Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Toimintasarjakuvat
Frank Miller
Jyrki Vainio:
Itse havahduin hiljattain tajuamaan, että olen nyt saman ikäinen kuin Miller Yön Ritaria tehdessään. Se teki Batmaninsa (tai siis, ne vanhat HYVÄT Batmanit) 28-29 vuotiaana. Mikä tarkoittaa, että Daredevilit tehdessään se oli 24-26.
Eli se on siis ollut kirottu lapsinero. Semmoisethan pistävät aina vain kiukuttamaan!
Ainoa lohtu minullekin oli siis väkinäisesti naurahtaa, että hah hah, eipä se sitten sen jälkeen olekaan paljon mitään hyvää tehnyt.
Eri asia sitten on, paljonko se lohduttaa.
(Kyllä eka Sin City oli kova juttu aikanaan ja kakkonenkin menetteli. Mutta minusta niissä on ollut ihan suora laskeva linja: seuraava opus on aina alittanut edellisen teoksen riman. 300 sen sijaan oli loistava!)
Piber:
--- Lainaus käyttäjältä: Rami Rautkorpi - 24.11.2006 klo 10:13:39 ---
Väistetään täysin se tosiasia, että Sin Citytkin ovat jo täysin kulahtanutta roskaa. Rikos/noir-sarjakuvat ovat ajaneet Milleristä ohi, osittain kiitos Brubakerin ja Azzarellon. Elokuvasovitus toi uutta innostusta Sin Cityn tiimoille, mutta sekin katoaa lopullisesti sitten, kun jatko-osa tehdään (jos se nyt edes saadaan tehtyä) ja elokuvayleisöt kysyvät: "Hetkinen, miksi nämä tyypit yrittävät kertoa samaa vitsiä kahdesti? Siis... kai se oli tarkoitettu vitsiksi? Ei kai kukaan tosissaan...?"
--- Lainaus päättyy ---
Eihän Sin City ole roskaa.
Sin City on mestariteos, samoin oli eka elokuva, mutta ehei jos siitä elokuvasta jatko osa tulee... niin se on katsottava joten eipäs muljuilla yhtään.
Petteri Oja:
--- Lainaus käyttäjältä: Jyrki Vainio - 24.11.2006 klo 17:37:50 ---Kyllä eka Sin City oli kova juttu aikanaan ja kakkonenkin menetteli. Mutta minusta niissä on ollut ihan suora laskeva linja: seuraava opus on aina alittanut edellisen teoksen riman.
--- Lainaus päättyy ---
Aika lailla samaa mieltä. Eka Sin City oli aikanaan kunnon isku vasten kasvoja. Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.
refu:
Minä luin mielestäni Sin Cityt parhaimmassa järjestyksessä mikä mahdollista. Ja ilmeisesti se olikin niin, koska luin ykkösen viimeisenä. Perhearvot taisi olla ensimmäinen... En kuitenkaan ole samaa mieltä, että Sin Cityjen taso olisi laskenut mitä isommaksi numero tuli. Numero 6, se missä oli lyhyitä tarinoita, piti sisällään muutaman hyvän tarinan.
--- Lainaus käyttäjältä: Petteri Oja - 25.11.2006 klo 18:07:09 ---Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.
--- Lainaus päättyy ---
Näinhän sen siis voisi ilmaista.
Lurker:
--- Lainaus käyttäjältä: Petteri Oja - 25.11.2006 klo 18:07:09 ---Aika lailla samaa mieltä. Eka Sin City oli aikanaan kunnon isku vasten kasvoja. Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.
--- Lainaus päättyy ---
Minkä tahansa jatko-osan huonouden tunnistaa heti siitä, jos siihen ilmestyy ninjoja. Pätee aina.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta