Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Lännensarjakuvat
Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
Oiyahe:
Veriveljeyteen vielä hieman liittyen. Lakotoilla oli kĥolá, joka tarkoittaa ystävää. Se oli silti paljon enemmän: käytännössä se tarkoitti valittua veljeä, ja suhde itsessään oli jo valmiiksi syvä ja sitova liitto, joka toi mukanaan hyvin selkeät velvollisuudet. Kĥolá oli mies, jonka rinnalla taisteltiin. Hänelle uskottiin oma henki, ja hänen henkeään suojeltiin kuin omaa. Tätä veljeyttä noudatettiin niin sodassa kuin kaikessa muussakin, kuten metsästyksessä, matkoilla, sairastumisen aikana ja taloudellisissa vaikeuksissa.
Jos kĥolá kuoli, toinen oli velvollinen auttamaan tämän perhettä, tukemaan leskeä ja lapsia sekä jatkamaan ystävyyttä suvun kanssa. Käytännössä valittu veli usein otti lesken vaimokseen ja tämän lapset omikseen suojellakseen heitä ankarissa oloissa.
Tämä suhde ja sen tuomat perhevelvollisuudet vietiin joskus vieläkin korkeammalle tasolle pyhällä Hunka-seremonialla (Huŋkápi), joka toi miesten välisen henkilökohtaisen liiton koko heimon ja henkimaailman silmien eteen tehden heistä virallisesti sukulaisia. Liitto oli elinikäinen ja sen ylittävä pyhä side, joka oli usein biologista veljeyttäkin vahvempi.
Lähes kaikilla tasankoheimoilla oli vastaava valittu ystävä tai sotaveli, vaikka nimitykset vaihtelivat. Se oli henkilökohtainen turvaverkko ja käytännön sanelema, järkevä ratkaisu maailmassa, jossa elämä oli jatkuvaa liikettä, vaaroja ja epävarmuutta.
Tällaista samaa oli varmasti myös Hopeanuolen ja Pekan ystävyydessä.
Viiltelyä ja lihanpoistoa kyllä esiintyi muissa rituaaleissa, esimerkiksi Sitting Bullin hanbléčeya‑näynhaussa, joka on hyvin dokumentoitu. Mutta käsittääkseni veriveljeyteen tällaista ei liittynyt.
Sampsa Kuukasjärvi:
Kiitti, Oiyahe! Siinä tuli rautaisannos tietoa. Vaikka kuvaus oli lakotoilta eikä kiowilta, voidaan olettaa, että Hopeanuolen ja Pekan suhde on tuon tapainen.
--- Lainaus käyttäjältä: Oiyahe - 15.06.2026 klo 11:55:47 ---Viiltelyä ja lihanpoistoa kyllä esiintyi muissa rituaaleissa, esimerkiksi Sitting Bullin hanbléčeya‑näynhaussa, joka on hyvin dokumentoitu. Mutta käsittääkseni veriveljeyteen tällaista ei liittynyt.
--- Lainaus päättyy ---
Joo, Istuva Härkä oli alun perin poppamies, ja hän pyrki näkyihin myös toimiessaan päällikkönä.
Olen lukenut, että ihan tavallisilla intiaaneilla oli yleisesti kokeita, joissa he karaisivat luonnettaan ja kehon kivunsietokykyä. Niissä ei pelätty veren vuotamista ja tuskaa. He mm. saattoivat olla tahallaan vähissä vaatteissa kylmässä, pitää kuumia hiiliä kädessään tai viettää pari päivää syömättä. Ja esim. murheen ilmaisemiseksi saatettiin jopa katkaista sormesta nivel – olikohan tämä apasseilla. Rankoista rituaaleista mieleeni tulee etenkin mandanien miehuusseremonia, jossa nuorukainen nostettiin rintalihaksistaan kattoon (ks. esim. Hopeanuolet 1/1983 ja 17/1984). Tosin tämä näyttäisi olevan poikkeava tapaus; yleensä kai pojat kasvoivat miehiksi vähitellen yksinkertaisesti vain olemalla miesten mukana retkillä. Mutta näistä syistä pidin aivan mahdollisena, että Pohjois-Amerikassa saattaisi olla oikeasti olemassa myös viihteen kuvaama veriveljeysrituaali.
Jäsenhakulomakkeesta. Lehdessä 22/1985 (viimeiseksi jääneessä numerossa) lukija kysyy, onko oikein vastata ”veljeni” kysymykseen ”Mitä nimitystä intiaanit käyttävät erittäin läheisistä ystävistä?”. Ukkoskarhu vastaa, että ”veli” ja ”veriveli” käyvät vastauksiksi yhtä hyvin.
Numerossa 15/1985 palstalla mainitaan veriveljestä, että se oli paljon enemmän kuin ystävä.
(E: Lisätty selvennystä.)
Sampsa Kuukasjärvi:
Kun taas selasin Hoppareita, huomasin, että numerossa 9/1980 on aiemmin esitetyistä kolmesta vaihtoehdosta poikkeava hakemuslomake. Siinä lukevat tällaiset kysymykset:
1) Mihin intiaaniheimoon Hopeanuoli kuuluu?
2) Mitkä ovat Harrin ja Tedin lisänimet?
3) Millä nimellä Pekka Kenttää ruvettiin myöhemmin kutsumaan?
Kuitenkin ennen tätä ja tämän jälkeen lehdessä on se kysymyssarja, mikä tuli ensimmäisen kerran numerossa 4/1978. Tällaisia yksittäisiä poikkeuksia saattaa löytyä lisää, sillä en ole plarannut jokaista lehteä läpi, vaan haarukoin niitä. Lomake ei edes ollut joka numerossa.
Huomasin myös yhden poikkeuksen, jossa kyse ei ollut uusista kysymyksistä. Numerossa 7/1982 näkyy olevan aiemmin listattu kysymyssarja 2), mutta heti seuraavassa numerossa 8/1982 on jälleen kysymyssarja 3). Varmaan vanhat kysymykset lipsahtivat vahingossa tuohon 7/1982:een.
E: Kuinka moni muuten tietää tai muistaa vastauksen tuohon kyssäriin "Mitkä ovat Harrin ja Tedin lisänimet?"? Panen vastauksen spoilerin alle.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paksu-Harri ja Pitkä-Ted.
Oiyahe:
Muistin Harrin Ja Tedin lisänimet oikein.
En kyllä muista, millä nimellä Pekka Kenttää alettiin myöhemmin kutsua, ellei sitten vain Pekaksi?
Muuten, jossain seikkailussa, jossa Tedin ja jonkun etsintäkuulutetun kuvat vaihtuivat vahingossa etsintäkuulutusilmoituksessa, Tedin kuvan alla oli pituudeksi ilmoitettu 194 cm.
Edit: Harri&Ted
Sampsa Kuukasjärvi:
Laitoin tuon vastauksen spoilerin taakse että sitä saisi itse arvuutella.
Nyt et ajatellut tuota Pekan nimeä. Tarinahan, ainakin suomalaisten toimituksellisten sivujen mukaan, menee niin, että Pekka syntyi jo Suomessa ja sai täällä nimekseen Pekka Kentän. Kun Kentän perhe muutti Amerikkaan, Pekan virallinen nimi muutettiin siellä Bob Kentiksi. Siksi kerhon yhdessä kysymyssarjassa kysyttiin: "Bob Kentin alkuperäinen nimi?". Mutta joo, sarjakuvassa häntä nimitetään aina Pekka Kentäksi.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta