Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen

Laajan projektin hallinta

(1/3) > >>

Elkei:
Onko täällä ketään, jotka tekee pitkää tarinaa, jossa on paljon henkilöitä ja tapahtumapaikkoja? Onko hyviä keinoja, joilla pidätte tarinaa kasassa? 

Oma projektini on kestänyt jo parisen vuotta ja haaste on lähinnä siinä, että kun teen tätä satunnaisesti harrastuspohjalta, niin tauon aikana osa tarinan yksityiskohdista unohtuu ja niitä joutuu hakemaan muistiinpanoista. Tarinaan on käsikirjoitus ja tärkeimpiin kohtauksiin piirrän kuvakäsikirjoituksen, mutta silti uusia sivuja luodessa päädyn monesti muuttamaan juonta, kun huomaan, että joku juttu ei toimi. Muistin tueksi olen tehnyt mind-mappejä tapahtumapaikoista, kirjoittanut keskeisten hahmojen taustoja, hahmotellut kartan tyyppien maailmasta yms.
Ongelmani on lähinnä se, että materiaalia alkaa olla niin paljon, että sen läpikäyminen on työlästä joka kerta kun alan luomaan uusia sivuja.
Kaipaisinkin vinkkejä miten muut pitelee lankoja käsissään laajoissa projekteissa?

Reima Mäkinen:
Tuossahan ne keinot aika pitkälle tuli. Muistiinpanot/päiväkirja. Jos se on koneella siitä pystyy kuitenkin tekemään tekstihakuja.
Joskus aiemmin, kun oli tarinassa sellainen ajassa hyppivä rakenne, kokeilin tehdä ihan exel-taulukkoa mihin laitan kohtaukset. Sen kanssa oli tarkoitus hahmottaa että kuka esiintyy missäkin milloinkin. Liian työläs, eikä kuitenkaan kovin havainnollinen oli tuo yritys.
Ylipäätään se että tekee käsiksen valmiiksi pitäisi auttaa. Voihan sitä käsistä sitten hieman muuttaa matkan varrella, mutta tärkeintä kuitenkin on että siitä näkee paremmin kokonaisuuden ja tajuaa muutosten merkityksen.

JanneT:
Perinteisen mindmapin sijaan kronologinen aikajana on minusta alkusuunnittelun jälkeen kätevämpi työkalu pitkissä tarinoissa. Ohjelmistopuolelta Scapple on erinomainen mindmap-ohjelma, jolla saat tehtyä nopeasti hahmotettavan  aikajanan  tarinasta. Kirjoitusohjelmista saman firman Scrivener on näppärä, sillä joka kohtauksesta saa tehtyä synopsiksen ja lukunäkymäksi sitten valita vaikka pelkät synopsikset.

Secos-Bill:
Itselleni paras tapa on jakaa tarina lukuihin, vaikka niitä ei sitten lopullisessa versiossa jaoteltaisikaan.

Jokaisesta luvusta on oma käsikirjoituksensa, jossa jokainen sivu kuvaillaan yhdellä lauseella.
Erillisessä galleriassa jokaisesta nimetystä hahmosta mainitaan kuvausten lisäksi missä luvussa tulevat mukaan ja missä poistuvat, sekä miten ja miksi.

Olen sen verran vanhanaikainen, että printtaan jokaisen noista sivukuvausista omalle arkilleen ( puoliksi käytettyä suttupaperia riittää ) ja laitan ne mappiin muovisissa A4-taskuissa. Jos on rinnakkaisia juonia tai täytekohtauksia, niin niitä voi helposti siirrellä. Teksti on ylälaidassa, lopputilan voi myöhemmin käyttää lisäyksiin ja luonnosteluun.
Tuon hyvä puoli on myös, että tekstin suhteen sivutaitto toimii hienosti, huono puoli taas on, että piirrettäessä on pakko tunkea/venyttää jokin pätkä tasan yhteen sivuun.

Repliikit ovat kaikkein viimeisimpiä ennen piirtämistä. Jos tekee tarpeeksi pohjatyötä ja hahmot tulevat tarpeeksi tutuiksi, niin ne kirjoittavat itse omat repliikkinsä.

Elkei:
Kiitti vinkeistä! Tuossa tulikin monta hyvää juttua.
Välillä mietin sellaista poliisisarjoista tuttua johtolankaseinää, mutta vaimo ei oikein innostunut ajatuksesta.  :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu