Joo, peliä tuntemattoman on hieman vaikea päästä mukaan tarinaan, vaikka hän lukisi pokkarin huolellisesti. Ainakin itse ihmettelin tätä ensimmäistä osaa lukiessani mm. seuraavia asioita:
Miksi ihmisten sydämiä syödään? Ovatko päähenkilöiden (Sora, Riku ja Kairi) vanhemmat kadonneet pimeyteen? Mistä lapset saavat ravinnon elämiseen? Kuka antaa avaimen Soralle? Miksi maailmojen nimiä ei sanota? Mitä gummit ovat? Miksi pahikset ”pimeäsieluisina” eivät automaattisesti joudu sydämettömien saaliiksi (vrt. s. 176)? Kuka on tekstin kertoja sivulla 14? Onko sama puhuja sivuilla 34 ja 38? No, ainakin nämä viimeiset selvinnevät myöhemmin.
Mutta on tarina melko ymmärrettävä. Ennen kaikkea seikkailun henkeä ja toveruutta löytyy kiitettävästi. ”Pimeys” on jännittävä uhka kuten Voiman pimeä puoli Star Warsissa tai Sauronin houkutukset TSH:ssa. Juoni valitettavasti on vähän liikaa pomppimista paikasta toiseen ja törmäämistä juuri oikeisiin henkilöihin. Jotkin toimintaruudut ovat sekavia (minusta tämä on hyvin usein ongelmana mangassa!), ja toisinaan lukujen alussa on hämäävästi kohtauksia ja hahmoja, joita ei lainkaan esiinny luvuissa.
Taide kokonaisuutena on tyylikästä. Isompi sivukoko antaa sille oikeutta, kiitos! Akua ja Hessua piirretään hauskoin ilmein ja epätavanomaisista kuvakulmista. Plussana vielä Aku on positiivisen fiksu (hän mm. neuvoo Soraa taikomisessa sivulla 120) eikä pelkkä äkkipikainen säheltäjä niin kuin hän liian usein on (mm. DuckTalesissa). Huumori huvittaa ja suomalainen dialogi on elävää.
Joissakin kohdissa taide on tarpeettoman epäselvää. Mainittakoon esimerkiksi tämä kohta:Sivu 15, ruutu 3: Ihmettelin, mitä Akun ja Hessun väliin on piirretty. Pitkään pähkäiltyäni uskoin, että Hessun luota lensi jokin esine, mutta sivulla 69 tajusin, että tuo epäselvä asia on Akun taikasauvan pää.
Kingdom Hearts Final Mix 1 on nyt arvioitu Kvaakissa: https://www.kvaak.fi/35984/2021/09/29/shiro-amano-kingdom-hearts-final-mix/ (https://www.kvaak.fi/35984/2021/09/29/shiro-amano-kingdom-hearts-final-mix/)
Sarjakuvasovitus ei millään päihitä peliä, mutta viihdyin tämän parissa hyvin. Mikä vielä tärkeämpää, kahdeksanvuotias poikani viihtyi myös ja kyseli jo, milloin saa lukea seuraavan osan. Tätä kannattaakin mielestäni surutta lobata alaluokkia käyville lapsille niin kotona kuin koulussakin. Tutut Disney-hahmot saattavat toimia hyvänä sisäänheittäjänä tähän sarjaan. Näin ainakin siis meillä kävi.
Kiitos, tuo on hyvä arvostelu. Tosiaan Disney-faneista ja videopelien pelaajista löytyy tälle paljon ostopotentiaa.
Onko muuten Suomessa aiemmin mikään muu kustantaja kuin Sanoma julkaissut Disney-sarjakuvia omina sarjakuvajulkaisuinaan? Tarkoitan sitä, että sanoma- ja aikauslehtien strippisarjoja ei lasketa omiksi julkaisuiksi.
Tajusin muuten vasta äsken, että kadonneen kuninkaan nimeä ei sanota ensimmäisessä osassa.
Pidin itsestään selvänä, että kuningas on Mikki, ja olin jopa näkevinäni hänen nimensä mainittuna itse pokkarissa! Väärin näin. Olin todennäköisesti lukenut siitä Kingdom Hearts Wikistä. Ja toki jotakin voi päätellä siitä, että kuningatar on Minni.
Hommasin ja luin Chain of Memories kakkosen. Valitettavasti tarina on pettymys. Taiteessakin taustat ovat liian paljaat.
Juoni on paljolti vain sitä, että pahiksia ilmestyy, hähättelee ja katoaa. Pahisten olemusta ja järjestöä ei edes esitellä. Dialogi on usein sekavaa viitaten aiempien pokkarien tapahtumiin. Kaiken lisäksi tarina jää aivan kesken. No, hyvä kun seuraava KH-sarja on tulossa pian suomeksi.