Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Omakustanteet ja underground

Glömp 6

(1/7) > >>

Hanna:
Palkkapäivän kunniaksi päätin tukea suomalaista sarjakuvaa ja ostin Glömp 6-antologian, joka on nähtävästi ilmestynyt vast’ikään. 161-sivuinen opus osoittautui varsin tyylikkääksi ja mielenkiintoiseksi paketiksi upeita ulko- ja sisäkansiaan myöten. Suurin osa tarinoista oli hyviä ja persoonallisia eri tyylilajien edustajia, vain muutama juttu (mm. ”Päivä rannalla” ja ”Aloita taikinasta” [kuvitettu ruokaresepti, so what?] ) ei iskenyt ollenkaan. Mukana oli myös muutama tämän vuoden Kemin albumissa / loppukilpailussa mukana ollut työ, joista ”Keijon kodinkone” oli erityisen hyvä. Pidin yksinkertaistetun hauskasta piirrosjäljestä ja sarkastisesta tarinasta; tämän kun näkisi vielä väreissä! Jollakin tavoin Glömp 6 innosti itseänikin taas piirtämään pienen tauon jälkeen. Tässäpä kirja, jonka mielellään laittaa hyllyynsä näkyvälle paikalle :)  

Muutkin Glömpin lukeneet, kommentoikaa! Glömpin voisi varmasti myös arvostella Kvaakissa, ellei se sitten jo olekin työn alla.

Pepe:
Olin kyllä pettynyt Gömp Kutoseen.

Sisällöttömiä tarinoita, joista harva jäi visuaalisuudestaankaan mieleen. Mutta eniten huolestuttaa se, että nykysarjakuvassa sisältöä ei tunnu olevan juuri nimeksikään. Missä ovat lahjakkaat kirjoittajat, joilla on tunnetta, tietoa, omaperäisyyttä ja ENNEN KAIKKEA pitkäjänteisyyttä tehdä oikeasti merkittäviä juttuja, jotain aivan muuta kuin tällaista vaivaannuttavaa ajatuksenvirtaripulia.

En sisällöstä kirjoittaessani nyt tarkoita mitään "selkää, perinteisesti rakennnettua juonta", vaan ihan sitä, että juttujen takaa paljastuisi edes jokin kantava ajatus tai idea, joka oikeuttaa jutun olemassaolon. Glömp 6 oli täynnä mielivaltaista näpertelyä ja turhauttavaa lahjattomuutta ja koko teos antaa kyllä kotimaisesta vaihtoehtosarjakuvasta todella vaisun kuvan.

Jutuista ainoastaan Jenni Ropen ja Ville Rannan työt jäivät mieleen.  Molemmissa minua viehätti jonkinlainen naivii, runollinen lähestyminen elämään. Ropen töissä kuva ja sana ovat enemmän kuin osiensa summa. Rannan työssä oli taas ihastuttavaa, muttei liian itsetarkoituksellista, boheemia meininkiä. Mitään ei selitellä, hommat vain lipuvat eteenpäin ja kaiken takana on kuitenkin vakava pohjavire, joka puhuttelee lukijaa(ainakin minua) myös syvemmillä tasoilla.
Ja ennen kaikkea, siitä puuttui Rannan esikoisalbumista Sateesta tuttu halpa ja täysin yhdentekevä symboliikka, jolla yritettiin peittää epätoivoisesti Sateen täydellistä sisällöllistä onttoutta.

Niitä muita juttuja en voi tässä oikein eritellä, koska ne yhdentekevät lörinät häipyivät toisesta korvasta ulos samantien ne luettuani...

Pepe

Hanna:

--- Lainaus käyttäjältä: Pepe - 12.07.2004 klo 00:39:39 ---Mutta eniten huolestuttaa se, että nykysarjakuvassa sisältöä ei tunnu olevan juuri nimeksikään.

...juttujen takaa paljastuisi edes jokin kantava ajatus tai idea, joka oikeuttaa jutun olemassaolon.

--- Lainaus päättyy ---

Tästä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, vaikka muuten käsityksemme Glömpistä menevätkin näemmä ristiin. Itsekin kaipaisin "kunnon tarinaa" ja koko roskan kokoavaa punaista lankaa; tällaisia sarjakuvia näkee aivan liian harvoin kotimaisia ns. vaihtoehtosarjakuvia lukiessa. Hyvä (tai huono, miten vaan) esimerkki idean puuttumisesta oli Glömpissä mielestäni "Eläinten ääniä", josta en hyvällä tahdollakaan löytänyt päätä enkä häntää enkä itse asiassa juuri mitään sarjakuviinkaan viittaavaa.

tomu:
En täältä loman keskeltä nyt jaksa yksilöllisesti teille vastailla, mutta tässä muutamia ajatuksia...

Glömp on teematon julkaisu ja sellaisena se tulee pysymäänkin. Tämä on valittu tie, johon ihmisten on aina helppo puuttua - "sillisalaatti" on kovin yksipuolinen määritelmä... todellisuudessa kokonaisuus toimii paremmin toisaalla, huonommin toisaalla. Yhtenäisyyttä julkaisuun koetan hakea ryhmän samanhenkisyydestä sekä selkeästä ulkoasullisesta kokonaisuudesta. Välillä tämä toimii paremmin, välillä taas ei. Tarinoiden pidentäminen on ollut tekeillä jo useamman numeron ajan. Tuntuu kuitenkin siltä, että tekijöiden toimesta novellien keskipituus tulee jäämään kymmenen sivun tietämille, mikä tekee taiton rytmityksestä hankalaa. Toimituksellisia pelinappuloita ei siis kovin paljoa ole.

Glömpin yhtenä tarkoituksena on tuoda esiin uusia tekijöitä, tarjota ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia saada sarjoja esille. Tähän liittyen julkaisu kiertää vuosittain vajaat kymmenkunta tapahtumaa Suomessa ja ulkomailla ja tarjoaa näin myös jonkinlaista laajempaa näkyvyyttä tekijöilleen. Edelleen, albumi toimii tekijöille kasvualustana, jossa kehittyä ja kokeilla uutta. Nyt kuudenteen numeroonsa ehtinyt sarja EI ole minulle enää mikään numero numerolta ilmestyvä lehti, vaan pikemminkin kivireki -tyylinen projekti, jolla koetan vetää tekijöitä kehittymään julkaisun mukana - osa piirtäjistä tähän on reagoinut, osa kenties ei. No, toivoani en menetä.

Mitäs muuta... Niin, antologia julkaistaan ilman taloudellisia intressejä, halvan hinnan ollessa tapa tulla lähemmäksi lukijoita. Yksi tärkeimpiä tarkoituksia onkin koettaa saada Glömpin edustamalle sarjakuvalle yleisöä. Suurin osa lukijakunnastamme EI ole sarjakuvan parissa ikänsä kasvanutta alan peruskuluttajaa (mihin vaikkapa itse kuulun), vaan ilmaisumuodon muiden taidemuotojen kautta löytänyttä kulttuuritallaajaa. Yksi tehtävä siis on edelleen herättää ja kasvattaa lukijoita tässä sarjakuvan kannalta kääpiövaltiossa.

Myönnän, että Glömpissä varmasti näkyy oma suht' vapaa suhtautumiseni sarjakuvaan ja tekemiseen ylipäänsä. Poimin julkaisuun diktaattorina mukaan vain sitä miltä minusta kulloinkin tuntuu ja suhtaudun tekijöihin usein yksilöllisesti. Vanha motto "kusipäitä ei julkaista" pitää kai kyllä edelleen... tärkeää on tuntea tekijäkaarti henkilökohtaisesti jollain tavalla. Kai sitä voisi saada aikaan Glömp6:tta huomattavasti paljon tasokkaamman julkaisun pyytämällä mukaan kaikki Suomen eturivin piirtäjät... en kuitenkaan näe siinä tekijöiden kannalta hyötyä saati itseni kannalta palkitsevaa. Kaiken lisäksi moisen julkaisun identiteetti on yhtä tukevalla pohjalla kuin mainostoimiston rakentama brändi. Tarkoitus on toki tuottaa lukijalle hyviä ajattomia julkaisuja... jossain vaiheessa vedän kuitenkin rajan toimitukselliselle runkkaukselle ja siirryn miettimään tulevia projekteja. Tuollaisen 160-sivuisen albumin koostaminen kaupan hyllylle asti on minulle taustalla etenevä lähes puolivuotinen projekti. Sen venyttäminen pidemmäksi johtaisi varmasti siihen, että heittäisin julkaisun jorpakkoon ja etsisin itselleni pään kannalta terveellisempiä puuhia. Kaivoon kannattaa siis jättää illalla hiukan vettä, että se yön aikana taas täyttyisi.

Mutta, mutta... keskustelkaapa lisää, seuraan mielenkiinnolla ja välitän kommenttejanne edelleen tekijöille.

Lisää albumista:

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=9;action=display;threadid=1217

Axuz:

--- Lainaus käyttäjältä: tomu - 14.07.2004 klo 00:48:43 ---Tarinoiden pidentäminen on ollut tekeillä jo useamman numeron ajan. Tuntuu kuitenkin siltä, että tekijöiden toimesta novellien keskipituus tulee jäämään kymmenen sivun tietämille, mikä tekee taiton rytmityksestä hankalaa.
--- Lainaus päättyy ---

Mikä siis olisi ihanne-/toivepituus?


--- Lainaus ---Glömpin yhtenä tarkoituksena on tuoda esiin uusia tekijöitä, tarjota ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia saada sarjoja esille... Myönnän, että Glömpissä varmasti näkyy oma suht' vapaa suhtautumiseni sarjakuvaan ja tekemiseen ylipäänsä. Poimin julkaisuun diktaattorina mukaan vain sitä miltä minusta kulloinkin tuntuu ja suhtaudun tekijöihin usein yksilöllisesti. Vanha motto "kusipäitä ei julkaista" pitää kai kyllä edelleen... tärkeää on tuntea tekijäkaarti henkilökohtaisesti jollain tavalla.
--- Lainaus päättyy ---

Eli tarkoittaako tämä nyt sitten, että Glömppiin on mahdotonta uuden tekijän saada sarjakuvia, jos ei henkilökohtaisesti Tomua tunne?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu