Minä taas oletinkin että tässä kovakantisessa sarjassa julkaistaan vain ne 28 Goscinnyn kirjoittamaa seikkailua.

Kohta kohdetta päin, mutta kyllä tämä on nimestään huolimatta populaarikulttuuri tapahtuma.
Ne siviilit ovat myös etu joskus.
Valtaosa heistä ei ikinä muuten tulisi esimerkiksi sarjisfestareille. Heille siellä on samanverran kuin minulle herätysjuhlilla.
Mutta käymällä Comic Con tapahtumassa joku voi bongata että sarjisfestaritkin on ja se mikä mikä tuli hankittua Finnish Comics artists pöydästä kun Don Rosa jono oli jo täynnä olikin parempi kuin luulisi.

Myös kalleus on pätevä argumentti. Jos en huomioi matkustus ja itse lippuja ja pakollisia ruokakuluja kahdessa päivässä viuhdotaan siellä kahdensadan euron kalliimmalla puolella.
Niin setämiehet ja tätinaiset asian ratkoo.
Ja toisin kuin useimmat täällä avautuvat minä ja Darth Mika ja Veli taidettiin itse ostaa liput eikä tulla jonkun tahon vaparilla.

Mene ja tiedä voihan tässä joskus olla joku näyttelijä tjs vieras joka minuakin kiinnostaa jonain vuonna, isoin täky on sarjisammattilaisvieraat ohjelmien.

Kohta messukeskuksen kevyelle betonilattialle.

Juuri lukemassa kronikkaa 20, puuttuuko tästäkin sivu kun 51 ja 63 on samat, jos sekin löytyisi joltain?

Painossa on tapahtunut moka: sivu 51 on oikeasti sivu 63.
Tilatussa kappaleessa oli kuulemma moniste välissä (oikea sivu 51), kioskin niteissä ei.

Puuttuva sivu 51 pdf-formaatissa.

Meikäkin päässyt kotiin Comic Coneista ja tässä kovasti siirrän videoitua matskua kiintolevylle...huomenna ehkä editoin...täytyy kyllä ensin käydä äitienpäivä-lounaalla ja kakkuakin kai saa.

Mulla ei ollut oikeestaan mitään ennakko-odotuksia Comic Conin suhteen, koska mulle ihan uusi kokemus. World Comissa olen käynyt.
Pukuja oli paljon ja niitä tuli kyllä ihailtua. Aivan mahtaavia asuja, jos vertaa esim. World Coniin (2017). Selvästi ihmisillä on 3D-tulostimet laulanut hoosiaannaa ja Singerit tulikuumana hyrissyt...sen verran fantastisia pukuja oli. Jo noiden pukujen takia sanon, että Con oli onnistunut.

Mutta mutta...miksi ei voitu painaa pientä A5-lehdykkää, jossa olisi nuo eri paikkojen ohjelmat olleet helposti nähtävänä. Jouduin turvautuu Curtvilen asiantuntevuuteen, että edes johonkin minua kiinnostavaan haastatteluun pääsin osallistumaan. Juu tiedän, että jossain aplikaatiossa ne varmaan näkis, mutta olen analoginen kundi...paperia sen olla pitää.

Kräässää oli myös paljon myynnissä...mutta se oli kallista. Olisin mielellään ostanut yhdeltä ruotsalaiselta GameBoy Advancen, mutta tuplahinnat. Pelitkin oli hinnoissaan. Olin varannut 55 euroo tuhlattavaksi...tulin kotiin massit tallella. Olisin halunnut ostaa hienon Star Wars T-paidan, mutta myyjällä vaan XL koot suurimmat. Mulle mahtuu vain XXXL-koko. Jurassic Park paita oli ainoa XXXL-kokoa...siis miksi ei tehdä aidon kokoisille miehille T-paitoja. Kyllä niin paahoitin mieleni.

Joitakin tuttuja tuli nähtyä ja monen tuntemattoman ihmisen kanssa tuli juteltua.

Haastatteluista katsoin jostain puolesta välistä Sarjismiesten haastattelun ja sen perään ehkä koko Comic Conin niin ihanan Jill Thompsonin haastattelun ja samalla sai seuraata hänen Catwomanin piirtoa.

Kävelin jalkani puhki...nyt jalat turpoamispisteessä alkaa pikkuhiljaa palautua ennalleen. Lopussa olin ihan puhki ja menin päälavalle katsoo Cosplay Championship -kilpailua. Taas hämmästyin...pukuja ei vaan esitelty vaan samaan syssyyn oli oikein näytelmiä tai performansseja...no jotain ohjelmaa kuitenkin.

Niin kuvasin Tiktokkiin Puku-paraatinkin jossain välissä...kotona sit piti katsoa kuinka monta kymmentä se video on saanut katselukertoja...meinasin laskea housuuni, kun yli 40000 näytti lukema...tällä hetkellä video huitelee jossain 100000 yli...vähänkö olen ihmeissäni. Siis semmoinen huonolla kännyllä tehty räpellys. Ihmiset on sitten outoja.
Mullahan GoPro 13 hajosi viikonloppuna ja vein sen huoltoon. Piti kuvata vanhalla höyrykoneella eli GoPro 4:lla...varman ihan kamalaa jälkeä. No yritän jotain editoida youtubeen ja lisää matskua tiktokkiin, kuhan ehdin.

Sanoisin, että Comic Con Finland oli ihan mukava kokemus, mutta sen pitää vähän parantaa vielä...sit ehkä lähden toisenkin kerran mukaan. Mullehan ei ollut kutsuvieraissa oikein mitään kiinnostavaa..paitsi Jill Thompson...siitä tykkäsin. Elijah Woodin poisjäänti ei mua hetkauttanut...ei kiinnostanut vaikka Tolkien fani olenkin.

Onneksi Comic Con on takanapäin ja nyt olut kädessä...kohta nukkuu.

Ei ei.
Erilainen kulttuurinen kehys.
Sarjakuvaseura ja scifipiirit ovat kovasti ilmaistapahtuma kehyksen vankeja ja sitä perustamisajan " pysykäämme etäällä amerikkalasesta kaupallisesta hapatuksesta joka mädättää selkärankamme"
Tämä on kaupallinen tapahtuma. Tuotteen myyjät ja tuotteen sisällön tekijät ovat kaksi eri asiaa.

Oli päivä kaksi, huomenna taas. Täälläkin ajoittain kirjoittava taho kysyi mikä on ollut parasta tähän mennessä ja Miliuksen Conan - sitaatin jälkeen aloitin valituksella.

Lähinnä koska ne meistä jotka yrittivät päästä What makes comics great - paneeliin eivät meinanneet päästä kun lukutaidottomat jonottivat kun " on kait jo se Ian Sonerhalderin jono"
Montaa ei tarvinnut töniä sivuun että päästiin kuitenkin sisään ajoissa.
Tämä on tapahtuman varjopuoli: siviilit. Sama kuin että Knotfestiin Tuskan sijasta tulee niitä joille metallin kulttuuri on vieras, ei pittietikettiä, ei toisista huolenpitoa vaan tangomarkkinoiden ja beatles fanien "armoton känni päälle ja vitut kaikisty muista" henki joka on ihmisnormi.
Mutta molemmissa ne väliinpitämättömät massat jotka haluavat nähdä Elijah Woodin hiuskiehkuran maksavat tiketeistä ja kas saadaan paikalle niitä joita lennätetään Yhdysvalloista asti. On isoja vieraita maailmalta joihin nykyinen kulttuurituen linjaus ei tarjoa mahdollisuuksia , tuskin ennen vaihtuneen hallituksen kauden puoliväliä

Sarjisvieraat ja heidän ohjelmansa on priimaa ja jälleen hatunnosto Turun Sarjakuvakaupalle ja Rosebud Sivullinen siitä että on juurikin sarjakuvaa ja erityisesti vieraiden materiaalia.
Iso käsi : näin se tehdä pitää.

Kotimaisten tekijöiden piste on myös erinomainen toivottavasti pysyvä elementti. Väitän että tavoittaa uusia ihmisiä, niitä jotka eivät ole ikuna käyneet tai edes tietäneet sarjisfestareista.

Don Rosa on varmaan ensi vuonnakin mikäli terveytensä kestää. Selkeästi isoin täky mitä on vaikeaa selittää välillä vieraille. Suomi on ankan maata ja täällä on turha yrittää selittää että oma kenttämme on, laajenemisesta huolimatta, ihan yhtä yhtä rajoittunut kuin mitä amerikkalaisen kentän annetaan ymmärtää olevan. Se kun ei ole ongelma jos kuuluu viiteryhmään. Jos tykkää vain radio Novan ja radio Suomipopin musiikista kaikki on jatkuvasti hyvin eikä mitään korjattavaa ole.

Tässä tapahtumassa on potentiaalia, monipuolistaa pitkässä juoksussa koko sarjispuolta keski- ja pidemmällä tähtäimellä ja voi antaa tuoreemille tekijöille mahdollisuuksia kansainvälistyä. Uida muuallakin kuin omassa murtovesialtaassamme.

Huomenna kevyellä setillä itse. Mutta samalla leppoisalla asenteella kuten aina.
Tuttuja ollut myös kiva nähdä omalta osaltani.