Toinen osa on sekä kepeä että traaginen. Sarjan huumori puree minuun hyvin. Kiinnostavasti Rimuru kohtaa ennustetun ”luvatun henkilönsä”. Juoni tosin lähtee eri suuntiin kuin odotin. Odotin, että liman seikkailuja olisi enemmän, enkä arvannut kaupungin isoa laajenemista ja luvatun henkilön merkitystä Rimurulle. Tätä henkilöä olisi saanut olla minusta huomattavasti enemmän...
Lopussa olevaa kääntäjän huomautusta sivulle 189 en löytänyt.
Kolmannen osankin hommasin ja aloin lukea. Jees, nyt selviävät ensimmäisen osan aivan alun (värisivujen) unessa vilahtaneet hahmot. Suuren vaaran uhka kasautuu idyllisen kaupungin ylle. Pokkarin alussa hahmojen esittelytekstit ovat liian pienellä, en näe lukea niitä ilman suurennuslasia.
KJH:n neljäs osa luettu. Sarja on muuttunut alun jälkeen paljon. Maailma laajenee, uusia hahmoja ja rotuja vyörytetään näyttämölle tiuhaan tahtiin ja päähenkilö saa yhä voimakkaampia kykyjä. Asioita tapahtuu ehkä liiankin nopeasti, tai ainakaan itse en oikein ehdi sulatella niitä. Minun pitää vähän väliä taaksepäin ja tarkistaa että kuka tämä hahmo olikaan ja että mikäs ero vaikkapa Örkkituholla ja Örkkiruhtinaalla on. Päähenkilö on silti luonteeltaan edelleen erittäin viihdyttävä ja samaistuttava ja ihmismuodossa hupaisan hämmentävän näköinen. Tämän takia seuraan sarjaa yhä.
Olisin kaivannut etenkin kahta hahmoa lisää sen sijaan että olisi tuotu taas uusia hahmoja kuvioihin:
Rimurun kiinnostavaa ”luvattu henkilöä” käytettiin minusta aivan liian vähän. Tämä oli minulle iso pettymys.
Lohikäärme Veldoran vapauttaminen on unohdettu: miksi hänen pitää edelleen olla siellä missä on? Ja eikö Rimurun omatunto kolkuta siitä, että hän on osittain syyllinen jättien tuhoon? Minusta nämä ovat tärkeitä asioita, jotka pitäisi edes mainita. Loharista myös luulisi olevan apua taistelussa örkkejä vastaan.
Viitososassa on pitkä ja erittäin jännittävä taistelu! Melkoinen yllätyskin siinä tapahtui. Tykkäsin muutenkin siitä kun välillä tarina viipyi samassa paikassa pidempään. Mainio pokkari.
Yksi asia pahiksissa kiinnittää huomion.
Pahikset eivät lopulta ole ollenkaan niin pahoja kuin lukija aluksi luulisi. Monet heistä ryhtyvät yhteistyöhön Rimurun kanssa ja jopa katuvat pahoja tekojaan. Poikkeuksena tähän ilmiöön taitavat olla demoniruhtinaat läheisine kätyreineen...
Osassa 11 Rimuru vapauttaa Shizun oppilaat kirouksestaan. Minun makuuni monia isoja asioita tapahtuu liian helposti samalla kun jotkin perusasiat ovat kummallisen hankalia. Etenkin Henkien kodin sijainnin tietäminen on vahvoille olennoille oudon vaikeaa, vaikka se sijaitsee maantieteellisessä paikassa lähellä eikä missään toisessa ulottuvuudessa. Henkien päästäminen lapsiin tuntuu liian helpolta, joskin todennäköisesti yksi myöhemmin selviävä yllätys tapahtuu viimeisen lapsen kohdalla.
Osa 12 on tavallista yllättävämpi ja jännittävämpi, koska siinä sankarit kohtaavat aitoja kuolemanvaarallisia uhkia. Rimurun taikakykyjä rajoitetaan vahvalla suojakentällä kun hän taistelee paladiinien johtajaa vastaan ja hän on aivan helisemässä! Samaan aikaan hänen valtionsa joutuu hirviöitä vihaavan Falmuthin valtion voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Tämä oli paras pokkari pitkään aikaan.
En ole aiemmin ehtinyt kommentoida KJH 13:a ja 14:ää. Niissä meno menee hurjaksi ja myös vastenmieliseksi.
Voimakkaat hyökkääjät estävät suojakentällä Rimurun kaukosiirtymisen Rimurun kaupunkiin ja tappavat kaupungissa monia kaupunkilaisia ja yhden sarjan päähenkilön. Murheellinen Rimuru kuitenkin kuulee vanhasta legendasta, jonka mukaan surmaamalla yli 10 000 (!) vihollista hän voi muuttua demoniruhtinaaksi ja herättää ”sielujen ravinteilla” ystävänsä henkiin. Niinpä Rimuru ryhtyy surmaamaan kaupunkia uhkaavaa ihmisten jättiarmeijaa! Sitä ennen Hakuroo ja Geld surmaavat toisesta maailmasta tulleet vastustajat.
En pidä tästä murhaamisesta. Sympatiani ja samaistumiseni Rimurua kohtaan laskee. :( Toisaalta viihdyttää suuresti, kuinka järjettömän vahva päähenkilölimasta on tullut. Kun hän menettää tajuntansa joukkosurmaamisen vaatiman taikuuden jälkeen, hän loitsii vartijakseen ikivanhan arkkidemonin! :laugh: