Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Lännensarjakuvat

Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

(1/722) > >>

Wade:
Postilaatikosta napsahti uusin Willeri. Luinpa koko sarjan (eli molemmat Texit) ja petyin pahasti. En siksi, ettäkö tarina olisi ollut huono, tai ennalta-arvattava, vaan siksi, että uusi klassikko, tahi legenda olisi syntynyt, jos ei Alfonso Font olisi pilannut tätä tarinaa. Kaikkineen tiukka, selviytymisen, sankaroinnin ja riipaisevuuden tilanteessa olisi muutamankin elokuvamaisen kohtauksen takia (kuten, kun Tex tulee seurueineen kaupunkiin- pölypilvi leijailee suuren hevosrykelmän ohi, tai Bronco heittää veivinsä jne.) olisi Villa, tahi Cestarot olleet täysin omaa luokkaansa tähän tarinaan. Alfonso Font saa rauhassa pilata muita tarinoita, mutta eikö edes kerrankin onnistuneen tarinan saisi piirtää joku, jolla perspektiivit, inhimilliset ilmeet ja realistinen piirrostyyli fiiliksineen olisi hallussa.

Jotain kumman kautta Alfonso onnistui silti tekemään ihan siedettävän Maxin, mutta miksi pilasi sitten tämän tarinan?

Edit: Ihmiset, tämän ketjun tarkoitus on antaa Texin ajallaan lukijoiden keskustella uusimmasta Texistä spekuloiden ja arvioiden ilman spoilaamisvaaraa. Ne, ketkä eivät uusinta Willeriä ole lukeneet, ei kannata vaivautua selaamaan tämän ketjun kulloinkin uusimpia viestejä. Willeristit, olkaa  hyvät!

Edit: Muokattu otsikon Willeri muotoon Tex Willer, jotta haku löytää paremmin ketju. /Lurker 14.4.2018

Wade:
Texkin sanoi: "Olet pohjimmiltasi hyvä mies, Wade"

Mr. Font:
Tex on oikeassa, olet pohjimmiltasi hyvä, mutta pitäisi sinun tunnistaa laadukas piirros  :P.

VilleM:
Uusin tarina oli suoraan sanottuna huippu. Loistava! Boselli oli kirjoittanut tiiviin, tapahtumarikkaan ja jännittävän tarinan. Huumori puuttui, mutta tällainen kovempi tarina ei sitä kaivannutkaan. Sheriffi Langdon oli oikea helvetillinen ilmestys roistona ja Kit olikin tosi pulassa hänen kanssaan. Hienoa että Kitille saatiin tavallista merkittävämpi rooli taas pitkästä aikaa. Usein Bosellin tarinoissa Tex ei ole itse ihan pääosassa, eikä nytkään, mutta loppua kohden Texinkin osuus nousi riittävän isoksi. Henkilöitä ja juonenkäänteitä oli paljon, mutta kokonaisuus pysyi hyvin kasassa. Yksi parhaimmista kohtauksista oli mökin piiritys sumuisessa yössä. Siinä oli klassikon ainesta.

Pieni yllätys minulle kuitenkin oli, että pari kiinnostavinta henkilöä tapettiin: Bronco Lane ja palkkionmetsästäjä Catlett. Heitä kävi siinä melkein sääliksi. Toisaalta kunnon tarinassa kuuluu olla kunnon draamaa, ja näin kävi tällä kertaa. Loppuratkaisuun olisin ehkä toivonut, että Langdon olisi joutunut tuomittavaksi ja hirteen. Äijä olisi saanut siten maistaa omaa kalmanhajuista lääkettään.

Entä sitten Mr. Font? Minusta hän oli oivassa vedossa. Ilmeisesti rupean tottumaan hänen tyyliinsä, jopa nauttimaan siitä, sillä tässä tarinassa ei ärsyttänyt juuri mikään piirrostaiteellisessa mielessä. Pääsääntöisesti Font loi moneen kohtaukseen hyvin eloa, tunnelmaa ja latinkia.

Fontin kasvogalleria on ennen tuntunut jotenkin oudolta. Se on välillä kuin jostain ihme kalmistosta kaivettu päivänvaloon, mutta on kai tulkittava, että se on sittenkin Fontin valitsemaa silkkaa tyylittelyä eikä kyvyttömyyttä piirustaa ’oikeita’ kasvoja. Mutta tämäkään seikka ei enää jurppinut. Ehkä voisi verrata Fontia Marcelloon ja sanoa, että parempi kun piirtää ilmeikkäitä ja mieleenpainuvia kasvoja, vaikka vähän rujompiakin, kuin tylsiä perusjoneseja joka hatun sisään. Kyllä Font voidaan huoletta laskea tämän hetken huippupiirtäjien joukkoon Tex-tallissa.

Dakota:
Viimeisimmässä Tex-tarinassa oli ripaus jos toinenkin Ortizilta tuttua synkkyyttä, joskin piirtäjänä hääri Alfonso Font. Sheriffi Langdonin vetämä mormonien ja roskaväen muodostama takaa-ajajien joukko edusti ulkonäkönsä puolesta manalan pimeitä voimia parhaimmillaan ja meno kokonaisuudessaan oli karuakin karunpaa, ilonpilkahduksia ja huumoria ei juuri ollut havaittavissa.

Niin loistavia hetkiä kuin Fontilla on ollutkin, ei tämä tarina yltänyt hänen kahden huippunsa tasolle. Minä, jos joku, olen ihaillut Fontin luomaa tunnelmaa, mutta tällä kertaa sitä löytyi vain hetkittäin. Omasta tyylistä täys kiitos, mutta päähenkilöiden kasvoihin paneutuminen tekisi Fontin taiteesta vieläkin upeampaa. Mutta hänet on hyväksyttävä tällaisenaan, omia tottumuksiaan tai kynän jälkeä tuskin on helppo muuttaa. Muutoin Font kuljetti Bosellin tarinaa vaivattomasti eteenpäin, joskin Kit Willerin "hirttäjäisiin" olisi voinut lisätä latausta.

Joka tapauksessa tämän vuoden kärkikaksikkoon tämä menee Ortizin "Juna Redvilleen/Ramman Puuman Tarina " seuraksi.

Muuten Cheyenne oli täysin oikeassa siinä, että Surma sumussa/Tappakaa Kit Willer-tarinan ensimmäisessä osassa oleva metsämökin piiritys sakenevan sumun keskellä edustaa kohtausta, jossa on klassikon aineksia. Yksittäinen seikka mikä osui silmiini oli rosvojoukkoon kuuluvan Bonnerin ikuinen virnistys, johon Font oli onnistunut loihtimaan sopivan psykopaattisia vivahteita.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu