Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen

Käsikirjoittaminen / työskentely ym.

(1/23) > >>

Markku Myllymäki:
Löytyi tällainen teksti sarjakuvan käsikirjoittamisesta. Vaikutti melko hyvältä siinä mielessä, että sarjakuvaa analysoidaan ihan oikeasti tarinankerronnan näkökulmasta. Kun teksti on melko laaja ja ilmaiseksi webistä luettavissa, ajattelin, että voisi kiinnostaa monia täälläkin...

http://www.williamsullivanadvertising.com/joeedkin/writing.html

Olen aiheesta lukenut hiljan pari opusta myös kirjamuodossa ja todennut, että hyvän tarinan sarjakuvakerrotaan sopivasti laatiminen on melko vaativaa puuhaa...

Täällähän on kirjoitellut muutamakin käsikirjoittaja enemmänkin. Ja tietysti "Kvaak tekee sarjakuvaa" ketjuissa näkee ihan käytännön toteutusta. Mutta olisiko tämä kiinnostava aihe keskusteluun? Olisiko jollakulla vinkkejä siitä, millaiset tarinat toimivat parhaiten 2-6 sivuisissa jutuissa tai toisaalta 20-25 sivuisissa? Tämmöisiä juuri nyt väsään...  ;D

Doc Lomapäivä:
Mielenkiintoinen aihe johon kukaan ei tarttunut, joten minä tartun. Kysymyksen asettelu oli ehkä liian laaja-alainen.

Itse olen keskittynyt lyhyiden tarinoiden kirjoittamiseen, strippi-2 sivua, joten puhun vain niistä. Mielestäni esim. 2 sivuisessa huumorisarjassa pitää olla 2-3 vitsiä. Päävitsi on se, jonka kehittely alkaa jo alussa ja huipentuu lopussa. Mutta välissä pitää olla myös 1-2 muuta vitsiä. Päävitsissä täytyy olla jotain uutta ja sen pitää olla oikeasti hauska. Lisävitsit voivat olla "vanhoja vitsejä" tai gageja, tyhmä ilme, outo tilanne tms. Niiden ei tarvitse olla niin huippuunsa hiottuja. Periaatteessa stad up-koomikko toimii samalla tavalla, pari hyvää vitsiä joilla yleisö viritetään nauramaan, ja sen jälkeen yleisölle kelpaa jo tyhmempikin kama. Mutta perustotuushan on, että mitä enemmän ja mitä hauskempia jakson vitsit on, sitä hauskempi jakso!

Sama kaava toimii myös toiminta- kauhu- yms. sarjakuvassa. Vitsin paikalle vaihdetaan vain jännityselementti. On päätarina, ja pari pientä jännityselementtiä siroteltuna matkalle.

ökpö:
Ei minulla mitään aiheellista kommentoitavaa tästä ole, kunhan halusin kysyä, että paisuvatko muiden tarinat kuin isotädin soodaleipä? Olen alkanut vihdoin uskoa, että jos arvioin tarinan pituudeksi n sivua, todellinen mitta on > 2n. Eli homma toimii kuin IT-perusprojekti. Ensin kysytään koodaajalta aika-arviota, ja sitten kerrotaan se kahdella, jotta saadaan todellinen valmistumisaika. (Johto tietysti jakaa sen kahdella ja hymyilee kauniisti päälle. Anteeksi vanhat IT-projektivitsit.)

Vois tietysti liittyä siihen, että kirjoitan tottuneemmin proosaa kuin sarjakuvakäsiksiä. Suorasanaisessa tekstissä on varaa kikkailla ja rakentaa hahmoja. Sarjakuvissa taas täytyy viilata ja höylätä ja silti tuntuu että jotain tarttis edelleen saada pois siitä alkuperäisestä tarinaideasta. Lisäksi proosaan voi helposti kirjoittaa että "lopuksi Karhukopla räjähytti Roope-Ankan rahasäiliön", eikä siinä sitten muuta. Ilmaisepa sama sarjakuvassa yhdellä sivua pienemmällä ruudulla. No, on kai se mahdollista, mutta en tiedä tekisikö haluttua vaikutusta lukijaan. ;)

V3§a V1tikain3n:
Pitkän tarinan kirjoittaminen sinänsä ei ole hirveän vaativaa, vaan sen tiivistäminen siten että se on siisti kokonaisuus ja A) joku jaksaa sen kuvittaa sarjakuvaksi ja B) joku jaksaa sen myös lukea.


(räjäytettyään rahasäiliön ja muutettuaan karibialle Karhukoplalaiset polttivat paksuja sikareitaan myhäillen)

Timo Ronkainen:
Mulla "pidemmät" käsikirjoitukset tahtovat jäädä kesken. En joko keksi miten juoni etenee, tai jos keksinkin, olen jo kyllästynyt koko hommaan. Onneksi työkseen ei ole tarvinnut tehdä (vielä) pitkiä juttuja. Vain stripin tai sivun mittaisia. Pöytälaatikossa on parin sivun keskeneräisiä useampiakin.

Timo

(räjäytettyään rahasäiliön Karhukoplalaiset vievät Roopen rahat Kuubaan, jonka talous elpyy, ja polttavat paksuja sikareita Fidelin kanssa myhäillen.)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu