Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Amerikkalaiset sarjakuvat

Terry Moore: Muukalaisia paratiisissa

(1/5) > >>

Janne Kuusinen:
 Helsingistä, Suuren Suomalaisen Kirjakerhon myymälästä, bongasin kolmella eurolla tuon Liken kustantaman sarjakuvaromaanin. Ei paha.

 Päätin aloittaa siitä aiheen, koska sen luettuani oli jotenkin ontto olo. Olisiko tuosta pitänyt pitää? Onko tuo jonkinlainen 90-luvun, tai ehkä koko sarjakuvan historian "klassikko", ja jos, miksi? Piirtäähän Moore loisteliaasti bravuureinaan naisten söpöt ilmeet, kikkailee tyylilajeilla sopivasti, irrottelee. Mutta miten on sen kokonaisuuden laita? Sain siitä jotensakin sekavan kuvan, juonen palaset, aikuiset teemat, oli runnottu yhteen suht väkisin. Ja tiivistääkin olisi ehkä voinut?

 Ehkä tuo olisi kannattanut lukea ennen Ghost Worldia?

Ilja Rautsi:
Olen pari albumia lukenut muutama vuosi sitten. Ihan tyylikkäästi tehtyä ihmissuhdekamaa, johon on ympätty turhaan rikosjännäriaineksia, joita Moore ei osaa käsitellä yhtä hyvin kuin tätä draamaa.


--- Lainaus ---Onko tuo jonkinlainen 90-luvun, tai ehkä koko sarjakuvan historian "klassikko", ja jos, miksi?
--- Lainaus päättyy ---

Öööh, ei. Mutta kuka niin on väittänyt?

Rouhu:
 Kannattaa muistaa että albumi on vain osa kokonaistarinaa. Sarjan tekee mielestäni loistavaksi päähenkilöiden suhteet.
  Suomessa ulos tullut albumi on järjestyksessään srjan toinen. Kannattaa tutustua muihinkin albumeihin niin saat hieman kokonaiskuvaa sarjasta. Meno on aivan loistava 9 albumiin asti, jonka jälkeen taso on hieman laskenut.
  Strangers in Paradise on siltikin yksi suosikki sarjoistani ever.

Petteri Oja:
Tätä oli Turun Akateemisessa halvalla.

Henk.koht. en tosin ollut albumista hirvittävän vaikuttunut. Esimerkiksi juonenkuljetus silloin tällöin pelkällä romaanitekstillä ei toiminut mielestäni laisinkaan. Kivahan se on että kaikenlaista kokeillaan mutta ainakaan tämä romaanin ja sarjakuvan naitos ei ollut kovin onnistunut.

Jonkinlainen sekavuus vaivasi muutenkin. Mutta ehkä se johtui Rouhun mainitsemasta seikasta, että tämä ei ollutkaan sarjan eka albumi. Jos sarjan muita osia tulee vastaan täytynee tutustua niihinkin ja katsoa muuttuuko kokonaiskuva.

VesaK:
Hernandezin veljesten Love & Rockets on selkeästi parempi, mutta kyllä tämä menee Omahan edelle. Näitä "aikuisempia" saippuaoopperasarjoja tehtiin varsinkin 80-luvulla.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu