Sarjakuvantekijöiden keskustelut > Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen

Kliseiden/perinteisen tarinankerronnan rikkominen

(1/3) > >>

iivana:
Mielessäni muhii keskiaikafantasiamaailmaan perustuva sarjakuva, jossa jonkin verran rikottaisiin perinteisiä kliseitä, juonimuotoja yms. Huono ideoija kun olen, tarvitsen vähän ehdotuksia  (ja tutut eivät ole keksineet enempää, joten turvaudun ammattilaisiin). Sen verran olen miettinyt, että

-tarinassa on (ensimmäinen) "päähenkilö" (lukijan annetaan ymmärtää että hän on päähenkilö), joka kuitenkin yllättäen kuolee heti ensimmäisessä kahinassa tai epämiehekkäästi (sairaus).
- (ensimmäinen) päähenkilö on paha/ilkeämielinen, ei hyvis. Kun hän kuolee, lukijat olettavat (toivottavasti) että hänen seuraaja olisi hyvis, mutta ei. Hänkin on pahis.
-jollain päähenkilöllä on joku erikoisuus/tapa/seksuaalinen fetissi, joka näkyy tarinassa. Jotain, jota ei ole vielä ollut sarjakuvamaailmassa.

Mitä muuta? Se mitä haen on samanlaisia kliseitä näiden edellämainittujen lisäksi, jotka voi muuttaa päinvastaiseksi, tai muita ideoita:
hyvä päähenkilö, päähenkilö elää koko tarinan ajan, päähenkilöllä ei ole valtakulttuurista (niin tarinan kuin lukijan) poikkeavia tapoja/outouksia.

(otan riskin että joku varastaa ideoita, heh-heh)

Reima Mäkinen:

--- Lainaus käyttäjältä: iivana - 01.08.2014 klo 10:10:49 ----jollain päähenkilöllä on joku erikoisuus/tapa/seksuaalinen fetissi, joka näkyy tarinassa. Jotain, jota ei ole vielä ollut sarjakuvamaailmassa.

--- Lainaus päättyy ---
Noi kaks edellistä on mielestäni ok, mutta tämä ei välttämättä mene laatikkoon kliseiden rikkominen. Päin vastoin. :)

Yleisohjeena voisi sanoa, että kirjoita ensten se tarina ihan "normaaliksi" fantsujutuksi. Joku juonihan siinä pitää kuitenkin olla. Siis ne tapahtumat miksi toivot ja uskot jonkun muunkin kuin äiskän viitsivän lukea sen alusta loppuun. Sitten kun tuo on valmis vois kääntää asioita joko yksi kerrallaan tai isommissa erissä päälaelleen. Esim ihmiset eläimiks ja eläimet ihmisiksi. Miehet naisiks ja naiset miehiks. Vahvat heikoiks ja heikot vahvoiks...

Lopuksi, muista että liian oudoksi ei saa mennä. Käsittääkseni jengi kuluttaa näitä juuri sen tuttuuden takia. Eli pienikin muutos, oikeassa paikassa, voi olla sellainen koukku mikä riittää. Onnea ja tsemppiä matkaan.  :)

EDIT:typo

tmielone:

--- Lainaus käyttäjältä: iivana - 01.08.2014 klo 10:10:49 ---
-tarinassa on (ensimmäinen) "päähenkilö" (lukijan annetaan ymmärtää että hän on päähenkilö), joka kuitenkin yllättäen kuolee heti ensimmäisessä kahinassa tai epämiehekkäästi (sairaus).


--- Lainaus päättyy ---

Tuli mieleen, että tätä on harrastettu ainakin leffoissa jonkin verran. Esim. Psykossa oletettu päähenkilö kuolee melko alussa ja To live and die in L.A. -leffassa päähenkilö ei selviä loppuun saakka. Mieleeni on jäänyt myös joku japanilainen leffa, jossa kostoretkellä oleva päähenkilö kuolee baaritappelussa leffan keskivaiheilla ja hänen taksikuskinsa(?) hoitaa kostamisen loppuun. Se oli hämmentävä ja yllättävä käänne.

Ei myöskään pidä unohtaa R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjaa, jossa päähenkilöitä kuolee hyvinkin yllättäen. Myös hahmojen hyvyys/pahuus vaihtelee tarinan edetessä. Martinin kirjallisista kyvyistä kertoo se, että tarinan alussa on esitelty joku tyyppi vastenmielisenä konnana, jota lukijan on helppo vihata ja muutaman kirjan jälkeen kaverista on muodostunut niin sympaattinen kuva, ettei lukija haluaisi hänen kuolevan. Yritän siis sanoa, että moniulotteiset hahmot olisivat myös hyvä korvike kliseille. Valitettavan usein fantasiakirjallisuudessa (ja kaikessa muussakin) hahmot ovat yksiuloitteisia ja ennalta-arvattavan tylsiä.

Minusta olisi mukava lukea sellaista fantasiatarinaa, jossa ihmiset uskovat lohikäärmeisiin ja vastaaviin otuksiin, mutta tarinassa ei niitä koskaan tavattaisi, sillä niitä ei todellisuudessa olisi olemassakaan. Sama koskisi taikuutta; olisi vain taikauskoa.


--- Lainaus käyttäjältä: iivana - 01.08.2014 klo 10:10:49 ---- (ensimmäinen) päähenkilö on paha/ilkeämielinen, ei hyvis. Kun hän kuolee, lukijat olettavat (toivottavasti) että hänen seuraaja olisi hyvis, mutta ei. Hänkin on pahis.

--- Lainaus päättyy ---

Voisihan tuon tehdä niinkin, että lukija kuvittelee päähenkilön olevan hyvis mutta tarinan edetessä paljastuukin, että todellisuudessa hän onkin pahis. Varmasti tätäkin käännettä on käytetty roppakaupalla, mutta voihan se päästä yllättämään jonkun lukijan.

Olen samoilla linjoilla Reiman kanssa, ettei kannata tunkea kaikkia anti-kliseitä samaan tarinaan, sillä silloin lukija valmistautuu odottamaan odottamatonta eikä mikään enää yllätä. 

CryingBlueRain:
Hyvä tarina ja riittävän moniulotteisesti kuvatut henkilöhahmot ovat ne pääasiat.

J Lehto:

Sankari - sidekick asetelman kääntäminen päälaelleen
niin että sidekick on se varsinainen sankari. On varmaan kyllä
tehty.

Muunnelma: Holmes ja Watson, mutta Watson ratkoo kaikki
ongelmat kun taas Holmes on avuton sählääjä. Kaikki kuitenkin
pitävät Holmesia nerona ja Watsonia pöljänä. Siinä olisi mielestäni
herkullinen lähtökohta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu