tendenssityyliin ja hajanaisuutta oli myös mutta kyllähän tämän luki.
Ja sen jälkeen tarkisti Wikipediasta että Daltonin lainsuojattomista veljistä vanhin, Grat Dalton, syntyi muutama viikko Lincolnin virkaanastumisen jälkeen...
Achdé - Lännen nopein lasso, Status squaw, Luvattu maaVaikea sanoa kumpi on paremmassa kuosissa isojen tekijöiden poistuttua, Asterix vai Lucky Luke, ensimmäistä painaa vähän se että jokainen uusi julkaisu on yhä Tapahtuma ja lopputulosta syynätään, siinä missä Lucky Lukessa ote on rennompi.
Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 7&8
Ja jatkuu, Korean sota alkaa ja kuolemankauppiaat ovat vauhdissa (ja nyt tämä on taas vähän ajankohtaisempi...)
Muuten pienet voitot ja suuret tappiot jatkuvat, yhteiskunnallinen kantaaottavuus sen kun lisääntyy. Tendenssikirjallisuuden ja saarnaamisen inhoajat eivät varmaan tätä sarjaa jaksa lukea.
Derib & Job - Yakari: Präriens herrar & Flyg som en korp
Eli suomentamattomia Yakareita löytyy kirjastosta ruotsiksi.
Präriens herrar on aika perusjuttu "Yakari tutustuu eläinlajiin", tällä kertaa biisoneihin.
Flyg som en korp on sen sijaan oudompi ja mystisempi juttu, Yakari on vähän sivussa ja korpit tekee merkillisiä juttuja...
Hokusei Katsushika, Takashi Nagasaki & Naoki Urasawa - Master Keaton 2
Samaa lisää, työ vie episodimaisiin seikkailuihin Black Jackin tyyliin, vaikka hahmo onkin hyvin erilainen...tällaista sympaattista, tunnelmallisen nättiä mangaa.
Charles Schulz - The Complete Peanuts 1981-1982
Noniin, sen viimeisenkin lukemattoman sain nyt kirjastosta.
Ja tässä on itse asiassa aika hyvä tasapaino hahmojen osalta, Remppu, lintupartio ja Toisto ovat kaikki jo mukana mutta sivuosassa ja toisaalta Eppu ja Amadeus ovat yhä aktiivisia.
Pari hienoa tarinajatkumoa (Ressu, Remppu ja Regina ensimmäisessä maailmansodassa, perhonen laskeutuu Pipsan nenälle, Sallin säkkituolileiri, Maisa tunnustaa rakkautensa...) ja muutenkin tämä oli mallikas paketti.
Mignola, Golden & Stenbeck - Baltimore: Chapel of Bones
Ja jatkoa, tämä vetää yhteen ensimmäisten osien tarinaa ja aloittaa sen takana olevaa suurempaa juttua. Tässä oli kivoja ideoita, hyvännäköisiä juttuja mutta kokonaisena albumina (tai siis kovakantisena kirjana) tämä ei oikein jaksanut innostaa, tähän mennessä ei olisi niin vajaaksi jäänyt vaikka lukemisen olisin lopettanut Curse Bellsiin.
Ed Piskor - Hip Hop Family Tree 1&2
Ensimmäisessä osassa hip hop -historiikkia edetään vuoteen 1981, toisessa käsitellään 1981-83, ja ovathan nämä erinomaisen viihdyttäviä ja informatiivisia paketteja, pintapuolisesti osa jutuista ja henkilöistä oli jo tuttuja mutta aika paljon uuttakin tässä oppii, samoin kuin vähän paremmin ymmärtää miten tekijät liittyvät toisiinsa...
Ja tässä taustalla olen myös ajoittain soitellut Sugarhill -kokoelmaa jossa on paljon näitä mainittuja, mutta paljon pätkiä voisi varmaan jahdata myös Juutuubista tai jostain.
Toteutus on tietysti jännä, aika moni juttu pilkkoutuu yksittäisiksi sivuiksi vaikka varsinaista strippiformaattia ei harrastetakaan, ja visuaalinen puoli ammentaa 70-80-luvun supersankarisarjakuvasta mukaanlukien tai erityisesti vähän köpelö painojälki ja haalistuminen (ja kakkososassa on sitten mukana pari yksittäistä ruutua jotka sijoittuvat 1990-luvulle ja näiden toteutus ja painojälki on oman aikansa mukaista...)
Moebius: Tähti
Tämä kuulunee vääriin mielipiteisiin, mutta en erityisemmin pidä Moebiuksen tuotannosta (Jean Giraud sen sijaan menee). Näistä tulee mieleen pastellisävyiset legot.
Luke Pearson - Hilda and the Black Hound
Sarjan neljäs osa, tarina käy entistä monisyisemmäksi, mikä on varsin mainio juttu.
Charlier & Wilson - Blueberryn nuoruus: Missourin demonit & Kauhua Kansasissa
Tässä ollaan jo siirrytty muiden albumien formaattiin, eli pitempiin tarinoihin, nämä kaksi albumia ovat yhtä tarinaa (ja minkä verran se näkyy seuraavissa jää nähtäväksi siihen jahka ne saan käsiini, tätäkin sarjaa on näköjään julkaistu suomeksi hyvin sekalaisessa järjestyksessä).
Sisällissodan rajamailla mennään ja vaikkei massataisteltuja olekaan niin meno yltyy ajoittain varsin rankaksi...
Lewis Trondheim - Little Nothings 1: The Curse of the Umbrella
Samaa sarjaa, eli vähän kuin kirjaversio blogista (jossa taso pysyy korkean tasaisena). Käydään Reunionilla, napataan Angoulemen grand prix -pysti, hankitaan kissa yms yms.
Lat - Town Boy
Tähän on ilmeisesti olemassa aiempi osa Kampung Boy, jossa malesialainen tekijä kuvaa lapsuuttaan: hyppäsin suoraan tähän jossa päähenkilömme perhe muuttaa isompaan kaupunkiin ja siellä sitten vietetään teini-ikää jossain 50-60-luvun vaihteessa.
Ei tässä sen kummempaa tarinaa ole, varsin hajanainen kokoelma muistoja joista moni luultavasti tuntuu hyvin tutulta kenestä tahansa joka on joskus teini ollut. Piirrostyyli on aika karikatyyrimainen josta tuli ajoittain mieleen Sergio Aragones ja Gary Larson ja jotkut muutkin, taustat taas viehättävän detaljirikkaita niin että ajan ja paikan tuntu tuli kivasti esiin ilman että muodostui ähkyiseksi.
Symppis sarja vaikka tarinaa olisin tosiaan kaivannut vähän enemmän.
Jiro Taniguchi - Furari
Taniguchille ominaista hiljaista fiilistelyä. Edo-kauden Japanissa eläköitynyt astronomi kävelee ympäri kaupunkia, obsessiivisesti laskee askeliaan että saisi kävelynsä tasamittaiseksi koska...no, lukekaa kirjasta miksi.
Akiko Higashimura - Princess Jellyfish 3
Nyt taas huomio keskittyy taas enemmän yhteisöön, juoni etenee reippaasti ja kliseitäkin vilisee mutta entäs sitten, viihdyttävä tämä silti on. Ja valehtelin edellisessä, josei-sarjahan tämä on.
Brian K Vaughan & Cliff Chiang - Paper Girls 2
Kakkososassa juonen palasia loksahtelee paikalleen, mutta merkillinen sarja tämä on silti: vuoden 1988 tytöt ovat pudonneet vuoteen 2016 ja kohtaavat myös väkeä tulevista ajoista (samalla kun 2016 on myös monella tavalla hämmentävä).
Vaughan kirjoittaa yhä kiinnostavia henkilöitä ja miljöötä, saa nähdä mihin (ja kuinka pitkälle) tämä juoni kantaa.
Michael Fleischer, John Buscema et al. - The Chronicles of Conan 20: Night of the Wolf
Ja sitten taas myöhempää Conania. Taide on nättiä mutta tästä paikasta ja tilanteesta toiseen hyppivästä monster of the week -tarinoinnista en niin välitä Roy Thomasin kirjoittamiin verrattuna. Vaikka oli tässä hyviäkin juttuja.
Jason- Why Are You Doing This?, The Last Musketeer, The Living and the Dead
Kolme albumia Jasonin vähäeleisiä mutta absurdinoloisia seikkailuja, yhdessä väännetään Hitchcockia uusiksi, toisessa Athos ei ole lopettanut musketöröintiä vaikka muu maailma on ja sitten tulee invaasio ulkoavaruudesta, ja kolmannessa on rakkaustarina keskellä 20-lukulaista zombieapokalypsia.
Pidän näistä, nää on vähän kuin sarjakuvavastine Buster Keatonille.
Martti Sirola - Rottalan kummitus
Pari vuotta vanhempi albumi samoista henkilöistä, eli Kippo, Nappo ja Kuuppa selvittelevät kummitteleeko eräässä ränsistyneessä kartanossa...
Tämä oli vähän perinteisempi lanu-dekkarimainen seikkailu, ihan sympaattinen huvittavilla yksityiskohdilla mutta tunnelmaltaan pidin kyllä tuosta Irvileuasta enemmän.
Jason - Athos in America
Lisää, kuuden lyhyemmän tarinan kooste joista yhdessä seikkailee tuo viimeinen musketööri Athos (tämä oli siis ilmeisesti ennen tuota The Last Musketeeria), ja ollaan yhä samassa Jason-tyylissä.
Mukana myös ihan paras tarinannimi, "The Brain That Wouldn't Virginia Woolf".
Kari T Leppänen - Achilles Wiggen: Kloonien sota
... Ja näitä albumeita ei kai sitten edes tullut enempää?
Jordan Mechner, LeUyen Pham & Alex Puvilland - Solomon's Thieves 1
Historiallista swashbuckler-henkistä sarjista temppeliritareista, tekijän kommenttien mukaisesti ei yritetä niinkään kehitellä huikeita salaliittoja tyyliin Da Vinci -koodi, vaan kuvata enemmän tavallisten rivimiesten kokemuksia juuri ennen ja jälkeen kun Ranskan kuningas vangitsee (lähes) koko järjestön...jonkinlaista realismia harrastetaan vaikka mukana onkin seikkailullisuutta.
Mechner lienee tunnetumpi Prince of Persiasta, ja aika symppikseltä tämäkin vaikutti, luen lisää jos vastaan tulee.
Culliford, de Coninck & Peyo - La grande Schtroumpfette
Walthéry, Jidéhem & Borgers - Natacha: Instantanés pour Caltech & Les machines incertaines
[...] on kirjaimellisesti niin ufoa juttua että päätä huimaa, ja loppupuolella mietityttää mahtaako käsikirjoittajallakaan olla niin tiukasti homma hanskassa.
Kiitos, korjasin tuon Jostin, mistäköhän tuon de Coninckin nappasin...
Fournier - Spirou & Fantasio: L'Ankou
Yksi niitä Fournierin suomeksi ilmestymättömiä albumeja, ja, ööh.
Luultavasti kukaan muu kuin Fournier itse ei kaipaa Itoh Kataa ja tässä seurana on kolme muuta taikuria ja yksi yliluonnollinen olento, ja tämäntasoinen yliluonnollisten elementtien käyttö ei oikein sovellu Piko&Fantasion maailmaan...ja tietysti päähenkilöt itse olivat aika lailla sivussa ja koko tarina oli aikamoista kohellusta, joskin muutamia ihan nättejäkin kuvia.
Ei sarjan huonoin osa, mutta ei tämän jääminen ilmestymättä suomeksi mikään varsinainen menetys ole.
Ryôsuke Tomoe - Museum 1: Killing in the Rain
Kolmiosaisen mangan eka osa, sarjamurhaaja tappaa valikoituja uhreja mielikuvituksillisilla tavoilla, yhtenä potentiaalisena uhrina päähenkilöpoliisin vaimo joka on juuri jättänyt miehensä...
Sellainen trilleri mitä tuosta kuvauksesta sopii odottaakin, kaipa se jatkokin tulee luettua että mitä koukkuja tuohon vielä tulee...
Will & Tillieux - Tif et Tondu: Échec aux mystificateurs
Eli muutaman vuoden takaisen Tim & Tom -integraalisarjan osa 4, joka sisältää sarjan albumit 20: Les ressuscités, 22: Un plan démoniaque ja 25: Le retour de la bête.
Integraalisarja ei siis etene järjestyksessä mutta vähän sen suuntaisesti kuitenkin, eli esim. nämä Tillieuxin kirjoittamat albbarit ovat pääosin omissa niteissään, ja tähän on valikoitunut vähän ufommat jutut jossa yliluonnolliset hirviöt yms vaeltelevat ympäriinsä (ei sarjassa kai missään osassa kuitenkaan harrasteta oikeasti yliluonnollisia juttuja, näissäkin on takana juonivia rikollisia joista osalla on toki käytössään aika korkealentoista teknologiaa).
Les ressuscités oli näistä paras, tunnelmallinen kauhujuttu jossa vaellellaan öisessä ja sateisessa englantilaisessa pikkukylässä jonka kuolleet ovat ryhtyneet kovin levottomiksi...
Un plan demoniaque taas oli kovin happoinen (tai siis peyoteinen), tuntuu että Tillieuxilla ei ollut oikein käsitystä mitä haluaa tässä oikein tehdä ja niinpä heitteli vain eri juoni-ideoita ilmaan ottamatta niitä kunnolla kiinni ja varsinainen pääjuonikin, varsin absurdi sellainen, ratkaistiin ihan suitsait. Mutta absurdiudessa on tietty oma viehätyksensä...
Le retour de la bête päätti kanssa esitellä perusidean ja sitten pääosin jättää sen käyttämättä, mutta ihan ok rikostarina.
Taustoittavissa teksteissä puhuttiin mm. Tillieuxista ja että tämä piti Tim&Tomissa siitä että näiden kanssa saattoi tehdä millaisia juttuja vaan, dekkareita, jännäreitä, seikkailuja, eksoottisia paikkoja, scifiä...
Ja että Natasha oli aikoinaan aikamoinen mullistus Spiroussa ja sen inspiroimana Tim&Tomin seuraksi tuli Kiki d'Yeu (kun Will tykkää enemmän pitkälinjaisemmasta ja aristokraattisemmasta naistyypistä).
Franquin - Modeste & Pompon 2: Non! Je ne m'énerve pas!
Kun yksittäinen albumi tuli vastaan niin nappasin, vaikka sittemmin huomasin että nämä Franquinin (ilmeisesti kaikki) M&P:t ovat uudempana tarjolla integraalina. Niinkuin kuuluukin, koska sarjakuvakulttuurinen sivistysmaa.
Olin joitain yksittäisiä strippejä joskus ikuisuus sitten lukenut joten oli käsitys mistä oli kyse mutta tämä oli nyt ensimmäinen kunnollinen tutustuminen sarjaan, ja eihän tämä nyt mitään Niiloa tai Piko&Fantasiota ole, käyttösarjakuvan laadukasta laitaa mutta käyttösarjakuvaa kuitenkin.
Päähenkilö Modestesta (Pompon on aika sivussa) tulee mieleen Fantasio ja sivuhahmo Felixissä taas on ehkä Niilon ituja, ja näistä päällekkäisyyksistä johtuen varmaan tämä sarja jäi vähän sivujuonteeksi.
Toisaalta tästä tuli aika usein mieleen myös Aku Ankka, erityisesti Taliaferron ja 40-50-lukujen animaatioiden versiona, kun mukana oli vielä kolme ei-ihan-identtistä-mutta-melkein pikkupoikaa, aika moneen tilanteeseen olisi hyvin voinut korvata Modesten Akulla, Pomponin Iineksellä ja ne pojat TupuLupuHupulla...
Kieli on tosiaan aika peruskamaa eli tätä lukisi horjuvammallakin ranskantaidolla.
Maurice Tillieux - Gil Jordan: Murder by High Tide
Fantan painos jossa on mukana kaksi albumia, nimitarinan lisäksi myös seuraava Catch as Catch Can.
50-60-luvun Spirou näkyy tyylissä vaikka Tillieux vetääkin huomattavasti vakavampaa dekkaria kuin kukaan viiteryhmässään, ja siinä lajityypissään nämä ovat oikein mainiota luettavaa, voisi lukea enemmänkin. Englanniksi näitä ei kuitenkaan tainnut tulla enempää ja suomeksikaan en ihan heti näitä odota (kiinnostaisi myös lukea enemmän Tillieuxin ajan Timiä ja Tomia, suomeksi tullut Majakan kirous on suosikkini lukemistani...)
Rosinski & Van Hamme - Thorgal 27-29
Edellisten osien lukemisesta oli jo tovi mutta kyllä silti pääsi mukavasti mukaan Le barbareen, koska, no, se oli aika lailla samanlainen tarina kuin aika moni edellinenkin. Mutta viihdyttävä toki. Kriss de Valnor oli oikein kiva albumi ja viimeinen Sacrifice oli taas vähän liikaa kosmista leijuntaa mutta ilmeisesti myös eräänlainen lopetus sarjalle (tiedän että seuraavassa albumissa ilmeisesti Jolanin tarina jatkuu, ja spin-offejakin on muutama, ja kai niitäkin pitää lukea jos jostain kivasti vastaan tulee, kun varsinainen sarja oli kuitenkin erinomaisen viihdyttävä).
Philippe Delaby & Jean Dufaux - Murena 1-4
Niissä suomennetuissa Dufaux-sarjoissa alku on ollut kiinnostava mutta lässähdys on tullut nopeasti, tämä on pysynyt kiinnostavana ainakin nämä ensimmäiset neljä albumia, ja piirrosjälkikin on mainiota.
Kerrotaan keisari Neron valtakaudesta, eli meno on aika hurjaa ja henkilöihin ei pidä liikaa kiintyä kun moni niistä kuolee kumminkin. Sarjan nimivalinta on siinä mielessä vähän outo että Murena ei ole mitenkään ollut sarjan keskeisin henkilö, mutta ehkä sitten pysyy hengissä pitempään kuin muut...
Bastien Vivès - Dans mes yeux
Pari muuta Vivèsin sarjista olen lukenut englanniksi ja niistä pitänyt, nyt sitten ranskaksi ja kiva oli tämäkin.
Teos ei ole mitenkään erityisen juonivetoinen, kirjan clue on kerronta, eli tiukka rajautuminen kertojan näkökulmaan, katsotaan sitä mitä kertoja katsoo, joka kirjan puitteissa on pääasiassa eräs tyttö, ja keskusteluista kuullaan vain tytön puheet, ei omia. Ja kuvituskin tarkentuu ja sumenee kertojan mielenkiinnon tai huomiokyvyn mukaan...
Nob - Dad 1: Filles à papa
Tämä kuuluu myös ranskalaisten suosimaan yhden sivun gag -formaattiin, mutta sen puitteissa Nob suosii enemmän sitcom-tyyliä jossa jutut eivät ole ihan irrallisia vaan mukana on myös vähän tarinallisuutta ja henkilöillä ja näiden suhteilla on enemmän merkitystä...aiemmin olin jo lukenut samalta tekijältä Mamette-sarjakuvaa joten piti tähän uudempaankin sarjaansa tutustua (on tätäkin näköjään tullut jo neljä albumia).
Nimihenkilö on keski-ikäinen yksinhuoltajaisä jolla on neljä eri-ikäistä tytärtä, ilmeisesti kaikki eri äidin kanssa (tässä albumissa on näkynyt näistä vain yksi), ja kaikilla tietysti myös aika lailla erilaiset luonteet...
Ja okei, niin kuin nämä yhden sivun gagit tapaavat olla, on tämäkin ehdottomasti käyttösarjakuvaa mutta minusta kyllä lajityypin paremmasta päästä.
Peyo - Johan & Pirlouit 5: Le serment des vikings & 8: Le sire de Montresor
Joku aika sitten tuli luettua Nonarit uudestaan mutta Ruudussa ilmestyneitä en ole lukenut ikuisuuksiin, mutta nyt tämän Le sire de Montresorin, ja onhan se mukava: lopussa vedetään tarina kokoon aika suitsait mutta sitä ennen kyllä toimii.
Suomentamattoman viikinkitarinan luki kanssa ihan sujuvasti, siinä oli alussa ihan ok ideaa mutta vähän yhdentekeväksihän se kehittyi. Kai niitä edeltäviäkin osia pitää ainakin vilkaista...
Bastien Vivès - Une soeur
Kai tässä pitää alkaa sijoittaa itseään Vivès-fanikerhoon, sen verran tasokkaita nämä sarjakuvaromaaninsa ovat olleet (aiemmin luettu siis Polina ja The Taste of Chlorine).
Tässä juoni on sinänsä vanha kuin taivas, eli teinipojan kasvukertomus kesäloman aikana, mutta mitä siitä kun se tehdään näin hyvin.
Benoît Feroumont - Le Royaume 4: Voulez-vous m'épouser?
Ollaan siirrytty taas lyhyempiin episodeihin, vaikka teema onkin yhtenäinen, otsikon kertoma: seppä Francois kosiskelee Annea joka antaa sitkeästi rukkasia, mutta ei myöskään niin innostu kun kuvioissa pyörii toinen nainen...
Tästäkin sarjasta yhä huvitun.
onko tässä sitten kaikki nämä.Eikös siinä kannessa lue "intégrale"?
Vivès, Ruppert & Mulot - La grande odalisque
Siinä missä aiemmin lukemani Vivès'n kirjat ovat olleet aika viipyileviä, tässä on enemmän toimintaa kun kolmen varkaan ryhmä suunnittelee keikkaa Louvreen...vaikka mukana on toki myös tarinalle mukavasti substanssia antavaa ihmisdraamaa (ja provoileva kansi, jota ei varsinaisesti tapahdu kirjassa mutta mainitaan kyllä yhden henkilön unena...)
Jossain vaiheessa pitäisi varmaan tutustua siihen pseudo-shoneniin Last Maniin, josta olen kuullut jo kehuja.
Planete BD arvioi uusimman Bloche-albumin. Tarina ja kuvitus, kummatkin sai täydet pisteet. Tuota ei usein tapahdu.
Taiyou Matsumoto - Ping Pong 1
Ekan osan perusteella tää on yhdeltä kantilta niin perinteinen shonen-urheilusarja ettei mitään, ja toiselta kantilta tekijänä on Matsumoto (mm. Tekkonkinkreet, Sunny) joten kerronnassa ja hahmoissa on jo aistittavassa epätavallista syvyyttä, katsotaan miten sarja etenee.