Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
Sommittelu
[kivi]:
--- Lainaus käyttäjältä: Empuska - 09.03.2010 klo 05:49:16 ---Osaisiko joku neuvoa hyviä kirjoja kuvan sommitelusta? Olen kyllä äärimmäisen tietoinen siitä, että se ei ole yksi yhteen sarjakuvassa, mutta ite on tullut jokseenkin ärsyttävästi esiin tietynlainen yleinen veltto sommittelu omissa jutuissa esille ja kun ei ole mitään käsitystä kuvan rakentamisen teoriasta (kultaista sommitteluakin on tullut opiskeltua enemmän matikassa kuin kuviksen tunneilla).
--- Lainaus päättyy ---
Kultainen leikkaus ja symmetrisyys eivät ole asioita joita pitäisi opetella vaan ne tulevat luonnostaan, vaikeampi on oppia niistä pois. Sarjakuvasivulla harvoin onnistutaan luomaan mielenkiintoista kokonaisuutta jos pyritään tasapainoisuuteen, ennemmin sanoisin että hyvä tavoite on jännittää sivu tasavahvasti ja vain silmämääräisesti katsoa että molemmilla puolilla sivua on yhtä lailla mustaa pintaa. Oppikirjoja parempi tapa on myös katsella omia teoksia peilin kautta ja arvioida niin, tuliko niistä muotopuolia.
Mä itse aloitan sivun luonnostelun piirtämällä pitkiä, rentoja kaaria ja viivoja läpi aukeaman suunnilleen siinä järjestyksessä kuin toivon lukijan katseen liikkuvan, suhteutan puhekuplat ja tekstipalkit niihin, ja sitten varsinaista ruutua luonnostellessani sovitan perspektiivit tai elementit noille kaarille niin että sivusta pakostakin tulee jännitteinen. Hokusai on ihanne.
Se ei ole välttämättä sommittelullinen ongelma jos jälki tuntuu lattealta, vaan saattaa olla esimerkiksi ettet pelaa kyllin "kameran" korkeudella, joka on mainio apukeino kuvan hallitsevuutta ja alisteisuutta määritellessä. Dynaamiset poseeraukset tuntuvat korneilta piirtää mutta näyttävät loppupeleissä luontevammilta kuin aito varpaat yhdessä seisoskelu. Jos joka kuvaan saa vielä etualan, keskialan ja taka-alan, ollaan sujuvan kerronnan ytimessä. Tarvittaessa lakonistakin kerrontaa voi piristää suunnittelemalla pitkän kamera-ajon sen sijaan että tekisi peräkkäin monta melkein identtistä ruutua.
Kivi
Emppu:
Ehkä olis pitänyt heti Keijjon kommentin jälkeen heti selventää, että se velttous koskee juuri yksittäisiä kuvia, ei sarjakuvaisivuja (ja koska tämä ei kuitenkaan luullakseni ollut iso kysymys, en viitinnyt sille omaa ketjua tehdä, mutta näemmä sitten joku kiltti ihminen erotti sen omaksi ketjukseen ja aaargh, suossa ollaan ja pysytään).
--- Lainaus käyttäjältä: [kivi] - 17.03.2010 klo 00:56:29 ---Tarvittaessa lakonistakin kerrontaa voi piristää suunnittelemalla pitkän kamera-ajon sen sijaan että tekisi peräkkäin monta melkein identtistä ruutua.
--- Lainaus päättyy ---
Kehtaakko selittää hieman tarkemmin miten kamera-ajo sarjakuvassa tapahtuu? Ei pääse storyboardkerronnasta nyt ulos tuon kohdalla millään. :B
[kivi]:
--- Lainaus käyttäjältä: Empuska - 17.03.2010 klo 08:40:26 ---Kehtaakko selittää hieman tarkemmin miten kamera-ajo sarjakuvassa tapahtuu? Ei pääse storyboardkerronnasta nyt ulos tuon kohdalla millään. :B
--- Lainaus päättyy ---
Katos vaikka tuolta sivut 11 (keskikuva) ja 13 (alakuva) niin näet mitä se voi hurjimmillaan olla :-D
http://www2.hs.fi/extrat/nyt/paallystakki/
Sami Toivosen varhaisissa sarjoissa oli loistavia kamera-ajoja, joissa "kamera" kieppui parhaimmillaan kuin hyönteinen katossa ja sukelsi kuvan liikkeen läpi rakentaen oman liikkeensä tarinankerrontaan.
Joe Saccolla on hieno tapa kuljettaa tarinaa puhekuplien sijoittelulla - esimerkiksi baarikuva tarinassa "In The Company of Long Hair" War Junkie -albumissa, tai Palestine-albumien monet isot kuvat joissa näemme missä kohti kertoja kulloinkin on ollut seuraamalla puhekuplien nuolia.
Kamera-ajoa voi rakentaa kaikella sellaisella mikä ohjaa katsetta. Hyvä ja usein käytetty tekniikka on "rajata kuva kuvasta", esimerkiksi näyttää etualalla huoneen sisustusta ja kuvassa olevaan ikkunaan rajata jotain mitä ulkopuolella tapahtuu, tai rajata pitkään maisemakuvaan lyhyempi välähdys henkilöineen sijoittamalla puita tai rakennuksia rajaamaan kuvan laidat.
Ylipäätään kannattaa tarkkaan harkita haluaako sekä pitää ruudut saman korkuisina että kameran "mykkäfilmityyliin" noin rinnan korkeudella jolloin ihmiset näyttävät "luonnollisilta". Yleensä jompi kumpi riittää sen kerronnallisen vakion saavuttamiseen, että kun kerrontaa sitten rikotaan, efekti on dramaattisempi.
Kivi
Timo Ronkainen:
--- Lainaus käyttäjältä: [kivi] - 17.03.2010 klo 16:29:22 ---Katos vaikka tuolta sivut 11 (keskikuva) ja 13 (alakuva) niin näet mitä se voi hurjimmillaan olla :-D
http://www2.hs.fi/extrat/nyt/paallystakki/
--- Lainaus päättyy ---
Toi keinohan (s.11) oli lainattu Maailman Parhaita nuorisokirjoja sarjakuvina Shakespeare-osasta, tai se oli joku näistä isokokoisemmista klassikkosovituskirjoista.
Timo
[kivi]:
--- Lainaus käyttäjältä: Timo Ronkainen - 17.03.2010 klo 16:51:51 ---Toi keinohan (s.11) oli lainattu Maailman Parhaita nuorisokirjoja sarjakuvina Shakespeare-osasta, tai se oli joku näistä isokokoisemmista klassikkosovituskirjoista.
Timo
--- Lainaus päättyy ---
Niin oli, tai siis sieltä mä sen opin, se teki muhun suuren vaikutuksen silloin kauan sitten. Ei mitään uutta auringon alla.
:-D
Mulla on sattumalta tää teos ilman kansia (32 vuotta ahkeraa lukemista näkyy vaatineen veronsa) tässä edessäni nytkin, ja kirjassa on ainakin Shakespearen tarinat "Romeo ja Julia" ja "Myrsky". Tekijä on Gianni De Luca, signeerauksista päätellen piirretty vuonna 76. On tää hieno vieläkin.
K
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta