Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => Aiheen aloitti: Foxtrot - 04.06.2003 klo 04:18:34
-
Moni varmaan tietää miltä antikvariaateissa haisee, vanhojen kirjojen ja lehtien haju. Mistä haju on itse asiassa peräisin? Tomuksi hajoavan painotuotteen haju? Kotona olevien vanhojen lehtien kohdalla tämä herättääkin ajoittain huolta. Onko tämä pelkästään tavanomaista ja asiaan kuuluvaa, vai onko kallisarvoinen kokoelmani homeessa tai vahvasti lahoamassa? Miten voisin ylipäätään saada lehtivanhukset säilymään mahdollisimman hyväkuntoisina? Onko jopa olemassa jotain huoltokeinoja (siis muitakin kuin liima ja teippi)? Onko esimerkiksi keräilylehtien muovitaskuista muutakin hyötyä, kuin että lehtien kannet eivät naarmuunnu, taitu tai repeile? Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on lehtiensä kuntoisuudesta ja säilymisestä?
-
Jotenkin muistelisin jostakin Ylen kulttuuriaiheisesta televisio-ohjelmasta (olisiko ollut Prisma) tai sitten Tieteen Kuvalehdestä lukeneeni juuri näistä papereiden säilyvyyksistä.
Vanhat paperit (1900-luvun alussa ja sitä ennen tehdyt) säilyvät kuulemma parhaimmillaan satoja vuosia, mutta uudemmat kloorivalkaistut tai muuten kemiallisesti käsitellyt saattavat hajota kokonaan muutamassa vuosikymmenessä.
En tiedä mikä on tilanne nykyisten paperilaatujen suhteen, mutta ainakin tuolloin siunailtiin sitä, että esim. sanomalehdet joilla alkoi olla ikää useampi vuosikymmen, hajosivat käsiin juuri uusien paperinvalmistusmenetelmien vuoksi.
Toivottavasti tilanne ei ole noissa keräilylehdissä vastaava. Ei liene mitenkään hauskaa, jos eräänä päivänä huomaa tuhansien eurojen arvoisen kokoelman hapristuvan osiin :)
Olisiko kellään faktatietoa tähän mutuni tueksi?
-
Tuosta hajusta tuli mieleen, kun taas eilen kävin divarien kätköjä selvittelemässä, että mielenkiintoinen on myös se sormiintarttuva pöly. Sellaista mustaa ja kun on parikin divaria käynyt vähänkin perusteellisemmin läpi, niin kädet on kuin jonkun automekaanikon. Liekö mukana painomustetta vai vain pölyä, mutta ainakin aina tietää käyneensä divarissa, kun on kädet likaiset.
Lehtiäni en kuitenkaan pahemmin suojaa, vaan saavat saman kohtalon kuin kirjatkin: kirjahyllyn. Mun mielestä lehdet (ja kirjat) on lukemista varten ja siksi niiden optimaalisin paikka on juuri kirjahylly, josta ne helposti saa käsiinsä. Ehkä en siis ole pesunkestävä keräilijä.
Mutta hajua en kyllä ole huomannut.
-
Ankkalinnan Pamauksen numerossa 10 oli aiheena keräily ja osaltaan käsiteltiin myös hajoavaa pahanhajuista hapollista paperia. Lainaan jutustani tämän palan:
"Säilytys
Lehtien säilytys on melkoisen hurjaa touhua USA:ssa. Meillä Suomessa vartavasten sarjakuvien säilyttämiseen tehtyjä "Mylareita", erikoismuovista tehtyjä taskuja taitaa saada vain parista sarjakuvakaupasta. Puhumattakaan happovapaasta kartongista tehdyistä koteloista. Etenkin hyvin vanhojen lehtien kohdalla säilytysongelman tekee niiden oma paperi. Lehdet on painettu kovin hapokkaalle paperille ja juuri niiden hapokkuus tuhoaa ajan kuluessa niiden kuidut. Paperi muuttuu ruskeaksi ja haurastuu. Lehti hajoaa itsestään. Hapokas paperi ensin kellastuu ja muuttuu sitten ruskeaksi. Paperilla on myös selkeä tunkkaisen etikkainen tuoksu. Prosessi nopeutuu huonosta säilytyksestä johtuen. Paperin kuituihin sitoutunut happo vapautuu pikkuhiljaa muuttaen paperin ruskeaksi ja lopulta se alkaa murentua. Parhaiten tämä on näkynyt vanhoissa sanomalehdissä joita on säilytetty museoissa. Käytännössä tälle on vaikea kotikonstein tehdä mitään. Oikealla säilytyksellä prosessia voi ainoastaan hidastaa. Kuiva paikka ja viileä lämpötila on suositeltavin. Oikein pidettyinä lehdet säilyvät 70-100 vuoden ajan (kenties ylikin) haurastumatta. USA:ssa, missä keräily on iso bisnes, on olemassa sarjakuvalehtien restaurointipalveluita jotka korjaavat lehtien virheitä. Restaurointiin suhtaudutaan kuitenkin ristiriitaisesti. Pahimmillaan korjailu voi tehdä pikemminkin lisää tuhoa. Omatekoinen "restaurointi" on repeämien teippausta ja liimailua. Valitettavasti teipissä oleva liima tahraa lehden. Lopulta teippi kuivuu ja irtoaa jättäen tumman jäljen.
Ammattimaiset restauroijat tekevät hyvää jälkeä ja mm. kellastumista poistetaan kemiallisin valkaisuin. On myös kemiallisia keinoja, joila paperi muutetaan hapottomaksi. Työ on kuitenkin kallista ja aikaavievää.
Suomessa paperirestaurointia tehdään lähinnä vain museoissa, eikä sarjakuvien museorestaurointi ole kannattavaa, etenkään yksityishenkilöille. Museoiden restaurointikohteet ovat yleensä hyvin vanhoja käsikirjoituksia, karttoja ja nuotteja. Kannattaa myös muistaa että kun Suomessa vanhimmat sarjakuvalehdet ovat 1950-luvulta, Yhdysvalloissa lehtiä on julkaistu jo 1930-luvulta lähtien joten niiden kärsimät vauriot ovat suuremmat. Suomalaisissa lehdissä tuskin on vielä havaittavaa haurastumista.
Kotikonsteilla hapotonta paperia
Amerikkalaisella keräilijällä, Barks-fanilla ja sarjakuvakauppias John Nicholsilla on kuitenkin eräs kotikonsti tehdä paperi hapottomaksi. Hän ei takaa sen täydellisyyttä, mutta lainaan tähän tuon niksin.
Menetelmä on tarkoitettu lehdille, jotka ovat jo hieman alkaneet haurastua. Tarveaineet ovat styroksinen kookas kylmäkotelo, sellainen jossa pidetään eväsjuomat kylminä; kevyt puinen nuija, pieni kestävä muovipussi ja purkillinen ammoniumkloridikiteitä. Ammoniumkloridia pitäisi saada apteekeista ja ne näyttävät pieniltä valkoisilta kiviltä. Apteekkari voi joutua tilaamaan niitä. Tutummalta nimeltään aine on salmiakkia, puhtaassa muodossa. Sitten erittäin tärkeää: prosessi on hyvä tehdä ulkotiloissa. Ammoniumkloridin tuoksu on erittäin voimakasta, eikä sitä pitäisi hengittää. Ensiksi laitetaan vajaa kourallinen kiteitä muovipussiin. Puunuijalla hakataan kiteet karkeaksi jauhoksi, vrovaisesti muuten pussi voi mennä rikki. Jauhe asetetaan styroksiboksin pohjalle, yhteen kulmaan. Laatikon pohjalle asetellaan käsiteltävät lehdet, 1-20 kpl. Kemikaalien ei ole suositeltavaa olla kosketuksissa lehtiin. Laita kansi tiiviisti päälle. Anna olla yhden päivän ajan, jonka jälkeen kannattaa lehtipino kääntää ylösalaisin. Sitten annat lehtien olla vielä yhden päivän ajan tiiviisti suljetun kannen alla. Parin päivän jälkeen lehdet tuntuvat taipuvaisen notkeilta, melkein kuin kosteilta. Niissä on myös hyvin voimakas ammoniakin haju, jonka vuoksi niiden täytyisi olla vielä ulkona päivän pari tuulettumassa. Suomen sateinen kesä voi tosin estää tämän koko prosessin. Kiteistä vapautuva ammoniakki reagoi hapon kanssa neutralisoiden sen. Paperin happamuuden voi testata lakmuspaperiliuskalla. Niitä saa myös apteekista. Jos paperiliuska muuttaa väriään siniseksi, paperi on hapoton.
Tämä konsti vain niille, jotka omaavat vähän isomman nipun haurastumisvaarassa olevia lehtiä. Nichols itse on ollut menetelmään tyytyväinen. Käytettyä ammoniumkloridia ei pidä heittää roskiin tai viemäriin, vaan se tulee käsitellä ongelmajätteenä. Kemikaalin käyttöturvallisuustiedotteen voi saada apteekista, mutta esimerkiksi tämä linkki on hyvä: http://www.isvet.fi/pdf2/MS000038.pdf Vaikka ammoniumkloridi onkin myrkkyä, on sitä salmiakkipastilleissa vain noin 5%, reilusti alle haitallisen määrän."
Lisäksi lehtien säilytyksestä kysyin keräilijänäkin tunnetulta Don Rosalta:
"K: Kuinka säilytät omaa sarjakuvakokoelmaasi? Mikä on ideaalitapa säilyttää sarjakuvalehtiä?
DR: Paras tapa säilyttää sarjakuvia tai aivan mitä tahansa vanhoja lehtiä on pitää niitä arkistolaatuisissa pahvisissa varastointikoteloissa suhteellisen tiiviisti pinottuina pystyasentoon kirjojen tapaan. Arkistolaatuinen tarkoittaa hapotonta pahvia. Säilytyspaikkana paras on viileä, hämärä tila jonka ideaalinen suhteellinen ilmankosteus on 50%. Lehtiä ei tosiaankaan ole tarpeellista, eikä oikeastaan edes pitäisi säilyttää muovisissa "comic bageissa" taustapahveilla tuettuina tai ilman. Aina kun joku kysyy näitä asioita olen innokas vastaamaan tähän kumotakseni moisen hupsun myytin. Nuo muovit ja taustapahvit ovat tarpeellisia silloin kun lehdet ovat esillä kaupassa jossa niitä liikutellaan jatkuvasti. Paitsi että muovitaskuista ei liiemmälti ole apua lehtien säilyttämisessä, ne saattavat jopa vahingoittaa niitä pidemmällä aikavälillä, koska ainakin halvimmissa on haitallisia kemikaaleja. Ei ole lainkaan huono ajatus pitää vanhempia lehtiä Mylar-taskuissa, vaikkakin kaikkein kalleimpien laatujen käyttö on turhaa. Pidän vanhimpia lehdistäni Mylites-pusseissa, jotka ovat Mylaria ohuempaa muovia, vain että niiden käsittely olisi helpompaa. Mutta nekin maksavat yli viisi senttiä kappaleelta, ja jos omistaa ison kokoelman tulee siitä aika pitkä penni siitäkin. Kannattaa muistaa että muovitasku ei säilö lehteä, ainoastaan suojaa sitä käsittelyltä jos se on kovin hauras. Sarjakuvat ainakin Amerikassa on useimmiten painettu halvalle paperille, joka hajoaa itsestään noin sadassa vuodessa vaikka se olisi kuinka hyvin säilötty. Se ei minua haittaa koska teen itsekin samoin aikanaan enkä siten ole enää asiaa murehtimassa. USA:n Kongressin Kirjastossa harvinaisia tai historiallisia teoksia säilötään kemiallisten kylpyjen ja kuivausten avulla, mutta saman tekeminen sarjakuvalehdille muuttaisi niiden alkuperäistä sisäistä kauneutta siinä määrin että samoin tein ne voisi mieluummin kuvata ja säilöä CD-levyille. Alkuperäisten sallittaisiin hajota pölyksi omia aikojaan."
Toivottavasti jaksoitte lukea.
Ja jep. AP 10 on loppuunmyyty. Muuten olisin tyytynyt vain mainostamaan ;-)
Timo
-
Toivottavasti jaksoitte lukea.
Jo vain jaksoi lukea, tämä on varsin valaisevaa. Kiitos myös muille kommetoijille. Saamieni vinkkien perusteella olenkin nähdäkseni onnistunut valitsemaan varsin suotuisat olosuhteet kokoelmalleni. Arvelen, että mainitsemani haju tuntuu voimakkaammalta, koska pidän lehtiä enimmäkseen suljetussa kaapissa, jolloin oven avatessa huoneilman ja kaapin ilman hajuerot korostuvat.
-
Arvelen, että mainitsemani haju tuntuu voimakkaammalta, koska pidän lehtiä enimmäkseen suljetussa kaapissa, jolloin oven avatessa huoneilman ja kaapin ilman hajuerot korostuvat.
Minäkin pidän lehtiä suljetussa kaapissa ja omasta mielestäni sarjakuvista lähtevä haju ei ole mitenkään häiritsevä. Päinvastoin, minä pidän vanhojen sarjakuvien hajusta. ;D
-
Sama täällä. Vanhojen sarjakuvien haju/tuoksu on aika miellyttävä.
-
Saako Timo "mylareita" Turusta?
-
Tuosta hajusta tuli mieleen, kun taas eilen kävin divarien kätköjä selvittelemässä, että mielenkiintoinen on myös se sormiintarttuva pöly. Sellaista mustaa ja kun on parikin divaria käynyt vähänkin perusteellisemmin läpi, niin kädet on kuin jonkun automekaanikon. Liekö mukana painomustetta vai vain pölyä, mutta ainakin aina tietää käyneensä divarissa, kun on kädet likaiset.
Tuo onkin aika paljastava tekijä jos joku ei tykkää sarjakuviin tuhlaamisesta. "Caught you black-handed!"
-
Saako Timo "mylareita" Turusta?
Ymmärtääkseni ei. En ole mistään kysynyt. Eikös täällä Kvaakissa joku kaupannut sarjakuvamuoveja?
Timo
-
Saako Timo "mylareita" Turusta?
Aitoja mylareita ei tietääkseni myydä missään Suomessa. Niitä ei löydy edes Euroopasta järkevään hintaan. Omani olen joutunut tilaamaan Amerikasta asti.
huoh...vielä kun sais jostakin aitoja hapottomia taustapahveja joissa paperimassaan on sekoitettu 3% kalsiumkarbonaattia. Eivät ole edes kovin kalliita mutta postikulut moninkertaistavat hinnan. >:(
-
Paljonko te oikein rämpläätte niitä lehtiä divarissa, että saatte oikein kädet mustiksi? Itse en ole tuossa vielä onnistunut. Ja hajukin on jotenkin outo käsite. Tosin minä poltan tupakkaa, enkä haista yhtään mitään. Enkä oikeastaan käykkään kuin yhdessä divarissa. kirjadivareissa kyllä haisee vanahalle, eli hyvälle. Tarkoittatte ilmeisesti tätä samaista hajua?
-
huoh...vielä kun sais jostakin aitoja hapottomia taustapahveja joissa paperimassaan on sekoitettu 3% kalsiumkarbonaattia.
Oletko käynyt kysymässä taidekehystämöistä, tapanahan on että teoksen taustalle laitetaan happovapaata paperia.
-
Mikäli valittavana on samasta lehdestä/kirjasta varhaisempikin painos niin se tarttuu useimmiten mukaan, vaikka olisi kunnoltaan huonompi. Lukukokemusta osaltaan ruokkii myös tuo vanhan haju. Ei ole ollut tapana suuremmin suojella opuksia saasteilta ja ei taida tulla tarpeeseen tulevaisuudessakaan. Kirjat ja lehdet ovat kaiken kaikkiaan lukemista varten.
-
Paljonko te oikein rämpläätte niitä lehtiä divarissa, että saatte oikein kädet mustiksi?
Ei niitä paljoakaan tarvi rämplätä, että saa kädet likaisiksi. Mutta se riippuu vähän divarista. Joskus löytyy semmonen divari, missä ilmeisesti ei oo jotain pinoo plärätty pitkään aikaan, vaan se on saanut rauhassa kerätä pölyä. Sillä sitä tulee.
-
Joo kyllä jossain Alfassa kun erehtyy koskemaan niihin hyllyjen alla lattialla oleviin korkkarilaatikoihin on kädet likaisina hetkessä. Ja divarien hajukin on tosi juttu; mun mielestäni se vanhojen lehtien tuoksu on aika kotoisa. :)
Aitoja mylareita ei tietääkseni myydä missään Suomessa. Niitä ei löydy edes Euroopasta järkevään hintaan. Omani olen joutunut tilaamaan Amerikasta asti.
No hoh. Tässähän on selvä markkinarako.
-
Ei niitä paljoakaan tarvi rämplätä, että saa kädet likaisiksi. Mutta se riippuu vähän divarista. Joskus löytyy semmonen divari, missä ilmeisesti ei oo jotain pinoo plärätty pitkään aikaan, vaan se on saanut rauhassa kerätä pölyä. Sillä sitä tulee.
Joo... Ehkäpä noita Kulkukatin pojan pinoja plärätään melkoisesti. Niin eivät kerkiä pahemmin pölyttyä. Pitäisi kyllä hieman laajentaa tuota divareissa ravaamista. No, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut, kun löytyy sieltä Kulkukatin pojastakin aina jotakin ostettavaa, vaikka olenkin suht koht nirso, siitä mitä ostan.
-
Paljonko te oikein rämpläätte niitä lehtiä divarissa, että saatte oikein kädet mustiksi? Itse en ole tuossa vielä onnistunut.
Ei siihen tarvita räpläystä, vaan ennenkaikkea Hyvä Divari, kuten lauantaina Turussa Alfa Antikva. Hyvässä divarissa on hyllyllä tavaraa, joka on lojunut siellä vuosikausia odottamassa oikeaa omistajaansa, ja kerännyt sinä aikana pölyn lisäksi kaupungin noen ja lian. Lauantaina Turun Alfa Antikvassa kävin läpi vuosien 1951-1952 Sarjakuvalehtiä pienen nipun, ja tulos oli vääjäämättä kaikkien sormenpäiden mustuminen. Kun sitten kävimme syömään vesapai:n mainostamassa kiinalaisessa, piti jynssätä kätensä saippuan kanssa, mikä on tietysti muutenkin asiallista ennen ruokailua, mutta tässä tapauksessa täysin välttämätöntä.
Steriilissä nykydivarissa, jossa ei ole kaupan yhtäkään ennen Toista Maailmansotaa painettua julkaisua, tällaista ei tietenkään tapahdu.
-
Voisiko ympäristön hiukkaspäästöjen lisäksi kyse olla siitä että vanhempien kirjojen hapollinen paperimateriaali hajoaa (palaa?) hiljalleen ja leviää siitä sitten ympäriinsä. Sitten on vielä kaikenlaisia vanhoissa kirjoissa eläviä pikku ötököitä jotka vuosien mittaan varmaan aiheuttavat osansa tomusta. Toisaalta vanhemmalla painotekniikalla tulee sormenpäät mustaksi jo ihan painojäljestäkin, nykyään ei meinaa saada sormia mustaksi edes sanomalehden lukemisella.
-
hapollinen paperimateriaali hajoaa (palaa?) hiljalleen ja leviää siitä sitten ympäriinsä.
Toi on yksi. Ei se nyt sentään "pala". Paperin omat kemikaalit hapettaa, murentaa ja muuttaa sen ruskeaksi. Tämä vaiva on oikeastaan vain "uudemmissa" lehdissä, eli jotain 1800-luvun puolivälistä alkaen kun puuhiokemateriaali-systeemit tulivat kemikaaleineen yleisemmin papereihin. Kunnon lumppupaperi ei hajoa niinkään helposti, tai hapetu.
Sitten on vielä kaikenlaisia vanhoissa kirjoissa eläviä pikku ötököitä jotka vuosien mittaan varmaan aiheuttavat osansa tomusta.
Ne kakkii sinne... ja kuolee. Siellä on pirusti ruumiita.
Toisaalta vanhemmalla painotekniikalla tulee sormenpäät mustaksi jo ihan painojäljestäkin, nykyään ei meinaa saada sormia mustaksi edes sanomalehden lukemisella.
Kyllä aamutuore sanomalehti suttaa.
Timo
-
Toi on yksi. Ei se nyt sentään "pala". Paperin omat kemikaalit hapettaa, murentaa ja muuttaa sen ruskeaksi.
No höh. Hapettua=palaa. Palaminen on aineen yhtymistä happeen.
Wikipediakin on samaa mieltä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Palaminen)
"Palaminen voi tapahtua myös liekittä. Esimerkiksi soluhengitys on liekitöntä palamista, jossa glukoosi hajotetaan entsyymien avulla vedeksi ja hiilidioksidiksi."
T: Fysiikan opiskelija ;)
-
Timolle iso kiitos suuresta säilömistietomäärästä! Itselläni kaikki Ankat ovat normaaleissa punaisissa kansioissa. Voi lukea aina kun huvittaa ja lesottaa vieraille ;). Varmaankin ainoat huonot puolet ovat kansioiden korkeat hinnat. Vasta äskettäin tilasin taas kansioita,( tällä kertaa 13 kpl :o) ja hintaa tuli yli 85 euroa! Ja toiseksi lehdet ovat vinossa ja alaosat vääntyvät takaa.
-
Ranskan sarjakuvakeskus CNBDI Angoulémessa on näemmä järjesänyt jonkun näyttelyohjelman sarjakuvien ja paperin konservoinnista yleensä:
Paper is a very sensitive material which, badly preserved, worsens quickly. The collections of graphic art, and especially the collections of original boards of comic strip require much care on behalf of the authors, the collectors and the professionals of the museums or the libraries. During these two days, the public will be initiated with the fundamental principles of conservation and restoration in force in the museums and will be informed on the principal causes of deterioration of the inheritance. The matter will be illustrated for concrete examples showing the most current damage and the methods of restoration of the original boards. Councils simple to apply will be lavished. A summary booklet will be given to all the visitors. A complete scientific file on the conservation will be consultable on the site www.cnbdi.fr to leave du16 September. These lecture visits are intended for general public, with the authors, amateurs and professionals of the comic strip. They will be animated by Marie-Claire Brun, assistant qualified of conservation of the inheritance to the Museum of the comic strip of the CNBDI.
http://www.cnbdi.fr/index.php?option=com_content&task=view&id=573&Itemid=52
Käännöskoneen tuottama original board on siis sarjakuvan originaalisivu.
Itse sarjakuvalehtien ja -albumien konservoinnista ei taida kuitenkaan olla asiaa.
Timo
-
Haisulikirjoista: Itse ostin divarista 2 vuotta sitten kasan kirjoja jotka haisevat edelleen niin, ettei niitä voi huoneessa pitää (vaan kellarissa häpeämässä). Siis homeelle.
Jos kirjoja/sarjakuvia on pidetty joskus väliaikaisvarastossa kellarissa/vintillä/mökillä ja ne ovat joutuneet kostealle alttiiksi, ne ovat todennäköisesti jossain määrin homehtuneet. Silloin niitä ei kannata enää pitää kotona levittämässä itiöitä. Muovipussittaminen vain pahentaa tilannetta. Vaihtoehtoina ovat roskis tai kellari.
Kotioloissa suurin mörkö kaikille paperituotteille ovat tosiaan valo, kosteus ja liiallinen räplääminen. Halvat teippi- ja liimakorjailut ovat big no-no. Niin ja rasvaiset sormet!
Ehkä pitää vaan tottua siihen ajatukseen, että kun on itse eläkkeellä, kaikki vanhat sarjakuvat ovat jo itsetuhoutuneet...
-
Ehkä pitää vaan tottua siihen ajatukseen, että kun on itse eläkkeellä, kaikki vanhat sarjakuvat ovat jo itsetuhoutuneet...
Ja mä kun ajattelin silloin vasta oikein ruveta lukemaan!!
Tosin mun eläkeikään ei ole enää niin kovin kauan aikaa. :D
-
Itse paperin hajoamisen kemiallisen hajun lisäksi tuoksua aiheuttaa myös, jos lehtiä on joskus kohdeltu niin huonosti, että ne ovat päässeet homehtumaan. Jos paperi pääsee kostumaan, niin tapahtuu ilmeisesti aika helposti. Sen tunkkaisen hajun kyllä tunnistaa: home mikä home.
Home aiheuttaa paperissa vaurioita (tummia läikkiä), mutta ilmeisesti kun home kuolee, niin niiden ei ainakaan pitäisi enää sen jälkeen levitä. Läikät kyllä jäävät.
Minulle on neuvottu muutama kotikonsti homeen hajun poistoon kirjoista:
1) Kirjan kevyt käyttö mikrouunissa.
2) Kirjan makuutus auringonpaisteessa (=luonnollinen versio uunista).
3) Kissanhiekka. Kirja peitetään (mieluusti käyttämättömään) kissanhiekkaan ja sen hajuja imevät kemikaalit poistavat homeen tuoksun.
Aika rajuilta kuulostavat keinot, joten minä en ole mitään noista hennonnut toistaiseksi itse kokeilla. Kissanhiekkaa kokeilleet vannovat sen toimivan hyvin.
Aurinko tietysti haalistaa painovärit helposti ja uuni nyt väärin käytettynä tuhoaa koko opuksen, joten pitäisi ensin tietysti kokeilla hoidon näppituntuma kohdilleen ennen kuin rupeaa arvotavaraa lappamaan pesään...
Minulla on parin sadan euron arvoinen homeen hajuinen albumi, jossa on Goscinnyn omistuskirjoitus. Noinkohan sitä pitäisi ruveta kissanhiekkaan kaivamaan... Kyllä vähän vistottaa moinen ajatus.
-
Minulle on neuvottu muutama kotikonsti homeen hajun poistoon kirjoista:
Mahtavia neuvoja. :) Mä melkein voisin testata näitä kotikotona aitassa lojuviin vanhoihin lastensarjiksiin, koska kyllä ne jollekin kelpaisivat vaikka Huutonetin kautta. Siellä on taotaota sun muuta isoja pinoja.
-
Tunkkaisten kirjojen ja lehtien imppailu on kivaa. Tule jotenkin nostalginen olo. Myös uutta painomustetta ja paperia on kiva nuuhkia. Teen aina niin saadessani uuden sarjakuvan, että plärään sitä ja haistelen sen läpi. Keräilylehtien haju ei siis minusta ole vähääkään huolestuttavaa. Eniten ahdistaa sivujen taittuminen/rypistyminen/tahriintuminen/haurastuminen. Ja sidonnan heikentyminen.
-
tuore painomuste on aikas kova juttu. Jos matskua on reilusti ja ne on todellakin juuri noudettu, ettei ole vielä edes kuivunut yön yli, se aromi joka leviää isompaankin kämppään on aika raju.
-
Minulle on neuvottu muutama kotikonsti homeen hajun poistoon kirjoista:
1) Kirjan kevyt käyttö mikrouunissa.
2) Kirjan makuutus auringonpaisteessa (=luonnollinen versio uunista).
3) Kissanhiekka.
Loistavia vinkkejä, kiitos :D
Näitä pitänee kesällä kokeilla vanhempien autotallissa majailleisiin lastenkirjoihin, jotka ovat pahasti homeessa mutta joita ei tietenkään voi missään nimessä heittää roskiin!
Edit. korjasin lainauksen
-
Oletteko kuulleet tälläisesta kuin "Microchamber Archival Paper" eli vapaasti suomennettuna "Mikrokenno arkistointi paperi". Itse kutsun sitä "Taikapaperiksi", koska se mitä siitä luvataan kuulostaa liian ihmeeliseltä ollakseen totta. Valmistajan mukaan tämä paperi suojaa mm. valokuvia, lehtiä/sarjakuvia(paperia) ja tauluja vanhenemiselta. Se suojaa erittäin hyvin ilman saasteilta ja poistaa paperin happamuuden monta kertaa paremmin kuin muut arkistointi materiaalit.
Jos osaat englantia tässä on pdf esittely paperista kuvien kera:
http://conservationresources.com/files/MicroChamber%20Tech%20Info.pdf
Tätä paperia ei myydä missään muualla kuin USA:ssa(ehkä myös Englannissa), ja nekin pieninä ja ohuina arkkeina.
Itse olen ostanut tätä paperia täältä: www.ComicSupply.com
-
Kyllähän tuosta kuultu on. CGC- joka siis on yritys joka kuntoluokittaa ja kapseloi sarjakuvia muovipakkaukseen, laittaa kaksi palaa tuota kansien ja ensimmäisen sivun väliin.
Pari tyyppiä jenkkifoorumilla on sanonut tuon poistavan noita hajuja aika tehokkaasti. Näyttävät sitä muutkin suosittelevan:
How can I remove the musty smell from old books?
There is no guaranteed way to remove the musty smell from old books, but there are several strategies that may be successful. A musty smell is most often noted in books that have been exposed to high relative humidity and may have been moldy or mildewed in the past.
One strategy involves creating an enclosed chamber. This is most easily done by using two plastic garbage cans, one large (with a lid) and one small. An odor-absorbing material should be placed in the bottom of the larger can. Materials that absorb odors include baking soda, charcoal briquettes (without lighter fluid), kitty litter, and Zeolites. The object to be "deodorized" should be placed in the smaller can, which is then placed inside the larger can. The lid should then be placed on the larger can, and the chamber should be left for some time. You will need to monitor the material periodically since the time required to reduce the odors will vary from object to object.
A second option is the use of paper containing Zeolite molecular traps. Known as MicroChamber® products, these papers have proven very effective in removing odors. We suggest placing a sheet of the lightweight, 100% cotton interleaving tissue between the front board and the endpaper, every 100 pages throughout the volume, and again between the back board and endpaper. Close the book and set it aside until the odor is reduced. You may need to replace interleaving several times, putting new sheets at different locations in the book. For product information and supplies contact Conservation Resources at 1-800-634-6932.
Lähde: http://www.nedcc.org/oldnedccsite/welcome/faq.htm#odor
-
Tein pienimuotoisen kokeen Mylar pussilla. E.Gerberin valmistamat Mylites pussien pitäisi suojata "Ultra-Violet Fading" eli ultravioletti haalistumalta. Teippasin kaksi suikaletta sanomalehdestä ikkunaani, vain toinen niistä oli mylar pussin sisällä. Vertailun vuoksi otin myös kolmannen suikaleen samasta sanomalehdestä ja säilytin sitä pimeässä valolta suojassa. Käytin sanomalehti paperia koska sen pitäisi reagoida herkemmin valoon. Odotin n. kuukauden, että aurinko ehtisi paistaa paperi paloihin riittävästi.
Kummatkin palat ikkunassa haalistuivat. Mylar pussissa oleva suikale haalistui ehkä yhden asteen vähemmän, kuin toinen suikale ilman mylaria. Mylar ei varmaankaan ihan 100 prosenttisesti suojaa ultravioletti valolta tai sitten auringon muut "säteilyt" aiheuttivat tummumisen. Elikkä pimeä on aina paras (ja ainoa) tapa estää lehtien haalistumisen valolta. Noh, tämänhän me jo tiesimmekin.
Kokeilin samaa koetta myös tavallisilla A4-kopionti papereilla, mutta papereihin ei tullut minkäänlaisia eroja.
Liittenä on kuva koe papereista:
Vasen suikale: pimeässä pidetty paperi
Keskimmäinen suikale: ikkunassa pidetty ilman mylar pussia
Oikea suikale: ikkunassa pidetty mylar pussin sisällä
-
Kerrassaan mahtavaa empiiristä testaamista.
Siis oikeasti.
-
Vaikka en itse ole edes kuullut mistään Mylarista ennen, niin pitää kiittää Jediä upeasti suoritetusta ja raportoidusta käytännön kokeesta. Lukisin näitä mielelläni lisääkin. :)
-
Kiitos! Tiesin, että edes joitakin kiinnostaa. "Haalistuminen" ei olekkaan oikea sana kuvaamaan lehtiä. Nehän oikeastaan kellastuivat/tummentuivat auringosta. Pitäisi testata vielä tummentuuko lehdet tavallisesta loisteputkivalosta, niistähän lähtee myös jonkin verran ultravioletti valoa. Hehkulampuista ei pitäisi lähteä.
-
Onko kenelläkään kokemuksia tuosta Microchamber Archival Paperista. Muuttaako se kellastuneen lehden takaisin valkoiseksi? (ei kai sentään). Entä onko tarkoitus jättää paperit pysyvästi lehden väliin? Kuinka nopeasti haju katoaa lehdistä? Voiko samaa paperiarkkia käyttää useamman lehden "puhdistamiseen"?
-
Onko kenelläkään kokemuksia tuosta Microchamber Archival Paperista. Muuttaako se kellastuneen lehden takaisin valkoiseksi? (ei kai sentään).
Ei
Entä onko tarkoitus jättää paperit pysyvästi lehden väliin?
kyllä
Kuinka nopeasti haju katoaa lehdistä?
Ei omia kokemuksia. Muilta kuultua:
I've done it using baking soda in a sealed tupperware container. Place the book in a container with a box of baking soda and seal it up for a few weeks. This will remove 80% of the odor.
Next, get 3 sheets of microchamber paper and place one sheet between the front and back cover and the centerfold. Seal in a mylar for a month or so.
Odor gone.
ja
I have noticed that Microchamber paper can help alleviate mustiness and acidic odors after a couple of months.
Voiko samaa paperiarkkia käyttää useamman lehden "puhdistamiseen"?
Todennäköisesti kyllä. Valmistajan mukaan paperi pysyy aktiivisena vuosikaupalla
-
Kiteistä vapautuva ammoniakki reagoi hapon kanssa neutralisoiden sen. Paperin happamuuden voi testata lakmuspaperiliuskalla. Niitä saa myös apteekista. Jos paperiliuska muuttaa väriään siniseksi, paperi on hapoton.
Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla? Jos paperin kastaa nesteeseen, se muuttaa väriään, jos neste on happopitoista tai emäksistä.
Apteekissa oli kahdenlaista lakmuspaperia, sinistä ja punaista. Myivät minulle ensin vahingossa punaista, jolla mitataan emäksisyyttä. Pääsin siis kokeilemaan sitäkin: pyykinpesuaineeseen kastettuna se muuttui siniseksi, koska pesuaine on emäksistä.
Sitten kävin hakemassa oikeanlaista lakmuspaperia tilalle. Sekin toimii kuten pitää: kahviin kastettuna sinertävä paperi muuttui punertavaksi (kahvi on hapan aine), veteen kastettuna väri ei muuttunut. Ja reaktiot tapahtuivat heti.
Mutta 40 vuotta vanhan kellastuneen, huonokuntoisen ja mitä ilmeisimmin joskus kastuneen Uncle Scrooge -lehden välissä sininen lakmuspaperi pysyi sinisenä useamman tunnin.
Sitten kastoin lakmuspaperin veteen ja laitoin kostean paperiliuskan lehden väliin. Lakmuspaperiin tuli muutamassa minuutissa punertavia läikkiä. Mutta en aio kokeilla samaa mihinkään vähänkään arvokkaampaan lehteen, sillä myös lehteen jäi pieni jälki lakmuspaperista.
Vai pitäisikö vain nopeasti hipaista jotain lehden sivua vedessä kostutetulla lakmuspaperilla? Sekään ei tunnu mukavalta ajatukselta.
Onko kemistejä paikalla?
-
Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla?
En tiedä. Sitä pitää kysyä John Nicholsilta, jolta tekstiä lainasin.
Timo
-
Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla?
Onko kemistejä paikalla?
Tämä kemisti tekisi sen niin, että pistäisi neutraaliin (ionivaihdettuun tai tislattuun veteen) palan paperia ja antaisi liuota siellä ja sen jälkeen mittaisi pH:n. Mutta eihän sitä keräilylehdillä voi tuollaista väkivaltaa harrastaa. Ongelmana tuossa tosiaan on se, että happamuus ja emäksisyys ovat vesiliuoksen ominaisuuksia eivätkä sinällään mitattavissa kiinteistä aineista...
-
1) Kirjan kevyt käyttö mikrouunissa.
2) Kirjan makuutus auringonpaisteessa (=luonnollinen versio uunista).
3) Kissanhiekka. Kirja peitetään (mieluusti käyttämättömään) kissanhiekkaan ja sen hajuja imevät kemikaalit poistavat homeen tuoksun.
Kokeilin juuri vinkkiä numero yksi homeelta haisevaan korkkariin. Lehti kuumeni, mutta haju ei hävinnyt, mietoni kuitenkin. Itse olen huomannut, että muutaman päivän tuuletus ulkona kuivissa olosuhteissa auttaa, ja sinne aion viedä tämänkin korkkarin, jos vaikka tulos täydentyisi.
Ei ole kissaa, joten ei myöskään kissanhiekkaa. Ehkä hommaan kissan tykötarpeineen jonakin päivänä...
-
Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla? Jos paperin kastaa nesteeseen, se muuttaa väriään, jos neste on happopitoista tai emäksistä.
...pitäisikö vain nopeasti hipaista jotain lehden sivua vedessä kostutetulla lakmuspaperilla? Sekään ei tunnu mukavalta ajatukselta.
Onko kemistejä paikalla?
Valmista itse indikaattorineste punakaalista (!):
http://www.helsinki.fi/luma/ksenonit/tutki/marras03.shtml
Keskiaukeaman niittireiän vierestä voinet irrottaa hyvin hyvin pienen paperinpalan, jonka niitti on joskus jo valmiiksi työntänyt paperista irti ja mitata tämän happamuuden käyttäen tarkastelussa hyväksi suurennuslasia/mikroskooppia.
-
Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla?
Vastataanpa tähän vanhaan aiheeseen, nyt kun tulin sitä kysyneeksi Ammattilaiselta. Itse olen vasta Tulevaisuuden Ammattilainen.
Aivan luotettavasti kiinteästä paperista pH:ta ei voi mitata. Ainoa keino olisi kuulemma repäistä lehdestä mahdollisimman suuri pala (Aargh!), jossa ei olisi painomustetta tai muuta paperiin vaikuttanutta esim. niitit. Palasta tehtäisiin neutraalissa(!) vedessä mössöä, liian "laimea" liuos/mössö vaikuttaa pH:hon. Tästä liuoksesta mitataan paperin pH, eli happamuus/emäksisyys.
Kaikista luotettavimpaan pH mittaukseen täytyisi käyttää pH-mittaria, mutta kotikonsteista lakmuspaperi (tai jokin muu pH-paperi) on tarkin. Itsetehtyä indikaattoria en voi suositella kuin suuntaa antavaksi. Lisäksi sekä pH-paperi, että itsetehdyt indikaattorit värjäävät jos niillä yrittää käyttää paperiin. Eli ne pätevät vain nesteisiin/kostutettuina kaasuihin.
Alkuperäiseen aiheeseen; Vanhalta haisevat kirja ja lehdet ovat ihania. Parhaat lapsuusmuistotkin liittyvät mummolan vanhojen kirjakaappien penkomiseen. Ja nykyään samaa nostalgiapaukkua saa onneksi divareista.
-
Jos laittaisi lehdet vaikkapa styroksilaatikkoon ja sinne avattu piiputupakkapussi tai muutama havannalainen.
-
Lisäksi lehtien säilytyksestä kysyin keräilijänäkin tunnetulta Don Rosalta:
"K: Kuinka säilytät omaa sarjakuvakokoelmaasi? Mikä on ideaalitapa säilyttää sarjakuvalehtiä?
DR: Paras tapa säilyttää sarjakuvia tai aivan mitä tahansa vanhoja lehtiä on pitää niitä arkistolaatuisissa pahvisissa varastointikoteloissa suhteellisen tiiviisti pinottuina pystyasentoon kirjojen tapaan. Arkistolaatuinen tarkoittaa hapotonta pahvia.
Mistä tuollaisia pahveja löytää? Ja paljonko on hintaa?
-
Oletteko kuulleet tälläisesta kuin "Microchamber Archival Paper" eli vapaasti suomennettuna "Mikrokenno arkistointi paperi". Itse kutsun sitä "Taikapaperiksi", koska se mitä siitä luvataan kuulostaa liian ihmeeliseltä ollakseen totta. Valmistajan mukaan tämä paperi suojaa mm. valokuvia, lehtiä/sarjakuvia(paperia) ja tauluja vanhenemiselta. Se suojaa erittäin hyvin ilman saasteilta ja poistaa paperin happamuuden monta kertaa paremmin kuin muut arkistointi materiaalit.
Jos osaat englantia tässä on pdf esittely paperista kuvien kera:
http://conservationresources.com/files/MicroChamber%20Tech%20Info.pdf
Tätä paperia ei myydä missään muualla kuin USA:ssa(ehkä myös Englannissa), ja nekin pieninä ja ohuina arkkeina.
Itse olen ostanut tätä paperia täältä: www.ComicSupply.com
Comic Supplyn myymissä arkistointipapereissa on yksi ongelma: paperiarkki on pienempi kuin sarjakuvalehden sivu. Lehden sivu on noin 0,5-1 cm leveämpi kuin paperi. Eikö tästä seuraa, että, jos laittaa arkkeja ei-vielä-kellastuneen lehden väliin lehden sivut kellastuvat kuitenkin reunoilta?
Conservation Resources myy isompikokoisia arkkeja, jotka mahtuvat vaikka sarjakuva-albumin väliin. Niistä voi leikellä juuri sopivan kokoisia.
Tosin tämä on niin kallista ja työlästä touhua, että lieneekö siinä ylipäätään paljoakaan järkeä.
(kirjoitusvirheitä korjattu)
-
Tämä ei nyt ihan täysin liity ketjun aiheeseen, mutta ei tälle varmaan parempaakaan paikkaa ole. Eli onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota uusien lehtien pahaan hajuun? Esimerkiksi viimeisin X-men -lehti haisi sen verran pistävästi ettei sitä tehnyt edes mieli ostaa. Myös amerikkalaiset albumit omaavat toisinaan hyvin selkeän aromin. Osaakos joku sanoa mistä nuo hajut on peräisin? Onko syypäänä paperilaatu vai musteet? Ei minusta 1900-luvun sarjakuvat haise samalla tavalla, eikä minua vaivaa tuo "divari" tuoksukaan.
-
Tämä ei nyt ihan täysin liity ketjun aiheeseen, mutta ei tälle varmaan parempaakaan paikkaa ole. Eli onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota uusien lehtien pahaan hajuun? Esimerkiksi viimeisin X-men -lehti haisi sen verran pistävästi ettei sitä tehnyt edes mieli ostaa. Myös amerikkalaiset albumit omaavat toisinaan hyvin selkeän aromin. Osaakos joku sanoa mistä nuo hajut on peräisin? Onko syypäänä paperilaatu vai musteet? Ei minusta 1900-luvun sarjakuvat haise samalla tavalla, eikä minua vaivaa tuo "divari" tuoksukaan.
Paperilaadun ja painomusteen kombosta tuon tuoksun (ei siis hajun) luulisi johtuvan. Uudet X-Menit, Spider-Manit yms. kieltämättä tuoksahtavat aika voimakkaille, mutta minua tuo ei kuitenkaan ole haitannut. Minusta ne vain tuoksuvat miellyttävästi "uudelle". Ennemmin nuita silti "nuuskii", kuin joitakin kirjaston ankarasti röökiltä löyhkääviä kirjoja.
-
Menemättä sen syvemmälle hajujen ja tuoksujen arvottamiseen, niin itse kyllä pidän joidenkin julkaisujen ominaistuoksuja/hajuja turhan voimakkaina.
Mutta mitä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun en muista aiemmin kiinnittäneeni huomiota sarjakuvien tuoksuun? Onko musteissa ja/tai papereissa tapahtunut "kehitystä" vai olenko vain iän karttuessa tullut herkkänenäisemmäksi? Karkeasti arvioiden uskoisin kiiltäväpaperisten julkaisujen määrän kasvaneen viime vuosina, joten ehkä paperilaadulla on osuutta asiaan.
-
Erilaiset lakat (lähinnä kansissa) ja muste taitavat olla suurimmat hajun aiheuttajat. Lisäksi itse painokoneesta saattaa paperiin imeytyä hajua (öljyt yms.) ja miksei kuljetuksessakin. Tietenkin paperikin saattaa haista etenkin yhdessä musteen kanssa.
Vuosien varrellahan musteet ovat muuttuneet paljonkin. Ennen ne olivat aika myrkkyä, mutta eivät välttämättä enää niin paljoa. Niin ja liimaselkäisissä haisee tietenkin myös liima.
-
Mutta mitä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun en muista aiemmin kiinnittäneeni huomiota sarjakuvien tuoksuun?
Aku Ankka on tuoksunut uutena ja tuoreena aina hyvälle. Vähän kuin leipä.
-
Aku Ankka on tuoksunut uutena ja tuoreena aina hyvälle. Vähän kuin leipä.
Aku Ankan tuoksussa ei ole kyllä valittamista. Leivästä tuli mieleen erään luennoitsijan kertomus tuoksuihin liittyvien mielikuvien vaikutuksesta tuoksun kokemiseen. Hän oli lapsena kulkenut bussilla kouluun ja samalla bussilla vietiin tuoretta leipää kauppoihin. Bussissa tuoksui siis monena aamuna uunituore ruisleipä. Tämä luennoitsija ei kuitenkaan kauheasti nauttinut koulusta eikä kouluun menosta, joten tuoreen leivän tuoksu yhdistyy hänen mielessään aina ikäviin koulumuistoihin, jonka vuoksi hän ei pidä vastapaistetun ruisleivän tuoksusta. Aika uskomatonta.
Niin ja liimaselkäisissä haisee tietenkin myös liima.
Voisikohan se sitten olla nuo liimat. Yhdistän nuo "hajuongelmat" juuri liimaselkäisiin sarjakuviin. Tai sitten se vain on yhdistelmä noista kaikista.
Selvästikään tähän ei ole kovin moni kiinnittänyt huomiota. En olisi kyllä itsekään, ellei minulle olisi tästä erikseen mainittu.
-
Bussissa tuoksui siis monena aamuna uunituore ruisleipä. Tämä luennoitsija ei kuitenkaan kauheasti nauttinut koulusta eikä kouluun menosta, joten tuoreen leivän tuoksu yhdistyy hänen mielessään aina ikäviin koulumuistoihin, jonka vuoksi hän ei pidä vastapaistetun ruisleivän tuoksusta. Aika uskomatonta.
offtopic: Itselläni on matkalla kaupunkiin (sekä työhön, että huviin), mielenkiintoinen kombo: Kalevankankaan hautausmaan kohdalla ilmassa leijuu usein herkullinen vastapaistettujen leipien, pullien tai vastaavan tuoksu. Joskus seassa oli grillinestettäkin. Sweeney Todd, anyone?
-
Mikä on optimaalisin huoneen lämpötila missä sarjakuvia kannattaa säilyttää? Kaikki lehdet eivät sovi kirjahyllyyn, joten osaa joudun pitämään varastossa. Kuinka paljon lämpötilan pitäisi vähintään olla?
-
Mikä on optimaalisin huoneen lämpötila missä sarjakuvia kannattaa säilyttää? Kaikki lehdet eivät sovi kirjahyllyyn, joten osaa joudun pitämään varastossa. Kuinka paljon lämpötilan pitäisi vähintään olla?
Mulla on ollu litot kehyksinee ja sarjista mm:kootut tasasessa 17 astee lämmös ja ei ole menny mikskää tietty tulee tunkkane haju mut laitoin litot takas seinälle hävis muutamaa päivään.
Q=<>
-
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on lehtiensä kuntoisuudesta ja säilymisestä?
Hmm..Toin vihdoin ja viimein isä-vainaan lehdet pois mökiltämme erittäin huterasta aitasta, missä ilma kiertaa käytännössä miltei esteettä ja mitään lämpötilaeroa ulkotilaan, kosteukista yms, puhumattakaan ei ole ja siellä oli lehtiä 1900-luvun alusta aina 50-luvulle asti ja 97% niistä lehdistä oli hyvässä kunnossa. lehdet olivat säilötty vähän miten sattuu, mutta suoraa kosteutta/sadetta ei nyt sentään lehtien päälle ollut satanut. Joistakin lehdistä oli "nakerrettu" hienot siivut pois (rotat) i guess? Harmittaa kun Uuden suomen numero 40-luvulta Hitleristä, etusivun juttu oli haurastunut aika pahasti, mutta lehdet olivat säilyneet kumminkin hämmästyttävän hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon, että lehdet olivat käytännössä ulkotiloissa ainakin 30-vuotta. Todennäköisesti kauemminkin ? Toin lehdet kotiin ja töytäsin ne partzille ja siellä saavat olla säilytyksessä tästäkin eteenpäin, koska homma toimii :-\ vaikka järki sanoisi, että eihän ne nyt millään kestä -30 ja sitten +35 asteen välistä rallia vuodesta toiseen, mutta niin vaan toimii :laugh: Lehdet ovat tälläkin hetkellä vähän kosteita kun plärään niitä harva se päivä, kun on niin mielenkiintoisia juttuja mm, sota-ajoilta, mutta piti ihan asiakseen kertoa elävästä elämästä, miten lehdet ovat kestäneet aikaa, etten sanoin extreme olosuhteissa.
-
En säilyttäisi ulkorakennuksessa / kylmällä mökillä / partsilla talven yli liimaselkäisiä. En tiedä kuinka kova pakkanen pitää olla että liima jäätyy, mutta jäätyy se jossakin vaihessa, Silloin kirja on irtolehtipainos.
Kirjoista en tiedä, mutta nämä n.200 kpl ovat kaikki pelkkiä lehtiä. Aikakausi& sanomalehtiä. 1900-luvua alusta 50-luvulle asti. Onhan se aivan uskomatonta, millaisessa "prässissä" lehdet ovat olleet ainakin 30-vuotta ja kunto on lehdillä edelleen mainio, mitä nyt vähän tuoksahtavat, mutta taitaa olla kaikkien vanhojen lehtien "tyyppivika" jokatapauksessa. Otan riskin ja jatkan säilömistä raakassa ulkoilmassa lasitetulla partsilla. Pääasia, että eivät ole suorassa kosketuksessa lumen,sateen kanssa. Muuta ilmaston vaihteluahan nuo lehdet näyttää kestävän loistavasti....tähän asti ainakin. 30-vuotta ja olisi varmaan damagea pitänyt tapahtua, mutta kun ei nyt hirveästi ole näin päässyt tapahtumaan, niin jatketaa samaan malliin säilytystä. Otin kokeeksi muutaman lehden sisälle säilytykseen, niin voin sitten 20 vuoden päästä tehdä lisää vertailua, kumpi tapa säilöä on parempi ::)
-
En ottaisi tunkkaisia ja haiskahtavia kirjoja huoneeseeni,täälläpäin Itä-Suomea kuljeskelee yksi kirjakauppias toreilla ja turuilla, ja hänen kirjansa haisevat kaikki tyynni vahvasti homeelle.Siihen tyssää ainakin minun ostohaluni.
Miten olisi jos tuulettaisi haisevia kirjoja-lehtiä pakkasessa, pakasteessa...
Joskus olen heittänyt joitakin haisuleita auton takakonttiin häpeämään, hyvin ovat tuulettuneet raikkaiksi parissa kuukaudessa.
-
Auton takakontti ei vaikuta raikkaalta paikalta.
Tämmöinen konsti on (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,60.msg441.html#msg441) (omalla vastuulla).
Timo
-
Kiitos timo, olet ihan oikeassa.Luulen että tämä kauppias säilyttää kirjojaan talvikauden kylmässä varastossa, siitä se tuoksahdus varmaan johtuu.Nämä takaboksihaisulit ovat olleet muutenkin roskiin meneviä tapauksia, hyviä kirjojani en kohtele noin julmasti.
Etenkin kirjat ja lehdet jotka kulkeutuvat asiakaspuolelle, on hyvä nuuskutella erityisen tarkkaan, muutenhan voisi lukijalle syntyä harhakuvia talon rakenteellisesta laadusta..
En muutenkaan omista keräilykappaleita enkä arvokkaita opuksia, kirjani ovat lukemista varten hankittuja.
Mutta miten myyjä voi olla niin tietämätön kirjojensa hajuista, vai eikö hän välitä, asiakkaan aliarvioimistako kenties...mielelläni ostaisin, mutta kun ei, niin ei.
-
Jos ihan vaan hajusta on kyse (eikä halua kamppailla paperin happamuutta vastaan, tai elävää homesientä), niin ammattimaisempien zeoliittiien ja aktiivihiilifiltterien ohella kotikonsteiksi on vinkattu täälläkin mainittu kissanhiekka, tai sitten ruokasooda. Hiekkaa tai soodaa jonkin verran sivujen väliin, lehti tai kirja muovipussiin ja lisää hiekkaa ja soodaan sisään, suljetaan päiväksi. Kuulemma pitäisi auttaa, itse en ole kokeillut.
Huonekalujen ja muiden kanssa on sitten vinkattu jotain korvaavia hajusteita, esimes etikkaa tai santelipuuta, mutta en välttämättä haluaisi kokeilla lehtiin moisia...
-
Olisin saamassa serkkupojalta ison kasan 70-80-luvun sarjakuvia, mutta koska herra asui meidän mummolassa vaarin kuolemaan saakka ja vainaa veti tupakkaa noin kolme askia päivässä, niin mulla olisi kädessä aikamoisesti dunkkaava kasa lehtiä... eli jätänkö suosiolla vastaanottamatta vai millä keinoin tupakanhajun saisi lehdistä pois hermojaan menettämättä? ^-^
-
Sanokaas millaisiin laatikoihin ja millaisin tykötarpein kannattaisi sarjakuvat pakata, jos on pakotettu varastoimaan niitä ulkovarastossa?
-
Minä en henkilökohtaisesti laittaisi mistään hinnasta sarjakuviani säilytykseen ulkovarastoihin ihan yksinkertaisesti siksi, että ilman vaihtelut eivät tee niille todellakaan hyvää. Ilmassa on aina sen verran kosteutta, että se saattaa päästä laatikoiden sisään ja homehduttaa paperin. Varsinkin kylmempinä vuodenaikoina kosteus saattaa heitellä päivittäin ja altistaa kalleutesi homehtumiselle. Näitä tälläisiä tapauksia olen ikävä kyllä joutunut kohtaamaan toisinaan vuosien aikana.
-
Jos joku on ostellut vanhoja sarjiksia (tai oikeastaan mitään muutakaan huokoista materiaalia) Brittilästä niin varmaankin on tuttu se kostean ummehtunut haju tupakalla yms sävytettynä.. millä tästä pääsee kätevästi eroon?
-
Jos joku on ostellut vanhoja sarjiksia (tai oikeastaan mitään muutakaan huokoista materiaalia) Brittilästä niin varmaankin on tuttu se kostean ummehtunut haju tupakalla yms sävytettynä.. millä tästä pääsee kätevästi eroon?
Ihan tuuletus ulkona saattaa auttaa paljonkin. Mutta muista katsella taivaalle ettei sadepilviä ole lähistöllä kun niitä akujasi pyykkinarulle ripustat ;)
-
Ihan tuletus ulkona saattaa auttaa paljonkin. Mutta muista katsella taivaalle ettei sadepilviä ole lähistöllä kun niitä akujasi pyykkinarulle ripustat ;)
Tuuletuksessa on myös toinen vaaratekijä eli se tuuli. Kyseessä on sen hintaluokan kamaa että taitaa jäädä tuulettamatta (Avengers vol.1 alkupään numeroita).
-
Haa. Tämä Hesarin artikkeli kirjan hajusta (http://www.hs.fi/tiede/a1435631755239)pitikin laittaa tänne jo monta päivää sitten.
Timo
-
Varmaan kaikissa puhdistusoperaatioissa on omat riskinsä, että kannattaa harjoitella/kokeilla jollain arvottomammalla ekaksi. Itse olen jonkin verran koittanut puhdistella ja etsiä tietoa miten hajuja saisi kätevästi pois.
Puhdistin kirjoja viimeksi ruokasoodalla, eli laitetaan tiiviseen muovipussiin kirja ja ruokasoodaa. Löytämässäni ohjeessa neuvottiin sitten laittamaan ruokasooda/kirja paketti pakastimeen viikoksi. Eli pakastin kirjan ja todella hyvin hajut hälvenivät. Oikein haisevissa tapauksissa operaatio täytyy uusia. Ruokasooda imee hajua Ilman pakastamistakin. Pakastamisen pitäisi eliminoida home ja muita itiöitä. Kovin ja ikävin homma tässä on jauhemaisen ruokasoodan poistaminen.
Joitain vuosia sitten kun luin, että sarjakuvat on painettu hapokkaalle paperille ja ne hajoavat itsestään ajan mittaan. Lueskelin paperinkonservoinnista ja löysin erään artikkelin paperin happojen neutralisoinnista. http://cool.conservation-us.org/coolaic/sg/bpg/pcc/20_neutralization.pdf (http://cool.conservation-us.org/coolaic/sg/bpg/pcc/20_neutralization.pdf) . Joitain vuosia sitten kokeilin vanhaa 50-luvun arvotonta ja repaleista aku ankkaa muuttaa hapottomaksi.
Magnesium bicarbonate liuosta pystyy kotioloissa valmistamaan esim. hiilihapotuslaiteella (sodastream). Tai sitten kuten itse tein: Kylmää hiilihapotettua pullovettä ja magnesium carbonate (samaa mitä salimiehet laittaa käsiin) sekoitetaan ilmatiiviissä astiassa voimakkaasti. Sitten liuos kaadetaan astiaan johon hapokas paperi laitetaan lillumaan. Neutralisoinnin jälkeen paperin annetaan kuivaa jonkin verran ja lopullinen kuivatus ja paperin oikaisu tapahtuu imupapereiden välissä painojen alla. Tämä on haasteellisin vaihe ja ilman prässäystä paperi jää ryppyiseksi.
Vesi oli kellertävää mikä tuosta operaatiosta jäi jäljelle, eli se valkaisi kellertäviä lehtiä. Värien en huomannut haalistuneen. Testasin hapokkuuden ennen/jälkeen operaation maa-aineksen mittaukseen käytettävällä testi kitillä ja lakmus-paperilla ja hapokkuus näytti kadonneen. Hajut neutralisoituivat operaatiossa myös todella tehokkaasti.
Aika työlästä hommaahan tuo oli, mutta halusin testata onnistuisiko kotikonstein konservoida...
-
Ei tällaisiin operaatioihin ja vedellä ja aineilla läträämiseen uskalla tällainen koppelokoura lähteä, vaikka ajatus kuulostaakin hyvältä. On niitä lehtiä, joille puhdistus olisi hyväksi ja jo paikallaankin.
-
Tässä ketjussa kun oli aiemmin puhetta hapokkaaasta paperista sen hajoamisesta niin halusin kokeilla onnistuuko kotikonstein konservoida/muuttaa hapottomaksi sarjakuvalehti. Piti siitä jo aikoinaan kirjoittaakin tänne. Se onko sarjakuvalehtien työläässä konservoinnissa kuinka paljon järkeä on sitten asia erikseen.
Pelkkien hajujen poistoon järkevintä on varmaan sulkea lehti ilmatiiviiseen pussiin tms. hajuja imevän aineen esim. ruokasooda kanssa.
-
Onko joku muuten löytänyt tuota mikrokenno-arkistointipaperia kotimaasta?
-
Onko joku muuten löytänyt tuota mikrokenno-arkistointipaperia kotimaasta?
Offtopicina: Mistä olet ostanu lehtiä? Onks mitään huutokauppa sivustoi euroopassa jotka myis sarjiksii? Ite ostellu pääsääntösesti ebaystä joka nyt ei varmaan se halvin ja paras paikka oo..
-
Offtopicina: Mistä olet ostanu lehtiä? Onks mitään huutokauppa sivustoi euroopassa jotka myis sarjiksii? Ite ostellu pääsääntösesti ebaystä joka nyt ei varmaan se halvin ja paras paikka oo..
Kyllä nämä ebaysta ovat. Ovat Briteistä hieman halvempia kuin Jenkeistä tilattuna kun säästää postikuluissa plus tullit/alvit. Kärsivällisyyttä siinä vaaditaan toki että ei tule ostettua liian kalliilla, ja tarjonta on luonnollisesti heikompi, mutta aina välillä onnistaa. Kannattaa myös pitää silmällä lukeeko ilmoituksessa "from smoke-free home", minä unohdin ja tässä sitä ollaan..
-
Minä en kyllä laittaisi kirjaa tai lehteä pakastimeen.??? Ainakin se pitää säilyttää pussissa jonkin aikaa pakastimesta ottamisen jälkeenkin, muuten se kostuu huoneilman vesihöyryistä.
-
Kyllä nämä ebaysta ovat. Ovat Briteistä hieman halvempia kuin Jenkeistä tilattuna kun säästää postikuluissa plus tullit/alvit. Kärsivällisyyttä siinä vaaditaan toki että ei tule ostettua liian kalliilla, ja tarjonta on luonnollisesti heikompi, mutta aina välillä onnistaa. Kannattaa myös pitää silmällä lukeeko ilmoituksessa "from smoke-free home", minä unohdin ja tässä sitä ollaan..
En muista juuri koskaan nähneeni ilmotuksessa että lukee savuttomasta kodista mutta vielä ei ole tullut röökiltä haisevia lehtiä. Tiedän kyllä mitä tarkoitat kun satun omistaa kolikkopelin joka sisältä haisee röökiltä. Ei tarvitse kun avata kolikko ovi ja sieltä se haju tulee. Pari vuotta ollut jo eikä haju vaan hävii minnekkään :D
Ebaysta täytyy myös sanoa että ihan paria kertaa lukuunottamatta lehdet on tulleet tosi hyvin pakattuina toisin kun Suomesta ostettaessa.
Ps. Laita YVtä jos sulla on lehtii jotka haisee liian pahalle ja haluut myydä/vaihtaa pois :)
-
Minä en kyllä laittaisi kirjaa tai lehteä pakastimeen.??? Ainakin se pitää säilyttää pussissa jonkin aikaa pakastimesta ottamisen jälkeenkin, muuten se kostuu huoneilman vesihöyryistä.
Eikös paperi huokoisena sido itseensä ilman vesihöyryä muutenkin ja paperin kosteus muuttuu huoneen ilmankosteuden mukaan, jos sitä ei ole johonkin erilliseen hallittuun tilaan sulljettu.
Vaikka kylmemmistä olosuhteista tuotu kirja jäähdyttää ilmaa ja nostaa ympäröivää suhteellista ilmankosteutta hetkellisesti. Niin hydroskooppisena materiaalina se pyrkii sitten taas kosteustasapainoon ympäröivän ilman kanssa, kun ilma kuivaa. Tältäkin säästyy kun tosiaan antaa kirjan lämmetä huonelämpöön, ennen pussista pois ottoa.
Itse sulatin kirjaa jääkaapissa ennen huonelämpöön ottoa ja huoneenlämmössäkin sai lämmetä ennen pussista pois ottoa. Mutta ei tuo pakastaminen varmaan ole tarpeellista. Vaikka minulle ei mitään vaurioita tullutkaan, niin omalla vastuulla voi homeisia kirjoja tällä tapaa yrittää pelastaa. Pelkkien hajujen poistoon ei tarvitse pakastaa.
-
Sitruuna on avuksi monessa paikassa:
http://www.lansivayla.fi/kumppanit/loistovinkki/43806-sitruuna-puhdistaa-koko-kodin
http://www.voice.fi/koti/sitruunasta-on-moneksi-katso-kahdeksan-hedelmaista-siivousvinkkia-58350
Tuota voisi kokeilla lehtiinkin. Lehdet komeroon, pari kolme paloilteltua sitruunaa komeron lattialle ja sitten annetaan sitruunan tuoksun levitä komeroon ja raikastaa lehdet.
-
Puhdistin kirjoja viimeksi ruokasoodalla, eli laitetaan tiiviseen muovipussiin kirja ja ruokasoodaa. Löytämässäni ohjeessa neuvottiin sitten laittamaan ruokasooda/kirja paketti pakastimeen viikoksi.
Testasin ruokasoodalla hajun poistamista. Laitoin ruokasoodaa albumin jokaiselle aukeamalle ja suljin albumin kannelliseen muovilaatikkoon. Annoin jauheen vaikuttaa 2 vrk. Ei poistanut kokonaan hajua, kuitenkin haju heikkeni. Hankalaa puhdistaa albumi jauheesta, taisi jäädä jonnekin ratinasta päätellen. Kaikkea sitä tekee sarjakuvan vuoksi. :-[
-
Hauska ketju. Kylmässä ulkovarastossa säilytettyjä lehtiä voi enää lukea pihakeinussa ja ulkohuusissa.
Jos lehti on suhteellisen hyvää paperia ja sitä on säilytetty pinossa (painossa), voi lehti vaikuttaa hajuttomalta jos avaa lehden ja työntää nenänsä kiinni syvemmälle. Sen sijaan lehden plärääminen kavaltaa homeen tuoksun.
Sen sijaan aika tujua täytyy painomusteen tai paperin sisältämien kemikaalien ennen wanhaan, sillä esimerkiksi homeeton Intiaanipäällikkö haisee siltä kuin siitä saisi arsenikkimyrkytyksen. Huvittaisi melkein kuulla, mistä se johtuu.
(Tällaisiakaan en tahtonut lasteni terveyttä pilaamaan, joten ne päätyivät asuntoni sijasta suureen vihreään säilytyslaatikkoon, jossa oli pyörät alla. Siitä ne ystävälliset herrasmiehet kävivät ne suurella rekalla noutamaan varmaankin samana Aleksandrian kirjastoon, jonne arkistoidaan ilmaisjakelut ja mainokset.)