Minä pelasin Aku Ankka -peliä jo 60-luvun puolella. Ehkä on kyse sähköllä toimivista peleistä. En tiedä. 60-luvulla ei varmaan ollut vielä sähköä keksitty.
Ihan kiinnostava aihe, mutta kuten joe jo tuossa huomautti, niin käsittelystä on unohtunut lauta- ja korttipelit.
Hoh, linkkien takaa löysin tämän. Tää mulla oli, näemmä julkaistu 1981Kas, anoppi löysi kätköistään hiljattain juuri tuon pelin, joka oli aikanaan tulevan vaimoni suuri suosikki. Tallessa on myöskin alkuperäinen kotelo ja ohjevihkonen. Pistin patterit sisään, ja hyvin toimii edelleen.
Kas, anoppi löysi kätköistään hiljattain juuri tuon pelin, joka oli aikanaan tulevan vaimoni suuri suosikki. Tallessa on myöskin alkuperäinen kotelo ja ohjevihkonen. Pistin patterit sisään, ja hyvin toimii edelleen.
Ihan kiinnostava aihe, mutta kuten joe jo tuossa huomautti, niin käsittelystä on unohtunut lauta- ja korttipelit.
Pistin patterit sisään, ja hyvin toimii edelleen.
70-luvulta muistan yhden kaverin luota sen klassikko tennispelin, jossa kaksi palikkaa lyö pienempää pikselipalikkaa pitkänomaisen pikselipalikan yli vuorotellen klip klop klip klop, hi-taas-ti.
Sinällään Marion ja Donkey Kongin voittokulku taisi kuitenkin enemmän lähteä siitä pelihallipelistä, joka oli tullut jo vuotta aikaisemmin.
Benoit Sokal, Ankardon piirtäjä, on suunnitellut useampiakin tietokonepelejä, mutta ne eivät taida liittyä sarjkuviin mitenkään? Ankardosta kun tekisivät pelin.
Esim. Ocean-software julkaisikin useita elokuvalisenssejä, jotka saattoivat kyynisen pelaajan mielestä vaikuttaa siltä, kuin edelliseen lisenssipeliin olisi vaihdettu erinäköiset ukkelit.
Ranskankielisen sarjakuvan puolelta ei tule mieleen Tintin lisäksi heti mitään. Mangan ja pelien suhteesta taasen en edes tiedä mitään. Onneksi sentään merkittävimmät 2000AD-hahmot (http://en.wikipedia.org/wiki/2000_AD_(comics)#Video_game_adaptations) ovat pelin nähneet.
Tulin miettineeksi, että DC:n ja Marvelin ohella varsinaisia sarjakuvasta peliksi -adaptaatioita on todella vähän (ja esim. Batman-peleistä osa liittyy toki nimenomaan elokuviin). Disney-sarjakuvat eivät ole iso juttu rapakon toisella puolella, ja pelien Aku taitaa olla enemmän sukua klassisesti piirroslyhärien kuin Carl Barksin ankalle. Roope-setä on nähty ainakin yhdessä pelissä – joka tietysti perustuu Ankronikkaan.
Strumffit olivat viimeksi kun tarkistin eurooppalaista sarjakuvaa ja Smurfit nimellä löytyy:
läjä pelejä (http://en.wikipedia.org/wiki/Smurf:_Rescue_in_Gargamel%27s_Castle)
Niin no, lähinnä ajatukseni oli, että suurimmassa tapauksessa kyse olisi kuitenkin siitä, että tv-sarjan menestys olisi johtanut pelin tekoon. Tokihan Retu Kivinenkin on nähty pelissä kuten myös Jetsonit, Scooby-Doo ja Jonny Quest jos pelkästään Hanna-Barbaran repertuaaria katsotaan.Lainauson minua isommat pojat(olen suht lyhyt, niitä on monta) ovat kertoneet että Lucky Luke sijoittuu BDakselille.
On niitä kai Go westkin lisäksi.
Niitä taas onkin melkoisen paljon. Kumma, ettei niitä ole tullut missään vastaan tai sitten ne on jo mainitussa lisenssikammossaan ohittanut kokonaan...
Tulin miettineeksi, että DC:n ja Marvelin ohella varsinaisia sarjakuvasta peliksi -adaptaatioita on todella vähän (ja esim. Batman-peleistä osa liittyy toki nimenomaan elokuviin).
Onneksi sentään merkittävimmät 2000AD-hahmot (http://en.wikipedia.org/wiki/2000_AD_(comics)#Video_game_adaptations) ovat pelin nähneet.
2000AD -peleistä Nemesis the Warlock oli Commodore 64:n julmimpia pelejä, jossa ruumiit kasautuivat ruudun täydeltä. Rob Hubbardin musiikki sekin oli erinomainen. Raivostuttavasti pelisuunnitteluun kuului hölmö tapa etsiä näkymätön ulospääsytie aikarajan sisällä. Ellei ruumispinon päältä löytynyt sen kymmenen kerrankaan jälkeen uloskäyntiä, piti ruumiit kasata seuraavalla yrityksellä eri paikkaan.Pahinta oli että loppuhuipennus...
Omiin muistoihin kuuluu myöskin C64:lle julkaistu Asterix and the Magic Cauldron (http://www.youtube.com/watch?v=gliTgAdv6x4).
Tämän listauksen (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) mukaan sarjakuvapelejä on runsaat 400 kpl. Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä.
Dan Darea jopa mainostettiin sarjakuvallisena (http://www.mobygames.com/game/dan-dare-pilot-of-the-future/cover-art/gameCoverId,39537/). Spy vs Spy löytyy ja Turok.
Joskus kerrontakin oli vähän sarjakuvahakuista. Esimerkiksi tässä Phantasy Star IV -esimerkissä (http://www.youtube.com/watch?v=iuZpErpb4_I) dialogi esitellään tekstin ja still-kuvien yhdistelmällä – kertojan ääni on kuten ehkä arvaattekin videon tehnyt pelaaja, ei Megadriven kasetille mahdu puhetta.
Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä. Hirviöiden yhdistelmä esiintyi toki ensi kertaa sarjakuvasivuilla, kuten myös [url=http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=989]Kvaak-artikkeli (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) kertoo.Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
Hyvänen aika, minä olen pelannut tätäkin! Aitojen ja rakennusten ilmestyminen kentälle oli hauska efekti, mutta tuo hirvittävä musiikki oli ajaa hulluksi. Ilmeisesti niin meinasi pelikin, koska tappelu ei ollut helpoimmasta päästä.
Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
(Niinkus vuonna 1994, 10 vuotta ennen leffaa?)
Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
Niitä on yhteensä kahdeksan, mutta jollain ihmeen taikavoimilla ne saadaan olemaan useammassa paikassa yhtä aikaa (älkää kysy miten, se ei enää onnistu BASICilla).
2000AD-hahmot (http://en.wikipedia.org/wiki/2000_AD_(comics)#Video_game_adaptations) ovat pelin nähneet.
Aah Nemesis the Warlock jossa ".. ruumiit jäävät kentälle . Välillä sisälmykset purskahtavat ulos ..."
Tintistäkin löytyy jokunen peli. Hämmentävästi esimerkiksi Tintti Kuun kamaralla ja Tintti Tiibetissä(!) on valittu toiminnallisten pelien lähtökohdiksi.
Tintti kuun kamaralla (http://gamesdbase.com/game/atari-st/tintin-on-the-moon.aspx), Atari-peli vm. 1989.
Muistan tuon ajan kun pystyi luottamaan siihen että lisenssipeli oli myös hyvä peli.
Commodore 64:n omistajat nauravat nyt vatsalihakset kipeiksi.
Commodore 64:n omistajat nauravat nyt vatsalihakset kipeiksi.:D
Olen suoraan sanottuna ihmeissäni, että kukaan ei ole vielä maininnut Telltale Gamesin viimevuotista The Walking Dead - peliä.Jatkoa on muuten tulossa, eikä suotta.
Pelit ovat nykyään bittejä ja pikseleitä, mutta Corto on lautapeli. (http://www.trictrac.net/actus/corto-le-jeu-des-images-des-regles-et-beaucoup-de-reves)
Greed Quest (http://boardgamegeek.com/boardgame/9666/greed-quest) ei ole varsinainen sarjakuvapeli, mutta sen kuvittaja on sarjakuvankin alalla kunnostautunut Phil Foglio.Fogliohan on kuvittanut vaikka kuinka monta peliä.
EDIT: PS: Boardgamegeekin mukaan Corto-peli onkin englanninkielinen!? Hmm...
Entä suomalaiset sarjakuvapelit? Onhan sellainenkin, tähtenä kukapa muukaan kuin Peräsmies (http://www.saunalahti.fi/~tkokkila/peris/index.htm) itseNyt kun puhe siirtyi lautapeleihin, pitää muistuttaa Peräsmies-pelilaudasta/peliohjeista, joita Banana Press jossain vaiheessa levitti (Kokkila muistaa varmaan tarkemmin). Samainen peli tarjottiin myös printattavaksi Peräsmies-rompulta.
vaikka äkkiseltään kuvittelisi kohderyhmien (sarjisten ja pelien kuluttajat) jossain määrin leikkaavan.
Minusta Viivi ja Wagner ovat parhaimmillaan palvelleet pitkinä kalsareina talvipakkasella joten peliä en ilkeä edes kuvitellaKomppaan. Sarjakuvapelit ja yleensäkin kaikki oheistuotepelit ovat usein parhaimmillaankin luokkaa "pelattavissa – rikki". On poikkeuksiakin, mutta hyvin vähän. Esim. Roope-sedän liikemiespeliä kokeiltiin joskus, ja pelissä pärjäsi parhaiten jos ei tehnyt mitään. Siinä on monen joulu mennyt riidellessä pilalle.
Minusta Viivi ja Wagner ovat parhaimmillaan palvelleet pitkinä kalsareina talvipakkasella joten peliä en ilkeä edes kuvitella(tämä kertoo enemmän minusta kuin V&Wsta, eikä välttämättä hyvää, minkäs teet)
Fingerporista, sen sijaan, on tehty ihan oma pelinsä ja mielelläni kuulisin sitä kokeilleiden mietteitä asiasta.Tacticin sivulla on luettavissa F-pelin säännöt. Niistä voi päätellä jotakin.
Komppaan. Sarjakuvapelit ja yleensäkin kaikki oheistuotepelit ovat usein parhaimmillaankin luokkaa "pelattavissa – rikki". On poikkeuksiakin, mutta hyvin vähän.
Meillä on vielä maalla legendaarinen Aku Ankka noppapeli...sitä tuli viime kesänä pikkubroidin kanssa pelattua.
http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-noppapeli-v1986-paletti-3902893/280189563 (http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-noppapeli-v1986-paletti-3902893/280189563)
Tuon täytyy olla alkuaan paljon vanhempi. Tuo painos voi olla v:lta 1986, mutta kuvitus ja ulkoasu viittaa 60-luvulle.Saattaa hyvinkin olla. Meidän perheen versio on kai 80-luvulta. Itse loota on kyllä hävinnyt. Tommoset noppapelit oli 70- ja 80-luvulla hyvin yleisiä.
Mikä tuo Deathstroke juttu on? Liittyykö samannimiseen DC hahmoon?Ja tällä pääsee pelaamaan vielä haastetehtäviä erikseen.
Onkos kukaan kokeillut suht tuoretta Fingerpori-peliä (http://www.tactic.net/product.php?lang=FIN&Product_number=40486&category=&k1=&k2=&k3=)?
Kuvittelin vanhaa sarjakuvalehteä selatessani törmänneeni hassuun kuriositeettiin, mutta Phantom 2040 (http://en.wikipedia.org/wiki/Phantom_2040_%28video_game%29) ei varsinaisesti olekaan Mustanaamio-peli, vaan Mustanaamio-hahmoon löyhähti perustuvaan ranskalaiseen scifi-tv-sarjaan perustuva peli.
Tämän listauksen (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) mukaan sarjakuvapelejä on runsaat 400 kpl. Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä. Hirviöiden yhdistelmä esiintyi toki ensi kertaa sarjakuvasivuilla, kuten myös Kvaak-artikkeli (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=989) kertoo.
Toi on ihan hyvä lista, vaikka puutteitakin tuossa näin nopeasti huomasin esim. kaikki Lucky Luke pelit uupuu ja Wanted: Weapons Of Fate (vaikkakin on elokuvan pohjalta).
Hyvä, että huomasit ja kerroit. Tässä ketjussa voi tosiaan bongata välistä jääneitä ja tiedottaa uusista.
Tervetuloa foorumille ihan vain muutenkin.
Hauska yksityiskohta on, että ensimmäinen Batman-peli on kyseisen talon tuotantoa. Itse en näihin törmännyt, mutta Caped Crusader (http://en.wikipedia.org/wiki/Batman:_The_Caped_Crusader) -mainos on painunut mieleen. Linkkiin kannattaa tutustua jo yksin siitä syystä, että pelissä todella koetettiin tuoda sarjakuvaruutuja keskelle pelikokemusta. Kuriositeetiksi sekin kuitenkin jäi, joten sen kummemmin en sitä tahtonut nostaa artikkelissa esiin.Tässä onnistui Comix Zone (https://www.youtube.com/watch?v=FOovmhe7tck) Sega Genesiksellä. Aivan loistava peli (sankari)sarjisten ystäville; kirjaimellisesti "sarjakuvapeli".
Ainoa hyvät lisenssipelit, minkä muistan pelanneeni on Star Wars -pelejä. Jedi Knight: Dark Forces II, ja X-wing-sarjan pelit oli kovia.Star Wars -peleistä "Battlefront 2" (2005) on ehdottomasti kärkikastia.
Mutta ehdottomasti eniten ollaan pelattu Hero Quest-peliä ja sen 2 lisäosaa. Keksittiin aina omia seikkailuja siihen. Maalasin jopa hirviöt ja sankarit siihen peliin itse. Sitä tulee aina välillä pelattua ja meikä ottaa aina Barbaari-hahmon.Ja tuo Hero Questin barbaarihan on ilmiselvästi sarjakuvien Conan.
Marvel’s Spider-Man on julkaistu yksinoikeudella PS4:lle. On kerännyt hyvän vastaanoton:Tänään ostin sen Prismasta, kun oli niin iso myyntistandi.
https://www.metacritic.com/game/playstation-4/marvels-spider-man
Oma kappale vielä postin kuljetettavana. Ilmeisen hienosti on mallinnettu mm. Seittisinkoilu sekä New York City.
Tänään ostin sen Prismasta, kun oli niin iso myyntistandi.
Vähän arveluttaa tää kyllä, että pidänkö tästä. Peter Parker on joku finnivoide kakru tässä.
Nyt vaan arpomaan mitä kautta tuota tilaamaanOnnistuisko ihan kipaisemalla:
Tänään osui silmiin kommentteja, joissa Twitterissä Hämistä joskus lukeneet pelien innoittamina ovat tutustuneet mitä vanhalle sankarille tänään kuuluu. Tuloksena on totaalinen täystyrmäys, nekin jotka ovat sarjakuvia enemmän jääneet lukemaan palasivat vanhoihin tuttuihin tarinoihin.Tämä on ihan totta myös itsellä. En ole aikoihin lukennut Spidermania tai kutsutaan sen oikeella suomalaisella nimellä eli Hämähäkkimieslehteä. Oliko se muutama vuosi sitten, kun luin yhden tarinan...se oli joku rinnakkaisjuttu, jossa Peter Paker ja Mary Jane on naimisissa ja niillä oli myös lapsia.