Kävin kuuntelemassa Tiitu Takalon haastattelua Tampere Kuplii -festivaaleilla. Olin lukenut hänen sarjakuviaan jo jonkin verran aikaisemminkin ja ajatellut hankkia uutuusalbumin käsiini viimeistään kirjaston kautta, mutta jutustelun aikana esille tullut Hervanta-elementti herätti sattuneesta syystä sen verran kiinnostusta, että päätin hankkia sarjakuvan myös omaan hyllyyni - ja hyvä niin. "Jää" on nimittäin erinomainen sarjakuva.
Takalon kädenjälki on aivan huippuluokkaa, ja albumin lyhyet tarinat onnistuivat liikuttamaan, hymyilyttämään, tuntemaan kipua rinnassa ja niin edespäin. Fiksuja huomioita maailmanmenosta, kauniita tuokiokuvia, humoristisia hetkiä, katkeransuloista ihmissuhdepohdiskelua... En ole monta kertaa törmännyt sarjakuvaan, jossa omaelämäkerrallisia elementtejä tuotaisiin esille yhtä hyvin ja kiinnostavasti tarinankerronnan aineksina. Jos yksi tarina olisi pakko nostaa ylitse muiden, niin valintani päätyisi kai "Prinsessaan".
Ja tosiaan, vein työpaikalle festivaaleilla jaetun postikortin, joka herätti aika tavalla hilpeyttä sekin - meidän iloiseen joukkoomme kun kuuluu niin hervantalaisia kuin pispalalaisiakin.
"No, se kertoo aika paljon ihmisestä, missä se asuu."
"Mitä sinusta kertoo se, että ajattelet noin? Asut varmaan Pispalassa.
"Mistä tiesit?"