Oolrait, hienoa toimintaa. Kas tässä pari näytettä. Lehdessä esiintyy pari kertaa myös pieru ja kerran piru. Eh... saattaa olla, että tulisi Suomessa sanomista (pun intended).

Uusin Piko (Sikojenlahti) julkaistiin BD-sarjassa. Vähän pelkäsin, että siinä olisi painojäljessä toivomisen varaa, mutta kun vertasin sivuja ranskankieliseen versioon, en huomannut mitään eroa. Onkohan näissä nyt sitten luovuttu digipainatuksesta vai onkohan ranskisversiokin digipainatettu? Ja onkohan tämä nyt pysyvä olotila, että ei tarvitse olla pahoillaan näiden BD-julkaisujen painojäljestä?

Miten ovat perustelleet tuon 4 kirjaa/pärstä.

Kaupungissa on enemmän populaa kuin Suomessa.

Sen sijaan hyviin puoliin lukeutuvat metroasemien kioskityyppiset lainauspisteet, joskin niistä on mahdoton löytää muuta kuin pienten lasten ja aikuisten lukemistoa.

Kahden lapsen isänä voin sanoa, ettei maailmalla ole mitään niin upeaa kuin Espoon Lippulaivan kirjasto, jota jäin suuresti kaipaamaan palattuamme maailmalle.

Suomessa lapsiperheelle kaikkiaan 100 kirjan lainaaminen on siunaus vrt. täällä saa 4 kirjaa lainaan samanaikaisesti. Se tarkoittaa, että kirjastossa juostaan ahkerasti ja isi ei saa lainata mitään...

Varoitus; tämä teksti voi tuoksahtaa katkerille kyyneleille. Siis: Aku Ankka nro 23/2025, paksukaisaku, hinta kannessa: 6.50 ekkeliiniä.
     Aku Ankka numerolla 27 kuluvaa vuotta, järjestyksessä suoraan seuraava paksuaku siis, kannen ilmoitus kyseisen lehden hinnasta: 6,90 eur.
     Vakiot Akut ilmeisesti edelleen 4,50 koopeeällää kohden, Aku Ankka Klassikko 9,90 e/julkaisu. Mikä on kestotilauksen hinta, en nyt uskaltaisi muistella, koska suhtautumistapani on näihin asioihin linjoilla hihkaisu porukoille: "maksakaa te, niin minä luen"...