Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Lännensarjakuvat

Tex Willerin eri julkaisumuodot

<< < (60/61) > >>

Lurker:

--- Lainaus käyttäjältä: MikaKLA - 09.03.2026 klo 14:36:02 ---Kyselin Kulkukatin pojasta. Ei ole tulossa enää myyntiin.

--- Lainaus päättyy ---

Boothill-kustannus taisi olla bootleg-kustannus... näitä ei kannata täällä mainostella.

TexMex:
Mitään en löytänyt paitsi joku poistettu Kulku-Katin sivu jota ei ollut enää saatavilla. Suuri harmi kyllä jos tuota ei suomessa julkaista ollenkaan, ainakaan virallisesti?

Vastaavanlaisia erikoistapauksia taitaa olla jo useampi tarina julkaisematta, eikö noista voisi teettää vaikka ylimääräiset maxi-texit kuten aikanaan vielä julkaisemattomista tarinoista ja klassikoista oli tapana?

MikaKLA:
Toivotaan, että kaikki Italian Tex Willer-tarinat ilmestyvät Suomessa ihan virallisesti! Onneksi tänä vuonna ilmestyy 45 Tex Willeriä suomeksi, kun mukaan lasketaan kirjasto ja kronikka.

LurkerTony:
Näköjään Italiassa alkaa taas uusi Tex-sarja nimeltä "TEX LA LEGGENDA". Se on 224 sivua pitkä, mustavalkoinen, ja sen koko on sama kuin peruspokkarilla.

Ensimmäisen tarinan, I due sceriffi, on piirtänyt Giampero Casertano ja kirjoittanut Pasquale Ruju.

Jos ymmärsin oikein, tämä sarja on vuosittainen julkaisu, ja jokainen tarina keskittyy tiettyyn paikkaan, alkaen Teksasista.

Janne:
Tex Willer spesiaali 1: Pirullinen petos on luettu ja erinomaiseksi havaittu. Nämä Color Texit ovat Suomessa saaneet aika kovan kohtelun, kun varsinkin näitä pitkiä tarinoita on ensiksi julkaistu perussarjassa mustavalkoisena kahteen osaan pilkottuina ja myöhemminkin sama juttu, mutta sentään värillisinä. Ikävä kyllä painojälki on tosi usein ollut todella huonoa, ja aika harvoin mikään tarina on tullut täysin oikeuksiinsa. Mutta nyt tuli! Nautin sivujen kääntelystä ja Filippuccin hienon taiteen katselusta. Laura Piazzan väritys on kerrassaan upeaa. Huomioni kiinnittyi silmien väritykseen. En ole ainakaan huomioinut, että silmissä olisi aiemmin ollut värejä, mutta ehkä en vain ole huomannut. Texillä on ruskeat silmät ja Carsonilla sinivihreät! Varmastikaan tätä näinkin oleellista asiaa ei ole värittäjä saanut yksin päättää, vaan siitä on takuulla käyty keskusteluja. Lukunautintoa lisäsi Claudio Nizzin onnistunut tarina. (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Vanha kettu Nizzi ei tällä kertaa sortunut kaikkein helpoimpiin ratkaisuihin paitsi aivan lopussa, kun tyhjästä ilmestynyt ratsuväki pelasti pulaan joutuneet Texin ja Carsonin, mikä on kyllä varsinainen superklisee. Mutta ei tämäkään päässyt lukunautintoa häiritsemään (mikä saattoi osaltaan johtua lukemisen aikana nautitusta maittavasta irish coffeesta...), sillä muutoin Nizzi paahtoi loppuun saakka tasokkaammin kuin varmaan 20 vuoteen. Tarina ei sinällään ole mitenkään omaperäinen, mutta kun Nizzi on malttanut antaa myös roistoille riittävästi ruutuaikaa, niin tarinasta muodostui jännittävä shakkipeli, jossa kummankin osapuolen siirtoja sai seurata vuorotellen. Dialogi oli taattua laatua ja pariin otteeseen naureskelin ääneen kaverien naljailulle. Kaiken kruunasi kerronnan kiireettömyys ja rauhallisuus ihan loppuun saakka. Tällä kerralla ei lopussa tullut tunnetta, että käsikirjoittaja olisi lopussa huomannut, että käytettävissä olevat sivut uhkaavat loppua kesken. Että ainakin tämä Vanha Huuhkain tunsi nuorentuvansa vuosia tarinan parissa. Eikä se kaikki voi olla irish coffeen ansiota.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu