Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Aku Ankka ja kumppanit

Aku Ankan taskukirja

<< < (2/383) > >>

pasoleati:
Tarkennetaan hieman. Olen 31-vuotias ja aloitin taskarien lukemisen n. 1983. Kovempi lukuinto tuli sitten muutama vuosi myöhemmin. Eli nämä ensimmäiset taskarit tuli ensimmäisen kerran luettua sitten myöhemmellä iällä, eli tuo lapsuuden-/nuoruudenmuistot teoria ei kyllä päde. Välillä 77-113 oli kyllä huonojakin, mutta kyllä se pesee vaikkapa välin 200-250 ihan mennen tullen.

Vitosen jutut ovat ihan uppo-outoja, eivät kuulu taskariin. Ehkä narkkarit r.y:n jäsenlehteen.

Flemming Anderseniä sietää hetkittäin, vaikka enempi rappioalkoholismin esitaistelijoilta hänen hahmonsa vaikuttavat.

Ehkä tuo ns. nykyaikaistuminen on tappanut taskarien tason.  Mikäli nykyaikakaistuminen tarkoittaa aivottoman koheltamisen ja väkämielisyyden ylistystä, niin eipä taida olla kovinkaan tolkullista touhua.

Ennen piirroskerronta oli rauhallista, nyt monet ruudut näyttävät vääristyneiltä, suorastaan rappiotaiteelta.

pasoleati:
Naulan kantaan, absolutistina en voi sietää noita rappiotaiteilijoiden tekeleitä!

Täin tuossa äskettäin vertailua uusien ja vanhojen taskarien välillä ja muutama olennainen ero paljastui. Painopaikan muuttaminen Saksaan muutti värejä selvästi huonompaan (yliampuvaan) suuntaan. Toiseksi, suurin osa uusista piirtäjistä kikkailee ruutujen koolla ja muodolla aivan liikaa. Hyvä verrokki kunnollisen ja rappion välillä löytyy taskarista 269 jossa ensimmäisenä on mestarillisen Luciano Gatton tarina. Ruudut ovat symmetrisiä, piirrosjälki selkeää ja terävää. Esim. Flemming Andersen vääristelee ruutuja aivan mielivaltaisella vimmalla ja hahmot ovat välillä ihan tunnistamattomia. Yksityiskohdat ovat tehty hutaisten.

Manittakoon vielä, että eräs vähän päälle parikymppinen tuttu on myös sanonut ihan samaa. Ja näin ennen kuin hän on ollut tietoinen minun näkemyksistäni eli hän ei ollut samaa mieltä vain varmuuden vuoksi.

Jukka Koivusaari:

--- Lainaus käyttäjältä: pasoleati - 10.10.2004 klo 19:52:21 --- Painopaikan muuttaminen Saksaan muutti värejä selvästi huonompaan (yliampuvaan) suuntaan.

--- Lainaus päättyy ---

 Varsinkin joka toisella aukeamalla.


--- Lainaus käyttäjältä: pasoleati - 10.10.2004 klo 19:52:21 ---Toiseksi, suurin osa uusista piirtäjistä kikkailee ruutujen koolla ja muodolla aivan liikaa.

--- Lainaus päättyy ---

 Kolmanneksi, ilmestymisväli on tihentynyt. 70-luvulla niitä tuli kolme tai neljä vuodessa , nykyään taitaa ilmestyä uusi joka kuukausi.
Joukkoon mahtuu väkisinkin enemmän tusinakökköä.
Ennenvanhaan uuden taskukirjan ilmestyminen oli aina merkkitapaus.

Muuten olen sitä mieltä , että nykyään ovat taskukirjat luettavampia kuin 80-luvun lopulla.

Janne:
Minäkään en pidä uusimmista taskareista. Minulla on sata ekaa ja muutamia sen jälkeisiä numeroita. Uusimpia en viitsi enää edes lukea muuta kuin parturissa, jos siellä joutuu odottamaan omaa vuoroaan :)

En moiti niinkään uusimpien taskareitten piirrostyyliä kuin tarinoiden tasoa. Jutut on mielestäni suunnattu entistä enemmän lapsille. Tulee vaivautunut olo lukea tarinaa, jossa on alleviivattu moraaalinen opetus. Ja yleensä tamän opetuksen lisäksi tarinoissa ei muuta olekaan. Tämä mielipide on siis syntynyt hyvin vähien uudempien taskareitten lukemisella!!!

pasoleati:
Sanoit sen mitä en uskaltanut: nykytarinat tuntuvat olevan suunnattu lapsille. Tämä näkyy myös piirrostyylissä: ellen ole ihan väärin ymmärtänyt, nykylapset tuntuvat pitävän päättömästä räminästä ja räiskeestä. Mutta epäilen saadaanko tällä tyylillä aikaan pitkän linjan taskarifanaatikkoja!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta