-
Luin sattumalta tekstejä Ranskan, Italian, Quebecin(!) ja USA:n sarjakuvamarkkinoista. Koska lähteet oli melko epämääräisiä, ja asia oli lähinnä historiaa 60-luvulta tähän päivään, moni asia jäi epäselväksi.
Nyt olisi kiintoisaa saada jotain kokonaiskuvaa. On ihan mielenkiintoista tajuta että maailmanlaajuisesti tämäkin markkina-alue on melkoisen iso. Kun mukaan laskee isot kustantajat, sarjakuvan painajat, myyjät, markkinoijat ja jakelijat, sarjakuvan parissa työskentelee suuri määrä väkeä, joka ei itse sitä tuota.
Myös rahallisesti jonkinlainen kuva olisi kiva saada. Tiedän että rahapuoli on miltei mahdoton löytää -- siitä tiedosta ilmeisesti pitäisi maksaa. ;)
En ole nähnyt edes arvioita siitä kuinka suuri sarjakuvamarkkinan koko (rahallisesti) on Suomessa. Saati sitten Pohjoismaissa, Euroopassa, USA:ssa tai Japanissa...
Onko tämmöistä tietoa missään?
Edit: Selaamalla Kvaakia sun muita saitteja lävitse näin mainintoja että jenkkisarjakuvan markkina olisi reilu 200 miljoonaa ja mangan yli sata miljoonaa... Onko parempaa tietoa? Entäs Ranska ja Italia...? ???
-
Marvel Agessa julkaistun Mark Gruenwaldin kolumnin mukaan Marvelin neljä suurta vierasta kielialuetta ovat espanja, ranska, saksa ja portugali (vai oliko viimeinen italia, muisti pätkii).
Jeps, Espanja ja Saksa tahtoo aina unohtua, ne on jotenkin sisäänpäin kääntyneitä -- näin taannoin pari saksalaista lehteä, jotka vaikuttivat lupaavilta, mutta niitä ei ilmeisesti millään muulla kielellä edes aioita julkaista... ::)
-
Mangan markkinat voivat Japanin ulkopuolella olla 100 miljoonaa, mutta Japanin sisämarkkinoilla kyllä takuulla isommat. Kuinka paljon, en tiedä kun en taida japaniaa. 300 miljoonaa dollaria? 500 miljoonaa?
-
Marvelin neljä suurta vierasta kielialuetta ovat espanja, ranska, saksa ja portugali (vai oliko viimeinen italia, muisti pätkii).
Minkälainen sarjakuvakulttuuri mahtaa olla Etelä-Amerikassa? Jos Brasiliassa sarjikset tekevät kauppansa, niin portugalinkieliselle matskulle on melko mittava markkina-alue (eikös brasseja ole lähemmäs 200 miljoonaa, tai sinne päin?)
Espanjaa puhuvia lattareita on tietysti vielä enemmän.
-
Suomesta ei paljon muuta lausuttu kuin vasta vajaa vuosi sitten: http://www.kvaak.fi/naytauutinen.php?articleID=168
Angoulemen jälkeen näkyy usein juttua (hajatietoja) sikäläisistä markkinoista.
Braseihin liittyen, sanoisin että väkiluku ei vielä merkkaa. Kuvittelisin Marvel jyrää siellä.
Markkinat on tehtävä, suurin piirtein joka vuosi uudelleen. Sykli, eli julkaisujen elinkaari, on yhä nopeampi. Sarjakuvalla ei ole automaattisia markkinoita. Tämä näkyy ennen muuta Japanissa ja Etelä-Koreassa, missä kuluttajien sieluista kilpailee monta muutakin kivaa juttua.
Pyydän huomioimaan numeroita pyörittäessä myös valuuttamuunnokset, esim. dollarikerrannaisissa tämä on parinkin vuoden säteellä iso asia. Valuutta heikkeni suhteessa euroon noin 40%. Eikä se jenikään näin vakaa (alamaissa) ole aina ollut.
Itse todella kaipaisin myös tietoa varsinkin kotimaan markkinoista. Sen haaliminen kuitenkin maksaa (aikaa!) jos edes on mahdollista. Kustantajille levikki ja iikevaihtotiedot tuntuu olevan aika hys hys -juttuja.
Se piti vielä sanoa, että monestihan nämä ovat tosiaan arvioita. Joku jolla on oma lehmä ojassa sanoo. Eli virhemarginaaleissakin löytyy. Mutta mistä toteen päin kallellaan olevaa tietoa?!
-
Suomesta ei paljon muuta lausuttu kuin vasta vajaa vuosi sitten: http://www.kvaak.fi/naytauutinen.php?articleID=168
Kaksi miljoonaa euroa... Ja siihen on laskettu jo Disney-tuotokset. Ei ole paljon.
Ei taida tänne koskaan syntyä mitään Heavy Metal-tyyppista lehdykkää.
Eikä eurosarjakuva koskaan muutu koko Euroopan kattavaksi kielimuurien vuoksi... Harmi.
-
Jep, sarjakuva on nappikauppaa. Muutama sillä tulee toimeen. Vast ikään keksin sellaisen asian, että sarjakuva ei Suomessa siksi ole tämän isompi juttu, kun sen myyminen ei kannata. Tarkoitan tuolla yksinkertaisen kuuloisella lauseella sitä, että kenenkään ei kannata oikein leipätöikseen markkinoida tai kaupitella ostajille sarjakuvatekeleitä.
Toki on olemassa muutama sarjakuvakauppa, mutta noin yleensä, sarjakuva tuntuu kaipaavan kylkeensä muutakin myytävää tai sitten jopa niin, että sarjakuva on vain jonkun brändin yksi oheistuote.
-
Jep, sarjakuva on nappikauppaa. Muutama sillä tulee toimeen. Vast ikään keksin sellaisen asian, että sarjakuva ei Suomessa siksi ole tämän isompi juttu, kun sen myyminen ei kannata. Tarkoitan tuolla yksinkertaisen kuuloisella lauseella sitä, että kenenkään ei kannata oikein leipätöikseen markkinoida tai kaupitella ostajille sarjakuvatekeleitä.
Toki on olemassa muutama sarjakuvakauppa, mutta noin yleensä, sarjakuva tuntuu kaipaavan kylkeensä muutakin myytävää tai sitten jopa niin, että sarjakuva on vain jonkun brändin yksi oheistuote.
Viisaasti ajateltu. Tämä on sillä tavalla myös itseään ruokkiva juttu, että kun kukaan ei rummuta sarjakuvaa äänekkäästi, uusia lukijoita ei synny ja kuvio pienenee tai ainakin pysyy hyvin pienenä. Joten taas ei kannata markkinoida.
Olen sen verran naiivi että uskon tässä maassa olevan paljon enemmän kaupallisesti tuottavaa markkinaa sarjakuvalle kuin nyt on hyödynnetty. Mutta millaiselle sarjakuvalle?
-
Oisko markkinoita tällaiselle sarjakuvalle.
Jos piti Ankardosta niin ehkäpä myös tästä.
Aikuisille: LES INNOMMABLES.
http://www.bdnet.com/Conrad/fiche_auteur.htm
-
Eivät sarjakuvat "nappikauppaa" ole.
Levikkivoittajat vain ovat ihan muita lehtiä kuin mistä tällä palstalla keskustellaan.
Barbie voittaa Wolverinen!
Bamse voittaa Mustanaamion!
Prinsessa voittaa X-Ryhmän!
Nalle Puh voittaa Spidermanin!
Egmontin sarjakuvat
Jos levikkiä ei ole ilmoitettu, ilmoitetaan painosmäärä.
Bamse Levikki 5971 kpl
Barbie Levikki 11150 kpl
Digimon Painos 15500 kpl
Karvinen Levikki 11922 kpl
Korkeajännitys Painos 11000 kpl
Mad Painos 4000 kpl
Mega Painos 7000 kpl
Mustanaamio Painos 4500 kpl
Muumi Levikki 13251 kpl
Ryhmä-X/X-Men Painos 8000 kpl
Spider-Man Painos 10000 kpl
Tex Willer Painos 16500 kpl
Tiedot sivulta:
http://www.aikakaus.fi/com/jasenet/jasen.asp?kustantaja_id=164&vuosi=2004&lang=fin
Aku Ankan kuukauden sarjisextra Levikki 37612
Aku Ankka Levikki 294125
Hevoshullu Levikki 11793
Karvinen Levikki 11922
Nalle Puh Levikki 53503
Prinsessa Levikki 29218
Roope-setä Levikki 65645
Star Wars Levikki 4447
Tom & Jerry Levikki 8559
Villivarsa Levikki 13538
Witch Levikki 13244
Tiedot sivulta:
http://www.levikintarkastus.fi/Levikintarkastus/tilastot/Aikakauslehdet.pdf
-
Suomesta ei paljon muuta lausuttu kuin vasta vajaa vuosi sitten: http://www.kvaak.fi/naytauutinen.php?articleID=168
Onkohan tässä muuten puhe vaan albumeista? Egmont ilmoittaa, että sen liikevaihto oli viime vuonna 16,5 miljoonaa euroa. Tietenkin tässä on mukana kaikki tuotteet (mukana ei taida olla edes videoita?), mutta luulisi, että siitä silti lohkeaa mukava osa sarjakuvista. http://www.egmont-kustannus.fi/yhtio.phtml
-
Eivät sarjakuvat "nappikauppaa" ole.
Levikkivoittajat vain ovat ihan muita lehtiä kuin mistä tällä palstalla keskustellaan.
Mä oon vähän ihmetellytkin, että missä ovat näiden lehtien lukijat?
On valitettavaa jos tää Kvaak on pienen elitistisen piirin pyörimistä. Itse ainakin toivotan näiden suosituimpien sarjakuvien lukijat lämpimästi tänne jutskaamaan.
Olisi kiva kuulla nurison mielipiteitä sarjakuvista eikä vain vanhojen huru-ukkojen ja -akkojen.
Sillä sarjakuvat ovat pohjimmiltaan lasten juttu, mielestäni.
Mukavaa, että sentään Leo ja Ville ovat täällä seuranamme.
-
Onkohan tässä muuten puhe vaan albumeista? Egmont ilmoittaa, että sen liikevaihto oli viime vuonna 16,5 miljoonaa euroa. Tietenkin tässä on mukana kaikki tuotteet (mukana ei taida olla edes videoita?), mutta luulisi, että siitä silti lohkeaa mukava osa sarjakuvista. http://www.egmont-kustannus.fi/yhtio.phtml
Olet muuten oikeassa, tuskin nuo urheilulehdet ja kännylogot tuottaa sen kummemmin kuin sarjakuva... Jos tuosta laskisi että albumit on pari miljoonaa, niin sarjakuvalehtien osuuden kyllä laskisi olevan ainakin 8-10 miljoonaa.
Ellei sitten Egmont puuhaa sellaista mikä ei näy tuotevalikoimassa (saako esim. tuotelisenssien välittämisestä rahaa?).
-
Katselin tossa tota Kvaakin etusivua. Eipä taida näyttää kovin houkuttelevalta Nalle Puhin, Witchin, Ineksen tai Karvisen lukijoista.
-
On valitettavaa jos tää Kvaak on pienen elitistisen piirin pyörimistä.
Tuskin sentään. ;D
Mutta sama kuvio on kaikilla alueilla. Ei jokainen tieteiskirjallisuuden ystävä heilu SF/F saiteilla. Eikä jokainen elokuvien ystävä kuulu elokuvakerhoon.
Kyllä tänne näkyy lisää porukkaa tulevan koko ajan, mutta nuorisolla taitaa olla omat kuviot... Nuorille on tärkeää sauhuta omissa yhteisöissään, sarjakuva on heille ehkä vain yksi kiinnostuksen aihe monien joukossa. ;)
-
Musta ois vaan niin piristävää lukea täältä vaikka joku väittely Barbien tai Karvisen tiimoilta. Tai oikeestaan mistä vaan, joka ois lasten kirjoittamaa sarjakuvan tiimoilta.
Itsestäni kun vaan tuntuu että nää sarjakuvan lukijat on kolmekymmentä ja risat -ihmisiä. Eli katoava luonnonvara. Uusia ei oikeen tuu.
Belgian sarjakuvakaupoissakin saa turhaan etsiä lapsia. Mutta nuhraantuneissa pikkutakeissa liikkuvia rillipäitä kyllä piisaa.
-
Tuli vielä mieleen, että eikö jo pelkästään Aku Ankka lehden tuotto ole aikamoinen? Melkein 300 000 tilaajaa tuottaa sen 2 miljoonaa jo parin kuukauden aikana (kun menoja ei ole vähennetty).
Mutta joo, tosta levikkilistastakin näkee aika hyvin, että ketkä on vieläkin sarjakuvien suurimmat kuluttajat. Vähemmän kuitenkin nuoriin ja lapsiin panostetaan ihan sarjakuvapiireissä. Toisaalta kyllähän mm. Korkkari ja Tex Willer näyttävät myyvän ja ne taitavat olla sitten enempi aikuiseen makuun (vai?).
Tota listaa on muuten kiva kattoo, kun siitä moni pääsis aika hyville sijoituksille jenkkien Diamondin listalla ja Aku Ankka oli aina ykkösenä.
-
Aivan oikein!
Mutta joo, tosta levikkilistastakin näkee aika hyvin, että ketkä on vieläkin sarjakuvien suurimmat kuluttajat. Vähemmän kuitenkin nuoriin ja lapsiin panostetaan ihan sarjakuvapiireissä.
Miten niin? Eihän "sarjakuvapiireissa" panosteta mihinkään -- eihän tällä alueella raha edes liiku. ??? Ja koulutuspuolella kaikki näkemäni kurssit on nimenomaan nuorille.
Me vanhat kääkät tässä paitsioon jäädään. ;D
Tota listaa on muuten kiva kattoo, kun siitä moni pääsis aika hyville sijoituksille jenkkien Diamondin listalla ja Aku Ankka oli aina ykkösenä.
Löytyykö se Diamondin lista jostain...? Olen vaan utelias... ;)
-
Kuka ns. laatusarjakuvaa itse asiassa lukee? Tämän palstan sukupuolijakauma on vahvasti miehinen, ikäjakaumasta en osaa sanoa mitään tarkempaa, uusi jäsen kun olen Kvaakissa. Tästä voisi päätellä, että miehet lukevat enemmän, mutta joidenkin sarjakuvakustantajien haastattelu MTV3:n kymppiuutisissa jokin aika sitten antoi kuvan, että tyypillinen sarjakuvan lukija on hyvin koulutettu nainen... Kommentteja siitä!
Uskoisin, että tuolla tarkoitettiin lähinnä sarjakuvaa, josta on pois luettu niin sanotut lasten lehdet.
-
Löytyykö se Diamondin lista jostain...? Olen vaan utelias... ;)
No vaikka tästä: http://www.icv2.com/articles/news/1850.html
Viime kuun top lista on:
http://www.icv2.com/articles/home/5523.html
Listan ykkönen, Superman & Batman #11, olisi tuon arvion (nuo myyntiluvut ovat puhtaita arvioita) mukaan myynyt 143,712 kappaletta. Tai nuohan on jälleenmyyjien tilausmääriä. Se ei siis ole edes todellinen myynti eikä määrässä ole lainkaan mukana lehtipisteissä (juu, niissäkin jenkeissä vielä sarjakuvia myydään, vaikkakin vain vähän) myytyjä.
Tuolla listalla Roope Setä olisi 16. vain vähän Teen Titans #13:a jäljessä. Nalle Puh olisi sijalla 23 ja löisi Daredevil #62:n.
-
No vaikka tästä: http://www.icv2.com/articles/news/1850.html
Viime kuun top lista on:
http://www.icv2.com/articles/home/5523.html
Kiinnittää huomiota moni juttu! Ensinnäkin, tavaraa puuttuu (missä on Heavy Metal?).
Toiseksi, kärkiluvut ovat isoja, mutta aika pieniä meikäläiseen Aku Ankkaan verrattuna. Tietysti on otettava huomioon, että nimikkeitä on paljon -- jos jenkkilässä ilmestyisi Suomen tapaan vain 30 sarjakuvalehteä, numerot lieneisivät vaikuttavampia...
Kolmanneksi, loppupäästä löytyy järkyttävän pieniä lukuja sellaisilla lehdillä, jotka kuitenkin ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja...
-
Barbie voittaa Wolverinen!
Tässä olisi muuten aivan sairaan hyvä sarjis-idea -- harmi vaan copyrightit taitaa olla hiukan esteenä. ;D
(Siitä tulikin mieleeni jokin vanha omakustannesarjakuva, jossa sanottiin jotain tähän malliin: "Hitto, Frank, sinä olet aivan liian kova ja sairas!" Mikähän sarjakuva tuokin mahtoi olla...)
-
Loppupään pienillä lehdillä (esim. Disneyn ja Archien ja myös moni manganimike) on pieni myynti, koska suurin osa niiden myynnistä tapahtuu lehtipisteiden kautta. Esim. Archie on joskus ilmoittanut, että niillä lehdet myy vakiona n. 100 000 kpl/nro. Viime vuonna Shonen Jump -mangalehden myynniksi sanottiin peräti 300 000.
Siellä graphic novelien listallakin luvut ovat pieniä, mutta nekin luvut ovat vain sarjakuvakauppojen tilauksia. Listassa ei ole kirjakauppojen yms. tilauksia, ellei ne ole tilannu Diamondin kautta.
Byrnen Doom Patrol 1 myi Diamondin listan mukaan n. 45 000. Kuitenkin Byrne sanoi, että palkkio (se saa provikkaa) oli n. 60 000 myydystä lehdestä.
Puuttuvat lehdet selittyy myös sillä, että niitä myydään lehtipisteissä tai sitten niillä on joku muu jakelija kuin Diamond (tämä saattaa olla Heavy Metallin tapauksessa).
-
Muuten, Welzu, eikös irtonumerot julkaista jenkeissä parikin kuukautta ennen kannessa olevaa ilmestymiskuukautta? Joten voisiko olla että irtonumero on myynnissä enemmän kuin kuukauden? Silloin nuo luvut olisi 'vajaita'. Ainakin Graphic Novelien kohdalla myyntiaikaa on varmaankin enemmän kuin kuukausi, paitsi supermarketeilla jotka träshää lehdet ja kirjat parin viikon myyntijakson jälkeen...
-
Kuten sanoin, niin Diamondin lista perustuu siihen, mitä jälleenmyyjät ovat tilanneet. Se ei siis kerro mitään siitä, mitä on myyty. Diamondin kautta tilatuilla tuotteilla ei ole palautusoikeutta, joten kustantajan kannalta nuo on myytyjä, mutta saattavat jäädä sarjakuvakaupassa hyllylle pidemmäksikin aikaa.
Nuo todelliset luvut on myös arvioita. Tarkkoja lukuja ei yleensäkään ole tiedossa. Kuitenkin noi prosentit yms. jotka lasketaan Batmanin tilausten mukaan on sitten virallisia Diamondin lukuja. Eli index-numero tulee sen mukaan miten mitäkin on tilattu suhteessa Batman-lehteen (joka kuulemma on suht tasainen myynniltään). Batman on siis aina 100. MK Spider-man #4:n indeksi on 109.39 eli sitä on tilattu 9.39 % enemmän kuin Batmania. Jne.
Usein monista lehdistä on myös sitten uusinta tilauksia. Esim. uusimman listan lopulla löytyy Superman/Batman 9, Another nail 1, Doom Patrol 1(!), jotka on uusintatilauksia. Sarjakuvakaupat on siis tilannut lisää, kun kysyntä onkin ollut odotettua suurempi.
Irtonumeroiden kansipäivämäärä taitaa olla kolme kuukautta edellä. Se juontaa siitä, kun irtonumerot vielä myytiin lehtikioskeilla ja noin kustantamot sai pidettyä lehdet pidemmän aikaa myynnissä.
Diamondin lista on siis lähinnä suuntaa-antava, eikä paljoa edes sitäkään, koska se vääristää suuresti monia asioita (esim. juuri Archie).
-
Itsestäni kun vaan tuntuu että nää sarjakuvan lukijat on kolmekymmentä ja risat -ihmisiä. Eli katoava luonnonvara. Uusia ei oikeen tuu.
Kiitos. Ennen ajatellukkaa itteäni katoavana luonnonvarana.
Yx asia joka pikkasen kai vaikuttaa siihen, ostaako kukaan ja mitään on tuo markkinointi. Eipä pahemmin ollu näkyny mainintaa missään, että Judge Dredd Megazineä on Suomessa myynnissä. Täältä siitä luin ja silloinki liian myöhään. Jäi ostamatta, kun tuo Länsi-Vantaa ei kuulu joka päiväiseen peuhuukenttääni. Ollaan sitten ilman.
Huomasiko kukaan, minäkin vain puolikoomassa surffaillessani, että TV7, tuo uskossa mulaavien oma peuhuukenttä, oli tehny jutun noituudesta. Ihme kyllä, jättivät Harry Potterin rauhaan, mutta Witch lehti on nyt se joka ajaa lapset pahoille teille ja (suora lainaus) "jopa laitoshoitoon".
Ugh.
-
Kiinnittää huomiota moni juttu! Ensinnäkin, tavaraa puuttuu (missä on Heavy Metal?).
Heavy Metal:ssa julkaistaan vuosittain levikkiluvut, otsikon "Statement of Ownership" alla. Tuossa lukee vielä, että "Required by 39 U.S.C 3685". Eikö noita levikkilukuja ole muissa amerikkalaisissa lehdissä?
Tässä osa luvuista poimittuna January 2004 -numerosta:
Viimeisen 12 kuukauden keskiarvot:
Total Copies: 157 682
Paid and/or Requested Circulation: 57 009
Mail Subscriptions: 18 255
Total Paid and/or Requested Circulation: 72 264
Total Free Distribution: 1 854
Total Distribution: 74 118
Return from News Agents: 82 255
-
Yhdessä vaiheessa jenkkilehdissä oli usein listattu painosmäärä, levikki yms. Ehkä toi laki koskee vain lehtipistemyyntiä ja DC:n ja Marvelin useimmat lehdet on puhtaasti sarjakuvakauppamyyntiin.
Ennen vanhaan lehden lopettamisen syynä jenkeissä oli se, että palautuksia tuli yli puolet painoksesta. Heavy Metallilla näyttää palautukset olevan yli puolet. Kuitenkin toi yli 72 000 myytyä lehteä on aika hyvä tulos.
-
Mutu-pohjalta...
Suomessa sarjakuvalehtien myyntimäärissä vaikuttavat monetkin tekijät. Trendit näyttävät suosivan strippisarjakuvaa ja albumeita. Ymmärrettävää toki, sillä strippi syntyy yhden hengen voimin päivässä, mutta käsikirjoitettu sarjakuva vaatii monta työntekijää ja pitkän ajan. Albumit puolestaan ymmärretään kirjoiksi, joihin pätevät lahjamarkkinoinnin säännöt. Vaikka olisi millainen talouskasvu, niin sarjakuvassa köyhäillään.
Muuten, yksi paha juttu suomalaisessa sarjisbisneksessä on ollut tamperelaisten kustantajien yritys- ja rahoitusrakenteiden vaihtelevuus.
Kustannus Oy Semic ei koskaan näyttänyt keikkuvan hirveän kaukana konkurssista. Se pantiinkin jossain vaiheessa lihoiksi ja toimintaa jatkoi Egmont, vanhalla henkilöstöllä ja vanhoilla julkaisuilla. Uudet omistajat, SanomaWSOY etunenässä, ovat satsanneet kustannusyhtiössä selvästi enemmän uusiin nimikkeisiin kuin vanhojen markkinointiin.
Mustanaamion ja Bamsen ("Maailman Vahvin Nalle") tapaisissa pohjoismaisissa julkaisuissa on synergiasäästöt vedetty tappiinsa jättämällä suomalaiseen osuuteen oikeastaan vain käännättäminen, painaminen ja jakelu. (Kaukana ovat ne 80-luvun aktiivisen toimituspolitiikan vuodet, jolloin Mustiksen ja Nallen sivuilla julkaistiin innokkaimpien lukijoiden valokuvia, omia piirroksia ja kirjeenvaihtoilmoituksia.)
Kun tässä viimeisten viiden kuuden vuoden aikana Semic-Egmont-Sanoma Magazines-kuvio on yrittänyt vakiintua, olen ollut toiveikkaalla mielellä... Erkon miljardi-imperiumin rahoilla pitäisi pystyä julkaisemaan laadukkaita sarjakuvia ja tukemaan myös niiden vanhojen kulttuuriaarteiden levittämistä. Toistaiseksi tulokset ovat olleet heikonlaiset ja Egmontin Tampereen-konttori ei ole juuri saanut "banaania" markkinointibudjettiinsa.
Kulttuuribisnes on siitä erikoinen toimiala, että markkinoita ei oikeastaan voi tukkia. Kilpailijan myymä sarjakuva ei ole pois minun sarjakuvakaupastani. Mitä enemmän sarjakuvia saadaan myyntiin, sitä enemmän niitä ostetaan. Sen koneen kun vain saisi käyntiin! Mutta mikään moottori ei pelaa ilman starttia. Tässä sillä Sanoma Magazinesin isolla rahalla olisi käyttöä.
-
Niin, Non Stopissahan oli montakin myöhempää supertähteä...
No niihä ol: http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=293
-
Teräsmiehessä on ollut ainakin Jukka Murtosaaren piiroksia. Ihmenelosissa oli Petri Hiltusen piirros (voitti muistaakseni jonkun piirustuskilpailun).
-
Trendit näyttävät suosivan strippisarjakuvaa ja albumeita.
SanomaWSOY etunenässä, ovat satsanneet kustannusyhtiössä selvästi enemmän uusiin nimikkeisiin kuin vanhojen markkinointiin.
Erkon miljardi-imperiumin rahoilla pitäisi pystyä julkaisemaan laadukkaita sarjakuvia ja tukemaan myös niiden vanhojen kulttuuriaarteiden levittämistä.
Kulttuuribisnes on siitä erikoinen toimiala, että markkinoita ei oikeastaan voi tukkia. Kilpailijan myymä sarjakuva ei ole pois minun sarjakuvakaupastani. Mitä enemmän sarjakuvia saadaan myyntiin, sitä enemmän niitä ostetaan.
Tuossa joitakin väitteitä joista olen eri mieltä. Toidettakoon, että olen edelleen myös sitä mieltä, että sarjakuva on nappikauppaa. Perusteluna nimen omaan se, että sen parissa ei monikaan elätä itseään.
Sarjakuvamarkkinat voi tukkia. Näin kävi mm. 90-luvun puolivälissä ainakin kotimaisen osalta (mahdollisesti myös viime vuonna?!). Mutta tarjonta lisää toki myyntiä, siitä olen yhtä mieltä kirjoittajan kanssa.
Erkon imperiumi julkaisi sitkeästi mm. Punaniskaa. Mitähän uusia nimikkeitä on tuotu. Minusta tuntuu, että pikemminkin vanhat Natashat, Sammy Dayt ja Piko&Fantasiot sekä tietenkin Akun brändi on puristettu niin kuiviin kuin voi, eikä uusia myyntihittejä ole yritetty luoda. Tämä asia lienee kumminkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.
Trendien ohella strippien julkaisemista suosii myös bisnesajattelu. Se on ainoa kaupallisesti ajatellen tolkullinen toimintamalli.
-
Tämä on ollut hyvin valaisevaa, kiitoksia kaikille! Olen saanut tästä paljon ajateltavaa. ;D
Toidettakoon, että olen edelleen myös sitä mieltä, että sarjakuva on nappikauppaa. Perusteluna nimen omaan se, että sen parissa ei monikaan elätä itseään.
Ihan mielenkiinnosta: onko Suomessa jokin (piirros- tai maalaus-) taiteen osa-alue (mainonnan kuvitusten lisäksi) joka ei ole nappikauppaa? Siis onko esim. piirrostaidolla yleensä muuta hyötysovellusta kuin kuvittaa mainoksia?
-
On myös taiteilu. Kuvataiteilijoita on aika paljon ja se elättää lisäksi mm. kehystäjiä galleristeja, tutkijoita yms. vaikkeivat taiteilijat itse niin leveästi usein eläkään.
Sarjakuva on kuitenkin nähdäkseni enemmän bisneslähtöistä toiminttaa kuin esimerkiksi taide. Ja eipähän se kirjan- ja lehtien kustantaminenkaan suomessa niin hirmuisen suurta teollisuutta ole. TÄllä alueella varmaankin sanomalehdet jyräävät!? Kukahan tietäisi siitä, kuinka iso osa sarjakuva on kirjojen- (albumit) ja lehtien tuotannosta/markkinoista. Mahdollisesti jotain 30%luokkaa? Sivumäärinä, nimikkeinä, yksittäisinä julkaisuina, myynniltään...?! On tässä näitä muuttujia, huh.
-
On myös taiteilu. Kuvataiteilijoita on aika paljon ja se elättää lisäksi mm. kehystäjiä galleristeja, tutkijoita yms. vaikkeivat taiteilijat itse niin leveästi usein eläkään.
Sarjakuva on kuitenkin nähdäkseni enemmän bisneslähtöistä toiminttaa kuin esimerkiksi taide.
Jeps. Eikös kuvataiteilijoiden tuloista suurin osa tule apurahoista? ??? Siis tunnen yhden 'aidon' kuvataiteilijan, ja kuvittelisin, että kaveri ei kyllä taulumyynnillä pärjää. Mutta kuten tavallista en oikeasti mitään tiedä. (Itse työskentelen ihan muulla alalla.) Mutta aina on sanottu että taiteilijat elää köyhyysrajalla. Siis useimmat, en tiedä paljonko näitä Palmuja on.
Minulla on ollut aina se kuva, että piirustus- tai maalaustaito ovat tässä maassa jotain jolla ei leipää saa... Mutta mitäs minä tiedän. ;D
-
"Nappikaupasta"... ulkomailla ja kotomaan kamaralla.
Ulkomaalaiset ystäväni eivät ikinä ole kuulleetkaan mistään Waltarista tai Linnasta tai Kivestä, mutta muumit ovat heille kyllä lähes aina tuttuja, samaten Mauri Kunnaksen kuvakirjat, jotka usein ovat hyvin sarjakuvamaisia.
Suomalainen sarjakuva ei ole koskaan myynyt niin hyvin kuin nyt (Viivi & Wagner, Naisen kanssa, B. Virtanen jne.) Aina kuulutetaan sitä nykyajan suurta romaania; harva on huomannut, että se ilmestyi jo: Mämmilä! Loppuhuipennuksena (?) oli komea albumi www.mammila.fi, josta itse nautin enemmän kuin mistään käännösalbumista.
Mitä Suomi lukee -lista Kotimainen kaunokirjallisuus (tammikuu 2004)
1 Nopola Sinikka: Ei tehrä tästä ny numeroo
2 Saisio Pirkko Punainen erokirja
3 Remes Ilkka Ikiyö
4 Tuomola Juba Viivi ja Wagner: Viriili vesipeto
Se, että supersankarit ovat Suomessa aivan marginaalista (onneksi?) sarjakuvaa, on antanut meillä tilaa muulle, ehkä paremmalle ja laadukkaammalle kotimaiselle tuotannolle.
Sekä Nalle Puhissa että Aku Ankassa on alkanut olla myös kotimaisia tekijöitä!
Mauri Kunnas Amazonissa:
http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/search-handle-url/index=books-uk&field-author=Kunnas%2C%20Mauri/026-6611837-0466069 (http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/search-handle-url/index=books-uk&field-author=Kunnas%2C%20Mauri/026-6611837-0466069)
Tove Jansson Amazonissa:
http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/search-handle-url/index=books-uk&field-author=Jansson%2C%20Tove/026-6611837-0466069 (http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/search-handle-url/index=books-uk&field-author=Jansson%2C%20Tove/026-6611837-0466069)
-
Mitä Suomi lukee - lista ei ole kovin luotettava, niinkuin eivät listat noin yleensäkään. Kun katsoo kotimaisen kaunokirjallisuuden kymmentä kärjessä, Juban albbari tipahtaa välillä pois, ollen seuraavassa kuussa taas listan neljäntenä... eli kuka kulloinkin listaa on koonnut, ja päättänyt onko sarjakuva kaunokirjallisuutta.
Mutta hemmetisti kyllä myydään Jubaa ja Kunnasta, varsin hyvin myös Sami Toivosen & Aino Havukaisen lastenkirjoja.
-
Ennen vanhaan lehden lopettamisen syynä jenkeissä oli se, että palautuksia tuli yli puolet painoksesta. Heavy Metallilla näyttää palautukset olevan yli puolet. Kuitenkin toi yli 72 000 myytyä lehteä on aika hyvä tulos.
Huonompaan suuntaan näyttää luvut menevän:
12 kuukauden keskiarvot:
Vuosi Total Total Paid/ Return from
Copies Requested News Agent
Circulation
-----------------------------------------------------------
2004 157 682 72 264 46 % 82 135 52 %
2003 166 436 82 636 50 % 80 834 49 %
2002 175 135 89 164 51 % 82 784 47 %
2001 193 530 92 043 48 % 98 192 51 %
2000 214 169 96 536 45 % 113 655 53 %
1999 229 703 104 866 46 % 120 646 53 %
1998 248 417 115 011 46 % 126 994 51 %
1997 260 077 127 917 49 % 125 648 48 %
1996 272 492 141 827 52 % 124 009 46 %
1995 251 229 142 958 57 % 102 347 41 %
1994 235 332 130 264 55 % 103 137 44 %
1993 233 083 114 887 49 % 115 788 50 %
1992 230 284 114 856 50 % 112 476 49 %
1991 232 746 115 883 50 % 113 897 49 %
1990 229 708 111 479 49 % 114 077 50 %
1989 232 645 114 923 49 % 113 434 49 %
-----------------------------------------------------------
-
Witch lehti on nyt se joka ajaa lapset pahoille teille ja (suora lainaus) "jopa laitoshoitoon".
Kashos perkleps. Onpi jäänyt huomaamati, vaikka ilolla ko. kanavaa lähes joka ilta vilkuilen samalla kuunnellen harrasta "kabbala kabbala hey" -musiikkia. Pitääkin huomenissa kertoa Witchi-lehden toimittajille minkä kätyreitä ovat, tietänevätkö harhaanjohdetut itsekään. Vai mihin laitoshoitoon? Hammashoitolaan ilmelien tarinoiden takia?
(En ole koskaan lukenut yhtään W.I.T.C.H. -tarinaa, eli en joudu ainakaan niiden takia laitokseen... armeijakin tuli jo vahingossa käytyä...)
-
SanomaWSOY etunenässä, ovat satsanneet kustannusyhtiössä selvästi enemmän uusiin nimikkeisiin kuin vanhojen markkinointiin.
Erkon imperiumi julkaisi sitkeästi mm. Punaniskaa. Mitähän uusia nimikkeitä on tuotu. Minusta tuntuu, että pikemminkin vanhat Natashat, Sammy Dayt ja Piko&Fantasiot sekä tietenkin Akun brändi on puristettu niin kuiviin kuin voi, eikä uusia myyntihittejä ole yritetty luoda. Tämä asia lienee kumminkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.
Tulihan viime vuonna uusia nimikkeitä WSOY:n kautta: Jussi Jänis, Jeanin elämää yms.
-
Lissee tulee, malttakee: Trondheimia sekä WSOYlta että Asemalta, Joe Saccon Palestiina WSOYlta sekä Isac le Pirate, Otavalta Persepolis ja Kekkonen, Jassoa Tammelta, Sfarin Pikku vampyyri, Timppa Mäkelän Rooma jne. Arktiselta Banaanilta... Ostakaa nyt kun niitä saatte! Jos ostatte niin jatkossa kustantajien valikoima eiku kasvaa. Lyökää lujasti niitä pellejä jotka pöllivät sarjiksensa kirjakaupoista tai kirjastoista!
-
Antoisa aihe.
Olen sorvailemassa pientä poikkitieteellistaiteellis (juu, kutsukaa vain höpsismiksi, sitä se on) -tyylistä taulukointia.
Etsiskelen vastausta kysymykseen:
Kuinka monta sarjakuvajulkaisua myydään vuodessa Suomessa per nenä?
Sovitaan käytännön syistä, että levikki saa olla yhtä kuin painosmäärä, ettei tarvitse halkoa yhtään enempää hiuksia kuin mitä muissa vertailumaissa.
Lurker antoi arvokkaat ja vieläpä tuoreet tilastot Egmontilta ja Sanomalta. Mutta siinä ei ole kaikki. Minulla on kyllä Sarjakuvakataloogi 2003, jossa on edustettuna 14 kustantajaa. Ei siinäkään ole kuitenkaan kaikki.
Onko jossakin joku jo tehnyt tämän laskelman, ja mistä sen löytäisi?
-
Olen sorvailemassa pientä poikkitieteellistaiteellis (juu, kutsukaa vain höpsismiksi, sitä se on) -tyylistä taulukointia.
Etsiskelen vastausta kysymykseen:
Kuinka monta sarjakuvajulkaisua myydään vuodessa Suomessa per nenä?
...jos saat tutkimusprojektin päätökseen, ole ystävä ja julkaise tulos Kvaakissa. Nämä tiedot ovat tavallaan aina hyvää pohjaa kaiken tämän kaaoksen keskellä ymmärtää, miksi asioita oikeasti tapahtuu.
-
Kannattaapi kaivella esille Heikki Jokisen teos:
14/2001
Jokinen Heikki
Tuolien välistä omalle pallille
Sarjakuva valtion taidepolitiikassa
Helsinki, Edita, 2001
ISBN 952-442-427-4
Siitä valottuupi hiukan asioita, vaikka tilanne onkin muuttunut hipppuraisen positiivisempaan suuntaan.
-
<snip>
Etsiskelen vastausta kysymykseen:
Kuinka monta sarjakuvajulkaisua myydään vuodessa Suomessa per nenä?
<snip>
Toinen mielenkiintoinen aihe olisi, että miksi suomalainen sarjakuva ei myy maailmalla.
Suomen Kuvalehden sarjisliite sai palautetta lehden seuraavassa numerossa, että Muumien jälkeen ei ole tehty mitään "myyvää" . Muumihan suunniteltiin yhdessä brittien kanssa.
SK:lla on muuten palautesivu sarjisliitteelleen:
http://www.suomenkuvalehti.fi/sarjis/ (http://www.suomenkuvalehti.fi/sarjis/)
-
Toinen mielenkiintoinen aihe olisi, että miksi suomalainen sarjakuva ei myy maailmalla.
Onko sitä edes kukaan tarjoamassa?
Kun täällä ei ole edes isoa sarjakuvien kustantajaa, keneltä ulkomaan elävät sitä edes kyselisivät?
Sanotaan että ranskikset tai jenkit jostain kumman syystä haluaisivat tietää mitä täällä on tarjolla. Mistä ne sen tiedon löytää?
Myynti ja markkinointi on vaikeita ja kalliita asioita. Suurilla markkinoilla on suuret pelaajat, jotka lähinnä varmaankin kiinnostuvat sellaisista tarjoajista joilla on jo merkittävää näyttöä. Jos joku saa pään auki, uskon että samaa latua pääsisi monta perässähiihtäjää.
Tässä maassa on ehkä puoli tusinaa piirtäjää, jotka voisivat oikein markkinoituna olla menestyksekkäitä. Mutta sitä alkua ei helpolla kukaan tee.
-
SK:lla on muuten palautesivu sarjisliitteelleen:
Mutta noita palautteita ei voi lukea mistään online? Ei ainakaan tuolta löytynyt.
Timo
-
Onhan toki. (http://www.bullspress.com/bullsSweden/go.wiz?doc=1002158&sid=3652435910151220178018613425041015122030) Mutta kun ei Ruåtsissa ole vastaavia työyhteisöjä kuin Suomessa, ts. huutavia pomoja. Jos svenskafirmassa jokin juttu mättää, niin sitten istutaan saman pöydän ääreen ja diskuteerataan lite.
-
Onhan toki. (http://www.bullspress.com/bullsSweden/go.wiz?doc=1002158&sid=3652435910151220178018613425041015122030)
No, höh... olis kai tuo pitäny kääntää ruåtsiksi. B. Svensson tai jotain.
Timo
-
Jessus...hahmojen nimet jätetty kääntämättä...kuka kumiaivo tuonkin on mahtanut söhliä?
-
Onhan toki. (http://www.bullspress.com/bullsSweden/go.wiz?doc=1002158&sid=3652435910151220178018613425041015122030) Mutta kun ei Ruåtsissa ole vastaavia työyhteisöjä kuin Suomessa, ts. huutavia pomoja. Jos svenskafirmassa jokin juttu mättää, niin sitten istutaan saman pöydän ääreen ja diskuteerataan lite.
Harmi, jos ruottalaisia ei naurata se, miten Suomessa asioita hoidetaan. Eli jos markkinoiskin B. Virtasta jotenkin nimenomaan SUOMALAISENA juttuna, eikä yrittäiskään tehdä siitä B. Svenssonia.
Itse ainakin olen nauranut makeasti Arne Ankalle, vaikka se kuvaa nimenomaan ruotsalaisia eikä mitenkään heijastele suomalaista elämää.
Mutta jos ei käy kaupaksi, niin ei sitten!
Hulluja nuo ruotsalaiset!!!
Äh. Timo ehti taas sillä välin, kun mä sommittelin sanomisiani.
-
Mutta jos siis on tarkoitus ollut tarjota B. Virtasta ikään kuin ruotsalaisia työpaikkaoloja sivaltelemaan, niin totta kai olisi pitänyt nimet ruotsintaa!!!!!!!!!!
-
Siis pitääkö tämä oikeasti tulkita niin, että B. Virtasen hahmojen nime jätettiin kääntämättä siksi, ettei niitä viitsitty tai osattu käntää tai ei tultu ajatelleeksi koko asiaa? Voiko olla totta? :o
Antaa vaikutelman uskomattoman ammattitaidottomasta markkinoinnista! Mistä kiikastaa?
-
Mutta kun ei Ruåtsissa ole vastaavia työyhteisöjä kuin Suomessa, ts. huutavia pomoja.
No mutta, maa joka tuottaa Roy Andersonin kaltaisen elokuvaohjaajan... Kyllä siellä varmaan B. Virtanen menisi B. Svenssonina? (Ko. Roy voisi muuten ohjata mainiosti ko. sarjakuvasta leffan).
Timo
-
Onhan toki. (http://www.bullspress.com/bullsSweden/go.wiz?doc=1002158&sid=3652435910151220178018613425041015122030) Mutta kun ei Ruåtsissa ole vastaavia työyhteisöjä kuin Suomessa ...
.. Mutta jos ei käy kaupaksi, niin ei sitten! Hulluja nuo ruotsalaiset!!! ..
Niin duoda .. ovat joo. Tai sitten jotenkin huumorittomia ja yksinkertaisia.
Mutta noin lonkalta, vientisarjaa on rutosti enempi suomeen mitä tuontia. Ruåtsista tuttuja onkin kai Arne Ankka, Helge, Rocky, Bamse ja mitä kaikkia niitä onkaan ..
Mutta mites toisippäin? Lehti- tai strippisarkjakuvista Viivi & Wagner meni Full Stop´in lehdessä, Ponduksessa ajan (Vivi & Wagner´inä, 2002) nyt sitä julkaisee kai Egmont´in lehti Bizarro. Siitä onkin sitten pitkä harppaus .. pelkkään tyhjyyteen ..
Suomen Egmont´han tekee yhteistyötä kollegojensa kanssa (kirjapuolella) mutta ei vaikuta että olisivat pahemmin suomalaisia sarjiksia yrittäneet tyrkyttää julkaistavaksi.
Niin Vesa, onhan toi B. Virtanen joo Bull´s´in jakelussa samoin kuin V & W, jos ostajia löytyisi mutta kun niitä ei vaikuta olevan!! Kuinkas on omassa firmassa, kuka myy ja kuinka ahkeraan kaupitellaan tuotteitanne?
Ja onkos niitä kukaan ´puhemies´ tosissaan yrittänyt itsepäisesti tyrkyttäen myydä mitään ulkomaille??
Vaikuttaa siltä ett norja-ruåtsi-yhteistyö menee aivan mainiosti, enpä kuitenkaan tiedä miksi.
Albumien kanssa asia on hiukan parempi mutta ei sekään päätä huimaa. Julkaisijat ja kustantajat ei tietenkään pistä rahojaan likoon epävarmoihin, outoihin projekteihin.
Kaikenlaisten avustuksien tukemana niitä on julkaistu mitä on tullut. Kati Kovács se kai on eniten tuttu nimi, niitä jo julkaistu neljä albumia. Ja Matti Hagelberg´in Kekkonen julkaistaan ensi vuonna, toinen häneltä.
Voisihan niitä hyviä albumeja ja sarjoja pistää riviin vaikka kuinka, ehkä ne lopulta lukijansa löytävät mutta se kustantajan löytäminen on taasen kiven takana ..
Kirjapuolellahan esim. Schildt julkaisee teoksiaan suomessa SEKÄ ruåtsissa! Ja yhteispainatusta harjoitetaan jo kaiketi aikas paljon. (Esim. tuleva Lucky Luke-sarja). Oliskos siinä järkeä ja kuka sen sitten maksaisi?
Mutta, sitten voikin olla (pienemällä kustantajalla) vaikeutena löytää ostajat, alkaa myynti- ja markkinakanavien ruotiminen ..
-- j --
ps. Olis toi B. Virtanen ihan hyvä esim. B. Strömberg ..
-
Niinpä on ;D
Joo ja vielä että ainahan sitä saa kaikenlaista toivoa niinkö joulupukilta, mutta jos ei elettäisi missään parallelli-universumissa ..
Kuinka moni suomalainen sarjis-tekijä on saavuttanut kuuluisuutta ulkomailla?!? Taitaa jäädä melkein yhden käden sormiin luvut ..
-- j --
-
Kannattaapi kaivella esille Heikki Jokisen teos:
14/2001
Jokinen Heikki
Tuolien välistä omalle pallille
Sarjakuva valtion taidepolitiikassa
Helsinki, Edita, 2001
ISBN 952-442-427-4
Siitä valottuupi hiukan asioita, vaikka tilanne onkin muuttunut hipppuraisen positiivisempaan suuntaan.
Siis, tuo selvityshän käsittelee enemmän sarjakuvan tukimuotoja kuin sarjakuvamarkkinoita. Mikä lienee sen tarkoituskin. Miten sen pitäisi valottaa asiota?
"Selvitys etsii keinoja, joilla sarjakuva voitaisiin liittää muiden taiteiden lailla tasa-arvoisena taidehallinon tukitoimien piiriin."
Tässä kuitenkin muutamia lainauksia, ovatko nämä asiat muuttuneet positiivisempaan suuntaan?
Luvussa 3 "Sarjakuvan julkaiseminen ja levitys Suomessa" käsitellään myös markkinaongelmia.
"Entäs nyt?"
"Kustannus Jalava on leikannut nimikemääränsä vähiin..." "Keskisuureksi kustantamoksi kasvanut Like Kustannus panosti aiemmin vahvasti sarjakuvaan tarjoen laatua ja määrää. Sen viime vuosien ohjelmassa on enää muutamia sarjakuvia... Sarjakuvalla oli aiemmin suuri merkitys yhtiön kassavirran takaajana, nyt sitä ei enää tähän tarvita." "Egmont Kustannus on perinteinen sarjakuvakustantamo, joka on pyrkinyt suurilevikkiseen tuotantoon." "Helsinki Media keskittyy Disney-tuotantoon." "Kotimaisen sarjakuvan puolella on viime vuosina kunnostautunut Otava... Vakiintuneimmat kotimaiset tekijät etsiytyvät Otavalle..." "Kotimaisen sarjakuvan toinen keskeinen tekijä on Valiosarjat (Arktinen Banaani) ... panostaa levitykseen ja markkinointiin."
"Julkaisemisen ja levityksen pulmat"
"... käännösalbumien julkaiseminen on kuivunut kasaan. Yksikään kustantaja ei ole tällä hetkellä halukas lanseeraamaan laajasti uusia tekijöitä ja töitä..."
"Eräs kustantaja määrittelee tilanteen siten, että sarjakuvakustantamoissa on ennemmin ollut henkilöitä, joilla on omia mieltymyksiä, kuin että taloilla olisi ollut oma selkeä linja ja profiili. Siten henkilöiden vaihtuessa kustannuspolitiikan muutokset näkyvät helposti."
"Levityskanavat ovat myös pulma." " Erityisesti korkealaatuisen sarjakuvan kustantajien suuri määrä, osittainen kustannustekninen amatöörimäisyys ja pienuus tekee heidän tuotteistaan kirjakaupoille hankalia, koska niille ei ole odotettavissa markkinointitukea ja kirjojen toimitukset saattavat viipyä."
"Laatusarjakuvan myynti keskittyy isojen kirjakauppojen lisäksi sarjakuvan erikoiskauppoihin, ... sekä myös uusia kirjoja myyviin antikvariaatteihin, ... lähinnä yliopistopaikkakunnille. Muuta maata palvelee postimyynti, joka on sarjakuvan osalta melko suurta..." "Sarjakuvan lukeminen hajoaa tasaisesti koko maahan, mutta levitys ei." "Massasarjakuvaa myydään lähinnä kioskien kautta, mutta se edellyttää suurta painosta, markkinointia ja ammatttimaisen tehokasta logistiikkaa."
"Miten tukea?"
"Kustantajat eivät lämmenneet ajatukselle suorasta tuotantotuesta, koska pelkäsivät sen vääristävän julkaisupolitiikkaa." "Taiteilijatukea kannatettiin,..." "... kustantajat lämpenivät markkinointiin ja levitykseen liittyville tukimahdollisuuksille..." "Monet julkaistuista albumeista eivät löydä tietään myyntiin ja lukijoille, koska niitä ei markkinoida oikeastaan mitenkään. Kirjakauppalevityksen logiikka tukee myös jo valmiiksi isolevikkisiä teoksia, kioskilevityksestä puhumattakaan."
"Omakustanteista ... saattaa puuttua kirjakaupan edellyttämä viivakoodi."
"Markkinointikampanjan minimihinnaksi voi arviopida 30-50 000 markkaa, se edellyttää ilmoittelua, tilaisuuksia ja näytevaraston toimittamista kirjakauppohin." "...korkealaatuisen ja/tai vähälevikkisen sarjakuvan markkinointi ja levitys on kallista suhteessa teoksen odotettavissa olevaan tuottoon."
-
Lukekaapas Ilkka Kalliomäen mielipide (viime)viikon Suomen Kuvalehdestä. Se on kaikessa "radikaaliudessaan" varsin totuudenmukainen, ytimenä se, että ensin suomalaisten sarjakuvien pitäisi mennä kaupaksi Suomessa, sitten vasta ulkomaille ovia koputtelemaan.
Aihepiiri on sitten yksi kivi kantona kaskessa. Kemin kilpailun tuomaristossa istuneet ruotsalaiset eivät ollenkaan tajunneet suomalaissarjoja, varsinkaan huumori ei auennut. Mämmilä tuskin menee kaupaksi New Yorkerin kirjallisuusliitteeseen vaikka Rikhard Ronkaisesta tehtäisiin Rudolf Reindeer.
Joo, Virtasen, Viivin ja Wagnerin Suomen-menestyksessä on tuskin enää mitään paikkailemista, ja kyllä, on niitä kaupattu ulkomaille useampia vuosia. Se se vasta kärsivällisyytttä vaaatiikin, tuloksia esmes Viivin ja Wagnerin kohdalla alkaa näkyä vasta nyt (Bizarro Ruåtsissa, Pask-in -lehti Virossa).
Jokisen selvityksessä mainituista asioista sangen moni on edelleen kuin kolme vuotta sitten. Pistäkää mummonnekin ostamaan sarjakuvia niin ehkä sarjistilanne paranee vähitellen niinkin hyväksi kuin vaikka Norjassa. Nemi, Pondus & Rocky-kauppias Håkon Strand on ihmemies alallaan, sellaisia sarjakuva kaipaa.
-
Viimeksi Ärrällä käydessäni jäin hetkeksi juttelemaan myyjättären kanssa (tummat silmät ja ruskea tukka) ja kysäisin (hitaasti maksaessani), että mikä sarjakuva tällä hetkellä myy parhaiten.
Vastaus tuli kuin kaupan (lehti)hyllyltä: W.i.t.c.h ja Dragonlords.
Disneyn vastaisku (kuten uumoilin jo aikaisemmin tällä palstalla) mangaa vastaan onnistui. Italian Disney on se, mikä Suomessa nyt jyllää.
Veikkaan, että sittenkin, suurista odotuksista huolimatta, manga "lässähtää" ja jaa Suomessa pienemmän fanipiirin suosikiksi (kuten supersankarit). Mangan ongelma on se, että kukaan ei oikein tiedä, onko se suunnattu aikuisille vai lapsille vai molemmille... Kyse lienee kulttuurierosta.
Witchin kasvu, 43 %, oli muuten aikauslehdistä kolmanneksi suurin 2002 - 2003 (voiton veivät Kultaristikot Extra ja Katso).
Levikkitietoa:
http://www.aikakaus.fi/com/jasenet/show_details.asp?luokka=a.1.6&vuosi=2004&lang=fin (http://www.aikakaus.fi/com/jasenet/show_details.asp?luokka=a.1.6&vuosi=2004&lang=fin)
-
WSOY näkyy panostavan sarjakuvien markkinointiin, lauantaina 30.10 oli Helsingin Sanomissa (sivulla D-4) koko sivun väri-ilmoitus otsikkolla "Sarjakuvien uudet klassikot". Tuossa mainostetut sarjakuvat olivat: Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut, Jeanin elämää, Kadonneiden nummien valitus, Maalari ja merirosvo, Palestiina, Maus ja Muumipeikko.
Hesarin ilmoitushinnaston mukaan tuollaiselle ilmoitukselle tulee hintaa yli 21 000 euroa (alv 0%). Sekä WSOY että Hesari kuuluvat toki molemmat SanomaWSOY-konserniin, joten rahaa ei oikeasti liiku.
-
Dragonlordsia on niin pirkaleesti kirjakaupoissa, Erickson ja Cavazzano tuli tavattua, mukavia miehiä... mutta aika kamala se D-lords on, valitettavasti...
-
Sekä että, Ärrältä ja kirjakaupoista. Yksi ongelma teoksessa tosin on, en kerro sitä julkisesti, mutta kaikki teoksen hankkijat asian kyllä havainnoivat.
-
mutta aika kamala se D-lords on, valitettavasti...
Ei ollenkaan niin paha mitä pelkäsin. Taskareissa on ollut kymmenen kertaa pahempaa fantsukuraa kuin tämä. Ei tämä tietystikään mikään huippumestariteos ole, yllätti varmaan kun odotin pahempaa. Sujuva rutiinikässäri, ammattipulpparisenttarin työtä ja ihan hyvä piirrostyö.
Timo
-
Se on kyllä totta, että Cavazzano on piirtänyt juttua ihan tosissaan, mutta jotenkin vaan eivät ankat istu tuohon systeemiin. Mutta jos siinä ei olisi ankkoja, olisikohan mokomaa edes julkaistu?
Cavazzano on muuten tehnyt hämmästyttävän paljon juttuja, muistatteko esim. Peter Pencilin Super-Ässä-sarjiksesta? Onkohan muuta Cavaa julkaistu suomeksi (ei-ankkajuttuja)?
-
Onkohan muuta Cavaa julkaistu suomeksi (ei-ankkajuttuja)?
Capitan Rogersia tuli parisen alpparia Parhaat sarjat kirjakerhon kovakantisessa sarjassa.
Timo
-
Mediatoimialan luvut 22.7.2014 (http://Mediatoimialan luvut
22.7.2014)
Tolppa sarjakuvamyynnistä on enää nysä, näyttää lähes puolittuneen kuudessa vuodessa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=28953)
-
Tää on kyllä varsin kuvaava taulukko. Ja hyytävä.
Taitaa sarjakuva lähestyä jo runoutta näin niin kuin kaupallisessa mielessä.
-
Tää on kyllä varsin kuvaava taulukko. Ja hyytävä.
Taitaa sarjakuva lähestyä jo runoutta näin niin kuin kaupallisessa mielessä.
Jos tuosta nysästä poistettaisiin Aku Ankan taskukirjat, niin näin varmasti olisi.
Älykkäällä markkinoilla olisi voitu hyödyntää sarjakuvaelokuvien ja TV-sarjojen tuoma noste, ehkä.
Toivottavasti trendikäyrä tuosta tasoittuu. Jotenkin vain sarjakuvaan ei jakseta satsata ja tämä negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta. Onneksi on poikkeuksia ja aina silloin tällöin suomalaiseen sarjakuvaan syttyy uusi tähti.
-
Niinpä, kierre on valmis, riskejä kartetaan jne.....Kuitenkin suomalaisella sarjakuvalla menee mielestäni hyvin, sen sijaan käännössarjakuva on alamäessä, varsinkin ns perinteinen eli klassinen sarjakuva.
-
Älykkäällä markkinoilla olisi voitu hyödyntää sarjakuvaelokuvien ja TV-sarjojen tuoma noste, ehkä.
Tuota valittelin jo 2007 kirjoittaessani etusivulle Aliens vs. Predator -sarjakuvista: Suomessa vain ei tartuta tällaisiin koppeihin, edes kokeilumielessä.
-
Tuota valittelin jo 2007 kirjoittaessani etusivulle Aliens vs. Predator -sarjakuvista: Suomessa vain ei tartuta tällaisiin koppeihin, edes kokeilumielessä.
Erikoinen väite sikäli, että Egmont julkaisee lähes järjestään supersankarielokuvan tullessa markkinoille myös kyseistä sarjakuvaa. Watchmen, V for Vendetta, Kick-Ass jne. on tuotu Suomeen nimenomaan elokuvien myötä.
-
Watchmen, V for Vendetta, Kick-Ass jne. on tuotu Suomeen nimenomaan elokuvien myötä.
On toki, ja onhan näitä Tähtien sodasta lähtien.
Tosin tekijät ja julkaisun status ovat varmasti vaikuttaneet valintoihin vähintään yhtä kovasti: Moore, Millar ja JR JR tunnetaan varsin hyvin.
Mahtaisiko Buffy olla rohkein "omin avuin" sarjakuvahyllylle ponnistanut julkaisu lähimenneisyydestä.
Vastaavasti vieläkin kaivelee, ettei Trimpen Hulkia valittu Ihmesarja-pokkareihin edes elokuvien nosteessa.
EDIT: Trimpe kovalla p-kirjaimella.
-
Erikoinen väite sikäli, että Egmont julkaisee lähes järjestään supersankarielokuvan tullessa markkinoille myös kyseistä sarjakuvaa--
Ja itseltäkin unohtui vallan Walking Dead, joka tuli Suomeen tv-sarjan myötä! Hmm, ehkä se onkin niin, ettei ilman muun median nostetta suomeksi saataisi ulkomaista sarjakuvaa sitäkään vertaa.
-
Tosiaan, kyllä se pitää paikkansa, että ihmismieli tarttuu aina niihin negatiivisiin puoliin.
Kun tosiaan alkaa oikein miettimään, niin onhan näitä vaikka mitä, ja kun manga lasketaan mukaan, tulee nimikkeitä jo hulvaton määrä.
Aivan viime vuosia ei näin ulkomailta hahmotakaan, mutta unohtui minultakin Walking Dead. Ihan viimeisiä aikoja Suomessa asuessani ainakin Scott Pilgrim tuli aivan siinä elokuvan nosteessa.
-
Minulta kysyttiin, löytyykö jostain tietoa, mitkä sarjakuvat isoissa eurooppalaisissa sarjakuvan kuluttajamaissa myyvät armon vuonna 2015. Oletan, että listalle kuuluvat Ranska, Belgia, Italia, Espanja, mutta oikeaa tilannetta en tiedä. Esimerkiksi Saksan ja Iso-Britannian tilanne on minulle aivan arvoitus.
Onko mitään lähdettä tällaiselle tiedolle?
Jos jollakulla on vastaavaa dataa USA:sta tai Jaappanilasta, kiinnostaa sekin toki, mutta kysyjää ei kuulemma kiinnostanut tavalliset supersankarit tai perus-manga, joten...
Mutta ei taida tämmöisestä hyvää tietolähdettä ainakaan ilman rahaa löytyä, arvaan minä.
-
Minulta kysyttiin, löytyykö jostain tietoa, mitkä sarjakuvat isoissa eurooppalaisissa sarjakuvan kuluttajamaissa myyvät armon vuonna 2015. Oletan, että listalle kuuluvat Ranska, Belgia, Italia, Espanja, mutta oikeaa tilannetta en tiedä. Esimerkiksi Saksan ja Iso-Britannian tilanne on minulle aivan arvoitus.
Onko mitään lähdettä tällaiselle tiedolle?
Jos jollakulla on vastaavaa dataa USA:sta tai Jaappanilasta, kiinnostaa sekin toki, mutta kysyjää ei kuulemma kiinnostanut tavalliset supersankarit tai perus-manga, joten...
Mutta ei taida tämmöisestä hyvää tietolähdettä ainakaan ilman rahaa löytyä, arvaan minä.
Belgian markkinoista en tiedä mutta jos väkiluku on alle tuplat suomesta niin tuskin sitä voi isoksi laskea. Silloin markkina on varmaan jotain Ruotsin kokoa? Toisaalta Ranska ja Belgia varmaan niputetaan usein. Hieman epämääräinen oli tuo kysyjän kysymys :)
Englantia ja Saksaakaan ei oikein osaa pitää minään isoina markkinoina, vaikka kai ne euromääräisesti hieman isompia ovat kuin Suomi. Väkilukuun suhteutettuna Suomi lienee kuitenkin myyntimäärissä TOP 3:ssa (?) Vaikka en tiedä miten sitten Islanti, menisikö meistä ohi...
Tuolla rajauksella tosin vastaus on aika helppokin sillä listalle kuuluvat vain Ranska ja Italia ja jos supersankareita ja mangaa ei lasketa mukaan, parhaiten myyvät Asterixit, Tintit, Pikot ja Fantasiot, Tieteuf(?), Blake & Mortimer, Tex Willer, Topolino (muut disneyt), joku voinee vielä jatkaa hieman listaa(?). On siellä varmaan muutama muu satunnaisempi albumikin, mutta mistä niitä tietää vielä mitä ilmestyy tunnetuimmilta tekijänimiltä? :)
Jotain tietolähteitä varmaan netistä löytyisi tämän vuosikymmenenkin myynneistä, mutta eipä jaksa kaivaa. :)
EDIT: Japanissa listalle mahtuu vain japanilaista sarjakuvaa ja USA:ssa kotimaisen lisäksi japanilaista, joten tässäkin kysyjä rajasi kaiken olennaisen pois. ;D Vaikea sanoa mitä hittejä mahdollisesti jenkeissä ilmestyy supersanterigenren ulkopuolelta.
Ai juu. Tietenkin Walking Dead pitää ottaa mukaan. Se myynee USA:n lisäksi myös Ranskassa ja Italiassa.
-
BdZoomissa on osio, Parhaat myynnit (http://bdzoom.com/meilleures-ventes/).
Joku sanoi joskus, että tuolla olevat luvut eivät ole myyntilukuja, vaan painosmääriä. Eniveis, antaa se painosmäärä ainakin jotain osviittaa myynnstä.
-
BdZoomissa on osio, Parhaat myynnit (http://bdzoom.com/meilleures-ventes/).
Joku sanoi joskus, että tuolla olevat luvut eivät ole myyntilukuja, vaan painosmääriä. Eniveis, antaa se painosmäärä ainakin jotain osviittaa myynnstä.
Juu, kuukausimyynnit. Eli isompien nimikkeiden kohdalla täytyy vielä ottaa huomioon että niiden "myyntipiikki" kestää usein niin että se ulottuu kahden vuoden puolelle. Ja tulevan Asterixinkin voi varmaan ennustaa myyvän kuukaudessa enemmän kuin moni muu albumi vuodessa. :)
Edelliseen Ranskan listaan lisäyksenä vielä Lucky Luke.
-
Strumffitkin lienevät menestystuote, vaikka varmaan jäävät kauas Asterixista.
-
Tässä tulee nyt aika hurjia lukuja:
On peut dès aujourd’hui communiquer sur le fait qu’il y a déjà eu 1 704 livres de bandes dessinées proposés en librairies entre le 1er janvier et le 30 avril 2015 – dont 1 330 véritables nouveautés —, contre 1 828 au total sur la même période en 2014 (dont 1 359 véritables nouveautés) : soit 124 titres de moins !
1 704 eri sarjakuvakirjaa välillä 1.1-30.4.2015 tullut myyntiin kirjakauppoihin, joista uutuuksia (ilmeisesti integraalit yms. vähennetty) 1 330 kpl. Kaiken kukkuraksi nuo luvut ovat vielä hiukan laskeneet vuodentakaisista luvuista.
Kuka nuo kaikki sarjikset oikein ostaa?
... ehkä ei kukaan.
-
1 704 eri sarjakuvakirjaa välillä 1.1-30.4.2015 tuulut myyntiin kirjakauppoihin, joista uutuuksia (ilmeisesti integraalit yms. vähennetty) 1330 kpl. Kaiken kukkuraksi nuo luvut ovat vielä hiukan laskeneet vuodentakaisista luvuista.
Kuka nuo kaikki sarjikset oikein ostaa?
Ranskan väkiluku on kuitenkin abaut 13 kertaa suomen väkiluku, jos lasketaan mukaan myös muut Euroopan ranskaa puhuvat päästään jonnekin 15 kertaiseen kielialueen kokoon. Jonkinlainen vastaavuus syntyisi siis jos meillä olisi nyt ilmestynyt tänä vuonna semmoiset 115 sarjakuvakirjaa... Tuo luku taitaa kuitenkin jäädä alle sadan?
-
ABCD (Ranskan sarjakuvakriitikoiden liitto tms) julkaisee vuosittain raportin sarjakuvatuotannon tilasta:
http://www.acbd.fr/ (http://www.acbd.fr/)
Osio: Actualites
Aihe: Rapport Ratier 2014 sur la production de bandes dessinées
Linkki: Rapport ACBD 2014 : l’année des contradictions
PDF-tiedosto sisältää riihikuivan yhteenvedon vuoden 2014 tilanteesta ja vertailun aiempiin vuosiin. Yhteenvetona todetaan, että nimikkeiden määrä kasvoi mutta painosmäärät laskivat. Sivulta 16 alkaa albumien painosmäärien (tirage) listaus:
Ranskalaisten albumien ykkönen on Blake & Mortimer: 430 000 kpl
Comics-osaston ykkönen on Walking Dead osa 20: 120 000 kpl
Manga-osaston ykkönen on Naruto osa 62: 180 000 kpl
Sivulla 26 listataan sarjakuvalehtien painosmääriä:
Ykkönen on Roope Setä (Super Picsou geant): 204 500 kpl
Spirou on kuudentena: 85 000 kpl
Sivulla 30 kerrotaan sarjakuvan tekijöiden tilanteesta:
1411 henkilöä saa elantonsa sarjakuvan tekemisestä
Ranskassa 50 % tienestit jäivät alle vähimmäispalkan (SMIC)
1589 henkilöä julkaisi ainakin yhden albumin
Sivulla 32 on yhteenvetoa myyntimääristä. Tiedot on saatu Livres Hebdo -lehdeltä.
Sivulla 35 on 50 kriitikkojen liiton suosittelemaa albumia. Meikäläinen on lukenut listatuista ainoastaan Larcenetin Blastin.
-
BdZoomissa on osio,Parhaat myynnit[/url].
Joku sanoi joskus, että tuolla olevat luvut eivät ole myyntilukuja, vaan painosmääriä.
Käsittääkseni nuo ovat myyntimääriä, mutta numerotiedot puuttuvat. Tiedot on saatu osoitteesta (sama paikka kuin ABCD:n raportissa):
http://www.livreshebdo.fr/
Tuon sivun kautta saa tietoa kaikenlaisten kirjojen ajantasaisista myyntimääristä, mutta ne ilmeisesti näkyvät vain "tilaajille".
-
Täältähän löytyy parempaa dataa kuin osattiin toivoakaan. ;D
Se Italian data taitaa olla vaikeampi löytää?
-
Kappas kappas. Bonellin 2014 myyntejä (http://www.fumettologica.it/2014/06/quanto-vendono-i-fumetti-bonelli-i-dati-2014/). Kärjessä yllätysnimi Tex Willer. :) Panini on kans iso talo, mutta olisko katalogi pääasiassa tai kokonaan mangaa? Disney sitten tietysti myös.
Löytyi vuoden 2006 lista/arvio, onko tuo joku blogi (?) (http://prontoallaresa.blogspot.fi/2007/02/top-ten-dei-fumetti-pi-venduti-in.html) ja oisko lista kaikkien aikojen myydyimmät, mutta kumminkin:
Top Ten dei fumetti più venduti in Italia.
1
IL RITORNO DEL GEPPO OSCURO
6.000000 copie
(Geppo (https://comicsando.wordpress.com/2008/06/02/geppo/), paholainen tuonut hyvää menestystä Edizioni Bianconi lähes 40 vuotta, on nähnyt syntymän lyijykynä Giulio Chierchini joka suunnitteli puolivälissä 50s yhdessä ja sama juttu.)
2
NONNA ABELARDA COLPISCE ANCORA
400.000
Abelard isoäiti ja legendaarinen kakkuja (http://ramath.forumup.it/about3237-1080.html)
"Nonna Abelarda" on yksi CREATIONS menestyksekkäimmistä Giovan Battista Carpi: päähenkilö monia humoristisia tarinoita lapsille ominaista väärinkäyttöä hauska mielettömyyksien ja paradokseja merkki on saavuttanut suurta suosiota ympäri kuusikymmentäluvun, niin että hänen nimensä oli usein lainasi kun halusi näyttää klassinen "vanha rouva erittäin pirteä." Erittäin vahva, lähes voittamaton, Abelard on rakastava isoäiti Soldino, nuori hallitsija Konkurssi, pienen valtion jatkuvassa rahoitusalijäämä (myös siksi, että epäpätevä ministeri Scartoffia). Ongelmista huolimatta ylitsepääsemättömiä vaaroja ja vihollisia vaarallisempia (Nero, bumbling bandit), sankaritar Carpi onnistuu nokkeluutta ja vaientaa soittaa aina asioita paikallaan, puhumattakaan sen rooli kasvattajana ja kokki (sananlaskun hänen kakkuja).
3
TOPOLINO
300.000
4
TEX
300.000
5
DYLAN DOG
250.000
6
WITCH
150.000
7
DIABOLIK
101.000
8
JOHN DOE
100.000
9
NATHAN NEVER
70.000
10
JULIA
60.000
Vuoden 2012 Luccan festivaalien sivuilla (http://lucca2012.luccacomicsandgames.com/it/comics/news/comics-ecco-le-novita-editoriali/1812/)on linkki kustantamoihin ja sitä kautta listoja ilmestyneistä alppareista. Pöydässä näkyy mm. Sin City, jonka kuvittelis myyneen.
Täältä löytyy linkin takaa Luccan viime vuoden voittajat (http://www.luccacomicsandgames.com/en/lcg/home/). Tuskin sielläkään kyllä taidepalkinnot takaa myyntiä.
-
Ranskan väkiluku on kuitenkin abaut 13 kertaa suomen väkiluku, jos lasketaan mukaan myös muut Euroopan ranskaa puhuvat päästään jonnekin 15 kertaiseen kielialueen kokoon. Jonkinlainen vastaavuus syntyisi siis jos meillä olisi nyt ilmestynyt tänä vuonna semmoiset 115 sarjakuvakirjaa... Tuo luku taitaa kuitenkin jäädä alle sadan?
Aika lähellä oikeaa on tuo 115 sarjakuva-albumia.
-
115 viistoista sarjakuva-albumia/-kirjaa neljässä kuukaudessa. Enpä ois uskonut!
No, erona Ranskaan lienee se, että ei noita sarjiksia kyllä kirjakaupoissa näe.
-
115 viistoista sarjakuva-albumia/-kirjaa neljässä kuukaudessa. Enpä ois uskonut!
No, erona Ranskaan lienee se, että ei noita sarjiksia kyllä kirjakaupoissa näe.
Osa onkin lehtipisteissä. :)
-
Tänään klahti postiluukusta uusin Casemate.
Lehden mukaan Ranskassa ilmestyy syyskuussa 288 sarjakuvaa (albumia?)
-
Kvaakin Twitter-tili linkkasi Variety-artikkelin (http://variety.com/2017/film/news/comic-book-sales-superhero-movies-1202499029/), jossa esitetään markkinoiden olevan lähellä vuoden 1993 (inflaatiokorjattua) tasoa.
Käytännössä markkinat siis olisivat palautumassa huippuvuosien tasolle. Tässä tarkastellaan kokonaismarkkinoita, siis dollareita, mutta silti tuo jätti pohtimaan, paljonko tuosta nyt jakautuu kustantajakohtaisesti.
Suurimmat erot varmasti vuoteen 1993 nähden ovat korkeammat yksikköhinnat, kokoelmajulkaisut ja manga. Sitten jää vielä auki, onko sähköistä sarjakuvaa huomioitu lainkaan, vai onko tämä pelkkää printtiä.
-
Kvaakin Twitter-tili linkkasi Variety-artikkelin (http://variety.com/2017/film/news/comic-book-sales-superhero-movies-1202499029/), jossa esitetään markkinoiden olevan lähellä vuoden 1993 (inflaatiokorjattua) tasoa.
Onko 1,1 lähellä 1,4:ää? Minusta ei. :-) Ei tosin kauhean kaukanakaan.
Jutusta käy ilmi että paine hyvien uutisten saamiseen julkaisualalta on ollut olemassa ja veikkaukseni on että digi olisi mukana, vaikka jutussa puhutaankin vain printistä.
Sehän on hieman makuasia että miten lasketaan. Tilattavia lehtiähän tuolla ei taida paljon olla, mutta se kun houkutellaan asiakasta menemään kauppaan tai tutustumaan lehtitarinoihin leffojen vanavedessä voi minusta tarkoittaa sekä kivijalkaa että digimatskupaikkaa.
-
Onko 1,1 lähellä 1,4:ää? Minusta ei. :-) Ei tosin kauhean kaukanakaan.
Jutusta käy ilmi että paine hyvien uutisten saamiseen julkaisualalta on ollut olemassa ja veikkaukseni on että digi olisi mukana, vaikka jutussa puhutaankin vain printistä.
paine hyvien uutisten saamiseen lienee monesta fakta, mutta tasainen hillitty kasvu on tosiasiaa.
Ainakin maailmalla, ei välttämättä täällä.
1,1 miljardia on toki lähempänä 1,4miljardia(inflaatiokorjattu arvo) kuin 1, 0 miljardi on. Moinen kasvu on taloudellisesti jo merkittävä.
Taide ja talous ovat kaksi eri asiaa, mutta yhteenliitettyjä.
Vertauksena: Suomen BKT kasvoi samassa ajassa 1,1% (https://www.eurojatalous.fi/fi/2016/3/suomi-on-palaamassa-kasvu-uralle/)ja maailmantalous ~3% (https://www.eurojatalous.fi/fi/2017/1/maailmantalous-kasvaa-vakaasti/) Suomen Pankin arvioiden mukaan.
Sarjismyynti kasvoi 5%.
Tämä on parempi koska se ei ole ns. kuplakasvua.
Itselle se tärkein diversiteetin ohella vanhaa toistavassa artikkelissa on loppu:
But Alonso notes that even that PR setback meant that comics, long thought to be fading into irrelevance, have gone wide. “Long term,” he says, “that’s a good thing, isn’t it?”
-
Onko 1,1 lähellä 1,4:ää? Minusta ei. :-) Ei tosin kauhean kaukanakaan.
Eroa on sellainen viidennes.
Kuinka paljon tuosta erosta sitten muodostuu siitä, että aikanaan oli paljon enemmän keräilyä investointimielessä. Harhojen vallassa ostettiin samaa lehteä monta kappaletta, kun luultiin että hinnat nousevat.
Toki samaa julkaisua on eri kansilla tänä päivänäkin, mutta ostaako niitä muu kuin se innokkain, pieni keräilijäjoukko.
Tämän päivän luvut taitavat olla puhtaasti luettavaksi ostamista, vaikka onhan niitä eri kansiversioita tänäänkin. Siinä mielessä tuo pieneltä vaikuttava nousu on todellisuudessa hyvä luku.
-
Unohtui kirjoittaa, että onko edes järkeä verrata aina tuohon "juuri ennen romahdusta" -hetkeen.
Comichron-arviot (http://www.comichron.com/yearlycomicssales.html) ovat käsittääkseni verrattain luotettuja. Sen mukaan vuodesta 1991 vuoteen 1993 hyppäys oli 300-350 miljoonasta 800-850 miljoonaan (joka indeksikorjattuna olisi nyt se 1,4 miljardia).
Tämä tarkoittaisi sitä, että vuoteen 1991 verrattuna kokonaismarkkinat ovat tänään kaksinkertaiset. Samalla hakuja tehdessä silmään osui otsikkoja vuodelta 2015, jolloin uutisoitiin kokonaismarkkinoiden saavuttaneen 20 vuoden kaudella huippulukeman.
Mistä sellainen alavireinen tunnelma näihin sarjakuva-alan uutisiin tulee?
-
Mistä sellainen alavireinen tunnelma näihin sarjakuva-alan uutisiin tulee?
Se on se sama kuin "ihmiset kyllästyvät supersankarielokuviin, tulee saturaatio"-fiksaatio.
Sillä ei ole faktapohjaa, mutta sopii etsittyyn narratiiviin.
-
Tuo Comichron on siitä harmillinen sivu, että se on webbisuunnittelun osalta jostain kahdenkymmenen vuoden takaa. Minua kiinnostaisi esim. indeksikorjatut graafit ja kustantajakohtaisten lukujen pyöritteleminen, mutta ei kuitenkaan niin paljon että ryhtyisin lukuja itse koostamaan ja pivotoimaan.
Etusivun graafeista näkyy selkeästi, että kokoelmajulkaisut vetävät kovasti. Samoin tuo kirjakauppamyynti (ei kai "book channel" muuta voi tarkoittaa) on tervettä kehitystä ts. sarjakuvat tulevat sinne valtavirtaan kadun tallaajien ulottuville.
Kirjakauppamyynnissä on oltava muutakin kuin uudelleenpaketoitua supersankaria. Myydäänkö manga kirjakaupoissa, se ainakin näyttää olevan samassa "graphic novel" -kategoriassa.
Kun noita julkaisukohtaisia listoja pyörittelee, niin kyllähän Marvel ja DC tietyllä tavoin onnistuvat tukahduttamaan markkinat vyöryttämällä omia julkaisujaan. On sinne vaikea pienempien puskea läpi. Etsikää vaikka, mistä tulevat vastaan ensimmäiset Valiant-julkaisut...
Hieno homma, että Image-sarjat myyvät kokoelmina hienosti.
-
Etusivun graafeista näkyy selkeästi, että kokoelmajulkaisut vetävät kovasti. Samoin tuo kirjakauppamyynti (ei kai "book channel" muuta voi tarkoittaa) on tervettä kehitystä ts. sarjakuvat tulevat sinne valtavirtaan kadun tallaajien ulottuville.
...
Hieno homma, että Image-sarjat myyvät kokoelmina hienosti.
Ja lehdet.
Ilman lehtiä -ei kokoelmajulkaisuja.
Toiston uhalla , etsitty narratiivi
-
Kirjakauppamyynnissä on oltava muutakin kuin uudelleenpaketoitua supersankaria. Myydäänkö manga kirjakaupoissa, se ainakin näyttää olevan samassa "graphic novel" -kategoriassa.
Ja lehdet.
Ilman lehtiä -ei kokoelmajulkaisuja.
Mangahan kirjamuotonsa kautta nimen omaan "salakuljetti" jenkeissä sarjikset "oikeiden kirjojen" sekaan kirjakauppoihin. Huomattiin että on markkinaa kirjamuotoiselle ja naisyleisön sarjoille ja lehtien julkaisijat alkoivat pakata lehdet kokoelmiksi. Kirjakaupat alkoivat hyväksyä sarjakuvan ja perustaa sarjakuvaosastoja. (Samaan aikaan se lehtien myynti kulmakaupoissa kuihtui ja siirtyi erikoisliikkeisiin).
En nyt katsonut tilastoa, johon Curt viittaa, mutta mulla oli semmoinen mielikuva että markkinoiden kasvu tulisi USAssakin siitä että lehtien sijaan julkaistaan paljon suhteellisen kalliita kokoelmakirjoja ja että ylipäätään lehtien hinta olisi noussut enemmän kuin inflaatiokorjaus antaisi aihetta. Toki tähän mielikuvaan vaikuttaa se että kehitys on meillä mennyt näin. Mutta siis pointtina, että vaikka markkina on toipumassa tai toipunut, niin lukijamäärä ei ole suhteessa kasvanut yhtä paljon.
Olen kyllä toisaalta valmis myöntämään että nettisarjakuva on kasvattanut sarjakuvien lukijamäärää ja varmaankin myös laajentanut yleisöä juurikin naisten suuntaan, mutta minkä verran tämä uusi yleisö näkyy myynnissä ja minkä verran se on ilmaissarjisten lukemisena tai portaalien ja yksittäisten piirtäjien tukemisena?
-
Hyllyy-blogi: Nostalgia toimii, liikkumavara on kaventunut, tulevaisuutta on – Käännössarjakuvan julkaiseminen Suomessa kustantajan näkökulmasta (https://hyllyy.wordpress.com/2018/01/23/nostalgia-toimii-liikkumavara-on-kaventunut-tulevaisuutta-on-kaannossarjakuvan-julkaiseminen-suomessa-kustantajan-nakokulmasta/)
Timo
-
Hyllyy-blogi: Nostalgia toimii, liikkumavara on kaventunut, tulevaisuutta on – Käännössarjakuvan julkaiseminen Suomessa kustantajan näkökulmasta (https://hyllyy.wordpress.com/2018/01/23/nostalgia-toimii-liikkumavara-on-kaventunut-tulevaisuutta-on-kaannossarjakuvan-julkaiseminen-suomessa-kustantajan-nakokulmasta/)
Timo
Mielenkiintoinen blogaus, varsinkin kun lukee kustantajien vastauksia vielä hieman rivien välistä. :)
-
Nyt on luettu sellaiset madonluvut sarjakuvalle, että voiko tämä edes olla totta...?
Kauppalehti (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/alamaki-kirjamarkkinoilla-jatkuu-oppikirjat-kannattelevat--sarjakuvat-kummastuttavat/AXxX7jTk?ref=twitter:bd7d): -- sarjakuvien myynnin voimakas lasku on suuri mysteeri, jolle emme ole löytäneet selitystä”, Julkunen ihmettelee.
Sarjakuvien myynti laski vuodesta 2012 vuoteen 2016 lähes 45 prosenttia. Samaan aikaan kaunokirjallisuus laski noin 22 prosenttia.
-
Nyt on luettu sellaiset madonluvut sarjakuvalle, että voiko tämä edes olla totta...?
Kauppalehti (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/alamaki-kirjamarkkinoilla-jatkuu-oppikirjat-kannattelevat--sarjakuvat-kummastuttavat/AXxX7jTk?ref=twitter:bd7d): -- sarjakuvien myynnin voimakas lasku on suuri mysteeri, jolle emme ole löytäneet selitystä”, Julkunen ihmettelee.
Sarjakuvien myynti laski vuodesta 2012 vuoteen 2016 lähes 45 prosenttia. Samaan aikaan kaunokirjallisuus laski noin 22 prosenttia.
Eiköhän tuota selitä aika pitkälti jo ihan yksistään Aku Ankan Taskukirjojen laskevat myyntikäyrät? Laskuprossa on ainakin hyvin samansuuntainen. Vaikka toki varmaan muukin myynti on laskussa.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg488416.html#msg488416 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg488416.html#msg488416)
-
Muistetaan myös tilastolliset virheet: tietokirjathan laskivat kun värityskirjatrendi hiipui ja ne luokiteltiin mystisesti tietokirjoiksi.
Sarjakuva on entisestään = aku ankka.
Moni kvaakissakin kiittelee integraaleja ja kirjakauppatarjontaa mutta lähikaupassa ei ole kovakantishyllyä.
Aku Ankka sen sijaan usein on.
Kannattaa myös muistaa että jos kotimaisen tai käännöskirjallisuuden myyntiluvut olisivat sellaisia kuin disneyn ankoilla kustantajat saisivat orgasmin.
Osaltaan kyseessä on myös sähkökirjojen ja muiden kilpailevien populaarikulttuurimuotojen viemä tila.
Itse en tästä menetä uniani saati julista kriisin paikkaa.
-
Moni kvaakissakin kiittelee integraaleja ja kirjakauppatarjontaa mutta lähikaupassa ei ole kovakantishyllyä.
Aku Ankka sen sijaan usein on.
...
Itse en tästä menetä uniani saati julista kriisin paikkaa.
Samaa mieltä, niin ikävää kuin se onkin. Onneksi maailmalla vielä tehdään ja kustannetaan laadukasta sarjakuvaa, uutta ja vanhaa.
-
Täydennyksenä vielä: Kustannusyhdistyksen piirakassa sarjakuvien osuus on 2,8 prosenttia. (http://kustantajat.fi/sivut/57/tilastot) Raha näyttää tulevan oppimateriaaleista.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=36911;image)
-
Ihmisenä jolla on lukioikäinen jälkikasvu :totta munassa se raha tulee oppimateriaaleista.
Joudun ajattelemaan että työllistää kuvittajia jotten entisestään pidä tätä laillistettuna rikollisena toimintana.
Kiitos Lurkerin diagrammin nyt aiheen asia on helpommin käsiteltävissä: Kaunokirjallisuuden myynti on siis niiannut ~7 miljoonaa euroa ja sarjakuvan 3 miljoonaa euroa.
Osa varmasti myös noususuhdanteen aiheuttamaa ongelmaa, vaikka kulttuuri ja sivistys ovat taloudellisenkin menestyksen kulmakiviä ja immateriaaliarvoltaan korvaamattomia ne tapaavat notkahtaa aina kun talous alkaa "elpyä" lamojen välillä.
Sarjakuvallehan lamat ovat taloudellisesti ja taiteellisesti kultakausia.
Siltikin viivan alle laitettuna selitän sarjakuvan nostamisen kauniina savuverhona medialle ja osakkeenomistajille.
Piskuisessa ympyrässämme ei ole tavallista enempää ongelmia, mutta 45% notkahdus kuulostaa paljon pahemmalta kuin mitä on ja vie huomion kaunokirjallisuuden vapaapudotuksesta.
-
Tuo pikkiriikkinen siivu piirakasta saa entisestään arvostamaan kustantajia, jotka sitkeästi yrittävät tuoda sarjakuvaa erilailla paketoituna markkinoille - kuten Otavan Nonari-integraaleja tai pienkustantajien huolellisesti eri kohderyhmille julkaisemia albumeja.
-
Totta, mutta yhtä lailla niitä jotka pitävät vanhat formaatit saatavilla.
Jatkuvuus ja saatavuus ovat vieläkin olennaisia uusien sarjakuvaharrastajien synnyssä koska muutoin väestöjakaumapiirakka syö tuon pienenkin sarjakuvaosuuden.
-
Aivot sammuvat, kun puhutaan jenkkilehtien myyntitilastoista.
Silti Comicsbeat heittää ilmaan hyvän huomion (http://www.comicsbeat.com/the-terrifics-make-a-splash-comixology-sales-ranks-for-the-week-of-2-28/): miksi ihmeessä digimyynti vastaisi kivijalkamyyntiä (digimyynti on lähempänä B2C-suoramyyntiä, ei ennakkotilauksiin perustuvaa oletusmyyntiä).
-
Englanninkielinen jako on fiction - non-fiction.
Suomeksi kaunokirjallisuus - tietokirjallisuus.
Eli kaikki mikä ei ole fiktiota, on tietokirjallisuutta.
Totta muttei varsinaisesti muuta tuota tilastollista virhettä.
Sama syy kuin miksi täytyy tietää otanta ja miten kysymys on esitetty tai tässä tapauksessa mikä sisältyy mihinkin kategoriaan.
tilastotiede kun pahimmillaan muistuttaa kirjanpitoa: faktat kyllä on mutta niiden esitystapa voi olla...luova.
Trendi mandaloiden värityksestä ja zenkuvioiden täyttämisestä lähti konmarituksella kuin sukupuolitautien klinikka Töölöstä.
tämä on se ikivanha "ennen uusi autokin maksoi vain kaksi tonnia" unohtaen inflaation ja yhteiskunnan muutoksen muutenkin eikä yksinomaan palkkatasossa (joka tosin on osalla laahannut indeksikorotusten jäljessä)
Parhaiten keskustelu nousee aina kun puhuu elokuvista ja lipputuloistaan sekä tuotosta(kaksi eri asiaa) mutta vertautuu tässäkin:
inflaatio vaikuttaa toki lipputuloihin mutta niinpä myös tarjontakin. Kilpailiko Tuulen viemää Game of Thronesin kanssa? Oliko laajakaistawaretus mahdollista?
Montako viikkoa ja kuukautta elokuvat kiersivät?
Totta kyllä ennenhän kaikki hiihtivät 47 kilometriä kouluun kesät talvet susia potkien ja eväänä oli kivistä pettuleipää ja oikeita merkkareita joihin nykynuoret tukehtuvat heti.Onneksi Kekkonen pelasti kaiken yksin.
Mutta sarjakuvien osalta kyse ei olekaan siitä miten markkinat säilyvät tai miten kovakantinen integraali vastaa sitä että nykyisin 55 tuuman plasmaTVn saa silti halvemmalla kuin ennen 28 tuuman putkitelevision vaan siitä että sarjakuvien aktiivikuluttajakunta ikääntyy
https://www.newsarama.com/33006-is-the-average-age-of-comic-book-readers-increasing-retailers-talk-state-of-the-business-2017.html
tuo on toki jenkkilän tilastointia mutta enemmän täälläkin on harmaapartoja ja viinin lailla kysyneitä leidejä kuin untuvikkoja nupullaan.
Tilanne ei ole vielä huolestuttava varsinkaan amerikoissa joka tekee tilanteella jotain ja jolla on muutakin tilastotietoa:
https://www.statisticbrain.com/comic-book-statistics/
USAn palkkataso on jotain 38-40 000$ vuodessa joten lähdetään todella optimistisesta arvioista että 5% olisi aktiiveja ja ostaisi edes 8 sarjakuvaa keskiviikkoisin(USAn sarjisjulkaisupäivä) eli 24-27 sarjakuvaa kuussa tuolla linkin keskihinnalla 3,44$ pyöristäen suuntaansa.
sarjakuvia myydään siis kuussa 10 000 000 kpl jaetaan nyt vaan aktiiveilla kun kerran faktat saa olla sinnepäin täällä muutenkin.
Kymmenen miljoonaa jaettuna 25 on 400 000.
400 000 on melkoinen suurkaupunki mutta yläkanttiin ja siis vain sen 24-26 sarjakuvaa kuussa ostavien aktiivien myötä.
Mikäs olikaan USAn väkiluku?
326 788 748 plus miinus pari koulu/poliisin tekemää ammuntaa.
Ja ai niin siinä luvussa on muunkin maailman ostamat kääntämättömät amerikkalaissarjakuvat.
Amerikkalaisilla on toki etu: sarjakuvafilmatisoinnit joiden tuhoa osa täälläkin odottaa kuin kuuta nousevaksi.
Nyt tuorein on Black Panther joka kellottaa nyt noin puolta miljardia dollaria ennen kuin on päätynyt edes sellaisten pikkuriikkisten markkina-alueiden kuin Kiina ja Japani teattereihin.
Lippuhinnoista on mediaanivertailussa heittoa mutta varovaisinkin arvio asettaa sillä jakamalla pykälän noin 55 000 000n katsojaan.
kerrataan: sarjakuvia optimistisesti laskien 400 000 lukijaa, elokuvalla 55 000 000 katsojaa.
Muistetaan hetken ajan etteivät ole suoraan verrattavissa keskenään mutta karkeana suunnnannäyttäjänä tuo on ero.
Voi vain toivoa että Suomessakin Fingerpori elokuva avaa uuden sarjakuvan kulta-ajan ja saa nostetta ja elokuvasäätiökin tajuaa että tämä ei ole ihan huono veto.
en usko että MCu vapisee mutta se olisi yksi askel oikeaan suuntaan.
Koska meilläkään ei ole itse taidetuotteessa sitä sarjakuva on kuitenkin, sekä taidetta että tuote.
Mutta meillä rakenteellinen kulttuuri on rajaantunut kestämättömälle pohjalle.
Digitalisaatio on toki yksi voimavara jota voi myös hyöduyntää ja nuoriso ja lapset ovat paljon etevämpiä siinä kuin foorumimme luddiitit jonkun facebookin säälittävistä vanhuksista puhumattakaan.
Mutta kun internet ja digitalisaatio tarjoaa myös niin paljon muutakin kuin ne sarjakuvat ja säälittävän somen. Se on täynnä pelejä, videoita ja muuta vanhahtavaa termiä interaktiivisemman oloista kuin sarjakuva.
Tietty nörttiporukka säilyy ja uudistuu tuoden uusia sukupolvia peliin mutta sarjakuvakentän koko verrattuna koko mediakenttään on ns. miniskuuppeli mutta sen laskeuma on suunnaton.
Tämä kuulostaa pahemmalta tuomiopäivän airuen sotahuudolta joka kiroaa pienen kielialueemme tyhjyyteen mutta pakollista se ei ole.
Vaikka suuremmat toimijat ovatkin olleet varovaisempia jopa arkuuteen ja YTneuvotteluihin ja lakkautuksiin asti on löytynyt Zoom Teufeleita, Sinisiä Jäniksiä, Kumioravia ja ja.
Ja vaikka moni on joutunut lopettamaan sarjoja kesken tai kauppojaan ja kustantamoitaan on syntynyt uusia.
Luovuttaminen on helppoa ja vaikka olen itsekin joskus joillekin ehdottanut varovaisuutta ennen hyppyä syvään päähän niillä on suurempi vaikutus.
Kielialue on pieni ja rahaa ja mainetta hakevat saavat pettyä(epäilytävä maine posilukien) niin sarjakuvalla on täällä kiitos ärsytystä minussa herättävän Aku ankan, pohjaa ja miten tämä kehittyy on kiinni meistä.
Pienet ja keskisuuret kustantajat eivät jaksa iän kaiken tehdä kultttuuritekoja omasta selkänahastaan jos ei synny kuluttajakuntaa ja siinä on turha luottaa kirjakauppamyyntiin fyysisissä nimikkeissä eikä digitaalisuus ainakaan kotimaisia sarjakuvia pelasta. myyntiluvut ovta surkeita liki-ilmaisinakin.
Mutta hyviä tarinoita tarvitaan aina. Ja niissä on turha kuunnella markkinointisegementtejä. Jos Henry Ford olisi kuunnellut niitä meillä olisi parempia hevosia ja vähemmän tärisevät kiesit muttei autoja.
Jos kuuntelee kustannusalaa muuten turhan monelle sarjakuva on yhä vaan aku ankkaa ja siis sen myynti on jotenkin "pois" niiltä "oikeilta" kirjoilta.
Turha pelko: Lukeva ihminen lukee kaikkea ja kyseenalaistaa lukemansa.
Mutta pelottelumallilla ruokkii vain tappiomielialaa.
Itse en arvotsa isoa osaa julakistusta sarjakuvasta, mutta kuten musiikissa ja elokuvissa minulle riittäää että sitä hyvääkin on josta nautin ja voin jättää ne huionot muolle joille ne ovat parasta ikinä.
Mutta niitäkin tarvitaan sillä kulttuuri ei ole tyhjiö.
-
Eli kaikki mikä ei ole fiktiota, on tietokirjallisuutta.
Piirretyt, väritettäviksi tarkoitetut abstraktit viivakuviot eivät ole siis fiktiota?
Timo
-
Tuo pikkiriikkinen siivu piirakasta saa entisestään arvostamaan kustantajia, jotka sitkeästi yrittävät tuoda sarjakuvaa erilailla paketoituna markkinoille - kuten Otavan Nonari-integraaleja tai pienkustantajien huolellisesti eri kohderyhmille julkaisemia albumeja.
Onpahan piirakka! Ensimäisenä tulee mieleen, että siitä pitäisi kokonaan siivota pois oppikirjat (koska niiden tulonmuodostus toimii täysin eri markkinalogiikalla kuin piirakan muiden siivujen). Toisena tulee mieleen, että tuossahan tosiaan on dataa vain Kustannusyhdistyksen jäseniltä. Rinnalla saisi kernaasti olla muitakin piirakoita. Varsinkin nimekkeiden määrä, jo pelkästään Kustannusyhdistyksen jäsenten osalta, voisi kertoa paljon markkinasta. Mutta kun ei ole muita piirakoita niin...
Just vajaa viikko sitten oli Hesarissa joku graffa aikakauslehtein lukijamääristä. Unohdin leikata. Mielenkiintoisen siitä teki Akkari. Katon jos löytyisi vielä.
EDIT: Näkyi olevan Kansallinen mediatutkimus (KMT, torstain 1.3. lehdessä). Ja tuossa oli katottu nimen omaan lukijoita. Ilmeisesti myös sähköisen näköislehden lukijat oli laskettu mukaan. Ainakin sanomalehtien osalta oli näin.
-
Odotan mielenkiinnolla tilastotietoja sarjakuvan myyntiluvuista vuodelta 2017, mielestäni ko. vuosi oli hyvä vuosi mitä tulee julkaisujen määrään.
Luulisi että jonkin luvut paranevat.
-
Oho. Huippuvuosinahan Ankan lukijamäärä oli mitattu miljoonaksi.
Timo
-
Täydennyksenä vielä: Kustannusyhdistyksen piirakassa sarjakuvien osuus on 2,8 prosenttia. (http://kustantajat.fi/sivut/57/tilastot) Raha näyttää tulevan oppimateriaaleista.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=36911;image)
Myynnin jakautuminen kirjallisuuslajeittain 2017, arvonlisäveroton nettomyynti 256,6 m€
(http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?specialReport=InANutshell&language=FIN)
No voi sun vietävä. Kaunokirjallisuus lähti nousuun, mutta sarjakuva...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=37176;image)
...laskuun. Osuus enää 2,2 prosenttia (5,6 M€)
Sarjakuvien myynti laski siis 16,5 %. Yhdessä vuodessa.
Kaunokirjallisuuden myynti nousi +10,3 %, ja sähkökirjat nostivat prosentteja mukavasti. Sarjakuvien osalta sähköisiä julkaisuja ei ole mukana ollenkaan. Lataamokin lie palvelu, ei julkaisu?
Painetut kirjat ja sähköiset julkaisut yhteensä. (http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?reportName=SalesHistoryGenresPrintAndDigital-C.xml&language=FIN)
-
Kun katselee lukuja taaksepäin, kuuden vuoden aikana sarjakuvien myynti on laskenut n. 60 prosentilla Kustannusyhdistyksen mittaustavalla.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=37178)
-
Todella harmillista.
Tilanne näyttää minusta siltä, että tässä ei ole enää julkaisupäätöksillä mitään merkitystä, vaan kyseessä on kuoleva taidemuoto.
-
Todella harmillista.
Tilanne näyttää minusta siltä, että tässä ei ole enää julkaisupäätöksillä mitään merkitystä, vaan kyseessä on kuoleva taidemuoto.
ymmärrän kannan, itse en jaa käsitystä.
ensinnäkin maan sisällä tuo ei edes kata kaikkia suomalaisia sarjakuvakustantajia, jäsenluettolostaan uupuu mm Arktinen banaani, lempo, Zoom Teufel, Sininen Jänis, Sammakko...no oikeastaan valtaosa sarjakuvaan keskittyneistä kustantamoista.
Voi pikkiriikkisen vaikuttaa tilastoon.
sitten jos tämän tavan tilastoa unohtaa on kyseessä kuitenkin kansainvälinen taiteenlaji.
Jos jotain ei juuri suomeksi julkaista ei riisin hinta Kiinassa muutu.
Sama kuin jos maastamme poistettaisiin elokuvateatterit tai kotimainen elokuvatuotanto, globaalisti kukaan ei huomaisi mitään.
Ei elokuva taiteenlajina katoaisi eikä kyllä pahemmin kärsisikään.
Kulttuurisesti toki kyseessä on pienen kriisin paikka mutta pienen, ei katastrofin.
Sillai toinen osapuoli pussasi työpaikan pikkujouluissa jotain vierasta huppelissa, ei että on palannut yhteiset rahat salaa ja omaa kolme muuta perhettä muitten tahojen kanssa(osa lapsilla) käyttäen suonensisäisiä jota kautta hankkinut sukupuolitauteja ja toimii palkkatappajana mutta nyt on venäjän järjestäytyneen rikollisuuden kanssa sodassa.
Perspektiivi.
Syyt supistumiseen ovat ilmeisiä mm lehtikulttuurin kuolema, suomalaisen ja rautakirjan monopoliaseman väärinkäyttö ja idioottimainen merkonomimalli joka ei sovellu kulttuuripuoleen ylsiestikin.
Mutta tässä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut.
Ei lähestytä tätä tyylillä "talon pintamaalaus on rapissut ja vaatii laittoa. Poltetaan talo"
-
ensinnäkin maan sisällä tuo ei edes kata kaikkia suomalaisia sarjakuvakustantajia, jäsenluettolostaan uupuu mm Arktinen Banaani, lempo, Zoom Teufel, Sininen Jänis, Sammakko...no oikeastaan valtaosa sarjakuvaan keskittyneistä kustantamoista.
ABanaani kylläkin kuuluu kustannusyhdistykseen. Jos tilastoja vuodesta 2017 kaipaa, niin ne löytyvät tästä:
https://kustantajat.fi/files/output/1826/bestsellerit-2017.pdf
-
Sarjakuvien myynti kappalemääräisesti näyttää laskeneen lähes viidenneksellä, 19,1 % (http://tilastointi.kustantajat.fi/WebReport.aspx?manualreport=85x47&language=FIN).
Koska euromääräinen lasku (http://tilastointi.kustantajat.fi/WebReport.aspx?manualreport=85x46&language=FIN) on pienempi, niin voisi arvata sarjakuvien myynnin siirtyneen aikaisempaa kalliimpiin tuotteisiin, kokoomiin ja kirjoihin.
ABanaani kylläkin kuuluu kustannusyhdistykseen. Jos tilastoja vuodesta 2017 kaipaa, niin ne löytyvät tästä:
https://kustantajat.fi/files/output/1826/bestsellerit-2017.pdf
Fingerpori ja Disney ovat Suomessa julkaistun sarjakuvan "kasvot".
Oho, Asterix rikkoi Disney-suoran käännössarjakuvassa!
-
Jos jotain positiivista: pienille ja keskisuurille sarjakuvan kustantajille on tullut tilaa toimia.
Jos muutaman sadan kappaleen käännössarjakuvan painos on kuluteknisesti mahdottomuus isolle kustantajalle, pienelle se saattaa olla juuri sopiva. Tämä on kai sitten se paljon puhuttu markkinarako.
Tuo Asterixin myyntimäärä on aika yllättävä. Vanha maine kantaa vielä hämmästyttävän hyvin.
Mutta Tinttejä ei näy missään?!
-
Kuinkahan halukkaita ulkomaalaiset isot kustantamot ovat uhraamaan aikaansa suomalaisen toimijan kanssa kun käy ilmi että painos on 500 kpl?
Eikös täällä noista käännössarjakuvan painosmääristä keskusteltu, ja pienimmillään taisivat olla ihan kahdensadan luokkaa. Sen verran tosin nykyään usein painetaan jotain LP-levyn vinyylipainostakin Suomessa. Marginaalia ovat, mutta pieni joukko uskollisia harrastajia ostaa.
Fingerporin myyntiluvutkin näyttivät puolittuneen, yleisen trendin mukaisesti, sitten parhaiden vuosien.
-
Oho, Asterix rikkoi Disney-suoran käännössarjakuvassa!
Tää oiskin mielenkiintoista tietää, että myikö tuo uusi Asterix jotenkin erikoisen paljon verrattuna aikaisempiin. Disneyllähän on mennyt huonosti ja esimerkiksi edellisessä, vuoden 2016 listassa Asterix ei olisi tuolla reilun 12 000 kappaleen myynnillä edes päässyt top-20-listaan.
-
Tutkin nopeasti tilastoja tuolta kustantajat.fi -sivustolta. Vuodesta 2001 asti näkyi olevan sarjakuvankin tilastoja, eikä tuona aikana 20 eniten myydyimmän ulkomaisen sarjakuvan listalla ollut kuin Disney -kamaa. Poikkeuksena tuo viimevuotinen Asterix. Nopea päätelmä on että Asterixin myynti olisi laskenut vähemmän tai hitaammin kuin taskarien. Ei ole siis välttämättä kasvanut.
Tosi pitkään 20 -listalla vähitenkin myynyt oli siellä noin 20 000 -24 000 määrissä. Tällä vuosikymmenellä sitten on luisuttu tasaiseen tahtiin. Huippuvuosina, eli viime vuosikymmenen vaihteessa listalla olleita Disney -sarjakuvia myytiin yhteensä n. miljoona kappaletta. Viime vuonna reilut 400 000. Toki tämä koskee vain listalla olleita, kokonaismäärät ovat vielä isompia.
Ihan kaikki listoilla olleet eivät varsinkaan viime vuosikymmenellä olleet taskareita, listalla oli joitakin Jumboja, ja esim. joku Don Rosan kirja jota oli myyty lähes 30 000 kpl. Viime vuosina muut kuin taskarit ovat kadonneet.
-
Olisi hauskaa, jos saisi pidemmät listat. Jokin top 40 tai jopa top 100 olis kiinnostavaa nähtävää. Mutta semmoista ei kai saa edes rahalla tilaamalla. Ja jos joitakin sarjakuvakustantajia puuttuu yhdistyksestä, niin...
Timo
-
Olisihan se kiva jos olisi niin pitkä lista. Kustannusyhdistyksen listojen lähin mahdollinen pitempi vastine on Turun Sarjakuvakaupan myydyimmät -listaus.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=13558.0;prev_next=prev
-
Kuinkahan halukkaita ulkomaalaiset isot kustantamot ovat uhraamaan aikaansa suomalaisen toimijan kanssa kun käy ilmi että painos on 500 kpl?
Ovat halukkaita.
-
Ovat halukkaita.
10 eri albumia on jo yhteensä 5000 kpl!
--
Ihan kaikki listoilla olleet eivät varsinkaan viime vuosikymmenellä olleet taskareita, listalla oli joitakin Jumboja, ja esim. joku Don Rosan kirja jota oli myyty lähes 30 000 kpl. Viime vuosina muut kuin taskarit ovat kadonneet.
Aku Ankan taskukirjojen jakelu on varmaan parempi kuin minkään muun sarjakuvan Suomessa.
-
Marketin sarjakuvahylly: ankkaa ja mankkaa.
(https://pbs.twimg.com/media/DboX--RW0AAnUog.jpg)
Tex Willer ja Korkeajännitys olivat sijoitettu toisaalle, piiloon pylvään taakse kaikkein huonoimmalle paikalle.
-
Marketin sarjakuvahylly: ankkaa ja mankkaa.
(https://pbs.twimg.com/media/DboX--RW0AAnUog.jpg)
Tex Willer ja Korkeajännitys olivat sijoitettu toisaalle, piiloon pylvään taakse kaikkein huonoimmalle paikalle.
Jännästi tuossa on oikein räntätty hyllyn reunaan että mankkaa. Tämä lienee myymälä- tai myymäläketjukohtainen asia. Omassa lähikaupassa näkyi tänään kolme texiä pullistelemassa kannet esillä ja mankkaa myydään selkämys asiakkaaseen päin. Taskareistakin oli kyllä kannet näkyvissä. Mutta kun lehtiä ei enää ole, niin onhan se sarjakuvan näkyvyys vähän niin ja näin. Ylähyllyllä tuppaavat olemaan eli eipä niitä alle 12 vuotias edes yltäisi sieltä ostamaan.
-
Jännästi tuossa on oikein räntätty hyllyn reunaan että mankkaa. Tämä lienee myymälä- tai myymäläketjukohtainen asia. --
K-Marketista on kyse. Ja plussana siis, että nuo hyllyt ovat todella hyvällä ja näkyvällä paikalla, linjalla, joka vie kassojen luo.
Sarjakuvan "monokulttuuri" tosin jyllää. Jos joku kustantaja nyt yrittäisi tuoda uutta sarjakuvalehteä markkinoille, mitenkähän kävisi näkyvyyden kanssa?
-
Ei sitä, mitenkään poikkeuksellista, näkyvyyttä taida ainakaan aluksi saada muuta kuin rahalla. Pitäisi olla syvät taskut.
-
Sarjakuvan "monokulttuuri" tosin jyllää. Jos joku kustantaja nyt yrittäisi tuoda uutta sarjakuvalehteä markkinoille, mitenkähän kävisi näkyvyyden kanssa?
tarkoituksellisestihan sitä on ajettu entistä monommaksi.
Satoa ja sen tauteja tässä korjataan.
Tästä on jo tehty hasteena liki pyrrhinen suoritus tai sisyfoksen vastaava näyte: onnistumisen hinta on konkurssia lähentelevä.
Silti jotakuinkin jokainen ihastuneilla voihkinnoilla vastaanotettu nostalginen integraali pohjaa aiempiin lehtien sivuilta ja satunnaisista albumeista tuttuihin hahmoihin.
Jysäys oli viimeinen kunnon hurraa ja se toikin uusia tuttavuuksia albumi- ja kirjakauppojen hyllyihin.
Ankat ja Manga myy ja montaa ei yhtä aikaa mahdu ei. Koska on Ankat ja Manga ei ole tilaa, ei kannata ja koska Ankat ja Manga kuitenkin myy niin olisiko Ankkoja tai Mangaa?
-
Tutun rikoskirjailijan (on se muutakin kirjoittanut, näissä vaan on hyvä) linkkaama artikkeli helsingin sanomista sivuaa myös ketjun ongelmaa
Myönnetään: Hesarissa arvostellaan dekkareita harvemmin kuin muita kaunokirjoja (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005657362.html?share=6d287383f6db38860fa4ba06a2d5dcc4)
artikkelissa sentään myönnetään, kierrellen kaarrellen, että vastakkainasettelun aika on vain periaatteessa ohi.
Asioiden sijasta kun aina ihmisetkin tappelevat.
se pihvihän on paitsi siinä että rikoskirjallisuuden sijasta on pakko rinnastaa oikeaan kirjallisuuteen mutta kun ketjuun on toistuvasti tuotu tilastoja kustannusalasta ja sarjakuvan osuudesta:
Kotimaiset ja suomennetut nimikkeet yhteen laskien parhaiten myyneiden kirjojen suhde on tämä: dekkarit 546 961 kappaletta, kaikki muut lajit yhteensä 523 035 kappaletta.
kaikki muut lajit. Ihan kaikki muut lajityypit
miksi ihmeessä kukaan ostaisi jonkun muun kaunokirjan jos dekkarikin on tarjolla?
(tämä tosin on nujertanut sarjakuvaa> kun pieni markkina vain samaa mankkaa ja ankkaa kun ne myy)
Siitäkin huolimatta sarjakuva ja dekkarit ovat aina ne "vähän hassut" hiukan häpeillyt osat. Ne jotka tuovat ruuan pöytään mutta joita ei kuulu mainita kohteliaassa keskustelussa.
niille ihmisille :
(https://www.ikh.fi//images/tuotekuvat/kuva400%2Ftuotekuvat%2Fmeg103_s_1_web.jpg)
pitäkää hyvänänne,
-
...hups, ilmoitin vahingossa Curtvilen edellisen viestin valvojille. Kun piti kommentoida. No, ei kai sillä niin väliä, voin aina selittää pahastuneeni jostakin.
Sen verran tahdoin sanoa, että ankat ja mangat eivät ole ihan samalla eivätkä edes kovin läheisillä tasoilla myynniltään. Kaukana takana ovat päivät, jolloin tämä bisnes oli rahanpainamista. Valitettavasti.
Ja senkin mieluusti sanon, että ankat soveltuvat aika paljon helpommin saman kattotermin alle niputettaviksi kuin mangat. Meilläkään ei "manga" yleisesti myy vaan jotkut sarjat myyvät, toiset eivät. Sama juttu kuin kaikessa ei-ankassa.
-
Itiksen Suomalaisessa Kirjakaupassa oli tehty järjestelyjä. En meinannut löytää sarjakuvia millään. Ennen ne olivat paraatipaikalla, oven vieressä vasemmalla, näyteikkunan kohdalla.
Nyt, aikani hortoiltua, ne löytyivät aivan sivusta, korttitelineiden takaa. Sitä piirakkaa, jossa sarjakuvien osuus on kutistumassa olemattomaksi, on luettu selvästi tosissaan kirjakauppojen myyntivastaavien taholta. Sarjakuvat syrjään, harrastekirjoja tilalle.
(https://pbs.twimg.com/media/Dc0johhW4AAr2vP.jpg)
-
Sama kehitys on ollut Turun Suomalaisessa sekä Akateemisessa. Myös koko myymälöiden koko pienenee.
-
Sama kehitys on ollut Turun Suomalaisessa sekä Akateemisessa. Myös koko myymälöiden koko pienenee.
Ei riitä, että perinteisten kirjakauppojen myymälöiden koko pienenee, vaan sinne myymälöihin pitää änkeä vielä Starbuckeja ja muita kirjakauppaan kuulumattomia osia.
Sitten arkkitehdit haroo vastaan, jos kirjakauppa haluaisi vähän muutella kirjahyllyjä, että saisi enemmän kirjoja hyllyynsä.
Tarjonta yksipuolistuu ja pienemmät painatukset pistetään kirjakaupan netti kauppaan. Menkää sieltä ostaa, mut kun en mene...tahdon nähdä, että mun sarjakuvakirjani on hyvässä kunnossa, kun ostan sen.
Kohta tulee Amazoneja, joissa ei ole edes myyjiä...ei prkl.
-
Sama kehitys on ollut Turun Suomalaisessa sekä Akateemisessa. Myös koko myymälöiden koko pienenee.
Itiksen Suomalaisesta Kvaakin twitter-keskustelussa (https://twitter.com/JoniPartanen/status/994900929504792576): "Ei siellä enää mangaa ole, eikä aikakauslehtiä. Sanoivat, että lehtipistetavara on saanut lähteä kokonaan ja neuvoivat alakerran Herkkuun ostamaan."
-
Japanissa kokonaismarkkina näkyy pysyneen viim vuodet melko samoissa. (https://www.efe.com/efe/english/world/digital-manga-sales-surpass-print-for-the-first-time-in-japan/50000262-3535454)Uutta on nyt kuitenkin se että digin liikevaihto ylitti printin. Samalla tapahtuu kyllä väkisin samaa kuin meillä jokunen kymmenen vuotta sitten sanomalehtisarjojen näivettyessä. Yksityiskohtien eli datan määrä vähenee grafiikassa kun juttuja silmäillään kapulasta.
-
Japanissa kokonaismarkkina näkyy pysyneen viim vuodet melko samoissa. (https://www.efe.com/efe/english/world/digital-manga-sales-surpass-print-for-the-first-time-in-japan/50000262-3535454)Uutta on nyt kuitenkin se että digin liikevaihto ylitti printin. Samalla tapahtuu kyllä väkisin samaa kuin meillä jokunen kymmenen vuotta sitten sanomalehtisarjojen näivettyessä. Yksityiskohtien eli datan määrä vähenee grafiikassa kun juttuja silmäillään kapulasta.
Onko digi-manga useammin värillistä? Tarkemmin, julkaistaanko materiaali, joka on paperiversiossa mustavalkoista väritettynä, tai mahtaako muutoin korostua värillinen manga?
Onko lähtökohtaisesti digitaaliseksi suunniteltua mangaa paljon?
-
Eiköhän tuosta enin osa ole ihan normi lehtinäkin julkaistua matskua sekä sitten ihan varta vasten digijulkaistavaksi tehtyä. Värillistä on mukana, mutta ei kai mitenkään hallitsevassa määrin. En tiedä minkä verran nykyään tehdään ihan suoraan digiksi, enkä edes sitä onko siellä nykyään jotain "portaaleja" tai nettijulkaisuja jotka tähän keskittyy. Luulisi. Koreassa kun se matsku on mennyt niin hyvin jo 10 vuotta.
Harmittaa kun tänä vuonna, parin viikon päässtä, ICC-kokous seminaareineen (Taiwanilla) olisi ollut juuri digimangasta (web-toons), mutta sain tiedon siitä niin myöhään että en pääse lähtemään.
-
Minusta näyttää siltä, että Japanissa diginä on (suhteessa) enemmän värisarjakuvaa kuin painettuna. Painetun osalta värilliset ovat usein jonkin suositun, alkujaan mustavalkoiseksi tehdyn sarjan spesiaaliversioita, eli pitkälti fanituotteita.
Värisarjakuva kyllä tähän mennessä on näyttänyt paljon kankeammalta kuin mv. Ei ihme, kun mv on ollut standardi ja ilmaisu on kehittynyt juuri sen myötä. Väreihin pitäisi ehkä hakea oppia lännestä. Samanlaista dynaamisuutta kuin mv-mangassa ei tosin usein saa väreissä lännessäkään, mutta parempaan suuntaan voisi silti mennä.
-
Juuri näin. Digin myötä japanilaiset ovat vihdoin oppimassa lukemaan myös värillistä sarjakuvaa. Minunkin kirjani julkaistaisemisesta neuvoteltiin siellä väreissä. Väriä ei siis ole täysin pois suljettu enää printissäkään. Vielä 10-15 vuotta sitten värilliset albumit olivat promillen promillen luokkaa, vaikka omassakin maassa oli historiaa väripainatuksista. 1940 ja -50 -luvuilla vielä tehtiin paljon väreissä. No, Mangan värit kirjassanikin on tästä juttua.
Luulen että värit tulevat Japanissa hitaasti samasta syystä kuin tietokonetyöskentely yleistyi siellä hitaasti. Käsin oli nopeampaa tehdä. Nyt on pitänyt taas maalaamisen kautta hakea se työnkulku aidosti värilliseksi, jolloin se on riittävän nopeaa, eikä vain väritellä mv-juttuja. Yleisön pitää lisäksi tottua uuteen tyyliin, mutta se taas käy suht helposti mm. peligrafiikan kautta. Eiköpähän esimerkiksi ranobe-novelleissa ole ollut värikuvitus jo pitkään?
-
"Light noveleissa" on kyllä värikuviakin, mutta minun suht vähäisen havainnointini mukaan ne ovat hiukka samaan tapaan bonusta kuin mangapokkareiden värisivut. Eli niitä on alussa huomiota herättämässä, mutta jäljempänä on sitten mv-kuvitusta. (Toki voi olla, että havaintoni ovat liian vähän kattavia.) Ja suureksi osaksi värisivut mangassakin ovat lukujen aloituskuvia tai muita poseerausjuttuja, eivätkä osa tarinaa.
En itse ajattele, että värit olisivat automaattisesti plussaa mangassa. Mustavalkoisuushan ei ole ollut Japanissa pitkään aikaan vain tai ensisijaisesti taloudellisten realiteettien määrittämä juttu vaan "se oikea tapa" tehdä sarjakuvaa. Tekniikat ja ilmaisutavat ovat kehittyneet juuri siihen sopivaksi, ja mv-ilmaisua osataan käyttää todella taidokkaasti. Samat skillit eivät toimi värien kanssa.
-
Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa.
Mikä pelastaisi sarjakuvan? Hittisarjisten myyntiluvut laskevat, mutta netissä nousevat feministiset ja elämäkerralliset sarjakuvat – lue nämä tänä kesänä (https://www.hs.fi/nyt/art-2000005694448.html?share=37ef3a8d0f53f4c34be28ecb6d0bda87)
”Isot kirjakaupat eivät halua ottaa riskejä, vaan hyllyistä löytyy vain Disneytä ja Fingerporia. Kärjistetysti sanottuna marketeissa on nykyään paremmin tarjolla sarjakuvaa kuin vaikka Helsingin keskustan isoissa kirjakaupoissa”, sanoo kustannustoimittaja Vesa Kataisto Arktinen Baanani -kustantamosta.
-
En itse ajattele, että värit olisivat automaattisesti plussaa mangassa. Mustavalkoisuushan ei ole ollut Japanissa pitkään aikaan vain tai ensisijaisesti taloudellisten realiteettien määrittämä juttu vaan "se oikea tapa" tehdä sarjakuvaa. Tekniikat ja ilmaisutavat ovat kehittyneet juuri siihen sopivaksi, ja mv-ilmaisua osataan käyttää todella taidokkaasti. Samat skillit eivät toimi värien kanssa.
Joo, mietin tuota väriasiaa sikäli, että yhtäältä diginä ei ole taloudellista syytä rajoittaa värien käyttöä, toisaalta värillinen kuva on silmäystävällisempi (kun vähemmän kirkasta valkoista loistaa näytöltä) ja kolmanneksi varsinkin japanilainen populaarikulttuuri on täynnä vuolasta värikkyyttä (jonka kanssa manga huomiosta kilpailee).
Mutta ehkä mangan vahvuus on siinä, että se selkeästi erottuu tyylillisesti. Ja Antin toteamus siitä, että mangassa on mustavalkoisessa ilmaisussa löydetty tylikeinoja ja dynamiikkaa, jota värit mahdollisesti vain latistaisivat. Mangan/sarjakuvan vahvuus osaltaan saattaa olla juuri pelkistämisessä ja rajoituksissa - esimerkiksi liikken tai äänen lisääminen sarjakuvaan ei paranna kokemusta. Sama pätee varmaan sarjakuvaan, joka on alkujaan mustavalkoiseksi tehty, vaikka mielestäni esim. Steve Oliffin väritys Akirassa oli ihan onnistunutta. Väritys tehtiin länsimarkkinoita varten, mikä mahtanee ollut suosio Japanissa?
-
Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa.
Mikä pelastaisi sarjakuvan? Hittisarjisten myyntiluvut laskevat, mutta netissä nousevat feministiset ja elämäkerralliset sarjakuvat – lue nämä tänä kesänä (https://www.hs.fi/nyt/art-2000005694448.html?share=37ef3a8d0f53f4c34be28ecb6d0bda87)
Mielenkiintoinen on yksi mahdollinen adjektiivi.
Samalla tavoin kuin yleensä asiantuntija piireissä kun joku mainitsee asian olevan mielenkiintoinen = kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen
-
Mielenkiintoinen on yksi mahdollinen adjektiivi.
Mulle tuli siitä ikävällä tavalla mieleen 80-luku. Se miten kotimaista tuotantoa yritettiin silloin nostaa (hypettämällä). Ensin jutussa valitetaan että sarjakuvat eivät saa ansaitsemaansa huomiota, vaikka on olemassa niin paljon hyvää matskua. Ja sitten asiantuntijat suosittelevat sarjoja, jotka suuren yleisön silmissä eivät välttämättä näytä ihan mestariteoksilta.
Toisaalta nyt aika on toinen, ehkä yleisö on nyt valmiimpi asiantuntijoiden suosikeille. Ja todellakin, suurin muutos, oikeastaan todella dramaattinen, on se että nyt sitten ilmeisesti loppui lehdistössä se "sarjakuvalla menee hyvin" -loru. Positiivisia uutisia taitaa olla hieman haastavaa kaivaa kentältä esiin. Hienoa siinä oli toki nettisarjisten ottaminen mukaan esittelyyn.
Edit: Samainen artikkeli on linkattu tännekin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11726.msg492355/boardseen.html#new)
-
Vaikka sarjakuvamarkkinoiden tilanne on, mitä on, niin ainakin mun mielestä eletään kuitenkin myös tietynlaista kulta-aikaa. Tarjolla on ihan mielettömästi sarjakuvaa eri muodoissa. Meille nostalgiannälkäisille vanhojen hyvien aikojen muistajille on tarjolla isokokoisia, laadukkaita kovakantisia uusintoja ja vaikka mitä. Ei silloin teininä kovimpina sarjakuvaharrasteluvuosina olisi ollut tällaiseen edes mahdollisuuksia saati sellaista sitten osasi mitenkään edes kuvitella.
-
Vaikka sarjakuvamarkkinoiden tilanne on, mitä on, niin ainakin mun mielestä eletään kuitenkin myös tietynlaista kulta-aikaa. Tarjolla on ihan mielettömästi sarjakuvaa eri muodoissa. Meille nostalgiannälkäisille vanhojen hyvien aikojen muistajille on tarjolla isokokoisia, laadukkaita kovakantisia uusintoja ja vaikka mitä. Ei silloin teininä kovimpina sarjakuvaharrasteluvuosina olisi ollut tällaiseen edes mahdollisuuksia saati sellaista sitten osasi mitenkään edes kuvitella.
Totta tämäkin.
Toivottavasti sarjakuvan myyntitrendin lasku pysähtyisi tämän monipuolisen tarjonnan myötä - ja lähtisi hissuksiin jopa loivaan nousuun.
Kustantajilla on selvää kiinnostusta ja halua nostaa sarjakuvaa enemmän esiin, kunpa se sama asenne tarttuisi myös jakelu- ja myyntipuolelle.
-
Niin. Eikä ole lasten sarjakuvien kulttuuria eikä ns. hittejä sillä osastolla tarjolla. Puhumattakaan että syntyisi Asterixiin tai Muumeihin vertautuvia uusia juttuja, joissa olisi klassikkoainesta ja sellaisia piirteitä että ne toimisivat yhtä lailla aikuisille.
-
Toivottavasti sarjakuvan myyntitrendin lasku pysähtyisi tämän monipuolisen tarjonnan myötä - ja lähtisi hissuksiin jopa loivaan nousuun.
Mä luulen, että monipuolisuus ja pienet painokset ovat osa nykypäivän trendiä. Eli kohdennetaan juttuja yhä pienemmille kohdeyleisöille, heimoille. Tästä viestii erityisesti noi kalliimmat kovakantiset uusintapainokset ja muut luksusjulkaisut.
Trendi voi tietenkin muuttua ja varmaan muuttuukin jossain vaiheessa ja sarjakuvalla on niistä huolimatta hyvät mahdollisuudet varmaan kaikkina aikoina olla laajan yleisön juttu.
-
Trendi voi tietenkin muuttua ja varmaan muuttuukin jossain vaiheessa ja sarjakuvalla on niistä huolimatta hyvät mahdollisuudet varmaan kaikkina aikoina olla laajan yleisön juttu.
Niin, sitähän ei vielä tiedä millaista on sitten kun vanhat mediat, telkkari ja printti kuihtuvat marginaaliin. Silloin jokin pienehkö juttu netissä on jo aika iso, kun kaikki viettävät netissä vielä paljon enemmän aikaa kuin nyt. Sarjakuva kuitenkin tarvitsee jonkin alustan, portaalin tai julkaisijan tullakseen löydetyksi.
-
Niin, sitähän ei vielä tiedä millaista on sitten kun vanhat mediat, telkkari ja printti kuihtuvat marginaaliin.
eli joittenkin mukaan...juuri nyt.
Printtimedialla on yhä valtaa, Helsingin sanomien teatterikritiikki nostaa tai kaataa yhä produktioita, mutta sarjakuvan saralta sillä ei moista merkitystä ole.
Kehut toki tekevät piikin kasvuun muttei kuten muilla tahoin.
Sarjakuva on jo valmiiksi marginaalissa, mutta on saanut vetoapuja mm. Reiman (ja monen muun ) vihaamalta elokuvasovitusten puolelta.
käännetyissä ja kääntämättömien myynnissä television tappama media elokuva jeesaa myynnissä.
Toistaiseksi mennään enemmän Velin mainitsemaan Heimoajatteluun. Ei edes tavoitella isoa yleisöä vaan se kulttipiiri jolla katetaan menot ja jos hyvin kät viivan alle jää vähän.
Kiistäisin myös sen että ei tulisi uusia Asterixeihin ja Muumeihin verrattavia uusia juttuja. Itse laskisin Voron The Thief sellaiseksi.
-
Mä luulen, että monipuolisuus ja pienet painokset ovat osa nykypäivän trendiä. Eli kohdennetaan juttuja yhä pienemmille kohdeyleisöille, heimoille. Tästä viestii erityisesti noi kalliimmat kovakantiset uusintapainokset ja muut luksusjulkaisut.
Sanoisin, että Netflix yms. ovat päinvastoin kääntäneet tuon kehityksen laskuun.
Se on ikään kuin streemauksen harha, että jokainen on individualisti, kun harrastaa yksin samaa juttua kuin kaikki muutkin. Tietyllä tapaa eletään vielä ensistäkin vahvempaa yhtenäiskulttuuria. Ready Player One tai jotain.
Sarjakuvien osalta näkisin, että Suomessa on vain menty edellä sitä kehitystä, mistä kustantajat ovat Yhdysvalloissa vasta viime vuosina julkisesti puhuneet ts. myydään samoille lukijoille vähemmän ja kalliimmalla.
Sarjakuva kuitenkin tarvitsee jonkin alustan, portaalin tai julkaisijan tullakseen löydetyksi.
Tarkoitat varmaan Suomen tapauksessa ja täälläkin muuta kuin Lataamo.
Jos eivät elokuvat tuo Marvel Unlimitediin lukijoita maailmalla, niin ei se löytämisestä ole kiinni. Miljoonat ihmiset altistuvat toistuvasti Marvelin logolle, jossa sarjakuvasivut sen kuin vilahtelevat.
Nykylukijat tulevat siirtymään sähköiseen kuluttamiseen maailmalla. Kovimmat jäärät pitävät kovakantisista kiinni kuin musaharrastajat vinyylilevyistään.
Kustantaja saa striimauksesta kiinteän kassavirran, jossa pärjätään massalla. Uudet tulokkaat ja pienkustantajat hukkuvat Comixologyssä, jossa näkyvyyden saa se sama massa. Tekijät nukahtavat leffaoptiosta unelmoiden.
-
Jiksin vastaus pätenee isoon osaan läntistä maailmaa.
Printtipuolella afrikassa ja aasiassa jyrätään vielä hyvä tovi, varsinkin kun ovat osin juuri markkinointikonsulteille lohikäärmeitten asuttamaa maata vielä toistaiseksi.
Digitaalisuus missään ei aja pienen taiteilijan asiaa vaan jo valmiiksi isoja lafkoja, mediatalot omaavat mahdollisuuden mainostaa ihan eri resursseilla ja hankkia näkyvyyttä.
itse en edusta vinyyli tai kovakantisosastoa lainkaan, vain sisällöllä on väliä mutta kumpikaan ei ole ensimmäinen valintani, kuten ei digisarjakuvakaan.
Vinyylikin teki paluun ja siinäkin mentiin hipsterit edellä, ei musiikki. Maailmassa jossa konmaritus ja muu tyhjiä sisustuspintoja paljon- vaihdetaan-iSitäsuntätä-kun trendi-vaihtuu ei pelasta maailmaa mutta se on suuntaus.
Digi on kasvava näkymätön osuus, mutta jokainen joka kuittaa sillä painetun tuotteen menneen ajan jäänteeksi joka katoaa hetkenä minä hyvänsä voi ostaa pari siltaa, suomalainen arkirealismi valtaa maailmanmarkkinat heti ja kirjat kuolivat television tultua.
Sekään käyttöliittymä ei ole kadonnut, päinvastoin ns. milleniaalit ovat suurempia lukutoukkia kuin aiemmat sukupolvet suhteessa (https://www.forbes.com/sites/neilhowe/2017/01/16/millennials-a-generation-of-page-turners/#1d93625a1978)
ja lehtikin on täysin kuollut muoto. Kuka minkäkin narratiivin haluaa uskoa.
Kirjojen ja sarjakuvien asema kärsii mutta ei yksin koska kulttuuri on muuttumaton fakta.
Rakenne on toki yksi tekijä. Kirjat, sarjakuvat, musiikki, televiso ja elokuvat ovat kaiki taiteita.
Aina löytyy se ryhmä joka nostaa teesin "paitsi se massaviihde joka.." mutta rystysiään nuoleskelevien idioottien mielipiteet eivät ennenkään ole keiinnostaneet kun aikuiset puhuvat.
Ongelma syntyy kun merkonomiväki koettaa korjata kulttuurimallia ansaintamallinsa mukaiseksi kts. Bonnierin puksu kirjakauppapuolelle akateemsien oston myötä.
Kirjakaupasta ei tule parempaa poistamalla kirjavalikoimaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa ja lisäämällä starbucks.
Samaa mallia on yritetty sarjakuvapuolella, kun myynti on pientä sitä minimoidaan keskittymällä nostalgiakovakantisintgraaleihin olemassaolevalle pienelle yleisölle.
Eivät toki kaikki ja monelle pienelle toimijalle kulttuurisesti kestä julkaisutoiminta on riskinottoa henkilökohtaisella konkurssilla.
Perinteisellä sarjakuvapuolella on mahdollisuus ja tulevaisuus muttei kvartaaliajattelun mukaan.
Mutta mallista on aiempaa esimerkkiä: koska häsin tuskin on myyntiä nykyisille julkaisuille miksi juklkaista enemmän vaikka laajemmalla hajonnalla tavoittaisi ne joille tämä tarjonta ei kelpaa.
Hesarin artikkelissa VesaK oli surullisen oikeassa että monessa supermarketissa on parempi sarjakuvakirjaosasto kuin monessa kirjakaupassa. Niin kauan kun molempien myyntiartikkelina on Kamala Luonto en tee kauppoja, en perhana kelpuuta edes kylkiäisenä.
Saunanpesän saa syttymään helpommikin.
Mutta jos siellä olisikin vielä isompi valikoima, eikä niin että minun tai valittujen asiantuntijoiden valitsemia vaan niitä, sitä Kamalaa luontoa kun se kuitenkin myy ja jotain muuta vielä muille.
Kauppaketjulla on tila kuitenkin ja sarjakuvan kestoäkyjen saatavuus kansallisessa ketjussa olisi myyntistrategia.
Hidas ja pitkä mutta myyntistrategia. Jokaiselle jokin on aina ensimmäinen Lassi ja Leevi, Corto Maltese, Ryhmä-X, Maisa ja Kaarina, Valerian jne jne.
Sillä ja edukkaana albumina tjs tilanne korjaantuu.
Lehtiä ei enää ruveta lanseeraamaan, mutta asui Suomessa amerikoissa pääsiäissaarilla tai siperiassa on syötävä.
Comicbook history of comics Manga mainittiin ohimennen kuinka osasyy mangan asemaan oli kuinka Japani panosti joukkoliikenteeseen ja lapset ja nuoret eivät olleet sidottuja amerikkalaisen ydinperheen peltilehmään ja saattoivat omatoimisesti käyttää rajalliset taskurahansa myös sarjakuviin.
Toki, juurikin Jiksin pointti. Digimaastossa voi etsiä omatoimisesti ne sarjakuvat ihan omalta älylaitteelta jota vanhemmat ei rajoita.
Itse soisin että molemmat järjestelmät tukevat toisiaan, digi ja perinteinen ja täydentävät toisiaan.
-
Taisi Suomessa lehtihyllysarjakuva epäonnistua silloin, kun sen olisi pitänyt painaa kustannukset alas.
Kuvittelin takavuosina, että mv-pokkarit (Ihmesarja sekä isommat kesälomakauteen kohdennetut julkaisut) olisivat olleet tulevaisuuden suuntaus.
Saattoivat ne sitä ollakin, mutta hinnoittelun osalta mm. viimeiset Ihmesarjat menivät jo ihan täysin yli.
Ankka ja Tex ovat olleet kohtuuhintaista lehtihyllysarjakuvaa sanan positiivisessa merkityksessä. Manga sekin hinnoiteltiin maltillisesti.
Tulihan se kipuraja vastaan 90-luvullakin, kun ei jotain yli kolmenkympin (markkaa) marveleita raaskinut enää ostaa.
Kun hinta nousee, täytyy koetun laadun nousta myös korkealle. Tämä johtaa siihen, että jenkeissä myydään paksua mv-kokoelmaa ja Suomessa kovakantista.
Molemmissa on sama logiikka, ensimmäinen vyöryttää alas painetun sivuhinnan voimin ja toisessa hifistellään painotuotteen laadulla. Ensimmäinen vetoaa Curtiin ja toinen Lurkeriin. Itse olen siinä välissä, että kelpuutan molemmat.
-
Kun hinta nousee, täytyy koetun laadun nousta myös korkealle. Tämä johtaa siihen, että jenkeissä myydään paksua mv-kokoelmaa ja Suomessa kovakantista.
Tää on muuttunut jo sen verran, että enää ei myydä paksua mustavalkoista, vaan paksua värillistä. Käytännössä Marvelin Essential- ja DC:n Showcase -linjat on lopetettu ja tilalla on paksummat uusiokokoelmat. Marvelilla Epic collectionit ja DC:llä Gold-, Silver- ja Bronze Age -kokoelmat.
Mutta muuten joo.
-
Sarjakuva on jo valmiiksi marginaalissa, mutta on saanut vetoapuja mm. Reiman (ja monen muun ) vihaamalta elokuvasovitusten puolelta.
Mielenkiintoinen tulkinta tuo että vihaisin jotain elokuvasovituksia. Jos haluaa välttämättä puhua tunteista niin kyse on enemmän pettymyksestä. Sikäli kun herättävät mitään tunteita tai mielenkiintoa. Minun kohdallani supersankarielokuvien kanssa kyse on ihan siitä (tarpeeksi monta kertaa) "pettynyt asiakas ei palaa" -ilmiöstä.
Jiksin vastaus pätenee isoon osaan läntistä maailmaa.
Printtipuolella afrikassa ja aasiassa jyrätään vielä hyvä tovi, varsinkin kun ovat osin juuri markkinointikonsulteille lohikäärmeitten asuttamaa maata vielä toistaiseksi.
Täysin kestämätön ja perätön väite mielestäni on se että printti olisi joskus jyrännyt Afrikassa (tai tulisi sitä tekemään). Mutta sinulla on tälle varmaan jokin perustelu?
Taisi Suomessa lehtihyllysarjakuva epäonnistua silloin, kun sen olisi pitänyt painaa kustannukset alas.
Niinkin. Mutta kuten on täälläkin usein todettu, levittäjä nimen omaan teki ongelman halvoista lehdistä. Suhteessa liian halpoja, palautuksineen työtä vaativia ja tilaavieviäkin ovat ne. Lisäksi kustantajat oppivat lihavina vuosina 70- ja 80-luvulla siihen että melkein mikä tahansa myy ja vielä ilman mainosta ja markkinointia. 90-luvulla tämä meininki sitten päättyi sarjakuvalehtien kohdalla.
-
Mielenkiintoinen tulkinta tuo että vihaisin jotain elokuvasovituksia. Jos haluaa välttämättä puhua tunteista niin kyse on enemmän pettymyksestä. Sikäli kun herättävät mitään tunteita tai mielenkiintoa. Minun kohdallani supersankarielokuvien kanssa kyse on ihan siitä (tarpeeksi monta kertaa) "pettynyt asiakas ei palaa" -ilmiöstä.
sitten kyseessä on se että olet välittänyt tämän viestin tavalla jota ei voi kuin tulkita väärin.
Hyvä niin.
itselle pettyminen on vaikea tajuta kun ollaan selkeästi lajityypin renesanssiajan alkupuolellaverrattuna aiempiin elokuvallisiin yritelmiin.
Toki jokainen Valerian näin toteutettuna pakittaa taas taaksepäin, mutta se on jo johtanut muunkin kuin supersankarien esiinmarssiin elokuvissa joka ei minusta( toisin kuin Jiksistä, käsittääkseni) ole suinkaan päätarkoitus.
Sarjakuvafilmatisoinnit kun ovat piristäneet elokuvaa ja nuo elokuvat vastavuoroisesti sarjakuvaa.
Täysin kestämätön ja perätön väite mielestäni on se että printti olisi joskus jyrännyt Afrikassa (tai tulisi sitä tekemään). Mutta sinulla on tälle varmaan jokin perustelu?
Tuttavat Angolasta ja Tunisiasta ovat törmänneet minuun ja sarjisnörtteyteen. Totta kai keskustellaan myös sarjakuvatarjonnasta, myös paikallisesta.
Näistä rajallisista ja inernetin katkoilevan yhteyden kautta tehdyistä kuvista on muodostunut kuva mantereella olevan meidän 70-lukua muistuttava kuva:
printti ei dominoi koska mikään ei varsinaisesti dominoi mutta läntisessä mielessä oleva printtipuoli ja suomalaisittain lähes samalle 1970-luvulle jäänyt piraattijulkaisupuoli elää, samoin kuin dumppaussarjakuva.
Alueella on paljon varsinaisen virallisen kustannusalan ulkopuolista toimintaa ja myyntipuolellakin on näitä tahoja jotka myyvät "tuhottuja" jäännöseriä.
Kyseessä ei ole tulevaisuuden markkinat, varsinkin toisen tutun kanssa yhteinen käsittämättömyytemme facebookin suosioon niin afrikassa kuin euroopassa, sillä sielläkin sähköinen puoli on lisääntymässä.
Se vaan on siellä vielä harvempien käsissä kuin ns. läntisessä maailmassa ja digi-infra ei ole laajakaistatasoa.
Siellä printtimedia on yhä verevä optio, sekä isommillekin toimijoille kuin anarkistisille nyrkkipajoille.
ynnätään tähän kasvava väestö ja mainittu infra jota on vaikea ymmärtää jo euroopassa. Keikkatöiden ja elämän varrella on törmännyt siihen että kaupunkienkin sähkönsaanti voi hyvin katketa vuorokaudeksi olematta poikkeustila.
Printti toimii akuittakin.
Mutta kuten mainitsit sekin tilanne elää siinä kuin oman markkinamme status.
-
Tää on muuttunut jo sen verran, että enää ei myydä paksua mustavalkoista, vaan paksua värillistä.
Olet oikeassa. Oli tarkoitus kirjoittaa menneessä aikamuodossa, kun meni vanhojen muisteluksi muutenkin.
Tietysti noissa näkyy se, että entisöintikustannukset käännettiin kassavirraksi, kun julkaistiin ensin mv-versiot. Värittäminen on se kallein entisöinnin vaiheista.
Toisaalta minä tykkäsin kovasti just niistä mv-julkaisuista ja oli niistä iloa myös Ihmesarja-pokkarien muodossa.
Mutta kuten on täälläkin usein todettu, levittäjä nimen omaan teki ongelman halvoista lehdistä. Suhteessa liian halpoja, palautuksineen työtä vaativia ja tilaavieviäkin ovat ne. Lisäksi kustantajat oppivat lihavina vuosina 70- ja 80-luvulla siihen että melkein mikä tahansa myy ja vielä ilman mainosta ja markkinointia. 90-luvulla tämä meininki sitten päättyi sarjakuvalehtien kohdalla.
Totta puhut, asiaan liittyi useita osatekijöitä ja tahoja, ja sarjakuvaan liittyvät haasteet (mm. logistiikkaan liittyvät) ovat samoja kuin maailmalla.
Katselinpa vain taaksepäin omakohtaisesti, kuluttajanäkökulmasta.
-
sitten kyseessä on se että olet välittänyt tämän viestin tavalla jota ei voi kuin tulkita väärin.
Hyvä niin.
Näinpä.
Tuttavat Angolasta ja Tunisiasta ovat törmänneet minuun ja sarjisnörtteyteen.
Angolasta en tiedä. Tunisiassa kerran kävin, 20 vuota sitten, enkä nähnyt siellä yhtäkään sarjakuvajulkaisua. Sanomalehdissäkään ei ollut sarjakuvia. Afrikasta ei minusta kannattaisi puhua yhtenä klönttinä. Eikä oikein Aasiastakaan, tai Euroopasta, jos niikseen tulee. :)
Itä-Afrikka, jota parhaiten tunnen, on sarjakuvan suhteen niin toivoton, että mistään kulttuurista ei voi puhua. Etelä-Afrikassa, joka on taloudellisesti vahvin, yritellään sarjakuvapuolella jotain. Ranskan vanhoissa siirtomaissa, Länsi-Afrikassa, lienee paras tilanne. Enempää en tiedä.
Mainitsitkin jo taikasanan FB. Vähän näyttää siltä että se on valtaamassa sen vähän media-alan, mitä paikallisilla telkkareilla ja sanomalehdillä on ollut.
Totta kai keskustellaan myös sarjakuvatarjonnasta, myös paikallisesta.
Näistä rajallisista ja inernetin katkoilevan yhteyden kautta tehdyistä kuvista on muodostunut kuva mantereella olevan meidän 70-lukua muistuttava kuva:
printti ei dominoi koska mikään ei varsinaisesti dominoi mutta läntisessä mielessä oleva printtipuoli ja suomalaisittain lähes samalle 1970-luvulle jäänyt piraattijulkaisupuoli elää, samoin kuin dumppaussarjakuva.
Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on ollut käsittämätön tuuri, jos olet sattunut törmäämään afrikkalaiseen, joka tuntee afrikkalaista sarjakuvaskeneä.
Se vaan on siellä vielä harvempien käsissä kuin ns. läntisessä maailmassa ja digi-infra ei ole laajakaistatasoa.
sähkönsaanti voi hyvin katketa vuorokaudeksi olematta poikkeustila.
Printti toimii akuittakin.
Käsittääkseni printtijakelun ongelma kehitysmaissa on se että ei ole oikein jakeluketjuja. Vähän sama kuin Suomessa nyt. Parhaimmillaan jostain löytyy sattumalta joku "keidas", missä on jotain, jostain toisesta ajasta tai kulttuurista peräisin olevaa random-sarjakuvaa kilohintaan.Tästä syystä ei voi myöskään olla sarjakuvakulttuuria tai -skeneä kustantajineen, taiteilijoineen ja harrastajineen.
Digipuolella laajakaistaa ei välttämättä tarvita, kännykkä ja nettikahvilat ovat alustoja jotka toimivat syvälläkin puskassa melko kevyellä infralla ja tarvittaessa vaikka aurinkosähköllä. Siksi ne myös dominoivat.
Afrikkaan liittyy myös tekijänoikeuskysymys. Täällähän jotkut kokevat sen uhkaksi tai rajoitteeksi. Toisaalta juuri Afrikassa ja Aasian osalta Kiinassa, piittaamattomuus tekijänoikeuksista on näkemykseni mukaan jarruttanut sarjakuvaskenen kehitystä.
Piraattimeininki saattaa kyllä buustata markkinaa, jos lähdetään nollasta, mutta ellei sitten nopeasti saada tekijänoikeusasiaa valvontaan, ns. normaali kustannuskenttä jää syntymättä eikä paikallisilla tekijöilläään sitten ole tilaa. Tästä on olemassa sarjakuvan kannalta positiivisia esimerkkejä juuri vaikkapa Japanista ja Hongkongista. Mutta jos nettiä rinnastaa kansalliseen markkinaan, niin onko tuon buustausvaiheen jälkeinen normalisoituminen enää mahdollista?
Video- ja musiikkipuolihan ovat kuin ihmeen kaupalla saaneet markkinansa vielä netin ihmemaassa oikenemaan. Siellä on ollut kuitenkin takana reippaasti pätäkkää ja vahvoja analogisena aikana perustettuja edunvalvojia, mitä sarjakuvateollisuudella valitettavasti ei oikein ole.
-
Olet oikeassa. Oli tarkoitus kirjoittaa menneessä aikamuodossa, kun meni vanhojen muisteluksi muutenkin.
Tietysti noissa näkyy se, että entisöintikustannukset käännettiin kassavirraksi, kun julkaistiin ensin mv-versiot. Värittäminen on se kallein entisöinnin vaiheista.
Käytännössähän sekä Marvel että DC hyödyntävät näissä kokoelmissa Archives ja Masterworksien entisöintejä. Eli ensin entisöinnit ja uudelleenväritykset maksatetaan kalliilla ja hienoilla erikoispainoksilla ja sitten tuupataan ulos sama materiaali halvempana bulkkina.
DC ei edes yritä peitellä sitä. Julkaisevat ensin Omnibus-muodossa noita Golden-, Silver- ja Bronze age -kokoelmia ja sitten puoli vuotta myöhemmin sama pehmeäkantisina versioina pilkottuna kahteen kokoelmaan.
Toisaalta minä tykkäsin kovasti just niistä mv-julkaisuista ja oli niistä iloa myös Ihmesarja-pokkarien muodossa.
Sama mulla. Erityisesti Ihmesarjasta pidin (jostain syystä tykkään pienemmästä pokkarikoosta yleensäkin enemmän).
-
Tuttavat Angolasta ja Tunisiasta ovat törmänneet minuun ja sarjisnörtteyteen.
On sen verran mielenkiintoista tekstiä tuo sinun loppuviesti, että voisit kuvanäytteiden kanssa laatia aiheesta Kvaak-artikkelin.
-
Sanoisin, että Netflix yms. ovat päinvastoin kääntäneet tuon kehityksen laskuun.
nyt on tarkoitushakuinen lainaus:
Netflix alkaa julkaista sarjakuvaa aloittaen the Magic Orderista (https://www.youtube.com/watch?v=wLbvqioTrxA)
tota kyllä tässäkin on juuri kyntensä näyttänyt tekijätiimi mutta tässä streamaus ajaa juurikin sarjakuvan asiaa.
-
Netflix alkaa julkaista sarjakuvaa aloittaen the Magic Orderista (https://www.youtube.com/watch?v=wLbvqioTrxA)
Olisihan se tavallaan jännä juttu, jos Netflix tosissaan täydentäisi kolmikon Amazon (Comixology) ja Disney (Marvel) sarjakuvan striimauspalveluissa.
Siinä sitä suuret mediayhtiöt kävisivät sotaa kaikilla rintamilla. Kuka siihen väliin enää mahtuu.
Tulevaan DC Universe -striimauspalveluun olisi huhujen mukaan tulossa myös sarjakuvat. Tämä selittäisi miksi se niitten touhu on ollut toistaiseksi niin päämäärätöntä.
Lopulta masentavan nopeasti tämä sitten menikin isojen leikiksi. No, johan minä näköjään digikatsauksessa vuonna 2013 ennustin, että voittajat seuloutuvat muutamassa vuodessa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1945).
Kuka vielä muistaa niitä pieniä eli Madefire, Panelfly, iVerse... yksi päivitti kotisivuja joulukuussa, toinen twiittasi marraskuussa. Kaikki siis puolikuolleita.
Ranskalaisilla on sentään se oma juttunsa, minkä nimi ei nyt tule mieleen.
-
Niin siis, striimauspalvelu on tuottajataho.
image comics on kustantaja ja tästä tulee siis ihan oikea printtiversio sen digin lisäksi. (https://imagecomics.com/comics/releases/the-magic-order-1-of-6)
Olisihan se tavallaan jännä juttu, jos Netflix tosissaan täydentäisi kolmikon Amazon (Comixology) ja Disney (Marvel) sarjakuvan striimauspalveluissa.
Siinä sitä suuret mediayhtiöt kävisivät sotaa kaikilla rintamilla. Kuka siihen väliin enää mahtuu.
Tässä näkyy että miehen voi viedä Suomesta muttei Suomea miehestä.
Ymmärrän ajatusmaailman täysin ja siinä on myös yksi syy miksi sarjakuvamarkkinoiden koko on mitä on:
"kun ei näillekään albumeille/lehdille/integraaleille ole tilaa miksi olisi vielä yhdelle lisää?"
On tottakai helpompi luovuttaa jo ennen kuin aloittaa ja mitään riskiä on, mutta silloin tilanne pysyy samana.
Jos se harhainen yhteinäiskulttuuri menikin jo kuten se juna mikkeliin niin planeetalla on rapiat 7, 6 miljardia asukasta. Pirstaloitunutta kulttia riittää kyllä, mutta minä en missään kohtaa olekaan väittänyt että "sarjakuva, se se vasta hyvä tapa on tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi"
ei.
Mutta nykyinen malli, mukaanlukien tuo sähköinen digipuoli, mahdollistaa ihan toisenlaisen näkyvyyden ja tavan tavoittaa ne hörhöt myös eri puolilta maailmaa.
Perinteistä printtiä unohtamatta.
Sarjakuvalla kun on samoja etuja kuin elokuvalla mutta sen tuotantokulut ovat marginaaliset: ohjaus, käsikirjoitus, lavastus, näyttelijät kaikki paperin ja kynän tai piirtotabletin ja nettiyhteyden päässä.
Tätä voi pitää optimistisena lausuntona, vaikka se onkin kaikkea muuta. Jokaista läpimurtoa ja JP Ahosta kohden löytyy kymmeniä joiden selkä taittuu ja joista on helpompaa jäädä kanveesiin kuin nousta ylös vielä seuraavaa 14 erää varten.
Mutta vaikka täälläkin sanottiin ettei pelkkä tarjonta yksin riitä, kehtaan väittää ettei ilman tarjontaa synny kysyntääkään.
Hyvällä tarinalla on aina kysyntää ja sarjakuva on täysin vertailukelpoinen taidemuoto. Siinä vaan on rakenteellisia ongelmia sekä jakeluverkossa että osin sisällöntuotannossa, valtiosta ja alueesta riippuen.
-
Niin siis, striimauspalvelu on tuottajataho.
Juu, jäin vain maistelemaan tätä mallia.
Ilman tuota Imagen kautta tulevaa paperiversiota malli vertautuisi täysin Netflix Original -tuotantoon.
Marvel sekä kustantaa että julkaisee, Comixology julkaisee ja Netflix on siltä väliltä. Kustantaa ja julkaisee digitaalisena.
Animaatio ja audio -jutut ovat ihan kuin vanhoja Madefire-juttuja. Sieltä suunnasta olisi varmaan halvalla valmis alusta ostettavissa...
Tässä näkyy että miehen voi viedä Suomesta muttei Suomea miehestä.
No niinpä, onhan Suomessa vaikka mitä Ville Rantaa vientiin saakka vaikka lehtipiste olisi "ankkaa ja mankkaa".
Kirjoitin nyt siitä isojen mediatalojen kentästä. Eniten mietityttää mikä on mm. Dark Horsen ja Imagen asema, nehän kipuilevat Comixologyn ja tekijöiden painostaessa tahoillaan. On vaikea nähdä, että ne saisivat vaikka joukkovoimalla sellaisen oman niche-palvelun pystyyn. Omillaan ne ovat pieniä, niin pieniä.
EDIT: Korjattu lainaus, meni tägitys pieleen.
-
Dark Horse ja Image pieniä?
Mikä ihme ja kumma on sitten pienen kriteeri?
-
Rob Salkowitz jo vihjaili, että tänään tulee iso uutinen.
Comixology Originals (https://www.forbes.com/sites/robsalkowitz/2018/06/01/comixology-originals-is-amazons-boldest-move-yet-to-crack-open-the-comics-market/#4b19bb072f63) tallaa just Dark Horsen, Imagen ja IDW:n varpaille.
Kuinka kipeästi polkaisee, se jää nähtäväksi. Amazonilla on kassaa vaikka kokeilemalla tarjota sellaisia diilejä tekijöille, joita eivät pienemmät tarjoa.
Tässä selkeästi astellaan sitä tietä, missä sisältö alkaa keskittymään jättiläisille. Tausta-ajatus on, että jokainen minuutti minkä käyttäjä tarkastelee oman firman tuotantoa on isompi siivu voittoa ko. minuutilta. On massaa ja massia.
-
Forbes-juttu on valovuosia edellä näitä sarjakuvasaittien analyysejä, mutta Newsaraman jutussa (https://www.newsarama.com/40187-comixology-offers-print-on-demand-new-titles-for-amazon-prime.html) lausutaan odottamani sanapari "subscription program".
Comixology Unlimited sai niin huonon lähdön, että olen vain odotellut että millä Amazon kiertää sen ongelman ja ryhtyy kasaamaan vastausta Marvel Unlimitedille.
-
Comixology Originals (https://www.forbes.com/sites/robsalkowitz/2018/06/01/comixology-originals-is-amazons-boldest-move-yet-to-crack-open-the-comics-market/#4b19bb072f63) tallaa just Dark Horsen, Imagen ja IDW:n varpaille.
Kuinka kipeästi polkaisee, se jää nähtäväksi. Amazonilla on kassaa vaikka kokeilemalla tarjota sellaisia diilejä tekijöille, joita eivät pienemmät tarjoa.
jännää on miten eri tavalla nähdään tuo.
Amazon on jätti mutta ainakin alkulanseerauksessa korostavat kyllä paperipuolen yhteiskonsensusta:
“We’re aiming for is to make more people into comics fans. We want to create new fans who become print buyers, go into their local comic shops, go to conventions and become part of the culture. We will continue to make new fans and meet them where they want to be met.”
joka siis edustaa eri käsitystä kuin täällä on jaettu.
Joskin aiempi pointti:
Kirjoitin nyt siitä isojen mediatalojen kentästä. Eniten mietityttää mikä on mm. Dark Horsen ja Imagen asema, nehän kipuilevat Comixologyn ja tekijöiden painostaessa tahoillaan. On vaikea nähdä, että ne saisivat vaikka joukkovoimalla sellaisen oman niche-palvelun pystyyn. Omillaan ne ovat pieniä, niin pieniä.
siitä pienuudesta:
Another feature of the comiXology Originals program is that all the content is creator-owned, a business model common to publishers like Image Comics, Dark Horse and IDW (which together account for about 20% of the approximately $1B US comics market), but not for the big franchise superhero universes of Marvel, DC or Valiant, which are corporate-owned.
boldaus minun.
omaa mielenmaisemaa ei auta se että kun ainoa tunnettu on Elephantmen vertautuu suoraan musiikkimaailmaan ja niiden radiosoiton pakkopullaan jonka tuote vaihtuu vaikkei sitä huomaakaan koska jokainen ylituotettu poppispoppis on kuulostanut ihan samalta tuubalta viimoiset 50-60 vuotta, korostetummin vikat ~40 vuotta autotunesta ja syntsista lähtien.
ja silti: vaikka täällä mainitaan aina Ville Ranta ja musiikissa se Matti Teppo ja Loiri on musiikissakin Suomen vientivaltti se mille ei alkuun eikä oikein vielä nykyäänkään tipu tukea tai rahaa vaan lähinnä "hassuja nuo hevarit" läppää.
Onneksi nykyään musiikkimallikin on muuttunut tekijöidenkin kannalta ja kuten tässä lanseerauksessaan korostivat että rahahan ratkaisee:
jos on jo myyvä/myynyt tuote ja infra uudelleenjulkaista se on tämä on puhtaasti taloudellisesti hyödyttävämpää nykyisessä talousmallissa.
Goljatit kun saavat kimppuunsa nälkäiset linkomiehet nyky-yritysjätit taas haluavat liittoutua pienten ja ketterien kanssa ja hyötyä symbiosista ilman game of thrones kohtaloa.
Tai kuten merkonomiaa sairastavat sanovat: hajauttamaan riskin
-
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sarjakuvien-suosio-laskee-vain-aku-ankka-pyristelee-lasten-suosikkina/795440/
-
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sarjakuvien-suosio-laskee-vain-aku-ankka-pyristelee-lasten-suosikkina/795440/
Aku Ankasta ei oikein taida olla julkista levikkitietoa sitten vuoden 2014 jolloin levikki oli pudonnut 324 500 kappaleesta jonnekin 228 050 kappaleeseen. Toki sekin on todella paljon, mutta en ole ihan varma kuinka kattava on Lataamon suosio perusteena paperilehden painoksen laskemiselle.
Joka tapauksessa vanha viisaus sanoi: "Akkari ja Mustanaamio eivät ole sarjakuvalehtiä vaan osa elämänkulttuuria", niiden uskollisimmat lukijat eivät aina edes tajua lukevansa sarjakuvaa.
-
Amazon on jätti mutta ainakin alkulanseerauksessa korostavat kyllä paperipuolen yhteiskonsensusta:joka siis edustaa eri käsitystä kuin täällä on jaettu.
Enemmän kuin se mitä sanotaan, suosittelen kiinnittämään huomiota siihen mitä on tapahtumassa; mikä yritys tuo Amazon oikeastaan on ja miten se toimii; mihin suuntaan toimiala on kulkemassa.
Vanha mielikuva hitaasti liikkuvista suuryrityksistä on ajastaan jäänyt. Teknologiajätit ovat erityisen nopeita ja ketteriä. Amazon polkaisi tyhjästä itsensä pilvipalvelujen markkinajohtajaksi. Originals-julkistuksen yhteydessä Amazon jälleen korostaa "kokeile ja korjaa" -ideologiaansa (test-and-learn).
Kuka huomasi Starkingsin yrityksen Comicraft. Tämä on yritys joka suunnittelee logoja ja tarjoaa fontit.
Onko Imagen perusdiili suoraan kadulta saapuvalle vielä se rahoita oma julkaisusi neljällä tonnilla. Kuinka monta vuotta sillä on se nyt jo ollut.
Entä jos Amaxology laittaa siihen rinnalle vaikka nollakustannusdiilin, jossa Comicraft hieraisee kanteen logon ja sivuille tekstit kaupan päälle. Vastikkeeksi annetaan 90% leffaoikeuksista – tai Amazonin oman striimauspalvelun tapauksessa merkittävästi vähemmän – ja kymmenen vuoden ajan kaikki julkaistu on vuoden yksinoikeudella Amaxologyn tilausjäsenillä tms.
Onko todennäköisempää, että elokuva- tai sarjaoptio laukeaa Amazon Primessä jos valitsee Comixology Originals -ohjelman kuin perinteisellä valkokankaalla jos menee perinteistä tietä printtiä pitkin. Tuskin. Kuitenkin se tuntuu siltä.
Jos jätetään spekulointi vähemmälle, niin onhan Comixology kulkenut pois printistä ja kohti digisarjoja pitemmän aikaa: Digital Exclusive ja sittemmin Unlimited sekä viimeisimmäksi "Pull List" -ominaisuuden pois jättäminen.
Amazon Comixologyn ostettuaan ensimmäisenä tekonaan esti sisäiset ostot Applen kautta ts. esti ulos suuntautuvan kassavirran. Tässä print-on-demand tarkoittaa, että kaikki välikädet poistetaan ja jatkossa mennään siellä missä Amazon on valmis, vahva ja tehokas.
Ei varastoja, ei sarjakuvakauppoja, vaan suoraan kuluttajalle, jonka käsiin paketit toimitetaan Diamondin sijasta itse.
Löytyykö uusia lukijoita, kun Marvel ja DC ei ole löytänyt. Amazon on valtava yritys, jolla on valtava määrä tietoa kuluttajista ja ostokäyttäytymisestä.
Ensimmäinen fiilis näistä uutuusjutuista on, että siellä painottuu vähän se puoli mitä Marvel yritti ennen takaisin päin peruuttamistaan. Ei ole ainakaan supersankaria noin niinkuin pintapuolisesti.
Ehkä Amazon laskee taustalla, että DC avaa oman unlimited -palvelun ja onhan se aina mahdollista että Disney vetää omat sarjansa muiden alustoilta pois kuten se veti oman tuotantonsa pois Netflixin kynsistä. Silloin on erotuttava Marvel Unlimitedistä ja DC Universestä.
Joka tapauksessa Marvel Unlimited jo avasi matopurkin, tärkeitä termejä tuossa Forbesin jutussa olivat mm. "free to read" ja "binge-reading" eli mennään kohden tilausmallia ja luetaan kokonaisia sarjoja kerralla (vrt. televisiosarjojen katsominen kausimaratonina).
Tämä kaikki on aloitetaan ja lopetetaan "printti on tärkein, sarjakuvakaupat ovat tärkein, harrastajat ovat tärkein" -lorem ipsumilla ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Diamond on selvä häviäjä, mutta minä en sitä puljua itke. Sen sijaan olen huolissani pienkustantajista, jotka ovat kiinni vanhassa ennakkotilausmallissa eli Dark Horse, Image, IDW ja kaikki muut. Nostaako Diamond hintoja? Kaatuvatko loputkin kivijalkakaupat. Mistä löytyy niille digitaalinen koti.
Kuinka paljon Amaxologyn alle imuroituu uudesta creator owned -materiaalista?
Image on siitä jännä, että sen isoin vahvuus on tekijäyhteisön goodwill ja isojen nimien perässä tulevat myös nimettömät yrittäjät. Kuitenkin menestyjät voivat tehdä omia diilejään, kuten Kirkman Walking Dead -sarjan digitaalisten oikeuksien kanssa teki – ja juuri Comixologyn kanssa.
Image on sellainen vaikeasti käsitettävä yrityksen runko. Jos tuosta tekijävirrasta suuntautuu tietty osuus Amazonin taskuun, niin se tuntuu heti ensimmäisestä lähtien. Huomasitteko sellaisen pienen sanan kuin advances... ei sen välttämättä tarvitse merkitä ennakkomaksua, siis rahaa, mutta monestiko olette julkisuudessa nähneet tuon sanan yhdistettynä sarjakuvan tekijöihin.
Dark Horsen toimintaa olen katsellut hieman huolestuneesti jo pitemmän aikaa. Tähtien sodan menetettyään ovat hyvät uutiset olleet sillä suunnalla vähissä.
Kuka edes osaa lunttaamatta mainita viisi uutta sarjaa viimeisten viiden vuoden ajalta? Kokeillaan. Jeff Lemiren Black Hammer ja, ja... Garth Ennisin World of Tanks (tämäkin on joku pelilisenssi) ja sitten... öö, ei hemmetti, onhan niitä nyt muitakin oltava.
Ennustan, että Dark Horsea ei kymmenen vuoden päästä enää ole itsenäisenä firmana olemassa.
-
Image on kolmanneksi suurin kustantaja, IDW ja Dark Horse jakavat sijan neljä.
Niiden rankkaaminen pinekustantamoihin on omaan korvaan joko vahinko tai tarkoitushakuista, koska vaihtoehto kolme "tyhmää" ei Jiksiin sovi.
Kyseessä ei ole vanha mielikuva, kyseessä on sykli. Suuryritykset pelaavat isosti ja häviävät isosti. AAmazonit ja Googlet sekä Netflixit sen kun kasvavat kunnes tulee mutta.
Omassa maassamme on hyvä esimerkki Nokia, joka on osa Microsoftia ja ei ole enää sellainen puhelinjätti kuin oli.
Toivon että Amazon pelaa merkkinsä oikein ja alakin hyötyy tästä, itselle vaan näistä meillä on oma levitysverkko tulee mieleen se kun alan suurin Marvel teki oman levitysverkkonsa ja oli kaatua sen kanssa ja siksi on oma läpyskänsä previewsin kanssa nykyään.
Totta eihän Nokiakaan kadonnut tyystin vaan on pienemmällä liekillä toisen toimijan alajaosto kuin mustanaamiokerhossa ikään, ikaalisten vaeltavat haamut, mutta tknologiajätit eivät ole irrallaan oikeasta todellisuudesta sen enempää kuin sarjakuvatkaan.
Sähköistyminen ja nettibusiness on toki päivän sana. Olen paraikaa mailla jeesamassa vanhuksia muutaman projektin kanssa ja paikallinen elektroniikkaliike lopettaa.
Isompaan ketjuun liittyminen ei auttanut, kivijalkapuolena on olla showroom jossa ihmiset käyvät katsomassa millainen pesukone/läppäri/taulutv/kotiteattri/parranajokone/älypuhelin/järkkäripokkarikamera oikein onkaan..... ennen kuin ostavat sen netistä halvemmalla kotiintuotuna.
elektroniikka ja sen valmistus ei siinäkään lakkaa, mutta näivettyy kulttuuri ja osa alan toimijoita pääsee "etsimään uusia haasteita"
useimmille tämä kiertoilmaus ei haittaa....niin kauan kun ei osu omalle kohdalle.
-
korjaan edellistä IDW on neljä.
Ilahduttavasti sarjakuvamarkkinain koko ei ole vain kvaakin puntaroinnin varassa.
Myös Atomekan Dave Elliotilla on rakenteellinen ehdotus (https://downthetubes.net/?p=45823)
tuokin on rakenteeseen liittyvä malli, printtipuolen toki eli monista varmaan emujen ja dodojen sprinttikisa, mutta vaikka tuossakin on kömmähdysvaraa on siinä jotain joka saattaisi toimia.
kannattaa muistaa että linkin kuukausikaaviossa puhutaan kahdestoistaosasta miljardia dollaria eli sellaisesta raaasti jakaen 83 miljoonan dollarin eli rapian 71,1 miljoonan euron potista.
Kyllä se noin miljardin liikevaihto ei jakaudu tasan kuukausien välillä toiset ovat heikompia toiset selkeästi vahvempia, mutta kun on puhuttu "pienistä tekijöistä" (ja jostain syystä vain yhdysvaltain markkinoista tai suomen markkinoista?) niin on ehkä syytä muistuttaa että vaikkei aina siltä vaikuta, sarjakuvissakin pyörii isot rahat.
Myönnetään monet sarjakuvaelokuvat keräävät sen miljardin lipputulot itsellään (arvatenkin syy miksi Jiksi tuo elokuvaoptiot keskustellun toistuvasti mukaan) mutta niiden tulonsaantirakenne on eri ja ennen muuta niiden infraverkon kulut ovat aivan eri luokkaa kuin sarjakuvan kohdalla.
-
Niiden rankkaaminen pinekustantamoihin on omaan korvaan joko vahinko tai tarkoitushakuista, koska vaihtoehto kolme "tyhmää" ei Jiksiin sovi.
Kai minä saan vielä tyhmiä kirjoitella. Konteksti oli se, että jättiläiset tulevat kustantajakentälle. Tekevät ne mitä tahansa, niin se vaikuttaa pienempiin.
Amazon tietää tarkemmin kuin yksikään kustantaja, että mikä myy. Nykymaailmassa kuluttajien käyttäytymistä – ei siis ainoastaan ostokäyttäytymistä – seurataan hiiren liikkeitä myöten, tallennetaan tietoa kiinnostuksen kohteista, kootaan profiileja sekä viime kädessä paitsi analysoidaan ja ennustetaan, myös tarjotaan aktiivisesti että osta, osta, osta.
Amazonin rinnalla Marvel ja DC (ilman emojaan ts. Disney ja Warner Bros) ovat pieniä. Siis ne samat jotka haukkaavat leijonanosuuden, ja joiden rinnalla kaikki muut kustantajat ovat pieniä.
Se nyt tietysti on aina suhteellista, mikä on suurta ja mikä pientä. Jeff Bezos eilisten uutisten mukaan tienaa 190 000 taalaa minuutissa. Tulee mieleen Kummelin sketsi, että onko se paljon vai vähän.
Tietysti kukaan ei oikeasti tiedä paljonko sarjakuvia myydään, mitä kanavia pitkin ja miten markkinaosuudet menevät. Tämä ei muutu, kun peliin tulevat yritykset joiden verosuunnittelu on niiden yksi keskeisimmistä toiminnoista.
Amazon ei tässä tietysti rakenna uutta vaan hyödyntää olemassa olevaa. Samalla tavalla kuin se aloitti pilvipalvelut rakentamalla ne omien järjestelmien varaan. Se monistaa ja skaalaa.
Itse voin sanoa, että en minä suuryrityksiä rakasta, mutta turhaa se on vihatakaan. Toivoa täytyy, että tällä on enemmän positiivisia pitkän kantaman vaikutuksia kuin sillä on negatiivisia. Oletettavasti tulee joka tapauksessa molempia.
-
Se nyt tietysti on aina suhteellista, mikä on suurta ja mikä pientä. ...
Tietysti kukaan ei oikeasti tiedä paljonko sarjakuvia myydään, mitä kanavia pitkin ja miten markkinaosuudet menevät.
Tämähän se, sen lisäksi ihmisiltä menee sekaisin liikevaihto ja tulos.
Kaksi aivan eri asiaa ja vain kirjanpitäjä(t) arvaa mitkä ovat faktat.
Itseä hämmentää se miten kaikki huutavat sarjakuvan maailmanlopun olevan tulossa ja sarjakuvien myynti laskee vaikka globaalilla tasolla myytyjen nimekkeiden määrä kasvaa.
Totta kai yksikään niistä ei myy kuten kymmenen, kaksikymmentä taio kolmekymmentä vuotta sitten, mutta niitä nimekkeitä on nykyään jopa enemmän kuin silloin oli.
Tässä on elokuva-analogiakin, ei sarjakuvasellainen.
Totta moni uusi elokuva tekee valtavia tuottoja, siitäkin huolimatta että tilanne on eri kuin 20-50 vuotta sitten kun ei ollut pelejä ja nettiä vastaavasti kisaamassa eikä muita elokuviakaan samalla volyymilla.
Se kakku on oikeasti kasvanut. Se on.
Mutta samalla tavoin kuin Ville Rannan ja Mark Millarin sarjakuvien fanien risteämäpinta on pieni ei tarkoita että molemmat olisivat pieniä.
Ihan samalla tavalla Kaurismäen ja Christopher Nolanin yleisötkin kohtaavat mutta se on niukempi joukko.
On niitä jotka lukevat artsua ja BDta ja Fumettia ja Fingerporia ja supersankareitaja joskjus undergroundia mutta he ovat vähemmistö.
He asioivat eri kaupoissa, eri alustoilla, osa ostaa, osa taas lainaa kirjastosta ja jotkut warettavat.
Mutta kun kaikki laskee yhteen on sarjakuvan kuluttajakunta kasvanut.
Osaa vaan ei kiinnosta lainkaan ankat, manga, supersankarit tai asterixit tintit jne.
Vaan ihan yksi juttu ja vaan yksi juttu.
Amazon on vain yksi osa kuviota lisää. Osalle se on ratkaisu heidän tarpeisiinsa ja tuskin ajaa pelkkää sähköistä puolta, ainoastaan myyntiä.
Omien nimekkeiden ja muidden nimekkeiden myyntiä, sähköisenä ja printtinä.
Sen yritrys on luoda lisää kakkua.
Kakku on hyvä vertauskuva.
Osa tykkää kermakakuista, osa voileipäkakuista, jollekin on oltava gluteeniton joku vaatii vegaanisen.
Ei sen vegaaninen ole minulta pois, en vaan yleensä valitse sitä.
Mutta ihan samalla tavalla kun vegeruuoan ei enää tarvitse olla salaatinlehti ja porkkanaraaste ja siinä se- ota tai jätä.
Vaihtoehto ei myöskään kuulu olla että on vaan vegaaninen ruoka - ota tai jätä.
Itse uskon että suuryrityksillä ei lähtökohtaisesti ole moraalia, vain tavoitteita. Ja tavoite on myydä.
Myydä massakulttuuri, myydä vastakulttuuri, taide ja viihde.
sillä uskon että tässä olet oikeassa:
Amazon tietää tarkemmin kuin yksikään kustantaja, että mikä myy. Nykymaailmassa kuluttajien käyttäytymistä – ei siis ainoastaan ostokäyttäytymistä – seurataan hiiren liikkeitä myöten, tallennetaan tietoa kiinnostuksen kohteista, kootaan profiileja sekä viime kädessä paitsi analysoidaan ja ennustetaan, myös tarjotaan aktiivisesti että osta, osta, osta.
Amazon tietää että eri ihmiset haluavat eri asioita.
Kenelle Kamalaa Luontoa,kenelle Lassia ja Leeviä, kenelle Renato Jonesia ja kenelle dinosauruspornodekkaria.
Ja sen tehtävä on myydä niitä kaikkia.
Jollekulle kaikkia niitä.
Minun ainoa ongelmani sähköisen sarjakuvan ja nettikauppojen kanssa on ettei niissä ole sarjakuvakulttuuria.
Algoritmi osaa suositella hakusanoista uusia tuotteita, mutta se ei olekaan alkuun hipsteriltä näyttävä introvertti piirtäjä josta muutaman kuukauden sisällä sukeutuu elokuvia ja bluesia fanittava kaverisi tai sitten se toinen tyyppi jonka häissä huomaat olevasi vieraana jonkun vuoden päästä.
Näihin tarvitaan festareita ja kivijalkakauppoja, sarjisseuroja ja kahvila- ja baaritapaamisia, sarjispajoja kirjastoissa ja kansanopistoissa.
Amazonin tai comixologyn sovellus ei varmasti ikinä pyydä muuttoavuksi eikä sitä tarvitse jatkojen jatkoilla asetella kylkiasentoon,tuskin edes inttää miksi Lars von Trier on aikamme merkittävimpiä ohjaajia ja melko varmasti sillä on parempi musiikkimaku (ikinä ymmärtänyt tätä) mutta se rakentaa kestävämpä kulttuuria.
Luo uusia sarjakuviakin.
Joskus suvullisen mallin kautta uusia sarjakuvanharrastajiakin.
Ei pelkässä sähköisessäkään ole vikaa, siitä vaan puuttuu itselle ne monet sarjakuvakulttuurille tärkeimmät osat.
Muukin kuin vain kuinka paljon mikäkin kustantaja jaksaa nostaa.
-
Amazon tietää tarkemmin kuin yksikään kustantaja, että mikä myy. Nykymaailmassa kuluttajien käyttäytymistä – ei siis ainoastaan ostokäyttäytymistä – seurataan hiiren liikkeitä myöten, tallennetaan tietoa kiinnostuksen kohteista, kootaan profiileja sekä viime kädessä paitsi analysoidaan ja ennustetaan, myös tarjotaan aktiivisesti että osta, osta, osta.
Toisaalta Marvelilla ja DC:llä saattaa olla enemmän
toimialaspefistä informaatiota ja osaamista, ja eiköhän niillekin
ole kerääntynyt vuosien varrella jonkinlaista statsia.
Meinaan vaan että, jos käytän karrikoitua esimerkkiä,
jos tilaan sytytystulppia Amazonin kautta, niin siitä ei
kaikissa tapauksessa seuraa että olisin kiinnostunut tästä:
(https://static.comicvine.com/uploads/scale_small/0/3125/2532193-barn1.jpg)
-
Minun ainoa ongelmani sähköisen sarjakuvan ja nettikauppojen kanssa on ettei niissä ole sarjakuvakulttuuria.
Tämä onkin mielenkiintoinen aihe suhteessa ketjun aiheeseen. Sarjakuvakulttuuri (tai kulttuuri ylipäätään) haiskataa hieman 1900-luvun jäänteeltä. Nykyään kun mitataan vain kulutusta, kiloina, euroina, verotuloina jne. eri markkinoilla. Retorisesti voisi kysyä, mihin sitä sarjakuvakulttuuria siis tarvitaan? Tuskin se myyntiä kasvattaa mitenkään havaittavasti. Brändit ja brändääminen ovat tavallaan ottaneet haltuun kriitikoiden ja aktiiviharrastajien tontin, mitä tulee myynnin edistämiseen.
En kiistä etteikö "kulttuuri" harrastajapiireineen olisi kivaa ja nykyajassa minua kiusaakin suunnattomasti juuri se että en tiedä missä se sarjakuvaskene on tai onko edes sitä. Ovatko sarjakuvanlukijat nykyään vain sieluttomia kuluttajia? Oliko se ennekään sen kummempaa? Vai syntyikö mielikuva kulttuurista vain siitä että ilman nettiä ja digiä kaikki oli niin rajallista ja suuret ikäluokat elivät yhtenäiskuluttuurissa omilla kylillään ympäri maapalloa.
Jiksi ja Curtvile ovat puhuneet tässä tosiaan vain Amerikan (ja Suomen) markkinoista. On tosi että amerikkalaisjätit dominoivat sitä myyntiä nykyään tietyissä genreissä. Mutta silti on edelleen muitakin kuplia, semmoisia, joita vähemmän tunnemme. Euroopassa ja Aasiassa. Kaikki viittaa myös siihen, että pian nähdään entistä kovempaa nokkapokkaa Alibaban ja Amazonin välillä. Amazonilla ei taida vieläkään olla omaa rahaa, mikä saattaa vaikuttaa sen tulevaisuuteen? Mutta eipä näistä enempää menee jo nyt niin mutuksi.
Indie taas asustelee ja kukoistaa ilmeisesti yllättävänkin vahvana somessa, Patreonissa ja muissa nettipalveluissa, joista en tiedä mitään. (Puhun siis vaihteeksi sarjakuvamarkkinasta.) Eli kyllä sitä McCloudin ennustamaa, tuottajalta suoraan kuluttajalle -malliakin syntyi. Ja kiinnostavan siitä tekee se että kyseessä on sukupolvi, joka on murkkuiästä asti mieltänyt hommat globaaliksi peliksi ja suhtautuu joihinkin Netflixeihin ja Amazoneihin samaan tapaan kuin vanhempi polvi suhtautui Anttilan tavarataloihin.
-
En kiistä etteikö "kulttuuri" harrastajapiireineen olisi kivaa ja nykyajassa minua kiusaakin suunnattomasti juuri se että en tiedä missä se sarjakuvaskene on tai onko edes sitä. Ovatko sarjakuvanlukijat nykyään vain sieluttomia kuluttajia? Oliko se ennekään sen kummempaa? Vai syntyikö mielikuva kulttuurista vain siitä että ilman nettiä ja digiä kaikki oli niin rajallista ja suuret ikäluokat elivät yhtenäiskuluttuurissa omilla kylillään ympäri maapalloa.
eniten tätä viimeksi mainittua.
Jos paikallinen sarjakuvakulttuuri kattaa vain Tarzanin ja Aku Ankan vaikkei kumpikaan ole se mikä itseä kiinnostaa niin sitten on se "yhtenäiskulttuuri".
Nykyisin on internet monine alueineen ja kuplineen. Jos haluaa lukea vain indiesarjakuvasta ilman että tarvitsee törmätä yhteenkään supersanteriin tai pottunokkaan se onnistuu.
Mangan voi blokata tai toiste päin.
Amerikkalaisjätit varmasti dominoivat kaikissa genreissä, kuten Alibabatkin.
Tässä kun on se kupletin juoni:
Meinaan vaan että, jos käytän karrikoitua esimerkkiä,
jos tilaan sytytystulppia Amazonin kautta, niin siitä ei
kaikissa tapauksessa seuraa että olisin kiinnostunut tästä:
(https://static.comicvine.com/uploads/scale_small/0/3125/2532193-barn1.jpg)
sytytystulpista eivät tarjoa mitään, jos taas tilaa sytytystulppia American Splendor DVDn, Kellermanin Rocky kokooman niin voipi olla että suositellaan jotain muutakin kuin Batmania.
-
Jiksi ja Curtvile ovat puhuneet tässä tosiaan vain Amerikan (ja Suomen) markkinoista. On tosi että amerikkalaisjätit dominoivat sitä myyntiä nykyään tietyissä genreissä. Mutta silti on edelleen muitakin kuplia, semmoisia, joita vähemmän tunnemme. Euroopassa ja Aasiassa. Kaikki viittaa myös siihen, että pian nähdään entistä kovempaa nokkapokkaa Alibaban ja Amazonin välillä.
Jos suotte anteeksi pienen ääneenajattelun, niin...
Ihan mutu-tuntumalla arvaisin että Suomen rajojen sisällä luetun sarjakuvan kokonaisbulkki ei ole ainakaan vähentynyt edes paperijulkaisuissa, mutta se jakautuu eri lailla. Eri lailla niin siinä, että enää ei ole muutamaa suurta nimikettä miljoonamyynteineen (kunnes toisin todistetaan, ja ei edes Aku Ankka) ja eri lailla siinä että sarjakuvan ostava yleisönedustaja ei enää ole 12-vuotias poika (jos on koskaan ollutkaan, muualla kuin tilastoissa).
Kun puhutaan digimyynnistä, puhutaan digiä lukevasta segmentistä ja puhutaan aivan erilaisesta "lukemisen" tavasta; digilukeminen ei sisällä tuotteen hypistelyä esineenä ja varastoimista näkyville hyllyyn kyläilijöiden ihailtavaksi, lisäksi saattaa olla että diglukeminen toimii samoin kuin sarjojen katsominen tuotantokausi kerrallaan maratonina ahmien, tapa joka paperijulkaisuissa vaatii joko paljon rahaa tai todella kovan itsekurin säästää lehdet lukematta kunnes sarja on valmis ja on ihan erilaista kokemista.
Sen sijaan digijulkaisu on mahdollistanut sen, että vakiintuneet suuret toimijat voivat mennä syömään kakkunsa ihan itse myös naapurin kielialueelle, tarvitsematta odottaa paikallista sijoittajaa. Miten näkyy Castermanin englanninkielinen tarjonta USA:n markkinoilla? Toistaiseksi ainakin niin, että julkaisuputkeen on päässyt nimikkeitä, joihin ei ranskalaisbelgialaisilla markkinoilla uskottaisi.
Meillä on Ranskan ja USA:n markkinoista huomattavasti dataa, jota toistellaan meillekin sopivana totuutena, koska ajatellaan että globalisaation myötä jokainen yhteismarkkinoiden toimintametodi on totta kaikkialla. Ehkä voisikin olla, mutta siihen tarvittaisiin samanlaiset kuluttajat, ja niin ei vielä ole. Vielä. Mutta ehkä kohta on, luin talvella Viljandissa uutta tarinaa käsikirjoittaessani residenssin hyllystä kirjan McDonalds Behind the Arches, jossa Mäkkärin pomo suoraan totesi, että "ei kannata yrittää sopeutua paikallisiin markkinoihin koska heillä on jo oma tyylinsä, parempi on lanseerata itsensä paikalle omin säännöin ja katsoa kuinka paikalliset siirtävät tottumuksensa meidän kulttuuriimme, hylkäävät omat ruokansa ja alkavat himoita hampurilaisia", tai jotenkin noin.
Itseään toteuttavia profetioita.
Kun digi tuossa 20 vuotta sitten tuli, ajattelin toiveikkaasti, että Internetin kautta saa jatkossa kaikki ne julkaisut jotka ovat jääneet pienen piirin muutamaankymmeneen kopioon; singlelevyt, kirjat ja lehdet, joista keräilijät puhuvat kuiskaten valomerkin aikaan. Ei se tainnut niin mennä. Pienet julkaisut netissä tulevat uusilta, uransa alussa olevilta tekijöiltä tai sitten niiltä jotka ovat jo vakiinnuttaneet maineensa kaikilla omilla markkina-alueillaan ja kaipaavat rahan sijaan painoarvoa. Marginaali on edelleen marginaalia. Suuret julkaisut ovat edelleen ihan sitä samaa bulkkia, loppumattomasti kohderyhmäajattelu edellä tehtailtua kamaa, niin ranskan- kuin englanninkielisellä alueella.
Ehkä tärkein ero Reiman muistelemaan menneisyyteen onkin vain se, että enää ei ole mahdollista lukea kaikkia Suomeen saatuja sarjakuvia, vaan ainakin jossain määrin on pakko tukea omaa sarjakuvakuplaansa, valikoida, ja jättää pois se minkä aikaisemmin olisi lukenut paremman puutteessa.
Ajattelee tää.
-
Ihan mutu-tuntumalla arvaisin että Suomen rajojen sisällä luetun sarjakuvan kokonaisbulkki ei ole ainakaan vähentynyt edes paperijulkaisuissa, mutta se jakautuu eri lailla. Eri lailla niin siinä, että enää ei ole muutamaa suurta nimikettä miljoonamyynteineen (kunnes toisin todistetaan, ja ei edes Aku Ankka) ja eri lailla siinä että sarjakuvan ostava yleisönedustaja ei enää ole 12-vuotias poika (jos on koskaan ollutkaan, muualla kuin tilastoissa).
Kiinnostava ajatus, jota en ole suinkaan mahdottomana pitämässä.
Oma ongelmahan tulee siinä että on aika vaikea arvioida minkä verran esim kirjastoissa luetaan/lainataan sarjakuvia ja mitä.
Kun tässä olen seuraillut aika paljon kirjabloggaajia niin siellä on ihan hyvin näkymässä aika paljonkin väkeä joka ei välttämättä identifioidu sarjakuvaharrastajiksi (eikä ainakaan 12-vuotiaiksi pojiksi) mutta kyllä siellä ihan kohtalaisen paljon luetaan sarjakuvia ja laaja-alaisesti, eli huomattavasti muutakin kuin pelkkää Ankkaa (tai oikeastaan minä olen niitä harvoja joka on blogannut joistain Disney-julkaisuista olematta aiheeseen erikoistunut blogi), esim. Sisaret 1918 tai joku aika sitten Sattoufin Tulevaisuuden arabi ovat saaneet varsin hyvin huomiota.
Ja mukana on paljonkin lukijoita joille sarjakuvat ovat suht uusi juttu...(tosin lukuharrastajina muuten ovat usein tietysti keskiarvosta erottuvaa ryhmää)
-
Oma ongelmahan tulee siinä että on aika vaikea arvioida minkä verran esim kirjastoissa luetaan/lainataan sarjakuvia ja mitä.
Olitkos, hdc, jotenkin kirjastolaitoksen kanssa tekemisissä?
Kirjaston lainoista saa harvinaisen hyvin tietoa, kiitos tekijänoikeusjärjestelmämme ja erityisesti Sanaston. Paikan päällä lukeminen taas ei näy missään muualla kuin paikallaolijoiden silmissä. Kuitenkin, kirjastolaitoksen käyttäjät ovat oma ryhmänsä joka ei kata läheskään kaikkia lukijoita, sanoisin edelleen mutu-tuntumalla jopa että keräilijät ja ostajat käyvät aika vähän kirjaston sarjakuvahyllyllä, koska haluavat säilyttää ensikokemuksen puhtaalle, vasta muovista kuoritulle kirjalle.
Parikymmentä vuotta sitten huomattiin supersankarisarjakuvan suosio 20-30 -vuotiaiden koulutettujen naisten keskuudessa. Muuttivat sitten heti Ryhmä-X:t jonkinlaiseksi Cosmopolitan-girl -profiilin hömpäksi pitkine säärineen. Samaa tilastojen lukemisen seurausta voi joka vuosi bongata maailman sarjisfestareilla uutuushyllyissä: aina kun oivalletaan joku tilastoryhmä, alkaa kohderyhmäräätälöinti. Bisnestähän se kaikki on.
Onneksi sarjakuvassa on sisäänrakennettu hiirenloukku liian tosikkoja varten ;)
-
Jaksaiskohan joku lähteä perkaamaan Sanaston pitkiä listoja, sieltä voisi kiinnostaa just vaikkapa kotimaisten sarjakuvien lainausluvut jotka noin mututuntumalta ovat kyllä reippaasti suuremmat kuin mitä ne olivat vaikkapa 20-30 vuotta sitten (kun ei niitä nimikkeitäkään niin montaa ollut tarjolla).
-
Meinaan vaan että, jos käytän karrikoitua esimerkkiä,
jos tilaan sytytystulppia Amazonin kautta, niin siitä ei
kaikissa tapauksessa seuraa että olisin kiinnostunut tästä:
En väitä itsekään oikein tajuavani profilointia. Kyseessä on niin syvä ja laaja juttu.
Suuret yritykset tietävät, että ajat Fordilla, mutta haet tietoa Chevroletista; olet siis mahdollisesti ostoaikeissa. Tai ostat Krazy Katia, mutta luet Infinity War -uutisia; olet aikeissa katsoa sen.
Tässä mielessä juuri tuo Comixology Originals on kiintoisa juttu. Siellä tehdään sitä, mihin Amazon uskoo; ei sitä mitä perinteisesti kustantajat ovat tehneet.
en tiedä missä se sarjakuvaskene on
Täällä Kvaakissa. Sinun viestisi on osa sarjakuvakulttuuria.
lisäksi saattaa olla että diglukeminen toimii samoin kuin sarjojen katsominen tuotantokausi kerrallaan maratonina ahmien
Tämä on totta. Sähköinen lukeminen muuttaa lukutottumuksia.
Sarja kerralla putkeen -lukeminen ("binge reading" vrt. televisiosarjat kausi kerrallaan) on tyypillistä digilukemista. Enää en tartu uusiin sarjoihin ennen kuin ne ovat kokonaan julkaistu.
Tässä mielessä tuo Comixology Originals – jossa lehdet julkaistaan diginä ja kokoelma paperilla kysynnän mukaan – on aika trendikäs juttu.
Tässä tullaan taas siihen sarjakuvalehden kuolema -keskusteluun, että kauanko tarinoita sovitetaan perinteiseen jenkkilehden mittaan. Toisaalta kustantajat toimivat kuukaudesta ja vuodesta toiseen tuossa mitassa, ml. tekijöiden lomat jne.
Sinulla tuli yhdessä viestissä paljon asiaa muutenkin.
Selvä on, että eurooppalaista sarjakuvaa tulee englanniksi digitaalisena enemmän kuin sitä koskaan tulisi paperilla: Soleil ja Europe Comics ovat viime vuosien isoimmat jutut, mutta myös ainakin Titan näyttää ulospäin hieman piristyneen.
Tuntuma on myös se, että pienet jenkkitalot ovat vahvistuneet juuri digin vauhdittamana (IDW, Dynamite, Boom jne.) niin, että ne muodostavat sellaisen keskisuurten luokan, mutta myös uusia pieniä toimijoita puskee esiin enemmän kuin niitä ehtii seurata (Black Mask ja mitä kaikkea).
sanoisin edelleen mutu-tuntumalla jopa että keräilijät ja ostajat käyvät aika vähän kirjaston sarjakuvahyllyllä
Kumma juttu, omalla mutu-tuntumalla väittäisin asian olevan just päinvastoin. Tietysti, jos tuo keräily on hyvin erikoistunutta, että kiinnostaa vain kapea juttu niin kait sitten silloin.
-
Kumma juttu, omalla mutu-tuntumalla väittäisin asian olevan just päinvastoin. Tietysti, jos tuo keräily on hyvin erikoistunutta, että kiinnostaa vain kapea juttu niin kait sitten silloin.
Heh, aivan hyvin voi olla noinkin. Varsinkin jos sarjakuvadiggailu on niin laaja-alaista ettei mitenkään voi saada kaikkea itselleen. Toki sitten tarvitaan hyvä kirjasto jossa on monenlaista.
Englannissa asuessa lähikirjastoni järkytti mua toistuvasti sillä, että siellä oli noin kolmannes siitä kirjamäärästä mitä omassa hyllyssä. Ja se oli kuitenkin kaupunginkirjasto, ei mikään koulun tai sairaalan lainaamo :D
-
Englannissa asuessa lähikirjastoni järkytti mua toistuvasti sillä, että siellä oli noin kolmannes siitä kirjamäärästä mitä omassa hyllyssä. Ja se oli kuitenkin kaupunginkirjasto, ei mikään koulun tai sairaalan lainaamo :D
Suomen kirjastolaitokseen tottuneille monet ulkomaat voivat olla yllätyksiä, nyt Ranskassa käytössäni olevassa kaupunginkirjastossa on oikein kiva sarjisvalikoima mutta muuten se on valikoimaltaan pienempi kuin Helsingin monet pienemmätkään lähiökirjastot, aukioloista puhumattakaan (ja en ole itse kysynyt mutta kuulemma ajatus siitä että toisista kirjastoista voisi tilata niiden valikoimassa olevia kirjoja on jotenkin ihan mahdoton).
Kirjakaupat on se juttu.
-
Itse olen pohtinut Marvel Unlimitedin jälkeen kovasti sitä, miten Amazon saa tuotua lisäsisältöä kausitilaajilleen saadakseen lisää kausitilaajia.
Odotin yrityksen kiristävän entistä kovemmin olemassa olevia kustantajia. Originals-uutiset noudattavat kuitenkin päinvastoin pehmeää linjaa.
Tässä analyysissä (https://icv2.com/articles/columns/view/40556/who-needs-worry-about-comixology-originals) Rob Salkowitz kääntää saman uuteen kulmaan: mitä, jos Amazon tavoittelee lisäsisältöä (vanhoille; jo olemassa oleville) kausitilaajilleen. Tarjoaa siis sarjakuvasisältöä lukijoilleen, jotka eivät edes tiedä olevansa sarjakuvan lukijoita (mutta profiloinnin mukaan sitä voisivat olla).
Tämä ei olisikaan huono homma, jos lukijoista koulittaisiin sarjakuvan lukijoita. Tämä voisi vaikka toimiakin, tuo "olen jo maksanut tästä" -ajattelu on aika vahva.
-
Täällä Kvaakissa. Sinun viestisi on osa sarjakuvakulttuuria.
Minä ymmärrän skenen ja kulttuurin hieman toisin. 5 ihmistä voi olla kaveripiiri, mutta skeneen tarvitaan jotakin sellaista, mitä voi nykyään sarjakuviin liittyen yrittää hahmottaa ainoastaan muutamilla Suomen manga/anime-festareilla. Sitä jengiä ei sit taas muuten löydä mistään keskitetysti, mikä on netin keksimisen jälkeiselle ajalle minusta todella outoa.
Ja tuota tarkoitin sillä, että ei ole skeneä tai kulttuuria. Jos vaikkapa joku lehti haluaa tehdä juttua "sarjakuvista" tai "mangasta", niin ainoa taho johon keksitään ottaa yhteyttä on Jarla, Sarjakuvaseura tai joku random-tuttu piirtäjä. Ja nämä tahot ovat yhtä pihalla (ts. erikoistuneita) kultttuurista, kuin melkein kuka tahansa muu. No, Akun lukijat toki muodostavat jonkin sorttisen isomman joukon.
Helsingin sarjakuvafestaritkin vain pyrkii kokoamaan yhteen löyhästi sarjakuvaan liittyviä harrastajia, enkä minä tiedä kokeeko sitten lopulta kukaan sitä tapahtumaa oikein omakseen. Tyyliin "nämä ihmiset ovat minun heimoani."
jos Amazon tavoittelee lisäsisältöä (vanhoille; jo olemassa oleville) kausitilaajilleen. Tarjoaa siis sarjakuvasisältöä lukijoilleen, jotka eivät edes tiedä olevansa sarjakuvan lukijoita (mutta profiloinnin mukaan sitä voisivat olla).
Tämä ei olisikaan huono homma, jos lukijoista koulittaisiin sarjakuvan lukijoita. Tämä voisi vaikka toimiakin, tuo "olen jo maksanut tästä" -ajattelu on aika vahva.
Itse en vanhakantaisuuttani sovi ollenkaan Netflix meininkiin. Siis siihen tapaan kuluttaa liikkuvaa kuvaa. Ymmärrän silti kyllä että joillekin muille se sopii. Mutta siihenkin liittyen on ollut juttua ilmiöstä, että kun on paljon kaikkea saatavilla, mikään ei oikein nouse massasta ja jaksa kiinnostaa yhtä paljon kuin tuotteet joista maksaa eriseen. Kyse lienee kuitenkin vain tottumuksesta.
Joskus jos olisi aikaa ja viitseliäisyyttä pitäisi tutkia kuinka iso osa omalla tallentimella on jo katsottua, ja kuinka iso osa odottaa katsomista. Kaikkihan on kuitenkin tarkoituksella säilöttyä ja kiinnostavaksi valittua.
-
Mulle tuli siitä ikävällä tavalla mieleen 80-luku. Se miten kotimaista tuotantoa yritettiin silloin nostaa (hypettämällä). Ensin jutussa valitetaan että sarjakuvat eivät saa ansaitsemaansa huomiota, vaikka on olemassa niin paljon hyvää matskua. Ja sitten asiantuntijat suosittelevat sarjoja, jotka suuren yleisön silmissä eivät välttämättä näytä ihan mestariteoksilta.
Toisaalta nyt aika on toinen, ehkä yleisö on nyt valmiimpi asiantuntijoiden suosikeille. Ja todellakin, suurin muutos, oikeastaan dramaattinen on se että nyt sitten ilmeisesti loppui lehdistössä se "sarjakuvalla menee hyvin" -loru. Positiivisia uutisia taitaa olla hieman haastavaa kaivaa kentältä esiin. Hienoa siinä oli toki nettisarjisten ottaminen mukaan esittelyyn.
Edit: Samainen artikkeli on linkattu tännekin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11726.msg492355/boardseen.html#new)
-
Ja todellakin, suurin muutos, oikeastaan todella dramaattinen, on se että nyt sitten ilmeisesti loppui lehdistössä se "sarjakuvalla menee hyvin" -loru.
Tuuli on tosiaan kääntynyt. Mediat kopioivat juttuja ja juttuaiheita toisiltaan ja nyt myös IS tietää että sarjakuvalla ei mene hyvin (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005704347.html).
Oho. Näkyykin olevan alun perin "STT:n uutisia".
-
Olen tätä varmaan sivunnut jossain yhteydessä, mutta olen jo pitkän aikaa miettinyt, kuinka pitkälle Dark Horse laskee samaa ränniä kuin Western Publishing aikanaan.
Western oli aikansa jättiläinen, mutta käytännössä julkaisuohjelma oli pelkkää lisenssisarjaa. Kun yritys ei pysynyt ajan hermolla, saattoivat muut kustantajat kilvan napsia sille tärkeitä lisenssisarjoja.
Tänään Twitter-virrasta poimin melko tyypillisen uutisen, jonka mukaan Firefly siirtyy Boomille. Täytyi ihan tarkistaa, että tämäkin sarja on tullut Dark Horsen kautta ulos.
Tässä on nyt vuosikaudet Dynamite, IDW, Boom jne. vienyt yksi kerrallaan sekä vanhat, että uudet lisenssisarjat. Sitten on vielä Marvel.
Star Wars -lisenssejä ei korvaa mikään. Seuraavaksi menee Conan. Jos Disney ostaa Foxin, niin siellä ne olisivat sitten myös Alienit.
Koko lisenssipuoli vuotaa vähän joka nurkasta.
Uusia lisenssisarjoja on jotain myös tulossa, mutta ei niitä kovin tiiviisti ole julkistettu. Käsittääkseni lisenssisarjoja on julkaistava monen nimikkeen voimin, koska ellei kyseessä ole joku Tähtien sota, ei volyymimyynti ole kovin suurta.
Lisenssisarjojen ulkopuolelta mieleen tulee nuo vanhat, Mignolat ja MIllerit, mutta uusista vain Jeff Lemiren Black Hammer – jos julkaisujen määrä mitään sanoo – on viime aikojen menestynein iso juttu. Sekin on lyöty lukkoon joskus vuosikausia sitten, kun Lemirellä on ollut päällä yksinoikeussopimuksia isojen kanssa tällä välin.
-
tiedän että tuo enklannin möngertävä kieli on monelle vaikea pala, jos ei kieliopin puolesta niin sisällöllisesti kuiteskin, mutta Wiredin artikkeli Do comics have a inferiority complex (https://www.wired.com/story/comics-inferiority-complex/) on sekin oikeassa.
Tilanne ei ole toivoton, tilanne on parempi kuin aikoihin mutta yhden tai kahden kakun sijasta kakkuja on monia ja osa laktoosittomiakin.
Totta näin piennen kielialueen painosmäärät ovat laskeneet, osin myös teknologisen kehityksen myötä mutta tilanne ei ole niin paha kuin usein täälläkin annetaan ymmärtää.
-
Olen tätä varmaan sivunnut jossain yhteydessä, mutta olen jo pitkän aikaa miettinyt, kuinka pitkälle Dark Horse laskee samaa ränniä kuin Western Publishing aikanaan.
Olipa kiva olla väärässä. Hiljaisuuden takana oli pari vuotta neuvoteltu diili, joka tuo kiinalaista rahaa talliin. Suunta tavanomainen elokuvat ja tv. Forbes haastatteli omistajaa (https://t.co/3vVfkxi9Na?amp=1).
-
ehkä tämä on oikea paikka mainita asiasta, sarjakuvamarkkinoiden koko on suuri maksuhaluisten pieni ja tässä ei auta puhua comixologeista marvel unlimitedeista yms tuubaa:
https://twitter.com/JimZub/status/1113468553875816449
ja tietenkin
https://twitter.com/JimZub/status/1113815636625514496
https://twitter.com/JimZub/status/1113823836271722501
toki piratismi on "pienen ihmisen oikeus suuria yrityksiä vastaan" ™ mutta voi nyt *******.
Pienen kielialueemme etu on toki piratismin vastaava pienuus mutta vaikka meillä ominaispiirteemme onkin jos tämä on tilanne alan globaalisti suurilla voivat myös pienet toimijat vedota jos isoilla ei myy miksi meidän pitäisi ottaa riski? Ja taas ourosbos syö häntäänsä.
Kenttä on suurtempi kuin tajutaankaan, mutta aika ja tilanne on muuttunut. Printtipiraatit ovat nykyään harvinaisempia mutta kuten musiikkipuolellakuluttajien totuttaminen malliin mistään-EI-kuulu-maksaa ja aivan kaikki on saatava just nyt ei ainakaan tervehdytä alaa
-
Kokonaismyynti 2013-2018, arvonlisäveroton nettomyynti (1000 €)
(https://pbs.twimg.com/media/D3u520DWkAE1V7n.jpg)
Lähde (http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?reportName=SalesHistoryGenresPrintAndDigital-C.xml&language=FIN)
-
Jännä, että juuri sarjakuva on ottanut näin kovaa iskua. Muilla osa-alueilla pudotus ei ole ollut yhtä suuri ja digimyynti on vähän korvannut pudotusta. Harmillista, että tuossa ei sarjakuvan digimyyntiä ollut, vaikka käytännössä sitä on tarjolla. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka sillä puolella on vaikuttanut. Onhan esim. Ankan Lataamo vaikuttanut varmaan taskukirjojen (eikös taskukirjat ole yleensä näissä tilastoissa olleet?) painettujen versioiden menekkiin.
-
Lainaan itseäni myydyimpien top-20 listan keskustelusta:
Tällä vuosikymmenellä sitten on luisuttu tasaiseen tahtiin. Huippuvuosina, eli viime vuosikymmenen vaihteessa listalla olleita Disney -sarjakuvia myytiin yhteensä n. miljoona kappaletta. Viime vuonna reilut 400 000.
Eli myynninlasku on käytännössä Disneyn vetovoiman katoamista, kaikki muu on jo valmiiksi melko marginaalista.
-
Mitkähän kaikki kustantajat tuossa on mukana?
Sarjakuva on aina ollut myynniltään marginaalista Disneytä lukuunottamatta. Ikävää mutta totta.
Timo
-
Onhan tuo hurja pudotus viidessä vuodessa, vaikka Disney-julkaisuilla se selittyykin.
Olen ihmetellyt sitä, kuinka muu media on kipuiluineen kaikkineen siirtynyt suoratoistoon – nyt pelitkin siirtyvät rytinällä suoratoistoon – mutta sarjakuvan kestää sopeutua.
Totta kyllä, sarjakuva on edelleen verrattain hidasta käsityötä. Kuvittajan kuukausien tai vuosien työ luetaan hujauksessa. Toisaalta samaan hintaan saa viihdykettä tuntikaupalla, joten sarjakuvan koettu arvo lienee tavan tallaajan silmissä pieni.
Lukijoita pitäisi vetää puoleensa suurella ja monipuolisella kirjastolla, mutta siinä suhteessa suuretkin kustantajat ovat yksin liian pieniä.
Kun sitten koettaa kääntää tämän kaiken oman pienen kielialueemme sisään, niin ellei Aku Ankka riitä vetämään lukijoita digimaailmaan, niin muilla menee siipi maahan ennen kuin lähdetään edes ideoimaan.
-
Ajatellaanpa, jos Egmontilla olis esim kaikki Mustanaamiot omassa digipalvelussaan, plus kaikki muut mitä ovat tehneet vuosikymmenten aikana!
Timo
-
Ajatellaanpa, jos Egmontilla olis esim kaikki Mustanaamiot omassa digipalvelussaan, plus kaikki muut mitä ovat tehneet vuosikymmenten aikana!
Nimenomaan. Egmontilla olisi tosi hyvät mahkut monipuoliseen sarjakuvadigipalveluun. Luulisi, että myös pelkkien käännettyjen sarjojen kohdalla lupa voisi irrota suht halvalla/helpolla. Sitä kautta olisi sitten myös Korkeajännitykset ja Tex Willeritkin. Siitä tulisi semmoinen kioskisarjakuvan luvattu digisaareke.
-
Nimenomaan. Egmontilla olisi tosi hyvät mahkut monipuoliseen sarjakuvadigipalveluun. Luulisi, että myös pelkkien käännettyjen sarjojen kohdalla lupa voisi irrota suht halvalla/helpolla. Sitä kautta olisi sitten myös Korkeajännitykset ja Tex Willeritkin. Siitä tulisi semmoinen kioskisarjakuvan luvattu digisaareke.
Mua oikeasti pelottaa tää kun kustantajat siirtyy digi-palveluihin. Huomaavat, että se on riskittömämpää julkaista sarjakuvia ja hupsista! Enää ei tulisi paperi-sarjakuvia. Lopulta väki kyllästyisi digi-sarjakuviin ja koko sarjakuvat kuolisi pois.
Tää on mun käsitykseni.
Kestäisi nyt tää sarjakuvien julkaiseminen paperiversiona edes sinne asti, että kuolen tai tulen niin seniiliksi, etten ymmärrä sarjakuvista enää mitään.
Tietysti säälin niitä tulevia sukupolvia, jotka eivät enää pääsisi nauttimaan oikeista printatuista sarjakuva-lehdistä tai kirjoista.
Kyllähän tää nykymeno näyttää pahalta.
Sarjakuvat kun on vielä se viimeinen taiteenlaji, jossa oikeet taiteilijat vielä osaa tehdä taidetta, joka näyttää ettei siihen tavallinen kadulta repäisty ihminen pysty.
Maalaustaide on jo aikoja sitten luopunut siitä taiteesta. Nykyään osata tai arvosteta oikeata lahjakkuutta. Heittelet mätiä omenia tai banaaneja taululle ja laitat 25000 euron hinnan päälle ja se on sitten taidetta.
Musiikissa puhua räpätään ja ns. laulu unohtuu. Ei osata laulaa. Kuka vaan voi räpätä, kuhan keksii typeriä sanoja peräkkäin. Vähän heilut, housut puolisääressä, lippis vinossa näyttämöllä ja räppäät kaikkea kakkaa. Tässä sitten taiteen tulevaisuus...kyllä olen niin ylpeä ihmiskunnasta.
Toivoisin että edes tämä yksi osa taiteesta vielä pysyisi olemassa eli sarjakuvat, eikä sitä tehtäisi sieluttomilla tietokoneilla tai vain ruudulta nähtäväksi. Sen sarjakuvan saisi pitää kädessä paperisena, sivuja voisi käännellä, haistaa musteen ja koskettaa sitä...tuntea sen sarjakuvan ja omistaa sen konkreettisesti omaksi. Tätä en saa bittiviidakossa. Siksi en pidä digi-sarjakuvista ja pelkään mitä tulevaisuus tuo meille sarjakuvien ystäville.
-
Vuoden 2018 sarjakuva-bestsellerit. Jarla on yhä kova!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=39029;image)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=39031;image)
-
Vetäkääs henkeä!
Nyt sitten olisi piirakkaa tarjolla. Sarjakuvien osuus myynnistä oli 2016 2,8 % (6,7 milj.) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1527.msg489730.html#msg489730), 2017 2,2 % (5,6 milj.) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1527.msg491436.html#msg491436), nyt se on enää...
(https://pbs.twimg.com/media/D3zfi8GW0AATkvP.jpg)
...1,9 % (4,9 milj.).
Siivu kapenee. Jos Disney-nimikkeiden määrä tänä vuonna pienenee, kuten näyttää, eiköhän sitä parin vuoden päästä olla prosentissa.
EDIT: Korjattu viittaus aikaisempiin vuosiin, korjattu vuosi 2016 ja lisätty vuosi 2017
-
Niin?
Tuo muuta tämän maan tilannetta yhtään mihinkään, ei vaikka kyseessä on liki kolmanneksen pudotus 32%.
Itse en osaa murehtia koska disneyn julkaisut eivät ole kiinnostaneet moneen kymmeneen vuoteen.
Sanoma tekee sitä mitä muut jo ennen: lehdet pois, valtakunnan kattava verkko ja edullinen hankintahinta pois.
Totta kai on suoratoistopalvelut, nehän eivät ole rampauttaneet musiikkia tai elokuviakaan.
Muita uutisia, vesi on yhä märkää.
-
suurin markkina-alue Japani tekijäin perspektiivistä:
https://twitter.com/OnTakahashi/status/1111198742332370945
-
Nimikemäärä kirjoina julkaistuissa uutuussarjakuvissa ei ole tippunut aivan viime vuosina vaan on pysynyt suht' samana. 2015 oli iso notkahdus.
(https://pbs.twimg.com/media/D3zr0tZWwAIEbNR.jpg)
Lähde (http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?reportName=FirstEditionsInPrint.txt&language=FIN)
Mm. Asema kustannus, RW Kustannus, Suuri Kurpitsa, Zoom Teufel, Zum Teufel, Täysi Käsi ja Sininen Jänis, jotka ilmeisesti eivät ole Kustannusyhdistyksen jäseniä, ovat poissa näistä tilastoista - omakustanteista ja nettisarjiksista puhumattakaan.
Nimikemäärien suhteen siis ollaan hyvällä tolalla.
-
yhdysvalloistakin on totuttu mantraa "sarjakuvalehti on kuollut, sarjakuva on kuollut"
tai sitten voidaan katsoa viime vuoden tilastotietoa (https://blog.comichron.com/2019/05/comics-and-graphic-novel-sales-hit-new.html)
(https://1.bp.blogspot.com/-bzw8EOnSqnw/XMpTePcZzlI/AAAAAAAAGEY/w2T7mHcZEBY56FlUuwCRcT1-RPLQMBZhACLcBGAs/s640/icv2-comichron-2018-time.jpg)
-
Nimikemäärä kirjoina julkaistuissa uutuussarjakuvissa ei ole tippunut aivan viime vuosina vaan on pysynyt suht' samana. 2015 oli iso notkahdus.
Mm. Asema kustannus, RW Kustannus, Suuri Kurpitsa, Zoom Teufel, Zum Teufel, Täysi Käsi ja Sininen Jänis, jotka ilmeisesti eivät ole Kustannusyhdistyksen jäseniä, ovat poissa näistä tilastoista - omakustanteista ja nettisarjiksista puhumattakaan.
Nimikemäärien suhteen siis ollaan hyvällä tolalla.
En ymmärrä mitä nuo luvut oikeastaan kuvaa? Tuskin se kuvaa edes trendiä. Ehkä se kuvaa ainoastaan sitä millainen on suurimpien kustantajien usko sarjakuvaan?
Siinä on siis mukana sekä kotimaista tuotantoa että ulkomaista. Selvää lienee myöskin, että esimerkiksi Sanoman Akuankkalinjasto mangat tai korkkarit ja texwillerit eivät ole mukana? Tai sitten jokin noista on, kun aika paljon muuta sellaista puuttuu (kuten huomautit) mikä siellä pitäisi olla. ???
Sarjakuvahan oli pitkään kioskikirjallisuutta ja lehtiä. Tällä vuosituhannella tapahtui sellainen muutos että se kioskimyynti ja tilatut sarjikset käytännössä melkein kuoli pois ja kustantaminen alkoi painottua sarjakuvakirjoihin. Lisäksi painokset ovat pudonneet, mutta nimikemäärä lienee pysynyt aika samoissa. Uusimpana hämmentäjänä integraalit, ja muut kokoelmat, joissa yksiin kansiin pakataan monen monta sellaista tuotetta, mitkä ennen myytiin yksitellen.
On tosiaan harmi että Suomessa ei ole mitään tahoa, jonka intressissä olisi koota ja julkaista tietoa myynneistä eli markkinasta - saati nimikkeistä.
-
Sarjakuvahan oli pitkään kioskikirjallisuutta ja lehtiä. Tällä vuosituhannella tapahtui sellainen muutos että se kioskimyynti ja tilatut sarjikset käytännössä melkein kuoli pois ja kustantaminen alkoi painottua sarjakuvakirjoihin. Lisäksi painokset ovat pudonneet, mutta nimikemäärä lienee pysynyt aika samoissa. Uusimpana hämmentäjänä integraalit, ja muut kokoelmat, joissa yksiin kansiin pakataan monen monta sellaista tuotetta, mitkä ennen myytiin yksitellen.
On tosiaan harmi että Suomessa ei ole mitään tahoa, jonka intressissä olisi koota ja julkaista tietoa myynneistä eli markkinasta - saati nimikkeistä.
Eikös varsinkin R-kioskeissa ole tapahtunut semmoinen muutos, että ne isot lehtihyllyt heitettiin rodeen ja tilalle hankittiin kahviautomaattikeskus, jotta kansa saa lisää kahvia. Jokin vaivainen minihylly sitten lehdille pimeimpään nurkkaan. Siinä ei anneta kioskikirjallisuudelle mitään mahdollisuutta.
Olen iloinen, että mulla on ihan tässä Kannelmäessä toi Kaaren ostari ja siellä Prisma, joka on tällä hetkellä Nro 1 lehtipisteistä. Sieltä löydän omat lehteni ja sitten kovissa kansissa olevat sarjakuvat Suomalaisesta kirjakaupasta. Joitakin nimikkeitä pitää kyllä tämän lisäksi käydä hakemassa Turun sarjakuvakaupasta tai muista keskustan kaupoista.
Mutta jos katsoo tuota Amerikan sarjakuvien myyntiä niin siellä kyllä näyttää tasoittuneen tuo alamäki...jospa se täällä Suomessakin alkaisi pikku hiljaa tasoittua...ainakin niin kauan kun me vanhat sarjakuvan ystävät olemme elossa.
-
yhdysvalloistakin on totuttu mantraa "sarjakuvalehti on kuollut, sarjakuva on kuollut"
tai sitten voidaan katsoa viime vuoden tilastotietoa
Olet oikeassa, että rahamäärällisesti Yhdysvaltain sarjakuvamarkkinat porskuttavat. Se ei kuitenkaan kerro oikeastaan mitään kunnollista sarjakuva(lehde)n tilasta. Varsinkin kuukausilehdet ovat aika alamaissa. Kokoelmat sen sijaan voivat hieman paremmin.
Tuo ylläoleva dollarimääräinen tilasto kertoo parhaiten siitä samasta muutoksesta, joka Suomessakin on tapahtunut (ja siihen Reimakin tuossa viittaa), että myynti on alkanut painottua koottuihin, kalliimpiin kovakantisiin teoksiin. Näin esimerkiksi jotain reilun satasen Omnibus-julkaisua ei tarvitse myydä kovinkaan monta, että peitotaan yksittäisen lehden myynti.
-
Kiintoisa juttu on, ettei digimyynnin osuus kasva Yhdysvalloissa. Johtuuko tämä siitä, että luetaan vain kuukausimaksua vastaan, tässähän lasketaan dollareita.
-
Kiintoisa juttu on, ettei digimyynnin osuus kasva Yhdysvalloissa. Johtuuko tämä siitä, että luetaan vain kuukausimaksua vastaan, tässähän lasketaan dollareita.
Syy voi olla sekin, että digimyynnissä jyrää mainitsemasi kuukausimaksullisuuden lisäksi alennukset ja muuten halvemmat hinnat. Digijulkaisuissa ei ole vastinetta kovan rahan paperijulkaisulle, joten myyntimäärät rahassa jäävät väkisinkin jalkoihin.
-
En ymmärrä mitä nuo luvut oikeastaan kuvaa? Tuskin se kuvaa edes trendiä. Ehkä se kuvaa ainoastaan sitä millainen on suurimpien kustantajien usko sarjakuvaan?
--
Ellei kustannusyhdistyksestä ole eronnut iso joukko kustantajia, trendi on todennäköisesti oikeansuuntainen. Osa keskisuurista ja pienistä kustantajista on myös jäseniä.
-- Sanoman Akuankkalinjasto mangat tai korkkarit ja texwillerit eivät ole mukana? Tai sitten jokin noista on, kun aika paljon muuta sellaista puuttuu (kuten huomautit) mikä siellä pitäisi olla. ???
--
Sanomien ja Egmontin sarjakuvakirjat, kuten Aku Ankan Taskukirjat ja Asterixit, ovat tilastoissa mukana. Mangasta mukana ovat todennäköisesti kirjakauppamyynnissä olevat.
Olisi tosiaankin mielenkiintoista saada selville lehtimyynnin osuus sarjakuvista.
Ja kuten taisi jo tulla mainittua, muutaman sadan kappaleen painokset pieniltä kustantajilta eivät juurikaan laskutrendiin vaikuta.
Yhdysvalloissa sarjakuvalehtien kappalemääräinen myynti on ollut jo pitkään hyvin tasaista, mutta dollarimääräinen myynti selvässä nousussa, juuri kuten Curtvilen pylväät kertoivat.
Lähde: https://www.comichron.com/yearlycomicssales.html
2009 78.4 million copies
2010 73.8 million copies
2011 77.2 million copies
2012 86 million copies
2013 91.8 million copies
2014 92 million copies
2015 98 million copies
2016 99 million copies
2017 89.4 million copies
2018 84.4 million copies
-
Ellei kustannusyhdistyksestä ole eronnut iso joukko kustantajia, trendi on todennäköisesti oikeansuuntainen. Osa keskisuurista ja pienistä kustantajista on myös jäseniä.
Löysin jäsenlistasta ainoastaan nämä:
Art House Oy
Atena Kustannus
Like Kustannus Oy
Kustannusosakeyhtiö Otava
Teos
Sanoma Media Finland Oy
Werner Söderström Osakeyhtiö (WSOY, Tammi, Johnny Kniga)
Lieneekö Banaani sitten eronnut? Myöskään Egmontia en havainnut. Eikä Sangatsu manga ja Punainen jättiläinen sen paremmin kuin Ivreakaan (tietenkään) ole tuolla vaikka Bonnierin ryppäässä on nuo kolme muuta. Ja jos pelkästään kotimaisia sarjakuvakirjoja tulee vuodessa joku 120 nimikettä (viime vuonna tosin ilmeisesti vain noin 100), niin kyllä tuo nimikemäärä on jotensakin todella pielessä. Todellinen nimikemäärä lienee ainakin jossain 200:n tietämissä. (Oisko tuo pudotus 2014/2015 sitten nimen omaan Egmontin notkahdus? Mutta kuten todettua, ei näistä ota perkelekään selvää. Viime vuoden nimikkeissä on paljon AB:n Fingerporia. Myöskään Revontuli ei näyttäisi olevan jäsen. En ymmärrä.
Lisäksi minusta trendi on nimen omaan ollut se että isommat talot luopuvat sarjakuvakustantamisesta, mutta tilalle on tullut paljon pieniä ja omakustantajia. Tästä saa vähän osviittaa vaikkapa Sarjakuva Finlandia -ehdokkaiden pitkästä listasta (https://www.sarjakuvafinlandia.fi/teokset.html?vuosi=2018) ja ulkomaisen osalta taas Zoom Teufel ja Sininen jänis (aiemmin Apollo Kustannus sekä esim. Suuri Kurpitsa ja Kumiorava sekä mainitut manga-talot)
Käppyröitä ja piirakoitakin löytyy kustannusyhdistyksen sivulta useampiakin näistä lähteistä
https://kustantajat.fi/jasenluettelo
https://kustantajat.fi/sivut/58/medialle
http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?reportName=YearlySalesPcsPrint.xml&language=FIN
-
Hiukan salapoliisityötä ja päättelen, että vuodessa myynti euroissa mitattuna oli noussut 500 miljoonasta eurosta 510 miljoonaan euroon.
Onhan toki Ranskassa yli 10 kertaa enemmän porukkaa kuin täällä, mutta silti myynti Suomessa on vain 1% siitä mitä siellä.
-
Tuossa jutussa puhutaan bande dessinéestä. Oletan, että se tarkoittaa Ranskassa myytyjä sarjakuvia (5000 myymälästä kerätty tiedot). Sitten ranskalaisia sarjakuvia myydään vielä Belgiassa, Kanadassa ja Sveitsissäkin.
Joo, mutta ymmärsin että kyse on siis sarjakuvamarkkinasta. Kyse on siis ranskankielisestä, ei välttämättä Ranskassa tehdystä sarjakuvasta. Ranskalaiset erottelevat kaiken lisäksi vielä mangatyyppisen ja amerikkalaisen, lähinnä supersankarisarjakuvan omiksi piirakanpaloiksi ja seuraavat niidenkin kehitystä. Itse ihmettelin jo vajaa 15 vuotta sitten sitä miten paljon, tai miten iso prosenttiosuus aasialaisella sarjakuvalla oli. (En jaksa kaivaa postasinko silloin piirakoita tänne Kvaakiin, luultavasti)
Artikkelin lopussa kuitenkin todetaan, että "Kohta Ranskassa ei voi ansaita elantoaan sarjakuvia kustantamalla". (Joann Sfar)
Joten jotain ongelmaa sielläkin on.
Niin. Syitä tuohon voi olla monia, mutta yksi sellainen, mikä on itsellekin tullut Suomessa vastaan muutamaan kertaan (90-luvun puolivälissä kotimaiset sarjakuva-albumit ja tämän vuosituhannen puolella sanaristikkolehdet, joskus 2007-8 mangapokkarit) on markkinoiden kyllästyminen. Se tarkoittaa sitä että kun kustantajat katsovat tilastoista että: "hei, tämäntyyppisillä julkaisuilla on ollut viime vuosina kasvua nimikemäärissä, ne varmasti menevät kaupaksi...", ja pökkäävät sitten lisää saman tyylisiä tuotteita markkinoille. Se että jotakin kustannetaan paljon, tai kuluttajat käyttävät paljon euroja, ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita että toiminta olisi kaikille kustantajille taloudellisesti kestävää.
No, ainakin -95 kasvaneeseen suomialppareiden määrään vaikutti muutkin syyt. Ja aika yllättävää että Sfarin kaltainen tuottelias tekijä sanoo noin.
Kustannusala(kin) on kyllä kummallinen. Tosi monet asiat siihen vaikuttavat, megatrendeistä, nopeasyklisempään muotiin ja teknisestä kehityksestä sekä kustantajien keskinäisestä kilpailusta aina tekijöiden lahjakkuuteen ja silkkaan tuuriin asti. Mikään pysy ennallaan,ja kustantajat vain yrittävät parhaansa mukaan arvailla tulevaisuutta ja "lyövät vetoa" siitä mikä saattaisi kannattaa.
-
--
Lieneekö Banaani sitten eronnut? Lieneekö Banaani sitten eronnut? Myöskään Egmontia en havainnut.
--
Jostain syystä jäsenlista on puutteellinen. A.B.:n edustaja on itse täällä todennut, että jäsen he ovat. Ja kuten todettiin, Egmontin julkaisema Asterix on vilahtanut kerran bestseller-listoilla, joten jäsen sekin on - ehkä Sanomien kautta?
USA:ssa dollarimääräinen kasvu näyttää tosiaankin tulevan sarjakuvaromaaneista:
As for what people are actually buying, graphic novels led sales over individual comic books again in 2018 but saw significant growth -- $635 million of the total $1.095 billion revenue came from graphic novels. Digital comics also saw an increase in sales, part of a shift being seen in the overall market.
https://comicbook.com/comics/2019/05/04/comic-book-revenues-all-time-high-2018-/
Onhan reilun miljardin taalan myyntituotto vuodessa sarjakuvista tosi paljon, yhtä paljon kuin Endgame-leffan ekan viikonlopun box office.
-
Löysin jäsenlistasta ainoastaan nämä:
Art House Oy
Atena Kustannus
Like Kustannus Oy
Kustannusosakeyhtiö Otava
Teos
Sanoma Media Finland Oy
Werner Söderström Osakeyhtiö (WSOY, Tammi, Johnny Kniga)
Lieneekö Banaani sitten eronnut? Myöskään Egmontia en havainnut. Eikä Sangatsu manga ja Punainen jättiläinen sen paremmin kuin Ivreakaan (tietenkään) ole tuolla vaikka Bonnierin ryppäässä on nuo kolme muuta.
Sangatsu Manga voisi olla mukana, sillä se ei enää ole Tammen alla kuten aikoinaan vaan yksi Werner Söderström Osakeyhtiön (ent. Bonnier Books Finland) kustantajabrändi WSOY:n, Tammen ja Knigan rinnalla. Käytännössä se kuitenkin pysyy piilossa, vähemmän näkyvänä osana Tammea, varmaan siksi, että firmassa ketään ei kiinnosta säätää mitään systeemeitä niin pienen yksikön takia. Minun käyntikorteissanikin on vielä Tammen logo, vaikka "ero" tapahtui jo 1,5 vuotta sitten.
Tekniseltä kantilta Punainen jättiläinen on nyt Sangatsu Mangan "markkinointinimi".
-
Jostain syystä jäsenlista on puutteellinen. A.B.:n edustaja on itse täällä todennut, että jäsen he ovat. Ja kuten todettiin, Egmontin julkaisema Asterix on vilahtanut kerran bestseller-listoilla, joten jäsen sekin on - ehkä Sanomien kautta?
Mutta jos jäsenlista onkin ajan tasalla ja AB on eronnut... ja Egmont? Käytit itsekin ehkä sanaa. Ihme listoja ja hieman hämärää dataa sanon minä (no, useimmat käppyrät ja gallupit on).
Sivulla sanotaan kummallisesti että Tänään SKY:n jäsenenä on yli 100 kirjankustantajaa. (https://kustantajat.fi/esittely)Mutta ei kerrota milloin se tänään on (ollut)? Jäsenlistasta laskin 98 nimeä. Se nyt ilmeisesti pitää jokseenkin paikkaansa että
Ne vastaavat noin 80 %:sta maan kaupallisesti kustannetuista kirjanimikkeistä ja yli 75 %:sta kirjamyynnistä.
Eli selvästikin omakustanteet on laskettava vielä sen 20-25%: kaupallisen kustantamisen päälle, eli eivät näy tuossa tilastossa.
Lisäksi:
Vuositilasto kerätään edelliseltä vuodelta kaikilta kustannusyhdistyksen jäseniltä. Se antaa seikkaperäistä tietoa eri kirjallisuuslajien, kirja-alustojen ja jakelukanavien kehityksestä.
Neljännesvuositilasto kerätään osin suoraan logistiikkataloilta ja osin kustantajilta keräämällä. Tiedot tulevat merkittävissä määrin eri toimijoilta kuin vuositilastossa, joten näitä kahta tilastoa ei voi siksi verrata toisiinsa. Neljännesvuositilasto on luonteeltaan kumulatiivinen eli kertoo siihen asti kertyneen myynnin vuoden alusta lähtien. Se antaa trenditietoa markkinoiden kehityksestä kirjallisuuslajeittain ja jakelukanavittain.
Viimeinen koko vuoden myynnistä kertova neljännesvuositillasto julkistetaan perinteisellä Kirjakillan Tammilounaalla.
(en enää edes muista, että kumpia tilastoja me on tässä katseltu, Vuositilastoa vai koko vuoden myynnistä kertova neljännesvuositillastoa)
Koska
Jäsenmaksu määräytyy kustantajan vuosittain julkaiseman uutuusnimikemäärän ja kirjamyynnin suuruuden perusteella.
olisi aika loogista että vaikkapa huonosti kannattavan (siis pienipainoksisen) sarjakuvakustantajan olisi houkuttelevaa jättäytyä ulos tuosta.
Ehkä sen, miltä vuodelta nuo kotisivut ovat, voisi päätellä tästä: Kustannusyhdistyksen jäsenten myynnin arvo on noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. (http://Kustannusyhdistyksen jäsenten myynnin arvo on noin 300 miljoonaa euroa vuodessa.) Mutta ei siinäkään sanota että alvillinen vai alviton myynti?
Mielenkiintoinen on myös tuo kohta jossa kerrotaan (http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?reportName=YearlySalesEurByDistributors.xml&language=FIN)että myynti jälleenmyyjille on noin 90% tästä ilmoitetusta myynnistä ja suoramyynti (kuluttajille) on hieman alle 10%
Varastosivu taas kertoo (http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?reportName=Storage.txt&language=FIN) että kustantajien varastossa olisi v. 2018 maannut noin 611 000 sarjakuvakirjaa (suurin osa akkareita?). Ainoastaan nuortenkirjoja on vähemmän. Ylipäätään näyttää että kustantajat ovat viimeisten viiden vuoden aikana pyrkineet pienentämään varastoimiensa kirjojen määrää.
-
UDK-luokitus 741.5 -haku vuodelle 2018 löytää 233 viitettä (https://fennica.linneanet.fi/vwebv/search?searchArg1=741.5&argType1=any&searchCode1=UDKA&combine2=and&searchArg2=&argType2=any&searchCode2=GKEY&combine3=and&searchArg3=&argType3=any&searchCode3=GKEY&yearOption=range&fromYear=2018&toYear=2018&location=all&place=fi&type=all&medium=all&language=all&recCount=50&searchType=2&page.search.search.button=Hae). Se on varmaankin kattavin saatavilla oleva sarjakuvien nimikehaku. Joukossa niin pien- kuin omakustanteita, osa julkaisuista ei ole sarjakuvaa vaan sarjakuvatutkimuksia tms.
Jos hakuehtoon laittaa "not disney" nimikkeitä on 199 (https://fennica.linneanet.fi/vwebv/search?searchArg1=741.5&argType1=any&searchCode1=UDKA&combine2=not&searchArg2=disney&argType2=any&searchCode2=GKEY&combine3=and&searchArg3=&argType3=any&searchCode3=GKEY&yearOption=range&fromYear=2018&toYear=2018&location=all&place=fi&type=all&medium=all&language=all&recCount=50&searchType=2&page.search.search.button=Hae).
-
UDK-luokitus 741.5 -haku vuodelle 2018 löytää 233 viitettä (https://fennica.linneanet.fi/vwebv/search?searchArg1=741.5&argType1=any&searchCode1=UDKA&combine2=and&searchArg2=&argType2=any&searchCode2=GKEY&combine3=and&searchArg3=&argType3=any&searchCode3=GKEY&yearOption=range&fromYear=2018&toYear=2018&location=all&place=fi&type=all&medium=all&language=all&recCount=50&searchType=2&page.search.search.button=Hae). Se on varmaankin kattavin saatavilla oleva sarjakuvien nimikehaku.
Eli huomattavasti lähempänä sitä 200:aa mitä uumoilin, kuin alkuperäisen taulukon 143:a! Eikä tuo Kustannusyhdistyksen 143kpl siis todellakaan vastaa 80% prosenttia nimekkeistä, vaan jotain 60%-70%:a.
Tässä muuten myös vertailu vielä tuolla samalla haulla/vuosilla tietokannan numeroilla. Pylväät on nyt sitten paremmin linjassa myös noiden aiemman postaukseni euromääräisten myyntien kanssa.
-
Pitää muistaa toki sekin, että iso, ja tärkeä (!), osa suomalaista sarjakuvajulkaisua on sarjakuvablogeja/nettisarjakuvia. Ne eivät mitenkään näy kustannusyhdistyksen tilastoissa tai Fennican luokituksissa.
Sarjakuvan kirjo ja nimikemäärä on Suomessa varmaan suurempi kuin koskaan, mutta silti sarjakuvien myynti laskee.
Hmm... onko tuo sarjakuvan laskutettu myynti kirjakaupoissa tai suoramyynti enää relevantti mittari ollenkaan?
-
Ja tuossa aiemmin kun Ranskaan verrattiin, niin meillähän harrastajat ostavat paljon englanninkielisiä (lähinnä amerikkalaisia) julkaisuja. Ranskassa vastaavaa vuotamista kotimaisten kustantajien tappioksi ei varmaan juurikaan - tai ainakaan samassa mitassa tapahdu.
Sitäkin voisi pohtia, että kun uutuudet ja hitit kulutetaan kiireesti englanniksi, niin suomenkielisellä puolella ei juurikaan enää klassikoita pääse syntymään. Ja samaan aikaan niistä klassikoista on integraaleina sun muina kokoomina puristettu nyt viimeisetkin mehut.
Vain muutama sarja, tyyliin Walking Dead ja Saga, on vielä täällä jotenkin saatu pyörimään. Mutta muuten "käännösuutuudet" ovat olleet todella pienimuotoista ja usein myös ns. alternativea. Toki mangapuolella tämä englanniksi (ja verkosta) lukeminen (lokalisoidun version kustannuksella) on ollut lähes koko tämän 15 vuotta vallitseva käytäntö.
-
Lukuja käännösmangaan liittyen (http://project-anime.org/wp-content/uploads/2019/04/State-of-the-U.S.-Manga-Market-2018-1.pdf), siis yhdysvaltalaislähtöisesti.
-
Lastensarjat ja manga kasvattavat osuuttaan (https://www.forbes.com/sites/robsalkowitz/2019/10/08/surprising-new-data-shows-comic-readers-are-leaving-superheroes-behind/), kun puolestaan supersankarien viipale kapenee kotikentällä Yhdysvalloissa.
En laittanut lähdettä talteen, mutta tästä voi lukea suoraan myös toisessa jutussa sanotun, että perinteisistä sarjakuvakaupoista inklusiiviset menestyvät, kun puolestaan uusia asiakkaita hylkivät kaupat kituuttavat.
-
Nuoriso ei lue enää sarjakuvia vai mites se laulu nyt menikään:
https://www.comicsbeat.com/raina-telgemeiers-guts-is-the-bestselling-book-overall-in-the-us-this-week/
Vaatimaton miljoonan kappaleen ensipainos otettiin Telgemeierin uudesta sarjakuvakirjasta.
-
Stephen King jäi taakse!
Telgemeierin nimi on toki tuttu, mutta en ole lukenut.
Timo
-
Telgemeierin Hymyn luin puoli vuotta sitten kokeilumielessä. Teinitytön elämästä hammaskaluston hoidon rytmittäessä tarinaa en oikein etukäteen uskonut pitäväni, mutta sehän olikin hyvä.
-
Hienoa, Telgemeier on tuttu jo vuosien takaa silloin kun oli hyvin indie-tekijä ja "sarjakuvat kirjakaupoissa" oli Amerikassa vielä vasta potentiaaliasteella eikä todellisuutta...
-
Suomen kustannusyhdistyksen tarkkoja tilastoja ei vielä koko viime vuodelta ole saatu, mutta 2019 neljällä kvartaalilla sarjakuvien myynti laski kappalemääräisesti yhteensä 65,5 % ja euroissa 69,2 % (https://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/QuarterlyFrom2013.aspx?reportName=QuarterlyFrom2013.xml&active=659)...
Luku on vain suuntaa antava ja saattaa vielä muuttua, koska se kerätään hiukan eri perustein kuin vuositilasto. Toivottavasti muuttuu, sillä tuo lasku on abysmaalinen. Myynti kirjakaupoille näyttää jopa nousseen mutta tukkumyynti on käsittämättömät 82 prossaa miinuksella. Onkohan tässä virhe?
Vertailulukuna mainittakoon että kaunokirjallisuus laski yhteensä 9,5 prosenttia.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=40269;image) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=40269;image)
-
.Toivottavasti muuttuu, sillä tuo lasku on abysmaalinen. Myynti kirjakaupoille näyttää jopa nousseen mutta tukkumyynti on käsittämättömät 82 prossaa miinuksella. Onkohan tässä virhe?
Tuskin.
Sarjakuvan pääasiallinen myyntikanava ei historiallisesti ole ollut kirjakaupat.
Vaan lähikaupat, supermarketit, kioskit ja alati merkittävämmin erikoisliikkeet.
Kirjakauppoja lopetetaan yhtenään. Niillä ei ole riittävän kattavaa verkostoa, ei ainakaan enää.
Ilman sarjakuvalehtiä ei saada kovakantisia albumeja. Ne on vuosi toisensa perään nitistetty eikä kirjakauppamyynti pysty paikkaamaan tätä.
-
Tuskin.
Sarjakuvan pääasiallinen myyntikanava ei historiallisesti ole ollut kirjakaupat.
Vaan lähikaupat, supermarketit, kioskit ja alati merkittävämmin erikoisliikkeet.
Kirjakauppoja lopetetaan yhtenään. Niillä ei ole riittävän kattavaa verkostoa, ei ainakaan enää.
Ilman sarjakuvalehtiä ei saada kovakantisia albumeja. Ne on vuosi toisensa perään nitistetty eikä kirjakauppamyynti pysty paikkaamaan tätä.
Jotain todella outoa tuossa listauksessa nyt on, jos muka sarjakuvien kirjakauppamyynti on kasvanut ja kaikki muu myynti on hävinnyt lähes totaalisesti. Vaikea uskoa moista tilannetta. Tuosta on pakko uupua joitain aivan keskeisiä tietoja.
-
Luvut ovat vissiin tuhansia euroja? En ole tätä ennen tulkinnut, joten kysyn: Mahtaako Lehtipisteen myynti olla ollenkaan mukana? Jos on niin missä? Tukkukohta tuntuu mahdolliselta, teoriassa, mutta luku on silloin ihan liian pieni.
-
Jotain todella outoa tuossa listauksessa nyt on, jos muka sarjakuvien kirjakauppamyynti on kasvanut ja kaikki muu myynti on hävinnyt lähes totaalisesti. Vaikea uskoa moista tilannetta. Tuosta on pakko uupua joitain aivan keskeisiä tietoja.
No ainakin R-kioskeista on lehdet ja sarjakuvat hävinneet melkein täysin. Sillä paikalla on raha-automaatteja ja kahvipiste. Elikkä lehtipiste kioskien osalta varmasti laskenut tuntuvasti. Ruokakauppojen lehtipisteen kehityksestä en tiedä.
-
Jotain todella outoa tuossa listauksessa nyt on, jos muka sarjakuvien kirjakauppamyynti on kasvanut ja kaikki muu myynti on hävinnyt lähes totaalisesti. Vaikea uskoa moista tilannetta. Tuosta on pakko uupua joitain aivan keskeisiä tietoja.
Joo, ei tuossa ole järkeä.
-
En tiedä ovatko Egmontin myynnit noissa luvuissa ylipäätään mukana. Ainakaan se ei ole kustannusyhdistyksen jäsen. Näin ollen Sanoman kirjojen siirtyminen Egmontille vuosi sitten ja katoaminen tuollaisilta listoilta voisi olla yksi selitys,
-
En tiedä ovatko Egmontin myynnit noissa luvuissa ylipäätään mukana. Ainakaan se ei ole kustannusyhdistyksen jäsen. Näin ollen Sanoman kirjojen siirtyminen Egmontille vuosi sitten ja katoaminen tuollaisilta listoilta voisi olla yksi selitys,
Toisaalta noihan ovat pääosin kirjakauppamyyntiä, jonka listaukset siis väittävät kasvaneen.
Tokihan muissa myyntikanavissa ovat esim. Aku Ankan Taskukirjojen myynti vähentynyt, mutta ei sentään vuodessa mitään 70%-80%. Enkä usko, että mangankaan myynti olisi vuodessa romahtanut 70%-80% – kukapa sitä silloin viitsisi edes julkaista.
Jotain mätää luvuissa täytyy olla. Varsinkin jos niitä vertaa muihin myyntitilastoihin, joita on viime aikoina täällä Kvaakissakin julkaistu.
-
Pohdinta: miten sarjakuvia pitäisi myydä ja markkinoida? (https://hyllyy.wordpress.com/2020/01/28/pohdinta-miten-sarjakuvia-pitaisi-myyda-ja-markkinoida/)
-- kovin usein diskurssi sarjakuvan ympärillä surkuttelee apurahojen vähyyttä, markkinan pienuutta tai taiteenlajin arvostusvajetta. Nyt kuitenkin puhutaan myynnistä ja markkinoinnista: tukitaidoista, jotka ovat aivan olennaisia taiteella itsensä elättämiseen, eikä vain sarjakuvan parissa.
-
Pohdinta: miten sarjakuvia pitäisi myydä ja markkinoida? (https://hyllyy.wordpress.com/2020/01/28/pohdinta-miten-sarjakuvia-pitaisi-myyda-ja-markkinoida/)
-- kovin usein diskurssi sarjakuvan ympärillä surkuttelee apurahojen vähyyttä, markkinan pienuutta tai taiteenlajin arvostusvajetta. Nyt kuitenkin puhutaan myynnistä ja markkinoinnista: tukitaidoista, jotka ovat aivan olennaisia taiteella itsensä elättämiseen, eikä vain sarjakuvan parissa.
Kirjoituksessa osui nappiin oikeastaan vain tuo disclaimeri:
en ole itse koskaan tehnyt tai myynyt sarjakuvaa, joten en ole kokemusasiantuntija. Olen kuitenkin koulutukseltani markkinointiekonomi ja työskentelen media-alalla palveluiden kehittämisen ja yleisöjen löytämisen parissa, joten jonkinlaista pätevyyttä asiaan on olemassa.
Kun lähtökohdat ovat pielessä eivät ratkaisuehdotukset yleensä toimi. Lähtökohdilla viittaan siis vaikkapa sarjakuvan vertaamiseen kirjallisuuteen tai tuohon lainauksen oletukseen että jossakin olisi olisi jokin löydettävissä oleva uusi yleisö kotimaisille sarjakuville. Tai siihen että kirjoittajan esittämiä keinoja ei olisi kokeiltu!
Hyllyy myös sekoittaa omakustanteisen ja ammattimaisen sarjakuvien kustantamisen ja tekemisen, mikä ei myöskään ole kovin hyvä lähtökohta.
Ongelma kyllä on ihan todellinen ja muutaman vuoden välein uudet sukupolvet (tekijät, kustantajat ja markkinointi-ihmiset) innostuvat sitä ratkomaan (Kvaakistakin löytyy useampiakin aihetta sivuavia ketjuja), vielä ei vain valitettavasti ole mitään kovin kummoista viisastenkiveä löytynyt.
-
Kyllä nuo lainatut markkinointisysteemit toimisivat sarjakuvallekin, jos sarjakuva myisi kappalemääräisesti paljon (Suomen oloissa ehkä 20 000 ja siitä ylöspäin). Mutta jos yhden markkinointimatkan Helsinkiin kustantaminen vie koko painoksen tuotot, koko hommalta putoaa pohja. Kunnioitan kovasti niitä tekijöitä jotka jaksavat jakaa 2-5 kappaleen eriä myyntipisteisiin (=sana joka tarkoittaa hämärää luolaa periferiassa) jalkapelillä.
Don't ask, mutta aion itsekin julkaista jotain lähitulevaisuudessa, joten saahan nähdä kuinka kammottavaksi kokemus muodostuu... *kylmiä väreitä*)
-
Kvaakin perustaja Kouvalainenhan teki kokonaisen gradun siitä, minkälainen strippisarjakuva voisi (pitäisi) menestyä. Analysointien pohjalta syntyi Loikan vuoksi, joka oli ihan ok, mutta ei menestynyt. Ei niitä voi analysoida ja ennakoida.
Timo
-
Lastensarjakuva on suuri juttu maailmalla.
-
Lastensarjakuva on suuri juttu maailmalla.
Sitä tarvittaisiin paljon enemmän täälläkin. Nyt kun ihmiset ovat alkaneet vihdoin oppia, että sarjakuva on myös aikuisten juttu, voisi alkaa muistuttelemaan ettei se ole pelkästään aikuisten juttu...
-
Kiroileva siili, fingerpori. Ehkä viivi ja wagnerkin sekä finnish nightmares.
Älä unohda: Pöyrööt. Mutta yhtä lailla löytyy esimerkkejä investointinsa, siis oikein rahansa hukanneista.
Kvaakin perustaja Kouvalainenhan teki kokonaisen gradun siitä, minkälainen strippisarjakuva voisi (pitäisi) menestyä. Analysointien pohjalta syntyi Loikan vuoksi, joka oli ihan ok, mutta ei menestynyt. Ei niitä voi analysoida ja ennakoida.
Timo
Menestyihän se yllättävän hyvin. Muutamassa vuodessa pääsi muistaakseni pariinkin sanomalehteen. Kouvalainen vain laski yhteen 1+1 ja teki sen mitä kuka tahansa järkevä ihminen, sellainen joka pyrkii normaaleihin ansioihin tekisi, ja lopetti harrastamisen.
-
No sanotaan, että menestyi kohtalaisesti. Olihan se ihan ok-hyvä sarja. Näkyisi olevan Royal Syndikaten sivuilla yhä. Turun Sanomissa se oli ja jossain parissa muussa viikkoittain ilmestyvässä lehdessä kaiketi. Miten nopeasti ovat muut sarjat lähteneet liikkeelle? Suomessa tietysti homma lähtee aika varmimmin lentoon, jos pääsee Hesariin, jos on lähteäkseen. Siili ja Finnish Nightmares lähtivät lentoon ihan muuta kautta ja vielä ilman ankaraa markkinointia. Menestys on aina tai ainakin hyvin usein yllätys.
Timo
-
Suomen kustannusyhdistyksen tarkkoja tilastoja ei vielä koko viime vuodelta ole saatu, mutta 2019 neljällä kvartaalilla sarjakuvien myynti laski kappalemääräisesti yhteensä 65,5 % ja euroissa 69,2 % (https://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/QuarterlyFrom2013.aspx?reportName=QuarterlyFrom2013.xml&active=659)...
Sikäli kun vanhoja piirakoita muistelen, niin tuohan tarkoittaa myös sitä että sarjakuva on euroissa mitattuna koko kirjamarkkinasta enää ehkä vain noin prosentti. Kun se aiemmin oli lähempänä kahta prosenttia.
-
Samoin koko sopisi esim. Tex Willerille ja Korkkareille sellaisenaan.
Kyllä. Samanlaiset digi-arkistot kuin Ankalle. Kaikki Texit ja Korkkarit kuukausimaksulla.
Timo
-
Sitä tarvittaisiin paljon enemmän täälläkin. Nyt kun ihmiset ovat alkaneet vihdoin oppia, että sarjakuva on myös aikuisten juttu, voisi alkaa muistuttelemaan ettei se ole pelkästään aikuisten juttu...
Näin juuri. Lapsille suunnattua uutta sarjakuvaa julkaistiin viime vuonna todella heikosti. Tilanne on toki parempi, jos erilaiset uudelleenjulkaisut otetaan mukaan,tosin vanhojen ja aika hintavien klassikkointegraalien kohdalla voidaan perustellusti kysyä, onko ne julkaistu nostalgiamielessä vanhoille lukijoille vai uusille lapsilukijoille. Tavoittavatko muksut niitä? No, tilasin meidän kirjastoomme uutta Smurffi-kokoelmaa toistakymmentä kappaletta, että yritys on ainakin kova...
Suomalaista uutta lastensarjakuvaa onnistuin bongaamaan neljä kappaletta. Laatu korvasi onneksi kotimaisten julkaisujen tapauksessa määrää. Pauli Kallion ja Juliana Hyrrin Kalle, pallo ja sello sekä Kalle Hakkolan ja Mari Ahokoivun Sanni ja Joonas olivat erinomaisia molemmat, eikä Jarkko Vehniäisen vanhoista uskonnollisista lastensarjakuvista koostuva albumi ollut sekään omassa genressään hassumpi. Niiden lisäksi Harri Filpalta julkaistiin Soiva siili -albumi.
-
Näin juuri. Lapsille suunnattua uutta sarjakuvaa julkaistiin viime vuonna todella heikosti.
Ainakin toistaiseksi Egmont julkaisee vielä Bamsea, Karvista ja Muumia. (https://www.egmontkustannus.fi/tuotteet-ja-julkaisukalenteri/tilattavatlehdet/) Noitakin kannattaisi tukea.
-
Bamse työllistää mukavasti muutamaa tuttua ruotsalaista piirtäjää. Muumi taitaa puolestaan olla pelkkiä uusintoja, eikä työllistä yhtäkään suomalaista(?).
Timo
-
Ja taitaa Hevoshullukin aika paljon kierrättää vanhoja Furbergin sarjoja? Kustantaja on maksimoinut hommat. Lapsiyleisö on kiitollinen siitä että se uusiutuu abaut 5 vuoden välein, eli samalla syklillä voisi matskuakin kierrättää ja säästää palkkiorahat vaikka markkinointiin. :-)
-
Vihdoin ja viimein oikeasti sellainen yritys, joka voisi osua oikeaan.
Ihmenainen, joka on suunnattu 8-12-vuotiaille lukijoille (https://ew.com/books/2020/02/25/wonder-woman-diana-and-the-island-of-no-return-cover-reveal-excerpt/).
Jos supersankarisarjakuvan enää joku pelastaa, se ovat lapset.
Vuosikausia olen tuskaillut kaiken maailman Marvel Now -virityksiä ja Hämähäkkimiehen porsas-versioita.
Tässä on nyt viimein ihan just sitä dogmania, mitä uskon tarvittavan. Jos ei tällaisesta löydy kultajyvää, niin sitten upotaan. Viisikymppisinä se core-lukijakunta alkaa jo kuolla sydänkohtauksiin.
-
Vihdoin ja viimein oikeasti sellainen yritys, joka voisi osua oikeaan.
Ihmenainen, joka on suunnattu 8-12-vuotiaille lukijoille (https://ew.com/books/2020/02/25/wonder-woman-diana-and-the-island-of-no-return-cover-reveal-excerpt/).
Jutun perusteella tuo kolmen kirjan kokonaisuus ei ole sarjakuvaa, eli jos siihen joku skidi tarttuu, niin sarjakuvaversioihin se ei heijastu välttämättä mitenkään.
-
Jutun perusteella tuo kolmen kirjan kokonaisuus ei ole sarjakuvaa, eli jos siihen joku skidi tarttuu, niin sarjakuvaversioihin se ei heijastu välttämättä mitenkään.
Tuo ei tosiaan olekaan osa Middle Grade ja Young Adult (https://www.dccomics.com/blog/2019/06/22/dc-announces-new-young-adult-and-middle-grade-graphic-novels-at-ala-annual) -kokonaisuutta, mitä oli tarkoitus hehkuttaa. Sekosivat minultakin, kun ovat niin samantyylisiä uutisia.
Tervettä nyt joka tapauksessa, että käännetään katse nuoriin, ja tehdään se osin uusin voimin, tulisipa uusia tuulia sisältöön muutenkin.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun DC tuo sisään kirjoittajia alan ulkopuolelta, mutta nyt se näyttää tapahtuvan laajemmassa mittakaavassa. Ennen ne olivat vähän sellaisia hajanaisempia yrityksiä.
Tuli samalla mieleen, että Didion opeilla ei alan ulkoa saapuvaa joukkoa ehkä ohjattaisi. Toivottavasti syntyisi joku sellainen luova kaaos, josta syntyisi jotain ihan uutta ja siitä sitten isompi nousu.
Didion lähtöä seuranneista summauksista heräsi lähinnä sellaisia mietteitä, että kuinka paljon Didion kauden onnistumisista on tullut Didiosta huolimatta. Geoff Johns oli ulos vuotaneiden tietojen perusteella avainasemassa.
Tulisipa taas sellaista positiivisempaa settiä. Kuka sitä ainaista synkistelyä jaksaa. En edes otsikkotasolla kiinnostu jostain supervihollisen vuodesta.
-
Toivottavasti syntyisi joku sellainen luova kaaos, josta syntyisi jotain ihan uutta ja siitä sitten isompi nousu.
Se luova kaaos on jo syntynyt ja se on nimeltään internet. Tässä ketjussahan viitataan kai useimmiten printtiin ja suuriin yhtiöihin. Internetin sarjakuvamarkkinan kokoa taas on mahdoton tutkia tai edes hahmottaa. Siellä on näitä alustoja jotka julkaisevat sarjakuvaa (niiden tunnusluvut, tilaajat ja mainosmyynti). Täysin kansainvälisesti toimivia yhtiötä on monessa maassa. Lisäksi on joukkorahoitusalustat, indietoimijat sekä oheistuotebisnes. Perinteisillä sarjakuvakustantamoillakin jotakin toimintaa. Korkeintaan arvauksia voi esittää, miten tämmöinen markkina nousee tai laskee.
-
Se luova kaaos on jo syntynyt ja se on nimeltään internet.
Toki nyt puhuin vain DC:stä, jonka voi yleistää lähinnä muuhun supersankarisarjakuvaan.
Ei supersankarisarjakuvien markkinoista voi vetää yhtäläisyysmerkkejä kokonaismarkkinoihin. Suurin kuilu varmaan repeää lastensarjakuvan tapauksessa, josta ei kirjoiteta puolta sanaa, vaikka huippujen kohdalla noustaan miljoonamyynteihin.
Supersankarien kohdalla kaikki tahot vain sätkivät sadetanssia kuolevan kivijalan hiilloksella. Hiljattain potkut saanut DC:n Didio puuhasi tapahtumaa tapahtuman perään ja Lee kyynelehti, ettei digisarjakuvaa voi myydä samaan malliin kuin lehtiä (samaa mutta kalliimmalla).
Supersankareiden puolella on käsityöläisyys hiottu niin huippuunsa, että ongelmana ovat enää alan rakenteet ja kaikki se, mikä estää viemästä sisältöä eteenpäin. Image ja kumppanit ovat lopulta kaikki siinä samassa päädyssä, samaa ruokaa eri lautasella.
Itse kaipaan eniten lastensarjakuvaa, josta lapset innostuisivat isää enemmän.
Olen tietysti nettisarjakuvaa lukenut, mutta lähinnä vuosituhannen vaihteessa, tätä nykyä ne ovat vähän sama juttu kuin youtubettajat, en jaksa edes tutustua. Tästä ne varmaan silloin joskus sanoivat, että "kun ei ne Kvaakin kalkkikset".
-
Ihmenainen, joka on suunnattu 8-12-vuotiaille lukijoille (https://ew.com/books/2020/02/25/wonder-woman-diana-and-the-island-of-no-return-cover-reveal-excerpt/).
Suomeksikin tullut Ihmenainen: Todellinen amatsoni osuu myös tuohon lukijakuntaan. Sopii se toki myös vanhemmille.
Marvelilta ja DC:ltä on lähiaikoina tullut enemmänkin nuoremmille lukijoille sopivia albumeita. Olen tervehtinyt kehitystä ilolla.
-
Kirjojen myynti romahti Suomessa 40 prosenttia, ja nyt kirjakaupat tekevät kuolemaa – painettu kirja muuttuu ylellisyystuotteeksi (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006474257.html)
Kirjakauppaliiton tietojen mukaan kivijalkaliikkeissä myynti laski maaliskuun kahden viimeisen viikon aikana yli 40 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Pahimmillaan yksittäisissä myymälöissä myynti on laskenut jopa 90 prosenttia.
Mitähän tämä tarkoittaa sarjakuvien myynnille? Saas nähdä. Verkkokaupoissa myynti on voinut tietty jopa kasvaa.
-
Suomen kustannusyhdistyksen tarkkoja tilastoja ei vielä koko viime vuodelta ole saatu, mutta 2019 neljällä kvartaalilla sarjakuvien myynti laski kappalemääräisesti yhteensä 65,5 % ja euroissa 69,2 % (https://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/QuarterlyFrom2013.aspx?reportName=QuarterlyFrom2013.xml&active=659)...
Luku on vain suuntaa antava ja saattaa vielä muuttua, koska se kerätään hiukan eri perustein kuin vuositilasto. Toivottavasti muuttuu, sillä tuo lasku on abysmaalinen. Myynti kirjakaupoille näyttää jopa nousseen mutta tukkumyynti on käsittämättömät 82 prossaa miinuksella. Onkohan tässä virhe?
Vertailulukuna mainittakoon että kaunokirjallisuus laski yhteensä 9,5 prosenttia.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=40269;image) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=40269;image)
Nyt kun tilastointi on julkaistu Suomen kustannusyhdistyksen virallisena lukuna, niin vuonna 2019 sarjakuvien kokonaismyynti laski vuoteen 2018 verrattuna 76 prosenttia miinukselle. Lähde (http://tilastointi.kustantajat.fi/WebReport.aspx?manualreport=3&language=FIN)
Sarjakuvien osuus kirjallisuuslajien piirakasta on 0,5 %.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=40679;image)
Vertailun vuoksi tähän alle vuoden 2017 myynnin piirakka (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1527.msg489730.html#msg489730).
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=36911;image)
-
Yritin löytää virhettä noista numeroista, mutta ei taida löytyä. Ensin ajattelin, että iso osa sarjakuvista on mennyt pokkarimyyntiin, mutta: "Pokkari on euroformaattinen (110 x 178 mm), pehmeäkantinen kirja tai jättipokkari. Sarjakuvakirjoja ei kuitenkaan lueta pokkareiksi."
http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?language=FIN (http://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting/Yearly.aspx?language=FIN)
Onhan näitä signaaleja riittänyt. Disney-kirjojen julkaisun siirtyminen Egmontille, kutistuvat sarjakuvahyllyt kirjakaupoissa, Akkarin laskukäyrä, uusien julkaisujen epäonnistuneet lanseeraukset...
-
Tilanne on varmasti kuvakulmasta riippumatta huolestuttava, mutta yksi juttu tuli mieleen: jos tarjonta vähenee radikaalisti, myös myynti putoaa automaattisesti vaikka olisikin kysyntää. Siis sarjakuvahyllyjä on kadonnut niin paljon, että tässä alkaa minullakin kertyä varoja, jotka aikaisemmin olisi tullut räjäytettyä jossakin kivijalkakaupassa sarjakuvaan.
Eli markkina pienenee myös silloin, jos myytävä katoaa. Mutta toki alunperin varmasti markkinan pienentyminen on lähtenyt kysynnän laskusta, mistä on seurannut kuolonspiraali joka ruokkii itseään.
Sähköinen nettipohjainen markkina muuten voi alkaa rykimään, jos isot toimijat alkavat putoilemaan. Silloin fyysinen sarjakuva on jälleen arvossaan.
-
Kaikki sarjakuvakustantajathan eivät ole kustannusyhdistyksessä mukana, mutta niiden myynti on niin pientä, ettei se kai vaikuta tuohon lukuun rahtuakaan.
Timo
-
Kaikki sarjakuvakustantajathan eivät ole kustannusyhdistyksessä mukana, mutta niiden myynti on niin pientä, ettei se kai vaikuta tuohon lukuun rahtuakaan.
Timo
Oma- ja pienkustanteilla ei tosiaan ole tässä merkitystä, vaikka ne sarjakuvatarjonnassa merkittäviä ovatkin.
Ja kuten jo on aiemmin todettu, sarjakuvien painosmäärät voivat olla vain sarjakuvaa kustantavilla satoja.
RW kustannus katosi kuvioista, mutta ei silläkään tuohon piirakkaan ollut juuri merkitystä - sen sijaan RW:llä oli iso merkitys nimikemääriin.
Iso kiitos WSOY:lle ja Otavalle (Likelle) ja Jalavalle ja Tammelle ja muille, että jaksavat yhä yrittää sarjakuvakulttuurin eteen.
Tänä vuonna päästään alle miljoonan myyntiin, sille tuskin mitään voi.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=40679;image)
(Nolottaa vähän olla huolissaan tämän maailman kaikkien isojen murheiden keskellä sarjakuvasta, mutta on se vaan tärkeä asia.)
-
Kustannusyhdistyksen jäsenlistalla (https://kustantajat.fi/jasenluettelo?fbclid=IwAR0QsrXRPaOTloWhkmdCd992HjcYxdrJ6xXJJhQJZAtjge9iv2UKE9sQFIU) ei ole sen enempää Egmontia kuin Sanomaakaan (ainoastaan Sanoma Pro, joka on oppimateriaalikustantaja).
Timo
-
Kustannusyhdistyksen jäsenlistalla (https://kustantajat.fi/jasenluettelo?fbclid=IwAR0QsrXRPaOTloWhkmdCd992HjcYxdrJ6xXJJhQJZAtjge9iv2UKE9sQFIU) ei ole sen enempää Egmontia kuin Sanomaakaan (ainoastaan Sanoma Pro, joka on oppimateriaalikustantaja).
Timo
Hmm... Kustannusyhdistyksen bestseller-listoilla AATK:t kyllä näkyvät kuten myös Egmontin sarjakuva (Asterix).
https://kustantajat.fi/files/output/2729/bestsellerit-2019.pdf (https://kustantajat.fi/files/output/2729/bestsellerit-2019.pdf)
Nuo myyntitilastot taitavat tulla jälleenmyyjiltä, jotka tuskin erottelevat myyntiä jäsenyyden mukaan. Suoramyynnin kohdalla voi ollakin niin, että vain jäsenet ovat mukana.
-
UDK-luokitus 741.5 -haku vuodelle 2018 löytää 233 viitettä (https://fennica.linneanet.fi/vwebv/search?searchArg1=741.5&argType1=any&searchCode1=UDKA&combine2=and&searchArg2=&argType2=any&searchCode2=GKEY&combine3=and&searchArg3=&argType3=any&searchCode3=GKEY&yearOption=range&fromYear=2018&toYear=2018&location=all&place=fi&type=all&medium=all&language=all&recCount=50&searchType=2&page.search.search.button=Hae). Se on varmaankin kattavin saatavilla oleva sarjakuvien nimikehaku. Joukossa niin pien- kuin omakustanteita, osa julkaisuista ei ole sarjakuvaa vaan sarjakuvatutkimuksia tms.
Jos hakuehtoon laittaa "not disney" nimikkeitä on 199 (https://fennica.linneanet.fi/vwebv/search?searchArg1=741.5&argType1=any&searchCode1=UDKA&combine2=not&searchArg2=disney&argType2=any&searchCode2=GKEY&combine3=and&searchArg3=&argType3=any&searchCode3=GKEY&yearOption=range&fromYear=2018&toYear=2018&location=all&place=fi&type=all&medium=all&language=all&recCount=50&searchType=2&page.search.search.button=Hae).
Fennican uusi haku on ihan törkeän huono vanhaan verrattuna. Täsmällisellä udk-luokituksella ei voi enää hakea vaan se on tekstihaku. Nuo vanhat linkit eivät myöskään enää toimi.
Mutta jos nyt meni sinne päinkään, niin sarjakuvaluokiteltua suomenkielistä kaunokirjallisuutta vuonna 2019 julkaistiin 172 nimikettä (https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?limit=0&filter%5B%5D=%7Elanguage%3A%22fin%22&filter%5B%5D=%7Emajor_genre_str_mv%3A%22fiction%22&filter%5B%5D=search_daterange_mv%3A%22overlap%7C%5B2019+TO+2019%5D%22&hiddenFilters%5B%5D=%23%3A%22%28%28building%3A0%2FNLF%2F%29+OR+%28building%3A1%2Fhelka%2F339%2F%29%29+NOT+%28building%3A1%2FNLF%2Farto%2F%29%22&join=AND&bool0%5B%5D=AND&lookfor0%5B%5D=%22udk+741.5%22&type0%5B%5D=AllFields) (uusintapainokset mukana).
Vuonna 2018 tämän haun mukaan julkaistiin 174 nimikettä (https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?limit=0&filter%5B%5D=%7Elanguage%3A%22fin%22&filter%5B%5D=%7Emajor_genre_str_mv%3A%22fiction%22&filter%5B%5D=search_daterange_mv%3A%22overlap%7C%5B2018+TO+2018%5D%22&hiddenFilters%5B%5D=%23%3A%22%28%28building%3A0%2FNLF%2F%29+OR+%28building%3A1%2Fhelka%2F339%2F%29%29+NOT+%28building%3A1%2FNLF%2Farto%2F%29%22&join=AND&bool0%5B%5D=AND&lookfor0%5B%5D=%22udk+741.5%22&type0%5B%5D=AllFields). (Viiraa kyllä viime vuonna tekemästäni hausta.)
Eli nimikemäärät ovat vuosien välillä verrattuna lähes täsmälleen samat.
Heh! Yksi sarjakuvateos oli luokiteltu genreeseen alatyylinen... ja ansaitusti (https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?limit=0&filter%5B%5D=%7Elanguage%3A%22fin%22&filter%5B%5D=%7Emajor_genre_str_mv%3A%22fiction%22&filter%5B%5D=search_daterange_mv%3A%22overlap%7C%5B2019+TO+2019%5D%22&filter%5B%5D=%7Egenre_facet%3A%22Alatyyliset+teokset%22&hiddenFilters%5B%5D=%23%3A%22%28%28building%3A0%2FNLF%2F%29+OR+%28building%3A1%2Fhelka%2F339%2F%29%29+NOT+%28building%3A1%2FNLF%2Farto%2F%29%22&join=AND&bool0%5B%5D=AND&lookfor0%5B%5D=%22udk+741.5%22&type0%5B%5D=AllFields)!
Mutta siis vielä kerran hatunnosto kustantajille, nimikemäärissä ei ole tingitty!
EDIT: Sattumalta huomasin, että esim. Korkeajännityksiä ei enää oteta kokoelmiin. Paitsi niitä Korkeajännityssarjan kokoomateoksia. Eli kaikkea ei tuolta listalta löydy.
EDIT: Oho! Aku Ankan taskukirjoja (https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?hiddenFilters%5B%5D=%23%3A%22%28%28building%3A0%2FNLF%2F%29+OR+%28building%3A1%2Fhelka%2F339%2F%29%29+NOT+%28building%3A1%2FNLF%2Farto%2F%29%22&lookfor=%22Aku+Ankan+taskukirja%22&type=Series&filter%5B%5D=%7Emain_date_str%3A%222019%22) ei myöskään ole luokiteltu sarjakuviksi.
-
Onhan se varmaan niinkin, että mitä enemmän nimikkeitä, sitä vähemmän niille kullekin riittää ostajia? Harva jaksaa ja pystyy ostamaan kaikki, en minäkään. Ehkä kaikki alatyyliset voisin kyllä... ;D
Timo
-
Onhan se varmaan niinkin, että mitä enemmän nimikkeitä, sitä vähemmän niille kullekin riittää ostajia? Harva jaksaa ja pystyy ostamaan kaikki, en minäkään. Ehkä kaikki alatyyliset voisin kyllä... ;D
Timo
Lisää alatyylistä sarjakuvaa, Jymy takaisin lehtipisteisiin!
Mutta tosiaankin kun tuota vuonna 2019 julkaistujen sarjakuvien listaa katselee, niin Kvaakissa jää katveeseen reilusti yli puolet uutuuksista. Kvaakilaisten mielenkiinnon mukaan mennään, tietty.
Nimikemäärään taidetaan saada tänä vuonna vähennystä: Otavan uutisia kesä ja syksy (https://otava.fi/otavan-uutisia-kevat_2020/) -kataloogi ei sisällä lainkaan sarjakuvaa, WSOY:n syksykatalogissa (https://issuu.com/kirja/docs/wsoy_syksy_2020) on yksi sarjakuva, Cyril Pedrosan Portugali, Tammella on tarjolla mangaa (https://issuu.com/kirja/docs/tammi_syksy_2020) muttei muuta. Ehkä selasin huolimattomasti, ja jotakin jäi huomaamatta.
Toivottavasti Otava sentään vielä jatkaisi Nonareita...
-
Meikäläisen makuun suomeksi tulee todella vähän sarjakuvia. Ja lainaan kirjastosta ennen kuin päätän, haluanko omistaa kyseisen teoksen. Siten ei tule yllätyksiä pikseleiden tai rastereiden muodossa.
Mulla on sama systeemi. Lainaan eka kirjastosta ja jos on erittäin hyvä sarjakuva, niin sitten ostan sen hyllyyni. Tietysti on myös sarjakuvia, joita olen kerännyt ja jos siihen tulee uusi sarjakuva, niin se on sitten ostettava.
Sanoisin kuitenkin, että suurin osa vuoden sarjakuvahankinnoista on 70-90 luvun kamaa ja siis divarista ostettua.
-
Nimikemäärään taidetaan saada tänä vuonna vähennystä: Otavan uutisia kesä ja syksy (https://otava.fi/otavan-uutisia-kevat_2020/) -kataloogi ei sisällä lainkaan sarjakuvaa, WSOY:n syksykatalogissa (https://issuu.com/kirja/docs/wsoy_syksy_2020) on yksi sarjakuva, Cyril Pedrosan Portugali,
Otavan sarjakuvat on siirretty vuodenvaihteessa Liken alle. En tiedä onko Non Stop -kirjatkin, mutta esim. strippisarjat ja Makkosen Kalevalan toka osa ovat tänä vuonna tulleet Liken nimissä.
Pedrosan Portugali on hieno uutinen!
-
Otavan sarjakuvat on siirretty vuodenvaihteessa Liken alle. En tiedä onko Non Stop -kirjatkin, mutta esim. strippisarjat ja Makkosen Kalevalan toka osa ovat tänä vuonna tulleet Liken nimissä.
Pedrosan Portugali on hieno uutinen!
Ainakaan Liken kesä ja syksy 2020 -katalogissa (https://issuu.com/likepublishing/docs/liken_kesa_ja_syksy_2020) ei vielä ollut Non Stop -kirjoja; käännössarjakuvaa olivat vain Tenavat -kokooma ja Berliini-sarjan päätösteos. Ja saadaanhan sitä alatyylistäkin sarjakuvaa: Fingerporin Paha kirja taiteilijan selityksillä.
-
Otavan katalogissa sarjakuvia oli ainoastaan Viivi ja Wagner. Tatu ja Patu näytti tavallistakin enemmän sarjakuvalta. Lastenkirjoissa oli kuvittajina muutamakin sarjakuvantekijä, Janne Kukkonen, Jii Roikonen ja Kai Vaalio nyt ainakin. Ja alatyylistä: lastenkirjoissa oli hämmästyttävän paljon peppu- pieru- ja kakkakirjoja!
Timo
-
Otavan katalogissa sarjakuvia oli ainoastaan Viivi ja Wagner. Tatu ja Patu näytti tavallistakin enemmän sarjakuvalta. Lastenkirjoissa oli kuvittajina muutamakin sarjakuvantekijä, Janne Kukkonen, Jii Roikonen ja Kai Vaalio nyt ainakin. Ja alatyylistä: lastenkirjoissa oli hämmästyttävän paljon peppu- pieru- ja kakkakirjoja!
Timo
Södikan julkaisemissa suosituissa Neropatin päiväkirjoissa oli alkujaan kannessa sana sarjakuvaromaani, mutta se on tiputettu pois - ehkä myyntiä vähentävästä syystä. Eikä ne nyt ihan tarkkaan ottaen sarjakuvia olekaan.
-
Ainakaan Liken kesä ja syksy 2020 -katalogissa (https://issuu.com/likepublishing/docs/liken_kesa_ja_syksy_2020) ei vielä ollut Non Stop -kirjoja;
Suomihan menee Ranskan ja yhteispainatusten imussa, eikä niistä tänne ilmoitella kuin kuukausi pari ennen painatusta.
Noin muuten Facebookin tietäjät kerkesivät jo kertoa ettei tuolla kustannusyhdistyksen keräämällä tilastolla ole merkitystä, eli että se ei kertoisi markkinasta.
-
--
Noin muuten Facebookin tietäjät kerkesivät jo kertoa ettei tuolla kustannusyhdistyksen keräämällä tilastolla ole merkitystä, eli että se ei kertoisi markkinasta.
Huh! No, sittenhän kaikki on hyvin.
-
Kaipaisin jotain pientä yllätystä tuohon Non Stop -sarjaan. Bob Moranehan sellainen jo oli, tavallaan. Mutta Otavalla ei taida olla uskallusta julkaista mitään meillä ennestään tuntematonta sarjaa.
Yhteispainatusten ehdoilla mennään. Ja onhan se kätevää, jos sarjojen käännökset on jo valmiina – ei kulu aikaa kääntämiseen.
Aika yllättävä, ja hyvä, valinta oli myös Gil Jourdan.
Yllätyksiä toivoisi lisää myös Egmontin suunnalta integraalien osalta.
-
Nuori Tex Willer, Musta hevonen, Punaparta... en vielä heittäisi hohtimia kaivoon Egmontin suhteen. Jos nuo menevät hyvin niin toivottavasti siinä imussa saadaan lisää.
https://egmont.fi/
-
Mulla on ihan vaan sellanen puhdas mutu-tuntuma että Egmontin suunnalla tulee oleen aika hiljaista. Mutta luulinhan myöskin, että Blueberry-konoelmaa ei saada koskaan suomeksi.
Olihan Egmontin syksyn listassa iloisia yllätyksiäkin, mm. Silver Surfer, lisäksi Mustanaamio-kokoomat jatkuu, Rick Random jne.
-
Sarjakuvamarkkinoiden tila edellisvuoden lukujen (https://www.comicsbeat.com/bookscan-2019-analysis/) valossa oli Yhdysvalloissa erittäin hyvä.
Tätä täytyy silmäillä tarkemmin ajan kanssa, mutta pääsanoma on että lastensarjat kasvattavat uutta lukijoiden sukupolvea, ja siellä suunnassa ovat suuret menestyssarjat. Silti jenkkilän perinteiset sarjakuvakaupat ovat niin poissulkevia, etteivät ne ole pystyneet tästä hyötymään käytännössä pennin hyrrää.
Kuitenkin myynti Diamondin kautta oli laskussa, mikä kertoo että sarjakuvakauppiaat tilaavat juuri graphic novel -julkaisuja (muiden kuin Diamondin kautta, joka on niissä heikoimmillaan), mitä juuri nämä kovimmat lasten hitit ovat.
Manga on selvässä nousussa, mikä joko tarkoittaa että mangan kokonaiskulutus kasvaa kovasti tai sitten uudet lukijat eivät harrasta suhteellisesti yhtä paljon piraattisarjoja kuin aiemmat. Veikkaisin jälkimmäistä, koska manga ui länteen yliopistoikäisten käsiin samaan aikaan kun internet löi ovet auki piratismin suuntaan. Uudet lukijat ovat nuorempia ja varmaan aloittavat lukuharrastuksen pokkareista ts. oppivat lukemaan "laillisesti". Viz on ihan omassa luokassaan lännessä.
Dark Horse tuntuu olevan julkisuudessa kaikesta negatiivisesta, mutta sen julkaisuohjelma on niin lavea, että se on kestänyt hyvin kaikki iskut. Mangan puolella sillä on omat hittisarjansa, ja Umbrella Academy on ollut toisessa suunnassa keihäänkärki.
Image ei ole suuria menestyssarjoja juhlinut, ja muutenkin sointi on alavireinen, mikä jää helposti sen varjoon että itse luen kustantajan sarjoja melkoisella painotuksella.
Marvel keskittyy siihen, että taaloja tulee sivua kohti mahdollisimman paljon, kohderyhmäajattelu on hakusessa ja lukijoiden on vaikea hahmottaa mitä se on julkaissut ennen, nyt ja miten uudet ja vanhat julkaisut liittyvät toisiinsa. Hyvä pointti, näitä samoja juttuja minä itsekin ihmettelen.
EDIT: Tarkennettu GN-lausetta alussa.
-
ICv2 julkaisi pienen haastattelun (https://icv2.com/articles/news/view/46277/manga-covid-era-binge-reading-box-sets-volume-1s-more), jossa jututetaan pohjois-amerikkalaisen mangakustantaja Vizin pomomiestä Kevin Hamricia. Juttu keskittyy kysymään, kuinka Viz on pärjännyt korona-aikana strategiallaan, jossa julkaisutoimintaa ei keskeytetty, kuten jotkin muut kustantamot tekivät.
Ja hyvin on mennyt. Ihmisillä on aikaa lukea ja samoin on rahaa, kun esimerkiksi elokuvateattereihin ei pääse, mutta viihdettä kaivataan.
My Hero Academia ja Junji Ito myyvät. Sarjojen ensimmäiset osat myyvät, samoin boksit. Binge reading (mitä tähän nyt laittaisi suomeksi?) on suosittua. Jos jokin isompi kustantaja Amerikassa vielä miettii jarruttelua, niin eiköhän ala olla aika miettiä uusiksi.
-
ICv2 julkaisi pienen haastattelun (https://icv2.com/articles/news/view/46277/manga-covid-era-binge-reading-box-sets-volume-1s-more), jossa jututetaan pohjois-amerikkalaisen mangakustantaja Vizin pomomiestä Kevin Hamricia.
Hieman yksinkertaistettuna sanoma on, että pokkarit ovat halpoja (10 taalaa).
Toki kysymys on tuontisarjoista, ei itse tuotetusta, mikä varmasti tekee kustannusrakenteesta aivan toisen... MUTTA tuo on painava viesti muiden kustantamojen suuntaan.
Tuli tuossa juuri Twitterissä pohdintaa siitä, että paikallisen postilaitoksen alasajon katsotaan vahingoittavan indie-sarjoja, mikä varmaan viittaa juuri samaan kuin tässä haastattelussa online-myynnin ajavan ohitse kivijalkakaupoista. Jokuhan ne verkko-ostokset kuljettaa kotiin.
-
Tuli tuossa juuri Twitterissä pohdintaa siitä, että paikallisen postilaitoksen alasajon katsotaan vahingoittavan indie-sarjoja, mikä varmaan viittaa juuri samaan kuin tässä haastattelussa online-myynnin ajavan ohitse kivijalkakaupoista. Jokuhan ne verkko-ostokset kuljettaa kotiin.
Ainakin Suomessa Postin hinnoittelu- ja muu politiikka vaikuttaa varsinkin oma- ja pienkustantajiin. Tiedä sitten vaikuttaako sarjakuvamarkkinoihin. Sanomalla on varmaan joku oma sopimus Akkarin postituksesta, näin voisi kuvitella. Mutta näkyy se myös siinä, että (minkään) lehden tilaamisella kotiin ei juurikaan saa enää mitään hintaetua verrattuna lehtipisteestä hankkimiseen.
-
Ainakin Suomessa Postin hinnoittelu- ja muu politiikka vaikuttaa varsinkin oma- ja pienkustantajiin. Tiedä sitten vaikuttaako sarjakuvamarkkinoihin. Sanomalla on varmaan joku oma sopimus Akkarin postituksesta, näin voisi kuvitella. Mutta näkyy se myös siinä, että (minkään) lehden tilaamisella kotiin ei juurikaan saa enää mitään hintaetua verrattuna lehtipisteestä hankkimiseen.
Lehden tilaamisen kotiin etuna on, että saat se sarjakuvalehden myöhässä tai et ollenkaan, revittynä, tallattuna, , kulmat paskana, taittuneena, kastuneena, vain kannet tai mitä parasta postinkantajan esiluettuna.
-
Koronakevään aikana 2000 AD menestyi (https://whatsnewinpublishing.com/how-legendary-weekly-british-comic-2000-ad-survived-covid-19-and-thrived/).
Huomioitavaa on, että hyvin menee sekä printin, että digitaalisen puolella.
Sarjakuvia myytiin siis vauhdilla myös katujen lehtikioskeissa, kun marketeissa myynti putosi. Tilausmyynti kasvoi sekin.
-
Hollywood Reporter kirjoittaa (https://www.hollywoodreporter.com/amp/heat-vision/how-the-comics-industry-avoided-a-2020-implosion), ettei COVID-19 tuhoista huolimatta tuhoa sarjakuva-alaa. Online-myynti on pelastanut kaupat. Twitterissä näkyy kommentteja, että ostoja on keskitetty Amazonilta lähimmälle sarjakuvakaupalle.
-
Karanteeni kotioloissa ja 10 vuotta Scholastic-lastensarjoja tulkitaan näkyneen kirjakaupoissa (https://bleedingcool.com/comics/bookstores-graphic-novels-sales-increase-29-2020/) ml. verkkokaupassa.
Sarjakuva saattaa sittenkin kulkea kohti valtavirtaa, se ei vain tapahdu supersankareiden, lehtien ja sarjakuvakauppojen kautta, mikä on nyt jo hieman perinteisesti antanut ydinharrastajien keskusteluun tuomiopäivää maalailevan sävyn.
Lapsissa on tulevaisuus, ja sen mitä omista lapsista voi päätellä, niin kyllä Batmania julkaistaan vielä seuraavankin sukupolven ajan. Se mitä en aluksi itsekään ymmärtänyt on, että sarjakuva on osa lasten lukuharrastusta, ei mikään erillinen harrastuskupla ts. lapset lukevat isäänsä ennakkoluulottomammin.
-
Karanteeni kotioloissa ja 10 vuotta Scholastic-lastensarjoja tulkitaan näkyneen kirjakaupoissa (https://bleedingcool.com/comics/bookstores-graphic-novels-sales-increase-29-2020/) ml. verkkokaupassa.
Sarjakuva saattaa sittenkin kulkea kohti valtavirtaa, se ei vain tapahdu supersankareiden, lehtien ja sarjakuvakauppojen kautta, mikä on nyt jo hieman perinteisesti antanut ydinharrastajien keskusteluun tuomiopäivää maalailevan sävyn.
Samassa lähteessä kerrotaan myös "Adult Graphic Novels"ien myynnistä (https://bleedingcool.com/comics/graphic-novels-sales-in-bookstores-more-that-double-in-a-year/), joka on yli tuplaantunut vuoden takaisesta. Tämä herättää lähinnä kaksi ajatusta. 1. Suomi on tipahtanut täysin tästä kehityksestä. 2. Shannon Halen Best Friends -sarjan, jonka kerrotaan myyvän miljoonapainoksina, jälki näyttää Googlen kuvahaun perusteella keskivertoa kömpelömmältä ja rumemmalta, joten ei ole syytä sen paremmin hurrata kuin kommentoida enempää (sillä lienen vain itsekin tipahtanut kelkasta).
-
Olen vakuuttunut siitä, että juuri lastensarjat pelastavat sarjakuvan pitkällä aikavälillä.
Suomen tilanteesta minulla ei ulkosuomalaisena ole selkeää kuvaa, minkä tilan ja näkyvyyden lastensarjat arjessa saavat. Tatun ja Patun lisäksi ainakin Koiramiestä on julkaistu.
Shannon Halen Best Friends -sarjan, jonka kerrotaan myyvän miljoonapainoksina, jälki näyttää
Olen tätä toisinaan ajatellut, mutta kun nyt käytit vastikään termiä portinvartija itseäsi kuvaamaan, niin minusta sellaisesta pitäisi ainakin meidän Kvaakissa aktiivisesti pyrkiä pois.
Olen vasta viime vuosina alkanut nähdä sen harrastajayhteisöä sisältä käsin syövänä ilmiönä, joka tukahduttaa harrastamisesta syntyvän nautinnon.
Itse olen koettanut löytää vähemmän agressiivisen tavan viestiä teosten negatiivisista puolista, mutta minimissään pitäisi pyrkiä eroon ainakin siitä, että muiden tavat kuluttaa viihdettä ja nauttia siitä leimataan vääriksi.
-
2. Shannon Halen Best Friends -sarjan, jonka kerrotaan myyvän miljoonapainoksina, jälki näyttää Googlen kuvahaun perusteella keskivertoa kömpelömmältä ja rumemmalta, joten ei ole syytä sen paremmin hurrata kuin kommentoida enempää (sillä lienen vain itsekin tipahtanut kelkasta).
Samaa olen kokenut itsekin. Esimerkiksi Marvel on 2000-luvulla nostanut tekijöiksi sellaisia, mitkä omassa nuoruudessa olisivat olleet selkeästi harrastelijoita, parodiatekijöitä tai sitten taiteellisemman sarjakuvan tekijöitä. Monesti jälki näyttää omaan silmään niissä ihan hirveältä, mutta ilmeisesti uppoaa nykylukijoihin ihan hyvin. Vastaavasti erilaisilla foorumeilla ja Facessa kohtaa yllättävän usein nuoremman polven kommentteja oman nuoruuden sarjoista, että ne ovat tyyliltään auttamattoman vanhanaikaisia, vaikka olisivat jonkun arvostetunkin tekijän tekemiä.
Mutta tähän osuu hyvin tuo Jiksin kommentti. Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä. Samankaltaista siis ehkä tapahtumassa tässä.
-
Olen tätä toisinaan ajatellut, mutta kun nyt käytit vastikään termiä portinvartija itseäsi kuvaamaan, niin minusta sellaisesta pitäisi ainakin meidän Kvaakissa aktiivisesti pyrkiä pois.
Joo. Tässä sarjakuvalehtien levikkien kehitystä pohtivassa ketjussa. (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13800.msg534686.html#msg534686) Sanoin että jos olisin portinvartija, tarkoitin sillä sitä että jos olisin jonkun sortin influensseri. Eihän foorumikirjoittaja voi mitenkään olla portinvartija, ts. vaikuttaa siihen mitä muut saavat luettavakseen.
Olen vasta viime vuosina alkanut nähdä sen harrastajayhteisöä sisältä käsin syövänä ilmiönä, joka tukahduttaa harrastamisesta syntyvän nautinnon.
Etteikö uudet, vanhoja kehnommat sarjakuvat sitä sitten tee?
Itse olen koettanut löytää vähemmän agressiivisen tavan viestiä teosten negatiivisista puolista, mutta minimissään pitäisi pyrkiä eroon ainakin siitä, että muiden tavat kuluttaa viihdettä ja nauttia siitä leimataan vääriksi.
Tuo nyt on vähän miten sen ottaa, tai ilmaisee. Minäkin tässä olen vain huolissani siitä että nuorille ja lapsille myydään heikkolaatuista sarjakuvaa. Rahantekomielessä tehty huijaus onnistuu, koska nuoret ja lapset eivät tiedä paremmasta. Enkä minä sitä sano, etteikö kömpelömmällekin grafiikalle olisi paikkansa, haluan vain puolustaa moninaisuutta. Vanhat sarjakuvat ovat tietenkin vanhoja ja varmaankin vanhan näköisiäkin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö voisi tehdä hyviä uusia. Mutta silloin kun tuottavuus ja kaupallisuus asetetaan taiteen edelle ja ainoaksi arvoksi, jälki on sitten tuota. Sama kehitys on käynyt vaikkpa kirjojen kansissa ja lehtikuvituksissa.
Monesti jälki näyttää omaan silmään niissä ihan hirveältä, mutta ilmeisesti uppoaa nykylukijoihin ihan hyvin. Vastaavasti erilaisilla foorumeilla ja Facessa kohtaa yllättävän usein nuoremman polven kommentteja oman nuoruuden sarjoista, että ne ovat tyyliltään auttamattoman vanhanaikaisia, vaikka olisivat jonkun arvostetunkin tekijän tekemiä.
Mutta tähän osuu hyvin tuo Jiksin kommentti. Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä. Samankaltaista siis ehkä tapahtumassa tässä.
Tosiaan, ettei totuus unohtuisi, sarjakuvia lähestyessä voi tietenkin olla monta muutakin kulmaa ja kriteeriä kuin teoksen laatu. Makuja on monia, enkä todellakaan väitä omastani poikkeavia tapoja kuluttaa viihdettä ja nauttia siitä vääriksi. Ja tietenkin se nuorempi polvi johon tikkuisempi tyyli nyt uppoaa, saattaa jossain vaiheessa (sitten kun ne keksivät sen itse) alkaa arvostaa myös paremmin piirrettyjä sarjiksia.
Tuon mainitun Scholasticin tuottaman jöötin rinnalla on todellakin mahtavaa että meillä on omasta takaa sellaisia aivan eri kaliberin tekijöitä kuin Kunnas ja Toivonen & Havukainen.
-
Eihän foorumikirjoittaja voi mitenkään olla portinvartija, ts. vaikuttaa siihen mitä muut saavat luettavakseen.
Itse käsitän ilmiön nykymuotoisena laveammin, esim. Star Wars -harrastajina, joiden mukaan naisten ei pitäisi saada pääosia tai edes osallistua harrastamiseen.
Amerikassa nykysarjakuvia huonoiksi leimaavien motiivi näyttää olevan monesti tekijän "väärä" ominaisuus, erityisesti sukupuoli tai ihonväri.
Tämä tietysti menee tämän ketjun aiheesta ohi, enkä tarkoita sinulla tuollaisia motiiveja olevan. Sen sijaan satunnaisen kävijän silmissä viestisi tulkitaan varmasti eri tavoin kuin vakiokävijän tapauksessa. Lastensarjojen lyöminen kaikuu ihan mangan lyömiseltä silloin aikanaan.
Loppujen lopuksihan sarjakuva on symbolista viestintää ja jokainen sukupolvi luo oman tapansa viestiä, niin että vanhemmat sukupolvet eivät siitä pidä tai edes ymmärrä.
Itse näen tämän samoin.
Omalla kohdallani näen asenteiden vaikuttavan pitkälti siihen, että kun en kuuntele nykymusiikkia, en juurikaan pidä siitä. Tuntematta sitä en osaa myöskään arvioida yksittäisen biisin laatua tai asettaa sitä osaksi musiikin kenttää.
Sen sijaan luen nykysarjakuvaa edelleen aktiivisesti ja pidän siitä(kin).
Tulee mieleen, että moni neljäkymmentä vuotta vanha sarja oli tuoretta nykysarjakuvaa neljäkymmentä vuotta sitten...
-
Tatu ja Patu hallitsee melkoisella rintamalla lastensarjakuvien markkinoita, mitä näkyvyyteen tulee.
Twitterissä esitettiin mielenkiintoinen näkökulma siitä, että koronan vuoksi tuntemattomien on entistä vaikeampi nousta, koska ei tavanomaista mahdollisuutta selailla julkaisuja hyllyjen välissä.
-
Asiat sarjakuvien suhteen etenevät hitaasti, nyt koronan aikana entistäkin hitaammin.
Olen toki iloinen, että viisi-kuusi vuotta sitten ehdottamani "Kvaak kustannus" on nyt tai ainakin kohta todellisuutta.
Sarjakuvien julkaisu Suomen kokoisilla markkinoilla on pientä ja matalaa. Alan todellisia, uskoutuneita harrastajia on suomessa hyvin vähän. Levityskanavia on yksi tai ei ollenkaan. Siis sellaisia, jotka oikeasti pystyvät tekemään asioita eivätkä vain vääntele käsiään "voikun joku voi että kun joku miksei kukaan". Eivätkä myyntiluvut paljoakaan parane, jos tieto ei leviä. Moni julkaisu on jäänyt yhteen yritykseen, kun tieto ei ole levinnyt ajoissa. "Ai tämmöinenkin on joskus tullut!?"
Ihan kevyesti voi listata "tämä ja tämä PITÄISI julkaista", mutta jos ei ole valmis laittamaan omaa panostaan likoon niin siinäpä listailee.
-
Kirjailijat tuskailevat samaa Twitterissä, ettei riitä tieto että jotain julkaistaan, vaan pitäisi syntyä valtavasti pöhinää ympärille ennen kuin ostava yleisö edes kuulee julkaisuista.
Tuumailin Kvaakin vanhoja juttuja tägittäessäni, että jos ei edes kaltaiseni aktiivi ole rekisteröinyt julkaisuja ollessaan muutaman vuoden sivussa, niin onhan se toivoton rinne noustavaksi.
Sitäkin mietin, että montako sataa kertaa juttujen kirjoittajat ovat lisänneet linkin juttujen yhteyteen ja tarvittaessa aloittaneet uuden ketjun, mutta vain aniharva osallistuu keskusteluun.
Ulkomailla moni sarjakuvien verkkojulkaisu on siirtänyt painopistettään jo muutama vuosi sitten ja nyt sarjakuvia käsitellään elokuvien ja pelien ohessa. Tietysti siinä on kyse mainosrahoista, mutta kertoo se vähintään miten silmäpareja on kuviteltu saavutettavan.
Uskon ilman tietoa, ettei moni näistä sekajulkaista menesty muutoksen ansiosta merkittävästi paremmin. Elokuva- ja pelijulkaisujen parhaat ovat niin kovatasoisia, ettei samalle kentälle mennä kirjoittamalla Kykloopin uusista housuista.
-
Juu höpöti pöppöti.
JOS oikeasti haluaa, että jotakin julkaistaan, on ryhdyttävä itse toimeen eikä uikuteltava r-ringissä että voi voi kun miksi ei.
Ynnä sitten pitää myös OSTAA sarjakuvia eikä vain hipelöidä niitä kaupoissa. Sikäli kun on oikeasti kiinnostunut sarjakuvista.
Kirjastoista lainaavat ovat okei, kirjastoista sarjakuvia pöllivät (expeletieve deleted).
Itse olen saattanut maailmaan reilun 10 vuoden aikana noin 100 suomenkielistä sarjakuvateosta. Jos ette pidä niistä - tai ostanut niitä, niin voi voi. Muutama hieno ihminen on pystynyt samaan ja jopa parempaan. Ei se niin vaikeaa ole.
-
Edellinen viestini selkokielellä on, että some ei myy ja täytyy keskittyä tekemään omaa juttuaan mahdollisimman hyvin.
Suosittelumarkkinointi (suusta suuhun) on tehokkain markkinoinnin muoto. Kanavat täytyvät olla kunnossa, ja ne täytyy hajauttaa.
Olosuhteet ovat sitten eri asia, että jos ei ole kuin yksi kanava ja tulee korona. Kanavan voi vielä rakentaa itse, mutta koronaan on vain sopeuduttava.
Sen varaan ei kuitenkaan voi laskea, että maailma olisi mitään kenellekään velkaa. Kuten ei senkään, että ketjun viestit liittyisivät sen aiheeseen.
-
Cahiers de la bande dessinée, Casemate ja DBD ovat minusta hyviä lehtiä. Ja käsittelevät vain sarjakuvaa.
Kyllä, kovatasoiset julkaisut keskittyvät tiukasti omaan. Sekajulkaisut menettävät identiteettiään, eikä muu sisältö ole vetovoimaista.
-
Kyllä, kovatasoiset julkaisut keskittyvät tiukasti omaan. Sekajulkaisut menettävät identiteettiään, eikä muu sisältö ole vetovoimaista.
Seka- siis siinä mielessä että käsitellään eri medioiden (sarjakuva, peli, elokuva) tuotteita, niinkö? Meillähän on kotimainen esimerkki päinvastaisesta, Tähtivaeltaja. Mutta siinä onkin keskitytty kohtalaisen tarkkaan rajattuun sisältöön, eli scifi-spefi -akseliin. Tuokin toki on kukoistanut ja ollut mahdollista enemmän harrastuksen kuin ammattimaisen tekemisen pohjalta. Yhtään suurimuotoisempi printtijulkaiseminen edellyttäisi sitä että olisi olemassa ne sarjakuvamarkkinat, eli kustantajia jotka mainostaisivat julkaisussa. Valitettavasti meillä ei vain ole semmoisia markkinoita tainnut olla kuin hetken aikaa joskus 1970-80 lukujen taitteessa. Ja kyllähän se Sarjainfo juuri tuolloin koetti kasvaa laajemman jakelun julkaisuksi. Lieneekö isoamisen ajankohta sattumaa ja mitkä kaikki asiat menivätkään pieleen, mutta aika nolosti siinä kävi. 90-luvun puolivälin yritys: SarjisMedia oli sitten jo auttamattomasti myöhässä.
-
Meillähän on kotimainen esimerkki päinvastaisesta, Tähtivaeltaja. Mutta siinä onkin keskitytty kohtalaisen tarkkaan rajattuun sisältöön, eli scifi-spefi -akseliin.
Tähtivaeltaja myös sisältöä laajentaessaan (esim. ottaessaan mukaan animejuttuja jo hyvin varhain) on säilyttänyt identiteettinsä. Ei muistu todella mitään radikaalia uudistusta, mitä olisi pitänyt jäädä sulattelemaan. Toisaalta minulta historia katkeaa lähes vuosikymmenen taakse.
-
On tavallaan hassu juttu, miten erityisesti Marvel ajoi sarjakuvakauppojen omistajille oppia sisään jalkatyönä 70-/80-luvuilla (ts. jakoi markkinointimateriaalia, ehdotti miltä yrityksen pitäisi näyttää kadun suuntaan ym.) eli käytännössä syötti sisään omia tuotteitaan.
Tavallaan hassu juttu on sekin, että pienet sarjakuvakaupat ovat koettaneet kopioida toisiaan Diamond-vetoisesti. Jos Diamondista jotain voi sanoa, niin yritys näyttää vähän omistajaltaan. Kaikesta kehityksestä yritys alkoi jäädä jälkeen 90-luvulla (tämä lause ihan mutua).
Penguin Random House tulee sisään nyt ei ainoastaan rahalla myös ajamalla oppia sisään pienistä, erikoistuneista kirjakaupoista (https://icv2.com/articles/news/view/47986/marvel-distribution-deal-part-long-term-strategy-prhps) (indie bookstore).
Tässä ei tarvita kristallipalloja, koska ne jotka hyppäävät mukaan eturintamassa ovat tulevaisuudessa voittajia ja vanhaan kiinni jäävät joko tulevat myöhemmin perässä elleivät sitä ennen katoa kokonaan.
Kuten jutussa sanotaan, omistajien täytyy nyt investoida tienatakseen rahaa, jos nyt enää rahaa ja uskoa tulevaan vielä keneltä löytyy.
Kenties viiden vuoden päästä Kvaakissa kirjoitetaan sarjakuvalehden toinen tuleminen -ketjuun.
-
Sarjakuvien kokonaismyynti (arvonlisäveroton nettomyynti 1000 €) 2016 - 2020.
Ne korutont' on kertomaa...
Lähde (https://tilastointi.kustantajat.fi/PublicReporting2/Report.aspx?reportName=SalesHistoryGenresPrintAndDigital-C.xml&language=FIN) (valitse vain sarjakuvat trendikuvaajaa varten)
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=41916;image)
-
Siis, hetkinen... Kymmenessä vuodessa tultu 11 miljoonasta yhteen miljoonaan.
Mit perkulehia... :P
-
Tuo 18 - 19 pudotus on niin raju, että siinä täytyy olla jotain muutakin.
Joku isohko kustantamo lopettanut kustannusyhdistys-jäsenyytensä tms.
Kaikkihan ei tuossa näy missään nimessä.
-
Kävin katsomassa jäsenkustantamojen listaa, niin siellä ei varsinaisesti sarjakuvakustantamoja juuri ollut, siis tyyliin Egmont tai Arktinen banaani...Otava on.
-
Jäseneksi liittyminen rajoittanee jonkun verran:
Vuonna 2020 edellä kuvatut jäsenmaksut euroina:
Perusmaksu 550 €
Kirjamyyntimaksu 64 € alkavalta 100 000 eurolta
Nimikemaksu 20 €
Liittymismaksu 210 €
Timo
-
Kävin katsomassa jäsenkustantamojen listaa, niin siellä ei varsinaisesti sarjakuvakustantamoja juuri ollut, siis tyyliin Egmont tai Arktinen banaani...Otava on.
Arktinen Banaani on jäsen, kuten itse on täällä kertonut (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1527.msg491465.html#msg491465).
Egmontin sarjakuvat ovat näkyneet kustannusyhdistyksen bestseller-listoilla, esimerkiksi Asterix.
Like on jäsen Otavan kautta, ymmärtäisin.
Ja sarjakuvan kirjakauppamyynnin tilanteen saa itse parhaiten selville käymällä kirjakaupassa ja yrittämällä etsiä sitä sarjakuvahyllyä. Kyllä se sieltä perältä tai sivummalta jostain löytynee.
-
Ja sarjakuvan kirjakauppamyynnin tilanteen saa itse parhaiten selville käymällä kirjakaupassa ja yrittämällä etsiä sitä sarjakuvahyllyä. Kyllä se sieltä perältä tai sivummalta jostain löytynee.
Luulin silti, että tästä on puhuttu jo viimeiset kymmenen vuotta, mutta nyt on tullut täysi romahdus?
-
Luulin silti, että tästä on puhuttu jo viimeiset kymmenen vuotta, mutta nyt on tullut täysi romahdus?
Sähköiset julkaisut nostivat vuoden 2020 kirjamyynnin plussan puolelle. Digitaalinen alusta sarjakuville puuttuu; ja niitä pitäisi julkaista suomeksi tietty todella paljon, jotta moinen palvelu saisi tilaajia.
Romahduksen syistä on keskusteltu nyt paljonkin twitterissä. Twitteristä löytyy parikin ketjua: Magdalena Hai (https://twitter.com/magdalenahai/status/1379644769559834628) ja Anni K. (https://twitter.com/kindly_anni/status/1379731257056227329)
-
Romahduksen syistä on keskusteltu nyt paljonkin twitterissä. Twitteristä löytyy parikin ketjua: Magdalena Hai (https://twitter.com/magdalenahai/status/1379644769559834628) ja Anni K. (https://twitter.com/kindly_anni/status/1379731257056227329)
Noissa keskusteluissa pistää silmään lähinnä kaksi asiaa.
1 Valitus on ihan samaa kuin tässä ketjussa.
2. Kukaan ei kuitenkaan muista sitä vanhinta virttä että... On kielialueemme pieni ja siksi jää.
Väittäisin jopa että nettisarjisyhteisön olisi syytä itse ratkaista ongelma sen sijaan että valittavat siitä miten vaikea on päästä perinteisten kustantajien listoille (noh, julkaisukynnys on nettiin tottuneille sukupolville muutenkin tuntematon asia.)
Samaan tapaan kyllä kai kustantamojenkin olisi syytä tehdä jotakin tuon laskevan trendin katkaisemiseksi. Huomioni listoissa kiinnitti myös se iloinen asia, että sen paremmin proosa kuin lastenkirjatkaan eivät ole sarjakuvan lailla romahtaneet. Pikemminkin jollain 5 vuoden perspektiivillä näyttäisi niillä olevan hienoista nousua.
Monesti puhutaan ja mietitään sitä miten digitaalisuus ja uudet keksinnöt syrjäyttävät (tai eivät syrjäytä) vanhoja. Tämmöinen kehitys on luonnollista. Ja jos nyt joku on suhtautunut epäilevästi siihen miten digitalisoituminen vaikuttaa sarjakuvaan, niin enää ei tarvitse miettiä. Kyllä se käytännössä (ja huolimatta laskeneista teknisistä kustannuksista) hiljaa hivuttaen on tappamassa suomenkieliseen sarjakuvaan liittyvän liiketoiminnan.
-
Kirjoitin vasta Twitteriin, että kyse ei ole vain kulttuurista, kielestä, ja sarjakuvan tekijästä itsestään, vaan kustannusalan yrityksistä työpaikkoineen, siis tekijöiden lisäksi muistakin ammattikunnista.
Tässä mielessä en koskaan ole nähnyt perinteisen sarjakuvan ja mangan välillä eroa, käännössarjakuvaa molemmat.
Kun katse käännetään suomalaisten tekemään sarjakuvaan, vaikka juhlin nettisarjakuvaa ja näen sen kokonaisvaikutuksen olevan positiivinen, kuitenkin monessa tapauksessa se tarjoaa työn vain tekijälle itselleen.
Usein postilaitoksen palveluja lukuun ottamatta kaikki liiketoiminta tapahtuu ulkomailla: palvelintila, kustantaja, paino, oheistuotteiden valmistus jne. jäävät rajojen taakse.
Tästä ei tietenkään pidä syyttää nettisarjojen tekijöitä, mutta ei toisaalta vika ole yksin kustantajissa. Kyse on suuremmista asioista kuin kustannuksista, kyse on siitä minne uuden talouden rakenteet ovat syntyneet.
Kuka tämän voi korjata ja miten. Tekeminen ei ainakaan saa pysähtyä, koska aina toisinaan nousee joku ja hoksaa miten uidaan vastavirtaan, alalla kuin alalla.
-
--
Samaan tapaan kyllä kai kustantamojenkin olisi syytä tehdä jotakin tuon laskevan trendin katkaisemiseksi. Huomioni listoissa kiinnitti myös se iloinen asia, että sen paremmin proosa kuin lastenkirjatkaan eivät ole sarjakuvan lailla romahtaneet. Pikemminkin jollain 5 vuoden perspektiivillä näyttäisi niillä olevan hienoista nousua.
--
Kaunokirjallisuuden luvut nousivat huomattavasti koronavuoden aikana ja ovat nousseet viime vuosien aikana muutenkin. Tietokirjat on poistettu kuvaajasta.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=41928;image)
Kirjoitin vasta Twitteriin, että kyse ei ole vain kulttuurista, kielestä, ja sarjakuvan tekijästä itsestään, vaan kustannusalan yrityksistä työpaikkoineen, siis tekijöiden lisäksi muistakin ammattikunnista.
Tässä mielessä en koskaan ole nähnyt perinteisen sarjakuvan ja mangan välillä eroa, käännössarjakuvaa molemmat.
Kun katse käännetään suomalaisten tekemään sarjakuvaan, vaikka juhlin nettisarjakuvaa ja näen sen kokonaisvaikutuksen olevan positiivinen, kuitenkin monessa tapauksessa se tarjoaa työn vain tekijälle itselleen.
Usein postilaitoksen palveluja lukuun ottamatta kaikki liiketoiminta tapahtuu ulkomailla: palvelintila, kustantaja, paino, oheistuotteiden valmistus jne. jäävät rajojen taakse.
Tästä ei tietenkään pidä syyttää nettisarjojen tekijöitä, mutta ei toisaalta vika ole yksin kustantajissa. Kyse on suuremmista asioista kuin kustannuksista, kyse on siitä minne uuden talouden rakenteet ovat syntyneet.
Kuka tämän voi korjata ja miten. Tekeminen ei ainakaan saa pysähtyä, koska aina toisinaan nousee joku ja hoksaa miten uidaan vastavirtaan, alalla kuin alalla.
Erittäin hyviä ja laajakatseisia huomioita. Ja kuten yo. palkit näyttävät, suomenkielisen kirjallisuuden kustannusala ei ainakaan nyt ole kriisissä. Sarjakuva vain on vaikeuksissa. Huolellisilla kustannusvalinnoilla kohderyhmien mukaan parannusta voitaisiin saada aikaan.
-
Olen likipitäen väsyneempi tähän keskusteluun kuin saattohoitoon, mutta tässä juuri katsomani dokumentti kirjoitustaidon historiasta mielestäni tuki aiempaa kantaani:
Vastaus on juuri sarjakuvalehtien alasajo joka ajaa alas myös krjakauppamyyntiä.
Antiikin Egyptissä sekä Roomassa papyrukset olivat halpoja, yleisiä, läpi kansan kerrosten aatelisista orjiin.
Keskiaika katkaisi tämän tradition ja kuinkas sitten kävikään.
Asia muuttui vasta Gutenbergin myötä.
Sarjakuvalehtien vastustajien kanta on verrata niitä samaan dokumenttiin ja sen Egyptin hieroglypheihin ja kivitauluihin, mutta jäänteinä.
Aku Ankan suosio on tässä, se on kaikkialla.
Toinen on se että paitsi digitalisaatio on edennyt niin myös kielitaito. Jos kotimaan tarjonta on rujosti karrikoiden Hagelbergia ja kamalaa luontoa en minäkään näe syytä lukea sitä. Jos voin tilata netistä englanniksi tai ranskaksi mitä haluan, se ei noissa tilastoissa näy. Jos se on pienlehtipuolen julkaisu sekään ei tuossa näy.
Tilanne ei ole katastrofi, sellaisena sen voi nähdä mutta globaalisti sarjakuvalla menee hyvin. Ei kultakauden tavoin mutta hyvin.
Itse uskon että tarvitaan niin lehtiä kuin sarjakuvakirjoja, pehmyt- ja kovakantisia ja nettisarjakuvaa myös.
Enemmän kaikkea jotta on jokaiselle jotakin.
Tuskin keskustelu silti etenee ennenkuin mielletään rakenteiden muutos, kulttuurin kehitys, kielialueen rajoitukset ja lajityypin rajoitukset myös.
Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta jokainen voi osaltaan tukea sellaista sarjakuvaa josta pitää ja kokeilla sellaisia joista ei tiennyt pitävänsä.
-
--
Toinen on se että paitsi digitalisaatio on edennyt niin myös kielitaito. Jos kotimaan tarjonta on rujosti karrikoiden Hagelbergia ja kamalaa luontoa en minäkään näe syytä lukea sitä. Jos voin tilata netistä englanniksi tai ranskaksi mitä haluan, se ei noissa tilastoissa näy. Jos se on pienlehtipuolen julkaisu sekään ei tuossa näy.
--
Mielipiteesi sisältää sisäisiä ristiriitoja?
Eikös juurikin Hagelbergin Läskimooses ole niitä harvoja valopilkkuja suomalaisten sarjakuvalehtien saralla? Paras sarjakuvalehti Suomessa! (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,16055.msg421256.html#msg421256)
Kotimaisen sarjakuvan menestystarina on ollut todella tärkeä, ja Kamala luonto on ollut osa sitä. Kunpa niitä saataisiin lisää!
Tässä ketjussa esitellyt luvut eivät tietenkään mittaa, tai voi edes mitata, sarjakuvaharrastusta (lukemista ja tekemistä ja tilauksia ulkomailta) vaan suomalaisten kustantajien ja kirjakauppojen myyntilukuja euroissa.
-
Mielipiteesi sisältää sisäisiä ristiriitoja?
Eikös juurikin Hagelbergin Läskimooses ole niitä harvoja valopilkkuja suomalaisten sarjakuvalehtien saralla? Paras sarjakuvalehti Suomessa! (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,16055.msg421256.html#msg421256)
Kotimaisen sarjakuvan menestystarina on ollut todella tärkeä, ja Kamala luonto on ollut osa sitä. Kunpa niitä saataisiin lisää!
Tässä ketjussa esitellyt luvut eivät tietenkään mittaa, tai voi edes mitata, sarjakuvaharrastusta (lukemista ja tekemistä ja tilauksia ulkomailta) vaan suomalaisten kustantajien ja kirjakauppojen myyntilukuja euroissa.
Ei sisällä.
Ovat arvostettuja... muiden taholta. Lukemisen perusteella minä en arvosta vähääkään.
Mutta siksi sanoinkin: jokaiselle sitä mistä pitää tai mistä ei tiennyt pitävänsä.
Tähän astisten tuotantojensa perusteella minun rahojani saati kirjaston palvelujen käyttöä ei kamala luonto, Hagelberg tai Juoko Nuora saa, noin esimerkin omaisesti.
Elämä on liian lyhyt niihin.
Minusta.
Minä en ole normi johon verrata mutten myöskään yksittäistapaus, se ainoa lumihiutale.
On hyvä että näitä niiden faneille on.
Me muut käytämme Turun Sarjakuvakauppaa tai muita erikoisliikkeitä huutoa, nettiä yms saadaksemme mitä etsimme,ei yksin mihin tulee tyytyä.
Enemmän on enemmän. Ja vaikka konsensus sanoisi että tästä kaikkien tulee pitää ja palvoa niin maailma ei toimi niin.
Ei ole koskaan toiminut niin.
Sarjakuva selviää kyllä. Siitä ole kahta kysymystäkään.
Suurinta osaa kustantajista sarjakuva ei kiinnosta, joko imagosyistä tai taloussyistä. Mutta ei se taidemuotoa tapa. Kukaan ei tee sarjakuvaa rahasta tai fanien ihailusta. Ei kukaan reaalimaailmassa elävä ainakaan.
Ruokosenmäen Frankfurt teoksesta kävi ilmi paitsi rakkaus lajiin myös kiittämättömyyden palkka ja jatkuva sisyfoksen taistelu ylämäkeen.
Sillä on arvonsa tietenkin, ilman olisi vähemmän kaikkea.
Sarjakuvan on jo monasti tappanut milloin videot, milloin pelit, nyt netti ja seuraavana jokin muu.
Silti samoaa eteenpäin zombina, kuolleeksi julistettu mutta vielä potkii.
-
--
Sarjakuvan on jo monasti tappanut milloin videot, milloin pelit, nyt netti ja seuraavana jokin muu.
Silti samoaa eteenpäin zombina, kuolleeksi julistettu mutta vielä potkii.
Asian sivussa oot.
Kyllä, kyllä, eikä sitä kaiketi tässä ketjussa ole kiistettykään - päin vastoin ihmetelty, että miksi juuri Suomessa trendi on voimakkaasti alas kun vaikkapa USA:ssa on manga niin suosittua, jotta paperia ei meinaa painoon riittää.
-
Sinällään arvostan Lurkerin idealismia ja fanitustaan.
Anglismia käyttääkseni kuuluukin kantaa sydäntään hihassa,julistaa ylpeydellä mistä pitää ja mitä arvostaa.
Sitä tarvitaan.
Emme silti ole homogeeninen massa.
Silloin kun oli vain kaksi tv-kanavaa ja vain Aku Ankkoja ei ollut yhteiskulttuuria, ainoastaan rajattu valikoima.
Yritin selittää, selkeästi huonosti, että ouroboros-efekti syntyy kun suomenkielinen tarjonta ei kohtaa kuluttajien tarpeita. Se ei tee teoksista arvottomia kaikille, mutta jos julkaistu ei kiinnosta kuluttajia he etsivät vaihtoehtoja.
Osa kustantajista ei pysty ottamaan kustannusriskiä, osa ei edes halua, osa ottaa ja ottaa vastaan valituksia " miksi tämä julkaistiin kun TÄMÄ olisi niiiiiin paljon parempi?"
Niinpä pelaavat varman päälle mikä rajoittaa entisestään ja kierre on siinä.
Moni tekee silti työtä asian parantamisen eteen, pien- ja isommissa kustantamoissa tai esimerkiksi juurikin kvaak-kirjan Dropsie Avenue. Kun ei ole, tehdään itse.
Mutta se ei tuossa tilastossa näy.
Taidemuodolla voisi tietenkin mennä paremmin ja sitä toivon mutta ei se katoa saati näivety.
-
Olen likipitäen väsyneempi tähän keskusteluun kuin saattohoitoon,
Twitterissäkin Aura taas kerran ihmetteli että vaikka paljon keskustellaan ei löydy ratkaisua tai parannusta tilanteeseen. No, ei kai löydy niin kun ilmeiset syyt (megatrendit) on jo todettu. Eikä niihin ole muuta ratkaisua kuin radikaali muutos (yleisellä tasolla sarjakuvia suosivaan suuntaan) ihmisten ajankäytössä.
Syyt on siis nämä:
0. Pieni kielialue
1. nuorten ikäluokkien pienentyminen (uusia lukijoita vähemmän)
2. markkinoiden fragmentoituminen (nimikkeiden määrän huikea kasvu suhteessa kokonaismarkkinaan 90-10 luvuilla)
3. digitalisaatio (netti, ulkomailta tilaaminen, pelit, suoratoisto ym. kilpailee ajankäytöstä)
ja se viimeinen edellisistä johtuva niitti:
4. vähittäis/kuluttajakaupan alasajo (tuotteet poistuivat kioskeilta ja kirjakaupoista)
Kustantajat yrittivät reivata suuntaa vielä vuosituhannen vaihteessa luopumalla lehtiformaatista ja tuomalla markkinoille yhä enemmän isompia ja kalliimpia tuotteita. Joutsenlauluksi jäi se yritys, samoin kuin mangan maihinnousu.
Mieleen tuli myös se että kotimainen sarjakuva voi tässä kriisissä sentään paljon paremmin kuin 40 vuotta sitten. Sarjakuvalehtiä mikään tuskin enää pelastaa, ainakaan ennen kuin ajat taas muuttuvat (jotenkin?).
EDIT:kohta 0. :)
-
Ruokosenmäen Frankfurt teoksesta kävi ilmi paitsi rakkaus lajiin myös kiittämättömyyden palkka ja jatkuva sisyfoksen taistelu ylämäkeen.
Odotan mielenkiinnolla että saan teoksen käsiini. Mutta näin lukematta on tullut se vaikutelma, että Jouko on ahdistunut kokonaistilanteesta, laskevista myynneistä, ja osin ihan asiallisestakin kuluttajapalautteesta. Ja tietenkin toimittajana hän on siinä ojan ja allikon välissä, kun pitäisi tehdä mieliksi sekä firmalle että faneille.
miksi juuri Suomessa trendi on voimakkaasti alas kun vaikkapa USA:ssa on manga niin suosittua, jotta paperia ei meinaa painoon riittää.
Sepä vastaus on tuolla edellisen viestin kohdassa 0. Ihan mutuun perustuen uskallan väittää että kaikilla pienillä kielialueilla (ja jopa isoillakin) kehitys on ollut ihan sama. Manga on kotimaassaan sukeltanut ja eikös Ranskassakin ole ollut suunta alas? Suomi ei siis ole mikään poikkeus, korkeintaan olemme erikoisia siinä miten kauan ja hyvin olemme pyristelleet kehitystä vastaan.
Toinen kotimainen rulettaa niin vahvasti, että se tappaa pitkässä juoksussa suurimman osan yhtään vakavammasta pienten kielialueiden omasta tuotannosta. Semmoista Kauniit ja rohkeat -tasoista dialogia pystyy kuka vaan väsäämään ja broken english on piireissä ihan ok. Suren tätä siitä syystä että kieli, ja sen ilmaisuvoiman hyödyntäminen on itselleni tärkeä asia. Natiivipuhujat toki pystyvät tuottamaan kaunista enkkuproosaa sarjakuviinkin, mutta riittääkö se?
-
-- Manga on kotimaassaan sukeltanut ja eikös Ranskassakin ole ollut suunta alas? Suomi ei siis ole mikään poikkeus, korkeintaan olemme erikoisia siinä miten kauan ja hyvin olemme pyristelleet kehitystä vastaan.
--
Manga on juuri Ranskassa poikkeuksellisen suosittua. Tästä hiljan Kvaakissakin keskusteltiin (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5258.msg535573.html#msg535573).
Ranskan sarjisskenessä syntyi myös la nouvelle manga (http://www.boilet.net/am/nouvellemanga_manifeste_1.html) , joka toi yhteen japanilaiset sekä ranskalaisbelgialaiset tekijät. Mutta Ranska nyt on Suomelle huono verrokki, koska sen sarjakuvakulttuuri on ihan omalla levelillään.
-
0. Pieni kielialue
1. nuorten ikäluokkien pienentyminen (uusia lukijoita vähemmän)
2. markkinoiden fragmentoituminen (nimikkeiden määrän huikea kasvu suhteessa kokonaismarkkinaan 90-10 luvuilla)
3. digitalisaatio (netti, ulkomailta tilaaminen, pelit, suoratoisto ym. kilpailee ajankäytöstä)
ja se viimeinen edellisistä johtuva niitti:
4. vähittäis/kuluttajakaupan alasajo (tuotteet poistuivat kioskeilta ja kirjakaupoista)
Näistä luonnollisesti itseni kaltaiselle kuluttajalle tuo neloskohta osuu pahasti. Kun ei asu Suomen parin suurimman kaupungin tuntumassa, ei myöskään paikallisessa kirjakaupassa ole kummoista tarjontaa, joten sinnekään ei tule enää suunnattua mitään katsomaan. Ruokakauppojen hyllyiltä onneksi vielä löytyy Aku Ankan taskukirjoja sekä Asterixit ja Lucky Luket. Muu tarjonta onkin sitten haastavampaa saada.
Luonnollisesti nettitilauksella saisi kotiin vaikka mitä, mutta itselläni kynnys tuolta lähteä ostamaan on isompi kuin pikavilkauksen jälkeen lehtihyllyllä tuotetta kädessä pitäen. Varmaan tämän puolen markkinointia pitäisi jotenkin saada kohdennettua myös tällaisiin vähemmän verkosta tuotteita hankkiviin henkilöihin. Miten tuo sitten onnistuu ja millaisin kustannuksin - en osaa ottaa kantaa. Potentiaalia varmaan olisi, mutta ihan helpolla ei tämä tapahdu. Postimaksuttomuus luonnollisesti olisi yksi täky - silti ostajat pitää saada sinne verkkokauppaan.
-
Näistä luonnollisesti itseni kaltaiselle kuluttajalle tuo neloskohta osuu pahasti. Kun ei asu Suomen parin suurimman kaupungin tuntumassa, ei myöskään paikallisessa kirjakaupassa ole kummoista tarjontaa, joten sinnekään ei tule enää suunnattua mitään katsomaan. Ruokakauppojen hyllyiltä onneksi vielä löytyy Aku Ankan taskukirjoja sekä Asterixit ja Lucky Luket. Muu tarjonta onkin sitten haastavampaa saada.
Luonnollisesti nettitilauksella saisi kotiin vaikka mitä, mutta itselläni kynnys tuolta lähteä ostamaan on isompi kuin pikavilkauksen jälkeen lehtihyllyllä tuotetta kädessä pitäen. Varmaan tämän puolen markkinointia pitäisi jotenkin saada kohdennettua myös tällaisiin vähemmän verkosta tuotteita hankkiviin henkilöihin. Miten tuo sitten onnistuu ja millaisin kustannuksin - en osaa ottaa kantaa. Potentiaalia varmaan olisi, mutta ihan helpolla ei tämä tapahdu. Postimaksuttomuus luonnollisesti olisi yksi täky - silti ostajat pitää saada sinne verkkokauppaan.
Suurin ongelma tuossa nettikaupassa on Suomen posti. Ei oikein ole halua tilata mitään postin välityksellä, kun Aku ankka lehtikin tulee paskana luukusta.
-
Suurin ongelma tuossa nettikaupassa on Suomen posti. Ei oikein ole halua tilata mitään postin välityksellä, kun Aku ankka lehtikin tulee paskana luukusta.
No, kaikki luukusta ilman kuoria tuleva varmaan onkin paskana, mutta toppuutellaan nyt sen verran, että kyllä Postikin nyt sentään on saanut isommat ja pakatut kirjat enimmäkseen ehjinä perille (yhtä Judge Dredd-kokoelmaani oli mojautettu jollain selkämykseen, mutta eipä siitäkään osaa sanoa, että oliko minkä maan postilaitos vai jopa sitä ennen), toki aika harva lähetys edes tulee luukusta ja nykyäänhän eivät sitten ota niitä edes mukaan kierrokselle (00-luvulla ollessani Postissa tuuraamassa postiljoonien päässä oli sellainen henkilörekisteri, että muistivat ketkä ovat kotona päiväsaikaan, keillä on tapana pitää väliovi kiinni ja minkäkokoiset postilaatikot kullakin omakotitaloasujalla oli ja pakkasivat sen mukaan). Ja jos nyt hankkii jotain, minkä painos ei ole aivan lopussa ja mikäli Posti sen hukkaa kokonaan, toivottasti seurannan ansiosta myyjä tulee vastaan ja lähettää uuden lähetyksen samalla sisällöllä.
Suomalaisen nettikaupan jeesus, eli Varustelekan Valtteri Lindholm, mainitsi jossain, että ilmaiset postikulut ovat huono idea (paitsi jos myy vain kalliita asioita tai on joku kiinalainen krääsäkauppias, joka kustantaa kai edelleen osan matkasta suomalaisilla postinlähettäjillä), koska ihmiset tilaavat kahden markan tavaroita ja takkiin tulee. Sen sijaan oikeissa postimaksuissa kannattaa ottaa asiakkaan puolesta vähän takkiin, koska jostain syystä 3-4 euron postikulu tuntuu kamalasti isommalta kuin 7-8 (tuotteiden hinta ei ole niin nuukaa maksaako joku 20 vai 25 euroa...). Turkulaisen sarjakuvakaupan postikulut ovat myös tuolla sektorilla, joten ei tullut sellaista fiilistä, että pitäisiköhän tilata lisää, että saisi ilmaiset postikulut, mutta toisaalta viimeaikoina on tullut törsättyä, joten taidanpa jättää kokonaan tulevaisuuteen.
...mutta tokihan jotain kahdeksan euron euroalppareita tai pokkareita on pienempi kynnys ottaa lähikaupasta mukaan.
edit: onhan siellä Matkahuolto ja Postnordkin.
-
Arktinen Banaani on jäsen, kuten itse on täällä kertonut (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1527.msg491465.html#msg491465).
Ei A Banaania näy ainakaan A-kirjaimen kohdalla Kustannusyhdistyksen jäsenlistalla (https://kustantajat.fi/jasenkustantamot). Jalava lienee Art Housen alla. Ja Like siis Otavan alla. Otavalta taisi tulla tasan nolla sarjakuvakirjaa viime vuonna (?).
Timo
-
Ehkei se ole tällä hetkellä jäsen. Arktisen Banaanin taustalla ollut firma Valiosarjat meni konkkaan vähän aikaa sitten. Harto Pasosen uusi firma on Goodseller, ja Banaani on nyt sen aputoimini.
-
Manga on juuri Ranskassa poikkeuksellisen suosittua. Tästä hiljan Kvaakissakin keskusteltiin (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5258.msg535573.html#msg535573).
Tarkoitan että Ranskassa markkinan suunta on ollut alas. Sarjakuvien kulutuksen. Mangasta huolimatta.
Ranskan sarjisskenessä syntyi myös la nouvelle manga (http://www.boilet.net/am/nouvellemanga_manifeste_1.html) , joka toi yhteen japanilaiset sekä ranskalaisbelgialaiset tekijät.
Just vasta muuten tajusin (kun Piloten kannesta lunttasin), että ranskalaista sarjakuvaa myydään (tai on ainakin myyty) tietenkin myös Belgiassa, Sveitsissä, Espanajassa, Algeriassa ja jossain muuallakin "ulkohebrideillä". Eli markkina-alue ranskan kieliselle tuotannolle on paljon suurempi kuin oma maa. Sama tietenkin koskee rajoitetusti myös Espanjaa ja vaikka hongkongin tuotantoa, mutta tästä huolimatta, vain "linqua franca" eli englanti on edelleen hyvissä asemissa.
Mutta Ranska nyt on Suomelle huono verrokki, koska sen sarjakuvakulttuuri on ihan omalla levelillään.
Sarjakuvakulttuuri ehkä, määrittelystä riippuen. Mutta kun muistellaan 20v. takaisia aikoja niin ei Akun penetraatiolle varmaan mistään löytynyt vertaa. Ja Aku Ankka on kiistatta laskettava sarjakuvaksi. Sitten tilanne vain muuttui. :(
Näistä luonnollisesti itseni kaltaiselle kuluttajalle tuo neloskohta osuu pahasti.
Sepä se, et ole ainoa johon se osuu. :(
EDIT: Muistaakseni Kvaakissakin on keskusteltu siitä miten lehdet ovat Ranskassakin muutamaa (Siprou, Fluide Glacial, Cahrlie Hebdo) lukuun ottamatta lopettaneet.
-
Ja Aku Ankka on kiistatta laskettava sarjakuvaksi. Sitten tilanne vain muuttui. :(
Disney-sarjakuvat on menneet alas ihan kaikkialla maailmassa. Suomen lukijamäärästä muutamien vuosien aikana katosi pari sataa tuhatta. Brasiliassa jättimäinen Abril meni konkkaan painolaitoksineen pari vuotta sitten. Abril sai alkunsa 1949 nimenomaan Disney-lehtien julkaisijana. (Tästä enemmän tulevassa kirjassani).
Timo
-
Eli markkina-alue ranskan kieliselle tuotannolle on paljon suurempi kuin oma maa.
Espanjalaiskustantajat kääntävät paljon ranskalaista sarjakuvaa, ja ne käytännössä hallitsevat (ehkä Meksikoa lukuun ottamatta, en ole varma nykytilasta) latinalaisen Amerikan markkinoita.
Tämä on valtava markkina-alue, vaikka maanosassa vain hyvin pieni osa voi ostaa muuta kuin leipää pöytään.
Ovatko sarjakuvakaupat jenkeissä edes osanneet tarjota mitään maan espanjankieliselle väestölle, siitä ei minulla ole selvää kuvaa.
-
Kun vuoden 2020 viralliset luvut (https://www.comicsbeat.com/report-comics-had-their-biggest-year-ever-in-2020-despite-the-pandemic/), ainakin niin viralliset kuin on mahdollista, ovat nyt lopullisesti ulkona, digitaalinen ja kirjakauppamyynti kasvoivat voimakkaasti ja myynti sarjakuvan perinteisten kivijalkakauppojen kautta otti takkiin.
Sarjakuvalehtiä myytiin vähemmän, mutta huima loikka kokoelmien suhteen selittyy ennemmin sillä, että lukijat ovat löytäneet/palanneet vanhojen sarjojen pariin. Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin, paljonko uutta sarjakuvaa myydään lehtinä vs. kokoelmina, todennäköisesti muutoksen osalta painotus on jälkimmäisen puolella, mutta vähemmän voimakkaasti.
Oli asiasta mitä mieltä tahansa, kehityksellä lienee tervehdyttävä vaikutus markkinoihin ja samalla tekijöiden asema vahvistuu, kun arvoa on uusimman irtonumeron lisäksi myös edellisvuosien julkaisuilla. Kokonaisuudessaan menee siis paremmin, vaikka tasan ei menestys jakautuisikaan.
Koska suuri vaikuttaja oli tietenkin pandemia, voidaan tämän vuoden luvuista muodostuvan vähintään samansuuntaiset.
-
Talousuutisia: Blackstone ostaa CCG:n (https://finance.yahoo.com/news/blackstone-tactical-opportunities-acquire-certified-140000667.html).
Kun hedge-rahasto ostaa jotain, kyse on yleensä pikaisista liikkeistä, joilla nostetaan arvoa nopeasti ja laitetaan sitten sijoitus lihoiksi.
En tunne tuota luokittelubisnestä lainkaan, mutta voisin kuvitella että sieltä pilkotaan vähemmän kannattava osuus myyntiin, nostetaan katteet jäljelle jäävästä jne.
On vaikea kuvitella, mitä tuo voi tarkoittaa sarjakuvien luokitukselle, se voi siirtyä CCG:stä pois, siitä saattaa tulla ns. luksustuote (pieni volyymi, korkea yksikköveloitus) ja voipa kyseessä olla jokin hämärä teknologialähtöinen idea, mikä voisi spekuloinnin tasolla liittyä NFT:n.
-
Tänään lueskelin uutta Sarjainfon numeroa. Huomioni kiinnittyi lehden erääseen artikkeliin, jossa kerrottiin alati pienentyvistä sarjakuva markkinoista. Uusia nimikkeitä tulee vuosi vuodelta vähemmän julkaistavaksi Suomessa.
Hieman huolestuttaa Suomessa julkaistavan sarjakuvan tulevaisuus.
Siihen on useita syitä. Yksi syy olemme me kun emme osta niitä tarpeeksi. ☹️
-
Talousuutisia: Blackstone ostaa CCG:n (https://finance.yahoo.com/news/blackstone-tactical-opportunities-acquire-certified-140000667.html).
Follow-up: Analyysi siitä, miksi luokittelijafirma on puolen miljardin arvoinen (https://icv2.com/articles/columns/view/48743/blackstones-stake-cgc-another-sign-financialization-collectibles?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter).
Onhan tämä aivan absurdi kauppa, mutta kuvaa hyvin kuinka kallista on data. Koska CCG:n datan ansiosta voidaan kuvitella arvo sellaiselle, jonka arvo on kuvitteellinen.
Ja löytyihän se NFT, kun joku vain jaksoi lukea. Eipä juuri yllättänyt.
-
Sarjakuvien myyntiluvut vuoden alkupuoliskolla kohtuullisessa nousussa, +18,1 % viime vuoteen verrattuna.
Joka tapauksessa se kauhea luisu on pysähtynyt, vaikka euromääräisesti surkeissa määrissä yhä mennään.
https://tilastointi.kustantajat.fi/neljannesvuositilasto/2021Q1-Q2
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=42291;image)
-
Jatkukoon samaan suuntaan! Meilläkin manga myy vähän paremmin kuin viime vuonna.
-
Jatkukoon samaan suuntaan! Meilläkin manga myy vähän paremmin kuin viime vuonna.
Mukava kuulla! Nythän tulee paljon positiivisia signaleeja eri suunnilta.
-
Italiassa sarjakuvien myynti kasvoi 188% (https://www.afnews.info/wordpress/2021/12/03/il-fumetto-in-italia-vende-il-188-in-piu/) !!!
Il fumetto in Italia vende il 188per cento in più
Migliorano ancora le previsioni di fine anno per l’editoria di varia (romanzi e saggi venduti nelle librerie e nella grande distribuzione) in Italia: il 2021 si chiuderà, secondo le stime dell’Associazione Italiana Editori (AIE) basate sull’andamento fino ad oggi e sul confronto con il 2019 e il 2020, con vendite a prezzo di copertina tra 1.656 milioni di euro e 1.710 milioni (sono esclusi e-book ed audiolibri). Significa una crescita tra il 12,6% e il 16,3% rispetto al 2020, secondo la simulazione dell’ufficio studi su dati NielsenIQ presentata oggi online in un’anteprima del programma professionale di Più libri più liberi, la Fiera nazionale della Piccola e Media Editoria di AIE, in programma alla Nuvola di Roma dal 4 all’8 dicembre…
Sorgente: AIE – Cosa facciamo – AIE ti informa
Timo
-
Italiassa sarjakuvien myynti kasvoi 188% (https://www.afnews.info/wordpress/2021/12/03/il-fumetto-in-italia-vende-il-188-in-piu/) !!!
Timo
Ohhohh!
Oliko siellä laskenut koronan takia sitten edellisenä vuonna se sarjakuvien myynti ihan pohjamutiin, jolloin tänä vuonna olisi otettu takaisin. Mut silti käsittämätön nousu.
Mutta jospa siellä on julkaistukin sitten paljon sarjakuvia. Suomesahan ei ole paljoo julkaistu ainakaan kääneettyä sarjakuvaa samaan tapaan kuin ennen.
-
Ohhohh!
Oliko siellä laskenut koronan takia sitten edellisenä vuonna se sarjakuvien myynti ihan pohjamutiin, jolloin tänä vuonna olisi otettu takaisin. Mut silti käsittämätön nousu.
Mutta jospa siellä on julkaistukin sitten paljon sarjakuvia. Suomesahan ei ole paljoo julkaistu ainakaan kääneettyä sarjakuvaa samaan tapaan kuin ennen.
Miksi korona laskisi sarjakuvien myyntiä?! Sarjakuvien myyntihän on noussut maailmalla niin ettei tahdo paperi riittää.
-
Miksi korona laskisi sarjakuvien myyntiä?! Sarjakuvien myyntihän on noussut maailmalla niin ettei tahdo paperi riittää.
No ajattelin, että Italiassa olisi linnottauduttu koteihin ja luettu vaan raamatun Johanneksen ilmestystä.
-
No ajattelin, että Italiassa olisi linnottauduttu koteihin ja luettu vaan raamatun Johanneksen ilmestystä.
Umberto Eco mainitsi jo aikaa sitten ( vapaasti lainaten) ettei Italiasta löydy asuntoa jossa ei olisi vähintään kahta kirjas, raamattua ja jotain Bonellin sarjakuvateosta.
Monessa Euroopan maassa on sama tilanne. Jos kuvittelee Suomen tarjonnan olevan normi erehtyy raskaasti.
Angoulemen pienjulkaisijapuoli nielee kaikki Suomen sarjisfestarin kertoo ne mittakaavassa ainakin kolmella ja on se sivupuoli koko tapahtumasta. Luccassa pitää joskus käydä myös
Euroopan ja USAn Japanista puhumattakaan sarjakuvan kysyntä on ihan eri tasolla.
-
Umberto Eco mainitsi jo aikaa sitten ( vapaasti lainaten) ettei Italiasta löydy asuntoa jossa ei olisi vähintään kahta kirjas, raamattua ja jotain Bonellin sarjakuvateosta.
Monessa Euroopan maassa on sama tilanne. Jos kuvittelee Suomen tarjonnan olevan normi erehtyy raskaasti.
Angoulemen pienjulkaisijapuoli nielee kaikki Suomen sarjisfestarin kertoo ne mittakaavassa ainakin kolmella ja on se sivupuoli koko tapahtumasta. Luccassa pitää joskus käydä myös
Euroopan ja USAn Japanista puhumattakaan sarjakuvan kysyntä on ihan eri tasolla.
Joo mullakin on haaveena edes kerran elämässä käydä Angoulemen sarjisfestareilla ja Luccassa. Siinä vaan on aika pitkä junamatka. Lentokoneella kun en suostu menemään mihinkään.
-
Miksi korona laskisi sarjakuvien myyntiä?! Sarjakuvien myyntihän on noussut maailmalla niin ettei tahdo paperi riittää.
Eihän sekään kai olisi mahdotonta jossakin valtiossa, jossa vedetään koko yhteiskunta kiinni, mutta ei elvytetä, ja syntyneessä lamassa kaikki alkavat säästää kaikessa, missä ei voi asua ja mitä ei voi syödä. Sinällään toki puhutaan "kotoiluosakkeista" eli maailman mittakaavassa kaikenlaiset firmat, jotka myyvät kotona (tai metsässä) käytettäviä asioita ovat pärjänneet.
-
Graphic Novel -kategoria loikkasi (https://www.publishersweekly.com/pw/by-topic/industry-news/financial-reporting/article/88225-print-book-sales-rose-8-9-in-2021.html) myynnissä hulppeat 109,3% vuonna 2021, kirjoittaa Publishers Weekly.
-
Ja mangaton sarjakuvan myynti kasvoi sekin 400 miljoonan dollarin kokoluokkaan https://mobile.twitter.com/comichron/status/1479222882618200068
Mutta sovitaan että on kuoleva formaatti.
-
Suomessa ainakin käyrät alaspäin ja tarjonta kuihtunut. Lehtipisteissä ja ns. tavallisissa kirjakaupoissa.
Timo
-
Lisäksi tulosta nostaa myös jenkkilehtien hintojen nousu. Parhaiten myyvien irtonumeroiden hinta on aika usein lähes viidestä dollarista ylöspäin. Onhan määrätkin kai jonkin verran nousseet, mutta kun katsoo parhaiten myyneiden myyntilukuja (viimeisimmässä ykkössijalla taisi olla noin 150 000 tilausta sarjakuvakauppoihin), ei se mitenkään merkittävän erikoiselta vaikuta, sillä samoissa luvuissa on pyöritty 90-luvun puolivälin romahduksen jälkeen koko ajan muutamia parempia kausia lukuunottamatta.
Uusia lukijoita ei siis hirveästi tule lisää, vanhat lukijat vain maksavat tuotteistaan enemmän.
-
Uusia lukijoita ei siis hirveästi tule lisää, vanhat lukijat vain maksavat tuotteistaan enemmän.
Kokonaismyyntiä nostaa merkittävästi manga, ja manga myös vetää uusia lukijoita.
Ei kuitenkaan pidä väheksyä supersankaripuolella vanhoja klassikkoja, marraskuun myynti osui Twitter-virrassa silmään, ja selkeästi monesta lahjapaketista löytyi jouluna Vartijat ja Yön ritarin paluu.
-
Ja kun tuossa comichronin listauksessa ei ole mangaa lain, se siis tulee vielä päälle
-
Kokoelmat on vähän eri juttu kuin irtolehdet. Tuntuu siltä, että kokoelmat tavoittaa aidosti myös sarjakuvaharrastajien ulkopuolisia ja uusia lukijoita.
-
Meillä Suomessa manga myi vuonna 2021 paremmin kuin minään vuonna välillä 2017-2020. Etenkin joulukuussa väki innostui (olettaakseni) joululahjaostoksille. Huippuvuosista ollaan kyllä vielä kaukana.
-
Twitterissä hihkutaan (https://twitter.com/MangaCast/status/1489639029574225920), että kuinka hurjan suuri mangojen osuus USA:n markkinnoista onkaan.
Tässä artikkeli...
Report: Graphic novel sales were up 65% in 2021 (https://www.comicsbeat.com/report-graphic-novel-sales-were-up-65-in-2021/)
Overall, graphic novel sales in 2021 were up 65% from 2020 – not as much as the pandemic-fueled 100% growth from 2019 to 2020 but still impressive. 21 million more graphic novels were sold in 2021 than 2020 – a very healthy number.
-
Leikkasin keskustelun painopaperipulasta aloitusviestistäni lähtien omaan ketjuunsa (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,24417.0.html). Kuten ketjun aloitusviestistä käy ilmi, asia todennäköisesti nousee esiin vielä vuoden 2022 aikana.
-
Hieman ehkä yllättäen texwillerit saivat lähimarketista lähtöpassit saapasmäelle, Korkeajännitys sentään vielä sinnittelee ylähyllyn nurkassa. Ehkä se on sen verran piilossa, ettei sitä ole huomattu - kommandotyyliin!
Mangat ja disneyt toki vielä omassa hyllyssään, jopa runsain määrin.
Hymy-lehtikin näköjään ilmestyy vielä. Ihanat missit kannessa: "Murheet jäävät avantoon."
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=42710;image)
-
Kannattaa kuunnella Pertti Jarlan tarinointia uusimman Sarjakupla-podcastin vierasjaksossa.
Jarla kertoo Täysi Käsi -kirjojen painosten olevan kolmisensataa ja muistelee aikaa, kun vakiopainos oli 2 000. Tuo luku on siinä mielessä merkittävä, että tänään parin tuhannen myyntiä pidetään pienkustantajien puheissa käännöskirjallisuuden kannattavuusrajana.
Sen verran pitäisi varmaan saada myös käännössarjakuvaa myytyä muutaman kerran vuodessa, että siitä tulisi kaupallisesti kannattavaa toimintaa omilla jaloillaan seisoen, siis ilman että sitä rahoitetaan muilla tuloilla.
Tuota olen huvikseni pyöritellyt päässäni, että vaikka joku pienkustantaja tyhjästä löytyisikin, joka pystyisi ottamaan pienen henkilöauton verran riskiä, niin se kääntyy aina tuohon samaan että ei parin sadan kappaleen myynnillä voi odottaa kuin parhaimmillaan omiaan takaisin melkein yksikköhinnasta riippumatta.
-
Kannattaa kuunnella Pertti Jarlan tarinointia uusimman Sarjakupla-podcastin vierasjaksossa.
Jarla kertoo Täysi Käsi -kirjojen painosten olevan kolmisensataa ja muistelee aikaa, kun vakiopainos oli 2 000. Tuo luku on siinä mielessä merkittävä, että tänään parin tuhannen myyntiä pidetään pienkustantajien puheissa käännöskirjallisuuden kannattavuusrajana.
Sen verran pitäisi varmaan saada myös käännössarjakuvaa myytyä muutaman kerran vuodessa, että siitä tulisi kaupallisesti kannattavaa toimintaa omilla jaloillaan seisoen, siis ilman että sitä rahoitetaan muilla tuloilla.
Tuota olen huvikseni pyöritellyt päässäni, että vaikka joku pienkustantaja tyhjästä löytyisikin, joka pystyisi ottamaan pienen henkilöauton verran riskiä, niin se kääntyy aina tuohon samaan että ei parin sadan kappaleen myynnillä voi odottaa kuin parhaimmillaan omiaan takaisin melkein yksikköhinnasta riippumatta.
Täytyypä kuunnella tuo podcast. (https://open.spotify.com/episode/3fyWepzFSRXjz9YTIO6sFM?si=6800a35800a04249&nd=1)
https://twitter.com/sarjakupla
(https://twitter.com/sarjakupla)
Noin pienillä painoksilla tehdään tappiota, varsinkin jos omalle työlle lasketaan minkäänlainen hinta. Ellei lasketa, niin sitten se on hyväntekeväisyyttä - sarjakuvan puolesta! Sitä kannattaa kannattaa.
-
Sarjakuvakustantaminen on mukava harrastus, mutta elanto on tosiaan saatava muualta. Zum Teufelkaan ei montaa kirjaa vuodessa kustantaisi ilman Turun Sarjakuvakauppaa. Leipä tulee pöytään siitä, ja mitä paremmin Sarjakuvakaupalla menee, sitä enemmän voi ottaa riskejä käännössarjakuvienkin kanssa. Tappiollehan ne aika usein jäävät, kun kuluja on reilusti enemmän kuin kotimaisissa kirjoissa.
-
Tappiollehan ne aika usein jäävät
Onneksi lopussa sitten kriitikkojen ja harrastajien vilpitön kiitos seisoo. Sillä jaksaa ottaa seuraavat tappiot takkiin, kun oikein kunnolla juhlitaan ja ylistetään valmistuneen työn hedelmiä.
Olen toivonut joukkorahoituksesta messiaanista pelastusta, mutta sillä ratkaistaan vasta rahoitus. Kansainvälisille markkinoille pitäisi mennä ennen kuin tuhannet paukkuu vrt. vaikkapa Stand Still, Stay Silent ja neloskirjan 3 200 rahoittajaa (ulkomuistista).
Käännössarjakuvista kun kerran puhuttiin, niin kassajärjestelmien antamiin tilastoihin pohjautuvan NPD Bookscanin analyysi on valmistunut. Lastensarjakuvasta ja mangasta on tullut hirmuisia markkinavetureita (https://www.comicsbeat.com/looking-at-npd-bookscan-2021-and-its-a-doozy/), mikä ei tietenkään yllätä näitä jo vuosia lukeneita.
Sen sijaan melkoisia hyppäyksiä, ja täytyy vielä muistaa että nuo Koiramiehet varmaan myyvät tuplasti tai triplasti tuon järjestelmän ohi.
-
Twitterissä mielenkiintoinen säie Suomen sarjakuvamarkkinoista. (https://twitter.com/outonaapuri/status/1543492172959342592?s=21&t=ZhUHdq8onBS3CrY4AWpouw) Keskustelijoista monella on ensikäden kokemusta.
-
Maailmalla Oni press on reagoinut sarjakuvan monimuotoisuuteen YT-merkeissä.
Monipuolinen julkaisuohjelma on taannut kädenpuristuksen ja heipat.
Toivottavasti on ikävä välivaihe ja ammattitaitoiset löytävät uuden kodin.
Itseä ei omien lähipiirin tapahtumien rinnalla niin hetkauta. Sarjakuva on julistettu kuolleeksi tai liki kuolleeksi meillä ja maailmalla jo niin usein.
Ja se feeniksin nousu maailmanmaineeseen on sekin ylittänyt sen rajan että laskemiseen ei riitä oma täysin alaston vartalo mukaan lukien miten kovaa kotimaisella sarjakuvalla menee.
Oikeasti kustantamoja maailmalla on laajemmin kuin koskaan ja Suomessa pohja on tukevampi kuin aikoihin. Mutta painosluvut eivät ole menneestä maailmasta. Sama pätee kuin musiikissa: ennen oli kymmenen bändiä ja jokainen myi miljoonan, nyt on miljoona bändiä ja jokainen myy kymmenen.
Ja tämä on parempi tilanne, paljon paljon parempi.
Minä en kaipaa beatlesin ja dingon maailmaa. En pitänyt silloin enkä nyt. Siksi moninaisempi maailma on parempi taiteellisesti jos kohta ei tekijöille (Joskin heitä viilattiin linssiin silloinkin)
-
Hieman ehkä yllättäen texwillerit saivat lähimarketista lähtöpassit saapasmäelle, Korkeajännitys sentään vielä sinnittelee ylähyllyn nurkassa. Ehkä se on sen verran piilossa, ettei sitä ole huomattu - kommandotyyliin!
Mangat ja disneyt toki vielä omassa hyllyssään, jopa runsain määrin.
Minusta Texien poistuminen sieltä oli yllättävää. Myymälöiden valikoimissa ympäri Suomen on tietenkin vaihtelua, mutta moniin muihin sarjakuviin verrattuna Texillä yleisesti vaikuttaa menevän Suomessa yhä hyvin. Lännentie taitaa pärjätä sen siivellä.
Tallennanpa tähän äskettäisen (kesäkuisen) näkymän ison marketin sarjakuvahyllyltä. Jopa viisi erilaista Tex-julkaisua oli myynnissä yhtä aikaa vieden melkein kokonaan ylähyllyn. Niiden vieressä oli aivan oikein samalle kohderyhmälle suunnattuna Lännentie ja Korkeajännitys. Muutoin tuossa marketissa oli vain Aku Ankan taskukirjoja, mangaa ja valtavasti puuhalehtiä, joista kaikki eivät edes näy kuvassa. Esimerkiksi Hämähäkkimiestä ja Hevoshullua ei näkynyt.
Toisessa myymälässä, pienessä lähikaupassa, josta yleensä ostan Kun jälleensynnyin hirviönä -mangan, oli myynnissä kaksi erilaista Texiä ja hyvin monta kappaletta Lännentietä. Muutama manga ja puuhalehti löytyi. Ristikkolehdet olivat syrjäyttäneet sarjakuvahyllyltä melkein kaikki AA:n taskukirjat. Liitän siitäkin kuvan.
SS Libricon -divari ilmoittaa uutiskirjeessään ostavansa Aku Ankan taskareita numerosta 400 ylöspäin (numeroiden 1–15 hyväkuntoisten ensipainosten lisäksi). Se kertoo siitä, että uusien taskarien painokset ovat pienentyneet selvästi.
(E: Typo.)
-
Ennen ylähyllyillä pidettiin jotain muuta lapsilta kiellettyä ;D nytkö lännen sarjakuvat kokee saman
-
Jossakin sarjakuva myy ja tekee ennätyksiä (teksti lainattu Paul Gravettin FB-seinältä - lienee alun perin jostain toisaalta). TCM = Total Consumer Market.
ALICE OSEMAN, KENTARO MIURA & JAMIE SMART TOP RECORD YEAR FOR UK GRAPHIC NOVEL SALES
Nielsen BookScan reports in The Bookseller magazine these record sales for graphic novel creators through 2022, with Alice Oseman's 'Heartstopper' way out in front, followed by the late Kentaro Miura with the manga 'Berserk' and Jamie Smart from David Fickling Books. Manga accounts for six of these Top Ten Earners. Btw 'TCM' means 'Total Consumer Market', which Nielsen explain '...covers approximately 90% of all retail print book purchases in the UK; remaining sites are specialised such as gift shops, specialist booksellers [ie comics stores other than Forbidden Planets] and tourist information centres. Nielsen BookScan TCM represents sales through 6,500 retailers in the UK each week.' So sales from other UK comics stores would make these earning still greater. Like Alice Oseman, Neil Gaiman's success has probably been boosted by having a hit Netflix series.
'GRAPHIC NOVELS RACE TO RECORD YEAR IN ADULT & CHILDREN'S, PROPELLED BY OSEMAN & MIURA': FULL BOOKSELLER REPORT
Here's the text of The Bookseller's report on the UK's booming market from January 13th. Note spelling error in sales chart (shared previously), it should of course be Hajime Isayama of 'Attack on Titan' fame, not Jamjime! (ta Dean Simons for spotting that) :
'The remarkable upward trajectory of graphic novels continued apace, with record years in both adult and children’s. Adult graphic novels cracked the £50m mark for the first time (£53.2m) in 2022. Manga led, with a 24% jump against 2021’s available figures, for a full-year £28.8m. Manga sold more through the TCM in 2022 than it did in the first 13 years of BookScan full market data (beginning in 2001).
'The surge has made household names—for certain members of your household —of the likes of Jamjime Isayama, Kohei Horikoshi and Junji Ito. Interestingly, the Manga model runs counter to other fiction genres, with no huge bestsellers, relying almost completely on backlist, author loyalty and retailers willing to stock all 32 volumes of Horikoshi’s My Hero Academia.
Only one Manga title earned more than £500,000 through the TCM last year (Kentaro Miura’s Berserk Deluxe Vol 1, £627,000), while just 24 eclipsed £100,000. Compare that to the similar-in-size BookScan category Historical & Mythological Fiction, which had six titles sell more than £500,000 and 54 crest £100,000.
'There is almost a different mindset too; when Manga fans talk about “finishing a story” they do not mean completing one book but reading the entire series. Hence the outpouring of grief in the Manga world in 2021 when Miura died of an aortic dissection aged 54: readers would never get to finish his monumental Berserk series. But they gave it a go in 2022, with Miura having the strongest sales year for an adult graphic novelist since records began. He had the two biggest-earning titles by value, both Dark Horse-published deluxe editions, but depth and breadth led: 60 of his 63 books shifted fewer than 5,000 copies, yet accounted for 54% of his sales.
'Alice Oseman had the best year ever for a graphic novelist full stop, with £6.6m of her £9.9m total coming through BookScan’s Children’s Comic Strip Fiction & Graphic Novels category. Oseman’s Heartstopper Vol 1 is now the top-selling graphic novel in a combined adult and children’s chart since BookScan records began—Alan Moore and Dave Gibbons’ classic Watchmen is second—while the other three in her series are at positions three, five and seven.
'Kids’ graphic novels’ TCM revenue jumped 167% on 2021’s comparable data and earned £12.2m for the full year; before 2021, its previous annual high was £2.7m. Unlike Manga, the category is top-heavy: the three children’s comics artists on this list—Oseman, Dav Pilkey and Jamie Smart—account for 79% of sales.'
-
Oletan, että "Jamjime" Isayama on Titaanien sodan tekijä Hajime Isayama.
-
Oletan, että "Jamjime" Isayama on Titaanien sodan tekijä Hajime Isayama.
Kuten Gravett sanoo:
"Note spelling error in sales chart (shared previously), it should of course be Hajime Isayama of 'Attack on Titan' fame, not Jamjime! "
Timo
-
Pahus, hän ehti ensin...!
-
Samaan aikaan toisaalla:
Publishers weeklyn mukaan aikuisille suunnattu "graphic novel" nousi 4,6% myynnissä ja sarjakuva piti pintansa kolmanneksi myydyimpänä vaikka muuten kirjallisuus otti hittiä.
Lähde: https://www.comicsbeat.com/adult-graphic-novel-sales-rose-4-6-in-2022/#:~:text=But%20graphic%20novels%20still%20held,from%2033%20million%20in%202021..
Selkeästi elämme lopun aikoja siis ja sarjakuva haudattaneen, jos ei kahden viikon päästä niin ennen pääsiäistä kuitenkin. Sehän näistä aina löytyy.
-
Tallennetaanpa tähän ketjuun taas kuvilla sarjakuvien nykytilanne lehtipisteissä.
Otin nyt syyskuussa isossa Citymarketissa oheiset kaksi kuvaa (Hylly 1 ja Hylly 2). Myynnissä oli kolme eri Texiä ja kaksi eri Korkkaria. Länkkärien ystäville myös Lännentie. Seitsemän eri mangaa oli esillä. Sarjakuvalehtiä olivat vielä Aku Ankka, Aku Ankka Klassikko, Bamse, Spider-Man ja Hevoshullu. Sitten oli monia erilaisia Disneyn taskukirjoja ja yksi Nemi- ja yksi Asterix-albumi. Muut lehdet olivat keräilykuva-, lelu- ja puuhalehtiä.
Jos tykkää Texistä, Korkkareista, mangasta ja Disneystä, tilanne on yhä hyvä. Hyllyn tarjonta kaipasi perinteistä seikkailua, vaikkapa Jaime Vallvén Mustanaamio-albumia, mutta sitähän ei julkaistu kuin vain kirjakaupoissa.
-
Näköjään otin elokuussa kuvan, jossa näkyy hyllyssä peräti viisi eri Texiä ja kolme eri Korkkaria. Laitan senkin tähän.
-
Myydyimmät sarjakuvat 2023
1 Jarla, Pertti: Fingerpori 16 Like 4 700
2 Jarla, Pertti: Fingerporin koko kuva 11 Like 4 600
3 Jarla, Pertti & Lehtopelto, Jarkko: Säästäväisen elämän Fingerpori Like 3 100
4 Korhonen, Karoliina: Finnish Nightmares Atena 2 800
5 Widmark, Martin: Sarjakuvamysteerit 2. Lasse-Maijan etsivätoimisto Tammi 2 400
6 Pilkey, Dav: Kisuliin sarjiskerho. Päämääriä Tammi 2 100
7 Oseman, Alice: Heartstopper. Osa 3 Tammi 1 900
8 Vehniäinen, Jarkko & Lappalainen, Marja: Kamala luonto – Oman elämänsä sankarit Like 1 800
9 Vehniäinen, Jarkko & Lappalainen, Marja: Kamala luonto – Ystävyyskirja Like 1 500
10 Vitikainen, Vesa & Mäkinen, Mikael: Sotakamreeri Reino Lehväslaiho Revontuli 1 400
11 Oseman, Alice: Heartstopper. Osa 4 Tammi 1 300
11 Spiegelman, Art: Maus WSOY 1 300
11 Tuomola, Jussi (Juba): Viivi ja Wagner 26 – Mäyräkoira puistoon Otava 1 300
14 Disney: Star Wars. Pimeyden perilliset Tammi 1 200
14 Korhonen, Karoliina: Matti in the Wallet Atena 1 200
14 Korhonen, Karoliina: Pocket Matti Atena 1 200
17 Jarla, Pertti: Fingerpori 17 Like 1 100
17 Kunnas, Mauri: The very best & the wörst of Nyrok City Otava 1 100
17 Tanskanen, Riina: Tympeät tytöt Into 1 100
20 Disney: Disney. Prinsessat. Sarjakuvien taikaa Tammi 1 000
Egmont ei ole mukana listalla.
Lähde: https://www.kustantajat.fi/media/bestsellerit-2023-verkkoon.pdf (https://www.kustantajat.fi/media/bestsellerit-2023-verkkoon.pdf)
Sarjakuvaa ei voi myydä äänikirjoina.
-
En aio kääntää englannin kielestä mutta bleeding cool selittää miksi Ranskan malli toimii ja ei se ei ole kovakantisuus eikä digitaalisuus.
Vaikka onkin suunnattu ameriikassa rystysiään raahaaville lienee siellä niitä täkäläiset hämmentäviä piirteitä myös
https://bleedingcool.com/comics/who-wants-some-statistics-about-french-comics/
-
No, kovakantisuus on kyllä tullut albumimuodossa normiksi ja luulenpa sillä olevan yhteyden juuri kirjakauppamyyntiin.
Mutta toisaalla jo mainitsin myös että ainakin osa kustantamoista on alkanut tehdä myös "halpismalleja" sarjakuvaromaaneista ja joistain kokoelmateoksista (pienempi sivukoko, pehmeät kannet, halvempi hinta, yleensä toimivat itsenäisinä teoksina, joskin jotain paksuja DC-kokoelmia on tullut myös usean niteen sarjoina, Fables, Transmetropolitan yms). Ainakin Casterman ja Dargaud, ja Urban Comics niitä DC-kokoelmia.
Pandemia-aikaan oli juttua, että kovin myyntinousu näkyi niillä isoimmilla klassikoilla, Asterix, Lucky Luke yms: en ole nähnyt lukemia, mutta pienemmille tahoille se taisi olla hyvinkin hankalaa aikaa juuri koska kirjakaupat olivat kiinni.
Muuten tuo itsenäisten kirjakauppojen toiminta kyllä edesauttaa, koska joukossa on erikoistuneita, aatteellisia yms. kauppoja, joilla on sitten kuratoituna oman alan teoksia myös pienemmiltä kustantajilta, paikallisilta tekijöiltä jne. niiden hyvin myyvien perusteosten ohella.
Mutta tuossa on vähän sellaista kaikki-vaikuttaa-kaikkeen-linjaa, hintasäätely on ihan olennainen osa toimintaa joka mahdollistaa itsenäisten kauppojen toiminnan, ja nuo kulttuuripassit, ALV jne. ovat myös vaikuttamassa. Ja Suomessa taas, no, nykyisen hallituksen tahtona on ajaa kulttuuritoiminta olemattomiin ja kirjakaupat ja kustantamot toimivat kalliiden julkaisujen ja alennusmyyntien ylinopealla syklillä. Korjaaminen vaatisi näin aluksi koko nykyisen järjestelmän räjäyttämistä.
-
—
Pandemia-aikaan oli juttua, että kovin myyntinousu näkyi niillä isoimmilla klassikoilla, Asterix, Lucky Luke yms: en ole nähnyt lukemia, mutta pienemmille tahoille se taisi olla hyvinkin hankalaa aikaa juuri koska kirjakaupat olivat kiinni.
—
Ranskassa uutta Asterixia myytiin 1,6 miljoonaa kappaletta. Sarjakuvia myydään vuodessa n. 75 miljoonaa. Oman tuotannon ohella manga on supersuosittua.
-
Lähempänä totuutta on tämä
Mutta tuossa on vähän sellaista kaikki-vaikuttaa-kaikkeen-linjaa, hintasäätely on ihan olennainen osa toimintaa joka mahdollistaa itsenäisten kauppojen toiminnan, ja nuo kulttuuripassit, ALV jne. ovat myös vaikuttamassa. Ja Suomessa taas, no, nykyisen hallituksen tahtona on ajaa kulttuuritoiminta olemattomiin ja kirjakaupat ja kustantamot toimivat kalliiden julkaisujen ja alennusmyyntien ylinopealla syklillä. Korjaaminen vaatisi näin aluksi koko nykyisen järjestelmän räjäyttämistä.
Lähinnä kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka nykyjärjestelmän räjäyttäminen atomeiksi olisi selkeä askel oikeaan suuntaan.
Ei vain omaa tuotantoa, ei vain mangaa, ei vain tuonti sarjakuvaa, ei vain isoja ketjuja, ei vain yksityisiä kurjakauppoo, ei vain kulttuuripasseja, ei vain hintasääntelyä joka estää polkumyynnin. ALV on fiksumpi toisin kuin meidän " kirjat ja sarjakuvat tulee verottaa kuten alkoholi ja tupakka haitallisuuden takia" linja.
Ei vain antologialehtiä tai lehtiä tupakkakaupoissa ja kioskeila.
Menetettyä aikaa ei saa takaisin mutta mietitään millä Ranska pääsi tuohon " joka neljäs myyty kirja on sarjakuva" tasoon. Keskittämällä korkeakulttuurin? Vai samaan kuin Japani: meillä on kaikkea. Tykkäät oopperasta? On oopperasarjis. On kiva lastensarjakuva ja on kovaa pornoa. On arkirealismia ja fantasiaa.
Ainoita "lohtuja" oli että isolla kielialueellakin yli puolet tekijöistä tienaa alle minimipalkan. Jokin on sentään edes lähellä omaa menoamme.
-
Ranskaa puhuvia on myös huomattavasti enemmän kuin suomea puhuvia, joten markkinat ja myynnit ovat montaa kertaa isommat.
-
Ranskaa puhuvia on myös huomattavasti enemmän kuin suomea puhuvia, joten markkinat ja myynnit ovat montaa kertaa isommat.
Eli suosion syy on entisissä siirtomaissa ja kielen opiskelijoista?
Kyseessä on maailman neljänneksi suurin markkina, edellä siis USA, Japani ja Etelä-Korea. On epäreilua verrata Suomen tilanteeseen. Sama miksei kymmenvuotiasta neljäkymmenkiloista laiteta aikuisten superraskaansarjan nyrkkeilykehään. Meillä on pakko käyttää urheiluvertauksia koska urheilua tajutaan kulttuuria ei. Mutta sarjakuvakartalla emme ole suurempaa. Kyse ei ole väliluvusta tai kielen suosiosta.
Yhä joka neljäs myyty kirja on sarjakuva.
https://www.thelocal.fr/20230126/bande-dessinee-why-do-the-french-love-comic-books-so-much
Artikkeli avaa vähän asiaa miksi. Kulttuuri on Suomessa huonosti ymmärretty ja huonommin hyödynnetty.
On Ranskassa myös mokailtu mm sarjakuvalehtiä ei luokiteltu olevan magazin määritelmän täyttäviä ja olevan halvempien posti maksujen ja alemman verotuksen kohteita ennen kuin niistä vähennettiin sarjakuvasivuja ja lisättiin artikkeleja.
Jos väkiluku olisi määrittävä tekijä venäjän sarjisskene olisi suurin , sitten Turkki ja Saksa. Kaikissa on sarjakuvaa mutta kyse ei ole kielen puhujien määrästä.
Yksi ongelma on myös se että on ideologinen valinta, siitä huolimatta että juuri sarjakuva on niitä missä maamme vähälukuisuus ei ole tekijä. Valtaosa suomalaisista osaa vierasta kieltä, yleensä englantia, saksaa tai ranskaa. Usein paremmin kuin toista virallista kieltä ruotsia.
Sarjakuvan tekeminen ei myöskään vaadi resursseja kuten vaikkapa musiikin tai elokuvan kohdalla. Kaikkia tekninen edistys on tuonut mahdollisemmaksi, mutta mutta kaikki kulttuuriset vientituotteemme ovat jälkikäteen " kanonisoitu" ja kaikki toivovat ettei kukaan muistaisi suomenruotsalaisia lastenkirjoja, nahkahomon piirusteluja tai örrimörrimöykästä puhumista koska niitä rakastettiin jo silloin.
Meillä on myös kiintymys ajopuuteoriaan. Asiat vain tapahtuvat ja mennään virran mukana. Itse en usko Adam Smithin näkymättömään käteen. Se miten moni luulee että kulttuuri on kaupallisuuden ulkopuolella hämmentää.
-
Kulttuuri on Suomessa huonosti ymmärretty ja huonommin hyödynnetty.
Yksittäisten sanojen tahi irrallisten lauseiden kommentointi vie useimmiten harhapoluille, mutta tähän en malttanut olla reagoimatta. Aikoja sitten ilmestyi hupaisa opus nimeltään "Suurten munausten kirja", jonka suomeksi toimitti Jomppa Ojaharju. Kyseisen teoksen sivuilta on jäänyt lähtemättömästi mieleen Tarmo Mannin suuhun pantu lausahdus "suomalaisessa kulttuurissa on puolet paskaa niinkuin Himangan akan pierussa". Taidatkos sen paremmin sanoa. Kulttuuriksi tässä maassa riittää usein se, että joku julkisuuden henkilö on joskus sattunut laulamaan jonkun suuren yleisön mieliin jääneen kappaleen. Sen jälkeen kyseinen julkisuuden henkilö saakin sitten julkaista ihan mitä tahansa, kritiikittä. Ja mitä pidempi aika kuluu, sitä suuremmaksi "legenda" kasvaa, vaikka lähtökohta oli kuinka vaatimattoman tasoinen hyvänsä.
Tästä voisi paasata pitkäänkin, mutta jääköön tällä kertaa tähän.
-
Animelehdellä on myös listaus Suomen myydyimmistä mangoista, harmi vaan että on pelkästään nimekkeet, eikä niitä myyntimääriä.
https://www.animelehti.fi/uutiset/suomen-myydyimmat-mangat-2023/
-
Kulttuuriksi tässä maassa riittää usein se, että joku julkisuuden henkilö on joskus sattunut laulamaan jonkun suuren yleisön mieliin jääneen kappaleen. Sen jälkeen kyseinen julkisuuden henkilö saakin sitten julkaista ihan mitä tahansa
Laitan vaan tämän tähän. Menee se näinkin. Mähäh.
Timo
-
Animelehdellä on myös listaus Suomen myydyimmistä mangoista, harmi vaan että on pelkästään nimekkeet, eikä niitä myyntimääriä.
https://www.animelehti.fi/uutiset/suomen-myydyimmat-mangat-2023/
"H-Town Oy otti ... Wester Söderströmin (ent. Tammi) mangapokkarit" Niinpä niin. Mahdollisesti ja valitettavasti hienoista laskevaa käyrää mangoissakin jo pitkään. Mitä pitäisi ajatella siitä että listan kaksi ekaa on uusintajulkaisuja ja kolmonen ilmestyi joulukuun puolivälissä (https://www.animeshop.fi/product/3374/vanitaksen-kirja?gclid=EAIaIQobChMItZzMpsCqhAMVYaloCR3EfQzyEAAYASAAEgJIEvD_BwE). Itse listasta ei voi kyllä päätellä yhtään mitään. :)
Todella toivon että mangajulkaisemisesta Suomessa vielä sukeutuu jonkinlaista liiketoimintaa. http://www.ivreasuomi.com/ Alalle ei ainakaan tee hyvää se että aiemmin suositut, kesken olevat sarjat pyörivät jossain ihme limbossa!
-
Menetettyä aikaa ei saa takaisin mutta mietitään millä Ranska pääsi tuohon " joka neljäs myyty kirja on sarjakuva" tasoon. Keskittämällä korkeakulttuurin? Vai samaan kuin Japani: meillä on kaikkea. Tykkäät oopperasta? On oopperasarjis. On kiva lastensarjakuva ja on kovaa pornoa. On arkirealismia ja fantasiaa.
Ainoita "lohtuja" oli että isolla kielialueellakin yli puolet tekijöistä tienaa alle minimipalkan. Jokin on sentään edes lähellä omaa menoamme.
Tuo moneen suuntaan ulottuminen on kyllä tärkeä ja kiinnostava piirre. Näkyy myös mangassa: Ranskassa tulee tietysti kaikenlaisia isoja hittimangoja mitä muuallakin, mutta samalla valikoimasta löytyy myös vanhoja klassikoita ja kaikenlaisia vähänkin taidehörhömpään makuun osuvaa, joista jälkimmäisiä on ilmeisesti esim. englanniksi huomattavasti nihkeämmin tarjolla.
Ja samoin perus-BD:ssä mainitsin ylempänä ne Castermanin ja Dargaudin halpispainokset heille jotka haluaa niitä lukea, ja toisaalta sarjiskaupoissa on tullut bongattua tavaraa joka on selvästi suunnattu tasan tarkkaan pienelle joukolle innokkaita harrastajia ja keräilijöitä...ja tietty just se, että genrejä ja tyylejä löytyy moneen makuun.
Isompi kielialue tietysti auttaa, mutta tässäkin tarpeen ovat monenlaiset itsenäiset kirjakaupat: pienemmät ja erikoistuneemmat voi kuratoida omaa erikoistuneempaa valikoimaansa paremmin kuin joku Fnac tai Carrefourin tai Relayn lehtitiski, vaikka jälkimmäisillä onkin iso roolinsa myös. Pelkän Suomalaisen Kirjakaupan ja Rautakirjan varassa oleminen on nihkeämpää (jos ei nyt satu asumaan Helsingissä, Turussa tai Tampereella).
Palkoista, siitä kai ei pääse eroon että merkittävä joukko tekijöitä ei alalla saa edes sitä minimipalkkaa: kakku on isompi eli niitä jotka pystyvät elämään ammattilaisina on enemmän (ja joidenkin tulot saattaa olla ihan mukaviakin) mutta kyllä niitä yrittäjiä ja jakajiakin on vastaavasti enemmän...
-
"H-Town Oy otti ... Wester Söderströmin (ent. Tammi) mangapokkarit" Niinpä niin. Mahdollisesti ja valitettavasti hienoista laskevaa käyrää mangoissakin jo pitkään. Mitä pitäisi ajatella siitä että listan kaksi ekaa on uusintajulkaisuja ja kolmonen ilmestyi joulukuun puolivälissä (https://www.animeshop.fi/product/3374/vanitaksen-kirja?gclid=EAIaIQobChMItZzMpsCqhAMVYaloCR3EfQzyEAAYASAAEgJIEvD_BwE). Itse listasta ei voi kyllä päätellä yhtään mitään. :)
Todella toivon että mangajulkaisemisesta Suomessa vielä sukeutuu jonkinlaista liiketoimintaa. http://www.ivreasuomi.com/ Alalle ei ainakaan tee hyvää se että aiemmin suositut, kesken olevat sarjat pyörivät jossain ihme limbossa!
Olen ymmärtänyt että Ivrea pyrkii jatkamaan kesken jääneitä sarjoja ja tuo mm Chainsaw Manin ja Spy X Familyn.
Uusintajulkaisuja tarvitaan, ei yksin manga-puolella. Isoin vikinähän tulee aina siitä " mutta mistä muka aloitan?"
Vedoten siihen " kaikkea kaikille" ja uusintajulkaisu on jees ideoihin: minulla on jo niitä aikoinaan julkaistuja alkunumeroita niistä sarjoista joista pidän mutta kaikilla ei. Minulla on monia alkukielellä mutta valtaosa elää missä ei ole erikoisliikkeitä.
On toki internet joka ei ole ollenkaan iso ja petollinen paikka jossa silti pitää tietää mitä etsii muuten algoritmi tarjoaa jotain muuta.
Klassikkoja ei ole oikein mistään pysyvästi tarjolla, edes kirjastoista jos katsoo ns isoa kuvaa. Mitenkään väheksymättä kirjastoja, mutta myös siellä teoskierto on nopeutunut. Jos jotain ei lainata poistohylly kutsuu.
-
Todella toivon että mangajulkaisemisesta Suomessa vielä sukeutuu jonkinlaista liiketoimintaa. http://www.ivreasuomi.com/ Alalle ei ainakaan tee hyvää se että aiemmin suositut, kesken olevat sarjat pyörivät jossain ihme limbossa!
Olen ymmärtänyt että Ivrea pyrkii jatkamaan kesken jääneitä sarjoja ja tuo mm Chainsaw Manin ja Spy X Familyn.
Kyllä, eikä siinä kaikki! Näkyy tuo etusivu päivittyneen sen jälkeen kun laitoin linkin. Nyt ollaan jännän äärellä. Lähteekö vai eikö lähde ja mihin malliin julkaisut toimitetaan suomeksi?! Aika mittavat suunnitelmat. Manga-kartta podin mukaan lehtipistelevityksestä on luovuttu, mikä tarkoittaa melkoista haastetta jakeluun.
-
Mitä pitäisi ajatella siitä että listan kaksi ekaa on uusintajulkaisuja ja kolmonen ilmestyi joulukuun puolivälissä (https://www.animeshop.fi/product/3374/vanitaksen-kirja?gclid=EAIaIQobChMItZzMpsCqhAMVYaloCR3EfQzyEAAYASAAEgJIEvD_BwE).
Syy on varsin arkinen: Uusien sarjojen aloittamisessa kestää paljon pitempään kuin uusintojen aloittamisessa. Vanhoissa tarjous hyväksytään yleensä hyvin nopeasti. Lisäksi pieni firma ei voi käynnistää ihan parin kuukauden sisällä esim. viittä uutuutta, sillä kulut tulevat etupainotteisesti ja ennakoita maksetaan monesta osasta kerralla...
Bird ihmemaassa oli ensimmäinen uutuus ja alkoi syyskuussa. Sitä ennen kyllä julkaistiin jo Gabriel Dropoutin, Velhon morsiamen ja Aron morsianten uusia osia H-Townin piikkiin. Vanitaksen kirja oli toinen uutuussarja, seuraavaksi maaliskuussa alkaa Solut työssä (Hataraku Saibo, Cells at Work). Ilman täsmällistä aikataulua on Angolmois - Taistelu Tsushimasta (Angolmois - Genko Kassenki). Yksi jo sopimuksen saanut sarja on julkistamatta, yksi tarjous tekeillä.
Uusintoja tarvittiin, jotta oli edes jotain julkaistavaa. Bisneksen täytyy pyöriä, ja monelle vanhalle sarjalle on kasvanut jo uusia potentiaalisia lukijoita. Ja vielä: jos manga katoaa edes hetkeksi lehtipisteistä, myyntipaikat saattavat vähentyä samalla iäksi...
-
Uusinnat pärjäsivät hyvin. Listalla siis uusintoja ovat Finlandia 1 (sijoitus 1), Emma 1 (sijoitus 2), Horoskooppimysteerit 1 (sijoitus 5) ja Finlandia 2 (sijoitus 9). Ilmeisesti valinnat olivat päteviä.
Lista näyttäisi ihan erilaiselta, jos H-Town olisi saanut sarjojen julkaisuoikeuksia nopeammin. Uskon ja oletan, että ainakin One Piecen, Noahin ja My Hero Academian uudet osat olisivat päässeet kärkeen. Näissähän julkaisuoikeuksien siirto kestää edelleen samoin kuin kesti KJH:n kohdalla tämän vuoden alkuun saakka.
Hämmästyttävää muuten, että Vanitaksen kirja1 (sijoitus 3) möi koko vuonna eniten vain kahden viikon myyntiajalla eli ihan vuoden lopussa. Käsittääkseni listan muut nimikkeet olivat myynnissä tavallisen ajan eli kahdeksan viikkoa.
Ilman täsmällistä aikataulua on Angolmois - Taistelu Tsushimasta (Angolmois - Genko Kassenki). Yksi jo sopimuksen saanut sarja on julkistamatta, yksi tarjous tekeillä.
Tästä tekee mieli kysyä. Sangatsu Mangan blogissa luki, että tänä vuonna tulee kaksi yllätyssarjaa eli ”mysteerisarjaa”, joita ei heti paljastettu. Onko Angolmois niistä toinen? Yksikö niistä siis on vielä julkistamatta?
-
Lista näyttäisi ihan erilaiselta, jos H-Town olisi saanut sarjojen julkaisuoikeuksia nopeammin. Uskon ja oletan, että ainakin One Piecen, Noahin ja My Hero Academian uudet osat olisivat päässeet kärkeen. Näissähän julkaisuoikeuksien siirto kestää edelleen samoin kuin kesti KJH:n kohdalla tämän vuoden alkuun saakka.
Julkaisuoikeudethan menivät muualle: https://www.sangatsumanga.fi/shueishan-sarjojen-kohtalo/
-
Kyllä, yksi sarja julkistamatta.
-
Julkaisuoikeudethan menivät muualle: https://www.sangatsumanga.fi/shueishan-sarjojen-kohtalo/
Jaaha, kiitos tiedosta. Minulta meni tämä uutinen komeasti ohi, vaikka näin, että Ivrea mainittiin tässä ketjussa jotenkin äsken. Kelju homma H-Townin kannalta.
Kyllä, yksi sarja julkistamatta.
Kiitos vahvistamisesta!
-
Sarjakuvien myynti laski edelleen. Sen osuus kaunokirjallisuuden myynnistä 2023 oli enää neljä promillea. Vuonna 2010 se oli 8%.
Laskeva trendi näkyy kirjakaupoissa ja marketeissa. Sarjakuvahyllyt ovat joko siirtyneet perimmäiseen nurkkaan tai hävinneet jopa kokonaan.
https://tilastointi.kustantajat.fi/vuositilasto/kokonaismyynti-kirjallisuuslajeittain/2023 (https://tilastointi.kustantajat.fi/vuositilasto/kokonaismyynti-kirjallisuuslajeittain/2023)
Viimeksi sarjakuvien myynnissä edelliseen vuoteen verrattuna nousua oli 2021, mutta nyt mentiin reilusti jo vuoden 2020 alle.
Trendi on selvä. Sen huomaa kaikissa kirjakaupoissa ja marketeissa.
-
Ei sentään neljäpromillea kaunokirjallisuudesta, vaan kaikesta kirjallisuudesta.
Harmittavaa on se, että sähköinen kirja ei selvästikään kasvata myyntiä vaan näyttää vain korvaavan painettujen kirjojen osuutta.
-
Ei sentään neljäpromillea kaunokirjallisuudesta, vaan kaikesta kirjallisuudesta.
Harmittavaa on se, että sähköinen kirja ei selvästikään kasvata myyntiä vaan näyttää vain korvaavan painettujen kirjojen osuutta.
Totta, kaunokirjallisuudesta sarjakuvien myynti oli 8 promillea, kaikesta myynnistä 2 promillea (jos otetaan oppimateriaalitkin mukaan).
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1527.0;attach=44591;image)
-
Miltähän näyttäisi samanlainen piirakkapallura Ranskan tilanteesta tehtynä?
‘We didn’t expect this phenomenon to last’: France’s comic-book tradition is hitting new heights (https://www.theguardian.com/books/2024/feb/06/france-comic-book-tradition-is-hitting-new-heights)
"Now one in four books of any kind sold in France are comics."
Timo
-
Tähän voisi tietysti nostaa erot miten sarjakuvaan suhtaudutaan ja miten vaikka francobelgialaisella kentällä ei ole luovuttu lehdistä vaikka kovakantiset albumit ovatkin se juttu... Mutta tosiasiassa syy on sama kuin miksi Tanska pesee Suomen elokuvapuolella 500000 -0 luvuin.
Tanskassa aloitettiin 1970-luvulla tukea elokuvien ja television käsikirjoitus ja tuotanto puolen aloja. Eli lykätä rahaa pohjattomaan kaivoon kuten mm tämän hetkinen Orvon/Purran/ EK:n hallitus ajattelee. Taidealahan ei tuota vero-ja vientituloja. Nordic Noir ei ole asia eikä varsinkaan sarjakuvan kohdalla Ranskan nuorisolle myöntämä kulttuuriraha nk Mangaraha ei palaa kiertoon.
Ratkaisu ei voi olla oma apurahakäytäntömme. Kiva että on, mutta ei tue miniäänisyyttä ja monipuolisuutta. Kerran apurahan saanut saa sen toiste, nyt helpommin ja jotenkin tässä kohtaa kakku pysyy samana eikä siitä jaeta useammille. Ilman apurahoja olisi toki vielä vähemmän mitään eli sikäli hyvä asia.
Itse en voi suositella valtion talousarvioesityksen lukemista jos haluaa säilyttää verenpaineensa jotenkin aisoissa. Rahaa jaetaan hyviin tarkoituksiin mutta raha vähenee ja sen pitää riittää niin tanssille kuin kirjastoille, museoille elokuvalle ja kirjallisuudellr kuin kuvataiteille.
Sarjakuva on yhä marginaalinen rajapinta taide. Yhä laajasti ottaen sarjakuva = Aku Ankka. Ja tästä syystä tehdään sama idioottimainen ratkaisu " ei, tämä on kaukana Disneyn kaupallisista viihdehumpasta. Tämä on vakavasti otettavaa" vaikka tällä kaavalla saa ns taide-elokuvia ja taide-sarjakuvia niin se ei hyviä niistä tee. Ei että taiteellisessa tai viihteellisessä laatu olisi suosion, kriittisen tai rahallisen, tae.
Digitaalisuus on ollut pitkään kaikkien toive ja haave pelastukseen johtavasta tiestä. En ole muita fiksumpi vaikka mieluusti moisen ylimielisen kuvan annankin, mutta ateistina joka ei luota kanssaihmisiin ja hallintoon näen digitaalisuuden kanssa samat edut kuin trickle-down taloustieteessä = hyödyttää lyhyellä aikavälillä vain rajattuja valmiiksi rikkaita tahoja ja kusee kaikkien muiden muroihin ja silmille.
Mutta nähdäkseni muutosta ei haluta. Paitsi muutosvastarinta osuudesta, myös koska uskotaan että " parempi se tuttu piru kuin kokonaan uusi" yhdistettynä tuohon klassiseen mielisairauden määritelmää jatkaa samaa kuin aiemmin odottaen aivan uutta lopputulemaa. Vilpittömyyden nimissä osa pitäytyy mallissa koska ymmärtää että muutosprosessi vie aikaa. Ei viikkoja tai kuukausia eikä edes vuosia. Realistinen odote on vuosikymmenten sisään. Ja jos se ei hyödytä minua ja omia laskuja yms just nyt....miksi vaivautua?
Jotten vain kiroa nihilistisesti kaikkea turhaksi niin iso onnittelu niille jotka puurtavat. Täälläkin on yhä niitä joilla on harteilla vetovastuu pienistä, keskisuurista ja isoista kustannustahoista. Heidän toimintansa on pääosin työtä kulttuurin hyväksi, saaden kiitokset siinä että tuotteet eivät myy, ainakin harvoin täyteen hintaan " odotan aleja/ saan sen halvemmalla nettikaupasta" ja siinä keskimäärin kiitos onkin. Lisäksi **ttuilu että jäi sarja kesken teiltä, niiltä jotka sitä alunperin eivät ostaneet.
Rakenteellista muutosta toivoen, mutten siihen sekuntiakaan usko.