...Kaiketi strumffaamisen tasoonkin Ruudussa ja Non-Stopissa vaikutti strumffaajien eli Kaukorantojen (eikö?) erinomainen työ.
että olisipa strumffi juttu, jos saisi luettua ne alkustrumffillakin...Voin auttaa osittain toiveessas.
Muffemaan mahtimies (sorry, en muistanut Strumffinimeä),
Kenellä ikinä liekään julkaisuoikat, tällaisesta paksu kovakantinen, johon on kasattu kaikki seikkailut, olisi poikaa. :-*10 ekaa albbua varmaan olisi riittävä määrä.
Onko kyse siitä, että yhteispaiantuksia ei ole tarjolla?
Joskus kauan sitten luin yhen smurffi sarjiksen, mutta se oli liian kakaramainen minun makuuni. :PEttei olis ollut vaan toisin päin. ::) >:D
Sittenhän tietäisivät jos niitä tulisi. Kimityslevythän ovat ilmaista mainosta.
Aaaaarghhh!!!
Varsinkin mielekiintoinen oli Smurffinan syntyhistoria ja ne sarjat missä se "pahis" velho Gargamel oli jutuissa mukana, myöhemmät jutut ovat menneet autuaasti ohitse!
Täysin samaa mieltä.
Ei lapsia pidä aliarvioida. Parhaissa strumffialbumeissa on tasoja, jotka toimivat eri ikäisille. Kuten vaikka Goscinnyn albumeissa, joita muksut lainailevat ahkeraan nykyäänkin kirjastosta.
SMURFFITUS: Torstain 28.8. ja perjantain 29.8. välisenä yönä Helsingin kaduille tulee ilmestymään tuhansia pieniä valkoisia smurffeja ja perjantaiaamuna koko kaupungin keskusta on täysin SMURFFITETTU.
Smurffien löytäjät voivat ottaa yhden smurffin omakseen ja lukea smurffiin kiinnitetyn kirjeen, josta löytyy ohjeet smurffi-haasteeseen.
Kilpailun ja haasteen tarkoituksena on antaa löytäjälle vapaat kädet smurffin koristelussa ja näin kannustaa kaikkia luovuuteen ja itsensä ilmaisuun. Omaperäisimmät smurffiluomukset palkitaan http://happysmurfday.com/fi/ – sivustolla.
Viikonlopun Smurffi-valloitukseen kuuluvat myös seuraavat tapahtumat:
I – SYNTYMÄPÄIVÄNÄYTTELY
Smurffien biografin Hugues Dayezin näyttely ”50 vuotta sinistä luovuutta” käsittelee Smurffien tarinaa 36 ainutlaatuisen Smurffitaulun kautta. Jokaisessa taulussa on informatiivinen osio, josta jopa sarjakuvaekspertit voivat oppia jotain. Näyttelyssä on myös Smurffipelejä perheen pienimmille, jotta myös he viihtyisivät näyttelyssä. Näyttely järjestetään Linnanmäen juhlatorin alueella.
II – UNICEF
Näyttelyssä on myös Unicef-standi, jossa myydään 10 eurolla Unicef-Smurffia, joka on suunniteltu juuri tätä juhlavuotta varten. Näin yleisö voi tukea Unicefin pedagogista työtä.
III – Julkkis-Smurffi
Yleisö voi myös bongata Julkkis-Smurffin. Tämä 120 cm korkea Smurffi, jonka on suunnitellut jääkiekkoilija Tuomo Ruutu, huutokaupataan 23. lokakuuta Unicefin hyväksi. Näyttelyn ajan tämä suuri Smurffi on yleisön nähtävillä. Tuomo Ruutu on paikalla lehdistötilaisuudessa antamassa haastatteluita ja kertomassa panoksestaan projektissa.
HS.fi:
"Smurffit täyttävät tällä viikolla 50 vuotta. Vuonna 1992 kuollut sarjakuvahahmojen isä Pierre "Peyo" Culliford ei ole vuosikausiin piirtänyt sarjakuvaa, mutta pikkuolennot nauttivat yhä maailmanlaajuista suosiota ja ovat tehokasta bisnestä oheistuotteineen."
HS.fi:
"Smurffit täyttävät tällä viikolla 50 vuotta. Vuonna 1992 kuollut sarjakuvahahmojen isä Pierre "Peyo" Culliford ei ole vuosikausiin piirtänyt sarjakuvaa, mutta pikkuolennot nauttivat yhä maailmanlaajuista suosiota ja ovat tehokasta bisnestä oheistuotteineen."
Jos noin on, niin se on korjattu albumiin. Mutta kiroilee Monulf aika paljon.
Muffe-albumit eivät tulleet Trumf-sarjassa vaan omana albumisarjanaan. Samoihin aikoihin toki kuin Trumfit.
Viimeisessä Muffe-albumissa Pappa-Muffe sanoo että "Tämä on katastrumffi". Siis ennakoitiin uusi käännösnimi.
Tämä selvisi Linnanmäen näyttelystä, joka oli esillä valitettavan lyhyen aikaa.
Plansseissa mainittiin myös, ettei Peyon vaimo puhunut miehelleen kahteen viikkoon luettuaan mistä aineksista Gargamel loihti Strumffiinan...
... selitettiin, että kyseessä olisi ollut tahaton ajattelemattomuus myös Delporten osalta, mutta sitä en usko luettuani mm. Mustat Sivut useamman kymmenen kertaa.
Höh! Jokos se loppui?
No, tuleehan noita näyttelyitä, mutta kuitenkin...
Myös jiddišin kirjaimisto on heprealainen, vaikka ei olekaan heprealle sukua. Itse asiassa sehän on saksan murre. Albumissa on kuitenkin niitä kiinalaisen näköisiä merkkejä ym. kiroilusymboleja.
Jo niminä nämä kuulostavat aika pelottavilta:
11. Les Schtroumpfs olympiques
12. Le Bébé Schtroumpf
Jos näitä löytyis Suomen kirjastoista, voisin lukea ihan kuriositeetin vuoksi.
Smurffien olympialaiset on tullut suomeksikin. Tosin siinä on vain tuo nimitarina. Alkuperäisessä alpparissa on 60 sivua.
Brysselissä oli viikonloppuna käynnissä Unicefin projekti, jossa myytiin noita blancoja valkoisia Smurffeja kympin hintaan ja puolet rahasta meni hyväntekeväisyyteen. Ostin tietysti omani, täytyy maalata heti, kun aikaa on.
Pelkkiä normi-Smurffeja vai oliko myynnissä myös Papasmurffia ja Smurffettea?
Mutta voisi silti harkita lähetystön pistämistä Otavan suuntaan keskustelemaan heillä sarjakuvista vastaavan tahon kanssa...
Voisi kyllä Otava samantien julkaista nuo muutkin Smurffi-sarjakuvat, eikä vaan tota yhtä!
Näin Helsingissä asuvana tuon esille sanan smurffi paikallisen merkityksen.
Täällä HSL:n lipuntarkastajat ovat pukeutuneet siniseen ja liikkuvat laumana, joten nimitys smurffi on aika osuva..
Eli jos metrossa kuulee puhuttavan, että smurffit saapuivat, kyse ei ole hyväntahtoisista pikku sarjakuvaolioista.
NBMn Papercytz alamerkki alkaa julkaista Strmffialppuja jenkkilässä.
Amerikkailaisella politically correct meiningllä ryyditettynä toki, sillä mustastrumffi ei olekaan musta vaan liila! Ei tule sitten kellekään vääriä assosiaatioita kun nuo ei-siniset strumffit ovat ilkeitä. Voi kiesus sentään...
http://www.papercutz.com/smurfs/smurf1covsmall.jpg
Muistaakseni piirrtyissä silloin kun Smurffit olivat sairaana jonkin pistiäisen takia (ja purivat terveitä häntään) he olivat purppuraisia.Mennyt minulta ohi.
The purple smurf? ???
Violetteja ne olivat jo tv-sarjassa 25+ vuotta sitten. Ei mitään uutta.Minä suostunut mitään surkeaa tv-sarjaa katsomaan!
Taas näitä Tintin Kongon jne. tuottamia ennakkopelkoja ja hätävarjelun liioittelua. Eiväthän lapset itse ikinä mitään tajua saati kuvittele.
Tuohan on äärioikeistolaisten lietsomien uhkakuvien vakioaihe. Musta muffe hyökkää pusikosta kimppuun.
...En pidä yhtään sarjakuvien jälkikorjailuista poliittisesti korrektimpaan suuntaan.
Niin täysin samaa mieltä. Vanhat on luettava ja ymmärrettävä aikansa kuvastajina, ja annettava uusien tekijöiden tehdä oman aikansa sarjakuvat niinkuin sinä aikana tehdään. Niinkuin vaikka Tony Millionairen Maakies. Tai Pertti Jarlan Fingerpori. Säilykööt nuo sarjakuvataiteen helmet iankaiken kimmeltävinä kuvina 2000-luvun alun ihmisten maailmasta... älköönkä niitäkään ikinä siivottako tai retusoitako.
Mielenkiintoista oli, että Strumffineitoa teititellään, ja hän teitittelee Strumffeja. Suurstrumffia teititellään ihan kuten suomennoksissakin.Vastakkaisen sukupuolen edustajan ja vanhempien henkilöiden teitittely oli Ranskassa käytäntö paljon pidempään kuin Suomessa. Suomessa moisesta pikkuhiljaa luovuttiin 1960-70 lukujen taitteessa, Ranskassa ainakin vielä 1980-luvulla teititeltiin täysillä, varmaan vieläkin Ranskan vanhempi ikäluokka teitittelee yllä mainitun kaavan mukaan. Lukiossa ranskanopettajani oli asunut ennen opeksi ryhtymistään vuosia Ranskassa ja takoi tämän asian oppilaiden päähän: ranskantunnilla piti teititellä opea ja poikapuolisia oppilaita.
Noin minunkin opettajani kertoi, mutta miksi strumffi tekisi noin, eiväthän nämä olleet ikinä nähneet naispuolista strumffia?No tietenkin strumffit (mulle aina muffet) ovat kohteliaita herrasmiehiä ja ihan äimän käkenä kun näkevät hemaisevan tyttömuffen. Tokikin he teitittelevät (neidittelevät) outoa. Kyllä olisi ollut hauska suomennos niinkin, ehkäpä ajateltiin nuoria lukijoita jotka eivät olisi ihan heti kässänneet moista neidittelyä ja herroittelua.
Lisäksi olisi ollut uusi hupaisa lisäpiirre jos suomennoksessakin olisi tehty noin.
Jaa strumffilikkako neitsyt? Ei sitä kukaan usko.
Otavaltahan on tullut tässä viimevuosina useampiakin ei-sarjakuvamuodossa olevia Strumffi-kirjoja.Olen pannut minäkin tuon merkille. Osa noista kirjoista on muokattu alkuaikojen strumffi-tarinoista, joita tuli Ruudussa ja Non Stopissa.
VesaK:n vinkkaama Kuusistrumffinen huilu kannattaa ostaa omaksi. Parasta sarjakuvaa ikinä.
Mulla on yksi Golden Creek Studion albumi, Murenan pesä, Piko ja Fantasio. Komea on.
Olen himoinnut tuota Seitsemän lähteen sotaa ja Gallian sankareita.
Onneksi toistaiseksi on järki voittanut ja lisä-albumit jääneet ostamatta.
Eikö se sinusta ole monta?Onhan se.
Vähän mielikuvituksettomia ovat nuo ameriikankieliset nimet. Sekä "Purple Smurfs", voi tuutelis sentään... ettei nyt vaan kukaan ota nokkiinsa.
- Heiltä häviää kaikki järki ja heistä tulee täysin idiootteja. Näin afrikkalaiset aikoinaan kuvattiin, Bueno sanoo Telegraphille.Olisiko Bueno itse rasisti, kun näkee rasismia sielläkin, missä sitä ei ole ?
Strumffit ovat Buenon mielestä myös antisemitistejä, koska heidän vihollinen Gargamel muistuttaa rahanhimoista juutalaista.
Kaikki sen ovat kohta jo huomanneet:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/kohuvaite-smurffit-ovat-rasisteja/art-1288394024252.html
Hesarissa oli sentään kommentoija osannut korjata että ne ovat strumffeja.
Oliko siinä se lohikäärmejuttu?
Jep. Mustia Muffejahan ne on.Joo, mutta tässäkin Poliittisesti Korrekti Amerikkalainen TM lähti sormeilemaan väritystä.
Astro Smurfiin oli typografiaan sentään taiteiltu oikein planeettalogoa.
Toivottavasti kyseisen arvostelijan huomio kiinnittyy myös vaikkapa Asterixin ymmärtämättömiin ja sitä kautta loukkaaviin espanjalaisnimiin.
Uskomatonta!
En laittaisi tuotakaan täysin kustantajan piikkiin. Nimittäin 80-luvun piirrossarjassakin ne olivat vihreitä.
Niin, siitä on jo ollut tässä ketjussa. Hannabarberoinnin syytä kaikki.
Jos joku haluaa oikein perehtyä aiheeseen Smurffit saatanan lähettiläinä (kuten Jehovan todistajat ihan tosissaan uskoivat tai uskovat edelleen),
Käsittääkseni smurffeissa ei sinänsä ollut vikaa, vaan Gargamelin ja Azraelin hahmot olivat saatanallisia.
Kaverin vaimo oli jehovalaisperheestä, niin siltä kuulin. Tosin tästä on tosi monta vuotta.
Nimet olivat saatanallisia, eivät hahmot.
En laittaisi tuotakaan täysin kustantajan piikkiin. Nimittäin 80-luvun piirrossarjassakin ne olivat vihreitä.
Jenkeissähän voi kanteen nostaa melkeinpä vaikka mistä, olen ymmärtänyt.
Voi strumffi! (http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/09/01/sarjakuvia-lisaa-sarjakuvia/)
Voi strumffi! (http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/09/01/sarjakuvia-lisaa-sarjakuvia/)Harmittaa niin vietävästi nähdä tätä smurffisälää, kun tietää miten loistavaa sarjakuvaa ne Peyon ja kumpp. tehtailemat ensimmäiset strumffitarinat on. Kaikkea muuta kyllä julkaistaan, mutta ei noita helmiä.
Onko tuo taas joku lelulehti, vai onko tuo ihan kunnollinen julkaisu?
No, tehtäviä ja julisteita tuossa ainakin on. Ne on ihan ok. Saa muksu jotain muuta töhrittävää kuin seinät, mutta siis ei kai vaan leluja. Älkää vaan sanoko! Ei enää leluja! Ei enää!!!
Pahoin pelkään että tulee leluja: http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/09/02/uusi-lehti-lapsille-smurffit/
Sarjakuvat vaikuttavat sentään ihan ok:lta, mutta hinta takaa sen, että tässä taloudessa ei moista nähdä. Huokaus. Muistan, tai ainakin luulen muistavani, ajan jolloin sarjakuvista ei pulittanut yli 8 euroa. Vaan korkeintaan puolet hinnasta...
Näytesivun tarina vaikutti ihan oklta. Jos puhutaan sarjakuvien hinnoista niin 1960-luvun alussa Teräsmiehen pojat maksoivat markan molemmin puoiin (eli n. 16 senttiä) ja 1980-luvun alkupuolella Hämikset maksoivat n. 5 markkaa (n. 84 senttiä), 1990-luvulla taasen Marvelit alkoivat maksaa jo 36 markkaa (n. 6 euroa).ja jotta hinnat voisi suhteuttaa, pitäisi tietää vaokkapa mitä hankkivat kyseisinä aikoina vaikkapa bussikuski, ekonomi, elannon myyjä tai vanhempi konstaapeli. Mikä oli kuuloinkin viikkorahan suuruus.
Akkarin vuositilaushinnalla sai 70-luvun alussa vain kaksi LP-levyä. Mikä on suhdeluku nyt?
Timo
Akkarin vuositilaushinnalla sai 70-luvun alussa vain kaksi LP-levyä. Mikä on suhdeluku nyt?
Timo
23.9.2011 oli Ylen Stradassa juttua Smurffi-esseen Le petit livre bleu'n kirjoittajasta Antoine Buénosta:
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/smurffien-pimea-puoli (http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/smurffien-pimea-puoli)
Neuhaus suklaatalo on näyttävästi lanseerannut smurffi-suklaansa Ranskassa ja Belgiassa. Olisin minäkin halunnut tuhria naamani tuolla vaalealla suklaalla, vaan ei tietenkään ollut lentokentän myymälässä Brysselissä näitä vaikka Neuhausin edustaja toisin väitti. Tulikivenkatkuista palautetta tuolle puljulle!
Taitavat eksyä tännekkin jossain vaiheessa joten ei tarvitse mennä Belgiaan saadakseen Smurffi-suklaata.
Juu ei tarvinnut uutta reissua Belgiaan. TNT:n lähetti toi äsken kotiin tuota suklaata!
Vastaavanlaisia integraaleja olettaisi kyllä liikkuvan suomeksikin tästä ja muista tutuista sarjoista...
Tuosta Peyo -kirjasta innostuneena laitoin pari ekaa Johan et Pirlout integraalia tilaukseen kun tuskinpa noita koskaan suomennetaan eikä hintakaan ollut paha, parisen kymppiä kappale.
Eka, Page du Roy, saapui tänään ja näyttääpä komealta. Kolmen alpparin lisäksi kokooma sisältää noin 30 sivua esittelytekstiä sekä näytteitä varhaisista töistä; mm. Le Soirissa julkaistu 14-osainen L'attaque du Chateau -jatkis viidelle sivulle painettuna.
Ehkäpä tässä oppii hieman patonkimaankin kieltä. Apuritasoinenkin lukija ymmärsi selaillessa jokusen kuplan.
Vastaavanlaisia integraaleja olettaisi kyllä liikkuvan suomeksikin tästä ja muista tutuista sarjoista...
Julkaistiinhan meillä Veikko, Tette ja Jykke -integralikin.Totta.
Ehdinpä vihdoin lukaista tovi sitten hankkimani teoksen Pierre Culliford, Known as Peyo -The Life and Work of a Marvelous Storyteller.
Kaksikielinen (ranska/englanti) 256-sivuinen teos sisältää enimäkseen originaalisivuja, mutta mukana on myös jonnin verran tekstiä ja lopussa mm. biorgafia.
Amazon.fr:stä löytyy. (http://www.amazon.fr/Peyo-vie-loeuvre-conteur-merveilleux/dp/295397430X/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1346331038&sr=8-1.)
Kirjassa on tekstit sekä ranskaksi että enkuksi. Vinkiksi kaikille englantia lukeneille.
edit
Harkitsin pitkään tuota Golden Creek Studion Seitsemän lähteen sotaa, mutta hinta osoittautui liian suolaiseksi.
Krakukass on ilmestynyt Semicin albumina vuonna 1982 nimellä Krokelikraks.Kiitoksia.
(http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/pics/smurffi1.jpg)
kelpaisi kyllä itsellekin. Nyt vaan pitäisi vakuuttaa joku kustantamo.
Kiitoksia.
Tuonhan voisi jopa ostaa, jos tulee vastaan jossain divarissa.
On myös kokoomassa jossa on 2 muuta tarinaa ja tuli tänä vuonna.Katselin Egmontin sivuilta, en löytänyt.
Katselin Egmontin sivuilta, en löytänyt.
Onko antaa linkkiä?
"Smurffien itsevaltias, Smurffiina, Smurffit ja Krokelikroks - kolme smurffaavaa, helppolukuista ja iloista seikkailua pikkuväelle!"
Onkohan kyseessä sarjakuva vai sittenkin kuvakirja. ???
"Smurffien itsevaltias, Smurffiina, Smurffit ja Krokelikroks - kolme smurffaavaa, helppolukuista ja iloista seikkailua pikkuväelle!"
http://www.otava.fi/kirjat/lasten_ja_nuorten/2012/fi_FI/smurffit_siniset_sankarit/
Onkohan kyseessä sarjakuva vai sittenkin kuvakirja. ???
Onhan noista alkupään strumffeistakin otettu uusintapainoksia, mutta ne on valitettavasti smurffattu amerikkalaisversioiksi. Pitäisi kai ottaa kopiot alkuperäisistä puhekuplista niin saisi strumffit strumffaamaan kunnolla strumffia.
Miten jenkkijulkaisu vaikuttaa millään lailla meikäläisiin julkaisupäätöksiin?
Enin osa strumffeista on nyt tullut Pepercutzilta(NBMltä.
Jenkkijulkaisuissa on varsin hyvät käännökset joten siitä vaan hankkimaan. Älkää jämähtäkö voivottelemaan niitä violetteja mustia smurffeja.
Belgiassa juhlitaan smurffipäivää tänään, Suomessa YLEn mukaan ensi tiistaina (http://yle.fi/uutiset/smurffit_valtasivat_brysselin_-_video/6700443), eli 25.06.2013...
Belgiassa juhlitaan smurffipäivää tänään, Suomessa YLEn mukaan ensi tiistaina (http://yle.fi/uutiset/smurffit_valtasivat_brysselin_-_video/6700443), eli 25.06.2013...
Across Finland
Smurfs visit children's hospitals and provide fun-filled activities and free goodies!
Näissä lehdissä on käännetty, muistaakseni keikarismurffina aikaisemmin tunnettu itsensäpeilaaja nimellä kokettismurffi. Piti aivan sanakirjahakua tehdä mikä on koketti. Uusi sana minulle. Keimailijasmurffi olisi kuullostanut ehkä liian pitkältä, mutta tietääkö lapset koketti-sanaa jos lehti on kuitenkin suunnattu sellaisille? Kokettihahmo tulee tämän uusimman numeron mukanakin. Aika miniatyyrinen sellainen.
Tanskalainen Strumffit-integraalin 1 ja 2 osa, joka kattaa vuodet 1958-1969 on nyt saatavissa.
Enpäs muistanutkaan, että kevyessä tarinassa on pieni häivähdys tummaakin.
Hän kuvaa kirjassaan hengellisiä pelkoja ja pelottelua kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Esimerkiksi nimimerkki Kauri kertoo, että Jehovan todistajien piirissä liikkui tarina riivatuista leluista:
”Suosittu tarina oli, että smurffilelut olivat demonien vallassa ja liikkuivat itsekseen. Toinen variaatio oli, että smurffikuvioidun tapetin takia lapsi heräsi aamuisin naarmuilla ja oletus oli, että smurffinkuvat olivat ne yöllä käyneet tekemässä. Tarinan mukaan lapsen isä oli piiloutunut lapsen huoneen vaatekaappiin ja ihan omin silmin nähnyt, miten smurffinkuvat heräsivät eloon, laskeutuivat tapetilta lattialle ja kipittivät lasta raapimaan.”
^Ei tämä enää yllätä, nämä uskovaiset sekopäät ovat aina eläneet todellisuudesta vieraantuneina.
Pienen tyttösmurffin valmistivat pienet poikasmurffit, Gargamelin taikakirjan mukaan.
Kiinnostavaa onkin itse asiassa juuri se, ettei tilanne kaikilta osin ole aivan tällainen, vaan tiettyjä populaarikulttuurin muotoja näyttää kyllä saavan kuluttaa ihan noin vain. - -
Voisihan sinne smurffikylän keskelle sopia jonkinlaisen jumalsmurffin temppeli. - -
Peyolta olisi ollut mielenkiintoinen veto jumalstrumffin temppelin tarina. Esim. Suurstrumffin ollessa jossain pidemmällä reissulla, tai vakavasti sairaana, kylään syntyisi tuollainen kultainen vasikka -tyyppinen lahko.
Siitähän on tarina, kuinka Suursmurffin poissaollessa smurffit valitsevat itselleen kuninkaan, jolle valta kihahtaa kruunuun. Sarjakuvassa smurffidiktaattori on joku nobody, piirretyssä se rillipäinen itseään älykkönä pitävä pikkuvanha smurffi. Uskonnollisia sävyjä kuninkaanvalta ei kuitenkaan taida saada.
Kiinnostavaa onkin itse asiassa juuri se, ettei tilanne kaikilta osin ole aivan tällainen, vaan tiettyjä populaarikulttuurin muotoja näyttää kyllä saavan kuluttaa ihan noin vain.Ja oikeesti se on vieläkin kirjavampaa se käytäntö. Ei voi edes sanoa, että lähtökohtaisesti jotkut piirit olisivat tiukempia tai ei (poislukien jehovan todistajien kaltaiset liikkeet, joilla on vahva keskusjohto, joka sanelee, mitä ajatellaa asioista). Omassakin lähipiirissä on eri kristillisten suuntausten edustajia, jotka nauttii populaarikulttuurista hyvin laajalla skaalalla.
Ja oikeesti se on vieläkin kirjavampaa se käytäntö. Ei voi edes sanoa, että lähtökohtaisesti jotkut piirit olisivat tiukempia tai ei (poislukien jehovan todistajien kaltaiset liikkeet, joilla on vahva keskusjohto, joka sanelee, mitä ajatellaa asioista). Omassakin lähipiirissä on eri kristillisten suuntausten edustajia, jotka nauttii populaarikulttuurista hyvin laajalla skaalalla.
Mutta aina joskus tulee puskista tällaisia juttuja. Aikoinaan Harry Potterin demonisuutta perusteltiin sillä, että se on elokuvissa niin ilmeetön. Ehdottomasti kannattaa aiheeseen liittyen hankkia Kuvan ja Sanan julkaisema Texe Marrsin kirja Uhattu uusi sukupolvi. Siinä on lennokkaasti nähty demoneita vaikka missä alkaen My Little Ponysta. Smurffeja ei muistaakseni mainita. Vaikka aika masentavaa luettavaahan se on.
-- zombie-elokuvien kristillisten tasojen käsittelyä (zombiethan edustavat ateistis-materialistista ihmiskuvaa jossa ihminen on pelkistetty liikkuvaksi koneeksi...)
Jälkimmäisen tyylisiä anagogisia lukemisia mitä moninaisimmista kulttuurituotteista on kyllä usein viihdyttävää harrastaa itsekin :)
Ja jos ovat sielullisia, niin ovatko lankeemuksen tilassa: voisi hyvinkin argumentoida sen puolesta että eivät vaan ovat pysyneet paratiisillisessa tilassa, vapaalla tahdolla varustettuna mutta harmoniassa:
Tähän väliin viiden pisteen kysymys: Milloin Johannes ja Pirkale on nähty kirkossa?
Kyllähän smurffeilla yhtenään on kaikenlaista kärhämää, mikä puhuisi lankeemuksen ja armontarpeen puolesta. Valitettavasti Peyolta jäi tekemättä tarina Taivaanäärelän lähetyskentiltä. Hieronymus tuskin on ollut kauhean innokas saarnaamaan, koska on varmaan velhona itsekin kirkon hampaissa. Johannes ja Pirkale taas eivät vaikuta kiinnostuneilta uskonnollisista kysymyksistä ja suhtautuvat smurffeihin ennakkoluulottomasti.
Tähän väliin viiden pisteen kysymys: Milloin Johannes ja Pirkale on nähty kirkossa?
Mietin että menevätkö nuo konfliktit vielä vain vapaan tahdon ilmaisuiksi joilla esitetään että sellainen on, nämä eivät ole enkeleitä, varsinaista synnin palkkaa ei kuitenkaan tule vaan palataan harmoniaan (ja on esitetty että ilmankin syntiinlankeemusta ihminen ei ollut "valmis" vaan kehityttävää olisi, jotkut kirkkoisät ovat tästä kirjoitelleet). Vaikka kyllä Peyo kieltämättä venyttäisi toiminnan rajoja aika pitkälle...
Tosin nyt tuli mieleen se yksi tarina jossa oli peilikuvasmurffi, siinähän mainitaan jokin rituaalinomainen tapahtuma jossa tarvitaan sata smurffia, ja kylässä on vain 99...viittaa siis kuitenkin siihen että aiemmin on ollut sata, eli smurffeja on poistunut yhteisöstä. Ovatko he kuolleet vai vaeltaneet jonnekin muualle?
- - On tietysti epäselvää, onko smurffien määrä maagisesti rajattu aina sataan, vai oliko heitä sata juuri tuon tiedon antamishetkellä.
En kyllä muista että missään sarjakuvassa olisi esiintynyt isoisää ja isoäitiä.
Ne debytoivat käsittääkseni piirretyssä, ja on otettu mukaan vasta uudempiin, 1990-luvulla tuotettuihin sarjakuviin.
Olen lukenut strumffeja kaikilla kielillä mitä osaan. Missään ei ole mitään havaintoa isoisästä ja isoäidistä.
Tiedän että piirretyissä on moisia.
Ja tuoreimmassa albumissa paljastuu kylä jossa on pelkkiä strumffilikkoja.
Muffet on kyllä hupsu, mutta strumffit ainoa oikea. Smurffit on joka muodossaan jotain kauheaa rahastuskrääsää, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen sarjakuvan sydämen kanssa.Just näin ! Strumffit Non Stopissa aikoinaan oli mainioita sarjoja, ja myöhemmät smurffaukset on ollut karmeaa katsottavaa.
Mikä ihme on Muffe?
Sama kuin Velillä, eli smurffit 80-luvun pätkis-sarjan mukana. Lisäksi armeijassa oli smurffi-puku.Ooooh!
Muffet on kyllä hupsu, mutta strumffit ainoa oikea. Smurffit on joka muodossaan jotain kauheaa rahastuskrääsää, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen sarjakuvan sydämen kanssa.
Ooooh!
Ton unohdin!
Mitähän veryttelypukua nykyään käytetään intissä!
Ooooh!Tuollaista: https://www.iltalehti.fi/uutiset/2016090822269337_uu.shtml
Ton unohdin!
Mitähän veryttelypukua nykyään käytetään intissä!
Kusiluistimet ja runkkupuku.Käytin ekana yönä intissä runkkupukua, kun luulin että sen käyttö olisi ollut pakollista. Kaikkina muina öinä nukuin lyhyissä kalsareissa ja t-paidassa.
Kusiluistimet ja runkkupuku.
Flaamin kieltä ei ole. Se on hollantia.
Lainaan erään arvostelijan kommenttia Aarne Ankasta:
Erityispisteet siitä että strumffi on strumffi eikä mikään muffe.
YLEllä tänään kattava juttu (https://yle.fi/uutiset/3-10465510) linkkeineen smurffeista/strumffeista/muffeista (60-vee), myös nimikysymykseen puututaan. Ei hassumpi, muuten.
Tämä vaikuttaa hienolta! Ovatkohan Mustastrumffit mustia vai violetteja tulevassa kirjassa?Miten mahtoi olla tuossa ranskisten integraalissa?
Smurffit ovat saapuneet myös NetflixiinYes!
https://fi.flixable.com/title/70177028/ (https://fi.flixable.com/title/70177028/)
Onko tässä integraalissa sitä tarinaa, missä se yksi strumffi ei saa mistään soittimesta muuta ääntä kuin "prööööt" tjms.?Kyllä on
Kaikki ylistys ko. kirjalle - Mutta: Missä luuraa kunnollinen sisällysluettelo tarinoista ja niiden ilmestymisajankohdista?!! Pitääkö itse sommitella käsityönä ja wikiä vilkuillen sellainen? ???Jos joku on löytänyt sisällysluettelon kirjasta, voisi kertoa täällä. :police:
Jos joku on löytänyt sisällysluettelon kirjasta, voisi kertoa täällä. :police:
Mitä tuolla tekee?Semmoinen on yleensä kirjoissa. Ja tässä tapauksessa siitä olisi varsinkin iloa. Tietäisi yhdellä silmäyksellä mitkä tarinat löytyvät miltäkin sivulta, ja ehkä milloin ne ovat ilmestyneet alunpitäen. Sanon sitä tiedoksi.
Semmoinen on yleensä kirjoissa.Huomasin kans... Teemme kirjasta pätkän SarjakuvaTV:lle ja blogiin ajattelin laittaa sisällysluettelon sarjoista. Tässä kirjassa se lista tosiaan olisi hyvinkin puolustanut paikkaansa. :police:
Semmoinen on yleensä kirjoissa. Ja tässä tapauksessa siitä olisi varsinkin iloa. Tietäisi yhdellä silmäyksellä mitkä tarinat löytyvät miltäkin sivulta, ja ehkä milloin ne ovat ilmestyneet alunpitäen. Sanon sitä tiedoksi.
Yritän olla vittuilematta, mutta vaikeata tämä on.
Kaikki ylistys ko. kirjalle - Mutta: Missä luuraa kunnollinen sisällysluettelo tarinoista ja niiden ilmestymisajankohdista?!! Pitääkö itse sommitella käsityönä ja wikiä vilkuillen sellainen? ???
Nämä tiedot on kerrottu ennen jokaista tarinaa.Ettei nyt tulisi väärästä asiasta jupinaa, niin minusta kirja on lajissaan kaikin puolin upea. Mutta kuinka on mahdollista että kysymykseeni tulee näin yliolkaisia vastauksia?
Nämä tiedot on kerrottu ennen jokaista tarinaa.No niinpäs onkin ! Itse huomasin vasta nyt kun tarkistin... Näin tarkkaan sitä tulee luettua. Sisällysluetteloa kyllä etsin edestä ja takaa. Täyden kympin julkaisu joka tapauksessa, lisää vaan tähän sarjaan !
Eli kuinka vaikeata se on myöntää, että sisällysluettelo jäi puuttumaan?
Edes takakannessa ei sanota kuinka monta tarinaa se sisältää!
Olipas mukava juttu. Ja asiansa hallitseva kirjoittaja.
Kermakakut, trumpetti ja silmälasit -sisältävä lause jäi kyllä hämäräksi. Liekö editoitu painetussa mediassa ymmärrettävämpään muotoon.
Harmi että SarjakuvaTv:n Strumffi-jakson vieras on jo valittu. Tai hän on aivan erinomainen vieras, mutta niin olisi ollut Karjalainenkin (jutun kirjoittaja).
"Strumffatun hieno smurffi" olisi ollut oma ehdotukseni. >:D
"Strumffatun hieno smurffi" olisi ollut oma ehdotukseni. >:D
"Strumffatun hieno smurffi" olisi ollut oma ehdotukseni. >:DEiks toisin päin:
Alkaakos täälläkin ”samanstrumffaavaa ja strumffintekevää” (https://twitter.com/jaakko_liikanen/status/1229048615672467456) kieliriita?
Vau! Hesarissa koko sivun arvostelu Smurffit-integraalista. Tämähän on aivan loistavaa mainosta uudelle Nonari-sarjalle, joka toivottavasti saa tästä lisäpotkua julkaisemiseensa.
Päätoimittaja haistoi potentiaalin, kun belgialainen Peyo toi ritarisarjakuvansa sivuhahmoiksi sinisiä ukkoja – Smurffit saivat nimensä suolasirottimesta (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006408791.html)
Olipas mukava juttu. Ja asiansa hallitseva kirjoittaja.
Kermakakut, trumpetti ja silmälasit -sisältävä lause jäi kyllä hämäräksi. Liekö editoitu painetussa mediassa ymmärrettävämpään muotoon.
Eli kuinka vaikeata se on myöntää, että sisällysluettelo jäi puuttumaan?
Sun tarvii soittaa Veijo Otavalle ja kysyä häneltä jäikö sisällysluettelo pois vahingossa ja tarkoituksella.Naamasi löytyy sanakirjasta "ylimielisen" määritelmän vierestä.
Naamasi löytyy sanakirjasta "ylimielisen" määritelmän vierestä.
Noin paksussa kirjassa pitää olla sisällysluettelo. Suunnitteluvirhe.
Onneksi tarinat on timanttia. Peyo oli ammattimies.
Ainakaan Les Schtroumpfs -integraali 2:ssa ei ole sisällysluetteloa.
Suunnitteluvirhe.
;DKun tästä kerkiän/viitsin, raapaisen tuon tietopaketin kokoon ja pistän tänne. Jokaisen tarinan edellä on tosiaan tiedot ko. sarjasta, eli kun hiukan käyttää aikaa niin kyllä sellainen syntyy. Mutta puute se on.
Pahoitteluni. Mutta tosiaan, eihän kukaan muu kuin kirjan toimittaja voi 'tunnustaa' sisällysluettelon unohtumista. Kun ei täällä kellään muulla ole tietoa, oliko sellaisen tarkoitus kirjaan tulla.
Ostin integraalin, mutta jäin kaipaamaan kahta tarinaa: sitä polkuraketti-slipsijuttua (olen lukenut hiljattain sen uudelleen ruotsiksi) ja sitten sitä, jonka nimi muffeaikoina oli Myrskykone.Joo, Ranskassahan näitä integraaleja on ilmestynyt kolme. Ainakin tuo Kosmosstruffitarina on kakkosessa.
Mutta vähän ihmettelen että muistan muffealbumin olleen nimeltään "Taikamuna/Myrskykone", mutta netistä löytyy kansikuva, jossa tarinoiden nimet ovat toisin päin. Muistanko väärin, vai onko siitä liikkeellä kahta tässä suhteessa erilaista painosta?Kun kannessa on taikamunan kuva, niin ehkä sen helpommin muistaa niin päin että se olis ekana myös tekstinä?
Joo, Ranskassahan näitä integraaleja on ilmestynyt kolme. Ainakin tuo Kosmosstruffitarina on kakkosessa.Kun kannessa on taikamunan kuva, niin ehkä sen helpommin muistaa niin päin että se olis ekana myös tekstinä?
Mustamuffet -abumista löytyvä "Lentävä Muffe" on muuten kirjassa sivun verran pidempi. Muista sarjoista en ole tutkinut että onko kaikki mahtunut muffaantunut mukaan.
Jos pitää arvata, niin "Myrskykone taikamuna" on alkuperäinen ja joku on ajatellut sen vaikuttavan liikaa yksittäisen tarinan nimeltä. Joten uudesta painoksesta tuli "Taikamuna - Myrskykone", joka olisi selkeämmin kaksi tarinaa ja vielä varmistukseksi merkki väliin.Mä taas arvaan, vaikka olenkin huono siinä, että takakansikin on mennyt uusiksi. Tuossa myrskykonealkuisessa mainostetaan Nopsaa & Näpsää ja kuvittelisin että Semicillä on toisen painoksen aikaan ollut muuta mainostettavaa. Lieneekö filmitkin olleet hukassa kun myöskin väritys näkyy uusitun? Siinä strumffissa ei enää paljon paina se jos suomenkielinen nimikin pitää latoa uudelleen.
Minun mielestäni varsinkin Strumffaattori on aikuisillekin sopivaa lasten sarjakuvaa ja satiiria.
Satiiri jäi pois 80-luvulla kun tv-sarja levisi maailmalle. 90-luvulla Peyo kerkesi olemaan mukana comebackin suunnittelussa. Le Schtroumpf Financierissa Peyo oli vielä mukana. Se oli taas satiiri. SItten Peyo kuoli, ja sarja meni taas satujen suuntaan.
Ei siinä silti myöhemminkään ole enää tv-sarjan ehdoilla menty.
Tai satuja on joukossa, mutta onhan Financierin jälkeisissä useitakin satiireja. Le docteur schtroumpf, La menace schtroumpf, On ne schtroumpfe pas le progrès, Le schtroumpf reporter, Les schtroumpfs joueurs, Schtroumpf les bains...enemmän olen pitänyt monista noista myöhemmistä albumeista kuin niistä 80-luvun aika löysistä jutuista, ja sanoisin just että Smurffit ovat kestäneet tekijävaihdoksen huomattavasti paremmin kuin moni muu klassinen eurosarja.2010-luvun taitteen suomennoksiin ei näyttäisi osuvan yhtään noista mainitsemistasi. (http://sarjakuvat.eurocomics.info/strumffit.html)Täällä kirjat on ilmeisesti tarkoituksella suunnattu selkeästi lapsille. Olen noista vain muutaman lukenut ja muistaakseni vain Laiskasmurffin merkillinen uni --- L'Étrange Réveil du Schtroumpf paresseux erottui tarinallisesti edukseen muista. Ovatko mainitsemasi sarjat nykymallin mukaisia lyhyitä (8s.) ja tiiviitä vaiko pidempiä?
2010-luvun taitteen suomennoksiin ei näyttäisi osuvan yhtään noista mainitsemistasi. (http://sarjakuvat.eurocomics.info/strumffit.html)Täällä kirjat on ilmeisesti tarkoituksella suunnattu selkeästi lapsille. Olen noista vain muutaman lukenut ja muistaakseni vain Laiskasmurffin merkillinen uni --- L'Étrange Réveil du Schtroumpf paresseux erottui tarinallisesti edukseen muista. Ovatko mainitsemasi sarjat nykymallin mukaisia lyhyitä (8s.) ja tiiviitä vaiko pidempiä?
Landerneaun kaupungin smurffikalaasi! (https://www.ouest-france.fr/bretagne/landerneau-29800/en-images-landerneau-organise-le-plus-grand-rassemblement-de-schtroumpfs-du-monde-6770079)
Peyo käyttää usein yläviistoa katselukulmaa, ainakin isommissa ruuduissa.
En sitä ennen oikein tajunnutkaan, mutta tosiaan, lukija tuntee olevansa "iso ihminen", joka katselee ylempää sinisten pikkuolentojen touhuja.
Näin on ensimmäisten strumffitarinoiden kohdalla, mutta sarjan
jatkuessa ja strumffien saadessa enemmän yksilöllisiä piirteitä
myös perspektiivi tulee maan tasalle.
Pikkumiesten ensi seikkailuissa oli myös epätavanomainen
sivun ruutujen jakaminen viiteen riviin (neljän sijaan)
Laitoin nyt tuonne sarjakuvapoliisit -blogiin sen Smurffit-kirjan sisällysluettelon. (http://sarjakuvapoliisit.wordpress.com) Video, jossa on mukana Heikki Kaukoranta on katsottavissa huomenna aamusta alkaen (kun osallistutaan Oulun viraalifestariin).Tätä onkin jo odotettu!
Oho... Sm..Strumffi-tunnarin tekijä... "Abrahamina esiintynyt muusikko Pierre Kartner kunnostautui myöhemmin säveltämällä Muumilaakson tarinoita -tv-sarjan tunnusmelodian Käy Muumilaaksoon."
Timo