Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia

Rotukysymys sarjakuvan teemana

(1/4) > >>

Jarkko Sikiö:
Oscar-palkittu käsikirjoittaja John Ridley (elokuvasta 12 Years a Slave, 2013) on käsikirjoittanut myös sarjakuvia.

American Way (DC/Wildstorm, 2006), kahdeksanosainen minisarja, meni minulta aikanaan tutkan alta enkä siihen tarttuessani edes oivaltanut kuka sen oli kirjoittanut.

Supersankarit ovat tässä vain pintaa, sievistelemättä kirjoitettu rotukysymyksen käsittely ja suorastaan poikkeuksellisen kova kieli avoimen rasistisine hahmoineen on niin väkevä yhdistelmä, että se saa aikaan vaivaannuttavan olon, kunnes oivallus sitten jysähtää täydellä voimalla: käsikirjoittaja ei ole valkoinen.

American Way on kritiikkiä amerikkalaista valtavirtasarjakuvaa kohtaan, mihin antaa jossain määrin taustaa myös Ridleyn haastattelu.

Haastattelussa sivutaan mm. sitä kuinka hän näkee keskustelun mustien roolittamisesta Marvel-elokuviin ja kuinka musta yhteisö supersankarit kokee.

Eräässä sarjan kohtauksessa etelävaltoja puolustavan supersankarin logo näkyy liekkiverhon lävitse ja muodostaa ympyrän sisälleen rajaaman numeron neljä: Ihmenelosten symbolin.

Kuvalla on suorastaan profetaalista merkitystä, sillä juurihan alkukesästä internet leimahti liekkeihin, kun uutisoitiin Michael B. Jordanin roolitetun Johnny Stormin (Ihmeneloset) rooliin.

Onhan rotukysymys jälleen ajankohtainen Yhdysvaltain tapahtumien osalta, mikä varmaan jätti osaltaan pohtimaan aihetta. Eurooppalaisista sarjakuvista nousee toki lukuisia mielikuvia, mutta nimet karkaavat.

Sotasarjakuvassa rotukysymys on monesti sivujuonteena, esim. toisaalla mainittu Harlem Hellfighters sivunnee aihetta (en ole lukenut).

Tietenkin laveammin voidaan laskea mukaan kaikki syrjintä, jolloin mukana olisivat Maus jne.

On rasismiakin sarjakuvan historiassa – Kvaakissa on Rasismia Aku Ankassa -ketjunsa – kuten rasismia kriittisesti käsittelevää sarjakuvaa, mm. vastikään Aseman julkaisema Anton Kannemeyerin Pappa Afrikassa.

Suoranaisesti rasistisen sarjakuvan ja rasistisen osan sarjakuvan historiasta rajaisin pois tästä ketjusta.

Lisäksi muistutetaan vielä, että valvojat leikkaavat ja tarpeen mukaan jakavat jäähyjä asiattomasta kirjoittelusta, mikäli keskustelu lipsahtuu asiattomuuksiin.

Curtvile:

--- Lainaus käyttäjältä: Jiksi - 27.11.2014 klo 16:24:52 ---Sotasarjakuvassa rotukysymys on monesti sivujuonteena, esim. toisaalla mainittu Harlem Hellfighters sivunnee aihetta (en ole lukenut).

--- Lainaus päättyy ---

Olen lukenut muutamaankin otteeseen enkä tiedä pitäisitkö vaikka laadukas ja tärkeä teos onkin. Siinä kun rasismi ja rotukysymys eivät todellakaan ole sivuteeman asemassa.

John Ridley on myös ansioitunut kirjailija ja teoksiinsa kannattaa tutustua.

Miles Moralesin nousu Ultimate universumissa ja Kamala Khan Ms Marvelina sekä Sam WIlsonin, mustan miehen, nousu Kapteeni Amerikaksi ovat vain viime aikaisimpia vetoja joissa parjattu supersankarisarjakuva on viime aikoina käsitellyt ketjun teemaa ansiokkaasti.

Sekä tietenkin Black Pantherin, Mustan Pantterin oma elokuva, josta osa veti muutaman kurpitsapellon nenäänsä.
Hahmolla kun on sama nimi kuin terroristeiksi leimatulla kansalaisoikeusliikkeellä Mustilla Panttereilla.

Kuriositeettina mainittakoon ns Mulford act joka oli NRAn (kansallinen kivääririntama, amerikkalinen aseenkanto-oikeutta lobbaava ryhmä) tukema asekontrolliasetus Kaliforniassa joka Kuvernööri Ronald Reagan vahvisti 1967.

Aseistettu musta mies kun on vaara, koska vaikka kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia vain Coltin ja Browningin ja kumppanien tuotteet takaavat tasa-arvon.

Marvelin hahmo kylläkin edeltää täpärästi tätä nimikaimaansa vuonna 1966, ei kuitenkaan toisessa ansioitunutta 761tta panssaripataljoonaa.

Tämän maan kannalta asetelmaa on vaikea nähdä Suomessa kun ei ole orjuuden historiaa, ei sellaista joka pohjaustuisi rodullisiin piirteisiin. Koska emme viitsi mennä siihen miten suomalaisilla oli pitkälti oppimattoman ali-ihmisen asema Ruotsin vallan alla.

Suomalaisuus ei kuitenkaan näy pinnassa välittömästi vaikka toki meissä näkyy ugrilainen matalaotsaisuus emmekä kuulu pohjoisiin ylempiin rotuihin.
Jep jep.
 
Mutta yhteiskunnassa joka on rakennettu orjatyöllä ja joka yhä kieltää tämän osan historiaansa ja ennen muuta nykypäivänsä tarvitsee myös sarjakuviin esikuvia ihan koko väestöstä ei vain valkoisia miehiä.
Samaistumismalleja. Ei tätä nykypäivämme pseudosössönsössön voimaannuttamista.

Silti yksi kuvaavimpia "lapsellisia" fantasioita löytyy juurikin marvelin supersankarisarjakuvista:
Luke Cage, Power Man.

Vaikka hahmo saikin alkunsa kaupallisesta syystä, blaxploitaatio oli voimissaan 70-luvulla kung fun ohella, on hahmossa kaikki ikoniset elementit:
köyhistä oloista jengien keskeltä tullut itseoppinut nuori mies, joka joutuu vankilaan poliisin "löytäessä" tältä heroiinia jotka on asettanut itse. Vankilassa hänet altistetaan kokeille joista saa voimansa.

Mikään tässä ei kuulosta tavalliselle valkoiselle kuin kehnon sarjafilmin juonelta, meidän kun ei tarvitse pelätä viranomaisia, mutta Luke Cagen kyvyissä on toinenkin taso:

Martin Luther King, ammuttiin 4.4.1968
Malcolm X, ammuttiin 21.2.1965
Fred Hampton, ammuttiin 4.12.1969

kaikki mustia kansalaisjärjestöjen johtajia, jokainen ammuttiin hengiltä.
Luke Cage merkittävin voima?
Luodinkestävä musta mies.

Jarkko Sikiö:

--- Lainaus käyttäjältä: Curtvile - 27.11.2014 klo 20:53:32 ---Luodinkestävä musta mies.

--- Lainaus päättyy ---

Aika hätkähdyttävä huomio, joka tosiaan laittaa aivan miettimään.

CryingBlueRain:

--- Lainaus käyttäjältä: Curtvile - 27.11.2014 klo 20:53:32 ---Tämän maan kannalta asetelmaa on vaikea nähdä Suomessa kun ei ole orjuuden historiaa, ei sellaista joka pohjaustuisi rodullisiin piirteisiin. Koska emme viitsi mennä siihen miten suomalaisilla oli pitkälti oppimattoman ali-ihmisen asema Ruotsin vallan alla.
--- Lainaus päättyy ---

No oikeastaan ei ollut. Siinä vaiheessa, jossa oppeja arjalais-germaanisesta herrakansasta ja alemmista roduista alettiin tosissaan kehitellä, Suomi oli jo Venäjän vallan alla ja sekin aika lähestyi jo loppuaan.

Ruotsin vallan aikaan kuului tietysti sääty-yhteiskunnan hyvin räikeä epätasa-arvo, mutta se ei missään tapauksessa ollut mikään rotukysymys. Ruotsalainen/ruotsinkielinen talonpoika, lampuoti tai renki oli herrojen edessä seistessään suurin piirtein samassa liemessä kuin suomalainenkin.

Joo, miten tämä puheenvuoroni liittyy sarjakuvaan? No, kai se jotenkin voisi liittyä: Suomenkin historiasta voidaan rakentaa ja on rakennettu mielikuvia myös sarjakuvan avulla.

Darzee:
Marvelin Mustaa Pantteria täällä onkin jo käsitelty, ja varsinkin Don McGregorin käsikirjoittamissa Jungle Action -lehdessä 1970-luvulla ilmestyneissä hahmon soolotarinoissa etnisiä suhteita käsitteleviä juttuja on paljon, Pantteri kohtaa mm. Ku Klux Klanin. (Siksi julkaisufoorumin nimi luo vähän tahatonta komiikkaa hienojen tarinoiden ympärille).

Kun tekijäksi sitten (ilmeisesti vastentahtoisesti) siirtyi Jack Kirby, siirtyi hahmo seikkailemaan vähän liiankin todellisesta maailmasta salaisiin käärmelaaksoihin ja muihin vastaaviin ympäristöihin. Ilpo Lagerstedt kartoitti tätä kehitystä jo 1990-luvun alussa suomalaislukijoille Supersankarit-teoksessaan. Ilmeisesti syynä tekijän vaihtumiseen oli kuitenkin proosallisesti McGregorin Pantteri-sarjojen heikko myynti poliittisesti tulenaraksi arvellun tematiikan sijaan.

Kapteeni Amerikan aisaparia Haukkaa on ainakin Jukka Laine käsitellyt eri ketjuissa. Hahmosta tarkoitettiin tasavertaista seikkailukumppania Kapulle, mutta jotkut pitivät sitä vain uutena muunnelmana populaarikulttuurin mustista palvelijahahmoista.

Myöhempinä vuosikymmeninä Kapteeni Amerikan historiaan on takautuvasti istutettu rasismitematiikkaa. Robert Morales kirjoitti minisarjan, jossa Kapulle voimat antanutta supersotilasseerumia yritetään maailmansodan raivotessa luoda uudestaan käyttämällä mustia sotilaita koekaniineina. Jukka tietänee tästäkin enemmän. Nuoret Kostajat -supersankariryhmässä on sitten mukana Kapteeni Amerikkaa vastaava nuori musta supersankari Patriootti, jonka historia limittyy tuohon Moralesin minisarjaan.

DC:n puolella Dennis O'Neilin ja Neal Adamsin tekemissä Vihreän Lyhdyn ja Vihreän Nuolen seikkailuissa sivutaan rotukysymystä kvaakkaajien hyvin tuntemalla tavalla, kun musta mies kysyy Lyhdyltä, miksi tämä auttaa oranssi- ja violetti-ihoisia tyyppejä ympäri avaruutta, mutta jättää huomiotta mustien syrjinnän maapallolla.

DC:n Musta Salama (jonka luoja Tony Isabella oli aiemmin kirjoittanut Marvelin Voimamiehen seikkailuja) on ensimmäisissä tarinoissaan slummien supersankari, joka puolustaa ränsistyneen kotikaupunginosansa asukkaita gangstereilta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu