Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Välineet ja oppaat

Siveltimistä

(1/29) > >>

Veli Loponen:
Aloitetaanpas ihan oma vääntö siveltimille.
Eli kaikki, jotka olette siveltimien kanssa tussailleet, niin kertokaapa kokemuksianne. Minkä merkkisiä/laatuisia käytätte ja minkä kokoisia?
Mulla itellä oli vakikäytössä ykkösen sivellin (isommalla nelosen siveltimellä tein muutamia harjotteluja), joka toimi hyvin (muistaakseni toi mun avatar on tehty sillä, vaikka alkuperäiskoko onkin A4). Tällä viikolla sitten panostin ja kävin hakemassa myös kakkosen siveltimen (tolla pienemmällä kun isojen kuvien tussaaminen on aika räpellystä) ja oikein ponin karvaa (kakkosta löytyi vain sillä laadulla). Aluksi kaupassakin epäilin, kun näytti niin hajanaiselta, mutta käytössä osoittautui ihan hyväksi. Saa sekä ohutta (ehkä jopa paremmin kuin sillä ykkösellä) että paksua viivaa ja paljon siltä väliltä.

Sitten vielä muste. Paljonko musteen laatu vaikuttaa siveltimen jälkeen yms.? Mulla itelläni ei ole toistaiseksi kokemusta kuin vuosien takaa pelikaanin musteesta (joka oli hyvää) ja tästä nykyisestä kiinalaisesta hamppimusteesta (iso pullo maksoi Akateemisessa muistaakseni pari euroa), joka myös on hyvä.

Ja paperi. Minkälainen paperi parhaiten soveltuu siveltimen (ja musteen käyttöön). Huomasin, että vähän paksumpi piirustuspaperi hylkii lyijykynän kanssa hieman mustetta, mitä tavallinen kopiopaperi ei tee. Kopiopaperi taas on niin ohutta, että muste kuprustaa koko arkin epämääräiseksi.

Tämmösiä..

Timo Ronkainen:
Joohoos. Siveltimellä tuli kyllä joskus tehtyä mutta se jäi kun se vaatii mahottoman vakaata kättä ja käsi väsyi. Siirryin joustavaan tussiterään jolla saa ihan yhtä vaihtelevaa jälkeä kuin siveltimelläkin.
Mutta paperin tulee kyllä olla tosiaan melko paksua siveltimellä tehdessä, tai muuten se menee ihan kuprulle. Kyllä sen on oltava vähintään tommosta 200 g.
Mustetta mulla on tommosessa kolmen vartin pullossa. Riittää pitkään.
Mitäs se semmonen hamppimuste on?

Timo

Veli Loponen:
Halpaa eikä ihan täysin mustaa (elikkä viittaa sanaan hamppi=halpaa, huonolaatuista tms., oiskohan hamppari -nimitys samasta juuresta lähtöisin?). Jos kastaa ahkeraan, niin sitten jälki pysyy tasaisen mustana, mutta jos yrittää pitkään yhellä kastolla, niin sitten muuttuu pikkuhiljaa harmaaksi.

Mulle ei oikein tussiterät ole ikinä sopinut. Johtuu ehkä siitä, että liikutan kynää vähän joka suuntaan ties minkälaisilla kallistuksilla ja ainakin tussiterässä ongelmia tulee.

Ja totta puhuit tosta vakaasta kädestä siveltimen kanssa. Mulla tärisee kädet normaalistikin ja siksi joudun panostaan erityisesti siveltimellä tussatessa. Ehkä siksi siihen meneekin niin kauan. Mutta eiköhän se harjottelulla ala kulkemaan sutjakammin.

mlietzen:
Eihän tuo nyt niin tavattoman vakaata kättä vaadi...
siveltimellä tehdessä pitää vain ajatella toisin kuin kynällä piirrettäessä. Ei sitä missä viiva menee, vaan minne se on menossa. En muista mistä olen tuon lukenut, Kupla-akatemiastakohan? Se on ihan hyvä ajatus.

Itse käytän nykyään ainakin Helsingin Akateemisessa myynnissä olevia Schabert Golden Synthetic -siveltimiä. Koko on aina 1. Sillä saa varioitua viivan paksuutta sen verran kuin on tarpeellista.

Synteettiset ovat paitsi halvempia myös pitkäikäisempiä kuin luonnonkarvaiset. Tosin ne vaativat hieman enemmän totuttelua koska ne eivät ole yhtä joustavia kuin poneista tai näädistä nyhdetyt.

Hyvä välimuoto oli taannoin myynnissä ollut Daler&Rowneyn Sapphire -sarja, mutta sen valmistus on tiettävästi lopetettu. Ne olivat sekoituksia, muistaakseni karvoista 25% oli orgaanista ja 75% synteettistä. Kestivät kuin synteettiset, taipuivat kuin näädät ja niiden ystävät. Mutta hinta taisi olla jopa 9 euron paikkeilla. Mutta kyllä ne olivatkin erinomaisia siveltimiä.

Musteet ovat oma lukunsa. Itse käytän Winsor&Newtonin Calligraphy Inkiä, jota saa joistain harvoista taiteilijatarvikeliikkeistä. Se on melko edullista ja taatusti aina mustaa. Joku Akateemisesta joskus ostamani kiinalainen muste tuoksui niin pahalle, että sen käyttäminen oli mahdotonta. Pelikanin ja FaberCastellin musteet tulevat muistaakseni tavattoman pienissä puteleissa ja ovat kovin kalliita.

Hyvä paperi on Akateemisestakin saatava Cansonin 180-grammainen. Sellaisia kierrelehtiöitä. Tussaaminen kannattaa tehdä valopöydän kanssa. Ostin joskus paperipulassani myös Daler&Rowneyn edullista 160-grammaista, joka oli erittäin hyvää. Edullisempaa,  lehtiössä on enemmän sivuja samalla rahalla. Kopiopaperi kannattaa unohtaa.

Sanoisin vielä, että ei noista siveltimistä, musteista tai papereista kannata tinkiä. Halpa on yleensä huonoa, mutta poikkeuksiakin löytyy, kuten nyt nuo Schabertit mihin olen itse ollut ihan tyytyväinen. Kannattaa rohkeasti kokeilla kaikkia niin sieltä ne omat suosikit löytyvät. Minkä jälkeen niiden valmistus luonnollisesti lopetetaan, ja saa alkaa juoksemaan jäännöserien perässä.

terv.
mika

Juha Kouvalainen:
Aikoinani sivelliten kanssa tuhrattua käytin Suomalaisesta kirjakaupasta (ilmeisesti ensisijaisesti pienoismallien maalaukseen tarkoitettuja) Citadelin näädänkarvasiveltimiä. Kokoja en muista, mutta työpöydän laatikkoa tongittuani löysin ainakin yhdestä siveltimestä numeron 2. Joka tapauksessa tuollaisia pienikärkisiähän nuo ovat - kärki on neulanterävä ja sivellinkarvan pituus vaihtelee siveltimestä riippuen 5-8mm välillä.

Käyttämäni muste taas näyttää olleen jotain Pelikanin Drawing Ink A -pullosta löytyvää mustaa tököttiä.

Itse kyllä kimpaannuin lopulta noihin siveltimiin, kun opettelin saamaan helpomminkin vastaavaa jälkeä jäljittelemällä siveltimen jättämää jälkeä kuulamustekynällä.

Siveltimen kanssa pelleillessä nuo näädänkarvat ajautuivat vähän väliä välirikkoon ja halusivat mahdollisimman kauaksi toisistaan. Kärki pysyi terävänä milloin lystäsi, eikä siihen oikein voinut ihmekonsteilla vaikuttaa.

Siveltimen kärjen koon pienuudesta johtuen sen varastoima mustemäärä (varsinkin kärki terävöitettynä ns. hukkavedon jälkeen) on niin vähäinen, etten tuolla saanut kuin viivan kaksi kerrallaan. Tämän jälkeen sivellin piti taas kastaa uudelleen musteeseen ja arpoa, sojottavatko karvat taas eri suuntiin eli eivät.

En tiedä miten ne mestarit, jotka tekevät sivutolkulla sarjakuvaa siveltimen kanssa, näiden välineiden kera pystyvät elämään. Itse kuitenkin löysin kuulamustekynän sopivammaksi välineeksi. Sitä ei tarvitse kastaa eikä sen kärki levahda. Sillä voi myös piirtää jokaiseen suuntaan ongelmitta.

Toki kuulamustekynä vaatii myös oman työnsä, jos jälkeen tahtoo elävyyttä: viivahan on tasaisen paksu, mutta itse söhrin kynällä vähän kuin edestakaisin jokaista viivaa, jolloin viivan paksuusvaihtelut muodostavat vähitellen halutunlaisen jäljen. Omassa tapauksessani yritän imitoida siveltimen jättämää jälkeä.

Piirtäminen kuulamustekynällä on hiton kivaa niin kauan kuin kynä on vähänkään uudenkarhea ja muste juoksee helposti. Vaan annapa olla kun kynä alkaa vähänkään kuivua (minkä se näyttää tekevän varsin nopeasti tuosta työhuoneen nurkassa majailevasta jätesäkistä päätellen, joka on muuten täynnä noita kynänraatoja), niin puolikuivalla kynällä tuhrustaminen on melkein yhtä kivaa kuin kengänpohjan syönti jouluaattona.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu