Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => Aiheen aloitti: haplo - 12.12.2011 klo 18:07:49
-
Ivrean uusi yksiosainen lyhyiden tarinoiden kokoelma Vampire Crisis on arvosteltu: http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1702 (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1702)
Pokkari sopii kustantajan nais- ja tyttölukijoille suunnattujen mangajulkaisujen joukkoon. Eikä ole liian pitkä sarja!
-
Tämä vaikuttaa hiukan kiinnostavalta, mutta heti arvostelun kohdassa Twilight hyppäsin kauhuissani nojatuolin taakse piiloon. Voiko tätä nyt sitten mielestäsi, Haplo, mieskin lukea, vai lentääkö pokkari seinään jo parin sivun jälkeen "tyttöbakteereja!" kauhukiljahduksen kera?
-
Miehiset miehet taitavat jättää pokkarin hyllyyn, huolimatta mukaan ujutetuista mieslukijoiden kosiskeluista. Ainoastaan arvostelun viimeisessä kuvassa asiaa sivusin, mutta mukana on erikoisia valintoja shojo-mangalle. Kuvaesimerkin lisäksi esimerkiksi vilaistaan hameen alle... Mutta näistä huolimatta Vampire Crisis uponnee lähinnä naislukijoihin ja mainitut esimerkit ovat vain satunnaisien teinipoikien houkutukseksi tehtyjä kuriositeetteja.
-
Yksiosainen Odota, että rakastun on nyt arvioituna: http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1752 (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1752)
Hyvin samankaltainen yksiosainen kuin Vampire Crisis, mutta jää tämän jalkoihin. Tekijä ei saa tuttuihin aiheisiin tuotua omaa ilmettään mukaan.
Muokkasin Vampire Crisis-ketjun nimeä siten, että se sopii yleensäkin käsittelemään näitä Ivrean yksiosaisia mangoja. Ei tosin ole tiedossa tuleeko niitä lisää, mutta itse sitä toivon. Aihepiiriä voisi tarjonnassa myös laajentaa.
-
Sattuipa sattumalta kohdalle omaa arvosteluani huomattavasti positiivisempikin näkemys Odota, että rakastun-pokkarista: http://theblackandwhiteward.vuodatus.net/blog/3173963 (http://theblackandwhiteward.vuodatus.net/blog/3173963)
Mukavahan se on, että toiset pitävät tästä enemmän. Se tietää hyvää Ivrean kannalta ja ehkä joskus se omakin toive laajemman skaalan yksiosaisten mangojen suomentamisesta toteutuu.
-
Laitetaanpa vaikka tänne. Ivrea pyytelee sivuillaan ehdotuksia julkaistavien sarjojen suhteen: http://www.editorialivrea.com/FIN/2013/05/ehdotuksia/#comment-148 (http://www.editorialivrea.com/FIN/2013/05/ehdotuksia/#comment-148)
Laitoin pari vaikken kyllä uskokaan ainakaan muutaman niistä toteutuvan. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut toivoa myös keskeneräisten sarjojen jatkamista...
-
Ivrean uusin yksiosainen, tytöille suunnattu Kirottu suudelma nyt arvosteltuna: http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1951 (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1951)
-
Jälleen Ivrean kamaa etusivulla, tällä kertaa Olet vampyyriorjani: http://kvaak.fi/index.php?articleID=1980 (http://kvaak.fi/index.php?articleID=1980)
-
En ole Ivrean sarjoja pitkiin aikoihin lukenut, joten en osaa verrata aiempaan tasoon, mutta Naapurirakkautta oli ihan ok lukukokemus. Tarinassa ei ollut mitään maailmoja mullistavaa, mutta kyllä tuo nopeasta viihteestä kävi. Irtokansi oli kiva kummallisuus ja pokkari tuntui kädessä mukavalta, kenties paperista johtuen. Tykkäsin siitä, että ääniefekteissä oli käytetty tosi erilaisia fontteja riippuen siitä, millainen ääni oli kyseessä.
-
Vilkaisin tuota kaupassa ja näytti ainakin hyvin samankaltaiselta kuin aiemmatkin Ivrean oneshotit. Irtokannet on nyt tästä eteenpäin vakikamaa kustantajan julkaisuissa. Aiemmin niitä on käytetty muistaakseni Love Celebissä.
-
Sekä Kuinka susi kesytetään että Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita luettu. Pidin molemmista. Ensimmäinen ei tarjonnut mitään uutta hahmojen tai juonenkäänteiden suunnalta, mutta oli ilmapiiriltään pirteä ja oikeasti hauska.
Jälkimmäisen piirrostyyli miellytti minua ja oli kiva, että kerrankin päähenkilö ei ollut mikään neiti täydellinen, jonka ainoa vika on korkeintaan kömpelyys, huonot kokkaustaidot tai huono menestys koulussa. Tapa, jolla päähenkilö aluksi kohteli kahvilan uutta työntekijää oli sen verran ilkeä ja itsekäs, että oli mielenkiintoista seurata hahmon kehittymistä ja miten hän oppi virheistään.
-
Ivrean sivuilla mainitaan huhtikuulle yksiosainen pokkari Kiiluvat Kulmahampaat, josta ei kuitenkaan ole vielä mitään tietoja ilmoitettu. Kävi mielessä, että kyseessä voisi olla Rina Yagamin Bloody Kiss (http://myanimelist.net/manga/26121/Bloody_Kiss), koska nimen perusteella tässä on vampyyreja ja samalta tekijältä on jo aiemmin julkaistu Kirottu suudelma. Onko muita veikkauksia?
-
Onhan tuo mahdollinen veikkaus, mutta ainakin Espanjassa Ivrea on näemmä julkaissut tuon pokkarin ihan alkuperäisnimellään (http://www.editorialivrea.com/ESP/bloodykiss/index.htm). Tuntuisi kummalliselta, että sen nimi käännettäisiin kun Vampire Crisis sai kuitenkin pitää englanninkielisen nimensä.
Nopealla vilkaisulla en nähnyt Ivrean espanjalaissivujen yksiosaisten mangojen listassa (http://www.editorialivrea.com/ESP/tomos_unicos.htm) mitään vastaavaa. Kulmahammas olisi espanjaksi "colmillo".
-
No, piakkoin se varmaan selviää. Kiiluvat kulmahampaat olisi ehkä parempi nimi komedialle kuin romanttiselle pokkarille.
-
Pokkari on kuulemma Kayorun Bara to juudan (http://www.mangaupdates.com/series.html?id=72457). Luin sen, ja eipä se kyllä komediaa ollut.
-
Höh, olisin mieluummin lukenut tuo Bloody Kissin. Jos joku haluaa vilkaista, Saksan Tokyopopin kotisivuilla on maistiaisia (http://www.tokyopop.de/manga-shop/index.php?cPath=7_924&TPsid=5ea13a227186cc30f59c071cf2c029b0) (Leseprobe).
-
Seuraava arvoitus! Mikä mahtaa olla toukokuussa ilmestyvä Veitsi Kukkasen Kupeella?
-
Arvaus vain, mutta voisiko olla Hana wa knife o mini matou (http://www.mangaupdates.com/series.html?id=42391) Hina Sakuradalta? Yksiosainen olisi.
En ole näitä Ivrean tiimiuudistuksen jälkeisiä yksiosaisia lukenut, mutta tänään ostin Mirai nikkin ensimmäisen osan. Ulkoasu sekä kuuden ja puolen euron yhdistelmä ainakin vaikuttaa hyvälle.
-
Voi eeiih. Eilen vasta pääsin ajattelemasta, miten ruma piirrostyyli Hina Sakuradalla on ja vannoin, etten enää ikinä osta mitään hänen mangaansa. Olisin ottanut melkein mitä hyvänsä muuta mieluummin kuin tämän.
-
Kolmatta uutuutta pukkaa, ja Deadman Wonderlandia siihen päälle.
http://www.ivreasuomi.com/2014/04/ivrea-julkaisee-nelja-uutta-nimiketta-taman-kevaan-ja-kesan-aikana/
-
Näyttää siltä, että Pauna Media on hypännyt kelkkaan, sillä Anikin keskustelupalstalla luvataan uusia julkaisuja suoraan japanista käännettynä. Myivätkö Ivrean uudet julkaisut niin hyvin, että muitakin alkoi kiinnostaa? Vai onko yhteensattuma, sillä onko edes mahdollista lisensoida jotain ja uudistaa toimintaa näin lyhyessä ajassa?
-
Ivrean myyntiluvuista ei liene tietoa muilla kuin Ivrealla. Joten ajoitus on yhteensattumaa.
-
Yhteensattumaa lienee tosiaan. Jotenkin tässä tulee mieleen että Paunalla on haistettu mahdollisuus markkinarakoon Egmontin ensin vähennettyä ja sitten lopetettua mangan julkaisun. Mutta tämä vain spekulaationa. Voihan olla senkin suhteen silkkaa sattumaa.
Mutta joka tapauksessa tulee olemaan mielenkiintoista seurata kuinka yrityksessä käy tällä kertaa.
-
Aiemman perusteella minun tekisi mieli teilata Pauna heti alkuun, mutta olin epäileväinen myös Ivrean suhteen, ja kappas, miten kävikään. Tuntuu oudolta seurata, miten julkaisuja tulee näin yhtäkkiä lisää, sillä olen jo ehtinyt tottua siihen, ettei suurin osa suomalaisista julkaisuista ole minun makuuni. Suomenkielisten sarjojen ostoslistani on kerralla kaksinkertaistunut.
-
Kiiluvat kulmahampaat oli aikamoista höttöä, jossa hahmoilla ei ollut minkäänlaista persoonaa niitä itsestäänselvimpiä kliseitä lukuun ottamatta. Loppu oli erityisen typerä. Taso oli niin huono, että tuntui jo kuin olisin lukenut itse teininä kirjoittamaani angstinovellia, jonka joku on päättänyt kuvittaa.
-
Kiiluvat kulmahampaat oli aikamoista höttöä, jossa hahmoilla ei ollut minkäänlaista persoonaa niitä itsestäänselvimpiä kliseitä lukuun ottamatta. Loppu oli erityisen typerä. Taso oli niin huono, että tuntui jo kuin olisin lukenut itse teininä kirjoittamaani angstinovellia, jonka joku on päättänyt kuvittaa.
Aikuisuus on hirveän ikävystyttävä asia silloin tällöin. Jos kymmenen vuotta sitten olisi ollut näin kirjava ja runsas valikoima sohjoa Ässän lehtihyllyllä, olisin virtsannut hunajaa.
Eilen huomasin maitokaupoilla käydessä lehtihyllyssä pilkottavan taas uutta mangaa. Mm. tämä Kiiluvat kulmahampaat. Ei tarvinnut käteen asti edes ottaa, kun jo tuli sellainen aisti-intuitio, että olen auttamatta liian vanha oikeasti nauttimaan siitä. (Älkääkös huoliko, ostan sen kyllä silti.)
Aina tulee tietysti joku Sugar Sugar Rune tai Love Com, joka palauttaa rakkauteni kaikkeen kauniiseen ja sokeriseen.
Mutta nää Ivrean "Kuinka susi kesytetään", "Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita", "Naapurirakkautta", AKA "Olipa kerran lukioikäinen poika ja yläasteikäinen tyttö, jotka väärinymmärryksen vuoksi eivät tykänneet toisistaan, vaikka salaa tykkäsivätkin" ei vaan.. tunnu enää miltään. :(
Mutta silti mahtavaa, että näitä tulee! Olen onnellinen niiden uusien teini-ikäisten Laurojen puolesta, joiden manganuoruus on paljon parempi kuin omani.
-
Minun rimani ei ole kauhean korkealla ja pidin kovasti noista muista Ivrean uutuuksista ja muutenkin luen enemmän shoujoa kuin mitään muuta. Mutta tällaiselle vampyyritarinalle, johon on tungettu mukaan salaisia organisaatioita, traagisia menneisyyksiä yms. yksi pokkari ei vain ole tarpeeksi, jotta tarinan saisi kerrottua minua tyydyttävällä tavalla.
Esim. siihen syysmarkkinat-kohtaukseen olisi pitemmässä sarjassa helposti käytetty kokonainen luku, jonka aikana hahmot ja heidän suhteensa olisi syventynyt, mutta tässä ei ollut tilaa kuin parille sivulle.
Mutta samaa mieltä siitä, että tosi hienoa, miten Suomessa julkaistaan näin paljon mangaa. Juuri äsken seurasin muiden pohjoismaalaisten valittavan siitä, miten heillä ei ole omankielisiä mangajulkaisuja enää juuri ollenkaan.
-
Veitsi kukkasen kupeella oli ihan eri maata kuin muut lukemani Ivrean yksiosaiset pokkarit. Päätarina oli alusta loppuun häiritsevä ja niljainen. Osa sisällöstä tuli täytenä yllätyksenä ja pysähdyin hetkeksi miettimään, kun
[spoiler]Kako sitoi opettajansa teipillä oveen ja otti tältä väkisillä suihin.[/spoiler]
En ole mikään tämän tyyppisten tarinoiden suuri ystävä, mutta pidin tästä paljon enemmän kuin saman tekijän Dead Friend's Love Letter -pokkarista. Tähän on osittain syynä lopetus, joka on periaatteessa onnellinen, mutta kaiken aiemmin tapahtuneen huomioon ottaen silti vinksahtanut.
Bonustarina ei tarjonnut mitään mielenkiintoista tai omaperäistä, mutta tekijän piirrostyyli miellytti minua siinä paljon paremmin kuin päätarinassa.
-
Piirtotyyli sopi eittämättä häiriintyneeseen tarinaan hyvin, mutta jotenkin se jätti odottamaan että millon päähenkilö pimahtaa lopullisesti ja päät alkavat putoilla. Jotenkin dramaattisten ilmeiden liikakäyttö sai kuitenkin aikaan sen, että tarinassa ei tuntunut olevan suvantokohtia lainkaan. Ja se sai ne ehkä menettämään tehoaan jonkun verran.
Tekijän muuta tuotantoa vilkaisemalla vaikuttaisi siltä, että hän on erikoistunut psykoottisiin hahmoihin ja kiellettyihin suhteisiin. Siinä mielessä on toki kiva että julkaistaan muutakin kuin sitä normaalia arkiromanssia, jossa iso tvisti on se että ihastus olikin opettaja, tai että päähenkilön kaverin lapsuudenystävä tykkääkin päähenkilöstä eikä kaverista. (Juuri toki viime vuonna pääsin sanomasta, että on vallankumouksellista että tällaista normaalia ei-fantastista sohjoa ylipäätään julkaistaan…)
Mutta toisaalta lopputvisti tuntui vähän veltolta, eikä se mielestäni oikein sopinut muuhun tarinaan. Kun opettajan jokainen ilme sitä ennen on tuntunut olevan ylimielinen ja kopea tuijotus, lopetus tuntui vaikeasti uskottavalta ja hankalasti sympatisoitavalta.
Mutta eiköhän tämä arvosanan 2/3 ansaitse joka tapauksessa, vaikka sitten pelkästään erilaisuudellaan. Kyllä tällaista ainakin mieluummin lukee kuin Kiiluvia kulmahampaita.
-
Mutta eiköhän tämä arvosanan 2/3 ansaitse joka tapauksessa,
Kerrotko vielä mikä manga?
-
Tämä tässä kuussa julkaistu tietysti, mistä VNaomi juuri edellisessä viestissä puhui.
-
Toinen yksiosainen Kirotun suudelman tekijältä. Tällä kertaa vissiin ei kuitenkaan lyhyttarinakokoelma?
http://animelehti.fi/2014/06/17/ivrea-julkaisee-bloody-kissin/
-
No tuota minä toivoin silloin, kun en vielä tiennyt, mikä Kiiluvat kulmahampaat on. Toivottavasti tämä on sitä parempi. Hinta on näköjään vähän enemmän kuin muilla Ivrean viime aikaisilla julkaisuilla.
-
Olipas Rakastajat henkeen ja vereen -sarjalla laiska ja typerä loppuratkaisu. Ei sarja muutenkaan ollut maailman parasta luettavaa, mutta se vähäkin nautinto saatiin pilattua parin viimeisen sivun aikana.
-
Olipas Rakastajat henkeen ja vereen -sarjalla laiska ja typerä loppuratkaisu. Ei sarja muutenkaan ollut maailman parasta luettavaa, mutta se vähäkin nautinto saatiin pilattua parin viimeisen sivun aikana.
Olin juurikin tulossa ulisemaan tästä. Veit jalat suustani.
Piirosjälki on melko köykäistä, hahmot ulostettu adjektiivilingosta ja tarina melko lihaton. Tosin olin valmis ylikatsomaan näitä heikkouksia, koska onhan premissi ihan hauska. Eliittioppilaiden lihakakarjasiitoskoulu. Ja imeskely ja puristelu on aina bonusta tytöille tarkoitetuissa sarjoissa, jotka usein eivät julkea edes ajatella pitkää halausta.
Kun sain kakkososan luettua loppuun, hymähtelin vähän itsekseni ja mietin, että kuinkahan viimeisessä osassa mahtaa käydä. [spoiler]Eritoten, että kumman pojista se Saika nyt sitten vihdoin valitsee.[/spoiler]
Käänsin mangan takakannen esiin katsoakseni kuinka monta osaa loppuratkaisuun on vielä aikaa. Tuijotin tyhmänä tekstiä "2 osaa. Viimeinen osa." Nuo sanat tuntuivat nyrkiniskulta munasarjoihin.
Siis mitä. Ymmärtäisin, jos sarja on julkaisijan tuotannollisista syistä keskeytetty, mutta mulla ei ole mitään ymmärrystä, jos tuo on alkujaankin käsikirjoitettu päättyväksi noin. Koska eihän siinä kakkososassa ole mitään päätöstä. Sama kuin päättäisi elokuvan toiseen näytökseen.
-
Minä olisin vielä kestänyt sen, että
[spoiler]Saika ei valitse kumpaakaan pojista, mutta se, että suurin osa mangan dramaattisista juonenkäänteistä (esim. ryöstömetsästäjä) onkin lavastettu oppilaskunnan taholta oli naurettavaa ja vei pohjan koko jutulta. Se, että kaikki kolme päähenkilöä käyttävät pari viimeistä sivua sen huutamiseen, miten typerä ja järjetön paljastus tämä on sai minut jo epäilemään, että tekijä itsekin tajusi, miten heikko lopetus se oli ja päätti laittaa hahmot "lampsheidaamaan" (http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/LampshadeHanging) sitä. [/spoiler]
Huonommaksi olisi varmaan enää mennyt, jos kaikki olisikin ollut unta.
-
Luin tämän sitten lopulta itsekin. Odotan edelleen sellaista sohjosarjaa, jossa tykkäisin enemmän siitä tummasta pahiksesta kuin siitä vaaleasta hyviksestä. Mutta ei sitten, kun Aoi oli tuollainen peniksensä ohjaama painostaja, joka ei viitsinyt edes sanoa tunteistaan suoraan niin kuin Ichika.
Ja loppu tosiaan oli ihan karmea lässähdys. Ihan kuin olisi lukenut Vampire Knightin pari ensimmäistä pokkaria pikakelauksella, paitsi että loppujen lopuksi millään ei ollutkaan sitten väliä.
Asiasta toiseen... nämä uudet ja paremmatkin käännökset alkavat näemmä pitemmän päälle silittää minua vastakarvaan. Ne tuntuvat olevan ihan liian kirjaimellisia ja sanajärjestykseltään liian alkuperäistä vastaavia. Nyanssitkin tuntuvat välillä hukkuvan liian kirjaimellisuuden alle.
Esimerkiksi kakkospokkarin kuudennen luvun lopun repliikki "Se ei siis ole mitään peliä Kiriyuun kanssa" olisi paljon luontevammin kääntynyt "seksileikiksi", koska sitähän Maizono sanalla "play" tässä yhteydessä selvästi tarkoittaa. Ja putkikettu (http://en.wikipedia.org/wiki/Kuda-gitsune) olisi ollut paljon luontevammin vaikka "familiaari", koska eihän tuota kirjaimellista käännöstä tajua kukaan, vaikka konsepti olisikin xxxHolicista tuttu.
Tämä on varmaan nyt sitä, mitä jenkit tarkoittavat ulistessaan siitä että fanikäännökset ovat kieleltään kömpelöitä. Jännä fiilis, kun tällaista ei ole tottunut suomeksi näkemään.
-
Bloody Kiss osui ja upposi. Se on juuri sellaista kevyttä hömppää, jota tykkään lukea välipalana. Vaikka pokkarissa oli kolme eri tarinaa, mielestäni jokainen niistä toimi yksinkin paremmin kuin Kiiluvat kulmahampaat, koska ne eivät yrittäneet olla eeppisempiä, kuin mihin niillä oli rahkeita.
-
Modasin nyt vähän langan alkuperäistä otsikkoa, koska on täällä puhuttu muustakin kuin yksiosaisista julkaisuista.
Haluaisin nyt ääneen hämmäställe hieman itse Ivreaa.
Bloody Kissin julkaisusta Ivrea uutisoi sivuillaan (http://www.ivreasuomi.com/2014/06/rina-yagamin-bloody-kiss-tulossa-pian/) näin: "Uusimpien julkaisujemme suosion ja hyvien myyntilukujen myötä shojo-valikoimamme jatkaa laajentumistaan!"
Egmontin mangaosaston kaaduttua väite mangan hyvästä myynnistä hämmentää allekirjoittanutta. Ja tätä vahvistaa se, että Sangatsu alituisesti blogeissaan, foorumeilla, yms. hokee, että nyt on huono aika tehdä "riskisijoituksia" mangaan, jolle ei ole laskettavissa suurta suosiota. Kaikki tämä on antanut kuvan siitä, että mangan julkaiseminen on Suomessa tällä hetkellä vähän sitä kuin yrittäisi lypsää kuollutta lehmää. Otetaan nyt huomioon vielä se, että Sangatsu ja Egmont ovat tiiviisti näkyvillä tapahtumissa, keskustelupalstoilla ja käyneet dialogia lukijoiden julkaisutoiveista. Ja silti menee huonosti.
Sitten tulee puskista Ivrea (kahteen otteeseen vieläpä), ei paljon kysy tai puhele yleisönsä kanssa, ruuttaa pihalle mielivaltaisesti valikoituja nimikkeitä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista?
Ja en nyt tiedä, kuinka paljon halvempaa mangan julkaiseminen on Ivrealle. Aina voisi argumentoida, että totta kai se on halvempaa, kun kyse on argentiinalaisesta(?) firmasta, joka luultavasti ostaa lisenssiluvat bulkkina useaan maahan. Mutta kyllä Sangatsun/Egmontinkin taustallakin toimiva omistaja toimii kymmenissä eri maissa. Miksei niillekin voisi hommata bulkkilisenssejä ja painattaa kirjat Virossa (oletan, että kyllä painattavatkin)? (Nyt kustantaja voisi toki huomauttaa, että ei niitä lisenssejä myydä bulkkina. Mutta eikös se tarkoita sitten sitä, että Ivreakin joutuu hankkimaan aina erikseen maakohtaisen lisenssin Suomeenkin? Ja eikön se silloin ole sille ihan yhtä kallista kuin kotimaisille kilpailijoille?)
Vai mikä siinä Ivrean toiminnassa on sellaista, että se kannattaa ja kotimainen ei?
Kannattavuudesta vielä viimeiset sanat..
Ivrean syksyn julkaisuaikataulu:
SYYSKUU 2014
*Blood+ #1
*Mirai Nikki #6
*Deadman Wonderland #1
LOKAKUU 2014
*Madoka Magica: The Rebellion Story #1
*Mirai Nikki #7
*Deadman Wonderland #2
Hemmetti. Noi menee kaikki pakkohankintaan.
-
Egmont nyt tuntui ampuvan toimillaan itseään jalkaan, joten yhden tai jopa kahden (saa nähdä miten Paunalla lähtee kulkemaan) uuden toimijan tulo markkinoille saattaisi Egmontin lähdettyä olla jopa mahdollista.
Mutta samaa olen kyllä pohtinut itsekin. Kyse voi olla useammastakin asiasta ja mä nyt oletan ettei Ivrea vaan härskisti valehtele että hyvin myy juu...
Ainakin tulee mieleen uutuuden, eli tässä tapauksessa uudelleentulon, viehätys ostajien parissa. Omakin alkureaktio oli positiivinen kun uusien sarjojen nimet paljastettiin, ja samaa se on ollut nyttemminkin nimikkeiden nimet netistä lukiessaan. Ehkä pian selviää, oliko kyse vain hetken hypestä, vai saako Ivrea hyvän menon jatkumaan. Siihen on kyllä mahdollisuudet.
Toisaalta mietin että voisiko suosiossa olla kyse ostajien kyllästymisessä tähän mantraan, ettei sitä ja sitä sarjaa kannata tuoda suomeksi saataville? Aikansa kun tuota kuulee, voi reaktio olla vähintään tympääntynyt ja sitten kun jostain tulee toinen kustannustaho ja julkaisee jotain vähänkään erottuvaa, saa se kiitosta osakseen. Nähdäkseni sarjan ei tarvitse edes olla se usein toivottu, sillä jo sama lajityyppi voi luoda ostajissa uskoa siihen että se toivotumpikin tulisi joskus kun vaan tuetaan toimintaa tarpeeksi tjsp.
-
Ainakin tulee mieleen uutuuden, eli tässä tapauksessa uudelleentulon, viehätys ostajien parissa. Omakin alkureaktio oli positiivinen kun uusien sarjojen nimet paljastettiin, ja samaa se on ollut nyttemminkin nimikkeiden nimet netistä lukiessaan.
Musta taas on jotenkin tuntunut että niin Ivreaa kuin Paunaakin pidetään harrastajien keskuudessa mustina lampaina. Ja kumpaakin on pidetty heikompilaatuisina ja parjattu keskustelupalstoilla.
Omasta mielestäni Ivrea on tehnyt selvän pesäeron "aiempaan" Ivreaan. Nykyiset julkaisut ovat paljon laadukkaampia ja nimikkeet kenties hieman rohkeampia. Mutta tämä ei vielä ole tuntunut vaikuttavan mangaharrastajien ensivaikutelmaan "aiemmasta" Ivreasta, jolla käännöstyö oli huonolaatuista, latominen huonoa ja julkaisuilla paha tapa myöhästellä, sarjojen jäädessä myös usein kesken. Tuosta mielikuvasta ei olla päästy yli ja moni nyrpistää yhä nenäänsä Ivrealle (jopa ihan täällä Kvaakissa on näkynyt torailua (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14837.msg425819.html#msg425819)).
Voisiko siis olla, että ostovoima, joka pitää Ivreaa pinnalla, ei olekaan ns. otakut, vaan satunnaisostajat, muut sarjakuvaharrastajat ja... *haukkoo henkeä* ne sellaiset myyttiset "tavalliset ihmiset"?
-
Voisiko siis olla, että ostovoima, joka pitää Ivreaa pinnalla, ei olekaan ns. otakut, vaan satunnaisostajat, muut sarjakuvaharrastajat ja... *haukkoo henkeä* ne sellaiset myyttiset "tavalliset ihmiset"?
Erinomainen huomio: tavalliset ihmiset lukemassa sarjakuvia. Tätä on sarjakuvaharrastajan vaikea niellä...
-
Erinomainen huomio: tavalliset ihmiset lukemassa sarjakuvia. Tätä on sarjakuvaharrastajan vaikea niellä...
Minäkään en niele vaan olen enemmän haplon linjoilla ja uskon että ne ei myy. :)
En suoraan tunnista noita syyskuun nimikkeitä mutta verkkohaun periusteella Deadman Wonderland voisi olla mielenkiintoinen.
Sehän näissä Ivrean kirjoissa on että ne on formaatiltaan lähempänä aitoa japskipokkaria kuin mihin meillä on totuttu.
-
En kiistä Ivrean mustan lampaan statusta, mutta yllättävän paljon positiivista palautetta olen netistä lukenut tämän uuden tulemisen suhteen. Tai ainakin siihen nähden minkä huomasin Madoka Magicaa lukiessa ja josta Uusitalo täällä kirjoitti: käännökset voisivat olla enemmän käännöksiä ottaen huomioon japaninkielisen tekstin tarkan tulkinnan sijaan julkaisumaan kielen piirteet. Tämän suhteen ollaan vielä kaukana Tammen heikoimmillaankin hyvistä käännöksistä.
-
olen enemmän haplon linjoilla ja uskon että ne ei myy. :)
Kyllähän tuosta hyvien myyntilukujen julistuksesta tuli kieltämättä itsellenikin sellainen fiilis, että yrittääkö Ivrea vakuutella jotain lukijoilleen vai itselleen.
En kiistä Ivrean mustan lampaan statusta, mutta yllättävän paljon positiivista palautetta olen netistä lukenut tämän uuden tulemisen suhteen. Tai ainakin siihen nähden minkä huomasin Madoka Magicaa lukiessa ja josta Uusitalo täällä kirjoitti: käännökset voisivat olla enemmän käännöksiä ottaen huomioon japaninkielisen tekstin tarkan tulkinnan sijaan julkaisumaan kielen piirteet. Tämän suhteen ollaan vielä kaukana Tammen heikoimmillaankin hyvistä käännöksistä.
Mielestäni kyllä kaikissa japanista suomeen -käännöksissä on aistittavissa sellaista takaperoista kankeutta. Japanilaiset kun ilmaisevat asioita niin kovin eri tavoin kuin suomalaiset. Ja sarjakuvissa se tietysti vain korostuu, koska dialogi ei lähtökohtaisestikaan ole sellaista, mitä puhekieli on. (Samahan pätee kaikkeen mediaan. En minäkään luonnossa puhu samalla tavalla kuin foorumilla.)
Suomessa on kovin vähän _oikeasti hyviä_ kääntäjiä, jotka juurikin ymmärtävät sen, että viestin tulkintaan kuuluu muutakin kuin sanojen sisältämän informaation kääntäminen. Esim. itse olen BBC:n aikakausdraamojen suurkuluttaja. Yksikään AV-kääntäjä ei ole osannut kääntää dialogia siten, että informaation lisäksi myös sävy ja tunnelma välittyvät.
-
Yksikään AV-kääntäjä ei ole osannut kääntää dialogia siten, että informaation lisäksi myös sävy ja tunnelma välittyvät.
Olen kokonaan toisen ajan lapsi, jolloin tv:ssä pyöri enimmäkseen gruusialaisia elokuvia, mutta tekisi mieleni raapustaa kysymysmerkki marginaaliin, kun luen, että suomalainen yleisö luulottelee ymmärtävänsä englanninkielisestä dialogista sävyt ja tunnelman tarkemmin kuin kääntäjä.
Tietysti jostain Kahden kerroksen väestä (1972-1973) ymmärsi muutenkin vasta 20 vuotta myöhemmin, mistä se todellisuudessa kertoi.
Ivrealla oli tilaisuutensa, mutta se hukkautui pahasti, kun Argentiina oli kovin kaukana ja edustus täällä postilokerotasoa. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä.
-
tekisi mieleni raapustaa kysymysmerkki marginaaliin, kun luen, että suomalainen yleisö luulottelee ymmärtävänsä englanninkielisestä dialogista sävyt ja tunnelman tarkemmin kuin kääntäjä.
En voi toki väittää ymmärtäväni minkään vieraan kielen nyansseja niin hyvin kuin natiivi, mutta Hra Lehtinen ei liene paras henkilö arvioimaan ymmärrystäni tai sen puutetta.
Kääntäjätkin ovat vain ihmisiä ja heidän työnsä tai ammattitaitonsa eivät ole mielestäni kriittisen tarkastelun yläpuolella. Tai sitten meillä kellään ei ole varaa arvostella mangankaan käännösratkaisuja.
En usko, että kielen sävyjen tavoittamattomuus kääntäjille on niinkään ehkä osaamisesta kuin viitseliäisyydestä kiinni. Suomen kielikin taipuu hyvin kaunokielisiin ilmaisuihin, mutta harvempi BBC:n kääntäjä jaksaa nähdä tätä vaivaa. Kirjallisuuden puolella kääntämisen taso on mielestäni paljon laadukkaampaa. Johtuuko sitten siitä, että AV-käännöksiin ei suhtauduta samalla vakavuudella.
Kaikesta huolimatta toivon, että Ivrean toinen tuleminen onnistuu. Luen jatkossa mielelläni Madoka Magican, Mirai Nikkin, Paradise Kissin, yms. tasoista mangaa. Ja jos julkaisujen laatu on huono, niin kyllä yleisö äänestää jaloillaan. Konttorin sijainnista huolimatta.
Edit: Typotitypoti
-
Yksikään AV-kääntäjä ei ole osannut kääntää dialogia siten, että informaation lisäksi myös sävy ja tunnelma välittyvät.
Eiköhän se ole ainakin AV-puolella enemmän rahasta kuin osaamisesta kiinni. :)
-
Paheksun syvästi tuota jatkuvaa "AV-kääntäjien" mollaamista.
-
Paheksun syvästi tuota jatkuvaa "AV-kääntäjien" mollaamista.
HEH!
-
Eiköhän se ole ainakin AV-puolella enemmän rahasta kuin osaamisesta kiinni. :)
Tästä taisi tosiaan olla joskus jotain juttua (http://yle.fi/uutiset/mtv_median_ulkoistamat_av-kaantajat_joukkoirtisanoutuivat/6357690). Nykytilanteesta en tiedä. Tuskin sen parempi.
Harmillista. Juurikin ruokottoman huonojen käännösten takia melkein kaikki suomalaiset animejulkaisutkin ovat jääneet minulta sinne Anttilan hyllyille. Muistelisin kyllä, että NGE:n käännös SubTV:llä aikoinaan yllätti minut valtavan positiivisesti ja ilmeisesti sopimussyistä DVD:tä oli kääntämässä sitten joku ruotsalainen. Lopputuloksen arvaten.
Huonoimmatkaan mangakäännökset eivät mielestäni ole menneet Pan Visionin suomennoksien asettaman riman alapuolelle.
-
Animesarjojen DVD-julkaisuissa suomikäännökset ovat kyllä oman kokemukseni mukaan parhaimmillaankin tasoa "melkein ok". Berserkissä oli alkuun ihan kelpo, mutta vaihtui jossain välissä kehnohkoksi. Jonkin sarjan katsomisen lopetin, kun tekstitystä ei saanut kokonaan pois ja suomiteksteissä tuntui olevan jokin ihan eri stoori.
-
Voisiko siis olla, että ostovoima, joka pitää Ivreaa pinnalla, ei olekaan ns. otakut, vaan satunnaisostajat, muut sarjakuvaharrastajat ja... *haukkoo henkeä* ne sellaiset myyttiset "tavalliset ihmiset"?
Onhan se mahdollista, mutta ainakin silloin kuin Ivrean Leandroa alkuvuodesta haastattelin hän tuntui olevan kovasti sitä mieltä että mangan ostajat ovat suureksi osaksi kovastikin nimenomaan alan harrastajia. Ja että nimenomaan tämän vuoksi kannattaa julkaista Madoka Magican ja Deadman Wonderlandin kaltaisten nimekkäiden mediatuoteperheiden mangoja eikä mitään sellaista, mistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.
Eli siis täsmälleen päinvastainen mielipide kuin mitä Valkamalla. Mutta tietysti voi kysyä, onko kyseessä mihinkään faktoihin perustuva mielipide vai pelkästään toiveajattelu. Ja jos näin on, niin voihan tuo myyntilukujen kehuminenkin olla pelkkää tyhjää ilmaa...
-
Kuinkahan kauan pitäisi odotella ja seurata Ivrean toimintaa ennen kuin voi päätellä, myyvätkö sarjat oikeasti vai eivät? Jos esim. vielä ensi keväänä tulee samaan tahtiin uusia, kovia sarjoja, voidaanko olettaa, että aiemmat ovat oikeasti myyneet? Ei kai kukaan loputtomiin asti tappiolla julkaise ja toivo, että kyllä ne nyt TÄTÄ sarjaa alkavat ostaa?
-
Onhan se mahdollista, mutta ainakin silloin kuin Ivrean Leandroa alkuvuodesta haastattelin hän tuntui olevan kovasti sitä mieltä että mangan ostajat ovat suureksi osaksi kovastikin nimenomaan alan harrastajia. Ja että nimenomaan tämän vuoksi kannattaa julkaista Madoka Magican ja Deadman Wonderlandin kaltaisten nimekkäiden mediatuoteperheiden mangoja eikä mitään sellaista, mistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.
Voihan se olla, että ne, jotka aikoinaan eniten Ivreaa dissasivat, ovat jo vaihtaneet maisemaa. Tuntuu, että suomalaisilla (anime/manga)foorumeilla on käynyt suuri massapako sinä aikana, kun olin itse "skenestä" pois opiskeluiden vuoksi.
Mangaa on harrastamassa jo eri sukupolvi kuin 15 vuotta sitten. Tämä sukupolvi tuskin kitisee siitä että "jotain markettimangaa, yöks!" ja tuskin muistaa/tietää Ivrean aikaisemmasta julkaisutasosta mitään.
Ja luin nyt tänään siis sen Bloody Kissin. Väitän, että genrelleen tyypillinen angstikerroin oli tässä julkaisussa melkoisen matala (jokainen "ei se musta voi tykätä, koska olen ihan ruma ja tyhmä" -kliselinja selvitettiin melkein aina saman sivun aikana - toisin kuin yleensä sillä mässäillään puoli sarjakuvaa). Mutta.. En nyt silti oikein mun kuppini teetä. Taide ja hahmot sitä samaa muovailuvahamassaa kuin kaikki muukin geneerinen sohjo. Ja olen edelleenkin jyrkästi päivänvalossa kirmailevia vampyyrejä vastaan. Ei, ei, ei, ei ja ei. Ellei jätkä ole dhampir, omista Amaran jalokiveä (Lapis Lazuli muissa lähteisssä) tai ole joku hyvin erityinen über alfa muinainen esi-isä vanhin esipahuus siittäjä epäkuolleiden puolijumala. Niin ei. Ei, ei, ei, ei, ei. Jos osaat kirjoittaa yhtä hyvin kuin Joss Whedon, niin voit ampua ne vampyyrit vaikka aurinkoon. Ennen sitä. Ei, ei, jne.
-
Bloody Kissin julkaisusta Ivrea uutisoi sivuillaan (http://www.ivreasuomi.com/2014/06/rina-yagamin-bloody-kiss-tulossa-pian/) näin: "Uusimpien julkaisujemme suosion ja hyvien myyntilukujen myötä shojo-valikoimamme jatkaa laajentumistaan!"
Sitten tulee puskista Ivrea (kahteen otteeseen vieläpä), ei paljon kysy tai puhele yleisönsä kanssa, ruuttaa pihalle mielivaltaisesti valikoituja nimikkeitä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista?
Näin Ivrean Leandroa toukokuussa ja tämä kommentoi uusien sarjojen myyvän selkeästi paremmin kuin aiempien. Sama on näkynyt myös kauttamme myydyissä Ivrean julkaisuissa.
En ymmärrä mistä on syntynyt idea että "rahaa tulisi ovista ja ikkunoista". Ymmärtääkseni aiempaa paremmat myyntiluvut (voivat olla myös osttain syytä kilpailun vähenemisestä) mahdollistavat valikoiman laajentumisen.
-
Aikoinaan taisin Kirotusta suudelmasta kirjoittaessani sanoa, että Rina Wakaban käsikirjoitustyyli on "yksioikoinen". Ja niinhän se tuntui olevan myös Bloody Kissin tapauksessa – käännettä seuraa toinen käänne, ja sitten tarina onkin jo onnellisessa lopussaan.
Mutta ei kai siinä mitään, kun ne käänteet loppujen lopuksi ovat kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti toteutettuja ja juonet selvästi alusta loppuun asti mietittyjä. Oli Bloody Kissin nimitarina kuitenkin äärimmäisen paljon parempi kuin vaikka Rakastajat henkeen ja vereen, joka ei tuntunut osaavan päättää olisiko kala vai kukko.
Selailin uudestaan läpi myös Kirotun suudelman ihan vertailun vuoksi, ja muistin taas että sen käännös oli ihan konkreettisen lukukelvoton. Onneksi tuollaista ei tarvitse lukea enää koskaan.
-
Mirai Nikki Mosaic näköjään tulossa joulukuussa. Voiko sen lukea, vaikkei pääsarja ole siinä vaiheessa vielä päätöksessä?
-
Oletettavasti voi, ei kai sitä muuten tässä välissä julkaistaisi. Vihjannee siihen suuntaan, että myös Paradox ja Redial ovat tulossa jossain vaiheessa.
Samassa kalenterinpäivityksessä myös Deadman Wonderland on siirtynyt syyskuulta lokakuulle (alun perin lupailtiin heinäkuuksi). Blood+ taas näemmä alkaakin vasta joulukuussa eikä nyt syyskuussa, ja Madoka Magica: Rebellion taas marraskuussa eikä lokakuussa.
-
Toivoisin seuraavaksi kyllä taas jotain "normaalia" tyttöjen sarjaa, jossa vain mennään kouluun tai muuta hömppää, mutta ne eivät varmaan ole yhtä kannattavia kuin nämä murhaleikit, vampyyrit ja muut seikkailut.
-
Kuumottaa jo vähän, että mitä Ivrea aikoo seuraavaksi julkaista. Heille on tuntunut vakiintuneen kolmen pokkarin kuukausitahti ja nyt, kun Madoka Magica: Rebellion päättyy maaliskuussa, jää toukokuulle yhden pokkarin mentävä aukko. Ja Mirai Nikki loppuu toukokuussa, joten senkin tilalle tarvitaan jotain.
Toivottavasti ei heti perään taas jotain Madoka Magica -tuoteperheen sarjaa. Olen nämä kaksi ensimmäistä lukenut lähinnä ison nimen aiheuttaman uteliaisuuden takia, mutta Rebellionin jälkeen hyppään kyllä kyydistä.
-
Steins;Gaten ensimmäinen osa oli tylsintä mangaa, mitä olen pitkiin aikoihin lukenut. Päähenkilöt olivat täysiä idiootteja tai muuten vain ärsyttäviä ja jatkuva aikamatkustuksen teorioiden selittely kävi nopeasti puuduttavaksi. Joudun harkitsemaan vakavasti, jättäisinkö tämän kokonaan kesken.
-
Steins;Gaten ensimmäisen osan arvio on julkaistu nyt Kvaakissa. Tässä suora linkki. (http://kvaak.fi/index.php?articleID=2216)
Alun kompuroinnin jälkeen aloin tykätä tästä sarjasta. Se on mielestäni parempi kuin nämä muut uudet Ivrean sarjat, kuten Mirai Nikki, Deadman Wonderland ja ne kaksi Magicaa. Samalla tästä tuli koko ajan tunne, että tästä eivät varmasti kaikki pidä. Pyrin tuomaan esiin myös mahdollisia syitä tälle.
Luulenpa, että jatkan pitkästä aikaa Ivrean sarjan loppuun asti ostamalla enkä kirjastosta lainaamalla.
-
Mietittyäni asiaa pidempään olen tullut siihen tulokseen, että suurin ongelma Steins;Gatessa minulle oli se, ettei mitään mielenkiintoista tuntunut tapahtuvan. Tyypit pystyvät siis lähettämään viestejä menneisyyteen ja tekemään banaaneista limaa - entä sitten? Aikamatkustus itsessään ei kiinnosta minua vaan se, mitä sillä tehdään (esim. yritetään estää rakkaan kuolema, sotketaan maailmanhistoriaa...) mutta ainakin tässä ensimmäisessä osassa pyöriteltiin suurimmaksi osaksi niin pieniä asioita, etten jaksanut kiinnostua. Ajoittain tulivat elävästi mieleen yliopistoajat ja miten piti lukea toisten vaiheessa olevia kandeja jostain itse tehdystä nippelitutkimuksesta, jossa periaatteessa on kiehtova aihe mutta ei rahkeita saavuttaa mitään merkittäviä tuloksia.
Vasta ihan lopussa alkoi nousta esiin sellaisia kysymyksiä, että haluaisin saada niihin vastauksen. Olen vieläkin kahden vaiheilla, jatkanko tämän kanssa vai en.
-
Minusta oli virkistävää, ettei viestien lähettämisellä suoraan pyritty sohimaan isoja asioita, vaan tarinan henkilöt todella halusivat ymmärtää, minkä voiman kanssa ovat tekemisissä. Tässä Steins;Gate erottui edukseen, mutta kuten sanottua, tämä sarja varmasti jakaa mielipiteet.
Pidin erityisesti siitä, kuinka [spoiler]yhden hahmon sukupuoli muuttui menneisyyteen lähetetyn viestin ansiosta.[/spoiler] Ei ehkä kovin tieteellinen pohja, mutta hauska ja poikkeava idea.
-
Näin mangaversiota lukematta uskallan kyllä sanoa, että sarjan puolessavälissä meno muuttuu aika paljon vakavammaksi. Siinä vaiheessa kun juonen keskiöön nousee se, että...
[spoiler]maailmanloppu uhkaa, ja ne kevytkenkäisesti tehdyt menneisyyden muuttamiset pitäisi yksi kerrallaan keriä takaisin sen estämiseksi. Ja mielellään niin että kukaan ei kuole.[/spoiler]
Näin siis vuoden 2011 TV-animen perusteella. En tiedä mitä alkuteospelin juonikaaria tähän mangaan on otettu mukaan.
Steins;Gatessa minua on aina viehättänyt kovasti se, miten se kertoo lapsellisissa salaliitto- ja salaorganisaatioleikeissä piehtaroivasta nörttipojasta, joka kovasti tahtoisi olla hullu tiedemies – ja joka sitten onnistuukin vahingossa keksimään ihan oikean aikakoneen, ja saa niskaansa täyslaidallisen juuri niitä fantasioita joilla on leikkinyt. Eikä se sitten olekaan oikeasti niin kivaa.
-
Ivrean sivuilla näkyy, että elokuussa olisi tulossa yksiosainen Virgin Blood ja ensimmäinen osa sarjasta Uncanny Brains. Näillä tarkoitetaan varmaankin tätä (http://myanimelist.net/manga.php?id=61651) ja tätä. (http://myanimelist.net/manga.php?id=61635)
Kummastakaan en ole aiemmin kuullut, mutta nopean vilkaisun jälkeen vaikuttavat ihan ok-kamalta. Kiva saada taas Ivrealta joku tyttöjen nimike, vaikka taas kerran kyseessä on vampyyrimanga. Toisaalta, mikäli kyseessä tosiaan on linkittämäni Virgin Blood, alkuasetelma kuulostaa ainakin omaan korvaani raikkaan häiriintyneeltä. Odotan mielenkiinnolla, päätyykö päähenkilötyttö yhteen sen vampyyrin kanssa, joka ilmeisesti on hänen adoptioisänsä.
Mikäli sivujen julkaisuaikataulu pitää paikkansa, seuraava Blood+ olisi tulossa vasta aikaisintaan syyskuussa. Edellinen tuli toukokuussa, ja näin pitkä tauko harmittaa vähän, sillä olen tykännyt sarjasta.
-
Steins;Gatessa minua on aina viehättänyt kovasti se, miten se kertoo lapsellisissa salaliitto- ja salaorganisaatioleikeissä piehtaroivasta nörttipojasta, joka kovasti tahtoisi olla hullu tiedemies – ja joka sitten onnistuukin vahingossa keksimään ihan oikean aikakoneen, ja saa niskaansa täyslaidallisen juuri niitä fantasioita joilla on leikkinyt. Eikä se sitten olekaan oikeasti niin kivaa.
Nyt vasta huomasin tämän viestin. Juonipaljastusta en viitsinyt lukea, mutta tämä asetelma ensimmäisen osan perusteella kiehtoo minuakin.
Steins; Gaten ehkä hitaanakin pidettävä alku ei siis mua haitannut, mutta tarinan kaaren kannalta on hyvä jos meno kiihtyy kahden seuraavan osan aikana.
Uncanny Brains vaikuttaa vähintään mukavalta kertaviihteeltä, joten lukenen suht tuoreeltaan. Virgin Blood jäänee nyt kirjaston varaan, kuten juuri eilen lukemani Veitsi kukkasen kupeella. Tuo muuten pääsi yllättämään yhdellä ronskimman oloisella kohtauksella. Nämä Ivrean yhden osan shojot ovat kivoja lisiä kaupan hyllylle.
-
Ivrean sivuilla näkyy, että elokuussa olisi tulossa yksiosainen Virgin Blood ja ensimmäinen osa sarjasta Uncanny Brains. Näillä tarkoitetaan varmaankin tätä (http://myanimelist.net/manga.php?id=61651) ja tätä. (http://myanimelist.net/manga.php?id=61635)
Hieron karvaisia käsiäni jälleen yhteen - jo ihan siksi, että luvassa on lyhyitä julkaisuja.
Laskeskelin juuri, että loppuvuodelle kertyy näillä näkymin 23 pokkaria ostettavaa. Ja uskon, että määrä lisääntyy, jos/kun Ivrea vielä vetää hihasta loppuvuodelle parit lyhärit lisää.
Ivrea on hyvä ja pitää pitkät sarjansa siellä alle 20 pokkarissa. Itse olen huomannut, että oma kipuraja sarjojen kanssa menee öpaut tuolla. (Tosin olisihan se kiva saada Vagabond ja Olipa kerran.. me loppuun asti nyt kun ne on kerta aloitettukin.)
Ja olis kyllä tosiaan kiva saada jotain muita lyhyitä julkaisuja kuin teinikauhusohjoa tai eläintarinoita.
Hotarubi no Mori e (https://en.wikipedia.org/wiki/Hotarubi_no_Mori_e) on nyt ihan random esimerkki (pssst, köh, jos te siellä Ivrealla näitä luette) todella hyvästä yksiosaisesta mangasta, joka olisi kiva nähdä länsimaisella kielellä. Mää niiiiiiiiin itkin tuon mangan lopussa. Muhun fyysisesti sattui, kun itkin niin paljon.
-
Virgin Bloodia lukiessa tuli jotenkin todella ällöttävä olo siitä, miten päähenkilö kutsui isäänsä isiksi ja mietti koko ajan, että "Rakastan isiä" tai "Isi suutelee minua!". Se sai hänet vaikuttamaan ikäistään nuoremmalta ja loi todella häiritsevän tunnelman. Jos olisi käytetty isä-sanaa, tämä olisi ollut paljon luettavampi.
Muutoin tämä oli niin perustavaraa, etten oikein edes keksi mitään sanottavaa. Joistain kohtauksista tuli olo, että onko tämä komedia, sillä ei kai nyt kukaan tee tällaista tosissaan.
-
Sen verran voisi ehkä tuota käännösratkaisua puolustella, että (ainakin japanilaisen takakansitekstin perusteella) päähenkilön isästään käyttämä sana tosiaan on melko lapsellinen "papa" eikä vaikkapa neutraalimpi "otoosan".
小さい頃、血の繋がっていない私を引き取って、大切にめいっぱいの愛で育ててくれたパパ。
Mutta joo, ei käy kyllä kieltäminen.
-
Uncanny Brains 1 upposi paremmin kuin odotin. Piirrostyyli oli selkeä mutta samaan aikaan jotenkin miellyttävän rosoinen. Juoni ei tarjoillut mitään erikoista, mutta ehdin jo ensimmäisen pokkarin aikana kiintyä lähes kaikkiin päähenkilöihin. Ei heidänkään joukossaan oikein mitään erityisen omaperäistä ollut, mutta esim. tuollaiset elämän kovettamat etsivät, jotka tutkivat yhä jotain nuoruutensa ihmetapausta toimivat kohdallani lähes aina.
-
Mulla odottaa Uncanny Brains hyllyssä lukemista, mutta sen verran selailin että huomasin takakansi- (tai minkään muunkaan) esittelyn puuttuvan.
Ratkaisu saa ehkä julkaisun näyttämään vähän hienommalta, mutta ei se ainakaan heräteostoihin kannusta. Julkaisijalla lie kova luotto kuvituksen laatuun sekä puskaradioon ja someen tämän markkinoinnissa.
-
Uncanny Brains oli ensimmäisen osan perusteella ihan mukavaa perusviihdettä. Mikään osa-alue ei häirinnyt ja juoni oli hyvää perustasoa. Lukee tätä toisenkin osan verran.
Ivrean etusivulla (Linkki) (http://www.ivreasuomi.com/) kerrotaan kahdesta uudesta lyhyestä sarjasta. Häntä pystyyn on eläinmangaa ja Kill la Kill kuulostaa kummalliselta. Jos se osaa olla kreisikomedia yrittämättä liikoja tosikkomaisuuksia, voisi se olla lukemisen arvoinen. Mutta hieman epäilyttää.
Huvitti myös Kill la Killin mainoksen "vihdoinkin suomeksi" -lausahdus. Ehkä jos tuota olisi käytetty jostain megaluokan shonen-sarjasta, mutta nyt kyllä liioitellaan. Mutta ehkä tähän joku ton perusteella tarttuu. :)
-
Eläinmangoja en yleensä osta, mutta Häntä pystyyn -sarjaa tulee ainakin kokeiltua, koska päähenkilö on opiskelija. Kill la kill sen sijaan jää kauppaan, koska se ei kiinnosta millään lailla ja kuulemani perusteella se on animeen verrattuna (jota en ole nähnyt) todella kuraa.
Eniten Ivrean puolella kuitenkin kiinnostaa, milloin ihmeessä he saavat Blood+-sarjan seuraavan osan ulos. Edellinen osa tuli kuitenkin jo toukokuussa.
-
Virgin Bloodia lukiessa tuli jotenkin todella ällöttävä olo siitä, miten päähenkilö kutsui isäänsä isiksi ja mietti koko ajan, että "Rakastan isiä" tai "Isi suutelee minua!". Se sai hänet vaikuttamaan ikäistään nuoremmalta ja loi todella häiritsevän tunnelman. Jos olisi käytetty isä-sanaa, tämä olisi ollut paljon luettavampi.
Insestitarinat on ihan parhautta (noh, ylipäätään kaikki mikä menee normaalin ihmisen mukavuusrajan yli reippaasti), mutta muakin ällötti isittely. Kyllä kahden ihmisen pitäisi sitten henkisesti olla samalla viivalla, eikä siten, että tyttö on oikeasti taantunut jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Se on vaan. Väärin.
Uncanny Brains oli tosi kiva. Mmm. Dem abs... Kivannäköinen sarja ja mukava, että Ninagawa hulluttelee kuvakulmilla ja vaihtelee piirrosjälkeä. Tuo tosi hyvää dynamiikkaa kuviin. Loppuvuoden julkaisuista kakkososaa olen odottanut eniten.
Steins;Gateista arviota joku toinen päivä. Eka osa oli oikein miellyttävää luettavaa, mutta alkaessani lukea kakkososaa, huomasin, etten harmikseni muistanut enää juuri mitään ykkösosasta. Meikäläisen lähimuisti on aivan sökö. Luen siis kaikki kolme kerralla ja palaan astialle.
Häntä pystyyn ja Kill la Kill päätyvät hyllyntäytteeksi jahka ilmestyvät. Mut tasapuolisuuden nimissä olisi kyllä kiva, että jos näitä eläinmangoja on pakko tulla tämä määrä, niin välillä jotain muuta kuin koiramangaa! Heppamangaa, undulaattimangaa, mitä vaan mangaa! Kissamangaa ei tosin voi koskaan olla liikaa. Tuo ylväiden ylieläinten laji täyttäköön maan ja lehtihyllyt!
-
No Ivrean julkaisut taitavat aikataulullisesti kohtalaisen pitäviä olla, tosin (Inubu) Häntä pystyyn 1 sentäs löytyi vuoden (2015) viimeisenä päivänä kaupan hyllyltä.
Jos ko. pokkarin painotietoja vilkaiseen niin huomaa erään mielenkiintoisen "virheen" :-)
Uusia julkaisuja jännityksel odotellen.
-
Häntä pystyyn 1 upposi minuun tosi hyvin. Tykkäsin piirroksista ja koirat olivat tosi sympaattisia, varsinkin ensimmäisen tarinan Musti. Pidän yleensä tällaisista sarjoista, jotka koostuvat yksittäisistä tarinoista mutta sisältävät kuitenkin jonkin verran jatkuvia elementtejä (esim. tässä naapurin hiljalleen muuttuva asenne). Jos kaksi seuraavaa osaa ovat yhtä hyviä, tämä voi nousta suosikikseni Ivrean sarjoista.
Kotisivujen mukaan Ivrealta olisi helmikuussa tulossa Muotiunelmia-niminen pokkari. En tiedä yhtään, mikä se voisi olla, mutta jos jotain pitää veikata, niin kenties Kayorun Akuma no Ichigo (http://myanimelist.net/manga/52405/Akuma_no_Ichigo), koska Ivrea on aiemminkin julkaissut Kayorun mangaa, heidän shoujonsa ovat yleensä Sho-Comi lehdestä ja päähenkilö ilmeisesti haaveilee tässä muotisuunnittelijan urasta tai ainakin tekee itse vaatteita. Toivon kyllä, että kyseessä olisi jokin muu manga, sillä Kayorun sarjat eivät ole koskaan minua kiinnostaneet.
-
Jep, Akuma no ichigohan se näemmä sitten oli. Julkistivat tänään.
-
Enpä kyllä muista Kayorun edellisestä suomeksi tulleesta, Kiiluvista kulmahampaista, mitään muuta kuin kannen. En siis osaa odottaa tältä uutuudelta mitään.
Aiheena muoti ei ole huonoimmasta päästä, sillä sitä on käsitelty vähän suomennetussa mangassa. Paradise Kiss samasta aiheesta tietty on omaa luokkaansa, mutta annetaan nyt tällekin mahdollisuus. Toivotaan, että varsinainen juonikin yltäisi mukavalle tasolle
-
Saksaa osaavat voivat lukea ensimmäisen luvun Tokyopin tarjoamana näytteenä. (http://www.tokyopop.de/manga-shop/index.php?cPath=874_951) Ajattelin ensin, että tämähän vaikuttaa ihan hyvältä, ja vähän hiirulainen vaatesuunnittelija oli kiva ajatus päähenkilönä. Mutta sitten jo ensimmäisen luvun lopussa
[spoiler]Ichigo päätyy itse pukeutumaan vaatteisiinsa ja yllättää tietysti kaikki sillä, miten kaunis hän oikeasti on, kun vähän panostaa ulkonäköönsä.[/spoiler]
Ei kiitos.
Näistä Ivrean shoujoista parhaat ovat mielestäni olleet Naapurirakkautta sekä Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita. Ne ovat ainoat, jotka otan aina joskus hyllystä uudelleen selattaviksi.
-
Annetaanpas tällekin ketjulle lempeä herätysläpsäys pyllylle.
Muotiunelmia tuli, oli ja meni. Ostin, luin, meh. Onhan tällaisille tusinatarinoille toki tarvetta, koska ne nostavat hyvien teosten merkitystä by comparison. Myös tämmöiset helppolukuiset, valmiiksi pureskellut hattararomskut toimivat hyvin nuorille tytöille, jotka eivät ole valmiita käsittelemään monisyisempiä/rankempia tematiikkoja. Tässä ei tosiaan ole edes pyritty mihinkään kovin originelliin.
Ensi kuulle olisi luvassa seuraava Ivrean yksiosainen - Animal Jungle (http://www.ivreasuomi.com/2016/04/kesakuun-uutuus-nana-shiiban-animal-jungle/).
"Kun Sumin äiti päättää mennä uusiin naimisiin, tyttö huomaa yllättäen saaneensa kolme komeaa veljeä. Mielessä siintänyt kuva idyllisestä perhe-elämästä särkyy, kun Sumi huomaakin asuvansa keskellä villipetoja! Arki muuttuu kamppailuksi vaaroja vastaan…!? Neljä vauhdikasta lyhyttarinaa rakkauden kiemuroista!"
Juonikuvaus nyt oli taas tasoa "Wonder where I have heard this before.. Oh, on just about every other romcom." Mutta eiköhän tämäkin päädy hyllynjatkoksi.
-
Juonikuvaus nyt oli taas tasoa "Wonder where I have heard this before.. Oh, on just about every other romcom." Mutta eiköhän tämäkin päädy hyllynjatkoksi.
Toinen vaihtoehto voisi toki olla "niissä kahdessa samalta tekijältä aiemmin suomennetussa pokkarissa."
-
Uuttaa pukkaa taas (http://animelehti.fi/2016/06/15/ivrea-julkaisee-zettai-renai-programin/) näemmä.
Luottoni Kayorun käsikirjoitustaitoihin ei ikävä kyllä enää tässä vaiheessa ole kovin korkealla...
-
En valitettavasti jaksa innostua. Maailmassa on niin paljon lyhyitä tyttöjen sarjoja, joita mieluummin lukisin kuin näitä Kayorun tuotoksia. Esim. Yuki Shiraishilla on paljon yksiosaisia pokkareita, jotka sopisivat erinomaisesti Ivrealle ja ovat ilmestyneet tuossa samassa lehdessä. Esim. tämä (http://myanimelist.net/manga/31857/Ookamidomo_no_Shitsukekata) oli ihan ok ja erottuu edukseen sillä, että kertoo amiksen(?) autopuolella olevasta tytöstä.
-
Animal Jungle oli ihan jees kertalukemista, mutta kaikki tarinat tuntuivat siltä, että ne oli koottu täysin samoista palasista. Ujo/kiltti tyttö + poika, josta paljastuu yllättävä puoli + loppuhuipennus, jossa tyttö luulee, ettei poika rakasta häntä, mutta poika onkin ihan yhtä ihastunut. Ainoa tarina, josta jäi selkeästi positiivinen maku oli se, jossa tyttö ja poika päätyvät kuulemaan toistensa ajatukset. Mutta tämäkin olisi tarvinnut enemmän kuin yhden luvun.
Tykkään Shiiban huumorintajusta, mutta mikään muu hänen julkaisuistaan ei ole vielä saavuttanut samaa tasoa kuin Naapurirakkautta-pokkarin kakkostarina.
-
Ivrean toiminta on niin hidasta nykyään, että unohdan koko ajan, että he ovat edes olemassa. Saavatkohan julkaistua Aoha Riden loppuun?
-
Miten lie. Niin hiljaiselta näyttää nykyään, että nettisivujen julkaisukalenterikin on päivitetty osoittamaan taaksepäin eikä eteenpäin. Joskaan se ei ole siltikään ajan tasalla, koska Aoha Ride 7 tosiaan ilmestyi syyskuussa eikä heinäkuussa...
Saan edelleen sähköposti-ilmoituksen aina kun kysymyksiä ja vastauksia -postaukseen tulee uusi kommentti. Viimeinen elonmerkki oli se, kun 10. marraskuuta lupailtiin että Aoha Ride 8 tulee "myöhemmin tänä vuonna."
-
En jaksa uskoa Aoha Riden puolesta enää. Enemmän tässä jo toivoo, että joku jenkkikustantaja tuon ottaisi julkaistavaksi.
Ehkä, jos Ivrea vielä välttämättä haluaa pitää Suomen osana toimintaansa, pitäisi kustantajan keskittyä täysin yhden pokkarin pituisiin kokonaisuuksiin? Helppo napata kaupasta mukaan kenellä tahansa. Tällä tahdilla kun sarjaa julkaisee, eikä Ivrea ole juuri missään mitenkään muutenkaan esillä, luulisi ostajien tippuvan sarjoista tavallistakin nopeampaan tahtiin.
-
Muistan kun Ivrealta naureskeltiin haastattelussa, että onhan se nyt itsestään selvää että kannattaa julkaista nimenomaan sellaisia sarjoja joilla on brändiarvoa, niin kuin Mirai nikkiä ja Deadman Wonderlandia ja Madoka Magicaa ja Kill la Killiä. Ja Aoha Ridea.
Liittyen siis siihen että Tammelta taas oltiin nimenomaan päinvastaista mieltä, ja liikuttiin sillä logiikalla että suurin osa markettimangan ostajista on niin nuoria ja kasuaaleja kuluttajia että ei brändejä tunnista, joten Navi Lunan ja Shugo Charan välillä ei ole ostopäätöksen kannalta sanottavasti eroa.
Tässä kai se sitten nähdään kumpi näkemys oli oikeassa.
-
Laskeskelin äsken omistamani Ivrean pokkarit hyllyssä ja yllätyin, että niitä on niinkin monta kuin 43 (kaikki uuden tulemisen jälkeisiä, ei siis Kekkaishia yms.). Kun mukaan lasketaan myös sellaiset, mitä en ostanut, niin heidän julkaisujensa kokonaismäärä on paljon isompi, kuin mitä olisin ensin veikannut. Ei huono saavutus, joten sääli, että toiminta on taas kuihtunut.
-
En nyt tiedä, onko syy niinkään siinä, että Ivrea on julkaissut ns. brändisarjoja. Kuten VNaomi kirjoitti, onnistui Ivrea julkaisemaan montakin pokkaria ennen uutta hiipumista.
Jos ajatellaan, että Tammen tyylin mukainen strategia on parempi siksi, että markettimangan ostaja ei näitä brändejä tunne, niin ei kai ole väliä, oliko sitä "nimeä" sarjalla alun alkaenkaan. Luulen, että ostajien suhteen molemmat strategiat ovat Suomessa samalla viivalla ja erityisesti sisältö ratkaisee, kuinka sarja myy.
Aoha Riden kohdalla Ivrea varmaankin - valitettavasti - teki erheen. Turvallisempaa olisi ehkä ollut ottaa julkaisuun jokin pidempi shonen kolmetoistaosaisen teinirakkausshojon sijaan. Brändin tai sen puutteen sijaan ratkaisevaa tässä siis nimenomaan on sisältö, joka Aoha Riden kohdalla oli Suomen oloihin rohkea veto.
Tähän kun vielä yhdistää sen, että Ivrealla ei tainnut olla haluja usean pitkän sarjan yhtaikaiseen julkaisuun, niin yksi huti vaikuttaa paljon. Mutuna myös on vaikuttanut sille, että Suomen toimintaa on pidetty vain sivubisneksenä vailla pidemmän ajan toiminta-ajatusta. Todellisen sitoutumisen puuttuessa yksikin huti voi vaikuttaa suuresti koko toimintaan, kun kuitenkin isommat rahat saadaan muista maista.
Joitain samankaltaisuuksia Ivrean hommassa tuntuu olevan RW-kustannuksen toimintaan Suomessa. Sillä erolla tosin ainakin, että RW:n toiminnasta on Suomessa viestitty kiitettävästi, vaikka aina ei olekaan ollut tietoa, mitä Italiassa suunnitellaan ja mistä kenkä on milloinkin puristanut.
-
Se, että mangasarja tahi brändi on tunnettu, on vain hyvä juttu. Mutta on huomioitava tämä: Vaikka jok'ikinen hardcore-otaku tietäisi, se ei vielä tarkoita, että merkittävä osa heistä ostaisi. Moni on jo lukenut piraattiversion, ostanut jenkki- tai muun julkaisun, tykkää lähinnä animesta tms. Siksi en itse olisi koskenut Madokaan tai Kill la Killiin. No, Madoka saattoi vielä olla voitokas, koska sisällöstä huolimatta se näyttää söpöltä taikatyttösarjalta.
Eli mieluiten sellainen teos, joka voisi herättää myös ei-harrastajan kiinnostuksen, kiitos. Toki sisällön on oltava kelvollista myös harrastajain näkökulmasta, ja tämä porukka on mangamarkkinoilla elintärkeä tukiranka. Mutta yritän olla laskematta menestystä pelkästään jommankumman joukon varaan.
-
Aoha Ride 8 ehti näemmä tosiaan kauppoihin nippa nappa tämän vuoden puolella. Ei kyllä jäänyt paljosta kiinni...
-
Aiemmin loppuvuodesta Ivrea yllätti ja julkaisi Aoha Riden kaksi puuttuvaa osaa. Nyt sarja on julkaistu suomeksi kokonaan, mihin ei enää oikein kukaan uskonut venähtäneen julkaisutauon vuoksi. Kuulemma sisäsivujen teksti on hyvää suomea, mutta takakannen teksti on kamalaa Google-kääntäjän työtä. Tämä ehkä siksi, ettei kansia ole muistettu/ehditty kääntää suomalaisen kääntäjän toimesta ja espanjaa puhuva kustantaja ei itse suomea osaa.
Muitakin elonmerkkejä on Ivreasta nyt tullut päivitettyjen verkkosivujen muodossa. Kotisivut (http://www.ivreasuomi.com/) ovat uudet ja sieltä löytyy kohta "Ajoittaa", jossa todetaan että "Pian". Taitaa tässäkin olla kyse sanakirjan käytöstä. Onneksi sarjojen esittelyt ovat tolkulliset, eli ne on kopioitu olemassa olevasta materiaalista.
Oletan tämän tarkoittavan Ivrean aikovan jatkaa julkaisutoimintaansa Suomessa. Toivottavasti kuitenkin käyttävät jatkossa aitoja suomen puhujia kaikkien tekstien osalta, jotta työn jäljestä viitsii maksaa.