Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Amerikkalaiset sarjakuvat

Dave McKean

<< < (2/4) > >>

Rmäki:
Cages on oikein vakuuttava esitys -- McKeaniin tutustuneille ei kuvallinen loistokkuus toki mikään yllätys ollut, mutta itse ällistyin käsikirjoituksen tasosta kovasti. Saattaa olla paras McKeanin teos, paljon herra Punssia parempi.
"Tikittävät kuvat" on ihan vänkä, joskin kepoisempaa tarinointia sisältävä kokoelma.  Näiden lisäksi McKean on myös piirtänyt sarjakuvantapaisia Iain Sinclairin "Slow Chocolate Autopsy" -kirjaan, joka oli kyllä sangen hämmentävä lukukokemus.
Rmäki

roju:
Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen kirjastosta löytyy joku McKean -harvinaisuus, pienipainoksinen kirja, johon on koottu hänen eri tekniikoillaan tekemiä sarjakuvanovelleja. Erinomaisen mielenkiintoinen opus.

Cages on hyvä, mutta sen sivuvaikutukset karmeita. Rannan Ville toipui säällisessä ajassa, monet tekijät ei näköjään milloinkaan. Herrajjumala niitä pikku-mäckiinejä RIITTI 90-luvulla!

McKeanin visuaalisesta otteesta tykkäävien kannattais ehkä tsekata myös Stefano Ricci, saksalaistunut italialainen. Stooria vähän, mutta sekatekniikalla toteutetut kuvat ovat mielenkiintoisia. Etenkin Depot Noir-luonnoskirjat. Yksi löytyy Galleria Jangvan kirjastosta, ja on niitä muihinkin kirjastoihin saattanut päätyä, sen verran hyvin kirjoja myytiin vuoden 2000 näyttelystä ja festareilla.  (Yritin googlata, mutta ei löytynyt omaa portfoliota. Lisäksi löytyi samannimiset bassolaulaja ja solmiosuunnittelija... no, jotain kuvia löytyy kustantajan sivuilta: http://www.fremok.org/livres/anita.html )

MarkZero:

--- Lainaus käyttäjältä: roju - 20.06.2005 klo 10:38:38 ---Cages on hyvä, mutta sen sivuvaikutukset karmeita. Rannan Ville toipui säällisessä ajassa, monet tekijät ei näköjään milloinkaan. Herrajjumala niitä pikku-mäckiinejä RIITTI 90-luvulla!

--- Lainaus päättyy ---
Tuo on kyllä totta, onnea kaikille yhä toipuville. Toisaalta tuo sarjisten teko maalaus- ja sekatekniikoin ja muutenkin kokelevammin oli tuohon aikaan aika yleistä maailmalla. Sienkiewicz/Millerin Elektra Assassin tais olla eka tuon tyylin opus jonka näin ja oli alan vaihto lähellä. McKeanin maalatuista omat suosikkini ovat Violent Cases, Arkham Asylym ja Signal to noise. Cages pitää kyl jossain vaiheessa lukea.

Viimeaikoina McKean on tosiaan keskittynyt elokuvapuoleen. Piti ihan tsekata mitä sille Mirrormask-projektille kuuluu ja siellähän oli paljon tavaraa jota en ollut nähnyt. Ensi-ilta on syksyllä, saa nähdä tuleeko tänne saakka. Hämmentävän komeaa jälkeä, toivottavasti ei mene liian kokeellisen puolelle. Hyvin omaperäistä joka tapauksessa.
http://www.sonypictures.com/movies/mirrormask/

Marko

VesaK:
Lisäksi Daavi on tehnyt aika runsaasti musiikkivideoita ja levynkansikuvituksia. Mirror mask-produktiosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa neilgaiman.com :ista (päiväkirja eli journal-osio).
Epäilen kyllä vahvasti, että jos ei tule R&A:han Peilinaamiota niin sitten ko. elokuva tulee vain videolle. Tallinnassa kyllä saattavat sen ottaa ohjelmistoon, siellä Finnkinon omistamassa Cocacolapalatsissa esitettiin mm. Bilalin Immortel...   

JV:

--- Lainaus käyttäjältä: roju - 20.06.2005 klo 10:38:38 ---Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen kirjastosta löytyy joku McKean -harvinaisuus, pienipainoksinen kirja, johon on koottu hänen eri tekniikoillaan tekemiä sarjakuvanovelleja. Erinomaisen mielenkiintoinen opus.

Cages on hyvä, mutta sen sivuvaikutukset karmeita. Rannan Ville toipui säällisessä ajassa, monet tekijät ei näköjään milloinkaan. Herrajjumala niitä pikku-mäckiinejä RIITTI 90-luvulla!


--- Lainaus päättyy ---

Se TTVO:n kirjastosta löytyvä teos on juuri Pictures that tick ( minun tyttöystävän sinne tilauttama, heh..). Pictures that tick oli minulle aika suuri pettymys, kun odotukset olivat niin taivaissa, niissä McKEan on testaillut erilaisia kerronnan muotoja ja pyrkinyt löytämään sarjakuvan avantgardea, mutta loppujen lopuksi ne ovat aika samoja kerronnan tekniikoita kuin hänen muissakin teoksissaan. JA tarinat tosissaan ovat aika mitäänsanomattomia - muutama hyvä pidempi, tekstitön, mustavalkoinen kertomus siinä on.

Siitä onko McKeanilla ollut negatiivinen vaikutus sarjakuvantekijöihin voi olla montaa mieltä. On selvä, että McKeanin vahva visuaalinen tyyli on saanut lukemattomia jäljittelijöitä - minusta se on paljon näkyvämpi ilmiö muun kuin sarjakuvan piirissä: levynkansissa sun muussa kuvankäsittelykuvastossa. varmasti se sai monet tarttumaan pensseleihin ja yrittämään "kuvataiteelista" sarjakuvaa, mutta silloinhan on kyse tekijän kuvallisista kapasiteeteista sekä siitä kuinka hallitsee sarjakuvakerronnan.

McKEan itse katsoo varhaisien, maalattujen sarjakuviensa epäonnistuneen sarjakuvina. Hänen mielestään maalatut sarjakuvat hidastavat liikaa sarjakuvan luonnollista flow'ta, ja sitä kautta hän päätyikin tekemään pelkistetympää kuvaa. Tuosta asiastahan Scott McCloud'kin on teoretisoinut... Minulle McKean on ollut ehkä liiankin suuri vaikuttaja, aikanaan enemmän visuaalisella tasolla, myöhemmin eräänlaisena idolina, jonka renessanssi-taiteilijuutta sopii vain ihailla.

Ja haastatteluista, joihin viittasin, löysin hengenheimolaisen pohdinnoissa sarjakuvan kehitysmahdollisuuksista. Vaikka tyylistäni ehkä voikin löytää yhtymäkohtia McKeaniin, on hänen vaikutus enemmän siinä asenteessa ja halussa kokeilla ja testailla sarjakuvailmaisun mahdollisuuksia, ja ottaa sarjakuva omana taiteenaan, ei vain tarinankerronnan välineenä.

Minusta McKeanin, Sienkiewitzin ja kumppanien sarjakuvakokeilut jäivät vähän puolitiehen, minusta harvat ovat jatkaneet heidän kehittelemiään kerronnallisia keinojaan. Maalattu sarjakuva usein on vain konventionaalista sarjakuvaa. David Mack on tietysti uusimmissa Kabukeissaan tehnyt aika huikeita kerronnallisia innovaatioita.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu