Hitsi, Kováckshan se, mistähän ton Tukiaisen tohon hain... :)
Kyllä Tukiainen piirsi sitä jonkin aikaa ja nimenomaan Suomen kuvalehti sitä julkaisi.
Ja ovat Onnen lahjoissa esiintyneet kaikki neljä vakiohahmoa. Siinä annettiin heille viimein nimetkin. Tumma neiti on Taina, vaalea neiti Aino, partajeppe on Risto ja parraton on Esko.
Rumbassa sitä ilmestyi monta jaksoa. Puolen sivun kokoisina ja väreissä.
Lähitulevaisuudessa on kyllä tulossa 48-sivuinen Kramppi-albumi, joka on hieman draamapitoisempi kuin tavalliset jaksot.
Joka julkaisee myös mm. H-P Miettisen Miihkalia!
"Täyspitkä" K&N-albumi Kukkakauppiaan onnenpäivä ilmestyy syksyllä Arktisen Banaanin kustantamana.
"Täyspitkä" K&N-albumi Kukkakauppiaan onnenpäivä ilmestyy syksyllä Arktisen Banaanin kustantamana.
Julkaisu on viivästynyt vähäsen. Suomalaisen kirjakaupan mukaan Kramppeja ja nyrjähdyksiä- albumi "Kukkakauppiaan onnenpäivä" ilmestyy 14. helmikuuta.
Kramppeja julkaisee Parnasson ohella Tampereen ylioppilaslehti Aviisi.
Jaa, minä vähän epäilen tuota helmikuista julkaisupäivää. Ei ole alppu vielä valmis lähimainkaan.
Mika Lietzenin haastattelu (http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:5:0:0,4:5:1:1:2005-09-19;4:61:1:0:0;4:85:1:0:0;4:100:1:0:0;4:99:1:0:0;4:87:1:0:0;4:62:1:0:0;4:78:1:0:0;4:82:1:0:0;4:107:1:0:0,4:327759,1:0:0:0:0:), jossa myös varsin paljon asiaa Krampeista ja nyrjähdyksistä, julkaistiin tänään Turun Sanomien kulttuurisivuilla. Iso pääjuttu Kimmo Rantasen kirjoittamana. Lukekaapa ihmeessä linkistä!
Tampereen kirkko oli vaihdettu Turun vastaavaan? Minä, turkulainen, luulin sen olevan Tampereen. Samoilta ne näyttävät.
Jotain kestävää ja hyvää siinä kuitenkin oli kun sen kohtaukset pyörivät mielessä tasaisin väliajoin, varsinkin kun Nick Cave soi stereoissa.
80-sivuiseen ja 4-väriseen albumiin on koottu parhaat noin sadasta vuosina 2002-2006 tehdystä jaksosta.
Uusi Kramppikokoelma on valmis ja tulossa syksyn kirjarientoihin (elo-syyskuussa). 80-sivuiseen ja 4-väriseen albumiin on koottu parhaat noin sadasta vuosina 2002-2006 tehdystä jaksosta.
Nerokasta. Onko uudessa kokoelmassa mitään sellaista, mitä ei olisi julkaistu jo aikaisemmissa Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumeissa?
Näitä Lietzenin piirtämiä Kramppejahan ei ole julkaistu aiemmin kokoelmana. Eli täysin uutta kamaa, ainakin meille, jotka emme... ööh, Turun ylioppilaslehteä (vai missäs nämä olivat ilmestyneet aiemmin?) lue.
On ihanaa kuulla, että Krampit saa jatkoa. Kukahan mahtaakaan olla seuraava piirtäjä? Toivottavasti se selviää pian.
Sarjakuva on entistä uskottavampi ja elämänmakuisempi, tosin myös jossain määrin keski-ikäisempi. Se on kasvanut päähenkilöidensä ja ehkäpä myös lukijoidensa kanssa.
Pauli Kallion voima ja heikkous on se, että hän ei vain osaa kirjoittaa kieroja / ilkeitä naisia.
Ah ah! Älä unohda Kallion Josefiina leipoo -sarjakuvaa, jonka piirsi Tiitu Takalo vuonna 2006.
Värimaailma on mietitty, ja siitä pisteet.Siinä on hieno ajatus takana, mutta minusta ei aina toimi ihan nappiin. Joissain sivuissa yksi väri hyppää esiin liikaa (esim taivaansininen), välillä taas värien erot ovat mielestäni häiritsevän pieniä (esim. liikaa keltaista joka sävyssä), jolloin muodot jäävät vähän liikaa taka-alalle.
Pauli Kalliolta on ilmestynyt retrospektiivinen kokoelma sarjakuvanovelleistaan
Vielä oivallisempi oli Pauli Kallion ja Kyky Ahosen yhteistyön tuloksena syntynyt "Maalaispunkin päiväkirja" -muistelma, jossa tehtiin nostalginen musiikkimatka 1970-luvun loppuun ja 1980-luvun alkupuolelle. Sarjakuvien lisäksi kirjasta löytyi Kallion valokuvia ja esseitä, etupäässä musiikista mutta aikakaudesta ja sen henkisestä ilmapiiristä yleisemminkin. Lukemisen jälkeen tuli sellainen olo, että nyt pitää pamauttaa Ratsiaa - kyseinen bändi on tavallaan toisessa pääosassa - soimaan.Näin juuri tuli tehtyä eilen kun alpun luin :)
Pauli Kallio on laajentanut kirjoitusurakkaansa myös musiikkimaailman puolelle.
Tämä uudin nyt ei varsinaisesti yllätä mutta taustoittaa mukavasti paria viimeaikaista Kramppi-jaksoa Suomen Kuvalehdessä. Onko siis Sweet Jeena mennyt kajoamaan Kallion tekstiin? Vastaus jäänee mysteeriksi?
Ei jaa mysteeriksi, ole huoleti Vesa! Kylla Pauli on ihan itse kirjoittanut tuon biisin sanat Sweetheartseille. Vuorovaikutusta omassa tyokentassaan, ristiin rastiin...niinhan se menee.
Ei, Kati, en suinkkas epäile etteikö Pauli olisi kirjoittanut sanoitusta - mutta kahdessa suht tuoreessa Kramppi-jaksossa (piirtäjänä Christer N.) käsiteltiin sitä miten "partapotson" bändi oli tehnyt "paulimaisen" kramppihahmon sanoituksesta albuminsa nimibiisin - MUTTA! Olivat ruojat muuttaneet tekstistä ainakin YHDEN sanan, jolloin lauseen ajatus muuttui ja "paulimainen" hahmo käräytti tästä herrrrrrmonsa.
Eli minä vaan ihmettelin sitä, onko tosielämässäkin voinut käydä niin että bändi olisi rohjennut kajota Paulin textiin!!??
En löytänyt yleistä Pauli Kallio -ketjua, joten ehdotan, että tästä tehdään sellainen.Kanntan ketjun uudelleennimeämistä. Pauli Kallio tai Pauli Kallion sarjakuvat tms lienisi sopivin...
Vielä oivallisempi oli Pauli Kallion ja Kyky Ahosen yhteistyön tuloksena syntynyt "Maalaispunkin päiväkirja" -muistelma, jossa tehtiin nostalginen musiikkimatka 1970-luvun loppuun ja 1980-luvun alkupuolelle.Vihdoinkin Tre Kuplissa sain tämän käsiini ja ostin luettavaksi. Ja joudun toteamaan että sain teoksesta irti hyvin vähän. Tekstipätkien ja sarjakuvien naittaminen yhteen lähinnä häiritsi ja Ratsian sekä suomipunkin historiaa käsittelevä osuus oli kuivempi kuin yksikään lukemani historiankirja. Ansioksi laskin, tai eläydyin lähinnä siihen, miten se "alkuperäinen" punkki kuivahti Paulinkin vinkkelistä kokoon jo ihan 80-luvun alkumetreillä. (Sen jälkeen taas uudet sukupolvet ovat keksineet sitä uudelleen) Sekä tietenkin sen miten kirjasta kävi ilmi miten yhteismitatont (vailla todellista idealismia) ja lapsellista kohkausta kaikki oli. Mutta sarjakuvana tämä oli selkeä rimanalitus molemmilta tekijöiltä. Osittain pettymykseen ovat syynä tietenkin omat kovat odotukset, ja osittain se että Paulin päiväkirjat noilta ajoilta eivät vaikuta sisältäneen mitään kovin hehkeitä kohtauksia. Tähän liittyen tekstiosuuksissa Pauli jotain selittelikin.
Voi vaan kuvitella miten paljon joku samanlaisissa piireissä pyörinyt saa albumista irti.
Olenkin tätä suositellut jo useammalle "iäkkäämmälle" työkaverilleni. Pelkästä nostalgiatripistä ei kuitenkaan ole kyse,Mulla ei nyt ole kirjaa tässä mutta kyllä sen sarjakuvapuolen muutamat hyvät hetket peittyivät enimmäkseen paperinmakuiseen jahnaamiseen. Minne lienee nostalgia sitten minun kohdaltani hukkunut? Matka Jyrin ja sen bändikaverin luo sekä siihen liittyvä muistelus Pellen keikalta sentään toimi. Myös murteen käyttö puhekielessä oli virkistävää.
Pakollinen Kova länsi-osasto: Millä ihmeen rungolla päähenkilömme oikein ajaa kannessa, entä millä stongalla?
Mutta sarjakuvana tämä oli selkeä rimanalitus molemmilta tekijöiltä.
Tärkeänä osana Kallion ja Suuren Kurpitsan albumituotannossa ovat olleet pirkanmaalaiset sarjakuvataiteilijat, joten hänen merkityksenä maakunnan sarjakuvalle on kiistaton, mitä Pirkanmaan taidetoimikunta on halunnut erityisesti korostaa tällä tunnustuksella.
Onnitteluni Paulille!!!
Pirkanmaan taidetoimikunta on myöntänyt Kulttuuritekopalkinnon sarjakuvataiteilija Pauli Kalliolle ja hänen Suuri Kurpitsa -sarjakuvaseuralleen tunnustuksena 30 vuoden ansiokkaasta myös pirkanmaalaista sarjakuvaa edistäneestä työstä taiteenalalla, joka vasta nyt alkaa yleisemmin saada maassamme ansaitsemaansa arvostusta.
Ihan oikea osoite, mutta vielä kun selviäisi jostain onko palkinto kissanruokaa vai käteistä?Siellä linkissä lukee että
Kaikki kulttuuritekopalkinnot sisältävät kunniakirjan ja 1 500 euron palkintosumman.
1500 euron palkintosumman
Nähtävästi Krampeista keskustelu on harmillisesti typistynyt ilmoituksiin arvosteluista mutta kaipa sekin on parempi kuin ei mitään. Jatketaan siis samalla linjalla. Arvio uusimmasta kokoelmasta löytyy nyt etusivulta (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2456).
Luen kramppisarjaa aina vaan ihan mielelläni, vaikka usein "kantaaottavuus" eli viikon (takainen) puheenaihe koko jakson aiheena ei erityisesti kiinnosta. Saati se löytääkö partapotso divarista jonkun merkittävän keräilylevyn vai nouseeko joku potkupalloseura E-sarjaan.
Sitten taas niissä jaksoissa joissa hahmoissa tapahtuu kehitystä tms. muutoksia, kiinnostus kohoaa merkittävästi. Henkilöt syttyvät elämään - tai kuolemaan, kuolinjakso oli koruttomassa surumielisyydessään kaunis kuten Mämmilässäkin vastaavat.
Hyvä arvostelu, ja erinomainen huomio sarjakuvan ja tekijöittensä keski-ikäistymisestä.
Krampit näkyvät enää vain SK:n tilaajille.
Loppuuko sarja taas kokonaan, vai ottaako joku muu sen?
Nyt on Kallion Noin seitsemän taidetta arvioitu Kvaakissa. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2205)
Uutena foorumilaisena saan ehkä anteeksi kun kommentoin kolmen vuoden takaista albumia jonka nyt vasta löysin ja luin. Olen muutenkin tykännyt Kallion kirjoittamista sarjakuvista tosi paljon, mutta Noin seitsemän taidetta oli jotenkin erityisen hieno teos! On huikeaa kun samoissa kansissa on usean (hyvän!) piirtäjän jälkeä, ja yhtenevä teema tekee albumista erittäin toimivan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Ihan mieletön kuvaus taiteen olemuksesta ja ihan mielettömän hyvää sarjakuvaa!
Sitä tosin ihmettelin että miksei piirtäjät ole laittaneet ekaan, tai johonkin, ruutuun omaa nimeään. Tai sitten mun silmät harittaa enkä huomaa nimmareita. Täytyy palata sisällysluetteloon katsomaan kuka on kukin jos ei jäljestä tunnista.