Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen

Historia sarjakuvan aiheena

<< < (30/31) > >>

tertsi:
Minä en käyttäisi suoraan kenenkään olemassa olleen henkilön tarinaa sellaisenaan. Ottaisin referenssimatskusta vain ajankuvan (tavat, tottumukset, lavastuksen, motivaation, teeman yms) ja punoisin tarinan itse. Luulen, että näin olisi suuremmat mahdollisuudet luoda viihdyttävä tarina. Voisi edetä pelkästään tarinan ehdoilla.

Toki tarinassa voisi sivuta oikeiden henkilöiden kohtaloita.

Esim. Tardin Adele on aivan hulvaton. Kerrontatyyli ja aiheet lainattu 1900-luvun alun roskakirjallisuudesta, lavastus pilkuntarkkaa epookkia. Juonet Tardin omasta päästä.

Darzee:

--- Lainaus käyttäjältä: Ainur - 23.05.2013 klo 03:13:04 ---Mutta mitä mietitte siitä että sarjakuvantekijä käyttää historiallisia henkilöitä hahmoinaan? Kuinka pitkälle taiteilijan vapaus riittää? Haluaisin täyttää lähdeaineiston aukkoja omalla mielikuvituksellani mutta silti käyttää henkilöiden omia nimiä, toisin kuin Reetta Laitinen, joka antoi Olavi Paavolaiselle peitenimen Oskar Pekkala.
--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni historiallisen hahmon käyttämiselle taiteellisen vapaastikaan ei ole mitään periaatteellista estettä, joka haittaisi tarinankerrontaa. Onhan esimerkiksi Timo Mäkelän ja Jukka Parkkarin "Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri" sangen mainiota luettavaa, vaikka sen tuokiokuvat marskin elämästä ovat vähän väritettyjä:)

[kivi]:

--- Lainaus käyttäjältä: Ainur - 23.05.2013 klo 03:13:04 ---Haluaisin täyttää lähdeaineiston aukkoja omalla mielikuvituksellani mutta silti käyttää henkilöiden omia nimiä,

--- Lainaus päättyy ---

Kuulostaisi minustakin fiksulta, mieluummin noin kuin keksimään aliaksia. Tekee vain selväksi, että vaikka henkilöt ovat oikeita, tarinan kertomisessa on otettu vapauksia. "Tunnettujen henkilöiden" nimiä saa kuitenkin ymmärtääkseni käyttää vapaammin kuin tavallisia yksityishenkilöitä, koska voidaan katsoa että niiden tapauksessa henkilö vaikuttaa olennaisesti siihen millainen tarinasta muodostuu, että ei ole samantekevää kenestä puhutaan.

Ainur:

--- Lainaus käyttäjältä: Tertsi - 23.05.2013 klo 15:00:46 ---Minä en käyttäisi suoraan kenenkään olemassa olleen henkilön tarinaa sellaisenaan. Ottaisin referenssimatskusta vain ajankuvan (tavat, tottumukset, lavastuksen, motivaation, teeman yms) ja punoisin tarinan itse.
--- Lainaus päättyy ---

Näin olen tehnyt Goldenbirdissä ja Tardi onkin ollut tärkeä inspiraation lähde, samoin kuin Hugo Pratt. Nyt olisi hauskaa kokeilla jotain uutta. Oma versioni Suomen 1900-luvusta!

Erkki Vala siivosi selvästi arkistojaan ennenkuin luovutti ne SKS:lle. Olen samaa mieltä kuin Reima siitä että rajoitukset viehättävät. Vaikka aioin tehdä Goldenbirdistä historiallista fantasiaa, yliluonnolliset elementit tökkivät ja aikalaislähteistä löytyneet todelliset tapahtumat alkoivat tunkea mukaan tarinaan.

Taustatutkimuksissa on aina se riski että niitä voi jatkaa ikuisuuksiin. Lähdemateriaalin rajaus on tärkeä konsti jonka opin tutkijakoulussa, mutta tuntuu silti vaikealta lopettaa tiedon keräily kun sitä on aina lisää saatavilla. Melkein helpotus kun törmää aitoihin aukkoihin. Eräs ystäväni väitteli ruotsalaisista mykkäelokuvista ja oli melko tyytyväinen että suuri osa niistä on tuhoutunut - väitöskirjasta tuli kattava ja perusteellinen neljässä vuodessa...


--- Lainaus käyttäjältä: Darzee - 23.05.2013 klo 16:06:16 ---Mielestäni historiallisen hahmon käyttämiselle taiteellisen vapaastikaan ei ole mitään periaatteellista estettä, joka haittaisi tarinankerrontaa. Onhan esimerkiksi Timo Mäkelän ja Jukka Parkkarin "Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri" sangen mainiota luettavaa, vaikka sen tuokiokuvat marskin elämästä ovat vähän väritettyjä:)

--- Lainaus päättyy ---

Upea albumi. Pidän myös siitä kuinka muuttuva piirrostyyli ja väritys kuvastaa valokuvateknologian kehitystä. Haluaisin tehdä jotain vastaavaa, eri aikakausien kuvataidetta mukaillen.

Timo Ronkainen:
Kyllähän Ville Ranta käytti hahmojen oikeita nimiä Kajaanissa. Tai vaikkapa Boucquet ja Muller Kikissä tai Sfar Pascinissa. Tee vain samoin, Ainur. Joskus aliasten käyttö kautta linjan tuppaa vähäsen ärsyttämään, vaikka sarjakuva olisi muuten mitä mainioin, kuten em. Kirjailija ja madame tai vaikkapa Eisnerin Uneksija, joka on pääosin tapahtumiltaan täyttä totta, tekijänsä omia muistelmia - vieläkin enemmän kuin muutamat muut Eisnerin kirjat.  Mutta kukin tekee niin kuin haluaa.

Timo

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu