Ole hyvä, Oiyahe. Minullekin oli yllätys, että eri nimiä löytyi noin monta. Myrskytaivas, Myrskytuuli ja Myrskypilvi menivät minulla samaksi, ja Nopsajalkaa en ollut aiemmin edes huomannut.

Mieleeni tulee myös, että ehkä sarjoja suomennettiin välillä saksasta ja välillä norjasta ja kenties hevosta kutsuttiin eri kielissä eri tavoin. Kuitenkin Hopeanuolen toimituksen olisi pitänyt valvoa, että nimi ei vaihdu täällä! Uskon, että saksaksi se on aina sama – pitääpä selvittää se netistä kun joskus ehdin. Saksan lukeminen sujuu minulta ihan hyvin.

LISÄYS: Laitan tähän huvikseni vielä kolme skannia sankarimme hevosesta eri nimillä. Viimeisestä kuvasta selviää myös Pekan ratsun suomalainen nimi! Se mainitaan todella harvoin.

Näyttäisi olevan numerossa 2/84, hänelle merkitty layout (varmaankin merkityksessä "breakdowns") ja Terry Austin on tussannut.
Saman numeron ja 5/84 kannet on myös hänen lyijykynäilemiä, toisen on tussannut Austin, toisen Bob Wiacek.
Ja näköjään Kadonneen aarteen metsästäjien sarjakuvasovituksen kansi on Chaykinin maalaama.

Totta tuo 2/84! Hyvä kun korjasit. Minulla kyllä on nämä suomalaiset lehdet, mutta katsoin vain Indiana Jones Wikipediasta täältä, että Chaykinin piirtämä seikkailu julkaistiin alun perin Marvelin lehdessä numero 6. Koska suomalaisiin julkaisuihin mahtuu kaksi jenkkilehteä, oletin tarkistamatta, että kuutosnumppa olisi ollut suomalaisessa lehdessä 3/84. Näköjään sitten tarinoita ei julkaistu täällä aivan alkuperäisessä järjestyksessä.

Tiesin kansien tekijät. Chaykin on myös taitava maalari. Suomalaiselta Indyville-sivulta (jota päivitetään kivasti) muuten näkee kotimaiset kansikuvat hyvin.

Faktasarjakuvat tietysti, ja tällaiset "piirroskirjat" vai miksi noita Sudenpentujen käsikirjoja jne. nimittäisi, mutta alkujaan tulin miettineeksi, että tuo on voinut aiheuttaa ihmetystä, jos jossain esim. Suomeen tuodussa sarjassa on vehje, jolla on paikalliseen lankapuhelimeen ja postimyyntiluetteloon verrattuna aivan scifi-ominaisuuksia, mutta sarjan tyylilaji on silti realistinen, silloiseen nykypäivään sijoittuva ja arkipäiväinen, ja siihen suhtaudutaan kuin joka toisen kodin laitteena kuin levysoittimeen.

Tuorein Willer hankinta Italiasta Todella hieno kirja. Suosittelen kaikille Civitellin ihailijoille.

Varsinaista sarjakuvaa ei tule mieleen, mutta semmonen kuin Pelle Pelottoman käsikirja - tiedettä ja keksintöjä oli tehty Ranskassa muistaakseni 1990-luvun alussa ja julkaistu suomeksi 1996 (kun internetti oli jo hyvää vauhtia valtaamassa alaa), niin siinä esiteltiin tietoverkkoja ja selvä Minitel siinä näytettiin, vaikka internetistä puhuttiin. Kirja tuli vastaan kun keräsin matskua Pelle-kirjaani Keksintöjä Ankkalinnasta – Tiedettä ja teknologiaa Carl Barksin tarinoissa.

Timo