Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Kritiikki ja sarjakuva mediassa

Ilkeämielisen arvostelun hyvät puolet

(1/11) > >>

Antti Värtö:
Netissä on jonkin aikaa toiminut internet-sarjakuvia rankalla kädellä arvosteleva blogi Your Webcomic is Bad and You Should Feel Bad. Sen kirjoittaja esiintyy salanimellä John Solomon ja raatelee arvostelunsa kohteet palasiksi. Solomonin tyyli on brutaali: hän ei säästä yhtään iskua arvioidessaan inhoamiaan nettisarjakuvia. Hänen mottonsa tuntuu olevan "Jos et voi sanoa mitään pahaa, älä sano mitään". Tämä on johtanut moniin alatyylisyyksiin, kuten tarpeettomiin ad hominem-hyökkäyksiin; erityisesti PVP:tä haukkuessaan Solomon käyttää enemmän aikaa läskivitsien vääntämiseen Scott Kurtzin kustannuksella kuin varsinaiseen arvosteluun.

Silti Solomonin blogi on hyvin suosittu ja luen itsekin sitä säännöllisesti. Vaikka Solomon käy tarpeettomasti ihmisten kimppuun, oli hän pitkään ainoa*, joka kehtasi sanoa ääneen sen, mitä monet ajattelevat: monet sarjakuvat, suositutkin, ovat todella huonoja. Sarjakuvapiirit ovat pienet, joten harva haluaa ääneen haukkua toisia. Sarjakuvaharrastajien solidaarisuus tekijöitä kohtaan valitettavasti usein tylsistyttää arvostelun terän, ja siksi huonoistakin sarjakuvista etsitään lähinnä hyviä asioita arvosteluun. Tämä ei olisi muuten välttämättä niin vakavaa, mutta jos ongelmat ohitetaan, niin niiden voi taata toistuvan tulevaisuudessa.

Jos arvostelu sanoo suoraan, ettei tarinan henkilöihin saa syvällisempiä ulottuvuuksia pelkästään sillä, että heille tapahtuu pahoja asioita, niin aloitteleva sarjakuvakirjoittaja osaa ehkä välttää tuollaista mokaa itse ja kenties pohtii hieman kauemmin hahmojensa luonteita. Mikäli arvostelussa haukutaan hahmojen kasvoilla olevia ruudusta toiseen toistuvia ilmeitä, saattaa itse kukin katsoa omia piirroksiaan ja pohtia, josko vaihtelu todellakin virkistäisi.

Pelkkien ruusujen ojentaminen ei saa ketään kehittymään. Vaikka risuilla ei tarvitse suoranaisesti ruoskia á la Solomon, on niiden antaminen tärkeää. Sarjakuva, joka on edelleen lapsipuoli taiteitten keskuudessa, tarvitsee mielestäni erityisen paljon kriitikkoja, jotka uskaltavat myös sanoa, milloin jokin ei toimi.


* Nyttemmin Solomon on inspiroinut muutamaa hillitympää bloggaajaa myös tarttumaan samoihin aiheisiin: You and Me and Mary Sue kirjoittaa lähinnä nettisarjakuvan tekijöistä sekä heidän sekoiluistaan Internetin ihmemaassa; Your Webcomic Can Still Be Saved antaa neuvoja sarjakuvan tekemiseen osoittaen tyypillisiä virheitä ja opastaen parempia tapoja.

muokkaus: korjasin linkin toimivaksi

pertti jarla:
Minulla toi eka linkkisi ei toiminut, tässä toimiva Your Webcomic is Bad. Tekijän persoonaan tai ulkomuotoon puuttuminen on täysin turhanpäiväistä, mutta kyllä itse tekeleen kritiikki on arvokasta herkkua. Tottakai jokaiselle tekijälle on hyödyllistä saada asiantuntevaa palautetta, en tajua "kriitikot on sairaita" -tyyppistä valittamista. V---ileva sävy ei sinänsä ole kovin hyvä asia, toki se viihdyttää lukijoita mutta saattaa estää tekijää itseään ottamasta kritiikkiä onkeensa. Mutta tottakai netti- ja muitakin sarjakuvia saa lukija haukkua. Eikös se ole aika fasistista vaatia että vain positiivisia mielipiteitä saa esittää?

Antti Värtö:
Korjasin linkin nyt toimivaksi, kiitos huomautuksesta.


--- Lainaus käyttäjältä: pertti jarla - 02.09.2007 klo 10:13:20 ---Eikös se ole aika fasistista vaatia että vain positiivisia mielipiteitä saa esittää?

--- Lainaus päättyy ---
Vaikkakin Solomonin blogin kommenteista löytyy kasoittain ihmisiä, jotka vaativat juuri tuota, niin itse en viitannut heihin. Tarkoitin vain, että ajatustapaa "ainoastaan positiivista palautetta" tunnutaan pitävän kirjoittamattomana sääntönä sarjakuvapiireissä.


--- Lainaus käyttäjältä: pertti jarla - 02.09.2007 klo 10:13:20 ---V---ileva sävy ei sinänsä ole kovin hyvä asia, toki se viihdyttää lukijoita mutta saattaa estää tekijää itseään ottamasta kritiikkiä onkeensa.

--- Lainaus päättyy ---
Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä. Haukkua saa, mutta se kannattaa tehdä kannustavasti, ettei arvostelun kohde ajattele koko kirjoituksen olevan vain hyökkäys hänen henkilöään kohtaan.

keijoahlqvist:

--- Lainaus käyttäjältä: Antti Värtö - 02.09.2007 klo 10:01:23 ---Silti Solomonin blogi on hyvin suosittu ja luen itsekin sitä säännöllisesti. Vaikka Solomon käy tarpeettomasti ihmisten kimppuun, oli hän pitkään ainoa*, joka kehtasi sanoa ääneen sen, mitä monet ajattelevat: monet sarjakuvat, suositutkin, ovat todella huonoja. Sarjakuvapiirit ovat pienet, joten harva haluaa ääneen haukkua toisia. Sarjakuvaharrastajien solidaarisuus tekijöitä kohtaan valitettavasti usein tylsistyttää arvostelun terän, ja siksi huonoistakin sarjakuvista etsitään lähinnä hyviä asioita arvosteluun. Tämä ei olisi muuten välttämättä niin vakavaa, mutta jos ongelmat ohitetaan, niin niiden voi taata toistuvan tulevaisuudessa.

Pelkkien ruusujen ojentaminen ei saa ketään kehittymään. Vaikka risuilla ei tarvitse suoranaisesti ruoskia á la Solomon, on niiden antaminen tärkeää. Sarjakuva, joka on edelleen lapsipuoli taiteitten keskuudessa, tarvitsee mielestäni erityisen paljon kriitikkoja, jotka uskaltavat myös sanoa, milloin jokin ei toimi.

--- Lainaus päättyy ---
Onhan se ongelma että kaveri suuttuu jos sen kehuttua tuotantoa kritisoi. Joku on herkkä ja masentuu pienestä, ei tee mieli ottaa riskiä että päähän potkittu nuori hylkää ainoan purkautumiskanavansa.

Sarjakuvan tekeminen hyvin on vaikeata joten tekee mieli tukea kaikkia yrityksiä. On vaara että vaatii yhdeltä sarjalta mahdottomia - että kritisoi pitkin ja poikin huomaamatta että jos kaikki moitteet ottaisi huomioon, sarjakuvasta ei jäisi jäljelle kuin käppyräinen raato. Tulisi aikuisten lasten realistisen tyylitelty vakavan koominen ketäänloukkaamaton epäkohtiin pureutuva arjen pieniä asioita hienovaraisesti valottava räiskyvä toimintasarjakuva.

Haluan lukea sen heti!

Joo. Mutta jämähtäneitä pitäisi tökkiä kehittymään.

Sarjakuvantekemisen pitää olla palkitsevaa jotta tulos olisi hyvä. Tuo "sarjakuvasi on huono ja sinun pitäisi kärsiä sen takia" -lähtökohta on perseilyä.

Ossi Hiekkala:
Varsin tympeä blogi. Osoittaa suunnattomia palleja ladella rumia sanoja nimimerkin takaa. Tällaisia ilkeyksiin perustuvia sivuja löytyy ja ne ovat ei-niin-yllättävästi suosittuja. Ihmisillä on kai joku perustarve vahingonilolle ja päästä purkamaan pahaa oloaan olemalla ikäviä. Mitään opettavaa tai kehittävää tuollaisessa ei ole.

Amatööreille ilkeily osoittaa yhtä paljon luonnetta kuin koulukiusaajilla yleensä. Ammattilaisille voi olla ilkeämpi. Heillä on oltava ja yleensä onkin kovempi nahka mutta mitä iloa on siinä, että harrastuksekseen sarjakuvia tekevälle on vittuiltava? Ei sellaisesta kehity kukaan. Minä olen ollut melkoisten kovanaamojen opissa eikä kukaan heistä sortunut tuollaiseen. Asiat sanottiin suoraan mutta asiallisesti.

Sitä paitsi, mitä saisivatkaan aikaan Oscar Wilden, Winston Churchillin tai Groucho Marxin kaltaiset ilkeilyn mestarit, joiden ei tarvinnut turvautua törkeyksiin. He saivat loukkauksenkin kuulostamaan kehulta, mihin eivät tällaiset John Solomonit ikinä pysty.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu