Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Jarkko Sikiö - 09.03.2010 klo 21:03:24
-
Etusivulla on pelisarjakuvia käsittelevä artikkeli (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1378), joka käsittelee myös peleinä tunnettuja sarjakuvia, eli sarjakuvapelejä. Näistä pelisarjakuvista voi keskustella tässä ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12109.0.html).
Varhaisin sarjakuva-aiheinen peli on Superman (http://en.wikipedia.org/wiki/Superman_(Atari_game)) vuodelta 1978, mikä tarkoittaa että se on yhtä vanha kuin peliklassikko Space Invaders! Alustana oli tuolloin vasta vuoden ikään ehtinyt konsoliveteraani Atari 2600.
Teräsmiestä seuranneet esimerkit ovat monialustajulkaisuja vuodelta 1982. Oma pelihistoriani kattaa niistä Commodore 64 -version Buck Rogers (http://www.mobygames.com/game/buck-rogers-planet-of-zoom) -lentelystä (1982). Peli oli jo minun siihen tutustuessani vanha, mutta ikäänsä nähden varsin hauska ja moderni.
Omaa vetoaan oli myös pelissä Donald Duck's Playground (http://fi.wikipedia.org/wiki/Donald_Duck%27s_Playground) (1984), jossa tuli tienata rahaa leikkikentän rakentamiseen. Tekstipohjaisista Questprobe-peleistä Kvaakissakin on muisteltu Questprobe featuring Spider-Man -peliä (1984), jota itsekin koetin lapsena heikolla menestyksellä läpäistä. Sen sijaan varsin monipuolinen ja onnistunut Turtles-peli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Teenage_Mutant_Ninja_Turtles_(videopeli)) (1989) tuli läpäistyä useasti.
Edellä mainittu tekstipeli on siinä mielessä hauska kuriositeetti, että minun tulee aivan erikseen esitellä pelin kuvaruutukaappauksia (http://www.abandonia.com/en/games/24666/Questprobe+Featuring+Spider-Man.html). Lisäksi kyseisiä pelejä voi, uskomatonta kyllä, kokeilla vaikka tältä istumalta (http://www.ifiction.org/games/play.phpz?cat=&game=37&mode=html) pelkän selaimen riittäessä pelivälineeksi (mikä nyt tosin Quaken Liven jälkeen ei ole kovin huima suoritus).
Vanhoista peleistä kiinnostuneille on Moby Games loistava resurssi paitsi lapsuuden suosikkien etsimiseen, myös sarjakuvapelien bongaamiseen. Valitettavasti sen indeksointi on puutteellinen, eikä sarjakuvapelien listasta (http://www.mobygames.com/genre/sheet/comics/) löydy mm. Superman-peliä, koska sitä ei ole luokiteltu sarjakuvapeliksi. Sen sijaan se löytyy DC-pelien joukosta (http://www.mobygames.com/game-group/dc-universe-games). Tosin 1970-luvulta voi kahlata vaikka kaikki pelit lävitse, eikä siihen mene kauaa.
Itseään voi huvittaa myös Wikipedian listalla (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) videopeleistä, jotka perustuvat sarjakuviin. Entä suomalaiset sarjakuvapelit? Onhan sellainenkin, tähtenä kukapa muukaan kuin Peräsmies (http://www.saunalahti.fi/~tkokkila/peris/index.htm) itse (kiitos Reima Mäkiselle linkistä).
Omistin aikanaan Segan Mega Drive -konsolin ja sille ym. mainitun Sonic the Hedgehog -pelin jatko-osineen. Sonic the Hedgehog -sarjakuvatkin artikkelissa mainitaan, ja niin mainitsee peräti Guinnesin ennätysten kirja, mutta siitä voi jatkaa siilin omassa ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6578.0.html).
Mega Driven aikaan tuli harrastettua myös Disney-lisenssillä tuotettuja pelejä, joista Mickey Mouse: Castle of Illusion (http://en.wikipedia.org/wiki/Castle_of_Illusion_Starring_Mickey_Mouse) (1990) oli mainio, mutta valitettavan lyhyt. Mickey Mania (http://en.wikipedia.org/wiki/Mickey_Mania:_The_Timeless_Adventures_of_Mickey_Mouse) oli ehdottomasti paras Disney-peleistä, tosin Quackshot (http://en.wikipedia.org/wiki/Quackshot) (1991) jäi ostamatta, vaikka mieli teki. Fantasia (http://en.wikipedia.org/wiki/Fantasia_(video_game)) (1991) oli heikompi, mutta se oli onneksi kaverilta lainassa, samoin jo aivan kelvollinen World of Illusion (http://en.wikipedia.org/wiki/World_of_Illusion_Starring_Mickey_Mouse_and_Donald_Duck) (1992).
Lainapeleinä tutuiksi tulivat myös TMNT: Hyperstone Heist (http://en.wikipedia.org/wiki/Teenage_Mutant_Ninja_Turtles:_The_Hyperstone_Heist) (1992) ja Batman (http://en.wikipedia.org/wiki/Batman_(Sega_Mega_Drive)) (1990). Supersankaripelit eivät yleensä kummoisia olleet, Spider-Man (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Amazing_Spider-Man_vs._The_Kingpin) (1991) oli vielä suht kelvollinen, mutta Superman (http://en.wikipedia.org/wiki/Superman_video_games) (1992) umpisurkea.
Myöhemmin en enää ole sarjakuvapelejä erityisemmin harrastanut, mutta vuodesta 1996 pelaamiseni on rajoittunut lähinnä PC-peleihin ja vähentynyt voimakkaasti, mutta Batman: Arkham Asylum (2009) voisi jossain vaiheessa vielä hyvinkin löytyä Blu-ray-soittimeksi hankitun Playstation 3:n sisuksista.
-
Kvaakissahan on jo juttua supersankareista videopeleissä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8688.0.html)
-
Minä pelasin Aku Ankka -peliä jo 60-luvun puolella. Ehkä on kyse sähköllä toimivista peleistä. En tiedä. 60-luvulla ei varmaan ollut vielä sähköä keksitty.
olipas. 1963.
eri asia milloin tuli suomeen.
itsellä sarjakuva-aiheisia pelejä XIIIsta ja Thorgalista Darknessiin ja Hellboyihin eri konsoleille ja sitten tietenkin lauta- , kortti-, miniatyyri- ja roolipelejä sarjakuva-aiheista
mm. marvelia ja Judge Dreddia
-
Minä hieman oikaisin nimittämällä pelaamisen esihistoriaksi aikaa ennen NES-konsolia, eli Space Invaders -tyyppisten pelikoneiden yleistymisen aikaa 1970–1980-lukujen taitteessa, mutta tokihan videopelaamisen juuret ulottuvat kauas menneisyyteen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokonepeli).
Ehkä videopelaamiseksi kuitenkin on turvallista nimittää pelaamista laitteilla, joissa oli mikroprosessori, sitä ennen koneet olivat elektroniikalla toteutettuja pelikoneita.
Oliko laite jokin muu kolikkopeli kuin flipperi? Muistelen tuollaisesta laitteesta puhuttaneen, mutta en tarkemmin muista asiayhteyttä.
-
Taustatietoja vielä artikkeliin liittyen, että Buck Rogers: Planet of Zoom on julkaistu 1982 alkuperäisenä kolikkokoneversiona (http://www.klov.com/B/Buck_Rogers_Planet_Of_Zoom.html). Monet lähteet ilmoittavat julkaisuvuodeksi 1983 tai 1984, mutta ne ovat konsolikäännösten julkaisuvuosia.
Hassu yksityiskohta on, että Kippari-Kalle voisi olla tänään peliklassikko Donkey Kongin sijasta (http://en.wikipedia.org/wiki/Popeye#Video_and_pinball_games), mutta Nintendo ei saanut aluksi lisenssiä käyttää hahmoa. Kun Donkey Kong muodostui hitiksi, lisensointi sujui aivan eri tahtiin ja tuloksena oli Popey-elektroniikkapeli.
Itse en tuollaista yksinkertaista elektroniikkapeliä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Game_%26_Watch) koskaan omistanut, mutta kavereilla niitä oli runsaasti. Oma hupinsa niistäkin oli.
-
Ihan kiinnostava aihe, mutta kuten joe jo tuossa huomautti, niin käsittelystä on unohtunut lauta- ja korttipelit.
Kultaisella 80-luvulla meillä kotona tyydyttiin pelaamaan Aku Ankka lautapeliä, kun taas kaverin luona pääsin sitten kokeilemaan tuota Donald Duck's Playgroundia. Onneksi jossain vaiheessa sain Lucky Luke -korttipelin, joka oli myös kavereiden mielestä mainio.
Niin ja olihan meillä Karvis-aiheisia palapelejäkin. Ainakin kaksi tulee mieleen samoin tein.
Sen puoleen nuo sähköttömät versiot ovat kiinnostavia, sillä niitä meillä pelataan/rakennetaan vieläkin. Välttämättä kaikki lapset eivät innostu, jos heidät istutetaan kuusnepan eteen, että pelaileppa siinä. Lauta/korttipeleistä tuoreemmatkin lapset innostuvat samalla. Ne taitavat kestää aikaa paljon paremmin kuin sähköiset sisarensa.
-
Ihan kiinnostava aihe, mutta kuten joe jo tuossa huomautti, niin käsittelystä on unohtunut lauta- ja korttipelit.
Meillä oli Tintti-aiheinen lautapeli. Siinä yritettiin ratkoa vähän Cluedo-henkisesti kuka olikaan siepannut professori Tuhatkaunon ja missä talossa häntä oikein piiloteltiin. Nappuloina toimivat tietysti Milou (muistaakseni aiheutti aina pieniä riitoja kuka sai pelata tällä), Haddock, Tintti ja Dupontit.
Valitettavasti onnistuimme heti peliä pelikuntoon valmistellessamme torppaamaan yhden vihjekortin siihen kuntoon, että sen käyttö pelissä ei enää onnistunut, mikä latisti vähän tunnelmaa.
Olisikohan tuo vielä tallessa jossakin kellarin kätköissä? Pitääpä kysellä vanhemmilta.
EDIT: Netistä löytyi kuva.
-
Hoh, linkkien takaa löysin tämän. Tää mulla oli, näemmä julkaistu 1981:
Aika pönttöjä nää kaikki on. Mutta minen oo koskaan ollutkaan oikeestaan yhtään kiinnostunut video tai tietokonepeleistä, tuokin oli varmaan vaan sen vuoksi että siinä oli Mikki. Tuo oli ainoa, mikä mulla oli. 70-luvulta muistan yhden kaverin luota sen klassikko tennispelin, jossa kaksi palikkaa lyö pienempää pikselipalikkaa pitkänomaisen pikselipalikan yli vuorotellen klip klop klip klop, hi-taas-ti.
Timo
-
Hoh, linkkien takaa löysin tämän. Tää mulla oli, näemmä julkaistu 1981
Kas, anoppi löysi kätköistään hiljattain juuri tuon pelin, joka oli aikanaan tulevan vaimoni suuri suosikki. Tallessa on myöskin alkuperäinen kotelo ja ohjevihkonen. Pistin patterit sisään, ja hyvin toimii edelleen.
-
Kas, anoppi löysi kätköistään hiljattain juuri tuon pelin, joka oli aikanaan tulevan vaimoni suuri suosikki. Tallessa on myöskin alkuperäinen kotelo ja ohjevihkonen. Pistin patterit sisään, ja hyvin toimii edelleen.
Jos satutte löytämään vanhempaa Nintendo-kamaa (niin noita "elektroniikkapelejä" kuten vähän uudempia pelkonsoliroippeitakin) ettekä itse halua niitä, varsinkin tuollaisista complete-in-box-pakkauksista saa nykyään vähintään muutaman oluttuopin verran. Joskus eksyvät huuto.netin hurjatkin paikalle.
Jälkipolville ja vähemmän aihepiiriä seuranneille kerrottakoon, ei tuossa suinkaan ollut värinäyttöä. Värillinen tausta on painettu ruutuun pysyvästi ja näkyy jopa laitteen ollessa ilman virtaa. Jokaisen liikkuvan objektin jokainen sijainti tai asento on oma nestekidesegmenttinsä (samaan tapaan kuin jonkun kellon seitsensegmenttinäytön yksi viiva), joka sitten syttyy tai sammuu tarpeen mukaan. Tuossakin Mikkejä lienee ainakin kaksi ja tämän kädet ovat erikseen. Tämä on graafisesti parhaimmillaan aika metkaa Donkey Kong Jr/II:ssa pikkuapina on eri tavalla ilmeikäs jokaisessa sijainnissaa. Kuva on vähän huono (http://www.ggdb.com/Picture.aspx?c=Handheld&s=Game+%26+Watch&vid=5801&p=1390).
Sinällään Marion ja Donkey Kongin voittokulku taisi kuitenkin enemmän lähteä siitä pelihallipelistä, joka oli tullut jo vuotta aikaisemmin.
Löytyyhän minultakin näemmä pari sarjakuva-aiheista Commodore 64:n peliä hyllystä. Turtles the Arcade Game ei sovellu kasettiformaattiin eikä yksinappisella joystickille ja on muutenkin aika tylsä juustopieksentä. Sen sijaan (kaikista maailman sarjakuvista) Pulterista tehtiin aika hauska BC's Quest for Tires (http://en.wikipedia.org/wiki/B.C.'s_Quest_For_Tires), jossa actionia saadaan sillä käsittämättömällä yksipyöräisellä liikkumisesta. Vastassa ovat kivikauden kauheat luonnonvoimat Lihavasta Leidistä alkaen.
Usagi Yojimbokin (http://www.pelikapseli.net/old/skool/pelit/0000--0/samuraiw/samuraiw.html) pääsi Commodoren välityksellä tv-ruuduille.
-
Ihan kiinnostava aihe, mutta kuten joe jo tuossa huomautti, niin käsittelystä on unohtunut lauta- ja korttipelit.
En minä niitä vallan unohtanut, rajasin vain tarkoituksella käsittelyn ulkopuolelle.
Joen viestistä en ymmärtänyt asian ydintä, mutta nyt kun asia tuli selväksi, niin rajaus ei edes kata mitä tahansa sähköllä toimivaa peliä, jollaisia olivat mm. varhaiset kolikkoautomaatit, flipperit tai edellä mainitut elektroniikkapelit.
En ole täysin varma, kuinka hyvin ihmiset mieltävät sanan videopeli, mutta useimmilla kai ajatukset ohjautuvat juurikin nykymuotoisiin konsoleihin, joissa se merkitsevä rajaava tekijä on mikroprosessori. Tässä suhteessa vältin myös puhumasta kolikkopeleistä yleisesti ottaen.
Terminologian suhteen olin tuossakin suhteessa suurpiirteinen, joten tästä syystä viittasin videopelaamisen esihistoriaan - kyseenalaisesti, myönnän - tarkoittaen 1970-luvun loppupuolta. Videopelaamisen historiaan voi tutustua laajemmin täällä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokonepeli).
Lautapelien osalta asia voi olla toinen, mutta elektroniikkapeleistä eivät asiat juuri muuttuisi, Kippari-Kalle tosin elektroniikkapelinä kiilaa vuoden edelle artikkelissa viitattuun konsoliversioonsa nähden. Varhaisten pelikonsolien pelien lukumäärä on siinä määrin pieni, että mm. Magnavox Odyssey -konsolin kaikki pelit on nopeasti käyty lävitse, eikä niistä näyttäisi löytyvän mitään sidosta sarjakuva-aiheisiin.
Mikäli joku kuitenkin sellaisen jollain konealustalla onnistuu bongaamaan, tuokoon sen täällä julki!
EDIT: Välttääkseni syvemmän keskustelun tästä yksityiskohdasta, lisäsin tarkennuksen mikroprosessorista samaan yhteyteen, jossa käsitellään vanhimpia sarjakuvapelejä. Näin tekstistä itsestään käy ilmi tuo rajaus.
-
Pistin patterit sisään, ja hyvin toimii edelleen.
Kuulen jo sen äänen päässäni. Did did did did did... ja nopeutuu...
did did diddididididididiidi... aargh! Kaiuttimesta johdon irrottamalla sen sai hiljaiseksi ja pysyti pelaamaan koulutunneillakin.
Timo
-
Jos noita ensimmäisiä sarjakuvapelejä ihmettelee, niin G.I. Joe ilmestyi sille samaiselle Atari-laatikolle samaan aikaan. Star Warsia rupesi tietysti samoihin aikoihin pukkaamaan kaikissa mahdollisissa muodoissa.
Monenlaisia merkillisyyksiähän tuonne listoille mahtuu. Vasta nyt opin, että Radarsoftin muinainen Snoopy on ilmeisesti ihan lisenssipeli, kun se on tuolla mainittu. Luulin sitä jonkun omalupaiseksi tekeleeksi, onhan se siinä määrin kaikinpuolin yksinkertainen eikä liity Tenaviin oikeastaan mitenkään, Ressu vaan pomppii esineiden yli.
Tintistäkin löytyy jokunen peli. Hämmentävästi esimerkiksi Tintti Kuun kamaralla ja Tintti Tiibetissä(!) on valittu toiminnallisten pelien lähtökohdiksi. Kai niissä pääsee mättämään lumimiestä.
Omiin muistoihin kuuluu myöskin C64:lle julkaistu Asterix and the Magic Cauldron (http://www.youtube.com/watch?v=gliTgAdv6x4). Taikajuoma on lopussa, kenturio mättää pataan (ei siihen taiottuun) ja Obelix vaan nauraa vieressä, ihan näin ei kai sarjakuvassa mennyt? Lisäksi opin kolme minuuttia sitten, että se näemmä pantiin kauppoihin viallisena eikä sitä voinut pelata läpi. Se oli yllättävän tavallista siihen aikaan...
-
Sinällään Marion ja Donkey Kongin voittokulku taisi kuitenkin enemmän lähteä siitä pelihallipelistä, joka oli tullut jo vuotta aikaisemmin.
Pelihallien koneet olivat teknisen kehityksen kärkeä vielä 1990-luvun alussakin, ja monet Mega Drive ja Super Nintendo -pelit olivat käännöksiä kolikkopelivastineistaan.
Lisätään nyt taustoiksi vielä mainio Wikipedia-linkki, joka summaa videopelien historian (http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_video_games). Harmi ettei tätä alasivuineen ole käännetty suomeksi.
Minusta videopeli kuulostaa kuitenkin sopivan vanhanaikaiselta, joten toistan hassun nostalgista sanaa tässäkin ketjussa, 1980-luvulla puhuttiin tosin tv-peleistäkin. Tuolta ajalta on jäänyt mieleen urbaani myytti siitä, kuinka perheenisä olisi hankkinut Nintendo-pelin ja koettanut syöttää sitä tuloksetta VHS-videonauhurille.
Täsmensin lisäksi artikkeliani sen verran, että tarkensin sen käsittelevän yksin mikroprosessorien aikaa, mutta edelleen olen järkähtämättä sitä mieltä, että saatte hikoilla sen eteen, että löytäisitte vanhemman sarjakuvapelin, kuin Superman vuodelta 1978.
Ja mainostetaan vielä nyt, että ostin kotimatkallani käytetyn Batman: Arkham Asylum -pelin PS3:lle. Aiemmin pohdin sitä, kuinka pelin yleisilme on saanut vaikutteita Yön ritari -elokuvasta (toki näin on myös sarjakuvien osalta, Jokerin tosin ei sarjakuvasivuilla olisi tarpeen näyttää niin julmalta). Mikäli joku nyt olisi oivaltanut, että Teräsmies-elokuva on myös vuodelta 1978, niin totta kyllä, mutta lisenssi on nimenomaan sarjakuvan puolelta, kuten pelin kansikuva myös osoittaa. Toki elokuva on taatusti vaikuttanut Teräsmiehen pelisovitukseen.
G. I. Joe -pelejä (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_G.I._Joe_video_games) on tehtailtu enemmänkin, mutta ensimmäinen on vuodelta 1983. Snoopy (http://en.wikipedia.org/wiki/Snoopy_(video_game))-peliä ovat monet työkaverini muistelleet, mutta itse en siihen ilmeisesti lapsena törmännyt, hauska peli ilmeisesti sekin.
Ensimmäinen Star Wars -peli (http://en.wikipedia.org/wiki/Star_Wars:_The_Empire_Strikes_Back_(Parker_Bros._game)) on todellakin sekin vuodelta 1982, mutta kyse on elokuvalisenssistä, ei sarjakuvapelistä.
Lisenssipelien historiasta kiinnostuneille, hauska yksityiskohta on, että itse en lyhyen tutkimustyön perusteella löydä Superman-peliä vanhempaa (eli ennen vuotta 1978) lisenssipeliä. Seuraavana vuonna tulivat vasta lisenssipelit, ja tuolloin kyseiset lisenssit olivatkin NHL- ja NFL-tason urheilulisenssejä.
-
Benoit Sokal, Ankardon piirtäjä, on suunnitellut useampiakin tietokonepelejä, mutta ne eivät taida liittyä sarjkuviin mitenkään? Ankardosta kun tekisivät pelin.
Timo
-
Omistan muistaakseni kaksi sarjakuvapeliä; Donald Duck: Quack Attackin ja Asterixin. Molemmat ovat Playstationille (ykköselle, joka on edelleen paras malli kyseisistä konsoleista). En ole pelannut läpi kumpaakaan peliä. Tämä tosin johtuu lähinnä laiskuudesta.
Quack Attack (suomennettuna Aku Ankka: Universumin sankari) on Crash Bandicoot ankan nahoissa. Jos Akun tilalle vaihtaisi Crashin, kukaan ei huomaisi muutosta. Ihmeellistä kyllä, peliin sisältyi suomidubbaus ja -tekstitys, mikä oli tuohon aikaan hyvin harvinaista. Ihastuksen tasoa laski se, että pelin suomennos oli sama kuin N64-versiossa. Siispä sain kuulla, että minun tulisi painaa A-näppäintä hypätäkseni. Pleikkarin ohjaimestahan ei sellaista nappia löydy. Peliä tuli joka tapauksessa tahkottua useita tunteja, koska kyseessä oli Aku Ankka-peli. Lapsena sitä tekee kaikenlaista älykästä.
Asterix ei herättänyt yhtä suurta ihastusta kuin Quack Attack. Se on käytännössä Risk-lautapeli pienillä, mutta vaikeilla toimintaosuuksilla. Ohjaus kun on mitä on. Ei oikein iskenyt 8-vuotiaaseen natiaiseen. Ehkä kajoan tähän taas jonakin sateisena päivänä, nyt kun saattaisin ymmärtääkin jotakin pelin lautapeliosiosta.
-
Benoit Sokal, Ankardon piirtäjä, on suunnitellut useampiakin tietokonepelejä, mutta ne eivät taida liittyä sarjkuviin mitenkään? Ankardosta kun tekisivät pelin.
Sokalin firman tunnetuimmat pelit, Syberiat, eivät tosiaan liity sarjakuviin, mutta samaan maailmaan sijoittuu (tosin vielä eri firman kanssa tehty) Amerzone, jossa nuori ja vanha mies lähtevät viidakkoon etsimään mystisiä lintuja. Samaten firma on tehnyt Nikopol: Secrets of the Immortalsin, joka tietysti liittyy Bilalin teoksiin, mutta en nyt heti saanut selville onko Sokal itse tehnyt jotain siihen liittyen vai onko hän vain esimerkiksi ollut looginen syy yhteistyölle yhtiökumppaniensa ja Bilalin välillä. Puljun (http://www.whitebirdsproductions.com/) logokin näyttää tutulta.
Teräsmiehestä täytyy mainita, että tämän ilmentymistä mainittakoon Superman 64, joka julkaistiin kuten nimikin sanoo, Nintendo 64:lle, joka tietysti piti mainostaa tällä ylettömällä teknisellä innovaatiolla, 64-bittisellä prosessorilla (mistä oli varmasti tooodella paljon hyötyä). Superman 64 mainitaan usein yhtenä historian huonoimmista peleistä – ja toisin kuin vaikkapa toinen pahamaineinen tekele, Big Rigs: Over the Road Racing, joka oli lähinnä keskinkertaisen tai heikon pelin tunkeminen markkinoille siinä vaiheessa, kun siihen ei oltu implementoitua puoliakaan vaadittavia ominaisuuksia, Superman 64 on ilmeisen isolla lisenssibudjetilla tehty peli, se vain on hirvittävä. Angry Video Game Nerd (http://www.youtube.com/watch?v=1dJXgJ1c4vY) esittelee kummallinen kuusneloselle tehtyjä Teräsmies-pelejä.
Ylipäätäänkin varsin pitkään oli vallalla käsitys, jonka mukaan lisenssipelin täytyy olla hirvittävän huono tai vähintäänkin keskinkertainen, koska pelitalon varat ovat menneet lisenssin ostamiseen ja varsinaiseen työhön ei ole juuri varoja jäänyt. Esim. Ocean-software julkaisikin useita elokuvalisenssejä, jotka saattoivat kyynisen pelaajan mielestä vaikuttaa siltä, kuin edelliseen lisenssipeliin olisi vaihdettu erinäköiset ukkelit. (Toisaalta, miksi vaihtaa toimivaa engineä, kenttäsuunnittelustahan noissa peleissä kuitenkin on aina ollut kyse).
-
Esim. Ocean-software julkaisikin useita elokuvalisenssejä, jotka saattoivat kyynisen pelaajan mielestä vaikuttaa siltä, kuin edelliseen lisenssipeliin olisi vaihdettu erinäköiset ukkelit.
Lisenssipelien huono maine on todella alun pitäen perua näistä Ocean-peleistä (http://en.wikipedia.org/wiki/Ocean_Software), mutta julkaisi yritys hyviäkin pelejä (voi hyvä tavaton tätä nostalgian määrää, mikä näiltä sivuilta tulvii jo kauan unohdettujen pelien kansiin törmätessä).
Hauska yksityiskohta on, että ensimmäinen Batman-peli on kyseisen talon tuotantoa. Itse en näihin törmännyt, mutta Caped Crusader (http://en.wikipedia.org/wiki/Batman:_The_Caped_Crusader) -mainos on painunut mieleen. Linkkiin kannattaa tutustua jo yksin siitä syystä, että pelissä todella koetettiin tuoda sarjakuvaruutuja keskelle pelikokemusta. Kuriositeetiksi sekin kuitenkin jäi, joten sen kummemmin en sitä tahtonut nostaa artikkelissa esiin.
-
Tulin miettineeksi, että DC:n ja Marvelin ohella varsinaisia sarjakuvasta peliksi -adaptaatioita on todella vähän (ja esim. Batman-peleistä osa liittyy toki nimenomaan elokuviin). Disney-sarjakuvat eivät ole iso juttu rapakon toisella puolella, ja pelien Aku taitaa olla enemmän sukua klassisesti piirroslyhärien kuin Carl Barksin ankalle. Roope-setä on nähty ainakin yhdessä pelissä – joka tietysti perustuu Ankronikkaan. Kippari Kallekin peleissä taisi viheltää ihan kuin animaatioissa?
Ranskankielisen sarjakuvan puolelta ei tule mieleen Tintin lisäksi heti mitään. Mangan ja pelien suhteesta taasen en edes tiedä mitään. Onneksi sentään merkittävimmät 2000AD-hahmot (http://en.wikipedia.org/wiki/2000_AD_(comics)#Video_game_adaptations) ovat pelin nähneet.
Tietysti yhdestä animoidusta piirrosformaatista (esim. koko joukko lauantai-aamun piirrettyjä ja Simpsonit päälle) on varsin luontevaa siirtyä toiseen piirrosformaattiin. Amerikkalaisen supersankarisarjakuva taas on perinteisesti ollut siitä metka kaupallinen tuote, että siinä sarjakuva on se varsinainen myytävä tuote. Suosituista huumoristripeistä taas ei välttämättä ainakaan kovin toiminnallista peliä saa.
-
Ranskankielisen sarjakuvan puolelta ei tule mieleen Tintin lisäksi heti mitään. Mangan ja pelien suhteesta taasen en edes tiedä mitään. Onneksi sentään merkittävimmät 2000AD-hahmot (http://en.wikipedia.org/wiki/2000_AD_(comics)#Video_game_adaptations) ovat pelin nähneet.
XIII ja Thorgal tulevat heti Asterixien ohella mieleen.
Strumffit olivat viimeksi kun tarkistin eurooppalaista sarjakuvaa ja Smurfit nimellä löytyy:
läjä pelejä (http://en.wikipedia.org/wiki/Smurf:_Rescue_in_Gargamel%27s_Castle)
on minua isommat pojat(olen suht lyhyt, niitä on monta) ovat kertoneet että Lucky Luke sijoittuu BDakselille.
On niitä kai Go westkin lisäksi.
-
ai niin Dylan Dog, italian lahja maailmalle on esiintynyt kahdessa seikkailupelissä:
The Murderers ja jatko-osassa Through the looking glass.
-
Tulin miettineeksi, että DC:n ja Marvelin ohella varsinaisia sarjakuvasta peliksi -adaptaatioita on todella vähän (ja esim. Batman-peleistä osa liittyy toki nimenomaan elokuviin). Disney-sarjakuvat eivät ole iso juttu rapakon toisella puolella, ja pelien Aku taitaa olla enemmän sukua klassisesti piirroslyhärien kuin Carl Barksin ankalle. Roope-setä on nähty ainakin yhdessä pelissä – joka tietysti perustuu Ankronikkaan.
Pari sivua juttua sarjakuvapeleistä ilman mainintaa Epic Mickeystä? Huikaisevan meriittilistan tietokonepelien parissa omaava Warren Spector (http://en.wikipedia.org/wiki/Warren_Spector) yrittää palauttaa Mikin katu-uskottavuutta ja varsin mielenkiintoiselta näyttääkin:
http://www.youtube.com/watch?v=AvNcQhdBVGM
http://gameinformer.com/mag/mickey.aspx
http://g4tv.com/thefeed/blog/post/697832/epic-mickey-looking-more-real-more-amazing.html
-
Hienoa miten en tuossa vaiheessa muistanut Asterixia vaikka olin maininnut sen itsekin. \o/
Strumffit olivat viimeksi kun tarkistin eurooppalaista sarjakuvaa ja Smurfit nimellä löytyy:
läjä pelejä (http://en.wikipedia.org/wiki/Smurf:_Rescue_in_Gargamel%27s_Castle)
Niin no, lähinnä ajatukseni oli, että suurimmassa tapauksessa kyse olisi kuitenkin siitä, että tv-sarjan menestys olisi johtanut pelin tekoon. Tokihan Retu Kivinenkin on nähty pelissä kuten myös Jetsonit, Scooby-Doo ja Jonny Quest jos pelkästään Hanna-Barbaran repertuaaria katsotaan.
on minua isommat pojat(olen suht lyhyt, niitä on monta) ovat kertoneet että Lucky Luke sijoittuu BDakselille.
On niitä kai Go westkin lisäksi.
Niitä taas onkin melkoisen paljon. Kumma, ettei niitä ole tullut missään vastaan tai sitten ne on jo mainitussa lisenssikammossaan ohittanut kokonaan...
-
Tulin miettineeksi, että DC:n ja Marvelin ohella varsinaisia sarjakuvasta peliksi -adaptaatioita on todella vähän (ja esim. Batman-peleistä osa liittyy toki nimenomaan elokuviin).
Tämän listauksen (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) mukaan sarjakuvapelejä on runsaat 400 kpl. Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä. Hirviöiden yhdistelmä esiintyi toki ensi kertaa sarjakuvasivuilla, kuten myös Kvaak-artikkeli (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=989) kertoo.
Lisenssien kanssa kannattaa tietysti muistaa, että oikeudet omistaa alkuperäinen lisenssin myynyt yritys. Näin lisenssi Batman-elokuvaan pohjautuvaan peliin tulee joko suoraan tai välillisesti sarjakuvakustantajalta. Batman-elokuvaan pohjautuva peli voi olla saman lisenssin alainen. No, saivarteluahan tämä nyt lähinnä on.
Mangaan perustuvia pelejä (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_anime_or_manga) listataan niitäkin yhtä lailla reilut 400 kpl.
Onneksi sentään merkittävimmät 2000AD-hahmot (http://en.wikipedia.org/wiki/2000_AD_(comics)#Video_game_adaptations) ovat pelin nähneet.
Eurosarjakuvista myös Largo Winch (http://en.wikipedia.org/wiki/Largo_Winch:_Empire_Under_Threat) on päätynyt peliksi.
2000AD -peleistä Nemesis the Warlock oli Commodore 64:n julmimpia pelejä, jossa ruumiit kasautuivat ruudun täydeltä. Rob Hubbardin musiikki sekin oli erinomainen. Raivostuttavasti pelisuunnitteluun kuului hölmö tapa etsiä näkymätön ulospääsytie aikarajan sisällä. Ellei ruumispinon päältä löytynyt sen kymmenen kerrankaan jälkeen uloskäyntiä, piti ruumiit kasata seuraavalla yrityksellä eri paikkaan.
-
70-luvun aikana lapsuuskodissa kului 2 pakkaa
Pecos Bill -korttipeliä. Yksi kerrallaan, tietenkin.
-
2000AD -peleistä Nemesis the Warlock oli Commodore 64:n julmimpia pelejä, jossa ruumiit kasautuivat ruudun täydeltä. Rob Hubbardin musiikki sekin oli erinomainen. Raivostuttavasti pelisuunnitteluun kuului hölmö tapa etsiä näkymätön ulospääsytie aikarajan sisällä. Ellei ruumispinon päältä löytynyt sen kymmenen kerrankaan jälkeen uloskäyntiä, piti ruumiit kasata seuraavalla yrityksellä eri paikkaan.
Pahinta oli että loppuhuipennus...[spoiler]...ta ei ollut ollenkaan! Vain joku tylsä teksti viimeisen kentän jälkeen. Ja kaikki se tahkoaminen...[/spoiler]
Mutta se musiikki! Hubbardin ehkä paras biisi. Tunnustan, että kuuntelen sitä YouTubesta (http://www.youtube.com/watch?v=kdzfOXkZrY0) silloin tällöin vieläkin.
-
Omiin muistoihin kuuluu myöskin C64:lle julkaistu Asterix and the Magic Cauldron (http://www.youtube.com/watch?v=gliTgAdv6x4).
Hyvänen aika, minä olen pelannut tätäkin! Aitojen ja rakennusten ilmestyminen kentälle oli hauska efekti, mutta tuo hirvittävä musiikki oli ajaa hulluksi. Ilmeisesti niin meinasi pelikin, koska tappelu ei ollut helpoimmasta päästä.
-
Tämän listauksen (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) mukaan sarjakuvapelejä on runsaat 400 kpl. Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä.
Spergaan nillitän nyt edelleen, että suurin osa noista on kiertänyt nimenomaan videon kautta tai ainakin kuin sattumalta pelikin on tullut samoihin aikoihin kuin elokuva tai tv-sarja. Näin ollen prosessia "sarjakuva siirtyy peliksi" saa seurata melko harvoin ja se on mielenkiintoinen uutinen.
Bone paistaa tietenkin yllättävähkönä nimenä listalta, mutta pitäisi paitsi nähdä peli, viimein lukea Bone kommentoidakseen enempää. Dan Darea jopa mainostettiin sarjakuvallisena (http://www.mobygames.com/game/dan-dare-pilot-of-the-future/cover-art/gameCoverId,39537/). Spy vs Spy löytyy ja Turok. Aika sekalaista seurakuntaa.
Useampikin peli on tietysti käyttänyt sarjakuvallisia keinoa. Ennen muinoin tallennustilaa oli vähän ja kaikki äänikin piti generoida tai soittaa yhdistelemällä erilaisia pieniä sampleja. Äänitetty puhe ei varsinaisesti ollut mahdollista ennen CD-levyjen ilmestymistä. Niinpä puhekupliin saatettiin turvautua esim. tilanteessa, jossa joku parkuu apua ruudun ulkopuolella.
Joskus kerrontakin oli vähän sarjakuvahakuista. Esimerkiksi tässä Phantasy Star IV -esimerkissä (http://www.youtube.com/watch?v=iuZpErpb4_I) dialogi esitellään tekstin ja still-kuvien yhdistelmällä – kertojan ääni on kuten ehkä arvaattekin videon tehnyt pelaaja, ei Megadriven kasetille mahdu puhetta. (tai jos saivarrellaan, "mahtunut silloin", nykyisin on olemassa mm. NES-kasetteja, joihin voi laittaa gigatavukaupalla nykyaikaista korttimuistia)
-
Yhteys elokuviin toki on olemassa, ja mm. edelleen tuore Batman: Arkham Asylum lainaa Yön ritarin visuaalista otetta, ja varmasti hyötyy elokuvasta vaikka näin pienen viiveen jälkeenkin.
Tältä kannalta en ryhdy pelejä summailemaan, mutta esim. Tuomari-pelejäkin on useampia, joista vain yksi on elokuvan yhteydessä tuotettu. Välillisesti voi elokuvien vaikutus näkyä samoin kuin tuon parin Yön ritari – Arkham Asylum välillä, joten tulkintakysymys.
Linjaan kuitenkin asian yhä niin, että kun lisenssin omistaa sarjakuvakustantaja tai sen lisenssejä hallinnoiva sisaryritys, kyse on sarjakuvapelistä.
Dan Darea jopa mainostettiin sarjakuvallisena (http://www.mobygames.com/game/dan-dare-pilot-of-the-future/cover-art/gameCoverId,39537/). Spy vs Spy löytyy ja Turok.
Siinä taisivat vaikutteet olla myös välianimaatioita, joihin viittasin Max Paynen yhteydessä. Omistin jonkin Dan Dare -pelin C64:lle, joko toinen tai kolmas, pelistä muistan lähinnä sen mukana tuleen pienen sarjakuvavihkosen.
Spy vs. Spy oli sen sijaan kadonnut muistista täysin, en tainnut oikein pitää siitä. Turok oli veljelläni N64:lle. Sen peleistä Perfect Dark päätyi myös sarjakuvaksi.
Joskus kerrontakin oli vähän sarjakuvahakuista. Esimerkiksi tässä Phantasy Star IV -esimerkissä (http://www.youtube.com/watch?v=iuZpErpb4_I) dialogi esitellään tekstin ja still-kuvien yhdistelmällä – kertojan ääni on kuten ehkä arvaattekin videon tehnyt pelaaja, ei Megadriven kasetille mahdu puhetta.
Erinomaisen hyvä nosto, joka on mennyt minulta täysin tutkan alta artikkelia kirjoittaessani. Nämä ovat ehdottomasti huomattavia. En ole lainkaan varma, etteikö tämä kerronta nojautuisi todellakin sarjakuvakerrontaan, mielessäni olen vain jotenkin yhdistänyt nämä piirteet genresidonnaisiin perinteisiin.
Jokin Phantasy Star -sarjan peleistä minulla oli Mega Drivelle, ehkä kolmas tai sitten tuo neljäs, mutta en pelannut sitä koskaan alkua pidemmälle. Muistelen tuolloin myytäneen useamman pelin paketteja, ja uskoisin saaneeni sen muiden pelien joukossa.
(Hyvänen aika, nyt vasta ymmärrän kuinka äiti aina kauhisteli pelien suurta määrää.)
-
Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä. Hirviöiden yhdistelmä esiintyi toki ensi kertaa sarjakuvasivuilla, kuten myös [url=http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=989]Kvaak-artikkeli (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) kertoo.
Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
(Niinkus vuonna 1994, 10 vuotta ennen leffaa?)
Toki leffan jälkeen tuli leffalisensioitua peliä, mutta en silti sanoisi että AVP pelit ovat leffalisenssejä vaan meidalisenssejä (sarjis, peli, leffa, peli -ja ties mitä muuta siinä välissäja lopussa).
AVPstähän tuli aikoinaan myös lyhytikäinen keräilykorttipelikin kauan ennen elokuvaa.
-
Hyvänen aika, minä olen pelannut tätäkin! Aitojen ja rakennusten ilmestyminen kentälle oli hauska efekti, mutta tuo hirvittävä musiikki oli ajaa hulluksi. Ilmeisesti niin meinasi pelikin, koska tappelu ei ollut helpoimmasta päästä.
Koska olen mitä olen, minä saamatta unta mietin tuota yöllä. En ole koskaan ohjelmoinut Commodore 64:lle konekielellä, mutta BASICilla ihan liikaa ja leikkinyt Shoot 'Em Up Construction Kitillä, jossa aika läpinäkyvästi näki, miten mokoma laite toimii.
Usein jos vähänkin modernimmalla koneella (eli kaikki PC:t) voidaan ollaan grafiikkatilassa, jossa näyttö on sellainen pistematriisi, jossa voidaan muutella pikseleitten väriä softalla miten halutaan. C64:llakin on sellainen tila, mutta se on niin hidas, ettei sitä ajan peleissä käytetty kuin niissä latauskuvissa. Sen sijaan käytettiin erilaisia laitteiston tarjoamia vippaskonsteja.
Pelikäyttöä ajatellen oli koneeseen kehitetty ensinnäkin spritet, pienehköt (tässä tapauksessa 24×21 pikseliä) kuvatukset, jotka ihan raudan voimin liikkuvat ruudulla joka suuntaan. Niitä on yhteensä kahdeksan, mutta jollain ihmeen taikavoimilla ne saadaan olemaan useammassa paikassa yhtä aikaa (älkää kysy miten, se ei enää onnistu BASICilla). Yleensä peleissä kaikki hahmot, viholliset, ammukset ja muu liikkuva sälä on spritejä.
Taustoja taasen tehdään yleensä laittamalla kone moniväriseen tekstitilaan ja tämän jälkeen tamperoidaan koneen merkistö sen näköiseksi, että se sisältää 8×4 neliöitä (kaiken muun hauskan lisäksi moniväritilassa pikseleistä tulee vaakatasossa kooltaan kaksinkertaisia...) joista sitten voidaan koostaa halutun näköisiä taustoja. Tämän tietää, ymmärtää, miksi jonkun taustalla näkyvän talon ikkunat ovat juuri sen kokoisia eikä esimerkiksi pikselin verran korkeampia – se ei olisi mahdollista. Rauta tukee myös itsessään skrollaamista, mikä tietysti on näppärää kaikissa niissä 2D-peleissä joissa koko leveli ei näy kerralla.
Sama pätee Amigaan, ST:hen ja aikalaisiin pelikonsoloihin. Ne ovat hyvin erikoistuneita eläimiä, joiden laitteisto on optimoitu koko joukkoon nimenomaan 2D-peleissä tarvittaviin kikkoihin. Samaan aikaan valmistetuissa PC-koneissa ainoa raudan tarjoama sprite käytettiin kai yleensä hiirikursoriin.
Sitä siis mietittiin aamulla joukolla, että mitenkä nuo puut ja teltat piirrettiin, ja kai ne nyt sitten kuitenkin olivat nekin merkkejä. Piirtorutiini vain on jotenkin merkillinen.
-
Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
(Niinkus vuonna 1994, 10 vuotta ennen leffaa?)
AvP:hän lähtee aika pitkälti Predator 2:ssa olleesta pikkuvihjeesta: Predatorien "palkintokaapissahan" oli myös alienin pääkallo. Tämä oli selkeä ilmaus otusten kuulumisesta samaan kaanoniin ja fanit jäivät odottelemaan kohtaamista jossain muodossa.
-
Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
Kyllä, juuri näin. Hirviöiden yhdistelmä nähtiin ensin sarjakuvasivuilla (1989–1991), sitten peleissä (ensimmäinen 1994) ja vasta vuosia myöhemmin elokuvina (ensimmäinen 2004).
Terminologian suhteen olen heikoilla vesillä, mutta käsittääkseni media franchising on suomeksi immateriaalioikeus. Lisenssi ei siis varsinaisesti ole sen enempää elokuva- tai sarjakuvalisenssi, sanoja käytin kun teknisesti tarkoitin elokuvaan tai sarjakuvaan pohjautuvaa peliä.
En itse ole niin kovin kiinnostunut asiasta, mutta käteen osui ensimmäisenä Booty-sarjakuva, jota tarkastelemalla selviää, että teknisesti Aliens ja Predator ovat molemmat erillisiä tavaramerkkejä, jotka omistaa 20th Century Fox, samoin "text and illustrations", mutta sen sijaan kaiken muun, käytännössä mm. sarjakuvaa varten kehitetyt hahmot, omistaa Dark Horse.
Näin lienee asian laita myös alkuperäisen sarjakuvan kohdalla, joten saivartelun tielle astuttaessa ei peli pohjaudu sarjakuvaan, ellei pelijulkaisija ole hankkinut lisenssiä paitsi elokuvastudiolta, myös sarjakuvakustantajalta. Asian todentamiseksi tarvittaisiin tietysti pelipakkaus, josta asia varmuudella selviäisi.
Minulla ei pelejä nykyään ole, vaikka aikanaan vuoden 1999 versiota tahkosin PC:llä kädet hikoillen. Kyseinen peli oli suorastaan pelottava.
Toki ymmärsin, mitä ajattelit, itse muotoilisin tuon jotenkin siihen tyyliin, että AvP on ilmiö. Saivartelun puolelle mentäessä media franchise on ilmeisesti vain yleisnimitys käsitteille film franchise, comic franchise jne. mitä suomeksi vastaa sana toimilupa tai lisenssi, tapauksesta riippuen.
-
Niitä on yhteensä kahdeksan, mutta jollain ihmeen taikavoimilla ne saadaan olemaan useammassa paikassa yhtä aikaa (älkää kysy miten, se ei enää onnistu BASICilla).
Näyttökeskeytyksellä. Se sama temppu, jolla osan näytöstä sai vierimään.
Elektronisuihkun piirtymistä näytöllä pystyi seuraamaan . Ja keskeytystoiminto vaihtoi näyttömuistin osoittamaan toiseen muistialueeseen, kun suihku piirsi tiettyä riviä.
muoks
2000AD-hahmot (http://en.wikipedia.org/wiki/2000_AD_(comics)#Video_game_adaptations) ovat pelin nähneet.
Aah Nemesis the Warlock jossa ".. ruumiit jäävät kentälle . Välillä sisälmykset purskahtavat ulos ..."
-
Saanen muistuttaa Muumipeleistä.
Niitä löytynee tietokoneille (http://dome.fi/pelit/uutiset/muumilaakso-tutuksi-muumien-uudessa-seikkailupelissa)kaupoista tusinan verran sekä netistä (http://www.juniori.fi/muumipelit.shtml)sieltä sun täältä ja lisäksi erilaisina lauta- ja korttiversioina (http://www.kirjalito.fi/index.php?id=muumi-pelit).
Kaupoissa on nyt myös Tintin uusin peli (http://dome.fi/pelit/arvostelut/adventures-of-tintin) alustana esimerkiksi WII, PC, 3DS, PlayStation 3, Xbox 360 tai i-NN (http://macmaa.com/2011/11/01/pelattavana-the-adventures-of-tintin-the-secret-of-the-unicorn/).
Tinttipeli on tasohyppely, jonka n. 10 vuotias pelaa läpi alle viikossa.
-
Aah Nemesis the Warlock jossa ".. ruumiit jäävät kentälle . Välillä sisälmykset purskahtavat ulos ..."
jep (http://www.youtube.com/watch?v=ehEYyLY8wnY)
-
Tintistäkin löytyy jokunen peli. Hämmentävästi esimerkiksi Tintti Kuun kamaralla ja Tintti Tiibetissä(!) on valittu toiminnallisten pelien lähtökohdiksi.
Tintti kuun kamaralla (http://gamesdbase.com/game/atari-st/tintin-on-the-moon.aspx), Atari-peli vm. 1989.
Timo
-
Tintti kuun kamaralla (http://gamesdbase.com/game/atari-st/tintin-on-the-moon.aspx), Atari-peli vm. 1989.
Video on Amigasta, mutta tuskin kamalasti eroaa.
Aika kamalaa vedätystä. Ei ihme, jos pelaajista tuli piraatteja, jos ensin meni rahalla ostamaan pelin Tintin on the Moon ja sitten siinä pitää vaan väistellä meteoriitteja ja harhailla järkyttävän isossa raketissa sammuttelemassa tulipaloja sekä tappelemassa Jorgenin kanssa, ja sitten peli loppuu siihen, että päästään Kuuhun!
-
Sarjakuva-aiheisia lautapelejä (tai BD eli ranskis Jeux BD) koottuna yhteen (http://ludogrid.free.fr/regles/reglesJeuxBD.htm).
Tinttikin moneen kertaan lautapelinä, mm. myös tuo mainittu kuuseikkailu. Vähän tylsän näköisiä lautoja. (pienestä kameran kuvasta klikkaamalla saa isomman kuvan peleistä).
Edit: Blake ja Mortimer sen sijaan näyttää aika kivalta.
(http://ludogrid.free.fr/regles/BlakeMortimerComplet.jpg)
Timo
-
Yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjakuvaan perustuvista peleistä, Ducktales, on tulossa HD-versiona saataville. Vanhojen tuttujen paikkojen lisäksi löytyy paljon uuttakin tekemistä.
Olo on kuin pikkupojalla trailerin katsomisen jälkeen, en voi muuta sanoa.
Nauttikaa (http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=G6d1A2row6I#!)
-
Tuo on kyllä ehdottomasti näyte pelistä, jossa on käytettiin kaikki luovuus toimivan tasoloikkapelin luomiseen lisenssillä. Muistan tuon ajan kun pystyi luottamaan siihen että lisenssipeli oli myös hyvä peli. Toisin kuin Bamse, joka vieläkin nostaa minulla niskavillat pystyyn.
-
Muistan tuon ajan kun pystyi luottamaan siihen että lisenssipeli oli myös hyvä peli.
Commodore 64:n omistajat nauravat nyt vatsalihakset kipeiksi.
-
Commodore 64:n omistajat nauravat nyt vatsalihakset kipeiksi.
indeed :)
Olikos se maaliskuun 1987 Zzap!64 jossa pääkirjoituksen (http://www.zzap64.co.uk/zzaped87.html#23) aiheena oli lisenssipelien surkeus ja omaperäisyyden katoaminen peleistä.
Vähän myöhemmin ilmestynyt Electric Dreamsin Aliens (http://www.zzap64.co.uk/cgi-bin/displaypage.pl?issue=024&page=096&thumbstart=0&magazine=zzap&check=1) sai tosin hyvät arviot. Tuskin menisi nykyään läpi, jos uudelleenjulkaistaisiin.
-
Commodore 64:n omistajat nauravat nyt vatsalihakset kipeiksi.
:D
En ole kyseistä versiota pelannut, mutta YouTubesta katsottuani ymmärrän yskän. Meinasin että suhteessa ennen vanhaan lisenssipelit olivat hyviä verrattuna myöhempiin vaiheisiin.
Arkham Asylum ja Arkham City näyttivät että toivoa on edelleen, kunhan jaksetaan oikeasti paneutua aiheeseen, joka selvästi on pelin tekijöille ollut rakas. Batman ei ole koskaan ollut videopelimudossa niin vahva. Ei, vaikka NES:lle ilmestynyt ensimmäinen Batman on myös täyttä rautaa.
-
Ainoa hyvät lisenssipelit, minkä muistan pelanneeni on Star Wars -pelejä. Jedi Knight: Dark Forces II, ja X-wing-sarjan pelit oli kovia.
-
Olen suoraan sanottuna ihmeissäni, että kukaan ei ole vielä maininnut Telltale Gamesin viimevuotista The Walking Dead - peliä. Sehän voitti vuoden peli palkinnon melkein kaikkialla ja oli myös rahallinen menestys.
Tärkeintä on tietenkin se, että se oli ylipäätään hyvin tehty. Toki voidaan aina väitellä onko se hirveästi pelaamista, jos vain pari kertaa käsketään hahmon kävellä tiettyyn suuntaan ja muuten vaan nautitaan välianimaatioista, mutta mielelläänhän sitä tekee, kun on niin mukaansa imaisevaa.
-
Olen suoraan sanottuna ihmeissäni, että kukaan ei ole vielä maininnut Telltale Gamesin viimevuotista The Walking Dead - peliä.
Jatkoa on muuten tulossa, eikä suotta.
Sen sijaan tv-sarjaan pohjustuvaa Survival Instinctiä kannattaa vältellä ainakin siihen asti että peli päätyy alelaareihin. Vaikka Dixonin veljeksissä onkin karismaa, ja heitä esittävät kaverukset antavat pelihahmoille äänensä, se ei peliä pelastanut.
-
DuckTalesin uusioversio ilmestyi eilen, ja pitihän se hankkia.
On kyllä todellakin rakkaudella väännetty versiointi, todella iso hatunnosto siitä että kaikki alkuperäiset ääninäyttelijät on saatu mukaan. Kyllä, jopa Alan Young itsensä vanhan kitupiikin ääneksi.
Etsittävää riittää paljon, ja kentistä haalitut aarteet muutetaan rahaksi sitten päämajassa, ja tällä rahalla saa ostettua mm. konseptikuvia, musiikkikirjaston, luonnostelmia ja kaikkea mahdollista.
Viimeinen on kokonaan uusi, ja vaikeustaso on sitä vanhaa koulukuntaa, tällä hetkellä pidän hermopaussia. Ärsyttää jo pelkästään Roopen "Huhuu!"-huudot tuolla taustalla kun mies huhuilee pelaajaa takaisin. :D
-
Pelit ovat nykyään bittejä ja pikseleitä, mutta Corto on lautapeli. (http://www.trictrac.net/actus/corto-le-jeu-des-images-des-regles-et-beaucoup-de-reves)
(http://img4.trictrac.net/img-51f62bbbe2164.jpeg)
(http://img4.trictrac.net/img-51f64abba6204.jpeg)
"Corto"
A set of Laurent Escoffier & Sebastian Pauchon
Illustrated by Hugo Pratt
Published in Ludocom
Distribution: Black Rock
For 2 to 4 players aged 10
Audience: Casuals and
Duration: 20-40 min
Available: October 2013
Price: not disclosed
Timo
-
Pelit ovat nykyään bittejä ja pikseleitä, mutta Corto on lautapeli. (http://www.trictrac.net/actus/corto-le-jeu-des-images-des-regles-et-beaucoup-de-reves)
Pitipä tarkistaa. Toinen suunnitelijoista, Sébastien Pauchon, on tehnyt Jaipurin, joka ilmeisesti Boardgamegeekin mukaan on keskiarvorankin sijalla 117 – mikä on parempi kuin vaikkapa San Juan tai Modern Art, joista monet tykkäävät. (Listalla on arvosanan saanut yhteensä noin 9000 peliä, joista huonoin on Ristinolla. Varsinaisista tutuista peleistä Monopoli on arvattavasti aivan häntäpäässä)
Tämä on tietysti mukavaa. Kliseehän menee siten, että amerikkalaiset (Katson sinua Steve Jackson) keksivät hauskan teeman ja hauskoja kuvia ja sitten ymppäävät siihen jonkinlaisen pelin, jähmeät saksalaiset keksivät pelin ja ymppäävät siihen jonkinlaisen teeman. Olisi vallan mukavaa, jos tässä olisi kyseessä ihan oikea peli eikä jokin täysin mekaniikaltaan rikki oleva kaunis fanituote, josta tulee vain paha mieli.
Toimivan pelin tekeminen on haastavaa: voi käydä niin, että oikeasti ainoa merkityksellinen valinta tehdään alussa, eikä tämän jälkeen tapahtuvalla tunnin sessiolla ole välttämättä väliä. Tai että vaikka pelissä olisi paljon erilaisia toimintoja, rakennuksia, aluksia, kortteja, mitä ikinä, lopulta vain yksi strategia on muihin nähden ylivoimainen ja kaikki pyrkivät siihen. Tai peli on lopulta kiinni vain tuurista tai on niin kaaoottinen, ettei mitään strategiaa voi tehdä.
Greed Quest (http://boardgamegeek.com/boardgame/9666/greed-quest) ei ole varsinainen sarjakuvapeli, mutta sen kuvittaja on sarjakuvankin alalla kunnostautunut Phil Foglio. Muuta hauskaa siinä ei tosiaan olekaan. Säännöt ovat monimutkaiset, mutta itse pelaaminen menee aivan kuuden hengen ylimonimutkaiseksi kivi-paperi-saksi-meiningiksi. Jotta voisi tietää, mikä omista korteista kannattaa pelata, pitäisi tietää mitä muut pelaavat, mutta koska tätä ei voi tietää, kaikki pelaavat mitä sattuu ja on vielä vaikeampi aavistella. Penseä tekele. Ansaitsee tilansa listan häntäpäässä.
-
http://boardgamegeek.com/boardgame/148231/corto
Tuolta löytyy pelin kuvaus sekä kasa kuvia komponenteista yms.
Greed Quest (http://boardgamegeek.com/boardgame/9666/greed-quest) ei ole varsinainen sarjakuvapeli, mutta sen kuvittaja on sarjakuvankin alalla kunnostautunut Phil Foglio.
Fogliohan on kuvittanut vaikka kuinka monta peliä.
-
Pelkästään noi Corto- ja Rasputin-minipystit on komeita (ks. yllä).
EDIT: PS: Boardgamegeekin mukaan Corto-peli onkin englanninkielinen!? Hmm...
Timo
-
Koska siitä ei ole ketjussa mainintaa, niin mainittakoon että 2000 AD:n kelttisankarista Slainesta kyhättiin vuonna 1987 varsin kunnianhimoinen yritys Commodore 64:lle.
Graafisen tekstiseikkailun ideana oli seurata Slainen ruudun halki liukuvia ajatuksia, joita nappaamalla ja yhdistelemällä Slaine sitten ryhtyisi toimeen paremmin tai huonommin tuloksin. Tätä systeemiä kutsuttiin nimellä "REFLEX", ja sen piti mullistaa pelaaminen täysin; itse kutsuisin sitä aivopierugeneraattoriksi.
Peliä rummutettiin kuitenkin aikoinaan kovastikin, ja Slainella juuri uransa aloittanut piirtäjä Glenn Fabrykin osallistui mainoskampanjaan kuvittamalla Computer & Video gamesin lokakuun 1987 numeron kannen (http://archive.org/stream/Computer_Video_Games_Issue_072_1987-10_EMAP_Publishing_GB/Computer__Video_Games_Issue_072_1987-10_EMAP_Publishing_GB#page/n0/mode/2up) (mikäli kuva ilmestyi alunperin jossain muualla niin minua saa heittää kalikalla); sivuilta 66 ja 67 löytyy myös lisää Glennin silmiähivelevää kuvitusta jos seuraatte linkkiä.
Itse pelihän (http://www.zzap64.co.uk/cgi-bin/displaypage.pl?issue=035&page=020&thumbstart=0&magazine=zzap), yllätys yllätys, oli varsin epäpelattava (http://www.zzap64.co.uk/cgi-bin/displaypage.pl?issue=035&page=021&thumbstart=0&magazine=zzap) ja hämmentävä tekele. REFLEX-systeemi haudattiin vähin äänin, eikä 2000 AD:n hahmoja sisältäviä pelejä enää ilmestynyt. Projektin pääohjelmoija siirtyi sittemmin tekemään kolikkopelikäännöksiä, hänen viimeinen kuusnepaprojektinsa oli käännös Proben Alien 3-lisenssipelistä.
-
EDIT: PS: Boardgamegeekin mukaan Corto-peli onkin englanninkielinen!? Hmm...
Ei vaan kaksikielinen – ilmeisesti siinä on vain mukana sääntökirja molemmille kielille ja pelin elementit pyrkivät joko luottamaan symboleihin tai niissä on teksti kahdella kielellä. Yllättävän yleinen ratkaisu.
-
Ei pidä unohtaa Batman-peliä 60-luvulta! Artkon julkaisema korttipeli on yhä tallessa ohjeineen kaikkineen ja kaikki kortit tottakai tallessa(ihme kyllä!) Kovin montaa muuta aiemmin mainittujen Pecos Billin ja Asterixin(nekin on tallessa) lisäksi ei liene meillä julkaistu?? Nykyisiä keräilykortteja en laske tällaisiin kuuluvaksi.
-
Entä suomalaiset sarjakuvapelit? Onhan sellainenkin, tähtenä kukapa muukaan kuin Peräsmies (http://www.saunalahti.fi/~tkokkila/peris/index.htm) itse
Nyt kun puhe siirtyi lautapeleihin, pitää muistuttaa Peräsmies-pelilaudasta/peliohjeista, joita Banana Press jossain vaiheessa levitti (Kokkila muistaa varmaan tarkemmin). Samainen peli tarjottiin myös printattavaksi Peräsmies-rompulta.
Mutta eihän näitä kotimaisia sarjakuvapelejä tosiaan liikaa ole, vaikka äkkiseltään kuvittelisi kohderyhmien (sarjisten ja pelien kuluttajat) jossain määrin leikkaavan.
-
vaikka äkkiseltään kuvittelisi kohderyhmien (sarjisten ja pelien kuluttajat) jossain määrin leikkaavan.
80-ja 90-luvulla näin tosiaan oli, sittemmin ovat alkaneet hieman etääntyä toisistaan.
-
Onkos kukaan kokeillut suht tuoretta Fingerpori-peliä (http://www.tactic.net/product.php?lang=FIN&Product_number=40486&category=&k1=&k2=&k3=)?
Ja onhan meillä Viivi ja Wagner yatzy ja pelikortit, joten kyllä noita sarjakuva-aiheisia pelejä vieläkin tehdään.
-
Minusta Viivi ja Wagner ovat parhaimmillaan palvelleet pitkinä kalsareina talvipakkasella joten peliä en ilkeä edes kuvitella(tämä kertoo enemmän minusta kuin V&Wsta, eikä välttämättä hyvää, minkäs teet) mutta hokasin että vaikka tietokone-, konsoli-, lauta ja korttipelejä on käsitelty niin uupuupa listauksista roolipelit.
Sellainen kotimaisesta sarjakuvasta kertova kun löytyy: Praedor (http://www.burgergames.com/Praedor/)
maailmalla konsepti on paljon yleisempi vaikka jossain määrin marginaalissa onkin, oman mutukokemuksen mukaan roolipeli/scifi/sarjakuvapiirien yhteinen leikkauspinta on merkittävästi suurempi kuin konsoli/tietokonepuolella näinä päivinä.
-
Mutta tietty kun konsoli/tietokonepeleissä pysytään ainahan on Fables:
The Wolf Among Us (http://www.youtube.com/watch?v=PVQaJDT1nQQ)
-
Meillä on vielä maalla legendaarinen Aku Ankka noppapeli...sitä tuli viime kesänä pikkubroidin kanssa pelattua.
http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-noppapeli-v1986-paletti-3902893/280189563 (http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-noppapeli-v1986-paletti-3902893/280189563)
Sitten aikoinaan ostin tommosen Spiderman-pelin pikkubroidille
http://www.tactic.net/product.php?lang=FIN&Product_number=00500 (http://www.tactic.net/product.php?lang=FIN&Product_number=00500)
Tässä kanssa hauska peli
http://www.janjan.fi/tuotteet.html?id=9/153 (http://www.janjan.fi/tuotteet.html?id=9/153)
Sit oli semmoinen Mikki Hiiri peli, jossa metsästettiin karhukoplan sormenjälkiä. Se on meillä maalla kanssa, mutta nimeä en muista millään.
Löytyy myös Star Wars, LOTR, Spiderman triviaalit ja monopolit, mutta niitä nyt löytyy kaikilta.
Tietokone puolella muistan aina mun 386-tietsikalla olevan Ducktales-pelin. Todella hämärä peli ja ihan kauhee musiikki.
-
Minusta Viivi ja Wagner ovat parhaimmillaan palvelleet pitkinä kalsareina talvipakkasella joten peliä en ilkeä edes kuvitella
Komppaan. Sarjakuvapelit ja yleensäkin kaikki oheistuotepelit ovat usein parhaimmillaankin luokkaa "pelattavissa – rikki". On poikkeuksiakin, mutta hyvin vähän. Esim. Roope-sedän liikemiespeliä kokeiltiin joskus, ja pelissä pärjäsi parhaiten jos ei tehnyt mitään. Siinä on monen joulu mennyt riidellessä pilalle.
Corto-peli vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitää varmaan hankkia. Age of Conania (lautapeliä) pitäis kans ihan periaatteesta joskus kokeilla.
-
Minusta Viivi ja Wagner ovat parhaimmillaan palvelleet pitkinä kalsareina talvipakkasella joten peliä en ilkeä edes kuvitella(tämä kertoo enemmän minusta kuin V&Wsta, eikä välttämättä hyvää, minkäs teet)
Selvennetään nyt vielä tähän, että V&W:stä ei minun tietojeni mukaan ole mitään peliä tehty. Niiden pärstät vain komistavat pelikortti-yatzi-lootaa. Eli ei tarvitse miettiä millaiset pelimekaniikat on nyt keksitty sarjakuvafanien riesaksi.
Fingerporista, sen sijaan, on tehty ihan oma pelinsä ja mielelläni kuulisin sitä kokeilleiden mietteitä asiasta.
-
Fingerporista, sen sijaan, on tehty ihan oma pelinsä ja mielelläni kuulisin sitä kokeilleiden mietteitä asiasta.
Tacticin sivulla on luettavissa F-pelin säännöt. Niistä voi päätellä jotakin.
-
Komppaan. Sarjakuvapelit ja yleensäkin kaikki oheistuotepelit ovat usein parhaimmillaankin luokkaa "pelattavissa – rikki". On poikkeuksiakin, mutta hyvin vähän.
Telkkaripuolelta on tullut pari. A Game of Thrones on kai hyvä ja Battlestar Galacticaa olen testannut itsekin. Siinä sitäpaitsi sarjan tematiikka ei ole lainkaan päälleliimattua, osa pelaajista saattaa olla tietämättään(!) cyloneja pelin alkupuolen ajan ja näin yrittää pelastaa taisteluplaneetan kun taas jälkipuoliskolla yrittävät sitten juonia sen tuhoa.
Nyt voin olla tietysti tylsä ja todeta, että Boardgamegeekistä saa listauksen (http://boardgamegeek.com/search/boardgame?sort=bggrating&advsearch=1&q=&include%5Bdesignerid%5D=&include%5Bpublisherid%5D=&geekitemname=&range%5Byearpublished%5D%5Bmin%5D=&range%5Byearpublished%5D%5Bmax%5D=&range%5Bminage%5D%5Bmax%5D=&range%5Bnumvoters%5D%5Bmin%5D=&range%5Bnumweights%5D%5Bmin%5D=&range%5Bminplayers%5D%5Bmax%5D=&range%5Bmaxplayers%5D%5Bmin%5D=&range%5Bplayingtime%5D%5Bmax%5D=&floatrange%5Bavgrating%5D%5Bmin%5D=&floatrange%5Bavgrating%5D%5Bmax%5D=&floatrange%5Bavgweight%5D%5Bmin%5D=&floatrange%5Bavgweight%5D%5Bmax%5D=&searchuser=&playerrangetype=normal&propertyids%5B0%5D=1116&B1=Submit) sarjakuvapeleistä.
Ylipäätään ainakin minulla on semmoinen käsitys, että ennen jotain vuotta 1995 (Suomessa vähän myöhemmin) kaikki lautapelit olivat joko jotain klassikoita kuten shakki, tylsiä ja rikkinäisiä lastenpelejä, seurapelejä (tieto-, piirrustus- ja selityspelit jne.) ja todella raskaista sotastrategioita. Sitten tuli europeliskene ja yhtäkkiä kaikki pelasivat Settlers of Catania.
-
Meillä on vielä maalla legendaarinen Aku Ankka noppapeli...sitä tuli viime kesänä pikkubroidin kanssa pelattua.
http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-noppapeli-v1986-paletti-3902893/280189563 (http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-noppapeli-v1986-paletti-3902893/280189563)
Tuon täytyy olla alkuaan paljon vanhempi. Tuo painos voi olla v:lta 1986, mutta kuvitus ja ulkoasu viittaa 60-luvulle.
Timo
-
Tuon täytyy olla alkuaan paljon vanhempi. Tuo painos voi olla v:lta 1986, mutta kuvitus ja ulkoasu viittaa 60-luvulle.
Saattaa hyvinkin olla. Meidän perheen versio on kai 80-luvulta. Itse loota on kyllä hävinnyt. Tommoset noppapelit oli 70- ja 80-luvulla hyvin yleisiä.
Yksi hauskimmista Seura tai Apu-lehdestä kaapatuu noppapeli oli Särkänniemi-peli. Siinä kuljettiin Särkänniemen huvipuisto läpi ja hurjasteltiin kaikissa laitteissa. Lopulta voittaja oli se, joka viihtyi kauemmin huvipuistossa eli tuli viimeisenä maaliin.
Mutta ehdottomasti eniten ollaan pelattu Hero Quest-peliä ja sen 2 lisäosaa. Keksittiin aina omia seikkailuja siihen. Maalasin jopa hirviöt ja sankarit siihen peliin itse. Sitä tulee aina välillä pelattua ja meikä ottaa aina Barbaari-hahmon.
-
Tämä kaunotar tuli hankittua tänään:
(http://i.imgur.com/ecurTCe.jpg)
-
Mikä tuo Deathstroke juttu on? Liittyykö samannimiseen DC hahmoon?
-
On se nimenomaan sama hahmo.
Yksi Arkham origins pelin kahdeksasta salamurhaajasta joiden tehtävä on ottaa Batman päiviltä ja tehdä tästä pysyvästi koiranputken pukkaaja.
kts. traileri (http://www.ign.com/videos/2013/05/20/batman-arkham-origins-deathstroke-trailer)
-
Mikä tuo Deathstroke juttu on? Liittyykö samannimiseen DC hahmoon?
Ja tällä pääsee pelaamaan vielä haastetehtäviä erikseen.
-
The wolf among us (https://www.telltalegames.com/thewolfamongus/), menee hankintaan jossain vaiheessa. Peli perustuu Fable sarjikseen, jota en ole lukenut mutta on hankintalistalla (joka on pitkä). Telltale gameshan teki loistavan Walking dead pelin ja The wolf among us oli demon perusteella todella hyvä. Peli näyttää hyvältä ja oli myös hauska pelattavana.
-
Fables on niitä perushyviä sarjakuvia ja se on itsessään paljon se.
Tulossa myös uusi Batman ajopeli (http://arcadesushi.com/new-batman-mario-kart-lead-2014-arcade-announcements/)
Harmi että olen noissa yhtä hengenvaarallinen kuin oikeankin ajopelin ohjaimissa.
Traileri (http://www.youtube.com/watch?v=tJkN1hMZKF0)
-
Kuvittelin vanhaa sarjakuvalehteä selatessani törmänneeni hassuun kuriositeettiin, mutta Phantom 2040 (http://en.wikipedia.org/wiki/Phantom_2040_%28video_game%29) ei varsinaisesti olekaan Mustanaamio-peli, vaan Mustanaamio-hahmoon löyhähti perustuvaan ranskalaiseen scifi-tv-sarjaan perustuva peli.
-
Onkos kukaan kokeillut suht tuoretta Fingerpori-peliä (http://www.tactic.net/product.php?lang=FIN&Product_number=40486&category=&k1=&k2=&k3=)?
Kiitti vinkistä.
Olinkin jo pähkäillyt että mitä mukavaa eukolle Äitienpäivälahjaksi. Enää ei tarvi pähkiä.
-
Kuvittelin vanhaa sarjakuvalehteä selatessani törmänneeni hassuun kuriositeettiin, mutta Phantom 2040 (http://en.wikipedia.org/wiki/Phantom_2040_%28video_game%29) ei varsinaisesti olekaan Mustanaamio-peli, vaan Mustanaamio-hahmoon löyhähti perustuvaan ranskalaiseen scifi-tv-sarjaan perustuva peli.
Ei se minusta poista sitä etteikö siinä olisi hassun kuriositeetin makua. Kokeillessa peliä epäilen että hassut ovat tosin kaukana, jos yhtään 1990-luvun lisenssipelejä tunnen.
-
Ihme kyllä, unohdin täysin Robocop versus The Terminator (http://en.wikipedia.org/wiki/RoboCop_Versus_The_Terminator) -helmen 1990-luvun alusta.
Minulla oli tuo kyseinen Wikipediassa näkyvä Sega Mega Drive -versio ja ilmeisesti kannesta johtuen se ei minulla enää vuosien jälkeen yhdistynyt Frank Millerin ja Walter Simonsonin käsittämättömän hienoon minisarjaan.
Minunhan tuo peli oli saatava juuri sarjakuvasta johtuen, mutta jotain elementtejä taustajuonesta siihen oli ilmeisesti otettu, vaikka epäilen että se oli lähinnä kansipaperiselityksiä tms. koska ei minulla muisti sen suurempia sarjakuvayhteyksiä loihdi.
Peli itse oli lisenssipelien peruskauraa, eli käveltiin vasemmalta oikealle, mutta peli oli vertaisiaan moninverroin parempi. Ja miettikää nyt, onhan se sentään RoboCop. Väkivaltaa oli enemmän kuin Imatran taksijonossa.
-
Deadpool - peli tuli pari viikkoa sitten vastaan Prisman alekorissa puolet halvempana. Hahmon fanina olin jo pitkään halunnut peliä pelata, mutta keskinkertaiset arvostelut olivat saadeet minut epäröimään pelin ostamista, mutta nyt kun sai halvemmalla niin pitihän se mukaan napata. Ennen kuin alan selittämään mietteitä, niin pitäisi varoittaa, että en ole mikään hardcore gameri ja jos sellaisen joskus kasvokkain tapaisin, niin luultavasti saisin mielipiteistäni nyrkin naamaani (mm. olen sitä mieltä, että Uncharted on yksi tämän sukupolven yliarvostetuimpia asioita ikinä ja Assasin's Creed kyllästytti niin voimakkaasti, että en jaksanut pelata loppuun), joten en tosiaankaan ole mikään peliguru, jonka mielipiteitä kannattaisi nostaa ihmeellisemmälle jalustalle.
Lyhyesti sanottuna Deadpool oli viihdyttävä, mutta pikkuvikoja täynnä. En kertaakaan kokenut halua lopettaa pelisessiota kesken turhautumisen tms. takia, mutta en myöskään ihan heti jaksa pelata peliä uudestaan läpi, jotta kaikki mahdolliset kyvyt jms. saisi lukittua.
Vihollisten listiminen erilaisilla terä - ja tuliaseilla Deadpoolin heittäessä koomisia kommenttejaan ei käynyt tylsäksi. Kaiken näköisiä comboja ja temppuja löytyy, jotka varmistavat ettei meno pääse koskaan liikaa itseään toistavaksi. Myös kaikki Deadpoolimaisimmat hetket olivat pelin parhaimmistoa, kuten esim. pelin muuttuminen vanhanaikaiseksi tasohyppelyksi vähäksi aikaa.
Valitettavasti sitten on ne edellä mainitut pikkuviat. Ensinnäkin kentät ja ympäristö kävivät hyvin itseään toistaviksi hyvin nopeasti. Pääasiassa samoja geneerisiä käytäviä tulee juostua läpi uudelleen ja uudelleen. En ymmärrä lainkaan miksi Deadpool piti vangita yhteen tarinaan ja ympäristöön. Ideaalinen Deadpool - peli minusta voisi koostua monista pienistä tarinoista (joilla voisi toki olla jokin toisiaan yhdistävä punainen lanka), jotka veisivät Deadpoolia Marvel Universumin päästä päähän. Koska hahmo on palkkasoturi ja... no Deadpool, niin mitään ihmeellisempiä loogisia syitä ei tarvitsisi sepittää.
Pelissä oli myös muutamia hetkiä, joissa kuolin jatkuvasti. En sen takia, että olisin tyrinyt uudelleen ja uudelleen, mutta koska vaikeusaste oli ohjeilmotu liikaa pelin puolelle. Deadpoolin paranemisvoimista ja teleporttauksesta huolimatta vastaan tuli liikaa tilanteita, joissa luoteja satelee jokaisesta ilmansuunnasta niin suurella määrällä ja tarkkuudella, että kuolo korjaa ennen kuin ehtii edes ajatella vastatoimenpiteitä. Ainoa keino, joilla näistä tilanteista selvisin oli menemällä vihollisten luo, ampumalla pari luotia ja sitten pakenemalla paikalta paranemaan. Tämä imi hauskuuspisteitä roimasti ja vei pois ison osan Deadpool - kokemuksesta. Deadpool on hahmoa, jonka pitäisi pysty juoksemaan aseet tanassa suoraan kohti kolmatta maailmansotaa ja silti selvitä voittajana.
Jos Deadpoolin hahmo viehättää yhtään, niin suosittelen kokeilemaan tätä peliä edellämainituista vioista huolimatta, sillä hauskuuspisteet riittivät ainakin minulla kiikuttamaan vaa'an pelin puolelle. Suosittelen silti etsimään pelin joko alennettuna tai peräti käytettynä. Jos Deadpool ei kiinnosta yhtään tai tämän genren pelien parhaimmisto on tullut pelattua etu - ja takaperin satoja kertoja, niin ei kannta vaivautua.
Ja muuten: Pelattuasi tätä peliä et enää ikinä voi lukea Deadpool - sarjista kuulematta Nolan Northin ääntä päässäsi. Ja se on hyvä asia.
-
Minusta kaikki pelit nykyisellään ovat ylipitkitettyjä ja tylsiä. Eli en nyt sano että Vincentin mielipiteet Assasin Creedistä yms. olisivat mitenkään erityisen radikaaleja. Playstation 2 aikaan niitä vielä jaksoi. Nyt pelipamput ovat niin innostuneita rahan tuomista mahdollisuuksista oma talouden kannalta ja tärkeämpää on että konsoli ostetaan eikä itse pelien ostaminen.
-
Yleisesti tiedetään, että Batman ei suostu tappamaan ketään, ei edes Jokeria, joka tämän takia pääsee tappamaan lisää. Internetin irvileuat tästä kommentoimaan Arkham-pelejä, että ihmisiä voi kuitenkin pieksää neliraajahalvautuneeksi, ja sitäpaitsi esimerkiksi tuo tyyppi, jonka pään Battis juuri tunki sähkökaappiin, taisi kyllä kuolla ihan oikeasti. video (https://www.youtube.com/watch?v=hCl0Qv8DkvQ)
-
Tämän listauksen (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_video_games_based_on_comics) mukaan sarjakuvapelejä on runsaat 400 kpl. Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä. Hirviöiden yhdistelmä esiintyi toki ensi kertaa sarjakuvasivuilla, kuten myös Kvaak-artikkeli (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=989) kertoo.
Toi on ihan hyvä lista, vaikka puutteitakin tuossa näin nopeasti huomasin esim. kaikki Lucky Luke pelit uupuu ja Wanted: Weapons Of Fate (vaikkakin on elokuvan pohjalta).
-
Toi on ihan hyvä lista, vaikka puutteitakin tuossa näin nopeasti huomasin esim. kaikki Lucky Luke pelit uupuu ja Wanted: Weapons Of Fate (vaikkakin on elokuvan pohjalta).
Hyvä, että huomasit ja kerroit. Tässä ketjussa voi tosiaan bongata välistä jääneitä ja tiedottaa uusista.
Tervetuloa foorumille ihan vain muutenkin.
-
Hyvä, että huomasit ja kerroit. Tässä ketjussa voi tosiaan bongata välistä jääneitä ja tiedottaa uusista.
Tervetuloa foorumille ihan vain muutenkin.
Kiitoksia, vuosia lueskellut keskustelualuetta, enemmän pelejä tullut keräiltyä niin huomaa helposti tuollaiset puutteet. Tosin sarjakuvat on viime aikoina ollut hurjassa nousussa.
No onhan tässä tullut huomattua lisääkin mitä tosta listasta uupuu:
Piko ja Fantasio (Spirou(SNES), Spirou: The Robot Invasion(GBC) ja Marsupilami (Mega Drive))
Iznogoud (Iznogoud(C64, DOS, Atari jne,), Iznogoud (Playstation))
Flash Gordon (Amiga,C64, MSX jne...)
Defenders of the Earth (Amiga, C64 jne..)
Dan Dare II: Mekon's Revenge (Spectrum)
Dan Dare III: The Escape (Spectrum)
Näyttäis uupuvan uudemmatkin pelit:
Sam & Max Season 3
Uusimmat Batmanit
Marvel vs Capcom 3 jne..
-
Täällä fiilistellään (http://www.pelilegacy.fi/ajassa/1754/1990-luvun-videopelimainonta-ja-kadotettu-tunnelma) vanhojen pelien mainoksia. Alla linkki 4000 mainoksen kokoelmaan.
Tuossa minun linkissäni niitä on vähemmän, mutta Acclaimin Shadow Man on Valiant-sarja Shadowman. Ja ihan oikein luit, välilyönnillä ja ilman.
-
Laitoin tuon Aku Ankka noppapelin (pelkkä pelilauta) huutokauppaan. Sen voi nyt saada ihan pilkkahintaan omakseen, ei hintavarausta.
Muoks. peli myyty 50 sentillä ;D
http://www.facebook.com/pages/Muistikuvia-lapsuudesta/1415068965463039
-
Telltale gamesiltä on tullut tässä hiljan parikin sarjakuvapeliä.
Batman - Telltale Gamesta on ilmestynyt ensimmäinen episodi viidestä ja tämän perusteella vaikuttaa hyvältä peliltä. Batmanilla taistelu ja tutkiminen oli tehty hyvin. Juoni keskittyi uran alkuvaiheisiin ja oli irrallinen sarjakuvista esim. Pingviini oli ollut Brucen kaveri nuorempana yms. Hyvä fiilis jäi tästä.
Walking Dead Michonne minipeli taas ei jättänyt aivan niin hyvää fiilistä. Perusjuoni oli kohdillaan ja sisälli muutamia ilkeitä valintoja mutta sitten siinä oli typeriä kohtauksia, jossa Michonne näki näkyjä kuolleista lapsistaan ja ne ei sopineet mielestäni Michonne hahmoon ollenkaan ja olisivat paremmin toimineet takautumina. Jotenkin en osaa ajatella, että Michonne alkaisi kesken taistelun tai palavasta talosta pakenemisen hetkillä näkemään näkyjä ja muuttuisi toimintakyvyttömäksi.
-
Telltalelta tulee myös Guardians of Galaxy ja muutenkin marvelilta tulee pelejä melkein joka lähtöön
http://kotaku.com/marvel-comics-and-square-enix-launch-new-partnership-wi-1791651439
-
Mitä yhteistä on Hämähäkkimiehellä, Asterixilla ja Henri Tervapuron Kätyreillä?
Eipä juuri mitään, mutta kunhan Kätyrit eli King of Peasants -mobiilipeli julkaistaan ensi vuonna (https://www.konsolifin.net/uutinen/typeryyksia-ja-ennakkoluuloja-ndash-katyrit-platonic-partnershipin-seuraava-teos), ovat ne kaikki sarjakuvia, joista on tehty myös peli.
-
Hauska yksityiskohta on, että ensimmäinen Batman-peli on kyseisen talon tuotantoa. Itse en näihin törmännyt, mutta Caped Crusader (http://en.wikipedia.org/wiki/Batman:_The_Caped_Crusader) -mainos on painunut mieleen. Linkkiin kannattaa tutustua jo yksin siitä syystä, että pelissä todella koetettiin tuoda sarjakuvaruutuja keskelle pelikokemusta. Kuriositeetiksi sekin kuitenkin jäi, joten sen kummemmin en sitä tahtonut nostaa artikkelissa esiin.
Tässä onnistui Comix Zone (https://www.youtube.com/watch?v=FOovmhe7tck) Sega Genesiksellä. Aivan loistava peli (sankari)sarjisten ystäville; kirjaimellisesti "sarjakuvapeli".
Ainoa hyvät lisenssipelit, minkä muistan pelanneeni on Star Wars -pelejä. Jedi Knight: Dark Forces II, ja X-wing-sarjan pelit oli kovia.
Star Wars -peleistä "Battlefront 2" (2005) on ehdottomasti kärkikastia.
Mutta ehdottomasti eniten ollaan pelattu Hero Quest-peliä ja sen 2 lisäosaa. Keksittiin aina omia seikkailuja siihen. Maalasin jopa hirviöt ja sankarit siihen peliin itse. Sitä tulee aina välillä pelattua ja meikä ottaa aina Barbaari-hahmon.
Ja tuo Hero Questin barbaarihan on ilmiselvästi sarjakuvien Conan.
Nykyään oma innostukseni videopeleihin on täysin hiipunut viime vuosina ja ainut peli mitä nykyään pelaa edes harvoin on Marvel: Ultimate Alliance (https://fi.wikipedia.org/wiki/Marvel:_Ultimate_Alliance). Ja tämä vain sen takia koska on Marvel (ja myös oikeesti hyvä peli). Tällä kertaan en ole edes viitsinyt modata peliä (PC:llä siis pelailen) minkä aiemmilla asennuskerroilla aina tein.
-
Jälleen kerran yksi Robert Kirkmanin hengentuotteista on kääntynyt videopeliksi...
Rival Games Ltd - Thief of Thieves: Season One (https://rival-games.com/tot)
-
Koska sarjakuviin perustuvat pelit ovat lisenssipelejä, on niiden uudelleenjulkaiseminen myös epätodennäköistä (http://www.comicsbeat.com/nss-the-solution-to-retro-gamings-rom-emulator-debate-is-in-our-subscription-culture/).
Ei sillä, että olisi tullut edes mieleen pelata mitään, mutta jokin universaali vääryys tällaisissa aina on.
-
Vanhan ajan lisenssipelit tosiaan oli vähän mitä olivat. Tämäkin tuotos Gameboylle oli:
(https://78.media.tumblr.com/e9408514bf864a38b9b84e37af5cbe20/tumblr_pdye0v6Ztt1tt7pfq_540.jpg)
Mickey Mouse IV: Mahō no Labyrinth
(https://78.media.tumblr.com/0322aa86ba17cf8e70d3f24206f746b7/tumblr_pdye0vLH8S1tt7pfq_540.jpg)
The Real Ghostbusters tai
(https://78.media.tumblr.com/fdc5d524e2c3650c750ee991e3123dd5/tumblr_pdye0vBFBP1tt7pfq_540.jpg)
Garfield Labyrinth
ihan sen mukaan missä päin maailmaa ollaan. Säädyllisyyden nimissä täsmälleen samaa peliä ei sentään julkaistu samoilla markkinoilla eri housuissa...
-
Marvel’s Spider-Man on julkaistu yksinoikeudella PS4:lle. On kerännyt hyvän vastaanoton:
https://www.metacritic.com/game/playstation-4/marvels-spider-man
Oma kappale vielä postin kuljetettavana. Ilmeisen hienosti on mallinnettu mm. Seittisinkoilu sekä New York City.
-
Marvel’s Spider-Man on julkaistu yksinoikeudella PS4:lle. On kerännyt hyvän vastaanoton:
https://www.metacritic.com/game/playstation-4/marvels-spider-man
Oma kappale vielä postin kuljetettavana. Ilmeisen hienosti on mallinnettu mm. Seittisinkoilu sekä New York City.
Tänään ostin sen Prismasta, kun oli niin iso myyntistandi.
Vähän arveluttaa tää kyllä, että pidänkö tästä. Peter Parker on joku finnivoide kakru tässä.
-
Tänään ostin sen Prismasta, kun oli niin iso myyntistandi.
Vähän arveluttaa tää kyllä, että pidänkö tästä. Peter Parker on joku finnivoide kakru tässä.
Itse olen pelannut n. 50% läpi (ei tosin hajua paljonko tuosta on päätarinaa ja paljonko sitä, että olen kaikki side-questit suorittanut sitä mukaan, kun auenneet) ja taitaa olla käsissä paras Hämähäkkimies peli, jollei peräti paras Marvel peli yleisesti.
Tarina vangitsee lähdemateriaalin fiiliksen ja supervoimilla leikkiminen on koukuttavaa. Voiko muuta enää toivoakkaan?
-
Minun & Platonic Partnershipin Kätyrit-pelisovitus on edistynyt jo sen verran että laitettiin Steam-sivusto pystyyn; https://store.steampowered.com/app/838090/King_of_Peasants/
..eli tää on tosiaan Kätyrit-sarjiksesta tehty peli minkä oon itte kirjoittanut ja teen graffaat vesiväreillä. Pelissä näkyy myös vahvasti toisen suomalaiaensen sarjakuvataiteilijan, Aleksi Remeksen maalausjälki.
Mut juu tolta sivulta voi tsekata vähän uusia kuvankaappauksia ja jos haluaa jotenkin tukea niin wishlistaukset ja somehöpinä olis nyt meille kaikki kaikessa, kun me nyt ruvetaan esittelemään tätä peliä vähän julkisemmin.
Katotaan nyt et missä vaiheessa voin demota tätä, sit vois festareilla ainaskin esitellä.
-
Kivan näköistä grafiikkaa.Itse pelistähän ei voi tietenkään vielä sanoa mitään. Mut mielenkiinnolla odottelen.
-
"Marvel: Ultimate Alliance" saa kolmannen osan tänä vuonna mutta vain Nintendo Switch -konsolille (aluksi ainakin?) :
https://www.youtube.com/watch?v=EynKIV9EvYY (https://www.youtube.com/watch?v=EynKIV9EvYY)
Toivon että siinä enemmän ja muitakin pelattavia hahmoja mitä trailerissa esiintyy, esim Ihmeneloset, ja jossain vaiheessa versio PC:lle.
Sarjan ykkösosa on kyllä aivan loistava..
-
Muumit tulevat nyt monella rintamalla, liekö sattumaa vai markkinavoimain suunnittelemaa?
Muumi-peli on laajennetun todellisuuden peli, vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja potentiaaliselta maailmanvalloittajalta.
Artikkeli on japaniksi. Luin googlekääntäjällä.
It's like "Moomin GO"? (https://forbesjapan.com/articles/detail/25766/1/1/1)
-
Kyseessä on ilmeisesti Moomin Move, mistä ei kyllä mitään pöhinää ole kuulunut vaikka peli onkin julkaistu jo 2017. Twitter-tiliä (https://twitter.com/moominmove) on kuitenkin päivitetty muutama tunti sitten viimeksi, ja ilmeisesti hommaa yritetään nyt tunkea Japaniin (ehkä tuote haluttiin viilata jossain Siljan laivoilla valmiiksi?), missä asuu kuitenkin 120 miljoonaa ihmistä.
Olen tässä joka tapauksessa seuraillut Youtubesta Mikko Heinosen Pelataanpa (https://www.youtube.com/watch?v=guJlQhDthq4&list=PLZ2zVgFkhLXryysgFHo6VeCP7xKSxH-mO)-sarjaa, mikä taitaa edustaa tätä nuorisolaisten suosimaa tubetusta, mies pelaa erilaisia video- ja tietokonepelejä eri vuosilta ja höpisee päälle ilman sen ihmeempää käsikirjoitusta. Välillä on hyviä pelejä ja vehkeitä, välillä huonoja, välillä kalkkunoita ja välillä kaikkea mikä ei edes päässyt syystä tai toisesta Japanin ulkopuolella.
Ja siellähän oli Karvisspesiaali (https://www.youtube.com/watch?v=1C2LgdjsI7U&), kolme eri Karvis-peliä Playstation kakkoselle. Yhden ilme on toisesta niistä melko unohdetuista 3D-animaatioelokuvista, mutta sai ihan sarjis-Karvinenkin pelejä ja kyllähän näissä on tavoitettu sarjan tympeä ilmapiiri oikein hyvin! Kiitämme varsinkin suomalaista ääninäyttelyä.
Ja sitten tämä C64:n Garfield: Big Fat Hairy Deal (https://www.youtube.com/watch?v=QwOr9NymldM), videon perusteella tässä(kin) pitää pelastaa Arlene rankkurilta, mutta koko pelin logiikka jää kyllä videon perusteella täysin epäselväksi.
Oma lukunsa oli Create with Garfield, joka ei ollut peli, mutta tuli vastaan sellaisten mukana, eli clip-art-sarjiseditori, missä eri taustoihin saattoi lätkiä erilaisia hahmoja eri asennoissa, valmiista gallerioista. Tällä piti tietysti tehdä Karvinen kuksimassa Oskua takapuoleen, mitä luulitte seitsemäsluokkalaisista, vaikka aktia pitikin selventää puhekuplilla.
-
Ketjussa on jäänyt vielä mainitsematta kasibittiaikainen supersankariseikkailupeli Redhawk (https://www.mobygames.com/game/zx-spectrum/redhawk) ja sen jatko-osa Kwah! (https://www.mobygames.com/game/kwah), jotka esittivät pelitapahtumat sarjakuvana.
Riittäisiköhän enää kärsivällisyyttä noiden tahkoamiseen...
-
Tsekkailen tässä puolivillaisesti mitä tilata vaikka kukaan ei olien tiedä toimii diamondin previewslinja vai ei... mutta bongasin niiden My Hero Academy korttipelien lisäksi Kick-Ass lautapelin.
Nyt vaan arpomaan mitä kautta tuota tilaamaan
-
Nyt vaan arpomaan mitä kautta tuota tilaamaan
Onnistuisko ihan kipaisemalla:
https://www.lautapelit.fi/product.asp?sua=1&lang=1&s=31016
-
Olen ilmeisesti kuvitellut tässä ketjussa jo mainitun Usagi Yojimbo -pelin Samurai Warrior (https://en.wikipedia.org/wiki/Samurai_Warrior:_The_Battles_of_Usagi_Yojimbo).
Kuvitelkaa, että peli on vuodelta 1988 ja sarjakuva on vasta tuloillaan Suomeen.
Jos ette tunne peliä, lukekaa tuolta linkkaamaltani Wikipedia-sivulta, kuinka huikean kehittynyt peli on aikalaisekseen, ja miettikää millaiset visiot sen kehittäjällä on.
Muistan, että minulla oli lapsena hirmuisen kokoisia laatikoita, joissa oli pelejä aivan villi määrä, mutta yhtä hyvin se saattoi olla jollain piraattipelikasetilla. Sen muistan elävästi, miten vaikeaa miekka oli vetää ja laittaa pois ilotikulla, mutta vahingossa se onnistui aina pahimmalla hetkellä.
Olen kauan jo miettinyt, että pitäisi kokeilla tuota lapsille rakentamassani Raspberry-koneessa. Vice jättää paljon toivomisen varaa, mutta pientä nostalgian tuulta olen sen kanssa saanut C64-peleistäkin, vaikka useammin Amiberry ja WHDLoad -yhdistelmän ansiosta tulee tartuttua samojen pelien Amiga-versioon. PS3-ohjaimella varmaan sujuu miekan paljastaminen tarkemmin.
EDIT: Retropie-juttuja sivutaan toisinaan Kvaakissa, joten aiheelle on nyt oma ketjunsa (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,19186.0.html).
-
Twitterissä näkyy peliviikko, mikä sai pohtimaan käsikirjoituksia sarjakuvat vs. pelit.
Kun kirjoitin ketjun aloituksessa linkitetyn artikkelin, mietin kuinka moni pojille suunnattu sarjakuva hakee voimansa suoraan pelikokemuksesta, esimerkkinä käytin Narutoa.
Sen sijaan peleissä ei taida olla mitään vastaavaa, eikä varmaan voisi ollakaan koska pelaajilla ei ole kokemusta sarjakuvan lukemisesta.
Tänään osui silmiin kommentteja, joissa Twitterissä Hämistä joskus lukeneet pelien innoittamina ovat tutustuneet mitä vanhalle sankarille tänään kuuluu. Tuloksena on totaalinen täystyrmäys, nekin jotka ovat sarjakuvia enemmän jääneet lukemaan palasivat vanhoihin tuttuihin tarinoihin.
Jos käytetään esimerkkinä hiljalleen läpipelaamaani Horizon: Zero Dawn (PS4) -peliä, niin täytyy jo sanoa pelien käsikirjoittamisen olevan nykytasollaan niin korkea- ja monitasoista, ettei tätä nykyä (supersankari)sarjakuvista ole edes antamaan tarinoita, vaan pelkät hahmot.
Totta kai ongelma on alassa ja kustantajissa, mutta perustaso on kuvituksen osalta korkea ja käsikirjoitusten osalta monesti täyttä rapaa. Sanoisin, ettei visuaalinen puoli enää jo taakse jäävän sukupolven osalta pystynyt vetämään ketään peleistä sarjakuvien ääreen, mutta käsikirjoitus sitä on voinut vielä tehdä, suurimmat pettymykset peleissä kun ovat liittyneet juuri siihen puoleen. Ei siihen kuvioon enää mitenkään istu, että käsikirjoitukset myös sarjakuvissa tuottavat suuret pettymykset.
Jos se perus AAA-peli nousee käsikirjoituksen osalta tason ylemmäs, niin innokkaimpia sarjakuvaharrastajia lukuun ottamatta juuri pelit vievät alalta tulevaisuuden kuluttajat, eikä se ole edes epäreilua.
-
Tänään osui silmiin kommentteja, joissa Twitterissä Hämistä joskus lukeneet pelien innoittamina ovat tutustuneet mitä vanhalle sankarille tänään kuuluu. Tuloksena on totaalinen täystyrmäys, nekin jotka ovat sarjakuvia enemmän jääneet lukemaan palasivat vanhoihin tuttuihin tarinoihin.
Tämä on ihan totta myös itsellä. En ole aikoihin lukennut Spidermania tai kutsutaan sen oikeella suomalaisella nimellä eli Hämähäkkimieslehteä. Oliko se muutama vuosi sitten, kun luin yhden tarinan...se oli joku rinnakkaisjuttu, jossa Peter Paker ja Mary Jane on naimisissa ja niillä oli myös lapsia.
Oikeestaan ensimmäinen harmistus Spidermanin osalta oli, kun ne kloonaushommat tuli lehteen, sitten sisällissota ja se Ihan naureettavan idioottinen juttu paholaisen kanssa, että Peter ja Mary ei koskaan edes menneet naimisiin.
Lopullinen niitti oli se The Amazing Spidermanin loppuminen eli Spidermanin ns. kuolema...siihen loppu meikäläisen Spidermanin luku...hyvä sarjakuva pilattiin ihan täysin. Ei kiinnosta lukea sitä enää sekunttiakaan.
Vähän sama leffojenkin suhteen Sam Raimin leffat menetteli, mut nää uudet ei yhtään. Varsinkin tää Spidermanin pukuhommeli, kun siinä on tekoälyä ja vaikka mitä vempainta...pyh!
Spidermanin eka peli kun muutama vuosi tuli pelattua PS4:lla. Se oli ihan hyvä, vaikka ei pysynytkään sarjakuvan kaanonissa. Tätä uutta PS5:en peliä en ole vielä pelannutkaan, mutta näyttää hienon näköiseltä Youtubessa. Peleissä Spidermania voidaan vähän muutella...en katso sen mitenkään menevän sarjakuvan kaanonin mukaan, mutta sarjakuvien pitäisi kyllä pysyä lestissään, eikä keksiä ihan älyttömyyksiä sinne juoniin.
Onneksi mulla ja broidilla on maalla kaikki ne oikeet 80-90-luvun hämikset ja jonkin verran IHME-sarjaa. Siinä saa nauttia oikeesta kunnon Hämiksestä ja muistella aikoja, kun lehtipistesarjakuvat olivat fantastisia.
-
X-Men Mutant Academy 2 on PSOne-kauden tuotoksia, mutta se on meidän perheessä ollut yllättävän suosittu.
Siinä on varsin näyttävä ulkoasu, mutta se ei vaadi siihen rytinään paljoakaan taitoa, eli se sopii juuri siihen lyhyeen välikauteen, kun isän ei tarvitse antaa tasoitusta, mutta poika ei vielä päihitä lumierälukemin isää.
Kuitenkin siinä on paljon vaihtelua ja siksi sopii paremmin kuin vaikka 16-bit ns. skrollaavat katutappelupelit, jotka on tässä parin vuoden aikana taisteltu läpi niin monesti, ettei jaksa sitä monotonisuutta enää yhtään.
Marvel vs. Capcom on ehkä ulkoa näyttävämpi, mutta merkittävästi tylsempi pelata.
-
The Sims 3 -peliin myydään virtuaalisena lisäsälänä mehukojua, jossa lapsihahmot pystyvät paitsi myymään mehua myös antamaan psykiaktrisia neuvoja. Tai ainakin suomikäännös puhuu psykiaktristen neuvojen antamisesta. Animaatio tuo kyllä enempi baarimikon mieleen, vaikka kyllähän esikuvan mukaisesti kolikko kilahtaa purkkiin. ;D Tenavilla taitaa olla todella suuri vaikutus Yhdysvaltain populaarikulttuuriin.
Linkki pelin julkaisijan sivuille https://store.thesims3.com/productDetail.html?productId=OFB-SIM3:58846&categoryId=13177§ion=UpSell (https://store.thesims3.com/productDetail.html?productId=OFB-SIM3:58846&categoryId=13177§ion=UpSell)
Ja tästä näkee animaationäytteen https://www.youtube.com/watch?v=eCnC_5mdLW0 (https://www.youtube.com/watch?v=eCnC_5mdLW0)
-
Jukka O. Kauppinen kirjoitti Retro Rewind -lehteen artikkelin (https://www.v2.fi/artikkelit/pelit/3936/Retro-Rewind-Sarjakuvaruudut-peliruuduille/?fbclid=IwAR1cMB9UaedyQSKoNs9LgWTIWn74HPzRLzRFQE6ho5JF-BQ76ScOkoe0rIE), joka on nyt julkaistu myös netissä. Tässä oli uutta myös minulle.