Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: smif - 08.04.2005 klo 17:07:23
-
Hep.
Luin varmaan kymmenen vuotta sitten loistavaa sarjakuvaa. Nyt olen yrittanyt etsia kyseisen piirtajan toita, mutta turhaan.
Muistan yhden albumin nimen, joka taisi olla "Ne". Albumeja oli muistaakseni kolme. Jokaisessa oli jonkinlainen tekninen kikka, joka toimi juonen kanssa aivan mahtavasti. Yhdessa albumissa (juuri tama samainen Ne) viimeinen sivu oli varillinen. Toisessa albumissa yksi ruutu oli leikattu pois keskelta sivua ja tasta syntyi hauska de ja vu-ilmio. Kolmannen albumin pystyi lukemaan molemmista suunnista. Toisesta suunnasta tarina oli normaali mustavalkoinen, toisesta taas negatiiviväreissa ja tarina kulki jotenkin takaperoisesti. Albumin keskella juonet kohtasivat.
Onko siis kenellakaan tietoa, kuka on kirjoittanut/piirtanyt nama albumit ja mista naita voisi mahdollisesti loytaa?
Kiitoksia jo etukateen avusta.
-
Olisikohan Marc-Antoine Mathieu? Sarjan päähenkilö on Julius Corentin Aqfaq ja ilmestyneet albumit ovat:
Alkuperä - 1991
Ne... - 1992
Prosessi - 1993
Lopun Alku - Alun loppu - 1995
Kaikki ilmestyivät Likeltä.
Itselläni on nämä kaikki, muuten. Sairaanmakeensiisti sarja. Voi kunpa näitä saisi vielä jonakin päivänä lisää.
-
Kylla! Juurikin tama. Aivan mahtavaa sarjakuvaa. Toivottavasti joo jostain saisi lisaa. Ja kun palailen Suomeen, niin taytyy investoida ja ostaa koko paketti.
Kiitos!
-
Kylla! Juurikin tama. Aivan mahtavaa sarjakuvaa. Toivottavasti joo jostain saisi lisaa. Ja kun palailen Suomeen, niin taytyy investoida ja ostaa koko paketti.
Kiitos!
Riippuen missä olet,
ranskaksi noita on ilmestynyt enemmänkin. (Ja nyt kaikki sinne työväenopiston kielikurssille ;) )
t. roju
-
Alkuperä - 1991
Ne... - 1992
Prosessi - 1993
Lopun Alku - Alun loppu - 1995
Ainoastaan viimeisintä on enää saatavilla. Mistähän näitä sais? Ei ainakaan Turun divareissa oo näkynyt.
-
Ainoastaan viimeisintä on enää saatavilla. Mistähän näitä sais?
Nyt tuli paha. Itse hommasin ne jo silloin aikoinaan kun ne ilmestyivät. Enkä ole halukas myymään. Muistelen joskus nähneeni näitä yksittäiskappaleena jossakin Tampereen tai Helsingin divarissa. Ehkä niitä ei enää liiku kovin paljoa markkinoilla?
-
Pari kertaa olen minäkin (Tampereen) divareissa nähnyt, joten metsästämään vaan jos ei vielä ole.
Jotain näistä (todnäk ekaa) olisin oikeasti äänestänyt jos olisin ehtinyt osallistua siihen pakollisen oppimäärän (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1692.0) -keräilyyn. Toivottavasti muuten tehdään joskus myös sarjakuvayleissivistyksen laajentavat opinnot.
Ovatko nuo suomentamattomat yhtä laadukasta kamaa? Voisiko joku kustannuspuolesta hyviä valistuneita arvauksia tekevä tehdä hyvän valistuneen arvauksen voisiko niitä saada joskus käännetyksi? Ranska on kaunis mutta vaikea kieli, you know.
-
Dark Horse julkaisi muutama vuosi sitten Mathieun kirjan Dead Memory. 64-sivuisena tuo ei oikein vastaa mitään suomeksi julkaistua albumia, mutta kannen kuvassa näyttäisi olevan Aqfaq itse. En ole koskaan päässyt käsiksi tähän albumiin, joten sisällöstä en osaa sanoa mitään. Onkos kellään parempaa tietoa?
-
Ovatko nuo suomentamattomat yhtä laadukasta kamaa?
En ole lukenut enkä omista. Käyn nykyään niin harvoin Ranskassa ja hyviä sarjakuvia tarttuu aina mukaan valtavasti. On kyllä ollut tutustumislistalla, mutta haluaisin lainata jostain ja lukea ENNEN hankkimista... ja siihen ei nyt ole ollut mahdollisuutta.
M-A Mathieu tekee kyllä varsinkin Aqfaq-albbuja sen verran harvakseltaan etä ovat olleet varsin tasalaatuisia. Metasarjakuvallisesta tms. sarjakuvan keinoja tutkivasta ja kartoittavasta sarjakuvasta kiinostuneiden kannattaa tsekata myös OuBaPo eli kokeellisen sarjakuvan työpaja. OuBaPoa esiteltiin tänä vuonna Angoulemessa sarjakuvamuseon näyttelyssä. Kirjoja on tullut muistaakseni neljä tai viisi tähän mennessä. Ensimmäisestä on käännetty laajahko artikkeli Sarjainfoon, olikohan se nyt 90-luvun lopulla. Ilmestyi jatkiksena neljässä numerossa. Ja bonarina OuBaPo nyt myös englanniksi: www.oubapo-america.com
-
Kyseistä AlustaLoppuun-LopustaAlkuun -sarjakuvaa löytyi muistaakseni myös ISOSTA punakantisesta sarjakuvaopuksesta..
Mikäköhän oli tämän opuksen nimi?
Siinä oli satoja sivuja eri sarjakuvapiirtäjien materiaalia, ranskalaista muistaakseni eniten.
Tässä oli myös mainio sarjakuva masentuneesta tyttösestä, joka toi mieleen hieman Bilalin työn..
Hmm..
-
Kyseistä AlustaLoppuun-LopustaAlkuun -sarjakuvaa löytyi muistaakseni myös ISOSTA punakantisesta sarjakuvaopuksesta..
Mikäköhän oli tämän opuksen nimi?
Siinä oli satoja sivuja eri sarjakuvapiirtäjien materiaalia, ranskalaista muistaakseni eniten.
Olisko Comix2000? Ne kaikki jutut olivat mustavalkoisia ja käytännössä tekstittömiä. Ahhh, Comix 2000... Taas yksi mielipuoli idea jonka vain L'Association saattoi toteuttaa...
Nuo OuBaPo-artikkelin käännökset löytyvät muuten Sarjainfon vuoden 1999 numeroista.
-
Juu, Comix 2000 (http://www.icomics.com/rev_010700_comics2000.shtml) se oli. Mutta ei siellä muistaakseni Mathieuta ollut (ikäänkuin minä nyt muistaisin mitä kaikkea siellä oli). Ihan hyvää kamaahan sieltä löytyi, myös. Mutta kyllä ne pahimmat artsuilut alkoi hämätä jo ensimmäisen neljänneksen jälkeen.
-
Multa löytyy hyllystä tuo Lopun alku- alun loppu, jonka ostin divarista, kun entinen sarjiskeron opettaja oli sitä aikoinaan mulle esitellyt. Huimaa tavaraa, mutta mitään tolkkua en siitä tahtonut saada. Pitäis varmaan tutustua aiempiin osiin?
-
Pitäis varmaan tutustua aiempiin osiin?
Öh, ei se auta. Noh, onhan niissä muissa vähän selvempi loppu. Tai ainakin yhdessä.
Oikeastaan mikä noissa viehättää enemmän kuin tuo metasarjakuvallisuus on se surrealistinen mutta samalla sisäisen logiikkansa omaava maailma. Maailma, jossa jos jokin on pyöreää, niin se on sitä sitten geometrisen tarkasti.
-
Öh, ei se auta. Noh, onhan niissä muissa vähän selvempi loppu. Tai ainakin yhdessä.
Ei yllätä. Ajattelinkin alunperin että täysin surrealistisesta meiningistä on kyse, mutta kun kuulin noista puhuttavan ikäänkuin sarjana, päättelin että ehkä jotain on jäänyt lukematta.
Mutta vika siis olikin minussa ;D
-
Missä kunnossa teidän Alkuperänne on? Mun albumi on liimaukseltaan ratkeamispisteessä, ja kannesta on kulunut musta väri pahasti pois, kts. kuva.
(http://194.251.244.158/auctionimages/1/24/d5390a03e6879ac2476530db4d0b2-orig.jpg)
Olisin valmis kohdistamaan paheksuvan katseeni kohti kirjapainoa, joka on näköjään ollut semmoinen laitos kuin Oma ky. Muiden Aqfaqien kanssa ei oo ongelmia, mutta ne onkin painettu muualla.
-
Missä kunnossa teidän Alkuperänne on?
Noh, kun nyt kysyit niin kaikkein huonoimmassa kunnossa se nelikosta on. Tosin tähän mennessä olen pitänyt syynä sitä että Alkuperä löytyi divariläjästä kun muut ostin Liken alennusmyynnistä. Mutta ei kansi ole minulla noin pahassa kunnossa ja sivutkin pysyvät joten kuten kasassa. (Ainakin paremmin kuin viime aikoina divareista metsästetyissä 90-luvun liimaselkämarveleissa...)
En ole myöskään onnistunut hajottamaan Prosessin spiraalia. Melkein pitäisi, se meni jo minusta vähän pelleilyn puolelle.
-
Minultakin löytyy kaikki nuo 3 alpparia ja yhdessä oikein Marc Anthonyn nimmari ja piirros! :D
Mathieuhan sanoi muistaakseni joskus että tuo sarjisten tekeminen on vähän niinkuin sellaista sivuhommaa ja ei pidä itseään varsinaisena sarjakuvataiteilijana eikä pahemmin lue sarjakuvia. Jotain tuommoista muistaisin...
-
Alppareita on neljä. Sulla on vielä jotain löydettävänä, samoin mulla, multakin puuttuu yksi (Prosessi). Alkuperän luin eilen ja vaikutuin huomattavasti enemmän kuin niistä kahdesta muusta lukemastani.
-
Neljä? Pahus.
-
Neljä? Pahus.
Saatan olla ihan sekaisin, mutta eikös näitä ole Franskanmaassa tullut jo ainakin viisi. Missä viipyy uuret suomennokset?
Ikämr
-
Saatan olla ihan sekaisin, mutta eikös näitä ole Franskanmaassa tullut jo ainakin viisi.
Tämmöinen tuli viime vuonna:
(http://perso.wanadoo.fr/cicla/div/2,333dimension.jpg)
Ja onhan Mathieu muutakin sarjakuvaa tehnyt kuin Aqfaqeja. Huhuu, Likee...
-
Itse olen myös Mathieun jonkinasteinen fani ja vaikken muuten sarjakuvia lue juuri ollenkaan (paitsi pakolliset mainstream Carl Barks ja Don Rosa), olen saanut aivan järisyttävät kiksit ranskalaisen synkistelyistä:)
Jeps, tietääkseni vain neljä ekaa Aqfaqia löytyy suomeksi, itsellä ne valitettavasti vain valokopioina. Eritoten eka ja kolmas ovat törkeän hyviä, eheitä ja loogisia kokonaisuuksia eli Alkuperä ja Prosessi. Ne... on ihan ok, mutta sen kokonaisidea ei ole aivan niin yhtenäinen, mielenkiintoisia irrallisia elementtejä toki on ja ihan näppärä loppukikka. Alun Loppu/Lopun Alku sisältää myös hyviä elementtejä, mutta puolivälin rakenneratkaisu estää itseltäni ehjän lukukokemuksen - pisteet silti Mathieulle että uskaltaa kokeilla jotain uutta joka albumissa.
Sitten ne ei-suomalaiset: La 2,333 Dimensione on kovakantisena, Pariisista haettuna - ja ranskankielellä, englanninkielistä en tuolla matkalla löytänyt. Lukion ranskalla ja kuvien avulla tajuan noin 75% meiningistä ja sen perusteella kirja on pirun hyvä, yhtä vahva kuin Alkuperä ja Prosessi, hienoja tuokioita ja kantava pääidea (ja uusi jippokin tietty löytyy):)
Mikään seuraavista kolmesta ei kuulu tähän sarjaan, päähahmo ei siis ole Aqfaq eikä kirjoissa (mielestäni) ole samantyyppisiä ns. puuttuva ruutu/spiraali-jippoja, mutta tummanpuhuva tyyli on sama ja mielestäni nämäkin hyviä kirjoja, vaikka Aqfaqit (1, 3 ja 5) siis parhaita:
Dead Memory löytyy englanniksi, tarina on staattisempi kuin Aqfaqeissa (tutkiskelma kaupungin ja tiedon rakenteesta), mutta tyyli on yhtä tummanpuhuva. Ulkoasultaan hyvin likellä Aqfaqia, juonen tahdiltaan ei.
Die Zeichnung, saksankielisen version metsästin ko. opuksesta. Käsittelee kuolemaa ja taidetta, mukana muutama visuaalinen arvoitus ja mielestäni hieno loppuratkaisu. Hieman lyhyehkö mitaltaan.
The Museum Vaults (englanninkielinen) ei ollut aluksi makuuni, mutta olen oppinut pitämään siitäkin. Louvren museo ja taide (erityisesti sen arkistointi) on tällä kertaa päähuomion kohteena. Mathieu tekee kekseliäitä huomioita museon rakenteesta ja konservoinnin absurdiuksista. Ei kovin pitkä kirja tämäkään.
-
Mesta.netissa on kilpailu, tai siis "kilpailu", jossa voi voittaa itse Jumala itse -kirjan.
http://www.mesta.net/kilpailut/
-
Jumala itse kirjastosta lainattu ja sittemmin harmikseni luettu. Enpä muista milloin olisin viimeksi lukenut sarjakuvaa jonka loppuun jaksaminen olisi ollut näin työlästä. Tässä oli melkein ensimmäisistä sivuista lähtien sellainen aiemmin koetun ja -luetun tuntu. Teos, jossa koko ihmiskunta joutuu tekemisiin käsityskykynsä rajoilla olevan suuren asian kanssa ja paljastaa suhteessaan siihen oman naurettavuutensa, on lähtöajatuksena jotain jonka olen kohdannut aiemminkin. Ainakin siltä tuntui. Ei tässä oikein sanottu mitään uutta mistään. Kirjassa oli ainoastaan yksi ajatus eikä se ollut kovin häävi vaikka pinnallisesti merkittävältä tuntuukin. Mathieun piirräntä oli joukkokohtauksia ja haastavampia isoja kuvia lukuun ottamatta ruman ja velton näköistä enkä näe kuvissa paljoa eroa johonkin kotimaiseen omakustannelehteen verratessa. Kirjaesineenä ihan näppärän oloinen.
-
Jumala itse (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1540) on nyt arvosteltu myös Kvaakissa.
Arvostelija ei ole ihan samoilla linjoilla kuin Kreegah Bundolo.
-
Arvostelija ei ole ihan samoilla linjoilla kuin Kreegah Bundolo.
Harva on, kuule. Mistään.
-
Luin vasta nyt Kreegahin arvostelun, ja aikalailla täysin samoja tuntemuksia oli kun kirjan luin. Ei ole tosiaankaan Mathieun parasta antia, vaikka tekijänä aika mieletön ukko onkin.
Ja myös Rex Rockerin samaa mieltä: Alkuperä ja Prosessi ovat selvästi onnistuneimmat, ja upeita albumeita muuten ovatkin. Museum Vaultsia lukuunottamatta olen lukenut Mathieun (ainakin wikipediasta löytyvän) tuotannon kokonaan, eikä noiden kahden albumin veroisia ole tullut vastaan.
-
Samoilla linjoilla sen suhteen ettei Jumala itse yllä samalle tasolle kuin Mathieun aiemmat suomennokset, mutta minulla ei ollut kyllä mitään vaikeuksia jaksaa lukea teosta loppuun. Sehän rullasi eteenpäin oikein mallikkaasti.
Harva on, kuule. Mistään.
Eihän se toimisi, jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta. Mikään ei muuttuisi, ainakaan paremmaksi.
-
Kirjan visuaalinen puoli oli mielestäni onnistunut, pelkistetty , mutta ei liian simppeli vaan persoonallinen ja tuki hyvin sisällön ja tarinan esiintuomista. Aihepiiri on mielenkiintoinen, enkä koe että teemat olisivat olleet liian kuluneita. Riippuu tietysti lukijasta josko pohdinta Jumalan alkuperästä tai perimmäisestä olemuksesta on tuttua ja tylsää. Ihan hyvää pohdintaa teos sisältää.
Pettymys oli itse kirjan lopputulema. Jotenkin latisti kunnianhimoista aihetta että päädyttiin hyvien näkökantojen jälkeen[spoiler]siihen että kyseessä oli mediakritiikki.[/spoiler] Mikäli ymmärsin suunnilleenkaan oikein.
-
Ei toiminut tuo Jumala homma.
Alkuperä oli timantti. Ne mainio. Prosessi ok. Peilin ulottuvuus kömpelö.
-
Ei toiminut tämän sarjiksen julkaisumuoto. Luulin että olisi alpparimuotoinen kuten Alkuperä jne. mutta olikin pienikokoinen kovakantinen. Sori. Jäi ostamati. Luetaan kirjastosta. Joskus.
-
Jumala itse oli varsin kliininen teos. Teknisenä suoritteena taidokas – kuten niin moni muukin opus – mutta sirpalemainen filosofiointi ja sangen innoton kuvitus latistivat kokonaisuutta.
Kiitokset muutoin ansiokkaalle Kvaak-arviolle, mutta Kreegah Bundolo tiivisti osuvammin opuksen ytimen, eli kyseessä on satiiri nykyisestä kulutusyhteiskunnasta.
Itse sen sijaan ahmin opuksen nautinnolla kertaalleen lävitse, mutta teos joka alkaa kiinnostavammin kuin loppuu tuskin vetää enää toiste puoleensa.
-
Olisihan noita Aqfaqeja hauska saada lisää, vaikka tähänastisistakin puuttuu yksi (prosessi). Minullakin muuten Alkuperä on hajonnut liimauksistaan ja kannesta lähtenyt väriä.
-
M-A Mathieultä on näköjään ilmestynyt lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen uusi Julius Corentin Aqfaq (http://www.bdgest.com/expos.php?ClickV=1&IdExpo=54). Albumi on saanut baskeripäisten patonginmussuttajien maassa erittäin hyviä arvosteluja, joten odotukset voi hilata korkealle.
-
Odotamme siis mielenkiinnolla sen saapumista Suomeen.
-
Luinpa tässä Mathieun 3 secondes -albumin, ei tietääkseni käännetty mutta ei se sinänsä juuri haittaa kun albumi on tekstiltään kovin niukka (joitain lehtien otsikoita yms voi tavailla).
Kyseessä on äärimmilleen viety versio "loputon zoom"-tyyppisestä sarjiksesta jota ainakin Tapiirissa pienemmässä mittakaavassa on julkaistu, paitsi että tässä mittaa on koko albumin verran ja siirtymät tapahtumat yhdessä aika-avaruustilassa: zoom kohdistuu johonkin heijastavaan pintaan josta se sitten kimpoaa jonnekin muualle, josta taas muualle (alkaen miehen silmästä, siirtyen kännykän linssiin, sieltä miehen takana olevaan peiliin...) ja tässä näkökulmien vaihdoksessa myös selviää uusia asioita paikasta ja tilanteesta (kännykän linssi paljastaa että miehen takana on paitsi peili myös toinen mies ase kädessä).
Heijastumat ovat toki nopeasti hyvin absurdeja (naapuritalossa olevan hammaslääkärin käsipeili, toisessa talossa olevan miehen kultahammas, jossain kuun takana olevan avaruusluotaimen linssi...) mutta näillä mennään ja lopputulos on joka tapauksessa varsin pyörryttävä.
Ja nimenmukaisesti tässä myös esitetään dramaattinen tilanne jonka kesto on kolme sekuntia, tilanne tapahtumapaikalla kehittyy pikkuhiljaa.
Onhan tämäkin siis melkein puhtaasti tekninen näyte, ei sillä niin suurta merkitystä ole mitä sen kolmen sekunnin aikana tapahtuu kunhan tapahtuu :) Ja olihan nätti.
(Helmet-alueen kirjastosta ainakin löytyy sitten kun olen palauttanut)
-
Kyseessä on äärimmilleen viety versio "loputon zoom"-tyyppisestä sarjiksesta jota
Liittyy edelliseen viestiin vain löyhästi mutta muotokokeilu tämäkin. Tuli tuosta nimittäin mieleen että Scott McCloud kokeili zoomausta ihan sarjakuvan fyysisenä kerrontakeinona. Ei tainnut herättää suuria intohimoja missään päin maailmaa?
Sen sijaan että ruudut olisi asetettu juxtapositioon (tätä sanaa on McCloudin yhteydessä pakko käyttää) ne oli sijoitettu ikään kuin sisäkkäin. Tuostakin taitaa olla aikaa ainakin 10 vuotta. Ja kappas tästähän on sekä Kvaakin uutinen (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=66) että itse sarja vielä netissä (http://www.scottmccloud.com/1-webcomics/trn-intro/index.html). Nyt ilmaiseksi!
-
Luinpa tässä Mathieun 3 secondes -albumin, ei tietääkseni käännetty mutta ei se sinänsä juuri haittaa kun albumi on tekstiltään kovin niukka (joitain lehtien otsikoita yms voi tavailla).
Jonathan Cape on julkaissut englanninkielisen version, ja kustantaja on tehnyt nettisivun, jossa muutaman tehtävän tehtyään pääsee katsomaan koko tarinan läp iruutu ruudulta tai "videona". Tuntuu, että tarina voi toimia jopa paremmin ruutu ruudulta kuin 9 ruudun sivuna.
Silkkaa nerokkuutta!