Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen

Musiikista sarjakuvaksi, onnistuuko?

(1/17) > >>

jokela:
Heippa alla mänskor ...

Pistänpä ekan oman threadin tässä meneen. Ja oudon sanan aiheeksi, niin tuutte uteliaaks ... Kuuluisiko tämä sitten siihen "hengellisenpään" tai "syvenpään" puoleen, en tiedä. Tai kokonaan toisiin foorumehin.
Mutta no -- vielä en tällaiseen ole täälä main eksynyt.

Joo, yx mun suurista kiinostuksista on musiikki. Se antaa paljon vaikutteita ja mielikuvia. Ja mä oon iät ja ajat leikkinyt idealla, että jos saisi joskus tehtyä sarjan (lyhyehkön sarjakuvakertomuksen) joka perustuisi lauluntekstiin.
-- Siis tekstiin -- en tarkoita että graafisesti pompoteltaisiin maitoutareita ja vilautellaan bikiinilinjoja ja öristään -- ååaawh -- uuuh, bejjbiii ... vaan että teksti inspiroisi "kuvalliseen" kertomukseen. Tekstin mielialojen tulkitsemiseen.
En myöskään tarkoita "Nyrok Cityn" rääpeilyy, "Kramppeja ...", "Ornett Birks"-iä tai pojuja bändissä Gorillaz tai vastaavaa.

Lise Myhre (Nemi) teki joskus tällai L. Cohen-in  "Everybody Knows ..." pari sivuisena (?) ja oon joitakin muitakin nähnyt ... joskus, hmm ...

Joo, ja idea pomppasi taasen mieleen kuunellessani äsken Hectorin Live-tuplaa. Siin on mm. "Lapsuuden Loppu" ja se olis ehkä viehättävä ja haastava juttu.

Onks teillä tietopankeilla havaintoo. Onx joku tehnyt, kuka mitä häh? Ja mistä löytäisi. Taikka parempi vielä, onkos kelleen omia kokemuksia tällaisen tekemisestä?

Valaiskaa tietämätöntä pimeydessä ...

  -- j --

Veli Loponen:
Mäkisen Reima teki tuon tyylistä Zipossa (oisko ollu numero 3). Sitä voinee löytää kirjastoista. Ainakin täällä Tampereella Metsossa näyttää olevan...

Jarmo:
Ei toimi. Ei oo koskaan toiminut.
Eikä tuu koskaan toimimaankaan.

Mielipide.

[kivi]:

--- Lainaus käyttäjältä: jokela - 09.03.2004 klo 22:04:40 ---Onx joku tehnyt, kuka mitä häh? Ja mistä löytäisi. Taikka parempi vielä, onkos kelleen omia kokemuksia tällaisen tekemisestä?
--- Lainaus päättyy ---

Jep. Mä olen tehnyt sarjakuvaksi ainakin Pretendersin I go to Sleepin (Tähtivaeltajassa) ja Sonicsin Don't be Afraid of the Darkin (Junglessa). Näiden lisäksi olen muistaakseni tehnyt ainakin The Whon Behind Blue Eyesin, joskus omakustanneaikana. Nämä siis sillä tavalla, että sarjakuva kertoo samasta aiheesta rinnakkaistarinaa, usein jopa samoin hahmoin. Sääli, että Jungle ehti kaatua ennen kuin päästiin seuraavaan numeroon, jossa olis ollut kattava sikermä sarjakuvitettua Dictatorsin ekaa levyä:-(

Mm Joe Sacco ja Peter Bagge ovat harrastaneet kokonaisen biisin live-esityksen muokkaamista tarinaksi (tsekkaa Saccon mainio "In the Company of Long Hair" - kertomus euroopanrundista Miracle Workersien kanssa). Ja Mauri Kunnaksen Nyrok Cityssähän on useammankin kerran omilla biiseillään puhuva Pelle.
Jussi Karjalainen ja Jukka Heiskanen tekivät aikoinaan NoNiin Comix -lehteensä tulkintoja Se-yhtyeen sanoituksista.

Mitähän noita ny on. Aika tavallinen laji, ja parhaimmillaan hyvinkin palkitseva, kun tuttuuden elementti on lukijalle koko ajan läsnä. Aika monessa sarjakuvassa musiikki on läsnä muutenkin kuin luomassa ajankuvaa.

Mutta Jarmon kanssa olen samaa mieltä siitä, että homma ei toimi - jos on tarkoitus kuvittaa biisin teksti. Jos tarinan mieli pysyä mielenkiintoisena, pitää mennä sinne biisin fiilistasolle, sanojen taakse, ja hakea sieltä se tarina. Muuten tulee kauheaa roskaa.

jokela:

--- Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 09.03.2004 klo 22:20:18 ---Ei toimi. Ei oo koskaan toiminut.
Eikä tuu koskaan toimimaankaan.

Mielipide.

--- Lainaus päättyy ---

Auhh -- heti potkaistiin polveen ... heh. Mut mä väännän vähän lisää kättä.

Kiitti vinkeistä [kivi], arvelinkin että oot koittanut. Joo, ja en mä niinkö ihan kirjaimellisesti tarkoittanutkaan tekstin "kuvitusta". Fiilistähän mä kans ajoin enempi takaa ... jos nyt en ollut ihan selvä.

Tulkintahommahan tää kaiketi on. Ja aina teksteissäkin voi löytää erilaisia, "sisäisiä" tarkoituiksia joita voi yrittää visualisoida. Voihan sanoituskin olla monikerroksista ...

Onhan kirjoja joita "ei" voi kuvitella filmeinä -- mut niitäpä tehdään kumminkin. On musiikkii johon revästään täsyin p***eestä videoo, ilman päätä tai ... no, häntää ...

Olisko sarjakuva visuaalisena ilmaisumuotona sitten köyhempi kuin surkeet viteot? Joskus olis kiva päästä kurkkiin viteomaakareitten "storyboard"-eille, oisko siellä mitään järkevää törhittynä. Sarjakuvaahan sekin kai on, vai?

No, tsekkailenpa noita vinkkejänne. Thanx.

 -- j --  

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu